MYÖNTEISYYS MUUTOKSEEN MAHDOLLISTAJANA RATKES 1/2013

Transkriptio

1 MYÖNTEISYYS MUUTOKSEEN MAHDOLLISTAJANA RATKES 1/2013 Tää on ihan kauhee kakara! Aina, kun toi on paikalla, tapahtuu! Päivät on yhtä kiinnipitoo! Mitään ei pysty tekeen, ku nää on hereillä. Onks SE tullu jo? Lauseita elävästä elämästä. Ahdistuneiden, voimattomien vanhempien, ammattikasvattajien ja opettajien tuntoja arjesta haastavasti käyttäytyvän lapsen kanssa. Aikuiset kokevat voimattomuutta, kun perinteiset kasvatus- ja opetustavat eivät toimi erilaisten lasten kanssa. Kieltäminen ja rangaistukset ovat tapoja ohjata lapsen käyttäytymistä. Eräs isä totesikin valmennuksessa, että hän on jo melkein kaikki rangaistukset käyttänyt enää voin kieltää lapselta ruuan ja kalsarit! Tämä tie on kuljettu loppuun, mitä muuta voin tehdä? Isän viesti kiteyttää hyvin huolen, joka on yhteinen eri toimijoille. Täytyy löytyä muita tapoja ohjata lasta ja kuulla huolia. SOPIVASTI HUOMIOTA Ratkaisukeskeisesti voi lähestyä tilannetta toisin. Jokaisessa perheessä ja ryhmässä on toimivia tapoja ja pieniä onnistumisen helmihetkiä. Kohtaan arjessani neuropsykiatrisena valmentajana niin vanhempia, kasvattajia kuin opettajia. Kysellessäni rutiineista, hyvistä hetkistä, jotka toimivat, saan hämmästyneitä katseita ja kertomuksia onnistumisistakin. Onnistumiset kuitenkin hautautuvat uudelleen heräävään huoleen joo, joo, mutta kun TÄÄ ei toimi! Lisää avattaessa syntyy oivallus perustarpeesta, tarpeesta saada huomiota. Milloin ja millä tavalla itse kukin antaa ja saa huomiota? Mitä juuri minä voin tehdä, että huomio kiinnittyy pieniin hyviin hetkiin, yrittämiseen kohti toivottua tavoitetta. Perinteisesti huomio on pitänyt ansaita hyvillä suorituksilla ja aina nekään eivät ole riittäneet, koska vielä on parantamisen varaa. Sananlaskuilla on vahvistettu uskomusta turhan kiittämisen haittaa tekevästä vaikutuksesta. Haastavasti käyttäytyvä lapsi kuitenkin ottaa tarvitsemansa huomion joko hyvällä tai pahalla. Parasta antaa huomiota silloin, kun lapsi sitä vähiten odottaa. Vaikutus on yllättävä. Eräs opettaja kertoi syksystään, joka on ollut paras moneen vuoteen. Kysyessäni mitä on tapahtunut toisin kuin aiempina syksyinä, opettaja vastasi Olen antanut lapselle pieniä jopa 2 sekunnin huomioita silloin, kun hän sitä vähiten odottaa. Alkuhämmästyksen jälkeen, meille on syntynyt oma huumori, joka kantaa pitkin päivää. Vaikeita hetkiä on edelleenkin, mutta niistä on helpompi selvitä hyvän voimalla.

