TAPAHTUMA- JA MATKAILULEHTI LAPSIPERHEILLE nro 3/2007. syksy MATKAILU TAPAHTUMAT KÄYNTIKOHTEET LEIKKIMAAILMA LASTENHUONE

Transkriptio

1 TAPAHTUMA- JA MATKAILULEHTI LAPSIPERHEILLE nro 3/2007 syksy MATKAILU TAPAHTUMAT KÄYNTIKOHTEET LEIKKIMAAILMA LASTENHUONE

2

3 6 Juba: Piirtäessä pääsee takaisin lapsuuden seikkailuihin Sisältö Perheen kuopuksen syntymä oli juhla! 36 Lapsivakuutus tuo turvallisuutta 37 Koulutielle evääksi repullinen rakkautta 38 Liikenneturvallisuusrallin tunnelmia 40 Lasten syysmuotia 42 Tieto yökastelun hoidosta helpottaa lapsen ja vanhemman taakkaa 49 Synttärikeilauksessa on hohtoa 50 matkailu Matkalaukkulapsen elämää 19 Mikko Ahti -elämä tanssin pyörteissä 16 Mistä on hyvät lomat tehty? 20 Perhematkalla Malesiassa 22 Meteoriitin iskusta nähtävyys 27 Kasnäsin saaristokylpylä lumoaa 28 Ilpo-Ilveksen terveiset lapsille 35 tapahtumat Kesis-leirin tunnelmia 10 Radio-ohjattavat crossiautot kisasivat 12 Musapiknik keräsi yli tuhat kuulijaa 31 Kiinalaisen kulttuurin festivaali 33 leikkimaailma Lasten / nuorten huoneeseen 44 Lapsi oppii leikkien 46 Matkalippuja leikin maailmaan 48 Niilo Sipilä Risto Räppääjä -elokuvan tähti 56 Bruno Maximus14 IRINA52 Mikko Ahti - elämä tanssin pyörteissä Kilpi tutustutti toimittajan levyn tekoon Mari Rantasila Ohjaajan innostus tarttuu lapsiin 57

4 VAKUUTUKSET VAUVASTA VAARIIN Pohjantähdessä Sinulla on oma yhteyshenkilö Olemme menestyneet puolueettomissa vakuutusvertailuissa Bonusetusi voi olla jopa 30 % Pyydä TARJOUS heti - se kannattaa! Kattava vakuutusturva lapsellesi jo ennen syntymää! Maksuton palvelunumero , ma-pe klo

5 ISSN Lapsiperheiden tapahtuma- ja matkailulehti. Ilmestyy tänä vuonna 4 kertaa. Seuraava numero ilmestyy lokakuun lopussa. Lehti on luettavissa myös os. TOIMISTO Artturinkatu 2, Turku Puh Fax toimitus@tenavalehdet.fi PÄÄTOIMITTAJA Urpu Jylhä GSM urpu@tenavalehdet.fi TOIMITTAJAT etunimi@tenavalehdet.fi Kristina Ahlström Niklas Joki Jouko Kiesiläinen Johanna Laine Markus Majabacka MYYNTI Julkaisu Bookers Oy Hermannin rantatie 10, HELSINKI Puh Tanja Lauronen Puh tanja.lauronen@bookers.fi Kia Kangas Puh kia.kangas@bookers.fi Tarkemmat mediatiedot: PÄÄKIRJOITUS Urpu Jylhä Mitä ihmeen käpylehmiä? Kun olin tenavaikäinen ja ruinasin taas kerran jotakin vempainta, mummi marmatti, että kun minä olin kakara, niin leikittiin käpylehmillä. En uskonut - edes silloin. Minun mummini oli taskukokoinen ikiliikkuja, joka eli täysijärkisenä ja hurtilla huumorilla 102-vuotiaaksi, eikä takuuvarmasti pistellyt tikkuja kävyille jaloiksi. Kunhan huijasi. Ei silti, olisin minä niitä voinut askarrellakin jos olisi ollut käpyjä, mutta kun asuin keskellä kaupunkia kuusettomien kortteleiden sydämessä. Kun omat lapseni olivat leikki-iässä, huushollissa olisi tarvittu välillä puskutraktoria päästäkseen eteenpäin. Tuntui, että joka askeleella jokin rääkäisi, tuntui öklöltä jalan alla tai kaivautui legon lailla jalkapohjaan...ja sama meno jatkuu lastenlasten kanssa. Miltä luulette tuntuneen, kun mummin lastenhoito-virkaa täyttäessä herää säkkipimeällä maaseudulla siihen, että ipanan sängystä kuuluu synkeänkolkko hekotus. Pahat henget ja manaaja vilahtavat vauhdilla unisessa mielessä kiiluvine silmineen, kunnes taskulampun valokeilaan osuu rävähtämättä tuijottava nukke. Itkevä, naurava, kasteleva ja nyt myös pelotteleva ja taatusti vahingoniloinen. Ei naurattanut. Entä luovuus leikeissä? Onneksi sitä on edelleen lelujen paljoudesta huolimatta. Vai mitä sanotte siitä, että tenavien viivyttyä turhan pitkään ja varsinkin liian hiljaa suihkussa tapaan 4-vuotiaan tomerana hämmentelemässä soppaa vauva-ammeessa löylykauhalla isosiskon tarkkaillessa taustalla. Herkullisen keitoksen aineksina olivat laudeliinat, kumilelut ja pesusienet. Mmmmm... Kertokaa meille omien lastenne kekseliäisyydestä! Julkaisemme juttuja seuraavissa Tenavissa ja webbi-lehdessämme Lähettäkää hauskat jutut ja myös kuvia osoitteeseen toimitus@tenavalehdet.fi! Varustaudutaan syksyyn iloisilla nauruilla! GRAAFINEN SUUNNITTELU Katja Ilmanen GSM katja@tenavalehdet.fi KUSTANTAJA M&T Grafidee Y-tunnus PAINOPAIKKA Art-Print Oy PAINOSMÄÄRÄ & JAKELU kpl Suorajakelu lapsiperheille Helsigin seutu: Helsingin Jakelu-Expert Oy Tampere: Tampereen Ykkösjakelu Oy Turku: Turku-Palvelu Oy Lisäksi alueiden matkailu- ja infopisteissä. TILAUSHINTA TalviTENAVA 2007 ja 2008 TENAVAT yht. 6 nroa euroa /kestotilaus Tilaukset puh tai tilaus@tenavalehdet.fi Hauskimmat kesäkuvat palkitaan Otitko kesällä kivan matkakuvan tenavastasi? Osallistu kilpailuun jossa voit voittaa lastenkirjoja ja -pelejä. Kolme parasta kuvaa palkitaan. Lähetä kuva toimitukseen syyskuun loppuun mennessä joko postitse tai sähköpostitse.

