INTERCULTURAL LEARNING EXPERIENCE ILE OSALLISTUJIEN KOKEMUKSIA

Transkriptio

1 INTERCULTURAL LEARNING EXPERIENCE ILE OSALLISTUJIEN KOKEMUKSIA

2 LEONARDO DA VINCI-OHJELMA JOHDANTO INTERNATIONAL LEARNING EXPERIENCE, ESPANJA TÖISSÄ MUSEOSSA, ANDALUSIASSA! HOTELLI SEVILLASSA VIENTO SUR TEATRO INTERNATIONAL LEARNING EXPERIENCE, RANSKA BRASSERIE KIELIKOULUA JA HOTELLITÖITÄ INTERNATIONAL LEARNING EXPERIENCE, SAKSA TOIMISTOTYÖNTEKIJÄNÄ SAKSASSA KANSAINVÄLISIÄ TAPAHTUMIA BERLIINISSÄ AUTOALALLA SAKSALAISEN HOTELLIN ARKEA 2

3 LEONARDO DA VINCI-OHJELMA Intercultural Learning Experience -hanke saa rahoituksen Leonardo da Vinci -ohjelmasta, joka on apurahaohjelma työmarkkinoilla oleville henkilöille. Ohjelmassa tuetaan ammatillisen koulutuksen kehittämistä eurooppalaisessa yhteistyössä. Leonardo da Vinci -ohjelman kautta Euroopan unioni rahoittaa erilaisia liikkuvuus- ja kansainvälisiä kehittämishankkeita, joiden tavoitteena on kehittää ammatillisen koulutuksen laatua sekä innovatiivisia koulutusmuotoja. Tavoitteena on edistää työllistymistä saamalla ammatillinen koulutus vastaamaan paremmin työelämän tarpeita. Yksittäinen ihminen voi hyötyä Leonardo da Vinci -ohjelmasta osallistumalla johonkin ohjelman alahankkeeseen kuten Allianssin nuorisovaihdon koordinoimaan ILE-hankkeeseen. 3

4 JOHDANTO Intercultural Learning Experience (ILE) on vuotiaille työttömille ja työelämässä tai -harjoittelussa oleville suunnattu ohjelma. Hanketta rahoitetaan Euroopan unionin Leonardo da Vinci -ohjelman kautta. Ohjelmamaita ovat Espanja, Ranska ja Saksa. ILE -ohjelman kesto on 9-12 viikkoa. Ensimmäiset viikot tutustutaan paikallisen maan kieleen ja kulttuuriin ja sitten työskennellään työharjoittelupaikassa, joka on valittu hakijan kiinnostuksen kohteiden ja taitojen perusteella. ILE -hanke jatkuu ja siihen voi hakea nuorisovaihdon kautta. ILE4 -ohjelmaan lähti vuosina kaksikymmentä nuorta Allianssin nuorisovaihdon kautta. Ohjelmaan osallistui Espanjassa 8, Ranskassa 7 ja Saksassa 7 suomalaista nuorta aikuista. Useimmiten ohjelmaan lähdettiin ennalta määrättyinä aloituspäivinä 2-5 hengen ryhmissä, joissain tapauksissa yksittäinkin. Allianssin nuorisovaihto on hoitanut osallistujien rekrytoinnin, matkajärjestelyt sekä perehdyttänyt osallistujat ohjelmaan. Vastaanottava partneriorganisaatio on järjestänyt osallistujille kieli- ja kulttuurivalmennuksen, työharjoittelupaikan ja majoituksen ja olleet osallistujien tukena koko jakson. Osallistujien taustat ovat vaihdelleet kovasti, mukana on ollut niin ammatillisesta koulutuksesta kuin korkeakouluistakin valmistuneita sekä myös nuoria, jotka vasta miettivät tulevaisuuden alaansa. Yhteistä näille nuorille aikuisille on ollut rohkeus lähteä toteuttamaan haavettaan ulkomailla työskentelystä. Jo useamman hankkeen kokemusten perusteella voimme todeta, että jakson jälkeen kotimaahan palaa avarakatseisempia, itsevarmempia sekä kulttuurienvälisestä kanssakäymisestä käytännön kokemusta hankkineita nuoria, jotka ovat saaneet uusia sosiaalisia ja taidollisia valmiuksia työelämää varten. Osallistujat pitivät matkan ajan oppimispäiväkirjaa ja raportoivat oppimastaan jakson jälkeen. Osallistujia kannustetaan jakamaan ulkomaan jakson kokemuksiaan kertomalla siitä erilaisissa tapahtumissa ja kouluvierailuilla sekä kirjoittamalla siitä. Tässä julkaisussa on muutamien osallistujien kokemuksia, jotka peilaavat miltä ulkomailla suoritettava työharjoittelu tuntuu siellä ollessa tai heti sen jälkeen. Toivotamme mielenkiintoisia lukuhetkiä! Allianssin nuorisovaihdon tiimi 4

5 INTERNATIONAL LEARNING EXPERIENCE, ESPANJA TÖISSÄ MUSEOSSA, ANDALUSIASSA! Saatuani tiedon, että minut on valittu Allianssin nuorisovaihtoon, olin aivan innoissani. Ensimmäinen tunne oli epäusko, nyt olin tosiaan lähdössä kahdeksi kuukaudeksi Espanjaan! Ennen lähtöä kävin mielessäni läpi lukuisia asioita: Miten pärjään vieraalla kielellä töissä? Miten sopeudun kämppiselämään ja uuteen kulttuuriin? Onko minusta ylipäätään tähän? Pikkuhiljaa tunteet selkiytyivät ja aloin ottaa selvää sekä Sevillasta että tulevasta työpaikastani. Aloitin myös espanjan kertaamisen, lueskelin vanhan espanjan kirjani kappaleita silloin tällöin. Harmitti, kun niin paljon hyödyllistä sanastoa oli päässyt unohtumaan. Ensimmäinen luomani tavoite matkalle olikin sanavaraston kehittäminen. Halusin pystyä keskustelemaan sujuvasti espanjaksi. Muut tavoitteeni olivat seuraavanlaisia: lisää itsevarmuutta, itsenäisyyttä ja uusia kavereita. Kun lähtö vihdoin koitti, olin onneni kukkuloilla, vaikka minulla olikin runsaasti kuumetta. Olen aina tuntenut itseni huono-onniseksi ja tuntui että jotain vastoinkäymisiä olikin jo odotettavissa. Kuitenkin matka Sevillaan sujui todella hyvin ja uudet kämppikset osoittautuivat mukaviksi heti alusta alkaen. Saavuimme asunnolle myöhään illalla väsyneinä, mutta tyytyväisinä. Pidimme asunnosta. Se oli tilava ja siisti, mutta erittäin kylmä! Muistan palelleeni paljon ensimmäisenä yönä ja oikeastaan muutamat ensimmäiset viikot asunnossa olivat aika tuskaisia. Talot kun on siellä suunniteltu kuumia helteitä ajatellen Ensimmäisen viikon aikana huomasin helpotuksekseni pärjääväni vajavaisella espanjan taidollani. Natiiveja oli kuitenkin hankala ymmärtää Andalusian oudon murteen vuoksi. Kaikesta huolimatta ensimmäisen viikon kielikurssi sujui mallikkaasti. Itsevarmuutta sain kuitenkin harjoitella, sillä jouduin mm. seisomaan luokan edessä ja esittelemään mainosta espanjaksi. Samassa ryhmässä oli onneksi myös suomalainen kämppäkaverini, jonka läsnäolosta sain tiettyä turvaa. Ensimmäisenä päivänä suunnistin työpaikalleni kartan avulla ja löysin perille helposti. Samaan aikaan kanssani aloitti pari muuta tyttöä, joten en ollut yksin. Meidän tuloa ei oikein oltu organisoitu, sillä ensimmäisenä päivänä ei ollut meille oikeastaan paljon työtehtäviä. Yksi vanha työntekijä lopetti sinä päivänä ja työpaikan tavan mukaisesti lounastimme yhdessä. Työnteko jäi siis vähiin muiltakin. Seuraavina viikkoina opin, mitä työni periaatteessa on. Työskentelin silloin tällöin vastaanotossa ja kaupassa, tein projektia koskien asiakkaiden kokemusta museosta, jaoin esitteitä ja suoritin pieniä, minulle annettuja tehtäviä silloin tällöin. Työpäivät sujuivat nopeasti ja olivat rentouttavaa vaihtelua Suomessa tekemälleni hektiselle ja stressaavalle työlle. Kaipasin kuitenkin enemmän. Löysin melko nopeasti oman projektini, jonka parissa puuhastelin, kun oli hiljaista. Pikkuhiljaa aloin oppia museon tavoille ja palvelemaan yhä enemmän itse asiakkaita vastaanotossa. Keräsin myös rohkeutta ja aloin vastaamaan toimiston puhelimeen, kun tarve vaati. Kaikilla oli oikeus vastata puhelimeen, ja useimmiten soitot olivat varausten tekoa näytöksiin. Kun ensimmäistä kertaa sain itse 5

