MIE KUUNTELISIN MIELUITEN VAAN MUSIIKKIA Eteläkarjalaisten lasten radion kuuntelu

Transkriptio

1 MIE KUUNTELISIN MIELUITEN VAAN MUSIIKKIA Eteläkarjalaisten lasten radion kuuntelu Tarja Nyyssönen Opinnäytetyö, syksy 2005 Diakonia-ammattikorkeakoulu Turun yksikkö Viestinnän koulutusohjelma Medianomi (AMK)

2 TIIVISTELMÄ Nyyssönen, Tarja. Mie kuuntelisin vain musiikkia millaisia radionkuuntelijoita eteläkarjalaiset lapset ovat. Turku, syksy 2005, 42 s., 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö, viestinnän koulutusohjelma, medianomi (AMK). Tässä opinnäytetyössä pyrin selvittämään eteläkarjalaisten lasten radionkuuntelutottumuksia. Haluan työlläni selvittää mitä eteläkarjalaiset lapset kuuntelevat radiosta, mitä he sieltä mahdollisesti haluaisivat kuulla ja tarjotaanko lasten mielestä tarpeeksi heille suunnattua ohjelmaa. Mielenkiinto aihetta kohtaan heräsi Etelä-Karjalan Radiossa tekemäni työharjoittelun aikana, kun huomasin kuinka vähän maakuntaradioissa lapsille tarjotaan ohjelmaa. Pohdin työssäni myös syitä lastenohjelmien merkittävään vähenemiseen viimeisten vuosikymmenien aikana. Esittelen hieman lastenohjelmia menneiltä vuosilta sekä nykyään Yleisradion kanavavilla kuuluvia lastenohjelmia. Pohdin myös radion lastenohjelmien tulevaisuutta. Työni aineistona käytän aineistona tekemääni määrällistä tutkimusta, jonka toteutin keväällä 2005 viidessä Etelä-Karjalan koulussa. Määrällinen tutkimukseni koostuu 101 lapselle kyselylomakkeella tehdystä kyselystä. Käytän hyväkseni myös opinnäytetyöni tuoteosaa, joka on viisiosainen juttusarja lemmikkieläimistä lapsille. Kyselyn yhden osan muodostivat lasten mielipiteet juttusarjani yhdestä jaksosta. Tällä halusin selvittää sitä, ovatko lemmikkieläimet esimerkiksi sellainen aihe joka jaksaa lapsia kiinnostaa radio-ohjelmissa. Olen hyödyntänyt myös tekemääni määrällistä tutkimusta sekä myös radiota ja radio-ohjelmia käsittelevää kirjallisuutta. Tämän lisäksi haastattelin tutkielmaani varten Yleisradion yleisötutkimuksen päällikköä Erja Ruohomaata, YLE Radion asiaohjelmien päällikköä Minna-Mari Parkkista, YLE Radion ohjelmatoiminnan suunnittelupäällikköä Hannu Anttilaa sekä Etelä-Karjalan Radion päällikköä Sari Lehtistä. Kansallisen Radiotutkimuksen mukaan 2004 vuonna 9 14-vuotiaat lapset yleensä kuuntelivat keskimäärin 86 minuuttia radiota päivässä. Tutkielmani mukaan eteläkarjalaisista lapsista yli puolet viihtyy alle tunnin radion ääressä päivän aikana. Oletukseni vahvistukseksi tutkielmani osoitti sen, että eteläkarjalaisten lasten suosikkikanava on NRJ ja musiikki on heidän mielestään mukavinta radio-ohjelmaa. Asiasanat: Yleisradiotoiminta, radio, radio-ohjelmat, lasten kuuntelutottumukset, lastenohjelmat, radiokanavat

3 ABSTRACT Nyyssönen, Tarja. I would only want to listen to music what kind of radio listeners South Karelian children are. Turku, Autumn Language: Finnish, 42 pages, 4 appendixes. Diaconia Polytechnic, Turku Unit, Degree Programme in Communications and Media Arts, Media Artist. In this study I try to clarify South Karelian children s radio listening habits. I want to know what they like to listen from the radio, what they wish to hear and are they being offered enough programs addressed to them. I got interested in this subject while I did my training at South Karelian Radio. I noticed that there are practically no programs for children in the provincial radios. In my study I also consider the reasons for reduction of children s programs during past decades. I introduce few children s programs from the past years and some programs that are heard nowadays at Yleisradio s channels. I am also deliberating what the future for children s radio programs is. This study is based on researches I made during spring 2005 in five different South Karelian schools. Quantitative research consists of questionnaire filled by 101 children. I also use my study s product part, which is five-part radio story about pets for children. One part of the research is formed by children s opinions about one of the stories. By this I wanted to clarify that are the pets for example such a topic that children are interested in radio programs. Study s other approach is my interest towards children s programs abundant reduce and children s radio programs long history in Finland. Majority of this study s theoretical background is based on quantitative research and also literature considering radio and radio programs. Additionally for this study, I interviewed Finnish Broadcasting Company s chief of the Public Research Erja Ruohomaa, Finnish Broadcasting Company s chief of Documentary Programs Minna-Mari Parkkinen, Finnish Broadcasting Company s Planning chief of Programme Services Hannu Anttila and South Karelian Radio s chief Sari Lehtinen. It was interesting to notice that South Karelian children listen considerably less radio than average children. By National Radio Research in the year 2004 children at the age of 9 14 listened radio 86 minutes per day on the average, but over a half of the South Karelian children entertain themselves less than an hour with radio. It was not a surprise that South Karelian children s favorite radio channel was NRJ and by their opinion, music is the most amusing radio program. Key words of study: Yleisradio, radio, radio programs, children s listening habits, children s programs, radio stations

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO LASTENOHJELMIEN HISTORIA SUOMALAISESSA RADIOSSA Markus-setä ja kouluradio Televisio vie kuuntelijoita radio-ohjelmilta Lasten radio-ohjelmat nykyään Ylen lastenohjelmien periaatteet 2000-luvulla TUTKIMUS PROSESSINA Kohteena eteläkarjalaiset 9 12-vuotiaat Etelä-Karjalan kanavatarjonta Tutkimuksen lähtökohdat Metodit ETELÄKARJALAISET LAPSET RADIONKUUNTELIJOINA Tulokset ja analyysi Lasten kommentteja hyvästä radio-ohjelmasta Opinnäytetyön tuoteosaan liittyvät tulokset ja havainnot Lasten kommentteja kokonaisesta juttusarjasta RADION LASTENOHJELMIEN TULEVAISUUDENNÄKYMÄT Tarvitaanko lastenohjelmia radiossa? Millaista ohjelmaa lapsille tulisi tarjota radiossa YHTEENVETO Havainnot ja puutteet Johtopäätöksiä LÄHTEET LIITTEET... 43

5 LIITE 1: Kyselykaavake lapsille LIITE 2: Vanhempien lupakaavake LIITE 3: Kokonaista juttusarjaa koskeva jälkikyselykaavake LIITE 4: Tiedote juttusarjasta koulujen opettajille... 50

