Pekingin Paralympialaiset Edustaminen

Transkriptio

1 Pekingin Paralympialaiset Edustaminen Juuri ennen joulunpyhiä SRLn Aki Ylänne lähettää sähköpostilla kysymyksen: Onko Hong Kong tavoitteesi? Vastasin : Rehellisyyden nimissä ei. Siitä se kuitenkin alkoi; ensin huhtikuun Belgian kilpailut kaksine sijoituksineen ja kesäkuussa onnistuneet Norjan kilpailut 3. sijat kolmasti. Tässä sitä oltiin suomalaisurheilijaa valittiin edustamaan Suomea Pekingin Paralympialaisiin. Joukossa oli yksi joukkue, muut urheilijat olivat yksilölajien urheilijoita. Mukana oli monia lajeja, joissa suomalaisedustajia oli vain yksi tai kaksi. Eräs näistä lajeista oli ratsastus. Ratsastuskilpailut käytiin Hong Kongissa ShaTinin hienolla ratsastusareenalla. Vaikka Hong Kong kuuluu nykyään Kiinaan, on sillä jotain omaa ; oma raha, vasemmanpuoleinen liikenne ja osittain eri lait. Eräs näistä laeista koski nimenomaan hevosten tuontia maahan. Jos olisit vienyt kilpahevosesi Kiinaan, et olisi sitä saanut enää tuoda kotimaahasi takaisin. Hong Kongin laki on tässä armeliaampi ja eri puolilta maailmaa saapuneet kilpahevoset saivat matkata takaisin koteihinsa. Callan 12-vuotias holsteinruuna Callan (i Calato, ii Capitol, ei. Calypso I) sai olla Suomen joukkueen nelijalkainen urheilija. Callan eli Pörri oli valmistautunut matkaan huolella ja oli jo kiltisti Suomessa ns esikaranteenissa juhannuksesta eteenpäin. Kaikki hevosen siirrot kilpailuihin ja valmennuksiin olisi pitänyt tarkasti kirjata eläinlääkärin toimesta, joten hevonen päätti olla kotitallillaan elokuun puoleen väliin asti. Siitä täytettiin monia papereita ja tehtiin punkkien syynaus ja lähtötarkastus, rokotukset laitettiin myös ajan tasalle hyvissä ajoin ennen matkaa ; Hevosen matka Hevonen lähti matkaan Erkylän Kartanon tallilta, Hausjärveltä hevoskuljetusautossa yksin kohden Saksan Aachenissa olevaa karanteenia. Reilun viikon karanteeniin tulivat Euroopan hevoset lukuun ottamatta Ranskan kahta hevosta, joille järjestettiin karanteeni kotimaassa sekä Iso-Britannian ja Irlannin joukkueen hevosia. Nämä pysyivät eristyksessä omalla saarella. Hevosille tehtiin terveystarkastus, häädettiin madot. Verikokeita ja nenänäytteitä otettiin sekä hevosen lämpöjä tarkkailtiin kelloajan tarkkuudella päivittäin. Nämä hoituivat hienosti hevosen mukana reissanneen groomin, Petri Lopakan ollessa mukana toimissa. Kävin valmentautumassa Aachenissa maajoukkuevalmentaja Artsi Heinon kanssa muutaman päivän. Totuttelimme jo siellä iltahämärässä ratsastukseen voimakkaan keinovalaistuksen alla isolla areenalla. Pörri ei ollut millänsäkään, mutta mun silmille valaistus oli liian häikäisevä ja törmäilin kouluaitoihin, kun en niitä alkuun erottanut

