HOLOCAUSTINFO-PROJEKTI JA VAINOJEN UHRIEN MUISTOPÄIVÄ

Transkriptio

1 HOLOCAUSTINFO-PROJEKTI JA VAINOJEN UHRIEN MUISTOPÄIVÄ Pekka Lindqvist Jad vashem, Suomen osasto ry. Vainojen uhrien muistopäivän seminaari, , Opetushallitus Seuraavalla esityksellä on kaksi vaatimatonta tavoitetta: sekä kertoa käynnissä olevasta holocaustinfo.org -tiedotusprojektista että samalla kehottaa kouluja Vainojen uhrien muistopäivän huomioimiseen osana kokonaisvaltaista opetusta. Johdannoksi Oppilaiden tiedonhaku internetissä, milloin se ei ole tarkkaan ohjeistettua, tapahtuu hakukoneisiin syötettyjen hakusanojen avulla. Hakukoneista suosituin on Google, jopa siinä määrin, että kieleemme on alkanut pesiytyä uudissana googlettaa. Jos haluat tietää mitä tietoja sinusta on internetissä, voit googlettaa nimesi ja niin edelleen. Kalentereistamme löytyy tammikuun 27. päivän kohdalta tuntemattomalta kalskahtava nimi Vainojen uhrien muistopäivä. Saadaksemme tietää siitä lisää, googletamme tuon nimen. Ensimmäiseksi tulokseksi saamme osoitteen Sivu kuuluu Holocaustinfo-sivustoon, joka julkaistiin vuonna 2001 ja on tarkoitettu palvelemaan erityisesti yläaste- ja lukioikäisiä tiedonhakijoita sekä tukemaan opettajia holokaustin ajan käsittelyssä. Sivuston ylläpitäjä on Jad vashem, Suomen osasto, joka toimii taloudellisesti ja hallinnollisesti riippumattomana Jerusalemissa sijaitsevan Yad Vashem (The Holocaust Martyrs and Heroes Remembrance Authority) -instituutin työyhteydessä ja osittain työnäynkin jakaen. Suomen osasto perustettiin vuonna Jerusalemin päämajan näky tuolloin oli, että Yad Vashemin ystävien Suomessakin tulisi koota varoja muistomerkin pystyttämiseen. Sellaiseen ei kuitenkaan täällä tunnettu kutsumusta. Sensijaan pian alkoi kajastaa näky toisenlaisesta, elävämmästä muistomerkistä, jonka ohi ei satunnainenkaan kulkija pääsisi sitä huomaamatta: alettiin viettää holokaustin muistojuhlaa samanaikaisesti juutalaisen juhlakalenterin, yleensä huhti- tai toukokuulle sijoittuvan, Jom ha-shoan (shoan eli katastrofin muistopäivä) kanssa. Samana vuonna, jolloin me vietimme ensimmäistä muistotilaisuuttamme, antoi Euroopan parlamenttikin hieman toista kuukautta myöhemmin, kesäkuussa 1995 meistä tietenkään mitään tietämättä mutta silti ikäänkuin vastauksena pohdintoihimme päätöslauselman yleiseurooppalaisen muistopäivän viettämisestä Auschwitzin vapauttamisen vuosipäivänä 27. tammikuuta. Tähän käytäntöön myös Jad vashemin Suomen osastokin siirtyi heti, kun asiasta kuusi vuotta myöhemmin oli saatu valtiollisen tason päätös Suomessa. Samalla taloudelliseksi taustavoimaksi tuli Opetusministeriö, jonka tuella Jad vashem on sittemmin vastannut valtakunnallisen muistotilaisuuden järjestämisestä. Kahdesta viimeksi pidetystä muistotilaisuudesta voit lukea yllämainitulta nettisivulta. Puhujina ovat olleet pääministeri Lipponen ja tasavallan presidentti Halonen, ensi tammikuussa puhujakorokkeelle astelee pääministeri Vanhanen. Vaikka valtioneuvoston kanslian päätös Vainojen uhrien muistopäivän etabloimisesta maahamme tehtiinkin jo vuonna 2001, kesti vielä vuoden 2003 kalenterien

