Tietokortti kemiallisesta altistumisesta metalli- ja autoalojen työtehtävissä METALLIN HIONTA. Tiivistelmä

Transkriptio

1 Tietokortti kemiallisesta altistumisesta metalli- ja autoalojen työtehtävissä METALLIN HIONTA Tiivistelmä Hionnassa geometrisesti epämääräisellä terällä poistetaan hiottavan materiaalin pinnalta pieni. lastuja eli pölyä. Hionta voidaan jakaa kuiva- ja märkähiontaan. Märkähionnassa käytettäviä leikkuunesteitä käsitellään tarkemmin Metallintyöstö -kortissa. Hionta on tärkeä sovellutus metallin työstössä. Metallituotteiden valmistuksessa se on mukana aina jossain muodossa. Hiontavälineinä käytetään nauhoja tai laikkoja, joihin on liimattu hionta-ainetta tai jotka ovat muovikomposiitteja. Hiontaa käytetään silloin, kun vaaditaan mittatarkkuuksia ja pinnankarheuksia, joita ei voida muilla menetelmillä saavuttaa. Hiontatyössä työntekijät voivat altistua hienojakoiselle pölylle. Pöly sisältää hiottavasta aineesta peräisin olevia metalleja ja mahdollisesti myös hiontamateriaalipölyä. Hiottaessa esim. ruostumatonta terästä hiontapölyssä on rautaa, kromia ja nikkeliä, ja hiottaessa kovametallia pölyssä on kobolttia. Märkähionnassa ilmaan vapautuu leikkuunestesumua, jolloin työntekijät voivat altistua nesteen sisältämille yhdisteille sekä mikrobeille ja endotoksiineille (ks. tietokortti Metallin työstö). Työstettävästä materiaalista voi liueta työstönesteeseen metalleja, esim. kovametallista kobolttia. Hiontatyötä tekevillä esiintyy erilaisia ihottumia, jotka ovat aiheuttaneet pääosin metallialtistumisesta (mm. koboltti) ja leikkuunesteistä. Hiontatyössä työskentelevien henkilöiden altistuminen voidaan poistaa lähes kokonaan oikein tehdyllä koteloinnilla ja kohdepoistolla. Työtehtävän kuvaus Hiontaa voidaan suorittaa puoli- tai kokoautomatisoiduilla koneilla tai käsityökaluilla. Hiomamenetelmät voidaan jakaa karkeasti pyörö- ja tasohiontaan. Muita keskeisiä sovelluksia ovat mm. katkaisuhionta, jäysteiden poistohionta, valujen purseiden poistohionta, työkalujen valmistus- ja huoltohiontamenetelmät. Hiontaa voidaan suorittaa joko kuiva- tai märkähiontana. Hionnassa käytettävä hiontamateriaali koostuu kolmesta osasta, joita ovat hioma-aine, sideaine ja huokoset. Hioma-aineen tehtävä on suorittaa lastuaminen sideaineen toimiessa matriisina, johon pienet, geometrisesti epämääräiset hiomarakeet, ovat kiinnittyneet. Huokosten tehtävä on kuljettaa syntyvä hiomapöly pois työstettävästä pinnasta. 1/9

2 Hioma-aineet Teräaineet Hionnassa käytetyt teräaineet voidaan jaotella kolmeen pääluokkaan. Luonnollisten teräaineiden joukko koostuu luonnosta löytyvistä hiontaan kelpaavista aineista. Tämän ainejoukon aineita ei yleensä käytetä hiomalaikoissa niiden ominaisuuksien riittämättömyyden vuoksi. Toinen hionta-aineiden joukko on ns. perinteiset hioma-aineet. Tänä päivänä tämä on edelleen käytetyin hioma-aineryhmä. Alumiinioksidi on yleisin teräksen hionnassa käytetty hioma-aine. Sitä voidaan seostaa muilla oksideilla, joista yleisin on titaanioksidi. Piikarbidia käytetään