1.3 SISÄINEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ

Transkriptio

1 Syrjäytyminen on keskeinen tekijä useiden turvallisuusongelmien taustalla. Kuva: Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva 1.3 SISÄINEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ Sisäisellä turvallisuudella tarkoitetaan sitä, että jokainen voi nauttia oikeusjärjestelmän hänelle suomista oikeuksista ja vapauksista sekä turvallisesta yhteiskunnasta ilman aiheellista pelkoa tai turvattomuutta. Turvallisuuteen liittyy sekä objektiivinen että subjektiivinen ulottuvuus. Objektiivinen turvallisuus tarkoittaa turvallisuustilannetta ja subjektiivinen turvallisuus ihmisten kokemaa turvallisuuden tunnetta. GLOBAALIT KEHITYSTRENDIT JA ILMIÖT Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus kietoutuvat yhä enemmän yhteen eikä niiden erottaminen toisistaan ole useinkaan tarkoituksenmukaista. Maailmanlaajuiset kehitystrendit ja ilmiöt vaikuttavat vahvasti sisäiseen toimintaympäristöömme. Esimerkiksi Islannin tuhkapilvi osoitti, kuinka muualla sattunut luonnonmullistus saattaa vaikuttaa suoraan ja merkittävästi Suomen logistiseen ympäristöön. Ihmisten matkustamisen voimakas lisääntyminen mahdollistaa myös pandemioiden nopean leviämisen. Pitkällä aikavälillä ilmastonmuutos seurannaisvaikutuksineen on yksi merkittävimmistä globaaleista muutoksista turvallisuusympäristössämme. Ilmiöön liittyvät äärimmäiset sääilmiöt, kuten myrskyt, tulvat ja kuivuus, ovat yleistyneet. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös tartuntatautien leviämiseen, maataloustuotannon mahdollisuuksiin sekä pitkällä aikavälillä väestön muuttoliikkeisiin. Teknologian voimakas kehitys on lisännyt yleistä hyvinvointia. Yhteiskunnan turvallisuus- ja peruspalvelujen tuottamisessa hyödynnetään laajasti teknisiä ja automatisoituja ratkaisuja sekä informaatioverkkoja. Esimerkiksi automaattisten valvonta- ja hälytysjärjestelmien avulla voidaan ennalta ehkäistä onnettomuuksia ja rajata niiden vaikutuksia. Kehityksen kääntöpuolena on kasvanut riippuvuus laajoista ja monimutkaisista teknisistä järjestelmistä sekä informaatioverkoista. Häiriöt näissä järjestelmissä tai esimerkiksi niiden sähkönsyötössä voivat vaikuttaa nopeasti ja laajasti peruspalvelujen tuottamiseen sekä turvallisuusviranomaisten toimintakykyyn. Globaali digitaalisten tietoyhteiskuntien kehitys on tuonut mukanaan myös kokonaan uusia uhkia. Ajalla, paikalla ja etäisyyksillä ei ole merkitystä tietoverkoissa toimittaessa teknologinen osaaminen ratkaisee. Tietoverkoissa tapahtuva vakoilu, rikollisuus ja valtioiden väliset operaatiot tulevat lisääntymään. Ihmisten välinen kommunikaatio on mullistunut informaatioteknologian kehittymisen myötä. Sosiaalinen media tarjoaa myös ääriryhmille ja radikaaleja ajatuksia omaaville yksilöille mahdollisuuden löytää

