Asutushistoriaa, elinkeinohistoriaa ja rakennusperintöä Kokemäen keskustassa

Transkriptio

1 Asutushistoriaa, elinkeinohistoriaa ja rakennusperintöä Kokemäen keskustassa Käräjämäki Perimätiedon mukaan Kokemäen Käräjämäki on ollut muinainen käräjäpaikka, jossa on ollut tuomarinympyrä. Kiviympyrä tuhoutui, kun paikalle rakennettiin talo vuonna 1890, mutta se palautettiin myöhemmin vanhalle paikalleen. Tällaisille käräjäpaikoille kokoonnuttiin päättämään yhteisistä asioista ja käymään oikeutta esihistoriallisella ajalla. Kaivausten mukaan paikalla on ollut sekä kivikautinen asuinpaikka että rautakautinen kalmisto. Alueelta on 1880-luvulla ja 1900-luvun alussa löydetty kansainvaellusaikaiset miekka ja kolme keihäänkärkeä. Vuoden 2001 kaivauksissa löydettiin mm. yksi solki, keihäänkärki ja lintuneula. Löydöistä päätellen Käräjämäen liepeillä on ollut talo 400- ja 500-luvuilla, kenties vielä seuraavankin vuosisadan puolella. Tähänastisista löydöistä merkittävin on pronssinen lintuneula, joka sijoittuu kansainvaellusaikaan jkr. Lintuneuloiksi nimitetään pronssineuloja, joiden yläpää on linnunhahmoinen. Kivikauden esineistö, mm. kaksi nuolenkärjen katkelmaa sijoittuvat Pyheensillan kulttuurivaiheeseen ekr. Silloin Käräjämäki oli vielä saari tai niemenkärki ja sen ympärillä lainehti meri. Kuva Käräjämäeltä 1900-luvun alusta. Talo on myöhemmin palanut. Kuva: Kokemäki Seura 1

2 Orjapaadenkallio Näkyvimpiä merkkejä pronssikaudesta ovat suuret kivestä tehdyt hautaröykkiöt eli hiidenkiukaat. Kokemäellä tunnetuin pronssikautinen röykkiö on Orjapaadenkalliolla. Orjapaadenkalliolta avautuu laaja näkymä ympäröivään peltomaisemaan ja aikoinaan sen laella on ollut myös kauas näkyvä hiidenkiuas. Nyt röykkiöstä on jäljellä enää pohjarakenteet. Kaivauksissa löydettiin kaksi sisäkkäistä kivikehää, paasiarkku hautauksineen ja neljä polttohautausta. Löydettyjä esineitä ovat mm. pinsetit ja partaveitsi. Röykkiötä on käytetty hautaukseen satoja vuosia pronssikauden alusta rautakauden alkuun. Kuva Orjapaadenkalliolta Niina Uusi-Seppä 2

3 Ylistaron Leikkimäki ja Köönikänmäki Ylistaron kylän viljelymaisemassa on nähtävissä merkkejä katkeamatta jatkuneesta asutushistoriasta esihistorialliselta ajalta tähän päivään. Pellon keskellä oleva Leikkimäki on rautakautinen polttokenttäkalmisto, josta on löytynyt mm. keihäänkärkiä, pronssisolkia ja ketjuja sekä lasihelmiä kansainvaellusajalta ristiretkiajalle. Leikkimäellä on myös kuppikiviä, eli kiveen kaiverrettuja kuoppia, joita on käytetty uhraamiseen. Leikkimäen nimi tulee siitä, että paikka on ollut kylän nuorten suosittu kokoontumispaikka, jossa on mm. poltettu helavalkeita. Helavalkeita poltettiin toukokuussa kevään kunniaksi (vrt. juhannuskokko). Leikkimäen lähellä on Köönikänmäki, jossa on rautakautinen röykkiökalmisto ja kuppikiviä. Löytöaineistossa on sekä koruja että aseita. Ylistaron Leikkimäki pellon keskellä ja taustalla oikealla metsänreunassa Köönikänmäki. Kuva: Niina Uusi-Seppä Lisätietoa esihistoriasta: Muinaisjäännösrekisteri: 3

4 Teljän kauppapaikka ja piispa Henrikin saarnahuone Piispa Henrik tuli 1150-luvulla saarnaamaan Teljän kauppapaikkaan, joka sijaitsi Ylistaron kylän paikalla. Silloin ei vielä ollut Kokemäki-nimistä paikkaa. Teljää on pidetty keskiajalla seudun keskuspaikkana ennen Ulvilan kaupungin perustamista vuonna Maankohoamisen myötä merenranta siirtyi koko ajan kauemmaksi ja kaupankäynti siirtyi lähemmäksi rannikkoa, jonne oli paremmat kulkuyhteydet. Porin kaupunki on perustettu vuonna Ylistarossa on pidetty keskiajalla suuria talvi- ja kesämarkkinoita ja siellä on tiettävästi säilytetty myös maakuntasinettiä. Ylistarossa Piispa Henrikin kerrotaan saarnanneen aitassa, joten täällä ei vielä ollut kirkkoa. Paikalla onkin säilynyt vuosisatojen ajan vanhan, kaksikerroksisen luhtiaitan alaosa, josta tuli pyhiinvaelluskohde. Tutkimusten mukaan hirsikehikko ei ole aivan niin vanha kuin pitäisi, mutta vanhimmat hirret ovat kuitenkin 1400-luvulta eli keskiajalta. Sitä pidetään Suomen vanhimpana puurakennuksena. Nurkkasalvosten ja oven saranoiden perusteella aitta edustaa keskiaikaista rakennustyyppiä. Aittaan on vaihdettu uusia hirsiä monta kertaa, joten sitä on haluttu ylläpitää sen maineen vuoksi luvulla saarnahuoneen suojaksi rakennettiin tiilinen kappeli. Pyhän Henrikin saarnahuone ja sen historiallinen ympäristö on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö: Pyhän Henrikin kappelin ympäristöä ja Ylistaron kylää 1900-luvun alussa Penttilänniemestä kuvattuna. Kuva: Kokemäki Seuran arkisto 4

5 Pyhän Marian kirkko Pian piispan vierailun jälkeen rakennettiin kirkko joen toiselle puolelle, nykyiselle Vanhalle hautausmaalle. Siellä on ollut Pyhälle Marialle omistettu kirkko viimeistään 1200-luvulta alkaen. Paikalta on palanut ainakin kaksi puista kirkkoa ennen kuin alettiin rakentaa kivikirkkoa 1500-luvun puolivälissä. Kivikirkon rakentaminen jäi kuitenkin kesken ja valmiiksi saatiin vain sakasti. (Sakasti on papin valmistautumistila, jossa säilytetään kirkon arvokkaimpia esineitä.) Muu kirkko rakennettiin puusta. Samaan ajankohtaan liittyy uskonpuhdistus, jolloin Suomessa siirryttiin katolisesta uskosta luterilaiseen uskoon. Kirkon omaisuutta siirrettiin kruunulle ja tämä voi olla yksi syy siihen, miksi kivikirkkoa ei saatu koskaan valmiiksi vaan päädyttiin rakentamaan puukirkko. Tämäkin puukirkko paloi myöhemmin ja rakennettiin taas uudelleen, mutta sakasti on säilynyt tulipaloista. Kirkko kävi pieneksi 1700-luvulla ja pitkien pohdintojen jälkeen päätettiin rakentaa uusi kirkko joen toiselle puolelle. Nykyinen Kustaa III:n kirkko valmistui vuonna Vanha, 1640-luvulla rakennettu puukirkko purettiin 1860-luvulla, mutta kivisakasti on paikalla edelleen. Se edustaa tyyliltään keskiaikaista kirkkoarkkitehtuuria ristiholveineen ja pohjoispäädyn tiilikoristeluineen. Sisäovi on takoraudasta ja ikkunoissa on taotut ristikot. Lattialle on valettu betoni ilmeisesti luvulla. Tervattu paanukatto on keskiajan kirkoille tyypillinen kate. Sakastin molemmin puolin on harmaakivinen hautahuone 1800-luvulta (Hassala ja Forsby). Ne eivät siis liity keskiaikaiseen kirkkoon. Aikaisemmin oli tapana tehdä hautauksia kirkon lattian alle. Kun tämä kiellettiin 1700-luvulla uuden kirkon rakentamisen myötä, jotkut suvut halusivat rakentaa oman hautarakennuksen. Hautausmaan reunalla on myös tiilinen hautahuone luvulta (Villiön Simula ja Väylä). Hautahuoneissa on tervattu lautakatto. Lautakatto oli arvokkaissa rakennuksissa paljon käytetty kate 1800-luvulla. Vanhalla hautausmaalla on ollut kirkko ainakin 1200-luvulta alkaen. Kuva: Niina Uusi-Seppä 5