6 1 JOHDANTO Lähtökohtani tähän opinnäytetyöhön on kiinnostus nykypäivän lasten radionkuuntelutottumuksiin. Minua kiinnostaa, kuinka paljon lapset kuuntelevat radiota nykyään ja jaksavatko lapset innostua radiosta tulevasta ohjelmasta, jossa ei ole kuvaa vangitsemassa vastaanottimen ääreen. Olen aina kiinnostuneena kuunnellut sukulaisteni tarinoita ajalta, jolloin radiolla oli huomattavasti suurempi merkitys ihmisille kuin nykyään. Ennen kokoonnuttiin yhdessä kuuntelemaan radiota, radio-ohjelmien lähetysajat tiedettiin tarkkaan ja radio-ohjelmien juontajista puhuttiin kuin hyvistäkin ystävistä. Harmittavaa kyllä, legendaarinen Markus-setä on jäänyt melko vieraaksi minulle, yhtään kokonaista Markus-sedän ohjelmaa en ole kuullut. Omasta lapsuudestani radio-ohjelmista muistan lähinnä viikonloppuisin tulevan Lasten toivekonsertin. Radio, ja etenkään radion lastenohjelmat, eivät lapsuudessani näytelleet juuri minkäänlaista roolia elämässäni. Television lastenohjelmat kyllä seurasin tarkkaan, jopa ruotsinkieliset, vaikka en kieltä osannutkaan. Mutta radiosta en muista seuranneeni yhtään lastenohjelmaa. Lasten toivekonserttia kuunneltiin, jos radio sattui olemaan oikealla kanavalla oikeaan aikaan. Muistan kyllä mielenkiinnolla kuunnelleeni lasten puheluita ja toivekappaleita, silloin kun ohjelmaa kuuntelin, mutta jotenkin koin, ja koen edelleen, vaikeaksi seurata radio-ohjelmien aikatauluja. Vanhempani eivät juuri ohjanneet minun radion tai television käyttöäni, joten osiltaan sekin vaikutti kuuntelu- ja katselutottumuksiini; minua ei tietoisesti ohjattu radion ääreen. Televisio veti puoleensa visuaalisuudellaan ilman erityistä ohjausta. Tutkin työssäni nimenomaan Yleisradion lastenohjelmia, ja olen jättänyt tutkimuksen ulkopuolelle mahdolliset kaupallisten valtakunnallisten radiokanavien tai paikallisradioiden lastenohjelmat. Tutkimukseni rajoittuu Etelä- Karjalan maakunnan alueella asuviin lapsiin ja heidän mielipiteisiinsä radion lastenohjelmista. Vaikka valitsin lapset satunnaisesti viidestä eri koulusta ympäri maakuntaa ja otos on mielestäni suuri, 101 lasta, ei tuloksia voida

7 7 yleistää koko Suomea koskevaksi. Tämä johtuu radiotarjonnan erilaisuudesta eri alueilla ja asuinolojen vaikutuksista lasten ajankäyttöön. Lasten radionkuuntelua on tutkittu Suomessa melko vähän. Yleisradio julkaisee säännöllisin väliajoin kuuntelijatutkimuksia, joihin osallistuu heterogeeninen ryhmä ihmisiä ympäri Suomea. Näihin tutkimuksiin otetaan ihmisiä yhdeksästä ikävuodesta alkaen, mutta iän mukaan kuuntelua ei erikseen erotella. Sen takia kiinnostuinkin tutkimaan Etelä-Karjalan Radion kuuluvuusalueella asuvien 9 12-vuotiaiden lasten radionkuuntelua. Olen kiinnostunut tietämään, mitä kanavaa he kuuntelevat, kuinka paljon he radiota kuuntelevat ja tärkeimpänä, mitä he haluaisivat radiosta kuulla. Tuo ikäryhmä on mielestäni melko haasteellinen joukko radionkuuntelijoina: he eivät ole enää lapsia mutta eivät ihan nuoria aikuisiakaan. Miksi sitten tein tutkimusta juuri Etelä-Karjalan Radion kuuluvuusalueella? Koin tämän alueen luonnolliseksi tutkimuskohteeksi, koska tein opinnäytetyöni tuoteosan Etelä-Karjalan Radiolle ja suoritin koulutukseen kuuluvia harjoitteluita myös kyseisessä radiossa. Alueella on sekin erikoisuus, joka minua erityisesti kiehtoo, että maakunnassa on vielä paljon kyläkouluja, joissa lapset touhuavat erilaisella, luonnonläheisemmällä mentaliteetilla kuin suurissa kaupunkikouluissa. Vaikka en tutkimuksessani eritellyt kyläkoulujen ja kaupunkikoulujen vastausten eroja, huomasin sen, että kyläkoulujen oppilaat kertoivat useammin kuuntelevansa NRJ:n ja KissFM:n lisäksi myös Iskelmäradiota. Tutkimukseni on vahvasti yhteydessä opinnäytetyöni tuoteosaan, viisiosaiseen radiojuttusarjaan, joka on suunnattu 9 12-vuotiaille eteläkarjalaislapsille. Juttusarjan aiheena ovat lemmikkieläimet. Valitsin tuon aiheen oman mielenkiintoni pohjalta ja sillä tuntumalla, mikä minulla on lapsista ja heidän mielenkiinnon kohteistaan. Radiojuttusarjani on tehty eläinsuojelullisesta näkökulmasta, sillä uskon kohderyhmäni olevan vielä siinä iässä, että heidän ajatteluunsa voi vaikuttaa valistustyöllä. Suurin haasteeni tuoteosassa olikin se, kuinka pitää jutut mielenkiintoisina ja samalla informatiivisina.

8 8 Samalla kun tein kyselytutkimustani, kuuntelutin lapsilla yhden osan juttusarjastani. Kysyin kyselykaavakkeessa lasten mielipidettä jutustani ja mahdollisia parannusehdotuksia. Näin sain hyödyllistä ja konkreettista tietoa siitä, millaista ohjelmaa lapset haluaisivat kuulla radiosta. Etelä-Karjalan Radiota ajatellen tutkimus kertoo sen, milloin on paras aika lähettää lapsille suunnattua ohjelmaa, kuinka moni kuuluvuusalueen lapsi kuuntelee kanavaa ja millaista ohjelmaa he haluaisivat sieltä kuulla. Vaikka Etelä-Karjalan Radion varsinaisena kohderyhmänä ovat yli neljäkymmentävuotiaat ihmiset, on sen Radio Suomen alaisena tarkoitus palvella jokaista eteläkarjalaista.

9 9 2 LASTENOHJELMIEN PITKÄ HISTORIA SUOMALAISESSA RADIOSSA 2.1 Markus-setä ja Kouluradio Suomalaisen sähköisen tiedonvälityksen ensimmäiset ja kauimmin yhtäjaksoisesti jatkuneet kohderyhmäohjelmat on tehty lapsille. Yleisradio ja Markus-setä toimivat uranuurtajina lapsille suunnatuissa radio-ohjelmissa. Vuonna 1926 Markus Rautio aloitti Lastentunnit, ja hänen kuuluttajan ja näyttelijänuransa kattoi kolme vuosikymmentä: vuodesta 1926 vuoteen Koko kansa tunsi Markus-sedän. (Yleisradio 2005.) Vuonna 1934 Kouluradiotoiminta käynnistyi ja toi oman lisänsä lasten radioohjelmiin. Kouluradio syntyi palvelemaan ennen kaikkea silloista kansakoulua. Kouluradion aloitellessa toimintaansa sen mahdollisuuksia kuvailtiin muun muassa sanomalla, että Kouluradion kautta maamme syrjäisimmissäkin kouluissa oli mahdollista kuulla vaikkapa tasavallan päämiehen omaa ääntä. Kouluradion ohjelmissa pyrittiin alusta alkaen jakamaan tietoa ajankohtaisista tapahtumista ja uusista tiedonaloista. Kouluradion tie ääniaalloille ei ollut aivan mutkaton. Yleisradio olisi halunnut aloittaa kouluradiotoiminnan jo vuonna 1930, mutta kouluhallitus tyrmäsi ajatuksen pitäen ajatusta liian passivoivana. Tuohon aikaan oli muodissa niin sanottu työkouluaate, joka perustui oppilaiden omatoimisuudelle. (Jalonen, Mikkonen & Moore 1984.) Molempia, sekä Kouluradiota sekä Markus-sedän Lastentuntia, alettiin hyvin pian lähetysten alettua tehdä myös ruotsinkielisenä. Lastenohjelmien tärkeyttä kuvaa mielestäni hyvin se, että myös sotavuosina lastenohjelmat pyrittiin lähettämään säännöllisesti ja pitämään niiden sisältö rauhanomaisena. Esimerkiksi Lastentunnit lähetettiin omalla paikallaan torstaisin. Ajankohta heijastui kuitenkin ohjelmistoon muun muassa siten, että Markus-setä kävi tekemässä ohjelmia Ruotsiin lähetettyjen sotalasten luona. Yleisradio järjesti myös lasten radiokeräyksen sotaorvoille. (Jalonen, Mikkonen & Moore 1984.)

