Tarinoita vuosikymmenien varrelta: Matkakertomus Kuopio Lille Pariisi Kuopio maaliskuu Pentti Tarnanen

Transkriptio

1 Tarinoita vuosikymmenien varrelta: Matkakertomus Kuopio Lille Pariisi Kuopio maaliskuu 1971 Tietokoneiden käyttötapa 60 luvulla oli pääasiassa erämuotoista yksiajoa. Se tarkoitti, että tietokoneissa käsiteltävä materiaali syötettiin reikäkorteilta tai nauhalta. Tämän jälkeen materiaali käsiteltiin peräkkäin suoritelluilla ohjelmilla, jonka jälkeen päästiin tietojen tulostukseen rivikirjoittimella. Moniajoon siirryttiin, koska tietokoneet olivat kalliita. Moniajossa pystyttiin suorittamaan edellä mainittuja eräajoja rinnakkain, toisin sanoen useita ohjelmia samanaikaisesti. Menetelmä kuitenkin edellytti uusia ominaisuuksia tietokoneilta sekä käyttöjärjestelmiltä ja moniajon huomioimista myös sovelluksissa. GE-400 sarjan tietokoneilla moniajokäyttöjärjestelmä oli Direct Access Processing System DAPS. DAPSia ei kuitenkaan ollut Suomen yrityksissä käytössä. Niinpä käyttökokemuksia piti hankkia ulkomailta. Nokian avustuksella löytyi lähin DAPSia käyttävä palvelukeskus Coranord, Pohjois- Ranskasta, Lillen kaupungista. Päätimme käydä tutustumassa yritykseen ja heidän kokemuksiinsa DAPSin käytöstä palvelukeskustoiminnassa. Ryhmään valittiin osallistujiksi toimitusjohtaja Jaakko Suoninen ja Toivo Topi Partanen sekä Pentti Tarnanen eli minut. Ryhmää täydensi Nokian DAPS -asiantuntija Matti Keinänen. Kustannussyistä päätimme tehdä matkan autolla. Kulkuneuvoksi valittiin Topin tuliterä Opel Manta. Matkamittarissa oli 1800 km, kun lähdimme matkaan Myllykadulta vuoden 1971 maaliskuussa. Nastarenkaat alla! Matkamme suuntautui ensiksi Turkuun, josta edelleen autolautalla Norrtäljeen. Autolla ajoimme Etelä-Ruotsin läpi ja edelleen autolautalla Tanskaan. Tanskasta menimme autolautalla Saksaan. Olimme saavuttaneet Keski-Euroopan! Ajomatkan etappeja emme suunnitelleet etukäteen. Luotimme siihen, että löydämme majapaikan kulloisellakin taukopaikalla. Lähdimme aamulla Norrtäljestä ja ajoimme Ruotsin ja Tanskan läpi Saksaan. Ilta alkoi olla jo pitkällä kun saavuimme Hampuriin. Jaska ja Matti torkkuivat takapenkillä. Topin kanssa sovimme että olisi aika löytää majapaikka. Erkanimme moottoritieltä tietämättä tarkkaan missä olimme. Hetken ajettuamme totesimme, että kadun varrella oli useita hotelleja. Takapenkiltä kuului Matin ääni: Tiedättekö missä olemme? Olemme muuten Reeperbahnilla!. Toki tiesimme kuuluisan kadun maineeltaan. Emme kuitenkaan Mattia lukuun ottamatta olleet tutustuneet tähän kuuluisaan katuun. Nyt siihen tuli tilaisuus.

