U 49/2011 vp. Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Transkriptio

1 Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään Eduskunnalle Euroopan komission 28 päivänä syyskuuta 2011 tekemä ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä ja direktiivin 2008/7/EY muuttamisesta sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 17 päivänä marraskuuta 2011 Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen Lainsäädäntöneuvos Jukka Vanhanen

2 2 VALTIOVARAINMINISTERIÖ MUISTIO EU/2011/ EHDOTUS NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI YHTEISESTÄ FINANSSITRANSAKTIOVEROJÄRJESTELMÄSTÄ 1 Yleistä Euroopan komissio on 28 päivänä syyskuuta 2011 antanut ehdotuksen neuvoston direktiiviksi yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä ja direktiivin 2008/7/EY muuttamisesta; KOM(2011) 594 lopullinen. Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklaan. Direktiiviehdotuksen taustalla on talous- ja finanssikriisin johdosta vahvistunut yleinen näkemys siitä, että kriisin syntyyn keskeisesti vaikuttaneen, aliverotetun ja kriisin yhteydessä huomattavaa julkista tukea saaneen finanssialan olisi maksettava kohtuullinen osuus kriisin kustannuksista. Ehdotuksen tavoitteena on saada finanssiala osallistumaan kriisin kustannusten kattamiseen, muuttaa finanssialan verotusta tasapuolisemmaksi verrattuna muihin toimialoihin, estää finanssilaitoksia harjoittamasta toimintaa, johon liittyy liian suuria riskejä, täydentää tulevien kriisien välttämiseen tähtääviä sääntelytoimenpiteitä sekä kerätä lisätuloja julkiseen talouteen. Ehdotuksella yhdenmukaistettaisiin jäsenvaltioiden finanssitransaktioista kantamien verojen perusominaisuudet sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Finanssitransaktioiden suuren liikkuvuuden vuoksi on ehdotuksen perustelujen mukaan tärkeää välttää kansallisten verosäännösten aiheuttamat vääristymät. Samalla pyrittäisiin välttämään kannustimet verokeinotteluun unionissa ja unionin finanssimarkkinoiden väliset vääristymät sekä mahdollisuudet kaksinkertaiseen verotukseen tai verottamatta jättämiseen. Direktiiviehdotuksen mukainen veropohja on sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi tarkoitettu hyvin laajaksi. Se kattaisi transaktiot, jotka koskevat laajaa valikoimaa rahoitusvälineitä ja johdannaissopimuksia sekä säännellyillä markkinoilla että niiden ulkopuolella. Veroa sovellettaisiin myös laajasti määriteltyyn joukkoon finanssilaitoksia. Veroa kannettaisiin kotipaikkaperiaatteen mukaisesti. Vähimmäisverokannat olisivat matalat siirtymäriskien vuoksi. Ehdotukseen liittyy vaikutusarviot SEC(2011) lopullinen Vol sekä tiivistelmä vaikutusten arvioinnista SEC(2011) 1103 lopullinen. Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on myös luoda unionille uusi tulonlähde, jolla jäsenvaltioiden rahoitusosuuksia EU:n talousarvioon voitaisiin pienentää. Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 29 päivänä kesäkuuta 2011 tehdyssä ehdotuksessa neuvoston päätökseksi (KOM(2011) 510 lopullinen) säädettäisiin finanssitransaktioverosta kertyvien tulojen ottamisesta unionin talousarvion yhdeksi omaksi varaksi. Komissio täydentää marraskuun aikana finanssitransaktioveroa koskevaa direktiiviehdotusta omia varoja koskevilla erillisillä säädösehdotuksilla, joilla säädettäisiin siitä, miten finanssitransaktioveroa käytetään unionin talousarvion rahoittamiseen. Komission näkemyksen mukaan ehdotus parantaa edellytyksiä finanssitransaktioveron kehittämiselle globaaliksi veroksi. 2 Pääasiallinen sisältö Direktiiviä sovellettaisiin siinä määriteltyjä rahoitusvälineitä koskeviin transaktioihin, joissa vähintään yhtenä osapuolena on jonkin jäsenvaltion alueelle sijoittautunut direktiivissä määritelty finanssilaitos, joka toimii omaan tai toisen henkilön lukuun tai transaktion osapuolen nimissä. Veron piiriin kuuluvat rahoitusvälineet Veron piiriin kuuluisivat ensinnäkin rahoitusvälineet, jotka on lueteltu rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin (2004/39/EY, MiFID) liitteen I osassa C, eli vaihdantakelpoiset arvopaperit (osakkeet,