10 10 Vuoden 1956 lopussa Markus Rautio jäi eläkkeelle. Raution tilalle lastenohjelmien järjestäjäksi otettiin vuoden 1957 alusta Lea Pennanen. Hänen tehtävänä oli tuoda radio-ohjelman uudet muodot lastenohjelmiin. Lastenohjelmat muuttuivatkin niin määrältään kuin sisällöltään, kun uuden vetäjän vaikutus alkoi tuntua. (Salokangas 1996, 83.) 2.2 Televisio vie kuuntelijoita radio-ohjelmilta...tv alkoi vaikuttaa laajalti 1960-luvulta lähtien nuorten mediankäyttöön ja radion rooli väheni vähenemistään, kunnes 1985 kaupalliset paikallisradiot aloittivat toimintansa ja nuoret löysivät taas radion. Kysymys on siis ensisijaisesti sopivasta tarjonnasta. (Ruohomaa, henkilökohtainen tiedonanto ) Puhuttaessa lasten radio-ohjelmista ei voida olla sivuuttamatta television vaikutusta lasten ajankäyttöön. Vuosina tehty lasten ajankäytön tutkimus osoittaa television syrjäyttäneen radion mediana vuotiaat lapset käyttivät tuolloin 83 % mediaan käyttämästään ajasta television katseluun, yhteensä 97 minuuttia päivässä. Radio kulutti lasten aikaa vähiten, vain 9 %. (Werner 1996, 15.) Huomioitavaa on, että kyseinen tutkimus on tehty ennen Internetin ja tietokonepelien aikakautta vuotiaat lapset katselivat 1999 vuonna 99 minuuttia televisiokanavia (Kytömäki & Ruohomaa 2000, 17). Vuonna vuotiaiden lasten television katseluun käyttämä aika oli laskenut 90 minuuttiin. Tässä voi mielestäni nähdä Internetin ja tietokonepelien suosion kasvun lasten käyttämissä medioissa. Vuosina tehdyn lasten ajankäytön tutkimuksen mukaan vuotiaat lapset käyttivät tietokoneisiin 12 minuuttia päivästään. (Werner 1996, 15.) Nyt uskon tuon luvun olevan huomattavasti suurempi. Yli yhdeksän lasta kymmenestä pelaa joko tietokoneilla tai pelikoneilla. Tytöt ja pojat pelaavat yhtä yleisesti. Tutkimuksen mukaan kolme lasta neljästä katsoo televisiota säännöllisesti. (Yleisradio 2005.) Television lisäksi nykyajan lasten mediaan käyttämästä ajasta ison osan vievät äänitteet, tietokonepelit ja internet. Samalla radion tarjonta on minimoitunut. (Ruohomaa, henkilökohtainen tiedonanto )

11 11 Yleisradion vuoden 2004 vuosikertomuksessa pohditaan nykymaailman kiireisyyttä ja sen vaikutuksia lapsiin. Kiireisessä maailmassa on kiire myös aikuiseksi. Erityisesti poikien tiedetään irrottautuvan lastenohjelmista varhain. Mäiskeroolimallit, maskuliinisuuden etsintä ja porukan merkitys korostuvat. Tytöillä on roolimallien suhteen väljempää ja leikkiin saa heittäytyä vapaammin ja vanhempana. Television lastenohjelmat ovat muuttuneet yhteiskunnan mukana. Erityisesti ilmaisulliset asiat muuttuvat. Kun vielä seitsemän vuotta sitten kuvan kesto ohjelmassa saattoi hyvinkin olla seitsemän sekuntia, on se nyt kaksi sekuntia. (Niemi 2005, 13.) 2.3 Lasten radio-ohjelmat nykyään YLE Radio 1 ja Radio Suomi ovat tällä hetkellä ainoita valtakunnallisia kanavia, jotka lähettävät säännöllisesti lastenohjelmaa. Yksittäiset paikallisradiot voivat lähettää omia lastenohjelmiaan, mutta koska tutkimuksessani keskityn vain YLEn kanaviin ja etenkin yhtiön valtakunnallisesti kuuluviin kanaviin, en pohdi kaupallisten kanavien lastenohjelmien tilaa. YLEn vuoden 2004 vuosikertomuksen mukaan YLE Radio 1 on ainoa valtakunnallinen suomenkielinen radiokanava, jonka ohjelmatarjonnassa mainitaan lastenohjelmat erillisenä ohjelmana. Vuonna 2004 YLE Radio 1:n ohjelmatarjonnasta 1 % oli lastenohjelmia. YLE Radio Suomi lähettää myös lastenohjelmia säännöllisesti, mutta lastenohjelmien määrä on oletettavasti niin vähäinen, ettei se saavuta prosentin osuutta kanavan kokonaisohjelmatarjonnasta. (Yleisradio 2005.) Jos vertaa Yleisradion nykyään tuottamien radionlastenohjelmien prosentuaalista määrää yhtiön aikaisempiin vuosikymmeniin, on ero melko huima. Suora vertailu on tietysti vaikeaa, koska tilastointitavat ovat eri vuosina ja vuosikymmeninä olleet hieman erilaisia. Myös Yleisradion radio-ohjelmien ohjelma-aika on kasvanut paljon vuosikymmenten aikana. Nämä tekijät on otettava huomioon vertailtaessa tämän päivän radion lastenohjelmien määrää vuosikymmenten takaiseen aikaan. Vuoden 1927 Yleisradion radioohjelmatilaston mukaan lastenohjelmia oli 3,5 % yhtiön kokonaistuotannosta.

12 12 Huomioitavaa on, että jo tuolloin musiikki vei yli puolet lähetysajasta. Vuonna 1934 Yleisradion lastenohjelmien määrä oli tippunut 1,8 prosenttiin kokonaistuotannossa, kun taas vuonna 1953 kuunnelmia, luentaa ja lasten- ja ajanvieteohjelmia oli Yleisradion radio-ohjelmista 9 %. Vuonna 1953 ohjelmaaika oli tuntia vuodessa. Merkittävää on, että vuonna 1960, jolloin Yleisradio lähetti tuntia radio-ohjelmaa vuodessa, kuunnelmia, luentaa ja lasten- ja ajanvieteohjelmia lähetettiin enemmän (10 % lähetysajasta) kuin esimerkiksi uutisia ja tiedotuksia (9 % lähetysajasta). Vuonna 1965 radiossa tuli lastenohjelmaa joka päivä (Yleisradio 2005). Vielä 1980-luvun lopulla lastenohjelmien prosentuaalinen määrä Yleisradion valtakunnanverkkojen ohjelmatarjonnassa oli huomattavasti suurempaa kuin nykyään. Vuonna 1988 lastenohjelmia oli 4 % YLEn valtakunnanverkkojen ohjelmista. (Nukari & Ruohomaa 1997.) Yleisradion ohjelmatoiminnan suunnittelupäällikkö Hannu Anttila tutki pyynnöstäni lähetystilastoja kahdenkymmenen vuoden takaa. Toimintavuonna (budjettivuosi oli silloin kesäkuun alusta seuraavan toukokuun loppuun) suomenkielisessä radiossa YLEn kanavilla lähetettiin 160 tuntia lastenohjelmia. Nyt suomenkielisen radion ohjelmissa on kaikkiaan 151 tuntia lastenohjelmia. Tilanne ei siis ajallisesti Anttilan mukaan ole juurikaan muuttunut kahdenkymmenen vuoden aikana. Hän tosin muistuttaa, että puolivälin jälkeen aina 2003 vuoteen saakka lastenohjelmien määrä radiossa oli alhaisempi. Vuonna 2003 radiokanavia uudistettiin ja lastenohjelmien määrää määrätietoisesti lisättiin. (Anttila, henkilökohtainen tiedonanto ) Tällä hetkellä viikoittain Yleisradion radiokanavilla lapsille suunnattuja ohjelmia lähetetään yhteensä noin kolme tuntia viikossa. Radio Suomessa lähetetään lauantaisin ja sunnuntaisin kello 13:50 Kimurantti. Ohjelma kestää 10 minuuttia kerrallaan ja kanava itse markkinoi ohjelmaa seuraavasti: Viihdettä ja asiaa lapsille ja lapsenmielisille. Radio Suomi lähettää myös joka arkipäivä maakuntaradioiden lähetysten seassa kello 13:55 lapsille suunnatun viisiminuuttisen sadun, Pätkän, jonka tuottaa Ylen Radioteatteri.

