Tässä maistiaiset 3 uudesta järjestelmäkamerasta,

Transkriptio

1 digijärkkärii s :52 Sivu 1 KONICA MINOLTA DYNAX 7 D + Upea TFT-näyttö takaseinässä, selkeät merkinnät + Vakaaja rungossa - Kookas - Vakaajan toiminta pitkissä hitaissa heilahduksissa CANON EOS 20D + Mahtava kuvalaatu ja pikselimäärä + Selkeää suomenkielinen käyttöliittymä - Mukautetut toiminnot: 18 valintaa/50toimintoa vaatii käytännössä ohjekirjan mukanapitoa PENTAX *ist DS + Pieni ja kevyt + Selkeä käyttää - Hiukan muovisen oloinen EPSON R-D1 + Hienosti rakennettu ja viimeistelty + Siirtää Leica-M kuvaajat sujuvasti digikauteen - Rajaushelokehä vain kolmelle polttovälille - RAW-kuvan suurennus vain 2x TFT-näytössä Kuvauksessa käytetyt objektiivit: Canon: EF f/4 L Epson: Voigtländer Nokton 50 f/1,5 Leitz Summicron-M 35 f/2 Pentax: SMC DA f/4 ED AL Konica Minolta: AF Zoom f/2,8-4 D ASKO VIVOLIN Toinen jokamiehen digijärkkärit aalto Tässä maistiaiset 3 uudesta järjestelmäkamerasta, jotka jopa hintansakin puolesta ovat kaikkien ulottuvilla. Neljäs kamera on odotettu - ja himoittukin - koska se on ihan ensimmäinen omassa kastissaan: mittaetsinkamera Epson R-D1. Se on rakennettu klassisten mittaetsinkameroitten parhaita perinteitä kunnioittaen ja elävien legendojen laatua tavoitellen. Epsonista on järkkäriesittelyjen jälkeen oma syvällinen juttunsa vannoutuneen Leica-M miehen Jouko Leskelän tulkintana. Canon EOS 20D on kolmikon ainoa, joka on lopullinen tuotantomalli. Sekä Konica Minolta että Pentax olivat kumpikin ns. esisarjan laitteita, joiden jälkeen lopullisiin tuotantomalleihin saatetaan tehdä vielä viime hetken viilauksia lähinnä firmware-kamerasoftapuolella. Vaikka molemmat betayksilöt olivatkin täysin toimivia, ei niiden perusteella uskalla lopullista tuomiota antaa varsinkaan kuvalaadun suhteen. Mukana piti olla myös Olympus E- 300 ja Fuji FinePix S3 Pro. Niiden saaminen viivästyi kuitenkin niin paljon, että juttu oli pakko tehdä ilman tätä uutuuskaksikkoa. Konica Minolta on kolmikon ainoa todellinen aito uutuus, sekä Pentaxilla että Canonilla on ollut kehittelyn pohjana jo markkinoilla olevat mallinsa. Konica Minolta osoittaa kuitenkin olevansa mukana digijärkkärikisassa täysillä, siksi valmiilta sen ensimmäinen digirunko tuntuu. Ehkäpä on ollut parempi odottaa ja kehitellä kulissien takana kuin tuoda markkinoille raakiletta. Ensimmäisenä silmään pistää takaseinän iso TFT-näyttö, joka on peräti 2,5 kokoinen ja sisältää pikseliä. Kaikki merkinnät ja säätöosoittimet on toteutettu esimerkillisesti. Jos tällä näytöllä ei pärjää, on parempi hakeutua harjansidontakurssille. Toinen Dynax 7D:n vahvuus on sen kuvanvakaaja, joka on rakennettu runkoon. Toisin kuin kilpailijoilla, Konica Minoltalla on joka ainoa runkoon sopiva objektiivi tarvittaessa vakaajaobjektiivi. Kennoa siirtelemällä toimiva vakaaja selviää parhaiten lyhytliikkeisestä nopeajaksoisesta tärinästä. Käsivarakuvauksessa saa parhaimmillaan jopa parin aikavälin suuruisen edun. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esim. 1/125 sekunnin asemasta voidaan käyttää 1/30 sekunnin valotusaikaa. Koekuvauksessa kameraa liikutettiin myös nostamalla studiojalustan puomiin kiinnitettyä kameraa ylös n. 0,5 metriä sekunnissa nopeudella eri valotusajoilla kokeillen. Tällaisessa tilanteessa vakaajasta ei ollut millään ajalla käytännössä juurikaan hyötyä. Canon EOS 20D on kuin 10D:n perinnön jatkaja, vaikka käytännössä kyseessä onkin kokonaan uusi kamera. 20D:n kuvalaatu on yksinkertaisesti loistava. Värit osuvat kohdalleen hyvin jo valkotasapainoautomaatilla, ja käsisäädöllä räätälöimällä ei kuvankäsittelyssä tarvitse tehdä paljoakaan. Toinen Canonin vahvuus on kuvien kohinattomuus sekä pitkillä ajoilla että herkillä ISO-asetuksilla. Yli kahdeksan miljoonan pikselin resoluutio takaa, että kuvien käyttökoko ei tule olemaan ongelma sekään. Canon on kiistatta tämän kolmikon paras kuvalaadultaan. Muiden ominaisuuksien suhteen nykyisiä digijärkkäreitä on aika vaikea panna paremmuusjärjestykseen; kaikissa on kaikki tarvittavat ominaisuudet ja enemmänkin. Pentax *ist DS uutuusrunko on merkin toinen digijärkkäri. *ist DS asettuu hinnaltaan ensimmäisen digi-*istin alapuolelle. Perusoptiikalla varustettua kameraa on tullut myyntiin lehden painoon mennessä alle 