2 MAHDOLLISUUS ONNISTUA Voimavarojen ja toiveikkuuden nostaminen keskipisteeseen on aikuisen ensisijainen tehtävä. Kun voi luottaa omiin mahdollisuuksiin säädellä tilannetta, lähettää myös ympärilleen onnistumisen tunnetta. Usein haastavasti käyttäytyvällä lapsella on jo mielikuva itsestään harminkappaleena ja epäonnistujana. Aikuisen tehtävänä on merkitä näkyväksi onnistumisen pieniä askeleita, kiittää yrittämisestä ja mahdollistaa omilla valinnoillaan lapselle sellaisia tilanteita, jotka edistävät onnistumisia. Tilanteiden ennakointi ja toimintatapojen valinnat ovat erittäin merkittävässä asemassa aikuisten toimissa. Kysyessäni aikuisilta kuinka moni käyttää, muodossa tai toisessa, kalenteria nousee aina lähes kaikkien paikalla olijoiden kädet. Lapsilta saatetaan silti odottaa välittömästi pyyntöön, käskyyn reagointia ja oikeaa toivottua tapaa toimia, vaikka ei olekaan kerrottu mihin, milloin tai mitä on tarkoitus tehdä. Onnistumisen mahdollistajana aikuinen tunnistaa hetket, ennakkomerkit milloin on syytä toimia, antaa seuraava toimintaohje tai säätää olemassa olevaa toimintatapaa. Eräs äiti kertoi heidän lähtöhetkistään kotoa. Ilmoitus nyt pukemaan ei tuottanut tulosta vaan äiti koki tilanteet vaikeiksi, koska ne päättyivät lähes aina suureen tunnekuohuun runsaan huudon kera. Valmennuksessa pohdittiin, mistä lapset tietävät milloin pitää valmistautua lähtöön ja lopettaa leikit. Äiti pysähtyi ja totesi Voi, ei! Kun me ollaan lähdössä, mä käyn sanomassa että nyt lähdetään. Sitten mä siirryn vessaan meikkaamaan, keittiöön lataamaan astianpesukoneen ja pakkaamaan laukkuni. Sitten mä menen eteiseen ja alan huutaa, kun kukaan ei oo vielä pukenu. Mietittiin mitä voisi tehdä hiukan toisin ja sovittiin kokeiluviikosta. Seuraavalla tapaamisella äiti kertoi lähtöjen sujuvan hyvin. Mitä oli tapahtunut? Sama tilanne, mutta äiti ajatteli ääneen ja käytti toimiaan ennakkomerkkeinä ajankulusta. Menen nyt meikkaamaan ja sitten lataan astianpesukoneen, kun pakkaan laukkuani on aika tulla eteiseen pukemaan. Lapset saivat riittävästi aikaa siirtyä omista puuhistaan eteenpäin. Perhe lähti ajoissa liikkeelle Myös ryhmässä pienillä toimintatapojen säädöillä on merkitystä. Päiväkodissa oli esiopetusikäinen tyttö, joka vetäytyi erityisesti esiopetuksen tehtävien aikaan pöydän alle hiljaa itkemään. Lastentarhanopettajalta meni pitkä tovi tilanteen tyynnyttelyyn ja henkilökunta olikin jo tuskastunut sekä keinoton lapsen auttamisessa. Mietittiin, mitä tapahtuu ennen kuin lapsi vetäytyy. Onko jotain ennusmerkkiä, jonka voisi tunnistaa epäsuoraksi avunpyynnöksi. Jonkin aikaa seurattuaan tilannetta, huomasi ryhmän lastenhoitaja, että tyttö alkoi pyörittää sormensa ympärille hiussuortuvaa ennen kuin vetäytyi. Huomion jälkeen lastentarhanopettaja alkoi kysyä lapselta hiusten hypistelyn alkaessa oliko jokin asia epäselvä ja sai lapselta vastauksen mikä huolestutti.

3 Ennakkomerkki osui oikeaan ja huomio sekä apu ajoittuivat sopivasti. Vetäytymisiä tapahtui tämän jälkeen harvoin. Onnistuminen toi rentoutta ja iloa. PIENIN ASKELIN Joskus arki on todella pienestä oivalluksesta kiinni. Juomatauko on yllättävän monen kiukun ja pahanmielen purkaja, jo ennen kuin ne syntyvätkään. Sosiaaliset ja tunnetaidot ovat vaikeita aikuisillekin saati lapsille. Leikkiessään lapsi käy todellista sosiaalisen taitavuuden korkeakoulua jakaessaan ideoitaan, joustaessaan toisen mielipiteelle ja ylläpitäessään yhteistä toimintaa. Ristiriitatilanteisiin ajaudutaan säännöllisesti ja riippuen taitojen vaiheesta voi riita olla äänekäs ja raivoisakin. Eräässä päiväkotiryhmässä oli hyvin nopeasti tulistuva poika. Leikit sujuivat ja toiminnot toimivat useimmiten noin vartin verran. Sitten syttyi sota, syystä tai toisesta, mutta lopputuloksena oli pettymystä, itkua ja syyttelyä. Pojalla alkoi olla jo leikkien rikkojan maine. Kasvattajat halusivat vahvistaa lapsen taitoja hyvänä leikkikaverina ja yhteisen pohdinnan jälkeen otettiin käyttöön juomatauko. Lapset lähtivät valitsemaansa leikkiin ja kasvattaja seurasi tilannetta sivussa. Kun alkoi näkyä leikin intensiteetin loivenemista ja riskiä riitelylle, kasvattaja totesi Juomatauko. Kaikki leikkijät lähtivät juomaan vettä. Tauon aikana kasvattaja jututti lapsia, miltä leikki tuntuu, vieläkö jaksetaan jatkaa jne. Tauko antoi tilaa tasata tunnetta ja valita jatketaanko vai vaihdetaanko tehtävää. Ajoittain tauko oli myös sopiva menetelmä ohjata tilanteesta toiseen. Lapsen status ryhmän jäsenenä muuttui ja toisinaan kuulinkin kasvattajien toteamuksia Hyvä riita hukkui taas juomataukoon! SOPIMUKSET KANTAVAT Kuuleminen ja arvostaminen mahdollistavat tasaveroista yhteistyötä, syntyy ymmärrystä mitä minä voin tehdä auttaakseni sinua. Liian usein ammattilaisina uskomme omaan kaikki voipaiseen ratkaisukykyyn. Ongelmiin on kuitenkin monia vaihtoehtoisia ratkaisuja ja useimmiten toimivin oivallus syntyy yhteisen pohdinnan kautta. Sopimukset ja niiden seurausten kokeminen tuovat lapselle käsitystä miten voi itsekin vaikuttaa tilanteisiin. Vaikeaa taitoa harjoiteltaessa palkinnolla on paikkansa. Opettajien kanssa työskennellessäni tulee usein eteen työrauhan ylläpitämisen ongelma. Kysellessäni keinoja auttaa lapsia saavuttamaan työrauhan ylläpitämisen taitoa, kertoi eräs opettaja omasta onnistuneesta, yhdessä lasten kanssa sovitusta, menetelmästään nimeltään mustikka vai puolukka. Kehotukseen kerro lisää, opettaja kertoi, että jokaisen tunnin päättyessä hän kaivaa

