YLLITYN JOULULEHTI [1]

Transkriptio

1 YLLITYN JOULULEHTI [1]

2 Vilma Väätäinen PUHEENJOHTAJAN TERVEHDYS Rauhallista Joulua koko kyläseuralle! Kiitos kuluneesta vuodesta! Vuosi on jälleen mennyt nopeasti ja jälkeenpäin miettii tapahtuneita asioita. Ensi vuonna juhlimme kyläseuran 30- vuotiasta taivalta ja suunnitelmatyö käynnistyy tammikuussa. Toivon, että juhlavuoden järjestelyt kokoavat kylän rakentamaan ikimuistoista vuotta ja pitämään huolta kylästämme sekä sen turvallisuudesta. Rauhallista joulua ja onnekasta vuotta 2013!

3 Kuvat: Pia Vuori UUTISIA Joululehti vol 2 KUNTA TIEDOTTAA TIETYÖSTÄ: Hei Yllityn kyläläiset! Parolan Radanvarsitie tulee yhdistämään Yllityn ja Katinalan kylät. Radanvarsitien loppuunrakentamistyöt ovat jo alkaneet ja tien sekä kevyenliikenteenväylän on tarkoitus olla valmiina maalis/huhtikuussa Tie tulee yhdistymään Katinalassa Kaustantiehen. Tien asfaltointi ei kuulu tähän rakennusurakkaan, vaan annamme uuden katualueen painua muutaman talven ennen sen päällystämistä. Vihertyöt tehdään kuitenkin jo ensi kesänä. Hyvää Joulun aikaa! Hattulan Kunta Janne Teeriaho, tekninen johtaja Des$alta maanrakentaja Lasse Avelin (vasemmalla) ja Pirkanmaan verkostopalvelusta sähköasentaja Unto Uusitalo näy;ävät tulevan <en linjaa ja kommentoivat yhteen ääneen, 'Ylli;y, täältä tullaan!'. Kädessäsi on Yllityn historian toinen joululehti. Ensimmäinen ilmestyi jouluna Joululehden toteutuksesta ovat tänä vuonna vastanneet seuraavat kyläläiset: Riikka Happonen, Harri Kuittinen, Päivi Pärssinen, Liisa Salonen, Eevi Viitanen, Ville Viitanen, Pia Vuori ja Vilma Väätäinen. Kiitos kaikille tekijöille ja oikein tunnelmallista joulun aikaa koko kylän väelle! Omat nettisivut ilmestyneet Yllityn kyläseura sai kesällä omat nettisivut! Käykää tsekkaamassa ne osoitteessa Kehitysideat ja palautteet voi osoittaa kyläseuran johtokunnalle tai suoraan nettisivuista vastaaville Pia Vuorelle ja Merja Toivoselle. 30-vuotisjuhlat tulossa Yllityn kyläjuhlia on vietetty perinteisesti kyläläisten kesken keskikesällä. Vuonna 2012 kyläjuhlia vietettiin Pärssisten pihapiirissä. Vuonna 2013 Yllityn kyläseuran 30 vuotista taipaletta juhlistetaan juhannuksen jälkeisenä lauantaina Tarkemmasta juhlaohjelmasta infotaan lähempänä, mutta laittakaahan päivämäärä jo kalentereihinne! Tarkoitus on viettää tällä kertaa tavallistakin suuremmat ja hienommat juhlat juhlavuoden kunniaksi

4 10 kysymystä uudelle valtuutetulle 1. Miten tulit lähteneeksi valtuustoehdokkaaksi? - Ehdokkaaksi lähtemiseen vaikutti suuresti halu päästä vaikuttamaan omassa kunnassa tehtäviin päätöksiin. Olen ollut vuosina 2004 ja 2008 myös ehdolla ja 2004 valittuna vapaaaikalautakuntaan. Tänä vuonna aiemmin kunnanvaltuutettuna ollut henkilö kysyi minua SDP:n sitoutumattomaksi ehdokkaaksi ja siitä se ajatus sitten lähti. Tänä vuonna oli enemmän aikaa ja tahtoa tuoda itseään ja omia arvoja ihmisten tietouteen. 2. Oliko puoluevalinta alusta alkaen itsestään selvä vai kilpailutitko puolueet? - Puoluevalinta on ollut selvä alusta saakka. SDP: n arvot ovat lähimpänä omaa ajatus- ja arvomaailmaani. 