13 13 Yle Radio 1 lähettää myös säännöllisesti lapsille suunnattua ohjelmaa. Lauantaiaamuisin kanavalla kuullaan kello musiikki ja kulttuuripainotteista lastenohjelmaa, Lasten aamua. Kello Yle Radio 1:llä kuullaan Radioteatterin lastenklassikoita. Kello kanavalla soi lastenmusiikki. Joka kolmas lauantai tuohon aikaan toteutetaan lasten musiikkitoiveita Lasten Toivemusiikkikontissa. Muina lauantaina Lasten aamussa kuullaan mm. musiikkiohjelmia, jotka käsittelevät musiikkia harrastuksena sekä ammattina ja tehdään musiikillisia retkiä satumaahan. (Yleisradio 2005.) 2.4 YLEn lastenohjelmien periaatteet 2000-luvulla Yleisradion vuoden 2004 yleisökertomuksen (Niemi 2005) mukaan YLE on lastenkulttuurin keskeinen toimija Suomessa, ja suomalaisten mielestä lastenohjelmien tarjoaminen on yksi yhtiön tärkeimmistä julkisen palvelun tehtävistä. Yleisradion lasten nettisivuilla kerrotaan 4 pääperiaatetta YLEn tuottamille lastenohjelmille. Yhtiön omin sanoin sen tehtäviin kuuluu ohjelmien tuottaminen lapsille televisioon, radioon ja internetiin. YLEn ohjelmisto pyrkii tukemaan lapsen tasapainoista kasvua sekä positiivisen minä - ja maailmankuvan muodostumista. Tavoitteena on rikastuttava, myönteinen, rohkaiseva, kiireetön ja turvallinen katsomis- sekä kuuntelukokemus. Tärkein osa Yleisradion lastenohjelmistoa ovat sadut ja tarinat, sillä ne ovat ihmisyyden rakennuspuita. (Yleisradio 2005.) YLEn lastenohjelmien periaatteissa ei erotella eri välineille tuotettavien ohjelmien perustavoitteita tai tarjontaa. Radion nykyiset lastenohjelmat, ne muutamat mitkä eetteristä säännöllisesti tulevat, noudattavat kyllä lastenohjelmien perusperiaatteita. Mutta mielestäni niiden vähäinen määrä (vrt. kappale 3.2) ei toteuta sitä periaatetta, että lastenohjelmien tulisi YLEn mukaan auttaa lasta kiinnittymään suomalaisten lasten yhteisöön. Yhteisöön kiinnittymiseen tarvitaan uskoakseni säännöllistä ja usein toistuvaa vuorovaikutusta, jota kerran viikossa lähetettävät tai vieläpä epäsäännöllisin

14 14 viikonlopuin lähetettävät lastenohjelmat eivät tee. YLE ei mainitsekaan lastenohjelmien periaatteissaan lähetysten kestosta tai määrästä mitään.

15 15 3 TUTKIMUS PROSESSINA 3.1 Kohteena eteläkarjalaiset 9 12-vuotiaat lapset Syy, miksi halusin tutkia juuri 9 12-vuotiaiden eteläkarjalaisten lasten radionkuuntelutottumuksia, on tämän ikäryhmän haasteellisuus radio-ohjelmien tekijöille. Nykypäivän 3 5-luokkalaiset eivät ole enää pieniä lapsia, joille tarjotaan varsinaista lastenohjelmaa, mutta he eivät ole vielä nuoriakaan, joille tulisi tarjota nuortenaikuisten ohjelmaa. Halusin myös perehtyä tämän ikäluokan kuuntelutottumuksiin, koska juuri tätä ryhmää ei erikseen ole tutkittu. Kansallisen Radiontutkimuksen tekemiin kuuntelututkimuksiin otetaan kyllä mukaan lapsia yhdeksästä ikävuodesta alkaen, mutta KRT:n ikäjakauma on hieman suurempi kuin minun tutkielmassani. KRT:n tutkimuksissa lapset jaetaan 9 14-vuotiasiin. Mielestäni tässä iässä kahdenkin vuoden venymä ikäjakaumassa tekee niin ison eron radion kuuntelutottumuksissa, ettei tuloksia voi vertailla suoranaisesti keskenään. Myös radionkuuntelun alueellisia eroja on tutkittu, mutta näissä KRT:n tekemissä tutkimuksissa lasketaan kaikki yli 9- vuotiaat yhdeksi joukoksi. Tein opinnäytetyöni tuoteosan juuri 9 12-vuotiaille lapsille kahdesta syystä: ensinnäkin tuossa iässä lapset ovat vielä vastaanottavaisia uudelle tiedolle ja avoimia uusille ajatuksille. Heidän ajatuksiinsa voi vielä vaikuttaa ja koska tuoteosani päätarkoitus on tuoda lemmikit esiin eläinsuojelullisesta näkökulmasta, uskon että kohderyhmän valinta on toimiva. Kokemukseni mukaan juuri tuossa iässä lapsilla herää kiinnostus esimerkiksi eri eläinsuojelujärjestöjä ja muuta aktiivista toimintaa kohtaan. Toivon voivani juttusarjallani vaikuttaa positiivisesti lasten mielipiteisiin ja ajatuksiin lemmikkieläimistä ja niiden kohtelusta. Koen myös haasteelliseksi tehdä juttuja lapsille, etenkin vähän varttuneemmille lapsille. Siksi halusin tutkia myös juttuni toimivuutta käytännössä. Tämä on toinen syy, miksi juuri tämän ikäryhmä lapset olivat tutkimukseni kohteena. Haastavinta oli yrittää tehdä radiojuttuja, jotka olisivat samaan aikaan mielenkiintoisia, informatiivisia ja hauskoja, mutta silti eläinsuojelullisesta näkökulmasta tehtyjä.

16 Etelä-Karjalan kanavatarjonta Etelä-Karjalan maakunnassa kuuluvat seuraavat suomenkieliset valtakunnalliset radiokanavat: YLE Radio 1, YLEX, YLE Radio Suomi, Radio Nova, Radio NRJ sekä KissFM. Puolivaltakunnallisista radioasemista maakunnassa kuuluvat Radio SuomiPop, Iskelmäradio, Suomen Sävelradio, Radio Sputnik ja Radio City. Yleisradio itse määrittelee seuraavanlaisesti Etelä-Karjalassa kuuluvia, valtakunnallisia kanaviaan YLE Radio 1:tä, YLEX:ää ja YLE Radio Suomea: YLE Radio 1 on kulttuurin, taiteen ja asiapuheen kanava. Musiikkitarjonta ulottuu klassisesta ja hengellisestä musiikista jazziin ja kansanmusiikkiin. Kanava välittää Radion sinfoniaorkesterin konsertit. YLEX on puolestaan monimediainen uuden pop- ja rock-musiikin, musiikin erikoisohjelmien ja populaarikulttuurin kanava. Nopeasykkeiseen ohjelmavirtaan kuuluvat myös huumoriohjelmat sekä profiloidut ajankohtais- ja uutislähetykset. YLE Radio Suomi on valtakunnallinen ja alueellinen uutis- palvelu- ja kontaktikanava, jonka ohjelmistossa painottuu myös urheilu ja viihde. Musiikkitarjonta on kotimaista ja ulkomaista iskelmää, melodista aikuisrockia sekä nostalgiapoppia. (Yleisradion vuosikertomus 2005, 29). Radio Suomen taajuudella tuottaa omaa ohjelmaa Etelä-Karjalan Radio arkisin kello 06:30 17:30 välisenä aikana. Lauantaisin omaa lähetystä tuotetaan 07:00-12:00. Kuunneltavissa ovat lisäksi valtakunnallinen mainosradio Radio Nova, nuorison hittiradiot Radio NRJ sekä KissFM, vain suomalaista popmusiikkia soittava Radio SuomiPop, venäjänkielinen Radio Sputnik, iskelmiä ja menneiden vuosikymmenten hittejä tarjoava Suomen Sävelradio, pelkkää iskelmää soittava Iskelmäradio sekä rock- ja popklassikoita soittava sekä urheilua tarjoileva Radio City. Paikallisradioita Etelä-Karjalan kuuntelualueella ei ole. Maakunnassa kuuluvista radiokanavista vain Yle Radio 1 sekä Radio Suomi tuottavat pelkästään lapsille suunnattua radio-ohjelmaa säännöllisesti. Myös maakuntaradiossa kuuluu arkipäivisin kello lapsille suunnattu viisiminuuttinen satu, Pätkä, jonka tuottaa Ylen Radioteatteri.

