1/ vuosikerta

Transkriptio

1 1/ vuosikerta 1

2 Tanhuviesti 1 / 2014 Sisällysluettelo Pääkirjoitus... 3 Tiina Salmi, kansantanssin kasvattama... 3 Vilho Arkima in Memoriam... 4 Ritva Sabelli 75 vuotta... 4 Jutta Jaakkola, puvustonhoitaja... 4 Historian havinana Fannin teesit... 5 Eila Uleniukselle Lohjan kulttuuripalkinto... 6 Lasten nurkka... 7 Ristkasaska... 8 Kansantanssia kirjallisuudessa Uusi kansanmusiikin ja -tanssin alan tavoiteohjelma Tunnustuksia Folklandialla BARNLEK HKY 50 vuotta Nuorisoseura Karjalan Nuoret 95 vuotta Suguvastavundu kulttuuripäivät Lohjalla Polkka vuosien yleisteema Kesäjuhlat Sääskipolska Ivalossa Rytmihäiriöitä -pakina Joulukadun avajaiset Annuli Kansallispukuja myydään Tapahtumakalenteri Julkaisijat: Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry Kansantanssinuorten Liitto ry Pelimannikilta ry Päätoimittaja: Risto Elo Osoite: Tanhuviesti / Suomalaisen Kansantanssin Ystävät Döbelninkatu 5 B 21, Helsinki p. (09) tai ti , ke ja to klo tanhuviesti@kansantanssinyst.fi ISSN-L ISSN Aineisto- ja julkaisupäivät! Aineiston tulee olla toimituksella torstaina viikoilla 1, 11, 31 ja 41. Tanhuviesti ilmestyy torstaina viikoilla 3, 13, 33 ja 43. Toimituksen sähköposti: tanhuviesti (at) kansantanssinyst.fi Kannen kuva Risto Elo: Ahjolan Tanhuajat Folklandian perinteisen kansantanssin konsertissa 2

3 KANSANTANSSIN JA MUSIIKIN UUSI VUOSI Tänä vuonna tapahtuu uudelleenjärjestelyjä kansantanssin ja musiikin järjestökentässä. Kansanmusiikin ja tanssin edistämiskeskus ja Folklore Suomi Finland ollaan yhdistämässä yhdeksi yhteiseksi järjestöksi, jolla ei vielä ole nimeä. Kaikki näiden järjestöjen jäsenyhdistykset ovat yksimielisesti yhdistymisen kannalla. Voimavaroja yhdistämällä saadaan lisättyä huomattavasti tämän alueen kulttuurin painoarvoa. Yhdessä esiintyminen on uskottavampaa kuin jokainen erikseen omalla sektorillaan. Kansanmusiikki on ollut voimakkaassa nousussa ja syystäkin, kun koulutus on noussut jo korkeakoulutasolle. Kansanmuusikot alkavat olla nuorten keskuudessa akateemisesti koulutettuja ammattilaisia. Kansantanssin puolella ollaan alakynnessä. Kansantanssi on enemmänkin vapaaehtoispohjalla poimiva. Ohjaajista ja säestävistä pelimanneista on pulaa. Kustannukset ovat myös rajoittava tekijä. Uudessa yhteisessä järjestössä tulee olemaan jännitteitä ainakin kahdessa asiassa. Ensinnäkin musiikin ja tanssin tasapainoinen kohtelu. Toinen jännite tulee olemaan ammattilaisten ja harrastajien välisten intressien yhteensovittaminen. Kumpikaan asia ei ole itsestään selvä eikä helppo. Vaatii ponnisteluja yhteistyöhalukkuutta molemmilta puolilta ja yhteiseen tavoitteeseen pyrkimistä. Mikä se on tuleva strategia osoittaa sen. Yhdistyvä kenttä vaikuttaa myös SKY:n strategian kirjoittamiseen. SKY:n täytyy terävöittää omaa olemassa olonsa oikeutusta. Mikä tulee olemaan perinteisen kansantanssin merkitys ja asema. Uudistumispaineet ovat kovat, kun uudet koreografiat ja nuoret ohjaajat ovat tuomassa nykytanssia perinteen tilalle. Perinteen tuntemuksesta ja tietämyksestä tulee entistä tärkeämpää, jotta ei sekoiteta uutta vanhaa tarkoituksettomasti. Risto Elo TIINA SALMI - KANSANTANSSIN KASVATTAMA Olen elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Mäntsälässä, joka oli 70- ja 80-luvuilla kansantanssin ja -musiikin värittämä. Kuljin äitini Marjatan mukana niin tanhuharjoituksissa kuin esiintymisissäkin: tanssin itse Sälinkään Helkanuorissa ja seurasin silmä kovana aikuisten harjoituksia Kirkonkylän koulun liikuntasalissa.. Kesäloma alkoi aina Sepän Soiton merkeissä ja jatkui usein ulkomaille suuntautuvalla tanssimatkalla. Opiskeluvuosinani suoritin Suomen Nuorisoseurojen Liiton kolmivaiheisen kansantanssiohjaajakoulutuksen ja kuuluin Kansantanssinuorten liiton sekä Sepän Soiton hallitukseen. Tanssin useissa ryhmissä, muun muassa Mäntsälän tanhuajissa, Helsingin Kansantanssin Ystävissä ja Katrillissa. Käänteentekeväksi muodostui eräs itäkarjalaisten kansantanssien kurssi, jolla tapasin karjalaisten tanssien tutkijan ja kuuluisan opettajan Viola Malmin Petroskoista. Hänestä tuli minulle toinen tanssiäiti, jonka luokse matkustin heti saatuani äidinkielenopettajaopintoni päätökseen Helsingissä. Samalla minusta tuli Malmin perustaman Gornitsa-ryhmän tanssija. 3 Itäkarjalainen tanssi vei sydämeni ja toi minulle ystäviä, jotka ovat edelleen elämässäni läsnä. Kun palasin Suomeen neljän Petroskoissa viettämäni vuoden jälkeen, olin jonkin aikaa poissa kansantanssin parista. Sitten ymmärsin, että minun pitää alkaa viedä Violan oppeja omalta osaltani eteenpäin. Ohjasin ensin silloisessa kotikaupungissani Kotkassa Kotkan kansantanssijoita ja lopulta Mäntsälään paluumuutettuani kutsuin kokoon äitini entisen ryhmän - Mäntsälän tanhuajat syntyi uudelleen pitkän hiljaiselon jälkeen vuonna Nyt ohjaan Mäntsälässä sekä aikuisia että lapsia. Olen myös kouluttautunut uuden kansantanssipohjaisen folkjamin ohjaajaksi. Palaan mieluusti KTNL:n hallitustoimintaan aikamoisen tauon jälkeen. Tiina Salmi Kuva: Timo Hukkanen

