KASVONILMEEN VAIKUTUS VAUVAN TARKKAAVAISUUTEEN: KEHITYKSELLINEN MUUTOS 5 7 KUUKAUDEN IÄSSÄ
|
|
- Kaarlo Pääkkönen
- 8 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 KASVONILMEEN VAIKUTUS VAUVAN TARKKAAVAISUUTEEN: KEHITYKSELLINEN MUUTOS 5 7 KUUKAUDEN IÄSSÄ Silja Mäki Pro gradu -tutkielma Psykologian laitos Tampereen yliopisto Huhtikuu 2009
2 TAMPEREEN YLIOPISTO Psykologian laitos MÄKI, SILJA: Kasvonilmeen vaikutus vauvan tarkkaavaisuuteen: kehityksellinen muutos 5 7 kuukauden iässä Pro gradu -tutkielma, 22 s. Ohjaaja: Jari Hietanen Psykologia Huhtikuu 2009 Ensimmäisen elinvuotensa aikana vauvat oppivat erottamaan tavallisimpia kasvonilmeitä ja reagoimaan ilmeisiin eri tavoin. Pienet vauvat kiinnittävät tarkkaavaisuutensa usein iloiseen ilmeeseen, mutta viimeistään seitsemän kuukauden iässä erityisesti pelästynyt kasvonilme alkaa kiinnittäää vauvan tarkkaavaisuutta. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli määrittää tarkemmin se ikäkausi, jolloin pelokkaan ilmeen tarkkaavaisuutta kiinnittävä vaikutus tulee esiin normaalissa yksilönkehityksessä. Pelokkaan ilmeen vaikutusta tarkkaavaisuuteen tutkittiin viiden ja seitsemän kuukauden ikäisillä vauvoilla. Tarkkaavaisuuden mittareina käytettiin ilmeen katseluaikaa ja ilmeen havaitsemisen aiheuttamaa aivojen sähköistä, ärsykkeen kiinnostavuuteen ja merkityksellisyyteen liittyvää Nc-jännitevastetta. Pelokkaan ilmeen vaikutusta vauvan tarkkaavaisuuteen verrattiin iloisen ilmeen vaikutukseen ja tutkimukset tehtiin kummallakin ikäryhmällä samalla tavoin. Tulokseksi saatiin, että seitsemän kuukauden ikäiset vauvat katsoivat pelästynyttä ilmettä kauemmin kuin iloista ilmettä ja pelästynyt ilme herätti heillä voimakkaamman Nc-vasteen kuin iloinen ilme. Viiden kuukauden ikäisillä vauvoilla ei katseluajoissa eikä Nc-vasteissa syntynyt eroa ilmeiden välille. Tutkimuksen mukaan pelokas ilme kiinnittää seitsemän kuukauden ikäisten vauvojen tarkkaavaisuuden, mutta se ei vielä kiinnitä viiden kuukauden ikäisten vauvojen tarkkaavaisuutta. Tulokset tukevat käsitystä, että 5 7 kuukauden ikä on vauvoilla nopeaa ilmeiden havaitsemisen kehittymisen aikaa. Asiasanat: kasvonilme; havaitseminen; tarkkaavaisuus; kehitys; vauvat; jännitevaste
3 SISÄLTÖ JOHDANTO... 1 Kasvonilmeet kiinnittävät tarkkaavaisuutta... 1 Kasvonilmeiden erottelu ja luokittelu vauvaiässä... 2 Miten vauvat reagoivat ilmeisiin?... 3 Tutkimuksen tarkoitus... 5 METODIT... 6 Koehenkilöt... 6 Ärsykkeet ja kokeen kulku... 7 Aineiston käsittely ja analyysi... 9 TULOKSET POHDINTA LÄHTEET... 18
4 JOHDANTO Kasvonilmeet kiinnittävät tarkkaavaisuutta Pelokkaan ilmeen havaitseminen toisen ihmisen kasvoilla kiinnittää tarkkaavaisuuden sen ovat huomanneet kaikki kauhuelokuvien ystävät. Ilmeen ansiosta katsoja osaa varautua hirviön esiintuloon tai muuhun pelottavaan tapahtumaan. Myös arkisissa tilanteissa voi toisen ihmisen pelästynyt ilme kertoa ympäristössä uhkaavasta vaarasta, esimerkiksi lähestyvästä autosta, kaatuvasta kirjahyllystä tai jaloissa matelevasta käärmeestä. Toisen ihmisen pelästyneen ilmeen nopea havaitseminen voi tällöin auttaa myös havainnoijaa selviytymään paremmin. Aikuisilla ihmisillä pelokkaan ilmeen onkin todettu vetävän tarkkaavaisuutta puoleensa. Pelokas ilme havaitaan nopeammin kuin iloinen ilme neutraalien kasvojen joukosta (Rossignol, Philippot, Douilliez, Crommelinck & Campanella, 2005) ja pelokas ilme kiinnittää tarkkaavaisuuden, vaikka ilme olisi suoritettavan tehtävän kannalta merkityksetön (Eimer & Kiss, 2007; Holmes, Green & Vuilleumier, 2005). Yleisesti ottaen uhasta viestivät ärsykkeet, kuten pelokas tai vihainen kasvonilme, tai käärmeet ja hämähäkit, kiinnittävät aikuisilla tarkkaavaisuuden nopeammin kuin neutraalit tai myönteiset ärsykkeet (Vuilleumier, 2005; mutta katso myös Calvo & Marrero, 2008). Ilmiötä on selitetty sillä, että vaarasta kertovien ärsykkeiden nopea havaitseminen on ollut henkiinjäämisen ja lajinkehityksen kannalta hyödyllistä. Uhasta viestivien ärsykkeiden tarkkaavaisuutta kiinnittävä vaikutus on todettu myös aivojen toiminnassa. Aivoissa erityisesti amygdalan on todettu aktivoituvan koettaessa pelkoa tai havaittaessa uhasta kertovia ärsykkeitä (Vuilleumier, 2005). Amygdalasta taas on runsaasti yhteyksiä aivokuorelle, ja amygdalan aktivoituessa ärsykkeiden käsittely tehostuu myös korteksilla. Aikuisilla onkin useissa tutkimuksissa todettu pelokkaan ja vihaisen ilmeen havaitsemisen aiheuttavan aivokuorella voimakkaampia elektrofysiologisia vasteita kuin iloisen tai neutraalin ilmeen (esimerkiksi Batty & Taylor, 2003; Leppänen, Kauppinen, Peltola & Hietanen, 2007; Leppänen, Moulson, Vogel-Farley & Nelson, 2007; Rossignol ym., 2005; Schupp ym., 2004). Voimakkaampien vasteiden on tulkittu kertovan ärsykkeiden tehokkaammasta prosessoinnista ja tarkkaavaisuuden voimakkaammasta kiinnittymisestä näihin ärsykkeisiin. Kasvonilmeet ovat tärkeitä vuorovaikutuksen välineitä ja informaation lähteitä myös pienille vauvoille, jotka eivät vielä ymmärrä kieltä. Pieni vauva näkee yleensä ympärillään iloa, ihastusta ja huolenpitoa ilmaisevia ilmeitä (Chong, Werker, Russell & Carrol, 2003; Malatesta & Haviland, 1982), ja erityisesti iloinen ilme on tärkeä äidin ja lapsen vuorovaikutuksessa. Hymyn avulla äiti 1