2 painatukseen saakka ennenkuin siitä tuli näkyvä myös satunnaiselle kalenterin selailijalle. Edellä olen jo viitannut sekä satunnaiseen muistomerkin ohi kulkijaan että satunnaiseen kalenterin selailijaan. Heidät kumpainenkin on nyt ehkä saatu havahtumaan ja terästämään katseensa. Meillä on kuin onkin lopulta jokaiseen kalenteriin kirjattu muistomerkki. Entäpä mitä tehdä satunnaiselle internetsurffaajalle, jota kiehtoo holokaustin tapahtumasarja siinä määrin, että hän pysähtyy sitä käsitteleville sivuille? Oikean kalastajan koukkuun täytyy hänetkin saada sillä vääriäkin kalastajia liikkuu enenevässä määrin niitä, jotka sanovat ettei mitään kansanmurhaa natsien toimesta milloinkaan edes tapahtunut ja he ovat pesiytyneet nimenomaan internettiin. Holokaustitietotutta ja -tietoutta internetissä On ilonaihe, että holocaustinfo-sivuston googletusindeksi on lyhyessä ajassa noussut korkealle. Suurin osa suomenkielisiä holokaustia sivuavia hakusanoja käyttävistä tiedonhakijoista päätyy tällä hetkellä nimenomaan Jad vashemin holocaustinfo-sivustolle. Paitsi tuo edellätestattu Vainojen uhrien muistopäivä, myös hakusanat kuten keskitysleirit ja holokausti (tämä nimenomaan suomalaisittain kirjoitettuna) johtavat ensimmäisenä juuri puheenaolevalle sivustolle. Sana juutalaisvainot sensijaan johtaa Tampereen normaalikoulun juuri tuon nimiselle sivustolle, jossa oppilaat kertovat sanoin ja kuvin matkastaan Auschwitziin. Tällekään sivulle päätyminen ei tietenkään ole vahingollista. Vahingollista sensijaan on, että tietyillä hakusanoilla ei tuloksia tarvitse rullata luetteloa alaspäin kovinkaan kauan, kun eteen jo avautuu ensimmäinen pseudohistoriaa ja rasismia uusnatsismin hengessä markkinoiva sivusto. Paitsi, että oppilas tuolloin saadaan pysähtymään tarkoitushakuisesti toisen maailmansodan historiaa koskevan väärennetyn historiallisen tiedon äärelle, hän myös yleensä joutuu sen myötä kosketuksiin juutalais- tai myös yleisemmin muukalaisvihamielisen materiaalin kanssa. Holokaustin kieltämisen idea ylipäätään pitää jo sisällään ajatuksen siitä, että holokaustilegendan takana on juutalaisten tai juutalaisten hallitseman lobbyn salaliitto sympatian ja ennenkaikkea katumusrahojen lypsämiseksi syyllisyydessään rypeviltä länsimailta Israelille. Suomenkielistä holokaustin kieltävää materiaalia tarjoaa tällä hetkellä runsaimmin sivusto nimeltä kansallissosialimi.com, jonka takaa löytyy joukko suomalaisia nuoria vihaisia miehiä, uusnatseja. Aiemmin ko. materiaalista vastaavat tahot esiintyivät nimillä Huhtikuun ryhmä sekä Veri ja kunnia. Suomeksi käännettyä revisionisista materiaalia löytyy myös islamistisen Ahmed Ramin sivuilta, jotka Ruotsissa pannaan jouduttuaan siirtyivät viranomaisten saavuttamattomiin venäläiselle palvelimelle sekä Yhdysvalloista käsin toimiva Institute for Historical Review (IHR), joka on kansainvälisesti tunnetuin revisionistiorganisaatio ja perustaa sanomansa markkinoinnin nimenomaan historiantutkimukseksi naamioitumiselle. Ruotsinkielisillä ongelma on tavallaan askelta (vai pitäisikö sanoa klikkausta ) lähempänä. Ruotsissa julkisin varoin ylläpidetty holokausti-infosivusto löytyy osoitteesta levandehistoria.org, kun taas hämäävästi samankaltaisen levandehistoria.com osoitteen taakse kätkeytyy holokaustin olemassaolon kieltävä revisionistisivusto. Sen houkutteleva otsikko on Sann historia, todellinen historia, ulkoasukin on vakuuttavan tieteellinen, mutta sisältö siis vahvan antisemiittinen ja pseudohistoriallinen. Mutta onko tämä vakava ongelma? Eikö tällaisiin pitäisi nimenomaan olla kiinnittämättä mitään huomiota? Ongelma piilee tietenkin nuoren lähdekriittisten valmiuksien puuttumisessa. Nuori, ja miksei moni aikuinenkin, joka lukee historiantutkimuksen asuun puettua pseudotieteellistä