6 Juba Tuomola (s. 1965) asuu Turussa ja Helsingissä. Suurinta menestystä Viiviä ja Wagneria on julkaistu Helsingin Sanomissa vuodesta Mielenkiintoinen henkilökuva Jubasta löytyy osoitteesta: KUVA: Otavan kuvapankki 6 TENAVAlehti 3/2007

7 TOIMITTAJA Kristina Ahlström Piirtäessä pääsee takaisin lapsuuden seikkailuihin Suomen tunnetuin sika on Wagner. Onneksi Juba teki hänelle leikkikaveriksi Viivin. Kymmenen vuoden jälkeen voi todeta, että kaksikon seikkailut taitavat olla vasta alussa. L ämpimänä elokuun päivänä suuntaamme Ilonan kanssa Helsingin Tennispalatsin kahvilaan. Molemmilla on monta kysymystä valmiina, sillä kohta tapaamme Suomen mr. Sarjakuvan, possun ja tytön isän, Juban. Kahvilassa istuu yksinäisen ratsastajan näköinen mies, kuin omaan sisäiseen maailmaansa keskittyneenä. Löysimme heti taiteilijan. Sanottakoon myös samantien, että hän ei itse sitä sanaa käytä. Hän on piirtäjä. Sarjakuvapiirtäjä. Tämä mies ei pahemmin käsiään heiluttele ja muutenkin on elekieli minimalistista, mutta kaikkiin kysymyksiin löytyy mietityt ja mielenkiintoiset vastaukset. Haastattelupäivänä Jubaa harmitti, ettei mistään kaupasta löytynyt takkia. Kesämallisto oli myyty ja syksyn uutuuksia vasta odoteltiin. - Tätä tämä on markkinatalous, että vaatekaupassa ei ole takkeja. Haastattelijalle tuli heti varma olo, että kuukauden päästä possu seikkailee Hesarin sivuilla etsien itselleen uutta takkia? - Se on totta, että strippeihin voi purkaa omia turhautumiaan (strippi= muutaman ruudun sarjakuva). Kannattaa kuitenkin muistaa Kari Suomalaisen mietteet siitä, että oma viha ei saa näkyä, ei saa suoltaa suoraa purkausta. Se ei ole enää hauskaa. Kävellessä näkee enemmän Taitelijanimi Juba löytyi jo lukioaikana, nimen saa sopivasti jaettua signeeraukseen kahteen riviin pienen neliön sisään. Monen monta neliötä onkin jo piirretty, sillä pelkästään Viiviä ja Wagneria on ilmestynyt Helsingin Sanomissa haastattelupäivään mennessä 2742 strippiä. Sarjakuva ilmestyy viisi kertaa viikossa ja kun laskee juhlapyhät pois, jää vuoden saldoksi 313 kappaletta. Sattumoisin sama luku kuin Aku Ankan rekkarissa. Possun ja tytön seikkailut valmistuvat muutama viikko ennen ilmestymistä, vähintään viikon varasto on oltava valmiina, ettei työ mene väkisin puurtamiseksi. - Täytyy luottaa siihen, että jostain aina tulee ideoita. Eri jutut toimivat eri päivinä. Usein pelkkä kynä ja paperi riittävät, näpräilystä voi syntyä kymmenen aihetta, eräänlaista raakiletta. Osa niistä kypsyy osa ei. Säilytän luonnoksia kansioissa ja joskus joku vanha aihe nousee esille, sen näkee ajan kuluttua eri lailla. - Ideointivaiheessa vaihdan usein paikkaa, liike on tärkeää. Asterixin luoja René Goscinny sanoi saavansa ideoita metrossa, joku toinen taas ajaessaan. Minulle kävelykin riittää, siinä vauhdissa näkee yksityiskohdat ja voi helposti pysähtyä. Inspiraatio tulee tekemisen myötä Mennään aikaan ennen Viiviä ja Wagneria. Mies on piirtänyt aina, mutta tärkeitä etappeja siihen, että harrastuksesta tuli työ, ovat vaihto-oppilasvuosi Amerikassa ja käynnit Ranskassa. - Jenkeissä sain piirtäjäystäviä, ja se innosti minua jatkamaan. Ranska tuli alun perin tutuksi ranskalaisten serkkujeni myötä. Ja se maahan on todellinen sarjakuvamaa! V V TENAVAlehti 3/2007 7