5 kutsuu lasta vuorovaikutukseen ja äidin hymyn näkeminen lisää vauvan hymyilyä (Messinger & Fogel, 2007). Pienet vauvat näyttäisivätkin usein kiinnittävän tarkkaavaisuutensa iloiseen ilmeeseen (Farroni, Menon, Rigato & Johnson, 2007; Kuchuk, Vibbert & Bornstein, 1986; LaBarbera, Izard, Vietze & Parisi, 1976). Pelokkaan ilmeen tarkkaavaisuutta kiinnittävää vaikutusta ei ole voitu todeta vielä vastasyntyneillä vauvoilla (Farroni ym., 2007), mutta pelästynyt ilme alkaa kiinnittää vauvan tarkkaavaisuutta viimeistään seitsemän kuukauden iässä (de Haan & Nelson, 1998; Leppänen ym., 2007; Nelson & Dolgin, 1985; Peltola, Leppänen, Palokangas & Hietanen, 2008). Ensimmäisen seitsemän elinkuukauden aikana tapahtuu siis sellaista kehitystä, jonka tuloksena vauva alkaa erityisesti kiinnittää tarkkaavaisuuttansa pelästyneeseen ilmeeseen. Tämän kehityskulun tarkempi ajoittaminen on käsillä olevan tutkimuksen aiheena. Kasvonilmeiden erottelu ja luokittelu vauvaiässä Vastasyntyneen näkökyky on vielä heikko, ja vauva pystyy erottamaan kasvonpiirteitä vain karkeasti (Nelson, 1987). Aivan vastasyntyneetkin erottavat kuitenkin joitakin ilmeitä toisistaan. Esimerkiksi muutaman päivän ikäiset vauvat katsovat enemmän iloista kuin pelästynyttä ilmettä, mistä voidaan päätellä, että vauvat erottavat iloisen ilmeen pelästyneestä (Farroni ym., 2007). Pelästynyttä ilmettä näin pienet vauvat eivät kuitenkaan vielä näyttäneet erottavan neutraalista ilmeestä. Tarkastelemalla vauvojen eri ilmeisiin kohdistamia katseluaikoja on todettu myös, että neljän kuukauden iässä vauvat erottavat iloisen ilmeen neutraalista ja vihaisesta ilmeestä, mutta eivät näytä erottavan vihaista ilmettä neutraalista ilmeestä (LaBarbera ym., 1976). Kasvonilmeiden erottelukykyä tutkitaan tyypillisesti esittämällä vauvalle ensin jotain tiettyä ilmekuvaa, kunnes vauvan voidaan arvioida habituoituneen ärsykkeeseen (esimerkiksi vauva ei enää kohdista katsettaan ilmekuvaan tiettyä ennalta sovittua aikarajaa kauemmin). Tämän jälkeen vauvan annetaan katsoa saman mallin esittämää uutta ilmettä. Jos ilmeen vaihtuminen lisää vauvan kuvaan kohdistamaa katseluaikaa, voidaan päätellä, että vauva on huomannut ärsykkeen muuttuneen ja erottaa uuden ilmeen tutusta. Menetelmän avulla on todettu, että kolmen kuukauden iässä vauvat erottavat iloisen ja yllättyneen ilmeen toisistaan (Young-Brown, Rosenfeld & Horowitz, 1977) ja iloisen ja vihaisen ilmeen toisistaan (Barrera & Maurer, 1981). Edellä kuvattua tutkimusasetelmaa on edelleen sovellettu niin, että vauvalle on ensin tuotettu habituaatio tiettyyn ilmeeseen usean eri mallin esittämänä. Tämän jälkeen vauva saa nähdä kaksi kuvaa, joissa kummassakin on uusi malli, ja toinen kuva esittää tuttua ilmettä ja toinen uutta. Jos vauva katsoo enemmän uutta ilmettä kuin tuttua, sanotaan, että vauva on luokitellut tutun ilmeen. Luokittelu siis vaatii vauvalta kykyä havaita tietty samanlaisuus eri ihmisten tuottamissa saman 2
6 ilmeen esityksissä esittäjän identiteetin vaihtumisesta huolimatta. Näyttää siltä, että vauvat pystyvät nuorempana luokittelemaan iloisen ilmeen muihin ilmeisiin verrattuna (yhteenvetoa tutkimuksista: Leppänen & Nelson, 2006). Viiden ja seitsemän kuukauden iässä vauvat luokittelevat iloisen ilmeen eri intensiteeteillä ja eri ihmisten esittämänä ja erottavat sen pelästyneestä ilmeestä (Bornstein & Arterberry, 2003; Ludemann & Nelson, 1988). Pelästynyttä ilmettä vauvat eivät kuitenkaan osaa luokitella vielä seitsemän kuukauden iässä (Ludemann & Nelson, 1988; Nelson & Dolgin, 1985), ja vihaisen ilmeen luokittelu on joissain tapauksissa vaikeaa jopa yhdeksän kuukauden ikäisille (Caron, Caron & Myers, 1985). Vauvat eivät välttämättä prosessoi ilmeiden kokonaisuuksia aikuisten tavoin (de Gelder, Teunisse & Benson, 1997), vaan vauvat voivat erotella ja luokitella ilmeitä joidenkin silmäänpistävien, mutta emootion kannalta toissijaisten piirteiden mukaan, kuten hampaiden näkyvyyden perusteella (Caron ym., 1985). On myös huomattava, että vauva voi erotella tai luokitella kasvonilmeitä