Teksti: MIHALY SZEROVAY, HANNA VEHMAS. Sopupelaaminen on jalkapallon globaali ongelma. Kuva: ANTERO AALTONEN

Transkriptio

1 Teksti: MIHALY SZEROVAY, HANNA VEHMAS Sopupelaaminen on jalkapallon globaali ongelma Kuva: ANTERO AALTONEN 18 Liikunta & tiede 49 5 / 2012

2 Sopupelaamista tapahtuu kahdella eri tasolla: ottelutulokseen vaikuttamisena ja vedonlyöntimarkkinoiden manipuloimisena. Euroopassa on ollut yli 200 jalkapallo-ottelua, joissa pelaajat, erotuomarit ja seuratoimitsijat eri maista ovat olleet osallisina sopupeleihin. Sopupelaaminen on kiinteästi kytköksissä järjestyneeseen rikollisuuteen. Poliisi, urheilujärjestöt ja tiedotusvälineet ovat kiinnittäneet huomiota sopupelaamiseen vasta aivan viime vuosina. Sopupelien vastainen työ ei ole kuitenkaan vielä kantanut riittävästi hedelmää. Sopupelaaminen on globaalin urheilun vakava ongelma (Sport Accord 2012, 5). Ilmiöllä tarkoitetaan epärehellistä toimintaa tai käytäntöjä, joilla pyritään vaikuttamaan ottelun tai pelin lopputulokseen ennen varsinaista peliä (Oxford Dictionaries 2012). Urheilun kaupallistuminen, ammattimaistuminen ja globalisoituminen sekä informaatioteknologian kehitys viime vuosikymmeninä ovat myötävaikuttaneet sopupelaamisen lisääntymiseen ja leviämiseen. Sopupelaaminen ei ole ilmiönä uusi. Urheilutulosten manipulointia esiintyi jo antiikin olympialaisissa, jolloin voittamista seurannut arvonanto ajoi kaupunkivaltioita urheilumenestyksen saavuttamiseen toisinaan myös vilpillisin keinoin (Sport Accord 2012, 6). Toisaalta vedonlyönti on kuulunut moderniin ammattilaisurheiluun erottamattomana osana jo 1800-luvulta lähtien. Varsinaisesta korruptiosta voidaan kuitenkin puhua vasta 1900-luvulla. Vuonna 1915 Manchester Unitedin ja Liverpoolin välisen ottelun jälkeen kahdeksan pelaajaa sai elinikäisen pelikiellon jäätyään kiinni sopupelaamisesta (Chaker 2011, 6). Vedonlyönti oli pitkään laitonta siitä huolimatta, että sitä yleisesti harrastettiin. Valtiollisen veikkauksen muodossa vedonlyönnistä tuli laillista ensimmäisenä Ruotsissa, Italiassa ja Espanjassa 1930-luvulla. Ensimmäiset lisenssinvaraiset yksityiset vedonlyöntitoimistot avautuivat Iso-Britanniassa 1960-luvulla. (Sport Accord 2012, 12.) Tuon ajan huippupelaajien Brian Cloughin ja Trevord Fordin mukaan brittiläinen jalkapallo oli ja 60 -luvuilla erittäin korruptoitunutta (Hill 2008, 105). Sopu pelitapauksia raportoitiin myös Italian ja Suomen jalkapallossa 1970-luvulla sekä amerikkalaisessa baseballissa ja koripallon yliopistosarjoissa 1980-luvulla (Itkonen 1994, 21; Chaker 2011, 9). Sopupeliskandaaleissa ryvettyivät myös ranskalainen jalkapalloseura Olympic Marseille ja italialainen Juventus FC 2000-luvulla Tuorein sopupeliskandaali paljastui Italiassa juuri ennen jalkapallon EM-kisojen alkua vuonna 2012, kun joukko liigapelaajia oli syytettynä pelitulosten manipuloinnista. Myös Suomen ja Unka rin jalkapalloliigoissa on ollut valitettavia sopupelitapauksia viime vuosina. Kriketti ei myöskään ole säästynyt ottelutulosten epärehellisestä sopimisesta. (Sport Accord 2012, 6.) Järjestäytyneen rikollisuuden lainvalvontaviranomainen Organized Crime Task Force aloitti vuonna 2009 Saksan Bochumissa tutkimukset, joiden mukaan Euroopassa on ollut yli 200 jalkapallo-ottelua, joissa pelaajat, erotuomarit ja seuratoimitsijat eri maista ovat olleet osallisina sopupeleihin (Hill 2011). Tämän lisäksi sopupelit ovat levinneet laajalti eri puolille