TYÖASIAKIRJA. FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI maahuolintapalveluista unionin lentoasemilla. Liikenne- ja matkailuvaliokunta

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Liikenne- ja matkailuvaliokunta TYÖASIAKIRJA maahuolintapalveluista unionin lentoasemilla Liikenne- ja matkailuvaliokunta Esittelijä: Artur Zasada DT\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 Komission ehdotus Maahuolintapalvelujen tarjontaa Euroopan unionin lentoasemilla on vuodesta 1996 lähtien säännelty neuvoston direktiivillä 96/67/EY, annettu 15 päivänä lokakuuta 1996, pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla. Direktiivillä pyritään avaamaan markkinoita, lisäämään lentoyhtiöiden valintoja, vähentämään lentoyhtiöiden toimintakustannuksia ja parantamaan palvelun laatua. Tavoitteet saavutetaan pääasiassa antamalla lentoyhtiöille lupa omahuolintaan ja vapaa pääsy kolmannen osapuolen huolintamarkkinoille. Molempiin keinoihin liittyy tiettyjä poikkeuksia, joiden mukaan toimintaa voidaan rajoittaa erityisten tila- ja kapasiteettirajoitusten vuoksi. Jos poikkeuksia sovelletaan, jäsenvaltioiden täytyy tehdä tarvittavat toimet tarjousmenettelyn järjestämiseksi. Tarjouskilpailulla myönnetään lentoaseman liikennemäärästä riippuen lupa enintään kahdelle maahuolintapalvelujen tarjoajalle toimintaan tietyllä lentoasemalla. Vaikka direktiivin päätavoitteet komission mukaan saavutettiin, lentoliikenne on lisääntynyt nopeasti vuodesta 1996 lähtien, minkä vuoksi maahuolintapalvelujen reunaehdot ovat muuttuneet merkittävästi. Lisäksi on paljastunut joukko puutteita, jotka liittyvät direktiivin yhtenäiseen täytäntöönpanoon EU:ssa, markkinoiden avautumisen tasoon, henkilöstön koulutuksen vakiovaatimuksiin ja koordinaatioon lentoasemilla. Ehdotuksella pyritään käsittelemään puutteita seuraavasti: 1) Lisätään lentoyhtiöiden valinnanvaraa maahuolintapalvelujen tarjoajien osalta. 2) Yhdenmukaistetaan ja selvennetään hyväksyntää koskevia kansallisia hallinnollisia ehtoja. 3) Varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset lentoasemilla erilaisia sääntelyjärjestelmiä noudattavien maahuolintayritysten välillä. 4) Lisätään koordinaatiota maahuolintapalvelujen tarjoajien välillä lentoasemilla (lentoaseman pitäjät maassa tapahtuvan toiminnan koordinoijina EU:n ilmailuverkossa osana portilta portille -näkökulmaa). 5) Selvennetään henkilöstön koulutusta ja siirtoja koskevaa lainsäädäntökehystä. Esittelijän kanta Esittelijä tukee komissiota sen pyrkimyksissä parantaa ja edelleen vapauttaa maahuolintapalvelujen markkinoita. Esittelijä on kuitenkin sitä mieltä, että useat ehdotetut toimet ovat liian varovaisia eivätkä ne lisää tarvittavaa arvoa, jota uudelta asetukselta odotetaan. Esittelijä on vakuuttunut siitä, että tehokkaat, kestävät ja kilpailukykyiset maahuolintapalvelut Euroopassa edellyttävät seuraavia näkökulmia. 1. Omahuolinnan markkinoiden täydellinen avaaminen (5 artikla) ja palveluntarjoajien vähimmäislukumäärän nostaminen suurilla lentoasemilla (6 artikla) Ehdotuksen mukaan kaikkien lentoaseman käyttäjien on voitava harjoittaa omahuolintaa millä tahansa lentoasemalla, PE v /6 DT\ doc