8 Ilo löytyy tekemisestä, minä pidän piirtämisestä. Ranska olikin Juballa pääaineena Turun yliopiston kääntäjänkoulutuslaitoksella. Monta vuotta kului opiskelijaelämää viettäen, samalla ilmestyivät ensimmäiset julkaisut Pahkasiassa ja pilapiirrokset Turun Sanomien Extra-liitteessä vuonna Piirtäminen oli unelma-ammattini jo pienenä. Hassua että haave toteutui. Joskus kun keksii hauskoja juttuja ja piirtäminen sujuu, on tunne aivan sama kuin lapsena. Pääsen mukaan seikkailuihin, pakoon todellisuudesta. Ilo löytyy tekemisestä, minä pidän piirtämisestä. - Kynän ja paperin kanssa ideat usein tulevat. Kynä tekee paremmin kuin osaa aavistaa. Joskus se yllättääkin. Tekeminen on kaikkein tärkeintä, inspiraatiota ei kannata odotella. Se on harvinainen vieras. Miten sitten sarjakuvia piirretään nykyisin kaikkien hienojen tietokoneohjelmien aikaan? Uutta sankaritarta Minervaa Juba värittää kokonaan koneella. - Olen aina pitänyt kynistä, pensseleistä ja kankaista. Kannattaa kokeilla eri materiaaleja, osa niistä sitten jää käyttöön. Minä piirrän possua vanhanaikaisilla tussiterillä jotka dipataan musteeseen. Viivin mustan paidan väritän siveltimellä. Piirrä, piirrä, piirrä! Juban uusin hahmo on Minerva, jonka seikkailuista on jo ilmestynyt oma kirja. Suomessa on varmaan monen monta tyttöä ja poikaa, jotka haaveilevat sarjakuvapiirtäjän ammatista. Mitä ohjeita Juballa on tuleville piirtäjille? - Tärkeintä on oma halu. Raha tai kuuluisuus, niiden perään ei kannata haikailla. Oma nautinto on tässä palkitsevaa, vilpittömyys ja intohimo auttaa. Kannattaa lukea paljon sarjakuvia, anatomian opiskelukaan ei ole pahasta. - Kannattaa uskaltaa kopioda paljon. Kopiointia pelätään meillä aivan turhaan. Kyllä se oma tyyli tulee sitten myöhemmin esiin. Piirrä, piirrä, piirrä! Viivi ja Wagner seikkailevat muuallakin kuin Helsingin Sanomissa. Toistakymmentä lehteä Suomessa julkaisee niitä säännöllisesti, Virossakin kolme lehteä. Strippejä on suurennettu näyttelyihin mm. Moskovassa, Sveitsissä ja Saksassa. Kymmenes kokoelmakirja ilmestyi juuri ja syksyllä on tulossa juhlakirja, joka sisältää strippien lisäksi artikkeleita ja valokuvia maalauksista. Minerva seikkailee kohta uudessa kirjassa. Possu on hypännyt myös akryylimaalauksiin ja näyttelyjä on luvassa tulevaisuudessakin mm. Galleria Dixissä Helsingissä. Näytelmäksi Viivi ja Wagner muovautui jo muutama vuosi sitten. Uusi näytelmä on jo työn alla. - Alkujaan idea tuli Turun Kaupunginteatterilta. Ensimmäisessä näytelmässä oli mielenkiintoisia hahmoja, joille haluan lisää lihaa luiden ympärille. Näytelmässä saan kirjoittaa paljon dialogia, on mielenkiintoista nähdä miten hahmot muuttuvat ajan myötä. Ei kerrota basistivitsejä Työnsä hyväksi ja huonoksi puoleksi Juba määrittelee saman asian: yksinäisyyden. On hyvä, ettei tarvitse tavata muita ihmisiä jos ei halua. Toisaalta yksin on välillä tylsää. Satunnaista tylsyyttä poistanee tehokkaasti kolme vuotta sitten perustettu yhtye Nyrok Dolls. Basisti-Juban lisäksi kokoonpanossa on Mauri Kunnas, Silja Sillanpää ja Arto Nyberg. Uusin tulokas, kolmas kitaristi, on Kjell Westö. Ohjelmistoon kuuluu rokkia ja bluesia. Haastattelija yrittikin heti buukata bändiä omiin juhliinsa, mutta yksityiskeikat ovat kuulemma poissuljettuja. Kultturellin bändin seuraava esiintyminen on Turun kirjamessuilla. Aika muovaa myös Viiviä ja Wagneria. Taiteilija itse sanoo turhan sälän ja yksityiskohtien häviävän, tyylin pelkistyvän, viivojen vähenevän. Muutos ei ole tietoista, vaan jotain minkä näkee vasta jälkeenpäin. Omien sarjakuviensa analyysin ja tulkinnan Juba jättää huolettomasti kriitikoiden ja muiden asiaan innostuneiden harteille. - Stanley Kubrick sanoi aikoinaan, että ei hänellä ole sen suurempaa tarinaa. Minullekin riittää, että saan näprätä ja leikkiä kynän kanssa. Possu on siihen hyvä tekosyy. Ei siinä ole sen enempää sanomaa. - Arktinen Banaani - 8 TENAVAlehti 3/2007

9 KUVA: Kristina Ahlström TENAVIEN tentissä Juba Ilonalle tarjoutui mielenkiintoinen ja jännittävä kokemus päästä haastattelemaan ihan oikeaa sarjakuvapiirtäjää. Mikä oli lempiaineesi koulussa? Inhosin kaikkea... No, oikeastaan pidin kielistä, ranskasta ja suomesta. Joskus pidin piirustustunneistakin. Miksi juuri possu ja tyttö? Se oli alkujaan oikeastaan ihan sattuma. Aikoinaan yhdellä pankilla oli Kultapossu-lehti ja possu tuli siitä lehden nimestä. Sitten annoin sille possulle tytön leikkikaveriksi. Miten pääsit tekemään niin paljon sarjakuvia lehtiin? Kun on tunnettu, niin kaikki soittaa sinulle! Mutta muista, että yhdessä stripissä on paljon töitä, joten kannattaa miettiä piirtääkö päivälehteen vai harvemmin ilmestyvään julkaisuun. Mistä sait ajatuksen ruveta sarjakuvan piirtäjäksi? Minulle luettiin sarjakuvia jo 2-vuotiaana. Omat ensimmäiset sarjikset tein jo 6-7 vuotiaana. Olen piirtänyt koko ikäni. Mikä on tekemistäsi sarjakuvista paras omasta mielestäsi? Ei minulla ole yhtä suosikkia. Vanhoista sarjoista joku tuntuu välillä hyvältä, välillä huonolta, riippuen millä fiiliksellä on. Possusta kyllä tykkään, muuten en varmaan tekisi sitä. (Juba: Ai ei ole enempää kysymyksiä? Tällaisesta toimittajasta minä tykkään. Yleensä ne esittävät aina liikaa kysymyksiä.) - Arktinen Banaani - TENAVAlehti 3/2007 9