3 3 joukkovelkakirjalainat ym.), rahamarkkinavälineet (erilaiset muut velkasitoumukset), sijoitusrahastojen voitto-osuudet sekä määritellyt johdannaissopimukset. Toiseksi veron piiriin kuuluisivat strukturoidut tuotteet, joilla tarkoitetaan kaupattavia arvopapereita tai muita niin sanotun luottolaitosten vakavaraisuusdirektiivin 2006/48/EY 4 artiklan 36 kohdassa tarkoitetun arvopaperistamisen kautta tarjottavia rahoitusvälineitä ja niihin rinnastettavalla tavalla muodostettuja tuotteita, jotka kattavat muiden riskien kuin luottoriskin siirron. Finanssilaitos Direktiivissä määriteltyjä finanssilaitoksia ovat muun ohessa sijoituspalveluyritys, säännelty markkina ja muu järjestäytynyt kauppapaikka tai kaupankäyntijärjestelmä, luottolaitos, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritys, yhteissijoitusyritys ja rahastoyhtiö sekä eläkerahasto ja laitos. Finanssilaitoksen määritelmän piiriin kuuluu samoin mikä tahansa muu yritys, jonka toiminnoista olennainen osa muodostuu direktiivissä mainituista rahoituspalveluista, omaan tai toisen lukuun tapahtuvasta kaupankäynnistä rahoitusvälineillä, omistusyhteyksien hankinnasta yrityksissä, rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskusta tai siihen osallistumisesta taikka niihin liittyvien palvelujen tarjonnasta. Komissio antaisi tarkempia määräyksiä siitä, muodostavatko mainitut toiminnot olennaisen osan yrityksen kokonaistoiminnasta. Eri syistä direktiivin soveltamisalasta on rajattu mm. Euroopan rahoitusvakausväline, keskusvastapuolet niiden toimiessa tuossa ominaisuudessaan ja arvopaperikeskukset. Verolliset finanssitransaktiot Finanssitransaktiolla, joka aiheuttaa veron suorittamisvelvollisuuden, tarkoitetaan rahoitusvälineen ostoa tai myyntiä sekä samaan ryhmään kuuluvien yhteisöjen välistä muuta toimintoa, jolla rahoitusvälineeseen sisältyvä riski siirtyy vastaanottajalle. Johdannaissopimuksia koskevalla finanssitransaktiolla tarkoitetaan johdannaissopimuksen tekemistä tai muuttamista. Veroa ei ole tarkoitettu kohdistettavaksi yritysten pääomanhankintaan, eikä veroa direktiiviehdotuksen mukaan ole suoritettava arvopaperin liikkeeseenlaskusta tai merkinnästä. Sijoitusrahaston ja muun yhteissijoitusyrityksen osuuden liikkeeseenlasku ja lunastus on kuitenkin tarkoitettu kuulumaan veron piiriin. Direktiivin soveltamisalasta on rajattu transaktiot, jotka on tehty tiettyjen nimettyjen osapuolten kanssa. Näitä ovat muun ohessa Euroopan unioni ja Euroopan atomienergiayhteisö sekä useat niiden toimielimet, Euroopan keskuspankki, eräät kansainväliset järjestöt sekä jäsenvaltioiden keskuspankit. Verokanta, verovelvollisuus ja veron suorittaminen Vähimmäisverokanta olisi 0,1 prosenttia vastikkeesta. Ryhmän sisäisissä toimenpiteissä ja vastikkeen alittaessa markkinahinnan vero laskettaisiin markkinahinnasta. Johdannaissopimusten kohdalla vero olisi kuitenkin 0,01 prosenttia johdannaissopimusta koskevien maksujen laskennassa käytettävästä nimellismäärästä. Jos johdannaissopimus johtaisi rahoitusvälineiden toimitukseen, tästä transaktiosta menisi 0,1 prosentin vero, jos verollisuuden edellytykset täyttyvät. Kunkin finanssilaitoksen, joka toimii transaktion osapuolena omaan tai toisen lukuun taikka joka toimii transaktion osapuolen nimissä tai jonka lukuun transaktio on suoritettu, on maksettava vero. Vero on siten maksettava samasta transaktiosta kahdesti. Jos finanssilaitos toimii toisen finanssilaitoksen nimissä tai lukuun, veron ketjuuntumisen välttämiseksi vain jälkimmäisen on maksettava vero. Transaktion jokainen osapuoli, myös muu kuin finanssilaitos, olisi yhteisvastuussa finanssilaitoksen maksamatta jääneestä verosta. Vero olisi maksettava verovelan syntyhetkellä, jos transaktio suoritetaan sähköisesti, muissa tapauksissa kolmen työpäivän kuluessa verovelan syntyhetkestä.