lähinnä valuraudan ja austeniittisen ruostumattoman teräksen hiontaan. Sitä voidaan käyttää myös karkaistun työkaluterästen hiontaan. Viimeinen hioma-aine ryhmä on superhioma-aineet, joihin lasketaan kuuluvaksi timantti ja kuutiollinen boorinitridi (CBN). Näiden aineiden käyttö ei ole vielä kovin yleistä. Niiden käyttö kuitenkin lisääntyy nopeasti johtuen niiden muihin hioma-aineisiin verrattuna ylivoimaisista ominaisuuksista. Boorinitridiä käytetään lähinnä karkaistujen, runsaasti karbideja sisältävien työkaluterästen ja pikaterästen hiontaan. Timanttia käytetään suuresta kovuudesta huolimatta harvoin työkaluteräksen hiontaan heikon lämmönkestävyyden takia. Sitä käytetään lähinnä kovametallien ja keraamien hionnassa. Sideaineet Lasimaiset sideaineet ovat pääasiassa keraameja. Ne ovat suhteellisen hauraita ja pitävät hiomarakeet tiukasti kiinni. Sideaineiden kulumismekanismi on sellainen, että hiomalaikan pinnasta lohkeaa irti mikroskooppisen pieniä sideaineen palasia. Lasimaisten sideaineiden lämmönkestävyys on erittäin hyvä. Tämän ryhmän aineet soveltuvat erittäin hyvin hiomalaikkojen sideaineeksi, ja niiden osuus kaikista sideaineista on yli 70%. Orgaaniset sideaineet käsittävät fenoli ja ureapohjaiset hartsit, kumit ja sellakat. Hiomarakeiden kiinnipysyminen perustuu siihen, että sideaine ympäröi niitä. Orgaaniset sideaineet ovat melko elastisia ja niiden lämmönkestävyys on melko heikko. Käytössä näiden aineiden kuluminen tapahtuu siten, että hiomalaikan pinnasta sulaa pois ainetta. Tämän ryhmän aineita on kehitetty useisiin erilaisiin hiontatarkoituksiin. Metallisia sideaineita käytetään pääasiassa superhioma-aineiden kanssa. Lämpöä ne kestävät orgaanisia sideaineita paremmin, eivätkä ne ole niin herkkiä iskuille kuin lasimaiset sideaineet. Metallisten sideaineiden kulumismekanismi toimii siten, että jatkuva vaihteleva kuormitus väsyttää metallin pintaa ja lopulta pintakerros irtoaa. Lastuamisnesteet Hionnassa, kuten muussakin lastuavassa työstössä, käytetään lastuamisnestettä lähinnä työkappaleen jäähdyttämiseen, voiteluaineena ja vähentämään kitkaa lastujen, työkappaleen ja hiomalaikan välillä sekä 2/9

3 poistamaan lastuja työstökohdasta. Metallin työstö -tietokortissa on käsitelty enemmän leikkuunesteiden kemiallisia altisteita ja niiden terveysvaikutuksia. Työhygieenisissä selvityksissä todettuja kemiallisia altisteita Altiste (CAS nro) epäorgaaninen pöly koboltti, metalli ( ) kromi, metalli ( ) mangaani ( ) R-lausekkeet HTP 2007 (8 h) 10 mg/m 3 8,2 2 42/ ,05 mg/m 3 0, ,5 mg/m 3 1,11 2 0,2 mg/m 3 0,11 2 Mitattuja altistumistasoja (keskiarvo) (mg/m 3 ) Torjunta kohdepoisto, yleisilmanvaihto, suojakäsineet, hengityksensuojain molybdeeni 0,5 mg/m 3 0,16 2 nikkeli, metalli ( ) mg/m 3 0,62 2 volframi ( ) kvartsi ( ) 1 Linnainmaa, Kiilunen ym., mg/m 3 0,004-0,30 1 0,05 mg/m 3 - Ilman epäpuhtauspitoisuudet Hionnassa ilmaan vapautuvasta pöly koostuu hiomamateriaalista ja hiottavasta pinnasta vapautuvista materiaaleista sekä leikkuunestesumusta. Hiojan hengitysvyöhykkeellä