Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämään vastaukset EU :hun liittyviin kysymyksiisi. Yhteinen maksuton palvelunumero (*) :

Transkriptio

1 Florankatu

2 Tämän julkaisun on laatinut ympäristöasioiden pääosasto. Julkaisu on saatavana myös ympäristöasioiden pääosaston Internet-sivulta Ympäristö ja nuoret eurooppalaiset, joka on osoitteessa Käsikirjoitus : Benoît Coppée Kuvitus : Nicolas Viot Tekninen toteutus : European Service Network Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämään vastaukset EU :hun liittyviin kysymyksiisi Yhteinen maksuton palvelunumero (*) : (*) Jotkut matkapuhelinoperaattorit eivät salli pääsyä numeroihin, tai niistä voidaan laskuttaa. Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä Internetissä Europa-palvelimen kautta (http ://ec.europa.eu). Luettelointitiedot ovat teoksen lopussa. Luxemburg : Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2009 ISBN doi /272 Euroopan yhteisöt, 2009 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Printed in Belgium PAINETTU UUSIOPAPERILLE, JOLLE ON MYÖNNETTY EU:N YMPÄRISTÖMERKKI GRAAFISTEN PAPEREIDEN OSALTA (

3 Tomi oli saanut ystävänsä Flora-tytön vieraaksi Ihmevaaraan. Flora oli tullut edellisenä päivänä kaukaa kotoaan aurinkoiselta Siniseltä saarelta. Ihmevaarassa oli tänään kuitenkin ikävä harmaa päivä. Aurinko pysytteli piilossa, ja ihmiset vaikuttivat nyreiltä. - Olin kuvitellut kotikaupunkisi vähän toisenlaiseksi, sanoi Flora vaisusti oranssin kaulahuivinsa takaa. Täällä ei haise oikein hyvältä. Tomi mutristi suutaan. - Olen pahoillani, hän huokaisi. Pitäisi päästä pois täältä Kammokadulta, täällä on aina kamalasti autoja. 1

4 Kammokadulla oli taas kauhea ruuhka. Lukemattomat autot seisoivat jonossa, ja torvet soivat. Tööt-tööt! Tuuttuut! Flora ei ollut koskaan kuullut moista meteliä ja hän nosti kädet korvilleen. Samalla hän näki kadun toisella puolella puiston aidan takana Lilli-ketun. - Hei Tomi, tuolla on Lilli! Se odottaa meitä poikastensa kanssa. Mennään niiden luokse! Tomi tarrasi Floraa kädestä. - Seis, Flora! Kadun yli saa mennä vain suojatietä pitkin. 2

5 Silloin yksi ruuhkaan juuttunut punainen auto nytkähti. Sen kuljettaja painoi kaasun pohjaan, käänsi rattia ja yhtäkkiä auto singahti renkaat ulvoen jalkakäytävälle. Ratissa oli Herra Hepuli, tunnettu kaahari Ihmevaarassa. Auto heittelehti holtittomasti Floraa kohti, sen taustapeili tarttui Floran valkoiseen mekkoon ja veti hänet kumoon. Tomi kiljahti. Lilli veti poikasensa taaemmaksi turvaan. 3

6 Flora makasi jalkakäytävällä loukkaantuneena, silmät kiinni. Hänen valkoiseen mekkoonsa alkoi olkapään kohdalle ilmestyä pieniä veritahroja. Herra Hepuli nousi kalpeana punaisesta autostaan. Hän oli poissa tolaltaan. - Voi minua! Mitä minä olen tehnyt! Tomi silitti Floran poskea. Flora avasi silmänsä. - Ei hätää, lohdutti Tomi. Lilli tuli poikasineen Floran viereen. - Lilli, käy hakemassa sairaanhoitaja Salonen paikalle! Minä käyn sillä aikaa etsimässä poliisimestari Pöntisen. Tähän touhuun täytyy saada nyt joku tolkku! 4

7 Herra Hepuli painoi päänsä käsiensä väliin. - Voi kurjuus! Mitä minä hölmö menin tekemään! Flora kohottautui, mutta Tomi pidätteli häntä. - Älä liiku, Flora! Niin on parempi. Lillin neljä poikasta asettuivat Floran pään ympärille maailman pehmeimmäksi tyynyksi. Tomi piti Floraa kädestä. Floralle tuli siitä hyvä mieli. 5

