Toimintatavat ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin opas

Transkriptio

1 Toimintatavat ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin opas 1

2

3 Toimintatavat ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin opas

4 Tekijät: Kati Malmi, Piia Seppälä, Heli Eischer, Heta Mulari Nimi: Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminta: Toimintatavat ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin opas Julkaisija ja kustantaja: Suomen Setlementtiliitto ry, Läntinen Brahenkatu 2, Helsinki tekijät, Suomen Setlementtiliitto ry ja Ahjolan Setlementti Ulkoasu ja taitto: Raisa Suuronen / Visual RAMA Sivun 7 kuva: Maria Kirsilä Setlementtijulkaisuja 28 ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN:

5 5 ISOSISKO- JA TYTTÖJEN TUPATOIMINTA: Toimintatavat ja vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin opas Osa 1: Tyttöjen Tupatoiminta: Toimintatavat ja menetelmät Alkusanat Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan materiaalit 1. Johdanto 2. Arvopohja ja lähtökohdat Setlementtityö Sukupuolisensitiivisyys Leikin merkitys Sosiokulttuurinen innostaminen Nuorisotyön, sosiaalityön ja erityisnuorisotyön risteyksessä 3. Tyttöjen Tuvan toimintamalli Tyttöjen Tuvan tilat Toimintamuotoja 4. Yhteiset tapahtumat ja muu toiminta 5. Tiedotus ja verkostoyhteistyö Osa 2: Vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin opas Tervetuloa käynnistämään Isosiskotoimintaa! 1. Isosisko-vapaaehtoistoiminnan muodot Isosiskot Tupaisosiskot, Tupakummit ja Tupamummot 2. Vapaaehtoistoiminnan suunnittelu ja toteutus Vapaaehtoisten etsintä Mistä Isosiskot? Perehdytys ja tehtävänkuvan hahmottelu: Isosiskokurssi ja haastattelut Vapaaehtoistoiminnan käynnistäminen: Isosisko- ja Pikkusiskoparit Yhteydenpito ja ohjaus Jatkokoulutus ja virkistystoiminta Seuranta ja arviointi Resursointi 3. Vinkkejä Isosiskokurssimateriaalin käyttöön Liitteet

6 Osa 1 TYTTÖJEN TUPATOIMINTA Tyttöjen Tupa on iloinen keidas keskellä harmaata arkea toimintatavat ja menetelmät

7 7 Alkusanat Isosiskotoiminnan ja Tyttöjen Tuvan työntekijät kiittävät sinua antamastasi huomiosta ja ajasta tämän paketin lukemiseen. Mikäli olet aloittelemassa paikkakunnallasi vastaavaa toimintaa, haluamme olla sinun apunasi ja tukenasi. Meillä on toiminnasta yli kymmenen vuoden kokemus ja olemme oppineet monta asiaa kantapään kautta. Olemme avoimia jakamaan omia tietojamme ja toimintatapojamme tarkemmin. Toivomme myös avoimuutta sinun suunnaltasi. Otamme mielellämme vastaan myös palautetta materiaalipaketista ja toiminnasta. Kehitetään yhdessä sukupuolisensitiivistä tyttötyötä Suomessa ja jaetaan ilosanomaa muillekin! Iloisia hetkiä tyttöjen kanssa ja mukavaa jatkoa sinulle! Terveisin, Kati Malmi ja Piia Seppälä Tampereen Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminta Ahjolan Setlementti Yhteystiedot: Kati Malmi Piia Seppälä Tampereen Tyttöjen Tuvan löydät osoitteesta Pispalan valtatie 45 Postiosoite: Ahjolankatu 3, Tampere Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan materiaalit Isosiskokurssimateriaali, Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan toimintatapojen ja menetelmien kuvaus sekä vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin opas muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jonka avulla voi käynnistää Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan uudelle paikkakunnalle. Materiaalit on laadittu siten, että toimintamuotoja voi käynnistää ja toteuttaa joko yhdessä tai erikseen. Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan materiaalit on jaettu kahteen osaan. Isosiskokurssimateriaali on tarkoitettu Isosiskokurssin koulutusmateriaaliksi. Tyttöjen Tupatoiminta: toimintatavat ja menetelmät ja Vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin opas muodostavat toisen kokonaisuuden, joka on tarkoitettu toimintaa käynnistäville tahoille. Tyttöjen Tupatoiminnan materiaalissa kuvataan toiminnan tausta setlementin sosiaalisessa nuorisotyössä ja sosiokulttuurisen innostamisen viitekehyksessä, keskeiset toimintamuodot, tarvittavat tilat sekä esimerkkeinä joitakin tapahtumia ja teemapäiviä. Sosiokulttuurisen innostamisen mukaisesti uuden Tyttöjen Tuvan toiminta muotoutuu sen oman kävijäkunnan näköiseksi ja voi olla toiminnoiltaan hyvinkin erilaista kuin tässä kuvauksessa. Isosiskokurssilla käydään läpi kurssimateriaalia. Jokainen kurssin käynyt saa kurssimateriaalin mukaansa. Vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin oppaassa käsitellään Isosiskotoiminnan perusteita ja tavoitteita. Opas on kirjoitettu erityisesti Isosiskokurssin tukimateriaaliksi ja siinä käsitellään erilaisia Isosiskotoiminnan käynnistämiseen ja koordinointiin liittyviä asioita. Materiaalit on laadittu osana Suomen Setlementtiliitto ry:n Tyttötyön verkosto -hanketta ( ), joka saa rahoituksensa RAY:ltä. Hankkeen tavoitteena on levittää tyttötyön osaamista ja verkottaa tyttötyön tekijöitä alueellisesti ja valtakunnallisesti. Materiaalien kirjoittamiseen ovat osallistuneet Tampereen Tyttöjen Tuvan työntekijät Kati Malmi ja Piia Seppälä ja Tyttötyön verkosto -hankkeen työntekijät Heli Eischer ja Heta Mulari. Tervetuloa Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan maailmaan!