4 laatikostaan pussin, jossa on sinisiä ja punaisia helmiä. Jännityksellä lapset seuraavat kumman värinen helmi lasipurkkiin kilahtaa. Purkissa olevan rajan saavuttaminen oikeuttaa yhteisesti sovittuun sisävälituntiin salissa. Helmi on suora seuraamus tehdystä toiminnasta. Yhteinen sopimus kantaa jo luokassa ja opettamiseen jää tilaa lasten kontrolloidessa itsekin toimintaansa. Pieni muistutus helmen menetyksestä palauttaa jo työrauhaa. Aina ei kuitenkaan voi onnistua ja pettymys on valtava, kun helmi jää saamatta. Seuraava tunti on kuulemma aina erittäin levollinen. PELISÄÄNNÖT JA JOHDONMUKAISUUS Tee lisää sitä mikä toimii ja pieni muutos siihen, mikä ei toimi. Vanhempien kanssa työskennellessäni kuulen monenlaisia tarinoita. Usein ongelmallisten hetkien taustalla on pelisäännöt, jotka on unohdettu sopia. Vanhemmat näkevät saman tilanteen aivan erilaisena ja reagoivat kumpikin omalla tavallaan. Hämmentynyt lapsi haastaa käyttäytymisellään. Eräässä perheessä tarkistettiin pelisäännöt. Johdonmukaisesti vanhemmat sitoutuivat itse ja sitouttivat lapsia valitsemiinsa kolmeen sääntöön; annetaan toimintarauha, pidetään tavaroista huolta ja ei satuteta. Muutaman viikon kuluttua kyselin mitä on tapahtunut, kun saapuessani perheeseen tapasin levolliset vanhemmat ja leikkiin keskittyneet lapset. Isä totesi kuule minäkin olen nyt tehnyt niin kuin on sovittu. Enää ei tarvitse hermostua ja huutaa, kun pelkkä sääntökuviin vetoaminen jo auttaa rauhoittamaan tilanteita. Ja jos homma pitää katkaista, minä teen sen! HUOLEN TARINASTA ONNISTUMISEN TARINAAN Myönteisyys antaa tilaa leikillisyydelle. Aikuisen kertoessa ja osoittaessa ristiriidattomalla viestillä mitä odottaa käsillä olevassa tilanteessa tehtävän, mahdollistuu onnistuminen ja jää tilaa rennolle hulluttelullekin. Valmennuksen alussa kuulen tuskastuneita tokaisuja Me on kuule kokeiltu jo näitä kaikkia keinoja. Mikään ei toimi MEILLÄ. Jatkokysymykseen, kuinka kauan käytitte ko. työtapaa, saan hämmästyneen vastakysymyksen Kuinka niin, kauanko? Tuska ja huoli toimimattomista tilanteista saa aikuiset kokeilemaan pieniä hetkiä erilaisia keinoja ja juuri kun lapsi alkaa sitoutua ja samalla kokeilla muuttuneen rutiiniin pysyvyyttä, aikuinen tulkitsee kyseenalaistamisen epäonnistumisena ja lopettaa toimintatavan käytön. Jatkaessaan vastustuksesta huolimatta toimintatapaa, aikuinen toimii johdonmukaisesti ja viestittää samalla, että yrittää löytää sopivia tapoja toimia hermostumatta. Toisinaan toimintatapa osuu heti kohdalleen ja toisinaan ei, silloin on tarpeen toimintatavan hienosäätö. Hienosäädön tukena on yllättävän usein kuva, väline, jonka viesti ei karkaa puheen lailla. Kuva auttaa painamaan sovittua muistiin ja palauttamaan sopimusta osaksi toimintaa. Aikuisenkin on

5 helpompi ohjata ja kontrolloida kuvan avulla yhteisiä sopimuksia. Aikuisen johdonmukaisuus luo lapselle luottamuksen liittyä uuteenkin rutiiniin. Myönteisyyden kehä on saatu aikaan ja tyytyväisyys palkitsee. Lapsi tietää saavansa apua sitä pyytäessään, vaikka pyyntö olisikin epäsuora. Aikuinen tietää lapsen ymmärtävän ja yrittävän. Näin lapsen on mahdollista toimia niin oikein kuin osaa. Onnistumisen tarina on alkanut. Tarja Seppälä Ratkaisukeskeinen Työnohjaaja ja Neuropsykiatrinen valmentaja Varhaiskasvatuksen erityisopettaja Tmi Valoa Näkyvissä