3. Uskoitko pääseväsi läpi vai tuliko valinta täytenä yllätyksenä? - Valinta tuli jossain määrin yllätyksenä. Toki tänä vuonna olin aktiivisemmin ehdokastyötä tekemässä kuin aikaisempina vuosina joten varmoja ääniä oli tullut kalasteltua, mutta viimeiseen asti sai silti jännittää. 4. Mihin asioihin aiot ensimmäisenä keskittyä, kun valtuustokausi tammikuussa alkaa? - Valtuustokauden alkaessa tärkeimpiä asioista olisi se, että kunnan palvelut pysyisivät nykyisellä tasolla ja palveluita tuotettaisiin siinä määrin, että Hattula pysyy itsenäisenä kuntana. 5. Mitkä asiat Yllityssä ja alueen ympäristössä vaatisivat mielestäsi parannusta? - Ensimmäisiä mieleeni tulevia parannusehdotuksia olisi kiertoliittymän rakentaminen Kinnalantien ja Hattulantien risteykseen sekä Yllityntien perältä Pälkäneentielle kulkevan peltotien saattaminen koululaisten liikkumiseen sopivaksi kevyen liikenteen väyläksi tien omistajien luvalla. Olisi myös hyvä että Yllityn puiston kevyen liikenteen väylä aurattaisiin talvella kulkukelpoiseksi. Ville Viitanen Valtuutettu (sd.) 6. Joko tiedät lautakuntapaikkasi? Jos et, mikä olisi toivelautakuntasi ja miksi? - Lautakuntapaikoista ei ole vielä tietoa. Omat toivelautakuntani olisivat tekninen lautakunta ja perusturvalautakunta. Ne ovat mielestäni kunnan tärkeimpiä lautakuntia, joissa päätetään merkittävimmät asiat kunnan kannalta. Perusturvalautakunnan puolella kiinnostusta lisää oma ammatti, joka tuo tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon kysymyksiin. 7. Mitä arvelet Hattulan kunnan itsenäisyydelle käyvän kuntarakenneuudistuksessa? - Kuntarakenneuudistuksen myötä toivon Hattulan itsenäisyyden jatkuvan sekä ettei valtio teetä pakkoliitoksia. 8. Entä kunnan sosiaali- ja terveyspalveluille sote-uudistuksen myötä? - Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen myötä perusterveydenhuollon palvelut tulisi säilyttää Hattulassa samalla tasolla kuin nyt. Erikoissairaanhoito vaatii merkittäviä muutoksia, ja myös talouden tasapainottamista. Erikoissairaanhoidon jonot vaatisivat myös lyhennystä, jotta nopeasti hoitoon pääsy turvataan. Myös perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tehtäviä tulisi tarkistella, miettiä hoitopolkuja uudestaan. 9. Voiko sinuun olla yhteydessä, jos kyläläisillä on asiaa päätöksentekijöille? - Minuun voi olla yhteydessä kaikissa mieltä askarruttavissa asioissa ja vien toki viestiä eteenpäin, jos päättäjille on asiaa. - Minuun saa yhteyden joko sähköpostilla ville.viitanen2@gmail.com tai ville.viitanen@pelastuslaitos.fi tai soittamalla Terveisesi kyläläisille? - Haluan kiittää kaikkia minulle vaaleissa äänensä antaneita!! - Koko Yllityn väelle toivon rauhallista Joulun aikaa ja Onnekasta Uutta Vuotta 2013!! Perustiedot: Ville Viitanen, 31v. Ensihoitaja. Perheeseen kuuluu vaimo Susanna, 10kk ikäinen tytär Tinja ja 7-vuotias saksanpaimenkoira. Yllittyyn Viitaset muuttivat syyskuussa 2010, kun talo valmistui. Viitaset valitsivat Yllityn kotinsa rakennuspaikaksi siksi, että se on lähellä paloasemaa. Ville toimii aktiivisena vapaapalokunnan jäsenenä ja sopimuspalokunnan hälytyksiin täytyy ehtiä viiden minuutin sisällä hälytyksestä.