17 Tutkimuksen lähtökohdat Etelä-Karjalan Radio on yksi Yleisradion kahdestakymmenestä maakuntaradiosta ja sen kuuluvuusalue kattaa koko maakunnan. Vaikka lähetystä tehdään pääosin Lappeenrannasta käsin, pyrkii kanava käsittelemään koko maakunnan tapahtumia, muun muassa tuottamalla omia reportterijuttuja eri puolilta maakuntaa. Vaikka Etelä-Karjalan Radio Yleisradion kanavana palvelee kaikkia kuulijoita, on sen kohderyhmänä yli 45-vuotiaat eteläkarjalaiset ihmiset. Kohderyhmä näkyy muun muassa juttuaiheiden valinnoissa, juontajien tyylissä ja iässä, soitetussa musiikissa, uutiskriteereissä ja yleensä koko kanavan soundissa. Taustamusiikki juonnon pohjalla on hillittyä, soitettavat musiikkikappaleet ovat lähinnä tuoretta kotimaista iskelmää sekä musiikkia menneiltä vuosikymmeniltä. Toki kanavalla kuuluvat välillä myös listahitit ja niin sanottu nuorten musiikki, mutta pääsääntöisesti musiikki on painottunut vanhempien ihmisten maun mukaan. Etelä-Karjalan Radio tavoittaa noin kuulijaa päivittäin. Suurin osa näistä kuulijoista on kohderyhmäikäisiä, yli 45-vuotiaita miehiä ja naisia. Kanava tekee ohjelmaa suurelle, suomalaiselle aikuisyleisölle, tavallisille suomalaisille, aktiivisille aikuisille ja myös jo varttuneemmille ikäryhmille, joilla radion kuunteluaikaakin on enemmän. (Lehtinen, henkilökohtainen tiedonanto ) Lapsia ja nuoria kanava tavoittaa vähän. Siihen suurin syy lienee kanavan musiikkivalinnoissa. Etelä-Karjalan Radio ei siis juurikaan kilpaile samoista kuulijoista alueella kuuluvien nuortenkanavien, kuten Radio NRJ:n tai KissFM:n, kanssa. Lähtökohtani tutkimukselleni on se, että ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitä tutkimukseni kohderyhmä, maakunnan 9 12-vuotiaat lapset, kuuntelevat radiosta. Tietoa ei myöskään ole siitä, mitä tämänikäiset lapset haluaisivat kuulla radiosta. Ennakko-oletukseni on, että nykyajan lapset eivät jaksa kiinnostua radiossa lähetettävistä heille suunnatuista ohjelmista. Olisin halunnut tehdä vertailua eteläkarjalaisten lasten radionkuuntelutottumusten muutoksista esimerkiksi viimeisten 20 vuoden kuluessa, mutta koska tämän alueen lasten

18 18 radionkuuntelutottumuksia ei ole aiemmin erikseen tutkittu, ei se ollut mahdollista. 3.4 Metodit Miettiessäni, mikä olisi paras tapa kerätä aineistoa kohderyhmäni ikäisiltä lapsilta, tulin siihen lopputulokseen, että eniten tietoa saan kerättyä määrällisellä tutkimusmenetelmällä. Päädyin tähän menetelmään siksi, että halusin tutkia nimenomaan määrällisesti lasten radionkuuntelutottumuksia, koska näin uskon saavani luotettavampia tuloksia kuin esimerkiksi teemahaastattelemalla muutamaa lasta. Tuossa iässä, 9 12-vuotiaana, mielipiteet ja tottumukset voivat vaihdella suurestikin esimerkiksi tyttöjen ja poikien sekä eri-ikäisten kesken. Määrällisellä tutkimuksella jonka otanta on melko suuri, yhteensä 101 lasta, voi jo saada jonkinlaista luotettavuutta tutkimustuloksiin. Käytin tutkimuksessani ryväsotantaa, johon kuuluu vaiheittaisuus. Ensin valitsin satunnaisesti koulut, joissa halusin tutkimustani suorittaa. Ainoana kriteerinä pidin sitä, että osan kouluista tuli olla pienempiä kyläkouluja. Toisena valitsin luokat. Pienemmissä kyläkouluissa suoritin tutkimuksen koko koulun vuotiaille lapsille, koska heitä oli yhteensä lukumääräisesti vähemmän kuin isompien koulujen yhdessä luokassa. Isommissa kouluissa luokkavalinnan tein satunnaisesti, lähinnä sen mukaan kenet opettajista satuin saamaan kiinni. Luokat valittuani minulla oli suurin piirtein tiedossani tutkimukseen osallistuvien oppilaiden lukumäärä. Tällöin tiesin kaavaketta suunnitellessani kuinka suuresta otoksesta olisi kysymys. Kävin viidessä Etelä-Karjalan maakunnassa sijaitsevassa koulussa keräämässä aineistoa. Koulut valitsin niiden sijainnin ja koon mukaan. Edustavimman tuloksen saamiseksi halusin tutkimukseen mukaan sekä pieniä kyläkouluja että isoja kaupunkikouluja. Yhteistyö koulujen kanssa sujui hyvin ja kaikki ensisijaisesti valitsemani koulut suostuivat mukaan tutkimukseen. Kiersin kouluilla toukokuussa Lähetin sähköpostilla koulujen rehtoreille tai luokkien opettajille kaavakkeen (LIITE 2: Vanhempien lupakaavake), jossa kerrottiin tekemästäni tutkimuksesta sekä kysyttiin

19 19 vanhempien lupa lastensa osallistumiseen. Opettajat keräsivät lupalaput ennakkoon lapsilta, ja näin ollen tiesin luokkaan mennessäni, kuinka moni lapsi sai luvan osallistua tutkimukseen. Kaikista paikalla olleista lapsista vain 5 ei joko saanut lupaa tai ei halunnut osallistua kyselyyn. Suunnitellessani kyselykaavaketta lapsille tiesin kuinka montaa lasta kysely tulisi koskettamaan. Näin ollen suunnittelin kaavakkeen niin, että tutkimustulosten purkaminen ja analysointi olisi suhteellisen vaivatonta ja kohtuullisen nopeaa. Suunnittelin 11 kohtaa sisältävän kysymyskaavakkeen maalikuussa 2005 (LIITE 1: Kyselykaavake lapsille). Kaavakkeen alussa oli kaksi kysymystä lasten taustamuuttujista, sukupuoli ja ikä. Itse kysymyksistä 9 oli suljettuja, monivalintakysymyksiä, ja kahteen kysymykseen lapset saivat vastata omin sanoin. Kysymyksistä kahdeksan ensimmäistä kosketti lasten yleisiä radionkuuntelutottumuksia, muun muassa yleisimmin kuunneltavia kanavia ja kuunteluun käytettävää aikaa päivässä. Näistä kysymyksistä seitsemän ensimmäistä oli monivalintakysymyksiä, joihin ohjeistin suullisesti lapsia vastaamaan. Kahdeksas kysymys oli avoin, jolla selvitin sitä, millaista ohjelmaa lapset mieluiten kuuntelisivat, jos saisivat valita. Kolme viimeistä kysymyskaavakkeen kysymystä koskivat opinnäytetyöni tuoteosana tekemääni radiojuttusarjan yhtä jaksoa, jonka kuuntelutin lapsilla. Tarkastelen tässä tutkielmassani näitä kahta osiota, yleisiä kuuntelutottumuksia sekä kuuntelutettuun radiojuttuun liittyviä kysymyksiä erillisinä osina, koska itse tutkimustapahtumassakin ne olivat kaksi erillistä osaa. Alun perin en aikonut edes käyttää omaan tuoteosaani liittyvää osiota tässä tutkimuksessa, vaan lähtökohtaisesti tein sen omaa mielenkiintoani ajatellen. Tuloksia purkaessani sain kuitenkin mielenkiintoista informaatiota kolmen viimeisen kysymyksen vastauksista, jonka uskon olevan merkityksellistä myös koko tutkimuksen kannalta. Luokassa jaoin kaavakkeet jokaiselle osallistujalle, ja lapset täyttivät omaan tahtiin kahdeksan ensimmäistä kohtaa. Huomasin kaavakkeen ohjeistuksen puutteellisuuden siinä, kun jouduin joka luokassa moneen kertaan selittämään täyttöohjeet. Kaikkiin muihin kysymyksiin, paitsi ensimmäiseen (Kuinka paljon kuuntelet radiota?), seitsemänteen (Onko radiossa mielestäsi ikäisillesi

