Kaivannaistoiminta Pohjois-Karjalan aluekehityksessä. Strategiset valinnat

Transkriptio

1 Kaivannaistoiminta Pohjois-Karjalan aluekehityksessä Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Joensuu

2 Kaivannaistoiminta Pohjois-Karjalan aluekehityksessä Raimo Turunen Painosmäärä Pohjois-Karjalan maakuntaliitto Pielisjoen linna Siltakatu JOENSUU kirjaamo@pohjois-karjala.fi Kansi Valokuvat Taitto Tekstin viimeistely Satu Reinikainen Painopaikka 2

3 Sisältö Kuvaluettelo Saatteeksi 5 Tavoitetila vuosiluku Johdanto Suomen kallioperä Kaivannaisalan määrittely Toimintaympäristö Globaali toimintaympäristö Kansalliset puitteet Alueellinen merkitys Ala liiketoimintana Ympäristö- ja sosiaalinen vastuu Kaivannaisala Pohjois-Karjalassa Geologiset ominaispiirteet ja teollisuuden kehittämisen lähtökohdat Mineraalivaranto Yritystoiminta Palvelut ja koulutus 39 2 Kehittämisen reunaehdot (tuleeko alla olevaan tekstiin alaotsikoita) 40 3 Kehittämistoimenpiteet TK-toiminnan kehittäminen Venäjäyhteistyön lisääminen Yritysten kehittäminen Osaamisen vahvistaminen Rajapintojen hyödyntäminen 45 4 Vaikutusten arviointi Muut sosiaaliset, kulttuurilliset ja ekologiset vaikutukset 48 5 Yhteenveto 50 Liiteluettelo Liitteet 3

4 Kuvat Kuva 1 Panostus malminetsintään 14 Kuva 2 Toimintaympäristö vuonna Kuva 3 Kaivosten kokonaislouhinta Kuva 4 Kaivostoiminta Kuva 5 Malmi- ja hyötykivilouhinta Kuva 6 Malminetsintä Kuva 7 Maakuntakaavan kaivannaismerkinnät 28 Kuva 8 Kaivostoiminta ja louhinta 36 Kuva 9 Kivenleikkaaminen, muotoilu ja viimeistely 37 4

5 Saatteeksi Kaivannaistoiminta Pohjois-Karjalan aluekehityksessä Strategiset valinnat on osa Pohjois-Karjalan maakuntaohjelmaa (POKAT 2017 Pohjois- Karjalan maakuntaohjelma). Maakuntaohjelma on aluekehityslain mukaisen suunnittelujärjestelmän puolipitkän aikavälin (4 vuotta) aluekehityssuunnitelma. Maakuntaohjelma puolestaan perustuu maakuntasuunnitelmaan, jonka aikajänne on vuotta (ks. sanasto). Kaivannaisstrategia on maakunnallinen tahdonilmaus siitä, miten kaivannaisalaa tulee kehittää. Siinä määritellään kaivannaistoimialan rajat, kuvataan luonnonolot ja toimintaympäristö, asetetaan kehittämisen tavoitteet ja painopisteet sekä esitetään kehittämistoimet. Asiakirja sisältää myös SOVA-lain mukaisen vaikutuksien arvioinnin. Kaivannaisstrategian piiriin kuuluvat kaivoslain mukaiset kaivannaiset turve pois lukien. Uraanin etsintää ja rikastamista koskeviin seikkoihin ei tässä suunnitelmassa oteta kantaa, koska ne on määritelty lainsäädännöllä valtiovallan ja kunnallisen itsemääräämisoikeuden piiriin kuuluviksi asioiksi. Toisaalta maakunnan alueella ei tehdä uraaninetsintää, eikä ole uraanikaivoshankkeita. Kehittämisen keskeisiksi tavoitteiksi asetetaan POKAT 2017 linjausten toteuttamiseksi: Kaivannaisala säilyy edelleen Pohjois-Karjalan talouden kivijalkana. Työpaikkojen määrä lisääntyy 500:lla ja välillisten työpaikkojen määrä 300:lla. Alalla työskentelee suoraan noin henkilöä ja välillisesti noin henkilöä. Uusia metallimalmikaivoksia syntyy yksi. Uusia luonnonkivilouhimoita syntyy 2 3. Uusia teollisuusmineraalilouhimoita syntyy yksi. Pohjois-Karjala on merkittävä kaivannaisteollisuuden koulutus-, kehittämisja tutkimustoiminnan harjoittaja. Kaivannaisalan tietämys ja harrastus kehittyvät. Maakunnassa on hyvä toimintaympäristö ja kaivannaistoiminnalle myönteinen ilmapiiri. Maakunnan poikkeuksellisen pitkää kaivoshistoriaa hyödynnetään matkailussa. 5

6 Tavoitetila 2030 Tutkimus- ja kehittämistoimenpiteiden ansiosta Pohjois-Karjala on vuonna 2030 kansainvälisesti tunnettu kaivannaisteollisuusmaakunta. Alueella on neljä vahvaa kiviteollisuuden haaraa: vuolukiviteollisuus, kovien kivilaatujen louhinta- ja jalostaminen, kalliokiviaineksia tuottava teollisuus sekä kaivosteollisuus, joka tuottaa metalleja ja teollisuusmineraaleja kotimaahan ja maailman markkinoille. Kaivannaisteollisuudesta ja sen liitännäisistä on kehittynyt maakunnalle tärkeä talouden tukijalka, jota hyödynnetään monin tavoin maakunnan elinkeinotoiminnan kehittämisessä ja markkinoinnissa. Siinä (Teollisuudessa) ja siihen liittyvissä toiminnoissa työskentelee maakunnassa yhteensä henkilöä. Yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on 500 miljoonaa euroa. Pohjois-Karjala on säilyttänyt kansainvälisen ykköstilan vuolukiven louhijana ja vuolukivituotteiden valmistajana. Vuolukiviteollisuuden rinnalla ns. kovien luonnonkivien tuotanto on kehittynyt ripeästi. Uniikit liuskekivityypit kuuluvat erityyppisten graniittien lisäksi maailman merkittävimpien kivialan toimijoiden valikoimiin. Huomattavimmat kiviesiintymät on paikannettu ja tutkittu. Uusiin hyödyntämiskelpoisiin esiintymiin on avattu 4 6 louhimoa. Luonnonkivituotannon kylkiäisenä ja omana teollisuudenhaarana ovat korkealaatuiset kalliokiviainekset korvanneet harjuaineksen kotimaan rakennustoiminnassa ja löytäneet tiensä Pietarin, Moskovan ja Itämeren eteläpuolen valtioiden kasvaville kiviainesmarkkinoille. Edullisen laivakuljetuksen mahdollistavan Saimaan kanavan vaikutuspiiriin on syntynyt monta kalliokiviaineslouhosta ja jalostuslaitosta. Alueen teollisuusmineraalien tuotannossa talkin tuotanto säilyy edelleen vahvana. Monia uusia esiintymiä on otettu tuotantoon. Tutkimuksen ja tuotekehityksen myötä teollisuusmineraalien käyttö on laajentunut, lisääntynyt ja monipuolistunut, mikä on rohkaissut myös uusia toimijoita uusien ja uudentyyppisten raaka-ainevarojen hyödyntäjiksi. Uusien etsintämenetelmien ansiosta maakunnasta on paikannettu useita uusia ja uudentyyppisiä, kallion pintaan ulottuvia ja pintaan puhkeamattomia metallisia malmiesiintymiä. Parhaimmat niistä ovat jo tuotannossa, mutta monet ovat vielä teknistaloudellisten selvityksen alla. Outokummun alueella kehitettyä syvämalmitutkimusmenetelmää kehitetään edelleen. Syvämalmioiden hyödyntämiseen sovelletaan uusia, luontoa säästäviä louhinta- ja rikastusmenetelmiä. Lisäksi metallien kasvavan kysynnän ja siitä aiheutuvan hinnan nousun, sekä kehittyneiden ja kustannustehokkaiden louhinta-, rikastus- ja jalostustekniikoiden ansiosta aiemmin taloudellisesti kannattamattomat malmiaiheet on malmeiksi muuttumisen myötä otettu tuotantoon. Metallisten malmien uusi, ympäristöystävällisempi ja luontoa säästävä teknologia on käytössä. Pohjois-Karjala on kansallisesti ja kansainvälisesti tunnettu kaivannaisalan ammatillinen kouluttaja. Itä-Suomen yliopisto Joensuussa on tunnettu yhteiskunnallisen kaivostutkimuksen edelläkävijänä. Sillä on merkittävä rooli kansainvälisessä kaivosten sosiaalisten vaikutuksia arvioivassa tutkimuksessa ja keskustelussa. Tutkimus- ja koulutustarjonta kehitetään vastaamaan kotimaisten ja kansainvälisten yritysten uusia tarpeita ja vaatimuksia. Koulutuksen ja tutkimuksen ansiosta yritysten työntekijöiden osaaminen ja ammattitaito ovat korkeaa kansainvälistä tasoa. Yrityksissä kehitetään ja hyödynnetään alan uusinta, luontoa säästävää tuotantotekniikkaa. GTK:n Outokummun mineraalitekniikan laboratorio (GTK mintec) on verkottunut alan kotimaisten ja kansainvälisten tutkimuslaitosten 6