2 Hotelli Monopolista löytyi vapaita huoneita joten menimme sinne. Väsymys tuntui haihtuneen seurueeltamme ja suuntasimme tutustumaan Saint Paulin kaupunginosaan. Nähtävyyksiin tutustumiseen kului useampi tunti. Aamulla jatkoimme matkaa kohti Hollantia, Belgiaa ja Ranskaa. Päätimme kuitenkin ikuistaa päähineemme, jotka vaikuttivat hieman erikoisilta tässä ympäristössä. Karvahatut laitoimme Mantan katolle kuvattavaksi. Korttelin verran ajettuamme, Topi huomasi peruutuspeilistä, että Jaskan koivistolainen karvahattu lensi automme perässä! Se oli unohtunut lähtökiireessä auton katolle. Topi pysäytti auton ja Jaska syöksyi hakemaan hattuaan. Noin 10-vuotias miehenalku oli kuitenkin siepannut hatun, ja väitti kivenkovaa hattua omakseen. Jaska joutui käymään kovaa neuvottelua saadakseen hattunsa takaisin. Oikotien käyttämisestä saimme ansaitsemamme opetuksen Saksan ja Hollannin välisellä matkalla, kun eksyimme maaseudulla tielle. Tie päättyi joen rantaan missä ei ollut ylikulkumahdollisuutta. Palasimme päätielle ja päätimme, ettei oikoteitä enää käytetä. Hollannin ja Belgian raja oli keskellä kaupunkia. Huolestuimme kovasti, kun huomasimme ylittäneemme valtakunnan rajan pysähtymättä raja-asemalla. Topi alkoi peruuttaa autoa raja-asemalle. Rajavartija näytti suorastaan kauhistuneelle yrityksestämme ja hän huitoi meitä jatkamaan matkaamme! Iltamyöhällä saavuimme Lilleen, jossa majoituimme Novotel Lille Aéroport hotelliin. Coranordin palvelukekuksessa saimme ystävällisen vastaanoton ja varsin hyödyllisiä tietoja DAPSsta ja ATKpalvelutoiminnasta tässä ympäristössä. Kieliongelmiamme lieventämässä oli espanjalainen kaveri Honeywell Bullilta. Hän tulkkasi englantia ranskaksi ja ranskaa englanniksi. Hyvin se kävi espanjalaiselta kaverilta. Coranordissa vierailimme kahden päivän ajan. Jaska antoi Coranordin johtajalle läksiäislahjaksi Lignell & Piispasen mesimarjalikööriä. Mesimarjaa saimme selvitellä isännillemme pitemmän kaavan mukaan.

3 Jaska soitti Nokialle ja kertoi yhteyshenkilöllemme Arto Tanhuanpäälle, että tarvitsemme vahvistuksia ryhmäämme. Arto ilmoittikin saapuvansa Lilleen Brysselistä saapuvalla junalla. Lupasimme olla häntä vastassa. Juna tuli, mutta Artoa ei näkynyt. Palasimme hotelliin. Matkan varrella heitimme huulta, että Arto oli jo varmaan hotellissa. Kun sitten pääsimme hotelliin, näimme lasisten ulko-ovien läpi Arton istumassa aulabaarissa juomaa lasissaan. Terveisiä härmästä irtosi mieheltä, kun pääsimme aulaan. Totesimme olevamme niin kaukana kotoa, että olisi sääli jos emme voisi käydä Pariisissa ostamassa solmiot. Arto ja espanjalainen tulkkimme järjesti meille käynnin Pariisissa sijaitsevassa puhelinyhtiössä jossa DAPS oli käytössä. Samoin järjestyi käynti Honeywell Bullin Pariisin päämajassa. Siispä kohti Pariisia!

4 Autossamme oli tunnelmaa, kun Topi painoi kaasua etelään vievällä moottoritiellä. Meitä oli nyt viisi aikuista Mantassa, jonka sisätilat olivat niukahkot tälle matkustajamäärälle. Topi käskytti kuitenkin Mantaa ja huippunopeudeksi mittarin mukaan saimme 190 km/h. Pariisissa kun olimme, niin totta kai kaupunkiin piti tutustua myös työn ulkopuolella. Topi selvisi Pariisin, joskus kaoottiselta tuntuvassa liikenteessä niin kiitettävästi, että sovimme myöntävämme hänelle Diplomin Pariisin liikenteen hallinnasta. Arto lupasi tarjota meille myös kulttuurielämyksen. Hän varasi meille paikat Moulin Rougeen. Arto kertoi, että pääsymaksuun sisältyy pieni pullo samppanjaa jokaiselle vieraalle. Arvelimme, että juomat Punaisessa Myllyssä ovat melko hintavia ja että pienestä samppanjapullosta ei saa kuin kielen kosteaksi. Niinpä hankimme juomatäydennystä Montmatren puiston myymälästä matkallamme Myllyyn. Saimme pöydän melko hyvästä paikasta lähellä esiintymislavaa ja si imme varovasti talon tarjoamia juomia ohjelman alkua odotellessamme. Lähes kaksituntisen non-stop ohjelman jälkeen havaitsimme että pienistä samppanjapulloista suurin osa oli vielä juomatta! Kyllä härmän pojilla oli ihmettelemistä! Paluumatkamme suunniteltiin siten, että reitti kulki Champagnen maakunnan kautta. Jaska kun halusi ostaa samppanjaa juoman alkulähteeltä. Lisäksi oli kuljettava Luxemburgin kautta, jotta passeihin saadaan uuden maan leimat. Taisipa viimeinenkin nasta renkaista irrota sen matkan aikana.