2 vertaistukea ja vaikutuskanavia. Usein näissä yhteisöissä vaikuttaminen tapahtuu perinteisten demokraattisten vaikuttamisväylien ulkopuolella sekä suoremmin kuin ennen. Nykyaikainen nopea tiedonvälitys on johtanut siihen, että kaukanakin tapahtuneista turvallisuuteen vaikuttavista ilmiöistä uutisoidaan nopeasti. Tiedonvälitykselle on tunnusomaista sensaatiohakuisuus. Tämä saattaa helposti johtaa turvallisuuden tunteen heikkenemiseen, vaikka siihen ei olisikaan välitöntä konkreettista syytä. SUOMALAISEN YHTEISKUNNAN MUUTOS Suomi on kansainvälisesti vertailtuna varsin turvallinen maa. Ihmisten luottamus toisiinsa ja yhteiskunnan instituutioihin on vahva. Vaikka Suomen yleinen rikostaso on alhainen, henkirikosten suhteellinen määrä on korkea. Haasteena on alkoholisidonnainen väkivalta, joka on keskeinen syy myös henkirikosten määrään. Liikenneturvallisuudessa Suomi on Euroopan kärkimaita. Suomi kaupungistuu nopeasti ja samalla maaseutu tyhjenee. Tällä hetkellä kaupungeissa asuu noin 70 prosenttia väestöstä ja määrän arvioidaan nousevan 80 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Erilaisten turvallisuuspalvelujen tarve ja kysyntä kaupungeissa kasvaa. Noin puolet poliisin tietoon tulevista rikoksista tehdään 15 suurimmassa kaupungissa. Kaupungeissa pelätään enemmän väkivaltaa ja omaisuusrikoksia kuin maaseudulla. Tosiasiassa myös riski joutua rikoksen uhriksi on suurempi kaupungissa kuin maaseudulla. Kuitenkin turvattomuuden tunne harvaan asutuilla alueilla voi lisääntyä palvelujen keskittyessä yhä enemmän kaupunkeihin ja taajamiin. Ikääntyneiden suhteellinen osuus väestöstä kasvaa nopeasti. Ikääntyneiden tapaturmariski on muuta väestöä suurempi ja tapaturmien seuraukset ovat heille usein kohtalokkaita. Tapaturmien ennaltaehkäisy on tehostunut, mutta ikääntyvän väestön määrän kasvaessa tapaturmien määrä ei tule merkittävästi laskemaan. Rikoksia ikääntyneet tekevät vähemmän kuin nuoret, mutta aiempaa varakkaampina he saattavat olla houkutteleva kohde rikollisuudelle ja erilaiselle taloudelliselle hyväksikäytölle. Keskeisimpiä kotimaisia haasteita ovat syrjäytymisen ja yhteiskunnan jakautumisen ehkäisy. Syrjäytyminen on keskeinen tekijä useiden turvallisuusongelmien taustalla ja siihen liittyvä rikollisuus syntyy monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Esimerkiksi päihteiden ongelmakäyttöön yhdistyneenä sillä on selvä yhteys väkivalta-, omaisuus- ja huumausainerikollisuuteen. Syrjäytyminen lisää alttiutta myös liittyä rikollista toimintaa tekevään ja sen hyväksyvään alakulttuuriin, koska se voi antaa tukea syrjäytyneen heikolle identiteetille ja vahvistaa tämän itsetuntoa. Yhteiskunnan jakaantuminen ja alueellinen segregaatio ovat Suomessa vielä varsin vähäisiä verrattuna useaan muuhun Euroopan maahan. Suomeen ei ole vielä muodostunut ongelmalähiöitä, joissa turhautuminen, työttömyys ja toimeentulovaikeudet sekä syrjäytyminen ja luottamuksen puute kasautuvat jollekin ryhmälle. Tätä ovat osaltaan ennaltaehkäisseet esimerkiksi koulutuspolitiikka ja asuntopoliittiset valinnat. Julkisen talouden haasteet ja globaalit talousongelmat heijastuvat sisäiseen turvallisuuteen. Julkisessa hallinnossa joudutaan sopeutumaan nykyistä pienempiin resursseihin samalla kun toiminnan tehokkuus- ja laatuvaatimukset kasvavat. Ihmisten arjen kannalta tärkeiden peruspalvelujen tuottamisvastuu on kunnilla. Toimivilla perus- ja hälytyspalveluilla