7 kanssa. Se on Euroopan johtava kaivosteollisuuden ja ympäristöteknologian prosessien tutkija, kehittäjä ja testaaja. Joensuun Seudun Kehittämisyhtiö JOSEK on vahva alueellinen elinkeinojen kehittämiseen keskittynyt toimija, joka panostaa merkittävästi toimialan kehittämiseen maakunnassa. Yritys on vahvasti verkottunut alan kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Maakunnassa vuonna 2016 käynnistynyt Mining Geopark jakaa toimialan puolueetonta informaatiota kansalaisille ja vaikuttaa myönteisesti alan imagon rakentumiseen. Outokummun kaivosmuseo, Juuan Kivikeskus, Koli ja Möhkön ruukkimuseot ovat keskeiset toimijat Unescon mandaatilla toimivassa Mining Geoparkissa. Geopark on osa maailmanlaajuista yli sadan Geoparkin muodostamaa kansainvälistä geologiaan ja luontomatkailuun erikoistunutta yhteistyöverkostoa. Suomen Kivikeskus on ollut merkittävä geo- ja kulttuurimatkailukohde ja kaivannaisteollisuuden imagon rakentaja. Keskuksen laboratorio on kansainvälisesti tunnustettu luonnonkiven standardisoinnin tutkimus- ja testauslaitos, joka on mukana alan eurooppalaisessa tutkimustyössä. Outokummun kaivosmuseo on saanut valtakunnallisen erikoismuseon statuksen. Tämän lisäksi kaivosmuseolle on saatu uudet, riittävät ja asianmukaiset näyttely-, arkisto- ja varastotilat. Museon kansainvälistä markkinointia hoidetaan yhteistyössä Geopark-verkoston. 7

8 1 Johdanto Pohjois-Karjalan maakuntaliitto on lakisääteinen aluekehitysviranomainen, joka vastaa maakunnan aluekehitysohjelmien laatimisesta ja niiden toteuttamisesta (laki alueiden kehittämisestä ja rakennerahastotoiminnan hallinnoinnista 2014). Tämä tapahtuu ohjelma- ja hankepohjaisesti. Kaivannaisala on ollut yksi aluekehityksen painopisteala vuodesta 1994 lähtien. Pohjois-Karjalan maakuntaohjelman yleisenä tavoitteena on edistää talouden kasvua ja nostaa siten maakunnan asukkaiden elintasoa ja hyvinvoinnin edellytyksiä. Se toteuttaa vuonna 2010 valmistunutta Pohjois- Karjala maakuntasuunnitelmaa, joka linjaa maakunnan kehitystä aina vuoteen 2030 saakka. Lisäksi maakuntaohjelma kokoaa ja sovittaa yhteen kaikki alueella toteutettavat ohjelmat. Maakuntaohjelmassa kivi- ja kaivannaisklusteri on yksi tuotannollinen painonpisteala. Maakuntaohjelmassa kivi- ja kaivannaisklusterista on todettu seuraavaa: Pohjois-Karjalan kivi- ja mineraalialan kehitysnäkymät ovat rohkaisevat. Viime vuosina on avattu uusia kaivoksia, kuten Pampalon kultakaivos Ilomantsissa ja Kylylahden kupari ja kobolttikaivos Polvijärvellä. Koko Fennoskandian alue on voimakkaan tutkimuksen ja malminetsinnän kohteena. Pohjois-Karjalaa voidaan perustellusti luonnehtia Suomen luonnonkiviteollisuuden keskukseksi. Koko klusterin tärkeimmät asiakastoimialat ovat perusmetalliteollisuus, rakennus- ja kiinteistötoimiala, energiatoimiala sekä alan tutkimus- ja koulutuspalvelut. Kivi- ja kaivannaisalalla on Pohjois-Karjalassa noin teollista työpaikkaa. Maakunnan alue- ja tuotantorakenteelle kivi- ja kaivannaistoiminnalla on huomattava alueellisesti tasapainottava merkitys. Toimipaikat sijaitsevat pääasiassa Ilomantsin, Juuan, Outokummun ja Polvijärven alueilla. Merkittävää on, että alan työpaikat pysyvät maakunnassa tukien erityisesti maaseudun työpaikkakehitystä. Osaamisen alueella Suomen kivikeskus ja Geologian tutkimuskeskuksen laboratorio- ja koetehdastoiminta sekä alan koulutus verkottuu osaksi kansainvälistä alan osaamis- ja resurssikeskusta ja osallistuu alan kansainvälisen verkoston toimintaan Kehittämiskysymykset - Tutkimusinfrastruktuurin sopeuttaminen ajan tarpeisiin - Maakunnan omien vahvuuksien ja erityisalojen hyödyntäminen tutkimustoiminnassa - Sosiaalisen toimiluvan ympäristövastuullisuuden kysymysten tutkiminen ja ratkaiseminen - Maakunnan kehittäminen kivi- ja kaivannaisalan operatiivisen koulutuksen johtavaksi alueeksi - Oikean tiedon välittäminen nykyaikaisesta kaivannaistoiminnasta - Geologisten erityispiirteiden hyödyntäminen myös muussa elinkeinotoiminnassa Kaivannaisala on viime vuosina kokenut suuria muutoksia. Metallien laskeva hintakehitys ja kysynnän hiipuminen ovat kiusanneet kaivannaisalaa erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kuitenkin alan hyvä toimintaympäristö on pitänyt yllä kansainvälisten yhtiöiden kiinnostusta Suomen mineraalivarantoihin. Vuonna 2013 alkanut kansainvälinen talouslama hillitsi kansainvälisten toimijoiden rahoittamia hankkeita merkittävästi vuonna Toisaalta 8

