Matkailu, kaivostoiminta ja aluetalous: esimerkkinä Kuusamo

Transkriptio

1 Matkailu, kaivostoiminta ja aluetalous: esimerkkinä Kuusamo PEKKA KAUPPILA, Naturpolis Oy Pohjois-Suomen syrjäseuduilla on jo pitkään uskottu matkailuun aluekehityksen välineenä, mikä ilmenee lukuisista eri aluetasojen kehittämissuunnitelmista ja -strategioista. Matkailun kehittämisessä painopiste on ollut matkailukeskusvetoisuudessa, ja valitulla kehittämispolitiikalla on saavutettu myönteisiä sosiaalis-taloudellisia vaikutuksia erityisesti Pohjois-Suomen suurissa matkailukeskuksissa. Näyttää kuitenkin siltä, että pelkästään matkailuelinkeinon kehittäminen ei ole kyennyt pelastamaan syrjäseutuja. Viime vuosina uutena elinkeinona myönteisen aluekehityksen edistämiseksi onkin noussut kaivostoiminta. Haasteellista aluekehityksen näkökulmasta on se, että Pohjois-Suomessa matkailukeskukset ja kaivokset sijaitsevat useassa tapauksessa lähellä toisiaan. Esityksessä tarkastellaan Kuusamon matkailuelinkeinoa ja mahdollista kaivostoimintaa aluetaloudellisten vaikutusten näkökulmasta (työpaikat, palkka- ja verotulovaikutukset). Kuusamon elinkeinoelämässä matkailun rooli on merkittävä, mutta aluekehityksen vauhdittamiseksi suunnitellaan parhaillaan Juomasuon (kulta)kaivoksen avaamista. Käynnissä olevan YVA-ohjelman mukaan arviointi ei kuitenkaan kohdistu matkailuelinkeinon ja kaivostoiminnan aluetaloudellisiin vaikutuksiin eikä elinkeinojen aluetaloudellisia vaikutuksia siten verrata toisiinsa. Arvioinnissa hyödynnetään olemassa olevia tutkimuksia ja selvityksiä sekä tilastoja.

2 Suhtautuminen Venäjän kaivosteollisuuden globalisoitumiseen ja ulkomaalaisiin investointeihin pohjoisvenäläisessä kaivoskaupungissa TUOMAS SUUTARINEN, Helsingin yliopisto Venäjän luonnonvarateollisuus on maan talouden perusta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisenä aikakautena Venäjä on avautunut ja houkutellut ulkomaalaisia investointeja esimerkiksi metsäteollisuuteen, mutta kaivostoiminnassa sekä öljyn ja kaasun tuotannossa ulkomaalaiset investoinnit ovat kuitenkin olleet rajoitettuja. Erityisesti hiilivetyjen tuotannon parissa toimineet ulkomaalaiset yritykset ovat kokeneet vaikeuksia Venäjän valtion puututtua yritysten toimintaan. Myös kaivosteollisuuden alueella ulkomaalaisten toimijoiden osuus Venäjällä on ollut vähäistä sekä rajoitettua. Venäjän valtio on muun muassa rajoittanut kansallisesti strategisiksi luokittelemansa luonnonvaraesiintymät vain kotimaisten toimijoiden voimin hyödynnettäviksi. Venäjän luonnonvarateollisuudessa esiintyvä varauksellinen ilmapiiri ulkomaalaisten investointien suhteen valtion tasolla antaa aiheen tutkia suhtautumista ulkomaalaisiin investointeihin myös paikallistasolla. Tässä tutkimuksessani käsittelen ulkomaalaisten investointien ja kaivostoiminnan globalisoitumisen eri seurannaisilmiöiden vastaanottoa pohjoisvenäläisessä kaivoskaupungissa. Tämän lisäksi tarkastelen tutkimuksessani sitä, kuinka paikallisyhdyskunnassa suhtaudutaan venäläisten yritysten investointeihin ulkomaille osana Venäjän kaivosteollisuuden globalisoitumista. Tutkimuksessani tarkastelen myös eri toimijoiden roolia Venäjän kaivosteollisuuden kehityksessä ja arvioin valtion roolia kaivosteollisuuden toiminnan turvaajana ja kontrolloijana. Tutkimukseni perustuu tapaustutkimuksessa ja haastatteluilla keräämääni empiiriseen aineistoon, joka koostuu Murmanskin alueella Kouteron kaivoskaupungissa syksyllä 2010 suorittamastani kyselytutkimuksesta sekä Kouterossa ja muissa Murmanskin alueen kaupungeissa keräämästäni haastatteluaineistosta. Kouterossa kokemus ulkomaalaisista investoijista on toistaiseksi ollut vähäistä. Sen sijaan Murmanskin alueen kaivosteollisuuden uusissa projekteissa on mukana myös ulkomaalaisia yhtiöitä, minkä vuoksi asenneilmapiirin kartoitus alueelle tyypillisessä kaivosteollisuusyhdyskunnassa tuo esille myös ajankohtaista tietoa ulkomaalaisten toimijoiden rajoitteista ja mahdollisuuksista.