prosessoimatta ilmeen emotionaalista signaaliarvoa. Kasvonilmeen erottamista ja luokittelua koskevat tutkimukset näyttävät kuitenkin viittaavan siihen, että pienet vauvat ovat taitavampia prosessoimaan iloista ilmettä kuin muita, vauvalle vähemmän tuttuja ilmeitä. Miten vauvat reagoivat ilmeisiin? Vauvojen kykyä havaita ilmeitä on tutkittu myös tarkastelemalla, millaiset ilmeet kiinnittävät vauvan tarkkaavaisuuden ja millaisia emotionaalisia tai hermostollisia reaktioita ilmeet vauvassa herättävät. Nämä mittarit voivat kertoa enemmän myös siitä, prosessoiko vauva ilmeen emotionaalista merkityssisältöä. Esimerkiksi viiden kuukauden ikäisten säpsähdysrefleksi kovaan ääneen korostuu, jos vauvat äänen kuullessaan katsovat vihaista ilmekuvaa, ja säpsähdys vaimenee, jos vauvojen näkemä ilme on iloinen (Balaban, 1995). Tällöin vauvat ovat todennäköisesti reagoineet vihaisen ilmeen kielteiseen merkityssisältöön, sillä vauvojen reaktiot ovat samanlaisia kuin aikuisten, joilla negatiivisten ärsykkeiden on todettu vahvistavan ja positiivisten vaimentavan säpsähdysrefleksiä (Lang, Bradley & Cuthbert, 1990). Kasvonilmeiden vaikutusta vauvan tarkkaavaisuuteen on tavallisesti tutkittu näyttämällä vauvoille rinnakkain tai ajallisesti peräkkäin kaksi eri ilmekuvaa samalta mallilta. Jos vauva katsoo toista ilmekuvaa enemmän kuin toista ilmeiden esittämisjärjestyksestä riippumatta, voidaan päätellä, että enemmän katsottu ilme kiinnittää vauvan tarkkaavaisuuden. Edellisessä kappaleessa todettiin, että jo aivan vastasyntyneet katsovat enemmän iloista kuin pelästynyttä ilmettä (Farroni ym., 2007). Myös hiukan vanhemmat vauvat näyttäisivät suosivan iloista ilmettä: kolmen kuukauden iässä vauvat katsovat enemmän korostuneen iloisia ilmeitä kuin vähemmän iloisia ilmeitä (Kuchuk ym., 1986) ja neljän ja kuuden kuukauden iässä vauvat katsovat enemmän iloista kuin vihaista tai 3
7 neutraalia ilmettä (LaBarbera ym., 1976; Striano, Brennan, & Vanman, 2002). Iloinen ilme on vauvoille muita ilmeitä tutumpi (Malatesta & Haviland, 1982), ja ilmeen on siksi arveltu kiinnittävän vauvan tarkkaavaisuuden (Farroni ym., 2007). Vaikka pienet vauvat katsovat mieluiten iloista ilmettä, viiden kuukauden ikäiset katsovat iloista ja pelästynyttä ilmettä yhtä paljon (Bornstein & Arterberry, 2003) ja seitsemän kuukauden iässä vauvat suuntaavat tarkkaavaisuutensa voimakkaammin pelästynyttä kuin iloista ilmettä kohti (de Haan, Belsky, Reid, Volein & Johnson, 2004; de Haan & Nelson, 1998; Kotsoni, de Haan & Johnson, 2001; Leppänen ym., 2007; Nelson & Dolgin, 1985; Nelson, Morse & Leavitt, 1979). Varhainen tutkimus antoi viitettä siitä, että vauvat habituoituisivat pelästyneseen ilmeeseen iloista hitaammin, ja tämä olisi syynä pidempään katseluaikaan (Nelson ym., 1979). Myöhempi tutkimus ei kuitenkaan vahvistanut tätä oletusta (Nelson & Dolgin, 1985). Pelästyneen ilmeen on arveltu kiinnittävän vauvan tarkkaavaisuuden myös vierautensa vuoksi (Nelson & Dolgin, 1985). Peltolan ym. (2008) tutkimus ei kuitenkaan anna tukea tälle olettamukselle. Tutkimuksessa todettiin, että pelokkaan ilmeen näkeminen aiheuttaa seitsemän kuukauden ikäisille vauvoille vaikeuksia siirtää tarkkaavaisuuttaan pois kasvoista, mutta kontrolliärsykkeenä käytetty toinen vieras ilme ei vaikeuttanut vauvojen tarkkaavaisuuden siirtämistä pois kasvoista samoin kuin pelästynyt ilme. Voisivatko seitsemän kuukauden ikäiset vauvat jo prosessoida pelästyneen ilmeen emotionaalista signaaliarvoa ja siksi kiinnittää siihen tarkkavaisuutensa? Kasvokuvatutkimuksissa ei ole raportoitu havaintoja tai tuloksia, joiden mukaan seitsemän kuukauden ikäiset vauvat näyttäisivät huolestuvan tai pelästyvän pelokkaan ilmeen näkemisestä. Viimeistään vuoden iässä ilmeen merkitys on kuitenkin vauvalle tuttu. Tästä kertoo esimerkiksi näköjyrkännekoe, jossa vauva ei lähde ylittämään näennäistä pudotusta, jos äiti näyttää pelästyneeltä, mutta todennäköisesti jatkaa etenemistä äidin hymyillessä (Sorce, Emde, Campos & Klinnert, 1985). Kasvonilmeiden vaikutusta vauvojen tarkkaavaisuuteen on tutkittu myös aivojen sähköisten jännitevasteiden avulla. Jännitevasteet (ERP, event related potential) ovat aivokuoren sähköisessä toiminnassa erottuvia jännitevaihteluita, jotka johtuvat suurten hermosolujoukkojen yhtäaikaisesta aktivoitumisesta aivojen pinnalla (Fabiani, Gratton & Coles, 2000). Jännitevasteiden mittaaminen sopii hyvin pienten vauvojen tutkimiseen, sillä menetelmä ei vaadi vauvalta pitkäaikaista liikkumattomuutta eikä mittaukseen liity epämukavuutta. Vauvoilla varsin tutkittu jännitevaste on niin sanottu Nc-vaste (negative central), joka syntyy alle vuoden ikäisillä noin ms ärsykkeen näkemisen jälkeen, on polariteetiltaan negatiivinen ja havaitaan erityisesti otsalohkojen päältä mitattuna (de Haan, Johnson & Halit, 2003). Vauvoilla Nc-vasteen voimakkuuteen vaikuttaa muun muassa ärsykkeen esiintymistiheys siten, että harvemmin esitetty ärsyke aiheuttaa voimakkaamman vasteen kuin useammin esitetty ärsyke 4