1000 euron pakettihinnalla. Kuten sanottu, jutun *ist DS oli vielä esisarjalainen, mikä on todennäköinen syy testikuvien ISO3200 otoksen raidallisuuteen. Kohina sen sijaan edustaa varmasti aika lähelle lopullista tasoa. ISO800 herkkyyksiin saakka *ist DS:n kohina ei ole häiritsevän näkyvää. Parasta Pentaxissa on sen koko ja paino. Se on täysveriseksi järjestelmäkameraksi harvinaisen kompakti ja kevyt. Keveys tuo tullessaan hiukan muovisen fiiliksen, mutta viimeistelyssä ei silti ole mitään moitittavaa. Pentaxinkin toiminnoista löytyy koko mahdollinen säätötyökaluarsenaali mitä tällaisen kameran ostaja tulee kaipaamaan. Myös kaikki tarvittavat käsisäädöt ovat olemassa. Näppärä oivallus on takaseinän Fn (Function) painike, jonka kautta pääsee tärkeimpien säätöjen pikavalikkoon. Pentaxin yksi kiistaton vahvuus on myös mahdollisuus käyttää kaikkia olemassaolevia K-bajonettiobjektiiveja sekä adapterien avulla Pentax 67/645 kakkuloita sekä M42-kierreobjektiiveja. Minusta se palvelee luovuutta! Hyviä valokuvia, olkaa hyvä! 61

2 digijärkkärii s :52 Sivu 2 CANON EOS 20D EPSON R-D1 KONICA MINOLTA DYNAX 7 D CANON EOS 20D ISO100 EPSON R-D1 ISO200 KONICA MINOLTA ISO100 CANON EOS 20D ISO1600 EPSON R-D1 ISO1600 KONICA MINOLTA ISO1600 PENTAX *ist DS PENTAX *ist DS ISO200 PENTAX *ist DS ISO400 PENTAX *ist DS ISO3200 Herkkyys ja tarkkuus. Kokokuvapöllö on osarajaus n. A4-kokoisesta / 300dpi kuvasta, ja pelkkä linnun pää on osa kuvasta, joka on interpoloitu pitkältä sivultaan 50cm levyiseksi. ISO1600/ 3200 kuvat on käsitelty samoin. Kuvia ei ole terävöity. HUOM! Minolta ja Pentax olivat ns. esisarjan kameroita. Lopullisten tuotantoversioiden toisto mm. kohinan suhteen saattaa poiketa tässä esitetystä. 62

3 digijärkkärii s :52 Sivu 3 CANON EOS 20D Maahantuoja: Canon Oy EPSON R-D1 Maahantuoja: Scribona Oy, Techdata Oy KONICA MINOLTA DYNAX 7 D Maahantuoja: Eiri Oy PENTAX *ist DS Maahantuoja: Oy Perkko CMOS-kennon koko / tehollinen pikselimäärä: 22,5x15mm 8,2 MP Kuvan koko: 3504 x 2336 Sopivuus/kytkentä: Mac/Win, USB, Video A/V-ulostulo (PAL/NTCS) Objektiivi: EF ja EF-S sarjojen objektiivit. Polttovälikerroin: 1,6x CCD:n koko / tehollinen pikselimäärä: 23,7x15,6mm 6.1 MP Kuvan koko: 3008 x 2000 Liitäntä: USB Objektiivi: Kamera toimitetaan ilman objektiivia. Kaikki M- ja EMmount objektiivit käyvät. L-mount objektiivit adapterin kanssa. Polttovälikerroin: 1.5 Valotusajat: 1-1/2000 s Valotustavat: P, A, S, M Salama, salamatoiminnot: X-synkroni 1/125 s tai hitaampi Herkkyys: ISO 200/400/800/1600 Muistikortin tyyppi: SD Tallennusmuodot: JPEG, CCD-RAW Virtalähde: Lithium Ion akku + latauslaite CCD:n koko / tehollinen pikselimäärä: 23,5 x 15,7 mm, 6,1 MP Kuvan koko: 3008 x 2000 Liitäntä: MAC/WIN, USB Objektiivi: Kaikki Minolta AF-objektiivit Polttovälikerroin: 1.5 CCD:n koko, mm x mm / tehollinen pikselimäärä : 23.5x15.7mm/6.1 MP Kuvan koko: 3008x2008 Liitäntä: USB 2.0/Video Objektiivi: K-bajoneettikiinnitys Pentax-objektiiveille KA, KAF, KAF2. S-kierre ja 645/67 objektiivit sovittemella. Polttovälikerroin: 1.5 Valotusajat: 1/ s,bulb Valotustavat: P,A,S,M Salama, salamatoiminnot: P-TTL sis.rakennettu,a,on,off,r, salamakenkä ulkoista salamaa varten Herkkyys: ISO 200/400/800/1600/3200 Muistikortin tyyppi: SD Tallennusmuodot: JPEG,RAW Virtalähde: 2xCR-V3 / 4xAA Valotusajat: 1/ s Salama, salamatoiminnot: X-synkroni 1/250 s Valotustavat: P, A, S, M, MO x 7 Salamatoiminnot: E-TTL II salamaohjaus, yhdysrakenteinen salama, Speedlite EX-sarjan salamat yhteensopivia Herkkyys: ISO Auto, (laajennettavissa ISO 3200) Muistikorttityyppi ja vakio Mbmäärä: CF kortti (type I ja II) Tallennusmuodot: JPEG ja/tai RAW Virtalähde: yksi litium-ioniakku. Mitat/paino: 144x 105,5 x 71,5 mm / 685 g ilman akkua ja lisävarusteita. Erityisominaisuuksia: DIGIC II-prosessori, suomenkielinen käyttövalikko, PictBridge-suoratulostus. Yleistä: Vaativaan harraste- ja ammattikäyttöön suunniteltu digitaalikamera. Valotusajat: 30 1/4000 sek Valotustavat: P,A,S,M Salama, salamatoiminnot: Auto, punasilmäisyyden vähennys, jälkitäsmäys, langaton salaman kaukoohjaus, erikoisnopea täsmäys Herkkyys: Auto, ISO Muistikortin tyyppi: CF Tallennusmuodot: RAW, JPEG Virtalähde: Li-Ion akku NP-400 Mitat / paino: 142 x 88,5 x 39,5 mm / 590 g Muuta (mukana