10 TOIMITTAJA Markus Majabacka Kesis-leirillä lapset pääsivät tutustumaan erilaisiin liikuntalajeihin Supersiisti leiri! Kesäisenä tiistaiaamuna Sauvon Ahtelan leirikeskuksen piha täyttyi paikalle huristavista busseista. Vuosittainen Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n Kesis-liikuntaleiri oli jälleen alkamassa. -K esis-leirille osallistuu melkein 1000 henkilöä leiriläiset ja ohjaajat yhteenlaskettuna. Mukana on yhteensä 27 erilaista liikuntalajia, nurmikolla istuva leiri- ja lajipäällikkö Tino-Taneli Tanttu kertoi. Neljä päivää kestäneen leirin aikana lapset pääsivät puuhaamaan niiden liikuntalajien parissa, jotka olivat valinneet etukäteen ennen leirille tuloa. Laajasta lajivalikoimasta löytyi valinnanvaraa kevyestä tanssista energiseen rugbyyn. Trampoliini lumosi Iiriksen Iiris Nieminen ihastui Kesis-liikuntaleirillä tasapainoilupalloon vuotiaiden leiriläisten ryhmään osallistuneen Iiris Niemisen lajipaketista löytyi mm. telinevoimistelua, miekkailua, tanssia ja sirkusurheilua, josta muodostui tytön ehdoton suosikki. 10 TENAVAlehti 3/2007

11 Kesis-liikuntaleirille osallistui lapsia ja ohjaajia yhteensä noin Välitön apu aftoihin. Kivuliaita rakkuloita suussa? Sisarukset Iiris (vas.) ja Inkeri Nieminen (oik.) pitivät Kesis-liikuntaleirillä trampoliinihyppelystä. - Tasapainoilupallo on mielestäni kiva, koska sen päällä saa seisoa. Tykkään myös trampoliinista tosi paljon. Osaan tehdä sillä istuma- ja mahahypyn, Iiris kertoi innostuen näyttämään itse keksimänsä Iirishypyn, jossa pomppu tapahtui istuma-asennosta jalat ristissä vuotiaiden ryhmään osallistuneen Henrik Pitkälän lajipaketista löytyi judoa, käsipalloa, ammuntaa, rugbya sekä moottoriurheilua. 100 metriä pitkän radan ajaminen mönkijällä vetosi erityisesti. Turvallisuus taattiin ajoneuvon perässä juoksevalla turvamiehellä, joka oli valmis sammuttamaan moottorin tarpeen vaatiessa narusta kiskaisemalla. - Mönkijällä ajaminen on ollut tähän asti lajeista kaikkein paras, mutta se olisi saanut mennä vieläkin kovempaa, innostunut Henrik selitti ensimmäisen ajokierroksensa jälkeen. Aftat ovat yleinen ongelma etenkin lapsilla. Aloclair muodostaa aftan päälle eristävän kalvon antaen sen parantua rauhassa. Helppokäyttöinen ja nopeasti vaikuttava tuote koko perheelle. Teema vaihtuu vuosittain Joka vuosi Kesis-leirille valitaan uusi teema. Tänä vuonna teemaksi oli valittu Supersiisti leiri, ja siisteyteen kannustavaa teemaa huomioitiin mm. leirille pystytetyn ekopisteen sekä Roskisnallen vierailun avulla. - Miten me saisimme veden pysymään puhtaana maapallolla, jotta voisimme juoda sitä vastaisuudessakin, Roskisnalle kysyi pieni maapallo kädessään, saaden lapsilta takaisin paljon hyviä ehdotuksia. Yksi leirin ehdottomista kohokohdista oli julkkisottelu, joka käytiin TPS:n Hunaja Bändi- ja leiriläisten muodostaman Super Siisti Jengisalibandyjoukkueiden välillä. - Todella hieno kokemus. Leiriläisten joukkue taisi vähän huijata, koska voittivat meidät, mutta joskus käy näin, TPS:n jääkiekkoilija Matti Aho kertoi pilke silmäkulmassa 6-2 päättyneen ottelun jälkeen. Vuosittainen Kesis-liikuntaleiri on monelle lapselle kesän tärkein tapahtuma, koska tekemistä voi olla välillä vaikea keksiä. - Kesälomalla on usein tylsää, kun koulut ovat kiinni ja kaveritkin ovat mökillä. Täällä leirillä on kiva tutustua uusiin kavereihin, Olli Mustonen iloitsi. Saatavana geeli, spray ja suuvesi. Aloclair muodostaa suojaavan polyvinyylipyrrolidoni -kalvon aftan päälle. Ei sisällä kortisonia tai puudutteita. Sopii lapsille, raskaana oleville ja imettäville. Apteekista ilman reseptiä. Markkinointi: Tamro Pharmakon TENAVAlehti 3/