8 (Courchesne, Ganz & Norcia, 1981). Tämän perusteella vasteen on ajateltu liittyvän havaintoihin, jotka kiinnittävät tarkkaavaisuuden, ovat kiinnostavia ja vaativat lisää käsittelyä. Lisätukea oletukselle antavat tulokset, joiden mukaan uusi tai uudentyyppinen ärsyke aiheuttaa voimakkaamman Nc-vasteen kuin tutut tai samankaltaiset ärsykkeet (Reynolds & Richards, 2005; Quinn, Westerlund & Nelson, 2006). Nc-vaste on voimakkaampi myös silloin, kun havaittu ärsyke on tarkkaavaisuuden kohteena, kuin jos se ei ole (Richards, 2003). Toisaalta puolivuotiailla lapsilla äidin kasvot herättävät voimakkaamman Nc-vasteen kuin vieraan kasvot (de Haan & Nelson, 1997; de Haan & Nelson, 1999) ja tuttu lelu aiheuttaa voimakkaamman vasteen kuin vieras lelu (de Haan & Nelson, 1999). Tulosta on tulkittu niin, että Nc-vaste liittyy yleisesti ottaen ärsykkeen kiinnostavuuteen ja merkityksellisyyteen. Myös erilaisten kasvonilmeiden näkemisen on todettu herättävän vauvoilla eri suuruisia Ncvasteita. Toistuvasti raportoitu tulos on, että seitsemän kuukauden ikäisillä pelokkaan ilmeen näkeminen aiheuttaa voimakkaamman Nc-vasteen kuin iloisen ilmeen näkeminen (de Haan & Nelson, 1998; de Haan ym., 2004; Leppänen ym., 2007; Nelson & de Haan, 1996). Muiden ilmeparien suhteen tulokset ovat vähemmän johdonmukaisia. Hoehl, Palumbo, Heinisch ja Striano (2008) totesivat, että seitsemän kuukauden ikäisillä neutraali ja pelokas kasvonilme herättävät yhtä voimakkaat Nc-vasteet, kun kuvien mallit katsovat suoraan katsojaan päin. Pelokas ilme herättää neutraalia ilmettä voimakkaamman Nc-vasteen vain, kun mallin katse kohdistuu sivulla olevaan esineeseen. Kobiella, Grossmann, Reid ja Striano (2008) havaitsivat, että vihaisen ilmeen näkeminen aiheuttaa seitsemän kuukauden ikäisillä voimakkaamman Nc-vasteen kuin pelästyneen ilmeen näkeminen, mutta kaikissa tutkimuksissa eroa vihaisen ja pelästyneen ilmeen aiheuttamissa Nc-vasteissa ei ole tullut esiin (Nelson & de Haan, 1996). Toisaalta iloisen ilmeen on todettu aiheuttavan seitsemän kuukauden ikäisillä voimakkaamman Nc-vasteen kuin vihaisen ilmeen (Grossmann, Striano & Friederici, 2007). Koska Nc-vaste yleisesti ottaen liittyy tarkkaavaisuuteen, niin myös ilmeiden osalta on päätelty, että voimakkaamman vasteen aiheuttanut ilme on kiinnittänyt lapsen tarkkaavaisuuden. Tutkimuksen tarkoitus Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ajoittaa tarkemmin se ikäkausi, jolloin pelokkaan ilmeen tarkkaavaisuutta kiinnittävä vaikutus tulee esiin yksilönkehityksessä. Tarkkaavaisuuden mittareiksi valittiin ilmeen herättämä Nc-vaste ja ilmeen katseluaika, ja tarkkaavaisuuden kiinnittymistä tutkittiin viiden ja seitsemän kuukauden ikäisillä vauvoilla. Pelokkaan ilmeen vaikutusta verrattiin iloisen ilmeen vaikutukseen. Tutkimuksessa tehtiin kaksi koetta. Ensimmäisessä selvitettiin, aiheuttaako iloisen ja pelästyneen ilmeen näkeminen vauvalle erikokoisia Nc-vasteita, ja toisessa 5
9 kokeessa mitattiin, katsovatko vauvat pidempään iloista vai pelästynyttä ilmettä. Tutkimukset tehtiin kummallakin ikäryhmillä samalla tavoin, niin että tulokset ovat vertailukelpoisia. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että pelästynyt ilme kiinnittää seitsemän kuukauden ikäisten tarkkaavaisuuden. He katsovat pelästynyttä ilmettä pidempään kuin iloista ja pelästynyt ilme herättää heillä voimakkaamman Nc-vasteen kuin iloinen ilme. Tässä tutkimuksessa seitsemän kuukauden ikäisillä oli tarkoitus toistaa aiemmat tulokset. Vastasyntyneet taas katsovat enemmän iloista kuin pelästynyttä ilmettä ja neljän ja kuuden kuukauden ikäiset katsovat enemmän iloista kuin vihaista ilmettä. Bornsteinin ja Arterberryn (2003) tutkimuksessa viiden kuukauden ikäiset vauvat katselivat pelästynyttä ja iloista ilmettä yhtä paljon. Viiden kuukauden ikäisille ei muotoiltu tarkkaa hypoteesia. Aiemman tutkimuksen perusteella näyttäisi todennäköiseltä, että joko iloinen ilme kiinnittää heidän tarkkaavaisuutensa, tai että kumpikaan ilme ei erityisesti kiinnitä heidän tarkkaavaisuuttaan. METODIT Koehenkilöt Jännitevastekokeessa lopullinen koehenkilöiden joukko sisälsi 14 viiden kuukauden ikäistä vauvaa (ikä keskimäärin 149 päivää, s = 4.8, vaihteluväli , 7 poikaa) ja 14 seitsemän kuukauden ikäistä vauvaa (ikä keskimäärin 212 päivää, s = 