seuraavat ohjelmat jne.) Adobe Photoshop Elements 2.0, Epson RAW plugin Photoshop 7 ja CS varten. Erityisominaisuuksia: Mittaetsindigitaalikamera johon sopii n. 200 erilaista objektiivia. Mitat / paino: 150 x 106 x 77 mm, 760 g Muuta (mukana seuraavat ohjelmat jne.) DiMAGE viewer (lisävarusteena Master-ohjelmisto) Erityisominaisuuksia: CCD:n siirtoon perustuva Anti-Shake (kuvanvakaaja) teknologia, iskokoinen 2,5 TFT-näyttö, vankka magnesiumrunko, nopea sarjakuvaus Hinta: runko alle 1700,- e. Mitat / paino: 125x92.5x66 mm / 605g Erityisominaisuuksia: Metallirunko,11 pisteen tarkennusautomatiikka,16 lohkoinen valotuksenmittaus, automaattihaarukointi, syvyysterävyyden esikatselu, värillinen 2 TFT LCD näyttö (n pikseliä), 18 henkilökohtaista toimintoa. Hinta: EOS20D&EF-S18-55/3,5-5,6 kit 1955,- e Hinta: ,- e Hinta: runko+18-55mm zoom kit n.1000e 63

4 digijärkkärii s :53 Sivu 2 Epson kuvauskävelyni ensimmäinen pysähdyspiste oli Valokuvagalleria Hippolyte, jossa oli parhaillaan esillä Janne Lehtisen näyttely. Sattumalta paikalle osuivat yhtä aikaa taiteilijat Pirtola (oik) ja Waskilampi, jotka suostuvat poseeraamaan kuvaani varten. Seinällä olevassa teoksessa purjelentäjän poika Lehtinen opettelee lentämään ja Pirtolan kuuluisan videokameran näytöllä näppäilijä Leskelä opettelee käyttämään digi-epsonia. Waskilampi Viitasaarelta ei tarvitse teknisiä apuvälineitä. Kuvanoton päivänä syntyi uusi lentonopeuden maailmanennätys, 9,6 Machia. Ilman lentäjää. Ensin tuli yksi liian tumma hutiruutu. Sitten tuli yksi hutisäätö, käänsin herkkyytä lisää plussan sijasta. Tämän jälkeen kuvattavien lämmittelyasento, katseet vastakkain. Oheiseen kuvaan Epsonissa on päällä autovalotus ja säätönä plussaa 1,3 aukkoa. JOUKO LESKELÄ Tavoitteena M!kuvaajan sielu Epson R!D" Epson R-D1 kameran syvimmän olemuksen ymmärtämiseksi arvoisan lukijan täytyy perehtyä ensin kameranrakentamisen historiaan. R-D1 on tehty mitoiltaan, tasapainoltaan, säätimiltään ja aistittavalta käsituntumaltaan mahdollisimman paljon Leica M -runkojen kaltaiseksi. Tässä on myös häkellyttävän hyvin onnistuttu. R-D1 on kuin digi-m. Mikä on Leica M? Ensimmäinen M-bajonetilla varustettu Leica M3 esiteltiin vuonna 1954, ja hahmoltaan tunnettu M-runko on siitä lähtien ollut yhtäjaksoisesti tuotannossa - lukuunottamatta vuotta 1976, jolloin yhtään M-runkoa ei valmistettu. Luonnollisesti mallinumerot ja ominaisuudet ovat muuttuneet, mutta keskeiset mekaaniset ratkaisut ja mitat ovat säilyneet ennallaan. Vieläpä muutama M-rungon tuotannossa käytettävä teollisuustyökalukin on ollut täsmälleen sama laite koko tuotannon ajan, 50 vuotta. Ompelukone, jolla kankaisiin suljinverhoihin tikataan silkkilanka, on ollut käytössä yli 70 vuotta. Niinpä kaikilla M-rungoilla on aina ollut samanlaiset silmäluomet. M tarkoittaa mittaetsintä, joka on perusrakenteeltaan seuraavanlainen. Takaapäin katsoen kameran vasemmassa yläkulmassa oleva etsin sisältää keskellä näkymää olevan etäisyysmittarin näyttöruudun. Samalla korkeudella rungon sisällä objektiivin oikealla puolella on pieni kääntyvä peili, joka on kytketty objektiivin etäisyyssäätöön. Etäisyysmittarin ruutu ja peili ovat kytketyt toisiinsa tarkkuusasetettujen prismojen välityksellä. Prismat tuovat kuvauskohteesta etäisyysmittariin pienen kaksoiskuvan, joka asetetaan objektiivin tarkennusta kääntämällä etsimen näyttämän kuvan päälle. Kun kuvat ovat päällekkäin, tarkennus on oikea. Tämän rakenteen etu on helppo käyttö hämärissä olosuhteissa. Haittana on hankaluus seurata syvyyssuunnassa liikkuvaa kohdetta. M-runko edustaa kaikin puolin parasta mahdollista mekaanista kameranrakennustaitoa. Se on, joiltakin keskeisiltä osiltaan, yhä säilynyt ylivertaisena, kun sitä vertaa nykyaikaiseen, runsaasti erilaisia sähköisiä toimintoja sisältävään järjestelmäkameraan. M-runko on erikoistyökalu. Korkealaatuisena laitteena se herättää suuria tunteita sitä käyttävissä valokuvaajissa. Eri henkilöt arvostavat eri ominaisuuksia oman mieltymyksensä mukaan. Minulle M-rungon tärkein ominaisuus on laukaisu. Laukaisinmekaniikan rakenne on niin onnistunut, että kamera tuntuu laukeavan kuin itsestään, juuri oikealla hetkellä. M-rungon laukaisin M-rungon laukaisinnapin ympärillä on sormelle muotoiltu kuppi. Tämän maljamaiset reunat