12 TOIMITTAJA Niklas Joki KUVAAJA Kristian Hendricksson Radio-ohjattavat crossiautot kisasivat Euroopan herruudesta Vaasassa kisattiin heinäkuun lopulla radio-ohjattavien crossiautojen Euroopan mestaruudesta. Tapahtumaan osallistui toistasataa kilpailijaa 16 eri maasta. Suomalaisia oli mukana runsaasti, mutta palkintosijoja ei pystytty valtaamaan kotiedusta huolimatta. 16-vuotias Markus Hendricksson (oik.) pärjäsi hyvin Euroopaan huippuja vastaan. P itkämäen autourheilukeskus Vaasassa täyttyi pienoisautoilun rallikansasta jo hyvissä ajoin ennen kuusipäiväistä tapahtumaa. Kilpailijat eri puolilta Eurooppaa saapuivat valmistautumaan taisteluun Euroopan herruudesta. Vaikka kyseessä ovat fyysisesti pienet pelivälineet, on panostus sitäkin suurempaa. Muutamat englantilaiset lajin harrastajat olivat testaamassa rataa Vaasassa jo kaksi kuukautta sitten. Takavetoiset ja nelivetoiset Kilpailut käytiin kahdessa luokassa, takavetoiset ja nelivetoiset. Suomalaisia ei mahtunut kummassakaan kymmenen parhaan joukkoon. Luokkien mestarit löytyivät Itävallasta ja Englannista. Takavetoisten autojen luokassa oli kuitenkin tulla suomalaismenestystä. Vaasalainen, 16-vuotias Markus Hendricksson ehdittiin jo kruunata alle 17-vuotiaiden sarjan mestariksi. Myöhemmin järjestäjät huomasivat tehneensä virheen ja EMmestarin kruunu siirrettiin saksalaisnuorukaiselle, Jörn Neumannille. - Ei se suuremmin harmita, samassa kilpailussa kaikki kuitenkin ajavat. Tavoitteeni oli joukossa, joten olen todella tyytyväinen, Hendricksson toteaa. Takavetoisten sarjassa ajoi 97 kilpailijaa. Markus ajoi sijalle 27, ollen viidenneksi paras suomalainen. Hendrickssonilta alle 17-vuotiaiden Euroopan mestaruuden vienyt Neumann oli kokonaiskilpailussa kahdeksas. Isoveljeltä peritty harrastus Varikolla käy vilinä ajosessioiden välissä. Euroopan parhaat kuskit säätävät ajokkinsa kisakuntoon. KUVA: Niklas Joki Markus on kisannut radio-ohjattavilla autoilla viisi vuotta. Isoveli, Kristian oli juuri lopettamassa harrastusta, joten Markuksen oli helppo jatkaa siitä. - Kristian keksi jostakin alkaa ajaa. Sitten kun kiinnostus häneltä loppui, niin minä jatkoin siitä. Voitti hän aikanaan SM-pronssia, tosin kilpailijoita oli vain neljä, Markus nauraa. Radio-ohjattavissa autoissa riittää tekemistä ajamisen lisäksi. Autot kootaan yleensä itse. Sen jälkeen säädöt pitää saada kohdilleen ja renkaat on valittava oikein aivan kuten suuremmissakin autokilpailuissa. 12 TENAVAlehti 3/2007

13 Ohituksia nähdään radio-ohjattavien kisoissa enemmän kuin formuloissa, mutta huippukuskit osaavat kyllä pitää puolensa. Autot saattavat singahtaa hyppyreistä jopa kolmen metrin korkeuteen. Kisassa on kuitenkin hyvä pysytellä matalalla, koska autot kulkevat nopeammin maalla. Kisoissa ajetaan parhaimmillaan noin 70 kilometrin tuntinopeudella, mutta crossiautojen huippunopeudet ovat yli 200 kilometriä tunnissa. - Kristian auttoi minua rakentamaan autoa ja pääsin siten hyvin lajin pariin. Apua sai myös muilta kokeneemmilta kuljettajilta, hän kertoo. Menestys vaatii panostusta Kisojen varikolla kuljettajat säätävät ja korjailevat autojaan. Pöydät ovat täynnä pienoisautotekniikkaa ja varaosia. Lajin huiput ovat iältään vuotiaita, joten harrastus on edennyt vuosien saatossa takapihojen ralleista vakavaksi kisailuksi. Myös rahallinen satsaus kasvaa harrastuksen edetessä. - Jos haluaa pärjätä, pitää olla hyvät akut, moottorit, laturit ja muut varusteet eli rahaa menee aika paljon. Itselläni on mennyt pelkästään näihin EM-kisoihin noin 1000 euroa, mutta halvemmallakin pääsee jos haluaa. Sellaisen hyvän peruspaketin aloittelijalle saa 500 eurolla, Markus opastaa. Suomessa radio-ohjattavilla autoilla kisailee vajaa 1000 lisenssikuljettajaa. EM-kisat pidettiin viimeksi Suomessa vuonna 1995 eli lajin huippuja vastaan joutuu yleensä kisaamaan ulkomailla. - Ensi vuonna EM-kisat taitaa olla Espanjassa. Kiehtoisihan sinne lähteä parantamaan tulosta, mutta epäilen sen mahdollisuutta. Täytyy varmaankin panostaa seuraavaksi SM-kisoihin ja Suomen mestaruuteen, Markus Hendricksson tuumaa maltillisesti. Markus Hendricksson ehdittiin jo kruunata nuorten Euroopan mestariksi KUVA: Niklas Joki TENAVAlehti 3/