on tärkeä merkitys turvallisuudelle sekä ihmisten turvallisuudentunteelle. JÄRJESTÄYTYNYT RIKOLLISUUS Rikollisella toiminnalla tavoitellaan mahdollisimman suurta taloudellista hyötyä. Sen saavuttamiseksi rikolliset ryhmittyvät ja verkostoituvat samaan tapaan kuin laillisen talouselämän toimijatkin. Järjestäytyneille rikollisryhmille on koko 2000-luvun ajan ollut leimallista toiminnan ammattimaistuminen ja kansainvälistyminen. Kehitys jatkunee edelleen, koska rikoksia on helppo toteuttaa ja rikosvastuuta pakoilla hyödyntämällä henkilöiden, pääomien ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Suomessa toimiva järjestäytynyt rikollisuus on vahvasti suomalaista. Suomalaisen järjestäytyneen rikollisuuden suurimmat tuotot syntyvät huumausainekaupasta ja talousrikollisuuden eri muodoista. Ulkomailta johdettujen liikkuvien rikollisryhmien toiminta Suomessa on kuitenkin merkittävästi lisääntynyt. Uutena ilmiönä on yleistynyt ulkomailta johdettu hit-and-run -tyyppinen rikollisuus. Kyseessä ovat sarjoina tehdyt ryöstöt, murrot ja varkaudet, joissa tekijät tulevat Suomeen toteuttamaan ennalta suunnitellut rikokset ja poistuvat saman tien. Suomi on toistaiseksi säästynyt suurta vahinkoa aiheuttaneilta tietoverkkorikoksilta, mutta niistä saatu rikoshyöty on kasvanut voimakkaasti täälläkin. Globaalit kommunikaatioväylät, internet ja mobiililaitteet mahdollistavat rikoksen eri vaiheisiin erikoistuneiden rikollisten anonyymin kohtaamisen ja yhteistyön. Tämä vähentää rikollisten kiinnijäämisriskiä oleellisesti. Rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden

3 torjunnassa korostuu tiedonkulku ja yhteistoiminta eri viranomaisten välillä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Suomessa keskeinen yhteistoimintamuoto rajat ylittävän rikollisuuden torjunnassa on poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen välinen niin sanottu PTR-yhteistyö. Siinä yhteistä rikostiedustelua ja analyysitoimintaa hyödynnetään torjuntatoimien suunnittelussa ja toteutuksessa. MAAHANMUUTTO JA LAITON MAAHANMUUTTO Hallittu maahanmuutto on laillista ja sujuu siten, että ulkomaalainen saapuu maahan järjestytyneesti saatuaan etukäteen luvan maahantuloon. Laiton maahantulo Euroopan unionin alueelle kuitenkin jatkuu edelleen, ja sen painopiste säilyy Välimeren alueella. Keskeinen haaste on ehkäistä tehokkaasti laitonta maahanmuuttoa huolehtien samalla kansainvälisen suojelun toteutumisesta, erityisesti pääsystä hakemaan suojelua. Muuttoliikkeitä hallitaan eri tasoilla: kolmansissa maissa, ulkorajoilla ja EU:n sisäisin toimin. Muuttoliikkeiden taustalla vaikuttavat suuret sosioekonomiset erot lähtö- ja kohdemaiden välillä, sotilaalliset ja humanitääriset kriisit sekä kehittyneet liikenneyhteydet ja rajat ylittävät sosiaaliset verkostot. Pitkällä aikavälillä ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat luonnonkatastrofit tulevat suurella todennäköisyydellä lisäämään muuttoliikettä edelleen. Laittomien maahantulijoiden liikkuminen Schengen-alueen sisällä riippuu muun muassa EU:n jäsenmaiden eroista turvapaikkakäytännöissä ja harmaan talouden määrässä sekä kohdemaiden