toimivat laukaisinsormen tukipisteenä sormen parhaan mahdollisen asennon nopeassa löy- tämisessä ja sormen rennon valmiusasennon säilyttämisessä. M-rungon laukaisijan nappia painettaessa sormen vastevoima on tasainen koko liikeradan pituuden ajan. Juuri ennen laukaisukohtaa ei sormelle tunnu vastevoiman kasvua. Mikäli tällainen ilmenee, on kyseinen kamera huollon tarpeessa. Kunnossa olevassa laitteessa vaste ei ole liian kevyt tai liian raskas. Aina samana pysyvän vasteen avulla on laukaisutapahtuman kynnys mahdollista löytää tarkasti. Nykyaikaisen kameran sähköisen laukaisijan rakenteesta poiketen M-rungon laukaisinnapin liikerata jatkuu laukaisukohdan ohi. Näin vastejousen jäykkyys säilyy tasaisena varsinaisella työskentelyalueella. Maljamaisen reunuksen avulla on laukaisusormea mahdollista pitää rentona valmiusasennossa, jossa etuveto on painettu pohjaan. Sormilukolla aikaansaatu sormen rentous on tärkeä osa sitä tapahtumaketjua, jossa liikettä pysäytetään valokuvaan ilman, että kameran laukaisua ajatellaan erityisesti. Kamera laukeaa kuin itsestään. M-rungon laukaisu on välitön tapahtuma. Sen jälkeen kun laukaisinnappi on ohittanut laukaisukynnyksen, suljinverhon liike alkaa ilman vitkuttelua. M-rungossa ei ole peiliä, joka kameran täytyy nostaa ylös juuri ennen valotusta. Eikä rasitteena ole mittavaa sähkötoimintojen sarjaa, jota kamera miettii juuri ennen laukaisua. Näin viive laukaisussa on mahdollisimman lyhyt. Mekaanisella Leica-MP rungolla laukaisussa on viivettä millisekuntia (1/100 1/83 sekuntia) ja sähköisesti ohjatulla sulkimella varustetulla M7 rungolla autovalotusasennossa viive on 25 millisekuntia (1/40 s.). 64

5 digijärkkärii s :53 Sivu 3 Jouko Leskelän kuvia ja artikkeli katukuvauksesta Kamera-lehdessä 10/04. On huomioitava, että käytännön valokuvauksessa pelkkä numeroarvo ei ole ratkaisevan hetken tallennuksen salaisuus. M-rungon laukaisimen rakenteen vuoksi on rentoutensa säilyttävää laukaisusormea mahdollista pitää etuvetoasennossa millimetrin murto-osan päässä laukaisupisteestä odottamassa riittävän pitkän ajan. Mikäli sormen asento laukaisijan etuvedossa on huono, joutuu sormea pitämään lihasjännityksessä. Tästä seuraa, että laukaisusormi puutuu, ja näin menettää rentoutensa ja herkkyytensä. Sormen puutumisen vuoksi kuvaaja joutuu löysäämään otteensa etuvedosta. Tämä on havaintoni mukaan yleinen ominaisuus kameroissa, joissa laukaisunappi on sähköisesti toteutettu päälle/pois kytkin. Laukaisunapin tunto luo mekaaniseen kameraan sen tartuntapinnan, johon valokuvaajan ajan jatkumossa toimiva kehollinen olemus pystyy tarttumaan. Vaikka laukaisijaan koskee vain yksi sormi, kyseinen sormi on erottamaton osa kuvaajan henkilöä ja hänen aikaulottuvuudessa tapahtuvia valintojaan. M-rungon laukaisijassa on taikaa. Sen avulla valokuvaaja pystyy liimautumaan kiinni aikaan. Liikkumattomaan kuvaan pysäytettävän valotushetken tahdistus näkemällä aistittavan ajan jatkumoon tapahtuu valokuvaajan aivojen laskentanopeudella. Aivojen yhdistelynopeudessa pysyy mukana vain mekaaninen kamera, joka ei itse ajattele, vaan jättää miettimisen valokuvaajalle. Epson R-D1:n taustat Nyt kun arvoisalle lukijalle on tullut selväksi millaisen kameranrakennustaidon elävän virstanpylvään digitaaliseksi kaksoisolennoksi Epson R-D1 on tehty, on syytä myös kertoa, kuinka kamera tuli mahdolliseksi toteuttaa luvun loppupuolella markkinoille ilmestyi Japanista useita mittaetsintyyppisiä järjestelmäkameramalleja, jotka käyttivät Leica-M39 objektiivikierrettä tai M-bajonettia. Tämä oli mahdollista Leican objektiivikiinnitysten patenttien umpeuduttua. Parilla kameroista oli käytössä saksalaisen, tuotannosta jo pit- kään pois olleen kameramerkin nimi. Toinen merkeistä on Voigtländer, jota Cosina valmistaa. Cosinan presidentti, herra Kobayashi, on tunnettu Leica keräilijänä, lempinimeltään herra Mittaetsin. Näin on ymmärrettävää, että hän haluaa tehtaansa tekevän Leica-tyyppisiä kameroita. Tuotepaletin laajuus, laatu ja tuotteiden kohtuullinen hinta on ollut yllättävää. Retromallisten mittaetsinkameroiden tarjonnan uusaalto on selvästi osoittanut, että kysyntää maailman kameramarkkinoilla riittää erikoistuotteille vallitsevasta digiriehasta huolimatta. Itselleni oli vaikea ymmärtää, miksi