4 VILHO ARKIMA IN MEMORIAM ( ) Vilho Arkima toimi aktiivisesti Suomalaisen Kansantanssin Ystävissä 60- ja 70 -luvuilla. Hän vaikutti SKY:n hallituksessa vuosina kun yhdistys oli siirtynyt valtakunnalliseksi järjestöksi. SKY:ssä hänen ominta aluettaan oli toimia tiedotuksessa ja järjestön lehden Tanhuviestin päätoimittajana vuosina Vuonna 1970 Vilho toimi puheenjohtajana XXII Pohjoismaiden Kansantanssipäivien järjestelytoimikunnan puheenjohtajana. SKY:n toiminnan 75-vuotishistoriikin toimikunnan puheenjohtajana Vilho toimi ansiokkaasti. Myöhemmin hän osallistui kansantanssiin mm. Helsingin Kansantanssin Ystävien Purpuri-ryhmässä sairastumiseensa asti. Risto Elo RITVA SABELLI 75 VUOTTA Suomalaisen Kansantanssin Ystävien kunniajäsenen Ritva Sabellin 75-vuotissyntymäpäivää vietettiin etukäteen pienellä joukolla kakkukahvien merkeissä toimistossa. Ritvalle paljon onnea! Kuva Marjatta Koivu-Loman JUTTA HALUAA LEVITTÄÄ KANSALLISPUKUJEN ILOSANOMAA SKY:n puvustonhoitaja Jutta Jaakkola aloitti tehtävässään vuonna Tanhuviestin toimitus sai vauhdikkaan naisen vihdoin haastateltavaksi, kun jalkaleikkauksesta toipuminen on hidastanut tämän hetkeksi aloilleen. Haastattelua tehtäessä Jutta valmisti miehen silinterihattua neuvoen samalla ensimmäistä omaa pukuaan valmistavaa tanhunoviisia silkkihuivin päärmäämisessä. Jutta on koulutukseltaan modisti ja hän on opiskellut myös tekstiilien muotoilua sekä suorittanut vaatetusalan artesaaniopintoja. Hän valmistaa kansallispukujen päähineitä omalla toiminimellään leipätyönsä ohessa. Minkälainen suhde sinulla oli kansallispukuihin ennen aloittamistasi? Olen tehnyt itselleni kaksi kansallispukua ja sen lisäksi lukuisia pukujen osia oman seuran miehille ja muille tahoille. Tein modistiopintoihin sisältyvän työharjoittelujakson Seurasaarisäätiölle valmistaen uusia kansallispuvun osia ja kunnostaen puvustoa. Olen harrastanut kansantanssia alle kouluikäisestä ja samalla tavallaan kasvanut kiinni kansallispukuihin. Serkkuni Tarja Alava on kansallispukutaitaja. Hänellä on varmasti myös vaikutusta kansallispukuintoiluuni. Onko sinulla lempikansallispukua? Yhtä on vaikea nimetä. En karjalaisperäisenä oikein näe itseäni länsisuomalaisissa puvuissa. Hiitolan ja Lavansaaren puvuista 4

5 tykkään kovasti. Läntisistä puvuista Parkanon-Kihniön ja Uskelan puvut ovat ehkä suosikkejani. Parkanon-Kihniön puvussa on ihan mahtava tasku! Miesten puvuista lempparini on Etelä- Savon puku. Siinä on tosi kaunis liivi. Kainuu, Sortavala ja Lavansaari ovat myös hienoja. Olen luukkuhousufriikki. Ja täytyy sanoa, että pidän erityisesti polvihousupuvuista, koska miesten pohkeita on kiva katsoa, Jutta sanoo ja heläyttää ilmoille hersyvän naurun. Mikä on parasta puvustonhoitajan tehtävässä? No tietysti se, että saa puuhastella kansallispukujen parissa! Minusta on mukava metsästää asiakkaille juuri heidän tyyliinsä ja persoonallisuuteensa sopivia pukuja. SKY:n puvustolla opin uudella tavalla arvostamaan vanhempien tarkistamattomien pukujen kauneutta. Entä vaikeinta? Puvuston uusiminen vähillä resursseilla, koska pelkkä ylläpitokin on jo haasteellista. Koko ajan huonokuntoisemmiksi käyviä pukuja lainataan kiihtyvään tahtiin. Minkä näet SKY:n puvuston tehtävänä? Minusta meidän pitää levittää kansallispuvun käytön ilosanomaa. Ei rajoitusten ja ehtojen kautta, vaan ylpeydellä valtavan kauniista pukuperinnöstämme, jossa näkyvät hienot vaikutteet suomen hedelmällisestä sijainnista itäisen ja läntisen kulttuuripiirin rajalla. Haluaisin palauttaa SKY:n yhdeksi kansallispukualan aktiivisista toimijoista, jota se on historiassaan ollut, eli laajentaa vuokraustoiminnasta takaisin materiaalien ja ohjeiden välitykseen. Kansallispuvun käytön pitäisi olla matalan kynnyksen juttu. Pukujen, ohjeiden ja materiaalien hankkimisen pitäisi olla vaivatonta. Nyt aivan liian monen puvun kohdalla lukee ei tällä hetkellä ole saatavilla, kun katsoo kansallispuvut.fi -sivustoa. Se on sääli, sillä näin usein on erityisesti uusien, tarkistettujen pukukokonaisuuksien kohdalla. Pukumateriaalien ja ohjeiden pitäisi olla riippumattomien tahojen hallussa, jolloin voitaisiin taata se, että niitä olisi saatavilla aina ja kaikille. Teksti ja kuva Annuli Perheentupa SKY:n puvusto perustettiin vuonna Se oli Suomen ensimmäinen kansallispukujen materiaalien, ohjeiden sekä valmiiden pukujen välittäjä. Pukujen lainaus astui kuvaan hieman myöhemmin, mutta muuttui pääasialliseksi toimintamuodoksi jo 1910-luvun puolivälin jälkeen. Puvuston tehtäviin on kuulunut myös kansallispukuvalistustyö jo alkuajoista lähtien. HISTORIAN HAVINANA FANNIN TEESIT OTE SKY:N KOKOUSPÖYTÄKIRJASTA Fanni Mikkola alusti keskustelukysymyksen Miksi harrastamme kansantanhuja. Puhuja selosti tanhujen syntyä, leviämistä, vaikutusta ihmisen luonteeseen ja ruumiiseen ja niiden suuresta arvosta kasvattajille ja päätti hän alustuksensa seuraavaan 7 jaksoon: 1) Kansantanhut ovat kansantieteellisesti arvokasta ainesta, joiden avulla kansamme menneisyyttä voidaan tutkia. 2) Me kunnioitamme kansantanhuja kotiseutumme kansan entisinä tapoina ja tahdomme kohottaa arvoonsa nämät omaperäiset hengentuotteemme. 3) Tahdomme kansantanhut otettaviksi uudelleen käytäntöön, jotta ne siten kauniimmin säilyisivät. 4) Kansantanhuja käytäntöön ottaessamme pelastamme myöskin kauniit kansanpukumme unhoon joutumasta. 5) Kansantanhuharrastus on taidekasvatusta, sillä se pyrkii luomaan kaunista. 6) Kansantanhut ovat ruumiillisen ja sielullisen kasvatuksen välikappaleita. 7) Kansantanhut kasvattavat ihmistä kykeneväksi elämää ja yhteiskuntaa varten, kehittävät tasa-arvoisuutta ja yhteistunnetta sekä herättävät rakkautta kotiseutuun ja syntymämaahan. Kuva: SKY:n arkisto 5