6 vastaanotettua varauksen puhelimitse, tunne oli mahtava. En olisi ikinä uskonut pystyväni ymmärtämään espanjaa puhelimessa! Siitä sain runsaasti lisää itsevarmuutta. Kaiken tämän ansiosta aloin tuntea itseni enemmän hyödylliseksi harjoittelupaikallani. Hyödylliseksi tunteminen kun on minulle työssä kuin työssä tärkeintä. Loppuajasta museon asiakasmäärä moninkertaistui, jolloin myös työt lisääntyivät. Aika ei millään tuntunut riittävän ja projektin tekeminenkin jäi useina päivinä. Useita tapahtumia ja kokoontumisia järjestettiin, jolloin minun piti mm. olla tarjoilemassa. Lopussa työskentelin myös enemmän iltaisin, jolloin hommat olivat erilaisia ja veivät enemmän aikaa. Viimeisillä viikoilla vastuuni töissä kasvoi. Minut nimettiin ennen jokailtaisia flamencotanssinäytöksiä toimivan baarin vastuuhenkilöksi, sekä esitteiden jaon vastuuhenkilöksi. Olin ylpeä itsestäni, sillä tuntui hienolta olla luotettu, varsinkin näin lyhyen ajan jälkeen. Baarin pyörittämiseen kuului mm. seuraavanlaisia tehtäviä: käydä juomaostoksilla, jos tarve vaati, kirjata ylös baarin tulot ja menot, järjestää tarjoiluastiat paikalleen ja pitää huolta keittiöstä. Mielestäni onnistuin moitteettomasti ja baari tuotti reilusti voittoa, mistä olin erittäin tyytyväinen. Viimeisillä viikoillani museossa tunsin sopeutuneeni täysin. Tiesin aina mitä minun täytyy milloinkin tehdä, eikä enää ollut tylsiä hetkiä. Olin myös oppinut espanjaa niin paljon, että pystyin kokouksissa osallistumaan keskusteluun ja tuntemaan itseni hyväksi ja tärkeäksi. Keskustelutason espanja siis nykyään sujuu, mistä olen tyytyväinen, sillä tunnen saavuttaneeni yhden tavoitteistani. Arvostan suuresti, että sain tilaisuuden viettää kaksi kuukautta espanjassa. Sain uusia ystäviä, opin uusia työskentelytapoja, kuten hieman kirjanpitoa, kassan laskemista, asiakaspalvelua eri kielillä, sekä tarjoilua baarin takia. Opin myös, mitä tarkoittaa itsenäinen työskentely. Tuntui hassulta, ettei tekemisiäsi vahdittu, vaan sinuun luotettiin. Nyt tunnen onnistuneeni tavoitteissani: itsevarmuuteni koheni, opin lisää espanjaa ja myös pärjään sillä. Onnistuin myös lopulta saamaan projektini valmiiksi. Siitä tuli PowerPoint-esitys, johon diojen lisäksi lisäsin haastatteluja ja omia parannusehdotuksiani. Esitin projektini viimeisenä päivänä ja sain siitä runsaasti positiivista palautetta. Projektin tekeminen vieraalla kielellä oli suuri kynnys, varsinkin sen vapaaehtoisuuden vuoksi. Se kuitenkin kannatti. Projektin maininta näyttää hienolta työtodistukseltani, lisäsi itsevarmuuttani ja avasi itselleni uusia näkökulmia. Palasin Espanjasta monta kokemusta rikkaampana. Jenna, Espanja 6

7 HOTELLI SEVILLASSA Useamman vuoden ajan olin halunnut parantaa espanjan kielitaitoani. Viime syksynä osallistuin jälleen kansalaisopiston espanjan kielikurssille. Parhain tapa on mielestäni kuitenkin oppia kieltä paikan päällä käytännössä. Puhut espanjaa joka päivä ja kuulet espanjaa ympärilläsi päivittäin. Olin iloinen päästessäni mukaan Sevillan ohjelmaan. Tavoitteenani oli saada lisää kansainvälistä työkokemusta, oppia enemmän espanjaa sekä tutustua paremmin paikalliseen kulttuuriin. Minun lisäkseni ohjelmaan osallistui toinen nuori Suomesta, jonka tapasin lentokentällä ja matkustimme yhdessä Espanjaan. Lensimme Helsingistä Malagaan ja sieltä Sevillaan. Lentomme oli myöhässä joten myöhästyimme viimeisestä Sevillan junasta sekä bussista. Soitimme STEP:n toimistolle ja sovimme, että olemme yötä Malagassa ja otamme aamulla ensimmäisen junan Sevillaan. STEP:in edustaja tuli meitä vastaan juna-asemalle ja vei meidät pakettiautolla majoitukseemme. Jätimme laukkumme asuntoon ja kiiruhdimme kielikouluumme STEP:n edustajan kanssa. Ensimmäisten tuntien jälkeen menimme STEP:in toimistolle orientaatiota varten. Henkilökunta toimistolla oli ystävällistä. Asuimme toisen suomalaisen kanssa perulaisen miehen kanssa hänen asunnossaan. Myöhemmin asuntoon tuli asumaan myös saksalainen nuori. Asuntomme sijaitsi Sevillan keskustan tuntumassa. Asunnossa oli kolme makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja kylpyhuone sekä parveke. Jaoimme huoneen toisen suomalaisen kanssa. Eniten totuttelua vaati keittiön kaasuhella, mutta hyvin silläkin ruokaa sai laitettua kun vähän treenasi. LINC kielikoulun opetus oli hyvää ja tehokasta. Kielikurssin opettaja oli mukava ja hauska. Pääpaino kielikoulussa oli puhumisessa ja opiskelu oli intensiivistä. Opiskelimme noin viitisen tuntia päivässä ja välillä pidimme taukoja. Päivällä tai illalla tein kielikoulun kotiläksyt ja kertasin jo opittua. Espanjaa sai treenattua myös hyvin asunnolla perulaisen asuintoverimme kanssa. Kielikurssilaiset jaettiin kielikoulussa pienryhmiin kielitason mukaan. Opettaja pyrki puhumaan tunneilla vain espanjaa. Jos joku ei ymmärtänyt, opettaja yritti selittää asiat toisella tavalla espanjaksi, piirtämällä tai näyttelemällä englannin sijaan. Ensimmäinen viikko kului nopeasti. Olisi ollut mukava jatkaa kielikoulussa vielä useampi viikko. Kielikoulu järjesti myös erilaista kulttuuriohjelmaa. Mm. kiertokävelyitä eripuolilla Sevillaa, mahdollisuuksia nähdä flamenco-esityksiä, tehdä sangriaa ja näin tutustua paremmin Sevillaan ja espanjalaiseen kulttuuriin. Kielikoulussa tutustui helposti nuoriin myös muista maista. Ryhmässäni oli nuoria myös Kanadasta, Yhdysvalloista ja Isosta-Britanniasta. Ensimmäisen viikon aikana kiertelimme kaupunkia ja kävimme ulkona syömässä porukalla. Kävin tutustumassa työharjoittelupaikkaani Confortel Puerta Triana hotelliin ja allekirjoitimme paperit harjoittelusta. Olen matkustanut useammin aikaisemmin ja ollut poissa kotoa ja Suomesta pidempiä jaksoja, jonka takia sopeutuminen espanjaan sujui hyvin ja ongelmitta. Ihmisten puhuessa hitaasti ja selkeästi ymmärsin heitä ja asian yhteydestä lauseet vaikka kaikki sanat eivät olleet tuttuja. Itse puheen tuottaminen oli hankalampaa, kun sanasto ei ollut vielä niin laaja. 7