Voigtländer-mallistoon kuului 12 ja 15 milliset objektiivit. Nyt, puolen filmiruudun kokoista kennoa käyttävän Epsonin tulon jälkeen on helppo ymmärtää niiden tarpeellisuus. Ne suunniteltiin tulevaan digirunkoon, vastaamaan 18 ja 23 millisiä filmikameran polttovälejä. Cosinan toiminnan pitkäjännitteisyys on kunnioitettavaa. Kun objektiivisarja oli valmis, oli yhteistyökumppanin löytäminen digirungon monimutkaisen softan suunnittelijaksi varmasti helpompaa. Tiedossani ei ole, että löytyykö myös Epsonin päätöksentekijöistä innokas Leica keräilijä. Veikkaan, että tämä henkilö on olemassa. Vihdoinkin, R-D1 kädessä Paketista esiin ottaessa laite tuntuu ensivaikutelmaltaan vahvalta ja yksinkartaiselta. Epson myydään ilman objektiivia, mikä on järkevää, onhan niitä laseja Leica-M kuvaajilla ennestäänkin, paitsi 12 ja 15 millisiä. On heti selvää, että tämä laite on tehty miellyttämään M- kuvaajia. Filmin takaisinkelausnupin paikalla oleva pyörivä säädin naksahtelee laatua huokuen. Rungossa on filminsiirtovivun oloinen vipu, jolla laite viritetään kuvausvalmiiksi. Filmiä ei ole, eikä valotussuljintakaan tarvitse virittää, koska se on sähköviritteinen. Siirtovivulla viritetään Voigtländereistä tuttu apusuljin varsinaisen valotussulkimen eteen. Apusuljin Bessa-malleissa on peräisin huokeiden ratkaisujen Cosina tuotannosta. Mittaetsin-Voigtländer tehtiin peilikameran jo olemassa olevaan runkoon. SLR-kameran peilikammiossa oleva peili himmentää objektiivista tulevan valon määrää niin paljon, ettei sulkimen tarvitse olla täysin valotiivis. Mittaetsin rungossa valoa tulee koko ajan sulkimeen, joka täytyi tiivistää apusulkimella, että valovuotoa ei tapahtuisi. Bessa-mallien apusuljin tietenkin lisää laukaisuun viivettä samalla tavoin kuin peili SLRrungossa. Täytyyhän apusulkimen avautua ennen varsinaisen sulkimen liikettä. Apusulkimen pinta on vaalea, se toimii valotusmittarin lukukenttänä. R-D1 mallissa apusuljin laskeutuu viritysvipua kääntäessä ylhäältä alas. Viritysvivun liike on tavanomaista lyhyempi, ja se on vasteeltaan kevyt. Käytännön kuvaustilanteessa huomaan heti, että vivun kääntäminen peukalolla on sukua M-rungolla tapahtuvaan kuvaukseen. Nykäisy laukaisun jälkeen on sopiva, ikään kuin pumppauksella tapahtuvan filminsiirron mittainen. Kameran takana oleva näyttö on käännettävissä piiloon ja sen jälkeen Epson on kuin filmikamera. Kaikki näkyviin jäävät säätimet ovat mallia: Kuin silloin ennen, viisarinäyttöisten kellojen aikaan. Epson silmällä Etsin löytyy helposti, okulaarilinssi on hieman rungon takapinnan tasoa sisempänä, mutta ei häiritsevästi. Etsin on suurennussuhteeltaan 1, eli se näyttää täysin samaa kuvaa kuin paljas silmä. Helokehät ovat 28, 35 ja 50 millin polttoväleille. Ne vastaavat 42, 53 ja 75 millin filmioptiikoita. Helokehät vaihdetaan käsin etsimen päällä olevasta vivusta. Se on liian kevyesti pykälöity, ja kuvatessa se kääntyy helposti vahingossa väärään asentoon. Valotusmittarin näyttö on toteutettu valotusaikarivistöllä etsimen alareunaan. Autovalotuksella vain kameran valitsema arvo näkyy. Käsisäädöllä sekä kuvaajan valitsema että kameran suosittelema aika näkyvät. Aukkorengasta kääntämällä mittarin näytön vilkkuva aika kohdistetaan kuvaajan valitseman ajan päälle. Yksinkertaista. Etäisyysmittari tuntuu tarkalta, vaikka kääntyvä peili onkin lähellä etsintä. Etsimen suurennussuhteella 1 mittarin tehollinen kanta on sama kuin etäisyysmittarin ruudun ja peilin välinen todellinen etäisyys milleinä. Tämä parantaa Epsonin mittarin tarkkuutta vertailussa M-runkoon. Laajakulmaetsimellä etäisyysmittarin tehollinen kanta on etsimen ruudun ja peilin väli kerrottuna pienennyssuhteella. Mitä laajakulmaisempi etsin, sitä epätarkempi mittari, jos ruudun ja peilin väli pysyy samana. M-runkoja valmistetaan 0.58, 0.72 ja 0.85 kertoimien etsimillä, eli ne kaikki ovat laajakulmaisia. R-D1:n etäisyysmittarin tehollinen kanta on 37 mm leveä. M-rungossa 0.58 etsimellä tehollinen kanta on 40,3 mm, kun todellinen kanta on 69,5 mm. Todennäköisesti 1.0 valovoimaisella 50 mm:n Noctiluxilla ja täydellä aukolla R-D1:n tarkennus on hieman suurpiirteistä. Ylhäältä alas: Suljin viritetty, mittausalue näkyy keskellä. Suljin auki, kenno näkyvissä. Suljin laukaisun jälkeen ennen uudelleen virittämistä. 65

