KATTI-MATTI. Viiksiniekkojen asialla vuodesta kissaa saman katon alla. Kissojen katastrofiyhdistyksen jäsenlehti 3/2014 nro.

Transkriptio

1 KATTI-MATTI Kissojen katastrofiyhdistyksen jäsenlehti 3/2014 nro kissaa saman katon alla Viiksiniekkojen asialla vuodesta

2 TERVETULOA JÄSENTAPAHTUMAAN TUTUSTUMAAN YHDISTYKSEN TOIMITILAAN JA TOIMITILAN KISSOIHIN! Yhdistyksen jäsenet ovat tervetulleita tapaamaan toimijoita ja hallituksen jäseniä ja tutustumaan yhdistyksen toimitilaan lauantaina ja sunnuntaina klo Jäsentapahtumassa on tarjolla kahvia, teetä, mehua ja pientä purtavaa. Samalla on mahdollisuus ostaa yhdistyksen tuotteita myyntipisteestä. Saatavilla on ilmaisia postikortteja ja PrimaCatin lahjoittamia t-paitoja. Halutessasi voit tuoda toimitilan kissoille ruokatuliaisia tai jättää rahalahjoituksen keräyslippaaseen. Ilmoitathan tulostasi etukäteen tai soittamalla iltaisin klo tai tekstiviestillä viimeistään Toimitila sijaitsee Tampereen Raholassa osoitteessa Jurvalankatu 2 LT 2, Tampere. Paikalle pääsee myös TKL:n busseilla nro 11 ja 29. Toimitila sijaitsee katutasossa ja käynti tiloihin tapahtuu sisäpihan puoleisesta ulko-ovesta. Tervetuloa! Hallitus 2

3 Toimitus Päätoimittaja Eija Kattainen Taitto Marianne Heikkilä Toimituskunta Hallitus Kuva: Marianne Heikkilä Osoitteenmuutokset Tiina Mäkelä: Aineisto seuraavaan lehteen mennessä osoitteeseen: Toimituksella on tarvittaessa oikeus aineiston käsittelyyn ja lyhentämiseen Kansien kuvat: Marianne Heikkilä 3

4 hyvinvointia herkuttelijalle Kuivaruoat 400 g 1,5 kg alk. 3,90 (9,75 /kg) Säilykkeet g alk. 1,29 (15,18 /kg) Schesir-ruoat on valmistettu puhtaista, ihmisravintolaatuisista aineksista. Mehukkaan säilykeaterian avatessasi tunnistat heti sisällön: raikkaalta tuoksuvia kana- ja kalapaloja, ei mitään ylimääräistä. Sarja sisältää eri ikäkausiin ja elämäntilanteisiin räätälöityjä vaihtoehtoja myös rapeaa täysravintoa arvostaville kissoille. Schesir herkullista hyvinvointia Hänelle, jolle vain paras on kyllin hyvää! Jälleenmyyjä: Musti ja Mirri Oy, 4

5 Sisällys Hallituksen tervehdys 6 Päätoimittajan palsta 7 Historian havinaa: Entisen toimittajan muistikuvia lehdenteosta 8 Kissojen katastrofiyhdistyksen logon synty 11 KKY:n ensimmäinen turvasirutuspäivä 12 Kissakas-risteily Tallinnan kissakahvila Nurriin 14 Kiitokset & Kuulumiset: 101 kissaa saman katon alla 16 Jassu ja Julle 16 Iida: Mörököllistä sydäntenmurskaajaksi 18 Lumi (former Iiro) 19 Lulu (entinen Viuhti) 20 Miinan ja Manun kesäterveiset 20 Kattia kanssa: Elokuvarenkaita ja villihevosia 22 Kissatarina: Pörrin tarina 25 Kunnalliset löytöeläinpaikat Pirkanmaalla 31 Kunnan- ja valvontaeläinlääkärit Pirkanmaalla 32 Kiinteät keräyslippaat Pirkanmaalla 33 Yhteystiedot 34 Joulukortti Takakansi 5