6 Kuka Fanni Mikkola? Fanni Mikkola ( ) tuli mukaan SKY:n toimintaan vuonna Hän oli vuosia SKY:n innokas aktiivijäsen toimien mm. puvustonhoitajana ja ohjaajana sekä tehden tallennustyötä. Johtokunnan jäsen hän oli vuodet , joista kahdeksan vuotta puheenjohtajana. Fanni Mikkola oli eräällä tavalla ruotsinkielisten ulosmarssiin vuonna 1908 johtaneen kieliriidan takana. SKY oli ollut tuohon asti kaksikielinen. Helmikuussa 1908 pidetyssä kokouksessa keskusteltiin siitä, tuleeko tilattaviin leimasimeen, kirjekuoriin ja papereihin yhdistyksen nimi molemmilla kielillä vaiko vain suomeksi. Asiasta äänestettäessä kaksikielisyys voitti niukasti. Fanni Mikkola, jonka tehtäväksi tuli hankkia leimasin, tilasi niitä kuitenkin erehdyksessä kaksi kappaletta, yhden kummallakin kielellä. Kun asia huomattiin lokakuussa, kielikysymys nousi uudelleen esiin. Marraskuussa kieliasiasta järjestettiin pitkän ja kiivaan keskustelun jälkeen äänestys, jonka yksikielisyyden kannattajat voittivat erittäin täpärästi luvuin Tuolloin ruotsinkieliset, sekä osa suomenkielisistäkin, erosivat yhdistyksestä. Myös SKY:n ohjaajat Anni Collan, Aino Saarelainen ja Anna-Liisa Pettersson olivat tuolloin eroajien joukossa. Annuli Perheentupa EILA ULENIUKSELLE LOHJAN KAUPUNGIN KULTTUURIPALKINTO 2013 Lohjan kaupunki nimeää kunakin vuonna kulttuuripalkinnon saajan. Se on tunnustus yksittäisen henkilön tai järjestön merkittävimmistä, kulttuuria kehittävistä ja ylläpitävistä saavutuksista. Vuoden 2013 osalta todettiin Eila Uleniuksen olevan valintakriteerit vakuuttavasti lunastaneena oikeutettu saamaan vuoden kulttuurihenkilön nimityksen. Lohjanseudun Tanhuujat ry:n puheenjohtajana Eila Ulenius on ansioitunut kansantanssin, kansallispukujen käytön ja kansanperinteiden ylläpitäjänä, mutta ollut aktiivinen myös järjestötoiminnassa ja erilaisten yleisötilaisuuksien järjestäjänä. Toiminnalliset ansiot Eila Uleniuksen mittavat ansiot esitettynä luettelon muodossa: - hän on ollut kiinnostunut kansantanssista jo nuoruusvuosinaan, jolloin vuonna 1965 Lohjan Ammattikoululla tämä harrastustoiminta käynnistettiin. Yrittäjänaiset liittyivät vuonna 1967 kansantanssijoihin, jotka sittemmin vuonna 1968 liitettiin harrasteryhmänä Lohjan Työväenopistoon. - sen lisäksi, että Eila on itse tanssinut, hän on toiminut vuosia Lohjan Työväenopiston/ Hiiden opiston ansioituneena kansantanssin ohjaajana ja ollut mukana vuonna 1976 perustamassa Lohjanseudun Tanhuujat ry-nimistä kansantanssiseuraa. Eila valittiin vuonna 1973 yhdistyksen puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän edelleen toimii. 6 - hän on järjestänyt Lohjalla lukuisia kansantanssi/kansanmusiikkikonsertteja ja esiintymisiä Lohjalla ja lähimaakunnissa. - mainittavimpia Eilan vastuulla järjestettyjä kansantanssin ja musiikin tapahtumia ovat olleet Lohjan Katrilli1975 ja varsinkin valtakunnallinen kansantanssijoiden kolmepäiväinen kesäjuhla Lohjan Katrilli hän on valmentanut lohjalaisia kansantanssiryhmiä ulkomaisille esiintymismatkoille USA:han, Venäjälle ja vuorovuosina vuodesta 1973 lähtien joka kolmas vuosi eri Pohjoismaissa pidettäville Nordlekkesäjuhlille. - Eila on toiminut ulkomaanmatkojen johtajana tavoitteinaan ryhmämme kansantanssitaitojen kehittämisen lisäksi kansainvälinen kulttuurinvaihto. - SKY:n (Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry) kesäjuhlien yhteistanssien harjoittelua varten järjestetyt vuosittaiset Aluekurssit Lohjalla - jo 30 kertaa. - tanhuseuran jäsenten kokoaminen vuosittain Folklandia-risteilyyn ja ryhmän matka -järjestelyjen tekeminen sekä matkanjohtajana toimiminen. Folklandia-risteilyjä

7 (laivalla tapahtuva valtakunnallinen kansantanssi- ja musiikkitapahtuma) on järjestetty vuosittain jo vuodesta 1996 lähtien. - Menneen ajan joulumarkkinat -tapahtumaan osallistuminen ja organisointi vuosittain jo 18 vuotena. - seuran tanssijoiden esiintymisvalmennus Hiiden opiston kevätjuhliin, Lohjan kaupungin vanhainkodin ja Laaguksen pihan juhannusaaton tilaisuuksiin, sekä tilaisuuksien vastuullinen johtaminen. - hän on toiminut emäntänä monien ulkomaisten kansantanssiryhmien vieraillessa Lohjalla. Vierailuja on tehty Puolasta, Ranskasta, Jugoslaviasta, Saksasta, Tshekkoslovakiasta, Venäjältä, Venäjän Vienan Karjalasta, Virosta ja Norjasta. - perinteisen Lohjan purpurin elvyttäminen 1987 ja sen esittäminen sekä Suomessa, että ulkomailla. - Kansanmusiikkimessu (tanssiesityksiä kirkossa Lohjan Pyhän Laurin kirkossa ja Kaustisten kirkossa vuonna Eila kansallispukujen tekemisen opastajana, käytön edistäjänä ja puvuston ylläpitäjänä - Eilan jo toimintansa alkuvaiheessa 40 vuotta sitten tekemä havainto, että kansallispuvut liittyvät oleellisena osana kansantanssin harrastamiseen, antoivat hänelle aiheen perustaa oman kotinsa yhteyteen puvusto. Sittemmin tämä kansallispukupuvusto on täydentynyt ja laajentunut palvellen tunnettuna pukuvuokraamona läntistä Uudenmaan asiakaskuntaa. - Lohjalla on sekä Etelä-, että Pohjois- Lohjan kansallispuvut sekä naisille, että miehille. - Eilan opastuksella monet seuran tanssijat ovat itse kutoneet pukunsa kankaan, valmistaneet pukunsa, sekä nyplänneet tykkimyssynsä pitsin ja ommelleet huivinsa koruompeleet. Kursseja asujen omatoimiseen tekemiseen (tykkimyssyn tekemiseen 1986 ja nypläykseen alkaen 1995). - Juhlapuku kautta aikojen -kursseilla 1997 ja 1998 perehdyttiin juhlapukuihin ja niiden käyttöön. - puvuston valikoimissa on Eilan järjestämänä myös kansallispuvun rinnalle muinaiskäytöstä elvytetty länsisuomalainen rahvaanpuku, jota voidaan käyttää mm. keskiaikaisaiheisissa tilaisuuksissa. - Eila on huolehtinut puvustonsa asuista tekemällä niihin tarvittaessa korjauksia tai jopa pesuja. Eila on luonut toimivat yhteistyökontaktit kaikkiin sidosryhmiimme: keskusjärjestömme Suomalaisen Kansantanssin Ystävät ry (SKY), Kansantanssinuorten Liitto ry (KTNL), sisaryhdistyksemme eri puolilla Suomea, oma jäsenistömme, mediat, harrastuspiirimme ohjaajat ja avainhenkilöt sekä oman kaupunkimme ja Hiiden opiston avainhenkilöt ja päättäjät. Eila on pitkän ja aktiivisen toimintansa aikana luonut Lohjalle kiehtovan ja tervehenkisen harrastusmaailman kansantanssin ja kansanmusiikin, jonka juuret ovat syvällä suomalaisessa kansankulttuurissa. Hän on osaltaan tehnyt Lohjaa tunnetuksi vireänä ja aktiivisen harrastustoiminnan kaupunkina, jossa tunnetaan mielenkiintoa ja kunnioitusta menneitten sukupolvien luomalle kulttuuriperustalle. Reima Peltonen SUPIKKAAT SEKAISIN Harjoitusten jälkeen on tainnut tulla kiirus, kun supikkaat ovat päätyneet yhdeksi isoksi kasaksi. Osaatko kertoa kuinka monta kokonaista paria näillä kengillä on harjoitellut? Oikea vastaus sivulla 18 7