5 ESITTELYSSÄ PÄIVI PÄRSSINEN Kysymykset: Vilma Väätäinen Kuva: Mikaela Löfroth 1. Kuinka kauan sinä ja perheesi olette asuneet Yllityssä? Rakennusprojekti taisi olla mukavan leppoista - asutte kylän ensimmäisessä täysin valmiissa talossa? - Tammikuun lopulla tulee kahdeksan asukasvuotta Yllityssä. Miten nopeasti tämä aika on mennytkään?!? - Perheemme" ei ole aivan tavallinen eli yhteisöömme kuuluvat lisäkseni sisareni Pirkko ja Valtteri-kissa sekä 85-vuotias isä-johannes, joka muutti luoksemme marraskuussa. - Talonrakennusprojektimme käynnistyi melko nopeasti, koska kyllästyimme rivikämppäasumiseen. Ihmetystä kylällä herätti sinkkusisarusten rakennuspuuhat; ehkä "avuttomina naisihmisinä" saimme enemmän "etuuksia" rakennusasioissa. Toki tutun rakennusinsinööri Nikusen apu oli merkittävää. - Talomme taitaa olla ensimmäinen avaimet käteen -talo kylällämme. Aamulla kyläläiset lähtivät töihin ja toimiin alas Yllitynrinnettä, jonka varrella oli silloin yksi talo, ja kotiin palatessaan Yllitynrinteessä olikin kaksi taloa! 2. Olet toiminut kunnan vapaaaikatoimistossa, mutta nyt päätit jättää kunnan varman ja kapean leivän. Miltä yrittäjyys on maistunut? - Ehdin olla kunnallisissa toimistotehtävissä Hattulassa huhtikuusta 1989 lähtien, viimeksi vapaa-aikatoimistossa. Leipä on ollut tosiaan kapea ja pitkä kuin patonki konsanaan. - Perustin toiminimen yli 11 vuotta sitten toimien yrittäjänä puolipäiväisesti. Vuosi sitten jäin vapaalle kokeillen kokopäivätoimista yrittämistä. Onnenkantamoisena sain liiketilan Wetterhoffin talosta. Hieman hattulalaisena epäilin yritystäni siirtää Hämeenlinnaan, mutta se kannatti ja yllätti täydellisesti! - Vapaa-aikatoimistossa vietettiin läksiäisiäni ja nyt olen siis viimein kokopäivätoiminen yrittäjä. Työtä on riittänyt ruuhkaksi asti; kiitos asiakkaitten ja hyvin toimivan "puskaradion"! - Tervetuloa siis kirjansitomooni Wetterhoffin taloon, Palokunnankatu 9:ään. Siellä on myös muita kivoja putiikkeja ja mukava kahvila Hoffi. - Kirjansitomossani sidon uniikit vieraskirjat, albumit tai vaikka omat runot kirjaksi, korjaan kaikenlaiset rikkimenneet kirjat, valmistan kirjoille säilytyskotelot, muutan pehmeäkantiset pokkarit kovakantisiksi yms. Lisäksi tekstailen adresseja, valmiskortteja, kunniakirjoja yms. Pidän kirjansidonnan ja kalligrafian kursseja Vanajaveden opistolla ja oman sitomoni puitteissa. Voit poiketa kotisivuillani ja tietysti kirjansitomossani! Työtä on riittänyt ruuhkaksi asti! 3. Mitä joulu merkitsee sinulle? - Joulu merkitsee valoa pimeän talven keskelle, rauhoittumisen ja joulujuhlan nauttimisen aikaa, ja tietysti Vapahtajan syntymäjuhlaa; eihän muuten jouluakaan ole. Joulumme on lähinnä "aikuisten joulu" eli tunnelmaa ja nauttimista, jouluvaloja ja -musiikkia, herkuttelua, yhdessäoloa; en pidä kaupallisesta joulusta. 