14 Bruno Maximus (s. 1970) on hypnorealisimin isä. Siinä missä surrealismi kuvaa angstia, on hypnorealismi ihana sekoitus naivismia ja fantasiaa. Jokaisella taululla on tarina, joka nostattaa hymyn huulille. Katso lisää: TOIMITTAJA Kristina Ahlström Bruno Tenavalehti tapasi Maximus Olen kuin eräänlainen Obelix joka on tippunut lapsuudessa vitamiiniastiaan ja sitten se onkin jo osa elämää. Miten sinusta tuli taiteilija? - Alaluokilla aloin piirtää kirjojen kulmiin kaikenlaisia hahmoja. Unelma-ammattini pienenä oli sarjakuvapiirtäjä. Koulussa jossain vaiheessa opettajat pyysivät tilausmuotokuvia. Myöhemmin kysyttiin varsinaista näyttelyä ja yllättäen huomasin, ettei aikaa jäänyt muuhun työhön. Näin siirryin sattumalta kokopäivätaiteilijaksi. Mitä materiaaleja käytät? - Maalaan öljyväreillä kankaalle sekä teen piirroksia tusseilla ja lyijykynillä. Maalaan myös akryyliväreillä seinälle. Ketkä ovat esikuviasi? - Maija Isola, Henry Rousseau, Rauli Badding Somerjoki ja moni muu. Isolan verhoja olen nähnyt yksivuotiaasta asti eri kodeissa ja olen aina ihaillut niiden sävyjä. Rousseauta taas arvostan, koska hän kuvasi viidakkoja niin humoristisesti, vaikkei ollut niissä käynytkään. Samoin ihmishahmot hänen maalauksissaan ovat sym- paattisia. Baddingin ääni on niin valloittava, että se saa kuvia aikaan. Mitkä ovat työsi hyvät ja huonot puolet? - Jatkuva innostus uuden luomisesta. Ongelmana saattaa joskus olla epäsäännölliset tulot, kun en ole apurahataiteilija ja pyrin pärjäämään omillani. Työajat ovat 14 TENAVAlehti 3/2007

15 pitkiä. Ihmiset eivät aina tiedä kuinka paljon maalaus vaatii pohjatyötä. Millainen on tyypillinen työpäiväsi? Päivät vaihtelevat. Joskus voi vaikka jäädä päiväksi rannalle lepäämään miettien horisonttia. Jos valmistelen näyttelyä tai kiireistä tilaustyötä niin aamupäivän hoidan paperitöitä, maalaan noin iltakahdeksaan ja sen jälkeen luen sähköpostit. Mistä saat ideasi? - Ideat ovat tulleet lapsesta asti luonnostaan. Olen kuin eräänlainen Obelix joka on tippunut lapsuudessa vitamiiniastiaan ja sitten se onkin jo osa elämää. Mikä on suurin haaveesi? - Päästä maalaamaan autiolle saarelle. Ja järjestää siellä näyttely viidakon eläimille. Mikä on ollut hauskin työprojektisi? - Kerran istuin Yyterissä itse tehdyssä omenassa ja tarjoilin sieltä lahjoja. 3M-konsernille pidin tempauksen, missä työntekijät rakensivat itsestään teippien avulla eläimiä. Vanhalla pidin kerran performancen, missä esiinnyin pensselinä. Maalaaminen itsessään on toki hauskaa, mutta sitä on monimutkaista kuvata sanoin. Missä päin maailmaa liikut ja miksi? - Mexico, Guatemala, Honduras, Argentiina, Brasilia, Australia, USA, Turkki, Egypti, Unkari, Puola ja monet muut euroopan maat. Näkymiä etsimässä ja ihmisiä tapailemassa. Pelottaako ideoiden loppuminen? - Ei. Minulla on paljon ruuhkaa toteuttamattomista ideoista joita olen kirjoitellut ylös. Jos et tekisi tätä työtä, niin mitä? - Särkisin pähkinöitä autiolla saarella. Miten aika on muovannut taidettasi ja ideoitasi? - Paljon, koska samaan aikaan ja hetkeen ei voi palata, koska uudessa ajassa kaikki on uutta. Siksi esimerkiksi vanhaa maalausta on mahdotonta jatkaa useiden vuosien jälkeen, tai ainakin siitä syntyy täysin uusi teos. Uusia näkemyksiä syntyy jatkuvasti. Ohjeita tuleville taiteilijoille? - Ahkerana saa asioita eteenpäin. Mitä työsi antaa sinulle? - Tyytyväisyyttä nähdessäni ihmisten saavan taiteestani jotain. Silloin tuntuu, ettei tätä turhaan tee. Mikä on taiteen tarkoitus? - Virkistää ja elävöittää maailmaa ja tuoda olotiloja mitkä saattavat olla muuten tuntemattomia. Mitä maalaat seuraavaksi? - Taalintehtaan unissakävelijää, jonka tapasin aamuviideltä kesäkuussa Kemiössä. Hän hortoili ystäväni huoneistoon, otin hänestä jopa kuvia. Myöhemmin kerroin hänelle maalausideastani ja unissakävelijä haluaa ehdottomasti nähdä tulevan työn. Matkustin jopa heinäkuussa Portugaliin hänen ollessaan Espanjassa, että saisin samoilta leveysasteilta lopulliset varmistukset hahmotelmaani. Ystäväni kertoi hänen olevan innostunut ravustamiseen. Siispä työhön tulee myös tepastelevia rapuja. Työ tulee olemaan esillä Kanneltalon galleriassa. Esimerkki tilaustyöstä Olemme tilanneet molemmista tyttäristämme Brunolta taulun heidän ollessaan hieman alle 2-vuotiaita. Bruno kuvasi tytöt studiolla ja keskustelimme tyttöjen luonteista. Esikoinen pitää musiikista ja kissoista. Olimme nähneet aiemmin Brunon tauluissa pehmeää oranssia, josta pidimme kovasti. Niinpä taulussa tyttäremme johtaa kissabändiä viidakossa auringonlaskun aikaan. Kuopus rakastaa eläimiä ja satuja. Tähän tauluun toivoimme murrettuja sävyjä, ruskeaa ja vihreää. Taulussa neiti lukee oraville satuja, ja kaikilla Tenava suosittelee Mennään Sarjakuvafestivaaleille! Suomen sarjakuavaseura ry järjestää Helsingin 22. sarjakuvafestivaalit Kulttuuriareena Gloriassa 15. ja 16. syyskuuta. Helsingin sarjakuvafestivaalit ovat merkittävin alan tapahtuma Suomessa ja Pohjoismaissa. Ulkomaisia kunniavieraita on pilvin pimein, sarjakuvanäyttelyitä on 13, sarjakuvamarkkinat sekä suomalaisia ja kansainvälisiä vaihtoehtotekijöitä esittelevä Pienlehtitaivas. Lisätietoja on juuri oikea pilke silmäkulmassa. Valmiiden taulujen kotiin saapuminen on ollut kutkuttavan jännittävää. Ja lopputulokseen olemme olleet hykertävän tyytyväisiä. Malja taiteelle! Lisää tapahtumia os. TENAVAlehti 3/

