TTIP-SOPIMUS JA DEMOKRATIA

Transkriptio

1 066 DEBATTI Peruste # väki ja valta TTIP-SOPIMUS JA DEMOKRATIA Euroopan Unioni ja Yhdysvallat käyvät paraikaa neuvotteluja transatlanttisesta kauppa- ja investointisopimuksesta (Transatlantic Trade and Investment Partnership). Sopimus tunnetaan lyhenteellä TTIP, monet puhuvat myös EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimuksesta. Jotkut järjestöt ja tutkijat ovat esittäneet, että sopimus kaventaisi valtioiden toimintamahdollisuuksia ja demokratiaa sekä heikentäisi esimerkiksi työelämän perusoikeuksia, ympäristöstandardeja ja ruuan turvallisuutta. Erityisesti niin kutsuttu investointisuoja ja siihen sisältyvä välimiesmenettely ovat olleet kritiikin kohteina. Suomalaiset ammattiliitot ovat puolestaan asettuneet tukemaan sopimusta. Niiden mukaan TTIP muun muassa parantaisi kuluttajien ostovoimaa ja palkansaajien asemaa sekä edistäisi demokratiaa. Miten sopimus siis todella vaikuttaisi yhteiskunnan demokraattisuuteen niin meillä kuin muualla? Peruste kutsui Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n pääekonomistin Olli Kosken sekä Helsingin yliopiston tutkijan Markus Krögerin debatoimaan aiheesta.

2 Debatti 067 ja tuotevalikoiman paranemisena. EU:n ja USA:n välillä tulli- ja tariffitasot ovat elintarvikkeita lukuun ottamatta jo nyt melko matalat, joten tällä saralla hyödyntämättömiä mahdollisuuksia ei ole valtavasti. TTIP-sopimuksen suurena mahdollisuutena onkin parantaa sääntely- ja sääntöyhteistyötä ja helpottaa markkinoillepääsyä USA:ssa ja EU:ssa. Tällöin puhutaan teknisten kaupan esteiden poistamisesta. Liiketoimintakustannukset alenevat, jos esimerkiksi koneiden ja laitteiden turvallisuus- tai ympäristöstandardit ovat samat EU:ssa ja USA:ssa. Liiketoimintakustannusten aleneminen siirtyy sekä alempiin hintoihin että suurempiin voittoihin. Alemmat hinnat tarkoittavat parempaa ostovoimaa ja suuremmat voitot tarkoittavat enemmän investointeja. Ehkä kaikkein tärkeintä on sopimuksen strateginen näkökulma, joka liittyy globaaliin demokratiaan. TTIP-sopimuksessa asetettavat standardit ja käytännöt olisivat niin merkittäviä maailmantaloudessa, että niitä olisi suuolli koski ttip edistäisi reilua globalisaatiota ja talouden kasvua Sääntöihin perustuvan vapaakaupan lisääminen palvelee talouskasvua sekä työntekijöiden perusoikeuksien ja demokratiakehityksen edistämistä ympäri maailmaa. TTIP-sopimuksen tulee kuitenkin lähteä siitä, ettei ulkomaisille investoijille turvata parempia oikeuksia kuin kotimaisille yrityksille. auppapolitiikassa tapahtuu jälleen. Pitkään kansalaisten ja poliitikkojen mielenkiinnon ulkopuolella oleillut politiikkalohko on nyt noussut parrasvaloihin, kun maailmalla neuvotellaan lukuisia alueellisia vapaakaupparatkaisuja. Eurooppaa ja Suomea koskevat erityisesti Euroopan Unionin (EU) ja Yhdysvaltojen (USA) välillä neuvoteltava transatlanttinen kauppa- ja investointisopimus (Transatlantic Trade and Investment Partnership eli TTIP). TTIP-sopimus on herättänyt paljon mielenkiintoa ja ankaraa kritiikkiä. Kritiikin pääpaino on kohdistunut sopimuksen osana neuvoteltavaan investointisuojaan ja siihen liittyvien riitojen ratkaisumenettelyyn (Investor-State Dispute Settlement, ISDS). Voi sanoa, että Euroopassa sopimuksen hyötyjen esille tuominen on jäänyt uhkien ja puutteiden korostamisen varjoon. Mitä hyötyä TTIP-sopimuksesta sitten olisi? Kaupan esteiden purkaminen lisää kansainvälistä vaihdantaa ja alentaa liiketoimintakustannuksia. Tullien ja tariffien alentamisen vaikutukset näkyvät suoraan kuluttajahintojen alenemisena Olli Koski on Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n pääekonomisti.