4. Ihanin joulumuisto? - Joulumme on vietetty melko perinteisesti aina, joulurauhanjulistus aattona klo 12, siitä alkaa joulu. Lapsena tietysti joulut olivat enemmän jännittäviä: aattona äiti linnoittautui yhteen huoneeseen rapistelemaan, eikä sinne ollut menemistä. Tiesimme, että tämä liittyi jotenkin joululahjoihin. - Näin iäkkäämpänä antoisaa oli seurata pikku- Valtterin ensimmäisen joulun puuhia. Joulukuusi sai olla rauhassa, mutta rapisevalla joulukuusen matolla oli mukava leikkiä. Ja kinkunpaistoliemikattilasta Valtteri-kissa voisi kertoa oman tarinansa... Kyllä kaikissa jouluissa on se oma taikansa - rauhaisaa joulun aikaa Yllityn kylään 5. Mitä tulee mieleen sanoista: joulukinkku: Öiset kinkunpaistovalvojaiset radiosta joulumusiikkia kuunnellen ja välillä puuhellaan klapia lisäten, ihanan tuoksun tulvahdus uunista, kinailu siitä, saako kinkkua maistaa pienen palasen etukäteen. lanttulaatikko: Lanttujen pilkkoaminen ja survoaminen on minun lempihommani... Jouluisen laatikon tuoksu, kanelin hienoinen makuvivahde laatikosta. suklaapukki: Kuului lapsuuden jouluihin, korea päällyspaperi, mutta suklaa harvoin makuelämys. joulutorttu: Joululeivonnainen, pakastimesta MylllynParas-levyjä ja valmista luumuhilloa, kyllä pari torttua nautitaan joka joulu... Ennen nämäkin valmistettiin itse rahkataikinasta ja keitettiin luumusose itse; olikohan ennen vanhaan kaikki parempaa? 6. Terveiset kyläläisille - Yllitynrinne 4:n väki toivottaa kaikille kyläläisille iloista joulun odotusta, rauhaisaa joulun aikaa ja onnellista tulevaa Yllityn kyläseuran juhlavuotta! - Kiitos myös kyläläisille pian päättyvästä tästä vuodesta ja yhteisestä toiminnasta. LIISA SALOSEN JOULUISIA KÄTTENTÖITÄ Jouluisia tunnelmia maalauksissa. Joulunalusaika saa siveltimenkin mielen jouluiseksi. Olen maalannut kaikenlaista pieniä joulua varten paikallisiin joulumyyjäisiin ja lahjaksi. Myös aina niitä jää itsellekin pöydille ja ikkunoille. Tässä muutamia kuvia. Terveisin ja hyvän Joulun toivotuksin Liisa Salonen

6 Miten juhlasta tuli joulu? Teksti: Riikka Happonen Suomen sana joulu tulee muinaisgermaanisesta sanasta jewhla, jolla tarkoitettiin ensin pakanallista keskitalven juhlaa. Samasta kantasanasta ovat peräisin myös ruotsin jul ja eestin jõul. Myöhemmin sana lainattiin suomeen uudelleen ruotsista ja siitä tuli täkäläisittäin joulu. Pakanallista keskitalven juhlaa on siis vietetty täällä jo paljon ennen kristinuskon tuloa maahan. Germaanit viettivät keskitalvenjuhlaa silloin, kun pohjoisen Euroopan talvi oli pimeimmillään ja sama juhla omaksuttiin Suomeenkin. Oikeastaan suomalaisten joulunvietto alkoi jo Tuomaanpäivästä 21. Joulukuuta, jolloin on talvipäivänseisaus eli vuoden lyhin päivä. Silloin perheen miesväki lopetti työnteon. Kansanuskomusten mukaan pieni auringonpilkahduskin Tuomaanpäivänä ennakoi poutaista kesää, kun taas sumuinen ilma lupasi kesähalloja. Vastaavasti uskottiin, että jouluaaton pakkaset tietävät pakkasia toukokuussa. Joulupäivänä päivä pitenee jo kukonaskeleella. Tuuli ja sade ennustivat katovuotta, leuto joulu kylmää ja pakkasjoulu lämmintä juhannusta. Jouluyön tähtitaivas oli puolestaan hyvän sieni- ja marjavuoden merkki. Joulupäivänä syötiin ja juotiin tulevan vuoden onneksi ja jätettiin ruoka yöksi pöytään haltijoita ja vainajia varten. Tapaninpäivä on ensimmäisen marttyyrin, Pyhän Stefanoksen, muistopäivä. Stefanos oli alkuseurakunnan jäsen, joka koki ensimmäisen marttyyrikuoleman Jerusalemissa vuonna 35 ja hän on myös hevosten suojeluspyhimys. Pohjolassa tapaninpäivää juhlittiinkin nimenomaan hevosten ja hevosmiesten päivänä. Miehet söivät aterian ryyppyineen tallissa Talli-Tapanin eli hevosten herran kunniaksi. Lisäksi ajeltiin hevosilla, käytiin kylässä huvittelemassa ja tanssimassa. Myös naiset osallistuivat