16 TOIMITTAJA Johanna Laine Mikko Ahti - elämä tanssin pyörteessä Mikko Ahdilla on takanaan pitkä ura tanssijana. Saavutuksiin kuuluvat monet suomenmestaruudet kuin myös maailmanmestaruuskisoissa yhdeksänneksi sijoittuminen. Ensimmäiset tanssikilpailut eivät kuitenkaan sujuneet niin kuin Mikko toivoi. -O lin 6-7 -vuotias, eli juuri aloittanut tanssimisen serkkuni Niinan kanssa. Niina ei sitten uskaltanut tulla lattialle ensimmäisissä kisoissamme. Hän alkoi itkeä jännityksestä ja sitten minäkin aloin itkeä, kun en päässyt tanssilattialle, Mikko Ahti hymyilee muistolle. Tanssiminen on aina ollut iso juttu Mikolle ja unelma-ammatti oli selvillä jo pienestä pitäen. Toisaalta tanssipari ja nykyinen vaimo Carina Ahti oli pienestä pitäen päättänyt, ettei hänestä tanssinopettajaa tule. - Ja tulipa kuitenkin, Carina naurahtaa. - Minun haaveenani on melkein aina ollut tanssiminen ja sen opettaminen. On hienoa, että unelma on toteutunut, Mikko toteaa vaimonsa perään. Tanssii tähtien kanssa muutti arkea Tanssii Tähtien Kanssa -tv-ohjelma muutti Ahdin pariskunnan arkea, mutta pelkästään positiiviseen suuntaan. - Työtarjouksia tanssin saralla on tullut paljon enemmän. Sari Siikanderin kanssa olen esiintynyt muutaman kerran jälkeenpäin ja Carinan kanssa on myös ollut esiintymiskeikkoja. Olen pystynyt keskittymään tanssimiseen ja jättämään osa-aikaisen niin sanotun tavallisen työni, Mikko Ahti kertoo tyytyväisenä. - Ylipäätään Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelma toi kilpatanssia enemmän ihmisten tietoisuuteen. On helpompi aloittaa harrastuskin, kun tietää mistä siinä on kyse. Esimerkiksi lapset ja nuoret ovat katsoneet televisiosta ohjelmaa ja tulleet mukaan lajin pariin, Carina lisää. Mistä löytyy hyvä pari? Carina ja Mikko Ahti aloittivat yhdessä tanssimisen alle kaksikymmenvuotiaina. Mistä sitten löytää sen parin kilpatanssiin ja kuinka paljon hyvä pari merkitsee? - Tanssiminen vaatii hyvän joukkuehengen, koska sitähän tanssiminen on. Joukkuepeliä. Yksin olisi aika vaikea harjoitella paritanssia, Mikko virnistää ajatukselle. - Pari yleensä vaihtuu opiskelupaikkojen muuttuessa ja joskus valmentajillakin voi olla näppinsä pelissä, mutta sitten kun kilpaillaan korkealla tasolla, niin pari ei enää vaihdu kovin helposti, koska uuden parin löytäminen on vaikeaa, Carina kertoo. Usein kun poika harrastaa lajia, mikä yleensä mielletään tyttöjen harrastukseksi, hän voi kokea pientä kiusaamista. Niin tapahtui myös Mikko Ahdin nuoruudessa. - Joskus ala-asteella jotkut pojat hiukan nälvivät, mutta sekin taisi johtua vain siitä, etteivät he tienneet tanssimisesta mitään. Kiusoittelu loppui sen jälkeen kun esiinnyin koululla serkkuni Niinan kanssa ja oltiin voitettu suomenmestaruuskin, Mikko hymyilee. 16 TENAVAlehti 3/2007

17 Kun nuorena aloittaa... Mikko Ahdilla on pitkä ura tanssin ammattilaisena takanaan. Mikä on tehnyt Mikosta niin hyvän tanssijan? - Yksi syy ehkä on, että olen aloittanut niin nuorena. Olen tehnyt pitkäjänteisesti töitä. Minulla on aina ollut hyviä opettajia. Silloin kun olin nuori, Suomessa ei ollut paljon tanssin ammattilaisia, mutta seura toi ulkomaisia opettajia. Ja lopuksi vielä, olen aina halunnut kehittyä, Mikko summaa mietteliäänä. Mikko ja Carina eivät enää itse kilpaile aktiivisesti, vaan opettavat muita tanssimaan. Heillä on oma tanssikoulu ja he opettavat monessa eri paikassa erilaisia tansseja - Ja nyt tanssitaan paremmin kuin koskaan kilpailussa! Carina nauraa Oma talo Piikkiössä on valmistumassa ja Carina, Mikko sekä heidän tyttärensä Linnéa viettävät rauhallista perhe-elämää. Toinen lapsi on suunnitelmissa, mutta tuleeko Linneásta vanhempiensa tavoin tanssiparkettien tähti? - Tytöstä saa tulla mikä haluaa, Mikko ja Carina toteavat pienen miettimistauon jälkeen. - Mutta itse asiassa kyllä me joskus päätettiin, että Linnéasta tulee taitoluistelija, kun katsottiin aikoinaan taitoluistelua. Ajateltiin silloin, että kyllä meidän tytöstä tulisi parempi taitoluistelija kuin televisiossa olevat, Carina lisää pilke silmäkulmassa. TENAVAlehti 3/