8 6

9 Kammokadun kaaos jatkui. Torvet soivat ja autoilijat jupisivat autoissaan. Yksi avasi ikkunan ja karjui: - Mikäs siellä oikein maksaa? Kuka siellä vihreässä autossa oikein nukkuu? Aja eteenpäin siitä! Minun pitää ehtiä töihin! - Tööööt! Tuuuut! mylvivät muut autot vastaukseksi. Tomi alkoi hermostua niin, että hänen silmänsä leimahtelivat. - En voi jättää sinua tähän yksin, Flora. Jonkun täytyy löytää poliisimestari Pöntinen puolestani. Silloin Hiutale, Lillin poikasista reippain, hypähti esiin ja nuolaisi Tomin kättä. - Ymmärrän, hymyili Tomi. Haluat siis mennä etsimään poliisimestari Pöntisen. Mene toki, kiiruhda! Flora irvisti. Tomi katsoi häntä huolestuneena. - Sattuuko sinuun? Flora pudisti urheasti päätään. Mutta sairaanhoitaja Salonen saisi jo tulla! Floran mekko alkoi olla olkapään kohdalta yhä punaisempi. 7

10 Tomi pyyhki Floran otsaa oranssilla kaulahuivilla. Flora hymyili. Kaukaa alkoi kuulua möreä ääni. Sieltä saapui vihdoin poliisimestari Pöntinen! Hiutale tassutteli hänen vierellään. - Jaaha, että tämmöinen sirkus täällä! Nyt pannaan kyllä nämä pellet järjestykseen! jyrähti poliisimestari Pöntinen. Juuri silloin yhden auton kuljettaja alkoi huudattaa autoaan. Brum! Brum! Bruu-um! Poliisimestari Pöntinen kimpaantui ja harppoi kuljettajan luokse. - Kannattaisi pitää se kaasujalka paremmin kurissa! Joka kerta, kun kaasuttelette tuolla tavoin, autonne saastuttaa ilmaa aivan turhaan. Noista saasteista muodostuu maapallon ympärille kupla, jonka sisälle jää maapallosta säteilevää lämpöä. Se on yksi syy ilmastonmuutokseen! 8

11 Herra Hepuli oli palannut autoonsa. - Voi minua! Mitä minä teinkään! Tomi hermostui ja riensi puhuttelemaan Herra Hepulia. - Mitä jos tuon valittamisen sijaan menisitte selittämään noille hätähousuille autoilijoille, miten saastuttaminen nopeuttaa ilmaston lämpenemistä! 9

12 Herra Hepulin ilme kirkastui. - Sehän onkin hyvä idea. Tekisin vaihteeksi jotain hyödyllistä Herra Hepuli kiiruhti ruuhkassa nököttävien autojen luokse. Hän pysähtyi sinisen auton kohdalle, jota kuljetti Liisanimisen tytön äiti. - Kuulkaa rouva, tiedättekö, että joka kerta, kun kaasuttelette tuolla tavoin, autonne saastuttaa 10

13 Tomia hymyilytti, kun hän näki Liisan nousevan autosta ison sellonsa kanssa kiukkua puhisten. - Minä menen sellotunnille mieluummin jalan! Kun kerta näistä kaasuistakin on sellaista haittaa maapallolle. Minä rupean nyt jalankulkijaksi. Sitä paitsi musiikkiopistokin on meiltä vain kivenheiton päässä. Mitä järkeä silloin on ottaa autoa? Nyt saa riittää! Mutta Kammokadun autot aloittivat uuden konsertin. Tööt-tööt! Tuut-tuut! Liisa huusi: - Mutta itsehän te olette se ruuhka! Soitatte torvia toisillenne! Te olette itse torvia! 11

14 Liisa nosti sellon selkäänsä. Hän puikkelehti päättäväisin askelin seisovien autojen lomitse kohti Ihmevaaran musiikkiopistoa. Hänen äitinsä lähti perään. - Liisa, takaisin! Heti takaisin autoon! - Enkä tule! huusi Liisa. En halua enää mennä musiikkiopistoon autolla. Mehän asummekin melkein opiston vieressä. Kaikki kaverinikin menevät sinne kävellen. He kulkevat sinne yhtä matkaa ja pitävät mennessään hauskaa, miksi minä en voisi? Ja kävely on hyvää liikuntaa. - Liisa, tule takaisin! - En! En halua enää mennä musiikkiopistoon autolla. 12

15 Mutta mitä nyt? Lilli tepasteli paikalle seurassaan Ihmevaaran pormestari ja nuori nainen. - Sairaanhoitaja Salonen! huudahti Tomi. Sairaanhoitaja Salonen kumartui Floran puoleen. Varovasti hän avasi tytön valkoisen mekon napit. Pormestari katsoi huolestuneena vierestä. Tomi kurtisti kulmiaan. Flora piti ystäväänsä tiukasti kädestä. 13