4 4 Verotulojen jakautuminen jäsenvaltioiden kesken: kotipaikkaperiaate Finanssilaitoksen olisi suoritettava vero sille jäsenvaltiolle, jonka alueelle se on sijoittautunut. Finanssilaitoksen katsotaan sijoittautuneen jäsenvaltion alueelle, jos jokin seuraavista ehdoista täyttyy: se on saanut kyseisen jäsenvaltion viranomaisilta toimiluvan luvan kattamien transaktioiden osalta sen päätoimipaikka on kyseisessä valtiossa sen kotipaikka sijaitsee kyseisessä valtiossa sillä on kyseisessä valtiossa sivukonttori sen suorittamien transaktioiden osalta; tai se on transaktion osapuolena ja toimii kyseiseen valtioon edellä mainitulla tavalla sijoittautuneen finanssilaitoksen kanssa tai jäsenvaltioon sijoittautuneen muun tahon kanssa. Jos useampi edellytys täyttyy, sijoittautumisvaltio määräytyy luettelossa ylimpänä olevalla perusteella. Muun kuin finanssilaitoksen katsotaan sijoittautuneen jäsenvaltioon, jos sen päätoimipaikka tai sivukonttori taikka luonnollisen henkilön asuinpaikka sijaitsee kyseisessä valtiossa. Finanssilaitoksen ei katsota olevan sijoittautunut jäsenvaltioon, jos veron suorittamiseen velvollisen henkilön selvityksen mukaan transaktion taloudellinen sisältö ei ole kytköksissä minkään jäsenvaltion alueeseen. Hallinnolliset menettelyt Jäsenvaltioiden on säädettävä rekisteröinti-, kirjanpito- ja ilmoitusvelvoitteista sekä muista velvoitteista veronmaksun varmistamiseksi. Veroilmoitus veron määrän laskemiseksi tarvittavine tietoineen olisi annettava kuukauden ajanjaksolta verovelan syntymishetkeä seuraavan kuukauden kymmenenteen päivään mennessä. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä veropetosten, veronkierron ja väärinkäytösten estämiseksi. Komissio voisi antaa delegoituja säädöksiä toteutettavista toimenpiteistä. Suhde muihin finanssitransaktioista kannettaviin veroihin ja direktiivin 2008/7/EY muuttaminen Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltiot eivät saa pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita finanssitransaktioista kannettavia veroja kuin finanssitransaktioveroa tai arvonlisäveroa; arvonlisäverodirektiivi (2006/112/EY) antaa jäsenvaltioille option verottaa rahoituspalveluja, kuten arvopaperinvälitystä. Transaktioveroja koskevaa sääntelyä sisältyy myös neuvoston direktiiviin 2008/7/EY, pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista. Mainitussa direktiivissä säädetään, etteivät jäsenvaltiot pääomansijoitusveron lisäksi saa tietyistä toimista kantaa pääomayhtiöiltä minkäänlaisia muita veroja. Direktiivi toisaalta oikeuttaa jäsenvaltiot tietyssä laajuudessa kantamaan veroja myös arvopapereiden luovutuksista. Direktiivien välillä mahdollisesti ilmenevien ristiriitojen välttämiseksi säädettäisiin, että ehdotettu direktiivi olisi etusijalla suhteessa direktiivin 2008/7/EY säännöksiin. Ehdotuksen mukaan direktiiviä 2008/7/EY muutettaisiin siten, että se ei rajoita nyt ehdotetun direktiivin soveltamista. Finanssitransaktiovero EU:n omina varoina Komission tarkoituksena on luoda EU:lle uusi tulonlähde jakamalla veron tuotto myöhemmin annettavien säädösehdotusten mukaisesti jäsenvaltioiden ja EU-budjetin kesken, jolloin jäsenvaltioiden rahoitusosuuksia unionin talousarvioon voitaisiin pienentää. Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskevassa ehdotuksessa (KOM(2011) 510 lopullinen) finanssitransaktiovero mainittiin yhtenä unionin talousarvioon otettavista uusista omista varoista. Komissio täydentää marraskuun aikana omien varojen järjestelmästä tehtyä päätösehdotusta, Euroopan unionin omien varojen järjestelmää koskevista täytäntöönpanotoimista tehtyä asetusehdotusta (KOM (2011) 511 lopullinen) sekä perinteisten ja BKTL-perusteisten omien varojen käyttöön asettamisessa sovellettavista menetelmistä ja menettelystä sekä käteisvarojen saamiseksi toteutettavista toimenpiteis-

5 5 tä tehtyä asetusehdotusta (KOM(2011) 512) finanssitransaktioveron käyttöön ottamisen edellyttämillä säännöksillä. Näiden ehdotusten tarkoituksena on muun muassa sitoa unionille tuloutettava vero-osuus jäsenvaltioiden todella kantamiin veroihin. EU:n osuudella hyvitettäisiin kuukausittain jäsenvaltioiden komission nimiin perustamaa tiliä. 3 Ehdotuksen oikeusperusta ja suhde toissijaisuusperiaatteeseen Ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 113 artiklaan, jonka mukaan direktiivin hyväksyminen edellyttää jäsenvaltioiden yksimielisyyttä. Artiklat 2 ja 11 sisältävät valtuuden delegoida lainsäädäntövaltaa komissiolle. Komissio katsoo, että finanssitransaktioveron keskeiset ominaisuudet on määriteltävä yhtenäisesti EU-tasolla transaktioiden ja markkinaosapuolten perusteettoman siirtymisen ja rahoitusvälineiden korvautumisen välttämiseksi. Se on tarpeen sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi ja kilpailun vääristymien estämiseksi. Se voi myös ratkaisevasti vähentää sisämarkkinoiden nykyistä pirstaleisuutta, mihin liittyy erilaiset toisensa korvaavat finanssituotteet. Harmonisoimaton transaktioverotus johtaa veroarbitraasiin ja voi mahdollistaa kaksinkertaisen verotuksen tai verottamatta jäämisen, mikä heikentää alan yritysten tasapuolisia toimintaedellytyksiä, vaikuttaa jäsenvaltioiden verotuloihin ja aiheuttaa alalle ylimääräisiä kustannuksia. Ehdotus keskittyy luomaan veron yleisen rakenteen ja antamaan yleisiä säännöksiä verosaatavan syntymisestä. Komission mukaan ehdotus jättää jäsenvaltioille riittävästi liikkumavaraa verokannan asettamisessa vähimmäistason yläpuolelle samoin kuin kirjanpito- ja ilmoitusvelvoitteiden määrittelemiseksi ja veron välttämisen torjumiseksi. Ehdotus on komission mukaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukainen. Sen tavoitteita ei voitaisi riittävästi saavuttaa jäsenvaltioiden tasolla. Ehdotettu harmonisaatio ei komission mukaan myöskään ylitä sitä, mikä on välttämätöntä tavoitteiden, ennen kaikkea sisämarkkinan moitteettoman toiminnan, saavuttamiseksi. 4 Ehdotuksen vaikutukset Suomelle 4.1 Vaikutukset Suomen lainsäädäntöön Direktiiviehdotuksen hyväksyminen edellyttäisi kansallista lainsäädäntöä direktiivin voimaansaattamiseksi. Tähän lainsäädäntöön tulisi sisällyttää direktiivin asiasisältöä vastaavasti säännökset muun ohessa transaktioveron veropohjaan kuuluvista rahoitusvälineistä, verollisista transaktioista, verokannoista sekä tarvittavista hallinnollisista menettelyistä. Rajat ylittävissä asetelmissa voi syntyä ristiriitatilanteita