Sosiaali- ja terveysministeriö PL VALTIONEUVOSTO

Transkriptio

1 Sosiaali- ja terveysministeriö PL VALTIONEUVOSTO Asia: Lausunto Jussi Huttusen ja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoman raportista (STM:n selvityksiä 2007:66) Sosiaali- ja terveysministeriön alaisten virastojen ja laitosten voimavarojen uudelleen suuntaaminen Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry antaa oheisen lausunnon selvityshenkilöiden Jussi Huttusen ja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoman esityksistä yllä mainitussa raportissa. Julkisen sektorin suurimpana ammattiliittona JHL:n intressi on suuri, sillä jäsenistöämme työskentelee selvityksessä esillä olevissa virastoissa ja laitoksissa. Esitysten monitahoisuuden vuoksi JHL olisi mielellään tullut kuulluksi jo selvitystyön yhteydessä. Stakesin ja KTL:n yhdistäminen Selvityshenkilöt esittävät, että Stakes ja Kansanterveyslaitos yhdistetään STM:n alaiseksi Hyvinvoinnin ja terveyden tutkimuskeskukseksi, koska laitosten nykyiset toimialueet ovat osaksi päällekkäisiä. Raportissa ei kuitenkaan selvitetä sitä, kuinka suuri osa laitosten toiminnasta on päällekkäistä. Tapani Melkaksen selvityksessä v todettiin, että laitosten toiminnassa ei ole päällekkäisyyksiä. Selvityshenkilöt eivät ole pohtineet sitä, olisiko järkevämpää tehdä yhteisiä projekteja tarkoituksenmukaisilla osa-alueilla kuin yhdistää laitokset. Tämä vaihtoehto olisi pitänyt myös selvittää. Myös yhdistämisestä aiheutuvat kustannukset ovat jääneet arvioimatta. Mikäli uuden laitoksen perustamiseen päädytään, tulee nykyisten laitosten henkilöstö siirtää sen palvelukseen ns. vanhoina työntekijöinä. Muutosten valmistelu edellyttää yhteistoimintavelvoitteiden noudattamista. Henkilöstön edustajien kytkeminen valmistelutyöhön lisää työmotivaatiota, joka puolestaan parantaa tuottavuutta.

2 JHL korostaa, että hyvinvoinnin kannalta on tärkeätä, että jokainen työntekijä voi halutessaan jatkaa työntekoaan nykyisellä työntekopaikkakunnalla. Toimintojen alueellistaminen samassa yhteydessä, kun uutta tutkimuslaitosta perustetaan, olisi karhunpalvelus hankkeen onnistumiselle. JHL pitää tärkeänä, että uudessa tutkimuslaitoksessa panostukset sosiaali- ja terveydenhuoltoon ovat tarkoituksenmukaisia, eivätkä sosiaaliasiat jää jalkoihin. Voimavarojen siirtäminen kunnallisten palvelujen kehittämiseen selvityshenkilöiden esittämällä tavalla on kannatettava asia. Osaamiskeskukset Maan eri puolella olevat yhdeksän sosiaalialan osaamiskeskusta muodostavat lakisääteisen yhteistyöverkoston. Osaamiskeskusten, seudullisten kehittämisyksiköiden ja Hyvinvoinnin ja terveyden tutkimuskeskuksen välinen työnjako kaipaa vielä selventämistä. Opetusministeriön selvityksessä Sosiaalialan korkeakoulutuksen suunta (2007) työryhmä linjasi oikeansuuntaisesti sen, että sosiaalialalla tarvittava tutkimus, tutkijakoulutus ja käytäntöön liittyvä tiedonmuodostus on turvattava. Työryhmä esitti myös erillisten opetus- ja tutkimusklinikoiden perustamista. Jo olemassa olevien rakenteiden resursseja lisäämällä vältyttäisiin päällekkäisten rakenteiden syntymiseltä. Maassamme on turvattava pysyvästi rahoitus sosiaalialan tutkimustiedon tuottamiselle. Hankerahoitukseen perustuva alan kehittäminen ei luo pysyviä rakenteita esimerkiksi työelämän tarpeista käsin. Toisaalta tutkimustietoa tarvitaan myös palveluiden kehittämisen rinnalle siitä, miten asiakkaiden ongelmat ja muuttuvat palvelutarpeet (esim. vanhustyö) tulevat huomioon otetuiksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon oikeusturva- ja valvontakeskus Sosiaalihuollon ohjauksen ja valvonnan tehostamiselle sekä valvonta- ja lupakäytäntöjen yhdenmukaistamiselle valtakunnan alueella on tarvetta. Yhdenmukaisilla käytännöillä turvataan kansalaisten perusoikeuksien ja peruspalveluiden yhdenvertaisen ja tasa-arvoisen toteutumisen valvonta valtakunnan kaikilla alueilla sekä sosiaalihuollon julkisten ja yksityisten toimintayksiköiden yhdenmukainen kohtelu. Julkisen ja yksityisen sosiaalihuollon valvonnan periaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistaminen edellyttää nykyistä koordinoidumpaa yhteistyötä eri viranomaisten kesken.