2 vaaleasta hiekasta. Viimeistelyt menivät hyvin. Harjoituskenttiä oli useita ja aikaa aamusta iltaan. Vain Pääareenalle piti varata hämärän ajan ratsastusaika klo 21 jälkeen ; Hong Kong Pörri jatkoi maateitse matkaansa kohti Amsterdamin lentokenttää. Sieltä se matkasi kontissa itävaltalaisen tamman kanssa 11 tuntia Hong Kongiin. Yllättävää oli, että groomit seisovat kontissa hevosten kanssa nousut ja laskut istuuhan lentokoneen henkilökuntakin vöihinsä köytettynä, mutta ei urheat groomit ;-). Hong Kongissa oli vastassa armoton helle. Lämpöä reippaasti päälle 30 astetta ja ilman kosteuskin varmasti 80% luokkaa. Lentokentältä oli 45 min ajomatka ShaTinin Ratsastuskeskukseen. Koko liikenne suljettiin, jotta hevoset saadaan nopeasti ilmastoituihin talleihin. Liikennettä 8 miljoonan asukkaan Hong Kongissa riittää, joten järjestely oli tarpeen, ja tosi ihanasti hevosia ajateltu. Petriä ja Pörriä oli vastaanottamassa SRLn Aki Ylänne, joka oli jäänyt Hong Kongiin Olympialaisten jälkeen meitä odottamaan. Akin matka oli tässä vaiheessa ollut jo kuukauden mittainen. Pörri pääsi isoon karsinaan jättilastujen kokoisten purujen joukkoon. Vaikka Suomesta oli vain yksi ratsu, oli meillä käytössä hulppean hevoskarsinan kokoinen varustekarsina. Aki ja Pete olivat laittaneet sen viihtyisäksi Suomen lippuineen ja klappituoleineen. Vietimme paljon tunnelmallisia hetkiä tuossa karsinassa hellettä paossa. Kisakylä ja turvallisuus Artsi, avustajani Tanja Takkula ja minä saavuimme Hong Kongiin Kisakylämme oli 5-tähden hotelli, josta löytyi kaikki uima-altaasta, kuntosalista lähtien loisteliaisiin ravintolaruokiin. Ruokaa oli tarjolla 24 tuntia/vrk. Sai käydä syömässä milloin halusi ja aina oli ateriavaihtoehtoja. Mahtava hotelli täynnä ystävällisiä ihmisiä. Jos ongelmatilanne tuli ja kysyit neuvoa hotellin henkilökunnalta, kohta riensi koko armeija auttamaan, joten ei tarvinnut pelätä, etteikö apua tarvittaessa olisi saatavilla.toki meillä oli omat assaritkin Patrick ja Kathy, jotka palvelivat meitä pyyteettömästi pitkiäkin päiviä. Joukkueellamme oli oma auto kuskeineen, mutta emme häntä kovasti työllistäneet. Turvatarkastukset ja akkreditointikorttien lukeminen oli rutiinia joka ikinen kerta, kun hotelliin saavuit tai kisapaikalle menit ulkokautta. Hotellilta olisi päässyt sisäistä reittiä kisapaikalle 10 min välein kulkevilla minibusseilla, mutta me kävelimme usein joen vartta, ihanien puistojen vieritse. Tällöin siis saavuimme ratsastuskeskukseen ulkokautta ja turvatarkastukset suoritettiin kisapaikalla uudelleen. Matkaan meni kävellen/bussia käyttämällä sama aika n 20 min. Iltamyöhällä oli joenvartta ihana kävellä takaisin hotellille, kun koko pilvenpiirtäjien täyttämä kaupunginosa oli valaistu ja ilma mitä ihanin. Lämpöä saattoi keskiyölläkin olla 27 astetta, mutta se tuntui pehmeältä silkiltä. Matka joen vartta oli sangen turvallinen, sillä Sha Tinissä oli yli 2000 poliisia varmistamassa turvallisuutta Paralympialaisten ajan.