6 Hallituksen tervehdys Kissojen Katastrofiyhdistys KKY ry:n hallitus on kokoontunut menneiden kuukausien aikana 9 kertaa. Kokouksissa on käsitelty KKY ry:n tulevaa toimintaa, leikkauskampanjoita, marraskuun jäsentapaamista sekä monia käytännön kissatyöhön liittyviä asioita. Yksi tärkeä aihe on ollut eri puolilta Pirkanmaata tulleet pyynnöt kissojen sterilointien ja kastrointien taloudellisesta tukemisesta. Se kertonee tämän hetken realiteeteista: ihmisten taloudellinen asema on heikentynyt, jolloin rahaa lemmikkien terveydenhoitoon ei ole enää käytettävissä entiseen tapaan. KKY ry on myös kyennyt tarjoamaan tukea sitä tarvitseville. Vaikka vuoden ainoa virallinen leikkauskampanja pidetään Nokialla loppuvuodesta, KKY ry on pitänyt vireillä tätä tärkeää toimintaa koko hallituskauden ajan tukemalla sekä kissapopulaatioiden että monikissatalouksien kissojen leikkauttamista, tavallisimmin pientä omavastuuosuutta vastaan ja joskus kustantaen koko operaation. Kaikkien kokousten yhtenä punaisena lankana on ollut yhdistyksen verkkosivujen uudistus. Sivustoa on rakennettu asia kerrallaan, ja sivuston senhetkistä tilaa on arvioitu joukolla hallituksen kokouksessa. Tätä kirjoittaessani uudistus on edennyt vaiheeseen, jossa sivuille kirjoitetaan kuumeisesti sisältöjä ja sivuston ulkoasuun ja tekniikkaan tehdään vii- meisiä viilauksia. Tavoitteena on, että hallitus voi päättää uusien sivujen julkaisemisesta seuraavassa kokouksessaan. Sivujen osoite tulee säilymään samana, mutta rinnalle otettaneen myös lyhyt kky.fi -osoite. Sivu-uudistuksen tavoitteena on ollut selkeyttää sivujen rakennetta ja luoda niille raikkaampi ja nykyaikaisempi ilme. Uudistuvan ilmeen lisäksi myös sivuston palveluntarjoaja vaihtuu toiseen. Uuden palveluntarjoajan hinta on matalampi ja palveluvalikoima on laajempi kuin tämänhetkisen, mikä edesauttaa myös hallituksen työskentelyä. Hallitus saa ajantasaisia tilastoja sivuston kävijämääristä, joka on erityisen kiinnostavaa tietoa esimerkiksi lehti-ilmoittelun tai kampanjoiden julkistamisen jälkeen. Sivuston ylläpitäjän kannalta uudistus on lupaava: sivuston hakemistorakenne selkiytyy ja erilaisten toiminnallisuuksien asentaminen helpottuu, kun voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Jos siis jonain päivänä päädyt KKY ry:n sivuille ja ne ovat saaneet kokonaan uuden ilmeen, sivustoa ei ole kaapattu, vaan kyseessä on pitkän suunnitteluprosessin tulos. Toivottavasti se miellyttää sinua! KKY ry:n hallituksen puolesta Webmaster Kati Aario 6

7 Päätoimittajan palsta Lehden takakannesta voit leikata valmiin jouluisen postikortin, jolla ilahdutat kissoja rakastavaa ystävääsi. Kaunis joulukortti kertoo Sointu-emosta, joka otettiin talteen vanhan sedän pihapiiristä Sahalahdelta. Sointu synnytti syyskuun lopulla yhdistyksen toimitilassa neljä pentuaan ja otti hellään huomansa myöhemmin vielä pienen orpopentu Ilonan, joka löytyi mökin pihalta Ikaalisista. Kuva: Eija Kattainen Vuoden viimeinen Katti-Matti, joulunumero, sisältää kuvia ja kuulumisia mustavalkoisista kissoista, jotka kaikki ovat lähtöisin samasta suuresta populaatiosta. Lehdestä löytyy myös mm. Tiina Mäkelän artikkeli eläintenviikon merkeissä järjestetystä sirutustapahtumasta ja juttu matkasta Tallinnan kissakahvila Nurriin. Tänä vuonna on vietetty yhdistyksen 35-vuotis juhlavuotta, jota jo kesän Katti-Matissa muisteltiin ja huomioitiin. Tällä kertaa saa puheenvuoron yksi Katti-Matin entisistä tekijöistä, päätoimittajana puuhaillut Lily Lilja, joka kertoo kuinka erilailla lehteä joskus tehtiin ilman hienoja tietokoneohjelmia. Minä kiittelen lehden toimituskunnan puolesta kaikkia tämän lehden tekemiseen osallistuneita. Lehden teossa on ensimmäistä kertaa mukana myös taittaja Marienne Heikkilä, jonka taitavaa käsialaa on lehden uudistunut ulkoasu. Kaunista alkutalvea kaikille! Eija Kattainen 7

8 KKY 35 vuotta Historian havinaa Entisen toimittajan muistikuvia lehdenteosta Kynän voimalla kodittomien kissojen hyväksi Rakkaus kissoihin kulkee suvussani. Ei siis ihme, että liityin Kissojen katastrofiyhdistykseen ja halusin auttaa kodittomia naukujia. Aluksi olin vain rivijäsen, mitä nyt kirpputoritapahtumiin annoin tavaraa ja kävin kokouksissa ja muissa tapahtumissa. Läheisemmäksi suhteeni yhdistykseen tuli vuonna 1996, jolloin otin KKY:n Marjatta Mäkelältä Vesilahdesta mustavalkoisen kissanpennun, joka oli löydetty emonsa ja sisarustensa kanssa hylättynä rappukäytävästä. Piki-kissa olikin sitten silmäteräni 16 onnellista vuotta. Koska olen tehnyt työurani viestinnän parissa, jossain vaiheessa alkoi mielessäni itää ajatus, että voisin osallistua vuodesta 1980 ilmestyneen Katti- Matti -lehden tekemiseen. Lehteä oli vuodesta 1990 alkaen toimittanut Tarja Sahimäki-Toivonen, joka myös oli yhdistyksen varapuheenjohtaja. Jossain kokouksessa keskusteltiin lehden tekemisestä, aukaisin suuni, ja niin minusta tuli Katti-Matin uusi toimittaja. Jäseniä yhdistyksessä oli tuolloin 613 ja lehden painosmäärä oli 800 kpl. Lehti ilmestyi kolme kertaa vuodessa paitsi 2001, jolloin tein neljä numeroa. Painopaikka oli koko toimittaja-aikani ajan Tehokopiointi Oy Tampereella. Lehden kooksi oli vakiintunut A5. Minun aikanani laajuus oli yleensä sivua, mutta numerossa 2/2000 oli peräti 48 sivua. Lehti painettiin yhdellä värillä, ja kansipaperina oli värillinen kopiopaperi. Ensimmäinen tekemäni lehti oli numero 2/98. Noihin aikoihin lehdessä oli useita juttuja kissoista ulkomailla ja ulkomailta tulleista kissoista. Ensimmäisessä tervehdyksessäni lukijoille kehotinkin ihmisiä kiinnittämään matkoillaan huomiota eläinten kohteluun. Vakioaiheita olivat puheenjohtajan tervehdys sekä ensikotien ja muiden vapaaehtoisten toimijoiden etsintä. Lukijoiden tarinoita omista kissoistaan oli joka numerossa, ja usein esiteltiin KKY:n toimijoita, muun muassa Kissansilmässä-nimisellä palstalla. Joka vuoden viimeisessä numerossa julkaistiin Terttu Kanervon laatima kissojen oma nimipäiväkalenteri Mir- Nakka. Jo toisessa tekemässäni lehdessä alkoi ilmestyä palsta nimeltään Kissapörssi. Kehitin sen kissojen omaksi henkilökohtaista-palstaksi, jossa kotia etsivät kissat esittäytyivät. Tiedot palstalle sain ensikodeilta, ja jo ensimmäisellä kerralla Kissapörssis sä oli mukana lähes 30 kandidaattia. 8