8 8 1. Johdanto Tyttöjen Tupa on tamperelaisen Ahjolan Setlementin kehittämä sukupuolisensitiivisen tyttötyön toimintamalli, joka on tarkoitettu kaikille vuotiaille tytöille. Rinnakkaisena mallina voit tutustua saman tahon kehittämään Isosiskotoimintaan. Näitä toimintamuotoja voi soveltaa oman paikkakunnan tarpeiden ja resurssien mukaan sekä yhdessä että erikseen. Esittelemme tässä materiaalissa Tyttöjen Tuvan taustaa ja käytäntöjä, arvopohjaa sekä erilaisia Tyttöjen Tuvan toimintamuotoja. Tyttöjen Tupatoiminnan taustalla Tampereella on Isosiskotoiminta, joka alkoi vuonna 1998 vapaaehtoisvoimin Ahjolan nuorisotyön osana. Isosiskotoiminta ja Tyttöjen Tupatoiminta ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa ja niihin voivat ilmoittautua mukaan vuotiaat tamperelaiset tytöt. Toiminnassa mukana olevia tyttöjä kutsutaan Pikkusiskoiksi, joka on selkeä nimitys kaikille kävijöille. Mukaan tullessaan tyttö voi valita eri toiminnoista itselleen sopivimmat. Kun tyttö on täyttänyt 18 vuotta, hän voi olla yhtä aikaa sekä Isosisko että Pikkusisko. Isosiskotoiminnassa etsitään Pikkusiskoille, eli vuotiaille tytöille sopiva Isosisko, joka on täysi-ikäinen, luotettava aikuinen kaveri. Isosiskon kanssa voi puhua monista mieltä askarruttavista asioista, tehdä mukavia asioita ja pitää hauskaa. Isosisko on käynyt Isosiskokurssin ja hän on positiivinen roolimalli nuoremmalle tytölle. Isosisko-Pikkusiskoparit muodostetaan molempien toiveet ja kiinnostuksen kohteet huomioiden. 1 Isosiskotoimintaa koordinoitiin aluksi vapaaehtoisvoimin. Pian siitä tuli niin suosittua, että toimintaa ei enää ollut mahdollista koordinoida vapaaehtoistyönä. Keväällä 2001 RAY myönsi Isosiskoprojektille projektirahoituksen ja siihen palkattiin yksi kokopäiväinen työntekijä ja yksi osa-aikainen työntekijä. Tällöin Isosiskoprojekti sai toimitiloikseen yksiön Ahjolan Setlementtitalon alakerrasta Pispalasta. Tähän yksiöön syntyi ensimmäinen Tyttöjen Tupa. Ajatus Tyttöjen Tuvasta syntyi, kun Iso- ja Pikkusiskot olivat toivoneet omaa tilaa, jossa voisivat tavata toisiaan, askarrella, leipoa ja pelata. Ahjolan alakerran yksiöstä tehtiin Iso- ja Pikkusiskoille oma kohtaamispaikka, joka nimettiin Tyttöjen Tuvaksi. Vuonna 2003 RAY myönsi Isosiskoprojektille rahoituksen toisen kokopäiväisen työntekijän palkkaamiseen. Aluksi Tyttöjen Tupa oli tarkoitettu tapaamispaikaksi Isosisko-Pikkusiskopareille, mutta pian Tyttöjen Tuvan perustamisen jälkeen siellä alkoi käydä myös Pikkusiskoja ilman omia Isosiskoja. Huomattiin, että tytöillä oli tarve käydä Tuvalla paljon useammin kuin Isosiskot ehtivät. Mukaan alkoi tulla paljon lisää tyttöjä ja nuoria naisia, jolloin tilat alkoivat käydä pieniksi. Tällöin Tyttöjen Tupa lähti vastaamaan tarpeeseen kehittämällä toimintaa tyttöjen tarpeiden mukaisesti. Vuonna 2005 Tyttöjen Tupa sai nykyiset noin 200 neliön suuruiset tilat Ahjolan vierestä. Vuonna 2012 Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminta saa kohdennettua toiminta-avustusta RAY:ltä. 2. Arvopohja ja lähtökohdat Setlementtityö Ihmisten keskellä, ihmisten kesken Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminta on kehitetty Tampereella osana Ahjolan Setlementin nuorisotyötä. Setlementtityö perustuu setlementtiarvoille, joita ovat usko ihmisen voimavaroihin ja yhteisöllisyyden voimistavaan vaikutukseen sekä yksilön ja erilaisuuden kunnioittaminen. Setlementtityössä viedään käytäntöön yhdenvertaisuuden ja yhteisöllisyyden ihanteita. Sen kautta luodaan mahdollisuuksia selviytymiseen, eheytymiseen ja virkistymiseen. Vapaaehtoisten työpanos setlementtityössä on merkittävä. Setlementtityössä tärkeää on vertaisuus ja ihmiseltä ihmiselle tapahtuva auttaminen, joka eroaa perinteisestä hyväntekeväisyydestä, jossa auttaminen tapahtuu ylhäältä alas. Setlementtityö on poliittisesti sitoutumatonta ekumeenisen kristillisen perustansa tunnustavaa toimintaa. Setlementtiliike on sukupuolisensitiivisen sosiaalisen nuorisotyön uranuurtajia Suomessa. Setlementtinuorten liitossa on yli kymmenen vuotta kehitetty sukupuolisensitiivistä nuorisotyötä yhteistyössä paikallisten setlementtitoimijoiden kanssa. Setlementtinuorten liiton hallinnoimia ja RAY:n rahoittamia projekteja ovat olleet Upea minä ( ), Meikäpoika ( ), Sinuksi ( ), Tyttöjen Talo -verkoston kehittämishanke ( )

9 9 sekä Tyttötyön verkosto -hanke ( ). Näiden projektien myötä on käynnistetty sukupuolisensitiivistä tyttö- ja poikatyötä, joiden tuloksista tunnetuimpia ja pysyvimpiä ovat Tyttöjen Talot, Tyttöjen Tupa ja Kölvi-toiminta sekä Itä-Pasilan monikulttuurinen sukupuolisensitiivinen tyttö- ja poikatyö sekä Vaasan setlementin tyttötyö. Tämä toimintakuvaus on tehty osana Tyttötyön verkosto -hanketta. Sukupuolisensitiivisyys Ole oma itsesi, muuten ei ole ketään kaltaistasi. Tyttöjen Tuvalla tehtävä työ on sukupuolisensitiivistä tyttötyötä, mikä tarkoittaa tytöille suunnattua ja heidän olemisen tapaansa sopivaa ja tyttöjen kehityksen ominaispiirteet huomioivaa toimintaa. Mikä tahansa pelkästään tytöille suunnattu harrastustoiminta ei tee työstä sukupuolisensitiivistä. Sukupuolisensitiiviseen työotteeseen sisältyy aina sukupuolen yhteiskunnallisen merkityksen huomioiminen, ahtaiden sukupuoliroolien purkaminen ja myönteisen, omannäköisen sukupuoli-identiteetin tukeminen. Sukupuolisensitiivisyys merkitsee herkkyyttä huomioida sukupuolen erilaiset vaikutukset nuorten kasvamisessa. Sukupuolen eri merkitykset otetaan työotteessa tietoisesti huomioon, joten voidaan puhua myös sukupuolitietoisesta toiminnasta. Sukupuolisensitiivisessä nuorisotyössä pyritään tunnistamaan tyttöjen ja poikien erityistarpeita ja -haasteita sekä auttamaan heitä löytämään omia voimavarojaan ja parantamaan elämänhallintaansa. Stereotyyppiset käsitykset sukupuolesta vaikuttavat useimpien tyttöjen ja poikien elämään. Kun näitä käsityksiä puretaan ja niistä keskustellaan tietoisesti, voidaan tuoda esiin uusia näkökulmia sekä monenlaisia tapoja olla tyttö. Työotteen kautta voidaan toisin sanottuna laajentaa ja monipuolistaa mahdollisuuksia olla tyttö, antaa tytöille liikkumavaraa ja laajentaa tyttöyden tilaa. Sukupuolisensitiivinen työote merkitsee näin myös tyttöjen erojen ja monenlaisten tyttönä olemisen tapojen huomioimista. Jokaisen tytön voimaantumista, elämänhallintaa ja osallisuutta pyritään vahvistamaan yksilöllisesti. Tyttöjen Tuvalla nuorille pyritään tarjoamaan välineitä eheän identiteetin ja maailmankuvan rakentamiseksi. Tämä on hyvin tärkeää nyky-yhteiskunnassa, jossa yksilöiden mahdollisuudet näyttäytyvät lähes rajattomina ja jatkuvien valintojen tekeminen on välttämätöntä. Ilman tukea voi nuoren identiteetin rakentuminen jäädä häilyväksi ja hajanaiseksi. Populaarimedian pinnalliset mallit menestyksestä ja kauneudesta voivat olla tyttöjen kasvulle jopa haitallisia ja ilman kyseenalaistamista vaikutusvaltaisia. Sukupuolisensitiivisen tyttötyön tärkeä tavoite on tyttöjen kasvun ja itsetunnon tukeminen sekä monenlaisten naisten mallien tarjoaminen vaihtoehdoiksi ahtaille käsityksille. Tyttöjen Tuvan erilaisten mallien rikkaus näkyy siinä, että työntekijät, opiskelijat ja Isosiskot ovat eri-ikäisiä ja erilaisia luonteenpiirteiltään, ulkonäöltään ja toimintavoiltaan. Tytöille välitetään kuvaa, että jokainen tapa olla nainen on omalla tavallaan oikeanlainen. Tampereen Tyttöjen Tuvan tunnuslauseeksi onkin muotoutunut ole oma itsesi, muuten ei ole ketään kaltaistasi. Sukupuolisensitiivinen työote haastaa ohjaajan reflektoimaan omaa ohjaajuuttaan sekä siihen liittyviä arvoja, asenteita ja normeja. Hänen tulisi tunnistaa ja tarkastella kriittisesti omaan ajatteluun ja yhteiskuntamme sukupuolirooleihin liittyviä stereotypioita. Myös tyttöjen itseilmaisun ja voimaantumisen tukeminen toiminnallisuuden kautta on Tyttöjen Tuvalla tärkeää. Tuvalla tuetaan tyttöjen itseilmaisua kannustamalla heitä kirjoittamaan, maalaamaan, askartelemaan, tekemään käsitöitä, pelaamaan tai tekemään tanssiesitys tai näytelmä. Tuvalla voidaan käyttää myös voimauttavan valokuvan kaltaisia toiminnallisia menetelmiä, joissa tyttöjä tuetaan löytämään itsestään omannäköistä vahvuutta valokuvan keinoin. Tyttöjen Tuvalla leikkiminen, roolileikit ja näytteleminen on koettu hyviksi keinoiksi etsiä ja vahvistaa omaa itsetuntemusta ja identiteettiä. Tyttöjen Tuvalla on barbileikkeihin kutsuva Barbitaivas, jossa tytöt voivat leikkimällä harjoitella erilaisten roolien ottamista ja kokeilla eri roolihahmoja. Barbit ovat tärkeä osa pienempien tyttöjen arkipäivää, ja niiden kautta voidaan pohtia sukupuoliroolien ja -odotusten kaltaisia teemoja tyttöjen omista kiinnostuksen kohteista lähtien. Vaikka Barbien antamaa naiskuvaa onkin aiheellisesti moitittu kapeudesta, se on leikeissä kuitenkin varsin muuntautumiskykyinen. Vastaavasti Tyttöjen Tuvan teatterissa erilaisten roolien ottaminen, pukeutuminen, näytelmät ja esitykset vahvistavat oman identiteetin hahmottamista.