3 luvan saaneilla kolmannen osapuolen maahuolintapalvelujen tarjoajilla on vapaa pääsy markkinoille lentoasemilla, joiden liikennemäärä on ollut vähintään kaksi miljoonaa matkustajaa tai tonnia rahtia vähintään kolmen edellisen vuoden ajan, ja 6 artiklan 2 kohdassa mainittujen rajoitettujen palvelujen (pääasiassa lentokenttäalueen palvelujen) osalta luvan saaneita kolmannen osapuolen maahuolintapalvelujen tarjoajia olisi oltava vähintään kaksi lentoasemilla, joiden vuosittainen liikennemäärä on vähintään kaksi miljoonaa matkustajaa tai tonnia rahtia, tai vähintään kolme suurilla lentoasemilla, joiden vuosittainen liikennemäärä on vähintään viisi miljoonaa matkustajaa tai tonnia rahtia. Esittelijä yhtyy ehdotukseen lainsäädäntökehyksestä ja katsoo, että markkinoita olisi avattava vieläkin enemmän, kun otetaan huomioon lentoliikenteen jatkuva kasvu Euroopassa. Maahuolintapalvelujen loppukäyttäjiä ovat pääasiassa lentoyhtiöt, ja niille tulisi tarjota mahdollisimman paljon valinnanvaraa, jotta ne voivat säilyttää kilpailukykynsä ja vastata asiakkaiden yhä korkeampiin odotuksiin. Lisäksi esittelijä ehdottaa, että luvan saaneita kolmannen osapuolen maahuolintapalvelujen tarjoajia olisi oltava vähintään neljä Euroopan suurimmilla lentoasemilla. Tämän luokan lentoasemilla rajat voitaisiin asettaa seuraavasti: a) vuosittain 15 miljoonaa matkustajaa tai tonnia rahtia, mikä kattaa noin 28 Euroopan suurinta lentoasemaa, tai b) vuosittain 20 miljoonaa matkustajaa tai tonnia rahtia, mikä kattaa noin 17 Euroopan suurinta lentoasemaa, tai c) vuosittain 25 miljoonaa matkustajaa tai tonnia rahtia, mikä kattaa noin 11 Euroopan suurinta lentoasemaa. 2. Omahuolinnan määritelmä (2 artiklan e alakohta), alihankinta (2 artiklan h alakohta) ja selkeytetyt alihankintasäännöt (35 artikla) avainasemassa, kun vapautetaan markkinoita edelleen ja parannetaan pääsyä markkinoille Esittelijä katsoo, että omahuolinnan (2 artiklan e alakohta) ja alihankinnan (2 artiklan h alakohta) määritelmät ovat avainasemassa, kun vapautetaan markkinoita edelleen ja parannetaan pääsyä markkinoille. Kaikkien lentoasemien ja lentoaseman käyttäjien olisi voitava harjoittaa alihankintaa. Strategisten lentoyhtiöallianssien perustamisen taustalla on ollut tarve lisätä allianssin jäsenten kilpailukykyä maailmanlaajuisilla markkinoilla, ja kun otetaan huomioon tämänhetkinen vaikea taloustilanne, kyseisestä liiketoimintamallista on tullut hyvin suosittu. Tämä olisi tunnustettava EU:n lainsäädännössä, eikä siinä tulisi rajoittaa lentoaseman käyttäjien mahdollisuuksia hyödyntää tällaisen liiketoimintamallin koko potentiaalia. Lisäksi monilla lentoasemilla on todettu, että lentoyhtiöiden rajoittamaton omahuolinta ei välttämättä olekaan mahdollista tila- ja infrastruktuurin kapasiteettirajoitusten vuoksi. Näin ollen esittelijä katsoo, että allianssien sisällyttäminen omahuolinnan määritelmään voisi ratkaista ongelman, ja ehdottaa yhtä seuraavista kahdesta vaihtoehdosta: a) 35 artiklan 2 kohta: Omahuolintaa harjoittavat lentoaseman käyttäjät saavat teettää maahuolintapalveluja alihankintana edellyttäen, että alihankintaa harjoittavalla palveluntarjoajalla on voimassaoleva hyväksyntä, DT\ doc 3/6 PE v01-00