3 068 Peruste # AMMATTIYHDISTYSLIIKKEEN KANNALTA ON KESKEISTÄ, ETTÄ TTIP-SOPIMUKSEEN TULEE KUNNIANHIMOINEN KESTÄVÄN KEHITYKSEN LUKU, JOKA SISÄLTÄÄ OSAPUOLTEN SITOUMUKSEN TYÖELÄMÄN PERUSOIKEUKSIIN JA NIIDEN GLOBAALIIN EDISTÄMISEEN SEKÄ SITOUTUMISEN EKOLOGISESTI KESTÄVÄÄN TALOUTEEN. ri paine hyödyntää myös laajemmin globaalisti. Tämä koskisi ennen muuta regulaatiota, mutta myös esimerkiksi periaatteita, joilla valtio saa tukea tai suosia kotimaista yritystoimintaansa. Sopimuksella voidaan luoda avoimuuteen ja sääntöihin perustuva regiimi esimerkiksi nationalistisen valtiokapitalismin rinnalle. Sääntöihin perustuvan vapaakaupan lisääminen palvelee myös työntekijöiden perusoikeuksien ja demokratiakehityksen edistämistä ympäri maailmaa. Ammattiyhdistysliikkeen kannalta on keskeistä, että TTIP-sopimukseen tulee kunnianhimoinen kestävän kehityksen luku, joka sisältää osapuolten sitoumuksen työelämän perusoikeuksiin ja niiden globaaliin edistämiseen sekä sitoutumisen ekologisesti kestävään talouteen. Tuotteille asetettavat turvallisuus- ja ympäristövaatimukset ovat EU:ssa ja USA:ssa maailman tiukimmat: tällä sopimuksella niitä ei pidä höllentää, vaan sopimusta tulee käyttää hyvien standardien levittämiseen laajemmaltikin maailmantalouteen. Investointisuoja on sopimuksen kiistanalaisin osa. Suhtautuminen siihen on myös ay-liikkeessä hyvin kriittistä. Aikaisempien ISDS-menettelyjen ongelma on ollut, että välimiespaneelit eivät ole olleet hyvin säänneltyjä, puolueettomia ja vakaita tuomioistuimia, jotka olisivat tuottaneet perusteltua oikeuskäytäntöä. Vanhoihin ISDS-menettelyihin sisältyy demokratian kannalta riskejä. Maailmantalouteen todennäköisesti tarvittaisiin kansainvälistä investointeja koskevaa oikeutta, mutta tätä ei voida nyt TTIP-sopimuksessa rakentaa. TTIP-sopimuksessa tulee lähteä siitä, että ulkomaisille investoijille ei turvata parempia oikeuksia kuin kotimaisille yrityksille. Syrjimättömyyden turvaaminen on investointien edistämiseksi riittävää, sopusoinnussa demokraattisen lainsäädännön kanssa sekä kansalaisten hyväksyttävissä. Riitojen ratkaisun osalta yksinkertaisinta olisi jättää ISDS-menettely pois ja turvautua valtioiden väliseen arbitraatioon sekä kansallisiin tuomioistuimiin. Mikäli ISDS-menettelyä ei poisteta TTIP:stä, on sitä kehitettävä merkittävästi paremmaksi. SAK:ssa asiaa on pohdittu ja keskeisiksi kehittämiskohteiksi ovat nousseet (1) velvoite ensivaiheen kansalliseen oikeuskäsittelyyn; (2) perusteettomien tapausten hylkääminen, silloin kun sopimusosapuolet ovat siitä yhtä mieltä; (3) sopimusosapuolten välisen oikeustulkintaa antavan paneelin perustaminen; (4) valitusmahdollisuuden luominen sekä (5) häviäjä maksaa periaatteen soveltaminen. Riittävästi tähän suuntaan uudistettu ISDSmenettely olisi hyväksyttävissä.