5 Vihdoin pääsimme Tanskaan ja lautalle kohti Ruotsia. Kuinkas kävikään. Noustessamme jaloittelemaan lauttamatkan ajaksi, suljimme auton ovet ja varmistimme että ne olivat varmasti lukossa. Sen jälkeen huomasimme että avaimet olivat jääneet virtalukkoon! Katastrofi! Otimme yhteyttä lautan henkilökuntaan ongelman ratkaisemiseksi. Yrityksistä huolimatta henkilökunta ei saanut Mantan ovia auki. Meille alkoi tulla hätä. Lautta oli saapumassa satamaan ja takanamme oli suurin osa lautalla olevia autoja. Mantassa oli vaihde silmässä ja käsijarru varmuuden vuoksi päällä. Auton työntäminenkään ei siis ollut mahdollista. Automme edessä oli amerikanrauta, jonka kuski oli seurannut mielenkiinnolla pyrkimyksiämme. Kaveri tulikin kysymään, josko hän voisi auttaa asiassa. Olemukseltaan kaveri oli kyllä sen näköinen, että hän oli mennyt lukittuun autoon ennenkin. Hätä ei lue lakia joten otimme tarjouksen vastaan. Kaveri kiersi kerran Mantan ympäri, ja kertoi sen jälkeen, että oikeanpuoleisen oven ikkunan saa auki, mutta sen kiinnisaaminen tämän jälkeen voisi olla vaikeaa. Olimme kiitollisia mahdollisuudesta, mutta ihmettelimme kuitenkin kuinka ovi avattaisiin. Luvan saatuaan kaveri siirtyi oven eteen ja laittoi sormensa ikkunalasin yläreunaan, joka oli noin puoli senttiä raollaan. Nopea ja voimakas tempaisu alaspäin ja voilá, ikkuna oli auki. Viisi minuuttia myöhemmin lautta oli satamassa ja pystyimme ajamaan auton ulos lautalta. Teippasimme ikkunan yläasentoon ja läksimme ajamaan kohti Norrtäljeä. Lähestyessämme Norrköpingiä näytti siltä, että meillä olisi mahdollisuus ennättää iltalautalle Suomeen. Tämä kuitenkin edellytti hieman suurempaa ajonopeutta kuin liikennemerkit sallivat. Jaska kuitenkin lupasi, että työnantaja voisi kattaa mahdollisesti aiheutuvat ylimääräiset kustannukset. Topi oli ajanut jo pitkän tovin ja ruori luovutettiin Matille. Ilta oli jo pimentynyt ja näkyvyys huonontunut. Tämä lienee syynä siihen, että Mantan eturengas osui liikenteenjakajan reunaan ja liukkaalla tiellä Manta teki piruetit. Pysähtyessään auton keula oli tien reunalla ja perä pellolla lumihangessa. Henkilövauriot jäivät onneksi vain henkiselle puolelle.

6 Paikalle saapui onneksi kutsumatta hetimmiten hinausauto. Hinausauto nykäisi Mantan takaisin tielle. Vaurioiden tarkastuksessa todettiin, että vararenkaan alle oli ilmestynyt pieni reikä. Muuten auto näytti olevan kunnossa. Jaskan huoli takakontissa olleiden samppanjapullojen kohtalosta osoittautui turhaksi. Kaikki olivat ehjiä. Kiire takaisin Suomeen kumminkin loppui ja yövyimme sovinnolla Norrtäljessä. Aamulautalle päästyämme tunsimme olevamme jo kotona. Matti erkani ryhmästämme Turussa. Kuopiossa Mantan matkamittarissa oli 5200 km. PS. Topi vei Mantan huoltoon matkamme jälkeen. Huollon arvio oli, että oikeanpuoleisen ikkunan nostomekanismi olisi päässyt jäätymään ja siten rikkonut ikkunan mekanismin. Onneksi auton takuu oli voimassa. Tietosavo otti DAPSin käyttöön vuosien aikana.