kokonaispölypitoisuus suojaimen ulkopuolella on lähes HTP(8h)-arvon luokkaa. Käsihiomakoneella hiottaessa kokonaispölypitoisuuksien keskiarvo ovat kirjallisuuden mukaan 2,8 mg/m 3 (vaihteluväli 0,6-10,4 mg/m 3 ) (Linnainmaa, 1997). Suomalaisessa konepajoissa on mitattu ruostumattoman ja haponkestävän teräksen hionnassa 0,01-10,0 mg/m 3 (keskiarvo 1,11 mg/m 3 ) kokonaiskromipitoisuuksia ja 0,01 4,65 mg/m 3 (keskiarvo 0,62 mg/m 3 ) nikkelipitoisuuksia hengitysvyöhykkeeltä suojaimen ulkopuolelta. Suojaimen sisäpuolelta mitatut kromipitoisuudet olivat selkeästi pienemmät eli suurimmillaan 0,38 mg/m 3. Myös nikkelipitoisuudet olivat selkeästi pienemmät, suurimmillaan 0,23 mg/m 3. Yleisilman kromipitoisuudet olivat < 0,01 1,11 mg/m 3 ja nikkelipitoisuudet 0,003 0,76 mg/m 3. Kromista alle 0,2 % oli kuusiarvoista. Nikkelistä alle 0,3 % oli vesiliukoista. Mangaani- ja molybdeenipitoisuudet jäävät alle 20 % HTP(8h)-arvosta. Kovametalli- ja stelliittiterien hionnassa hengitysilman kobolttipitoisuudet ovat mittausten perusteella olleet 0,002-0,24 mg/m 3. Erityisen ongelmallisia ovat käsihiomakoneella tehdyt hiontatyöt, sillä niissä on todettu kobolttipitoisuuksien ylittävän HTP(8h)-arvon hengitysvyöhykkeellä (keskiarvo 0,05 mg/m 3, vaihteluväli 0,002-0,240 mg/m 3 ). Vesiliukoisen koboltin osuus kokonaiskoboltista on keskimäärin 68 %. 3/9

4 Ilman volframipitoisuudet stelliittiterien hionnassa ovat 0,004-0,0017 mg/m 3 ja kovaterien hionnassa 0,019-0,30 mg/m 3. Kromipitoisuudet ovat pieniä (vaihteluväli 0,002-0,004 mg/m 3 ). Hionta-aineista voi vapautua ilmaan kvartsipölyä ja orgaanisista side-aineista lämpöhajoamistuotteita. Lisäksi vanhan maalipinnan hionnassa vapautuu maalipölyä, joka voi sisältää esim. kromia ja lyijyä, sekä maalin lämpöhajoamistuotteina isosyanaatteja. Mittausdataa näistä ei ole olemassa. Leikkuunesteet Märkähionnassa ilmaan vapautuu leikkuunestesumua, jolloin työntekijät voivat altistua nesteiden sisältämille yhdisteille, mm. amiineille ja biosideille eli mikrobien kasvua estäville aineille. Tarkemmin leikkuunesteille altistumista ja niiden terveysvaikutuksia on kuvattu Metallintyöstö -kortissa. Kovametalli- ja stelliittiterien hionnassa vapautuva koboltti liukenee helposti leikkuunesteisiin ja sitä joutuu helposti iholle ja suojakäsineiden sisään. Nesteiden kobolttipitoisuuksien keskiarvo on tutkimuksissa ollut 696 mg/l (vaihteluväli 1, mg/l) (Linnainmaa, 1997). Leikkuunesteen volframipitoisuudet ovat 1,6-5,6 kertaisia kobolttipitoisuuksiin verrattuna. Biologiset mittaukset Haponkestävän teräksen hionnassa ja kiillotuksessa virtsan metallipitoisuudet ovat olleet tutkimusten mukaan alhaisia. Keskimäärin virtsan kromipitoisuudet olivat 0,04 µmol/l (maksimi 0,12 µmol/l). Suurin kromipitoisuus havaittiin asennustöissä (maksimi 0,32 µmol/l, keskiarvo 0,06 µmol/l), joissa toimenpideraja ylittyi. Altistumattomien raja virtsan kromipitoisuudelle on 0,01 µmol/l ja toimenpideraja puikkohitsaajilla 0,60 µmol/l. Virtsan keskimääräinen nikkelipitoisuus oli 0,04 µmol/l (maksimi 0,12 µmol/l). Altistumattomien raja virtsan nikkelipitoisuudelle on 0,06 µmol/l ja toimenpideraja 1,30 µmol/l. Virtsan mangaani ja molybdeenipitoisuudet eivät ylittäneet altistumattomien rajaa. Virtsan keskimääräinen mangaanipitoisuus oli 7 nmol/l (maksimi 26 nmol/l). Altistumattomien raja virtsan mangaanipitoisuudelle on 40 nmol/l ja toimenpideraja < 50 nmol/l. Virtsan keskimääräinen molybdeenipitoisuus oli 524 nmol/l (maksimi 1316 nmol/l) virtsan molybdeenille. Altistumattomien raja on1340 nmol/l. Toimenpiderajaa ei ole asetettu. Kovametalli- ja stelliittiterien hionnassa virtsan kobolttipitoisuudet tutkimusten perusteella keskimäärin toimenpiderajaa pienempiä (keskiarvo 241 nmol/l), mutta mitattujen pitoisuuksien hajonta oli suuri (vaihteluväli nmol/l). Keskiarvo ylitti altistumattomien rajan 40 nmol/l. Toimenpideraja on 600 nmol/l. Virtsan kromipitoisuudet stelliittiterien hionnassa voi ylittää altistumattomien rajan (vaihteluväli < 0,01-0,03 µmol/l). 4/9

5 Asioita, joihin työpaikalla tulee kiinnittää huomiota q Onko hionta- ja hiottava materiaali ja niistä muodostuvat epäpuhtaudet tiedostettu? q Onko muut työympäristön aiheuttamat altisteet huomioitu (hitsaus- ja koneistushuurut, pölyt)? q Onko hiontatyöstä tehty riskinarviointi ja onko se saatavilla? Onko korvaaviin toimenpiteisiin ryhdytty? q Onko työtilassa koneellinen ilmanvaihto? q Onko laitteet koteloituja? q Ovatko kohdepoistot riittäviä? Käytetäänkö kohdepoistoja? Miten niiden toimivuutta seurataan? q Onko tunnistettu ja ohjeistettu ne työvaiheet, joissa tulee käyttää henkilönsuojaimia? q Onko ihon ja hengitysteiden suojauksesta huolehdittu kaikkien altistavien työvaiheiden aikana? q Onko henkilökohtaisesta hygieniasta huolehdittu? q Ovatko suojaimet soveltuvia kyseessä oleville altisteille ja suojausteholtaan riittäviä? q Onko suojainten säilytykselle asianmukaiset tilat? q Onko työntekijöiden koulutuksesta/opastuksesta huolehdittu? q Onko työntekijöille annettu tietoa kemikaalivaaroista? q Onko työpaikan ensiapuvalmiudesta huolehdittu? q Ovatko jätteiden säilytystavat, varastointi ja hävitys asianmukaisia? q Onko työpaikan yleisestä järjestyksestä ja siisteydestä huolehdittu? q Onko VNa 576/2003 räjähdyskelpoisten ilmaseosten työntekijöille aiheuttaman vaaran torjunnasta otettu huomioon? q Onko ympäristölainsäädäntö huomioitu? Tarvitaanko ympäristölupa ja jos tarvitaan, niin onko se olemassa? q Onko työntekijöiden alkuterveystarkastus tehty (ks. kohta "Terveystarkastukset")? q Tiedostetaanko, että yskä ja hengenahdistus voivat olla astman alkuoireita? q Onko lisääntymisikäisiä naistyöntekijöitä (raskaana olevat: työ voi olla fyysisesti liian raskasta, altistumista raskauden aikana lisääntymisvaarallisille tai syöpävaarallisille aineille ei sallita)? q Esiintyykö työntekijöillä työhön liittyviä oireita, kuten ihottumaoireita, hengitystieoireita? q Onko syöpävaarallisille aineille altistuvat ilmoitettu ASA-rekisteriin (ASA = ammatissaan syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille altistuvien rekisteri)? Kemikaalialtistumisen arviointi Hiontatyössä on tärkeää selvittää mitä hiottava materiaali sisältää ja millä menetelmällä sitä työstetään. Altistumisen arvioinnissa tulee selvittää myös käytössä olevat torjuntatoimet. 5/9