8 RISTKASASKA Opetin syksyllä Tallinnan yliopistossa tuleville koreografeille, tanssinopettajille ja muillekin kiinnostuneille perinteisiä tansseja Suomesta, Karjalasta ja Inkerinmaalta. Yritin samalla hahmotella pienten luentojen ja esimerkkien avulla yleiskuvaa siitä, mikä on tavallista ja tyypillistä eri alueille ja aikakausille. Kurssin lopulla eräs osallistujista totesi ihmeissään, että netissä on niin vähän videoita puheena olleista tansseista. Nuoremmalle sukupolvelle video olisi sanallisia tanssiselostuksia luontevampi, nopea tapa tutustua tansseihin. Vakiomuotoisenkin tanssiselostuksen käyttö voi joskus olla vähän vaikeaa. Osittain kai juuri siksi kokoonnuimme menneinä vuosina suurin joukoin kursseille oppimaan tansseja. Opimme opettajalta ja toisiltamme yhdessä tehden, oivalsimme ilman sanojakin. Kursseja pitäisi saada pidettyä yhä, sillä niillä käymiseen liittyi myös ystävien tapaamista, mahdollisuus tanssia osana suurempaa ryhmää kuin viikoittaisissa harjoituksissa ja tietoisuus siitä, että muuallakin on saman asian harrastajia. Niitä kokemuksia ei netin videoilta saa. Sanallisen tanssikuvauksen ymmärtäminen aiheuttaa harmaita hiuksia myös arkistoaineistoa tulkitessa, kun tavoitteena olisi tuoda tanssi uudelleen harrastusta rikastuttamaan ja saada se taas elämään. Eniten jäävät kaivelemaan sellaiset, joista ymmärtää melkein kaiken, mutta viimeinen oivallus jää saavuttamatta. Ratkaisua voi etsiä musiikista, samantapaisen tanssin muista kuvauksista, saman kerääjän toisista muistiinpanoista ja niiden kautta tavasta ilmaista asiaa. Monta kertaa toivoisi pientäkin nauhoitusta tai edes jonkinlaista kuvaa ja kaaviota avuksi. Joskus onnistaa. Tekstinä Samuli Paulaharjun laulutanssikuvaukset Uudeltakirkolta ovat mielenkiintoisia, mutta varmaksi niiden perusteella ei tanssin suoritusta saa selville ainakaan enää nykyään, kun huoneiden sisustus ei ole kaikilla samanlainen. Ristkasaskas "Ollaa ja neljäl kantil ympär tuva. Enstäi pöyäpää rivin uuninpuolimaine pää tantsii etteepäi ni, jot rivi tulloo viistoo yl silla. Peräpuole rivi silloi pyörähtää niihe taitse niihe (pöyäpäärivi) paikalle ja pöyäpäärivi kääntyy takaperi tantsie perärivi paikal. Sen jälkee ovirivi ja sivuseinärivi tantsivat samoi..." (SKS. Uusikirkko Vl. Samuli Paulaharju. 1905) Tanssikortiston puhtaaksi kirjoitetun tekstin avulla pääsee kuitenkin katsomaan alkuperäistä sidosta, joka aukeaa eteen kuin pieni taideteos. Paulaharju on loistava piirtäjä ja kansatieteilijänä tottunut havainnollistamaan kuvallisesti muistiinpanojaan. Tanssikuvaus on kaunis kokonaisuus, jossa yhdistyvät taidokkaat otsikot, kaunis käsiala, kannakselaismurre ja tulkitsijaa erityisesti auttavat piirrokset. Niiden avulla saa selville Ristkasaskasta kaksi "vanhempaa muotoa" ja yhden "uudemman". Tanhuvakasta tutun numeroinnin mukaan esitettynä ne sujuvat seuraavasti: b 3 c 2 4 a 1 d 1. Vanhempi muoto. Rivi 2 kääntyy viistoon kuvion keskelle (nurkkien b ja d väliin) ja samaan aikaan rivi 1 siirtyy rivin 2 alkuperäiselle paikalle. Lopuksi rivi 2 peruuttaa rivin 1 paikalle. Rivit 3 ja 4 tanssivat samoin. Rivi 3 siirtyy viistoon kuvion keskelle (nurkkien b ja d väliin) ja rivi 4 siirtyy sen paikalle, jonka jälkeen rivi 3 peruuttaa rivi 4 alkuperäiselle paikalle. Kuvauksessa järjestys on tällainen, vaikka loogista olisi, että toisella kertaa rivi 4 siirtyisi viistoon kuvion keskelle ensin. 8