6 Kokemäen kuninkaankartano Kokemäenkartano on vanha kuninkaankartano, joka on ollut koko Satakunnan hallinnollinen keskus viimeistään 1440-luvulta vuoteen Vanhimmat kartanoa koskevat lähteet kertovat, että Bo Joninpoika Grip olisi oleskellut kymmenen viikkoa Kokemäen kruununkartanossa vuonna Turun linnan päällikön alaista voutikuntaa on lähteissä nimitetty Kokemäenkartanonlääniksi ensimmäisen kerran vuonna Kokemäenkartano sijaitsi silloin Kokemäenjoen saaressa, joka nyt tunnetaan nimellä Isoluoto. Isoluodolla on vielä 1800-luvulla ollut jäänteitä tiilirakennuksista ja sieltä on löydetty kolme keskiaikaista nuolenkärkeä. Kartano siirrettiin nykyiselle paikalleen mantereelle Omistajana oli tuolloin vapaaherra Arvid Forbus. Hänen jälkeensä kartanoa hallinnoi Axel Julius de la Gardie. Vuodesta 1757 kartano kuului von Knorringin suvulle aina vuoteen 1903, jolloin sen osti leskiemäntä Maria Pohjola. Tila pysyi taas saman suvun hallussa vuoteen 1994, jolloin se myytiin Ossan suvulle. Kokemäen kirkossa on Arvid Forbusin lahjoittama messukasukka 1600-luvulta ja toinen kirkonkelloista on de la Gardien 1700-luvulla lahjoittama. Kokemäenkartanoon kuuluivat myös Ratalan ja Meinikkalan tilat. Tilanhoito oli jaettu kolmeen keskukseen: päätilalle, Pyhänkorvan ulkotilalle ja Tuomaalan sivutilalle luvulla kartanosta erotettiin 60 torppaa ja mäkitupaa. Sotien jälkeen kartanon maista lohkaistiin Tuomaalan sivutila siirtoväen asuttamiseen. Kokemäelle sijoittui sodan jälkeen noin 2000 karjalaista siirtolaista pääasiassa Räisälästä. Tuomaalaan muodostuikin suurin yhtenäinen karjalaisalue, kokonainen laaja kylä satoine asukkaineen. Kartanon kohdalla joessa on pieni kallioluoto, jolla sijaitsi vielä 1800-luvulla kivinen vankilatorni, jota sanottiin kistuksi. Se näkyy vuonna 1799 tehdyssä Kokemäenkartanoa esittävässä maalauksessa, jossa kartano on kuvattu joen pohjoispuolelta. Kaikki kuvassa näkyvät rakennukset ovat jo hävinneet ja niiden tilalle on rakennettu uusia. Nykyinen rakennuskanta on peräisin luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Kokemäenkartanon historiallinen maisema on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö: Lisätietoa maareformeista:

7 Kokemäenkartano joen pohjoispuolelta kuvattuna J. F. Weberin maalauksessa vuodelta Kokemäenkartanon maisemaa 2010 Järiläntieltä kuvattuna. Kuva: Niina Uusi-Seppä 7

8 Kustaa III:n kirkko Vanhan kirkon käytyä 1700-luvulla ahtaaksi Kokemäelle päätettiin rakentaa uusi kirkko. Paikasta ja rakennusmateriaalista kiisteltiin vuosia, mutta lopulta kuningas Kustaa III päätti sekä uuden kirkon paikan että rakennusmateriaalin luvulla kruunu pyrki edistämään kivirakentamista sekä paloturvallisuussyistä että puun säästämiseksi. Tulkkilaan alkoi muodostua keskustaajama vasta kirkon rakentamisen jälkeen. Piirustukset laadittiin Tukholman intendentin konttorissa ja ne on allekirjoittanut yli-intendentti C. F. Adelcrantz. Tornillinen pitkäkirkko saatiin monien vaiheiden jälkeen valmiiksi vuonna Kirkon länsitorni päättyy tyypilliseen barokkikupuun ja lanterniiniin, mutta kirkko sisustettiin kustavilaiseen tyyliin. Kustaa III:n mukaan nimetystä kustavilaisuudesta tuli vallitseva arkkitehtuurityyli 1700-luvun lopussa. Kustaa III:n kirkko 1880-luvulla ennen laajennusta. Kuva: Kokemäki Seura. Jouluaamuna 1882 joku huusi Kokemäen kirkossa: Kirkko palaa! Se sai ihmiset ryntäämään ulos pakokauhun vallassa, jolloin osa tallautui jalkoihin. Kolme ihmistä kuoli ja useita loukkaantui. Tämän kirkkorymylin johdosta koko maassa määrättiin, että kirkon ovien pitää avautua ulospäin niin, että sisältä pääsee helposti ulos. Vuonna 1886 kirkko laajennettiin ristikirkoksi lääninarkkitehti C. J. von Heidekenin laatimien piirustusten mukaan. Laajennuksessa tehdyt ristivarret on tehty isoista lohkokivistä ja niissä on ajalle tyypillinen uusgoottilainen tiilikoristelu. Ylijääneistä kivistä rakennettiin kirkkomaan aidan taakse paarihuone (ruumishuone), joka on koristeltu samalla tavalla. Tämän jälkeen kirkkoa on kunnostettu 1930-luvulla ja 1960-luvulla, mutta ulkoisesti se on 1880-luvun asussa. Myös Kauvatsan vuonna 1879 rakennettu kirkko on C. J. von Heidekenin suunnittelema. 8

9 Ruumishuone on rakennettu 1880-luvulla kirkon laajennuksen yhteydessä ja siinäkin on käytetty uusgoottilaista tiilikoristelua. Kuvat: Niina Uusi-Seppä Kokemäen kirkko laajennuksen jälkeen 1800-luvun lopulla. Kuva: Kokemäki Seuran arkisto Kokemäen kirkonseutu on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö: 9

10 Kokemäen kirkko ja sen viereen 1830-luvulla rakennettu pitäjänmakasiini. Kuva: Niina Uusi-Seppä Pitäjänmakasiini Pitäjänmakasiineja (lainajyvämakasiini, lainajyvästö) alettiin perustaa 1700-luvulla luvulla asiasta annettiin keisarillinen määräys. Makasiini toimi eräänlaisena pankkina katovuosien varalle. Hyvinä vuosina sinne varastoitiin viljaa, jota sitten huonoina vuosina voitiin lainata tarvitseville. Lainattu viljamäärä piti maksaa takaisin korkojen kera. Makasiinit sijaitsivat kirkon vieressä, koska kirkko oli tuohon aikaan pitäjän hallinnollinen keskus, kun nykyisenlaisia kuntia ei vielä ollut. Pitäjänmakasiinit olivat paljon vartijoina ja niiden isännistöön valittiin vain luotettuja miehiä. Makasiinit myös rakennettiin mahdollisimman hyvin niin, ettei niitä uhannut tulipalo eikä niistä päässyt varastamaan viljaa. Lounais-Suomessa makasiinit tehtiin usein kivestä, pohjoisempana käytettiin kaksinkertaista hirsirakennetta. Kokemäen pitäjänmakasiini on rakennettu vuonna 1838 kivestä. Makasiinissa ei ole erityisiä tyylipiirteitä, mutta loiva aumakatto viittaa 1800-luvun alun empireen. Seinät ovat yli metrin vahvuiset, pienissä ikkunaluukuissa on kalterit ja ovi on taottu raudasta. Ne on takonut seppämestari Iisak Tuomaanpoika Wallenius ( ). Ovessa on neljä lukkoa, joiden avaimet jaettiin neljälle luotetulle isännälle. Kaikkien oli oltava paikalla kun ovi avattiin ja sisältä otettiin viljaa. Hävikkiä ei siis helpolla päässyt syntymään. Lainajyvästölle oli tarvetta mm. nälkävuosina ja sisällissodan jälkeen vuonna Vuonna 1930 perustettiin siemenlainarahasto ja makasiini kävi tarpeettomaksi. Tällöin siitä päätettiin tehdä kotiseutumuseo. Kaksikerroksiseen rakennukseen tehtiin kolmas kerros, jotta saatiin enemmän tilaa runsaille kokoelmille. Kokemäen maatalousmuseo on Suomen ensimmäinen pitäjänmakasiiniin perustettu kotiseutumuseo. Sittemmin pitäjänmakasiineista on tehty kotiseutumuseoita monilla muillakin paikkakunnilla ja nykyisin Suomessa toimii noin 200 makasiinimuseota. 10