20 20 suunnattua ohjelmaa?) ja yhdenteentoista (Oliko juttu mielestäsi sellainen, että jaksaisit kuunnella sen radiosta soitettuna esimerkiksi koulun jälkeen?) kysymykseen, lapset saivat monivalintaosista valita useamman kuin yhden kohdan. Kahdeksannen kysymyksen jälkeen kuuntelimme cd:ltä yhden jakson tekemästäni juttusarjasta. Jutun aiheena oli lemmikin kanssa touhuaminen, ja siinä käsiteltiin eläinsuojelullisesta näkökulmasta monenlaisia harrastuksia, joita eri lemmikkieläinten kanssa voi tehdä. Jutussa myös esiteltiin Etelä-Karjalassa toimivia eläimiin liittyviä järjestöjä. Jutun kokonaiskesto oli 6 minuuttia eikä jutussa ollut käytetty lainkaan musiikkia. Ainoat efektiäänet olivat jutun alussa kuuluvat eri eläintenäänistä miksatut äänet jotka toimivat ikään kuin tunnuksina koko juttusarjalle; jokainen juttu alkaa tällä samalla tunnuksella. Opettajat olivat varanneet tutkimuksen tekemiseen yleensä kokonaisen oppitunnin. Lapset vastasivat kuitenkin kysymyksiin melko nopeasti. Keskimäärin luokalta meni vastauksiin ja jutun kuunteluun noin 30 minuuttia. Kyselyn päätyttyä juttelin lasten kanssa yleisesti eläimistä ja eläinsuojelusta, kysyin suullisesti heidän mielipiteitään kuunnellusta jutusta ja radionkuuntelusta yleensä. Lapset, etenkin tytöt, puhuivat mielellään omista lemmikkieläimistään. Syötin aineiston havaintomatriisiin Excel-taulukkoon. Olen tuloksissa jaotellut pojat ja tytöt erikseen, koska mielestäni on merkittävää ja mielenkiintoista huomata sukupuolien välinen ero radion kuuntelutottumuksissa ja mielenkiinnon kohteissa. Vastaukset erottelemalla pystyin tekemään johtopäätöksiä tuloksista molemmista sukupuolista erikseen. Radiossa jutut tehdään tietyille kohderyhmille ja tämä tutkimus selvittää iän merkityksen kuuntelutottumuksiin lisäksi sen, kuinka sukupuolierot vaikuttavat lasten radion kuunteluun. Haastatteluun osallistui yhteensä 101 lasta eri puolilta Etelä-Karjalaa. Tyttöjä vastanneista oli 53 ja poikia 48. Iältään lapset olivat 9 12-vuotiaita. Sen tarkemmin en tuloksissa jaotellut eri-ikäisten vastauksia, vaan olen tarkastellut koko ryhmää yhtenäisenä tyttöjen ja poikien joukkona. Vaikka ajatuksenani oli aluksi jaotella kyläkoulujen ja kaupunkikoulujen tulokset, totesin sen liian aikaa vieväksi ja ehkä turhan leimaavaksi. Siitä syystä jätin tämän osan pois

21 21 analyysistä ja tulosten kirjaamisvaiheessa en edes merkinnyt ylös, mistä koulusta mikäkin vastaus on peräisin.

22 22 4 ETELÄKARJALAISET LAPSET RADIONKUUNTELIJOINA 4.1 Tulokset ja analyysi Radionkuunteluun käytetty aika päivässä % POJAT TYTÖT Alle tunnin päivässä 1-3 tuntia päivässä yli 3 tuntia päivässä Kuvio 1: Eteläkarjalaisten lasten radionkuunteluun päivässä käytetty aika keväällä (n=101) Eteläkarjalaisista kohderyhmän lapsista tytöt kuuntelevat tuntimääräisesti enemmän radiota kuin pojat. Suurin osa pojista (66,7 %) kuuntelee radiota alle tunnin päivässä (kts. Kuvio 1.). Tytöistä alle tunnin radiota kuuntelee 37,7 %. Tytöistä peräti 43,4 %, pojista 29,2 % kuuntelee radiota 1 3 tuntia päivässä. Pojista vain 4,1 % kuuntelee radiota yli 3 tuntia päivässä kun taas tytöistä 20,6 % viettää radion äärellä yli 3 tuntia. Kansallisen Radiotutkimuksen tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 2004 radion kuunteluun käytetty aika oli 9 14-vuotiailla lapsilla 86 minuuttia (Yleisradion yleisökertomus 2004, 48). Tutkimusmenetelmien eroavaisuuksien vuoksi tekemääni tutkimusta ei voida suoraan verrata KRT:n tutkimukseen. Huomioitavaa kuitenkin on se, että tutkimukseni mukaan yli puolet (52,5 %) eteläkarjalaisista lapsista kuuntelee alle tunnin radiota päivässä. Kuvaavaa lasten vastauksille on se, että

23 23 varsinaisten suljettujen vastausvaihtoehtojen viereen oli kirjoitettu varsinaisia mielipiteitä ja vastauksia. Ensimmäisen kysymyksen viereen eräskin tyttö kirjoitti seuraavasti: en oikein kuuntele radiota, koska ei tule mitään kiinnostavaa ohjelmaa. Kuunnelluimmat kanavat % POJAT TYTÖT 0 Etelä-Karjalan Radio YleX KissFM NRJ joku muu Kuvio 2. Eteläkarjalaisten lasten suosituimmat radiokanavat keväällä (n=101) Yleisesti kuunnelluimpia kanavia kysyttäessä vastausvaihtoehtoja oli 5. Lapset saivat vastata tähän osioon useampaan kuin yhteen kohtaan. Lähes jokaisessa kaavakkeessa olikin mainittuna enemmän kuin yksi suosikkikanava. Tämä mielestäni kertoo siitä, että lapset eivät ole kanavauskollisia. Sekä tyttöjen että poikien mielestä suosituin radiokanava on NRJ ( kts. Kuvio 2.). Tytöistä 58,5 % kertoi kuuntelevansa NRJ:tä, pojista 64,6 % mainitsi kyseisen kanavan suosikikseen. Yllättävän moni lapsista, tytöistä 18,9 % ja pojista 12,5 % kertoi kuuntelevansa Etelä-Karjalan Radiota yleensä. Tosin näissäkin vastauksissa oli poikkeuksetta mainittuna myös jokin muu kanava. KissFM:ää kuuntelee tytöistä 30,2 %, pojista 29,2%. YleX on poikien keskuudessa hieman suositumpi kanava kuin tyttöjen keskuudessa. YleX:N mainitsi suosituimmaksi radiokanavaksi

24 24 47,9% pojista, tytöistä 39,6 %. Kohdassa joku muu lapset ilmoittivat kuuntelevansa Radio Novaa, Iskemäradiota ja Radio Cityä. Suosituin näistä kanavista on Radio Nova, jonka kuunnelluimmaksi kanavaksi mainitsi 15,2% lapsista. Huomion arvoista on se, että vain pojat mainitsivat kuuntelevansa Radio Cityä. Tämä uskoakseni johtuu kanavan musiikki- ja aihevalikoimista. Radio City markkinoi itseään rock- ja popmusiikkikanavana sekä urheiluun painottavana kanavana. Mikään yksittäinen erikseen mainittu radiokanava ei kuitenkaan nouse tyttöjen ja poikien suosiossa ylitse taulukossa 2 näkyvistä kanavista. Mielenkiintoista oli huomata muutamissa vastauksissa avovastaukseen kirjoitetun Iskelmäradio, joka oli kuitenkin pyyhitty pois. Uskon tässä kohtaa luokkakavereiden paineen vaikuttaneen tilanteeseen, sillä muutamissa luokissa oppilaat kielloista huolimatta lukivat olan yli toistensa vastauksia. Toisaalta vastauksen vaihtamisen syynä voi myös olla se, että lapsi ei ole heti ymmärtänyt kysymystä. Yleinen ilmapiiri etenkin kaupunkikoulujen luokissa kuitenkin tuntui olevan se, että vain nuorisokanavat ovat hyväksyttyjä ja niistä puhutaan. Kyläkouluissa lapset puolestaan avoimesti kertoivat vanhempiensa kuuntelevan koulumatkoilla Iskelmäradiota, joten hekin samalla kuuntelevat kyseistä kanavaa. Näissä keskusteluissa vanhempien radion kuuntelutottumuksien merkitys lasten kuuntelutottumuksiin tuli esille.