9 2. Vanhempi muoto. Rivi 2 kääntyy rivin 3 eteen. Rivi 4 tanssii rivin 2 alkuperäiselle paikalle, jonka jälkeen rivi 2 peruuttaa rivin 4 paikalla. Rivit 3 ja 1 tanssivat samoin: rivi 3 kääntyy vasemmalla olevan rivin eteen ja rivi 1 tanssii kuvion läpi rivin 3 paikalle. Sen jälkeen rivi 3 peruuttaa rivin 1 paikalle. 3. Uudempi muoto. Rivi 2 tanssii rivin 4 eteen, jonka jälkeen rivi 3 tanssii rivin 1 eteen. Rivi 2 peruuttaa takaisin omalle paikalleen ja sen jälkeen rivi 3 samoin. Seuraavaksi tanssivat vastaavasti rivit 4 ja 1 eli rivi 4 rivin 2 eteen, rivi 1 rivin 3 eteen ja sitten rivi 4 takaisin omalle paikalleen ja lopuksi myös rivi 1 omalle paikalleen. Tanssitavat ovat mielestäni viehättäviä, sillä niissä yhdistyy visuaalinen kauneus ja logiikka osallistumisen ja liikkumisen iloon. Rivien paikkojen muutoksista syntyy kuvioita, jotka erottuvat sitä paremmin, mitä enemmän tanssijoita on. Kaikki halukkaat voivat osallistua, eikä paria tarvita. "Kui monta henkee käi, nii nii monta ol. Oltii ympär tuva neljäl kantil sekasi kaik." Riittää, että rivien päissä on tanssijoita, jotka tietävät, miten liikutaan. Keskelle riviä voi tulla esim. illanvietoissa ja vapaamuotoisissa tanssitilanteissa kuka tahansa. Säestyslaulun kertauksiin ja refrengeihin pääsee samoin heti mukaan. Tällaisten tanssien taustaa ja sopivia lauluja kannattaa tutkia Pirkko-Liisa Rausmaan Ilokerästä ja Vanhat laulutanssit -artikkelista. Laaksosen Lissun kursseillakin tanssittiin Neljält kantilt. Kuka vielä muistaa? Juha-Matti Aronen KANSANTANSSI KIRJALLISUUDESSA 11 Eric Gustaf Ehrström ( ) oli pohjanmaalaisen pappisperheen poika. Opiskellessaan Turussa hän oli Krogiuksen perheen kotiopettaja. Krogiusten vietettyä kesää Hauholla kesällä 1811 Ehrström oli mukana edelleen kotiopettajana. Pohjanmaalaisena hän oli erittäin innostunut hämäläisistä maisemista ja teki monta matkaa Hauholta Luopioisten, Pälkäneen, Kangasalan ja Tampereen kautta takaisin. Näistä kokemuksistaan hän kirjoitti teoksen Hämeen sydänmailla Matkapäiväkirja (SKS ). Viettäessään aikaa maaseudun yläluokan parissa hän joutui tutustumaan herrasväen vapaa-ajan viettoon, johon kuului myös tanssiaisia. Olen tähän koonnut merkintöjä kansantanssiaiheista ja häätavoista Kuvaus häistä Prustilan talossa Heti kun morsian oli puettu ja häävieraat olivat koolla, toimitettiin vihkiminen ja sitten syötiin. Ateria kesti klo 12:ata klo 5:een, koska vain yksi pöytäkunta söi kerrallaan. Ensimmäisessä pöytäkunnassa olivat herrasväki, nuoripari sekä niin paljon sulhasen sukua kuin siihen mahtui: kun me olimme syöneet, mikä monista ruokalajeista huolimatta sujui varsin nopeasti, nousimme pöydästä ja toinen seurue asettui paikallemme, ja näin jatkettiin, kunnes kaikki olivat aterioineet. Morsiamen suku tarjoili eikä saanut ollenkaan syödä vieraiden joukossa. Kun en- simmäinen pöytäkunta oli syönyt, toisessa ruvettiin tanssimaan. Siinä noudatettiin vain melko harvoja seremonioita. Kuhunkin tanssiin sai osallistua vain kolme paria. Jokaisen piti tanssia valitsemansa kumppanin kanssa menuetti ja polska. Aiemmin on tanssittu tavallista neliaskelista menuettia, mutta nyt kyläläiset ovat omaksuneet Hattulasta muodikkaan menuetin, jossa parit eivät kulje toistensa välitse vaan molemmat rivit kääntyvät sivulle toistensa ohitse tällä tavoin (kuva puuttuu), ja sitten jokainen pyörähtää kerran kokonaan ympäri - tämä käännös näyttää varsin hullunkuriselta. Polskassa on monia, varsin somia vuoroja. Siihen sai, kuten jo mainitsin, osallistua vain kolme paria, mutta jos huone on tilava, siinä voidaan sen sijaan tanssia useampia polskia. Toteanpa vain vielä kerran, että tanssi on varsin mukava. Vuorot ovat kauniita, askelet melko somia, mutta vaikeita jäljitellä, ja tanssija osoittavat erityistä huomaavaisuutta toisiaan kohtaan, sanalla sanoen: se on kaunein talonpoikaistanssi, enkä erehtyne sanoessani: kaunein näkemistäni tansseista. Kuvittelen näkeväni Tädin hymyilevän mutta tulepa tänne katsomaan, Täti-pieni; Täti tulee olemaan samaa mieltä ja kernaasti ojentamaan kätensä, kun pyydän Tätiä tanssiin. Tädin ei suinkaan pidä kuvitella mielessään tavallista tollomaista polskaa, vaan eloisaa, vaatimatonta ja hienostunutta tanssia, jossa aina silloin tällöin saa levähtää kuten katrillissakin, kun toinen pari suorittaa vuoroaan. Häävieraat olevat varsin hiljaisia: koko sinä 9

10 aikana, jonka vietin siellä, ei esiintynyt minkäänlaista sorinaa tai melua, ei tappelua eikä elämöintiä Lemmettylän kartanossa Luopioisissa Seuraavana aamuna eli eilen 5.dentenä tätä kuuta, teimme kävelyretken luontoon, ja meillä oli sangen hauskaa, heti iltapäivällä me leikimme, juttelimme ja lörpöttelimme sekä tanssimme laulun säestyksellä kolmijakoisen katrillin ja angloisen; illempana läksimme sitten kotiinpäin Tampereella (asiaan kuulumaton juoru, kerrottu suluissa) Kun tämä (Messukylän) Kirkkoherra Weckman oli messupappina Turussa ja oli jo jossain määrin ikääntynyt, sattui niin, että hän oli vuoden verran runninpappina Kupittaan runnilla Turun ulkopuolella, ja vierailla oli aina tapana tanssia siellä kaivon vierellä. Weckman tuumi, että olisi ollut hauskaa tanssia mukana, mutta ei osannut. Siksi hän meni Akatemian silloisen tanssimestarin luo ja pyysi tätä opettamaan häntä. Tanssimestari ottikin papin kouluunsa, mutta miten onnetonta! Weckman oli niin länkisäärinen, että tanssimestari selitti, ettei pappi koskaan voisi oppia tanssimaan tuollaisilla säärillä; jos hän halusi kehittää lahjojaan tällä alalla, hänen pitäisi hankkia uudet sääret. Murheissaan Weckman poistui tanssimestarin luota. Mutta koskapa suuret sielut menettäisivät rohkeutensa. Mies tuumi: Uusia sääriä en varmaankaan pysty itselleni hankkimaan, eikä liene kovinaan viisasta luopua niistä, jotka minulla nyt on, sillä kukapa tietää, mistä saan sopivat mutta minäpä voin suorista entiset niinpä voinkin, ja silloin niistä tulee yhtä hyvät kuin uusi jalkapari. Sanottu ja tehty hujauksessa Weckman meni kirjansitojan luo, lainasi kirjapuristimen, meni kotiin, otti kamarinsa avaimen sisälle kamariin, asettui sängylle ja ruuvasi puristimen niin tiukalle sääriensä ympärille kuin jaksoi; kärsivällisesti hän makasi paikoillaan ja odotti, että sääret suoristuisivat, mutta ei, ne olivat itsepintaisemmat kuin hän luulikaan; kovasta puristuksesta äkääntyneinä ne alkoivat särkeä ja turvota. Weckman yritti kyllä ruuvata puristimen löysälle, mutta se oli aivan liian epämukavan asennon ja jokaisen liikkeen aiheuttaman tuskan vuoksi hänelle mahdotonta. Mitä hänen piti tehdä? - Huutaa? Se merkitsi itsensä nolaamista. Päättää päivänsä? - Se oli vielä mahdottomampaa, mutta jompaa kumpaa hänen oli pakko tehdä. Suuren surun mielipahan vallassa Weckman valitsi edellisen vaihtoehdon ja alkoi huutaa apua kaikin voimin. - Väki kuuli valitushuudon, tuli koolle ja aikoi mennä sisälle, mutta Weckman oli etukäteen ottanut avaimen sisäpuolelle eikä kyennyt avaamaan. Oli pakko haetuttaa seppä, joka mursi oven; väkeä virtasi sisään ja kas! Siellä lojui Komministeri Weckman 36 vuotta niskoillaan ja kirjansitojan puristin jalkojensa ympärillä. En ole nähnyt tapausta, mutta niin kansa kertoo, enkä minä halua juoruta siitä Leppäniemessä Hauholla - Laskeuduttuani männystä osuin Pastori Waldenin seuraan, samoin hänen veljensä, Nimismies Waldenin, joka oli matkustanut tänne veljeään tervehtimään. Me jätimme huomaamattamme muun seurueen ja kuljimme eteenpäin syventyneinä keskustelemaan Turun ja Porvoon papiston tilanteesta. Walden kertoi, miten minun tulisi menetellä, jos minusta mahdollisesti tulisi pappi, päästäkseni Porvoon hiippakuntaan, mikäli haluaisin mieluummin sinne kuin Turkuun, ja kun juttelimme näistä asioista, eksyimme Leppäniemeen vievältä tieltä. Alkoi sataa, me kastuimme, ja osuimme vihdoin monien harhapolkujen kautta oikealla tielle. Kun viimein saavuimme perille, tapasimme muun nuorison aivan valmiina tanssimaan katrillia, mutta nuoret odottivat vain minua ja olivat jo lähettäneet väkeä metsään minua etsimään. Kun oli itse ilmaantunut paikalle, ei mikään auttanut, vaan minun oli, niin märkä ja kuumissani kuin olinkin, tanssittava katrilli. Tällä kertaa en todella tehnyt sitä niinkään huvin vuoksi, vaan katsoin seurakohteliaisuuden vaativan osallistumistani, ellei omaksi huvikseni, niin saattaakseni katrillin täysilukuiseksi, jotten kieltäytymiselläni tärvelisi seurueen suunnittelemaa hupia. Esko Kannusmäki 10