8 Ihmiset olivat todella mukavia ja ystävällisiä. Jos näytit eksyneeltä, tultiin kyselemään voidaanko auttaa ja ventovieraille tervehditään. Tunsin itseni tervetulleeksi Sevillaan. Olin harjoittelemassa hotellin vastaanotossa ja työskentelin kulloinkin vuorossa olevien vastaanottotyöntekijöiden kanssa. Olen aikaisemmin työskennellyt myös hotellin vastaanotossa joten tiesin suurimmaksi osaksi mitä odottaa työltä. Eniten minua jännitti kielitaitoni riittävyys. Maanantaina työharjoitteluni alkoi klo 9 aamulla Confortel Puerta Triana hotellissa. Perulainen asuintoveri neuvoi minulle parhaimman reitin hotellille ja piirsi sen karttaani. Ensimmäisenä päivänä kiersin huonesiivoojan kanssa hotellia ja tutustuin hotelliin paremmin. Sovimme hotellin johtajan kanssa että työskentelen aamuvuoron kanssa. Oli haastavaa tottua työkaverien erilaisiin työskentelytapoihin heidän opettaessa ne minulle omalla tavallaan. Oli kuitenkin mukava työskennellä ja tutustua useisiin eri ihmisiin. Kaikki työpaikallani olivat tosi mukavia ja auttoivat ja neuvoivat minua mielellään kielimuuriongelmista huolimatta. Alussa sain yksinkertaisempia tehtäviä ja tutustuimme varaustietokantaan asia kerrallaan. Varaustietokanta ei ollut monimutkainen ja opin sen nopeasti. Alkuviikkoina työskentelin enemmän eri ihmisten kanssa vastaanotossa vastaanoton johtajan ollessa lomalla. Vastaanoton johtajan palattua lomalta hän toivotti minut ensimmäisenä päivänään töihin kysymällä suomeksi Mitä kuuluu?, hän osasi pari sanaa suomea. Tämä oli erittäin mukava aloitus päivälle ja tervetulotoivotus. Työskentelin vastaanoton johtajan kanssa suurimman osan loppuharjoittelustani. Hän selitti minulle tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin hotellista, menettelytavoista ja miksi asiat tehtiin tietyllä tavalla. Hän oli hyvä ohjaaja ja opettaja. Vastaanotossa oli mahdollista käyttää kielitaitoa laajemminkin hotellin kansainvälisten asiakkaiden kanssa. Ajan kuluessa huomasin kehittyväni, opin uusia tehtäviä ja kommunikointi eri osastojen ja asiakkaiden neuvominen muuttui helpommaksi myös espanjaksi. Työkavereiden kanssa jutustelu paransi espanjantaitoani ja sanastoani. Päivät hotellilla olivat erilaisia. Toisinaan oli enemmän vilskettä ja toisinaan hiljaisempaa. Olin Sevillassa kuumimpaan aikaan vuodesta, mutta paikallisten mukaan sää oli leudompi kuin useampiin kymmeniin vuosiin. Seurasin paikallisten esimerkkiä ja olin sisällä tai varjossa kaikista kuumimpaan aikaan viettäen siestaa. Hotellissa oli hiljainen kausi työharjoitteluni aikana. Kuukaudet olivat kuumia ja ihmiset suuntasivat mieluummin rantakohteisiin ja työmatkalaiset olivat suurimmaksi osaksi lomalla. Sain rauhassa oppia ja harjoitella uusia asioita ilman suurta kiirettä. Asiakkaiden iloiset kasvot, kiitokset ja hyvä palaute toivat hyvän mielen työpäiviin. Työympäristö oli myös mukava ja suuri vaikutus siihen olivat työkaverit. He ottivat minut hyvin vastaan ja olivat kiinnostuneita minusta. Saatoin kysellä heiltä Espanjasta tai jos tarvitsin apua jossakin. Sain laajennettua sanastoani jutellessani heidän kanssaan. Opin enemmän espanjalaisesta kulttuurista niin työpaikalla kuin vapaa-ajalla. Hotellin asiakaskunta koostui noin puolet ja puolet lomamatkalaisista ja työmatkalaisista. Jako espanjalaisten ja kansainvälisten asiakkaiden välillä meni myös noin puoliksi. Turistien kanssa tuli juteltua enemmän ja he kyselivät enemmän kaupungista, nähtävyyksistä ja ajan vietto mahdollisuuksista. Mieleen jäi erityisesti joukko saksalaisia jalkapallofaneja. He tulivat kovaan ääneen vastaanottoon tervehtien toisia tuntemiaan asiakkaita, jotka olivat tulleet katsomaan Sevillassa pidettävää jalkapallo peliä. Meteli oli kova ja kaikki tuntuivat puhuvan yhtä aikaa. Heillä oli ryhmävaraus, mutta he halusivat huone 8

9 jaon kokonaan uusiksi. Yksi kerrallaan kaikille löytyi oikea ja mieluinen huone, sisään kirjaukset saatiin tehtyä, vastaanotto tyhjeni ja selvisimme sekamelskasta kunnialla ja hyvillä mielin. Mielestäni onnistuminen kansainvälisessä työharjoittelussa vaatii osallistujalta halua oppia uusia asioita. Tulee myös olla avoin ja sosiaalinen vaikka kielitaito rajoittaisikin. Odotukseni vaihdostani toteutuivat. Mielestäni onnistuin erittäin hyvin työharjoittelussa ja hotellilta ilmaistiin heidän olevan myös tyytyväisiä työpanokseeni. Tulin hyvin toimeen työkavereideni kanssa ja työskentely heidän kanssaan oli mieluisaa. Sain lisää kielitaitoa, opin tuntemaan espanjalaista kulttuuria sekä sain uusia ystäviä. Tunsin olevani hyödyksi hotellilla opittuani perusasiat. Englanninkielitaidostani oli myös hyötyä kansainvälisten asiakkaiden kanssa ja joskus työkollegani ohjasi kansainväliset asiakkaat suoraan asioimaan minun kanssani. Vastaanoton johtajan kanssa työskentelin suurimman osan loppuharjoittelustani ja tiimityöskentelymme sujui hyvin. Kirjasimme mm. yhdessä sisään uusia asiakkaita tiimityöskentelyllä. Kokonaisuudessaan harjoitteluni meni mielestäni hyvin. Olen työskennellyt aikaisemminkin hotellin vastaanotossa, joten hotellin toiminta oli minulle tuttua. Espanjalainen kulttuuri opetti minulle rentoutta ja kiireettömyyttä. Toivottavasti osaan soveltaa tätä myös tulevaisuudessa. Pidin Sevillasta kaupunkina ja sen tunnelmasta. Matkustimme viikonloppuisin muissakin kaupungeissa, mutta Sevilla pysyi ykkösenä ja tietenkin Sevillaan tutustuin parhaiten. Oli haikeaa palata Suomeen ja hyvästellä Sevilla ja kaikki siellä tapaamani ihmiset. Tulen jatkamaan espanjan opintojani lisää jatkossa. Suosittelen kaikille työkokemuksen hankkimista ulkomailta! Henna, Espanja 9