maahanmuuttajayhteisöistä. Välimeren alueen epävakaa tilanne voi pitkittyessään aiheuttaa myös Suomeen kohdistunutta laittoman maahantulon painetta erityisesti lentoliikenteen ja sisärajojen kautta. Suomi varautuu väestön ikääntymisestä aiheutuvaan työvoimapulaan hyödyntäen Euroopan unionin työvoiman vapaata liikkuvuutta sekä kehittämällä työperäistä maahanmuuttoa. Työvoimapulaa ehkäistäessä maahanmuutto on kuitenkin vain yksi keino muiden ohella. Maahanmuutossa täytyy myös muistaa tehokkaan ja kattavan kotouttamisen suuri merkitys. RAJATURVALLISUUS Teknologian ja liikenneyhteyksien kehitys, Euroopan yhdentyminen sekä Venäjän muutos ja vaurastuminen ovat mullistaneet ihmisten liikkuvuuden luonteen ja määrän Suomen rajoilla. Suomen ulkorajaliikenteen voimakas kasvu jatkuu. Yhä suurempi osa laittomasta maahantulosta on kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden järjestämää ihmissalakuljetusta ja ihmiskauppaa. Pääosa Suomeen suuntautuvasta laittomasta maahantulosta tapahtuu sisärajojen yli. Suomen ulkorajoilla pääosa organisoidusta laittomasta maahantulosta kohdistuu lentoliikenteeseen ja Helsinki-Vantaalle. Suomen ja Venäjän rajalla laittoman maahantulon tilanne säilynee suhteellisen vakaana. Kuitenkin nopeasti kehittyvät laittoman maahantulon ilmiöt ovat myös siellä mahdollisia. EU:n ja Venäjän mahdollinen viisumivapaus on yksi toimintaympäristömme suurimmista muutoksista Suomen EU-jäsenyyden aikana, joka toteutuessaan aiheuttaa merkittäviä haasteita kaikille sisäisen turvallisuuden viranomaisille. Suomi kohtaa viisumivapauden vaikutukset EU:n jäsenmaista voimakkaimmin. Viisumivapaudella on paljon myönteisiä vaikutuksia, mutta lisäksi on huolehdittava siitä, että viisumivapaudesta aiheutuvat riskit pystytään hallitsemaan. Suomen kannalta on tärkeää, että EU:n omat järjestelmät ovat valmiina viisumivapauteen, ja että kaikki kansalliset tekniset ja rakenteelliset valmiudet on luotu ajoissa. On huomattava, että henkilöliikenne Suomen ja Venäjän rajalla kasvaa voimakkaasti tulevasta viisumivapaudesta riippumatta. Rajaturvallisuuskehitys EU:ssa jatkuu Tukholman monivuotisen ohjelman mukaisesti. Rajaturvallisuuden ylikansallisuus vahvistuu EU:ssa edelleen, mutta jäsenvaltioiden kansallinen vastuu ulkorajoistaan säilyy. Yhteisiä joukkoja käytetään ongelma-alueilla rajaturvallisuusviraston koordinoimana. Joukkoihin kuuluu myös ilma-aluksia ja laivoja. ITÄMERI JA MERITURVALLISUUS Koko Itämeren merikuljetusten arvioidaan kasvavan tulevaisuudessa muuta Eurooppaa selvästi enemmän. Suomenlahdella erityisesti öljykuljetukset lisääntyvät entisestään. Samalla myös veneilyn määrä jatkaa kasvuaan. Voimakas alusliikenteen kasvu rasittaa meren ekosysteemiä ja lisää vakavan kemikaalija öljyonnettomuuden riskiä. Meriturvallisuuden parantamiseen tehtyjen panostusten ansiosta onnettomuuksien määrä pysynee liikenteen kasvuun verrattuna vähäisenä. Kuitenkin vakavien monialaonnettomuuksien todennäköisyys kasvaa. Siksi meripelastustoimen toimintavarmuudesta ja suorituskyvystä on huolehdittava. Lisäksi on kehitettävä kykyä öljyntorjuntaan sekä avomerellä että rannikolla.