tapanina seuraleikkeihin, laululeikkeihin ja arvoitusten kyselemiseen vietettiin joulunajan keskispyhää, jolloin tanssittiin ja leikittiin ja joulumuorit kulkivat talosta taloon. Viattomien lasten päivänä olivat sallittuja vain pienet työt kuten kutominen. Silloin tarkkailtiin metsän puita: jos ne olivat puhdistuneet lumesta, tuli hyvä vuosi. Viidentenä joulupäivänä nuoret miehet kuljettavat talosta taloon riukua, johon on ripustettu äänekkäästi kolisevia esineitä ja juomankeruuastioita. Uudenvuoden aattona ajettiin parta ja voideltiin kengät, sillä näitä töitä ei tarvinnut enää tehdä koko vuonna. Ajateltiin, että tietää rikastumista, kun kuuntelee naapurin oven takana ja kuulee puhuttavan rahasta. Uutena vuotena herättiin mahdollisimman varhain, jotta oltaisiin pirteitä koko vuosi. Usva merkitsi hallaa heinäkuussa ja pilvinen päivä hyvää tattivuotta. Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä kannatti välttää myös riitelemästä, sillä muuten piisasi riidan aihetta koko vuodeksi. Loppiaisena oli satanut puolet talven lumesta. Silloin alkavat talven selkä- eli härkäviikot. Jos lähti pilkille, vetehinen saattoi kertoa koko elämän avannolla kuuntelijalle. Nuutinpäivää vietettiin aiemmin 7. tammikuuta. Silloin syötiin viimeiset jouluruuat ja nuuttipukit kiertelivät talosta talon tyhjentämässä oluttynnyreitä. Tähän päättyi pariviikkoinen joulun juhlinta. Kuinka joulupukki sitten liittyi suomalaiseen joulunviettoon? Länsimaisen joulupukin esikuvana pidetään 300-luvulla elänyt Pyhää Nikolausta, joka toimi piispana Myrassa, Vähässä-Aasiassa. Pyhä Nikolaus suojeli merenkulkijoita, kalastajia, saaristolaisia ja kauppiaita. Vanhoilla suomalaisilla Nikolaus on ollut metsänlintujen suojelija, "Pohjolan isäntä" ja "Metsänjumala". Pohjoismaissakin Nikolaus kuului vanhimpien tunnettujen pyhimysten joukkoon. Esimerkiksi Turun tuomiokirkossa on myöhäiskeskiajalla ollut pyhimykselle omistettu alttari. Nikolaus oli jo keskiajalla muun muassa lasten suojelija, ja monissa paikoin lapsille jaettiin lahjoja Nikolauksen päivänä Tämän tavan alankomaalaiset protestantit veivät mennessään Yhdysvaltoihin, joissa pyhimyksestä vähitellen kehittyi savupiipusta sisään sukeltava, poroilla ajeleva joulupukki. Keskieurooppalaiset lahjoja tuovat Nikolauksen jälkeläiset alkoivat tulla Suomessa tunnetuiksi 1800-luvun alussa. Ne risteytyivät kotoperäisten joulunajan naamiohahmojen kuten nuuttipukkien kanssa. Pukiksi naamioituneiden nuorukaisten oli tapana kierrellä taloissa ruokaa ja ryyppyjä kerjäämässä. Suomalainen joulupukki pukeutui aluksi paksuun harmaaseen turkkiin mutta vaihtoi sen sitten toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaismalliseen Coca-cola-mainoksista tuttuun punaiseen nuttuun. Joulutonttu ilmestyi suomalaisiin uskomuksiin 1800-luvun lopulla. Jouluna haltiatonttua muistettiin kupillisella ohrapuuroa. Myös joulusaunaan viimeinen kylpijä jätti ylimääräisen vastan. Joulutontut jakoivat ennen lahjoja jouluna omatoimisesti, mutta nykyään ne mielletään joulupukin apulaisiksi, jotka tekevät lahjoja lapsille. Nykyisenkaltaisia joululahjoja on Suomessa lahjoitettu kaupunkiväestön keskuudessa jo luvulla, mutta maalla lahjojen anto yleistyi vasta sata vuotta myöhemmin. Ennen vanhaan lahjoihin sepitettiin usein pieni runo omistusvärssyksi.

