FCG Finnish Consulting Group Oy FCG Finnish Consulting Group Oy TUULIWATTI OY SIMON LEIPIÖN TUULIVOIMA-ALUEEN YMPÄRISTÖSELVITYKSET

Transkriptio

1 FCG Finnish Consulting Group Oy FCG Finnish Consulting Group Oy TUULIWATTI OY SIMON LEIPIÖN TUULIVOIMA-ALUEEN YMPÄRISTÖSELVITYKSET , TÄYDENNETTY

2 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto I SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 1 OSA 1, LUONTO 2 HANKEALUE JA HANKKEEN KUVAUS YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS Kallio- ja maaperä sekä topografia Pinta- ja pohjavedet Natura-alueet, suojelualueet ja suojeluohjelmien alueet LUONTOSELVITYS Aineisto ja menetelmät KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT Kasvillisuusalue Hankealueen metsät Hankealueen suot Rakentamisalueiden luontoarvot LINNUSTO JA ELÄIMISTÖ Alueen linnuston yleispiirteet Pesimälinnusto Muuttolinnusto Nisäkäslajisto Luontodirektiivin liitteen IV (a ja b) lajit ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA LAJISTO Arvokkaat luontotyypit Suunnittelualueen arvokkaat luontokohteet Uhanalainen ja arvokas lajisto Kasvillisuus Linnusto YHTEENVETO JA VAIKUTUKSET LUONTOARVOILLE Luontotyypit Linnusto Pesimälinnusto Muuttolinnusto... 16

3 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto II OSA 2, MAISEMA 9 MAISEMASELVIYS Maisemaselvityksen aineisto ja menetelmät MAISEMA-ALUE Pohjois-Pohjanmaan jokiseutu ja rannikko ARVOKKAAT MAISEMA-ALUEET JA KULTTUURIHISTORIALLISESTI MERKITTÄVÄT KOHTEET Maisema-alueet Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet HANKEALUEEN MAISEMAKUVA Mahdolliset näkemäsektorit Havainnekuvat OSA 3, MUINAISJÄÄNNÖKSET 14 MUINAISJÄÄNNÖSINVENTOINTI Inventoinnin tavoitteet Inventointialue ja menetelmät INVENTOINTIKOHTEET Voimalapaikat YHTEENVETO JA VAIKUTUKSET MUINAISJÄÄNNÖKSIIN OSA 4, MELU JA VARJOSTUS 17 MELU- JA VARJOSTUSMALLINNUKSEN TAVOITTEET LÄHTÖTIEDOT JA MENETELMÄT Melu Varjostus MELU- JA VARJOSTUSMALLINNUSTEN TULOKSET Liite 1 Kuvat Arvokkaat luontokohteet FCG Finnish Consulting Group Oy / Markku Hukkanen, Kalle Luoto ja Saara-Kaisa Konttori

4 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 1 (36) 1 JOHDANTO TuuliWatti Oy suunnittelee neljän tuulivoimalan rakentamista Simon Leipiöön. Tämän ympäristöselvityksen tavoitteena on toimia esiselvityksenä Leipiön tuulivoimatuotantoalueelle, jossa kartoitetaan hankealueen ympäristölliset mahdollisuudet tuulivoimatuotantoon. Selvityksessä on esitetty hankealueen ympäristölliset lähtökohdat ja vaikutukset luonnon, maiseman ja muinaisjäännösten osalta sekä selvitetty suunniteltujen tuulivoimaloiden aiheuttamat laskennalliset melu- ja varjostusvaikutukset. 2 HANKEALUE JA HANKKEEN KUVAUS Leipiön hankealue sijaitsee noin kolmen kilometrin etäisyydellä Simon kuntakeskuksesta luoteeseen. Suunnitellut tuulivoimalat ovat enintään 140 m korkeita lieriötornimallisia tuulivoimaloita, joiden yksikköteho on noin 3 MW. Hanke kattaa tuulivoimalaitokset perustuksineen, niitä yhdistävät maakaapelit, ilmajohdot sekä tiestön. Sähkönsiirto toteutetaan tuulivoimapuiston sisällä maakaapelilla alueelle rakennetulle sähköasemalle ja sieltä eteenpäin 110 kv ilmajohdolla valtakunnanverkkoon. Kuva 1. Leipiön tuulivoima-alueen sijainti.

5 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 2 (36) Kuva 2. Hankealueen voimaloiden paikat. 3 YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS 3.1 Kallio- ja maaperä sekä topografia 3.2 Pinta- ja pohjavedet Simon alueella kallioperä koostuu pääosin yli 2 miljardia vuotta vanhasta graniitti gneissialueesta. Vallitsevina kivilajeina ovat oligoglaasigraniitti- ja granodioottigneissi. Simossa kallioperä muodostuu pohjagneissistä, jossa on graniittijuonteita. Simon rannikolla tulee selkeästi esiin graniittigneissialueille tyypillinen maiseman muotojen mataluus ja loivapiirteisyys (Simonkylän ja Simonniemen osayleiskaava 2001). Simon alueella yleisin maalaji on jäätikön pohjalle kerrostunut pohjamoreeni. Alueen korkeimmat kohdat kohoavat noin 25 m merenpinnan yläpuolelle, kun matalimmat alueet nousevat vain noin 10 m merenpinnan yläpuolelle. Pintavedet Hankealue sijaitsee Kemijoen vesienhoitoalueella ja Perämeren rannikkoalueella (vesistöalue 84). Hankealue sijaitsee Ruonanojan valuma-alueella (84.136). Hankealueen länsiosassa virtaa Välioja, joka on metsätalouden toimissa oikaistu ja luonnontilansa menettänyt uoma. Välioja muuttuu Kemintien jälkeen Myllyojaksi ja tämän jälkeen Ruonanojaksi. Ojat laskevat lopulta Perämeren Simojokisuun suistoalueen pohjoispuolella. Runsaita metsätalousojia lukuun ottamatta, alueelle ei sijoitu muita pintavesiä.

6 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 3 (36) Pohjavesialueet Hankealueen lähimmät pohjavesialueet on esitetty alla olevassa taulukossa (taulukko 1) ja kuvassa (kuvassa 3). Suunnittelualuetta lähin pohjavesialue on I-luokan Palokankaan pohjavesialue, joka sijaitsee suunnittelualueen luoteispuolella, noin m etäisyydellä. Haarainkankaan luokan II-pohjavesialue ( A) sijaitsee noin m etäisyydellä hankealueesta luoteeseen ja Haarainkankaan I-luokan pohjavesialue noin etäisyydellä luoteeseen. Taulukko 1. Suunnittelualueen lähimpien pohjavesialueiden tiedot.(oiva -tietokanta) Nimi Numero Alueluokka Muodostumisalueen pinta-ala (km 2 ) Kokonaispintaala (km 2 ) Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä (m 3 /d) Haarainkangas A II 0,31 1, Haarainkangas B I 0,35 1, Palokangas I 1,06 2,14 200

7 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 4 (36) Kuva 3. Hankealueen läheisyyteen sijoittuvat luokitellut pohjavesialueet ja Naturaalueet. 3.3 Natura-alueet, suojelualueet ja suojeluohjelmien alueet Hankealuetta lähimmät Natura-alueet sijaitsevat noin 3 km etäisyydellä hankealueesta. Alueen luoteispuolelle sijoittuu Simojoen Natura-alue (FI ), joka on sisällytetty Natura 2000-verkostoon luontodirektiivin (SCI) mukaisena kohteena. Perämeren saarten Natura-alue (FI ) sijoittuu lähimmillään Simojoen suistoon, sillä osa Simojoen saarista lukeutuu Natura-alueeseen.