9 taantuma tarjoaa tilaisuuden valmistautua ja valmistella uudet hyödynnettävät esiintymät tuotantokuntoon ennen seuraavaa nousukautta. Uudet päästönormit ja puun polttotekniikan kehittäminen niiden mukaiseksi ovat hillinneet vuolukivijalostajien uunimarkkinoita. Myös alan kehittämisen ongelmia on tunnistettu. Näitä ovat muun muassa raaka-ainevarantojen huomioon ottaminen maankäytön suunnittelussa ja luonnonvarojen hyödyntämistä edeltävät ja toiminnan aikaiset lupaprosessit. Kaivannaisalan lisääntyneen merkityksen vuoksi Pohjois-Karjalan maakuntaliiton maakuntahallitus päätti keväällä 2008 laatia maakunnalle erillisen kaivannaistoimintastrategian. Sen laatimisesta, seurannasta ja päivittämisestä vastaa Pohjois-Karjalan maakuntaliiton toimisto. Työtä ohjaa maakunnan kaivannaistoimintatyöryhmä. Kaivannaistoimintastrategia on maakunnallinen tahdonilmaus siitä, miten kaivannaisalaa tulee maakunnassa kehittää. Se on laadittu aluekehityksen näkökulmasta, ja se täydentää ja täsmentää, mitä maakuntasuunnitelmassa ja maakuntaohjelmassa kaivannaisalasta on esitetty. Se on myös kuvaus tämänhetkisestä kaivannaistoiminnan tilanteesta ja toimii pohjana hankesuunnittelulle, hankevalmistelulle, alueiden käytölle ja päätöksenteolle. Strategia valottaa jälleen kerran kansainvälisen talouslaman synkistämää tilannetta. Tulevaisuudenkuvassaan se pyrkii hyödyntämään tulevan nousukauden suomat mahdollisuudet täysimittaisesti. Tässä asiakirjassa on kyse vuonna 2010 valmistuneen kaivannaisstrategian päivittämisestä vastamaan uuden maakuntaohjelman tavoitteita ja viimeisimpiä toimialakuvauksia. 1.1 Suomen kallioperä Suomen kallioperä kuuluu prekambriseen Pohjois- ja Itä-Euroopan peruskallioalueeseen eli niin sanottuun Fennosarmatian peruskalliokratoniin, joka on yksi Euraasian mantereen vanhimmista osista. Kratonin kallioperä on paljastunut ainoastaan Fennoskandian ja Ukrainan alueella, muualla se on nuorempien sedimenttikivien peittämä. Ruotsissa ja Norjassa Fennoskandian kilven peruskallio rajoittuu kaledoniseen vuorijonoon. Virossa prekambrinen kallioperämme painuu loivasti paleotsooisten ja niitä nuorempien sedimenttikivien alle kuten kaakossa Venäjällä (liite 1). Peruskalliomme tärkeimmät kehitysvaiheet sijoittuvat ajassa ja miljoonaa vuotta taaksepäin. Melkoinen osa maan pohjois- ja itäosasta kuuluu miljoonaa vuotta vanhaan arkeeiseen kallioperään (liite 2). Valtaosa pohjoisosan sekä etelä- ja keskiosan kallioperästä lukeutuu miljoona vuotta sitten syntyneeseen varhaisproterotsooiseen, svekofenniseen kallioperään. Arkeeisen ja svekofennisen kallioperän saumavyöhyke on terävä, mutta arkeeisella alueella on monin paikoin iältään varhaisproterotsooisia metasedimenttejä, metavulkaniitteja ja syväkiviä, jotka syntyivät miljoonaa vuotta siten arkeeisen mantereen repeytyessä ja tasoittuessa. Kallioperästä selvä vähemmistö on miljoonaa vuotta nuorempaa. Merkittävimmät nuorista muodostumista ovat Etelä-Suomen keskiproterotsooiset, miljoonan vuoden ikäiset rapakivigraniitit sekä jotuniset, miljoonaa vuoden ikäiset savi- ja hiekkakivet miljoonaa vuotta vanhoja, joskus timanttipitoisia kimberliittipiippuja ja lamproidijuonia tavataan paikoin keskittyminä Pohjois-Savosta ja Itä-Kainuusta. 9

10 Näitäkin nuorempia vendisiä, miljoonaa vuotta vanhoja ja paleotsooisia, miljoonan vuoden ikäisiä sedimenttikiviä esiintyy vaatimattomina muodostumina ainoastaan Länsi-Suomen rannikolla. Jokunen Kuolan devonikautisten alkali-intruusioiden kanssa samanikäinen (400 miljoonaa vuotta) intruusio tavataan Savukoskelta ja Kuusamosta. Keski- ja Itä- Suomi ovat osa geologisesti merkittävää, vanhimman arkeeisen maankuoren ja paljon myöhemmin muodostuneen proterotsooisen maankuoren rajaseutua. Alueelta lounaaseen päin siirryttäessä esiintyy yhä nuorempia proterotsooisia kivilajeja, jotka laattatektonisten voimien vaikutuksesta ovat kukin vuorollaan kasautuneet arkeeisen ytimen reunaan muodostamaan uutta maankuorta (svekofenninen saarikaarisysteemi). Pohjois-Suomessa on merkittävä Lapin granuliittimuodostuma, joka koostuu erilaisista gneisseistä. Se on työntynyt maankuoren alaosista nykyiseen eroosiotasoon. Etelä-Suomen proterotsooisen maankuoren kehitys ja vuorijonopoimutus alkoi suunnilleen samaan aikaan, miljoonaa vuotta sitten. Svekofenninen saarikaarisysteemi edustaa poikkeuksellista orogeniatyyppiä, jossa syntyi suuri määrä graniitteja ja lämpötila nousi erittäin korkeaksi maankuoren yläosissa. Korkeaksi kohonnut lämpötila aiheutti voimakkaan uudelleenkiteytymisen (eli metamorfoosin) vulkaanisissa ja sedimenttisissä kivissä. Voimakkaassa metamorfoosissa kivet sulivat osittain ja niistä syntyi seoskiviä eli migmatiitteja, jotka ovat graniittien ohella Etelä-Suomen yleisimpiä kiviä. Rapakivigraniitit sitä vastoin ovat saaneet alkunsa maankuoren alaosassa tapahtuneesta sulamisesta. Teollisuuden hyödyntämät maankamaran raaka-aineet ovat kivilajeja kivilajien joukossa, joten niiden syntyä säätelevät samat kallioperän geologiset syntyprosessit. Voidaankin sanoa, että mitä paremmin tunnemme kallioperämme, sitä paremmin voimme hyödyntää sen raaka-ainevaroja. Nykyisen tiedon perusteella Suomessa maankuoren paksuus vaihtelee 45 ja 60 kilometrin välillä ja sen koostumus vastaa maanpinnalta saatua geologista kuvaa monen kilometrin syvyyteen asti. Kuitenkin maankamaran raakaainevarannot tunnetaan vain maan pintaosista. Suomen syvimmässä kaivoksessa louhinta ulottuu ainoastaan metrin syvyyteen (Pyhäsalmen kaivos). Suomen syvin kairausreikä on vain metriä syvä (Outokummun syväreikä). Kuitenkin moderni louhintatekniikka sallii malmien hyödyntämisen jopa yli metrin syvyyteen asti. Kallioperästä on Manner-Suomen alueella näkyvissä avokalliona ainoastaan 5 6 %, mikä rajoittaa melkoisesti maan pinnalta tehtävää ja suoraan geologiseen havainnointiin perustuvaa malminetsintää. Uusien geofysikaalisten etsintämenetelmien ja nykyistä tarkemman geologisen tutkimustiedon avulla on lähitulevaisuudessa mahdollista löytää uusia, pintaan puhkeavia mutta ennen kaikkea lähellä maan pintaa ja syvemmällä maankuoressa olevia metallisia malmeja. Niiden yhteismäärä tullee olemaan tähän mennessä louhittuja malmeja suurempi. Suomen kallioperästä saatavia metallisia malmeja ovat kromi, nikkeli, kupari, sinkki ja kulta. Erityisesti kromivarannot ovat huomattavat. Viime vuosina Suomi on noussut kuparin, nikkelin ja kullan tuottajana EU-alueen merkittäväksi tekijäksi. Muita lähitulevaisuudessa mahdollisesti tuotantoon tulevia metalleja ovat litium, platina, palladium ja mahdollisesti niobi. Lisäksi elektroniikkateollisuuden tarvitsemien niin kutsuttujen hightech-metallien (litium, indium, gallium, germanium, niobi, tantaali, titaani ja harvinaiset maametallit) tutkimus ja potentiaalisuuden arviointi on menossa. Suomessa käytettyjä ja tuotettuja teollisuusmineraaleja ovat apatiitti, karbonaattimineraalit (kalsiitti ja dolomiitti), 10