10 VIENTO SUR TEATRO Olin kaksi kuukautta Espanjassa, Sevillassa, Intercultural Leraning Experience vaihto-ohjelmassa, jossa pääsin tutustumaan haluamaani ammattialaan työharjoittelun kautta sekä opiskelemaan espanjan kieltä paikallisessa Linc kielikoulussa. Tilaisuus oli minulle ainutlaatuinen ja koen, että olen saanut ohjelman tarjoamista mahdollisuuksista suuren hyödyn jo ohjelman aikana, sekä uskon, että tulevaisuudessa tulen hyötymaan kaikista tietotaidoista, joita ohjelma on minulle antanut. Hakemuksissani toivoin, että työharjoittelussa minut sijoitettaisiin teatterialan pariin. Tämän ohjelmaan valittavan ammattialueen valitseminen oli minulle helppoa, sillä olen jo pitkään tiennyt haluavani suuntautua teatterialalle ja ensi syksynä (2011) aloitan koulutukseni teatterialan parissa Helsingissä, Metropolian ammattikorkeakoulussa, jossa tulevaisuudessa valmistun ammattinimikkeellä Teatteriilmaisun ohjaaja. Espanja sekä eteläisempi Eurooppa kiinnostivat minua myös. Etenkin siksi, että moni teatterimuoto on kotoisin Etelä- sekä Keski-Euroopasta, ja teatterin historia on paljon laajempi ja monipuolisempi kyseisillä seuduilla kuin Pohjois-Euroopassa tai Skandinaviassa. Oli todella hienoa päästä teatterin alkulähteille, tutustumaan maahan, jossa jo pelkkä jokapäiväinen elämä ja kulttuuri koetaan Pohjoismaisesta näkökulmasta katsoen eräänlaiseksi teatteriksi, vahvoine tunteineen, kuuluvine puheineen sekä suurine käsiliikkeineen. Jo ennen lähtöä koin, että eläminen Espanjassa tulisi olemaan kokonaisvaltainen oppimisprosessi, jossa suomalainen suorittaminen sekä säntillisyys saisi siirtyä hetkeksi sivummalle kulttuurien erot tulisivat vahvasti esiin. Uskoin, että ohjelman kautta saisin varmuutta ja vahvuutta espanjankielentaidoilleni, pääsisin kurkistamaan espanjalaisen teatterin maailmaan ja saisin aikaisempaa vahvemman kosketuksen espanjalaiseen kulttuuriin ja paikalliseen elämäntapaan aiemmin oli vain vieraillut Espanjassa lyhyitä aikoja lomaillen, mutta nyt saisin tutustua paikalliseen elämään rauhassa ja ajan kanssa. Omat tavoitteeni Intercultural Learning Experience vaihdolle olivat, että pyrkisin harjoittamaan omaa espanjaani mahdollisimman aktiivisesti koko vaihdon ajan. Tarkoituksenani oli pyrkiä edistämään espanjan kielen opiskeluani mahdollisimman paljon ja monipuolisesti. Työharjoittelun puolella tavoitteeni olivat, että ottaisin harjoittelustani irti kaiken mitä vain irti saisin. Toisin sanoen, tiedonjanoni paikallista teatterimaailmaa kohtaan oli kyltymätön, ja mieleni teki asua teattereissa ja nähdä, kuulla, haistaa, maistaa ja ennen kaikkea muistaa kaikki mitä teatterit ja niiden henkilökunta tarjosivat minun oppimiseeni. Työharjoittelupaikkani Viento Sur Teatro on pieni yksityinen teatterikoulu kaiken ikäisille teatterin harrastajille. Teatteri tarjoaa opetusta kokonaisvaltaisesti sekä näyttelijäntyöstä että teatteritaiteesta. Teatteri pyrkii antamaan ammatillista opetusta teatterin maailmasta sitä kaipaaville: vaikka kyseessä onkin harrastustoiminnan tapaan toimiva teatterikoulu, niin oppilaat sekä opettajat pyrkivät työskentelemään sillä ajatuksella, että koulutustoiminta johtaisi tulevaisuudessa jonkin muotoiseen ammattiin teatterialan parissa. Viento Sur Teatro toimii koulutuksen lisäksi itsenäisenä teatterina, joka tuottaa, markkinoi ja tukee oppilaidensa valmistamia esityksiä. Tämä on erittäin hyvä systeemi, sillä oppilaat voivat tehdä näytelmiä ja 10

11 esittää niitä Viento Sur Teatro:n nimen alla tämä on hieno mahdollisuus ja ponnahduslauta monille näyttelijöille, jotka pyrkivät pääsemään teatterialan pariin ammattimaisessa mielessä. Viento Sur Teatro on yleisesti tunnettu teatteri sekä teatterialan koulu Sevillassa. Koulun perustajat ja omistajat ovat Jorge Cuadrelli sekä Maite Lozano, ja he vastaavat kaikesta koulun toiminnasta sekä ovat taiteellisia, taloudellisia että sosiaalisia johtajia. Jorge ja Maite ovat erittäin arvostettu ja olennainen osa Sevillan teatterimaailmaa, ja heidän mukanaan opin tuntemaan useita Sevillan teatterialan ammattilaisia Sevillassa. Teatterissa voi saada siis monipuolisen katsauksen teatterin ja näyttelijäntyön maailmaan, sillä opetus tapahtuu jaksoissa: esim. kaksi kuukautta Commedia dell artea, kaksi kuukautta fyysistä ilmaisua, kaksi kuukautta draamallista näyttelijäntyötä ym. Opiskelijat valmistavat myös jokaisesta osa-alueesta neljännesvuosittain esityksen, jonka kautta he pääsevät harjoittelemaan yleisön edessä esiintymistä. Kokonaisuudessaan Viento Sur Teatro toteuttaa toimivaa ja intensiivistä koulutusjärjestelmää, joka mahdollistaa oppilaidensa nopean kehittymisen teatterialan harrastajina/amatööri ammattilaisina. Viento Sur Teatro:ssa työskentelin lähes joka ilta sekä silloin tällöin myös viikonloppuisin, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli, että olisi Viento Sur:ssa töissä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Mutta kun ensimmäisenä työ-maanantaina astelin sisään pieneen teatterikouluun Sevillan keskustan laidalla, yksinkertaisesti ihastuin. Ensin pieneen tilaan, jossa koulu toimi, seuraavaksi sen ihmisiin, opetukseen ja koulun omistajaan Maiteen. Kun ensi kerran astelin sisälle Viento Sur Teatro:n pikkuruiseen toimistoon, minua odotti vastassa muhkea ja mahtava, italialaissyntyinen mutta tällä hetkellä Sevillan nuorisoteatterin maailmaa hallinnoiva mustahiuksinen, lämminkasvoinen, avoin ja vastaanottava Maite Lozano. Maite on nainen, josta huokuu äidillisyys, huolenpito ja ymmärrys. Sekä puhdas innostus oppilaidensa kehitystä, taitojen hiomista sekä opettamista kohtaan. Maite on todellinen teatterimamma kaikessa merkityksessään. Persoona, joka muistaa jokaisen oppilaansa, löytää jokaisesta persoonasta juurikin sen persoonan, hyvät puolet, huonot puolet, ja kehitettävää niin teatterillisesti kuin luonteellisesti. Eli täydellinen ihminen kasvattamaan ihmisiä teatterin parissa, sillä tällaisia henkilöitä epävarmat teatterialan aloittelijat tarvitsevat ympärilleen. Maiten läsnäolo auttoi myös omaa sopeutumistani Viento Sur Teatro:n maailmaan ja ryhmiin sekä Sevillaan ylipäätään. Hänen kärsivällinen ja ymmärtäväinen suhtautumisensa esimerkiksi espanjan kielen taidottomuuteni antoi minulle paljon rohkaisua yrittää kommunikoida vähäisillä taidoillani ja tämä auttoi kielellistä kehitystäni hurjasti. Maite on tottunut rohkaisemaan ihmisiä tarttumaan asioihin joihin he eivät normaalisti tartu. Tämä on varmasti yksi syy miksi hänen lähellään on helppo olla ja tuntee itsensä vahvaksi. Oli siis erittäin hyvä seikka, että juuri Maite oli minun tutorini Viento Sur Teatro:ssa. Viento Sur Teatro:ssa työskentelin moninaisissa eri tehtävissä. Olin lähes joka ilta eri oppitunneilla mukana seuraamassa opetusta sekä avustamassa opettajaa. Toimin esimerkin näyttäjänä sekä muutenkin pyrin demonstroimaan opettajan opettamia harjoitteita. Osallistuin myös itse opetukseen, sillä monet asiat olivat minulle uusia, varsinkin Commedia dell arten tunneilla. Espanjankielentaitoni harjaantui näillä tunneilla huomattavasti: kuuntelin päivittäin kahden tunnin ajan teatteriopetusta espanjaksi ja välillä näyttelin espanjaksi. Tämä oli todella mahtavaa oman kehittymiseni kannalta. Kaikki opettajat antoivat minulle jotain uutta sekä ottivat minut aina ystävällisesti huomioon oppitunneilla. Sain luvan keskeyttää opetuksen, mikäli halusin, että asiat selitettäisiin minulle tarkemmin tai vaadin 11