4 Kansainvälinen yhteistyö on keskeistä merialueilla toimittaessa. Suomi osallistuu aktiivisesti EU:n meripolitiikan ja merialueiden yhteisen tiedonvaihtoympäristön kehittämiseen. Itämeri yhdistää alueen valtioita myös monipuoliseen alueelliseen turvallisuusyhteistyöhön. Itämeren alueen valtioiden yhteistyötä kehitetään muun muassa ympäristöturvallisuuden parantamiseksi, vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi, onnettomuuksien hallitsemiseksi ja rajaturvallisuuden edistämiseksi. Venäjän pitäminen mukana tässä yhteistyössä on tärkeää. TERRORISMI JA EKSTREMISTINEN VÄKIVALTA Suomessa organisoituneiden terroristiryhmien muodostama uhka valtiorakenteita ja yhteiskunnan kriittisiä järjestelmiä kohtaan on edelleen vähäinen. Terrorismiin ja radikaaliin toimintaan kytkeytyvien henkilöiden lukumäärä Suomessa on kuitenkin kasvanut. Eri Euroopan maista myös Suomesta tiedetään lähteneen henkilöitä sekä Somaliaan että Syyriaan. Tällaisten henkilöiden joukosta konfliktialueilla toimivat terroristiverkostot voivat rekrytoida uusia taistelijoita riveihinsä ja halutessaan ulottaa jatkossa väkivaltaisen toimintansa myös varsinaisen toiminta-alueensa ulkopuolelle, esimerkiksi kyseisten henkilöiden eurooppalaisiin lähtömaihin. Myös länsimaalaiset käännynnäiset ovat houkuttelevia rekrytointikohteita terroriverkostoille länsimaisen ulkonäkönsä, passinsa, kielitaitonsa ja maatuntemuksensa takia. Terrorismiin kytköksissä olevien henkilöiden lukumäärän kasvu Suomessa sekä yleisemmin pohjoismaiden muuttuminen radikaali-islamistisen terrorismin tukialueesta iskujen kohdealueeksi saattaa heijastua myös Suomeen. Ruotsin ja Tanskan esimerkit osoittavat, että terrorismiin liittyvät uhkat voivat konkretisoitua yksittäisen tapahtuman seurauksena. Tanska ja Ruotsi ovat olleet useiden vuosien ajan ääri-islamistien vihapropagandan kohteena maiden julkaistua Muhammed-pilakuvia. Euroopan maille merkittävimmän uhan muodostavat tällä hetkellä al-qaidan ideologiaa kannattavat yksittäiset radikalisoituneet henkilöt tai pienryhmät. Yksin toimivien henkilöiden muodostamaa uhkaa on vaikea arvioida ja tällaisten iskujen estäminen on hyvin vaikeaa. Globaali jihad on muuttumassa yhä hajanaisemmaksi ja moniulotteisemmaksi. Al-Qaidan ydin on heikentynyt Pakistanin heimoalueella, mutta sen alueelliset liittolaiset ovat samaan aikaan vahvistuneet. Arabikevään seurauksena radikaali-islamistiset ryhmät ovat onnistuneet laajentamaan tai aktivoimaan toimintaansa monissa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maissa, erityisesti Syyriassa, Egyptissä, Libyassa ja Malissa. Näistä erityisesti Syyrian sisällissota on osoittautunut vetovoimaiseksi jihadistien keskuudessa. Maassa toimii useita jihadisti- ja salafistiryhmiä, merkittävimpänä Irakin al-qaidan alullepanema al-nusra järjestö. Uutena arabikevään maiden sisäistä epävakautta lisäävänä tekijänä ovat al-qaidan ideologiaa kannattavien Ansar al Sharia -ryhmien toiminta. Yhtenä keskeisenä länsimaalaisiin kohdistuvana uhkana edellä mainituilla alueilla ovat sieppaukset. Al-Qaidan keskusjohto on jo vuosien ajan kehottanut alueellisia liittolaisia kidnappaamaan länsimaiden kansalaisia. Esimerkiksi Jemenissä toimiva Arabian niemimaan al-qaida (AQAP) ja Maghrebin alueen al-qaida (AQIM) rahoittavat toimintaansa sieppauksilla. Ekstremistisellä