11 talkki, kvartsi ja maasälvät (kalimaasälpä ja plagioklaasi). Apatiitin tuottajana maamme on suurin ja ainoa koko EU:n alueella. Muiden teollisuusmineraalien sivutuotteena tuotetaan wollastoniittia ja kiillettä. Luonnonkivistä tärkeimmät graniittisten rakennuskivien tuotantoalueet ovat Lounais- ja Kaakkois-Suomen rapakivialueilla ja Keski-Suomen granitoidi- ja migmatiittialueilla. Ilomantsin Koidanvaaran mustakiven esiintymä on hiljattain saatu tuotantoon, mikä on uusi aluevaltaus ns. kovien rakennuskivien tuotannossa. Merkittävänä rakennuskivenä hyödynnetyn luonnonkiven vuolukiven esiintymät ja tuotanto keskittyvät Itä-Suomeen. Korukiviä maastamme on hyödynnetty jo noin viidestäkymmenestä paikasta. Yhteensä on tavattu yli sata korukäyttöön soveltuvaa kivilajia tai mineraalia. Niiden kirjo ulottuu timanteista tavallisten kivilajien kauniinvärisiin muunnoksiin. Rakentamiseen erilaisia kiviaineksia käytetään noin 100 miljoonaa tonnia vuodessa eli jokaista suomalaista kohti noin 20 tonnia. Sora, hiekka ja kalliomurske ovat kaiken rakentamisen perusta. Harjuaines (hiekka ja sora) ei jakaudu tasaisesti kautta maan. Salpausselissä maan eteläosassa on noin puolet kaikesta hiekasta ja sorasta, vaikka niiden pinta-ala peittää vain kymmenesosan maasta. Salpausselkien ohella pitkittäisharjut ovat toinen suuri kiviainesvarasto. Vaikka kiviainesten määrä näyttää loppumattomalta, laadukkaita kiviaineksia on paikannettu niukasti. Lisäksi olemassa olevat rakenteet kuten asutus, teollisuus, lentokentät, varuskunnat, hautausmaat ja tiestöt rajoittavat maa-ainesten hyödyntämistä. Harjuista saatavaa, vahvasti säännösteltyä kiviainesta voidaan korvata sekä moreenista että suoraan kalliosta louhitulla ja murskatulla aineksella. Hyvälaatuisen harjuaineksen korvaajaksi kelpaa ainoastaan korkealaatuinen kalliokiviaines. Geologinen tutkimuslaitos ja Tielaitos inventoivat 1970-luvulla maan sora- ja hiekkavarat. Kaikkiaan tutkittuja kohteita oli yli ja niiden yhteispinta-ala km 2. Hiekan ja soran yhteismääräksi saatiin 47,5 miljardia m 3. Nykykäytöllä näiden varojen arvioidaan riittävän vähintään 200 vuodeksi. Niiden käyttöä kuitenkin rajoittavat laajat harjujen suojelualueet ja pirstaleinen yksityisomistus sekä rakentamiseen soveltumattoman hienoaineksen suuri määrä (runsaskivisiä soria kaikesta sorasta on vain runsaat pari prosenttia), joten harjuaineksen käyttömahdollisuus on huomattavasti arvioitua rajoittuneempaa. Suomessa on myös runsaasti turvesoita, 9,4 miljoonaa hehtaaria. Turvemaiden yleisimmät maankäyttömuodot ovat metsä- ja maatalous, soiden suojelu ja turvetuotanto. Noin kolmasosa soista on käyttämättömänä joutomaana. Metsäojitettujen soiden pinta-ala on 5,6 miljoonaa hehtaaria, suojeluohjelmissa soita on 1,1 miljoonaa hehtaaria ja maatalouskäyttöön niitä on raivattu 0,7 miljoonaa hehtaaria. Suuri osa raivatusta alueesta on metsitetty uudelleen. Turvetuotannossa soita on 0,06 miljoonaa hehtaaria. Turvetta käytetään nykyään pääasiassa energian lähteenä ja kasvuturpeena. (Lähde: GTK Kaivannaisalan määrittely Nykymuotoisen elämisen kannalta kaivannaisteollisuuden tuotteet (metalliset malmit, teollisuusmineraalit, rakennuskivet ja kiviainekset) ovat välttämättömiä. Malmien louhinta on perusta metalliteollisuudelle ja nykymuotoiselle ihmisen toiminnalle. Teollisuusmineraalit ovat välttämättömiä kemianteollisuudelle, maataloudelle ja paperiteollisuudelle. 11

12 Kiviaineshuolto on elinehto rakennetulle ympäristölle: tieverkoston ylläpito ja muu rakentaminen on riippuvaista kiviainesten saatavuudesta. Luonnonkiviteollisuus tuottaa korkealaatuisia materiaaleja rakentamiseen. Kivestä rakennetaan yhteistä kulttuuriympäristöämme. Kaivannaisteollisuus käsittää louhinta- ja jalostustoiminnan lisäksi alan kone- ja laitevalmistuksen sekä palvelusektorin. Se voidaan jakaa seuraaviin toimialoihin: kaivosteollisuus kiviainesala luonnonkiviteollisuus kone- ja laitevalmistus kaivannaisteollisuutta tukevat palvelut. Kaivosteollisuus Kaivosteollisuus käsittää metallimalmi- ja teollisuusmineraaliesiintymien taloudellisesti kannattavan hyödyntämisen. Suomessa metallimalmeina louhitaan mm. kuparia, sinkkiä, rikkiä, kromia, nikkeliä ja kultaa. Metallikaivoksia sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa. Malmeja jalostetaan mm. kemian-, teräs-, sähkö-, elektroniikka- ja tietoliikenneteollisuuden käyttöön. Suomessa tuotettavia teollisuusmineraaleja ovat apatiitti, kalkkikivi, talkki, maasälpä ja kvartsi. Teollisuusmineraalilouhokset sijaitsevat Etelä-, Itä- ja Pohjois-Suomessa. Apatiittia käytetään fosforin raaka-aineena elintarvike- ja lannoiteteollisuudessa. Kalkkikiveä tarvitaan esimerkiksi terästeollisuudessa, sementin valmistuksessa, maataloudessa, paperiteollisuudessa ja ympäristönhoidossa. Talkin tärkeimmät käyttökohteet ovat maali-, muovi- ja paperiteollisuudessa. Kaivosteollisuus työllistää Suomessa lähes henkilöä (tieto vuodelta 2014). Alalla on noin 50 yritystä, joista useimmat toimivat kansainvälisesti. Viennin arvo on lähes 80 miljoonaa euroa ja jalostusarvon 140 miljoonaa euroa. Teollisuusmineraalien tuottajana Suomi on Euroopan johtavia maita, apatiitin osalta EU-alueen suurin ja ainoa tuottaja. Malminetsintää ja malmiesiintymien tutkimuksia sekä kaivostoimintaa säädellään kaivoslailla. Etsintään ja tutkimuksiin tarvittavat varaus- ja malminetsintäluvat haetaan Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta (Tukesista). Mikäli esiintymän tutkimukset osoittavat sen todennäköisesti hyödyntämiskelpoiseksi, haetaan esiintymälle kaivoslupa Tukesilta. Toimintaan vaaditaan myös ympäristösuojelulain mukainen ympäristölupa sekä muita lupia kuten vesitalouslupa, maankäyttö- ja rakennusluvat tai kiviaineksenottolupa. Kiviainesala Kiviainesala on suurin maankamaran raaka-aineiden hyödyntäjä. Kiviaineksella tarkoitetaan rakentamisessa tarvittavaa hiekkaa, soraa ja kalliomurskeita. Kiviainesta jalostetaan kaikkeen yhdyskuntarakentamiseen mukaan lukien asfaltin ja betonin valmistus. 12

13 Alan tuotteita ovat mm. talot, kadut, tiet ja rautatiet, lentokentät, puistot sekä urheilukentät. Suomessa kiviaineksia käytetään vuosittain noin 100 miljoonaa tonnia, mikä on 20 tonnia asukasta kohden. Kiviainesalalla toimii yli 400 yritystä, joista suurin osa on pieniä. Toisaalta alan kymmenen suurinta yritystä tuottaa noin 75 % koko tuotannosta. Tuotannon arvo ilman kuljetuksia on 250 miljoonaa euroa ja kokonaisarvo kuljetukset mukaan lukien kaksinkertainen. Ala työllistää henkilöä. Luku sisältää tuotannon, myynnin ja kuljetuksen. Suomessa on voimassa yli maa-ainesten ottolupaa, joista noin puolet on aktiivikäytössä. Näistä tuottaa soraa ja hiekkaa ja 350 kalliokiviainesta. Ottopaikkoja on ympäri Suomea. Kiviainesalaa säädellään maa-aineslailla ja ympäristönsuojelulailla. Kiviaineksen ottamiseen tarvitaan maa-aineslain mukainen ottolupa ja tuotannolliseen toimintaan ympäristösuojelulain mukainen ympäristölupa. Maa-ainesluvan myöntää ottoalueen kunta. Luonnonkiviteollisuus Kiviteollisuudessa luonnonkivellä tarkoitetaan luonnonprosesseissa syntynyttä kiveä, joka on mekaanisesti työstetty tiettyyn käyttötarkoitukseen. Luonnonkivitermin rinnalla puhutaan myös rakennuskivistä. Luonnonkiven käyttökohteita ovat rakennusten ulkoverhoukset ja sisustukset, muistomerkit, tulisijat, katujen päällysteet ja ympäristörakenteet. Suomalaisen luonnonkiviteollisuuden pääkivityypit ovat graniitti ja vuolukivi. Näiden lisäksi tuotetaan liuskeita ja erityyppisiä marmoreja. Tärkeimmät louhinta-alueet sijaitsevat Lounais-, Kaakkois- ja Keski-Suomen graniittialueilla sekä Juuan, Kuhmon ja Suomussalmen vuolukivialueella. Suomi vie vuosittain huomattavan määrän graniittia ulkomaille määrämittaisina ja -muotoisina kiviblokkeina ja kuuluu kymmenen suurimman kiviblokkien viejän joukkoon. Vuolukivituotteiden valmistajana Suomi on maailman markkinajohtaja. Luonnonkiviteollisuus voidaan jakaa kivenlouhintaan ja kivituotteiden valmistukseen. Alan yhteenlaskettu liikevaihto on vuosittain yli 200 miljoonaa euroa. Liikevaihdosta 45 % muodostuu vuolukivituotteista ja 55 % graniittituotteista. Viennin osuus on 50 %. Alalla toimii aktiivisesti 200 yritystä, joista suurin osa on pieniä pk-yrityksiä ja usein perheyrityksiä. Toimiala työllistää suoraan henkilöä. Luonnonkiviteollisuuden graniitti ja liuske kuuluvat maa-aineslain piiriin. Louhintaan tarvitaan maa-ainesten ottolupa ja ympäristölupa. Lupaviranomainen on kunta. Vuolukiven ja marmorin louhintaan sovelletaan kaivoslakia. Kone- ja laitevalmistus Kone- ja laitevalmistuksen toimialaan kuuluu yrityksiä raskaiden koneiden ja laitteiden valmistajista työvälineiden erikoistuntijoihin. Meillä valmistetaan mm. kaivoskuormaajia ja -dumppereita, porauslaitteita, murskaimia, rikastamojen kennoja ja erilaisia suodattimia sekä automaattisia prosessien seuranta- ja analyysilaitteita. Uutena aluevaltauksena kaivosympäristön tilaa seuraavien laitteistojen kehitys- ja valmistus on kasvussa. Kone- ja laitevalmistuksen yritykset tarjoavat varsinaiselle kaivannaissektorille hyödykkeitä ja tarvikkeita riippumatta siitä, onko kyse luonnonkivistä, kiviaineksista, metallimalmeista vai teollisuusmineraaleista. 13