3 Muuttoliikkeen spatiaalisten muodostumien polkuriippuvaisuus Suomessa vuosina OLLI LEHTONEN* & MARKKU TYKKYLÄINEN, Itä-Suomen yliopisto Niin muuttovoitto kuin -tappiokin muodostavat yhtenäisiä samankaltaisia arvoja saavia alueryhmiä, jotka voidaan yleistermein tulkita Ron Boschman ja Jan Lambooyn esittämiksi spatiaalisiksi muodostumiksi (spatial formations). Ne ovat aluekehityksen kannalta ongelmallisia polarisoidessaan kehitystä maantieteellisesti. Muuttoliikkeen spatiaaliset muodostumat syntyvät paljolti paikallisesti samankaltaisten taloudellisten ja sosiaalisten ominaisuuksien seurauksena. Spatiaalisten muodostumien ymmärtäminen on tärkeää aluepolitiikan näkökulmasta, koska muodostumiin kuuluvissa kunnissa tapahtuvat muutokset leviävät myös kuntaa ympäröiviin kuntiin. Spatiaalisten muodostumien synnyn alkuperäinen syy on usein historiallinen sattuma, jonka merkitys on ollut alun perin pieni, mutta ympäristön muutoksen vuoksi sen merkitys on muuttunut suureksi. Tästä esimerkkinä ovat esimerkiksi yliopistojen sijoituspäätökset. Aluekehityksen kannalta keskittymistä voidaan pitää ongelmallisena, koska sitä leimaa kasautuvan kasvun ja taantumisen kierteen myötä polkuriippuvuus. Alueet lukittuvat tietyille kehitysurille, joista vapautuminen on lyhyellä aikavälillä vaikeaa. Polkuriippuvuus määrittyy pidemmän aikajakson historiallisten tapahtumien summana. Tässä esityksessä paneudumme muuttoliikkeen spatiaalisten muodostumien polkuriippuvuuteen Suomessa. Tutkimme, miten spatiaalisten muuttovoitto- ja -tappiomuodostumien polkutodennäköisyydet eroavat toisistaan. Polkutodennäköisyydellä tarkoitetaan spatiaalisen muodostuman todennäköisyyttä vuosittaisesti pysyvään muuttovoittoon tai -tappioon. Tuloksien perusteella polkuriippuvaisuus on ollut voimakkaampaa muuttovoitto- kuin - tappiomuodostumissa. Aluekehityksen kannalta tähän liittyy toisaalta kielteisiä mutta myös myönteisiä ominaisuuksia. Kielteinen ominaisuus liittyy muuttovoittomuodostumien polkuriippuvaisuuteen eli muuttovoiton lukittumiseen vain tietyille alueille. Myönteinen ominaisuus on yhteydessä muuttotappiomuodostumien alueelliseen hajanaisuuteen, koska muodostumien polkuriippuvaisuus havaittiin heikoksi. Siten lukittuminen on heikompaa, joten muuttotappiomuodostumien kunnat eivät jää pysyvästi taantumiskierteeseen.