kansallisten lainsäädäntöjen erojen tai niiden erilaisen soveltamisen johdosta esimerkiksi, kun transaktion osapuolena on useampia kuin kaksi finanssilaitosta, ja syntyy erimielisyys veron suorittamiseen velvollisesta. Finanssilaitosten oman intressin lisäksi tilanteeseen voi liittyä myös finanssilaitosten sijoittautumisvaltioiden intressi veronsaajana. Tämän vuoksi, ja kun direktiivin yhtenä tavoitteena on ollut kaksinkertaisen verotuksen estäminen, olisi luotava toimivat riidanratkaisumekanismit paitsi kansallisia, myös rajat ylittäviä tilanteita silmällä pitäen. Direktiiviehdotukseen sisältyy lukuisia yksityiskohtia, joihin on lisäksi saatava selvennystä ennen kuin se voidaan saattaa kansallisesti voimaan siten, että verolainsäädännölle Suomessa asetettavat tarkkuusvaatimukset täyttyvät. Tämä koskee esimerkiksi eräiltä osin finanssilaitoksen määritelmää samoin kuin jäsenvaltioiden verotusoikeuden kannalta keskeistä finanssilaitosten sijoittautumisvaltion määrittelyä. Kun direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltiot eivät saisi kantaa muita veroja arvopapereita koskevista transaktioista, varainsiirtoverolain (931/1996) arvopapereista suoritettavaa varainsiirtoveroa koskevia säännöksiä olisi muutettava. Vähimmäismuutoksena voitaneen pitää, että ainakaan direktiivin mukaan verollisiin transaktioihin ei lisäksi kohdistu varainsiirtoveroa. Vaikka finanssitransaktioveron on ajateltu kohdentuvan erityisesti rahoitusmarkkinoilla tapahtuvaan kaupankäyntiin, direktiiviehdotukseen ei sisälly säännöksiä, jotka rajaisivat sen sovelta-

6 6 misalaan kuuluvien rahoitusvälineiden piiristä esimerkiksi listaamattomien pienyritysten tai kiinteistöyhtiöiden osakkeet. 4.2 Taloudelliset vaikutukset Finanssitransaktioveron taloudellisten vaikutusten arviointi on vaikeaa, koska ne riippuisivat merkittävästi siitä, miten sijoittajat reagoisivat lisääntyviin kustannuksiin ja missä laajuudessa veromuoto otettaisiin käyttöön unionin alueen ulkopuolella. Vaikka finanssitransaktioveron maksaa tapahtuman välittänyt tai käynnistänyt finanssilaitos, verokustannukset siirtyisivät kilpailluilla markkinoilla pääsääntöisesti asiakkaiden maksettaviksi, koska finanssilaitoksilla ei ole mahdollisuuksia subventoida veroa muista tuottolähteistä. Verokustannukset siirtyisivät välillisesti merkittävässä määrin yritysten ja kansalaisten kannettaviksi. Suursijoittajien isoissa kaupoissa transaktiokohtainen vero olisi merkityksellinen. Esimerkiksi Suomessa kooltaan keskimääräisestä noin 15 miljoonan euron rahamarkkinavälinekaupasta vero olisi euroa. Suurisijoittajat toimivat jo nyt avoimilla kansainvälisillä markkinoilla ja komissio näkee jonkinasteisena vaarana sen, että varsinkin isot tapahtumat siirtyisivät verottomiin maihin. Kansainvälisten rahoituslaitosten kilpailu sijoittajista on kovaa ja marginaalit ovat kapeat, minkä vuoksi voidaan myös olettaa, että ulkomaiset finanssilaitokset hyödyntäisivät nopeasti tuotteistuksissaan kansallisten verojärjestelmien erojen tarjoamia mahdollisuuksia. Siirtymävaikutuksia vähentäisi veron käyttöönotto mahdollisimman laajasti erityisesti G20-maissa. Suomen kannalta on lisäksi tärkeää, että myös Ruotsi