12 rauhallisempaa tahtia. Useinkaan tähän ei kuitenkaan ollut tarvetta, vaan pystyin seuraamaan opetusta erittäin hyvin tämä tietysti vaati todella suurta keskittymistä minulta ja aluksi olinkin todella väsynyt työpäivieni jäljiltä. Mutta noin kahden ensimmäisen viikon jälkeen väsymys muuttui voimaksi ja jokapäiväinen kohokohtani oli päästä iltaisin Viento Sur Teatro:n sekä sen oppilaiden pariin. Oppitunneilla läsnäolon lisäksi markkinoin Viento Sur Teatroa perinteikkäin ja nuorekkain tavoin: jaoin julisteita sekä flyereitä ympäri Sevillan katuja sekä baareja. Tämä tapahtui sellaisina päivinä kun en ollut teatterilla normaalisti tiistaisin ja viikonloppuisin. Työskentelin välillä myös viikonloppuisin sekä silloin tällöin viikkoiltoina teatterin esitysten lipunmyynnissä. Ensimmäinen kokemukseni lipunmyynnistä espanjaksi tulikin Viento Sur Teatro:n työn kautta. Maiten luottamus espanjan kielen taitojani kohtaan oli niin suuri, että hän laittoi minut vastaamaan lippukassasta jo parin viikon Sevillassa oloni jälkeen. Pelon ja jännittämisen jälkeen onnistuin kuin onnistuinkin olemaan yksin vastuussa kyseisestä kassasta ja olotila oli erittäin huojentunut kun päivän päätteeksi laskin kassan ja kaikki täsmäsi. Espanjalaisten näyttelijöiden ja taiteilijoiden avoimuus ja iloisuus on käsin kosketeltavaa. Heidän nautintonsa esiintyä ja olla näkyvillä ihmisten edessä on jotain, josta jokainen voisi ottaa palan itselleen. Espanja-kokemukseni oli kaiken kaikkiaan ajatuksia herättävä kokemus sekä intensiivinen katsaus teatterin maailmaan. Maa vei sydämeni, jokseenkin myös ihmiset ja teatteria en olisi millään malttanut jättää taakseni. Tällä hetkellä olen varma paluustani Espanjaan sekä sen teatterikentän pariin. Mikä olisikaan parempaa, kuin opiskella ja tehdä teatteria ympäristössä joka vastaa sen hetkisiä ammatillisia ambitioitani? Tulevaisuutta sekä tulevia vaihtomahdollisuuksia odotellessa. Tiia-Mari, Espanja 12

13 INTERNATIONAL LEARNING EXPERIENCE, RANSKA BRASSERIE Ennen matkalle lähtöä olin ihmeissäni siitä miten ILE-ohjelma vaikutti koko ajan paremmalta ja paremmalta, tai helpommalta meille osallistujille. Tavoitteeni oikeastaan koko välivuodelle lukion jälkeen on ollut alusta asti oppia paremmin ranskaa olemalla Ranskassa. Alun perin aioin kesän vapaaehtoistyöreissun jälkeen etsiä töitä esimerkiksi viinitiloilta ja myöhemmin muualta, mutta kuullessani ILE:stä totesin että se olisi juurikin helpompi vaihtoehto. Kielikoulu LSF:llä opiskelimmekin kieltä muiden oppilaiden kanssa peruskurssilla, vaikka alun perin olin luullut että opetus painottuisi enemmän (tai edes vähän) työharjoitteluun liittyvään kieleen ja sanastoon. Etenkin ensimmäisinä viikkoina tuli oltua todella vähän tekemisissä oikeasti paikallisten ihmisten kanssa, koska olimme niin paljon muiden opiskelijoiden kanssa. Kielikurssilaisten kesken ranskaa puhuessa tuntui helpommalta kuin natiivipuhujien kanssa, koska opiskelijoina teimme yleensä samanlaisia virheitä ja ymmärsimme toisiamme silti hyvin! Yleensä ottaen kielikurssi oli aivan mahtava, koska meillä oli aikaa tottua ranskaksi kommunikoimiseen ja opetella tehokkaasti lisää kieltä sekä luoda tuntumaa uuteen ympäristöön. Ensimmäinen työpäiväni ei mennyt aivan putkeen. Olin aika hukassa aamulla, tiesin vain mihin aikaan työpäivä alkoi ja siinä se sitten olikin, en ollut saanut kummempia ohjeita eikä tutorini ollut paikalla. Yksi ravintolan tarjoilijoista näytti minulle miten aterimet kiillotetaan aina pesun jälkeen etikalla. Sen jälkeen joku toinen tuli hakemaan minua jotta hakisimme minulle työpaidan. Seuraavana päivänä sain jo oman paidan ja edellisen päivän mukava työkaveri näytti minulle paljon ravintolassa tehtäviä jokapäiväisiä tehtäviä, kuten silitystä, kattausta, siivousta jne. Illalla ravintolassa oli aika paljon seisoskelua ja odottelua, sain lähinnä tarjoilla vettä ja kerätä likaisia astioita, ja lopulta taas aterimien kiillotusta. Hotellilla oli gourmet-ravintolan lisäksi "brasserie" eli tavallaan lounasravintola jossa huomasin ilmapiirin olevan täysin erilainen. Kun ravintolassa laadukas ruoka on pääroolissa ja enemmän arvossa, brasseriehen taas asiakkaat tulivat enemmänkin saadakseen ravintoa nälkään. Muutaman viikon jälkeen totuin jo työskentelemään brasseriessa, jossa olin suurimman osan työajastani. Siitä tuli kuin "kotikenttä" minulle, tunsin kuuluvani enemmän sinne sekä töiden, ilmapiirin että työkavereiden suhteen. Siellä minulle myös annettiin enemmän vastuuta, kun sain palvella asiakkaita itsekseni ja välillä työkaverini saattoivat huoletta jättää minut yksinkin valvomaan baaria ja brasserieta, koska tiesivät minun pystyvän palvelemaan mahdolliset asiakkaat. Olen tyytyväinen kehitykseeni lounasravintolassa, mutta tiedostan edelleen olevani vähän hidas. Ja joskus edelleen vähän epävarma siitä mitä minun kannattaisi tehdä ensimmäisenä. 13

14 Joka tapauksessa brasserien puolella olin erittäin tyytyväinen siihen, että pystyin jo palvelemaan asiakkaat alusta loppuun, ruokalistojen esittelystä ja tilauksen ottamisesta laskun tekemiseen ja maksun hoitamiseen. Kielen suhteen minulla tapahtui huimaavaa kehitystä koko jakson ajan, koska käytin ranskaa tehokkaasti sekä työssä että vapaa-ajalla. Ensimmäisen työkuukauden jälkeen uusien päivittäisten sanojen oppiminen väheni, mutta aloin kiinnittää enemmän huomiota kuullunymmärtämiseen joka on minulle edelleen haaste! Opin paljon ranskan kielen sanontoja joita käytetään todella usein puhuttaessa, ja jotka ovat hyvin mielikuvituksellisia. Kahdenkeskiset keskustelut onnistuvat jo hyvin ja pystyn ilmaisemaan itseäni ranskaksi, mutta useamman ranskalaisen puhuessa keskenään nopeasti ja käyttäen paljon ilmaisuja ja puhekieltä, minulla on edelleen vaikeuksia ymmärtää. Uskon, että jakson aikana olen muuttunut oma-aloitteisemmaksi ja entistä rohkeammaksi. Etukäteen asettamani henkilökohtaiset tavoitteet kielen oppimisen suhteen täyttyivät yli odotusten jo kielikurssiviikoilla, koska oppiminen oli todella nopeaa ja tehokasta erityisesti koska käytin kieltä koko ajan myös vapaa-ajalla. Toisaalta oppiessa kieltä on syntynyt halu oppia enemmän ja enemmän, joten nyt minulla on jo uudet tavoitteet ranskan ymmärtämisen suhteen. En pyrkinyt varsinaisesti luomaan itsestäni minkäänlaista kuvaa, vaan yksinkertaisesti tekemään työni hyvin ja minulle ominaisella positiivisella asenteella, sekä olemaan innokas oppimaan. Mielestäni onnistuin hyvin, paitsi että välillä minun olisi pitänyt tuoda oppimisinnokkuuttani enemmän ja selkeämmin esille. Lähtöni lähestyessä sain kuulla kollegoiltani, että olen ollut hyvä työharjoittelija ja että minua tultaisiin kaipaamaan. Minun täytyy mennä heitä tervehtimään, jos palaan Montpellieriin töihin. Toivottavasti se on mahdollista! Niina, Ranska 14