8 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 5 (36) OSA 1 LUONTO

9 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 6 (36) 4 LUONTOSELVITYS 4.1 Aineisto ja menetelmät Laaditun luontoselvityksen tavoitteena on paikantaa arvokkaat luontotyypit, jotka ovat joko lainsäädännöllä määritelty tai muutoin alueellisesti edustavia sekä selvittää mahdolliset uhanalaisen sekä EU:n luontodirektiivien mukaisen kasvi- ja eläinlajiston esiintymät. Arvokkaiksi tulkitut luontokohteet on esitetty kartalla, kuvailtu pääpiirteissään sekä arvotettu valtakunnallisesti ja alueellisesti. Hankealueen luonnonolojen selvittämisen tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet sekä luonnonsuojelulain (47 ja 49 ) mukaisen erityisen arvokkaan lajiston mahdolliset esiintymisalueet. Luontoselvityksen maastoinventoinnin on laatinut FM biologi Markku Hukkanen ja raportoinnista ovat vastanneet FM biologit Minna Tuomala ja Ville Suorsa FCG Finnish Consulting Group Oy:stä. Lähtötiedot Maastotöiden tueksi selvitettiin hankealueelta ja sen lähistöltä tiedossa oleva uhanalaisten lajien paikkatieto ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä (Hertta Eliölajit - tietokanta, Lapin ELY -keskus, 2011). Alueelta mahdollisesti tiedossa olevat petolintujen reviirit tiedusteltiin Metsähallituksen ylläpitämästä petolinturekisteristä (Ollila T., 2011) sekä luonnontieteellisen keskusmuseon petolintujen pesä- ja reviiritietokannoista (sääksirekisteri). Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset Hankealueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä inventoitiin yhden maastopäivän ajan Inventoinneissa tarkasteltiin voimaloiden rakennuspaikkojen sekä tielinjausten osalta tarkemmin kasvillisuustyyppejä sekä koko alueelta arvokohdetarkasteluna alueen mahdollisia metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä, luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaisesti uhanalaisia luontotyyppejä sekä arvokkaan lajiston esiintymispaikkoja. Luontoselvityksen raportissa käsitellään alueen luonnon yleispiirteet, kuten metsien kasvupaikkatyypit ja käsittelyaste. Lisäksi mahdolliset arvokkaat luontokohteet, mm. kansallisten lakien mukaiset sekä paikallisesti muutoin arvokkaat luontotyypit paikannetaan, kuvaillaan ja arvotetaan alueellisesti ja valtakunnallisesti (mm. luontotyyppien uhanalaisuusluokitus). Hankealueen luonnonolosuhteita ei ole aiemmin kartoitettu muissa selvityksissä, kuin tässä tuulivoimahankkeeseen liittyvässä selvityksessä kesällä Linnustotiedot Tämän yleispiirteisen ympäristöselvityksen ohessa hankealueella ei suoritettu pesimälinnustoinventointeja tai muutonseurantaa. Alueen linnustoa koskevat tiedot perustuvat pääosin Suomen III Lintuatlaksesta saatavaan tietoon (Valkama ym. 2011) sekä linnusto-osuuden laatijan asiantuntijanäkemykseen alueen linnuston yleispiirteistä. Alueen läheisyydessä mahdollisesti sijaitsevia erityisesti suojeltavien petolintujen tiedossa olevia reviirejä tai pesäpaikkoja tiedusteltiin Metsähallituksen ylläpitämästä petolinturekisteristä (Ollila 2011). Lisäksi tiedusteltiin Luonnontieteellisen keskusmuseon sääksirekisteristä alueen läheisyydessä mahdollisesti sijaitsevia sääksen pesäpaikkatietoja (Honkala 2011).

10 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 7 (36) 5 KASVILLISUUS JA LUONTOTYYPIT 5.1 Kasvillisuusalue 5.2 Hankealueen metsät Hankealue lukeutuu metsäkasvillisuusvyöhykkeiden aluejaossa keskiboreaaliselle Pohjanmaan ja Lapin kolmion alueiden rajoille. Pohjanmaa on pääosin karujen luontotyyppien aluetta ja Lapin kolmio on emäksisten ja karbonaattisten kivilajien ansiosta vaateliaan kasvillisuuden esiintymisalueena potentiaalista seutua. Simon alueella kangasmaan talousmetsäalueet ovat pääosin kasvupaikkatyypiltään Pohjois-Suomen tuoreita puolukka-mustikkatyypin (VMT) kankaita sekä karumpia kuivahkoja variksenmarja puolukkatyypin (EVT) kankaita. Karuimmilla kallioalueilla esiintyy myös kuivaa variksenmarja kanervatyypin (ECT) kangasta. Alueelle sijoittuu runsaasti nuoria taimikoita sekä vastikään hakattuja siemenpuustoisia päätehakkuualoja. Voimalan 2 rakennuspaikan eteläpuolella on maaainestenottoalue sekä sen johdosta syntynyt vesiallas. Leipiön hankealueella, alueen keski- ja pohjoisosissa, kivennäismaan metsät ovat pääosin kuivahkoja mäntyvaltaisia ja varsin kivikkoisia kankaita, jotka ovat puustoltaan keskimäärin hyvin nuoria. Kangasmetsissä esiintyy pienialaisia soistumia, joissa esiintyy suovarpuja. Voimalan 1 rakennuspaikka (Kuva 5) on kuivahkon kankaan nuorta mäntyvaltaista kasvatusmetsää. Voimalapaikan luoteispuolella on ollut tuoreiden kankaiden ja korpien alue (Vähä-Leipiön Palo), joka on nykyisellään kangaskorpimuuttumaa sekä osin ruoho- ja heinäkorpimuuttumaa. Voimalapaikan 1 eteläpuolelle sijoittuu ojitettu metsäkortekorpimuuttuma. Kuva 4. Ojitettua korpimuuttumaa voimalan nro 1 luoteispuolella

11 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 8 (36) Kuva 5. Alueelle tyypillistä kivikkoista kuivahkon kankaan nuorta talousmetsää (voimalan nro 1 rakennuspaikkaa). Ojitettujen ja vahvasti muutettujen korpien alueita sijoittuu myös Väliojan varteen. Alueen pohjoisosissa, väliojan varrella esiintyy kapea-alaisesti lehtomaisen kankaan piirteitä, jotka nykyisellään ovat heinittyneitä ja lehtipuuvaltaisia koivikoita. Lehtomaisen kankaan kasvupaikoilla kastikat vallitsevat ja niiden joukossa esiintyy mm. sudenmarjaa, vadelmaa ja huopaohdaketta. Kuva 6. Väliojan varrelle sijoittuvia lehtomaisia ja käsiteltyjä koivikoita alueen pohjoisosassa, ojan laiteella esiintyy myös muutamia halavia.