10 10 Leikin merkitys On tärkeää, että aikuiset luovat ilmapiirin, jossa kaikenikäisten tyttöjen on lupa leikkiä. Tyttöjen pyynnöstä myös aikuiset voivat osallistua leikkiin. Nykyisin lasten leikkimaailma on köyhtynyt, eivätkä lapset aina osaa leikkiä, vaan riehuvat ja käyvät ylikierroksilla. Monet lapset leikkivät aikuisten kehittelemillä liian valmiilla leluilla, tai leikkivät yksipuolisia esimerkiksi television tuomia leikkejä, jotka eivät jätä tarpeeksi tilaa mielikuvitukselle tai sisältävät väkivaltaa. Leikki voi myös usein olla yksin pelaamista näkymättömän vastustajan kanssa. Spontaani ja vapaa leikki on uhattuna. Jos lasten leikki on ulkoapäin ohjattua ja aikuisten kontrolloimaa, puuttuu siitä jotakin leikin syvimmälle olemukselle olennaista. Spontaani leikki nousee lapsista itsestään ja edellyttää omaehtoista ja aktiivista sitoutumista. Leikki on yhteydessä lapsen omaan kokemusmaailmaan ja leikin säännöt ovat leikkijöiden itse luomia. Leikki on lapselle luontainen tapa oppia, kuvitella ja jäsentää maailmaansa. Leikki esittää todellisuutta symbolisesti, mielikuvituksellisesti, leikisti. Leikin ydin on symbolien luomisessa ja niiden käyttämisessä. Mitä kehittyneemmin ja monipuolisemmin ihminen pystyy käyttämään symboleja ja mielikuvia, sitä paremmin hän kykenee käsittelemään erilaisia tunteita. Vaikeasti häiriintyneiden lasten on vaikea kuvitella ja leikkiä. Esimerkiksi aggressiivisuuden on huomattu olevan yhteydessä köyhään mielikuvamaailmaan. Jos lapsi ei voi käsitellä koetun uhan tai pettymyksen tunteita mielikuvien avulla, aggressio purkautuu toimintana. Leikki syntyy lapsen yrityksistä käsitellä hänestä itsestään ja ympäristöstä nousevia ahdistavia asioita. Leikissä luotujen kompensoivien fantasioiden avulla ahdistus tulee siedettävämmäksi. Leikkiä voi luonnehtia arjen terapiaksi ja leikissä lapsi voi harjoitella erilaisia taitoja ilman epäonnistumisen pelkoa. Leikki on koko lapsuuden ajan tärkein väylä toisten lasten yhteyteen siinä kehittyvät sosiaaliset taidot, kieli ja kommunikaatio. Spontaanin leikin vähentyminen on johtanut lasten lukutaidon heikentymiseen, luovuuden näivettymiseen ja sosiaalisten taitojen puutteeseen. Suomessa ihaillaan lapsen varhaista itsenäistä selviytymistä ja kiire pois lapsuudesta on kova. Lapset ovat jossain määrin haluttomia määrittelemään itseään lapsiksi. Lapsuus lyhenee ja leikit loppuvat liian varhain. Eriarvoinen lapsuus tutkimusprojektin tulosten mukaan suomalaiset vuotiaat lapset sanovat lopettavansa leikkimisen jo noin 11-vuotiaina. Tämä on aikaisemmin kuin ruotsalaiset ja norjalaiset ikätoverit. Näyttää siltä, että aikainen leikkimisen lopettaminen kytkeytyy siihen, että suomalaisilla lapsilla on nuorempina ja enemmän itsetunto- ja ulkonäköhuolia kuin pohjoismaalaisilla ikätovereillaan. Sosiokulttuurinen innostaminen Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoimintaa on kehitetty sosiokulttuurisen innostamisen viitekehyksessä. Sosiokulttuurisessa innostamisessa keskeistä on ryhmäidentiteetti sekä ryhmään kuulumisen vahvistaminen ja tukeminen. Toiminnan perusedellytyksenä on aidon yhteisön rakentuminen, jossa sitoudutaan toimintaan ja koetaan se itselle tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Tavoitteena on näin ryhmien itsenäinen, omaehtoinen ja tavoitteellinen toiminta, jossa lasten ja nuorten kanssa työskenneltäessä innostaja toimii tukena ja päävastuun kantajana. Sosiokulttuurinen innostaminen (animation socioculturelle) on laajalle levinnyt pedagoginen liike, joka syntyi Ranskassa toisen maailmansodan jälkeen. Sodan ja diktatuurin runtelemassa yhteiskunnassa haluttiin elvyttää demokraattisia arvoja ja toimintatapoja. Ihmisten aktivointi oman lähiyhteisönsä kehittämiseen nähtiin avaimena laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Sosiokulttuurisen innostamisen keskeisinä tavoitteina ovat ihmisten elämänlaadun parantaminen ja tietoisuuden herättäminen epäoikeudenmukaisuuden poistamiseksi ja paremman tulevaisuuden rakentamiseksi. Sosiokulttuurisessa lähestymistavassa korostuvat ihmisten osallistuminen ja yhdessä toimiminen yhdessä sovittujen päämäärien saavuttamiseksi. Lähtökohta on hyvän arjen tavoitteleminen ihmisten kokemusmaailmasta ja arkipäivästä käsin. Innostamisen kautta ihmisiä tuetaan kasvamaan aktiivisiksi toimijoiksi yhteisöissään ja vahvistetaan heidän tietoisuuttaan toimintansa laajemmasta yhteiskunnallisesta merkityksestä. Sosiokulttuurista innostamista voi toteuttaa monien erilaisten ryhmien kanssa lapsista vanhuksiin. Sosiokulttuurisessa innostamisessa yhdistyvät kasvatuksellinen, kulttuurinen ja sosiaalinen ulottuvuus, ja sitä toteutetaan yleensä koulukasvatuksen ulkopuolella esimerkiksi nuorisotyössä tai kansalaistoiminnassa.