14 Kone- ja laitevalmistus on keskeinen osa suomalaista kaivannaisteollisuutta. Sen jalostusarvo on noin 260 miljoonaa euroa, joka on kaivannaisteollisuuden sektoreista korkein. Yrityksiä on lähes 200 ja niissä työskentelee henkilöä. Kone- ja laitevalmistajien tuotteista suurin osa menee vientiin. Monella yrityksellä jopa yli 90 % tuotteista suuntautuu ulkomaan markkinoille. Kone- ja laitevalmistajat ovat alallaan maailman markkinajohtajia. Tuotteet soveltuvat mitä moninaisimpiin kaivannais- ja metallurgia-alan toimintoihin kaikkialla maailmassa. Tukevat palvelut Kaivannaisteollisuuden palvelusektori koostuu koulutus- ja tutkimuslaitoksista, insinööritoimistoista, kairausurakoitsijoista sekä yliopistojen ja korkeakoulujen kaivannaisalan laitoksista ja laboratorioista, sekä GTK:sta. Palveluala työllistää henkilöä. Tutkimuslaitokset, yliopistot ja korkeakoulut toimivat kansainvälisellä tasolla mm. geologisessa tutkimuksessa, etsintätoimessa, louhintatekniikassa, mineraalitekniikassa ja kaivosympäristötutkimuksissa. Suomalaisella osaamisella ja tiedolla on olennainen merkitys, kun kaivannaisteollisuus kehittää uusia tuotteita ja tuotantomenetelmiä tai kun se rekrytoi hyvin koulutettua henkilökuntaa. (Lähteet: Kaivannaisteollisuusyhdistys ry., Kiviteollisuusliitto ry. ja Suomen Maanrakentajien Keskusliitto ry.: Kaivannaisteollisuus yhteiskunnan kivijalka.) 1.3 Toimintaympäristö Kaivannaisala on luonteeltaan kansainvälistä ja sen tuotteiden markkinat ovat maailmanlaajuiset, mutta maankamaran mineraalivarat ovat jakautuneet maapallolla varsin epätasaisesti. Lisäksi EU alue on tärkeimpien metallien osalta yli 90-prosenttisesti tuonnin varassa, mikä on suuri vaara EU:n huoltovarmuudelle (taulukko 1). EU-maiden lainsäädäntö asettaa mineralisaation hyödyntämisessä etusijalle löytäjän, valtion tai maanomistajan. Mineraalien hyödyntämisprosessit edellyttävät erityistaitoja ja usein suuria investointeja, minkä takia kaivannaisalan keskeiset toimijat ovat tavallisesti monikansallisia yhtiöitä. Kaivannaisala on hyvin herkkä kansainvälisten suhdanteiden vaihtelulle. Valtiot kilpailevat jatkuvasti kaivosinvestoinneista. Ne maat, jotka pystyvät tarjoamaan parhaan ja turvallisimman toimintaympäristön, ovat voittajia kisassa Globaali toimintaympäristö Ihmiskunta tarvitsee jatkuvasti uusia mineraalisia raaka-aineita huolimatta lisääntyvästä materiaalisäästäväisyydestä, kierrätyksestä ja korvaavista materiaaleista. Suuria tulevaisuuden kysymyksiä ovat yhä, mistä saadaan ruoka, juomavesi, energia ja mineraalit. 14

15 Kuva 1 Panostus malminetsintään Lähde: Terho Liikamaa, Ilkka Keskitalo. TUKES. Esitys Metalli- ja teollisuusmineraalikaivokset sijoittuvat tulevaisuudessa sinne, mistä löydetään uusia hyödyntämiskelpoisia esiintymiä. Koska suuret ja helposti maan pinnalta löydettävät malmireservit vähenevät, tulevaisuuden kaivostoiminta on yhä enemmän maan alla harjoitettavaa. Nykyisen käsityksen mukaan maankuoressa on malmeja syvemmällä aivan samalla tavalla kuin pintaosissakin. Uusilla geofysiikan mittausmenetelmillä maankamaraa päästään tutkimaan jopa kilometrien syvyyteen. Tämä tutkimustieto liitettynä aiempaan maanpinnalla paikkaan sidottuun geologiseen tietoon antaa mahdollisuuden aivan uudentyyppiseen, malmietsintää hyödyntävään geologiseen mallintamiseen. Tulevaisuudessa maankuoressa malmietsintäsyvyyden määrittääkin taloudellisesti kannattavan louhinnan syvyys. Kaivostoiminnan tulevaisuus on täynnä uusia haasteita sekä osaajille sekä teknologialle. Kaivosala on erittäin suhdanneherkkää ja suoraan riippuvainen kansainvälisestä rahoitustilanteesta. Viime aikojen kansainvälinen talouslama onkin siirtänyt tai pysäyttänyt suuren osan viime vuosina Suomessa hyvin edenneistä kaivoshankkeista epämääräiseksi ajaksi eteenpäin. Laman yli toimintakykyisenä selviävät yritykset tulevat olemaan seuraavan nousukauden vahvoja toimijoita. Kaivannaisteollisuuteen liittyy merkittäviä terveys-, ympäristö- ja maisemariskejä, joita ei saa vähätellä. Maailmalta löytyy ikäviä esimerkkejä ympäristövahingoista, taloudellisista menetyksistä ja inhimillisestä kärsimyksestä, kun ihmisiä, ympäristöä ja yhteiskuntakehitystä ei ole turvattu riittävällä lainsäädännöllä ja valvonnalla. Luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvät ongelmat saattavat johtaa myös sosiaalisiin konflikteihin eri 15

16 intressipiirien välillä. Pätevällä suunnittelulla, toteutuksella, valvonnalla ja sovittelulla riskit ja haitat voidaan hyvin hallita. Kaivosten ympäristöteknologia on nykyaikaisen kaivannaisteknologian kehittämisen keskeinen osa. Sen tärkeys korostuu sijoittajien ympäristötietoisuuden myötä. Valistunut kaivoksenomistaja ja sijoittaja ei halua leimautua ympäristön pilaajaksi. Nykyisellään alan kehittäminen edellyttää riittävän mutta ei liioitellun säädöspohjan Kansalliset puitteet Kuva 2 Toimintaympäristö vuonna 2015 Lähde: Terho Liikamaa. TUKES. Esitys: Suomessa kaivannaisteollisuus on pieni mutta olennainen osa kansantaloutta. Sen suora osuus kansantaloudessa on noin kolme prosenttia, mutta alan merkittävyyttä lisää, että se tuottaa raaka-ainetta koko rakennussektorille ja kolmasosalle muuta teollisuutta. 16