3 todistelua, ei omaa työkaluja (eli tarvittavaa tietopohjaa ja kykyä arviointiin) lukemansa kriittiseen arvioimiseen. Alaviitteineen kaikkineen se on ilman muuta vakuuttavaa luettavaa. Sen ohella pätee tämä: Jos aikanaan saattoi edessään olevasta materiaalista välittömästi päätellä, onko kyse takahuoneessa tehdystä nyrkkipajatuotoksesta vaiko jostain vakavammin otettavasta, on tilanne nyt toinen. Internet tarjoaa kelle tahansa mahdollisuuden tuottaa visuaalisesti niin näyttäviä julkaisuja, että ne vakuuttavat jo pelkällä ulkoasullaan. Tarkastellessasi minkä tahansa suomalaisen yliopiston historiasivuja ja Institute for Historical Reviewn sivuja et voi ulkoisen perusteella erottaa hyvää huonosta. Tässä on koulun mediakasvatuksella työsarkaa. Vastaavasti kritiikkikyvyn puutteeseen tepsii lääkkeeksi parhaiten vahvan faktatietopohjan rakentaminen. Internetsurffaajat siis löytävät holokaustin kyseenalaistavaa materiaalia ja jäävät hyvinkin siihen uskoon, että tässä tutkijat väittelevät kahdesta samanarvoisesta teoriasta, siitä virallisesta ja siitä mahdollisesti yhtä todellisesta. Lainaan erään suomalaisen koulun internetsivustoa, johon oppilaat ovat koonneet juutalaisvainoja käsitteleviä internetlinkkejä. Linkki amerikanjuutalaisen järjestön ylläpitämälle holokausti-informaatiota tarjoavalle nizkor.org -sivustolle esitellään seuraavasti: Sivu, jonka ajatusmaailma perustuu vahvasti käsitykseen Holokaustin olemassaolosta. Senjälkeen esitellään toinen sivusto, lebensraum.org (nimi jo kertoo mistä on kyse!). Sen oppilaat puolestaan esittelevät seuraavasti: Sivu, jonka ajatusmaailma perustuu revisionistiseen ajatteluun. Sivu on vastaveto nizkor.org -nimisen sivun Holokaustiteorian olemassaololle. Vaikuttaa siis siltä, että oppilaat ovat harjoittaneet tutkivaa journalismia internetissä ja tulleet siihen ymmärrykseen, että varmaa on ainoastaan holokaustiteorian olemassaolo, itse tapahtumasarjan historiallisuus sensijaan saattaakin olla jo astetta epävarmempi, koska siitä kerran väitellään. Holocaustinfo-projekti Edelläkuvatussa piilee myös suomalaisen holocaustinformaatio-sivustomme synnyn syy. Ruotsalainen CEIFO -instituutti julkaisi vuonna 1997 tutkimustuloksen, jonka mukaan hälyttävän moni vuotias ruotsalaisnuori on epäilevällä kannalla sen suhteen, onko mitään natsien toimeenpanemaa kansanmurhaa ylipäätään tapahtunut. Tämä tutkimustulos sysäsi länsinaapurissa liikkeelle valtiollisesti rahoitetun tiedotuskampanjan nimeltä Levande historia, jonka internetsivustoon jo edellä viitattiin. Tämän projektin hedelmää on myös Suomessa Oph:n kustantamana kouluille jaettu Kertokaa siitä lapsillenne -kirja. Vaikka tutkimuksen tulkintaa sittemmin arvosteltiin hätiköiden tehdyksi, oli kuitenkin päivänselvää, että nuorten joukossa on huolestuttavan monia, jotka enemmän tai vähemmän johdonmukaisesti epäilevät holokaustia myytiksi ja olivat siis imeneet jostain aineksia tähän ajatteluunsa. Seuraavana vuonna teki Helsingin Sanomat oman mittauksensa. Kysymyksen ollessa: Kuinka varma olet siitä, että