12 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 9 (36) 5.3 Hankealueen suot Kuva 7. Alueen ainut luonnontilainen suokohde sijoittuu voimalan 2 itäpuolelle (Luontokohde 1). Edellä esitettyjen korpimuuttumien lisäksi alueen turvemaat ovat suurelta osin voimakkaasti muuttuneita isovarpuisia turvekankaita, joilla nykyisin kasvaa varttuneita männiköitä. Luonnontilaisia soita on hyvin niukasti ja ainut edustava sijoittuu Väliojankallioiden tuntumaan, vajaan 200 m voimalan nro 2 itäpuolella. Suokohde on ojittamatonta yhdistelmätyypin lyhytkorsinevarämettä (LhKNR) ja metsälaiteiltaan rahkarämettä. Suota ympäröivät kangasmaan metsät ovat nuorten kehitysluokkien kuivahkoja mäntykankaita. 5.4 Rakentamisalueiden luontoarvot Voimaloiden rakennuspaikat ja huoltotiestö Inventointien yhteydessä voimaloiden rakennuspaikat sekä niitä yhdistävän huoltotien linjaukset on tarkistettu. Kohteet sijoittuvat vahvasti käsiteltyihin talousmetsiin, nuorten taimikoiden ja varhaisten kehitysvaiheiden kasvatusmetsien alueille. Voimalan nro 1 rakennuspaikka (kuva 5) on kuivahkon kankaan kivikkoista sekapuustoista nuorta talousmetsää. Voimalan nro 2 rakennuspaikka (kuva 8) sijoittuu niin ikään kuivahkon kankaan mäntytaimikoiden alueelle, samoin kuin voimala nro 3 (kuva 9) sekä voimalan nro 4 rakennuspaikka.

13 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 10 (36) Kuva 8. Voimalan nro 2 rakennuspaikka harvennetun varttuneemman taimikon alueella Kuva 9. Voimalan nro 3 rakennuspaikka sijoittuu nuorten sekapuustoisten taimikoiden alueelle

14 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 11 (36) 6 LINNUSTO JA ELÄIMISTÖ 6.1 Alueen linnuston yleispiirteet Pesimälinnusto Muuttolinnusto Valtakunnallisessa Lintuatlashankkeessa selvitettiin koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä 10 x 10 km suuruisilla atlasruuduilla vuosina (Valkama ym. 2011). Leipiön hankealue kuuluu kokonaisuudessaan Simon Simonniemen atlasruutuun (728:340, selvitysaste erinomainen), missä havaittiin Atlaksen aikana yhteensä 118 lintulajia, joista 103 lajia arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi (Valkama ym. 2011). Alueen pesivän maalinnuston keskitiheydeksi on arvioitu noin paria/km2 (Väisänen ym. 1998). Hankealueen pesimälinnusto koostunee pääasiassa alueellisesti yleisistä ja tavanomaisista karujen talousmetsien lajeista, eikä alueella ole juurikaan alueen linnustollista monipuolisuutta lisääviä elinympäristöjä. Luontoselvityksen yhteydessä alueella havaittiin pyy, mutta muita merkittäviä lintuhavaintoja alueella ei tehty, koska luontoselvitys toteutettiin pesimälinnuston kannalta liian myöhäisessä vaiheessa. Metsähallituksen petolinturekisterin mukaan Simon rannikkoalueella ei sijaitse tiedossa olevia merikotkan pesäpaikkoja 15 km etäisyydellä hankealueesta. Sen sijaan Simojoen suistoalueelta ja jokisuun edustan saaristosta on viime ajoilta runsaasti merikotkahavaintoja, joten alueelle on muodostunut merikotkan reviiri. Reviirin lintujen tarkempaa pesäpaikkaa ei kuitenkaan ole vielä tiedossa, mutta on hyvin todennäköistä, että laji siellä kuitenkin pesii (Ollila 2011). Luonnontieteellisen keskusmuseon sääksirekisterin mukaan alueen läheisyydessä ei sijaitse tiedossa olevia sääksen pesäpaikkoja. Onkalonperän säännöllisesti asuttu sääksenpesä sijaitsee noin 10 km hankealueen kaakkoispuolella (Honkala 2011). Selvät maanpinnanmuodot, kuten meren sekä suurten järvien rannikko ja suuret jokilaaksot muodostavat muuttolinnuille tärkeitä muuton suuntaajia eli ns. johtolinjoja. Leipiön hankealue sijoittuu noin 5 km Simon rannikkolinjan pohjois- ja koillispuolelle, joka toimii Perämeren rannikkoalueen kautta kulkevan lintumuuton johtolinjana. Simon alueella lintujen keväinen muuttovirta luultavasti jakaantuu osittain rannikon suuntaisesti kohti pohjoista ja luodetta, mutta myös koilliseen Simojokea seuraten. Syksyllä etelän ja kaakon suuntaan kulkeva muuttovirta tiivistyy rannikon tuntumaan. Simon alueella Perämeren rannikkolinjaa muuttava lajisto käsittää luultavasti tuulivoiman törmäysvaikutuksille herkistä lajiryhmistä ainakin joutsenia, kurkia ja petolintuja, mutta rannikkolinjaa seuraa myös jonkun verran hanhia sekä lukuisa joukko muita lajeja. Lisäksi Perämeren pohjoisosien kautta kulkeva kuikkalintujen sekä arktisten vesilintujen muuttovirta suuntaa sisämaahan tuulensuunnasta riippuen jossain Simojokisuun ja Iin Myllykankaan välisellä rannikkoalueella (mm. Suorsa 2011, Eskelin ym. 2009). Rannikkoalueen yllä kulkeva joutsen-, petolintu- ja kurkimuutto saattaa kulkea osin tuulivoimaloiden törmäysriskikorkeudella, mutta kuikkalintu- ja vesilintumuutto kulkee tyypillisesti mantereen yllä huomattavan korkealla (mm. Suorsa 2011). Ei ole kuitenkaan täysin selvää, missä vaiheessa mereltä mantereelle saapuva kuikkalintumuutto nostaa korkeuttaan niin paljon, että se kulkee törmäysriskikorkeuden yläpuolella. Syksyllä Perämeren pohjoisosan kiertävä petolintumuutto tiivistyy voimakkaasti Iin pohjoisosien kohdalla, missä on viime vuosina havaittu voimakasta petolintumuuttoa. Etupäässä kaakkoon muuttavien piekanan, hiirihaukan ja mehiläishaukan, mutta myös varpushaukan ja suohaukkojen sekä joidenkin muidenkin petolintujen muuttovirta tiivistyy suhteellisen kapealle vyöhykkeelle rannikon tuntumaan. Petolintujen muuttovirran tarkempi sijoittuminen rannikkoalueella riippuu voimakkaasti tuulensuunnasta, ja mantereen yllä muutto kulkee tyypillisesti hyvin korkealla, mutta rantavyöhykkeen lä-

