Vuoden Koirat TUONTI- KOIRIA. Minna Turunen. Greyhound Racing Gaala 1/08. Esittelyssä uusia. Kauden Greyhoundit & whippetit

Transkriptio

1 25. vuosikerta 1/08 Esittelyssä uusia TUONTI- KOIRIA Vuoden 2007 Harrastaja Minna Turunen Greyhound Racing Gaala Kauden 2007 Vuoden Koirat Greyhoundit & whippetit 1

2 Kuva: JONNA TUNKKARI Onnea Vuoden Koirille 2007! GREYHOUND RACING Greyhound - ja whippeturheilun erikoislehti GR-LEHTI ilmestyy neljä kertaa vuodessa; keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella GREYHOUND RACING LEHTI Ilmoitushinnat: 1/1s mv 205, 1/2s 135, 1/4s mv 85, 1/8 s mv 50 Päätoimittaja: Mikko Pynnönen, mikko.pynnonen@ elisanet.fi Ulkoasu: Marianne Korpela Kuvien käsittely: Jari Niiles Tässä lehdessä kirjoittavat: Mikko Pynnönen, Kari Kinnunen, Kimmo Alamartimo, Camilla Kaasinen, Sanne-Mari Laaksonen Painopaikka: Esa Print Oy Tampere, Ilmailunkatu 19, Tampere Puh. (03) GRL TOIMIHENKILÖT Puheenjohtaja: Kimmo Alamartimo, p , kimmo.alamartimo@visualway.com Sihteeri: Elina Kaila, p , Käräjäpolku 13, Parainen kaila.elina@gmail.com (myös osoitteenmuutokset!) Rahastonhoitaja: Tiina Tammisto, p , Kyläsaarentie 485, Pori Internet-yhteyshenkilö: Hannu Tunkkari, , Kotkantie 12, Klaukkala KILPAILUKIRJAT Greyhound: Taru Lehtonen, p , , Apilakatu 3, Turku TÄSSÄ NUMEROSSA: 5 Vuoden greyhoundit 16 Vuoden whippetit 18 Greyhound Racing Gaala 20 Tuontikoiria 23 Vuoden harrastaja 24 Vanhat vaikuttajat 25 Hallitus kokousti 26 Pentupalsta LIITON MAKSUT JA TILI GRL:n jäsenmaksu: 34 /talous Uusien jäsenien liittymismaksu: 5 /talous Kilpailukirjamaksu: 8 Kilpailulisenssi vahinkoturvalla: 17 /koira Greyhound racing liiton tilinumero: Sampo Kannen kuva: Jonna Tunkkari, Stonemountain 3

3 Cream em Mate Kuva: Heli Qvist Vuoden koirat 2007 Teksti: SANNE-MARI LAAKSONEN Parrasvaloista kohti uutta kautta Tällä hetkellä sohvannurkissa eri puolilla Suomea paistattelee kuusi greyhoundia, jotka mitä todennäköisimmin ovat saaneet pientä erityiskohtelua kauden puristuksen jälkeen. Vuoden Koiraksi itsensä taisteli Virpiniemen Greyhoundurheilijoiden edustaja Jaguarseejunior. Myös Vuoden Narttu, Cream em Mate kuuluu VGU: n koiriin. Etelän Greyhound Urheilijoita edustavat koirat nappasivat komeat kolme vuoden koira -titteliä. Vuoden Sprintteri Pinwheel, Vuoden Stayer Radiant Midwife sekä Vuoden Tulokas Happy Feet ovat kaikki Etelä-Suomesta. Turun Greyhound klubia, joukossa kovassa, edustaa Vuoden Veteraani Starmie. Vuoden koirien omistajat ovat suojattiensa suorituksiin varmasti sen verran tyytyväisiä, että makupala jos toinenkin irtoaa löyhemmin perustein kuin aikaisemmin. Omistajat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että hioa täytyy kun rauta on kuumaa. Tuleen ei jäädä makaamaan, vaan treeniä, lepoa ja leipää jaetaan sopivassa suhteessa tulevaa kautta silmällä pitäen. Koiran kunnosta huolehditaan myös silloin, kun sen on aika jäädä eläkkeelle. Vuoden koirien omistajat ehtivät remmilenkkien, ulkona juoksuttamisen ja ruokkimisen lomasta kertoa koiran kuulumisia ja hehkuttaa mennyttä kautta. Ennustettiin sitä tulevaisuuttakin. Täytyy sanoa, että mielenkiinnolla odotamme tulevaa. Nyt muistellaan kuitenkin mennyttä....jatkuu seuraavalla sivulla... Vuoden koira Jaguarseejunior (Extra Dividend-Tennessee Waltz) U/ Batseebone (Extra Dividend-Tennessee Waltz) U/ Jack The Hawk (Carlisle Jack-Joyful Hawk) U/ Happy Feet (Snowy Joey-Borna Pebbles) U/ Cream em Mate (Hugo Houdini-Money Honey) N/ Royal Vetman (Extra Dividend-Lazzarella) U/ Silvereye (Icetrick-Joyful Hawk) U/ Hasty Night (Hasty Henry-Cypress Night) N/ Arrival (Mr Moose-Elbony Dingo) U/ Radiant Midwife (Extra Dividend-Lazzarella) N/ Vuoden Sprintteri 1. Pinwheel (Snowy Joey-Blue Eagle) U/ Rock Dove (Icetrick-Joyful Hawk) U/ Blue Oyster (Moyne Rebel-Whatsthemoodlike) N/ Cream em Mate (Hugo Houdini-Money Honey) N/ Get On (Notable Ruler-Firebird) U/ Stainless Steve (Snowy Joey-Borna Pebbles) U/ The Trooper (Snowy Joey-Flying Finn) U/ Black Wind (Droopys Vieri-Pandamania) U/ You Owe Me One (Mr Moose-Elbony Dingo) N/ Teddy s Boy (Frisby Full-The Other Finn) U/ Vuoden Stayer 1. Radiant Midwife (Extra Dividend-Lazzarella) N/ Arrival (Mr Moose-Elbony Dingo) U/ Royal Vetman (Extra Dividend-Lazzarella) U/ Hawk Annikka (Carlisle Jack-Joyful Hawk) N/ Cold Feet (Cold Wind-Beyonda Star) U/ Eijas Choice (Crash-Chosen Way) U/ Hasty Night (Hasty Henry-Cypress Night) N/ Zebraseezipzap (Extra Dividend-Tennessee Waltz) N/ Saltseesolo (Credit King-Tennessee Waltz) N/ Shawnee (Mr Moose-Funky Fire) N/ Vuoden Veteraani 1. Starmie (Beyond The Stars-Chop-Suey) U/ Isas Star (Beyond The Stars-Mount Isa) U/ High Five (Mr Moose-Chip Of Cold) N/ High Sky (Mr Moose-Chip Of Cold) N/ Sorija (Top Role-Spader Madam) N/ Hasty Henry (Henry Hand-Riviera Dancer) U/ Glads Girl (Carlton Bale-Armani Angel) N/ Good Enough (Beyond The Stars-Mount Isa) U/ Hazelwood (Fire Whiz-The Other Taylor) N/ Saltseesolo (Credit King-Tennessee Waltz) N/ Vuoden tulokas 1. Happy Feet (Snowy Joey-Borna Pebbles) Hasty Night(Hasty Henry-Cypress Night) Arrival (Mr Moose-Elbony Dingo) top 10 5

4 Jaguarseejunior Turusten Jackpot! 6 Vuoden Koira Jaguarseejunior Jaguarseejunior Kettu (Extra Dividend- Tennessee Waltz), s , punainen uros, omistaja & treenari Minna & Marko Turunen, kasvattaja Anu Raappana. Kauden 2007 startit: 15, Vuoden Koiran omistaja, loistokkaasta ja todellakin taistellusta voitosta tyytyväinen, Minna Turunen kertoo, että odotuksia oli kauden 2007 startatessa. Kettu pärjäsi tulokaskaudellaan nuoresta iästään huolimatta loistavasti, ja kovasti toivottiin, että kehitys jatkuisi samansuuntaisena. Ihan näin hyvää kautta ei kuitenkaan uskallettu toivoa. Hieman yllätys oli treenin suhteen, sillä emme päässeet tekemään treenikaudella niin paljon kuin olin suunnitellut. Päätavoite olivat kuitenkin SM-kisat ja mahdollisimman korkea sijoitus Vuoden koira -listalla, Turunen summaa. Vilkas hyrrävärkki Jaguarseejunior on kasvattaja Anu Raappavalta Kempeleestä, Oulun seudulta, yhdessä siskonsa Crocoseecruiserin kanssa 12 viikkoisena haettu kilpuri. Kettu oli perheemme neljäs koira. Meille piti tulla vain narttupentu, mutta Kettu oli luonnoltaan kovasti minun koira. Samasta pentueesta tuli siis kaksi riiviötä, joista Kettu oli se riiviö ja siskonsa Jippo riiviön varjo. Aika vekkuleita olivat molemmat. Nuorena, 1-2-vuotiaana, Kettu oli todella vilkas, suorastaan rasittava. Osasi kyllä levätäkin välillä, Turunen muistelee. Tällä hetkellä Kettu on kuulemma kotona vilkas hyrrävärkki, joka on aina lähdössä johonkin suuntaan. Se on äärimmäisen iloinen ja reipas, ja osaa myös nautiskella napa kohti kattoa. Kettu nukkuu äiskän kainalossa sohvalla, yöt jalkopäässä. Kisoissa koira on vilkas, mutta yllättävän helppo käsitellä ja rauhoittuu heti kun aletaan hommiin, Turunen tietää. Turunen kävi Ketun kanssa harjoituksissa ensimmäisen kerran sen ollessa vajaan vuoden ikäinen. Yksivuotiskesänä kävimme harjoituksissa ehkä yhteensä viidestä kuuteen kertaa. Kotona juostiin pihalla ja lähimetsissä aina ja paljon. Minä juoksutan koirat kotona, harjoituksissa olemme molemmat Markon kanssa, joko handlaamassa tai vetämässä viehettä. Kisaamisen Kettu aloitti kaksivuotiskeväällä, Turunen kertoo. Ketulla on takanaan paljon kisoja ja voittoja. Tärkeimmät tietysti ensimmäisen ryhmäkokeen voitto, Virpiniemi Sprintti 2006 (toinen kisastartti), Sprintti Derby 2007, Masters 2007 ja tietysti Suomen mestaruus Kisaamassa Kettu käy riippuen siitä, mitä on tarjolla, ja miltä koira näyttää. Tänä vuonna 15 lähtöä riitti ihan hyvin. Varmaan semmoinen kisaa olisi järkevä haarukka, Turunen miettii. Minna Turunen kertoo, että Kettu on aina ollut todella terve. SM-turneen jälkijumit pilasivat GP:n tänä vuonna, vaikka Kettu olikin hienosti toinen. Alaselkää ei saatu enää kunnolla auki ja se sitten todella näkyi sekä juoksussa että ajassa. Pidemmällä levolla sijoitus olisi varmuudella ollut toisen näköinen, Turunen harmittelee. Turunen kertoo, että kaikki koirat hommataan perheeseen sillä oletuksella, että niistä on ainesta voittajiksi. Suvusta ja luonteesta pentulaatikossa voi vetää jonkinlaisia johtopäätöksiä, joten kyllä Ketustakin odotettiin hyvää koiraa. Se, että poika oli pieni ja ylivilkas nuorempana hieman arvelutti, mutta nopealta se tuntui aina. Tämän tason menestys kyllä kaikesta huolimatta yllätti, tämän koiranhan ei alun perin pitänyt tulla meille... Vauhti kuin viitapirulla Turunen kertoo, että kisakaudella Ketun kanssa ei oikeastaan treenata. Kisat kerran viikossa riittävät kunnon ylläpitämiseksi. Kisakauden ulkopuolella kävellään remmissä ja pidetään koiraa vapaana pellolla minuuttia kerrallaan. Kettu ei kaipaa erityistreeniä. On aivan sama, juokseeko Kettu yksin vai koiraporukassa. Joka tapauksessa se menee kuin viitapiru, Turunen toteaa. Kesällä Ketun lihaksia hoidetaan usein, talvella harvemmin. Meidän kaikkia koiria laittoivat viime kaudella Janina Grandell ja Markus Laios. Hieronta on meillä erittäin iso osa kisan jälkeistä palauttelua. Talvella Kettu syö nappulaa, lihaa, riisiä ja lisäravinteita, kesällä lihaa, riisiä ja lisäravinteita, Turunen kertoo. Kettu saa aina levätä paljon. Turunen jättää kisoja väliin ihan surutta, jos koira on väsyneen oloinen. Se että se on viikon kahden päästä kuin lentoon lähdössä, ei vielä tarkoita sitä että se on hyvä ja kunnossa. Talvella huonot kelit voi nukkua ihan huoletta, juostaan sitten kun on keliä, Turunen summaa. Kettu jatkaa juoksemista, jos luoja suo ja terveyttä riittää. Tavoitteet ovat tulevalla kaudella varmaan samat kuin aikaisemmin, hyvä ja ehjä kausi sekä SM-kisat. Uusi derby tuntuu myös mielenkiintoiselta, Turunen miettii.