11 UUSI KANSANMUSIIKIN JA TANSSIN ALAN TAVOITEOHJELMA Uutta kansanmusiikin ja tanssin alan tavoiteohjelmaa työstetään talven ja kevään aikana useissa teemaseminaareissa. Samalla luodaan raamit uuden katto- organisaation toiminnalle. Kansanmusiikille on tehty kulttuuripoliittinen tavoiteohjelma vuonna Sen teki Kansanmusiikin keskusliitto (Kansanmusiikin ja tanssin edistämiskeskuksen edeltäjä) yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa. Kansantanssille ei ole tehty varsinaista tavoiteohjelmaa, mutta vuonna 2001 tehtiin tilannekatsaus, joka kertoo silloisen kansantanssin kentän tilanteen. Vaikka kansanmusiikin ja tanssin ollessa toisiinsa läheisesti kytköksissä ei alan yhteistä strategiaa ole koskaan tehty. Kaksi Kansanmusiikin ja tanssin kentän kattojärjestöä, Kansanmusiikin ja tanssin edistämiskeskus sekä Folklore Suomi Finland, on päätetty yhdistää vuoden 2015 alkuun mennessä. Yhdistysten jäseninä ovat lähes samat kansanmusiikin ja tanssin alan järjestöt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Yhdistymisellä poistetaan päällekkäisiä toimintoja ja luodaan paremmin jäsenjärjestöjä sekä kenttää palveleva organisaatio. Uudistuksen myötä luodaan myös laajemmat työkalut tiedottamiseen sekä suomen sisällä, että kansainvälisesti. Strategiaa sekä yhdistymistä suunnitellaan lukuisissa seminaareissa ja työpajoissa läpi talven ja kevään. Seminaarit: - Pe 13.-la VISIO 2025 kansanmusiikkiseminaari, Kaustinen. - To klo15-18 Ammattilaiset kansanmusiikin ja tanssin kentällä, Helsinki, Musiikkitalon auditorio. - To Kansanmusiikin pedagogiikkaseminaari, Kaustinen. - To klo15-18 Uusi kansanmusiikin ja tanssin alan kattojärjestö, Tampere, Wivi Lönn sali (Monitoimitalo 13, Satakunnankatu 13) - La klo13.30 keskustelutilaisuus: Harrastajat kansanmusiikin ja tanssin kentällä, Samuelin Poloneesi, Rauma, Raumasali (Satamakatu 26). Tarkempia tietoja tapahtumista osoitteessa tapahtumakalenteri TUNNUSTUKSIA FOLKLANDIALLA Vuoden Wäinö 2014 Kansanmusiikin ja tanssin edistämiskeskus myöntää nyt kahdeksannen kerran Vuoden Wäinö -tunnustuksen. Vuoden Wäinöksi nimetään vuosittain kansanmusiikin tai kansantanssin alalla toimiva henkilö, ryhmä tai taho, jolle halutaan osoittaa tunnustusta taiteellisista tai pedagogisista ansioista, elämäntyöstä tai esimerkiksi merkittävästä innovaatiosta alalla. Tunnustus liittyy kansanmusiikin ja kansantanssin alalla olevaan yleisteemaan. Vuoden Wäinö 2014 liittyy vuonna 2013 alkaneeseen Rajatapausteemaan. Vuoden Wäinö 2014 on FolkJam/Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutus. Vuoden yhtye 2014 Kaustisen kansanmusiikkijuhlien Vuoden yhtyeeksi 2014 on nimitetty Juha Kujanpää Ensemble. Nimitys julkaistiin perinteiseen tapaan Folklandia-risteilyllä. Juha Kujanpää Ensemble on Juha Kujanpään musiikkia esittävä uusi kokoonpano. Se on muuntautumiskykyinen instrumentaaliyhtye, joka yhdistää Kujanpään muusikkouden kaksi eri puolta: akustisen pelimannipoljennon ja sähköisen rock/jazzin. Yhtye koostuu kolmesta viulistista ja nelihenkisestä komppisektiosta. Tyylillisesti musiikki edustaa nykykansanmusiikin ja suomiprogen fuusiota, vahvasti suomalaista sävelkieltä Pekka Pohjolan, Anssi Tikanmäen ja JPP:n hengessä. Kujanpään musiikissa yhdistyvät kauniit viulumelodiat, raivokkaat fuzz-kitarat, lakeus, voima, suomalainen havumetsä ja heinäkuun yöt. 11

12 Vuoden nuori pelimanni 2014 Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Koirasen perhe valitsevat vuosittain ansioituneita tai hyvän ennusteen omaavia nuoria, alle 24-vuotiaita, pelimanneja tai kansanmusiikin tekijöitä vastaanottamaan pienen kannustusstipendin lempääläisen Juho-Antti Koirasen ( ) muistorahastosta. Stipendi jaetaan nyt kahdeksannen kerran. Rahastoa kartutetaan Juho-Antin tupla-cd:llä Elävät työt, Siru Koirasen kirjalla Vesseli ja amputoitu perhe ja muistoadressilla Muistosi elää. Vuoden nuorta pelimannia nimetessä ei niinkään etsitä kansanmusiikin kultaharkkoa vaan nuoria, joka esimerkillään ja toiminnallaan kannustavat ja osoittavat tietä muillekin nuorille. Yhtenä valintaperusteena on ollut positiivinen yleisöpalaute. Vuoden nuoreksi pelimanniksi olemme valinneet Arttu Rajalan. Tanssitekotunnustus Tauno Häynö Häkkinen on työskennellyt kansantanssin parissa viidellä eri vuosikymmenellä. Parkanon nuorisoseurassa kansantanssiharrastuksensa 1970-luvulla aloittanut Tauno kuului luvuilla suomalaisen kansantanssin uudistajiin. Hän uudisti lajia koreografina sekä loi kansantanssiin aivan oman tyylinsä toimiessaan ISOn Tanhuujien ohjaajana Jyväskylässä kahdenkymmenen vuoden ajan. Kultakantele 2013 Vuoden 2013 Kultakantele-tunnustuksen sai Hannu Syrjälahti (s. 1950). Hannu Syrjälahti on säveltäjä, kanteletaiteilija ja kanteleensoiton opettaja. Vuoden kansanmusiikkilevy 2013 Vuoden kansanmusiikkilevy palkinto jaetaan julkaisulle Pirulainen: Hurja hehku. Pirulainen on rytmimusiikillinen kuusikko, jonka käsissä akustinen sielukkuus kohtaa rockin potkun. Vuoden kantele tunnustus Kanteleliitto myöntää vuosittain Vuoden kantele -tunnustuksen kanteleen eteen tehdystä ajankohtaisesta työstä. Vuoden 2013 tunnustus myönnettiin Koistinen Kantele Oy:n ja Rovion Angry Birds Kantelo - yhteistyöprojektille. Pohjois-Karjalassa viisikielisen kanteleen pohjalta kehitetty Kantelo on osa Rovion Angry Birds Playground - tuoteperhettä, ja tuo kanteletta kansainväliseen tietouteen. Lapsille suunnattu soitin ja siihen liittyvä oppimispaketti, jonka ideana on leikkiä ja oppia innostavalla tavalla, tulivat myyntiin marraskuussa Perinteisen kansantanssin konsertissa SKY:n edustajana esiintyi Tanhu-Visa (kuva yllä) ja KTNL:n edustajana Usva Hyvinkään Kansantanssijoista (kuva vasemmalla). Kuvat: Risto Elo 12