11 11 Sosiokulttuurisen innostamisen kasvatuksellinen tavoite on ihmisen persoonallisen ja kriittisen ajattelun kehittyminen, asenteiden muutos, oman vastuun tiedostaminen, herkistyminen sekä motivaation herättäminen. Innostamisen avulla vahvistetaan solidaarisuutta yksilöiden ja ryhmien välillä sekä tuetaan ihmisiä itse osallistumaan yhteisöjensä kehittämiseen. Sosiokulttuurisen innostamisen kasvatuksellisessa ulottuvuudessa tuetaan ihmisen sosiaalista kasvua, sosiaalisen tietoisuuden herättämistä ja lujittumista sekä sosiaalista sitoutumista. Sosiokulttuurisen innostamisen kulttuurisessa ulottuvuudessa pyritään luovuuden ja monipuolisen ilmaisun kehittymiseen. Tällöin käytetään luovia menetelmiä ja eri taiteita monipuolisesti. Samalla haastetaan käsitystä kulttuurista ja taiteesta elitistisinä, vain jonkun tietyn ryhmän hallinnassa olevina yksinoikeuksina. Näin kulttuurista tulee kaikkien omaa ja uutta sosiaalista todellisuutta luovaa. Luovat ja toiminnalliset menetelmät myös rakentavat yhteisöllisyyttä. Sosiokulttuurisen innostamisen sosiaalisen ulottuvuuden tavoitteena on aktivoida ihmisiä osallistumaan ja sitä kautta integroitumaan lähiyhteisöön ja laajemmin yhteiskuntaan. Viime kädessä tällä tavoin pyritään edistämään lähiyhteisöjen ja yhteiskunnan muutosta. Kaikkien sosiokulttuuristen aktiviteettien tavoitteena on edistää ihmisten järjestäytymistä ja oppimista itse tekemällä ja kokemalla. Innostajan rooli on toimia sosiaalisten prosessien liikkeelle saattajana. Hän kykenee herättämään ihmisten aktiivista osallistumista. Innostaja herkistää ryhmiä aloitteellisuuteen ja yhdistää ihmiset ympäristöönsä motivoiden heidän taipumuksiaan tutkimiseen, luovuuteen, reflektioon ja järjestäytymiseen. Innostaja toimii katalysaattorina, joka auttaa aikaansaamaan prosesseja, joiden varsinaisina toteuttajina ovat ihmiset itse. Lisäksi innostaja on läsnä yhteisön ihmissuhteissa ja ihmisten arkipäivässä. Innostajan työn ytimessä ovat spontaanisuus, ilmaisun herkkyys, vapaus ja luovuus. Innostajan omat asenteet, odotukset ja uskomukset sekä persoonalliset piirteet, kuten itsetuntemus ja psyykkinen tasapaino ja kypsyys, ovat oleellisia työn kannalta, sillä ne auttavat kohtaamaan työn monimuotoiset ongelmat ja paineet. Tärkeintä on kuitenkin, että innostajalla on palvelun asenne. Lasten ja nuorten mukana olo suunnittelussa on haastavampaa työntekijälle kuin jos lapsi ottaisi osaa valmiiksi aikuisten suunnittelemaan toimintaan. Tapahtuman tai toiminnan suunnittelu vaatii sosiokulttuurisen innostamisen menetelmällä enemmän valmisteluja. Lasten ottaminen mukaan suunnitteluun saa prosessin viemään enemmän aikaa, suunnittelun lopputulos on ennalta arvaamatonta ja tavoitteellisuus saattaa heikentyä. Prosessissa aikuisen auktoriteetti vähenee ja joskus jopa murenee. Aikuisen näkökulmasta valtaa saattaa valua vääriin käsiin ja aikataulut mennä sekaisin. Sosiokulttuurisen innostamisen mukaisessa toiminnassa lapset oppivat vuorovaikutustaitoja, toisten eriävienkin mielipiteiden kunnioittamista ja itseluottamusta. Aina pitää kuitenkin muistaa, että viime kädessä aikuinen kantaa vastuun prosessin kulusta ja lapset vastaavat yhteisesti sovituista ja määritellyistä osatehtävistä. Sosiokulttuurista innostamista voi havainnollistaa seuraavan jaottelun avulla: Lapset kohteina Perustana välillinen ajattelu Sijoitus lapsiin ja lasten hyvinvointiin kannattavaa Tulevaa työvoimaa Lapset valmennettavia Lapset tulevia kansalaisia/ kuntalaisia Lapsissa on tulevaisuus Aikuinen suunnittelee, päättää ja toteuttaa; Lapsi ottaa osaa valmiiseen Lapset toimijoina Perustana lapsen oikeudet Lasten hyvä elämä on heidän on soikeutensa Arvokkaita lapsia Osaavia ja pystyviä Lapset ovat NYT tämän päivän kansalaisia/kuntalaisia Lapset ovat myös nykyisyys Lähtökohtana lapset osallistuvat jo ideointiin; yhdessä pohdintojen tekeminen Lähde: Elina Nivala 2010

12 12 Ytimekkäästi sanottuna sosiokulttuuriselle innostamiselle ominaista on, että lapset ovat mukana toiminnan alusta loppuun, tapahtumia suunnitellaan yhteisesti ja työnjaosta sovitaan yhdessä. Prosessissa kootaan kaikkien voimavaroja. Keskeistä on kannustava ilmapiiri oppia uutta. Kun tapahtuma tai toiminta on toteutettu, pysähdytään juhlimaan saavutettua tulosta ja nautitaan siitä. Tyttöjen Tupatoiminnassa kaiken toiminnan lähtökohta on tyttöjen toiveet ja/ tai tarpeet. Tällä tavoin toiminta on aina kulloisenkin kävijäkunnan näköistä ja muuttuvaa. Tytöiltä kysytään eri tavoin ideoita ja he pääsevät toteuttamaan niitä yhdessä toisten tyttöjen kanssa. Aukioloissa tytöt voivat itse valita kiinnostuksensa mukaan minkälaisia asioita he haluavat tehdä. Työntekijät ja aikuiset ovat aukioloissa mahdollistamassa tyttöjen toimintaa. Esimerkiksi sovellettaessa sosiokulttuurista innostamista äitienpäivä- tai joulukortin askarteluun on askarteleminen aina aidosti vapaaehtoista. Korttiesimerkkejä voidaan laittaa seinälle näkyville ja materiaaleja pöydälle ja aikuiset voivat kertoa, että tytöt saavat askarrella kortteja. Jos tyttö innostuu aiheesta, häntä ohjataan askartelussa. Jos hän ei innostu, on hänellä vapaus tehdä jotain muuta. Juhlien järjestäminen on tärkeää sosiokulttuurisessa innostamisessa. Tyttöjen Tuvalla teemapäiviä tai juhlia suunnitellaan tyttöjen ideoiden pohjalta. Ennen teemapäivää tytöt saavat ilmoittautua suunnitteluryhmään tai muuten kertoa mitä teemapäivässä olisi kiva tehdä. Tytöille annetaan mahdollisuus ohjata omia pieniä osaalueitaan: esimerkiksi japanilaisessa illassa tytöt voivat suunnitella ja toteuttaa japanilaisen musiikin levyraadin tai ohjata manga-hahmojen piirtämistä. Myös tarjoilu suunnitellaan tyttöjen toiveiden mukaan. Aikuiset kantavat tapahtuman järjestämisessä päävastuun ja tytöt saavat olla toteuttamassa ideoimaansa päivää. Sosiokulttuurisen innostamisen mukaista on myös keksiä arjen keskelle pieniä juhlia piristämään päivää ja kysyä mielipiteitä moniin asioihin seinällä olevien isojen papereiden avulla. Ohjaajat kirjoittavat paperille otsikon tai kysymyksen kuten Mitä toivot tulevan kesän Unelmaleiriltä?. Paperille tytöt voivat nimettömästi kirjoittaa, kysyä, kommentoida tai kertoa haluamansa. Tyttöjen Tuvalla ryhmässä toimiminen ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä voimavaroja, joka näkyy esimerkiksi siinä, että tytöt kokevat paikan omakseen ja huolehtivat siitä kuin omasta huoneestaan. Tyttöjen Tuvalla kaiken ikäiset tytöt oppivat ratkomaan keskinäisiä ristiriitojaan ja toimimaan yhdessä. Tuvalla isommat tytöt huolehtivat pienemmistä ja erityislapset kuuluvat ryhmään mukaan siinä missä muutkin. Nuorisotyön, sosiaalityön ja erityisnuorisotyön risteyksessä Katso kohtaamasi ihmisen ongelmien ohi, niin näet mahdollisuudet, joita hänellä on! Tyttöjen Tuvalla tehtävä tyttötyö on sekä korjaavaa että ennaltaehkäisevää toimintaa. Tyttöjen Tupa tekee verkostoyhteistyötä koulujen, terveystoimen ja sosiaalitoimen kanssa, joiden ohjaamana noin puolet tytöistä tulee mukaan toimintaan. Tyttöjen Tuvan toiminnassa on mukana tyttöjä monista sosiaaliluokista ja erilaisista perheistä. Mukana on myös paljon tyttöjä, jotka ovat itse esimerkiksi kavereiden kautta löytäneet tiensä Tyttöjen Tuvalle. Tällainen tilanne on ihanteellinen kaverituen ja vertaistuen mahdollistumiseen. Tuvalla tytöt toimivat yhdessä tasavertaisina ja tasa-arvoisina ryhmän jäseninä. Vaikka osa tytöistä tulee jonkun tahon ohjaamana, tytöt tulevat toimintaan aina vapaaehtoisesti ilman pakkoa. Tyttöjen Tuvalle siis päästään, ei jouduta. Tyttöjen Tuvan tytöistä moni on niin sanotulla harmaalla vyöhykkeellä. Heillä on jokin tarve saada tukea elämäänsä, mutta tarve ei ole niin iso, että se edellyttäisi sosiaalitoimen asiakkuutta. Myös perheet, jotka vieroksuvat julkisen sektorin sosiaalityötä voivat kuulua tähän harmaaseen vyöhykkeeseen. Rutiinit, toiminnan ennakoitavuus, rehellisyys, luottamuksellisuus ja säännöt tukevat tyttöjen elämänhallintaa. Tyttöjen Tuvan toiminnassa lähtökohtana on, että tyttöjen kanssa pyritään mahdollisimman avoimeen kontaktiin. Tällainen lähestymistapa luo turvallisuudentunnetta ja madaltaa kynnystä kertoa vaikeistakin asioista. Tyttöjen Tuvalla seurataan tyttöjen elämää viikoittain läheltä ja työntekijät tulevat nopeasti tutuiksi tyttöjen kanssa. Tyttöjen Tuvan työntekijät pystyvät hyvin varhaisessa vaiheessa puuttumaan asioihin, joihin katsovat tyttöjen tarvitsevan apua tai tukea. Jos tyttö tarvitsee eriytetympää tukea, työntekijät keskustelevat erikseen tytön ja hänen vanhempiensa kanssa sekä ottavat yhteyttä sosiaali-, terveys- tai koulutoimeen.