25 25 Mihin vuorokauden aikaan radiota kuunnellaan eniten % POJAT TYTÖT 0 aamupäivisin ennen kouluun lähtöä iltäpäivällä illalla muulloin Kuvio 3. Eteläkarjalaisten lasten radionkuuntelua suosima vuorokaudenaika. (n=101) Suurin osa kyselyyn osallistuneista lapsista vastasi kuuntelevansa radiota eniten iltapäivällä koulun jälkeen ( kts. Kuvio 3.). Myös tähän kysymykseen lapset saivat valita useamman vaihtoehdon, tosin neuvoin heitä suullisesti valitsemaan korkeintaan kaksi ajankohtaa, jolloin he eniten kuuntelevat. Tytöistä kaikki (100%) vastasivat kuuntelevansa radiota eniten iltapäivisin, pojista 66,7 % kertoi kuuntelevansa radiota eniten iltapäivällä. Pojat löytävät itsensä radion ääreltä vähiten aamupäivisin, vain 22,9 % vastanneista pojista kuuntelee radiota ennen kouluun lähtöä. Tytöistä aamupäivisin radiota kuuntelee 32,1 %. Yhtä iso osa (32,1 %) tytöistä kertoi kuuntelevansa radiota yleisimmin iltaisin. Poikia radio houkuttelee iltaisin hieman vähemmän, 29,2 % pojista kertoi yleensä kuuntelevansa radiota illalla. Tytöistä 9,4, % kertoi kuuntelevansa radiota myös muulloin kuin annettuina ajankohtina. Pojista 10,4 % kertoi kuuntelevansa radiota muulloin. Kaikki näistä vastaajista mainitsee kuuntelevansa radiota automatkoilla tai autossa. Yhdessäkään vastauksessa ei mainita varsinaista uutta vuorokaudenaikaa jolloin radiota mieluiten kuunnellaan.

26 26 Mitä lapset haluavat kuulla radiosta % POJAT TYTÖT 0 musiikkia ohjelmia kilpailuja, joihin voi osallistua jotain muuta Kuvio 4. Lasten suosima radionanti keväällä (n=101) Kun lapsilta kysyttiin, mitä he haluavat kuulla radiosta, tytöistä 94,3 % ja pojista 91,7 % kertoi haluavansa mieluiten kuulla musiikkia (kts. Kuvio 4.). Ohjelmia radiosta haluaisi kuulla 26,4 % tytöistä ja 18,8 % pojista. Yllättävää oli, että lapsista yhteensä vain 12,1 % haluaa kuulla radiosta kilpailuja joihin voi itse osallistua. Tämä on mielestäni yllättävää siksi, että lasten suosimat NRJ ja KissFM tuntuvat olevan täynnä erilaisia kontaktiohjelmia, joihin voi kuuntelijat itse osallistua. Ehkä tähän syynä on se, että NRJ ja KissFM on suunnattu nuorille aikuisille eivätkä kyselyyn osallistuneet lapset edes uskaltaisi vielä soittaa näihin kontaktiohjelmiin. Vain muutamissa tyttöjen vastauksissa mainittiin haluttavan kuulla radiosta jotain muuta, kuin annetut vaihtoehdot. Muun muassa pilapuhelut mainittiin mieluisimmaksi radiojutuksi. Myös musiikin top-ohjelmat mainittiin mieluisimmaksi radiosta tulevaksi ohjelmaksi.

27 27 Millaisista aiheista lapset haluaisivat kuulla radio-ohjelmia % POJAT TYTÖT 0 lemmikkieläimet ja luonto musiikki urheilu joku muu Kuvio 5. Eteläkarjalaisten lasten suosimat juttuaiheet radiossa. (n=101) Suurin osa lapsista, (88,7 %) haluaisi kuulla radiosta musiikkiaiheista ohjelmaa (kts. Kuvio 5.). Huomasin tutkimusta tehdessäni, että joka luokassa lapset kysyivät tarkennusta tähän kysymykseen. Selitin kysymystä kertomalla esimerkkejä jutuista, joita radiosta voi kuulla, mutta lasten tuntui olevan vaikea käsittää käsitettä radiojuttu. Jo tämä mielestäni kertoo lasten radion kuuntelukulttuurista paljon; se kertoo siitä, että radio on tämän päivän lapsille enemmänkin soittorasia tai jukeboksi kuin tietoa jakava väline. Myös Kuvion 5. tulokset kertovat siitä, että lapset sekoittavat musiikin radiojutun aiheena ja musiikin musiikkina. En suinkaan usko, että kohderyhmän lapset olisivat näin kiinnostuneita kuulemaan radiosta musiikkiaiheisia, esimerkiksi lasten yhtyeistä kertovia puhejuttuja ilman itse musiikkia. Tässäkin kysymyksessä lapset saivat valita useamman vastauksen. Tytöistä 35 % haluaisi kuulla lemmikkieläimiä ja luontoa käsitteleviä juttuja. Poikia kiinnostivat eniten musiikki (68,8 %), mutta yllättäen myös poikia kiinnosti toiseksi eniten (22,9 %) lemmikkieläimet ja luonto. Ennakkokäsityksestäni

28 28 poiketen urheilukaan ei kiinnostanut poikia niin paljon kuin muut aiheet. Urheiluaiheisia radiojuttuja mieluiten kuuntelisi 12,5 % pojista ja 11,3 % tytöistä. Vain muutama tytöistä (7,5 %) vastasi kysymyksen kohtaan joku muu, mikä?. Tytöt haluaisivat kuulla juttuja julkkiksista ja koululaisten päivistä ja juttuja, jotka kertovat minkä takia ei saa käyttää huumeita. Miksi lapset kuuntelevat radiota % POJAT TYTÖT viihtyäkseen saadakseen tietoa kokee radion kaverikseen jonkun muun syyn vuoksi Kuvio 6. Eteläkarjalaisten lasten yleisimmät syyt kuunnella radiota. (n=101) Lähes kaikki pojista (95,8 %) ja tytöistä 86,8 % kertoi kuuntelevansa radiota siksi, että haluaa viihtyä (kts. Kuvio 6.). Vain vajaat 20 % pojista kuuntelee radiota saadakseen tietoa, tytöistä 32,1 % hakee tietoa radiosta. Tytöistä 13,2 % kokee radion kaverikseen, pojista vain 6,3 %. Tässäkin kysymyksessä tytöt valitsivat poikia innokkaammin avoimen vastausvaihtoehdon, tosin vain 3,8 % tytöistä valitsi jonkun muun syyn radionkuuntelunsa syyksi. Tytöt kuuntelevat radiota muun muassa siksi, että se saa ajatukset muualle tai että he haluavat oppia eri lauluja.

29 29 Radion lastenohjelmien tarjonta lasten mielestä % POJAT TYTÖT 0 Liian vähän Sopivasti Kuvio 7. Radion lastenohjelman riittävyys lasten mielestä keväällä (n=101) Yli puolet eteläkarjalaisista lapsista on sitä mieltä, että radiosta tulee sopiva määrä lapsille suunnattua ohjelmaa (kts. Kuvio 7.). Tytöistä 35,8 % ja pojista 18,8 % kaipaisi lisää ikäisilleen suunnattua ohjelmaa. Ajatellen sitä, että lasten suosikkikanava on lähes pelkästään musiikkia soittava NRJ, oli tämä tulos odotettavissakin, vaikka ennakkoon arvelin lasten kaipaavan lisää heille suunnattua radio-ohjelmaa. Lapset kokevat radiosta kuuluvan musiikin mielekkääksi ja sitä kautta heille suunnatuksi ohjelmaksi, vaikka esimerkiksi NRJ:n kohderyhmänä ovat parikymppiset nuoret. 4.2 Lasten kommentteja hyvästä radio-ohjelmasta Yleisesti lasten radion kuuntelutottumuksia käsittelevässä tutkimukseni osassa viimeisenä kysymyksenä oli avoin kysymys lasten mielestä hyvästä radioohjelmasta. Suurin osa vastauksista käsitteli muusikin kuuntelua. Kuuntelisin musiikkia. Nuori ja huumorintajuinen toimittaja. Ja musiikista kuuntelen poppia ja välillä rokkia.