13 BARNLEK 2014 Pohjoismainen lasten ja nuorten kansantanssi- ja -musiikkitapahtuma BARNLEK järjestetään joka kolmas vuosi vuorotellen eri pohjoismaissa. Tänä vuonna juhlan järjestää islantilainen järjestö Þjóðdansafélag Reykjavíkur Reykjavikissa. Ilmoittautuminen alkaa ja päättyy Ryhmät täyttävät Excel-taulukkona olevan ilmoittautumislomakkeen ja palauttavat sen omaan järjestöönsä, joka laskuttaa maksut maaliskuussa. Osallistumismaksu on 250, joka sisältää koulumajoituksen ja ruokailut neljälle päivälle sekä T-paidan. Majoituskoululle pääsee jo 5.7. ja retkiä eri kohteisiin voi tehdä jo ennen varsinaisen juhlan alkua. Ilmoittautumisessa voi varata ylimääräiset yöpymiset, aamiaiset ja päivälliset sekä retket, jotka maksetaan erikseen osallistumismaksun yhteydessä. Illanvietoissa tutustutaan naapurimaiden tansseihin, leikkeihin ja perinteeseen. Retkillä voi nähdä geysirin, Gullfoss -putoukset, valaita ja erilaisia lintuja. Þingvellir -kansallispuistossa kallioseinämien korkeuseroissa näkee Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen yhtymäkohdan. Retkelle voi lähteä myös Langjökull -jäätikölle tai Landmannalaugur ylängölle, jossa voi nauttia kylvystä luonnon kuumissa lähteissä. Lisätietoa ohjelmasta, retkistä ja tansseista sekä ilmoittautumislomake löytyy osoitteesta: Lähde kielilähettilääksi Kielilähettiläiden tulee olla siellä, missä tapahtuu ja auttaa suomenkielisiä lapsia kielivaikeuksissa. Kysymys ei ole pelkästään esiintymisten tulkkauksesta, vaan olemista mukana työpajoissa, tanssilattialla ja ruokailuissa, tai nuorten yrittäessä tehdä tuttavuutta naapurimaan nuoriin. Kielilähettiläiksi toivotaan henkilöitä, jotka hallitsevat joko ruotsia, norjaa, tanskaa tai skandinaviskaa, ja jotka voivat olla sekä suomen- että ruotsinkielisten lasten tukena tapahtuman aikana. Nordlek-liitto on saanut näiden henkilöiden kuluihin avustusta ja osa heidän kuluistaan maksetaan. Jos kiinnostuit, niin ota yhteyttä Katarina Westerholmiin, ennen

14 14

15 Suomalais-Ugrilaiset SUGUVASTAVUNDU KULTTUURIPÄIVÄT LOHJA Suguvastavundu-projekti on Suomalais-Ugrilaisten kansojen kulttuurinvaihtoa vaihtovierailujen merkeissä. Vierailut toteutetaan sekä yksittäisten ryhmien että isompien festivaalien muodossa. Suguvastavundu-festivaaleja on tähän mennessä pidetty Venäjän Karjalassa, Udmurtiassa ja Suomessa. Tulevaisuudessa on tarkoitus laajentaa yhteistyötä muiden suomalais-ugrilaisten kansojen kanssa. Tällä kertaa mukaan liittyy Mordvalainen ryhmä. Kulttuurinvaihtoon kuuluu perinteisten tanssien, laulujen ja musiikin esittäminen, sekä käsityö ja ruokaperinteen tutuksi tekeminen. Seuraavat juhlat, jotka on nimetty Suguvastavundu kulttuuripäiviksi, pidetään Lohjalla Esityksissä nähdään mm. Karjalaiset, Udmurtit ja Mordvalaiset. Petroskoista tulee karjalan kielellä esittävä nukketeatteriryhmä. Mukana on tietenkin myös suomalaisia esiintyjiä. Lauantaina juhlijat saapuvat kulkueena torille, jossa juhlien avajaiset alkavat klo Kukin ryhmä esittäytyy omalla ohjelmallaan. Nukketeatterin näytös on klo Harjulassa. Laurentius-salin ovet avautuvat yleisölle klo ja siellä on mahdollisuus tutustua osallistujien tuomiin käsitöihin ja esitellään eri alueiden pukuperinnettä. Suomalais-Ugrilainen konsertti Laurentiussalissa alkaa klo Sunnuntaina 8.6. ryhmät hajaantuvat esityksiin eri puolille kaupunkia, mm vanhainkoteihin PResityksiin klo ja välillä. Nukketeatteria nähdään Pusulassa. Paikka ja aika tarkentuu myöhemmin. Lopuksi kaikki ryhmät kokoontuvat Tavolan Yhteistuvalle päivien päättäjäisiin, josta lähtevät klo jatkamaan juhlia Viking Linen risteilylle, joka lähtee Helsingistä klo Siellä on myös lyhyet esiintymiset. Myös pienimuotoinen seminaari osallistujien kesken kuuluu päivien ohjelmaan. Juhlien järjestelyistä vastaavat Nummi-Pusulan Tanhuujat ja työtehtävissä on mukana myös Lohjanseudun Tanhuujien jäseniä. POLKKA VUOSIEN YLEISTEEMANA Kansanmusiikin ja tanssin edistämiskeskuksen seuraavaksi yleisteemaksi vuosille on valittu Polkka. Teemaa toivotaan tuotavan toiminnassa esiin mahdollisimman monella eri tavalla. Tuoreimmassa Kansanmusiikki-lehdessä polkasta kerrotaan mm. seuraavaa: Polkka on peräisin itäisestä Böömistä nykyisen Tshekin alueelta. Böömiläiset historioitsijat arvelevat, että tanssin keksi talonpoikaistyttö Anna Slezak Labska Tynicessä eräänä sunnuntaipäivänä vuonna Anna käytti askelikosta nimeä madera ja polkkaa kutsuttiin ensin sanalla pulka. Suomeen polkka tuli 1840-luvulla, tiettävästi ensiksi ruotsinkieliselle alueelle. Tanssista tuli nopeasti kansan suosikki, erityisesti maaseudulla. Suomalainen polkka on nopeampaa kuin alkuperäinen keskieurooppalainen polkka, ja nopeampi rytmi vaatii erilaisen askelikon. Polkkamusiikki on ollut aina lähellä myös pelimannin sydäntä. 15