6 digijärkkärii s :53 Sivu 4 Epsonin laukaisin Kameran tärkein vipu on laukaisin ja Epsonissa se on hyvin mekaanisen tuntuinen. Laukaisinnappi on keskellä valotusajansäätökiekon leveää tasoa. Sen lähellä ei ole mitään laukaisinsormelle erikseen tukea antavaa pintaa. Laukaisijan vastevoima on hieman kevyehkö, mutta ei liian kevyt. Pienet, tasavälein tapahtuvat nykäykset puristuksen aikana antavat aiheen olettaa, että kierrejousi antaa sormelle vastetta. Tukipinnan puuttumisen vuoksi laukaisinsormelle täytyy jokaista laukaisua varten erikseen etsiä paras mahdollinen asento. Sormea on mahdoton lepuuttaa valmiina laukaisijalla etuveto pohjaan painettuna muutamaa sekuntia kauempaa. Kaikesta huolimatta viritysvipu - laukaisinnappi yhdistelmä on onnistunut. Laukaisuun täytyy hieman ottaa ennakkoa, mutta se on tavoitettavissa. M kuvaajan kannalta tärkeintä on mahdollisuus nopeasti mukautua digirunkoon, kun sitä tarvitsee. Epsonia ja M-runkoa voi hyvin käyttää yhtä aikaa, niin samanlaisia ne olemukseltaan ovat. Epson laukaisu ei takertele, eikä jumiudu. Luonnollisesti tiedoston kirjoitus vie hetken, mutta kuvatessani en kertaakaan valottanut uutta ruutua niin pian, että edellisen kirjoitusta piti odottaa. Viritysvivun alla oleva led vilkkuu kirjoituksen ajan. ISO200 osasuurennokset: vasemmat on kuvattu Voigtländer Nokton 1,5/50mm objektiivilla, oikeanpuoleiset Leitz Summicron-M 2/35mm objektiivilla. Laadukasta lasitavaraa molemmat. Kuva on interpoloitu pitkältä sivulta 50cm kokoon. www!sivuja Siltä varalta, että tämä artikkeli Epson R-D1:stä herätti arvoisan lukijan kiinnostuksen siihen, millaisia kuvia M-rungolla pysäytetyt hetket oikein ovat, tässä on uusien valokuvasivujeni osoite. Toivoin kovasti, että R-D1:n testikuvaus olisi voinut tapahtua viime elokuussa, jolloin olin Ateenassa näppäilemässä Olympiakisakaupungin tilanteita. Ensimmäinen testikappale oli sovittu sinne käyttööni, mutta toimivaa laitetta ei ajoissa tullut. Niinpä kuvasin koko Ateenan aineiston M6 rungollani, valmistettu vuonna Pääsivulla napauta Leica Pages ja edelleen M-System. Kirjoittaja, Erwin Puts, on Leica-fani numero 1. Valtaisan sivuston parhain anti on sisäpiirin tieto mekaniikan maailmasta. Objektiivitestit tuntuvat pian toistolta. Esimerkkikuvat ovat joutavia. Epsonin kuvat Digin ilo on kuvan välittömän näkemisen ja näyttämisen mahdollisuus. Epsonin takakannen näytöltä kuvia voi katsoa riittävällä suurennoksellla jos ne ovat pakattuja. RAW-kuvat näkee vain 2x suurennoksella. Niistä ei voi erottaa onko ryhmäkuvassä kaikilla henkilöillä silmät auki vai onko jollakin silmät kiinni. Mikäli käyttäisin Epsonia näppäilyyn, kuvaisin RAW:lla. Pienet valotuksen heitot voi helposti korjata RAW-säätöohjelmassa. RAW tuo myös puutteen: takakannen näytön pienen suurennoksen vuoksi ainakin yksi teoriassa tärkeä syy käyttää digiä menettää merkityksensä: kuvaa ei heti voi näyttää isona kuvatuille. Valotuksen siitä tietenkin voi heti tarkistaa. Näppäilessä Epsonilla on varmaankin paras kääntää näyttö piiloon, ettei se haittaa keskittymistä itse kuvausaiheeseen. Kenelle Epson on tehty? Kaikista viime vuosina esitellyistä mittaetsinkameroista Epson on käsituntumaltaan eniten M-rungon kaltainen. Tähän on varmasti pyritty, Epson on tehty M-kuvaajan digirungoksi. Leica-MD on luvassa vuonna 2006 Ainakaan siihen saakka ei ole mitään järkevää syytä miksi M-kuvaajat eivät käyttäisi digikuvaustarpeissaan R-D1 runkoa. luminous-landscape.com/reviews/ cameras/epson-rd1.shtml Tämä on workflow-kuvaaja Sean Reidin havaintoja Epson R-D1:stä. Selkeät otsikot jäsentävät monisanaisen kerronnan. Vertailuja muihin digeihin. Täydennystä luvassa. Esimerkkikuvat ovat tilanteita kadulta, mutta eivät kiinnostavia. 66