17 Pohjois-Karjalassa kaivostoiminnan ja louhinnan toimialan arvo oli (vuonna 2012) 94,4 miljoonaa euroa (1,15 % koko tuotannosta ja 1,43 % yksityisen sektorin tuotannosta). Koko maassa kaivostuotannon arvo oli miljoonaa euroa eli 0,56 % koko tuotannosta ja 0,66 % yksityisen sektorin tuotannosta. Kaivostoiminnan ja louhinnan painoarvo Pohjois-Karjalalle oli yli kaksinkertainen koko maan tilanteeseen verrattuna. (Tilastokeskus 2012). Merkittäviä kaivoksia olivat aikoinaan Petsamon, Outokummun, Vihannin ja Otanmäen kaivokset. Kaivosten raaka-aineiden varaan perustettiin sulattoja ja metallurgisia jatkojalostuslaitoksia sekä konepajateollisuutta. Kaivostoiminnassa saatuun taitoon ja kokemukseen perustuen syntyi myös kaivosteknologiaa tuottavia yrityksiä. Suomalaisten erityisalaa on köyhien ja pienten malmioiden hyödyntäminen. Kaivannaisteollisuus on ollut yksi teollistuneen Suomen perusta ja on yhä edelleen sen tärkeä taloudellinen ja sosiaalinen tekijä. Suomen kaivannaisteollisuudella oli ennen Talvivaaran ympäristöongelmia hyvä maine, minkä takaisinsaaminen on haastava tehtävä. Suomi menestyy edelleen hyvin kansainvälisessä vertailussa niin teknis-taloudellisesti kuin ympäristö- ja turvallisuuskysymyksissäkin. Maamme kaivannaisteollisuudessa on useita menestystarinoita: Outokumpu (kaivostoiminta, metallurgia), Tulikivi ja Nunnauuni (rakennuskivet) sekä Outotec, Metso Tamrock (nykyisin Sandvik), Normet ja nykyisin Outoteckin omistuksessa oleva ja Larox (kaivoslaitteet ja -teknologia). Suomen kaivannaisalalla on myös merkittävää geologista osaamista. Tästä esimerkkinä on Geologian tutkimuskeskus (GTK), joka tarjoaa korkeatasoista geologista tutkimustietoa ja prosessiosaamista muille alan toimijoille. GTK:lla on toimipiste myös Pohjois-Karjalassa: Mineraalitekniikan laboratorio ja koetehdas Outokummussa. Malmien löytämiseen ja niiden jatkokäsittelyyn on kehitetty teknologiaa ja osaamista, joille kaivannaisteollisuus ja sen liitännäistoimialat nykyisin perustuvat. Kaivoslaitteiden valmistuksessa, kaivostekniikassa ja geotietopalveluissa on paljon tulevaisuuden potentiaalia. Opittuja taitoja voidaan hyödyntää muillakin sektoreilla, kuten ympäristönsuojelussa, pohjavesitutkimuksissa ja kaupunkisuunnittelussa luvun alun metallien kysynnän kasvu nosti niiden hintoja, ja siitä aiheutunut kansainvälinen malminetsintäbuumi heijastui Suomeen (kuva 1). Myös Kiinan voimakas talouskasvu lisäsi edellytyksiä suomalaisen kaivostoiminnan kannattavuudelle. Kohonneet hinnat ja suomalaisen kaivosteollisuuden kyky hyödyntää köyhiä malmioita nostivat aiemmin löydetyt pienet ja pitoisuuksiltaan alhaiset esiintymät potentiaalisiksi kaivoshankkeiksi, joista muutamat ehtivät tuotantoon asti. Viime vuosien matalat metallien hinnat, kysynnän epävarmuus ja rahoituksen saannin vaikeutuminen näkyi jo vuonna 2013 kaivosteollisuudessa kaivosinvestointien vähentymisenä ja malminetsinnän romahtamisena. Useita miljardiprojekteja keskeytettiin kohonneiden kustannusten ja alhaisten hintojen seurauksena, mutta myös ympäristösyistä tai toiminnan riittämättömän sosiaalisen hyväksyttävyyden takia. Maailmanluokan Kittilän Suurikuusikon kultakaivos ja Sotkamon Talvivaaran nikkelikaivos ovat oma lukunsa suomalaisessa kaivoshistoriassa. Ne aloittivat tuotantonsa vuonna Toisaalta Talvivaaran vaikeudet rikastuspro- 17

18 sessinsa hallinnassa ja kaivosympäristöasioissa ovat aiheuttaneet sosiaalisen toimiluvan ja luottamuksen menettämisen. Tämä on koitunut kiusaksi koko kaivosalalle. Tulevassa noususuhdanteessa Suomeen mahdollisesti avataan uusia kaivoksia, joten maallamme on mahdollisuudet nousta Ruotsin rinnalle merkittäväksi kaivosmaaksi. Kaivannaisteollisuuden pääsektorit (metallimalmien louhinta, teollisuusmineraalit, rakennuskivet, kiviainekset sekä kaivoslaitteet ja -palvelut) tuottavat jonkin verran loppuvalmisteita mutta enimmäkseen puolivalmisteita muiden teollisuudenalojen käyttöön. Tärkeimmät asiakastoimialat ovat perusmetalleja, metallituotteita, rakennustarvikkeita, kemikaaleja, värejä ja väriaineita, epäorgaanisia kemikaaleja, lannoitteita, kumia, muovia sekä ei-metallisia mineraalituotteita käyttävät ja tuottavat teollisuuden alat. Kaivannaisalan palveluksessa on kaikkiaan ihmistä. Kaivannaisteollisuuden jalostusarvo on 1,8 % koko teollisuuden jalostusarvosta. Alan investoinnit ovat samoin 1,8 % kaikista teollisuusinvestoinneista. Liitännäistoimialat lisäävät huomattavasti kaivannaisteollisuuden kansantaloudellista merkitystä. Ne työllistävät ihmistä eli 39 % kaikista teollisuustyöntekijöistä. Niiden vienti on lähes 20 % teollisuuden kokonaisviennistä. Liitännäistoimialojen jalostusarvo on 34 % koko teollisuuden jalostusarvosta ja 35 % kaikista teollisuusinvestoinneista. (Lähde?) Kaivannaisten kokonaislouhinta on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana kasvanut (kuva 2). Kaivannaissektorilla toimii monia voittoa tuottavia ja merkittäviä yrityksiä. Uusien yritysten aikaisempaa pienemmästä koosta on niille selvää etua mm. nopean päätöksentekoprosessin ja joustavuuden vuoksi. Alalla on tilaa myös uusille yrittäjille, jotka tuovat tullessaan tuoreita ideoita ja kokemuksia. 18

19 Kuva 3 Kaivosten kokonaislouhinta Lähde: Terho Liikamaa, Ossi Leinonen. TUKES. Esitys Kaivannaisalan työvoimakoulutus on muutostilassa. Lisääntyneen teknistymisen myötä alalla tarvitaan entistä enemmän pitkälle koulutettua henkilöstöä. Automaation jatkuva kehittäminen ja alan leimallinen pääomavaltaisuus aiheuttavat lisää muutospaineita. Henkilöstön sukupuolijakauma on epätasainen, valtaosa työntekijöistä on miehiä. Miesvaltaisuus on kuitenkin hitaassa laskussa. Kaivostoiminta Tilastojen mukaan kaivostoiminta Suomessa on ollut volyymiltaan muuttumatonta. Toimipaikkojen tai palkatun henkilöstön määrä ei ole juuri muuttunut. Ala on koko teollisuuteen suhteutettuna myös varsin pieni. Kansantalouden kannalta merkittävää muutosta on kuitenkin tapahtunut tuotannon jalostusarvossa, joka on kasvanut trendinomaisesti vuodesta 2000 alkaen. Suurimman osan toimialan tuotannon jalostusarvosta on vuosina tuonut joko turpeen nosto ja muokkaus tai hiekan ja saven otto. Suhteellisesti eniten jalostusarvo on kasvanut metallimalmien louhinnassa sekä kemiallisten mineraalien ja muiden tuotteiden kaivussa ja louhinnassa. (Lähde?) 19