6 Hiontatyössä työntekijät voivat altistua hienojakoiselle pölylle, jota vapautuu, kun metallia hiotaan. Pöly voi sisältää mm. kromia, nikkeliä ja kobolttia. Ruostumattoman ja hapon kestävän teräksen hionnassa muodostuvasta kromipölystä alle 0,2 % on kuusiarvoista ja nikkelipölystä alle 0,3 % on vesiliukoista. Hiottaessa pinnoitettuja materiaaleja vapautuu ilmaan esim. maalipölyä. Hiottaessa liian korkeilla kierrosluvuilla voi orgaanisista sideaineista vapautua mm. hartsien lämpöhajoamistuotteita. Märkähionnassa ilmaan vapautuu leikkuunestesumua, jolloin työntekijät voivat altistua nesteen sisältämille yhdisteille sekä mikrobeille ja endotoksiineille (ks. tietokortti Metallintyöstö). Työstettävästä materiaalista voi liueta työstönesteeseen metalleja, mm. kobolttia, jolloin ihoaltistuminen on mahdollista. Henkilökohtaisella hygienialla on merkitystä altistumisen määrään. Hiontatyössä erityisen ongelmallisia töitä ovat käsihiomakoneella tehdyt hiontatyöt, sillä niissä on todettu epäpuhtauspitoisuuksien ylittävän HTP(8h)-arvon hengitysvyöhykkeellä. Altistumista voidaan selvittää ilman epäpuhtausmittauksin. Mittaustarpeen arvioinnista saa lisätietoa Työterveyslaitokselta. Raskaana olevien työntekijöiden työn vaarat ja altistuminen on arvioitava tapauskohtaisesti. Katso tarkemmat ohjeet kirjasta "Ohjeet vaaran arvioimiseksi erityisäitiyslomatarvetta harkittaessa", erityisesti osiot syöpävaaralliset aineet. Nuoria (alle 18v) työntekijöitä ei saa käyttää töihin, jotka voivat aiheuttaa hänelle terveyshaittaa (ks. laki 998/1993 nuorista työntekijöistä ja siihen liittyvä asetus 508/1986). Terveyshaittaa arvioitaessa tulee ottaa huomioon mm. suojainten käyttö. Ennen työn aloittamista on työnantajan tai oppilaitoksen tehtävä ilmoitus työpaikkaa valvovalle työsuojeluviranomaiselle. Merkityksellisimmät kemikaalien aiheuttamat terveyshaitat Kovametallityössä on kovametallikeuhkon nimellä tunnetun fibrosoivan alveoliitin ja kroonisen keuhkofibroosin vaara. Koboltti aiheuttaa ihon ärsytystä ja ihottumaa. Kobolttiallergia esiintyminen nikkelille herkistyneillä henkilöillä on 20 kertaa todennäköisempää kuin nikkelille herkistymättömillä. Nikkeli ja sen yhdisteet aiheuttavat ärsytysihottumaa sekä allergista kosketusihottumaa, myös rakkulaista käsi-ihottumaa esiintyy. Metallisen nikkelin aiheuttama astma on harvinaista. Kromi voi aiheuttaa allergista kosketusihottumaa. Leikkuunesteet voivat aiheuttaa ärsytysihottumaa ja hengitystieoireita. Pitkäaikaisen rautapölylle altistumisen seurauksena voi muodostua sideroosi eli rautapölykeuhko, joka näkyy röntgenkuvassa varjostumana, mutta joka ei aiheuta oireita tai vaikuta keuhkojen toimintaan. Monet altisteista voivat aiheuttaa ihon, silmien ja hengitysteiden ärsytystä. 6/9