ja Iso-Britannia, jotka ovat ainakin ensivaiheessa suhtautuneet kielteisesti pelkästään unionin laajuiseen transaktioveroon, ottaisivat sen käyttöön. Muutoin on suuri riski siihen, että varsinkin suurimmat verolliset finanssitransaktiot siirtyisivät Suomesta toteutettaviksi näihin maihin. Molemmat maat ovat pitäneet tärkeänä veron globaalia käyttöönottoa juuri siirtymäriskin vuoksi. Komissio on arvioinut, että vero vähentäisi erityisesti automatisoituja kauppoja lyhytaikaisissa spekulatiivisissa sijoituksissa ja vakauttaisi sitä kautta tervehdyttävästi markkinoita ja kurssikehitystä. Vero saattaa toisaalta olla liian alhainen tähän tarkoitukseen tilanteissa, joissa kurssit vaihtelevat merkittävästi veroprosenttia voimakkaammin päivän aikana. Ehdotus antaa sijoittajille mahdollisuuden käyttää keskusvastapuolia ja muita nettoutusratkaisuja, mikä voi vähentää veron vaikutuksia. Puhtaasti prosentuaalinen vero suosii suhteellisesti riskipitoisempia suurmarginaalisia arvopapereita. Komissio arvioi, että vero vähentäisi erityisesti nopeasti kasvaneita ja osittain vaarallisen riskipitoisia johdannaiskauppoja. Sikäli, kun finanssitransaktiovero osaltaan ehkäisisi tulevien rahoitusmarkkinakriisien syntymistä, sillä olisi myös epäsuorasti merkittävät taloudelliset vaikutukset talouskriiseistä aiheutuvien kustannusten ennaltaehkäisyssä. Toisaalta markkinaosapuolet käyttävät johdannaisia ja takaisinostosopimuksiin perustuvia vakuuksia myös riskeiltä suojautumiseen, jolloin vero voi vaikuttaa osittain myös suojautumiskustannuksia kohottavasti. Ehdotus nostaisi markkinatakaustoiminnan kustannuksia ja heikentäisi markkinoiden likviditeettiä, joka voi muodostua ongelmaksi erityisesti pienillä markkinoilla. Komission arvioiden mukaan osakekauppojen volyymit alenisivat veron johdosta noin 15 prosentilla ja riskipitoiset johdannaisten volyymit mahdollisesti 75 prosentilla. Volyymien pieneneminen voisi olla jonkinlainen vaara reuna-alueiden, kuten suomalaisille, järjestelmille, koska niiden suhteellinen kilpailukyky heikkenisi verrattuna suuriin finanssikeskuksiin. Kansainvälinen infrastruktuurikonsolidointi nopeutuisi luultavasti tilanteessa, jossa transaktiovero otettaisiin käyttöön maantieteellisesti suppealla alueella. Komissio on kiinnittänyt huomiota veronkierto-ongelmiin ja edellyttää jäsenvaltioilta toimenpiteitä riskien vähentämiseen. Rahoitusmarkkinoiden valvonnan kannalta on tärkeää, että sijoitustoiminnan merkittävät toimintamuodot ja volyymit pysyisivät unionin alueella.

7 7 Verotuottovaikutukset Direktiiviehdotuksessa jäsenvaltioiden arvioidaan keräävän uusia verotuloja yhteensä noin 57 miljardia euroa vuodessa. Toisaalta veron käyttöönoton arvioidaan vaikuttavan alentavasti bruttokansantuotteeseen johtuen sen vaikutuksista rahoituskustannuksiin ja investointeihin sekä sitä kautta työllisyyteen. Komission arvion mukaan vaikutus olisi pitkällä aikavälillä 0,5 prosenttia vuodessa, mikä merkitsee noin 60 miljardia euroa vuodessa. Arvioihin liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä. Suomessa transaktioverokertymä olisi oletettavasti eurooppalaisiin finanssikeskuksiin verrattuna suhteellisesti pienempi, koska verovelvollisuus