20 Kuva 4 Kaivostoiminta Ossi Leinonen. TUKES. Esitys Metallimalmien kohdalla kaivostoiminta on kokenut viime vuosina suuria muutoksia luvun alusta jatkunut kysynnän kasvu maailmanmarkkinoilla ja Suomen hyvä toimintaympäristö lisäsivät kiinnostusta malminetsintään. Uusien esiintymien löytymisen ohella kannattavuutta paransivat myös rikastusmenetelmien kehittyminen. Vuonna 2013 alkanut uusi maailmanlaajuinen lama jälleen kerran hillitsee kaivannaisalan vireää kehitystä. Suomessa toimii 10 metallikaivosta (lokakuu 2014) ja vireillä on useita kaivoshankkeita, joiden tavoitteena on tuottaa kultaa (mm. Laivakangas), nikkeliä, kuparia, kobolttia ja sinkkiä sekä timantteja ja platinametalleja. Polvijärvellä sijaitseva Kylylahden kupari-kulta-sinkkikaivos aloitti tuotannon tammikuussa 2012 ja lokakuussa 2014 liiketoiminta siirtyi ruotsalaisen kaivos- ja metallurgiayhtiön Boliden AB:n omistukseen Korkea hinta houkutteli kullanetsintään. Esiintymiä on löydetty parisensataa. Lähes kaikki etsijäyritykset ovat ulkomaisia. Uutena etsintäkohteena ovat ns. hightech-metallit. Alustavat tulokset REE -metallien osalta ovat lupaavia. Perinteisesti kaivostoimintaa harjoittaneet valtionyhtiöt ovat siirtyneet muille aloille mm. jaloteräksen tuottajaksi. Työ- ja elinkeinoministeriön malminlouhinta ennusteet vuoteen 2015 näyttävät huikeilta. Maailmantaloutta kohdannut finanssikriisi ja siitä johtuva taantuma tosin muuttavat toteutumisen aikatauluja. 20

21 Kuva 5 Malmi- ja hyötykivilouhinta Lähde: Terho Liikamaa, Ossi Leinonen. TUKES. Esitys

22 Kiviteollisuus Kivituotteita valmistetaan nykyisin lähes joka puolella maailmaa. Kokonaistuotanto on noin 50 miljoonaa tonnia vuodessa. Kaupan kohteina ovat raakakivet, puolivalmisteet, kivijalosteet ja asennuspalvelut. Kiviteollisuus on pääomavaltaista ja ala edellyttää erityisosaamista. Kansainvälisillä kivimarkkinoilla Kiina on ohittanut raakakiviostoissa mahtimaat Italian ja Espanjan. Myös rakennuskivijalosteiden markkinat ovat muuttuneet. Kilpailua on kiristänyt pääasiassa kiinalaisten jalosteiden, erityisesti ohutlaattojen ja muiden sisustuslaattojen alhainen hinta. Saneerauksen ja pienimuotoisen rakentamisen merkitys kiven käytössä on lisääntynyt. Suuria kivirakennuksia tehdään aikaisempaa vähemmän. Yksityisrakentamisessa kiven kulutus on sen sijaan kasvanut. Kivialan yritykset erikoistuvat entisestään. Erityisen haasteen markkinoinnille ja jakelulle asettaa markkinoiden pirstaloituminen. Kiinan ja Italian ohella merkittäviä tuottajamaita ovat Korea, Intia, Brasilia, Espanja ja Kreikka. Italia on kivituotekaupan ja kivenjalostuslaitteiden valmistuksen johtava maa. Sen vahvuuksia ovat monipuolinen kivenjalostustaito ja maailmanlaajuinen markkinointiorganisaatio. Suomi tunnetaan kansainvälisillä markkinoilla vahvana raakakivigraniittien tuottajana. Kivituotannon jalostusaste on tosin lähtenyt hienoiseen laskuun, mitä selittää ennen kaikkea vuolukivituotteiden viennin hiipuminen. Raakakivilohkareita maailmanmarkkinoille louhivat suomalaisyritykset ovat hyötyneet graniittien hyvästä kysynnästä. Kiina on noussut suurimmaksi raakakivien ostajaksi Suomessa. Uniikkeihin kivilaatuihin tai erikoistuotteisiin kuten hautakiviin ja ympäristörakentamiseen keskittyneet jalostajat ovat myös menestyneet erinomaisesti. Kiviteollisuus on viimeiset kymmenen vuotta kampanjoinut kivirakentamisen puolesta ja pyrkinyt parantamaan tuotteiden kilpailukykyä valtakunnallisilla kehittämishakkeilla. Euroopassa kivirakentaminen lisääntyy suhdannevaihteluista huolimatta. Luonnonmukaisten, pitkän elinkaaren omaavien ja kestävien arvojen korostumista on nähtävissä. Eniten kivituotteita käytetään Välimeren maissa, joissa kivirakentamisella on vuosituhantiset perinteet. Merkittävä käyttäjämaa on ollut myös Saksa. Skandinavian alueella Suomi on nykyisin johtava kiventuottaja. Ruotsalaiset ovat perinteisesti käyttäneet rakentamisessaan paikallisia dolomiittimarmoreita ja kalkkikiviä, graniitti on ollut harvinaisempi materiaali. Ruotsin kiviteollisuus on kehittynyt hitaasti, joten suomalaisyritysten tulee suhtautua Ruotsiin kotimarkkina-alueena. Norja on vahva liuskemaa, jossa louhitaan myös maailmalla yleisesti tunnettua labradoriittia. Norjassa tuotetaan myös graniitteja ja pieniä määriä vuolukiveä. Jalostusvalmiudet ovat Suomeen verrattuna vaatimattomat. Tanskassa ei ole mainittavaa kivituotantoa, mutta Grönlanti on kehittämässä kivenjalostustoimintaansa. Kiven käyttö on kuitenkin lisääntynyt muun muassa kaupunkikeskusten saneerauksissa, joissa käytetään huomattavia määriä Suomessa jalostettua graniittia. 22

23 Kiinnostava markkina-alue on itäinen Eurooppa, jossa talouden elpyminen käynnisti vilkkaan jälleenrakentamisen, mutta nykyisen taantuman alettua jälleenrakentaminen uhkaa hiipua. Varsinkin Puolalla on merkittävä asema raakakiven ostajana ja jalosteiden myyjänä. Venäjällä kiveä käytetään paljon saneerauksissa ja uusien yritysten investointirakentamisessa. Sinne on syntynyt runsaasti kiven louhinta- ja jalostusyrityksiä. Yleisenä ongelmana yrityksillä on riittävän osaamisen puute ja alkeellinen tuotantotekniikka. Suomalaisten yritysten toimitukset ovat lisääntyneet Venäjällä ja Baltian alueella. Ongelmia aiheuttaa kuitenkin muun muassa alueiden epävakaa tilanne ja yritystoiminnan kannalta puutteellinen lainsäädäntö ja infrastruktuuri. Kiviainesten tuottaminen Maankamaran raaka-ainevarojen hyödyntäjistä volyymiltaan suurin on kiviainesten hyötykäyttö, sora, hiekka ja kalliomurske ovat kaiken rakentamisen perusta. Muualla Euroopassa rakentamiseen tarvittava kiviaines murskataan lähes yksinomaan kalliosta. Rakentamiseen soveltuvaa harjuainesta on saatavissa vain jääkauden muovaamilla alueilla. Lisäksi osa Euroopan kiviainesten suurkulutusalueista (esimerkiksi osa Luoteis-Venäjää, Baltian maat ja osa keskisen Euroopan maista) kärsii sopivan kalliokiviaineksen puutteesta. Siellä kallioperä ei laatunsa puolesta sovellu kalliokiviainestuotantoon. Näillä alueella kalliokiviaineksen kuljetus ja kauppa onkin suuren luokan liiketoiminta. Suomessa kiviainesten käyttö on nopeassa muutosvaiheessa. Perinteisesti kiviaines on otettu pääosin harjuista, mutta niiden hyödyntäminen on harjujen suojelun ja pohjavesivarausten takia tulossa tiensä päähän. Toisaalta Suomi ja suuri osa Fennoskandian alueesta ovat onnellisessa asemassa vanhan ja syvälle kuluneen, lujan kallioperänsä takia. Sopivaa ja harjuainesta korvaavaa kalliokiviainesta on saatavissa eri puolilta maata ja siedettävien kuljetusmatkojen päästä. Lisäksi Saimaan kanava tarjoaa oivan mahdollisuuden toimittaa korkealaatuista kalliokiviainesta lähialueen markkinoille (esimerkiksi Pietarin ja Moskovan alueet sekä Suomenlahden eteläpuoliset maat). Suomessa kiviainesten kokonaiskäyttö on noin 120 miljoonaa tonnia vuodessa. Vuonna 2007 rakentamiseen käytettiin kalliokiviainesta 54 miljoonaa tonnia ja soramursketta 26 miljoonaa tonnia. Luontoa voidaan säästää hyvällä kivi- ja maa-aineshuollon suunnittelulla ja eri maankäyttömuotojen yhteensovittamisella, sekä kierrätyksellä. Sopivien kalliokiviainesottoalueiden lisäksi moreeni, kaivosten sivukivet ja rakennuskivikivilouhimoiden sivukivien uusiokäyttö korvaa harjuainesta ja säästää arvokasta harjuluontoa Alueellinen merkitys Kaivannaisala perustuu paikalliseen maankamaran raaka-aineeseen. Investoinnit ovat suuria ja ne on suunniteltu pitkäikäiseksi. Aluetalouden näkökulmasta tämä merkitsee huomattavia panostuksia alueelle. Kaivannaisteolli- 23