4.9, vaihteluväli , 8 poikaa). Viisi koehenkilöä kävi kokeissa sekä viiden että seitsemän kuukauden iässä. Kaikki vauvat olivat terveitä ja syntyneet täysiaikaisina ( raskausviikolla). Aineistoa kerättiin lisäksi seitsemältä viiden kuukauden ja yhdeksältä seitsemän kuukauden ikäiseltä vauvalta, mutta heiltä ei saatu riittävän häiriötöntä EEG-rekisteröintiä, ja aineisto jouduttiin hylkäämään jatkokäsittelyn yhteydessä. Katseluaikakokeessa lopullinen koehenkilöiden joukko sisälsi 16 viiden kuukauden ikäistä vauvaa (ikä keskimäärin 151 päivää, s = 4.5, vaihteluväli , 6 poikaa) ja 21 seitsemän kuukauden ikäistä vauvaa (ikä keskimäärin 212 päivää, s = 4.1, vaihteluväli , 13 poikaa). Kuusi koehenkilöä kävi kokeissa sekä viiden että seitsemän kuukauden iässä. Kaikki vauvat olivat terveitä ja syntyneet täysiaikaisina ( raskausviikolla). Aineistoa kerättiin lisäksi viideltä viiden kuukauden ja neljältä seitsemän kuukauden ikäiseltä vauvalta, mutta jatkokäsittelyn aikana näiden vauvojen havaittiin suuntaavan katseensa korostuneesti (yli 95 % katseluajasta) oikealle tai vasemmalle esitetyistä ärsykkeistä riippumatta. Tällöin vauvojen reagoinnin ei katsottu riittävästi riippuvan esitetyistä ärsykkeistä, ja aineisto hylättiin jatkokäsittelystä. 6
10 Koehenkilöitä etsittiin ilmoittamalla tutkimuksesta neuvoloihin, panemalla ilmoituksia lapsiperheiden tavallisiin harrastetiloihin ja kertomalla tutkimuksesta paikallislehdessä. Vanhemmat ilmoittivat kiinnostuksestaan täyttämällä osallistumiskaavakkeen neuvolassa tai ottamalla yhteyttä tutkimusryhmään puhelimitse tai sähköpostitse. Kokeen jälkeen osallistujat saivat palkkioksi pienen vauvan lelun. Yhteensä kokeissa kävi 21 viiden kuukauden ikäistä vauvaa ja 25 seitsemän kuukauden ikäistä vauvaa. Samat koehenkilöt osallistuivat sekä jännitevaste- että katseluaikakokeeseen. Ärsykkeet ja kokeen kulku 1. Jännitevastekoe Ärsykkeinä käytettiin neljän eri naisen kasvokuvia. Kuvat olivat värivalokuvia, joissa kasvot oli irrotettu taustastaan. Jokaiselta mallilta oli kaksi kuvaa, joista toinen esitti pelästynyttä ja toinen iloista ilmettä. Kahden naisen ilmekuvat oli poimittu valmiista kasvokuvien ärsykesarjasta (the NimStim Face Stimulus Set; Tottenham ym., painossa) ja toiset kaksi kuvaparia olivat tutkimuslaboratorion omista kokoelmista. Ennen tutkimuksen alkua 18 aikuista arvioi seitsenportaisella asteikolla, kuinka iloisilta ja pelästyneeltä kokeessa käytettävät ilmekuvat heistä vaikuttivat. Kuvat heijastettiin valkokankaalle luokkahuoneessa. Kunkin kuvan esitysaika oli 2 sekuntia. Kaikista kuvista pyydettiin arvioimaan, kuinka pelästyneiltä ja kuinka iloisilta ne vaikuttivat. Tulokset osoittivat, että kaikki kuvat esittivät haluttua ilmettä ja ilmeiden intensiteetit olivat samankaltaiset (Taulukko 1.) Arvio kuvasta Kuvan ilme Iloisuus Pelokkuus Ilo Keskiarvo = 6,10 Vaihteluväli = 5,83 6,50 Keskiarvo = 1,17 Vaihteluväli = 1,00 1,50 Pelko Keskiarvo = 1,60 Vaihteluväli = 1,01 1,89 Keskiarvo = 5,90 Vaihteluväli = 5,17 6,61 Taulukko 1. Ilmekuvien iloisuus ja pelokkuus aikuisten arvioimana asteikolla 1 7 Kasvonilmekuvien kontrolliärsykkeinä käytettiin kuvia, jotka oli luotu mallien kasvokuvista satunnaistamalla vaihespektri ja säilyttämällä amplitudi ja värispektri vakioina (Halit, Csibra, Volein, & Johnson, 2004). Kullekin ilo-pelko -kasvoparille luotiin oma kontrollikuvansa. Kasvonilmekuvien ja kontrolliärsykkeiden koot olivat vertikaalisesti noin 15 ja horisontaalisesti noin 11. Kuva 1 esittää yhtä tutkimuksessa käytettyä kasvonilmeparia ja vastaavaa kontrolliärsykettä. 7
11 Kuva 1. Esimerkki kokeessa käytetyistä ärsykkeistä. Kokeen alussa vanhemmille selitettiin kokeen kulku ja heiltä pyydettiin kirjallinen suostumus. Koe tehtiin hämärässä huoneessa. Vauva istui vanhempansa sylissä tuolissa 60 cm:n päässä tietokoneen näytöstä. Näytön koko oli 19 ja sen ympärillä oli musta väliseinä niin, että vauvalla ei ollut edessään muuta nähtävää näytön lisäksi. Näytön päällä oli piilotettuna videokamera, jonka kautta kokeen esittäjä saattoi seurata vauvan liikkumista ja katseen suuntaa. Aivosähkökäyrä rekisteröitiin 32-kanavaisen vauvojen elektrodipäähineen avulla (Neuroscan, Quik-cap). Päähineen päälle oli vedetty joustava ohut verkko, jotta elektrodit pysyisivät liikkumatta ja tiiviisti paikoillaan mittauksen ajan. Ärsykkeet esitettiin Neuroscan Stim ohjelmiston avulla. Kunkin mallin ilmekuvista ja kontrollikuvasta oli satunnaistettu 150 ärsykekuvan sarja. Kuvasarjat vaihtelivat koehenkilöiden välillä niin, että kukin koehenkilö seurasi kuvasarjaa jostakin tietystä mallista. Jokaisen ärsykkeen esittämistä edelsi näytön keskelle ilmestyvä