7 digijärkkärii s :53 Sivu 5 PEKKA PUNKARI Zoomkamera HAASTAA järjestelmän ja filmin Monipuoliset digitaaliset zoomkamerat houkuttavat jo aktiivikuvaajaa. Laajoilla valotustoiminnoilla varustetut kamerat omaavat samat luovuutta tukevat toiminnot kuin järjestelmäkamerat, niitä edullisempaan hintaan. Monella matkakuvaajalla painaa valinnan vaakakupissa myös järkkäriä pienempi koko. Erityisen houkuttelevaksi zoomkameran tekee sen huikeat optiset ulottuvuudet. Saahan järjestelmäkameraan toki kuinka pitkän putken tahansa, mutta hintalappu kasvaa polttoväliä nopeammin. Zoomkameroiden putket eivät säväytä ulkoisella pituudella, mutta saattavat olla melkoisia kaukoputkia ja omaavat silti muutaman sentin lähitarkennusmahdollisuuden. Niin lähi- kuin eläinkuvaukselle voi tämän vertailun perusteella ennustaa valoisaa tulevaisuutta. Perinteisen pitkän putken hinnalla saa nyt kameran, yli 400 milliä todella valovoimaista ulottuvuutta sekä kaupanpäälle vielä kuvavakaajan ja rajattoman määrän digifilmiä. Ainakin eläinkuvaajalle filmi- ja kehityskulut ovat aina olleet aktiivisuutta rajoittava tekijä. Laskutoimitukset ovat aina vaikeita, kun verrataan digiä ja filmille tapahtuvaa kuvausta. Pitäisikö laskea mukaan tietokone, tulostin, Ylhäällä olevan kuvan keltainen rajauskehys kertoo 12x zoomkameran huikeasta ulottuvuudesta. Oikealla osasuurennos ko. rajauksella ja kinokameran 432mm polttoväliä vastaavalla pituudella otetusta kuvasta. Kuvauskamera, Panasonic Lumix FZ20 on teleasennossaan oikealla alhaalla. Sen vasemmalla puolella Canon EOS -rungossa Sigma mm, jota käytettiin vertailutelenä filmi- ja digijärjestelmärungoissa. 67

8 digijärkkärii s :53 Sivu 2 Panasonic LUMIX DMC-FZ20 Nikon COOLPIX 8800VR Canon EOS 20D 50mm 350mm Panasonic Lumix DMC-FZ20 omaa loistavan mm ulottuvuuden ja mainion piirron. Vaikka kameran CCD-kennossa on pikseleitä vain viisi mijoonaa, voidaan kuva suurentaa huoletta 30x40cm eli A3 -käyttökokoon. Zoomobjketiivin kruunaa koko polltovälialueen f2,8:na pysyvä valovoima ja optinen kuvavakain, joka mahdollistaa käsivarakuvauksen ainakin pari valotusaikapykälää normaalia pidemmilla ajoilla. Leican suunnittelema DC Vario Elmarit zoom käsittää myös hyvän 85mm pitkän vastavalosuojan. Miinusta tulee vain laajakulma-asennon tyynyvääristymästä. Vähän muovisen oloista kameraa on käytössä nopea ja akku kestää pitkään. Nikon vie testissä selkeän voiton sekä mainiolla objektiivilla että 8MP resoluutiolla. Ero tulee kuitenkin näkyviin vasta, kun kuvakoko nostetaan noin A3:een. Kohtuullisen kokoisiin kuviin tyytyvä luontokuvaaja joutuu pohdisklemaan, kannattaako edusta maksaa lähes 400 euroa enemmän kuin pidemmän zoomin omaavasta Lumixista. Kuvakoon ohella Nikon tosin voittaa edullisemman kilpailijan myös pienemmällä kohinallaan. (ks. sivu 70). Myös Nikonissa on hyvä kuvavakain. Nikonin loistokkuutta verottaa käyttömukavuus. Lähes kaikki säädöt on piilotettu ainakin aluksi sekaviin valikoihin. Vertailussa digijärjestelmiä edustanutta Canon EOS 20D (ks. tarkemmin testi sivuilla 61-64) on zoomkameroita ehdottomasti järeämpi työkalu. Kameran myös isoilla herkkyyksillä ja pitkillä valotusajoissa lähes kohinattomattomassa kennossa kuin muissa ominaisuuksissa on ainekset ammattityöskentelelyyn. Mutta testissä käytetyillä objektiiveilla ei Canonkaan yllä aivan kiinteän zoomobjektiivin omaavien kilpailijoiden tasoon. Vaatimatonta telepiirtoa verottaa jonkin verran se, että kuvaus tapahtui tasa-arvon nimissä (/sama kaikilla) edullisen telezoomin täydellä f5,6 aukolla. 50mm kuvaus samalla objektiivilla kuin sivulla 62. Oheiset testikuvat kuvattiin ISO 100 herkkyyllä kunkin kameran ensin kunkin kameran polttovälillä, joka vastaa kinokameran 50mm kuvakulmaa. Ylempi osa-suurennossarja (50mm) on interpoloitu n.40x50cm kokoon yo. kuvasta. Toinen osasuurennossarja (350mm) kertoo kameran ja objektiivien piirrosta 350mm kinopolttoväliä vastaavalla pituudella. Lukuvalittiin Nikonin pisimmän polttovälin mukaan. Panasonic ja Canon (,6x kerroin) kasvavat isommaksikin. 68

9 digijärkkärii s :53 Sivu 3 Diafilmi FUJI VELVIA 100F Testin diafilmeiksi valittiin luontokuvaajien eniten käyttämät versiot. ISO 100 Fujichrome Velvia 100F vastaa tasoltaan digikameroiden kennojen herkkyyttä ja ISO 400:nen Fujichrome Provia herkkyyttä, johon kennot voi prässätä vielä asiallisella laadulla. lisämuistikortit ja niin edelleen? Pelkkä materiaalimatematiikka kertoo, että diarullan (kehityksineen noin 18 euroa /36 kuvan rulla) hinnalla saa tässä testissä esiintyvät digikamerat yli 400 mm ulottuvuudella ja vakaajalla. Uuden kinofilmiä käyttävän järjestelmäkamerarungon saa noin 300 eurolla ja samaan pituuteen ylettyvän telezoomin ilman vakaajaa noin kuudella sadalla eurolla. Hinnat hyppivät juuri nyt niin mielenkiintoisesti, että esim. tässä testissä esiintyvää Sigma mm objektiivia myydään kiinnitysvaihtoehdosta riippuen eurolla. Vastaavan optisen ulottuvuuden ja kuvavakaajan omaavasta Canon-zoomista pitää pulittaa yli 1700 euroa. Jos vaihtoehtona on digijärjestelmäkamera ja digitaalinen zoomkamera, hintaero on vielä suurempi. 