5 Tulevan kauden voittajakoiria Turunen ei voi kuin arvailla. Viime vuoden nuoret tähdet nousevat varmasti. Tulokkaat ovat kasvaneet isoiksi ja ovat enemmän tosissaan kuin koskaan. Trooper, Stailess Steve, Happy Feet ja Hasty Night varoittelivat jo kuluneella kaudella. Noille kasaisin ainakin paineita. Haynees Hopea ei myöskään kannata unohtaa. Vanhemmista Batseebone on ainakin kova luu, jota ei niin vaan nielaista. Tuskin Cream em Mate vielä aikoo eläkkeelle, joten kyllä siellä kovia on vastassa joka lähdössä. Tulokkaista en uskalla edes puhua, Turunen arvuuttelee....jatkuu seuraavalla sivulla... Nyt saatavana Bruno Maximuksen grafiikka Ride On Aarteen metsästäjät Lisätiedot sekä tilaukset: 7

6 Kuvat: Jonna Tunkkari Cream em Mate 8 Vuoden Narttu Cream em Mate Cream em Mate Ilona (Hugo Houdini- Money Honey),s , brindle narttu, omistaja & treenari Niko Hynninen ja Minna Knuuti, kasvattaja Jagster Scoop. Kauden 2007 startit: 21, Vuoden narttu, paljon kehuttu Cream em Mate, eli Ilona, starttasi viime kaudella 21 kertaa. Upeita suorituksia olivatkin, sillä kaikista starteistaan Ilona voitti 11, sai neljä kertaa hopeaa ja nappasi vielä kolme pronssia. Voittoprosentti oli siis huimat 52 ja sijoitusprosentti 86. Ilona oli Lumilaude Virpiniemi Sprintin toinen, OAKSin kolmas ja ANF Sprintin toinen voittaja. Tärkeimpänä saavutuksena vuonna 2007 oli kuitenkin SM-pronssi, joka oli samalla paras narttu-sijoitus. Ilona juoksi upean kauden jo vuonna 2006, ja sen pohjalta uskoin Ilonan pystyvän hyviin suorituksiin myös tällä kaudella. Vaikka Ilonalla oli kaikki mahdollisuudet menestyä, niin ainahan myös onnea tarvitaan roppakaupalla. Siksi en etukäteen aseta mitään sijoitustavoitteita, ja menestys on aina tullut yllätyksenä. Talven treenejäkään ei voi vähätellä, vaikkakin niitä vaikeutti vaikeasti paraneva haava varvasvälissä sekä keväällä alkanut kiima. Muuten kaikki meni treenien suhteen toivotulla tavalla ja uskoin Ilonan olevan hyvässä iskussa toivottuaan valeraskaudesta, Minna Knuuti kertoo. Knuuti osti Ilonan 2-vuotiaana, reilu vuosi sitten, Ruotsista Anne Aholta ja Jakke Lehtoselta. Ennestään minulla oli yksi koira, Muru, Zebraseezipzap. Tytöt tulivat heti erittäin hyvin toimeen keskenään ja ovat siitä lähtien olleet toistensa parhaita kavereita, Knuuti kertoo. Ilona on syntynyt huhtikuussa Kasvattaja Anne Aho kertoi Knuutille, että kaikki pennut, Ilonaa lukuun ottamatta, olivat niin sanotusti normaalivärisiä. Ilona oli, ja on edelleen, puolbrindle, jolla on musta kuono ja valkoinen sukka toisessa etutassussa. Siksi sitä sanottiinkin Valkotassuksi pitkän aikaa, kunnes sitten nimettiin Ilonaksi suomalaisen Kotikatusarjassa olevan sekarotuisen Ilonan mukaan. Anne kertoi minulle, että Ilona oli pentueen kiltein ja huomaamattomin koira, joka ei vaatinut paljon huomiota ja oli enimmäkseen omissa oloissaan. Ilonan kanssa ei koskaan tarvinnut menettää hermojaan, ja sille ei koskaan tarvinnut huutaa. Se ei myöskään koskaan karannut, haastanut riitaa tai halunnut tapella, vaikka siskonsa Sini (Money Talks) oli silloin tällöin yrittänyt saada riitaa aikaiseksi, Knuuti muistelee Ahon kertomaa. Isänsä oloinen tyttö Ratakoulutuksen Ilona sai Aholta ja Lehtoselta. Ratakoulutus meni Ahon mukaan Ilonalle helposti jakeluun. Ainoa ongelma oli kuulemma se, että se ei heti yrittänyt parastaan. Aho oli sanonut monta kertaa Lehtoselle, että tässä tytössä on varastossa vielä paljon ja toivottavasti joku päivä se saadaan sieltä ulos. Ilonan isä oli juuri samanlainen. Heti ei ollut täyttä yritystä ilmassa, vaan se kehittyi vasta pikku hiljaa. Ahon mukaan Hugon vahva kilpailuvietti on varmaan periytynyt Ilonalle, Knuuti kertoo. Ilona on juossut ensimmäiset kilpailunsa Ruotsissa. Aho on kertonut Knuutille, että koiran kanssa lähdettiin ensin pikkuradoille, samanlaisille missä se oli harjoitellutkin. Aho kertoi, ettei ensimmäinen startti ollut Ilonalle paras mahdollinen, mutta niin kuin isänsäkin, se ohitti takasuoralla pari edellä juoksevaa ja oli ensimmäisenä maalissa. Siitä se ura sitten alkoi, Knuuti toteaa. Knuutilla ollessaan Ilonan tärkeimpiä kilpailuja olivat vuonna 2006 OAKS, Junior Derby ja Vaisaaren palvelukoti sprint, jotka kaikki Ilona voitti. Vuoden 2007 tärkein oli tietysti SM-pronssi. En suunnittele etukäteen, montako kilpailua kisataan kauden aikana, mihin kilpailuun varmasti osallistutaan ja mihin panostetaan toista enemmän. Koko ajan mennään päivä ja viikko kerrallaan koiraa kuunnellen ja sen ehdoilla. Olemme olleet erittäin onnekkaita, että Ilona on saanut olla terveenä ja kiimatkin ovat ajoittuneet kisakauden ulkopuolelle. Aina kun koira tulee terveenä maaliin, on kisa mennyt hyvin, Knuuti kertoo. Knuutin mukaan Ilona on saanut syntymälahjanaan loistavat geenit. Suvussa on monta menestyjää, ja Ilona on saanut mainion pohjan ratakoulutuksineen. Siinä mielessä Ilonassa on ollut ainesta voittajaksi jo alusta lähtien. Ilonaa