9 Olipa pörssissä kerran piikiltä pelastettu nuori Topi-koirakin! Tiedot sain yleensä käsin kirjoitetuilla ruutupaperilapuilla; siitä on tultu pitkä matka tämän päivän jatkuvasti päivitettäviin nettisivuihin, mutta Kissapörssi on osoittautunut toimivaksi palstaksi. Toinen ideoimani kissojen esittäytymispalsta oli numerosta 1/2001 alkaen Katti, johon lukijat lähettivät materiaalin. Ensimmäinen Katti oli oma Piki-kissani. Palstalla Katti kertoi lyhyesti taustastaan, luonteestaan, harrastuksistaan ja lempiruoastaan. Jokaisella Katilla oli myös oma motto. Pikillä se oli: Laihduttaminen on mahdotonta. Kissan asemaa lainsäädännössä käsittelin erityisesti numerossa 1/99, jolloin haastattelin komisario Ismo Nykoppia Tampereen poliisista. Nelisivuinen juttu oli lehden keskellä, joten sen saattoi halutessaan repäistä irti ja säilyttää. Samaa asiaa sivuttiin numeron 1/2001 jutussa, jossa käsiteltiin eläinsuojeluvalvojan tehtäviä ja yhteistyötä viranomaisten kanssa. Muiden lehtien kirjoituksia kissoista referoitiin Lehdistä kynsittyä -palstalla numerosta 1/2000 alkaen. Kissojen terveyteen liittyviä juttuja oli runsaasti. Kattavin juttukokonaisuus oli numerosta 3/99 alkanut 7-osainen sarja Kissojen yleisimmät tarttuvat taudit löytöeläinkodeissa. Tämän perusteellisen sarjan materiaalin antoi Katti-Matin käyttöön Sirkka Heikkilä, joka oli pieneläinhoitajatutkintonsa päättötyössä tutkinut löytökissojen yleisimpiä tarttuvia tauteja sekä mahdollisuuksia ehkäistä tartuntojen leviämistä. Sarjassa käsiteltiin muun muassa virusperäisiä sairauksia, bakteerisairauksia ja loistartuntoja. Tämä tietopaketti on täyttä asiaa tänäkin päivänä. Koska minulla oli työni vuoksi tiiviit kontaktit kirjapainoihin, saatoin auttaa KKY:tä painattamalla erilaisia kissa-aiheisia postikortteja hyvin edullisesti. Suurin osa oli joulukortteja, mutta myös muutamia yleiskortteja painatettiin. Niistä oli mallikuvat lehdessä, joiden perusteella lukijat pystyivät tilaamaan kortteja. Korttimyyntiä hoiti Sirpa Lehtotie. Painokontakteista oli hyötyä myös kun tehtiin KKY:n 20-vuotisesite vuonna Kaksivärisessä esitteessä kerrottiin KKY:n toiminnasta, historiasta ja säännöistä, ja siinä oli myös jäsenhankintalomake. Esitettä jaettiin erilaisissa tilaisuuksissa, ja käsittääkseni se palveli yhdistystä toivotulla tavalla. Katti-Matin ilmoittajat olivat enimmäkseen eläinlääkäreitä ja lemmikkitarvikeliikkeitä. Ilmoitusmyyntiä hoiti Tarja Sahimäki-Toivonen. Myöhemmin ilmoituksia hankkivat Sirpa Lehtotie ja Marja Aaltonen. Ilmoitusten määrä oli varsin vakiintunut. Ilmoitukset tulivat paperioriginaaleina tai vain ohjeina millaisia niistä haluttiin. Fyysinen lehden koostaminen oli aika vanhanaikaista sikäli, että kirjoitin ja muokkasin palstoiksi tekstit ja koostin niistä paperioriginaalin, jonka toimitin painoon. Kuvat joko kuvasin ns. reprokameralla paperioriginaaleiksi, jotka liitin tekstin oheen, tai annoin paipainolle ohjeet kuvien koosta ja rajauksesta. 9