16 Sairaanhoitaja Salonen huokaisi helpotuksesta. - Et ole loukkaantunut vakavasti. Saat haavaasi siteen ja lastan, ja muutaman päivän kuluttua siitä ei ole jäljellä kuin ikävä muisto. - Huh-huh, huokaisi pormestarikin otsaansa pyyhkäisten. Flora, olen niin pahoillani, että vierailusi Ihmevaarassa alkoi näin ikävissä merkeissä. Tomi nousi ylös. Autojen melun jatkuessa hän kääntyi pormestarin puoleen. - Tämä ei voi jatkua näin! Nyt on tehtävä jotain. Kammokatu on aivan liian meluisa, liian vaarallinen, liian ikävä, liian 14

17 - Olet oikeassa, Tomi, vastasi pormestari. Tämänpäiväisen onnettomuuden jälkeen on tehtävä päätöksiä. Hm, aion ehdottaa ei, vaan julistan saman tien päätetyksi, että Kammokatu suljetaan liikenteeltä! Flora hymyili. - Mahtava idea! hän sanoi. Mutta voi, kaunis valkoinen mekkoni on ihan verinen ja likainen. - Lika tulee autojen pakokaasuista, selitti sairaanhoitaja Salonen. 15

18 Joitakin aikoja myöhemmin. Ihmevaaran taivaalla paistoi upea aurinko. Pormestari ei ollut hukannut aikaa. Hän oli pitänyt sanansa: Kammokadun liikennejärjestelyt oli pantu uusiksi. Pormestari piti asukkaille puheen. - Kansalaiset! Minulla on tänään ilo vihkiä käyttöön uusi katu. Uusi katu, johon autoilla ei ole enää asiaa. Vaikka busseja ja autoja tarvitaan ja kaikkihan me käytämme niitä, niin on syytä muistaa, kuinka paljon iloa ja hyötyä meille on meluttomuudesta, puhtaasta ilmasta, liikunnasta ja turvallisuudesta. Haluan tässä samalla kiittää kahta henkilöä 16

19 Pormestari asetti kätensä Herra Hepulin olkapäälle. - Herra Hepuli on perustanut Ihmevaaran lapsille oman ohjatun liikenneradan, jossa lapset voivat turvallisesti opetella liikennesääntöjä! Kaikki taputtivat Herra Hepulille, niin että hän liikuttui. - Sitten haluan kiittää pientä ystäväämme Floraa hänen osoittamastaan urheudesta! Kaikki taputtivat Floralle. Pormestari siirtyi kankaalla peitetyn katukilven viereen. - Olenkin päättänyt antaa uudelle kadulle nimeksi Florankatu! 17

20 18 Ihmevaaran asukkaat taputtivat innoissaan. Mutta sitten pormestari nosti sormen huuliensa eteen, ja väki Florankadulla hiljeni. Jostain alkoi kuulua kaunista musiikkia, ensin hiljaa, sitten voimakkaammin, kunnes se tuntui kohoavan taivaan ääriin. Se oli Liisa! Liisa soitti sellollaan ihanaa melodiaa. Pormestari oli keksinyt kutsua Liisan soittamaan selloaan Florankadun avajaisiin, ja nyt soitto kaikui ihanasti kadun yllä. Kauempana ensimmäiset lapset harjoittelivat jo liikenneradalla liikennesääntöjä Herra Hepulin tarkkaavaisten silmien alla.

21 - Minulle on kunnia saada opettaa teille liikenneturvallisuutta. Se antaa minulle mahdollisuuden hyvittää Flora tuli Herra Hepulin luokse. - Haavani paranee pian. Olen onnellinen nähdessäni teidät täällä. Olen varma, että tulette tekemään hyvää työtä! 19

22 Tomi kääntyi Floran puoleen. - Huomenna sinun on palattava kotisaarellesi. Haluaisin ojentaa sinulle tämän kukan. Sanoakseni, että minä Samalla hetkellä lintu lennähti Florankadun yli iloisesti visertäen. Tomin sanat jäivät viserryksen alle. Mutta ehkä ne olivatkin salaisuus. - Tomi, minäkin Ja taas sama lintu! - Huomenna saatan sinut satamaan. Jalan. Purjelaivasi odottaa siellä viedäkseen sinut takaisin Siniselle saarelle. Matkalla satamaan voimme vielä kertoa toisillemme hauskoja juttuja! 20

23 Euroopan komissio Florankatu Luxemburg : Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto s. 16,2 x 22,9 cm ISBN doi /272 Julkaisua voi tilata seuraavasta osoitteesta ilmaiseksi niin kauan kuin varastoa riittää : European Commission Environment Directorate-General Information Centre (BU9 0/11) B-1049 Bruxelles/Brussel http ://bookshop.eu/

24 KH FI-C