13 13 Tytöillä on aukioloissa aina mahdollisuus jutella aikuisen kanssa. Usein niissä jutellaan tyttöjen mieltä painavista arkipäivän asioista kuten syömisestä, nukkumisesta, seurustelusta, terveydestä ja kiusaamisesta. Avoin, luottamuksellinen ja hyväksyvä ilmapiiri madaltaa kynnystä puhua vaikeista asioista. Tällaisen ilmapiirin rakentumista auttaa Tyttöjen Tuvan työntekijöiden ja muiden aikuisten rooli, joka on tyttöjen näkökulmasta aikuinen ystävä, ei ole viranomainen, opettaja tai äiti. Samalla tasolla toimiminen luo tytöille tunteen, että asioista uskaltaa puhua. Tuvalla tarjotaan mahdollisuus myös jättää kirjeitä Isosiskolle, Tyttöjen Tuvan terkkarille (joka on vapaaehtoinen terveydenhoitaja). Tuvalla on tähän tarkoitukseen oma postilaatikko, josta Tuvan työntekijät toimittavat kirjeet oikeille henkilöille. Isosiskon osoite välittää kirjeet kaikille Tuvan työntekijöille, ja kaikki Tuvan aikuiset vastaavat yhteisellä kirjeellä. Jokaisen aukiolon jälkeen on hyvä käytäntö purkaa illan tapahtumat Tuvan aikuisten työntekijöiden, vapaaehtoisten, harjoittelijoiden ja opiskelijoiden kesken. Keskustelussa käydään läpi jokaisen tytön ilta. Tuvalla käyvät tytöt kirjoittavat nimensä vieraskirjaan illan aikana. Tästä on helppo muistaa paikalla olleet tytöt. Illan aikana työntekijät kirjaavat lyhyesti illan pääkohtia ja huomionarvoisia asioita raporttivihkoon, jota säilytetään lukkojen takana. Purussa käydään ilta läpi ja monesti tyttöjen kertomat tarinat täydentyvät, kun jokainen kertoo kuulemansa tai havainnoimansa asiat. Näin voidaan seurata tyttöjen mielialoja, mahdollisia ongelmia tai käyttäytymisen muuttumista. Purku on tärkeää myös työntekijöiden jaksamisen kannalta. Näin työasiat voi jättää työpaikalle. Tyttöjen Tupatoiminnassa on tärkeää toiminnan läpinäkyvyys. Tämä tarkoittaa, että tytöt ja vanhemmat voivat milloin tahansa saada toiminnan kaikki raportit ja hakemukset luettavakseen. Läpinäkyvyyttä on myös se, että toimintaa ohjaavat säännöt ja periaatteet selitetään tytöille ja heidän vanhemmilleen avoimesti. 3. Tyttöjen Tuvan toimintamalli Tyttöjen Tupa on sukupuolisensitiivisen tyttötyön toimintamalli, joka on tarkoitettu kaikille vuotiaille tytöille. Tyttöjen Tupa on kaikille tytöille avoin kohtaamispaikka, joka on auki koulun jälkeen sovittuina päivinä esimerkiksi klo Aukioloissa tytöt voivat käydä omien aikataulujensa mukaan. Tämän lisäksi Tyttöjen Tuvalla voi kokoontua kerhoja tai tyttöryhmiä. Tytöt hakeutuvat toimintaan eri reittejä pitkin. Osa tytöistä löytää tiensä Tuvalle itsenäisesti, ja osa tulee jonkin tahon ohjaamina. Kaikki tytöt voivat käydä Tyttöjen Tuvalla kerran tutustumassa, jonka jälkeen vanhemmat tai ohjaava taho ilmoittaa heidät mukaan toimintaan joko puhelimitse tai tulemalla käymään. Vanhemmille kerrotaan Tyttöjen Tuvan toiminnasta ja otetaan tytön ja vanhemman tiedot ylös. Näin Tyttöjen Tuvan työntekijöillä on yhteystiedot olemassa. Osoitetiedot ovat tärkeät, sillä Tyttöjen Tuvalta lähetetään noin kahden kuukauden välein infokirje kaikille kävijöille. Kirjeessä on tietoa muun muassa tulevista tapahtumista, leireistä, retkistä ja teemapäivistä sekä poikkeuksellisista aukioloajoista. On tärkeää, että vanhemmat tietävät missä heidän tyttärensä viettää aikaa. Kun tyttö on ilmoitettu mukaan toimintaan, hän kuuluu myös Tyttöjen Tuvan ryhmävakuutuksen piiriin. Tyttöjen Tuvan tilat Tyttöjen Tuvan tila ja käyttötarkoitus tulisi toteuttaa tyttöjen toiveiden mukaan monipuolisen tyttömäisiksi. Tyttöjä voi osallistaa tilan suunnitteluun ja sisustamiseen, jolloin he kokevat tilan helpommin omakseen. Tyttötyössä on huomattu, että tilalla on suuri merkitys viihtyisän, kodikkaan ilmapiirin luomisessa. Myös WC-tilojen sisustukseen kannattaa kiinnittää huomiota: esimerkiksi Tampereen Tyttöjen Tuvalla on itämainen WC ja prinsessa WC. Tyttöjen Tuvalla tulisi olla ainakin yksi iso yhteinen tila, jossa on mahdollista askarrella, pelata, tehdä läksyjä ja syödä eväitä. Iso tila mahdollistaa kaikkien tyttöjen kohtaamisen avoimesti. Teehetkellä kaikki voivat istahtaa pöydän ääreen nauttimaan Tyttöjen Tuvan tarjoamaa ilmaista välipalaa. Lisäksi Tuvalla tulisi olla riittävän iso keittiö, jossa voidaan tehdä välipalaa tai leipoa. Koska Tyttöjen Tuvan kävijäkunta on osin alakouluikäistä, pitäisi tiloissa olla leikkinurkkaus kuten tamperelaisen Tyttöjen Tuvan Barbitaivas.