11 Pyhän Henrikin kappeli Pyhän Henrikin kappeli sijaitsee Kokemäenjoen törmällä keskiaikaisen Teljan kauppapaikan alueella, Kokemäen Ylistaron kylässä. Tällä paikalla on säilynyt vuosisatojen ajan pieni hirsinen aitta, jossa perimätiedon mukaan Piispa Henrik saarnasi ja yöpyi 1150-luvulla. Ensimmäiset kirjalliset maininnat aitasta ovat 1600-luvun alusta, jolloin paikka mainitaan pyhiinvaelluskohteena luvulla saarnahuone päätettiin suojella kansallisena muistomerkkinä ja sen suojaksi haluttiin rakentaa kappeli. Tuomiokapituli tilasi suojakappelin piirustukset Turun kaupunginarkkitehti Per Johan Gylichiltä ( ). Gylich oli ruotsalainen upseeri, joka toimi Turussa ensin kauppiaana, mutta Turun palon jälkeen vuonna 1827 hän alkoi laatia rakennuspiirustuksia ja tuli pian valituksi kaupunginarkkitehdiksi. Vuosina hän suunnitteli lähinnä Turun julkisia ja yksityisiä rakennuksia, mutta erikoistui myöhemmin maaseudun kirkollisten rakennusten suunnitteluun. Gylichin varhaista tuotantoa on luonnehdittu persoonalliseksi empireksi, mutta 1840-luvulla hän kiinnostui uusgotiikasta, jota edustavat niin Pyhän Henrikin kappeli kuin samaan aikaan rakenteilla ollut Tyrvään kirkkokin. Oven yläpuolella oleva runomuotoinen kirjoitus on August Ahlqvistin laatima. Kappeli vihittiin käyttöön , jolloin vietettiin kristinuskon maahantulon 700-vuotisjuhlaa. Saarnahuoneen ympärille erotettiin Kokemäenjokeen rajautuva alue, joka muokattiin englantilaistyyliseksi puistoksi lääninarkkitehti Georg Theodor Chiewitzin laatiman suunnitelman mukaan. Vuonna 2002 puistoon pystytettiin piispa Henrikin pronssinen rintakuva, joka on kopio Emil Cedercreutzin Kokemäen kirkkoon tekemästä terrakottaveistoksesta. Tiilikappeli on yksi Suomen varhaisimpia uusgotiikan edustajia ja sen sisällä oleva hirsiaitta on puolestaan mainittu vanhimpana säilyneenä hirsirakennuksena maassamme. Saarnahuonetta suojaamaan rakennettu kappeli on myös maamme ensimmäinen kulttuurihistoriallinen museo ja sitä ympäröivä puisto on vanhimpia maaseudulle perustettuja yleisiä puistoja. Pyhän Henrikin kappelia pidetään yhtenä maamme arvokkaimmista kirkollisen historian ja kansanperinteen muistomerkeistä. Kappelin alueineen omistaa Suomen valtio. Kohteen hoidosta vastaavat Senaatti-kiinteistöt ja Museovirasto. Kappeli 1920-luvulla. Kokemäki Seuran arkisto. 11

12 Sonnilanjoen silta Ylistaro oli vielä 1800-luvulla Kokemäen suurin kylä, jonka kantatilat siirrettiin pois Sonnilanjoen suistosta vasta 1830-luvun kyläpalon jälkeen. Kylä-Horelli on ainoa vanhoista tiloista, joka sijaitsee edelleen alkuperäisellä paikallaan. Malmin talo siirrettiin Sieruanojan ja Sonnilanjoen väliseltä kannakselta nykyiselle paikalleen Horellin viereen, mutta muut kylän talot siirrettiin kauemmaksi. Kyläpalon lisäksi syynä siirtoon oli Isojako, jossa talojen pellot yhdistettiin suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Kokemäen läpi kulkee joen eteläpuolella keskiaikainen Hämeenlinna-Ulvila postitie. Ennen Pyhän Henrikin kappelin rakentamista tie kulki lähempänä rantaa joen ja saarnahuoneen välissä. Kappelin ja puiston rakentamisen yhteydessä tie siirrettiin hieman kauemmaksi joesta. Tähän vanhaan postitiehen liittyy Sonnilanjoen yli rakennettu kaksiholvinen kivisilta vuodelta Sen rahoittamiseen on aikanaan osallistunut koko pitäjä. Nykyisin silta on kevyenliikenteen käytössä. Taidokkaasti rakennettu kivisilta on maakunnallisesti merkittävä ja se on osa Pyhän Henrikin saarnahuoneen valtakunnallisesti merkittävää historiallista ympäristöä. Sonnilanjoen silta vuonna Kuva: Niina Uusi-Seppä. 12

13 Pappila Pappila on sijainnut suunnilleen samalla paikalla vanhan kirkon vieressä mahdollisesti jo luvulta asti. Nykyinen pappilarakennus on vuodelta Sen edeltäjä, 1840-luvulla valmistunut rakennus, poltettiin sisällissodan loppuvaiheessa , jolloin poltettiin myös Tulkkilan vanha puusilta luvulla valmistunut pappilarakennus puolestaan on siirretty 1840-luvulla Ylistaron Malmin päärakennukseksi luvulla rakennettu empire-tyylinen pappila 1900-luvun alussa. Arkkitehti Veikko Kyanderin piirros uudeksi pappilaksi vuodelta Tämä rakennus edustaa jo 1920-luvun klassismia. 13

14 Vuonna 1920 valmistunut klassistinen pappila vuonna Kuva: Niina Uusi-Seppä Pappilat olivat ennen myös maatiloja ja maatalous muodosti merkittävän osan papin palkasta. Kokemäen pappilaakin ympäröi laaja peltoaukea. Toisen maailmansodan jälkeen pappiloiden maat jaettiin maanhankintalain perusteella rintamamiehille ja siirtoväelle, minkä jälkeen pelloille muodostui jälleenrakennuskauden asuinalue. Kakkulaistentien toisella puolella on pappilan suuri kivinavetta, joka on muutettu myöhemmin teollisuuskäyttöön. Hieman etäämmällä Kakkulaistentien ja Kierikantien risteyksessä oleva tiilinen viljamakasiini on edelleen seurakunnan omistuksessa. Pappilan vieressä on 1970-luvulla rakennettu seurakuntakeskus, jonka on suunnitellut arkkitehtitoimisto Aulis Jääskeläinen. Tasakattoinen rakennus edustaa 1970-luvun modernismia. 14