10 KKY 35 vuotta Kuva: Lily Lilja Minulla ei ollut mahdollisuutta ottaa vastaan kuvia sähköisesti tai koostaa painovalmista aineistoa sähköisesti. Tämä asia muuttui kun seuraajani Heli Koskue tarttui puikkoihin, ja nykyään lehdenteko on kyllä teknisesti ihan eri tasolla kuin minun aikanani. Viimeinen toimittamani Katti-Matti oli numero 2/2002. Koin lehtityön motivoivaksi ja monipuoliseksi, enkä koskaan kärsinyt aihepulasta. Kissoistahan voi kirjoittaa ihan loputtomasti! Kirjoittelin satunnaisesti myöhemminkin Katti-Mattiin. Sähköisistä medioista huolimatta pidän lehteä ensiarvoisen tärkeänä kontaktikanavana jäsenistöön. Etenkin vanhemmalle väelle (johon jo itsekin taidan kuulua) paperilehti on ihan a ja o. Edelleen luen lehden heti kannesta kanteen sen tullessa. Eräässä kirjoituksessani totesin: Ohdakkeinen on valistajan tie, mutta sillä on edettävä. KKY:n tehtävänä on toimia kissojen äänitorvena, ja toivon että tämä torvi kuuluu jatkossakin kauas ja laajalle. Haluan kiittää kaikkia joiden kanssa olin yhteistyössä Katti-Mattia toimittaessani. Rauhallista joulua kaikille lukijoille ja heidän kissoilleen! Katti-Matin entinen toimittaja Lily Lilja (silloinen Saarno) 10

11 Kissojen katastrofiyhdistyksen logon synty Yhdistyksen mainio logo muodostuu kirjaimista KKY. Logon suunnittelija Eija Lehtimäki on saanut ihmettelyä osakseen, että miten voikin kolmesta kirjaimesta rakennella kissan kasvot. Logon historia alkoi keväällä 2007, kun silloinen hallitus ryhtyi keskustelemaan oman logon sunnittelemisesta yhdistykselle. Eija Lehtimäki oli yhdistyksen pitkäaikainen jäsen ja ammattinsakin puolesta kuvallisen viestinnän osaaja, joten puheenjohtaja Terttu Kanervo päätyi kysymään häntä logon suunnittelijaksi. Eija suostui asiaan ja esitteli muutaman erilaisen version logosta hallituksen kokouksessa. Hallitus valitsi yksimielisesti nykyisen, erittäin onnistuneen vaihtoehdon uudeksi logoksi. Edeltäviä logoja Logo julkistettiiin jäsenistölle kevään 2008 ensimmäisessä Katti-Matissa. Eija Lehtimäki oli sittemmin mukana myös yhdistyksen hallituksessa ja on edelleenkin jäsen sekä Katti-Matin lukija. Muutama vuosi sitten logo laitettiin komeilemaan myös jokaisen jäsenlehti Katti-Matin kanteen. Kiitokset suunnittelijalle ajattoman tyylikkäästä ja kuvaavasta yhdistyksen logosta! Eija Kattainen 11

12 Kuva: Pia Viirola KKY:n ensimmäinen turvasirutuspäivä yhdistyksen toimitilalla la Yhdistyksessämme on kaksi henkilöä, jotka ovat käyneet Turvasirun sirutuskurssin Onnentassu-löytöeläintarhalla Riihimäellä keväällä Koulutus oli eläinlääkärin Satu Olkkosen pitämä ja siruttajat saivat koulutuksesta paljon hyödyllistä tietoa ja eläimiäkin sirutettiin samana päivänä useita. Eläintenviikolla 4.10 KKY Ry järjesti ensimmäistä kertaa sirutustapahtuman yhdistyksen toimitilalla Raholassa. Tapahtumasta jaettiin ilmoituksia sosiaalisessa mediassa eli facebookissa sekä yhdistyksen omilla nettisivuilla ja julkaistiin yksi ilmoitus Tamperelaisessa. Tapahtuman yhteydessä yhdistyksen toimijat esittelivät toimitiloja ja toimitilalla olevia kissoja vierailijoille ja kertoivat yhdistyksen toiminnasta. Vastaanotimme myös lahjoitustavaraa tapahtuman yhteydessä ja myimme muutamia kannatustuotteita. Iso kiitos lahjoittajille ja osallistuneille. Kuva: Pia Viirola Kaiken kaikkiaan seitsemän kissaa turvasirutettiin ja lisäksi kolme kissaa, joilla oli jo tunnistesiru, rekisteröitiin Turvasiru.fi-ohjelmaan. Kaikki sirutettavat kissat käyttäytyivät hyvin. Tunnistesiru on pieni riisinjyvän kokoinen mikrosiru, joka sisältää yksilöllisen numerokoodin, joka luetaan erillisellä mikrosirunlukulaitteella. Mikrosirunlukulaitteita on mm. löytöeläinkodeis- 12