14 14 Myös pienryhmien kokoontumiselle olisi hyvä olla sopiva tila, jossa voi valmistella tapahtumia ja toteuttaa pienryhmätoimintaa. Mikäli Tuvalla on nettipiste, sen on hyvä sijaita siten, että aikuisten on helppo pitää silmällä millaisilla sivuilla tytöt seikkailevat. Tilassa tulisi olla myös mahdollisuus rauhoittumiseen ja esimerkiksi läksyjen tekemiseen omassa rauhassa. Tampereella Tyttöjen Tuvalla on näiden tilojen lisäksi meikkaushuone kaunistautumiseen ja hiusten sekä kynsien laittoon. Tuvalla on myös teatteri, jossa voi sovittaa erilaisia roolivaatteita, näytellä, tanssia ja leikkiä sekä vaatteidenvaihtopiste, jossa voi tehdä löytöjä ja harrastaa hauskaa shoppailua ilman rahaa. Näiden lisäksi Tuvalta löytyy TV-huone, jossa voi pelata konsolipelejä. Toimintamuotoja Aukiolot Tyttöjen Tuvan keskeisin toimintamuoto on aukiolo. Se on ohjattua vapaa-ajan viettoa ja yhteinen tapaamis- ja harrastuspaikka. Aukiolossa voi tehdä läksyjä, leikkiä, pelata, askarrella, näytellä, meikkailla, lakkailla kynsiä, jutella, levätä ja saada uusia kavereita. Aukioloon voi jokainen tulla niin usein kuin haluaa ja ehtii ja viipyä itselle sopivan ajan. Aukioloissa jokainen tyttö voi tehdä itseään kiinnostavia asioita tai vain olla. Joillekin tytöille aukiolot ovat harrastus ja toisille pistäytymis- tai levähdyspaikka harrastusten välissä. Tuvalle voi tulla yksin tai kaverin kanssa. Aukioloissa on aina paikalla aikuisia, joilla on aikaa pelata, jutella ja kuunnella. Avoin pienryhmätoiminta Osa tytöistä osallistuu Tyttöjen Tuvan toimintaan pienryhmätoiminnan kautta. Pikkusiskojen pienryhmä Pikkutimantit-kerho kokoontuu kerran viikossa kahden tunnin ajan. Ryhmässä on korkeintaan kymmenen tyttöä. Pienryhmätoiminta mahdollistaa kunkin tytön tarpeiden huomioimisen yksilöllisemmin. Säännöllinen kokoontuminen ja suhteellisen samana pysyvä ryhmä ovat kerhon etuja. Pienryhmän tavoitteena on luoda osallistujille turvallinen ja luotettava ilmapiiri ja näin tukea tyttöjen itsetuntoa ja itseluottamusta. Uusia tyttöjä tulee useimmiten mukaan pienryhmätoimintaan syyskauden alussa, mutta myös joustavasti esimerkiksi kevätkauden alussa, jos ryhmässä on tilaa. Monille aroille ja ujoille tytöille pienryhmä on helpompi tapa tulla mukaan Tyttöjen Tuvan toimintaan ja tutustua Tuvan aikuisiin ja muihin tyttöihin. Pienryhmän etuna on vaikeampienkin asioiden esille ottaminen ja käsitteleminen luottamuksellisessa ilmapiirissä. Pikkutimantit-kerho ei ole harrastekerho, vaan avoin pienryhmä, jonka toiminta lähtee ryhmäläisten tarpeista ja toiveista. Pienryhmän lähtökohtana on kannustaa ja aktivoida tyttöjä tuomaan omia toiveitaan ja ideoitaan julki. Kun tytöt kokevat, että heidän ideansa toteutetaan, se kasvattaa heidän aktiivisuuttaan toimia oman ja ryhmän edun hyväksi ja kannustaa ilmaisemaan omia mielipiteitään. Tuparitoiminta Tupari eli Tyttöjen Tuvan apuohjaaja, on vuotias Pikkusisko, joka toimii vapaaehtoisena apuohjaajana Tyttöjen Tuvan aukioloissa, tapahtumissa, retkillä ja leireillä. Tuparitoiminta lähti liikkeelle siitä, että leirille tarvittiin apuohjaajia, jotka ovat leirillä ohjaajien apuna pienissä ohjaus- ja vastuutehtävissä. Tuparit maksavat leirimaksusta vain puolet koska he korvaavat toisen puolen leirillä tekemällään työllä. Tuparina oleminen on kunniatehtävä, sillä he ovat Tyttöjen Tuvalla esikuvina nuoremmille ja monen tytön unelma on päästä Tupariksi. Tupareiksi valitaan nuoret, jotka työntekijät ovat tunteneet riittävän kauan aikaa ja jotka haluavat suunnitella ja järjestää toimintaa sekä itselleen että muille tytöille. Kaikki Tuparit eivät ole halukkaita esimerkikisi ohjaamaan toimintaa toisille tytöille. Jokaiselle Tuparille etsitään hänelle sopivat tehtävät. Yksi voi auttaa toimintapisteellä tai ohjata leikkejä ja toinen piirtää päiväohjelman seinälle. Näin ollen Tuparitoiminta ei sulje toiminnan ulkopuolelle sellaisia tyttöjä, jotka ovat ujoja tai eivät nauti esiintymisestä tai ohjaajan roolissa toimimisesta. Tuparitoiminta tarjoaa isommille tytöille yhteisen ajan ja paikan toteuttaa omia ideoitaan. Tuparitoiminnassa tytölle annetaan vastuuta hänen oman halunsa ja tarpeensa mukaan. Esimerkiksi Syksyn naamiaisjuhlan ohjelman tapahtumarata voi kokonaisuudessaan olla Tupareiden vastuulla, kuitenkin siten,

15 15 että Tupareiden ohjauksesta on vastuussa aikuinen. Tämänkaltaisten vastuutehtävien avulla Tuparit saavat vaikuttaa toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Tämä myös sitouttaa heitä toimintaan. Tuparitoiminnassa on tärkeää, että Tupareilla on hauskaa keskenään isojen tyttöjen kesken, ja sen avulla on mahdollista ottaa isommat tytöt ja heidän erityistarpeensa huomioon mukavan ja motivoivan toiminnan kautta. Esimerkiksi erillisissä vain Tupareille tarkoitetuissa illoissa voidaan jutella isompia tyttöjä koskevista asioista. Tupareille pidetään omia Tupari-iltoja noin kerran kuukaudessa. Tupari-illoissa uudet Tuparit koulutetaan, koko Tupariryhmä ryhmäytetään ja suunnitellaan ja valmistellaan toimintaa. Tupareille on hyvä järjestää myös omaa virkistystoimintaa. Vapaaehtoistoiminta Tupaisosiskot Tyttöjen Tuvan vapaaehtoistyöntekijöitä kutsutaan Tupaisosiskoiksi. He toimivat Tyttöjen Tuvan aukioloissa vapaaehtoisina ohjaajina. Tupaisosiskona voi aloittaa kun on käynyt Isosiskokurssin. Työntekijät perehdyttävät Tupaisosiskot ja ohjaavat heitä. Tupaisosiskot voivat toimia ohjaajina myös leireillä, tapahtumissa, teemapäivissä sekä retkillä. Tupaisosisko on tytöille positiivinen roolimalli ja aikuinen, jolla on heille aikaa ja joka on kiinnostunut heidän kuulumisistaan ja tekemisistään. Tupaisosiskojen ansiosta Tyttöjen Tuvalla on runsaasti aikuisia tyttöjä varten ja he mahdollistavat jokaisen tytön huomioimisen paremmin. Tupaisosisko voi käydä Tyttöjen Tuvalla omien aikataulujensa mukaan joko harvoin tai usein. Tupaisosiskona voi aloittaa jo 16-vuotiaana. Vapaaehtoistoiminta Tupakummit ja Tupamummot Tyttöjen Tuvalla voi toimia myös Tupakummina tai Tupamummona käytyään perehdytyskeskustelun Tuvan työntekijöiden kanssa. Tupakummin tulee olla vähintään 16-vuotias, mutta yläikärajaa ei ole. Tupakummit ja Tupamummot voivat toimia satunnaisesti tai säännöllisesti Tuvan aukioloissa, retkillä, teemapäivissä ja leireillä vapaaehtoisina omien mielenkiinnonkohteidensa ja aikataulujensa mukaan. Monen tytön oma mummo ei enää ole elossa tai hän asuu kaukana ja monelta tytöltä puuttuu mahdollisuus kohdata isoäiti-ikäisiä naisia. Tupamummojen avulla voidaan madaltaa sukupolvien välistä kuilua ja rikastuttaa Tyttöjen Tuvan toimintaa. On hyvä tarjota erilaisia nimikkeitä eri-ikäisille vapaaehtoisille, sillä osa vapaaehtoistyöstä kiinnostuneista naisista ei koe Isosisko-nimeä omakseen, mutta ei myöskään Tupamummoa. Tällöin Tupakummi voi olla vapaaehtoiselle varteenotettava nimivaihtoehto. 4. Yhteiset tapahtumat ja muu toiminta Tapahtumat, retket ja teemapäivät tukevat arkitoimintaa. Tyttöjen Tuvalla on kehitetty vuosien varrella erilaisia tapahtumia, joiden sisältö ja ideat ovat lähtöisin tyttöjen toiveista ja tarpeista. Osasta tapahtumia on muotoutunut perinne ja ne ovat vakiintuneet osaksi Tyttöjen Tuvan toimintaa (ks. vuosikello). Perinteiden luominen toiminnan sisälle lähtee aina sosiokulttuurisen innostamisen mukaan kävijöiltä itseltään. Perinteiden avulla luodaan jatkuvuuden- ja turvallisuudentunnetta sekä vahvistetaan yhteisöllisyyttä. Syksyn naamiaisjuhla Syksyn naamiaisjuhla on sekä Isosisko- että Tyttöjen Tupatoiminnan syntymäpäiväjuhla ja siitä syystä myös koko vuoden suurin juhla. Syksyn naamiaisjuhlassa jokainen tyttö voi pukeutua haluamaansa asuun tai halutessaan olla pukeutumatta. Tyttöjen Tuvalta voi lainata roolivaatteita. Tyttöjen Tuvan syksyn naamiaisjuhla pidetään yleensä eri viikonloppuna kuin varsinainen Halloween, koska näin saadaan juhliin enemmän tyttöjä mukaan. Juhla on lauantaipäivänä klo välillä. Syksyn naamiaisjuhlan ohjelmasta vastaavat Tuvan aikuiset. Tuparit voivat auttaa järjestelyissä esimerkiksi ohjelman teossa. Juhlaa on usein vietetty Tyttöjen Tuvalla, mutta joskus tapahtuma on viety vanhaan leiripaikkaan, joka on hieman kummitustalon näköinen rakennus. Tapahtumassa tarjotaan myös ruoka. Ruokien nimet ovat teeman mukaisia: lihapullat ovat lepakon nöyhtäpalleroita ja keksilajitelma on lokinläjälautanen. Prinsessapäivä Prinsessapäivä on päivä, jona jokainen tyttö saa olla päivän prinsessana. Jokainen saa pukeutua haluamakseen prinsessaksi tai olla pukeutumatta. Tyttöjen Tuvan teatterin vaatteita on mahdollista hyödyntää laittautumisessa.