7 ostaessani en kuitenkaan ajatellut ostavani Vuoden Narttua tai voittajaa, vaan ostin perheenjäsenen ja lemmikin, jonka kanssa voi harrastaa ratajuoksua. Menestys on todellakin tullut yllätyksenä ja hienona ekstrana kilpurin omistajuuden ohella, Knuuti miettii. Hyväkäytöksinen lady Kisakaudella Ilonalla on tarkka viikko-ohjelma, johon kuuluvat palauttelut edellisestä kisasta, lepo, lihashuolto sekä treeni läpi kauden. - Määrät vaihtelevat sen mukaan, onko seuraavana viikonloppuna kilpailua, ja mitä koira tuntuisi tarvitsevan lisää. Käymme myös vaihtelevasti radalla treenaamassa. Kisakauden ulkopuolella Ilona saa juosta mahdollisimman paljon vapaana, varsinainen treenaus koostuu kuitenkin vedoista, niiden pituutta ja toistoja vaihdellen. Knuuti pitää lihashuoltoa erittäin tärkeänä osana kilpakoiran elämää. Knuuti venyttelee ja hieroo Ilonaa itse mahdollisimman säännöllisesti. Sen lisäksi koira käy myös osaavalla hierojalla. - Ilona syö kaksi kertaa päivässä. Myös tässä pyrin mahdollisimman säännöllisiin aikoihin. Ruokavalio koostuu lihasta, kananmunista, kalasta, piimästä, raejuustosta, nappuloista ja lisäravinteista. Lepoa täytyy tietysti myös muistaa pitää, vaikka koira ei näyttäisikään sitä erityisesti tarvitsevan. Se on vähintään yhtä tärkeää kuin muutkin osa-alueet. Meillä lepopäivät on pyhitetty täysin sohvalle ja ulkona käydään vaan pienet remmilenkit. Silloin ei juosta edes vapaana, Knuuti kertoo. Ilona on Knuutin mukaan kotona rauhallinen, leikkisä ja hyväntuulinen hännänheiluttaja. - Se on tottelevainen, hyväkäytöksinen ja tykkää rapsutuksista, mutta ei vielä aikuisenakaan hae huomiota. Vieraat Ilona ottaa ystävällisesti vastaan, tuntemattomatkin, ja vain harvoin haukahtaa postinkantajalle tai yllätysvieraille. Häntä heiluu jo ennen kuin ehdin oven avata. Ilonaa on helppo treenata, kun se on aina 110 prosenttisesti mukana siinä mihin ryhtyy. Myös kisoissa Ilonan luonne on kohdallaan. - Kisapaikalle tultaessa koira tarkastaa ensimmäiseksi minne tultiin, ja joko viehe on radalla. Eläinlääkärillä se jaksaa nätisti odottaa vuoroaan kiihtymättä ja myös autossa se lepää rauhassa ja lataa akkuja tulevaa starttia varten. Ilona ei hötkyile turhasta ja keskittyy vain olennaiseen. Kun startti alkaa lähestyä ja kisavermeitä puetaan päälle, Ilona alkaa valmistautua. Lihaksissa on pieni värinä ja ryhti kohdallaan se kuuntelee tarkasti kisapaikan ääniä. Lämmitellessä katsomme ainakin yhden lähdön fiilistä nostatellaksemme. Esittelyssä ja kopeilla Ilona on valppaana, mutta edelleen hyvin rauhallinen, eikä välitä, mitä ympärillä tapahtuu. Yleensä Ilona on myös hyvin helppo kopittaa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Se ei myöskään riehu kopissa, vaan ottaa lähtöasennon ja odottaa veräjän aukeamista, Knuuti kuvailee. Ilona täyttää huhtikuussa vasta neljä vuotta, joten Knuutin mukaan vielä ei ole tarkoitus unohtaa rataa ihan kokonaan. - Jos vaan terveyttä ja intoa riittää, niin varmaan meidät kisoissa nähdään. Tuleviin vuosiinkaan en aseta tavoitteita, vaan jatkamme päivä kerrallaan koiran ehdoilla -periaatteella. Omistajana olen jo nyt erittäin tyytyväinen Ilonan tuloksiin ja saavutuksiin. Tämän vuoden menestyjien veikkaaminen on Knuutin mukaan vielä tässä vaiheessa vaikeaa. Kovia nimiä kuitenkin löytyy hetken miettimisen jälkeen. - Tulokkaita en juuri tunne, ja uusia tuontikoiria, joista en edes tiedä, voi olla vaikka kuinka monta. Jos ajattelen viime kaudella kisanneita koiria, niin Stainless Steve, Happy Feet, Plan Jack ja The Real Deal voisivat hyvinkin olla mittelemässä Vuoden Koira -tittelistä. Kuningatar-puolella ainakin Hasty Nightilla ja Haynees Hopella uskon olevan hyvät mahdollisuudet. Sprintti -tittelin veikkaan menevän The Trooperille. Myös Veteraani-puolella luotan VGU:n koiraan, eli Teddy s Boy hin. Stayer-matkoilta mieleeni jäi nuori uros nimeltä Cold Feet sekä rataennätys-arrival. Niistä veikkaan löytyvän stayer-matkan haltijan ensi vuonna. Nimeämilläni koirilla on jo kokemusta kisaamisesta eri radoilta, ne ovat nuoria ja juoksivat jo kaudella 2007 upeita juoksuja. Vuoden tulokkaan jätän tällä kertaa veikkaamatta, Knuuti toteaa....jatkuu seuraavalla sivulla... 9

8 Happy Feet Vuoden Tulokas Happy Feet Happy Feet Seppo (Snowy Joey-Borna Pebbles), s , brindle uros, omistaja & treenari Nina Sulonen, kasvattaja Anne ja Markus Laios. Kauden 2007 startit: 18, Vuoden tulokkaan titteli on aina yllätys, niin myös Sepon omistajalle Nina Suloselle. Minulla ei ollut mitään haaveita, koska kisaamaan lähdettiin täysin nollapisteestä. Muutto maalta, ihanteellisista olosuhteista, kaupunkiin aiheutti uskonpuutetta treenaamisen suhteen. Edellisenä kesänä juostiin muutama kaarreharjoitus radalla sekä parit koppitreenit Otalammella. Oli huomattavaa, miten innostunut Seppo oli vieheen perään. Totuus paljastui tietysti kunnolla vasta kauden alussa. Sepon hyvyys oli mieletön yllätys. Tavoitteena kun oli vaan kirjojen saaminen, mitään sen enempää en ollut ajatellut, Nina Sulonen muistelee kautta. Kovalla treenillä oli myös osuutta menestykseen Treenasimme kautta varten säännöllisesti ja antaumuksella. Talvella ei ollut muita vastoinkäymisiä kuin muutama kivi anturassa. Ne jouduttiin leikkaamaan pois, mutta onneksi siitä selvittiin kolmen viikon sairaslomalla, ja treenit aloitettiin uudestaan tossut jalassa. Kuva: Reija Kiiski 10 Sulonen uskoo, että Sepon geeneillä on osuutta menestykseen. Sen verran hyvää jälkikasvua nähtiin radalla kaudella 2007: Pinwheel, The Troopper ja Stainless Steve. Chief Tail nartuilla kiima on ikävä kyllä sotkenut kautta, kuten esimerkiksi Hot n Nastylla, Sulonen miettii. Ryhmäkoejuoksut mukaan lukien Sepolle kertyi startteja viime kaudella 20. Se on aivan liian paljon näin jälkeenpäin ajatellen. Ensimmäinen arvokisa oli Egu open, jonka alkuerän Seppo voitti. Finaalissa tuli loistava toinen sija. Tietysti kauden kohokohta oli SM-kisat, josta menestyksenä loistava B finaalin voitto. Kausi oli rankka ja lopussa väsymys alkoi painaa, joten jäimme talvilomalle hieman ennen kauden päättymistä, Sulonen muistelee. Sulonen kertoo, että hänellä on aina ollut koiria, eikä hän tiedä, miten helppoa ja tylsää elämä olisi ilman niitä. Ensimmäinen tuttavuuteni tähän lajiin tuli noin kahdeksan vuotta sitten. Ihastuin ensin rotuun ja hiukan myöhemmin lajiin. Etsin urospentua, ja Markus ja Anne Laioksella oli juuri silloin syntynyt pentue, mielestäni todella mielenkiintoisista vanhemmista. Olin kyläillyt heillä sen verran, että olin ihastunut Snowyn olemukseen (todellinen kunkku) ja Pebbleksen sosiaaliseen luonteeseen. Pentuja kävin katsomassa varmaan kerran viikossa, Sulonen muistelee. Hurmaava ruokarosvo Seppo saapui kotiin luovutusiässä, ja löysi heti paikkansa laumasta. Se ei lähtenyt härnäämään eikä haastamaan uuden perheensä jäseniä. Seppo tulee kaikkien kanssa toimeen, ja on tänä päivänä ehdoton johtaja laumassa. Riiviö se ei ole ollut koskaan, vaan aina totaalisen rento kaveri, Sulonen kertoo kilpuristaan. Seppo on Sulosen mukaan huoleton hurmuri, kunhan vain palvelu pelaa ulkoilun ja ruokailun suhteen. Seppo rakastaa pehmoleluja ja on todella leikkisä ja iloinen varsinkin silloin, kun kaivetaan valjaat esille ja ollaan lähdössä ulos. Se makailee mielellään kainalossa tassut kohti kattoa ja murisee tyytyväisenä. Se on myös hyvin vähäeleinen lauman johtaja, joka hurmaa vieraat puolessa sekunnissa. Negatiivisia piirteitä on yksi. Se on aivan mahdoton ruokavaras ja ylettyy mihin vaan, ja kaivaa taatusti joka kolon ja kassin, Sulonen tuskailee. Kun kisaaminen on tullut Sepolle tutuksi ja rutiinit ovat kunnossa, on se kisoissa jotakuinkin viilipytty. Kopista lähtö on osoittautunut Sepon vahvuudeksi, mutta sinne koppiin meneminen voisi sujua hieman helpommin. Toisaalta vika voi myös löytyä kopittajasta, Sulonen miettii. Sulonen kertoo, että Sepon treenaaminen aloitettiin tosissaan keväällä 2007.

9 Mammanpoika Seppo ei liiku metriä kauemmaksi emännästään, jos ei virike ole todella mieleinen. Töitä saa siis tehdä, jotta Sepon saa juoksemaan vapaana. Tässä kohtaa tyttäreni ovat kultaakin arvokkaammat treenikaverit. Seppo vaatii siis erityistreenit ja erityistreenarit, Sulonen hymyilee. Sulonen kertoo, että Seppo on elänyt suurimman osan elämästä laumassa, ja aina sopeutunut porukkaan hyvin. Kun lenkille lähdetään kaksistaan, on meno todella ylvästä ja nautinnollista. Rentoudestaan johtuen Seppo on melkoisen letkeä kaveri. Lihasjumeja ei ole juurikaan ollut, mutta Markus Laioksen käsittelyssä olemme käyneet kuitenkin kauden aikana jokusen kerran. Sepon ruokavalio koostuu Masteryn papanoista, lihasta ja riisistä. Treeni- ja kisakaudella ateriat punnitaan ja niihin lisätään lisäravinteet. Lepokaudella syötämme hieman rasvaisempaa lihaa, mutta muuten ruoka on samaa, vain annostelu muuttuu. Lepäämisen Seppo osaakin parhaiten, Sulonen sanoo. Nuoruuden intoa puhkuva Seppo odottelee jo uutta kisakautta. Seuraavalle kaudelle lähdetään taas nollapisteestä, jos talvesta selvitään vammoitta. Seppo on loistava ystävä ja toivon sille pitkää ja tervettä elämää, Sulonen kertoo. Seuraavan kauden voitot voi Nina Sulosen mukaan viedä kuka tahansa, sillä hyviä koiria löytyy. Jos titteli osui meidän kohdalle tänä vuonna, on se osoitus siitä, että suurella sydämellä tehty työ tuottaa tulosta. Loistavia ehdokkaita on pilvin pimein. Onnea ja huumorilla höystettyä kisakautta 2008 kaikille harrastajille!, Sulonen toivottaa....jatkuu seuraavalla sivulla... Sitä ennen rakennettiin koiran peruskuntoa ja liikuttiin mahdollisimman paljon ja monipuolisesti. Treenaaminen ei olisi onnistunut yksin. Suuresta avusta kiitän ihania tyttäriäni, jotka ovat hurahtaneet tähän juttuun. Jopa Milla, joka on ollut asiasta aikaisemmin täysin eri mieltä. Apu, tuki ja ymmärrys, siitä sydämellinen kiitos heille, Sulonen kiittelee Sulonen kertoo, että suureksi onneksi Sepolla ei ole ollut uransa aikana loukkaantumisia. Huonoimmat hetket Sepolle ovat ehdottomasti Haukiputaan reissut. Pitkät ajomatkat ja vieraissa oloissa majoittumiset tuntuivat tänä kesänä rassaavan mammanpojan mielenrauhaa. Toivottavasti ensi kesänä kolmevuotias mies olisi jo paljon reippaampi, Sulonen naurahtaa. Ehta mammanpoika Seppoa ei varsinaisesti treenata kisakaudella. Koiraa palautellaan, se saa levätä ja sen lihaksia hoidetaan säännöllisesti. Kauden jälkeen ei punnita ruokia, eikä pidetä päiväkirjaa liikunnasta, tai tehdä mitään, mikä ei huvita. Siis ulkoillaan, makaillaan ja nautitaan. Vuodenvaihteessa aloitetaan peruskunnon rakentaminen. Silloin liikutaan päiväkirjaa pitäen. Pitkälti suunnitelmat tehdään kelin mukaan. Tavoitteena on monipuolisuus, säännöllisyys ja ehdottomasti hauskuus, Sulonen kertoo Sepon treeniohjelmasta. Kuva: Jonna Tunkkari 11