13 /eläin ja eläimen voi rekisteröidä Turvasiruun olemalla yhteydessä Turvasirun ylläpitäjään ja lunastamalla aktivointikoodit, jotta pääsee luomaan eläimelle ja itselleen oman tietokannan. Kuva: Pia Viirola sa ja eläinsuojeluyhdistyksillä. Mikrosiru asetetaan eläimen niskanahan alle neulalla. Kun eläimen tiedot, tunnusmerkit ja omistajan yhteystiedot rekisteröidään johonkin mikrosiru-tietokantaan, on kadonneen/löytyneen lemmikin ja omistajan yhteensaattaminen helpompaa. Tämä edellyttää sen, että omistaja muistaa päivittää tietonsa kyseiseen tietokantaan, jos hän esim. muuttaa tai puhelinnumero muuttuu tai jos lemmikin omistaja vaihtuu. Mikrosiru on siis eläimen oma henkilöllisyystodistus. Mikrosirua tarvitaan myös, jos eläimelle ollaan hankkimassa passia ulkomaille muuton takia. Suosituimpia tietokantoja mikrosirurekisterille on joko Turvasiru.fi tai Kissaliitto. Kissaliitosta saa omistajan tiedot vain virka-aikana. Kissaliiton oma mikrosirurekisteri vaatii eläinlääkärin täyttämän mikrosirukaavakkeen, johon tulee eläinlääkärin allekirjoitus. Muita mikrosirurekistereitä löytyy internetistä (mm. siruhaku.fi). Yhdistyksemme turvasiruttajat ovat koulutettuja sekä siruttamaan, että rekisteröimään sirutetun eläimen tiedot + omistajan tiedot Turvasiru.fi-tietokantaan. KKY laskuttaa eläimen sirutuksesta 25, hintaan kuuluu mikrosiru sekä rekisteröinti Turvasiruun. Lemmikin mikrosiruttainen on ennaltaehkäisevää eläinsuojelutyötä. Pieni tuotto eläimen mikrosirutuksesta käytetään lyhentämättömänä KKY:n kissojen hoitoihin ja tarvikekuluihin. Turvasiruttaja Tiina Mäkelä Kuva: Pia Viirola Turvasiru.fi toimii internetissä 24/7. Rekisteröinti Turvasiruun maksaa

14 Kissakas-risteily Tallinnan kissakahvila Nurriin yhteiskuljetuksella, jonka olivat järjestäneet Jari ja Pia. Kuljetus sai alkunsa Hämeenkyröstä ja päätyi tietysti myös Hämeenkyröön, innokkaita risteilijöitä poimittiin kyytiin muutamasta sovitusta paikasta. Kuva: Tiina Mäkelä Lauantaina koitti viimein se päivä mitä oli suunniteltu pitkään. Kissakas kissanmielisten pahvilaatikko verkossa - sivuston Minna Keinänen järjesti omakustanteisen miniristeilymatkan Tallinnaan. Risteilyn määränpää oli Tallinnassa Tartu maantee 24 osoitteessa sijaitseva, juuri muutama päivä sitten avattu kissakahvila Nurri. Kissojen katastrofiyhdistys ry:n väkeä risteilylle ilmoittautui 17 kissahenkilöä, kaiken kaikkiaan ryhmämatkalla oli 40 osallistujaa. KKY:n väki siirtyi Helsingin Katajanokan terminaaliin Paikallinen opas odotti risteilyryhmää Tallinnan terminaalissa. Kissakahvilaan siirryimme taksilla, bussikuljetuksella ja reippaimmat siirtyivät kohteeseen kävellen. Kissakahvila oli varattu meille yksityiskäyttöön muutamaksi tunniksi ja vilskettä kahvilassa riittikin. Kahvilassa oli 8 kissaa, joille samaan aikaan etsittiin omia koteja. kahvila tekee yhteistyötä paikallisen löytöeläintarhan kanssa, mistä valitaan sopivimmat kissat kahvilakissoiksi. Kissakahvila Nurrissa oli laadittu tarkat säännöt miten kahvilassa tuli käyttäytyä ja miten kissoja sopii kohdella. Kielimuuri ja käännökset omalle kielellemme aiheuttivat naurunhetkiä ja hauskoja mielleyhtymiä. Kissat olivat kaikki erittäin kivoja, osa heistä halusi lämpimään syliin, jotkut leikki ja osa oli lepäämässä omassa suljetussa rauhallisessa tilassa minne kahvilan vierailijoilla ei ollut asiaa. Kahvilasta Kuva: Tiina Mäkelä 14

15 Lisää risteilymatkasta ja kuvia voit katsella sivustolla: Kuva: Tiina Mäkelä Kuva: Tiina Mäkelä sai ostaa kissoille lihaa ja ruokaa tai lahjoittaa rahaa kahvilan kissoja varten. Kahvilan ovesta kulku tapahtui valvotusti, jottei kissat vahingossa pääse livahtamaan vilkkaalle maantielle. Kahvilassa ja matkan aikana sai laitattaa omat kynnet kuntoon, tuotto kynsihuollosta meni Rekku Rescuen kodittomille kissoille. Paluumatkalla oli laivalla varattuna kokoustila koko ryhmälle. Osallistujat saivat Prima Cat deluxe yllätyspaketin, jossa oli mm uutuusruokaa kissoille ja lelu. Kuulimme myös luennon kissojen nimistä ja niiden synnystä, jonka piti dosentti Terhi Ainiala. Kissojen nimipäiväkalenterista luennoi Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtaja Minna Saarelma-Paukkala. Arpaonni suosi KKY:n nuorta risteilijää Armia, hän voitti kissojen nimipäiväkalenterin ensi vuodelle. Käsintehdyistä kissanleluista kuulimme luennon acat & licat in Satu- Mia Seväkiven kertomana. Jokainen ryhmäläinen sai mukaansa kotimaisen käsintehdyn kissanlelun, jossa oli lampaanvillaa ja itse kasvatettua kissanminttua tai jotakin muuta kissan nenään sopivaa tuoksua. Tiina Mäkelä 15