15 Kunnantalo/kaupungintalo Keisari Aleksanteri II antoi vuonna 1865 asetuksen maalaiskuntien perustamisesta. Siihen asti seurakunnat olivat vastanneet kaikesta hallinnosta. Kokemäen kunta perustettiin vuonna Aluksi kunnallislautakunta kokoontui vaihtuvissa tiloissa, mutta vuonna 1898 valmistui Kokemäen ensimmäinen kunnantalo Tulkkilantien ja Siltakadun risteykseen. Kunnantalon ympärille perustettiin puisto. Kunnantalo oli käytössä 1960-luvun lopulle asti, jolloin rakennus purettiin ja sen tilalle rakennettiin Osuuskauppa/SOKOS &x=250943&lang=fi Kokemäen kunnantalon edessä oli myös linja-autopysäkki. Kuva: Kokemäki Seura Teljäntalo Kilkun tilan maille Tulkkilaan rakennettiin vuonna 1908 meijeri- ja maamieskoulu. Koulun johtajana toimi maisteri Saurio, joka omisti tilan. Hänen lähdettyä muihin tehtäviin, tuli eteen uusien tilojen hankkiminen. Vanha koulurakennus oli käynyt ahtaaksi sekä maamies- että meijerikoulun käyttöön ja siitä puuttui opettajien asuintilat. Vuonna 1922 perustettiin Satakunnan Maatalousopetus Oy, jonka ensimmäisenä tehtävänä oli rahoituksen hankkiminen uutta koulutilaa varten. Maamieskoulun muutettua uusiin tiloihin 1920-luvulla talo jäi vielä meijerikoulun käyttöön luvun lopulla Kokemäen kunnanvirasto muutti tiloihin ja sisätilat muutettiin toimistokäyttöön sopiviksi. Talo toimi kunnanvirastona 1990-luvulle asti, jolloin Kokemäen kaupunki muutti nykyisiin tiloihinsa. Teljäntaloksi nimetty vanha kunnantalo on ollut siitä lähtien kansalaisopiston ja eri järjestöjen käytössä luvulla rakennetussa piharakennuksessa toimii nykyisin Nuorten työpaja. 15

16 Teljäntalo on toiminut maamies- ja meijerikouluna sekä kunnantalona. Kuva: Niina Uusi-Seppä Kokemäen kaupungintalo, entinen Lalli-lehden toimitus ja painotalo Satakunnan Maakunta Oy rakennutti uuden talon Lalli-lehden toimitukselle ja painolle vuonna Lalli oli Satakunnassa vuosina ilmestynyt keskustalainen sanomalehti. Paikka tunnetaankin Kokemäellä Lallinmäkenä ja rakennuksen vieressä oli kuuluisa Lallin kuusi, jonka jouluvalot näkyivät kauas. Kuusi kaatui vuonna Lalli siirtyi myöhemmin Haanojalle valmistuneeseen painotaloon, minkä jälkeen rakennuksessa toimivat Kokemäen vesihuolto Oy ja Kokemäen sähkö Oy luvulla rakennus muutettiin Kokemäen kaupungintaloksi. Vanhan painotalon puolella toimii Tulkkilan päiväkoti. Nykyinen kaupungintalo on valmistunut 1950-luvulla Lalli-lehden toimitus- ja painotaloksi. 16

17 Maamieskoulu Kokemäen maamieskoulu perustettiin vuonna 1908 nykyisen Teljäntalon tiloihin. Talon käytyä ahtaaksi koulu siirtyi entisen Astalan sotilasvirkatalon maille, jonne rakennettiin vuonna 1925 opiston klassistinen päärakennus arkkitehti Jussi Paatelan laatimien piirustusten mukaan. Pohjakerrokseen tuli työ- ja varastotiloja sekä sauna. Kahteen muuhun kerrokseen tuli luokkahuoneita, oppilashuoneita, ruokasali, keittiö, keittäjän ja palvelijan huone sekä johtajan asunto. Rakennusta on kunnostettu useaan otteeseen, mutta viimeisin remontti 1990-luvulla oli hyvin säilyttävä ja palauttava. Rakennus on nyt pääasiassa toimistokäytössä. Siellä on myös kirjasto ja arkistot. Opetustilat, keittiö ja ruokala on sijoitettu uusiin rakennuksiin. Niin ikään 1920-luvun klassismia edustava oppilasasuntola rakennettiin 1930-luvulla ja sen on suunnitellut arkkitehti Katri Jahnsson. Hänen puolisonsa agronomi Sakari Jahnsson toimi maamieskoulun johtajana. Ensimmäiseen kerrokseen tuli johtajan asunto (4 huonetta, keittiö ja palvelijan huone) ja oppilashuoneita. Yläkertaan tuli 14 oppilashuonetta ja peseytymistilat. Rakennusta on kunnostettu myöhemmin, mutta johtajan asuntoa lukuun ottamatta tilat ovat pysyneet pääosin alkuperäisessä käytössä. Päädyssä on ollut alun perin avoparveke, joka on lasitettu myöhemmin. Alkuperäinen navetta on purettu. Muu rakennuskanta on tehty sotien jälkeen. Kokemäen maamieskoulu pian valmistumisen jälkeen ja vuonna Asuntolarakennus pian valmistumisen jälkeen ja vuonna

18 Karimaan puutarha Karimaan puutarha sijaitsee Kolsintien varrella Kokemäen Paistilassa. Tila on lohkottu Mäki- Köönikästä ja siinä asuivat aiemmin vuokralla Verner Viitasaaren vanhemmat. Perheen isä oli kivimies ja äiti kutoja. Heidän talonsa sijaitsi aivan tien vieressä Mäki-Köönikkää vastapäätä. Puutarha on perustettu vuonna 1916, jolloin puutarhuri Juho Verner Viitasaari ( ) osti syntymäkotinsa ja 1,5 hehtaaria kivikkoista metsämaata itselleen. Hän aloitti puutarhaviljelyn istuttamalla kaalin taimia. Ensimmäisen maailmansodan aikana Kokemäellä oli tuhansia venäläisiä sotilaita ja kaalinmyynnillä Viitasaari sai liiketoimintansa hyvälle alulle. Asunnokseen hän siirsi Pahringinkosken (nyk. Kolsi) rannalta vanhan Paistilan myllärin pirtin, joka pystytettiin portin lähelle. Tämä rakennus on purettu 2000-luvulla. Vanhemmilleen hän rakennutti pienen punaisen pirtin puiston keskivaiheille ja tämä rakennus on edelleen olemassa "museona". Puutarha on raivattu kivikkoiseen maahan ja sinne on kaivettu kastelua varten lampi. Ensimmäisten kasvien joukossa olivat omena- ja marjapensaat, joista saatiin hyvin tuottoa jo luvulla. 20 vuoden uurastuksen jälkeen Viitasaari osti neljä hehtaaria lisää maata. Suuri osa omenapuista paleltui sotavuosina ja niiden tilalle istutettiin erilaisia koristekasveja. Vähitellen taimikauppa ohitti omenoiden ja marjojen kysynnän. Vuonna 1948 Viitasaari kävi Pohjois- Amerikassa opintomatkalla ja toi sieltä tullessaan juuria, siemeniä ja sipuleita. Havupuut olivat hänelle erityisen mieluisia ja Kokemäellä näkeekin paljon erikoisia havupuita, jotka ovat peräisin Karimaan taimimyymälästä. Viitasaari perusti jo eläessään säätiön huolehtimaan puutarhan tulevaisuudesta. Hänet on myös haudattu puistoon ja paikalla on muistomerkki. Viitasaaren ikäännyttyä hän myi Karimaan ylipuutarhurilleen Jalmari Ylä-Anttilalle ja hänen vävylleen Paavo Tuomiselle vuonna Terttu ja Paavo Tuominen pitivät puutarhaa vuoteen 2000, jolloin se myytiin Huittisten kaupungille. Siitä tuli osa Huittisten ammatti- ja yrittäjäopiston Kokemäen koulutilaa, jossa koulutetaan puutarhureita. Nyt oppilaitos koulutiloineen kuuluu Sastamalan koulutuskuntayhtymälle. Puutarha on alan harrastajien keskuudessa suosittu tutustumiskohde. 18