4 Debatti 069 markus kröger ttip on keino siirtää kansan valtaa ja varallisuutta suuryrityksille TTIP:ssä ei olisi kyse kauppasopimuksesta vaan sääntelyn purkamisesta. Se ei johtaisi reiluun globalisaatioon, kuten Olli Koski esittää, vaan epäeettisten tuotantotapojen laajentamiseen. Sopimus pitäisikin perua. uten Olli Koski tekstissään esittää, yksi TTIP-sopimuksen hyödyistä olisi (ainakin periaatteessa), että eurooppalaiset firmat voisivat osallistua laajemmin hankkeisiin Yhdysvalloissa. Ne voisivat myydä tuotteitaan ja kasvattaa näin tuotantoa. Myös Euroopan Unioniin saataisiin TTIP:n kannattajien mukaan laajempi kirjo tuotteita. Kriitikkojen mukaan tämä laajempi kirjo, tai suurempi investointivapaus, ei kuitenkaan lisäisi kehitystä, vaikka näin voisi olettaa. TTIP:ssä ei olisi käytännössä kyse kauppasopimuksesta, vaan sääntelyn purkamisesta niin, että matalin standardi otettaisiin käyttöön. Tämä on mielestäni argumentti, jota ei ole tarpeeksi tuotu esiin, kritiikin keskittyessä investointisuojaan. Salaisesta sopimuksesta vuodetut tiedot osoittavat, että TTIP johtaisi ympäristölle ja terveydelle tuhoisien tuotantomenetelmien laajentamiseen. Sama pätee EU:n ja Kanadan väliseen kauppasopimukseen. Koski esittää, että sopimus edistäisi demokratiakehitystä ympäri maailmaa. Sopimuksen salainen neuvottelu kuvaa kuitenkin sitä tyyliä, jolla demokratiaa tultaisiin sopimuksen myötä kohtelemaan. Päätökset tehdään pienen piirin kesken, nojaten naiiviin käsitykseen vapaasta kaupasta. Yhteiskuntatieteellinen tutkimus on osoittanut, että tällaisen kaupan vapauden lisääminen markkinoilla johtaa jo valmiiksi vahvojen vahvistumiseen. Valtio ei voisi taata turvallisia tuotantotapoja tai työntekijöiden oikeuksia. Demokraattiselta poliittiselta päätöksenteolta vietäisiin voima poistamalla mahdollisuuksia talouden sääntelyyn. Mikäli poliitikot toimisivat yhteisen hyvän puolesta vaikka sulkemalla saastuttavan kaivoksen tai tekemällä geenimuuntelusta laitonta sen ongelmien paljastuttua heidät vietäisiin ulkomaalaisen, ei-valtiollisen tuomioistuimen tuomittavaksi. TTIP:n toteutuessa myös patenttisuoja kasvaisi. Laaja patenttisuoja on jo nyt suuri ongelma juuri Kosken kaipaaman talouskasvun kannalta. Se ei kannusta innovaatioihin, eikä myöskään mahdollista kriittistä tutkimusta. Emme tiedä, olisivatko Yhdysvalloista EU-markkinoille tulevat tuotteet (esimerkiksi geenimuunnellut kasvit) ja tuotantotavat (esimerkiksi liuskeöljyn poraaminen) turvallisia. Koko EU siirtyisi tutkimukseen perustuvasta varovaisuusperiaatteesta Yhdysvaltojen Markus Kröger on kehitysmaatutkimuksen dosentti ja tutkija Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella. Hän on ollut vierailevana tutkijana Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä, valmistunut Amerikkojen tutkimuksen tutkijakoulusta ja väitellyt maailmanpolitiikasta.