16 Kiitokset & Kuulumiset 101 kissaa saman katon alla Sata ja yksi dalmatialaista Heinäkuussa 2013 sain soiton yhdistyksen kissapuhelimeen: Voisiko yhdistys auttaa, omat voimat ja talous eivät enää riitä. Kissojen lisääntyminen oli tuottanut nopeassa tahdissa hallitsemattoman määrän pentuja ja nuoria kissoja. Soiton seurauksena ryhdyimme järjestämään musta-valkoisten kissojen satapäistä laumaa neuterointeihin ja yhdistyksen vapaaehtoisten hoitoon. Uusi toimitila mahdollisti useammankin kissan tuonnin kerrallaan. Nyt, reilu vuosi myöhemmin rutistetaan viimemetrejä, kunnes kaikkien osapuolten yhteinen tavoite on saavutettu Jassu ja Julle Heinäkuussa 2014 eräänä perjantaina perheeseemme tuli kaksi uutta jäsentä, Jassu-tyttö ja Julle-poika. Ennen meille tuloa he olivat olleet ensikodissa melkein vuoden verran. Iältään Jassu on noin kaksi vuotias ja Julle noin neljä vuotias. Tuo saapumispäivä laitettiin kalenteriin ylös merkillä syntymäpäivä. Jassu osoittautui rohkeammaksi ja aloitti ensimmäisenä uuteen kotiin tutustumisen. Julle tuli perässä hieman varovaisempana. Yllättävän pian Jassu antoi jo silittääkin. Jullea ei saanut ennen kuin omistajat muuttavat maalta lähemmäs palveluita. Kaikki kissat kerätään pihapiiristä talteen niin, ettei kukaan jää sinne heitteille eikä sukua jatkamaan. Olemme saaneet mukavia viestejä parkanolaisten uusista kodeista. Lukekaapa Jullen ja Jassun ja heidän sukulaistensa kuulumiset ja ihastelkaa lehden kansikuvan Jennyä ja sivuilla vilahtelevia muita parkanolaiskissojen kuvia! Eija Kattainen vielä lähestyä, se tehtiin selväksi hyvin varhaisessa vaiheessa. Juuri Jullelle muutto uuteen paikkaan oli kova pala ja sen vuoksi varmaan teki muutamat pisut jonnekin muualle kuin hiekkalaatikkoon. Kuten ensikodissa ollessaankin, talon rytmi löytyi hyvin nopeasti. Iltavillit kuuluu asiaan tottakai, mutta yöt nukutaan tai ainakin niin luulemme. Ehkä hieman päinvastaisesti ovat luonnekuvaukset muuttuneet siitä, kun vielä etsivät uutta kotia. Jassusta on kehkeytynyt oikea hellyyspakkaus. Aamulla herättyämme hän on heti häntä pystyssä vastassa ja alkaa puskeminen. 16

17 Ja sitten pusketaan kaikkea mahdollista ja loppua ei meinaa millään tulla. Jassu alkaa viihtymään pikkuhiljaa sylissäkin, tosin hetket ovat vielä lyhyenlaiset. Nyt on Jassu alkanut kehräämäänkin hyvin hiljaa ja varovaisesti. Jassu on saanut lempinimen Napottaja. Nimi tulee siitä, että Jassulla on tapana istua ja seurata silmät tapillaan mitä ympärillä tapahtuu. Julle seuraa aamuisin pienen matkan etäisyydeltä. Ei tarvitse sanoa kuin maagiset sanat, Julle syömään, niin jo ollaan salamana alakerrassa ruokakupin ääressä. Jullea kiinnostaa olla siellä missä muutkin ovat, mutta pienen etäisyyden päässä. Silitellä saadaan jo nenän päästä. Jullen kehräystä emme vielä ole kuulleet, mutta muuta rupatusta kylläkin. Julle tykkää olla raapimispuun pedeissä. Ylhäältä on hyvä tarkkailla, mitä tapahtuu. Toinen lempipaikka on portaikon ylätasanne. Julle on meidän oma pulloposki! Ehkä ruokatarjontaa voisi rajoittaa, mutta kun ne kinkkusuikaleet on niiiiiin hyviä! Uudessa kodissa Jassu ja Julle ovat saaneet tottua ääniin ja ihmisiin perheemme lapsien ja näiden ystävien myötä. Ulko-oven käydessä kuunnellaan tarkoin, kenen ääniä kuuluu. Mikäli sieltä kuuluu oudompaa ääntä, ollaan valmiudessa maastoutua mahdollisimman pian. Jos äänet ovat tuttuja, kaikki on ok. Muutama ystävä on jo päässyt Jassuakin silittelemään. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin sopeutuminen on sujunut. Onhan ympäristö aivan erilainen kuin missä ovat syntymänsä jälkeen elämäänsä viettäneet. Paljon ovat jo iloa tuoneet meille ja tuovat sitä varmaan jatkossakin. Ja näyttäähän nuo Julle ja Jassukin varsin tyytyväisiltä elämäänsä täällä meillä! Merja Tahvola Kuva: Tiina Mäkelä 17