natsien suorittama juutalaisten joukkosurma todella tapahtui? nousi täysin varmojen ja melko varmojen yhteinen osuus noin 90:ään prosenttiin mikä vastaa jotakuinkin Ruotsissa saatuja lukuja. Vastaavasti vähän epävarmojen osuus oli meillä aavistuksen suurempi, noin 6 % luokkaa. Tätäkin kyselyä, kysymysten muotoiluja jne. voidaan syystä kritisoida, mutta asian ydin on ja pysyy. Tietopohja on liian ohutta. Vai mitä on sanottava siitä, että HS:n kyselyssä niinikään 6 % vuotiaista vastasi Auschwitzin olevan juutalainen vastarintaliike! Ja kun on vain hämäriä ja etäisiksi jääneitä tarinoita ja sen höysteenä vaikeaselkoisia lukuja, avautuu rasistisista lähtökohdista toimivien historianväärentäjien vahingolliselle kylvölle altis maaperä. Kuinka hyvin tietämättömyyden ja rasistisen taipumuksen liitto tuleekaan ilmi HS:n kysyessä natsien oletettuja perusteluja tuhoamistyölleen: Vissiin juutalaiset oli rikollisia, vakoojia tai jotain. Ihan oikein tekivät, neekereille voisi tehdä saman. Ja turkkilaisille.

4 Tapahtunut tulee lähelle vasta, kun se saa kasvot avautuu emotionaalisen kokemisen mahdollisuus. Tätä varten olemme koonneet sivustollemme kaikkien vielä elossaolevien Suomessa asuvien keskitysleireiltä selvinneiden tarinat kasvokuvineen. Kuinka moni edelläviitatuista vuotiaista ylipäätään edes pysähtyy ajattelemaan, että keskuudessamme on edelleen niitä, jotka itse omin silmin näkivät ja omissa ruumiissaan kokivat keskitysleirien maailman. Päivittäisiä vierailijoita Holocaustinfo -sivustolla on keskimäärin puolitoistasataa. Ylivoimaisesti suosituin osio on Lukijoiden esittämiä kysymyksiä. Olemme saaneet ottaa vastaan jo reilut kaksi ja puolisataa viestiä, kysymyksiä ja kommentteja. Osaan on vastattu internetin palstalla ja lisäksi monet sähköpostinsa antaneet ovat saaneet henkilökohtaisen vastauksen. Vastaanottamistamme viesteistä muutamia kymmeniä voidaan kutsua laveasti ottaen vihamielisiksi. Noin yksi kolmannes on suoraa alatyylin haistattelua meitä jutikoita ja esilläpitämäämme holohöpöä (engl. holohoax ) vastaan. Noin yksi kolmannes on suoraan holokaustin kieltäjien materiaaleista kopioituja valmiita kysymyksiä, joihin penätään vastauksia. Ja edelleen karkealla kädellä arvioiden jäljelle jäävä kolmannes negatiivissävytteisistä yhteydenotoista on sellaisia, joita voidaan pitää sinänsä ymmärettävinä kysymyksinä. Niitä vuorostaan on kahta lajia: Stalin ja Israel -kysymyksiä.. Kysytään: Eikö Stalinin käsissä kuollut enemmän. Miksi jauhamme holokaustista ja vaikenemme kommunismin aikaansaannoksista? tai hyväksymmekö sen, että Israel tekee tänä päivänä aivan samaa kuin mitä natsit tekivät juutalaisille 60 vuotta sitten. Yhden viestin kutakin kolmea viimeksi mainittua lajia olemme laittaneet näkyviin kysymys-vastaus -palstallemme. Subjektiivinen arvioni, joka perustuu kysyjien käyttämään kieleen ja argumentointiin on, että Stalin ja Israel -kysymysten esittäjät nämä kysymykset nimittäin sisältävät usein myös maltillista asioiden erittelyä ovat olleet hieman varttuneempaa väkeä. Revisionistien propagandan nielaisseet taas ovat enimmäkseen nuorehkoa väkeä, koulunuorisoakin. Varsinaista revisionismia kysymys-vastauspalstallamme saa esimerkinomaisesti edustaa nimimerkki Mufasan kysymys, jonka sisältö on suoraan ulkomaista alkuperää olevilta