10 Vuoden Sprintteri Pinwheel Pinwheel Sunny (Snowy Joey-Blue Eagle), s , valko-sininen uros, omistaja & treenari Anna ja Jussi Loukola, kasvattaja Dainhillz. Kauden 2007 startit: 18, Pinwheelin, tutummin Sunnyn, vuoteen 2007 mahtuu meriittejä. Koira oli EGU: n kuoppamestari 2007, Laitila Greyhound dayn päivän nopein sprintteri, Virpiniemi sprintin kolmas sekä Tapset ja ANF Sprinttien voittaja. Samtec Supersprintillä irtosi erävoitto ja kokonaiskilpailuissa koira oli sijalla 3. Kirsikkana kakun päällä Pinwheel valittiin Vuoden Sprintteriksi. Sunnyn mahdollisuuksiin alettiin uskoa, kun kaudella 2006 juostiin koejuoksut ja kolme kisaa, viimeinen niistä sprintillä. Siinä rupesi näkemään koiran tason. Kun vielä tiedettiin, ettei Sunny ole täydessä kunnossa lantiossa olevan vamman takia, oli se myös aikamoinen yllätys, Jussi Loukola kertoo. Omistajien tavoitteena oli, että koira kilpailee kaudella 2007 lantiovammasta huolimatta. Vammaa hoidettiinkin pitkin talvea, ja hoitoja jatkettiin kisakaudella sopivin väliajoin, hyvällä menestyksellä. Kausihan lähti upeasti liikkeelle EGU:n kuoppamestaruudella, joka olikin ensimmäinen tavoite, sillä tiesimme, että Sunnyllä on hyvä earlypace. Laitila Greyhound dayssa juostiin päivän nopein sprintti, joten lähdimme Sprinttiderbyyn luottavaisin mielin. Alkuerissä väännettiin kuitenkin Stainless Steven (Kalle) kanssa koko lähtösuora. Kallella oli ensimmäinen kisastartti, eikä vielä tiennyt että se lähtee ulospäin. Kalle lähti ykkösestä ja Sunny kakkosesta. Ennakkosuosikit menettivät mahdollisuutensa työntäessään kylki kyljessä kiihdytysvaiheessa, Loukola muistelee kisaa. Loukola kertoo, että kun EGU-open alkuerissä Sunny tuli toiseksi, mutta ei päässyt jatkoon aikojen perusteella, tiesivät omistajat keskittyä sprintille. Keskikesällä kokeilimme vielä Tampereella keskimatkaa tuhoisin seurauksin. Sunny tuli toisena kiinniottoon, ja voittajakoiraa mentiin ottamaan kiinni ennen kuin kaikki koirat olivat paikalla. Sunny törmäsi lähes täydessä vauhdissa kiinniottajaan ja loukkasi niskansa ja etujalkansa. Nyt tammikuussa kävin juuri hoidattamassa koiraa ja tuostakin kolarista oli vielä hoidettavaa, Loukola kertoo tapaturmaisesta kisasta. Loppukautena koiran kanssa yritettiin vielä kisata, mutta se ei ollut Loukolan mukaan enää yhtä hyvä, lukuun ottamatta Vaisaari-sprintin alkueriä, joissa koira rupesi taas kulkemaan. Finaali meni kuitenkin piloille omasta syystäni, kun koira pääsi jäniksen perään reilu viikko ennen finaalia ja anturoista lähti nahkaa. Finaaliin mennessä tassut olivat kunnossa mutta vauhti ei. Vuoden Sprintteri titteli ratkesi sillä, että päästiin mukaan kisaan. Voitontahtoa ja potentiaalia koirassa on aina ollut ja Kroppakin on nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan juoksu-uran aikana, vaikka se ei koskaan enää ihan täysin parane. Rauhallinen johtaja Sunny saapui Loukolan perheeseen luovutusikäisenä Kennel Dainhillzistä, ja on heidän kolmas greyhoundinsa. Varasin sen heti, kun huomasin, että Snowy Joeylle oli syntynyt ensimmäiset jälkeläiset Suomeen. Myös Sunnyn äiti Blue Eagle oli vakuuttanut Ruotsissa. Se oli päihittänyt kaikki ikäluokkansa nartut ja tullut Avelsloppissa kolmanneksi. Kisassa juostiin viisi kierrosta ja se selvitti tiensä finaaliin, Loukola muistelee. Loukola kertoo, että pentuna Sunny Pinwheel oli omatoiminen ja rauhallinen, ja viihtyi paljon ulkona ihan itsekseen, vaikka saapuikin perheeseen talvella. Nelikuisena Sunnylle tapahtui haaveri, jota ei koskaan saatu täysin korjattua, ja joka vaivaa koiraa vieläkin. Se loukkasi itsensä yksin pihassa ollessaan. Jonkin ajan kuluttua toinen koira hyppäsi vielä sen selkään ja vamma paheni. Meni jonkin aikaa ennen kuin saimme tietää, mikä oli vikana ja löysimme sopivat hoidot. Jos olisimme osanneet toimia silloin nopeammin, olisi saatettu päästä paljon vähemmällä, Loukola miettii. Koira pystyy kuitenkin Loukolan mukaan kisaamaan ja yleensä vielä parantaa starttien myötä. Muutaman kisan jälkeen täytyy kuitenkin pitää taukoa ja hoitaa lantiota, joka alkaa kiertyä väärään asentoon. Loukola kertoo, että kotona laumassa Sunny on rauhallinen johtaja, vaikka se ei olekaan vanhin. 12

11 Radan ulkopuolella alkaa kohkaaminen, eikä koira malta millään odottaa radalle pääsyä. Veräjän auettua siitä tulee kuitenkin kylmähermoinen taistelija, eikä se juuri tee virheliikkeitä radalla. Sunnya treenataan varovaisesti lähinnä vapaalla liikunnalla. Talvella se juoksee neljän muun greyn kanssa pellolla, metsässä, suoralla ja meren jäällä, jos mahdollista. Keväällä ennen kautta otetaan jonkin verran vetoja. Kisakaudella palautellaan maitohapot pois vapaana ja otetaan yksi terävämpi veto keskellä viikkoa. Kotona lihashuoltona on venyttelyä ja loput hoitaa ammattilainen, Markus Laios. Meillä koirat syövät nappulaa, lihaa ja kalaa tai lihaa, kalaa, kasviksia ja riisiä sekä lisäravinteita tilanteesta riippuen. Lepo on Sunnyn mielipuuhaa ja sen merkitys kasvaa kisakaudella, Loukola luonnehtii kilpuriaan. Starmie Kilpailu kiristyy? Sunnyn ura jatkuu ensi kaudella. Jussi Loukola uskoo mahdollisuuksiin, mutta myös koviin vastustajiin, eikä pelkää ennustaa tulevaa. Ensi kaudella jatketaan siitä mihin nyt jäätiin, varsinkin ennätysaikoja olisi kiva parantaa. Sunny on vielä nuori ja tämä oli sen ensimmäinen kokonainen kilpailukausi. Joitakin kovia päänahkoja olisi kiva ottaa. Tittelit eivät ole ainoastaan kiinni koirista, vaan niitä voittavat sellaisten treenarien koirat, jotka kiertävät paljon kisoissa, eivätkä tähtää vain johonkin tiettyyn kisaan., Loukola tietää. Viime vuoden kärki on varmasti ensi kaudellakin kovaa valuuttaa, mutta kilpailu kiristyy takuuvarmasti. Keskimatkalla veljekset Jaguarseejunior ja Batseebone olivat askeleen edellä muita loppukaudesta, joten muut lähtevät nyt haastamaan niitä. Happy Feet on ainakin yksi haastajista. Sprintillä kovimpia ovat varmaan Jaguarseejunior, The Trooper ja Stainless Steve, jotka ovat myös keskimatkojen kermaa. Stayereitä ovat varmaan Arrival, Eijas choice ja Cold Feet, enkä unohtaisi vielä Radiant Midwifeäkaan vaikka se täyttääkin kesäkuussa jo viisi vuotta. Myös nämä saattavat olla kovia keskimatkalla. Tulokkaita en osaa arvuutella, mutta kovia menijöitä on varmasti niissäkin. Veteraanisarjaa on myös vaikea ennustaa, kun ei tiedä ketkä tulevat vielä radalle. Vuoden nartuksi veikkaan Hasty nightia, Loukola summaa. Vuoden Veteraani Starmie Starmie Mikki, (Beyond The Stars- Chop-Suey, , brindle uros, omistaja & treenari Waltteri Haurunen, kasvattaja Dainhillz. Kauden 2007 startit: 15, Starmien Vuoden Veteraanin titteli ei ollut Haurusen perheelle yllätys. Uskoimme koiran mahdollisuuksiin. Kokemus oli sen suurin vahvuus. Tavoittelimme tätä titteliä ja saavutimme sen, Susanna Haurunen summaa. Mikki kisasi viime vuonna jo viidettä kauttaan. Ensimmäisen kisansa se juoksi kesäkuussa Kaikki kisat ovat tärkeitä, sillä niistä saa kokemusta. Klassikkokisat ovat aina hienoja. Sprintti- ja veteraanikisoissa on tullut hienoja tuloksia. Kauden aikana käydään läpi reilu kymmenen kisaa. Voittoa lähdetään kisoista hakemaan aina, Haurunen kertoo. Mikki on myös yllättänyt omistajansa. Mikki ei ensin ymmärtänyt koko vieheen päälle mitään. Harjoituksissa se tuli aina takaisin, joten lopulta piti itse juosta rata ympäri vieheen perässä, Mikki kiinni remmissä, Haurunen muistelee. Eppuja automatkalla Mikki hankittiin luovutusiässä Haurusen perheen kolmanneksi koiraksi kennel Dainhillzistä. Mikki on ollut alusta asti tosi fiksu koira, tietenkin välillä riiviökin. Olemme liikkuneet sen kanssa paljon pienestä pitäen, eli pennusta saakka se on saanut treeniä. Mikki on lupsakka ja erittäin viisas kotikoira, joka lukee melkein ajatukset. Kotona se on Haurusen mukaan ehdon päällikkö, isolla P:llä. Kisapaikalla autossa se on aika kuuma kaveri, muuten suhteellisen helppo. Mikki...jatkuu seuraavalla sivulla... 13