7 Hiontapöly voi sisältää syöpävaarallista nikkeliä ja kromia. Syöpävaarallisille aineille altistuvat tulee ilmoittaa ASA-rekisteriin (ks. kohta "Lisätietoa"). Raskauden aikana ei saa altistua syöpävaarallisille aineille. Maalattujen pintojen hionnassa altistutaan maalipölylle, joka voi sisältää mm. kromia ja lyijyä. Maalin lämpöhajoamistuotteissa voi esiintyä herkistäviä isosyanaatteja. Kemikaalien aiheuttamia työperäisiä sairauksia hiojan tehtävissä Hiontatyössä työperäisiä sairauksia ovat seurantatietojen perusteella erilaiset ihottumat, jotka ovat aiheuttaneet pääosin metallialtistumisesta ja leikkuunesteistä. Koboltti ja sen yhdisteet aiheuttavat vuosittain useita ammattitauteja, jotka ovat enimmäkseen allergisia kosketusihottumia. Suositeltavat keinot altistumisen vähentämiseksi Hiontatyössä altistumista voidaan vähentää koteloinnin ja tehokkaiden kohdepoistojen avulla. Puoliautomaattikoneilla työskentelevien henkilöiden altistuminen voidaan poistaa lähes kokonaan oikein tehdyllä koteloinnilla ja kohdepoistolla. Käsihiomakoneiden torjuntatoimia on vaikeampi toteuttaa, mutta niilläkin voidaan työntekijöiden altistumista oleellisesti vähentää osittaisen koteloinnin ja kohdepoiston avulla. Pelkkä poistoilmaletku, vaikka se olisi lähellä hiomalaikkaa, ei ole riittävä keino pienentää ilman pölypitoisuuksia. Työkalukohtaisilla kohdepoistoilla voidaan myös saavuttaa hyvä lopputulos. Pölyn määrää voidaan vähentää käyttämällä märkähiontaa. Tällöin tulee kuitenkin huomioida leikkuunesteille altistuminen. Nesteisiin liuenneille metalleille altistumista voidaan vähentää käyttämällä sellaisia leikkuunesteitä, joka liuottaa hyvin vähän esim. kobolttia. Leikkuuneste tulisi vaihtaa uuteen ainakin kerran kuukaudessa. Työntekijöiden ihon suojaukseen ja henkilökohtaiseen hygieniaan tulisi kiinnittää huomiota. Kädet tulisi pestä ainakin ennen ruokailua ja tupakointia, jotka toiminnot pitäisi suorittaa työtilojen ulkopuolella. Henkilönsuojaimet Hiontatyössa tulee käyttää puhaltavaa hengityksensuojainta. Nitriili- ja neopreeniset käsineet suojaavat parhaiten leikkuunesteiltä. Vesipohjaisia aineita käsiteltäessä riittää usein luonnonkumi ja PVC. Henkilönsuojaimet on huollettava säännöllisesti ja niiden suodattimet sekä suojakäsineet on vaihdettava uusiin riittävän usein. Likaantumisen välttämiseksi suojaimet tulee säilyttää erillään niille varatuissa tiloissa. Lisätietoa kullekin tuotteelle soveltuvista suojainmateriaaleista löytyy käyttöturvallisuustiedotteista. 7/9

8 Muut työympäristön vaaratekijät Hiontatyön keskeisimmät tapaturmavaarat aiheutuvat pyörivän hiomalaikan rikkoutumisesta ja laikan lohkareiden sinkoutumisesta hiomakoneen ympäristöön. Tavallisimmin tapaturmat johtuvat liikkuvaan kappaleeseen koskettamisesta työkappaletta kiinnitettäessä, irrotettaessa ja siirrettäessä koneelle, kun työskennellään pyörivän hiomalaikan avonaisen työstökohdan välittömässä läheisyydessä, puhdistettaessa käynnissä olevaa konetta, hoidettaessa hiomatyökalua jne. Tapaturmat kohdistuvat pääasiassa sormiin (63 %) ja käsiin (21 %). Silmävammoja esiintyy myös. Hiontatyössä esiintyy melua ja käsityökalujen käytössä tärinää. Hiojilla on todettu kuulon alenemaa, valkosormisuutta ja yläraajojen vaivoja. Palovaaraa aiheuttavat hionnassa muodostuvat kipinät. Valettujen metalliosien pinnan hionnan yhteydessä voi syntyä räjähdyskelpoisia metallipölyjä. Tämä riski liittyy erityisesti kevytmetalleihin. Terveystarkastukset Työterveyshuoltojen suorittamien terveystarkastusten tulee perustua arvioon altistumisen suuruudesta ja terveydellisestä merkityksestä. Jos altistuminen terveysvaaraa aiheuttaville aineille katsotaan merkittäväksi, tulee terveystarkastuksia tehdä niistä annettujen ohjeiden mukaisesti. Katso kirja Terveystarkastukset työterveyshuollossa (Sosiaali- ja terveysministeriö, Työterveyslaitos), josta hionnan osalta ovat merkityksellisiä erityisesti osiot koboltti, kromi ja nikkeli sekä melu ja tärinä. Valtionneuvoston asetuksessa 1485/2001 on liitteenä esimerkkiluettelo aineista, joita käsiteltäessä terveystarkastuksia olisi harkittava. Huomioi, että hengitystieoireita, ihosairauksia tai keskushermosto-oireita voi kartoittaa työpaikalla oirekyselyin. Katso tarkemmat ohjeet Terveystarkastukset työterveyshuollossa -kirjasta. Huomioitavaa Yllä oleva kuvaus työtehtävistä ja lista valmisteissa esiintyvistä altisteista on suuntaa antava. Työtehtävissä ja valmisteissa on saattanut tapahtua muutoksia, mitkä voivat vaikuttaa työntekijän altistukseen. Selvitä työpaikalla käytettävät valmisteet/kemikaalit ja niiden käyttöturvallisuustiedotteet. Lisätietoa Työpaikalla käytettävien kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteet. Kemikaalikortit: koboltti, nikkeli, mangaani Luokitus ja merkinnät: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus vaarallisten aineiden luettelosta (509/2005). HTP-arvot Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2007:4. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2007 (painossa). 8/9

9 Syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteri (ASArekisteri), Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, Kemikaalialtistumisen biomonitorointi, Näytteenotto-ohje , Työterveyslaitos, Taskinen ym.; Ohjeet vaaran arvioimiseksi erityisäitiyslomatarvetta harkittaessa, Työterveyslaitos, Vainio ym.: Kemikaalit ja työ, Selvitys työympäristön kemikaaliriskeistä. Työterveyslaitos, Kiilunen ym.; Metallipölyn kertyminen työntekijöiden keuhkoihin teräksen hionnassa. Loppuraportti Työsuojelurahastolle, hanke Työterveyslaitos, Helsinki Linnainmaa; Cobalt Exposure and its Health Effects in the Grinding of Hard-Metal and Stellite Blades. Kuopion yliopiston julkaisuja C. Luonnontieteet ja ympäristötieteet 56, Kuopio Terveystarkastukset työterveyshuollossa. Työterveyslaitos, Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki ATEX, räjähdysvaarallisten tilojen turvallisuus. Turvatekniikan keskus Palaute Tästä kortista voit lähettää palautetta tekijöille sähköpostilla osoitteeseen Tämä tietokortti on tehty Työsuojelurahaston tuella. Kortti tehty: /9