4 joka on myönnetty nykyisen hyväksyntämenettelyjä koskevan asetuksen IV luvun mukaisesti, moniportaista alihankintaketjua ei sallita. b) 2 artiklan e alakohta: Toisiinsa nähden kolmansina osapuolina ei pidetä sellaisia käyttäjiä, joista toisella on hallussaan toisen osake-enemmistö tai joiden molempien osake-enemmistö on saman tahon hallussa tai jotka kuuluvat samaan allianssiin ja/tai joita sitoo code sharing -sopimus. Yllä mainittua alihankintaoikeutta olisi sovellettava myös lentoasemiin, koska tosiasialliselle kilpailulle avoimet markkinat ovat hyvin usein liian pienet, jotta lentoasemat voisivat tarjota kannattavia maahuolintapalveluja käyttämällä omaa henkilöstöään ja omia resurssejaan. 3. Tarjousmenettelyn yksinkertaistaminen Ehdotuksessa säädetään ajanjakson, jonka ajaksi rajoitettujen maahuolintapalvelujen tarjoaja on valittava tarjouskilpailun kautta, pidentämisestä vähintään seitsemään vuoteen ja enintään kymmeneen vuoteen (10 artiklan 1 kohta). Lisäksi ehdotuksessa eritellään rajoitettujen maahuolintapalvelujen tarjoajia koskevan tarjousmenettelyn yksityiskohdat (7 10 artikla), esitetään käyttäjien komitean kuulemismenettely ja määrätään komitean menettelysäännöistä (4 artikla), jotta vältettäisiin omahuolintaa harjoittavien lentoyhtiöiden eturistiriidat. Esittelijä katsoo, että 7 artiklassa esitettyä valintamenettelyä tulisi yksinkertaistaa ja että 8 artiklassa kuvaillun kuulemismenettelyn sijaan äänestysoikeus tulisi myöntää käyttäjien komitean jäsenille, jotta ne voisivat valita palveluntarjoajat parhaiden ehdokkaiden joukosta. Sellaisilla lentoaseman käyttäjillä, jotka jättävät hakemuksen tarjotakseen maahuolintapalveluja kolmannelle osapuolelle tai jotka harjoittavat omahuolintaa, ei ole äänestysoikeutta. 4. Lentoasemien ja niiden maahuolintatoiminnan oikeudellinen erottelu (29 artikla) Komission mukaan nykyistä järjestelmää, jossa maahuolintaa harjoittavien lentoasemien tilit eritellään, on hyvin vaikea valvoa ja sitä pidetään riittämättömänä tasapuolisen kilpailun varmistamisen kannalta. Ehdotuksessa vaaditaan lentoasemia pitämään maahuolintatoimintansa lentoaseman hallinnointitoiminnasta erillään olevana oikeushenkilönä. Esittelijä katsoo, että maahuolintapalveluja tarjoavien lentoasemien tulisi pitää maahuolintayksikkönsä erillään muista toiminnoista, ja esittää kolme vaihtoehtoa: a) täydellinen oikeudellinen erottelu, kuten komissio esittää ehdotuksessa (29 artikla); b) yksinkertainen tilien eriyttäminen nykyisen direktiivin mukaisesti; tai c) niin sanottu toimintojen erottelu. Viimeksi mainittu vaihtoehto voisi perustua esimerkiksi seuraaviin vähimmäisvaatimuksiin: erillisen liiketoimintayksikön perustaminen velvoite tarjota kaikille lentoaseman käyttäjille palveluja syrjimättömyyttä PE v /6 DT\ doc

5 koskevien ehtojen mukaisesti henkilöstön erottelu: henkilöstö ei voi jakaa työaikaansa toiminnallisesti erillisten yksiköiden välillä johdon liikkumisen rajoittaminen toiminnallisesti erillisten yksiköiden välillä toimipaikkojen fyysinen erottelu tiedonvaihdon rajoittaminen toiminnallisesti erillisten yksiköiden välillä tilien eriyttäminen. 5. Menettelytapasäännöt (31 artikla) ja lentoasemien maahuolintapalvelujen laadun vähimmäisvaatimukset (32 artikla) Ehdotuksessa säädetään menettelytapasääntöjen ja maahuolintapalvelujen vähimmäislaatuvaatimusten asettamisesta, ja kaikkien maahuolintapalvelujen tarjoajien ja omahuolintaa harjoittavien lentoaseman käyttäjien on noudatettava kyseisiä sääntöjä ja laatuvaatimuksia. Esittelijä tukee menettelytapasääntöjä koskevia 31 artiklan säännöksiä. Lisäksi esittelijä katsoo, että tarpeellisten vähimmäislaatuvaatimusten avulla varmistetaan lentoaseman