väkivallalla tarkoitetaan erilaisten ääriajatusten motivoimaa väkivaltaa, joka voi kohdistua yhteiskunnan ohella myös yksittäisiä henkilöitä tai ihmisryhmiä vastaan. Yksittäiset jyrkän ekstremistiset henkilöt muodostavat vaikeasti ennakoitavan turvallisuusuhkan yhteiskunnalle. Heidän tunnistaminen on haasteellista, sillä he eivät välttämättä ole osa mitään ääriryhmää. Suomessakaan ei voida sulkea pois mahdollisuutta yksittäisen henkilön tekemään terroristiseen tai vakavaan väkivallan tekoon. Koulusurmat ja niiden kaltaiset teot eroavat monella tavalla yleisimmistä henkirikoksista. Niiden taustalla on lähes aina mielenterveyden ongelmia ja koulukiusaamista. Surmaajien ajatusmaailmasta on löytynyt usein myös viitteitä varsin äärimmäisistä ajatuksista ja ihmisvihasta. Koulusurmien ja niiden kaltaisten tekojen ennaltaehkäisyssä on yhteisiä piirteitä väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn kanssa. SISÄISEN TURVALLISUUDEN HAASTEET JA ENNALTAEHKÄISY Merkittävä osa sisäisen turvallisuuden haasteista liittyy arjen turvallisuusongelmiin, joiden ennaltaehkäiseminen edellyttää laaja-alaista yhteistoimintaa kaikilla yhteiskunnan tasoilla, sekä viranomaisten että kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välillä. Laajemmin kyse on koko suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnista, vahvasta sosiaalisesta koheesiosta ja yhteisöllisyydestä, taloudellisesta vakaudesta sekä yhteiskunnan elinvoimaisuudesta. Varsinaisessa rikostorjunnassa korostuu lainvalvontaviranomaisten välinen yhteistoiminta sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Sisäisen turvallisuuden haasteet ovat myös yhä suuremmassa määrin kytköksissä ulkoiseen turvallisuuteen. Uhkien syntymistä ehkäistään ja tilanteita hallitaan kansainvälisesti sekä ulko- ja turvallisuuspoli-

5 tiikan keinoin että käytännön toiminnan tasolla turvallisuusviranomaisten välillä. Sisäisen turvallisuuden hyväksi tehtävä kansainvälinen yhteistyö tukee Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita. Toisaalta myös esimerkiksi kriisinhallintaan osallistumista harkittaessa on arvioitava toiminnan vaikuttavuutta Suomen sisäiseen turvallisuuteen. Sisäisen turvallisuuden näkökulmasta Euroopan unioni on oma erityisalueensa. Lissabonin sopimuksella oikeus- ja sisäasiat tuotiin kokonaisuudessaan Euroopan unionin toimivaltaan. Myös pelastustoimi ja kansainvälinen katastrofi- ja pelastusvalmius tukevat Euroopan unionin oikeus- ja sisäasioiden kehittämistä. Yhteisellä viisumi-, maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikalla, yhtenäisellä ulkorajavalvonnalla ja lainvalvontaviranomaisten operatiivista yhteistyötä tiivistämällä sekä pelastustoimen kansainvälistä kriisivalmiutta parantamalla pyritään ennaltaehkäisemään ja hallitsemaan sisäisen turvallisuuden haasteita. Sisäinen turvallisuusympäristö muodostuu moniulotteisesta ja yhteen kietoutuneesta kokonaisuudesta, jossa kaikkia turvallisuusriskejä ei kyetä aukottomasti ennalta estämään. Turvallisuutta uhkaavien asioiden taustalla oleviin syihin kannattaa kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi. Lisäksi on huolehdittava kyvystä paljastaa ja estää rikoksia ja onnettomuuksia sekä hallita niiden seurauksia. Myös yhteiskunnan kyvystä toipua turvallisuutta vaarantaneista tilanteista on huolehdittava.