Arvoisat juhlavieraat, hyvä yliopistoyhteisö,

Transkriptio

1 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Tampereen teknillinen yliopisto keskiviikkona 9. syyskuuta 2015 Arvoisat juhlavieraat, hyvä yliopistoyhteisö, On suuri ilo ja kunnia puhua Tampereen teknillisen yliopiston lukuvuoden avajaisissa. Viisikymmentä vuotta on merkittävä rajapyykki ihmisen elämässä ja myös suomalaisessa yliopistopolitiikassa. Niin Suomessa kuin muualla maailmassa kansakuntien vaurauden syntyä on joudutettu yliopistoja perustamalla ja erityisesti panostamalla teknillistieteelliseen koulutukseen ja tutkimukseen. TTYn vaiheet liittyvät olennaisesti tähän muutosprosessiin. Keskeinen muutos eurooppalaisessa korkeakoulupolitiikassa tapahtui 1960 ja luvulla, kun sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat tulivat korkeakouluikään. Tähän suureen murroskauteen sijoittuu myös Tampereen teknillisen korkeakoulun (TTKK) syntyminen itsenäiseksi yliopistoksi. Usein tutkijat kuvaavat 1960-luvun ja 1970-luvun muutosta sanaparilla korkeakoulutuksen massoittuminen, mutta yhtälailla voidaan puhua pyrkimyksestä nostaa väestön koulutustasoa. Suomessa nähtiin selkeä tarve nostaa myös teknillisen osaamisen tasoa ja saada työmarkkinoille enemmän alan korkeakoulutettuja. Meilläkin pidettiin tärkeänä korkeakoulutuksen demokratisoitumista, tasa-arvoistumista sekä alueiden tasapainoista kehittämistä. Pyrittiin pois eliittiyliopistoperinteestä. Uudet yliopistot ja uudet ylioppilaat yliopistoissa monimuotoistivat suomalaista korkeakoululaitosta. Kun yhä useampi pääsi ja pääsee opiskelemaan yliopistoissa ja korkeakouluissa on yhteiskunnan mielenkiinto yliopistoja ja niiden toimintaa kohtaan kasvanut koko ajan. Nykyään ymmärretään tutkimustiedon valossa, että yliopistoilla on merkittävä vaikutus taloudelliseen kasvuun ja tuottavuuteen. Siksipä niitä yliopistoja tahtoo olla monessa maassa runsaanlaisesti. Kun yliopistojen kulttuurinen, taloudellinen ja sosiaalinen merkitys on niin suuri, ei ole ihme että halua puuttua tai ohjata yliopistojen toimintaa on monilla tahoilla. Nykyään puhutaan paljon yliopistojen autonomiasta ja sitä tasapainottavasta yhteiskunnallisesta tilivelvollisuudesta. Yliopistoja rahoitetaan meillä pääasiassa julkisin varoin ja rahoittaja 1