sivustoilta lainattu: Kun polttouunien kapasiteetti ei riittänyt, sanotaan että juutalaisia poltettiin rovioilla kaasukammioiden läheisyydessä. Ja tällä on selitetty se kuinka 6 miljoonaa ruumista saatiin ylipäänsä tuhottua. Kysymykseni: Miksi näitä rovioita ei näy yhdessäkään liittoutuneitten ottamassa ilmakuvassa Birkenausta? Miksi ei alueella näy olevan edes savua? Vastauksessamme käydään läpi historialliset faktat kohta kohdalta ja osoitetaan tämänkaltainen historiointi kestämättömäksi kriittisen tarkastelun edessä. Esitetyn kysymyksen taustalla on kuultavissa kaikuja ns. revisionistisesta historiankirjoituksesta, jota jokainen halutessaan löytää internetistä. Väitteet, joilla halutaan kiistää tapahtuneiden joukkosurmien historiallinen todellisuus, pyritään pukemaan puolueettoman historiantutkimuksen asuun. Menettelytapana ei kuitenkaan ole tavanomaisen tieteen tavoin esittää historiallisia todisteita vaan omintakeisella logiikalla etsiä olemassaolevasta historiallisesta todistusaineistosta aukkoja. Vaikuttimeksi paljastuu yleensä halu vapauttaa natsit historian painolastista. Tämänkaltaiseen propagandaan on vastattu useillakin foorumeilla mutta siitä huolimatta em. väitteet elävät sitkeästi ja jatkavat leviämistään. Emme lähde hedelmättömään juupas-eipäs - väittelyyn revisionistien kanssa. Vastaamme kuitenkin lyhyesti ja esimerkinomaisesti nyt esitettyyn kysymykseen: Ensinnäkin on syytä muistaa, että keskitysleireissä tuhottujen juutalaisten lukumäärä on noin 4 miljoonaa; 2 miljoonaa sensijaan sai surmansa Einsatz-ryhmien toimeenpanemissa teloituksissa. Auschwitz-Birkenaussa surmattujen juutalaisten määräksi arvioidaan 1,1-1,6 miljoonaa. Toiseksi on todettava, että Birkenaun krematorioiden kapasiteetti riitti hyvin ruumiiden hävittämiseen

5 lukuunottamatta loppukesää 1944, jolloin Unkarin juutalaisten tuhoaminen ylitti leirin kapasiteetin. Tuossa vaiheessahan Puolan itäisemmät tuhoamisleirit olivat lopettaneet jo toimintansa. Kolmanneksi siirrymme kysymykseen ilmakuvista. Alla olevia faktoja lukiessa on hyvä pitää mielessä, ettei tieto ruumiiden hävittämisestä suinkaan ole milloinkaan perustunut keskitysleirikuvissa näkyvään savuun. Savukysymykseen takertuminen kysymyksessä esitetyllä tavalla toimiikin erinomaisena esimerkkinä revisionistisesta "historiankirjoituksesta" ja ansaitsee siksi tulla kommentoiduksi. Liittoutuneet kuvasivat ko. aluetta vain keväästä 1944 alkaen ja silloinkin ainoastaan viitenä päivänä ennenkuin natsit häviön edessä ryhtyivät tuhoamaan todisteita mm. hävittämällä kuvissa näkyvät krematoriot. Ensimmäinen lento alueelle tehtiin , jolloin itse leiriä ei kuvattu, mutta se näkyy satunnaisesti joissakin kuvissa. Muut lennot tehtiin 31. toukokuuta, 26. kesäkuuta, 25. elokuuta ja 13. syyskuuta. Liittoutuneita kiinnostivat alueelle sijoitetut teollisuuslaitokset, ja kun niiden olemassaolosta saatiin riittävät tiedot, kuvauksia alueella ei ollut tarpeen jatkaa. Se, että otetuissa kuvissa ei näy kysyjän edellyttämiä polttorovioita ja niistä nousevaa savua, johtuu yksinkertaisesti siitä, että noina viitenä kesäkauden päivänä ei ruumiita poltettu. Em. ilmavalokuvia alettiin systemaattisesti tutkia 1970-luvulla niiden tultua julkisiksi. Huomattavaa on, että viimeisillä lennoilla otetuissa kuvissa nimenomaan näkyy