12 14 menee koppiin melkein itsestään, eikä häiritse muita. Mikin musiikkimausta voi olla montaa mieltä. Bändin valinta autossa on hyvin tärkeää. Ilman Eppu Normaalia ei kisoista tule mitään, Haurunen hymyilee. Kisamenestystä on kertynyt Mikille siitäkin huolimatta, että sen nuoruus oli painajaista. Mikistä on kuoriutunut kova menijä, ja veteraanien vuoden 2007 mestari, vaikka se vuoden 2004 tammikuussa juoksi metsässä päin isoa, männystä pudonnutta terävää oksaa. Oksa meni vasemmasta lavasta sisään, noin 15 sentin syvyyteen. Tapaturmaa hoidettiin muun muassa Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa, Mikin ollessa kriittisessä tilassa (lue GRL-lehti, 3/2004 Tikusta asiaa ). Susanna ja Mikko Haurunen treenaavat Mikkiä Waltterin jeesaamana kisakaudella hoitamalla lähinnä sen korvien väliä, jotta koira olisi hyväntuulinen ja innokas. Treeniin kuuluu myös vapaana juoksemista. Kisakauden ulkopuolella koiran kuntoa pidetään yllä metsälenkkien ja pelloilla sekä hiekkamontuilla juoksemisen avulla. Mikin kanssa liikutaan siis erittäin monipuolisesti ja vaihtelevasti. Haurunen kertoo, että Mikki ei tarvitse erityistreeniä, mutta koiraa Starmie pitää kuitenkin osata lukea. Mikki treenaa parhaiten yksin ja ihmisporukassa. Koiran lihaksia hoidetaan hieronnan ja palauttavan lenkkeilyn avulla. Ruoaksi se saa lihaa, nappuloita ja vitamiineja. Lepo on tärkeä osa Mikin hyvinvointia, ja levon tarpeen näkeekin koirasta hyvin, Haurunen kertoo. Ansaittu eläke Hienon kauden jälkeen on hyvä jäädä voittajana eläkkeelle. Nyt terveenä viettämään ansaittua ja aktiivista eläkettä. Koira on antanut meille todella paljon hienoja hetkiä. Emme antaisi niistä mitään pois. Toivomme koiralle pitkää ikää Paso Doblen, eli Umppalumpan, valmennuspäällikkönä, Haurunen kertoo suunnitelmista. Haurunen toteaa, että Racingharrastus on antanut koko perheelle, koirat mukaan lukien, paljon enemmän, mitä uskalsi edes kuvitella. Se on paras ansio. Ja siitä iso kiitos kuuluu myös kanssakilpailijoille. Haurusen on vaikea lähteä nimeämään suosikkejaan ensi kaudelle. Vaikea nimetä ketään yksittäisesti. Kaikki ovat kovia kilpureita, Haurunen toteaa. Vuoden Stayer Radiant Midwife Radiant Midwife Nekku (Extra Dividend-Lazzarella), s , sinivalkoinen narttu, omistaja & treenari T & H Taimiaho, kasvattaja Parsonage s. Kauden 2007 startit: 17, Vuoden Stayerin, Nekun, omistajilla Tuomas ja Henrika Taimiaholla oli vahva luottamus koiran kykyihin viime kaudella. Taimiahojen mielestä Nekun hyvät tulokset eivät ole yllätystä taikka treenin tulosta, vaan yksinkertaisesti näyttöä sen hyvistä geeneistä. Nekulla on vaan hyvät geenit. Neitiä on liikutettu sopivasti ja sen henkisestä valmennuksesta on myös huolehdittu, Henrika Taimiaho kertoo. Viime kaudella saavutettiin, mitä lähdettiin tavoittelemaan. Metsästimme Vuoden Stayer -titteliä. Yksi märkä päiväuni toteutui, kun Nekku paransi Virpiniemen 712 metrin rataennätyksensä uusiin lukemiin. Kauden päätavoitteisiin kuului tietysti myös Turku Classicin voitto, Taimiaho toteaa. Laulava lapanen Nekku syntyi Siuntiossa, Eija Mäen

13 Kuva: Jonna Tunkkari Radiant Midwife Parsonage s-kennelissä, ja haettiin Taimiahoille 12-viikkoisena perheen toisen koiran, Typyn (Hazelwood), kaveriksi. Nekku oli pentuna rento riiviö, joka söi kylmän rauhallisesti seiniä (Gyproc on herkkua), kaukosäätimiä, kännyköitä ja silmälaseja. Sittemmin se on järkevöitynyt kiltiksi ja helpoksi koiraksi, todelliseksi mussukaksi. Nekku on hauska ja huumorintajuinen persoona, joka vedättää meitä välillä ihan 6-0. Se on myös hilpeä, kiltti ja kultainen, ja antaa toisten koirien hyppyyttää itseään välillä vähän liikaakin, siis oikea laulava lapanen. Kisoissa Nekku keskittyy olennaiseen. Se on koppa päässä -kihnutuksen mestari, hauskuuttaa usein vielä esittelyssäkin treenaria tunkemalla päänsä haaroihin ilman mitään ennakkovaroitusta. Nekun tempauksista voisi kirjoittaa kirjan, Taimiaho naurahtaa. Nekku pääsi koejuoksuihin heti, kun sille aukeni siihen iän puolesta mahdollisuus. Koira ehti juosta pari virallista starttia jo syksyllä Varsinainen treenaus alkoi seuraavana talvena meidän omistajien toimesta. Ensimmäisen virallisen starttinsa Nekku voitti hyvällä ajalla. Paikkana oli Tampere ja matka oli 480 metriä. Uran huippuhetkiä ovat olleet Turku Classicin voitot, kasvattajakilpailun voitto sekä Kuljetus Haverinen Stayer Cupin voitto rataennätysajalla. Ja onhan niitä hyviä hetkiä ollut muitakin, kaiken kaikkiaan Nekku on tähän mennessä voittanut 19 kertaa, Taimiaho kertoo. Taimiahot pyrkivät kilpailemaan Nekun kanssa mahdollisimman paljon kauden aikana, sillä Nekku pitää säännöllisestä kilpailemisesta. Alkukaudesta Nekku tosin painii aina valeraskausvaivojen kanssa, ja kesäkuun loppupuolelle pidetään siksi kisataukoa. Nekun pahimmat loukkaantumiset ovat Taimiahon mukaan sattuneet kisakauden ulkopuolella, yleensä metsässä rymytessä. Kevättalvella 2006 Nekku juoksi oksaan sillä seurauksella, että sen vatsalihas repesi melkein irti. Aiemmin samana talvena Nekku oli ottanut lähituntumaa lumen alla piileskelevään piikkilankaan, jolloin tarvittiin myös eläinlääkärin apua. Radalla ei onneksi ole tullut mitään varvasvälivekkiä pahempaa. Nekussa on kyllä ollut ainesta voittajaksi ihan alusta asti. Neiti on kyllä niin mahtava persoona, että olisi maailman ihanin ihan pelkkänä kotikoiranakin. Nekku on elementissään niin sohvalla, pellolla kuin radallakin, Taimiaho toteaa. Veteraanikausi ja pentuja! Kisakaudella, kisojen välillä Nekun treeni on lähinnä palauttavaa jolkottelua. Kisakauden ulkopuolella Nekku nauttii paljon vapaasta liikunnasta, mielellään vaihtelevissa maastoissa. Nekku vaatii paljon huomiota, rapsutuksia ja korvienvälihoitoa. Se toimii sekä yksin että koiraporukassa. Lihashuoltona on kevyttä hierontaa ja venyttelyä Ruokana annamme lihaa, nappuloita ja piimää. Nekku on ruoan ystävä ja herkkä lihomaan, joten kaikki paitsi piimä punnitaan. Lepoa täytyy olla riittävästi, koiraa seuraten. Kun tekee kaiken koiran ehdoilla, ei voi mennä pahasti metsään. Meillä Nekku määrää tahdin, Taimiaho tietää. Ensi kausi on jo Nekun veteraanikausi. Taimiaho paljastaa, että sitten on pentujen aika. Toivomme, että Nekku saa nyt vielä tuon veteraanikauden juosta ehjänä ja nauttia kisaamisesta. Taimiahot ennustavat seuraavan kauden parhaita koiria viime kauden kokemuksella. Veikkaamme, että Extra Dividendin ja Snowy Joeyn jälkeläiset ovat edelleen kovaa valuuttaa. Saavutukset kaudella 2007 puhukoot puolestaan, Taimiahot summaavat. 15