16 KESÄJUHLAT SÄÄSKIPOLSKA IVALOSSA Pohjoisen yötön yö luo puitteet perinteiselle kansantanssille. Saamelainen kulttuuri tulee tutuksi erilaisten ohjelmien muodossa. Kulttuurin vaihto on molemminpuolista pohjoisesta etelään ja etelästä pohjoiseen. Kolttasaamelaisten katrillia nähdään myös. Näihin kesäjuhliin on muutettu käytäntöä siten, että jokainen varaa itse majoituksen paikallisista tarjoajista. Ruokailu tapahtuu paikallisissa ravitsemusliikkeissä. Koulumajoitusta ei näillä näkymin järjestetä johtuen resurssien vähäisyydestä. Kesäjuhlien ohjelma tarjoaa yhteistä tanssia, paikallisia tapahtumia sekä retkiä lähiseudun tutustumisen arvoisiin kohteisiin kuten Lemmenjokeen, Inarin saamelaisten kulttuurikeskukseen sekä erämaakirkkoon. Kesäjuhlien nettisivut, joista löytyy kaikki mahdollinen ja viimeinen tieto kesäjuhlista, avautuvat aivan lähipäivinä osoitteessa Sivuilla on tietoa saaduista matkatarjouksista sekä ilmoittautumisista. RYTMIHÄIRIÖITÄ Tarkistettava - ja pian! Minähän tiedän kansallispuvuista kutakuinkin yhtä paljon kuin laakamato Fermat'n teoreemasta. Mutta sen verran tiedän, että tuo Koiviston puku pitäis kyllä tarkistaa. Koivistolaiset eivät varmasti oikeasti tanssineet kaikkien niiden nyörien ja tupsujen kanssa! Eivät ainakaan huvikseen. Kaikkien muiden huviksi kylläkin. Edellyttäen, että jännitys lasketaan hupien joukkoon kuuluvaksi. Tässä puhutaan siitä jännityksestä, jonka vallassa seuratoverit ja eturivin katsojat ovat, kun repolaiseen yhdistää toista metriä vapaana roikkuvaa tupsunyöriä. Kummastakin lahkeensuusta. Tahdonpa tässä muille aloittelijoille huomauttaa, että niin mikään rusetti ei kestä reipasvauhtista itä-suomalaista. Liekö ollut hyvä onni matkassa, vai onko Repolassa ollut tapana tanssia narut liehuen, mutta käsittämättömän hyvin askelet ja kuviot pitivät ylimääräiset liehukkeet poissa omista ja muiden jaloista. Vahingosta tietenkin viisastuu, niin että seuraavalla keikalla mukana oli hakaneuloja, pikaliimaa ja nitoja. Ja sitä seuraavalla keikalla olikin sitten jotain muuta päällä. Kun ei ihminen jaksa työkalupakkia raahata mukana, että saa puvusta esiintymisen kestävän. Tai riisuttavan, sen puoleen. Sisätiloissa kun pukkaa olemaan melkoisen kuuma tanssia hihallisissa vuoritetuissa villavaatteissa. Jos ne alaosan solmut aukeavatkin itsekseen, niin yläosan solmut eivät sitten millään! Kovin on helppo saada ne nutun nyörit umpisolmuun, kun huolimattomasti kiskaisee. Niin että tarvitaan koko muu tiimi apuun. Pitkäkyntisin nyhertämään solmua auki, muut kannustamaan ilmeisen hyvää tarkoittavilla kommenteilla. Samalla availevat omia liivejään ja leyhyttelevät mokomat! Kyllähän selvä maalaisjärki sanoo, että moinen puku on tarkistettava ja korjattava. Ja pian! Nimimerkki Rytmihäiriöitä 16

17 KANSALLISPUKUJA JOULUKADUN AVAJAISKULKUEESSA Aleksin joulukatu avattiin perinteisellä paraatilla. Värikkäässä kulkueessa oli mukana poliiseja, museoraitiovaunu ja autoja, monen rotuisia koiria, minihevosta ja alpakkaa, päiväkotilapsia ja sotaveteraaneja sekä urheiluseurojen edustajia kaikenlaisissa rooliasuissa eläinhahmoista korvatunturin väkeen. Eniten huomiota mediassa saivat ulkomailta tuotetut valaistut fantasia-asut, joita taitoluistelijatytöt esittelivät. Tapahtumajärjestäjän toivomus oli, että myös suomalainen perinne näkyisi kulkueessa. Kansallispukuista väkeä tuottamaan pyydettiin useita tahoja, mutta SKY oli lopulta ainoa, joka lupautui järjestönä mukaan. Vuodenajan sääolosuhteet olivat kuitenkin niin haasteelliset, että vain muutama henkilö oli valmis lähtemään puvuissaan ulkoilmaan. Moni ilmoittautunut peruutti vielä viime metreillä, joten apua täytyi pyytää muiltakin järjestöiltä. Loppujen lopuksi kasaan saatiin pieni, mutta iloinen porukka, joka edusti suomalaista perinnettä varsin mallikkaasti. Lämpimän aluspukeutumisen ansiosta ei tullut edes kylmä. Katsojia katujen varsilla oli yli odotusten ja joulunodotuksen tunnelma ja hyvä mieli valtasi mielet. Tällä tavalla voisi joulun ottaa vastaan jatkossakin. Jospa ensi vuonna edustaisimme perinnettä isommalla joukolla, mieluiten vielä tanssin ja musiikin kera! Annuli Perheentupa Kuvat: Matti Lankinen 17

18 KANSALLISPUKUJA MYYDÄÄN Myydään Rautjärven puku, liivi 38 tai 42, pusero 38 tai 42. Hame ruskearuudullinen pituus 77 cm ilman vyötärökaitaletta, paljinsolki hopeoitu, esiliina kudottu raidallinen, päänauha verkaa. Lipokkaat nahkaa koko 38. Bonuksena alushame puuvillaa helmapitsillä kotoperäistä designia. Hameen vyötärönauha uusittava omilla mitoilla. Vuorelman materiaalit, kaikki osat kotiompelijan valmistamia ja hyväkuntoisia. Vähän käytetty, ollut kuorolaisen käytössä esiintymisissä. Hinta sopimuksen mukaan. Lisätietoja Marja-Liisa Kangas Hyvää kotia etsii tarpeettomana Tuuterin puku, käytetty kaksi kertaa. Puku valmistettu itse huolella kansalaisopistossa, on sääntöjen mukainen eli oikean mittainen ja runsas. Puvun koko n (puseron rinnanympärys 100 cm), käyttäjän pituus 168 cm. Pukuun kuuluu hopeoitu koru. Puvun materiaalit Vuorelmalla reilut 800 euroa, nyt valmis puku hintaan 1000 euroa (myymälän hinta yli 3000). Toiveena saada puku käyttöön ja näyttöön, komerossa kun käsityö on vain turhan panttina Puvut sijaitsevat Lahdessa. Tarkempia tietoja ja lisäkuvia voit kysellä : Eeva Repo, tai eeva.repo@pp.inet.fi Lisäksi myynnissä Vuorelman tummansinisestä kankaasta tehty feresi lähes materiaalihinnoin eli 200 euroa. Puku on kokoa L. Myytävänä Vanha Tuuterin puku kunnostettavaksi tai soveltuvilta osin suoraan käyttöön. Hopeakoru, hameen liiviosa kirjontoineen, paidan kirjonnat, essu ja säppäli käyttökelpoisia ja hyvässä kunnossa. Hameosa on lyhyt ja paita kellastunut. Puku on kokoa ja sijaitsee Helsingissä. Tiedustelut: Helena Urpelainen, Lasten nurkan vastaus: Supikkaat ovat olleet kahden parin ja yhden yksittäisen tanhuujan, eli yhteensä viiden henkilön käytössä. 18

19 TAPAHTUMAKALENTERI HELMIKUU Ivalon aikuisten ohjelman kertauskurssi, Puistokulma, Vantaa MAALISKUU Lasten ja nuorten ohjaaminen ja ohjelmiston suunnittelu kurssi, Paukkula, Mikkeli BARNLEK -kertauskurssi, paikka avoin SKY ja KTNL vuosikokoukset KESÄKUU Sääskipolska kesäjuhla, Ivalo HEINÄKUU BARNLEK 2014, Reykjavik, Islanti ELOKUU Kansallispuvun päivä ja kansallispukujen tuuletuspiknik SYYSKUU SKY ja KTNL ohjelmistokurssit, NORDLEK ohjelmisto, Hämeenlinna 19