6MP digirungon saa noin 1000 eurolla ja tässä esiintyvän 8MP uutuuden noin 1400 eurolla. Siihen päälle sitten kakkulat valinnan mukaan. Pikselit pitävät pilkkanaan Testikuvat niin zoomin peruskuvausulottuvuuksilla kuin telepäälläkin osoittavat, että uudet zoomkamerat kilpailevat mainiosti sekä hyvän digijärjestelmäkameran että filmijärjestelmänkin kanssa. Hämmästyttävää on, miten vähän teoreettinen erotuskyky näkyy käytännössä. ISO100 herkkyisen huippufilmin pitäisi korjata vielä potti, mutta pelkässä terävyysvertailussa kaikki kamerat ovat samalla viivalla noin 30x40cm kuvakokoon asti. Yllättävää on myös, että viiden miljoonan pikselin Lumix kamera pärjää kohtuullisesti jopa 40x50cm kuvakoossa, mikä ylittää kameran teoreettisen kuvakokomaksimin nelinkertaisesti. Kameran tuottaman kuvan suurin käyttökoko on teoriassa valo- Zoomkameroiden ja järjestelmien vertailua vaikeuttaa kameroiden erilaiset kuvankäsittelyominaisuudet. Zoomkameroiden vakioasetukset terävöivät kuvaa selvästi järjestelmäkameroita enemmän. Yllä Canonin terävöimätön otos ja alla Photoshopin epäterävällä maskilla suoritettu runsas terävöinti: Määrä 200, säde 2,0 ja kynnys 5. Canonin (ja diafilmin) varsinaiset testisuurennokset terävöitiin arvoilla: 150 / 1,5 / 5. 69

10 digijärkkärii s :53 Sivu 4 Zoomkamera haastaa Panasonic Lumixissa on suuri 2.0 LCD näyttö. Nikonin näyttö on hieman kirkkaampi mutta pienempi. Näytön pikselimäärä on lähes sama kuin Lumixissa. Canon EOS 300x filmirunko omaa vain toimintonäytön. kuvalaatu resoluutiolla (300 ppi) 21,67cm x 16,26cm. Kuva on kuitenkin interpoloitavissa moitteetta n. 30x40cm kuvakokoon, selkeät aiheet jopa suuremmiksikin. 8MP Nikon ja Canon yltävät samaan käyttökokoon kuin 35mm Velvia -diafilmi. Pääselitys löytyy objektiivin piirtokyvystä. Kuvan käyttökoko ei kasva enää suoraan pikselimäärän mukaan, jos kakkulan erotuskyky ei kykene ruokkimaan sokeripalan kokoisen kennon joka pikseliä. PANASONIC DMC-FZ20 Tehollinen pikselimäärä: 5.0 MP Kennon koko: 1/2,5 Kuvan koko: 2560x1920 Liitäntä: USB Objektiivi: Leica DC Vario-Elmarit, F2.8 /6-72mm (kinovastaavuus mm) Optinen kuvanvakaaja Lähin tarkennusetäisyys: 5cm Etsin: eletr / pikseliä LCD-näyttö: 2,0 / pikseliä Valotusajat: 8 1/2000s Valotustavat: P, A, S, M Aiheohjelmia: 9kpl mm. yökuvaus Salama: salamatoiminnot: Auto, Auto punasilmäisyyden poisto, yö/tunnelmasalama, päällä, pois päältä Herkkyys: ISO Sarjakuvaus: 3k/s, 4kpl puskuriin Videokuvaus: 320x240p, 30k/s. Muistikortin tyyppi: SD/MMC Tallennusmuodot: JPEG, TIFF Virtalähde: Li-Ion akku Mitat / paino: 128 x 87 x 106mm, 556g Hinta: n. 720,- euroa KIITÄMME: + zoomobjektiivia + selkeää käyttöä MOITIMME: - muovinen design - ei RAW-tallennusta NIKON COOLPIX 8800 Tehollinen pikselimäärä: 8,3 MP Kennon koko: 2/3 Kuvan koko: 3264 X2448 Liitäntä: USB 2.0 Objektiivi: 10X ZOOM NIKKOR F2.8-5,2 /8,9-89 mm (kinovastaavuus mm) Optinen kuvanvakaaja Lähin tarkennusetäisyys: 3cm Etsin: eletr / pikseliä LCD-näyttö: 1,8 / pikseliä Valotusajat: 8-1/3000s Valotustavat: P,A,S,M Aiheohjelmia: 15kpl mm. yökuvaus Salama: salamatoiminnot: automaattinen, salama pois, punasilmäisyyden vähennys, pakkosalama, yömuotokuva, jälkiverhon täsmäys Herkkyys: ISO Sarjakuvaus: 2,3k/s, 5kpl puskuriin Videokuvaus: 640x480p, 30k/s. Muistikortin tyyppi: CompactFlash I ja II, Microdrive Tallennusmuodot: JPEG, RAW, TIFF Virtalähde: Li-Ion akku. Mitat / paino: 116 x 85 x 121mm, n.600g Hinta: n.1100,- euroa KIITÄMME: + kuvanlaatua + monipuolisuutta MOITIMME: - vaikeahko käyttää /säädöt valikoissa Panasonic DMC-FZ20 Nikon 8800VR Canon EOS 20D Fujichrome Provia 400 Yllä olevat testitaulut ovat osasuurennoksia ISO 400 herkkyyksillä kuvatuista n.40x50cm kokoon interpoloiduista kuvista. Alla edelleen niistä 150% suurennettu yksityiskohta. Kaikki selviävät sävyn- ja värintoistosta moitteetta, mutta kohina häiritsee jo voimakkaasti Panasonicia ja hieman Nikonia. Canon voittaa tässä koossa jo rakeisen ISO 400 herkän diafilmin. 70