2 edellyttää oikeutetusti, että yhteiset varat käytetään tehokkaasti ja tuottavasti, yhteiskunnan kehitystä tukevalla tavalla. Laatu, tehokkuus ja vaikuttavuus ovat tuttuja vaateita vuosien ajalta. Yliopistojen ja valtiovallan suhde on Suomessa muuttunut vuosien mittaan radikaalisti: alkuvaiheessa yliopistojen valtion ohjaus oli hyvin keskitettyä ja ministeriö määräsi henkilöstömitoituksesta ja rakenteesta, palkoista ja hankinnoista yksityiskohtaisesti luvun lopulta siirryttiin vaiheittain yliopistojen autonomian vahvistamisen suuntaan. Monet sanovat, että silloin alettiin tuoda New Public Management ajattelua Suomeen useinkaan tätä ei sanota arvostavassa mielessä. Joka tapauksessa yliopistojen oma päätösvalta vahvistui huomattavasti, kun ministeriö siirtyi yksityiskohtaisesta budjetti- ja normiohjauksesta tulosohjauksen suuntaan. Tällainen kehitys on ollut välttämätöntä, koska vastuu ja valta kulkevat käsi kädessä. Ei voida odottaa mitään yllättävää suurta menestystä, jos kädestä pitäen ohjataan. Saadaan vain sitä, mitä älytään tilata. Tämän autonomian ja yhteiskunnallisen tilivelvollisuuden seuraava kehitysvaihe oli yliopistouudistus 2010, jonka myötä Tampereen teknillinen yliopisto säätiöitettiin ja yliopiston asema itsenäisenä päätöksentekijänä mm. henkilöstöpolitiikassa vahvistui huomattavasti. Tätä uutta tilannetta on Hervannassa hyödynnetty: tenure track malliin perustuva kansainvälinen rekrytointi tuo yliopiston entistä tiiviimmin osaksi kansainvälistä yliopisto- ja innovaatioyhteisöä. Samoin on tätä kautta voitu lisätä kansallista liikkuvuutta, eli on rekrytoitu muissa yliopistoissa väitelleitä. Tällaisilla ratkaisuilla on ilman muuta yliopiston toimintaa virkistävä vaikutus. Meillä Suomessa aivan liian usein rekrytoidaan oman yliopiston kasvatteja, jolloin laajemmat, toimintatapoja uudistavat ja kyseenalaistavat näkökulmat eivät välttämättä saa sijaa yliopistoissa. Kansainvälinen yhteistyö on ollut leimallista yliopistoille, erityisesti tutkimuksessa. Minusta tuntuu, että se on ollut erityisen leimallista Tampereen teknilliselle yliopistolle. Muistan aktiiviset toimijat täältä ja 90 lukujen taitteesta - silloin kun opiskelijaliikkuvuutta ja koulutuksen kansainvälistymistä vasta aloiteltiin suuremmassa mittakaavassa. 2

3 Arvoisat juhlavieraat, Kun kotimaiset rahoituslähteet ovat suhteellisen niukkoja tulevinakin vuosina, pitää rahoituspohjan laajentamisessa kääntyä reippaasti ja laadukkaasti kansainvälisen rahoituksen puoleen. Tässä meidän yliopistoilla on vielä paljon saavutettavissa. Sinänsä TTYllä on aina ollut merkittävästi täydentävää ulkopuolista rahoitusta, kiitos tiiviin työelämä- ja yrityskytkennän. On ilahduttavaa, että yliopisto on tehostanut viime aikoina tietoisesti ulkomaisen rahoituksen hakua ja onnistunut myös korkeata laatua edellyttävässä ERC-haussa. EUn Horisontti 2020 ohjelma on historian suurin tutkimusohjelma; siitä on kyettävä kotiuttamaan entistä enemmän rahaa suomalaisiin yliopistoihin. Muutoinkin meidän pitäisi ottaa vakavasti eurooppalaisen yhteistyön mahdollisuudet tutkimuksen ja jopa koulutuksen saralla. Nykyisin voimme jo EU-tasolla sopia tutkimuksen tarvitseman kalliin infrastruktuurin rahoittamista yhteisin voimin ja sopimaan tarvittavasta työnjaosta. Uskon, että kaikkia osapuolia hyödyttävään yhteistoimintaan ja työnjakoon on mahdollisuuksia, kun emme rajoitu tarkastelemaan korkeakouluja vain omien maantieteellisten rajojen sisällä. Yritykset toimivat globaalisti, ihmiset liikkuvat vapaasti, yliopistojen on oltava edelläkävijöitä tämän mahdollistamisessa. Voisimmeko päästä tilanteeseen, että kaikkia koulutusaloja tai erityisaloja ei olisikaan tarjolla Suomessa, vaan oppia voitaisi hakea myös ulkomailta. Koko Euroopan yhteinen teema on entistä monimuotoisemman opiskelijajoukon yksilöllisiin odotuksiin vastaaminen ja toisaalta työelämän ja yhteiskunnan tarpeisiin vastaaminen. Haasteet ovat hyvin samankaltaisia lähestulkoon kaikilla eurooppalaisilla yliopistoilla. Pienevät ikäluokat haastavat korkeakoulut rekrytoimaan opiskelijoita kansainvälisesti. Ja sen luulisi olevan helppoa, kun korkeakoulutuksen kysyntä kasvaa edelleen huimasti maailmalla. Usein käy niin kuin meillä, että muu yhteiskunta ei ole kansainvälistymiseen yhtä valmis. Suomessa erityisen paljon osaamista jää hyödyntämättä, kun edes täällä tutkinnon suorittanut maahanmuuttaja ei sijoitu suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään. 3