14 Kuva: Anu Lahdenpohja Vuoden 2007 whippetit Kuva: Anu Lahdenpohja Barrichello Delaware DELAWARE Vuoden whippet narttu Synt Vuonna 2007: 6 starttia (4-2-0) Voitot 67%, sijoitus 100% Ensimetri cup I Kasv. Kennel Maxwin Antti Ruotsalo Omistaja ja treenari Sirpa ja Ari Tiihonen 16 Avoin (väh. 4 starttia juosseet) 1.Terminator 81,5 Vuoden whippet 2.Zephyros 51,25 Vuoden tulokas 3.Barrichello 40,25 Vuoden veteraani 4.Delaware 30 Vuoden narttu 5.Ariel 28 6.Alfred 28 7.Twister 27 8.Filur 21,75 9.Billy The Kid Al Capone 20 Sprintteri (väh. 4 starttia juosseet) 1.Terminator 71,5 Vuoden sprintteri 2.Zephyros 43,25 3.Barrichello 39,25 4.Billy The Kid 21 5.Filur 19,75 6.Alfred 17 7.Ariel 16 8.Elegant 15 9.Delila Al Capone 10 BARRICHELLO Vuoden whippet veteraani Synt Vuonna 2007: 10 starttia (2-4-2) Voitot 20%, sijoitus 80% Finn-Speeds SM II Yhteensä: 54 starttia ( ) Kasv. Kennel Speed On Ari Antikainen Omistaja ja treenari Kari Tuomola Kasvattaja: Iiris Leskinen, Ari Antikainen 1. Millä tavalla valmistauduitte kauteen 2007? Treenatessa kestävyysharjoittelua ei ollut juuri ollenkaan. Spurtteja sen sijaan entistä enemmän. 2. Oliko kauden alussa millaisia tavoitteita ja miten ne mielestänne toteutuivat? En ajatellut että enää voittoja lähdetään hakemaan. Mutta tulihan niitäkin. Kiitos veteraanilähtöjen. 3. Ketkä olivat pahimmat kilpakumppanit kuluneella kaudella? Pahin kilpakumppani oli velipoika BILLY THE KID. Joka vei veteraanicupissa niukan voiton. 4. Kauden huippuhetki? Kauden huippuhetki oli kun Vili 6v. Syntymäpäivänsä kunniaksi otti sm-hopeaa. Se oli koko urankin parhaita hetkiä, sprintti derpy voittojen ohella. 5. Mitä koirat syövät, entä lisäravinteet? Koirani syövät pääasiassa nappuloita. (FRANK S PERFORMANCE) höysteenä: 1. jauheliha ja raejuusto 2. kala 3. kana tai kalkkuna 4. munankeltuainen ym. Lisäravinteita en ole antanut. 6. Ensi kauden tavoitteet ja suunnitelmat? Kun tämä 1. veteraanikausi alkoi näin hyvin, niin toivotaan ensikaudelle samaa menestystä. Tosin sieltä on tulossa uusia kovia veteraaneja mukaan, joten tavoite on kova. Pentukoiran tulo taloon toi uutta piristystä treeneihin. katsotaan mihin uudet kujeet riittää. 7. Terveiset kilpakumppaneille sekä muille whippettien treenareille: Toivottavasti saataisiin lisää wipukoita GRL:n hyvätunnelmaisiin kisoihin. 1. Millä tavalla valmistauduitte kauteen 2007? Lenkkeilemällä paljon, paljon ja paljon. Liikettä koiramme saavat runsaasti, kun me molemmat haluamme lenkkeillä ja harvoin lastenhoidollisista syistä pääsemme yhdessä lähtemään. 2. Oliko kauden alussa millaisia tavoitteita ja miten ne mielestänne toteutuivat? Eipä oltu osattu juurikaan tavoitteita asettaa viime kesälle, lähdimme lähinnä uteliaina katsomaan, millaista kilpaileminen GRL:n puolella on. 3. Pahimmat kilpakumppanit kuluneella kaudella? GRL:N puolella kilpailevat whippetit ovat kaikki kovia kavereita, kyseisen kilpailupäivän kunto ratkaisee! 4. Kauden huippuhetki? SVKL:n Suomenmestaruus! GRL:n puolella ehkä hienoin hetki oli Tampereen uusi rataennätys. 5. Mitä koirat syövät, entä lisäravinteet? Kaudella 2007 koiramme söivät kotitekoista ruokaa perustuen raakaan lihaan, emme harrasta lisäravinteita. Syksyllä mukaan on otettu kuivamuonakin. 6. Ensi kauden tavoitteet ja suunnitelmat? Joka kilpailuun lähdemme kisaamaan voitosta Terveiset kilpakumppaneille sekä muille whippettien treenareille? Liikutaan paljon koiraystäviemme hyväksi ja pidetään lippu korkealla! ZEPHYROS Vuoden whippet tulokas Synt Vuonna 2007: 9 starttia (1-3-4) Voitot 11%, sijoitus 89% Sprintti derby II, Finn-Speeds SM III Kasv. Kennel Homely Luck s Omistaja ja treenari Maria ja Juha Jauhiainen 1. Millä tavalla valmistauduitte kauteen 2007? Vähensimme mäkitreeniä. Lisäksi muokkasimme treenejä tavallaan löysemmiksi, mutta vastaavasti lisäsimme treenikertoja. Säännöllinen hierontakin kuului

15 Kuva: Jonna Tunkkari Zephyros Terminator valmistautumiseen, kuten ennenkin. Nemon lihashuoltoon jouduttiin muutenkin kiinnittämään enemmän huomiota, sillä sitä kiusasi jo elokuun 2006 loukkaantumisesta lähtien vaivannut ongelma lapojen välissä. Lisäksi kiinnitimme huomiota entistä paremmin jarrunappuloiden suojaamiseen, sillä ne tuppaavat Nemolla aukemaan jo ihan kesän treeneissäkin. Tassuongelmia oli vähemmän kuin edelliskaudella, mutta niidenkin takia Nemo oli muutamia kertoja talven aikana telakalla. 2. Oliko kauden alussa millaisia tavoitteita ja miten ne mielestänne toteutuivat? Pysyä terveenä. Lisäksi tavoitteena oli vuoden Tulokas-tittelistä kisaaminen sekä muutenkin hyvät juoksut. Terveyden suhteen kausi oli onnistunut, ja toiseen etujalkaan säteillyt, ilmeisesti lavoista johtunut ongelma ei enää juuri häirinnyt. Myös Tulokas-titteli rapsahti tilille. Sen sijaan suoritustason ylläpitäminen ei vielä onnistunut. Nemon kausi oli hyvin epätasainen; välillä poika pinkoi komeasti kärjen tuntumassa, mutta seuraavissa kisoissa saattoi suoritus olla selvästi huonompi. 3. Ketkä olivat pahimmat kilpakumppanit kuluneella kaudella? Kausi oli niin epätasainen, että tähän voisi oikeastaan luetella kaikki kaudella 2007 juosseet whippetit. Tietysti nopeat, kokeneet kisakonkarit tarjosivat aina kovan haasteen. Tiukkoja vääntöjä syntyi erityisesti Barrichellon kanssa. 4. Kauden huippuhetki? TSGK:n kolmoisvoitto Sprintti Derbyssä ja siinä Nemon toinen sija. 5. Mitä koirat syövät, entä lisäravinteet? Ruokaa. Paljon ja mielellään. Ruokavalio on sekalainen kombinaatio nappulaa, LIHAA, kasvissoseita, kananmunaa, raejuustoa, puuroja jne. Lisäravinteina toimivat erilaiset vitamiinit tarpeen ja tilanteen mukaan. 6. Ensi kauden tavoitteet ja suunnitelmat? Löytää tasainen suoritustaso ja pysyä terveenä. Näistä lähtökohdista olisi tarkoitus lähteä haastamaan kovinta kärkeä. Omistajat kun ovat sitä mieltä, että Nemossa piilee vielä se yksi lisävaihde, jota ei ole vielä tähän mennessä löytynyt. Siitä on kuitenkin ollut nähtävissä pieniä pilkahduksia muutamissa, yksittäisissä kisoissa. 7. Terveiset kilpakumppaneille sekä muille whippettien treenareille: Nemo taustajoukkoineen toivottaa vanhat ja uudet whippetharrastajat tervetulleiksi mukaan kisailemaan! Mitä enemmän on koiria, sitä parempia ja tasaisempia kilpailuja ja lähtöjä saadaan aikaan. Ja sitä mielenkiintoisempaa on sitten myös harrastaa ja seurata kilpailuja. Pidetään whippet-racing lippu korkealla! Terveisin Maria ja Juha sekä whippet-pojat. TERMINATOR Vuoden whippet Synt Vuonna 2007: 9 starttia (8-1-0) Voitot 88%, sijoitus 100% Sprintti Derby I, Finn-Speeds SM I Kasv. Kennel Hitlines Sari Lampinen Omistaja ja treenari Maria ja Juha Jauhiainen 1.Millä tavalla valmistauduitte kauteen 2007? Vähensimme mäkitreeniä. Lisäksi muokkasimme treenejä tavallaan löysemmiksi, mutta vastaavasti lisäsimme treenikertoja. Samalla treenimetodimme alkoivat tukea entistä enemmän keski- ja lyhyitä matkoja, joten Papulle sopi kaudella 2007 paremmin 280 m, 325 m sekä 350 m kuin esim. 480 m. Säännöllinen hierontakin kuului valmistautumiseen, kuten ennenkin. Tuttu hieroja tunsi jo Papun lihaksiston mikä helpotti lihasjumien tunnistamista ja niiden poistoa. 2. Oliko kauden alussa millaisia tavoitteita ja miten ne mielestänne toteutuivat? Pysyä terveenä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan: juosta hyvin. Tähän hyvin juoksemiseen sisältyi siis niin tulosten tasaisuus kuin arvokilpailuiden kirkkaimmista mitaleista kilpaileminenkin. Tavoitteet toteutuivat hyvin. 3. Ketkä olivat pahimmat kilpakumppanit kuluneella kaudella? Edellisvuosien menestyjät. Näistä etenkin Billy The Kid oli kovassa kunnossa, ja Topi olikin ainoa, jolle Papu kuluneella kaudella GRL:n puolella hävisi. Harmi vain, ettei Topi ottanut osaa arvokilpailuihin. BS-Jaymes oli myös tuttu vastus, ja tarjosikin totuttuun tapaan kovan vastuksen. Harmi vain, etteivät nämä kaksi vanhaa kisakumppania saaneet ottaa mittaa toisistaan useammin kauden 2007 aikana. Olisimme kaipailleet koitoksiin myös muita BS-pentueen jäseniä. Uusista haastajista voisi mainita saman perheen Zephyroksen, joka onnistuessaan taisteli kärkisijasta. Ehdottomasti mainitsemisen arvoinen on myös Tiihosten narttu Delaware, kaudella 2007 Suomen nopein narttu. 4. Kauden huippuhetki? Niitä oli monia. Ensimmäiseksi tulee mieleen tamperelaisten juhlinta Sprintti Derbyssä, jolloin TSGK otti kolmoisvoiton. Terminator ensimmäinen, Zephyros toinen ja Alfred kolmas. Tietysti Papun kauden kohokohta oli myös SM-voitto, vaikka kaikki parhaat eivät olleetkaan paikalla. Komeita voittoja olivat Hyvinkään saatu tiukkaakin tiukempi voitto Delawaresta, sekä kauden viimeinen sijoituslähtö, jolloin Papu teki hienon 325 m: n ennätyksensä. 5. Mitä koirat syövät, entä lisäravinteet? Ruokaa. Paljon ja mielellään. Ruokavalio on sekalainen kombinaatio nappulaa, LIHAA, kasvissoseita, kananmunaa, raejuustoa, puuroja jne. Lisäravinteina toimivat erilaiset vitamiinit tarpeen ja tilanteen mukaan. 6. Ensi kauden tavoitteet ja suunnitelmat? Säilyttää hyvä terveys ja tasainen suorituskyky. Tavoitteena on päästä osallistumaan kauden tärkeimpiin kisoihin ja menestyä niissä. Valmistautumista on tosin haitannut nyt lievä loukkaantuminen sekä siitä ja keleistä johtuva vähäinen treeni. 7. Terveiset kilpakumppaneille sekä muille whippettien treenareille: Papu taustajoukkoineen toivottaa vanhat ja uudet whippetharrastajat tervetulleiksi mukaan kisailemaan! Mitä enemmän on koiria, sitä parempia ja tasaisempia kilpailuja ja lähtöjä saadaan aikaan. Ja sitä mielenkiintoisempaa on sitten myös harrastaa ja seurata kilpailuja. Pidetään whippet-racing lippu korkealla! Terveisin Maria ja Juha sekä whippet-pojat. Kysymykset: Camilla Kaasinen 17