3 Ratsastuskeskus Ratsastuskeskuksessa oli 5 harjoituskenttää sekä viileä maneesi. Ensimmäisen viikon aikana ajat ja kentät oli jaettu valmiiksi. Jaoin kentän aina saman ratsastajan kanssa, Kiinan Yulianin kanssa. Mukava nuori mies, jolle hevonen tuotiin Tanskasta. Aamuajat oli klo 8.15, jolloin päivä alkoi jo porottaa uhkaavasti 30 asteen lämmöllä. Ilta-aika klo 20 oli helpompi. Toisella viikolla eli kisaviikolla saimme itse anoa aikoja, jotka meille parhaiten sopisi. Aamuaikoja saatiin klo 6, joka oli paras aika, kun ei vielä ollut kuuma sekä ilta-ajat klo 20 maissa. Välillä kävimme aamukenttätreenin sijaan laukkaradan viheriällä käyskentelemässä stewardin ajaessa golfautolla perässä mitään ei tehty niin, ettei oltaisi oltu valvonnan alla. Seurasivat, ettei Petri-groomi ratsasta hevostani luvatun 20 min ratsastuksen yli/pv. Näinä laukkaratakävelyaamuina Pete saattoi laukata 10min ennen lähtöä kävelemään tai säästi ratsastusaikansa iltaan. Treenien jälkeen hevonen pääsi pörhöttimeen nauttimaan vesisumusta, tämän jälkeen suihkuun ja viileään talliin. Pörri oli hyvin tottunut jenkkiheinään ja performance mix iin sekä australialaiseen kauraan. Aussien porkkanat eivät muuten niin porkkanapersolle Pörrille jostain syystä kelvanneetkaan. Hevoset voivat hyvin koko kisarupeaman ajan. Alussa kanadalainen hevonen oli päivän eristyksessä jostain syystä. Toipui kilpailuihin kyllä hienosti. Kilpailut Vammaisratsastuksessa (Paraequestrian) kilpailija tarvitsee luokituksen. Se tarkoittaa lääkärin/fysioterapeutin tekemää vammakartoitusta joko lihasvoimasta, koordinaatiosta tai nivelliikkuvuuksista. Ratsastaja voidaan luokittaa 5 ryhmään (grade 1a,1b, 2, 3, 4). 1aratsasatjat työskentelevät käynnissä, freestylessa ravia, 4-ryhmän ratsastajat menevät kaikki askellajit, laukanvaihdot, avot ja sulut. Freestylessa puolipiruetit. Muut siltä väliltä vamman laadun mukaan. Ratsastaja saa luokituksessa profiilin, jonka mukaan hänen ryhmänsä määräytyy. Profiileja voi samassa ryhmässä olla jopa 10 erilaista ja yhden profiilin alla monta monituista vammaa tai sairautta. Ei siis ihan yksinkertaista. Kilpailuihin osallistujia oli 75, hevosia 73. Paikkoja olisi ollut 78. Ryhmästäni oli Perun ratsastaja jäänyt pois, kahdesta muusta poisjääneestä en tiedä. Kilpailijoita oli Australiasta, Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, Aasiasta, Euroopasta sekä Afrikasta, jota edusti Etelä-Afrikka. Heidän ratsastaja Filippa Johnson voitti 4-ryhmän henkilökohtaisen mestaruuden kuin freestylenkin. Tuomarit olivat Australiasta, Argentiinasta, Hollannista, Saksasta, Irlannista, Norjasta ja Suomesta, Huttusen Tarja Alavudelta ; epävirallinen joukkuekilpailu - jaettu 1.sija Kilpailuja, joista jaetaan mitalit ovat joukkuekilpailu (team test), henkilökohtainen mestaruus (individual championship) sekä kür (freestyle). Kilpailut alkoivat joukkuekilpailuilla Ne maat, joilla ei ollut joukkuetta, saivat ratsastaa joukkueohjelman tuomareille kisatulen palaessa ja ison valtaisan skriinin loistaessa päivä ennen virallisten kisojen avajaisia. En olisi voinut uskoa, että sijoitun jaetulle ykköspaikalle tässä ohjelmassa. Lähtökohtani kilpailuihin oli siis sangen hyvä. Hevonen ei tuntunut jännittävän tulta eikä skriinissä liikkuvaa jättihevosta. Meillä ei tosin ollut yleisöä, joten sen vaikutus jäi sitten nähtäväksi kisapäiville.