Aasiaa, erityisesti Kiinaan, Malesiaan ja Singaporeen. Viime aikoina kymmenet kiinalaiset jalkapallon pelaajat ja toimitsijat ovat saaneet vankilatuomioita jäätyään kiinni sopupelaamisesta. (BBC 2012.) Bochumin poliisitutkinta osoitti, että sopupelit ovat kiinteästi kytköksissä järjestäytyneeseen rikollisuuteen (Sport Accord 2012, 34). Tavoitteena menestys, sarjapaikka tai voitto vedonlyönnissä Urheiluun on suhteellisen helppoa liittää rikollista toimintaa, sillä verrattuna moniin muihin globaalin toiminnan aloihin, urheilu ei ole lainsäädännöllä erityisen tiukkaan säädelty. Lisäksi urheilulla on myönteinen imago, se on kansainvälisen vedonlyönnin kohteena ja sitä harjoittavat nuoret urheilijat, jotka ovat alttiita hyväksikäytölle. Lisäksi urheilujärjestöt ovat usein julkisesta sektorista riippumattomia ja sisäisesti löyhiä organisaatioita, joissa riski altistua väärinkäytösten ja laittomuuksien (sopupelit, rahanpesu) kohteeksi on legaalien normien puutteesta johtuen suuri. (Hill 2010, 234; Sport Accord 2011; 2012, 31.) Sopupelien tavoitteena on taloudellinen voitto, joukkueen tulevaisuuden menestyksen varmistelu (esimerkiksi tietyltä sarjatasolta putoamisen ehkäisy) tai tietyn tittelin tai muun vastaavan voittaminen (Sport Accord 2012, 6). Urheilubisneksen ja internetin kasvanut merkitys on vaikuttanut oleellisesti sopupelien leviämiseen. (Chaker 2011). Tänä päivänä ammattimaiset urheiluseurat toimivat yksityisten yritysten tavoin. Niiden toimintalogiikka nojaa markkinatalouden ja median lainalaisuuksiin sekä urheiluyleisölle tarjottavien palvelujen tuottamiseen. (Itkonen & Nevala 2007, 245). Vedonlyöntitoimistojen samoin kuin vedonlyönnin kohteena olevien tuotteiden lukumäärä on kasvanut viime vuosina huikeasti. Suuri osa vedonlyöntitoimistoista toimii kuitenkin ilman lupaa tai lisenssiä. Lisäksi useat toi- Liikunta & tiede 49 5 /

3 mistot toimivat ainoastaan verkkokaupassa tai veroparatiiseissa, joista niitä on vaikea jäljittää. (Sport Accord 2012, 36.) Näin jalkapallo-otteluista sovitaan Manipuloidakseen ottelutulosta sopupelin järjestäjällä täytyy olla yhteys pelaajiin tai erotuomareihin. Yhteys voidaan ottaa suoraan tiettyyn pelaajaan tai niin, että rikollinen toimija luo itselleen virallisen aseman seurassa. Saksalaisen erotuomari Robert Hoyzerin tapauksessa kroatialaiset vedonlyöjät saivat houkuteltua Hoyzerin osallistumaan useiden ottelutulosten manipulointiin Saksan Bundesliigassa. Ei ole epätavanomaista, että sopupelien järjestäjät pyrkivät hyödyntämään prostituutiota pelaajien manipuloimiseen. Kontakteja ja riippuvuussuhteita pelaajiin voidaan luoda myös niin sanottujen juoksijoiden välityksellä. Nämä esiintyvät pelaaja-agentteina, entisinä pelaajina tai pelaajien hyvinä ystävinä. (Hill 2008, ) Sopupelejä voidaan järjestää ainakin kahdella eri toimintatavalla. Niin sanotussa nopean rahan -menetelmässä rikollinen tekee tarjouksen pelaajalle tai tuomarille suoraan joko puhelimitse tai henkilökohtaisesti. Tätä tapaa käytetään useimmiten silloin, kun yhteys on tavalla tai toisella rajoittunut. Maissa, joissa korruptio ei ole yleistä, on käytetty niin sanottua counterfeit intimacy eli väärennetyn intimiteetin -menetelmää, kuten tapahtui Hoyzerin tapauksessa. Sopupelien järjestäjät luovat läheisen suhteen pelaajaan tai erotuomariin hyödyntämällä sopupeleihin jo rekrytoituja muita pelaajia luottamuksen rakentamiseksi. Lisäksi pelaajien henkilökohtaisia heikkouksia käytetään