18 Thaimaassa 10 vuotta asunut Miika Tourunen taitaa edelleen hyvin maan kielen. Olkapäillä istuu 1-vuotias Mikail-poika. 18 TENAVAlehti 3/2007

19 V V TOIMITTAJA Markus Majabacka KUVAT Markus Majabacka, Miika Tourunen, Joshua Kaijankoski Matkalaukkulapsen elämä vaatii sisua ja sopeutumiskykyä M iika Tourunen, 30, ja Joshua Kaijankoski, 29, ovat entisiä matkalaukkulapsia. Vanhempiensa töiden takia molemmat viettivät vieraassa kulttuurissa suurimman osa lapsuudestaan. Kahden maan kansalaisille ei sopeutuminen Suomeen ollut aivan helppoa ja kivutonta. Muoti, puhetyyli ja ajankohtaisuus hukassa Miika Tourusen kymmenvuotinen ulkomaanmatka alkoi jo vuonna 1978 puolentoista vuoden ikäisenä, vanhempien lähdettyä lähetystyöhän Thaimaaseen. Bangkokissa sijaitsevassa Thaimaan Suomalaisessa Koulussa hän suoritti ala-asteen luokat Suomessa suoritettua 3. luokkaa lukuun ottamatta. Bangkokin sisäoppilaitoksessa lähes kaikki lapset viettivät pitkiä aikoja erossa vanhemmistaan. Koti-ikävä oli välillä kova mutta lohtua ja turvaa toi kuitenkin samanikäisten kavereiden seura. Suomeen Touruset palasivat Thaimaasta vuonna 1990, jolloin Miika aloitti yläasteen opinnot Helsingissä. - Tavalliset juttujen aiheet olivat minulle täysin vieraita. En esimerkiksi tajunnut, mistä televisio-ohjelmista luokkatoverini keskustelivat. En ymmärtänyt alussa myöskään helsinkiläisten nuorten käyttämää slangia. Joitakin arvosteluja ja haukkumisia jouduin kuulemaan, mutten kuitenkaan joutunut kokemaan syrjintää, Tourunen kertoo. Suomessa vallitseva vaatemuoti oli myöskin vieras Aasian asukille. Olo oli välillä tukala, kun huomasi omien vaatteiden eroavan muiden nuorten käyttämistä merkkikuteista. - Sanoisin, että pukeutuminen, puhetyyli ja tieto ajankohtaisista asioista olivat suurimmat ongelmakohdat itselleni. Thaimaasta Miika Tourunen jäi kaipaamaan ihmisten ystävällisyyttä, hyvää ruokaa, kauniita hiekkarantoja sekä halpoja hintoja. Maassa kahden lapsen perheensä kanssa hän asuisi mielellään lyhyen aikaa, muttei kuitenkaan muuttaisi lopullisesti pois Suomesta. Puskatapoja ja vanhoja vaatteita Vuonna vuotias Joshua Kaijankoski muutti vanhempiensa ja kahden siskonsa kanssa pieneen Bololon kaupunkiin Papua-Uudessa-Guineassa. Perheen isän rakentaessa kirkkoja viidakkokyliin, äidin vastuulle jäi lasten kouluttaminen kotona australialaisen kirjekoulun avulla. 4. ja 8. luokat Joshua suoritti Suomessa perheensä lomien aikana. - Neljännellä luokalla jouduin kokemaan jonkin verran kiusaamista, koska luokkani oppilaat pitivät minua vähän outona ja erilaisena papualaisten puskatapojeni vuoksi. Kahdeksannella luokalla minua pidettiin edelleen vähän erilaisena, mutta kukaan ei kuitenkaan ryttyillyt minulle. TENAVAlehti 3/

20 Vuonna 1996 Kaijankosket muuttivat pysyvästi Suomeen. Perheellä ei ollut liikaa rahaa, ja muotivaatteiden sijaan käytetyt vaatteet saivat usein kelvata lapsille. - Nyt jälkeenpäin kuvia katsellessa huomaa, että farkkuni olivat liian lyhyet ja kengät oudon näköiset. Olin varmasti melkoinen näky koulussa. Nykyisin pyrin välttelemään kirpputoreja, Kaijankoski nauraa. Papualta entinen viidakkolapsi kertoo kaipaavansa ympärivuotista lämpöä, ruokaa, ihmisiä ja rentoa elämäntyyliä. Oman kansallisen identiteetin määrittäminen on maailmankansalaiselle yllättävän hankalaa. - En koe olevani suomalainen, kanadalainen, enkä myöskään papualainen. Pikemminkin koen olevani sekoitus niistä kaikista, Joshua Kaijankoski toteaa. Miika Tourunen (vas.) asui Thaimaassa Markus-veljensä kanssa 10 vuotta. Koulua pojat kävivät sisäoppilaitoksessa Bangkokissa. Mistä on hyvät lomat tehty? Kun vanhemmat suunnittelevat lomareissua lasten kanssa, kriteerit ovat melkoiset. Ja niin pitää ollakin! Jos lapsilla on kivaa ja turvallista, äiti ja isäkin voivat hymyillä ja nauttia lomastaan. Joshua Kaijankoski vietti elämästään 11 vuotta Papua-Uuden-Guinean viidakoissa. Eriskummalliset eläimet ja villi luonto toivat jännitystä elämään. 20 TENAVAlehti 3/2007