19 Tulkkilan koulu Tulkkilan kansakoulu on aloittanut toimintansa vuonna 1872 Harringin eli Harjun talossa ja viereisessä Kuusiston talossa. Harringin talossa toimi poikien koulu ja tytöt saivat opetusta ns. valkoisessa rakennuksessa, joka on sittemmin purettu. Harjun pihapiiriin kuuluu kaksi 1800-luvun puolivälissä rakennettua taloa, joista etenkin suuremmassa näkyy hyvin 1800-luvun alulle tyypilliset empire-piirteet kuten loiva katto, 6-ruutuiset ikkunat, vaakalaudoitus ja nurkkapilasterit. Talossa on asunut tunnettu ja arvostettu maalari Harring. Ensimmäinen varsinainen koulurakennus valmistui vuonna Rakennusmestarina toimi Henrik Hendolin. Kuntalaiset vastasivat rakennustöistä ja toivat hirret. Laudat tuotiin Kolsin sahalta. Koulurakennuksessa on vielä nähtävissä empiren vaikutus ikkunoissa, mutta laudoitus koristeluineen on jo 1800-luvun lopun koristeellista kertaustyyliä. 19

20 Koululaisten määrä kasvoi voimakkaasti sotien jälkeen (ns. suuret ikäluokat) ja vuonna 1953 valmistui uusi koulurakennus, jonka suunnitteli arkkitehti L. E. Hansten. Se on jälleenrakennuskaudelle tyypillinen tiilirunkoinen, roiskerapattu koulurakennus. Vanhassa koulussa oli vielä tämän jälkeen opettajan asunto ja kunnankirjasto, joka toimi siinä uuden kirjastorakennuksen valmistumiseen asti 1970-luvun lopulla. Nyt talossa toimii päiväkoti. Samanlainen kehitys on nähtävissä monien muidenkin koulujen yhteydessä. Esimerkiksi Kauvatsalle valmistui ensimmäinen koulutalo Lähteenmäen koululle vuonna Sotien jälkeen oppilasmäärät kasvoivat ja vanhan koulun viereen rakennettiin 1950-luvulla uusi tiilirunkoinen koulurakennus. Vanhassa koulutalossa on tällä hetkellä Kauvatsan kotiseutuyhdistykselle kuuluva Nahkurimuseo. 20

21 Risten koulu Risten koulu aloitti toimintansa vuonna 1906 kauppias Emil Juseliukselta ostetussa Pirkkiniemen vanhassa talossa. Se on aiemmin ollut osa Pirkkinäisten tilaa. Emil Selim Juselius eli "Pirkkinäisten herra" oli toiminut kauppiaana Porissa, mutta muutti vuonna 1882 Kokemäelle. Koulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin juuri kansakoulunopettajaksi valmistunut K. E. Kallio, joka sittemmin kunnostautui innokkaana kotiseutumiehenä ja kansanperinteen tallentajana ollen mm. perustamassa Kokemäki Seuraa ja Kokemäen maatalousmuseota. Vanha koulurakennus kävi sotien jälkeen oppilasmäärän lisääntyessä ahtaaksi ja vuonna 1951 Ristelle rakennettiin uusi puurakenteinen koulurakennus samalle tontille. Uusin koulurakennus on valmistunut vuonna Vanhassa koulussa oli viimeksi asuntoja, museoluokka ja Risteen kyläyhdistyksen tiloja. Vuonna 2009 kaupunki myi kiinteistön ja nyt se on vapaa-ajan asuntona. 21

22 Peipohjan kansakoulu Peipohjan kansakoulu on aloittanut toimintansa vuonna 1899, aluksi vuokrahuoneissa Isotalolla. Vuonna 1900 päätettiin rakentaa uusi koulurakennus kahdelle opettajalle. Tontin lahjoittivat Thyra ja Carl von Knorring Kokemäenkartanolta. Koulutalo valmistui syksyllä Koulussa oli kaksi opettajaa ja apuopettajatar. Ensimmäisen maailmansodan aikana koulu toimi muualla vuokratiloissa luvulla koulu kävi jo ahtaaksi ja tarvittiin ensimmäinen lisärakennus. Vuonna 1926 alakoulua varten rakennettiin uusi rakennus. Samaan rakennukseen tuli myös opettajan asunto ja koulun keittiö. Vuodesta 1929 koulun yhteydessä on toiminut piirikirjasto ja ilmeisesti jo sitä ennen lastenkirjasto. Tämäkin rakennus on kunnostettu perusteellisesti ilmeisesti luvulla. Vanhat koulurakennukset kävivät sotien jälkeen ahtaaksi, joten Peipohjaan päätettiin rakentaa uusi moderni koulurakennus vuonna Piirustukset on tehnyt helsinkiläinen arkkitehti Carolus Lindberg ( ). Rakentamisesta vastasi rakennusliike Tuomet & Ojanperä. Rakennusta on myöhemmin kunnostettu lähinnä sisätiloiltaan. Kate on vaihtunut tiilestä saumapeltiin. Ikkunoiden puitejako on alkuperäinen ja oviaukot ovat alkuperäisillä paikoillaan. Peipohjan koulun toiminta loppuu syksyllä

23 Vanha yhteiskoulu 1900-luvun alun komea koulurakennus on yksi Satakunnan vanhimpia yhteiskouluja. Rakennuksen vanhin osa on entinen Heiskan talon päärakennus, joka on siirretty rantaan kunnanlääkärin asunnoksi 1890-luvulla. Talo oli apteekkari Forseliuksen omistuksessa ja siinä asuivat Kokemäen ensimmäiset kunnanlääkärit Rapola ja Wetterstrand. Vuonna 1907 päätettiin perustaa Kokemäen yhteiskoulu ja kannatusyhdistys osti tämän rakennuksen koulutaloksi. Vuonna 1908 siinä aloitti Kokemäen yhteiskoulu. Taloon mahtui aluksi kolme luokkaa, sisäänkäynti oli joen puolelta. Koulu kävi pian ahtaaksi ja vuonna 1910 arkkitehti Wivi Lönn teki taloon laajennussuunnitelman. Rakennuksen länsipäähän tehtiin poikittain juhlasali ja kaksi luokkahuonetta sekä tilava eteinen ja pukuhuone. Sisäänkäynnit olivat joen puolelta vanhaan osaan ja Tulkkilantien puolelta uuteen osaan. Laajennusosaan tuli myös ajan jugend-tyylille ominainen torni. Vuonna 1917 tarvittiin taas lisätilaa ja nyt laajennussuunnitelmat laati raumalainen arkkitehti Onni von Zansen ( ). Tässä vaiheessa koulusta tuli kaksikerroksinen ja sitä myös levennettiin joelle päin. Talo maalattiin vuonna 1922 ja peltikatto tehtiin vuonna Muutostöitä on tehty myös vuosina , mutta pian päätettiin tehdä kokonaan uusi koulurakennus toiseen paikkaan. Vuonna 1955 valmistui nykyisinkin käytössä oleva, arkkitehti Toivo Löyskän suunnittelema, tiilinen koulurakennus, minkä jälkeen vanhaan kouluun jäi vielä kansalaiskoulu. Toiseen päähän rakennusta tuli käräjätalo. Kansalaiskoulu yhdistyi 1970-luvulla peruskouluun, käräjätalo toimi talossa vuoteen Tämän jälkeen rakennus oli lähinnä yhdistysten käytössä. Juhlasalissa toimi elokuvateatteri 1990-luvulla. Vuonna 2000 vanha yhteiskoulu kunnostettiin ja nyt siellä on mm. kaupungin valtuustosali. 23