15 KIELIKOULUA JA HOTELLITÖITÄ Ennen vaihtoa aloin harjoitella ranskaa, koska viime kerrasta oli aikaa. Varasin kirjastosta paljon kirjoja ja luin niitä sekä kuuntelin äänitteitä. Löysin myös kaapeista vanhoja koulukirjoja ja -vihkoja sekä kokeita, joita myös selailin. Mietin jo ennen lähtöä mitä haluan tältä matkalta. Tajusin, että kaikista eniten minä haluan itsenäisyyttä. Valitsin tämän ohjelman myös, jotta saisin parannettua ranskan kieltäni. Pidän ranskasta, mutta jätin sen opiskelut kesken lukiossa ja olen jäänyt sitä hieman katumaan. Joten tämä olisi hyvä mahdollisuus paikata sitä. Matkustaminen toisen lähtijän kanssa oli hauskaa ja puhuimme paljon matkan aikana, mikä sai minut melkein unohtamaan sen tarkoituksen. Ensimmäinen koulupäivä meni aika sumussa. Muistin hädin tuskin päivän loputtua mitä kautta olimme menneet koululle. Koulu oli kuitenkin sellainen paikka, jossa tunsin olevani turvassa. Tykästyin myös heti sen kansainväliseen ympäristöön. Siellä oli oppilaita, jotka olivat kaikki eri tasolla ja jotka oli opiskelemassa eri syistä. Kieltä kyllä opetettiin koulussa todella hyvin. Siellä kaikki tunnit käytiin ranskaksi, ja vaikken tiennyt jotakin sanaa niin sen pystyi selittämään niin että muut ymmärsivät. Tämä loi todella rennon ilmapiirin tunneille ja se nopeutti myös kielen oppimista. Kulttuurishokin laantumisen myötä aloin tuntea oloni mukavammaksi, niin perheessä kuin myös kielen kanssa. Opin tuntemaan kaupunkia, ja koulukavereita. Koulun jälkeen oli aina jotain aktiviteettiä järjestetty, joten omaa vapaa-aikaa ei paljoa ollut. Olin jo ennen työharjoittelun alkua käynyt katsomassa ja tutustumassa pikaisesti hotelliini ja saanut jo työvuorolistani. Kaikista eniten jännitti siinä vaiheessa se, etten ymmärtänyt esittelijän puheista sanaakaan. Onneksi minulla oli koulun yhteyshenkilö, joka oli tullut viemään minut sinne ja olut kierroksella sekä tapaamisessa mukana. Ensimmäiset pari päivää Hotellilla eivät menneet niin hyvin, ja tulin aika araksi hotellilta lähtemisen suhteen. Sitten tuli ensimmäinen työpäiväni. En tiennyt mitä odottaa, oli mahdollista, että minulle oli jo kerrottu työkuvastani, mutta en ollut ymmärtänyt sitä. Saavuin ravintolaan ja siellä minua odotti työkaverini, David. Hän oli aina todella aurinkoinen ja todella iloinen. Hän esitteli minulle tehtäväni; imuroin salin lattiat ja putsasin pöydät ja tuolit ja sen jälkeen katoin pöydät asiakkaille. Vaikka se voisi jonkun mielestä tuntua ala-arvoiselta, itse en odottanut alulta mitään erikoista ja kun näin koko salin katettuna, minulle tuli ylpeä tunne, että olin saanut aikaiseksi niin hienon näköisen ruokasalin. Ilta meni todella nopeasti; yritin omaksua kaiken mitä minulle kerrottiin ja neuvottiin sekä samalla tehdä työtä. Illan aikana opin puhumaan todella kohteliaasti asiakkaille. Koko illan minun teki mieli vain hymyillä ja lausua kohteliaisuuksia ravintolassa vieraileville. Ja loppujen lopuksi työ ravintolassa tuntui omilta, todella muodollisilta illalliskutsuilta. Työ tuntui muutenkin mukavalta. Sain olla avuksi, vaikka en välttämättä ihan ensimmäisinä päivinä ollut välttämättä niinkään avuksi kuin tiellä. Joka työpäivän alun adrenaliini nousu oli ihanaa, kun aina jännitti ennen kuin asiakkaat tulivat. Iltaisin kanssani työskentelevät olivat koulutukseltaan kokkeja. Ja koska olin kokematon, he toimivat myös tarjoilijoina. He olivat opiskelleet samalla lailla kuin hetken aikaa hotellilla olleet kokki-työharjoittelijat. Jos 15

16 oli kiireinen ilta, mukana oli myös toinen, ammatiltaan tarjoilija, tarjoilemassa vain salin puolella. Hän tunsi ravintolan ja viinit sekä etiketin, miten käyttäytyä oikein erilaisissa tilanteissa. Aamuisin työskentelin aamiaisbuffetissa, joten siihen tehtävään ei tarvittu mitään erityistä koulutusta. Pikku hiljaa aloin tottua työhön ja sen hektisyyteen, ja varsinkin työn epäsäännöllisyyteen. Työharjoittelun loppuosassa alkoi tulla todella haikeansuloinen olo. Olin enemmän kuin iloinen ja onnellinen kun tajusin että pian pääsen taas näkemään perheeni ja kaverini. Mutta samalla en ollut varma haluaisinko jättää kaikkea, sillä hetkellä tuttua, taakseni. Olin päässyt tutustumaan todella hyvin työkavereihini ja minä olin aina iloinen kun pääsin töihin. Toivoin ennen matkalle lähtöä saavani vaihdon kautta itsenäisyyttä ja sain ehdottomasti sitä. Pääsin itse vastaamaan kysymyksiin mitkä minua vaivasivat ja jos en tiennyt vastausta etsin sen. Ja kielitaitoni parantui uskomattoman paljon. Kun tulin ranskaan, osasin juuri ja juuri vastata kysymykseen nimestäni ja iästäni. Harjoittelun lopussa pystyin keskustelemaan muiden kanssa, kertomaan Suomesta ja sen historiasta sekä minusta ja taustastani. Se oli uskomatonta, kun tajusin ymmärtävän puhetta ja pystyväni ottamaan osaa keskusteluun. Englanti on aina ollut vahva kieli minulle ja minusta on aina ollut kivaa pystyä keskustelemaan ulkomaalaisten kanssa samalla kielellä. Mutta ranska on aina ollut niin eksoottinen kieli minulle, etten koskaan uskonut voivani ymmärtää sitä saatikka tulla ymmärretyksi sillä. On mahdollisesti kornia, mutten vaihtaisi kokemusta mihinkään. Matkalla oli ylä- ja alamäkiä, niin kuin kuuluu ollakin. Se teki siitä mielenkiintoisemman. Nyt en vain enää jaksa odottaa, että milloin pääsen takaisin tapaamaan tuttuja ja puhumaan kieltä. Veera, Ranska 16