15 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 12 (36) 6.2 Nisäkäslajisto heisyydessä se saattaa kulkea osin törmäyskorkeudella (Kalle Simonen, kirjall. ilm.; Jouni Pursiainen, kirjall. ilm.). Hankealueella ei ole tehty erillistä muuttolinnustoselvitystä, joten muuttoreittien tarkemmasta sijoittumisesta ja lintujen lentokorkeuksista hankealueella ei ole tarkempaa tietoa. Muuttoreittien sijoittuminen johtolinjaan nähden riippuu voimakkaasti vallitsevasta tuulen suunnasta, joka todennäköisesti määrää esimerkiksi sen mistä lintujen muuttovirta kulloinkin kulkee suhteessa hankealueeseen. Etenkin petolintujen ja kurkien muuttokäyttäytyminen riippuu voimakkaasti vallitsevista tuuliolosuhteista ja voi siirtyä tuulensuunnan mukaan rannikolta jopa pitkälle sisämaahan saakka. Alueella tavattava nisäkäslajisto on tyypillistä havumetsävyöhykkeen lajistoa. Maastohavaintojen perusteella alueella on vahva hirvikanta. 6.3 Luontodirektiivin liitteen IV (a ja b) lajit EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a ja b) luetellaan yhteisön tärkeänä pitämiä eläinja kasvilajeja, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, jolloin niiden lisääntymis- ja levähdysalueiden hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä (Lsl 49 Lsl 42 ). Suojelullisesti arvokkaista lajeista liito-oravan esiintyminen alueella on epätodennäköistä, sillä lajin levinneisyyden pohjoisraja sijoittuu Oulu Kuusamo linjalle, eikä liitooravasta ole juuri havaintoja Meri Lapin alueella. Alueen liito-oravapotentiaalia tarkasteltiin kasvillisuusselvityksen yhteydessä, tutkimalla potentiaalisia kolopuumetsiä. Liitteen IV (a) lajeista alueella saattavat levinneisyytensä puolesta esiintyä pohjanlepakko ja saukko sekä kaikki suurpetomme, joista todennäköisimmin ilves, susi ja karhu. Hankkeella ei katsota olevan haitallista vaikutusta suurpetojemme esiintymiseen metsätalouden ennestään pirstomalla alueella. Lepakkojen osalta hankealueella ei ole tehty detektorihavainnointiin perustuvaa inventointia. Lepakoista käytännössä kyseeseen tulee pelkästään pohjanlepakko, jonka levinneisyys ulottuu aina pohjoisimpaan Lappiin saakka. Hankealueen lepakoille potentiaalisia elinympäristöjä tarkasteltiin maastoinventointien yhteydessä. Hankealueen merkitys lepakoiden elinalueena todetaan kuitenkin yleispotentiaaliltaan heikoksi, sillä alueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse lepopaikoiksi soveltuvia rakennuksia tai suurta määrää kolopuita. Tästä johtuen tuulivoimaloiden vaikutukset pohjanlepakolle arvioidaan vähäisiksi. Muuttavien lepakoiden on muualla maailmassa raportoitu törmäävän tuulivoimaloiden lapoihin tietyillä alueilla jopa lintuja runsaslukuisemmin, mutta pesimäalueiden läheisyydessä lepakot lentävät vain poikkeustapauksissa törmäysriskikorkeudella. Lepakoita esiintyy Lapissa hyvin harvakseltaan (Hagner-Wahlsten 2009). 7 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA LAJISTO 7.1 Arvokkaat luontotyypit Arvokkaiksi luontotyypeiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää alueen luontoarvoja. Luontotyyppejä suojellaan tai muutoin huomioidaan maankäytössä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein arvokasta eliölajistoa. Merkittävimmät luontotyypit on lueteltu luonnonsuojelulaissa (LSL 29 ) ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jälkeen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen maanomistajan tiedoksi. Hankealueella ei sijaitse luonnonsuojelulain mukaisia arvokkaita luontotyyppejä.

16 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 13 (36) Metsälaki (MetsäL 10 ) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvä huomioida myös maankäytön suunnittelussa. Hankealueen metsälakikohteet on esitetty arvokkaiden luontokohteiden kuvauksissa. Vesilaissa on pilaamis-, muuttamis- ja sulkemiskielto, joka koskee 15 a ja 17 a :ssä lueteltuja kohteita eli alle hehtaarin suuruisia lampia sekä pieniä puroja, lähteitä ja lähteikköjä. Hankealueella on hyvin vähän luonnontilaisia pienvesiä ja alueella mahdollisesti olleet luonnontilaiset purot ovat metsätaloustoimissa aikoinaan oikaistuja. Lähteitä tai tihkupintoja ei inventoinneissa havaittu. Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 ja siinä uhanalaisuutta on arvioitu erikseen koko maassa, Pohjois-Suomessa ja Etelä- Suomessa (Raunio ym. 2008). Hankealue sijoittuu Lapin kolmion alueelle, joka luetaan uhanalaisuusarvioinnissa vielä Etelä-Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Usein uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi on myös muutoin huomioitu mm. metsälaissa ja luonnonsuojelulaissa. Hankealueen luontokohteiden kuvauksissa on esitetty niiden luokituksen mukainen uhanalaisuus (koko maa/etelä-suomi) Suunnittelualueen arvokkaat luontokohteet 7.2 Uhanalainen ja arvokas lajisto Kasvillisuus Linnusto Luonnontilainen nevaräme (luontokohde 1) Arvokkaaksi luontokohteeksi on rajattu kokonaisuutena suunnittelualueen pohjoisosiin sijoittuva ainut ojittamaton suoalue, joka on yhdistelmätyypin lyhytkortista nevarämettä. Suo on ravinteisuudeltaan karua, oligotrofista lyhytkorsinevaa, jonka joukossa rämemättäät vuorottelevat. Laiteiltaan suo on karua rahkarämettä. Erityistä vaateliaampaa putkilokasvi- tai sammallajistoa suolla ei havaittu. Pienialainen suokohde voidaan lukea Metsälain (MetsäL. 10 ) mukaisista erityisen tärkeistä elinympäristöistä kitu- ja joutomaan elinympäristöt; vähäpuustoiset suot. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa paikalliset suoyhdistymätyypit on jätetty arvioimatta. Alueelle sijoittuva paikallisesti arvokas suokohde on esitetty liitteessä 1. Uhanalaiset ja suojeltavat lajit Simon kunta sijoittuu uhanalaisuustarkastelun aluejaossa keskiboreaalisen Pohjanmaan (3a) ja keskiboreaalisen Lapin kolmion (3c) raja-alueelle. Inventoinneissa hankealueelta ei havaittu uhanalaista (CR, EN, VU), erityisesti suojeltavaa tai luontodirektiivin (liite IV b ja liite II) putkilokasvilajistoa. Ei myöskään silmälläpidettävää (NT) tai alueellisesti uhanalaista (RT) kasvilajistoa. Hertta Eliölajit tietokannan mukaan lähimmät tiedossa olevat uhanalaisesiintymät (putkilokasvit, sammalet) sijoittuvat varsin etäälle hankealueesta rannikon tuntumaan. Simon Simonniemen Lintuatlasruudussa on havaittu yhteensä 44 varmasti tai todennäköisesti pesivää (Valkama ym. 2011) suojelullisesti arvokasta lintulajia (taulukko 2). Atlasruudussa havaituista lajeista kahdeksan on luokiteltu uhanalaiseksi viimeisimmän Suomen uhanalaisluokituksen (Rassi ym. 2010) mukaan: jouhisorsa, tukkasotka, mehiläishaukka, selkälokki, törmäpääsky, keltavästäräkki, kivitasku ja pohjansirkku on luokiteltu vaarantuneeksi (VU). Lisäksi alueella on havaittu pesivänä kuusi alueellisesti uhanalaista (RT) lintulajia (Rassi ym. 2001) ja 13 silmälläpidettävää (NT) lintulajia.