hyväksi. Alussa suhde pelaajaan tai tuomariin rakentuu ystävyyden, kohteliaisuuksien ja pelaajasta välittämisen varaan. Ajan myötä kuvaan tulee mukaan kahvirahat, ja luottamuksen vahvistuessa voittamisesta aletaan maksaa. Metodia kutsutaan niin sanotuksi porttirikokseksi. Pelaajat ottavat voittamisesta tarjotun rahan vastaan kuvitellen, ettei siinä voi olla mitään erityisen väärää. Kerran rahaan otettuaan pelaaja ei voi enää perääntyä prosessista. Tätä rikolliset käyttävät hyväkseen ja kiristävät pelaajaa tai tuomaria myöhemmin. (Hill 2008, ) Kun komento sopupelin pelaamiseen on annettu, suhde pelaajaan tai erotuomariin muuttuu. Sopupelin järjestäjän käytös muuttuu ystävällisestä käskynantajaksi. Suhde muuttuu liiketoiminnaksi, jossa sopupelin järjestelijä haluaa maksimoida voittonsa. Sopupelaamista tapahtuu kahdella eri tasolla: ottelutulokseen vaikuttamisena ja vedonlyöntimarkkinoiden manipuloimisena. Sopupelin järjestäjä ei luonnollisestikaan halua muiden vedonlyöjien tai vedonvälittäjien tietävän järjestetystä pelistä. Tästä syystä veto tehdään mahdollisimman myöhään. Sopu peliepäilyjen karistamiseksi ottelutulos voi olla toisinaan sovittu niin, että suosikkijoukkue voittaa. Tämä vaihtoehto kuitenkin tuottaa rikollisille pienemmät vedonlyöntivoitot kuin yllätystulos (Hill 2008, ) Sopupelin viimeinen vaihe on maksusuoritus, jonka pitää olla salainen ja kiellettävissä oleva. Useimmissa tapauksissa maksu suoritetaan kahdessa vaiheessa. Ennen ottelua maksetaan niin sanottu kahvi- tai shoppailuraha, joilla sopupelijärjestelyistä ikään kuin sovitaan. Kahvittelurahaa suurempi maksuosuus suoritetaan pelin jälkeen. Huolimatta siitä, että monet jalkapallon pelaajat ovat julkisuuden henkilöitä, joiden elämää ja rahankäyttöä seurataan usein hyvinkin tarkkaan, maksut suoritetaan useimmiten käteisellä. (Hill 2008, ) Manipulointia myös Suomessa Sopupelien organisointi saattaa vaihdella maittain, mutta pääosin ottelutulosten manipuloinnin ja järjestelyjen on todettu tapahtuvan edellä esitetyn mallin mukaisesti. Ottelutulosten manipulointia tai niiden yrityksiä on tapahtunut myös Suomessa. Jalkapalloseura Tampere United suljettiin Veikkausliigasta vuonna 2011, kun useat sen pelaajat pidätettiin sopupelisyytösten vuoksi. Lisäksi seurajohto oli syytettynä rahanpesusta, kun se otti vastaan euroa singaporelaiselta liikemieheltä Wislon Raj Perumalilta, joka oli ollut etsintäkuulutettuna useissa eri maissa. Tampere Unitedin oikeuskäsittely on yhä kesken (Kymppipaikka 2012.) Sama liikemies pidätettiin vuonna 2011, kun hänen todettiin lahjoneen Rovaniemen Palloseuran pelaajia ja osallistuneen yhteensä 24 pelin manipulointiin vuosina Näistä peleistä 11 päättyi ennalta sovittuun lopputulokseen. Käräjäoikeuden mukaan pelaajien sopupelistä saamat summat vaihtelivat 500 ja euron välillä. Järjestäjät puolestaan ansaitsivat sopupeleillä puolesta miljoonasta puoleentoista miljoonaa euroa peliä kohden. Kaikkiaan yhdeksän pelaajaa tuomittiin ehdollisiin vankeusrangaistuksiin, jotka vaihtelivat kuuden kuukauden ja yhden vuoden ja kahdeksan kuukauden välillä. Lisäksi pelaajat joutuivat maksamaan korvauksia. Perumal tuomittiin kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. (Yle 2012.) Tampere Unitedin tapausta koskeneen käräjäoikeuden päätöksen pohjalta vaikuttaa siltä, että Suo- Kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus on sopupelaamisen muodossa ulottanut lonkeroitaan myös Suomen urheilumarkkinoille. 20 Liikunta & tiede 49 5 / 2012