ruumiiden polttamiseen käytetty kuoppa Krematorio III:n vieressä - paikassa, jossa silminnäkijöiden heti sodan jälkeen antaman todistuksen mukaan ruumiiden polttaminen tapahtui. Sivuillamme voi tarkastella yhdellä em. lennoista, toukokuun 31. päivänä 1944, otettua ilmakuvaa sekä karttaa Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleiristä. Revisionistien jääräpäisesti toistamaan väitteeseen, jonka mukaan ilmakuvissa ei ylipäätään näkyisi savua, voimme yksinkertaisesti todeta, että mm. kyseisessä ilmakuvassa näkyy leirin krematorioista nousevaa savua (kuvan ylälaidassa). Kaikenkaikkiaan noudatamme kuitenkin periaatetta olla keskustelematta revisionistien kanssa heidän asettamistaan kysymyksistä, mutta tarvittaessa keskustelemme kyllä kysyjien kanssa heistä siis holokaustin kieltäjistä sillä heidän olemassaolonsa mietityttää monia. Sananvaihdolla holokaustin kieltäjien kanssa ei yleisesti ottaen ole edellytyksiä muodostua vakavasti otettavaksi keskusteluksi, sillä perustuuhan se jo lähtökohdiltaan ideologiseen pakkomissioon saada natsit puhdistetuksi menneisyyden taakasta, olettamukseen juutalaisten kieroudesta sekä tekniikaltaan puolestaan pitkälti asian toistoon (Goebbelsin käytännössä testattu ja toimivaksi havaittu ajatus). Edelläolevan vastauksen luettuaan Mufasa lähetti uuden kiivassävyisen viestin ja kirjoitti, että savu (jota ei hänkään voinut olla valokuvassa näkemättä) tulee tietenkin puun polttamisesta lämmitysuuneissa. Ajatuskulku on siis tämä: Jos ei näy savua, ei ole joukkotuhoakaan. Jos taas savua näkyy, tulee se tietenkin poltettavasta puusta. Viis siitä mitä paikallaolleet kertovat, sillä kuten tiedetään natsithan eivät murhanneet juutalaisia. Lopuksi kehotuksen sanoja Rohkaisevaa on kuitenkin kaikenkaikkiaan se, että valtaosa vastaanottamistamme kysymyksistä osoittaa halua päästä asioiden taakse päästä ymmärtämään miten sen kaiken tapahtuminen oli mahdollista. Osa ilmaisee myös syvää liikuttumista. Jatkamme siinä uskossa, että historian synkimpien tapahtumien tunteminen (nimenomaan tunteminen sekä tiedon että tunteen tasolla) on paras este niiden ja muiden samankaltaisten vihanpurkausten toistumiselle. Toivon, että voitte ohjata oppilaita vierailemaan sivustollamme. Se on tehty tukemaan historian opetusta ja on jo ainakin jossain määrin osoittanut täyttävänsä tämän tehtävän. Lisäksi toivon, että koulunne pystyttäisi omannäköisensä muistomerkin holokaustin muistolle sellaisen, jonka ohi ei yksikään satunnainen kulkija kulje sitä huomaamatta. Tällä tarkoitan vuotuisen Vainojen uhrien muistopäivän huomioimista koulun elämässä 27. tammikuuta. Ehkä löydätte aivan oman paikallisen tapanne holokaustin uhrien muiston elävänä pitämiseen. Ja niinkauan kuin oppilaiden joukossa on yksikin, joka kysyy, kuten pääkaupunkiseudun koulusta nimimerkin Jollaksen Jet Li suojissa yhteyttä ottanut nuori:

6 Tuli vaa tossa tommonen mielee että mistä sä voit tietää kaiken tän? Et vissii ollu ite paikalla ni ethä sä voi mitää todistaa? niin me haluamme olla tietoverkon toisella laidalla vastaamassa: Olet oikeassa, emme olleet, mutta keskuudessamme on yhä monia, niin tekijöitä, uhreja kuin sivustaseuranneita, jotka olivat. Kuuntele heitä ja katsele heidän kasvojaan näistä keräämistämme kuvista, ja kerro sinäkin siitä kerran lapsillesi.