17 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 14 (36) Selkälokki ja pikkutikka on säädetty Suomen luonnonsuojelulain ( /1096) ja luonnonsuojeluasetuksen ( /160) nojalla uhanalaiseksi lajiksi. Suomen kansainvälisiä erityisvastuulajeja (Rassi ym. 2001) atlasruudussa pesii 19 ja EU:n lintudirektiivin liitteessä I (79/409/ETY) lueteltuja lajeja 16. Pesimälajien lisäksi alueen kautta arvioidaan muuttavan useita suojelullisesti arvokkaita lintulajeja. Taulukko 2. Simon Simonniemen Lintuatlasruudussa havaitut varmasti tai todennäköisesti pesivät (Valkama ym. 2011) suojelullisesti arvokkaat lintulajit. IUCN = Suomen lajien uhanalaisuusluokittelu (VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä (Rassi ym. 2010), RT = alueellisesti uhanalainen (Rassi ym. 2001)), Lsl. = Suomen luonnonsuojelulain ( /1096) ja luonnonsuojeluasetuksen ( /160) nojalla uhanalainen laji (U) laji, EVA = Suomen kansainvälinen erityisvastuulaji (Rassi ym. 2001), Dir. = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji (79/409/ETY). Laji Pesimisvarmuus IUCN Lsl. EVA EU Laulujoutsen (Cygnus cygnus) varma x x Haapana (Anas penelope) varma x Tavi (Anas crecca) varma x Jouhisorsa (Anas acuta) varma VU Tukkasotka (Aythya fuligula) varma VU x Telkkä (Bucephala clangula) varma x Tukkakoskelo (Mergus serrator) varma NT x Isokoskelo (Mergus merganser) varma NT x Pyy (Bonasa bonasia) varma x Teeri (Tetrao tetrix) todennäköinen NT x x Kaulushaikara (Botaurus stellaris) todennäköinen x Mehiläishaukka (Pernis apivorus) todennäköinen VU x Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) varma x Sääksi (Pandion haliaetus) todennäköinen NT x Kurki (Grus grus) varma x Tylli (Charadrius hiaticula) todennäköinen RT, NT Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) todennäköinen RT Pikkukuovi (Numenius phaeopus) todennäköinen x Kuovi (Numenius arquata) varma x Punajalkaviklo (Tringa totanus) todennäköinen NT Valkoviklo (Tringa nebularia) varma x Liro (Tringa glareola) todennäköinen RT x x Rantasipi (Actitis hypoleucos) varma NT x Pikkulokki (Hydrocoloeus minutus) varma x x Naurulokki (Larus ridibundus) varma NT Selkälokki (Larus fuscus) todennäköinen VU U x Kalatiira (Sterna hirundo) varma x x Lapintiira (Sterna paradisaea) varma x Huuhkaja (Bubo bubo) varma NT x x Suopöllö (Asio flammeus) todennäköinen x Helmipöllö (Aegolius funereus) varma NT x x Tervapääsky (Apus apus) varma RT Palokärki (Dryocopus martius) varma x Pikkutikka (Dendrocopos minor) varma U Törmäpääsky (Riparia riparia) varma VU Niittykirvinen (Anthus pratensis) varma NT Keltavästäräkki (Motacilla flava) varma VU Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) varma x Kivitasku (Oenanthe oenanthe) varma VU Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) varma NT Töyhtötiainen (Parus cristatus) varma RT Varpunen (Passer domesticus) varma RT Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) varma NT Pohjansirkku (Emberiza rustica) varma VU Täytyy huomata, että Lintuatlasruudussa pesiväksi tulkituista suojelullisesti arvokkaista lajeista kaikkia ei suinkaan tavata Leipiön hankealueella, koska hankealue kattaa

18 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 15 (36) vain hyvin pienen osan atlasruudusta ja sen elinympäristöistä. Lisäksi atlasruudun suojelullisesti arvokkaista lajeista osa on merenrantojen ja kosteikoiden lajeja, joita ei hankealueella esiinny. Osa erityisesti metsäympäristöihin sitoutuneista lajeista saattaa kuitenkin potentiaalisesti esiintyä aika ajoin myös Leipiöön suunnitellun tuulivoimapuiston alueella. 8 YHTEENVETO JA VAIKUTUKSET LUONTOARVOILLE 8.1 Luontotyypit 8.2 Linnusto Pesimälinnusto Kokonaisuutena hankealue on metsä- ja suoluonnon osalta varsin käsiteltyä. Alueen metsät ovat kuivahkon kankaan kivikkoisia talousmetsiä, joiden puusto on varsin nuorta. Ojitettuja korpia ja vahvasti muutettuja turvekankaita sijoittuu alueelle moreenimaiden kankaiden joukkoon. Alueen länsiosassa virtaava Välioja ei ole luonnontilainen ja edustava virtavesi. Paikallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi on poimittu alueen ainut luonnontilainen ja pienialainen karu suoluontokohde (liite 1). Suokohde sijoittuu noin 180 metriä voimalan 2 rakennuspaikasta itään, eikä voimalan tai sen huoltotien rakentamisella katsota olevan suon vesitasapainoa heikentävää vaikutusta. Suota ympäröivä kangasmetsä on puustoltaan nuorta ja käsiteltyä. Hankkeen vaikutukset pesimälinnustolle ilmenevät pääasiassa muuttuvien elinympäristöjen sekä lisääntyvän häiriön kautta. Alueen lintulajisto koostunee pääosin alueellisesti tavanomaisista ja yleisistä lajeista, joiden elinympäristövaatimukset ovat kohtuullisen joustavat, joten ne todennäköisesti sopeutuvat muutokseen ja/tai löytävät korvaavaa elinympäristöä muualta lähialueelta. Rakennettavan tuulivoimapuiston myötä jotkin hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä mahdollisesti pesivät herkät ja huonosti häiriötä sietävät lajit, tulevat luultavasti siirtymään kauemmas tuulivoimapuiston vaikutusalueelta. Tällä ei kuitenkaan katsota olevan merkittävää vaikutusta lajien populaatiokehitykseen laajemmalla alueella. Voimalapaikkojen raivaus, teiden rakentaminen ja maakaapelien asennus heikentää alueen elinympäristöjä jonkin verran, mutta toimien laajuus ja vaikutukset ovat verrattavissa metsänkäsittelytoimista aiheutuviin vaikutuksiin. Pääosin metsätalousvaltaisella hankealueella tuulipuiston rakentamisen vaikutukset alueella pesivien lintujen elinympäristöihin voidaan katsoa kokonaisuutena vähäisiksi. Merikotka on tuulivoiman linnustovaikutusten kannalta erityisesti huomioitava laji, koska se on maailmalla todettu tuulivoiman törmäysvaikutuksille erityisen herkäksi lajiksi. Lajin pesimäkanta on kasvanut Suomessa voimakkaasti viime vuosina (Stjernberg ym. 2011), ja nykyisin laji onkin yleinen näky lähes kaikkialla rannikollamme. Leipiön suunnitellun tuulipuiston läheisyydessä ei sijaitse tiedossa olevia merikotkan pesäpaikkoja, mutta alueen eteläpuolella noin 6 km etäisyydellä sijaitsee lajin reviiri, jonka tarkempaa pesäpaikkaa ei ole tiedossa. Leipiön hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse lainkaan sellaisia elinympäristöjä, jotka mahdollisesti soveltuvat lajin saalistuspaikoiksi. Todennäköisesti laji saalistaa pääasiassa matalan merenrannikon alueella, saaristossa, rehevillä lahdilla ja kalaisan Simojoen suistossa sekä nousukalojen (esim. hauki, ahven) suosimien pienten purojen suualueilla. Tuulipuiston rakentaminen aiheuttaa vähäistä törmäysriskin kasvua alueen pesimälajeille, minkä arvioidaan kohdistuvan etupäässä alueella pesiviin kanalintuihin sekä suurikokoisiin lajeihin, kuten esim. laulujoutseneen, kurkeen tai petolintuihin. Yleisesti ottaen alueen pesimälajit liikkuvat ruokailumatkoillaan ja alueella siirtyessään metsän sisäosissa tai hiukan metsänrajan yläpuolella. Tuulivoimaloiden aiheuttaman ja alueen