4 Urheiluun on suhteellisen helppoa liittää rikollista toimintaa. Urheilujärjestöt ovat usein julkisesta sektorista riippumattomia ja sisäisesti löyhiä organisaatioita. Urheilulla on myönteinen imago ja se on kansainvälisen vedonlyönnin kohteena. messa sattuneet vedonlyöntiskandaalit ja Perumalin toiminta olivat kansanvälisesti organisoituja ja yhteydessä järjestäytyneeseen rikollisuuteen (Yle 2012). Tämän vuoden kesäkuussa tiedotusvälineet lisäksi kertoivat, että Rovaniemen Palloseuran (RoPS) pelaajalle oli tarjottu lahjusta, mutta hän kieltäytyi ottamasta sitä vastaan. Poliisin epäilee, että lahjontayrityksen taustalla ovat samat tahot kuin aiemmissa tapauksissa. Vaikka Perumal pidätettiin ja sai tuomion, hän toimi luultavasti vain rikollisliigan kuriirina. Oma kokemukseni FC JJK:n maalivahtikaudelta lienee maininnan arvoinen esimerkki yrityksistä manipuloida pelituloksia. Muutamaa päivää ennen Veikkausliigan viimeistä ottelua vuonna 2009 sain puhelinsoiton alemmilla sarjatasoilla pelanneelta pelaajalta. Pelaaja tarjosi minulle euroa, jos tekisin pelivirheen seuraavassa Veikkausliigan ottelussa. Kieltäydyin tarjouksesta välittömästi, ilmoitin asiasta JJK:n seurajohdolle ja otimme yhteyttä poliisiin. Pelaajaa vastaan nostettiin syyte käräjäoikeudessa ja hänet tuomittiin viiden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lahjontayrityksen taustaorganisaatio jäi selvittämättä. Jalkapallo reagoi sopupeleihin Viime vuosina on tehty useita aloitteita sopupelaamisen estämiseksi. Vuonna 2007 FIFA perusti Early Warning System (EWS) -järjestelmän, jonka tavoitteena on seurata vedonlyöntimarkkinoita tarkkaan ja havaita normaalista poikkeavaa toimintaa (FIFA 2011). Euroopan jalkapalloliitto UEFA otti käyttöönsä sekä EWS-järjestelmän että myöhemmin vedonlyöntiväärinkäytöksiä jäljittävän niin sanotun Betting Fraud Detection System -järjestelmän. Lisäksi UEFA:lla on erityinen yksikkö, jonka tehtävänä on korruptionvastainen toiminta (UEFA 2008.) Sport Accord Integrity puolestaan lanseerasi sopupelien vastaisen ohjelman nimeltään Global programme to stop match-fixing in sport (Sport Accord 2012). Euroopan maiden hallitukset julkistivat kesäkuussa 2012 yhteistyösuunnitelman, jonka seurauksena Euroopan neuvoston on tarkoitus käynnistää lähitulevaisuudessa neuvottelut uuden korruption vastaisen sopimuksen laatimiseksi (Andersen 2012.) INTERPOL käynnisti toukokuussa 2011 kymmenvuotisen yhteistyön FIFA:n kanssa. Yhteistyön tavoitteena on luoda kansainvälinen valmennus- ja koulutusohjelma, joka tähtää epärehellisen vedonlyönnin ja sopupelien ehkäisyyn (Interpol 2012). Suomi isännöi aiemmin tänä vuonna järjestettyä ensimmäistä INTERPOL-FIFA seminaaria. Poliisi, urheilujärjestöt ja tiedotusvälineet ovat kiinnittäneet huomiota sopupelaamiseen vasta aivan viime vuosina. Sopupelien vastainen työ ei ole kuitenkaan vielä kantanut riittävästi hedelmää. Eurooppalaisten tuomioistuinten sopupeliselvityksiä on usein leimannut välinpitämättömyys ja taitamattomuus. Lisäksi on mahdollista, että viranomaiset ja jalkapallojärjestöt ovat yrittäneet vähätellä sopupelien laajuutta ja merkitystä suojellakseen omaa ja jalkapallon mainetta. Tästä esimerkkinä poliisilausunto vuoden 2007 tapauksen tiimoilta: Kukaan ei halua tietää tästä [Hoyzerin] tapauksesta. Jokainen haluaa uskoa puhtaaseen urheiluun. Niinpä Saksan jalkapalloliitto ei halua