Heiki Vilep KAAPPIPEIKOT

Transkriptio

1 1

2 Heiki Vilep KAAPPIPEIKOT Piirrokset: Moritz Design: Margus Nõmm Kustantaja: OÜ Sulemees Suomennos: Mika Keränen Heiki Vilep Tartto

3 Jani oli laiskuuteen taipuvainen pojanvekara, joka ei perustanut siivoamisesta. Oli tavallista, että palikat ja autot lojuivat lattialla leikin jäljiltä, kuvakirjat olivat rytyssä ja nallekin roikkui oven kahvassa. Äiti torui Jania: Onpas sinusta tullut laiska! Kiltit lapset pitävät aina huoneen siistinä. Välillä Jani yritti olla kiltti ja siivosi lelunsa, mutta jo seuraavana päivänä huone oli taas sekaisin. 3

4 Eräänä iltana Janin odotellessa unen tuloa alkoi vaatekaapin oven kuvioista näkyä kaikenlaista. Yksi kiemurteleva viiru puisessa ovessa näytti joelta ja tummat laikut joen vieressä olivat ilmiselvästi pensaita. Pian hän näki kaapin ovessa vuorijonon ja kaupungin, joka näytti aluksi vähän ihmeelliseltä. Sehän on luolakaupunki! Jani katsoi ovea tarkemmin, ja hätkähti. Jokin liikahti. Hän siristi kummastuneena silmiään luolien seinille piirtyi pitkiä varjoja. Pelästyneenä 4

5 hän kätki itsensä vällyihin. Kun hän kurkkasi peiton alta kaapin oveen, luolat olivat tyhjiä. Hän tuijotti ovea ja sitten alkoi taas tapahtua. Hirveät peikkojen varjot tanssivat toisiinsa törmäillen luolissa. Janista tuntui, että peikot lähestyivät häntä. Ne kasvoivat isommiksi ja huone venyi pitkäksi kuin purukumi. Hän tunsi sänkynsä kutistuvan niin pieneksi, että ikkuna, josta aikaisemmin loisti katuvalo, muuttui pikkuruiseksi pisteeksi. Jania pelotti kovasti. Sitten hän huomasi, että sänky oli muuttunut kärryiksi ja keinuhevonen, joka vielä illalla lojui lattialla, oli nyt yhtä iso kuin oikea hevonen ja valjastettu hänen sänkyynsä. Kaappipeikkoja alkoi tupsahdella lattialle kasapäin. Ne kopistelivat kaviotaan ja ojentelivat kolmisormisia käsiään Jania kohti. Hop! Jani karautti keinuhevosen laukkaan. He ottivat suunnan huoneen peräseinää kohti, joka häämötti kaukana silmäpiirissä. Mitä minä nyt teen? Jani pohti kuumeisesti samalla kun korviin kantautui peikkojen hurja kavion kopse. Yksi iso peikko syöksi tulta sieraimistaan ja karjui hyytävästi. 5

6 Tarvitsen apua! Hän ajatteli. Missä minun sotaväkeni on? Entä linnapalikkani? Keinuhevonen lähestyi ovea, joka oli niin iso, että Jani melkein niksautti niskansa katsoessaan ylös. Nallekarhu roikkui lohduttomana oven kahvassa. Nallekin oli kasvanut Jania isommaksi. Ptruu! Jani töräytti ja keinuhevonen pysähtyi. Meidän pitää saada nalle alas! Nalle panee peikot kuriin. Jani sanoi keinuhevoselle, joka kysyi hirnahtaen: Onko sinulla tikapuita? 6

7 Meillä ei ole aikaa! Jani huusi. Peikkojen nostattama pölypilvi lähestyi hälyttävän nopeasti valjakkoa. Etsitään sotilaani! hän hihkaisi. Kun valjakko oli kulkenut muutaman minuutin seinän reunaa pitkin, he huomasivat tinasotilaan, joka istui lattialla piippua tuprutellen. Vaara uhkaa! Jani huusi jo kaukaa. Kaappipeikot! Hirveästi peikkoja! Vanha tinasotilas nousi hitaasti ylös ja katsoi pölypilveä. 7

8 Missä kaikki sotilaat ovat? Jani kysyi. Minne sinä olet ne jättänyt? Näpäytti tinasotilas. Jani oli vihainen itselleen. Sitten hän muisti: Nojatuoli! Työnsin ne sen alle, kun en jaksanut siivota. Tinasotilas hyppäsi kyytiin ja valjakko ratsasti vuoren kokoista nojatuolia kohti. Perille päästyään he näkivät kaksikymmentä joutilasta sotilasta. Jotkut kuorsasivat niin kovasti, että maton villat lainehtivat. Hälytys! Sotatila! Jani huusi. Yksi upseeri nousi istualleen ja katsoi Jania 8

9 unen pöpperössä. Itse sinä sysäsit meidät tänne nojatuolin alle! Pyydän anteeksi. Jani mutisi niska punaisena. Herätys!! upseeri huusi ja sotilaat nousivat ylös yksi kerrallaan. Sitten upseeri komensi: Asento! Huomio! Jani selitti sotilaille, mistä kiikasti: Kaappipeikot tulivat luolistaan ja yrittävät valloittaa huoneen. Meidän on torjuttava heidän hyökkäyksensä! 9