19 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 16 (36) Muuttolinnusto pesimälinnustoon kohdistuvan törmäysvaikutuksen ei katsota kasvavan suuruudeltaan merkittäväksi. Tuulipuiston sisäisen sähkönsiirron rakentaminen maakaapelina ei aiheuta alueen linnuille törmäysriskiä. Maakaapelin asentaminen ja huoltotiestön rakentaminen pirstoo hieman alueen elinympäristöjä, mutta sen vaikutukset arvioidaan vähäiseksi. Tuulipuiston sähkönsiirron voimajohto lisää hieman linnustoon kohdistuvaa törmäysriskiä, jonka arvioidaan kohdistuvan etenkin alueen kanalintukantaan. Voimajohdon aiheuttama törmäyskuolleisuus arvioidaan vähäiseksi, koska voimajohdon läheisyydessä ei esiinny suuria lintumääriä ja törmäykset lienevät enimmäkseen harvinaisia yksittäistapauksia. Pesimälinnustoon kohdistuva vaikutusarviointi sisältää merkittäviä epävarmuustekijöitä johtuen alueen pesimälinnuston puutteellisesta tuntemuksesta sekä siitä, että läheisen merikotkareviirin tarkempaa pesäpaikkaa tai saalistusalueita ei ole tiedossa. Linnuilla on tutkitusti hyvä kyky väistää niiden muuttoreiteille osuvia tuulivoimapuistoja. Leipiön suunniteltu tuulivoimapuisto on pieni ja tiivis kokonaisuus, minkä lisäksi suunnitellut tuulivoimalat ovat lähes 200 m korkeita, jolloin ne erottuvat hyvin maisemassa. Näin ollen muuttavilla linnuilla arvioidaan olevan runsaasti aikaa ja mahdollisuutta väistää voimalat jo riittävän etäältä. Nykyisen tietämyksen mukaan keskimäärin noin % linnuista väistää tuulivoimaloita ja välttää törmäykset niiden kanssa (Scottish Natural Heritage 2010). Suunnitellun tuulipuiston aiheuttamat lintutörmäykset voidaan laskea karkeasti yleistäen Koistisen (2004) esittämällä tavalla. Koistisen mukaan keskimääräisellä suomalaisella paikalla arvioidaan tapahtuvan vuosittain keskimäärin 1,0 kuolettavaa törmäystä / tuulivoimala. Tämän perusteella laskettuna Leipiön tuulivoimapuistoon, törmäisi vuodessa noin kolme lintua. Tämä tarkoittaa kaikkea alueella tapahtuvaa lintujen liikehdintää (mm. pesimälinnut, muuttolinnut, ruokailulennot) ja luku on niin pieni, että se ei todennäköisesti yksistään aiheuta millekään alueella esiintyvälle lajille vähäistä suurempia populaatiovaikutuksia. Leipiön suunniteltu tuulipuisto ei todennäköisesti aiheuta merkittäviä vaikutuksia muuttolinnustolle, koska tuulipuisto on selkeästi muusta ympäristöstä erottuva ja pieni sekä tiivis kokonaisuus, jonka linnut voivat luultavasti helposti väistää. Lintujen muuttoreiteistä ja lentokorkeuksista ei ole alueelta tarkempaa tietoa, joten varovaisuusperiaatteen mukaisesti arvioidaan, että tuulipuistolla saattaa olla vähäisiä paikallisia vaikutuksia lintujen muuttoreitteihin. Vähäisellä ja paikallisella muutoksella lintujen muuttoreitin varrella ei ole merkittävää vaikutusta laajemmassa mittakaavassa pohjoisen Perämeren rannikkoalueen kautta muuttaville linnuille. Yleensä lintujen törmäykset tuulivoimaloihin tapahtuvat erittäin huonoissa sääoloissa sekä paikoilla, missä liikkuu runsaasti törmäysherkkiä lajeja ja voimalat on rakennettu ilman tarkempaa tietoa alueen linnustosta ja sen käyttäytymisestä. Lintujen on todettu välttelevän tuulivoimaloita myös ruokailu- ja levähdysalueiden lähistöllä. Leipiön tuulipuiston välittömässä läheisyydessä ei kuitenkaan olemassa olevan tiedon perusteella arvioida sijaitsevan merkittäviä muutonaikaisia levähdyspaikkoja tai lintujen ruokailualueita. Simon sisäsaariston FINIBA-alueella on ilmoitettu lepäilevän syksyllä laulujoutsenta (Leivo ym. 2002), mutta alue sijoittuu noin 5,5 km Leipiön eteläpuolelle eikä joutsenten arvioida liikehtivän merkittävissä määrin suunnitellun tuulipuiston alueella. Tuulipuiston kautta ei arvioida kulkevan merkittävissä määrin lintujen ruokailulentoja, mutta epävarmuutta aiheuttaa mm. merikotkan ruokailualueiden puutteellinen tuntemus.

20 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 17 (36) OSA 2 MAISEMA

21 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 18 (36) 9 MAISEMASELVIYS 9.1 Maisemaselvityksen aineisto ja menetelmät 10 MAISEMA-ALUE Maisemaselvityksen tavoitteena on esittää suunnitellun tuulivoimapuistoalueen ja sen lähiympäristön maisemalliset yleispiirteet ja arvioida miten mahdollinen tuulivoimapuisto näkyy lähialueen maisemassa ja mikä on maiseman sietokyky tuulivoimaloiden osalta. Maisemaselvityksen lähtöaineistona on käytetty karttoja, ilmakuvia sekä valokuvia kohdealueesta. Lisäksi tuulivoimaloiden aiheuttamia vaikutuksia on arvioitu ympäristöministeriön julkaisun "Tuulivoimalat ja maisema " (Weckman 2006) lähtökohtia mukaillen. Tuulivoimapuistosta on laadittu myös kaksi havainnekuvaa. Havainnekuvat on laadittu hyödyntämällä alueesta laadittua maastomallia. Maisemavaikutusten arvioinnista on vastannut FM, maisemasuunnittelija AMK Saara-Kaisa Konttori ja havainnekuvat on laatinut ympäristöinsinööri AMK Hans Vadbäck FCG Finnish Consultin Group Oy:stä Pohjois-Pohjanmaan jokiseutu ja rannikko Simo kuuluu ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän mietinnön 1 (1993) mukaan maisemamaakuntajaossa Pohjanmaahan ja tarkemmassa seutujaossa Pohjois- Pohjanmaan jokiseutuun ja rannikkoon. "Pohjanmaa on laaja aluekokonaisuus, jonka luonne vaihettuu eri tekijöiden suhteen sekä etelästä pohjoiseen että rannikolta sisämaahan siirryttäessä. Yhteistä koko alueelle ovat suurehkot joet, selvärajaiset jokilaaksot ja näiden väliset lähes asumattomat selännealueet sekä suhteellisen tasainen maasto, jonka korkeusvaihtelut ovat yleensä vähäiset.." Pohjois-Pohjanmaan jokiseudun ja rannikon tunnuspiirteitä ovat kohtisuoraan merta laskevat virrat ja jokilaaksoissa sijaitsevat viljellyn maan vyöhykkeet. Alueella on mannerjäätikön kerrostamia moreenialueita sekä paikoin syvään veteen kasautuneita tasaisia savikkoalueita tai sora- ja hietikkoalueita. Järviä ei Pohjois-Pohjanmaan jokiseudulla ja rannikolla juurikaan ole, mutta aapasoita on runsaasti. 11 ARVOKKAAT MAISEMA-ALUEET JA KULTTUURIHISTORIALLISESTI MERKITTÄVÄT KOHTEET 11.1 Maisema-alueet Tuulivoimapuiston alueelle ei sijoitu valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita tai arvotettuja maisemakohteita. Lähin valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, Simojoen suun kulttuurimaisema-alue, sijaitsee lähimmillään noin 2,5 kilometrin etäisyydellä hankealueesta. Maakunnallisesti arvokas Kuivajoen pohjoisranta sijaitsee noin 11 km etäisyydellä kohteesta. Simojoen suun kulttuurimaisema Simojoen suun kulttuurimaisema edustaa Perämeren rannikon perinteistä kulttuurimaisemaa. Alueen maisemakuva muodostuu useista peräkkäisistä, pienten metsiköiden tai laajempien metsäalueiden toisistaan erottamista tienvarren kylä- ja peltoaukeista. Viljelyaukeilla maisemaa hallitsevat uudisrakentamisesta huolimatta vanhat näyttävät vanhat talot laajoine pihapiireineen. Maisemaa elävöittävät pihapiirejä sivuavat kylätiet, komeat pihapuut ja puurivistöt sekä kukkivat pientareet ja hakamaat. Merenrantamaisemat ovat suojaisat jokisuun edustalla olevan saariston ja paikoin ran-