24 suuden merkitystä alueelle lisää tuotteiden vienti. Kallioperän raaka-ainepohjaista tuotantoa on myös mahdotonta siirtää pois alueelta. Kaivannaisteollisuuden merkitys korostuu Itä-Suomen tyyppisillä, korkean työttömyyden ja harvan asutuksen alueilla. Kemin, Kittilän, Siilinjärven ja Sotkamon kaivokset ovat Pohjois- ja Itä-Suomelle aluetaloudellisesti merkittävää kaivostoimintaa. Useita metallikaivosprojekteja on ollut suunnitelmissa: Kolari, Sokli ja Sakatti Pohjois- Suomessa, Taivaljärvi Kainuussa. Kylylahden ja Pampalon heijastusvaikutusten ovat jo virkistäneen Itä-Suomen aluetaloutta merkittävästi. Kylynlahden kupari koboltti nikkeli sinkki-kultakaivos aloitti tuotannon tammikuussa Näiden lisäksi Pohjois-Karjalassa on noin 30 GTK:n ja yksityisten kaivosyhtiöiden vetämää tutkimushanketta. Luonnonkiviala on tärkeä työllistäjä Pohjois-Karjalassa. Juuan maailmanluokan vuolukiviteollisuus työllistää 350 henkeä. Maakunnassa on runsaasti myös muita luonnonkiviesiintymiä ja useita tutkimisen arvoisia aiheita. Erityisen hyvät mahdollisuudet ovat mustan kiven (diabaasien), liuskeiden ja muiden kovien kivilaatujen louhintaan. Kaivannaisalan kerrannaisvaikutukset ovat merkittävät, sillä se tuottaa raaka-ainetta teollisuudelle ja rakennussektorille. Alan laitevalmistus on keskeinen jalostusarvon tuottaja Suomen kansantaloudelle. Kaivannaistoiminta on erittäin suhdanneherkkää. Tämä johtuu investointien pääomavaltaisuudesta ja alan sidonnaisuudesta maailmanmarkkinahintoihin. Tämä on riskitekijä aluekehitykselle. Hyvä hintakehitys ja suotuisat pääomamarkkinat voivat nopeastikin tuoda alueelle mittavia investointeja ja työpaikkoja. Vastaavasti epäsuotuisat olot voivat viivästyttää kehitystä merkittävästi. Rakennuskiviteollisuus (esimerkiksi vuolukivi) on erittäin riippuvainen rakennusalan kansainvälisistä suhdanteista. Kiviainesala on enemmän riippuvainen rakennustoiminnan alueellisesta tilanteesta, joskin huippuluokan kalliokiviaineksen korkea hinta kestää sen kuljettamisen pitkänkin matkaa. Kaivannaisteollisuuden tukipalveluilla on merkittävä vaikutus alueen työllisyyteen ja osaamiseen. Kaivannaisteollisuus lisää tutkimus- ja suunnittelupalvelujen kysynnän ohella tukipalveluiden tarvetta (esimerkiksi korjaus-, huolto- ja kunnossapito ja muut asennuspalvelut, sisäinen ja ulkoinen logistiikka sekä ravinto- ja terveydenhuolto). Sen suuret investoinnit lisäävät asuntotuotannon ja julkisten palvelujen tarvetta ja luovat edellytykset yksityisen kulutuskysynnän kasvulle. Malminetsintää harjoitetaan tällä hetkellä eniten Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kaivoksia ja louhoksia avataan edelleen alueille, joiden työttömyysaste on korkea. Hiekka-, sora- ja kalliokiviainesten hyödyntämisen maantieteelliseen sijaintiin vaikuttaa eniten se, missä näille teollisuudenaloille on sopivia raaka-ainelähteitä sekä kysyntää ja toimintaa varten halvat kulkuyhteydet. 24

25 1.34 Ala liiketoimintana Kaivannaisteollisuus on kansainvälistä, taloudellisista suhdanteista varsin riippuvaista toimintaa, jossa pääomat hakeutuvat sinne, missä sijoituksille saa parhaan ja turvallisen tuoton. Tarkoituksenmukainen kaivoslaki, rationaalinen ja tehokas lupajärjestelmä sekä avautuvien mahdollisuuksien edistäminen vahvistavat Suomessa harjoitettavaa kaivannaistoimintaa. Toimintaympäristöä heikentävät tekijät puolestaan johtavat päinvastaiseen tulokseen. Tässä suhteessa Suomi on kilpailutilanteessa muiden malmipotentiaalisten EU-maiden kuten Ruotsin, Puolan ja Irlannin sekä suurten metallintuottajamaiden: Kanadan, Australian, Brasilian ja eräiden Afrikan maiden kanssa. Outokummun ja Rautaruukin luovuttua kaivostoiminnasta suurin osa Suomessa nykyisin toimivista kaivosyrittäjistä on ulkomaisia yrityksiä, joiden rahoituslähteinä ovat pörssimarkkinat Englannissa, Ruotsissa, Kanadassa ja Australiassa. Suomessa markkinat ovat kehittymässä. Myös muutama kansainvälinen kaivosyhtiö on sijoittanut viime vuosina malminetsintään ja projektiselvityksiin Pohjoismaissa. Näiden yhtiöiden sijoitukset tulevat poikkeuksetta niiden omasta tuotannosta. Pienten malminetsintäyhtiöiden (junioriyhtiöiden) vahvuutena on korkeatasoinen, joskin kapea-alainen asiantuntemus sekä ennakkoluuloton ja uutta luova lähestymistapa. Niiden usein niukat pääomat eivät kuitenkaan riitä esiintymien viemiseen kaivoshankkeiksi, vaan ne joudutaan usein myymään suurille kansainvälisille kaivosyhtiöille. Isot kansainväliset kaivosyhtiöt hoitavatkin osan omasta malminetsinnästään junioritoiminnan kautta ostamalla lupaavia junioriyhtiöitä tai niiden osuuksia sekä niiden tutkimia, inventoimia ja paikantamia malmiaiheita. Suomessa paikannetut mineraaliesiintymät ovat usein melko pieniä ja pitoisuuksiltaan vaatimattomia. Maailmanluokan esiintymiä, joista suuret kansainväliset kaivosyhtiöt ovat kiinnostuneita, on vähän. Pienet esiintymät sisältävät kuitenkin kansallisen kaivosteollisuuden kannalta merkittävän potentiaalin. Toimintansa aikana suomalainen kaivosteollisuus on käytännön pakosta erikoistunut juuri pienten ja pitoisuuksiltaan vähäisten esiintymien hyödyntämiseen. Pienkaivostoiminnan kehittämisessä on kansallisilla tukitoimilla ratkaiseva merkitys. Kyse on siitä, miten pieniä yrityksiä kehitetään ja tuetaan niin, että niistä tulee merkittäviä toimijoita kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Riskipääoman saanti suomalaisten yritysten malminetsintään ja kaivostoimintaan on ollut vaikeaa. Yksittäiset sijoitukset alan systemaattiseen kehittämiseen ovat toistaiseksi olleet vaatimattomia, koska alalta puuttuu kotimaisen kaivosteollisuuden sijoitusperinne. Pienkaivostoiminnan tuki- ja rahoitusjärjestelmän, esimerkiksi kansallisen kaivosrahaston luominen maakunnallisten yhteistoiminta-alueiden tasolla ja GTK:n asiantuntijuuden tuella, on suomalaisen kaivostoiminnan kehittämisen avainkysymyksiä. 25