18 Iida: Mörököllistä sydäntenmurskaajaksi Kuva: Johanna Uusikartano Terveisiä täältä Helsingistä Iida-neidiltä, joka suuren matkan jälkeen päätyi tänne asti asustamaan. Iida on lähtöisin Parkanosta, mistä hänet pentuineen haettiin KKY:n hellään hoivaan alkukeväällä Kuulemma oli aikamoinen mörökölli tämä kolmen pennun mamma vielä silloin, mutta kun pennut pääsivät omiin koteihin, tuli Iidastakin jo rennompi. Olimme miettineet yhdessä poikaystäväni kanssa, että jos sellainen pieni ystävä löytyisi, joka sopisi meidän luo ainoaksi sisäkissaksi, niin se sitten hankittaisi. Selaillessani yhtenä toukokuun iltana eläinsuojeluilmoituksia netistä, löysin tieni Kissojen Katastrofiyhdistyksen kissapörssiin ja sieltä hän sitten löytyi. Tuo pieni nappisilmä, joka etsii kotia ainoana kissana, ei lapsiperheeseen ja vain sisäkissaksi. Asumme aivan Helsingin keskustassa ja Iida oli Tampereen Raholassa, mutta koska emme voineet vastustaa neidin katsetta kuvassa, otimme yhteyttä KKY:hyn ja toukokuun puolessavälissä kävimme neidin hakemassa. Ja matkahan meni mukavasti. Ensimmäiset päivät Iida vietti visusti sohvan alla ja ekana päivänä ei ruokakaan maistunut. Kuitenkin se kippo tyhjeni sitten, kun oudot ihmiset kävivät nukkumaan.. Muutama päivä kului ennen kuin neiti uskalsi tulla päiväsaikaan esille tutkimaan uutta kotia. Nykyään on jo toinen ääni kellossa ja neiti viipottaa ympäri asuntoa kuin kuningatar konsanaan. Aluksi Iida päivysti ikkunalaudalla ihmetellen raitiovaunuja ja kaikkia ihme ääniä, joita ei koskaan ollut kuullut.. Mutta eipä näytä enään edes moottoripyörien ääni pelottavan. Parvekkeesta on tullut lempparipaikka, josta hyllyn päältä kuikuillaan lasien takaa lokkeja. Eli hienosti on neiti kyllä sopeutunut jo viidessä kuukaudessa. Iida vierasti Kuva: Susanna Raatiniemi 18

19 Kuva: Hanna Korhonen aluksi leluhiiriä ja huiskaa, mutta löysi eräs ilta hiuspinnin lattialta ja se onkin siitä asti ollut mielenkiintoinen kapistus ja näköjään yksi ehdoton lemppari. Nykyään kelpaa jo hiiretkin ja yhdeltä raukalta on syöty silmäkin irti yön kiireisinä tunteina. Iidalla on päistä auki leikattu tornituulettimen laatikko, josta emme ole raaskineet luopua, kun neiti siellä niin hyvin viihtyy.. Kun tuuletin saatiin ulos Lumi (former Iiro) Iiro is still doing well together with my cat, we are sure we will keep him. The last two nights he spent in the same room as my cat and he was not crying for his mother anymore. He likes to be where we are, or where the other cat is. He is both shy and brave and very fast. We named him Lumi. paketista, katti kapusi sinne ja tuossa se nyt vieläkin sitten on... Kovassa käytössä on tunneli ollut ja sitä myös pusketaan välillä ympäri huonetta, kun neiti innostuu. Eihän sitä voi pois heittää! Ruoka Iidalle maistuu hyvin, aamulla märkäruokaa ja illalla raksuja. Toimii. Se on tullut huomattua, että kala ei oikein häntä kiinnosta, kinkut sitäkin enemmän. Ei tarvitse enää yksin leipiä tehdä, kun joku jo hurisee jaloissa. Iidasta on kuoriutunut seurallinen pikku prinsessa ja oikea stadilainen! Suuri kiitos siis teille, että saimme tämän hännän heiluttajan luoksemme! T. Susanna, Aleksi ja Iida Thanks again! Warm regards, Loes & Michel Kuva: Eija Kattainen 19