22 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 19 (36) taan asti ulottuvan kuusimetsän ansiosta. Parhaimmillaan maisemakuva on Simonkylän Jokipäässä ja Simonniemen kalasataman luona. Maisemakuvaa häiritsevät merenrantojen ja jokivarsien pusikoituminen, huonosti maisemaan sopiva uudisrakentaminen sekä monet uudet tielinjaukset (maisema-aluetyöryhmä, 1992). Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita (RKY 2009) Simon kunnassa ovat Pohjanmaan rantatien linjaus, Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus sekä Simon rautatieasema. Pohjanmaan rantatien linjaus sekä Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus ovat osa valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta "Simojoen suun kulttuurimaisemat" Simon rautatieasema sijaitsee Simon kuntakeskuksessa noin kolmen kilometrin etäisyydellä hankealueesta. Kuivajoen pohjoisranta, Kuivaniemi (Pohjois-Pohjanmaan liitto) "Kuivajoen pohjoisranta on rantaviljelysten ja talouskeskusten muodostama maisemakokonaisuus. Alue on ollut asuttuna ainakin 1650-luvun puolivälistä. Maatalouden ohella kalastus on ollut asukkaiden tärkeä elinkeino. Verkkovajat ja venesuojat ovatkin jokirannan tunnusomaisia rakennusryhmiä. Uusrakentaminen on sijoittunut ulkopuolelle vanhoista pihapiireistä, jotka ovat säilyneet perinteisessä asussaan. Vanha kylätie kulkee tyypillisisesti pihapiirin läpi." Kuva 10. Hankealueen läheisyyteen sijoittuvat arvokkaat maisema-alueet ja kulttuurihistorialliset kohteet.

23 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 20 (36) 11.2 Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat kohteet Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita (RKY 2009) Simon kunnassa ovat Pohjanmaan rantatien linjaus, Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus sekä Simon rautatieasema. Pohjanmaan rantatien linjaus sekä Simonkylän ja Simonniemen kyläasutus ovat osa valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta "Simojoen suun kulttuurimaisemat". Simon rautatieasema sijaitsee Simon kuntakeskuksessa noin kolmen kilometrin etäisyydellä hankealueesta. Kuvaus kohteista (Museovirasto RKY 2009): Pohjanmaan rantatie "Pohjanmaan rantatie on yksi Suomen tärkeistä historillallisista tielinjoista. Ratsupolusta 1600-luvulla kehittynyt maantie on kulkenut Turusta Tukholmaan Pohjanlahden ympäri. Rantatie on ollut Pohjanmaan tärkein tie ja Lapin läänin alueella pitkään ainoa maantie. " " Lapin läänin alueella lähes koko rantatien pituus, 70 kilometriä, on paikallistettavissa maastossa. Parhaiten säilyneet yli kilometrin mittaiset tieosuudet, joissa sekä vanhan tien linjaus että maasto ovat säilyneet, ovat Simossa Onkalonperäntie, Onkalontie, Simonkyläntie, Kirkkotie ja Palokankaantie sekä Viantie, Keminmaalla ja Torniossa Hisikankaantie ja Torniossa Hietaharjuntie, Laivajärventie sekä Färimäentie. Simon kunnassa Simonkyläntie, joka on toiminut kesätienä jo 1600-luvulla, on valittu Tielaitoksen museotievalikoimaan. " Simon rautatieasema "Oulu-Tornio -radan pieniä asemapaikkoja edustavalla Simon rautatieasemalla on yhtenäinen rakennuskanta radan valmistumisajalta vuosilta Hyvin alkuperäisellään säilyneellä asema-alueella on asemarakennuksen lisäksi tavaramakasiini, kaksi asuinrakennusta talousrakennuksineen." Simonkylän ja Simoniemen kyläasutus " Simoniemen kylä ja Simonkylä edustavat hyvin Perämeren rannikkoalueen kyläasutusta. Kylien rakennuskanta on Lapin oloissa poikkeuksellinen, sillä toista maailmansotaa edeltävä rakennuskanta on säilynyt laajasti Lapin sodan tuhoilta. Rakennuskannan joukossa on runsaasti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun 1½- ja 2-kerroksisia päärakennuksia vaihtelevine kuistiratkaisuineen. Simonkyläntie on Tiehallinnon 1982 nimeämä museotie. "

24 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 21 (36) 12 HANKEALUEEN MAISEMAKUVA 12.1 Mahdolliset näkemäsektorit Leipiön hankealue sijaitsee metsäalueella, jossa maisematila on sulkeutunutta. Ympäröivät metsäalueet ovat myös Pohjois-Pohjanmaan jokiseudulle ja rannikolle tyypilliseen tapaan monin paikoin soistuneita. Aluetta halkovat metsäautotiet. Metsäalueiden yhtenäisyyttä pirstaloi myös metsäojitukset. Hankealueen eteläpuolelle sijoittuu rautatie lähimmillään alle kilometrin etäisyydelle voimaloista. Rautatien eteläpuolelle sijoittuu rautatien kanssa samansuuntainen valtatie VT 4, noin 1,5 km etäisyydellä tuulivoimaloista. Hankealueen pohjoispuolella on avoin voimajohtoalue muutaman sadan metrin etäisyydellä hankealueesta. Hankealueelta on etäisyyttä merenrannalle noin 5,5 kilometriä. Hankealueen kaakkoispuolelle noin kolmen kilometrin etäisyydelle sijoittuu Simojokilaakso ja hankealueen luoteispuolelle noin 3,5 kilometrin etäisyydelle Viantienjoen laakso. Simojoki laaksoineen on leveämpi ja merkittävämpi maisemaltaan kuin Viantienjoki, mutta molemmat joet edustavat Pohjois-Pohjanmaalle tyypillisiä jokilaaksoja, joiden varrelle on sijoittunut asutusta ja viljelyalueita. Jokilaaksojen asutus- ja viljelyalueet eivät ole laajoja yhtenäisiä viljelysalueita, kuten Pohjois-Pohjanmaan merkittävillä jokilaaksojen viljelysalueilla. Simon kuntakeskus sijaitsee vajaan kolmen kilometrin etäisyydellä hankealueesta Simojoen rannalla. Asutusta sijoittuu myös jonkin verran Kemintien varteen (valtatie 4). Tuulivoimaloiden havaittavuus maisemassa riippuu voimaloiden korkeudesta ja ympäröivien alueiden peitteisyydestä sekä korkeusvaihteluiden eroista. Laajoilta avoimilta alueilta tuulivoimalat voidaan havaita parhaiten. Peitteisessä tieympäristössä voimaloiden havaittavuus on hyvin paikallista ja näkemäsektorit jäävät Leipiön alueella hyvin suppeiksi maisematilojen peitteisyyden vuoksi. Kapeat sektorit, joilta voimalat voidaan havaita, ohitetaan myös nopeasti, koska valtatiellä on 100 km/h nopeusrajoitus. Todennäköisimmät näkemäsektorit, joilta voimalat voitaisiin havaita sijoittuvat Kemintien varteen peltoalueille ja alueille, joilla puusto on matalaa teiden varsilla. Tällaisia kohteita ovat mm. Jaanuksentien ja Kemintien risteysalue (n. 1,6 km etäisyydellä voimaloista) ja Palohovintien ja Kemintien risteysalue pohjoisesta etelään päin kuljettaessa (n. 3,5 km voimaloista). Simojoen ja Viantienjoen varteen jäävät avoimet alueet ovat niin pienialaisia ja tiheän puuston ympäröimiä, ettei merkittäviä näkemäsektoreita todennäköisesti synny.