3 Sosiaali- ja terveydenhuollon oikeusturva- ja valvontakeskuksen uudeksi toimialaksi esitetään koskemaan myös sosiaalihuollon toimintayksiköiden valvontaa. Sen sijaan toimialan laajennus esitetään hoidettavaksi ilman uusia resursseja. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ohjaa ja valvoo terveydenhuollon organisaatioita ja ammattihenkilöitä sekä yhdenmukaistaa lääninhallitusten ohjaus- ja valvontakäytäntöjä. Tehtävälaajennuksen myötä TEO on nyt myös terveydenhuollon toimintayksiköitä, esimerkiksi sairaaloita, terveyskeskuksia ja yksityisiä lääkäriasemia, ohjaava ja valvova viranomainen. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja palvelurakenteita kehitetään yhä enemmän yhdessä. On siis tärkeää, että ohjaus- ja valvontatoiminta yhtenäistetään. Kuten selvityksessäkin todettiin, valvonta- ja ohjaustehtävä on ollut hajanaista ja haittatapausten tutkinta on tapahtunut jälkikäteisesti. Yksityisen palvelutuotannon määrä on kasvanut viime vuosina. Vuonna 2006 sosiaalipalvelutoimipaikkoja oli kpl ja palveluntuottajat työllistivät n henkilöä. Kuntien resurssit valvoa kilpailuttamiaan hyvinvointipalveluita on hyvin rajalliset. Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusehtoja on uudistettu koskemaan myös yksityistä sektoria sekä valmisteilla on myös valtakunnalliset suositukset henkilöstön mitoitukseen. Kasvava yksityinen sosiaalisektori tarvitsee yhä enemmän etukäteen tapahtuvaa ohjausta. TEOn nykyinen asiantuntemus perustuu vahvaan terveydenhuollon ohjaus- ja valvontatoimintaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon oikeusturva- ja valvontakeskuksen resursseja sosiaalihuollon ohjaus- ja valvontatehtäviin on vahvistettava organisaatiouudistuksen yhteydessä. Valtion mielisairaalat Valtion mielisairaaloiden asemaa aiempina vuosina pohtineet useat toimikunnat ja työryhmät ovat päätyneet siihen, että valtion mielisairaalat tulee säilyttää osana valtion toimintaa. Selvityshenkilöt esittävät kuitenkin ilman perusteluja ja asianosaisten kuulemista, että valtion mielisairaalat siirretään osaksi vastaavien yliopistollisten sairaaloiden (Pirkanmaan sairaanhoitopiirin ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin) toimintaa. JHL ei hyväksy sairaaloiden siirtämistä pois valtion organisaatiosta. Säilyttämällä valtion mielisairaaloiden asema nykyisellään voidaan parhaiten turvata oikeuspsykiatristen sekä vaikeahoitoisten ja vaarallisten potilaiden hoito ja kuntoutus sekä mielentilatutkimustoiminta ja alan korkeatasoinen tutkimus- ja koulutustoiminta maassamme. Oikeuspsykiatria on oma lääketieteen erikoisalansa.