30 30 Musiikkia, jota juontaa nuori mies, joka selostaa musiikista, minkälaista musiikki on. Jotain mistä tulee musiikkia. Siinä saisi olla myös vähän jotain kilpailuja. Tykkään erityisesti, kun kuulen radiosta musiikkia. Haluaisin enemmän lapsille sopivaa kuunneltavaa. Siinä voisi olla yhdistetty musiikkia, liikuntaa ja joka viihdyttäisi lapsia ja joka saisi lapset olemaan enemmän radion kimpussa. Haluaisin kuulla radiosta enemmän nuorille suunnattua musiikkia ja että julkkiksista kerrottaisiin enemmän. Myös juontajista ja toimittajista oli lapsilla mielipiteitä: Kuuntelen Tenkasta joka on mun suosikki. Miust ne pilapuhelut on tosi kivoja... Toimittaja voisi olla nuorempi, koska vanhempi on tylsempi toimittaja. Mieluiten nuori asiantunteva toimittaja. Haluaisin kuulla urheilusta, toimittaja voisi itsekin olla joku kuuluisa urheilija. Urheilu ja moottoriajoneuvot olivat erityisesti esillä poikien vastauksissa heidän mieli radio-ohjelmista: Autoista, mopoista. Sellaista missä on paljon musiikkia ja vähäsen urheilua. Mie kuuntelisin musiikki uutisii ja urheilu-uutisii. Lähinnä tyttöjen, mutta myös joidenkin poikienkin, vastauksissa toivottiin radioohjelmia elämistä ja luonnosta: Sellaista missä olisi lemmikeistä, musiikista, urheilusta ja siinä olisi joku kilpailu johon voi soittaa ja tietysti uutiset ja sää. Kuuntelisin mielellään eläimistä tietoa. Voisi olla joku radiosarja, josta tulee vaikka eläinsairaala sarjaa joka torstai, vaikka. Siinä voitaisiin kertoa lemmikkieläimistä ja lemmikkien hoidoista. Ja tietoa eri

31 31 lemmikeistä esim. kissoista, koirista, jyrsijöistä ja maatilan elämästä ja eläimistä. Luonto-ohjelmia, live keikkoja, vanhoja Eppu Normaali levyjä, kalastus, metsästys, ja hirvenmetsästys myöhemmin syksyllä....radiosta voisi tulla myös paljon kivoja tarinoita lemmikeistä ja vaikkapa 60-luvulta. Tarinat ovat ihania jos niitä ymmärtää....myös olisi kiva, että lemmikeistä tulisi jotain. Erityisesti hamstereista. Uutisia tarvittaisiin enemmän. 4.3 Opinnäytetyön tuoteosaan liittyvät tulokset ja havainnot Tutkimustilanteessa lapset vastasivat ensin kahdeksaan varsinaisia kuuntelutottumuksia mittaavaa kysymykseen. Tämän jälkeen he kuulivat cd:ltä yhden osan opinnäytetyöni tuoteosaksi tekemästäni 5-osaisesta radiojuttusarjasta. Kuunnellun jutun aiheena oli lemmikin kanssa puuhastelu. Juttu kesti 6 minuuttia ja kuuntelun jälkeen lapset vastasivat kolmeen kysymyskaavakkeen lopussa olevaan kysymykseen. Kaksi kysymyksistä oli monivalintaisia ja yksi oli avoin kysymys. Suurin osa tytöistä (81,1 %) piti kuultua juttua mielenkiintoisena, tylsänä sen koki vajaat 2 % tytöistä (kts. Kuvio 8.). Pojista 37,5 % piti juttua mielenkiintoisena ja lähes saman verran (33,4 %) piti juttua tylsänä. Jakso siis jakoi erityisesti poikien mielipiteet, mikä oli odotettavissakin. Juttua tehdessäni ajattelin kohderyhmäksi erityisesti 3 5-luokkalaiset tytöt, sillä kokemuksesta tiedän heidän olevan yleensä kiinnostuneempia lemmikeistä kuin poikien. Yllättävän moni pojista kuitenkin koki jutun mielenkiintoiseksi ja informatiiviseksi. Tytöistä informaatiota jutusta koki saavansa 20,8 % ja pojista 12,5 %. Tämä kertoo siitä, että lapset oikeasti kiinnostuivat jutusta ja kuuntelivat tarkkaavaisesti. Vastauksen neutraali kohtaa jouduin selittämään useassa luokassa. Lapset eivät tuntuneet käsittävän sanaa, ainakaan tässä yhteydessä. Kehotin valitsemaan sen vastaukseksi, jos juttu ei juuri herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia lapsissa; ei iloa, mielenkiintoa tai tylsistymistä. Tytöistä 13,2 % koki jutun neutraaliksi, pojista 20,8 %.

32 32 Lasten mielipide kuullusta jutusta % POJAT TYTÖT 0 mielenkiintoinen tylsä neutraali informatiivinen Kuvio 8. Eteläkarjalaisten lasten mielipide kuulemastaan lemmikkieläimistä kertovasta radiojutusta. (n=101) Periaatteenani oli, että teen lapsille juttusarjan ilman musiikkia, sillä halusin kokeilla jaksavatko lapset kiinnostua pelkistä äänistä koostuvista jutuista. Tehosteina käytin erilaisia eläinten ääniä jokaisen jutun alussa sekä joissakin väleissä keskellä juttuja. Kysyttäessä avoimella kysymyksellä lasten mielipidettä kuullusta jutusta ja sen puutteita, lähes joka vastauksessa kaivattiin musiikkia juttuun. Juttu kaipasi musiikkia. Musiikkia, juttu oli liian pitkä ja tylsä. Minusta juttu olisi kaivannut vähän musiikkia. Juttu oli juuri sopivan pituinen. Juttu kaipasi kyllä vähän musiikkia. Ja myös eläinten ääniä. Minun mielestä siinä oli hyvä että oli haastatteluja. Musiikkia, jotta se olisi hauskaa kuunnella sitä. Myös yksityiskohtaisempia puutteita jutusta löydettiin:

33 33 Jutussa olisi voinut haastatella enemmänkin eläinten omistajia. Juttu oli hyvän pituinen. Mutta hamstereista, gerbiileistä ja chinchilloista voisi kertoa vähän enemmän. Jutussa voisi olla kerrottuna enemmän jyrsijöistä ja mitä niitten kanssa voisi puuhailla. Haastatteluja olisi tietysti voinut olla enemmän. Suurin osa tytöistä, 83 %, jaksaisi kuunnella tämän tyyppisiä radio-ohjelmia esimerkiksi koulun jälkeen (kts. Kuvio 9.). Pojista 33,4 % haluaisi kuunnella tämäntyyppisiä ohjelmia radiosta vapaa-ajalla. Jaksaisivatko lapset kuulla saman tyyppisiä juttuja radiosta? % POJAT TYTÖT 0 KYLLÄ EI Kuvio 9. Jaksavatko eteläkarjalaiset lapset kuunnella lemmikkijuttuja radiosta. (n=101) 4.4 Lasten kommentteja kokonaisesta juttusarjasta Lokakuussa 2005 valtakunnallisella eläinten viikolla opinnäytetyöni tuoteosaksi tekemä juttusarja ajettiin ulos Etelä-Karjalan Radiossa. Lähetysajaksi määräytyi 10:40 joka arkiaamu, mikä on huono ajatellen kohderyhmän radion kuuntelumahdollisuuksia. Päätinkin tehdä yhteistyötä Etelä-Karjalan