16 Teksti: Mikko Pynnönen Kuvat: Jonna Tunkkari Greyhound Racing Gaa 2007 Vuoden Koirat Kausi 2007 huipentui perinteisesti gaalaan, joka tällä kertaa järjestettiin Jyväskyläläisessä Sokos Hotel Alexandran kokoustiloissa. 18 Päivä aloitettiin luennoilla, joista ensimmäinen oli eläinlääkäri Jouni Niemen Kotikonstit koiran haavojen hoidossa. Välillä maisteltiin hieman voileipiä ja jatkettiin ELT Merja Hellemannin luennolla Koiran ruokinta. Asiapitoista asiaa alusta loppuun. Luentojen jälkeen oli pientä tauon tapaista, jota seurasi buffet-illallinen. Vatsat täynnä kokoonnuttiin samoihin kokoustiloihin katselemaan videolta ja palkitsemaan vuoden 2007 ansioituneimpia koiria: 75 starttia: Starmie om. Waltteri Haurunen Speed Messiah om. L & K Salonen 50 starttia: Hawk Annikka om. Kennel Run-Up Jack the Hawk om. Kennel Run-Up Radiant Midwife om. T & H Taimiaho Royal Vetman om. Sari Saarinen Sorija om. Mirja Piranta High Five om. Nina Sulonen Better Man om. H Tiala&S Kelahaara Barrichello om. Kari Tuomola 1-luokan diplomit Batseebone om. H Nuojua & Jimi Toivoniemi Happy Feet om. Nina Sulonen Hasty Night om. Tanja Kuutti&Esa Ceder Jaguarseejunior om. Minna&Marko Turunen Pharazon om. P & H Magnusson Vuoden whippet veteraani Barrichello om. Kari Tuomola Vuoden whippet tulokas Zephyros om. Maria ja Juha Jauhiainen Vuoden whippet narttu Delaware om. Sirpa ja Ari Tiihonen Vuoden whippet Terminator om. Maria ja Juha Jauhiainen Vuoden veteraani Starmie om. Waltteri Haurunen Vuoden tulokas Happy Feet om. Nina Sulonen Vuoden Stayer Radiant Midwife om. T & H Taimiaho Vuoden Sprintteri Pinwheel om. Anna&Jussi Loukola Vuoden narttu Cream em Mate om. Niko Hynninen&Minna Knuuti Vuoden koira Jaguarseejunior om. Minna&Marko Turunen Vuoden harrastaja Minna Turunen Vuoden harrastajan valintaa vaikeutti huomattavasti se, että monien ehdottama Minna Turunen istui valintaraadissa. Aloitettiin salaistakin salaisempi operaatio johon kuului paljon juonittelua, salakähmäisyyttä ja pari kommellusta. Vielä sekuntia ennen nimen julkaisua, Minna luuli Vuoden harrastajan olevan joku aivan toinen. Niin saatiin palkinnot jaettua ja juotiin vielä iltateet ennen nukkumaan menoa, jotta aamulla aikaisin heräisi hotellin tarjoamalle aamupalalle. Joka olikin oikein maittava kuulemma. Gaalasta jäi paljon käteen ja ensi vuonna tavataankin sitten Tampereelle, jolloin päästään TSGK:n järjestämiin pippaloihin. Niitä odotellessa.

17 la 1. luokan diplomit Gaalaväkeä Puheenjohtaja Repa Rantala Starttilautaset Starmien pokaali 19

18 Whitewish-kuvat:Piia Marttinen Tuonteja 1. Miksi juuri tämä uros/narttu? 2. Miten koiran osto järjestyi/tapahtui? 3. Entä matka Suomeen? 4. Miten sopeutuminen uuteen kotiin sujuu? 5. Kerro koiran luonteesta. 6. Mikä on ollut suurin/hauskin ihmetys uudessa ympäristössä tulokkaalle? 7. Kerro koiran suvuista (sekä saavutuksista). 8. Tulevaisuuden suunnitelmat? 20 Whitewish, isänä toimi Solve The Puzzle kun emänä oli Bens Leader. Valkoinen narttu, jolla salaman iskusta muistoksi jäänyt musta pläntti keskellä päälakea. Omistajina Mikko Pynnönen ja Greysport team. Syntynyt Toni Rämön kasvatteja. Whitewish, kotoisemmin Irma tuli Suomeen kesällä , 2. Vaihtoehtoja oli muutama muutamalta eri kasvattajilta, jotka vaikuttivat sukutaulunsa puolesta aika tasavertaisilta. Lopullinen ratkaisu taisi tulla ihan vaan kuvien ja tuttujen yhteyksien takia. Vuoriluoman Pekka Greysportista oli nähnyt Irman livenä. Osto tapahtui perinteisesti rahalla. 3. Irma ehti juosta Irlannissa trialit, kun päätettiinkin tuoda tyttö Suomeen. Pekka otti ja lähti pakettiautolla hakemaan nipun koiria ja samaan kyytiin saatiin vielä Irma mahtumaan. 4. Uuteen kotiin sopeutuminen näytti aluksi olevan perin hankalaa. Lähes kaikkea ihmeteltiin ja säikyttiin. Ihmiset kierrettiin mahdollisimman kaukaa, mutta sitten esimerkiksi koirapuistossa oltiin vieraiden koirien kanssa kuin kala vedessä. Sitten aikoi kotiutuminen kiihtyvällä vauhdilla ja nopeasti Irma oli kuin mikä muu koira tahansa, joka olisi elänyt kaupunkiolosuhteissa koko elämänsä. 5. Irma on hyvin, hyvin aktiivinen. Toinen lepopäivä peräkkäin alkaa olemaan jo hyvä syy juoksennella pientä ympyrää pienellä pi- Whitewish

19 halla, koirahuoneessa, olohuoneessa ja repiä makuualustaa siinä sivussa riekaleiksi. Hyvin ulospäin suuntautuva reipas tyttö jolla on oma tahto, mutta kuitenkin tottelee paremmin kuin hyvin. Ja nopea oppimaan. Ei varmasti sanoisi pahaa sanaa kenellekään, jos nyt puhua osaisi. Tulee varmasti kutsuttaessa metsälenkillä luokse, jos vain ei pupuja tms. näy. Sen verran kuitenkin pitää seurata, kun se ehtii hetkessä kauas todella kauas. 6. Oikeastaan kaikki on ollut uutta ja ihmeellistä. Televisio, ikkunasta heijastuva kuvajainen, sisätilat yleensä. Mutta suuremmaksi ongelmaksi osoittautui laminaattilattia. Enpä ole ennen nähnyt, kun koira kävelee kynsien varassa. 7. Isänä siis australialainen Solve The Puzzle, joka on näyttänyt kyntensä ja vähän muutakin siitosuroksena. Ennen mahtisonnin uraa uros ehti voittaa muutaman arvokilpailun Myös Minna Turunen käytti juuri ko. urostaan Pepperseepearlille. Solve The Puzzle siirtyi autuaammille juoksuareenoille kesäkuussa Emänä tunnettu Bens Leader ehti voittaa kisan jos toisenkin englantilaisten maassa. Tätä nykyä koira majailee Kovasilla Suomessa. Irman veljistä pari on jo aloittanut juoksu-uransa. Burnt Toast on juossut Englannissa itsensä luokkaan A4 ja Puzzle Solver niinikään Englannissa luokkaan A2. 8. Jahka saadaan koejuoksut juostua, niin alan katsomaan sopivaa seinää palkintomantteleille. Kun ollaan voitettu kaikki mahdollinen, niin vuorostaan katsotaan sopivaa sulhasta Irmalle. Pentuja tulee kaksitoista. Mikko Pynnönen Sword of Light, isä Hondo Black ja emä Ellens Mercedes, musta uros valkoisin pilkuin, omistajat Aleta Tuomala ja Jussi Loukola, syntynyt Kasvattaja Eleanor Riley. Tuli Suomeen 12/07. 1.,2: Olimme reilulla porukalla katsomassa Irlannin Derbyn finnalia v. 2005, kun vuokrasimme auton ja lähdimme tutustumaan Ellen s Kenneliin. Siellä kiertäessämme silmiini osui yhdessä kopissa kaksi tosi riehakasta ja iloista koiraa.heti innostuin toisesta, joka tuolloin oli suklaanruskea ja täplikäs: en ollut ikinä nähnyt sen väristä Greytä.( ruskea olikin vauvakarvaa ja melko musta se on nyt) Kyselin ja kuulin sen olevan myyty Michael Dunnelle. Se siis ei ollut myynnissä. Se jäi kuitenkin mieleen ja rupesinkin siitä iltariennoissamme pohdiskelemaan. Sainkin Toivoniemen Jounin kyselemään koirasta lisää ja suku vaikutti lupaavalta. Hän lähti myös mukaan ostoon meidän kimppaan, Eleanor Riley toimi välittäjänä tässä. Kolmistaan perustimme Northern Lights Syndikaatin ja jätimme sinne kilpailemaan. Ikävä kyllä siinä kennelissä asiat eivät lutviutuneet ja siirsimme koiran Jäppisen Tommille treeniin. Sen jälkeen koira paransi jatkuvasti luokitustaan Suomeen tuloonsa saakka. 3. Tulo Suomeen ajoittui ja ratkesi kun Tommi ja Sanna päättivät palata suomeen ja pakkasivat melko reilun ja monirotuisenkin koiralaumansa kahteen autoon ja päräyttivät tänne. Siitä tulikin sitten Jussin ja mun koira. 4,5,6. Me oltiin kovasti odotettu Tommya ja oltiin laivasatamassa ennen aamukuutta vastassa. Kun Tommi, Sanna ja Tommy tulivat, niin kyseltiin kovasti, voiko antaa piimää, riisiä yms, johon Tommi totesi: syö ihan mitä vaan. Sitten lykättiin poika meidän autoon, johon se heti kotoisasti meni loikoilemaan viitsien välillä vilasta laiskasti Länsiväylän liikennettä: no stress. Ja niin kuin Tommi oli sanonut: Tommy on maailman iloisin grey: häntä heiluu ihan mitä vaan oltaisiin tekemässä, joten meillä kotona tutustuminen viiteen greyhyn ja pumiin meni hännän vinhasti pyöriessä. Ensimmäinen yö taas tällä vain ulkotarhassa ja kopissa oleskeella meni näin: suoraan sänkyyn, lepo ja siinä asennossa meidän välissä aamuun saakka.ei mikään kovin arka tai vierastava siis. Ihan kuin olisi aina ollut meillä. Tarhakoirana se ei ole kenneleissä nähnyt pahemmin muita kuin greytä, Tommin ja Sannan muunrotuiset Puppy ja Ruby poikkeuksena, niin se ei tainnut pitää meidän pumia oikeana koirana. Kun hirviömatriarkkamme Lupen 14 v. komensi ja tehosti näykkäsyllä, oli Tommy antanut takaisin ja tikkejähän siitä tuli. Vähän aikaa mietimmekin, voiko niitä pitää ulkona vapaana yhdessä mutta nyt ne ovat tottuneet toisiinsa ja Lupen pummasikin eilen Tommia leikkimään pihalla. Kävelylenkeillä kuitenkin olemme vähän varuillamme kun vastaan tulee pieni koira, koska Tommyn ilmeessä paistaa kauas SAALIS. 7. Tommyn isä Hondo Black on noussut jatkuvasti Irlannin siitostilastoissa ja periyttänyt hyviä keskimatkan ja stayer-koiria.tällä hetkellä se on siitosurostilaston viidentenä (Irlanti ja Englanti) Emä Ellens Mercedes (Top Honcho-Enchantment). Sen muuten toi vuosi sitten Suomeen Mäen Eija tarkoituksena tehdä kenties täällä vielä yhdet pennut. Tommyn kaksi veljeä ja sisko ovat kisanneet myös ihan mukavasti. Tommy itse ei ehtinyt kisata kovin montaa kisaa. Tähän oli syynä ensin sairastuminen Ellenillä, sitten treenarin vaihto ja se, että kun kilpakirjat vie radalle, pitää aina odottaa saavansa kutsun kisaamaan ja se tuntui olevan hidasta touhua. Tommy kuitenkin paransi joka kerta paria epäonnista kisaa lukuunottamatta nostaen luokkansa viimeksi A 4:ksi. Loppujen lopuksi koira oli hyvä lähtijä: ensimmäinen splitti Clonmelissa 2.93.Harjoituksissa meni lujaa sekä sprintti että keskimatka. Myös loppunousuja nähtiin epäonnisten lähtöjen jälkeen. 8. Toivomme tietysti koiran pysyvän ehjänä ja kunnossa ensi kauden. Se täyttää jo neljä vuotta kesällä joten nyt olisi näytettävä jos on näytettävää. Koira on pienikokoinen, kisapaino on ollut 28,5 kg ja se on kisannut itse asiassa vähemmän kuin Suomen koiramme, joten ainakaan loppuun juoksutettu se ei ole, joten suunnitelmissa olisi tietty ehjä ja mukava kisakausi. Aluksi pitää tietysti totutella sisälaitavieheeseen. Aleta Tuomala Sword of Light 21