24 Rautatie Kokemäelle Porin rata valmistui vuonna 1895 ja haararata Raumalle vuonna Peipohjan asemalle syntyi laaja rautatierakennusten alue ja risteysasema vaikutti merkittävästi koko kylän kehitykseen. Peipohjan rautatieasema-alue on risteysasemana rakennuskannaltaan poikkeuksellisen laaja ja edustava. Kokonaisuuteen kuuluu asemarakennuksen ja tavaramakasiinin lisäksi useita eri-ikäisiä asuinrakennuksia, mm. asemapäällikön talo, ja lukuisia talousrakennuksia. Aseman alkuperäinen, radan valmistumisen yhteydessä rakennettu rakennuskanta edustaa tyylillisesti uusrenessanssia. Veturitalli vesitorneineen sijaitsee asemaalueen länsipäässä. Asema-alueeseen kuuluu myös puisto. Ensimmäinen rautatieasema poltettiin sisällissodan aikana ja sen tilalle rakennettiin uusi vuonna Uuden asemarakennuksen toinen kerros tuhoutui niin ikään tulipalossa vuonna Korjausten jälkeen yksikerroksiseksi jätetty asemarakennus edustaa 1920-luvun klassismia. Alkuperäisiä 1890-luvun rakennuksia ovat asemapäällikön talo, ratahenkilökunnan asuintalot piharakennuksineen sekä veturitalli. Veturitalli ja vesitorni valmistuivat 1895, tallin uudempi osa Suurin osa asema-alueen runsaasta rakennuskannasta on valmistunut vuonna Alueeseen kuuluu myös radan toisella puolella olevat Ratamestarin asunto ja Vahtitupa. Peipohjan asema poistui käytöstä 1990-luvun lopulla ja asema-alueen rakennukset myytiin. Peipohjan rautatieasema on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö: 24

25 Kokemäellä oli myös monta muuta asemaa ja pysäkkiä, joilla junat tuolloin pysähtyivät. Merkittävin niistä oli Kokemäen asema, joka sijaitsi pari kilometriä Peipohjasta Tulkkilaan päin. Kokemäen asema purettiin 1980-luvulla. Kokemäen aseman sijainti kartalla: A3067&y= &mode=rasta&x=250946&lang=fi 25

26 Seuratalo Kokemäen Nuorisoseura perustettiin vuonna Alkuaikoina se kokoontui Krootilassa puuseppä Branderin talossa. Vuonna 1905 perustettiin Kokemäen Suomenmielisten seura, myöhemmin Kokemäen Suomalainen Seura. Tämän yhdistyksen aloitteesta rakennettiin Kalliopohja-nimiselle tontille kokoontumis- ja juhlatila, jonka vihkiäisiä vietettiin syyskuussa Komea rakennus ehti palvella käyttäjiä vain 10 vuotta, sillä se paloi vuonna Ensimmäisen maailmansodan aikana taloon oli majoitettu venäläisiä sotilaita. Heidän lähtiessään Kokemäeltä tammikuun alussa 1918 rakennus syttyi tai sytytettiin palamaan. Kokemäen seuratalo 1900-luvun alussa. Kokemäki Seuran arkisto. 26

27 Uudelleen rakennettu seuratalo Kuva: Niina Uusi-Seppä Kesällä 1929 kutsuttiin Kokemäen nuorisoseuran toimesta koolle kokous, jossa päätettiin uuden seuratalon rakentamisesta. Materiaaleja saatiin paljon lahjoituksena ja rakentaminen oli muutenkin suuri talkootyöponnistus. Uusi, klassistinen Seuratalo valmistui vuonna 1931 samalle paikalle kuin vanha ja jo seuraavana vuonna siellä järjestettiin Satakunnan laulujuhlat. Talossa oli ravintola ja suuri juhlasali, jossa oli näyttämö. Ravintolanpidosta vastasi alkuaikoina Lotta Svärd - järjestön paikallisosasto. Myöhemmin kahvilanpito on kuulunut eri järjestöille mm. KK-V:lle. Syksyllä 2001 Kokemäen Seuratalo tuhoutui tulipalossa lähes kokonaan. Hirsiseinät kuitenkin säilyivät pystyssä ja melko pian paikkakunnalla päätettiin rakentaa talo uudelleen. Keskeisenä toimijana ja primusmotorina uudelleenrakentamisessa toimi Pekka Tammi. Rakentaminen vaati jälleen lahjoituksia ja talkootyötä. Talo rakennettiin vanhan mallin mukaan ja se edustaa tyyliltään 1920-luvun klassismia. Toiminnasta vastaa Kokemäen Seurataloyhdistys ry. 27

28 Branderin pirtti Puuseppä Brander muutti Kokemäelle Nakkilasta ja osti Erkkilän tilaan kuuluvat talon 1880-luvulla. Brander valmisti huonekaluja "paremmalle väelle" ja teki myös Kokemäen yhteiskoulun ensimmäiset pulpetit. Asuinrakennus on vanhimmalta osaltaan rakennettu 1800-luvun puolivälissä. Brander laajensi taloa korottamalla ja leventämällä sitä pihan puolelle 1880-luvulla. Molemmissa päädyissä on kolme ikkunaa, joista pihanpuoleinen on T-karmillinen muiden ikkunoiden ollessa kuusiruutuisia. Näin rakennuksessa näkyy eriaikojen tyylipiirteet: T-karmillisia ikkunoita suosittiin 1880-luvulta 1910-luvulle. Ennen 1880-lukua käytettiin 6- tai useampiruutuisia ikkunoita luvun klassismi toi 6-ruutuisen ikkunan uudelleen muotiin. Brander teki taloonsa tilavan salin ja työhuoneen. Salia käytettiin 1800-luvun lopulla useiden yhdistysten kokoontumispaikkana ja siellä järjestettiin iltamia ym. tapahtumia. Branderin pirtissä on perustettu mm. Kokemäen soittokunta v. 1883, raittius- ja sivistysseura 1885 ja nuorisoseura Kokemäellä ei vielä tuolloin ollut seurataloa, joten Branderin pirtti sai korvata tämän puutteen luvulla siellä majaili venäläisiä sotilaita kuten muissakin isoissa kokemäkeläisissä taloissa. Nykyisin talo on yksityiskäytössä. Branderin pirtin sijainti: = &x=250954&lang=fi 28

29 Meijeri Kokemäen Osuusmeijeri jokirannassa. Kuva: Kokemäki Seura Kokemäki on merkittävää maatalousaluetta ja myös tänne sijoittunut teollisuus liittyi pitkään läheisesti maatalouteen. Tulkkilassa toimi vuodesta 1890 vuoteen 1909 Teljän meijeri. Vuonna 1909 sen tilalle valmistui massiivisista kiviharkoista rakennettu Kokemäen osuusmeijeri. Vuonna 1921 meijerin viereen rakennettiin tiilinen ja rapattu juustolarakennus. Toiminta kasvoi ja meijerirakennusta laajennettiin vuonna 1926 ja juustomeijeriä vuonna Tulkkilan juustola toimi alkuperäisessä käytössään 1970-luvun alkuun asti, jolloin meijeritoiminta loppui. Tämän jälkeen rakennuksessa oli mm. nuorisotilat. Meijerirakennus purettiin vuonna 1980, mutta uusklassistinen juustolarakennus on edelleen jäljellä. Vanha Juustola Kuva: Niina Uusi-Seppä 29

30 Sähkömuuntamo Kokemäen Sähkö Oy on perustettu vuonna Alussa sähkö tuotiin Kokemäelle Raumalta Vuojoki Gods Ab:ltä, mutta Äetsän voimalaitoksen valmistuttua vuonna 1921, sähkö päätettiin hankkia sieltä. Kansallisromanttisia piirteitä omaava, harmaakivinen muuntamorakennus valmistui vuonna Rakennus oli alkuperäisessä käytössään vuoteen 1997, minkä jälkeen se on kunnostettu kahvila- ja edustustilaksi. Rakennuksessa toimii myös pieni sähkömuseo. Kolsin voimalaitos Kolsin voimalaitos pian valmistumisensa jälkeen 1940-luvulla. Kuva: Kokemäki Seuran arkisto 30