16 16 Teemaideoita Prinsessapäivään kysytään tytöiltä. Prinsessapäivänä ensimmäinen tunti on varattu hörhelöitymiseen eli valmistautumiseen, johon kuuluu vaatteiden vaihto, meikkaaminen, kynsien lakkaus ja kampausten tekeminen. Prinsessapäivään kuuluvat teekutsut ja ohjelma. Ohjelmassa voi olla sekä yhteistoimintaa että toimintapisteitä, joissa kierretään pienissä ryhmissä. Prinsessapäivässä tila koristellaan ihanaksi. Prinsessapäivän menu on usein pientä suolaista ja makeaa sekä limsaa tai mehua. Prinsessapäivä kannattaa pitää lauantaina (esim. klo 12 17). Ystävänpäiväkekkerit Ystävänpäiväkekkerit pidetään ystävänpäivänä tai sen lähellä olevassa aukiolossa. Ystävänpäiväjuhlassa katetaan pöytä nätisti, laitetaan nätit pöytäliinat ja leivotaan jotain ihanaa piirakkaa tai kakkua. Lisäksi tarjolla on myös välipalaa normaalin teehetken tapaan. Joskus ystävänpäivänä voi olla myös pöytiin tarjoilu, niin että työntekijät ja harjoittelijat toimivat tarjoilijoina. Pienillä asioilla pystyy tekemään paljon, esimerkikisi vanhat ja monenlaiset kukikkaat kahvikupit voidaan ottaa esiin kaapista ja kattaa nättien serviettien kanssa pöytään. Unelmaleiri Unelmaleiri on tarkoitettu kaikille Tyttöjen Tuvan toiminnassa oleville tytöille iästä riippumatta. Se on ihana, kiireetön, virikkeellinen ja monipuolinen leiri, jossa pyritään luomaan rento ja turvallinen tunnelma. Unelmaleirin tarkoituksena on olla mahdollisimman kesämökkimäinen, koska monilla tytöillä ei ole mahdollisuutta kesäisin viettää aikaa mökillä. Leirillä saunotaan ja uidaan joka päivä sekä panostetaan hyvään ruokaan ja ohjelmaan. Tärkeitä asioita Unelmaleirillä ovat onnistumiset, uudet elämykset, hyvä mieli, yhteenkuuluminen, hyväksyminen sekä ihanat muistot. Leiri kestää viisi päivää ja neljä yötä ja se pidetään sopivassa leirikeskuksessa. Syksyn naamiaisjuhlasta, Prinsessapäivästä ja Unelmaleiristä on olemassa erilliset paljon ideoita ja ohjeita sisältävät materiaalipaketit, joita voit tilata pientä korvausta vastaan Tampereen Tyttöjen Tuvalta osoitteesta Päiväleirit ja yökylä Päiväleiri on monen päivän leiri, joka koostuu yksittäisistä teemapäivistä tai retkistä. Päiväleirillä ei yövytä ja se toteutetaan kesällä Unelmaleirin kanssa peräkkäisellä viikolla. Päiväleiriin voi kuulua retki huvipuistoon, luontokohteeseen tai muuhun kivaan kesäpaikkaan. Päiväleirin teemapäivinä voi olla askartelupaja, näytelmäpaja ja pelipäivä. Tampereella Särkänniemipäivä, Viikinsaari-päivä ja Yökylä ovat muodostuneet perinteiksi. Särkänniemipäivänä mennään yhdessä Särkänniemen elämyspuistoon. Muutamalle varattoman perheen tytölle voidaan tarjota ranneke pientä omakustannusta vastaan. Tällöin saadaan mukaan myös niitä tyttöjä, joilla ei muutoin olisi varaa lähteä Särkänniemeen. Suurimmalle osalle tytöistä vanhemmat maksavat rannekkeen. Huvipuistossa kuljetaan pienissä ryhmissä, jotta jokainen saa kaverin laitteisiin. Viikinsaari-päivään voivat tytöt ottaa vanhempansa, kaverinsa tai sukulaisensa mukaan. Viikinsaareen mennään laivalla ja siellä on mahdollista uida, pelata ulkopelejä ja grillata omia eväitä. Retkelle on mahdollista osallistua myös ilman omaa aikuista. Yökylä on Tyttöjen Tuvalla erittäin suosittu tapahtuma, joka järjestetään kahdesta viiteen kertaa vuodessa. Yökylä ei eroa muuten paljoakaan normaalista aukiolosta ohjelman osalta, mutta Tuvalle jäädään illan päätteeksi yöksi. Illalla tehdään pizzaa ja mahdollisesti pidetään pyjamabileet tai järjestetään muuta erikoisohjelmaa. Retket Tyttöjen Tupa järjestää satunnaisesti erilaisia retkiä, kuten piknik, pulkkamäkipäivä, retki Ikeaan tai jollekin toiselle paikkakunnalle. Nämä ovat kertaluonteisia ja vuosittain vaihtuvia retkiä. Tyttöjen toiveet vaikuttavat näissäkin retkissä suuresti. Teemapäivät Tyttöjen Tuvalla järjestetään usein pieniä tapahtumia piristämään arkea (ks. sosiokulttuurinen innostaminen). Ideat teemapäiviin ja tapahtumiin lähtevät tytöiltä ja aikuisten rooli on auttaa ideoiden mahdollistamisessa. Tällaisia tapahtumia ovat olleet esimerkiksi eri kulttuurien teemapäivät (esim. Japani-teemapäivä), askarteluihin liittyvät päivät (jouluaskartelut), arkijuhlat (akvaariosammakon nimipäivät, Barbien synttärit, suklaa on ihanaa -juhla).