10 Sotilaat katsoivat kasvavaa pölypilveä ja kaikista vanhin heistä lausui: Me tarvitsemme nallea, ja tankkeja ja tukikohdan. Nalle roikkuu oven kahvassa sanoi Jani häpeissään. Vai niin, upseeri otti komennon. Keinuhevonen ja tinasotilas numero 4! Teidän tehtävänne on houkutella peikot pois ovelta. Me otamme yhteyden paloautoon ja hoidamme nallen maan pinnalle. Tinasotilas numero 4 ratsasti keinuhevosella suoraan peikkoja päin. Ne tarttuivat heti syöttiin ja säntäsivät keinuhevosen perään. Tinasotilaat numerot 1-7! Hakekaa kippiauto kirjoituspöydän edestä ja tuokaa palikoita linnan rakentamiseen niin paljon kuin löydätte. Onko selvä? Sotilaat tekivät kunniaa, sanoivat yhteen ääneen: Näin teemme, ja pinkaisivat täyttämään käskyä. 10

11 Toiset tinasotilaat läksivät etsimään paloautoa ja panssarivaunujaan. Kippiauto saapui ensimmäisenä perille. Linnan rakentaminen käynnistyi heti kun palikkakuorma saatiin purettua. Jani auttoi tinasotilaita parhaansa mukaan. Pian paikalle kaartoi punainen paloauto. Nyt nallea hakemaan! Jani sanoi ja hyppäsi paloauton astinlaudalle. Paloauto kiisi ovelle ja nalle päästettiin nostotikkailla pälkähästä. Hän 11

12 katsoi tiukasti Jania, joka oli unohtanut hänet roikkumaan oven kahvaan. No ei se mitään! Nalle asetti tassunsa pojan olkapäille ja lisäsi: Nyt ei ole aikaa kertoa, miten kurjaa oven kahvassa killuminen on. Kaappipeikot pitää ajaa matkoihinsa. Sotakoneet, neljä tankkia ja seitsemän panssariautoa, saapuivat jylisten linnan eteen ja pysähtyivät riviin vihollista odottamaan. Tinasotilas numero 4 pyöritti edelleen peikkolaumaa. Tuskastuneet peikot eivät millään 12

13 pysyneet keinuhevosen kannoilla. Ne läähättivät ja huusivat kiukkuisesti. Yhtäkkiä isoin peikko pysähtyi ja sanoi kähisevällä äänellä suuria punaisia silmiä pyöritellen: Minä luulen, että tämä on petkuhuiputusta. Me olemme juosseet jo kymmenen kertaa peilikaapin ohi. Ehkä he lymyilevät huoneen toisessa päässä. Mennään sinne! Peikot murisivat pahaenteisesti ja juoksivat nyt suoraan linnaa kohti. 13

14 Sieltä ne tulevat! tinasotilas numero 4 huusi päästyään linnan suojiin. Ne älysivät, että niitä huijattiin! Ei haittaa! Jani sanoi. Me olemme valmiina palikkalinna on valmis, nalle on turvanamme ja panssarit asemissaan. Meidän ei tarvitse pelätä peikkoja, kun pidämme yhtä! Pölypilvestä alkoi erottua hahmoja. Isoin peikko juoksi etunenässä. Se sylki tulta ja ulvoi karmaisevasti. Valmiina! Upseeri huusi ja tinasotilaat 14

15 Järg raamatus... Kogu raamatu lugemiseks peaksid ostma pdffaili siit: Heiki Vilepi teised lasteraamatud: 2002 Lasteluulekogu Tere 2003 Jutustus Kapiukse kollid 2003 Lasteluulekogu Minu laul 2003 Jutukogu Lendav õunapuu 2004 Jutustus Vaikuse hääled 2004 Jutustus Jani seiklused Varjudemaal 2005 Lasteluulekogu Tahaksin olla 2005 Jutukogu Liisu 2006 Jutustus Kapiukse kollid jälle platsis 2006 Jutukogu Liisu liivaaugus 2006 Muinasjutt Roosa printsess 2007 Jutukogu Liisu leiutab küünlapuhuja 2007 Lasteluulekogu Katus sõidab 2007 Lasteluulekogu Padjasõda 2008 Jutukogu Kurjajuurikas, Kitupunn ja Pugeja 2008 Ulmeromaan lastele Horlok ja Ürgvärava võti 2008 Lasteluulekogu Kellakägu 2008 Jutukogu Une-Mati udujutud 2009 Jutukogu Liisu vene keeles (tõlkinud B. Baljasnõi) 2009 Lasteluulekogu Habemega nali 2009 Muinasjutukogu Nõiutud linn

16 2009 Jutustus Kapiukse kollid planeedil X 2010 Juubelikogumik 50 juttu ja luuletust väikestele sõpradele 2010 Jutukogu Liisu ja hullumaja puhvet 2010 Muinasjutt Kadunud jõulud vene keeles (tõlkinud B. Baljasnõi ja J. Baljasnaja) 2011 Jutustus Üle põhjatu kuristiku 2011 Lasteluulekogu Puupeapuu NB! Kirjuta oma e-raamatu soov iga: vilep@vilep.com Või helista telefonil: Heiki Vilep Facebook'is:

17 Ihan Turha Säkki Ihan turha säkki on saanut nimensä siitä, ettei sitä ole koskaan tarvittu juuri mihinkään. Kaappipeikot itsekin kutsuvat sitä Ihan Turhaksi Säkiksi. Säkki on täynnä vanhoja rättejä ja se on aina edessä. Sen päätehtävä on pelottelu ja siihen törmää kaapin päällä, kellarissa tai ullakolla. Joskus kauan sitten, kun säkille oli vielä jonkinlaista käyttöä, siihen ommeltiin paikkakin. Ihan Turha Säkki puhuu siitä aina ylpeänä ja pitkään. 27