5 070 Peruste # KOSKEN ESITTÄMÄ VÄITE, ETTÄ YHDYSVALTOJEN STANDARDIT OLISIVAT MAAILMAN KORKEIMMAT, ON YKSINKERTAISESTI VÄÄRÄ. JUURI YHDYSVALTOJEN JA KANADAN EPÄEETTISTEN JA TUHOISIEN TUOTANTOTAPOJEN LAAJENTAMISEN VUOKSI KAUPPASOPIMUS, JOTA SOVELLETTAISIIN YMPÄRI MAAILMAA, JOHTAISI GLOBAALEIHIN HAITTAVAIKUTUKSIIN, EIKÄ REILUUN GLOBALISAATIOON, KUTEN KOSKI ESITTÄÄ. malliin, jossa turvallisuus oletetaan ja sen haastaminen jätetään yksityisille oikeusjutuille. Lisäksi investointisuojasta seuraisi, että vaikka tuote osoitettaisiin paikallisissa sääntelyoikeuksissa haitalliseksi, valtion tulisi maksaa ulkomaisille investoijille korvauksia heidän itse arvioimiensa tulevien tuottojen menetyksen määrän mukaisesti. Sopimus onkin keino siirtää valtioiden ja täten kansan varallisuutta suuryrityksille. Sillä estettäisiin myös demokraattinen keskustelu tuotantotavoista ja mahdollisuus suosia tiettyä tuotantotapaa. Sekä Yhdysvaltojen että Kanadan kanssa suunnitellut sopimukset toisivatkin mukanaan enemmän haittoja kuin hyötyjä ja niistä neuvotteleminen pitäisi lopettaa. Tulisi luoda avoimeen debattiin ja neuvotteluun pohjaava vaihtoehtoinen kauppasopimus, jossa huomio olisi eettisyyttä, järkevää sääntelyä ja työntekijöiden oikeuksia tukevan poliittisen kehikon luomisessa, ei vain suuryritysten etujen ajamisessa. Käytännössä tällainen neuvottelu voisi alkaa vasta kun Pohjois-Amerikassa vallitsee vähintään yhtä hyvä lainsäädännöllinen kehys kuin EU:ssa, koska kauppaneuvottelut ovat todellisuudessa eri alueiden suuryritysten, eivätkä valtioiden, välisiä. On naiivia olettaa, että vapaakauppasopimus alempien tuotantostandardien maan kanssa johtaisi kummankaan neuvotteluosapuolen asukkaiden kannalta hyviin seurauksiin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa laajentunut vienti EU:hun johtaisi myös suurempiin ongelmiin tuotantoalueilla (koska siellä tuotanto-olosuhteet eivät vielä ole kestävät). Sopimus pitäisi siis perua investointisuojasta riippumatta. Kosken esittämä väite, että Yhdysvaltojen standardit olisivat maailman korkeimmat, on yksinkertaisesti väärä. Juuri Yhdysvaltojen ja Kanadan epäeettisten ja tuhoisien tuotantotapojen laajentamisen vuoksi kauppasopimus, jota sovellettaisiin ympäri maailmaa, johtaisi globaaleihin haittavaikutuksiin, eikä reiluun globalisaatioon, kuten Koski esittää. On naiivia olettaa, että ne ehdot, jotka SAK on asettanut sopimukselle, sisällytettäisiin neuvotteluihin: ne eivät ole neuvottelutekstissä sisällä eikä niitä tulla sinne lisäämään. Pahimmassa tapauksessa SAK ei tule tästä huolimatta kritisoimaan sopimusta vaan puhuu yhtä ja edistää toista linjaa.

6 Debatti 071 olli koski ttip tuo suuri mörkö arkus Krögerin vastine on oppikirjaesimerkki uhkakuviin, väärintulkintoihin ja puolivillaisuuksiin perustuvasta TTIP-kritiikistä. Ensimmäinen Krögerin väite on, että TTIP:n myötä otettaisiin käyttöön matalimmat standardit. Näin siitä huolimatta, että molempien neuvotteluosapuolten julkisissa tavoitteissa tähdennetään, että kumpikaan osapuoli ei hyväksy standardiensa alentamista ja että jatkossakin osapuolet säilyttävät oikeuden säännellä ympäristö-, turvallisuus- ja terveyskysymyksiä haluamallaan tasolla. Kröger perustaa väitteensä niin sanottuun vuodettuun salaiseen sopimukseen. Todellisuudessa