7 Olkipukeista joulukuuseen Ensimmäiset jouluiset koristeet maaseudulla olivat lattialle levitettyjä olkia ja muita olkitöitä, kuten himmeleitä ja olkipukkeja. Olkipukit liittyvät Pyhään Nikolaukseen ja himmeli on puolestaan vanha hämäläinen tai lounaissuomalainen koriste. Lattiaoljista luovuttiin 1800-luvulla, sillä niistä aiheutui usein tulipaloja, koska pärevalkeat, oljet ja jouluolut eivät olleet hyvä yhdistelmä. Samoihin aikoihin Suomen koteihin rantautuivat ensimmäiset joulukuuset. Jo muinaiset egyptiläiset olivat käyttäneet puisia pyramidin muotoisia koristeita keskitalven aikaan. Tapa levisi Venäjälle ja Pohjoismaihin, missä koristeeseen lisättiin oksia, jotka sytytettiin palamaan. Tähän tapaan yhdistyi pohjoismainen perinne koristaa talvipäivänseisausta vihrein oksin. Nykyisen muotoinen joulukuusi on kotoisin Saksasta, jossa sitä käytettiin jo ainakin 1500-luvulla. Perinne joulukuusen hankkimisesta saapui Suomeen ensin 1800-luvulla säätyläiskoteihin, sitten talonpoikaistupiin ja 1880-lukujen tienoilla. Joulukuusi yleistyi kuitenkin vasta luvun alussa. Yleistymistä edisti vanhan kansan tapa laittaa koristeeksi juhannus-, nimipäivä- ja hääkuusia. Merkittävä joulukuusiperinteen levittäjä Suomessa oli kansakoulunopettajia kouluttanut Jyväskylän seminaari, jossa alettiin pitää joulun alla omia kuusijuhlia. Tapa levisi seminaarista valmistuneiden opettajien mukana ympäri maata. Kuusenkoristeita askartelivat aluksi koululaiset opettajiensa johdolla luvulla suosituimpia kuusenkoristeita olivat kiiltelevät ja rosopintaiset pallot sekä suipot, käpyä muistuttavat koristeet. Siniristilippunauhat tulivat muotiin Suomen itsenäistymisen jälkeen. Joulukortit ja -kalenteri Joulukorttien edeltäjänä pidetään englantilaisten sisäoppilaitosten oppilaiden jouluaineita, joita he kirjoittivat kotiväelleen. Joulukorttien kotimaa on Englanti, jossa museonjohtaja Sir Henry Cole tilasi vuonna 1843 taiteilija John Calcott Horsleylta joulutervehdykseksi painetun kortin. Joulukorttien lähettäminen yleistyi Euroopassa nopeasti postinkulun nopeutuessa. Suomessa 1800-luvun lopulla lähetetyistä joulukorteista valtaosa oli painettu Saksassa tai Ruotsissa. Perinteisessä joulukortissa suosittuja aiheita olivat talvi, lumiset maisemat ja lumiukot. Kaikkein suosituimmat aiheet ovat kuitenkin joulupukki ja tontut. Joulukalenteri tai adventtikalenteri rantautui Suomeen vasta 1940-luvulla. Ensimmäiset adventtikalenterit olivat kauniita, graafisia piirustuksia, joissa oli avattavia numeroituja luukkuja. Avatun luukun takaa paljastui aina jokin uusi, yleensä jouluun liittyviä pienoiskuva. Suomalaisessa kuvakalenterissa on perinteisesti ollut luukussa 6 Suomen lipun kuva itsenäisyyspäivän kunniaksi ja luukusta 13 on löytynyt kuva kynttiläkruunupäisestä Lucia-neidosta Lucian päivää juhlistamaan. Adventtisunnuntait on kuvattu pienoiskuviin kynttilöin; ensimmäisenä adventtina kynttilöitä on yksi, toisena kaksi jne. Kuusijuhlista pikkujouluihin 1900-luvun puolelle saakka jouluajan juhlinta kiertueineen ja kyläilyineen painottui joulupyhien ja loppiaisen tai nuutinpäivän väliseen aikaan Pikkujoulut alkoivat yleistyä kansakoulujen kuusijuhlien myötä, joita järjestettiin Lucian päivänä tai syyskauden päätöspäivänä. Kuusijuhlien keskeisiin ohjelmiin kuului jouluevankeliumin ja virsien veisuun ohella myös satunäytelmä, jossa