kommentoida tätä tapausta. (Hill 2008, 173, 182, 187). Samantyyppisiä reaktioita havaittiin Englannin Valioliigassa, kun se ei ollut kiinnostunut tutkimaan ja selvittämään pelaajasiirtoihin liittyviä korruptioepäilyjä 1990-luvulla (Bower 2003, 17). Imago ja maine ovat äärimmäisen tärkeitä jalkapallolle ja sen parissa toimiville. Kielteinen julkisuus ja korruptiotapaukset heikentävät sponsoreiden ja fanien mielenkiintoa sekä haittaavat laillisen vedonlyönnin toimintaa. Nykyään sopupelien järjestelijät voivat sijoittaa rahansa eri firmoihin internetin välityksellä. Erilaiset hälytinjärjestelmät toki vaikeuttavat lainvastaista sijoitustoimintaa, mutta eivät kuitenkaan tarjoa ratkaisua ongelmaan. Jos esimerkiksi altavastaaja häviää ottelun, on manipulointia vaikea huomata. Lisäksi valtaosa laittomasta vedonlyönnistä tapahtuu Aasian laittomilla markkinoilla, josta sitä on lähes mahdotonta jäljittää (Hill 2008, 177). Kuten Kansainvälisen olympiakomitean virkamies on todennut: Ilmiötä on erittäin vaikea kontrolloida, koska valtaosa (80 90 prosenttia) vedoista on laittomia ja näin ollen kyseessä olevien maiden lainsäädännön ulkopuolella. (Kepper 2012 FIFA:n mukaan). Pelaajille koulutusta, seuratalouteen läpinäkyvyyttä Jalkapalloa koskevia asioita hallinnoidaan ensisijaisesti transnationaalisissa urheiluelimissä (Giulianotti & Robertson 2009, 121). Paikallisen tason aloitteellisuus ja ongelmiin puuttuminen olisi siitä huolimatta tärkeää taistelussa sopupelaamista vastaan. Useita transnationaalisten järjestöjen lanseeraamia ohjelmia voidaan käytännössä toteuttaa paikallisella tasolla, kun ne sopeutetaan kyseisen maan sosiaaliseen, taloudelliseen ja kulttuuriseen kontekstiin. Liikunta & tiede 49 5 /

5 Yksittäisten maiden hallitukset, jalkapalloliitot ja paikalliset seurat voivat omien lakiensa ja kulttuurisen kontekstinsa puitteissa tehdä sopupelaamista ehkäisevää työtä. Rikosoikeudellisesti sopupelaamisesta on määrätty eri tavoin kaikkien EU-maiden lainsäädännössä (EU 2012, 2). Liigojen ja seurojen suositellaan noudattavan muista EU-maista saatuja hyviä käytäntöjä. Muun muassa pelaajien kouluttamisella on keskeinen rooli kaikilla tasoilla. Esimerkiksi Veikkausliigassa pelaajille jaetaan ennen kauden alkua informaatiota siitä, kuinka heillä on velvollisuus ilmoittaa seuralleen, jos heihin otetaan yhteyttä ottelutuloksen manipuloimismielessä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä riitä. Kaikkien pelaajien tulisi osana pelaajasopimustaan osallistua koulutukseen, jossa heitä opastetaan korruption vaaroista sekä siitä, kuinka rikolliset valitsevat kohteensa ja kuinka pelaajien tulisi suojautua manipuloinnilta. Sopupelaamisen ehkäisy vaatii lisäksi entistä läpinäkyvämpää seurojen taloudenpitoa ja varoitusjärjestelmiä, jotka mahdollistaisivat seuroja lähestyvien sijoittajien taustojen entistä perusteellisemman selvittämisen. Kriketissä on otettu käyttöön järjestelmä, jossa päätoimisten erotuomareiden ja pelaajien on toimitettava seuralle henkilötietonsa ja muun muassa puhelin- ja pankkitietonsa. (Sport Accord 2012, 43). FIFA:n suunnitelmissa on niin ikään avata pelaajille ja erotuomareille erityinen puhelinlinja (whistle-blower s hotline), johon he voivat anonyymisti raportoida havaitsemistaan väärinkäytöksistä (Sport Accord 2012, 45). Sopupelaaminen on urheilun globaali ongelma, joka on kiinteästi kytköksissä järjestyneeseen rikollisuuteen. Vedonlyönnin kohteena