17 INTERNATIONAL LEARNING EXPERIENCE, SAKSA TOIMISTOTYÖNTEKIJÄNÄ SAKSASSA Sain kuulla hyväksymisestäni ohjelmaan reilu kuukausi ennen matkaan lähtöä. Vietin koko elokuun kesätöissä, enkä kerinnyt miettiä kovinkaan paljon tulevaa matkaa. Valmistelut jäivätkin melko viime tippaan, mutta sain kaikki käytännön asiat hoidettua ongelmitta. Aluksi tuntui, että täytettäviä lomakkeita ja hoidettavia asioita oli paljon, mutta ei niitä loppujenlopuksi ollutkaan. En miettinyt tulevaa matkaa enkä harjoittelua sen kummemmin, vaan lähdin matkaan odottavaisin ja avoimin mielin. Kielikoulun aloitimme neljän päivän kuluttua saapumisesta. Kielikoe jännitti vähän, mutta osasin jo etukäteen arvioida oman tasoni. Opetuksen taso vastasi hyvin odotuksiani, ei liian vaikeaa muttei liian helppoakaan. Mielestäni kielikoulussa oli mahtavaa, sillä siellä tutustui ihmisiin eri puolelta maailmaa! Aloitin työharjoitteluni viikkoa myöhemmin kuin muut, johtuen harjoittelupaikkani tietokoneongelmista. Se ei minua haitannut, sillä viihdyin hyvin kielikoulussa ja siellä oppi tehokkaasti kieltä. Harjoittelupaikkani oli turismin parissa, lähinnä toimistotyöskentelyä. Koska kielitaitoni ei ollut erityisen vahva, oli harjoittelun aloittaminen tietenkin jännittävää. Jännitys kuitenkin katosi todella nopeasti, sillä pomoni ja hänen assistenttinsa olivat todella mukavia ja ottivat minut hyvin vastaan. Pääasiallisia työtehtäviäni olivat sähköpostien lukeminen/lähettäminen, nettisivujen suunnittelu ja tietokantojen kanssa työskentely. Koin tehtävät itselleni sopiviksi. Välillä kielimuuri yllätti, mutta apu oli onneksi lähellä. Vaikeinta oli käyttää tietokoneohjelmia saksaksi, sillä tietokonesanasto saksaksi ei ollut yhtään tuttua. Työharjoittelujakson puolessavälissä olin ehtinyt jo tehdä kaikenlaista, kuten osallistua kokouksiin ja tapahtumiin sekä toimia valokuvaajana nuorisomessuilla. Tapahtumat toivat mukavaa vaihtelua toimistotyöhön, jonka koin välillä melko yksitoikkoiseksi. Yleensä annoin omat tehtäväni assistentin tarkistettavaksi josta ne päätyivät sitten pomolleni. Tässä vaiheessa harjoittelua kielitaito ja rohkeus puhua saksaa olivat jo parantuneet paljon. Työaikojen kanssa tuli olla joustava. Toisinaan pääsin töistä aikaisemmin ja toisinaan olin toimistolla myöhempäänkin, kun tarvetta oli. Mielestäni työtehtävät olivat sitä kiinnostavampia, mitä pidemmällä harjoittelu oli. Kokonaisuudessaan harjoitteluaika kului todella nopeasti, vaikka työpäivät tuntuivatkin välillä melko pitkiltä (9:00 17:00) toimistotyöksi. Työharjoittelun loppupuolella osallistuin useampaan tapahtumaan, joissa tapasin paljon uusia ihmisiä. Välillä oli hankalaa aloittaa keskustelu tuntemattomien ihmisten kanssa, kun mietti, että pystyykö ymmärtämään ja puhumaan ymmärrettävästi. Olen tyytyväinen että loppujenlopuksi aina uskalsin, sillä lopulta kaikki sujui hyvin. Tapaamani ihmiset olivat aina ystävällisiä ja kiinnostuneita. 17

18 Tavoitteenani työharjoittelussa oli käyttää mahdollisimman paljon saksaa, sekä tietenkin tutustua saksalaisiin työskentelytapoihin. Työ turismin parissa on aina kiinnostanut minua, joten oli hienoa päästä näkemään millaista työ käytännössä on. Harjoittelu opetti olemaan joustava ja kärsivällinen. Kielitaitoni kehittyi huomattavasti. Erityisesti ymmärtäminen parantui ja sanavarasto karttui. Ajattelin ennen matkaan lähtöä, että joutuisin turvautumaan välillä englantiin, mutta selvisin lähes koko ulkomaanjakson ainoastaan saksalla. Vaikka kielitaitoni ei ollutkaan kovin hyvä, niin yritin antaa itsestäni aktiivisen ja reippaan vaikutelman. Huomasinkin, että niillä ominaisuuksilla pärjäsi loistavasti! Hyvän asenteen takia harjoitteluni oli mahtava ja opettavainen kokemus. Vilma, Saksa 18

19 KANSAINVÄLISIÄ TAPAHTUMIA BERLIINISSÄ Lähdin vaihtoon intoa tihkuen ja lyhyellä varoitusajalla. Vaikka en ollut ehtinyt paljonkaan pohtia henkilökohtaisia tavoitteitani, tiesin haluavani, paitsi parantaa kielitaitoani ja työnsaantimahdollisuuksiani, myös itsenäistyä, tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuuriin ja oppia miten selviydyn uudenlaisesta tilanteesta vieraassa maassa. Saavuttuani Berliiniin olin malttamaton ja toisaalta peloissani, sillä halusin kovasti päästä testaamaan kielitaitoani: Ymmärränkö mitä minulle puhutaan? Ymmärtääkö kukaan minua? Mitä jos kaikki muut pärjäävät minua paremmin? Ensimmäiset lauseet olivatkin haparoivia ja kielioppi päin prinkkalaa, mutta sain asiani sanottua ja ymmärsin kieltä odottamaani paremmin. Majoitus vastasi odotuksiani: yksinkertaista, mutta kaikki tarvittava löytyi. Ainoastaan pienen pieni jääkaappi neljän ihmisen käyttöön arvelutti. Tervetuliaisviikonloppu oli todella tarpeellinen ja suomalaisten ja vaihdossa mukana olleiden brittien välille kehittyi lämmin yhteishenki. Kangertelevasta saksasta huolimatta, teimme pieniä teatteriesityksiä ja valokuvauskilpailuja samalla tutustuen toisiimme ja tulevien viikkojen ohjelmaan. Työharjoitteluni ensimmäisellä viikolla ohjaajakseni nimetty henkilö ei ollut paikalla, joten sain ensimmäiset tehtäväni hänen kollegaltaan. Ensimmäinen tehtäväni oli haastava käännösteksti saksasta englantiin. En ollut koskaan tehnyt käännöstä, jossa kumpikaan kielistä ei ollut äidinkieleni, ja tunsin tehtävän olevan kapasiteettini ylittävä. Yritin kuitenkin parhaani ja sain tehtävän suoritettua, mikä paransi itseluottamustani huomattavasti. Huomasin erityisesti työhän liittyvän sanastoni paranevan huomattavasti, mutta puhuessani arkipäiväisistä asioista saksaksi ranskalaisen harjoittelukollegani kanssa, suurin ongelma oli sanaston riittämättömyys, sen huomaaminen toi lisäpontta kielen aktiiviseen kehittämiseen. FEZ-Berlin on Euroopan suurin voittoa tavoittelematon lasten, nuorten ja perheiden vapaa-ajankeskus, jonka massiivisista tiloista löytyy muun muassa uimahalli, teatterilava, äänitysstudio etc. Itse olin osa kansainvälisiä tapahtumia järjestävää tiimiä. Minun ohjaava kollegani oli opiskellut yliopistossa Euroopan sisäistä vuorovaikutusta ja perehtynyt EU:hun. Tunsin aluksi olevani altavastaajana esimerkiksi suhteessa ranskalaiseen työkaveriini, minulla kun ei ollut minkäänlaista alaan soveltuvaa koulutusta ja hoidimme samoja tehtäviä. Oli kuitenkin sitä hienompaa huomata kuinka suoritimme tehtävämme tasavertaisesti. Saimme hoitaa tehtäviämme myös hyvin itsenäisesti, sillä ohjaajamme oli jälleen useilla työmatkoilla. Oma harjoitteluni eteni alusta asti vauhdikkaasti ja sain jatkuvasti toinen toistaan haastavampia ja kiinnostavampia työtehtäviä. Suomalaisella työmoraalilla pärjäsi mainiosti, eron huomasi enemmänkin ranskalaisen työkaverini työtahtiin ja -tapaan verrattuna omaani. Keskustelimme kulttuurieroista paljon ja opimme toisiltamme. Opin myös luottamaan itseeni uudella tavalla ja rohkaistuin entisestään kysymään tarvittaessa ja kokeilemaan uutta vaikka se aluksi vaikuttaisikin haastavalta. 19