joulun lahjojentuojien eri perinteet katolisesta Nikolaus-kultista muuntunut joulupukki tonttuineen. Myös keskieurooppalaisperäiset jouluenkelit usein olivat sulassa sovussa samalla näyttämöllä joulukuusen vieressä luvun alkuvuosikymmeninä ylioppilasosakunnat alkoivat viettää pikkujouluja marras-joulukuun vaihteessa. Juhla alkoi vakavahenkisemmällä ohjelmalla mutta illan mittaan ohjelma muuttui keveämmäksi. Osallistujat toivat tullessaan lystikkäitä lahjoja joiden yhteyteen oli riimitelty paketin sisältö jotenkin kuvaavia runoja. Lahjojen jakoon liittyi leikkimielisiä puheita. Muuna ohjelmana saattoi olla kuvaelmia, kuten tiernapoikanäytelmä. Juhla huipentui joulupuheen tai -saarnan ryydittämään joulupuuron syöntiin. Puuroon kätketyn mantelin uskottiin merkitsevän löytäjälleen pikaista avioliittoa. Osakunnista pikkujoulujen vietto levisi yhdistyksiin ja järjestöihin, urheiluseuroihin, ammattiyhdistyksiin ja lopulta työpaikoille. Työpaikkapikkujouluja alettiin viettiin luvuilla, aluksi toimistoissa ja virastoissa, sitten muillakin työpaikoilla. Varhaisemmissa pikkujouluissa eri henkilöstöryhmät juhlivat erikseen alkaen konttori- ja virastoväestä, mutta sittemmin koko henkilökunta on juhlinut yhdessä yhtiön vastatessa yleiskuluista ja ohjelmasta. Antti joulut alottaa, Tuomas tupaan taluttaa. Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti sen pois viepi. Annana oluet pannaan, jouluna joukolla juodaan. Lähteet: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Kotiliesi Wikipedia

8 HÄMÄLÄISTÄ JOULURUOKAA Teks$: Vilma Väätäinen Äi<ni on oikein keicönsä helmi. Ruoka on maistuvaa ja maukasta. Toiveena jokaisella äidillä varmas< on, e;ä tytärkin oppisi ruuanlaiton jalon taidon. Siitä varmaankin johtuen olen saanut jopa kaksi Ko<ruoka- kei;okirjaa lahjaksi. Ensimmäistä olen käy;änyt ahkeras< ja hartaas< olen yri;änyt oppia. Elätän toiveita, e;ä si;en isona ja eläkkeellä minäkin osaan. Onneksi siis pian on joulu. 1. Säästäväisyys on hyvä asia, mutta kun on kyse juhla-ateriasta, emäntä ei saa olla liian tarkka. 2. Ruuan hauska ja aistikas asettaminen, pöydän huolellinen kattaminen ja koko kodin juhlakuntoon laittaminen on yhtä tärkeää kuin itse ruoka. 3. Ja kaiken kruunaa jälkiruokakahvi. Sen tulee olla voimakasta, tarjotaan ilman leipää ja mieluimmin eri huoneessa, joka on Kotiruoka- Keittokirja kotia ja koulua varten; 1948) Olen kotoisin Hämeestä. Hämäläisen perinteiseen joulupöytään kuuluu erityises< imelle;y perunalaa<kko. Jos sitä ei ole ennen syönyt, makuelämys voi olla uusi. Makea ais<mus ei ole to;uma;omien mieleen, olen kuullut erityises< pohjalaisen maistelevan hyvinkin pitkään imelle;yä perunaa. Perunalaa<kon ohjeita olen lukenut useasta teoksesta, mu;a aina palannut vanhaan, kirjoite;uun resep<in. keite;yjä perunoista, survotaan ja imelletään. Voita ja maitoa sekä mausteita. Ohjeen mukaan tekemällä ei voi kuulemma epäonnistua, mu;a aina se ripaus suolaa tai nokare voita on tekijän hyppysissä. Nyt en kuitenkaan laita teille vinkkejä tuoreesta kei;okirjasta ja vaan saamastani helmestä eli vuoden 1946 Ko<ruokaa- kirjasta. Se on kirjan 14. painos ja luo perheenäidille haaste;a sekä <etotaitoa selvitä kuten ne papit ja kartanon rouvat konsanaan tai paremminkin heidän palvelijat. Seuraavilla ohjeilla toivotan kaikille rauhaisaa joulunaikaa ja leppoisia hetkiä.