valmista sopimusta ei ole ja neuvotteluja standardien yhteensovituksesta käydään parhaillaan. Kyse on niin mittavasta (ja loppujen lopuksi hyvin arkisesta ja tylsästä) virkamiestyöstä, ettei kukaan odotakaan TTIP-sopimuksen korvaavan kokonaisvaltaisesti olemassa olevaa regulaatiota. Tärkeämpää on sopia käytännöistä, joilla sääntelyn yhteensovittamista tehdään vastedeskin. Yksi keino on asettaa yhteinen transatlanttinen neuvottelukunta kehittämään sääntely-ympäristöä. Kröger varmasti vastustaa tätä vallankaappauksena, mutta oikeasti kyse on järkevän ja hallitun globalisaation edistämisestä, josta olisi lähinnä hyötyä. Neuvottelukunnalle ei annettaisi lainsäädäntövaltaa, eikä se voisi puuttua kansalliseen sääntelyyn. Se ei siis kaventaisi demokraattisen päätöksenteon mahdollisuuksia. Kröger väittää, että TTIP suosisi nimenomaan vahvoja ja suuria yrityksiä. Yhteinen regulaatio on kuitenkin arvokasta nimenomaan pienemmille yrityksille. Nykyisellään, ilman yhteistä tuoteregulaatiota, markkinoillepääsyn kustannukset ovat korkeat. Suuria yrityksiä tämä ei haittaa yhtä paljon kuin pieniä ja keskisuuria yrityksiä, koska suurilla yrityksillä on voimavaroja toimia erilaisissa sääntely-ympäristöissä. Päinvastoin kuin Kröger vihjailee, sopimuksella ei tulla muuttamaan geenimuunneltuja organismeja koskevia EU:n peruslakeja. Ja myös jatkossa EU ja sen jäsenmaat saavat itse päättää, sallivatko liuskekaasun hyödyntämisen alueellaan. Viimekätinen päätösvalta on jäsenmailla, joita komissio ei voi TTIP-neuvotteluissa ohittaa. PÄINVASTOIN KUIN KRÖGER VIHJAILEE, SOPIMUKSELLA EI TULLA MUUTTAMAAN GEENIMUUNNELTUJA ORGANISMEJA KOSKEVIA EU:N PERUSLAKEJA. JA MYÖS JATKOSSA EU JA SEN JÄSENMAAT SAAVAT ITSE PÄÄTTÄÄ, SALLIVATKO LIUSKEKAASUN HYÖDYNTÄMISEN ALUEELLAAN.

7 072 Peruste # SAASTUTTAVIEN KAIVOSTEN SULKEMINEN JA VAARALLISTEN TUOTTEIDEN POISTAMINEN MARKKINOILTA ON MAHDOLLISTA INVESTOINTISUOJAN OLOISSAKIN. YLEISEN EDUN NIMISSÄ TEHTÄVÄT TOIMET, PAKKOLUNASTAMINENKIN, OVAT MAHDOLLISIA, KUN TOIMITAAN SYRJIMÄTTÖMÄSTI. kin, ovat mahdollisia, kun toimitaan syrjimättömästi. Investointisuoja ei tule koskemaan markkinoillepääsyä, vaan se koskee vain maan lakien mukaan tehtyjä investointeja. Valitettavasti Kröger ei siis perustele väitteitään kunnolla. Kriittisiä, todella asiaan pureutuvia ja kovia kysymyksiä olisivat esimerkiksi seuraavat: Miksi neuvottelijat haluavat turvata vain sijoittajille tulkinnanvaraisen oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun? Mitä vikaa on USA:n ja Australian kauppasopimuksessa, jossa ei ole ISDSmenettelyä? Onko ISDS todella niin arvokas, että koko TTIP kannattaa riskeerata? Kenelle ISDS on niin arvokas? markus kröger ttip:n puolustajien argumentit eivät perustu tietoon Saastuttavien kaivosten sulkeminen ja vaarallisten tuotteiden poistaminen markkinoilta on mahdollista investointisuojan oloissakin. Yleisen edun nimissä tehtävät toimet, pakkolunastaminenlli Kosken vastine kuvastaa, kuinka kauppasopimuksen puolustajat sivuuttavat oleellisen kritiikin ja pyrkivät puhumaan sopimuksesta niin kuin sen EN PIDÄ MAHDOLLISENA KOSKEN SKENAARIOTA, JOSSA VALTIOIDEN OMIIN SÄÄNTELYMAHDOLLISUUKSIIN EI PUUTUTTAISI. KÄYTÄN- NÖSSÄ MARKKINOIDEN YHDEN- MUKAISTAMINEN JOHTAA PIENIMMÄN YHTEISEN NIMITTÄJÄN VALITSEMISEEN, JA