useiden maahuolintapalvelujen tarjoajien toimien asianmukainen synkronointi ja otetaan opiksi tuhkapilven ja talven aiheuttamista vaikeuksista vuonna Seuraavien kahden vaihtoehdon hyväksymistä voitaisiin kuitenkin harkita: a) lentoasemat asettavat vähimmäislaatuvaatimukset, jotka ovat komission delegoiduissa säädöksissä määräämien vaatimusten mukaiset (kuten ehdotetaan 32 artiklassa), tai b) lentoasemat asettavat vähimmäislaatuvaatimukset sen jälkeen, kun kansallinen viranomainen on ne hyväksynyt tai ne on hyväksytty yhdessä kansallisen viranomaisen kanssa, jolloin ei vaadita komission delegoiduissa säädöksissä määräämiä vaatimuksia. 6. Asetuksen sosiaaliset näkökulmat Esittelijä ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta pyysi soveltamaan asetukseen työjärjestyksen 50 artiklaa, puheenjohtajakokous päätti myöntää EMPL-valiokunnalle johdanto-osan 31 kappaletta, 12, 20 ja 34 artiklaa, 39 artiklan l, m, n ja o alakohtaa sekä 40 artiklaa koskevien päätösten osalta yksinomaisen toimivallan ja johdanto-osan 17 ja 28 kappaletta koskevien päätösten osalta yhteisen toimivallan. Esittelijä kunnioittaa tätä päätöstä eikä näin ollen aio käsitellä EMPL-valiokunnan yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia asioita liikenne- ja matkailuvaliokunnassa eikä sisällyttää näitä asioita mietintöluonnokseensa. Lisäksi esittelijä kehottaa TRAN-valiokunnan jäseniä, jotka haluavat jättää tarkistuksen tekstinkohtiin, jotka kuuluvat EMPL-valiokunnan yksinomaiseen toimivaltaan, jättämään tarkistuksensa suoraan työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnalle. Päätelmät: Esittelijä on samaa mieltä komission ehdotuksen päätavoitteista, joilla pyritään edelleen vapauttamaan maahuolintapalvelujen markkinoita. Esittelijä suhtautuu myönteisesti säännöksiin, jotka koskevat lupien molemminpuolista tunnustamista EU:n tasolla ja vähimmäislaatuvaatimuksia, ja hän tukee täysin omahuolintapalvelujen ja kolmannen DT\ doc 5/6 PE v01-00

6 osapuolen huolinnan markkinoiden täydellistä avaamista. Lisäksi hän kannattaa rajoitettujen palvelujen tarjoajiksi valittujen toimijoiden määrän nostamista kahdesta kolmeen suurilla lentoasemilla, mutta ehdottaa, että Euroopan suurimmilla lentoasemilla palvelujentarjoajien määrä nostettaisiin neljään. Samanaikaisesti esittelijä katsoo, että omahuolinnan ja/tai alihankinnan määritelmiä pitäisi tarkistaa, jotta lentoaseman käyttäjille tarjottaisiin nykyistä enemmän valinnanvaraa maahuolintapalvelujen tarjoajien osalta. Samasta syystä valintamenettelyä tulisi yksinkertaistaa ja lentoaseman käyttäjille, jotka ovat maahuolintapalvelujen pääasiallisia asiakkaita, tulisi antaa enemmän päätösvaltaa, kun päätetään valintamenettelyn tuloksista. Lisäksi olisi harkittava toimintojen erottelua oikeudellisen erottelun ja yksinkertaisen tilien eriyttämisen rinnalla, jotta varmistetaan lentoasemien, lentoyhtiöiden ja kolmannen osapuolen huolitsijoiden välinen maahuolintapalvelujen reilu ja vääristymätön kilpailu. Lopuksi esittelijä tukee menettelytapasääntöjen ja vähimmäislaatuvaatimusten asettamista, jotta lentoasemilla saavutetaan paras mahdollinen maahuolintapalvelujen laatu ja koordinaatio. Olisi kuitenkin pohdittava, asetetaanko nämä komission delegoitujen säädösten mukaisesti vai lentoasemien ja kansallisten viranomaisten yhteisen päätöksen mukaisesti. PE v /6 DT\ doc