mustavalkoinen, neljän ruudun shakkiruudukko. Ruudukon koko oli 4 x 4 ja sen tarkoitus oli kiinnittää lapsen huomio näytölle. Ruudukko välkkyi aluksi 750 ms:n ajan 4 Hz:n taajuudella ja oli näkyvissä vähintään 1000 ms aina ärsykkeen esittämiseen asti. Kun lapsi katsoi näytölle, kokeenjohtaja esitti ärsykkeen. Jos lapsi siirsi katsettaan tai räpäytti silmiään ärsykkeen esittämisen aikana, ärsykkeen esitys merkittiin epäonnistuneeksi. Ärsykkeiden esitysaika oli 1000 ms. Tarvittaessa vanhempi koetti kädellä ohjaamalla kiinnittää lapsen huomiota näytölle. Lapsen osoittaessa väsymisen tai kyllästymisen merkkejä pidettiin kokeen aikana tarvittaessa yksi noin 5 15 minuutin mittainen tauko, jolloin lapsi saattoi virkistyä, leikkiä tai syödä. Koetta jatkettiin, kunnes vanhempi tai kokeen esittäjä arvioi, ettei lapsi enää keskity kuviin esimerkiksi 8
12 levottomuuden, unisuuden tai itkuisuuden takia, tai kunnes koko ärsykesarja oli esitetty loppuun asti. 2. Katseluaikakoe Koehenkilöt osallistuivat ensin edellä kuvattuun jännitevastekokeeseen. Tämän jälkeen elektrodipäähine riisuttiin ja lapsi osallistui katseluaikakokeeseen samassa tutkimustilassa. Ärsykkeinä käytettiin samoja pelko ilo -kasvonilmepareja kuin herätevastetutkimuksessa (Kuva 1), kuitenkin niin, että katseluaikakokeen aikana vauva näki eri mallin esittämät kuvat kuin jännitevastekokeessa. Kokeen aikana vauva istui vanhempansa sylissä tuolissa 60 cm:n päässä tietokoneen näytöstä. Vauvan silmänliikkeitä seurattiin ja tallennettiin tietokoneen päälle asetetun digitaalisen videokameran avulla. Kun vauva katsoi näytölle, kokeenjohtaja antoi kuvaruudun keskelle ilmestyä liikkumattoman, mustavalkoisen, neljän ruudun shakkiruudukon. Ruudukon koko oli 4 x 4 ja sen tarkoitus oli kiinnittää vauvan huomio näytön keskustaan. Kun vauva katsoi näytön keskelle, antoi kokeenjohtaja ärsykekuvien ilmestyä näytölle. Ärsykkeinä olivat tietyn mallin esittämät iloinen kasvokuva ja pelästynyt kasvokuva, jotka olivat näytöllä rinnakkain. Kuvien koko oli sama kuin jännitevastekokeessa ja niiden etäisyys toisistaan 12. Kuvat olivat näkyvissä 10 sekuntia. Kuvien kadottua kokeen johtaja kiinnitti jälleen vauvan huomion näytön keskustaan shakkiruudukon avulla, ja näytti sitten samat kasvot uudestaan 10 sekunnin ajan, niin että iloinen ja pelästynyt kasvokuva olivat vaihtaneet paikkaa edellisestä esityskerrasta. Ärsykeparit esitettiin siis yhteensä kaksi kertaa. Ärsykkeiden esittämistä kontrolloitiin E-Prime ohjelmiston (Schneider, Eschman & Zuccolotto, 2002) avulla. Aineiston käsittely ja analyysi 1. EEG-signaalin käsittely ja analyysi Jatkuvaa EEG-signaalia rekisteröitiin koko jännitevastekokeen ajan. Referenssielektrodeina käytettiin mastoidielektrodeja. Ennen mittauksen aloittamista elektrodien impedanssit laskettiin alle 10 k Ω :n lisäämällä elektrodeihin elektrolyyttiliuosta (Neuroscan, QuikCell) ja vetämällä elektrodipäähineen päälle tiivis, joustava verkko. EEG-signaali suodatettiin taajuudelle 0,1 100 Hz, vahvistettiin 5000-kertaiseksi ja tallennettiin digitaalisesti 500 Hz:n taajuudella tietokoneen muistiin (Neuroscan SynAmps). Jatkuvasta EEG-signaalista eroteltiin ne aikajaksot, jolloin koehenkilölle oli näytetty jokin ärsyke. Aikaväli, jonka aikana EEG-signaalia tutkittiin, alkoi 100 ms ennen ärsykkeen esittämistä ja päättyi 1100 ms:n kuluttua. Ärsykkeen esittäminen kesti 1000 ms, joten EEG-signaalia tutkittiin koko 9
13 ärsykkeen esittämisen ajalta. Näin saaduille EEG-jaksoille tehtiin 30 Hz:n alipäästösuodatus ja kunkin otoksen jännitetaso suhteutettiin ärsykkeen esittämistä edeltävän 100 ms:n aikana esiintyneeseen keskimääräiseen jännitteeseen. Ne EEG-jaksot, joita vastaavat ärsykkeiden esitykset oli merkitty kokeen suorittamisen yhteydessä epäonnistuneiksi, poistettiin aineistosta. Aineiston jatkokäsittelyssä keskityttiin elektrodeilta Cz, C3, C4, FCz, FC3 ja FC4 saatuihin EEGjaksoihin, jotta aineisto olisi tutkittavan vasteen kannalta mahdollisimman häiriötöntä. Aineistosta karsittiin pois sellaiset EEG-jaksot, joiden aikana tarkasteltavien elektrodien jännite tutkituilla kanavilla oli itseisarvoltaan suurempi kuin 250 V. Lisäksi jäljelle jääneistä EEG-jaksoista tarkistettiin, ettei Fp1- ja Fp2 -kanavilla näkynyt silmänräpäytyksistä kertovia yli 100 V:n suuruisia positiivisia jännitepiikkejä. Tällaiset EEG-jaksot poistettiin. Myös sellaiset EEG-jaksot, joissa näkyi useilla kanavilla jatkuva jännitteen lasku tai nousu, hylättiin jatkokäsittelystä. Hyväksytyistä EEG-jaksoista tarkastettiin, että koehenkilöllä oli kutakin ärsykettä pelästynyt kasvonilme, iloinen kasvonilme ja kontrolliärsyke kohden vähintään 10 