olevien ottelujen manipulointia voitaisiin ehkäistä monin eri tavoin. Urheilutoiminnan ja vedonlyönnin sääntely, manipulointia ja korruptiota koskevan tiedon lisääminen, pelaajien ja erotuomareiden koulutus sekä vedonlyöntimarkkinoiden entistä tarkempi seuranta ovat välttämättömiä keinoja taistelussa sopupelejä vastaan. (Chaker 2011; Sport Accord 2012, 38.) Sopupelaaminen ilmentää glokalisaatiota eli urheilun globaalien ja paikallisten prosessien keskinäissuhdetta. Glokalisaatiossa kulttuuriset piirteet tässä tapauksessa urheilun kautta määrittyvät samanaikaisesti sekä lähentyvät toisiaan että eriytyvät toisistaan. (Giulianotti & Robertson 2009, 47.) Kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus on sopupelaamisen muodossa ulottanut lonkeroitaan myös Suomen urheilumarkkinoille. Suomalaiset urheilutoimijat ovat suurten haasteiden edessä sopupelaamisen ehkäisyssä. MIHALY SZEROVAY, LitM Tohtoriopiskelija Jyväskylän yliopisto Sähköposti: mihaly.szerovay@jyu.fi HANNA VEHMAS, VTM, FT Yliopistonlehtori Jyväskylän yliopisto Sähköposti: hanna.m.vehmas@jyu.fi LÄHTEET: Andersen, J. (2012). Europe wants convention against match fixing. Play the game official website. Retrieved 29 June 2012 from BBC (2012). China football ex-chiefs Nan Yong and Xie Yalong jailed. Retrieved 3 July 2012 from Bower, T. (2003). Broken dreams: Vanity, greed and the souring of British football. London: Simon & Schuster. Chaker, A.N., (2011). The world lottery association. Presentation on the Play the game conference, 3 October 2011, Cologne. FIFA (2012). Facing the scourge of match-fixing. Official FIFA Website. Retrieved 28 June 2012 from news/newsid= html Giulianotti, R., & Robertson, R. (2009). Globalization & football. Los Angeles: SAGE. Hill, D. (2010). A critical mass of corruption: why some football leagues have more match-fixing than others. International Journal of Sports Marketing & Sponsorship, 11(3), Hill, D. (2011). Declan Hill s Blog: Dreadful Research and the [Private] European Gambling Industry. Retrieved 10 June 2012 from Hill, D. (2008). The fix: soccer and organized crime. New York: Mc- Clelland & Stewart. Interpol (2012). Dutch football association visits INTERPOL to boost sports integrity cooperation. Retrieved 5 July 2012 from News-and-media/News-media-releases/2012/PR053 Itkonen, H. (1994). Mitta hihassa, piikki lihassa: urheiluvilpin esitutkinta. Tampere: Tammer-Paino Oy. Itkonen, H., & Nevala, A. (2007). Jalkapallo, tulevaisuus, tutkimus. In H. Itkonen, & A. Nevala (Eds.), Kuningaspelin kentät : jalkapalloilu paikallisena ja globaalina ilmiönä (pp ). Helsinki: Gaudeamus. Kymppipaikka (2012). TamU:n rahanpesusyytteet kaatuivat. Retrieved 28 June 2012 from Oxford Dictonaries Online (2012). Match-fixing. Retrieved 10 June 2012 from Sport Accord (2011). E-Learning Programme How to Prevent Match-Fixing from Destroying your Career. Retrieved 28 June 2012 from Sport Accord (2012). Integrity in sport: understanding and preventing match-fixing in sport. Retrieved 28 June 2012 from sportaccord.com/multimedia/docs/2012/04/sportaccordintegrity- Report_A4_V2UpdatedApril2012.pdf Veredus Racing Club (2012). History of horse racing in Great Britian. Retrieved 1 July 2012 from UEFA (2008). Special unit to tackle corruption. Retrieved 2 July 2012 from newsid= html Yle (2012). RoPS:n ex-pelaajille ehdolliset vankeusrangaistukset. Retrieved 28 June 2012 from 22 Liikunta & tiede 49 5 / 2012