4 Maahanmuuttajat ovat monissa maissa kärkiosaamisen taustalla, esimerkiksi Yhdysvaltojen teknillis-tieteellisen etumatkan takana ovat suurelta osin Aasiasta tulleet opiskelijat ja tutkijat. Me emme ole onnistuneet integroimaan omaa maahanmuuttajataustaista väkeä kunnolla: työllistyminen on heikompaa kuin kantaväestöllä, koulutuspolut hyvin erilaiset kuin kantaväestöllä. Tähän on saatava muutos: ei inhimillisiä resursseja voi heittää hukkaan tällä tavalla. Samalla joudumme kilpailemaan myös suomalaisista nuorista, jotka liikkuvat globaalissa ympäristössä ihan samoin kuin muutkin. Ministeriön teettämässä kansainvälisessä korkeakouluvertailussa todettiin, että meillä tutkimuksen rakenteet ovat sirpaloituneet monet yliopistot ja korkeakoulut yrittävät tehdä kaikkea. Samoin meillä on edelleen korkeakouluja väestön määrään nähden runsaasti. Tälle on ollut perusteensa, kun olemme halunneet kehittää Suomea tasa-arvoisena maana ja turvata koulutuksen saavutettavuuden. Nyt teknologia mahdollistaa opiskelun paikasta riippumatta, kilpailu tutkimuksen laadulla on kiristynyt huomattavasti, resurssit eivät riitä kansainvälisen tason saavuttamiseen kaikilla aloilla. Nyt yliopistoissa pitää tarkastella rehellisesti kunkin omat vahvuudet ja karsia liian kalliita kehittämistoimia edellyttävät, heikommat tutkimusalat. Tutkimuksen osalta profiloituminen pitäisi olla helppoa: voidaan katsoa, millä aloilla ollaan kansainvälisessä kärjessä, millä aloilla kansallisesti merkittäviä tutkimuksen tuottajia. Jos tämä on kovin vaikea harjoitus tehdä, on strategian kirkastamisen ja johtopäätösten aika. Kaikki tämä edellä sanottu helposti johtaa ajatukseen, että jos kaksi suostuvaista yliopistoa haluaisivat yhdistyä ja samalla uudistua radikaalisti, voisi sellaiselle ajattelulle löytyä tukea laajemminkin. Jos vielä lisäksi tahdottaisiin siihen yhteyteen saada yksi maan menestyneimmistä ammattikorkeakouluista tavalla, joka turvaa erilaiset osaamiset elinkeinoelämän ja yhteiskunnan käyttöön, voitaisiin sitä pitää merkittävänä kehitysaskeleena oikeaan suuntaan. Tavoitteena pitää olla karsintakierroksen jälkeen pääsy Champions liigaan, Veikkausliigassa joukkueita riittää. Tampereen teknillinen yliopisto on saanut opiskelijoiltaan hyvää palautetta. Ns. kandipalautteen perusteella Hervannan teekkarit ja arkkitehdit ovat opetuksen laatuun selkeästi tyytyväisempiä kuin muiden yliopistojen opiskelijat. Samoin opintojen ohjaukseen opiskelijat olivat tyytyväisiä. Tästä on hyvä jatkaa. 4

5 Lämpimät onnittelut Tampereen teknillisen yliopiston opettajille, tutkijoille, koko henkilökunnalle ja opiskelijoille sekä johdolle hyvin tehdystä työstä. Voimia ja innostusta tuleville lukuvuosille! 5