onnistunutta EEG-jaksoa. Toistettujen mittausten varianssianalyysi osoitti, että hyväksyttyjen EEG-jaksojen määrissä ei ollut eroja pelästyneiden (ka = 18.1; vaihteluväli = 10 28), iloisten (ka = 19.0; vaihteluväli = 10 34) ja kontrolliärsykkeiden (ka = 17.6; vaihteluväli = 10 29) välillä, F(2,54) = 2.24, p >.10. Koehenkilön hyväksytyt EEG-jaksot keskiarvoistettiin kunkin ärsykkeen osalta. Nc-komponentti analysoitiin kanavilta C3 ja C4 EEG-amplitudin keskiarvona aikavälillä ms ärsykkeen ilmestymisen jälkeen. Analyysin tarkentamiseksi vastetta tarkasteltiin kahdessa aikaikkunassa, ja jokaiselle mitatulle vasteelle laskettiin keskimääräinen jännitetaso aikaikkunoissa ms ja ms. 2. Katseluaikakokeen aineiston käsittely ja analyysi Videotallenteista analysoitiin kuva kuvalta (Queen s Video Coder, Baron et al., 2001), katsoiko vauva oikealle vai vasemmalle. Aineiston käsittelijä oli tietämätön ärsykkeiden esitysjärjestyksestä. Vauvan katsesuunnan perusteella laskettiin, kauanko vauva oli katsonut iloista kuvaa ja kauanko vauva oli katsonut pelästynyttä kuvaa kunkin kierroksen aikana yhteensä. Kierrosten katseluajoista laskettiin keskiarvot vauvan iloisen ilmeen katseluajalle ja pelästyneen ilmeen katseluajalle. Mikäli vauva oli suunnannut katseensa korostuneesti (yli 95 % katseluajasta) joko oikealle tai vasemmalle, aineisto hylättiin. Analyysin reliabiliteetin varmistamiseksi toinen, riippumaton havainnoija käsitteli 30 % aineistosta (satunnaisesti valitut kuusi viiden kuukauden ikäistä koehenkilöä ja seitsemän seitsemän kuukauden ikäistä koehenkilöä). Pearsonin korrelaatiokertoimet havainnoijien välillä koehenkilöittäin olivat
14 TULOKSET 1. Jännitevastekoe Kuva 2 esittää jännitevasteiden ryhmäkeskiarvot pelokkaalle ja iloiselle ilmeelle ja kontrolliärsykkeelle elektrodeilta C3 ja C4 mitattuina. Nc-vaste näkyy negatiivisena jännitteenä noin ms ärsykkeen esittämisen jälkeen. Seitsemän kuukauden ikäisillä vauvoilla jännite alkaa kuitenkin laskea jo aikaisemmin, ja erot pelästyneen ja iloisen ilmeen aiheuttamissa vasteissa ovat selvimmillään ms ärsykkeen esittämisen jälkeen. Kuva 2. Yllä: Keskimääräiset jännitevasteet 5 kk:n ikäisillä lapsilla elektrodeilla C3 ja C4 Alla: Keskimääräiset jännitevasteet 7 kk:n ikäisillä lapsilla elektrodeilla C3 ja C4 Nc-komponentti analysoitiin nelisuuntaisen 3 x 2 x 2 x 2 varianssianalyysin (ANOVA) avulla. Riippuvia mittauksia olivat ilme (pelko, ilo, kontrolliärsyke), elektrodi (C3, C4) sekä aikaikkuna ( ms, ms). Ikä (5 kk, 7 kk) oli riippumaton mittaus. Tulokseksi saatiin, että 11
15 aikaikkunalla oli merkitsevä päävaikutus, F(1,26) = 53.15, p <.001. Aikaikkunassa ms jännitevaste oli negatiivisempi kuin aikaikkunassa ms. Myös ilmeellä oli merkitsevä päävaikutus, F(2, 52) = 18.51, p <.001. Kontrolliärsykkeen aiheuttama Nc-vaste oli negatiivisempi (ka = V, s = 1.6) kuin pelon (ka = V, s = ) tai ilon (ka = V, s = 1.88) aiheuttamat Nc-vasteet. Lisäksi iällä oli merkitsevä päävaikutus, F(1,26) = 5.02, p =.034. Seitsemän kuukauden ikäisillä Nc-vasteet olivat negatiivisempia (ka = V, s = 1.91) kuin viiden kuukauden ikäisillä (ka = , s = 1.91). Muita merkitseviä pää- tai yhdysvaikutuksia ei ilmennyt (kaikki p-arvot >.05). Kuvasta 2 on helppo todeta edellä mainitut ilmeen ja iän vaikutukset jännitevasteeseen. Lisäksi pelokkaan ilmeen aiheuttama Nc-vaste näyttäisi seitsemän kuukauden iässä erottuvan negatiivisempana suhteessa muihin ilmeisiin kuin viiden kuukauden iässä. Iän ja kasvonilmeen yhdysvaikutus ei kuitenkaan ollut merkitsevä, F(2,52) = 2.87, p =.066. Koska yhdysvaikutus oli kuitenkin oireellinen ja kuvien perusteella näyttäisi viittaavan kehitykseen juuri pelokkaan ilmeen prosessoinnissa, tehtiin Nc-komponentille toistettujen mittausten kolmisuuntainen 3 x 2 x 2 varianssianalyysi ikäryhmittäin. Riippuvia mittauksia olivat ilme (pelko, ilo, kontrolliärsyke), aikaikkuna ( ms, ms) sekä elektrodi (C3 ja C4). Kun merkitseviä eroja löytyi, tehtiin pareittaisia vertailuja t-testillä korkeintaan kolmen keskiarvon välillä (Fischerin pienimmän merkitsevän eron menetelmä, Howell, 1987). Kaikissa testeissä käytettiin merkitsevyystasoa.05. Viiden kuukauden ikäisillä lapsilla oli ilmeen päävaikutus merkitsevä, F(2,26) = 10.42, p <.001. Merkitsevät erot olivat kuitenkin vain kontrolliärsykkeen ja ilmekuvien välillä (pelko kontrolli: p <.001, ilo kontrolli: p =.009). Kontrolliärsykkeen aiheuttama Nc-vaste oli voimakkaampi (ka = V, s = 2.44) kuin ilmekuvien aiheuttamat (pelko: ka = V, s = 2.68, ilo: ka = V, s = 2.66). Pelästyneen ja iloisen ilmeen aiheuttamien Nc-vasteiden välillä ei ollut merkitsevää eroa, F(1,13) = 0.41, p =.66. Aikaikkunan