20 Lulu (entinen Viuhti) Miinan ja Manun kesäterveiset Kesä meni nopsasti, mutta tarjoten selvästikin uusia elämyksiä Miinalle ja Manulle. Nopeasti kyllä Lulu sopeutui tänne oloon vaikka ympärillä hääri kaksi muuta kissaa ja meitä ihmisiä 6 kpl sekä vielä hoitolapset päivisin. Muutamia päiviä siinä meni kun neiti piilotteli päivisin sängyn alla ja liikkui vain öisin sitten hän päätti että nyt on aika tutustua paremmin tähän sakkiin. Siellä neiti sitten yx aamu istui rivissä Viljon ja Fannyn kanssa keittiössä odottamassa aamupalaa. Sen jälkeen on ollut niin kuin olisi kuulunut joukkoon aina. Silittely ja rapsuttelu tuntuu olevan vallan ihanaa.. huristaan ja nostellaan ballerinamaisesti tassuja ja selkä karrella kiehnätään ees taas kun ei tiedä mitenpäin olisi. Ja kun joku kulkee ohi niin on hirmu mukavaa hieman tassulla nappasta varpaista ja lähtee sit karkuun. Nuo helisevät hiiret on lempparileluja ja kaikki kepinpäässä olevat härpäkkeet ja niiden perässä juokseminen. Meillä onkin hyvä kun aina joku täällä on valmiina leikittämään ja juoksuttamaan. Hauska huomio on kans ollut kun kissat vetäytyy lepäämään kukin omiin paikkoihinsa niin jos Lulu heräilee ensimmäisenä eikä näe huoneessa Viljoa ja Fannya.. hän naukaisee kimakasti muutaman kerran joka yleensä aiheuttaa sen että ensin paikalle juoksee Viljo katsomaan mikä on hätänä ja hetken kuluttua myös Fanny..sitten siinä hetki ollaan nenät vastakkain ja nuuhkitaan toisiansa ihan kuin tarkasteltais että onx kaikki ok. Oli kyllä todella hyvä päätös ottaa Lulu meille...fannyn kanssa juoksevat kämppää päästä päähän.. ensin ajaa takaa toinen ja takas tullessa vuorostaan toinen.. ja välillä neidit selvästi yhteistuumin hieman härnäävät Viljoakin jotta saavat vanhukseenkin eloa. On kyllä ihanaa seurata näitä murusia.. monet naurut saa nauraa kun niiden touhuja seurailee. Koska heinäkuu oli niin lämmin ja itse oleilemme paljon puutarhassa, päädyimme rakennuttamaan kisuille 3x3 m katetun ulkoilualueen. Kisut pääsevät sinne meidän makuuhuoneen ikkunasta, kesäkuumalla aina kun halusivat, koska ikkuna oli käytännössä aina auki. Luonnon tuoksut ja kärpästen kiinniotto ovatkin olleet alkuun jännittäviä elämyksiä. Sitten myöhemmin rohkeuden kasvaessa parina yönä metsähiirikin oli uteliaana eksynyt kisujen aitaukseen... hiirille kävi huonosti. Kissat sen sijaan tunsivat var masti olevansa maailman suurimmat saalistajat. Sittemmin hiiret ovat ymmärtäneet ki- Kuva: Laura Välitalo 20

21 ertää kisujen alueen kauempaa. Kuva: Erkki Sääkslahti Nyt kun yöt ovat kylmempiä, niin sisarusten ulkoilu ajoittuu enemmänkin aamuun ja iltaan. Viime yönä Miina tuli suurin toivein puskemaan klo 4 yöllä. Viehkeästi yritti vaikuttaa siihen, että olisi päässyt ulos. Neljältä emme vielä päästäneet, mutta kuudelta oli vipinää ikkunan alla niin paljon, että sitten oli jo aika päästää haistelemaan aamun kosteata nurmea. Sisälle kotiin ostimme kattoon saakka ulottuvan kiipeilytelineen. Aikaisempi on puolet pienempi. Siitä vanhasta on kiva katsella olohuoneen puolelta lähimetsää, ja nyt uudesta telineestä on hyvät maisemat seurailla töihin, kouluun ja harrastuksiin kiirehtiviä ihmisiä ja odotella kotiväkeä saapuvaksi. Hellyttävästi molemmat tulevat aina vastaan, kun meistä jompi kumpi tulee kotiin. Kisut ovat olleet terveitä ja voivat hyvin. Hieman Manun ruokailua olemme alkaneet tarkkailla enemmän, ettei nyt painoa alkaisi tulla liikaa. Voi-maa kuitenkin Manulla on vaikka muille jakaa. Eki nimesikin Manun isän Parkanon kuninkaaksi, sen verran potra poika Manukin on nykyään. Miina taas näyttää sirpakalta ja sitkeältä, kuten oletettavasti emonsakin. Miina vastaa hyvin sellai-sta tyypillistä äitikissaa maalla. Hoitaa ja selvittää kaiken. Sellainen hauska piirre Miinan kanssa on tullut esiin, jota emme itse ole vielä koskaan tavanneet niillä kissoilla, joiden kanssa olemme olleet tekemisissä. Miina on nimittäin aivan käsittämättömän ilmeikäs. Vuosisadan kuva olisi tullut Miinan ilmeestä, kun hän kerran haisteli Ekin varpaita ja totesi, että ne haisevat pahalta! Kyllä meillä oli naurussa pitelemistä. Vastaavanlaisia tilanneilmeitä on ollut vaikka minkälaisten asioiden ja tilanteiden yhteydessä. Miinan ilmeistä todellakin voi päätellä jotain hänen ajatuksistaan...vaikka muuten kyllä osaa olla niin arvoituksellinen. Pitkästyessään hän keksiii vähän laittomuuksia, esim. tapetin repiminen pienillä hampaillaan. Siitä ominaisuudesta Miina on saanut jälleen yhden lempinimen: Enkelinkasvoinen piru. Nyt tosin tuon ulkoilutilan myötä energia tuntuu suuntautuvan sinne ja tapetit saavat olla rauhassa. Tällaista kissanelämään kuuluu Miinalle ja Manulle. Arja, Eki, Miina ja Manu Kuva: Erkki Sääkslahti 21