TÄMÄ NOSTAA PAINEITA ALENTAA RIMAA KAIKKIALLA. sisältö olisi jo selvä ja ongelmaton. En pidä mahdollisena Kosken skenaariota, jossa valtioiden omiin sääntelymahdollisuuksiin ei puututtaisi. Käytännössä markkinoiden yhdenmukaistaminen johtaa pienimmän yhteisen nimittäjän valitsemiseen, ja tämä nostaa paineita alentaa rimaa kaikkialla. Laajempi hankintojen kilpailutus, jota Koskikaan ei kiistä, johtaisi hankaluuteen harjoittaa paikallisesti kannattavaa ja sopivaa teollisuus- ja kehityspolitiikkaa. EU:lla ei ole mitään syytä yhdentää markkinoitaan niin epäeettisen ja ongelmallisen markkina-alueen kuin Yhdysvaltojen (tai Kanadan) kanssa, ennen

8 Debatti 073 TÄHTÄIMESSÄ ON VOITTOJEN JA YRITYSVALLAN KASVATTAMINEN DEMOKRATIAN, LUONNON JA ELÄINTEN HYVINVOINNIN KUSTANNUKSELLA. PIEN- YRITTÄJÄT, ESIMERKIKSI VILJELIJÄT, EIVÄT VOISI KILPAILLA USA:N MEGAFARMEJA VASTAAN. KOSKEN VÄITE, ETTÄ PIENET JA KESKISUURET YRITYKSET HYÖTYISIVÄT ENITEN, POIKKEAA YLEISIMMISTÄ ARVIOISTA. kuin nämä ovat nostaneet standardejaan EU-tasolle. Koski näyttää puhuvan jostain muusta sopimuksesta kuin siitä TTIP:stä, josta uutisoidaan kansainvälisissä johtavissa lehdissä ja josta salaisen sopimuksen itse nähneet Euroopan parlamentin jäsenet ovat kertoneet. TTIP:ssä on näiden lähteiden mukaan kyse nimenomaan esimerkiksi ruoan terveysstandardien, eläinten hyvinvoinnin, julkisten palvelujen ja rahoituksen sääntelyn harmonisoinnista, toisin kuin Koski väittää. Esimerkiksi brittimeppi Molly Caton mukaan tekstin lukemisen jälkeen hänelle oli selvää, ettei sopimusta neuvotella demokraattisesti ja etteivät neuvottelijat aja kansalaisten etua. USA:n ruokaturvallisuusviranomaiset FDA ja EPA ovat tunnetusti suuryritysten armoilla eivätkä ole onnistuneet takaamaan turvallisia standardeja. EU antaisi näille instituutioille oikeuden tarkastaa uusien Yhdysvalloista tulevien tuotteiden turvallisuus. Tämä on suora demokratian kavennus, sillä EU-kansalaiset eivät voi näihin tahoihin vaikuttaa. Tähtäimessä on voittojen ja yritysvallan kasvattaminen demokratian, luonnon ja eläinten hyvinvoinnin kustannuksella. Pienyrittäjät, esimerkiksi viljelijät, eivät voisi kilpailla USA:n megafarmeja vastaan. Kosken väite, että pienet ja keskisuuret yritykset hyötyisivät eniten, poikkeaa yleisimmistä arvioista. 92 prosenttia sopimusta varten kuunnelluista tahoista on yhtiöiden edustajia. TTIP:n myötä yhtiöillä olisi oikeus vaatia muutoksia lakiehdotuksiin, jotka muuttaisivat niiden kauppaetuja, ennen kuin laeista edes keskusteltaisiin parlamenteissa. ISDS-välimiesmenettelyn sisällyttäminen sopimukseen tarkoittaisi myös sitä, että kerran yksityistettyjä palveluja, kuten terveydenhuoltoa, ei voitaisi enää kansallistaa. Tämä, jos mikä, on demokratian kaventamista. Yhtiöt olisivat pääroolissa myös poikkikansallisessa säätelyelimessä, johon Koski viittaa. Neuvottelut tulisi lopettaa välittömästi. Ne voisi aloittaa myöhemmin uudelleen niin, että neuvotteluja kävisivät demokraattisesti valitut mepit avoimesti eivät yritysten lobbaajat salassa. EUkomission tulisi myös hyväksyä eurooppalainen kansalaisaloite kauppasopimuksista, koska tarvittava määrä allekirjoituksia tätä varten on jo kerätty: kansanäänestyksen epääminen (kesällä 2014), jos mikä, kuvaa, kuinka epädemokraattinen koko prosessi on.