määräytyisi ketjussa ensimmäisenä olevan finanssilaitoksen sijoittautumisvaltion perusteella ja suomalaiset suursijoittajat käyttävät laajasti suoraan ulkomaisten finanssilaitosten palveluja. Ulkomaiset sijoitukset Suomeen tehdään lisäksi laajasti ulkomaisten pankkien ja etävälittäjien kautta. Suomessa verotuotot olisivat luultavasti näistä reuna-aluevaikutuksista johtuen selvästi alemmat kuin unionissa keskimäärin ja arviolta suuruusluokkaa 0,5 1 prosenttia unionin kokonaistuotoista eli noin miljoonaa euroa. Ei ole selvää, onko finanssitransaktioveron käyttöönoton kokonaisvaikutus julkisiin kokonaistuottoihin Suomelle positiivinen. Transaktiovero alentaisi ilmeisesti ainakin jossain määrin nykyisiä varainsiirtoverotuottoja, bruttokansantuotteen aleneminen vaikuttaisi alentavasti muihin verotuloihin ja julkisten/puolijulkisten tahojen sijoituspalvelumaksut nousisivat verollisten sijoitustuotteiden osalta. Lopputulokseen vaikuttaa myös se, käytettäisiinkö veron tuottoa unionin talousarvion rahoittamiseen, mikä alentaisi Suomen rahoitusosuutta. Suomalaiset verotuotot riippuisivat erityisesti myös sijoittajien käyttäytymismuutoksista. Vaikutukset varainsiirtoveron tuottoon Tällä hetkellä ei voida arvioida, miltä osin direktiivin voimaansaattaminen kaventaisi varainsiirtoveron perimispohjaa. Jos transaktioveron piiriin eivät kuuluisi asuntoosakeyhtiöiden ja keskinäisten kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeet, Suomi voisi jatkaa nykyisen 1,6 prosentin määräisen varainsiirtoveron kantamista niitä koskevista omistajanvaihdoksista silloinkin, kun tapahtumaan on osallisena direktiivissä tarkoitettu finanssilaitos. Verokertymä mainituista osakkeista on nykyisin noin 150 miljoonaa euroa. Jos niiden varainsiirtoverotuksesta olisi luovuttava, aiheuttaisi se paineita luopua neutraalisuussyistä myös kiinteistöjen varainsiirtoverotuksesta, josta veroa kertyy arviolta 300 miljoonaa euroa. Muista arvopapereita koskevista omistajanvaihdoksista kertyy varainsiirtoveroa keskimäärin arviolta 80 miljoonaa euroa vuodessa. Vaikutukset unionin talousarvion rahoittamiseen Direktiivi vaikuttaisi myös Suomen osuuteen unionin talousarvion rahoituksessa. Verotulojen jakaminen jäsenvaltioiden ja unionin kesken voisi alentaa merkittävästi Suomen maksuja unionille. Verotuloja ei luettaisi suoraan sen jäsenvaltion hyväksi, jonka alueelta verotulot kertyvät, vaan jäsenvaltioilta kertyvien verotulojen yhteismäärä alentaisi sitä osuutta, joka jäisi rahoitettavaksi bruttokansantuloon perustuvalla jäsenvaltioiden maksulla. Kun Suomen osuus BKTLperustei-sesta maksusta on 1,5 prosenttia, mutta Suomen osuus veron tuotosta arviolta vain 0,5 1 prosenttia, Suomen EU-maksut alenisivat 1,5 3 kertaa Suomen unionille maksamaa veromäärää enemmän. 5 Ahvenanmaan asema Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 5 kohdan mukaan Ahvenanmaalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat kunnalle tulevaa veroa. Finanssitransaktiovero olisi nykyisin kannettavan varainsiirtoveron tapaan valtiolle suoritettava vero eikä kuulu itsehallintolain mukaan Ahvenanmaan lainsäädäntövaltaan. Ehdotuksella ei olisi välitöntä vaikutusta Ahvenanmaan asemaan.