31 Äetsään valmistui energiantuotantoon keskittyvä vesivoimalaitos vuonna Sieltä johdettiin sähkö myös Kokemäelle. Vuonna 1934 Länsi-Suomen Voimaosakeyhtiö luovutti Kokemäellä sijaitsevan koskiosuutensa juuri perustetulle Kolsi Osakeyhtiölle. Voimalaitosalue on lohkottu Hassalasta vuonna Rakennustyöt Pahringinkoskella aloitettiin vuonna 1940, mutta ne pitkittyivät jatkosodan takia. Sota vei työmaalta niin rakennusmiehet, kuorma-autot kuin rakennustarvikkeetkin. Työkoneet ja välineet hankittiin Harjavallan voimalaitokselta. Arkkitehti Jarl Eklundin suunnittelema Länsi-Suomen Voiman funktionalistinen voimalaitos valmistui vuonna Alkuaan voimalassa oli kaksi koneyksikköä. Laitosta laajennettiin kolmannella koneistolla vuonna 1977, minkä jälkeen teho oli 42 MW. Voimalaitosalueelle rakennettiin myös asuntoja työntekijöille, mikä oli ennen yleinen käytäntö. Asuminen ja työnteko liittyivät läheisesti yhteen: Kauppias asui kaupalla, pankinjohtaja pankilla, opettaja koululla. Teollisuuslaitoksiin liittyi aina myös asuinalue, jossa oli asunnot niin johtajille kuin työntekijöillekin. Kolsin asuintalot on nyt jo purettu. Kolsin voimalaitoksen asuinrakennukset. Kokemäki Seuran arkisto. 31

32 Risten viljavarasto Valtion viljavarasto perustettiin Kokemäelle 1930-luvulla ja samaan aikaan vanha pitäjänmakasiini jäi tarpeettomaksi. Ensimmäinen neljän siilon kokonaisuus valmistui vuonna Sodan aikana se oli ilmatorjunta-lottien tukikohta. Lisää siiloja on rakennettu vuosina 1957, 1967, 1974 ja Alueella on myös tasovarastoja ym. uudempia rakennuksia. Alueella toimiva Viljava valmistaa puhdaskauratuotteita kuten kaurahiutaleita ja rehuraaka-aineita. Viljavaraston kupeessa sijaitsi aiemmin Risten rautatieasema, josta on vielä jäljellä kellari ja saunarakennus. Risten viljavaraston vanhin osa etualalla. Kuva: Niina Uusi-Seppä. 32

33 Perunajauhotehdas Johan Fredrik (Hannes) Seppälä ( ) aloitti perunatärkkelysteollisuuden Viipurin Talissa vuonna Hän perusti Kokemäelle Satakunnan Peruna Oy:n vuonna Tehdas valmistui vuonna 1942 Laurin tilasta lohkotulle alueelle. Vuonna 1969 tehtaan nimi vaihtui Hämeen Peruna Osakeyhtiön Kokemäen tehtaaksi ja vuonna 1993 Raision yhtymän perunatärkkelysteollisuuden Kokemäen tehtaaksi. Vuonna 1999 tehtaasta tuli Finnamyl Oy ja se on nykyisin yksi kolmesta Suomessa toimivasta perunatärkkelystehtaasta. Tehdas perustettiin Kokemäelle, koska tällä alueella on erittäin hyvin perunanviljelyyn soveltuvat pellot ja perunan tärkkelyspitoisuus on suurempi kuin muualla Suomessa. Muita valintaan vaikuttavia seikkoja olivat rautatie, jolta johdettiin tehtaalle oma sivuraide, hyvä pohjavesi ja joki, jonne tehtaalta ylijäävä perunan soluneste johdettiin kunnes 1970-luvulla vesiensuojelumääräykset pakottivat miettimään solunesteelle muita käyttötarkoituksia. Tämän jälkeen nestettä levitettiin pelloille ja nyt perunan solunesteestä jalostetaan haihduttamalla perunaproteiinia ja rehua. Perunajauhotehdas on vaikuttanut osaltaan siihen, että Etelä- Satakunnassa on paljon perunanviljelyä. Hankinta-alueina ovat Köyliö, Kokemäki, Nakkila, Ulvila, Huittinen, Pori ja Harjavalta. Rautatien varteen pystytetty 1940-luvun tehdasrakennus on rakennettu tiilestä, perustukset ja kellarikerros ovat betonista. Alkujaan koko prosessi käytiin läpi tässä rakennuksessa. Perunat kipattiin kellarikerrokseen, josta ne uitettiin veden avulla eteenpäin. Tehtaanjohtaja asui samassa rakennuksessa. Nyt rakennuksessa on mm. toimistotilat ja laboratorio. Rakennusta on jatkettu uudella halliosalla vuonna 1995 ja osa vanhasta osasta on edelleen tehdaskäytössä. 33

34 Viinikka Vuonna 1937 Heikki Viinikalle myönnettiin "lupa harjoittaa ammattimaista automobiililiikennettä yhdellä kuorma-automobiililla Kokemäen, Harjavallan ja Kauvatsan pitäjissä". Vuonna 1949 Kokemäen keskustaan valmistui moderni liike- ja asuintalo, jonka ympärille vähitellen muodostui koko korttelin käsittävä Viinikka Oy. Tiloissa toimi paikkakunnan ensimmäinen huoltoasema. Viinikka erikoistui nestemäisten ja jauhemaisten teollisuuskemikaalien kuljettamiseen luvulla autoja oli 110 ja ne liikennöivät ympäri manner-eurooppaa ja Venäjää. Tontilla oli myös Toyota autoliike ja -korjaamo. Vuonna 2004 ADR Haanpää osti Viinikan ja toiminta siirtyi pois Kokemäeltä. Viimeksi talossa toiminut Neste-huoltoasema lopetti toimintansa vuonna Funkkistyylinen entinen huoltoasemarakennus on muuttunut jonkin verran sekä ulkoasultaan että sisätiloiltaan. Viinikka 1950-luvulla ja 2010-luvulla. 34

35 Eelers Kaupungintalon vieressä sijaitseva Eelersin talo on rakennettu 1800-luvun lopulla, jolloin pastori A. Elers rakennutti sen kahdelle tyttärelleen Amandalle ja Sofialle. Kummallakin tyttärellä oli oma asuntonsa, johon kuului huone ja keittiö. Amanda kuoli vuonna 1913 ja Sofia vuonna 1929, jolloin kiinteistö siirtyi puutarhuri Väinö Tuomisen omistukseen. Hänen aikanaan pihaan perustettiin upea puutarha, jossa oli paljon harvinaisia kasveja. Tuominen oli aktiivinen kotiseutuihminen vaikuttaen mm. Kokemäki Seurassa ja hän oli perustamassa myös ulkomuseota. Myöhemmin talo siirtyi Kokemäen kaupungin haltuun. Sitä ovat käyttäneet eri yhdistykset ja muutaman vuoden ajan siinä toimi Leena Salmisen ylläpitämä ompelijan kotimuseo. Viime vuodet rakennus on ollut tyhjillään. 35

36 Yli-Vuoltee Kokemäenjoen rannalla Vuolteen sillan pielessä sijaitseva Yli-Vuolteen tila on Kokemäen vanhoja kantatiloja, jonka omistajat tunnetaan 1460-luvulta asti. Tällöin sen omisti Satakunnan tuomari Filippus Tuomaanpoika. Tila on kuulunut monelle aatelissuvulle mm. von Knorringeille, jotka isännöivät Kokemäenkartanoa. Jaakkolan suvulla se on ollut vuodesta Klassistinen päärakennus on valmistunut vuonna 1928 arkkitehti Arvid Tolletin piirustusten mukaan ja se on säilyttänyt alkuperäiset piirteensä erittäin hyvin. Samoilta ajoin on arkkitehti Arthur af Hällströmin suunnittelema koristeellinen luhtirakennus ja tien varressa sijaitseva kivinen kuivaamo. Harmaakivinen navetta on vuodelta Pihaan johtaa koivukuja ja talouskeskuksen länsipuolella aukeaa rantaan laskeutuva viljelysmaisema. Pihapiirissä on rautakautinen polttokenttäkalmisto, jonka löydöt ajoittuvat kansainvaellusajalta viikinkiaikaan. Muinaisjäännösrekisteri: 36