20 Olen erittäin tyytyväinen harjoitteluni tuloksiin. Opin paljon uusia ammatillisia taitoja, sain enemmän itseluottamusta, tutustuin moniin mielenkiintoisiin ihmisiin ja paransin kielitaitoani. Yksilötavoitteeni täyttyivät hyvin, vaikka koskaan ei voi sanoa olevansa näillä saroilla valmis. Olen positiivisesti yllättynyt omasta pärjäämisestäni ja odotan innolla uusia haasteita. Marie, Saksa 20

21 AUTOALALLA Ennen kaikkea lähdin hakemaan ulkomaanjaksoltani lisää vuorovaikutustaitoja, erityisesti vieraalla kielellä toimittaessa. Myös teoreettinen oppiminen oli tähtäimessä. Perille saavuttaessa meitä oltiin vastassa kentällä, ja pääsimme tilataksilla majoitukseen. Heti ensimmäinen viikonloppu oli tupaten täynnä ohjelmaa, joten tylsää ei ainakaan kerinnyt tulla. Mukavaa oli tutustua saksalaisiin, jotka olivat juuri lähdössä muualle Eurooppaan vaihtoon. Saksalla pärjäsi aluksi kehnosti, mutta englannilla melko mukavasti. Aluksi työharjoittelupaikassa olin tietysti täysi untuvikko. Sain kuitenkin nopeasti otteen töihin ja käsityksen siitä, mitä kaikkea ko. työpaikassa voi tehdä/mitkä ovat omat työtehtäväni. Oikeastaan kaikki työtehtävät olivat helppoja, ongelma oli vaan kielimuuri, joka alkoi luonnollisesti vähitellen murtua viikkojen vaihtuessa. Olin töissä A.T.U. -autokorjaamo/varaosaliikkeessä. Työympäristö ja -yhteisö olivat mukavia, ja työntekijöitä oli yhteensä noin tusina. Tehtäviäni olivat myymälän ylläpito ja järjestely, myyntiartikkeleiden nouto varastosta ja vaihdettavien renkaiden valmistelu seuraavaa päivää varten. Lähimmät työntekijät eli muut myymälän työläiset hoitivat myynnin ja asiakaspalvelun - itseäni ei niihin hommiin päästetty vajaan kielitaitoni vuoksi. Suomessa olisin osannut myynninkin, joten sinänsä kovin vaativista tehtävistä työharjoittelupaikassani ei ollut kyse. Edistyin töissä siihen pisteeseen, että hallitsin suvereenisti kaikki minulle määrätyt tehtävät ja vähän ylimääräistäkin. Kieltä opin huomattavasti, mutta paljon jäi vielä opittavaakin. Tulin töissä hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Opin paljon uutta autoalasta, autojen osista ja jargonia saksaksi. Saavutin yksilötavoitteeni kohtuullisen hyvin ja huomasin, että autoalan hommat kiinnostavat minua paljon. Uskon, että työharjoittelu paransi taitoani löytää yhteinen sävel erilaisten/erimaalaisten ihmisten kanssa työskenneltäessä. Pyrin puhumaan muitten työntekijöiden kanssa mahdollisimman paljon, myös työn ulkopuolisista asioista, jotta kielitaitoni karttuisi. Pyrin aina olemaan mahdollisimman ystävällinen ja avoin. Täten työtodistukseni onkin melkeinpä silkkaa ylistystä. Jukka, Saksa 21

22 SAKSALAISEN HOTELLIN ARKEA Pitkälle jatkuneista kesätöistä johtuen matkalle valmistautumiseen jäi vain vähän aikaa, jolloin oli mahdollista keskittyä ainoastaan käytännön asioiden hoitamiseen eikä niinkään valmistautua tulevaan ulkomaanjaksoon henkisesti. Odotuksia ja pelkoja oli kuitenkin jo siitä lähtien, kun sain tietää tulleeni hyväksytyksi ohjelmaan: miten kieli sujuisi, miten osaisin liikkua suuressa kaupungissa, saisinko kavereita jne. Kielikurssi oli hyvin mielenkiintoinen, sillä siellä tapasi muita ulkosaksalaisia, joiden tilanteeseen pystyi hyvin samaistumaan. Ystävystyin jonkin verran luokkalaisteni kanssa, kävimme esimerkiksi yhdessä ulkona syömässä. Myös saksan puhuminen tuntui paljon luontevammalta ihmisten kanssa, joiden äidinkieli oli jokin muu kuin saksa: virheiden tekeminen ei tuntunut niin pelottavalta. Saksan kielen käyttöön totuttelu oli paitsi jännittävää myös turhauttavaa. Esimerkiksi kirjastokortin hankkiminen oli hyvin hankalaa ja välillä oli pakko vaihtaa englantiin. Useissa asiakaspalvelutilanteissa vastapuoli myös vaihtoi automaattisesti englantiin huomatessaan minun olevan ulkomaalainen, mikä oli melko ärsyttävää, kun kieltä kuitenkin olisi halunnut käyttää. Ensimmäiset viikot kuluivat melko tiivisti muun Leonardo-porukan kanssa eikä kontaktia paikallisiin juuri ollut. Suuria kulttuurieroja ei näin huomannut. Uudessa työpaikassa kaikki on alkuun hieman jännittävää ja uutta - ja kun työkieli on muu kuin äidinkieli totaalisen pelottavaa ja hämmentävää! Ensimmäiset viikot olivat lähinnä tutustumista, eikä itse työhön ja siihen liittyviin tavoitteisiin tullut juuri keskityttyä. Kaikki oli uutta ja vaati totuttautumista: paikat, pomo, työkaverit. Missä on avaimet tuonne, missä tänne. Ensimmäisten kahden viikon aikana roolini oli lähinnä sivustaseuraaja "katsomalla oppii" -asenteella. Tehtäviini kuului lähinnä aamupalan valmistus, tarjoilu ja poisotto sekä huonekontrollit, mutta vastuuta ei juuri ollut: työkaveri oli aina tukena ja turvana. Viikkojen kuluessa perusrutiinit alkoivat täydentyä pienillä tehtävillä (leipomossa asiointi jne.) ja päivistä tuli yhtä kiireisempiä ja kiireisempiä. Tällaiset pienet tehtävät toivat mukavaa vaihtelua ja tekivät työstä mielekästä. Työharjoittelupaikkani on pieni perheyritys Hotel Abell. Asiakaskunta koostuu pääasiassa liikematkailijoista ja vanhemmista lomamatkailijoista. Lähimmät, vastaanotossa työskentelevät työkaverini pystyivät tekemään työtään ilman koulutusta. Työ vaatii ennen kaikkea oma-aloitteisuutta ja kykyä pitää hallussa suuria kokonaisuuksia, koska pienessä hotellissa työhön kuuluu kaikkea varausten tekemisestä pöytäliinojen silittämiseen. Pitää myös kyetä monipuolisuuteen ja vastaamaan erilaisten asiakkaiden erilaisiin tarpeisiin. Minun työtäni ajatellen suuri muutos tapahtuu, kun molemmat kollegani aloittavat koulun, mikä lisää vastuutani huomattavasti. Nyt minun on osattava työskennellä yksin vastaanotossa. Toisaalta pomoni on jatkuvasti tavoitettavissa mahdollisten ongelmatilanteiden varalta, mutta lähinnä minun on käytettävä omaa päätäni. Saksani joutuu monesti koetukselle, mutta koska en voi kysyä neuvoa keneltäkään, on vain 22