8 8 6 Ehdotuksen kansallinen käsittely ja käsittely EU:ssa Muistioluonnos direktiiviehdotuksesta on ollut kirjallisessa menettelyssä EU-asioiden komitean alaisissa jaostoissa 9 Verot ja 10 Rahoituspalvelut ja pääomanliikkeet. Asia on käsitelty hallituksen EUministerivaliokunnassa 11 päivänä marraskuuta Ehdotus on ollut esillä neuvoston korkean tason verotyöryhmässä 26 päivänä lokakuuta Ehdotuksen käsittely neuvoston verotyöryhmässä alkaa 5 päivänä joulukuuta Ennen direktiiviehdotuksen käsittelyn aloittamista neuvoston työryhmässä muiden jäsenvaltioiden näkemyksistä on käytettävissä tietoja vain hyvin yleisellä tasolla. Eräät jäsenvaltiot suhtautuvat myönteisesti unionin tasoiseen transaktioveroon. Eräät jäsenvaltiot suhtautuvat veroon myönteisesti, jos se on globaali. Eräät jäsenvaltiot, kuten Saksa ja Ranska, ovat ilmaisseet olevansa valmiita etenemään myös euroalueen tasolla. Kielteisimmin veroon suhtautuviin jäsenvaltioihin kuuluvat muun muassa Ruotsi ja unionialueen merkittävin finanssikeskus Iso- Britannia, jotka pelkäävät ennen kaikkea veron vaikutusta finanssimarkkinoiden maantieteelliseen siirtymään. Veroon kielteisesti suhtautuvien jäsenvaltioiden kantoihin on osin vaikuttanut myös epäily veron globaalin käyttöönoton todennäköisyydestä. Osa jäsenvaltioista ei asian käsittelyn tässä vaiheessa ole vielä ilmaissut edes yleisnäkemystään verosta. Osa jäsenvaltioista on erikseen ilmaissut suhtautuvansa torjuvasti veron käyttöön unionin budjetin rahoituksessa. 7 Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto pitää direktiiviehdotuksen yleisiä tavoitteita kannatettavina. Vaikka ehdotetulla verolla saavutettavaan taloudelliseen hyötyyn liittyy edellä esitettyjen vaikutusarvioiden valossa epävarmuustekijöitä, eikä verolla siten välttämättä olisi saavutettavissa ainakaan merkittäviä taloudellisia hyötyjä, se osaltaan toteuttaisi finanssisektorin osallistumista siihen yhteiskunnalliseen vastuuseen, jota erityisesti viimeaikaisten finanssikriisien johdosta on pidetty perusteltuna. Vero saattaisi oikein toteutettuna myös vähentää finanssimarkkinoilla tapahtuvaa spekulatiivista toimintaa, mikä toteutuessaan olisi omiaan osaltaan edistämään finanssimarkkinoiden vakautta. Hallituksen ohjelman mukaisesti tavoitteena tulisi olla transaktioveron käyttöönotto mahdollisimman laajasti vähintään koko unionin alueella, mutta mieluummin mahdollisuuksien mukaan kansainvälisen yhteistyön kautta vielä laajemmin. Direktiiviehdotuksen taloudellisia vaikutuksia olisi syytä selvittää tarkemmin. Erityisesti olisi syytä löytää keinoja, joilla voitaisiin rajoittaa arvopaperitoiminnan siirtymistä laajasti veron alueellisen soveltamisalan ulkopuolisiin maihin. Transaktioveron ehdotettuihin maksamiskäytäntöihin olisi myös mahdollisuuksien mukaan harkittava tehokkaampia ratkaisuja. Transaktioveron poikkeussääntöjä olisi myös syytä arvioida perusteellisemmin, jotta voitaisiin mahdollisesti välttää esimerkiksi valtion ja julkisten laitosten varainhankinnan kallistuminen samoin kuin riskienhallintaan liittyviä ja muita kielteisiä sivuvaikutuksia. Direktiivin suhdetta kansallisiin transaktioveroihin olisi syytä tarkentaa. Direktiivin soveltamisalassa olisi myös pyrittävä ottamaan huomioon yhtiöitetty kiinteistönomistus. Ehdotukseen sisältyy lisäksi lukuisia esimerkiksi finanssilaitoksen määritelmään ja sijoittautumisvaltioon liittyviä yksityiskohtia, joita olisi pyrittävä selventämään ennen kansallista voimaansaattamista. Ehdotus finanssitransaktioveroksi on myös osa komission 29 päivänä kesäkuuta 2011 antamaa ehdotuskokonaisuutta unionin vuosia koskevaksi rahoituskehykseksi. Tämän vuoksi finanssitransaktioveroehdotusta tulisi tarkastella myös osana edellä tarkoitettua unionin seuraavaa monivuotista rahoituskehystä. Valtioneuvosto ottaa kantaa finanssitransaktioveroon EUbudjetin rahoituslähteenä asianomaisten säädösehdotusten saamisen jälkeen.