25 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 22 (36) 12.2 Havainnekuvat Havainnekuvat on laadittu alueesta laadittua maastomallinnusta hyödyntäen WindPROohjelmalla. Maastomallinnustarkastelun pohjalta tuulivoimapuiston lähiympäristöstä otettuihin valokuviin on mallinnettu tuulivoimalat. Mallinnusta varten otetut valokuvat on pyritty ottamaan kohteista, joille tuulivoimalat olisivat havaittavissa. Hankealueen ja sen lähiympäristön peitteisyydestä johtuen, tuulivoimaloille ei juurikaan avaudu yleisiltä kulkureiteiltä tai pihapiireistä suoria avoimia näkymiä. Puusto katkaisee tehokkaasti näkymät tuulivoimaloille. Tuulivoimaloista havaitaan tarkasti valituista tarkastelupisteistä lähinnä osia tuulivoimaloiden lavoista, jos niitäkään Kuva 11. Valokuvien kuvauspisteet ja kuvaussuunnat Viantienvarrella. Kuva 12. Viantien varrelta otettuun kuvaan (kuvauspiste 1) laadittu maastomallin luonnos näkymästä kohti tuulivoimaloita. Puusto katkaisee näkymät voimaloille. 1

26 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 23 (36) 2 Kuva 13. Simon rautatieasemalta otettuun kuvaan laadittu maastomallin luonnos näkymästä kohti tuulivoimaloita. Puusto katkaisee suurimmaksi osaksi näkymät voimaloille. 3 Kuva 14. Kemitien varrelta avoimen peltoaukean laidalta otettuun kuvaan laaditussa valokuvamallinnuksessa kaksi tuulivoimaloista erottuu pellon takana olevan metsän puuston latvuston yläpuolella.

27 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 24 (36) 13 VAIKUTUKSET MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN Tuulivoimaloiden sijoittaminen alueelle on perusteltua, koska alue on maisemaltaan suhteellisen suurpiirteinen ja alueella on jo paljon ihmisen aiheuttamaa vaikutusta maisemassa. Tällaiselle alueelle tuulivoimaloiden sijoittaminen nähdään suotavana. Tuulivoimalat sijoittuvat suljettuun maisematilaan. Myös tuulivoimaloiden ympäröivät lähialueet ovat pääosin hyvin sulkeutuneita, jolloin tuulivoimaloille ei synny avoimia näkemäsektoreita, joista voimalat voitaisiin selvästi havaita. Peitteisestä ympäristöstä johtuen tuulivoimaloita ei juurikaan havaita kulttuurihistoriallisista kohteista, jotka sijaitsevat suhteellisen lähellä hankealuetta, jolloin hanke ei oleellisesti muuta kohteiden luonnetta tai arvoa.

28 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 25 (36) OSA 3 MUINAISJÄÄNNÖKSET

29 FCG Finnish Consulting Group Oy Leipiön tuulivoimapuisto 26 (36) 14 MUINAISJÄÄNNÖSINVENTOINTI 14.1 Inventoinnin tavoitteet 14.2 Inventointialue ja menetelmät Muinaisjäännösinventointi tehtiin osana Simon Leipiön tuulipuistohankkeen ympäristöselvitystä. Inventoinnin tarkoitus oli paikantaa hankealueen esihistoriallisen ja historiallisen ajan muinaisjäännökset sekä selvittää alueen tulevan maankäytön vaikutus muinaismuistoihin. Entuudestaan alueen läheisyydestä ei tunneta muinaisjäännöskohteita. Keskimmäinen Varesharju [ ] nimellä tunnettu ajoittamaton rakkaröykkiö ja viisi rakkakuoppaa sijaitsee noin 1,2 km etäisyydellä voimalanpaikasta 3 pohjoiseen. Maastotyöt tehtiin tilaajan toimittamien tuulivoimapuiston suunnitelmien mukaisilla tuulivoimaloiden rakennuspaikoilla sekä tarpeelliseksi katsotuilla alueilla niiden ympäristössä. Alueelta yritettiin paikantaa aiemmin tuntemattomia muinaisjäännöksiä. Muinaisjäännösinventoinnin on laatinut FM arkeologi Kalle Luoto FCG Finnish Consulting Group Oy:stä. Inventointialueen sijainti on kuvattu tämän raportin johdannossa. Työtä valmisteltaessa havaittiin, että alueella ei näyttäisi sijaitsevan historiallisen ajan muinaisjäännöksiä. Historiallisten karttojen perusteella alue on ollut takamaata, jossa lähinnä on voitu harjoittaa metsään liittyviä elinkeinoja. Alueen maasto on lähinnä kalliota tai suota. Maastohavaintojen perusteella alue ei ole ollut sopivaa maanviljelylle ja asutukseenkin se vaikuttaisi huonosti soveltuvalta. Inventoinnin tavoitteena oli löytää ja dokumentoida ennestään tuntemattomia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Työn apuna käytettiin historiallisia karttoja, joiden perusteella pyrittiin paikantamaan historiallisen ajan muinaisjäännöskohteita. Esihistoriallisia muinaisjäännöksiä etsittiin maastosta erityisesti topografisesti otollisilta alueilta. Maastotyöt keskittyvät suunnittelualueella sijaitseville voimalanpaikoille, voimajohtoreiteille, tunnetuille muinaisjäännöskohteille sekä maaston pinnanmuodostuksen kannalta olennaisiin kohteisiin. Ennen maastokäyntiä suunnitellun kaava-alueen ominaispiirteisiin, historiallisiin karttoihin sekä maaperään tutustuttiin kartta- ja ilmakuvatarkastelun ( digitaaliarkisto) avulla. Ilmakuvien ja karttamateriaalin avulla etsittiin alueita, joilla todennäköisimmin sijaitsisi muinaisjäännöskohteita, jotta voitiin rajata tarkemmin maastossa tarkasteltavia alueita. Muinaisjäännösselvityksen maastotyöt tehtiin Maastoinventoinnin yhteydessä tarkistettiin systemaattisesti suunniteltujen voimaloiden sijoitusalueiden lähiympäristö, huoltotiestön alueet sekä tarkistettiin ennalta potentiaalisiksi muinaisjäännösten sijaintialueiksi tulkitut alueet. Lisäksi luotiin yleiskatsaus koko kaava-alueelle. Erityistä huomiota maastokäynnillä kiinnitettiin suunniteltujen tuulivoimaloiden sijaintipaikkoihin. Maastotöiden yhteydessä kohteet paikannettiin GPS-laitteen sekä perus- ja osoitekartan tietojen perusteella. Havaituista kohteista tehtiin kirjallisia muistiinpanoja ja niistä otettiin digitaalisia kuvatallenteita. Inventoinnin kenttätyömenetelmiin kuuluivat koekuopitus ja muinaisjäännösten näkyvien rakenteiden visuaalinen havainnointi. Lapionpistot ja koekuopat kaivettiin paikkoihin, jotka valittiin topografian perusteella intuitiivisesti. Kaivutyö tehtiin lapiolla ja lastalla puhtaaseen pohjamaahan asti. Koekuopat peitettiin kaivamisen jälkeen. Pintapoimintaa ei tehty, koska alueella ei ollut sille soveliaita alueita.