4 ; henkilökohtaisessa mestaruuskilpailussa 4. sija Lähdin suoritukseeni ryhmän ensimmäisenä eli ei välttämättä ihannepaikka, koska tuomarit katsovat skaalan ensimmäisen suorituksen pohjalta. Olin 15 ratsastajan joukosta se ainoa, jolla ei ole nimeä, joten tein sen minkä voin, täysillä, antaumuksella, iloisella mielellä ja joka hetkestä nauttimalla. Yllätyksekseni olin vielä 12. ratsastajan jälkeen mitaleilla. 13. ratsastaja, Brasilian Marcos Alves (67.714%) pudotti minut mitalikorokkeelta neljännelle sijalle. Ensimmäinen oli Englannin voittamaton Lee Pearson ja toinen Norjan Jens-Lasse Dokkan. Taakseni jäi kuitenkin todellisia nimiä. Tuloslistalla olin turvallisesti neljäs tuloksella %. Seuraava oli jo selvästi takana ; Freestylessä 7. sija Olimme tehneet uuden freestylen kesäkuisen Norjan matkan jälkeen. Siellä kür meni hyvin yli 69% tuloksella, mutta musiikki oli liian vieras. Aluksi olikin puhetta, että vaihdan musiikin, mutta teimmekin sitten kokonaan uuden koreografian eli ihan uusi kür. En ollut esittänyt sitä kertaakaan kilpailutilanteessa. Musiikkina oli Nightwish. Se upposi tuhatpäiseen yleisöön ja tuomareihinkin 7/10 edestä ;-) Muuten taiteellisuudessa olisi ollut toivomisen varaa, sillä sain freestylen teknisistä paremmat pisteet kuin taiteellisuudesta yleensä toisin päin. Sain kuitenkin tuloksen % ja sijoitukseksi 7. sija. Huh, mikä vuosi ;-) Jos ajattelen taaksepäin tätä vuotta, on vauhti ollut huima; hevoselle FEI-passi, kilpailuun oikeuttavat rokotukset, terveystarkastukset, loputon paperityö, omat rokotukset, lääkärintarkastukset, hammasröntgenit ja hammaslääkärin lausunnot, Kuortaneen leiri jo helmikuussa eikä lähdöstä ollut todellakaan varmuutta. Vaadittavat näytöt Paralympialaisiin lähtevällä ratsulla oli antamatta. Lokakuu-07 PM-hopea ei meiltä ratsukkona riittänyt. Meitä oli Paralympialaisiin kaksi ehdokasta eli kummallakaan ei ollut varmuutta lähdöstä, mutta kuitenkin piti toimia kuin olisi lähdössä. Kevään mittaan tulivat kilpailumatkat ja useammat täytettävät paperit. Loppupeleissä täytettäviä papereita kertyi paksu kansiollinen, joka painoi aika paljon ;-) Välillä pääsi jo itku niiden kanssa, kun ei kaikkea kysyttävää ymmärtänyt niin outoja asioita kysyttiin. Välillä jo kyseltiin vakuutusyhtiö- TAPIOLAlta vakuutustodistuksia in english mukaan ja lähetettiin tietoa Kiinaan ratsastus/hevosvarusteiden rahallisesta arvosta. Laskutoimituksen jälkeen huomasin sitä olevankin monen tuhannen euron edestä. Oli todistusta tullille, ettei ole puuta mukana edes satulan rungossa. Matkatavaroiden pakkaaminen oli oma rumba; matkalaatikko ei saanut olla puuta, sen koko ei saanut ylittää tiettyjä mittoja. 80cm suuntaansa olevasta kuljetushäkistäni jäi 10 cm puuttumaan maximimitoista. Toinen matkalaatikko oli kisakaappi. Nämä jo tyhilllään painoivat yli 50kg. Maksimimatkatavarapaino, johon piti huomioida Peten Paralympiakomitealta saatu valtaisa kassi täynnä edustusvaatteita, oli 150 kg. Kotitallilla punnitsimme ja kirjoitin packing list iä jokaisen tavaran sijainnista matkatavaroissamme. Vielä viimeisenä yönä väänsin listoja englanniksi ja teipillä vetäistiin kiinni varustelaatikoihin. Päälle maatunnukset ja ratsastaja/groomitiedot. Sitten sain huokaista, kaikki oli valmista hevosen matkaa varten

5 Kyrklundin Kyra ja hänen sihteerinsä olivat antaneet minulle kullanarvoista tietoa ja vinkkejä Pörrin valmistelusta pitkää matkaa varten. Pörrin matka ainoana Suomesta lähtevänä oli kaikille mukana olleille jännä asia. Mukana oli niin EVIRA, kunnan eläinlääkäri kuin mukaan nakitetut apuvoimat kukin ammattilainen omalla sarallaan. Oli mahtava huomata, kuinka tässä oikeasti oli moni ihminen mukana pyyteettömästi, halukkaana auttamaan. Esimerkiksi kuljetushäkin teki mulle täysin tuntematon rallikuski, Markkasen Timo Pieksamäeltä. Ikinä en häntä tavannut, häkki oli pihallamme, kun olin ollut Paralympiakomitean Info-päivässä. Uskomattomia ihmisiä! Haluan kiittää kaikkia tämän vuoden aikana mukana olleita tahoja, yhteistyökumppaneita, hevosen hoitoon- ja huoltoon liittyneitä alansa ammattilaisia, valmentajia, Ratsatusseura Equusia, Erkylän Kartanon tallia jne. Sydämellinen kiitos, sillä teidän ansiosta koimme Pörrin kanssa unohtumattomat kilpailut! - Katja Karjalainen -