17 17 Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminnan vuosikalenteri Joulukuu Tammikuu Joulutauko Marraskuu Helmikuu K K Lokakuu Aukiolot Maaliskuu Aukiolot Syyskuu K K Huhtikuu Kesätauko juhannuksesta koulun alkuun Elokuu Toukokuu Heinäkuu Kesäkuu Ystävänpäiväkekkerit Prinsessapäivä K Syksyn naamiaisjuhla Isosiskokurssi Tyttöjen Tuvan kesäpäivät -päiväleiri Pikkujoulujuhla Unelmaleiri (5 pv) Tyttöjen Tuvan aukiolot ti ja to klo Pikkutimantit-kerho ma klo Tupari-illat kerran kuussa ke klo Isosisko-illat 4-6/krt vuodessa ke tai ma klo

18 18 5. Tiedotus ja verkostoyhteistyö Toiminnasta on hyvä laatia esite, jossa kerrotaan lyhyesti Tyttöjen Tuvan toiminnan perusideat. Toimintaa on tärkeää markkinoida yhteistyökumppaneille kuten oppilaitoksille, sosiaali-, koulu- ja nuorisotoimille sekä jatkuvasti uusille tytöille. Pienempien tyttöjen sekä maahanmuuttajataustaisten tyttöjen kohdalla on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että tieto Tyttöjen Tuvan toiminnasta tavoittaa myös vanhemmat. Tyttöjen Tuvan tiedotuksessa on tärkeää huomioida se, että toiminnan piirissä on hyvin eri-ikäisiä tyttöjä. Pienemmät tytöt ja tyttöjen vanhemmat tavoittaa parhaiten perinteisillä kirjeillä. Kirjeet ovat tärkeä tapa pitää yhteyttä Pikkusiskojen vanhempiin. Vanhemmat tytöt osallistuvat toimintaan hyvinkin itsenäisesti ja heidät tavoittaa parhaiten Facebookin kautta. Tyttöjen Tuvalle on hyvä luoda oma sivu Facebookiin. Sieltä löytyvät työntekijöiden yhteystiedot ja työntekijöille on mahdollista lähettää kysymyksiä henkilökohtaisesti. Myös Tyttöjen Tuvan tapahtumista voidaan ilmoittaa Tyttöjen Tuvan kavereille erittäin tehokkaasti ja edullisesti. Tytöt käyvät Facebookissa usein ja se on luonteva viestintäväline heille. Facebookin kautta voi pitää yhteyttä myös niihin tyttöihin, jotka eivät ole sillä hetkellä aktiivisia Tuvalla kävijöitä, mutta joiden kanssa yhteyden pito on tärkeää. Tavanomaisempien tiedottamistapojen lisäksi Tyttöjen Tuvalla on kehitetty luovia tiedottamisen tapoja. Tyttöjen Tuvan käyntikortteina toimivat ajatuskortit. Samalla ne toimivat myös hyvän mielen antajina. Ajatuskortissa on jokin mietelause ja sitä kuvaava kuva. Kääntöpuolella on Tyttöjen Tupatoiminnan yhteystiedot. Ajatuskortteja jaetaan esimerkiksi massatapahtumissa, jotka ovat hyvä väylä markkinoida toimintaa. Tyttöjen Tuvalla tytöt ja työntekijät tekevät yhdessä lehteä. Tampereella sen nimi on Prinsessasanomat. Tytöt voivat osallistua oman lehden tekemiseen kirjoittamalla juttuja, piirtämällä värityskuvia tai laatimalla muille tehtäviä. Tampereella Tyttöjen Tuvalla on jatkuva kirjoituskilpailu, johon kirjoitetut tekstit julkaistaan Prinsessasanomissa kirjoittajan luvalla. Tyttöjen Tuvan toiminnasta, tapahtumista ja vierailijoista kirjoitetaan aina juttu lehteen, niin että nekin jotka eivät päässeet tapahtumaan, voivat saada siitä osansa. Lehteä kehitetään tyttöjen toiveiden ja tarpeiden mukaan sosiokulttuurisen innostamisen periaatteiden mukaisesti. Prinsessasanomat ilmestyvät aina, kun lehteen on kasassa tarpeellinen määrä aineistoa, esimerkiksi kolmesta kuuteen kertaa vuodessa. Lehteä kannattaa jakaa Tuvalla käyvien tyttöjen ja heidän vanhempiensa lisäksi yhteistyökumppaneille ja vierailijoille. Tällöin on muistettava kysyä lupa kuvien julkaisuun etukäteen tytöltä ja hänen vanhemmiltaan. Tässä malli ajatuskortista: Tyttöjen Tuvan on tärkeä verkostoitua ja tehdä yhteistyötä koulujen, nuorisotoimen, sosiaalitoimen ja terveydenhuollon henkilökunnan sekä seurakuntien kanssa. On hyvä verkostoitua myös muiden tyttötyötä tekevien tahojen kanssa toisilla paikkakunnilla.

19 19 Kirjallisuutta Kurki, Leena (2000) Sosiokulttuurinen innostaminen. Muutoksen pedagogiikka. Tampere: Vastapaino. Nitovuori, Liisa-Maria (2001) Mitä on tyttötyö? Teoksessa Liisa-Maria Nitovuori (toim.) Tyttötyökansio. Upea minä -tyttöprojekti. Helsinki: Setlementtinuorten liitto ry. Nivala, Elina, lapsiasiainvaltuutettu (2010) Luento. Setlementtipäivät, Jyväskylä. Näre, Sari (2007) Sukupuoli- ja kulttuurisensitiivinen tyttötyö. Teoksessa Tommi Hoikkala & Anna Sell (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Helsinki: Nuorisotutkimusseura: Oksanen, Atte (2008) Lapsuus jättömaana: Teknologisen bränditalouden paisteessa vai pimennossa? Teoksessa Riitta Lahikainen & Raija Punamäki & Tuula Tamminen (toim.) Kulttuuri lapsen kasvattajana. Helsinki: WSOY, Punnonen, Varpu (2007) Sukupuolisensitiivinen sosiaalinen nuorisotyö. Teoksessa Tommi Hoikkala & Anna Sell (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Helsinki: Nuorisotutkimusseura: Sinkkonen, Jari (2005) Elämäni poikana. Porvoo: WSOY. Eischer Heli & Tuppurainen Jonna (2009) Tyttöjen Talo on kuin avoin koti. Helsinki: Setlementtinuorten liitto ry.

20 20 Osa 2: VAPAAEHTOISTOIMINNAN KOORDINAATTORIN OPAS Tervetuloa käynnistämään Isosiskotoimintaa! Tämä opas on tarkoitettu sinulle, joka suunnittelet Isosiskotoiminnan aloittamista omalla paikkakunnallasi ja haluat tietää siitä lisää. Opas on kirjoitettu Isosiskokurssin tukimateriaaliksi. Se tukee Isosiskotoiminnan käynnistämistä, ja siinä käsitellään vapaaehtoistoiminnan perusteita sekä Isosiskotoiminnan tavoitteita ja sisältöjä. Vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin opas täydentää Isosiskokurssimateriaalia. Isosiskotoiminta on pitkälle mietitty vapaaehtoistyön malli, joka on aloitettu Tampereella Ahjolan Setlementissä vuonna Aluksi toimintaa koordinoitiin vapaaehtoistoimintana.vuonna 2012 Isosisko- ja Tyttöjen Tupatoiminta työllistää kaksi työntekijää ja toiminnassa on mukana noin 230 Pikkusiskoa ja noin 120 Isosiskoa. Terveisin Kati ja Piia Voit ottaa meihin yhteyttä: Kati Malmi Piia Seppälä Tampereen Tyttöjen Tupa Ahjolan Setlementti 1. Isosisko-vapaaehtoistoiminnan muodot Vapaaehtoistoiminta on toimintaa, jota tehdään omasta halusta ja kiinnostuksesta ja josta ei makseta palkkaa. On tärkeää, että vapaaehtoistoiminnassa saa toteuttaa itseään mielekkäällä tavalla. Vapaaehtoinen voi tulla toimintaan mukaan itselleen sopivaksi ajaksi, joka sovitaan yhdessä toiminnan ohjaajan kanssa. Vapaaehtoisella on oikeus jäädä pois toiminnasta näin halutessaan. Vapaaehtoinen ei ole ammattilainen, eivätkä hänelle kuulu missään vaiheessa ammattitaitoa vaativat tehtävät. Isosiskon ei siis tarvitse olla nuoriso-, opetus- tai sosiaalialan ammattilainen.