20 Vuoden Harrastaja 2007 Teksti: Elina Kaila Kuvat: Jonna Tunkkari Raadin perusteluita: Tätä lajia ei olisi olemassa ilman aktiivisia harrastajia. Kisojen toimihenkilöiden lisäksi tekijöitä tarvitaan niin kerho- kuin liittotasollakin. GRL:n vuoden 2007 harrastaja Minna Turunen on kunnostautunut kaikissa näissä. Hän on ahkera vastuunottaja, joka huomatessaan epäkohdan myös tarttuu toimeen sen korjaamiseksi. Minna Turunen Minna ei vielä tiedä olevansa vuoden harrastaja. Minnalle on jo selvinnyt, kuka on vuoden harrastaja. Onneksi olkoon! Kuvailisitko ensin tunnelmiasi kun kuulit, että sinut on valittu GRL:n vuoden harrastajaksi? Kiitos! Minua hieman huijattiin, joten se mitä mietin on aika lailla painokelvotonta. Diplomaattisesti sanottuna hieno vedätys joka onnistui, yllätys oli täydellinen. Miten päädyitte greyhound racing-harrastajiksi? Törmäsin muistaakseni Apu-lehdessä juttuun adoptio greyhoundeista. Jutun lopussa oli pieni juttu racingistä yleensä ja nettiosoitteita. oli helpoin kirjoittaa. Samana syksynä meille tuli ensimmäinen grey eli Pepperseepearl. Olet jo saavuttanut paljon menestystä greyhound racing-urallasi, mitä saavutusta /saavutuksia arvostat korkeimmalle? Entä onko jotain titteliä mikä vielä erityisesti kiinnostaisi? Pepin GP-voitto tuli tarpeeseen. Se oli hieno voittojuoksu jonka aikaa ei ole vieläkään kukaan edes lähestynyt. Ketun Suomenmestaruus oli hieno kokemus. Arvostan SM-kisoja korkealle ja sen voittaminen oli kauden päätavoite, joten loistava fiilis jäi. Paras kaikista on kuitenkin jackpotti OAKSissa ja Masterissa Tuplavoiton huuma oli uskomaton. Olet myös aloitellut uraa kasvattajana, mitkä ovat tulevaisuudentavoitteesi tällä saralla? Pikkuhiljaa ja harkiten. Kisaaminen on täydellisyyteen pyrkivälle helpompaa, joten se pysyy pääsuuntana joka tapauksessa. Pennut on aivan ihania ja samassa paketissa tulee myös paljon uusia kavereita kasvattien uusista omistajista. Olen nartun siitokseen käyttämisestä sen verran hysteerinen että liukuhihnalta meille ei koskaan pentuja tule. Peppi paisuu tuossa parhaillaan kohti toista pentuettaan ja sen jälkeen sitten katsellaan kuka tekee ja milloin. Erittäin antoisaa kasvatustyö kuitenkin on iloineen ja suruineen. Tärkeintä tässä kuitenkin on, että uusi omistaja ja koira ovat tyytyväisiä itseensä ja toisiinsa, sitä on kiva katsoa. Monet kieltäytyvät toimihenkilötehtävistä vedoten siihen, että heillä on kilpaileva koira. Teillä on kisoissa mukana useita kilpailevia koiria ja pieni lapsi ja silti teitä näkee toimihenkilöinä. Mikä on salaisuutenne? Kisoja nyt vaan ei ole ilman toimihenkilöitä. Itse ollessani kilpailunjohtajana sain hyvän perstuntuman mitä on kun porukasta on pulaa.. Minulla on siis tahto auttaa jos voin. Olen mennyt töihin kun on pyydetty tai tarjoutunut itse vapaaehtoiseksi. Jos joku tehtävä tai aika ei vaan käy sanon suoraan eikä mitään ongelmia ole moisesta tullut. Ennen kisoja kuitenkin laitetaan koirat kisavalmiiksi ja loppu on odottelua. Se ehtiikö siinä töihin riippuu koirien määrästä ja siitä miten ne sijoitettu lähtöihin. Jos joka toisessa lähdössä on koira tai on koiria molemmilla matkoilla töissä olo ei onnistu. Tottahan tämä vaatii jotain myös perheeltä. Marko on Monan kanssa silloin kun olen töissä tai koiran kanssa. Kyllä sekin työstä käy. Olisihan se kiva puhua kavereitten kanssa puutaheinää koko ajan, mutta mulle kisat eivät ole niinkään seurustelupaikka, kun on muutenkin aavistuksen antisosiaalinen. Työ ja koirien kisaaminen pitävät päivän hyvin paketissa. Mikä on parasta tässä harrastuksessa? Koirat, kisat ja jännitys Mitä haluaisit kehittää ja miten? Kehittämiskohteita on varmasti paljon ja moneen niistä voisi itsekin kuvitella tarttuvansa. Ratojen ja kilpailutoiminnan tulisi kuitenkin olla kaikkien ykkösprioriteetti. Tarvitaan pysyviä, toimintaan ja saamaansa vastineeseen tyytyväisiä sponsoreita, jotka panostaisivat vuodesta toiseen kisojen palkintoihin ja miksi ei radan ylläpitoonkin. Meillä on myös kaksi vanhan mallista rataa, jotka kaipaavat kipeästi päivitystä. Molemmilla radoilla tarpeet on tiedostettu ja suunnitelmiakin tehty. Niin ja sitten olisi vielä se kauan kaivattu uusi Helsingin alueen rata... Itse olen eniten kiinnostunut harrastajien opastamisesta sääntöviidakossa ja ihan käytännön asioissa liittyen kisatoimintaan. Suurin kohderyhmä ovat uudet harrastajat ja kaikesta päätellen moiselle olisi kysyntää. Myös toimihenkilö ja tuomarikoulutusta pidän ensiarvoisen tärkeänä. Ko ihmiset ovat kisojemme kulmakiviä joten heidän määrään ja tietämykseen tulisi satsata. Ilmapiiriä moni varmaan toivoisi voivansa kehittää. Emme varmasti ole ensimmäinen harrastajaporukka jossa ihmiset eivät erota asioita ja ihmisiä toisistaan. Avoimuutta ja toisten huomioon ottamista toivoisi aina kaikilta, ei se kuitenkaan loppupeleissä ole itseltä pois. Tässä ihan mietittäväksi voisin heittää, että jokainen varmaan tietää miltä tuntuu kun omaa koiraa syystä tahi toisesta kehutaan... kannataisiko laittaa vahinko kiertämään? Tulette saamaan monta hymyä takaisin. Millaisena näet tulevaisuutesi greyhound racingin parissa? Kisaamista jatketaan ja kasvatustyö kulkee siinä pienimuotoisesti rinnalla. Tällä jaolla uskon saavani aikaan niin hyvää jälkeä kuin näillä koirilla, tuurilla ja omilla voimin saa. Kasvatustyön pitäminen pienimuotoisena myös takaa osaltaan sen, ettei koiramäärä kasva ihan mahdottomaksi ja antaa samalla mahdollisuuden todella panostaa maailmalla olevien kasvattien ohjaukseen ja omistajien tukemiseen. Pääset valitsemaan vuoden 2008 harrastajaa, millaisia asioita haluat painottaa valintaa tehdessä? Toivoisin että 2008 valittaisiin tekijä. Ihminen joka olisi oikeasti tekemässä ja kehittämässä toimintaa. Ja tietenkin semmoinen oikeasti greystä sekaisin oleva, siis tyyppi jolla ei ole enää paluuta greyhoundittomaan elämään. Terveisesi muille harrastajille? Pitäkää lippu korkealla! Nimi: Minna Turunen Ikä: 31v. Kerho ja toiminta: GRL:n hallituksen jäsen vuodesta 2007, tekee kilpailulähdöt Perhe: Aviomies Marko ja tytär Mona 2v Koirat: Pepperseepearl, Crocoseecruiser, Jaguarseejunior, Arrival, Lil bit of Pixie, Fire of Phoenix, Ulladulla, Capes Francine, Moscowseemaster Saavutuksia: Vuoden koira 2007 Jaguarseejunior Suomenmestari 2007 Jaguarseejunior Masters 2007 I Jaguarseejunior OAKS 2007 I Crocoseecruiser Rataennätys Hy 680m Arrival Vuoden narttu 2005 Pepperseepearl Gp 2005 I Pepperseepearl 23