4 Valtion mielisairaaloiden toiminnassa on voimakas oikeuden käyttöön ja turvallisuuteen liittyvä näkökulma, jonka toteuttaminen on valtion tehtävä. Oikeuspsykiatrisessa hoidossa ja tutkimuksissa olevien potilaiden perusoikeuksia rajoitetaan huomattavasti ja hoitotoimenpiteet sisältävät merkittävää julkisen vallan käyttöä kuten potilaan tahdonvastaista lääkitystä ja jopa voimankäyttöoikeuksin tapahtuvaa potilaan toiminnan rajoittamista. JHL:n käsityksen mukaan tällaista työtä voidaan tehdä vain virkasuhteessa valtioon. Valtion mielisairaaloiden kunnallistaminen tai liikelaitostaminen toki helpottaisi valtion tuottavuusohjelman henkilöstövähennystavoitteiden saavuttamista STM:n hallinnonalalla. Todellisia taloudellisia säästöjä siitä ei kuitenkaan syntyisi, koska ko. sairaalat toimivat nettobudjetoituina yksikköinä, joten ne kattavat toimintamenonsa hoitomaksuista saatavilla tuloilla. Sitä paitsi oikeuspsykiatristen palvelujen tuottaminen maksaa yhteiskunnalle enemmän kuntayhtymien yliopistollisissa sairaaloissa kuin valtion mielisairaaloissa. Tuottavuuden kehittäminen valtion mielisairaalat kunnallistamalla jäisi käytännössä kuolleeksi kirjaimeksi. Valtion mielisairaaloissa henkilöstö tekee työtään virkasuhteessa ja virkavastuulla. Mahdollisessa työnantajan vaihdoksessa palvelussuhde muuttuisi todennäköisesti työsuhteeksi. Tämä heikentäisi henkilöstön oikeudellista asemaa ja oikeutta sairausajan palkkaukseen. Valtion eläkejärjestelmässä valitun mielisairaanhoitajien 58 vuoden eläkeiän säilyttäminen vaatisi erityisjärjestelyjä. Selvityshenkilöt eivät ole kiinnittäneet mitään huomiota henkilöstön asemaan eikä henkilöstöä ole myöskään kuultu. Koulukodit Liikelaitostaminen ei sovellu koulukotien toiminta-ajatukseen. Kyseessä ovat vaikeimmassa tilanteessa olevat lapset ja nuoret, joiden kasvattaminen ja kuntouttaminen tulee olla julkisen vallan tehtävänä. Liikelaitostaminen ei sovellu toimintaan, jossa ei ole markkinoita, vaan toiminta perustuu osittain julkisen vallan käyttöön. Liikelaitostaminen saattaisi johtaa tuottavuuden tavoittelun seurauksena toimintojen ulkoistamiseen ja henkilöstövähennyksiin. Taloudellista hyötyä ei liikelaitostamisella saavutettaisi, sillä koulukodit ovat nettobudjetoituja yksiköitä, jotka rahoittavat toimintamenonsa omilla tuloillaan. Euroopan Unionin komission taholta saattaa tulla rajoitteita valtion liikelaitosmallin käytölle. Komission mukaan konkurssilta suojattu toimija ei voi kilpailla markkinoilla aidosti. Tällainen suoja on kielletty tukimuoto, samoin liikelaitosten verottomuus. Näin ollen on olemassa riski, että valtion liikelaitokset jäisivät välivaiheen ratkaisuiksi.

5 Mikäli koulukotien hallinto halutaan organisoida uudella tavalla, tulisi harkita koulukotien siirtämistä opetusministeriön ohjaukseen ja alaisuuteen, jossa muutkin valtion koulut toimivat. Mahdollisissa uudelleenorganisointitilanteissa on kiinnitettävä erityistä huomiota henkilöstön asemaan. Koulukotien koko henkilöstöllä on poikkeuksellisen suuri merkitys koulukotien perustehtävän lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen toteuttamisessa ja tässä henkilökunnan motivaatio ja työssäviihtyminen on ensisijaisessa roolissa. Järjestelyt eivät saa heikentää henkilöstön asemaa. Koulukotien vanhemmille työntekijöille on suuri merkitys sillä, että heillä säilyvät valtion eläkejärjestelmään sisältyvät ammatilliset erityiseläkeiät. JULKISTEN JA HYVINVOINTIALOJEN LIITTO JHL ry Tuire Santamäki-Vuori puheenjohtaja Jarkko Eloranta toimialajohtaja