4 Unkarilainen kylä ennen ja jälkeen sosialismin KALEVI RIKKINEN, Helsingin yliopisto Selvitin unkarilaisen kylän (Nemesvamos) asutusmaantieteellisen rakenteen kehityksen vuodesta 1923 vuoteen 1963, jolloin kylä siirtyi sosialistiseen järjestelmään. Tein kesällä 1963 talokohtaisen analyysin ja haastattelin kylän asukkaat. Tällöin Unkarissa pyrittiin tanya-asutuksen hävittämiseen ja pienkylien kokoamiseen kolhooseiksi. Samalla kylän tilat kokivat suuria muutoksia. Tutkimusjulkaisu Ein ungarisches Dorf ilmestyi 1965 sarjassa Acta Geographica. Sosialismi aiheutti suuria muutoksia Unkarin maaseudulla. Samoin sai aikaan siirtyminen takaisin kapitalismiin. Tein tästä kenttätutkimuksen viime keväänä. Muutos vuodesta 1963 vuoteen 2012 kattaa 49 vuotta.

5 Voivatko alueyhteisöt oppia toisiltaan? Avauksia hyvän käytännön teoriaan ja metodologiaan SEIJA VIRKKALA, Vaasan yliopisto Globalisaatio on merkinnyt paitsi virtojen kasvamista myös sitä että alueelliseen ja paikalliseen kehittämiseen liittyvät mallit ja käsitteet leviävät nopeasti. Etenkin anglosaksisissa maissa ja ns. hegemonisen vallan kehittämiä käsitteitä levitetään parhaina käytäntöinä. Esimerkki klusterin käsitettä on levinnyt suurten kansainvälisten konsulttiyritysten ansiosta. Alustuksessa tarkastellaan alueyhteisöjen oppimista tilanteessa, jossa ei ole hegemonisia parhaita käytäntöjä, vaan alueet ja alueyhteisöjen vuorovaikutus ja oppiminen perustuu molemminpuoliseen oppimiseen. Tämä merkitsee, että kehitetään teorioita ja menetelmiä, joilla tutkitaan eri alueiden hyviä käytäntöjä. Hyvä käytäntö on erillinen kokonaisuus (yksikkö, prosessi, verkosto jne.), joka voidaan tunnistaa kontekstistaan. Se tuo jotain uutta tutkimuspaikkakunnan kehitykseen esim parantaa asukkaiden elinoloja ja hyvinvointia, yritysten innovaatiotoimintaa tai paikkakunnan toimijoiden oppimiskykyä. Hyvän käytännön vaikutuksia voidaan mitata tai arvioida. Muiden alueiden toimijat voivat oppia hyvästä käytännöstä. Paikkakuntien hyviä käytäntöjä voidaan analysoida ja verrata luomalla narratiiveja eli tarinoita hyvän käytännön tapahtumista, toiminnoista, strategioista, politiikasta ja menetelmistä. Muiden alueiden hyviä käytäntöjä voidaan käyttää oman alueen toimijoiden oppimisen perustana. Hyvien käytäntöjen analyysi merkitsee jatkuvaa oppimista ja sen pohtimista tehdäänkö paikkakunnalla asioita samalla tavalla, tehdäänkö niitä oikein ja miten päätetään mikä on oikein (single-loop, double-loop and tripleloop learning). Tämä tapahtuu oppimisseminaareissa, joissa arvioidaan toisen alueen hyvää käytäntöä ja mietitään mitä siitä voi oppia omalla alueella. Tällöin voidaan hyödyntää vertaisarvioinnin ja suoran demokratian periaatteita. Hyvän käytännön teorioiden ja menetelmien kehittäminen perustuu toimintatutkimuksen menetelmiin, aluekehittämisen teorioihin sekä organisatorisen oppimisen teorioihin. Alustuksessa tarkastellaan ja arvioidaan etenkin pohjoismaista oppimisen mallia, UNESCOn maailmanperintöalueiden oppimista, ylikansallista oppimista EU:n monitasohallinnan yhteydessä sekä EU:n älykkään erikoistumisen (smart specialisation) vertaisarviointia (peer review platform).