37 Koskisen nahkurinverstas Matomäessä toimi 1840-luvulla nahkuri Matti Westerberg. Mestari Westerbergin kuoltua työnjohtajaksi tuli nahkurin kisälli Kalle Kustaa Koskinen Harjavallasta. Hän meni naimisiin Kylä- Pertolan tyttären Marian kanssa ja he saivat Kylä-Pertolasta lahjaksi entisen kraatari Ahlforsin tontin Sonnilanjoen ja Sieruanojan väliseltä kannakselta. Ensimmäinen rakennusvaihe alkoi vuonna 1880, jolloin aloitettiin tiensuuntaisen pitkän rivin rakentaminen. Sitä laajennettiin myöhemmin vinkkelillä. Kolmikerroksinen verstasrakennus valmistui vuonna Nahan muokkauksessa tarvittavia parkkiammeita on ollut myös pihamaalla. Kalle Kustaan poika Arvo jatkoi ammattia 1950-luvulla asti. Sijainti: 3A3067&y= &x=251694&lang=fi 37

38 Rantamaa Rantamaan tontti sijaitsee Kokemäenjoen ja Tulkkilantien välissä. Tontilla on useita mielenkiintoisia Kokemäen historiaan liittyviä rakennuksia. Rannassa Juustolan takana on lukujen vaihteessa rakennettu uittotupa. Kokemäenjoki oli tärkeä tukinuittoväylä luvun alkuvuosikymmeninä. Tulkkilan kohdalla jokivarressa oli tukkipuomeja ja muita uittoon liittyviä rakenteita. Uittotupa on viimeisiä jäänteitä tästä historian vaiheesta. Tulkkilantien varrella on kelloseppä ja valokuvaaja Axel Erikssonin rakennuttama talo noin vuodelta Alin kerros on aina toiminut liikehuoneistona ja yläkerrassa on ollut asunto. Alun perin rakennus on ollut satulakattoinen, mutta muutettu 1920-luvulla mansardikattoiseksi. Kadunpuolelle on vaihdettu näyteikkuna ilmeisesti 1960-luvulla. Erikssonin jälkeen talossa toimi vaatturi Vilho Aaltosen vaatetusliike 1950-luvun alkuvuosiin asti. Hänen jälkeensä rakennuksessa toimi kelloseppä Kallioniemen liike lukujen vaihteeseen. Maija Ikalan valokuvaamo toimi kiinteistössä 1980-luvulle asti. Uittotuvan ja vanhan valokuvaamon välissä on lisäksi entinen kätilön asunto. Sijainti: 383&x=251052&lang=fi 38

39 Rohtola Komea rakennus Tulkkilantien ja Teljänkadun kulmassa edustaa 1900-luvun alun jugendia. Rakennus on valmistunut vuonna 1908 ja siinä toimi aluksi nimensä mukaisesti Tulkkilan apteekki. Apteekin siirryttyä Liikekeskukseen talossa toimi mm. Säästöpankki, Autokoulu J. Heurlin, Hotkisgrilli ja Rättimarket. Nyt siinä on toiminut jo pitkään huonekaluliike. Rohtola 1900-luvun alussa. Kokemäki Seuran arkisto. 39

40 Seurahuone Kauppias Väinö Lahtisen liiketalo valmistui Teljänkadun varrelle vuonna Lahtisen liike toimi talossa vuoteen Rakennuksessa toimi myös Pohjoismaiden Yhdyspankki ennen kuin sille valmistui oma talo Tulkkilantien varteen 1950-luvulla. Yläkerrassa on ollut hammaslääkärin vastaanotto ja asunto. Vuodesta 1966 talo on tunnettu Kokemäen Seurahuoneena. Yhdyspankki Pohjoismaiden Yhdyspankki rakensi oman liiketalon Tulkkilaan vuonna Samanlaisia arkkitehti Jaakko Tähtisen piirustuksilla tehtyjä pankkitaloja on nähtävissä useilla paikkakunnilla. Pankin lisäksi talossa oli liikehuoneisto, jossa aluksi toimi lihakauppa ja myöhemmin kello- ja kultasepanliike. Yläkerrassa oli pankinjohtajan ja talonmiehen asunnot. Yhdyspankki toimi talossa viimeksi Merita-pankin nimellä 1990-luvulla. 40

41 Vastamaa Jyrkässä rinteessä Teljänkadun varrella olevan talon on suunnitellut ja rakentanut puuseppä Eevertti Heikkilä palattuaan Amerikasta 1910-luvulla. Hän myi talon pian Oskari Vuoriolle ja rakensi uuden talon Teljänkatu 14:ään. Molemmat talot ovat hieman amerikkalaistyylisiä kaaveleineen ja koristeellisine ikkunan vuorilautoineen. Myötämaa Teljänkadun varrella sijaitseva Seppä Walleniuksen asunto ja paja on rakennettu 1800-luvun loppupuolella. Tontilla oleva uudempi talo on valmistunut vuonna 1915 ja siinä toimi luvuilla paperi- ja kemikaalikauppa. Nyt rakennus on asuinkäytössä. 41

42 Ainola Teljänkadun varrella, koulun vieressä sijaitsevassa, jugend-piirteitä omaavassa talossa on toiminut Kokemäen ensimmäinen pyöräliike vuodesta Liikkeen perustamiseen tarvittiin lupa Pietarista asti. Rakennuksessa toimi myös puhelin-, radio- ja kelloliike sekä verstas, jossa korjattiin radioita ja kelloja. Toiminnan alussa pyörien rungot tuotiin Amerikasta ja koottiin verstaassa. Ensimmäiset pyörämallit olivat nimeltään Elo 1 ja Elo 2 sekä Meno. Niitä valmistettiin talvisodan aikoihin saakka. Pyöräliikkeen alkuaikoina myyjä yleensä myös opetti ostajat ajamaan polkupyörällä. Vuonna 1963 pyöräliike siirtyi Tulkkilantielle. Ainola on vaihtanut omistajaa ja on nykyään asuinkäytössä. 42

43 Eskolin Talossa on asunut kupariseppä Kustaa Eskolin luultavasti jo 1800-luvun lopulta alkaen. Eskolin teki mm. kuparipannuja ja -patoja ja paloruiskuja. Hän on ilmeisesti tehnyt myös kuparikattoja kirkkoihin. Eskolin kuoli 1910-luvun lopulla, minkä jälkeen hänen leskensä perusti taloon limonaditehtaan. Tehtaassa valmistettiin punaista ja keltaista limonadia. Toiminnan loputtua muutaman vuosikymmenen jälkeen laitteet myytiin porilaiselle Ekvall-nimiselle limonaditehtaalle. Puolimatka Satakunnantien ja Teljänkadun risteyksessä sijaitseva asuinrakennus on valmistunut 1920-luvulla ja edustaa ajalle tyypillistä klassismia. Rakennus on toiminut mm. Tulkkilan koulun asuntolana. 43

44 Jälleenrakennuskausi Jälleenrakennuskaudeksi sanotaan aikaa Toisen maailmansodan jälkeen luvuilla. Sodassa oli tuhoutunut paikoitellen paljon rakennuksia, joiden tilalle piti rakentaa uusia. (Esimerkiksi Rovaniemi jouduttiin rakentamaan sodan jälkeen kokonaan uudestaan.) Suomeen säädettiin myös maanhankintalaki, jonka perusteella jaettiin tontteja rintamamiehille ja luovutetusta Karjalasta tulleille siirtolaisille. Tästä alkoi vilkas omakotitalojen rakentaminen. Materiaalista oli pulaa ja valmista piti saada nopeasti. Niinpä alettiin rakentaa rankorakenteisia taloja tyyppipiirustuksilla. Puuta tarvittiin vähemmän kuin hirsitaloon, rakentaminen oli nopeampaa ja materiaalia helpompi saada. Silti sodan jälkeen kerättiin talteen jopa tuhoutuneiden talojen naulat ja käytettiin ne uudelleen. Näitä tyyppipiirustuksilla tehtyjä taloja alettiin kutsua rintamamiestaloiksi. Lähes 90 % Suomen rakennuskannasta on rakennettu vuoden 1940 jälkeen. Penttilänniemi oli ennen sotia avointa peltoa. Kuvassa alueelle nousseita ensimmäisiä taloja noin vuonna Kuva: Kokemäki Seuran arkisto. Krootilan jälleenrakennuskauden asuinalue Kuva: Niina Uusi-Seppä 44