päävaikutus oli merkitsevä, F(1,13) = 13.63, p =.003. Aikaikkunassa ms jännitevasteet olivat voimakkaampia kuin aikaikkunassa ms. Muita merkitseviä pää- tai yhdysvaikutuksia ei ilmennyt. Myös seitsemän kuukauden ikäisillä vauvoilla oli ilmeen päävaikutus merkitsevä, F(2,26) = 11.73, p <.001. Parittaiset vertailut osoittavat, että kaikkien ärsykkeiden välillä oli merkitseviä eroja. Erityisesti pelästyneen ja iloisen ilmeen aiheuttamien vasteiden välillä oli merkitsevä ero, F(1,13) = 5.66, p =.033. Nc-vaste oli voimakkaampi pelästyneelle ilmeelle (ka = V, s = 2.68) kuin iloiselle ilmeelle (ka = V, s = 2.66). Kontrolliärsykkeen aiheuttama vaste oli voimakkain (ka = V, s = 2.07) ja ero pelästyneen ja iloisen ilmeen aiheuttamiin vasteisiin merkitsevä (p =.031 ja p <.001). Myös tarkasteluhetken päävaikutus oli merkitsevä, F(1,13) = 12
16 46.23, p <.001. Aikaikkunassa ms jännitevasteet olivat voimakkaampia kuin aikaikkunassa ms. Muita merkitseviä pää- tai yhdysvaikutuksia ei ilmennyt. 2. Katseluaikakoe Ilmekuvien katseluajoille tehtiin kaksisuuntainen 2 x 2 varianssianalyysi, jossa ilme (iloinen, pelästynyt) oli riippuva mittaus ja ikä (5 kk, 7 kk) oli riippumaton mittaus. Lisäksi kuvien katseluaikoja vertailtiin ikäryhmittäin riippuvien mittausten t-testillä. Kaikissa testeissä käytettiin merkitsevyystasoa.05. Kaksisuuntaisen anovan tulos osoitti, että iän ja ilmeen yhteisvaikutus oli melkein merkitsevä, F(1,35) = 3.84, p =.058. Ilmeen päävaikutus ei ollut merkitsevä, F(1,35) = 1.39, p =.25, eikä myöskään iän, F(1,35) = 0.59, p =.45. Ikäryhmittäin tarkasteltaessa viiden kuukauden ikäisillä ei tullut esiin merkitsevää eroa eri ilmeiden katseluajoissa (pelko: ka = 3.82 s, s = 0.29; ilo: ka = 4.03 s, s = 0.31), t(15) = 0.45, p =.662. Seitsemän kuukauden ikäiset sen sijaan katselivat pelästynyttä ilmettä merkitsevästi kauemmin kuin iloista, t(20) = 2.78, p =.012. Seitsemän kuukauden ikäisten katseluajat pelästyneelle ilmeelle olivat keskimäärin 4.57 s (s = 0.25) ja iloiselle ilmeelle keskimäärin 3.74 s (s = 0.27). Kuva 3 esittää ilmeiden keskimääräiset katseluajat ikäryhmittäin. Kuva 3. Pelästyneen ja iloisen ilmeen keskimääräiset katseluajat viiden ja seitsemän kuukauden ikäisillä vauvoilla. 13
17 POHDINTA Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, tapahtuuko vauvan tarkkaavaisuuden kiinnittymisessä pelästyneeseen ilmeeseen kehittymistä viiden seitsemän kuukauden iässä. Tarkkaavaisuuden mittareina käytettiin ilmeen katseluaikaa ja aivojen sähköistä Nc-jännitevastetta, jonka on useissa tutkimuksissa todettu liittyvän tarkkaavaisuuden kiinnittymiseen (Courchesne ym., 1981; de Haan & Nelson, 1997; de Haan & Nelson, 1999; Reynolds & Richards, 2005; Richards, 2003; Quinn ym, 2006). Pelokkaan ilmeen vaikutusta verrattiin iloisen ilmeen vaikutukseen, ja tutkimukset suoritettiin kummallakin ikäryhmällä samalla tavoin, niin että tulokset ovat vertailukelpoisia. Tuloksiksi saatiin seitsemän kuukauden ikäisillä ennakoitu, aiemmista tutkimuksista tuttu tulos: vauvat katsoivat enemmän pelokasta kuin iloista ilmettä ja pelokas ilme synnytti voimakkaamman Nc-vasteen kuin iloinen ilme. Viiden kuukauden ikäisillä tulokseksi saatiin, että vauvat katsoivat pelokasta ja iloista ilmettä yhtä paljon ja ilmeet herättivät yhtä voimakkaat Nc-vasteet. Katseluaikakoe ja jännitevastekoe antoivat varsin yhdenmukaiset tulokset: pelästynyt ilme kiinnittää seitsemän kuukauden ikäisten tarkkaavaisuuden, mutta ilme ei vielä kiinnitä viiden kuukauden ikäisten tarkkaavaisuutta. Viiden kuukauden ikäisten vauvojen reaktioissa iloiseen ja pelästyneeseen ilmeeseen ei siis syntynyt eroja katseluajoissa eikä Nc-vasteissa. Yksi mahdollinen syy tähän voisi olla se, että vauvat eivät erottaneet kasvonilmeitä toisistaan. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, sillä viiden kuukauden ikäisten vauvojen on todettu erottavan iloisen ilmeen pelästyneestä (Bornstein & Arterberry, 2003). Aiemmissa tutkimuksissa iloisen ilmeen on todettu kiinnittävän neljän ja kuuden kuukauden ikäisten vauvojen tarkkavaisuuden, kun iloisen ilmeen katseluaikaa on verrattu neutraalin ja vihaisen ilmeen katseluaikoihin (LaBarbera ym., 1976; Striano ym., 2002). Tämän tutkimuksen tulos viiden kuukauden ikäisten vauvojen osalta ei ole ristiriidassa aiempien tutkimusten kanssa, vaan vahvistaa sitä havaintoa, että vauvan reagointi ilmeisiin näyttää riippuvan myös tutkimusmenetelmästä ja siitä yhteydestä, missä vauva ilmeen näkee (esimerkiksi de Haan & Nelson, 1998). Tutkimuksen tulos toisaalta vahvistaa Bornsteinin ja Arterberryn (2003) havainnon, että viiden kuukauden ikäiset vauvat katsovat iloista ja pelästynyttä ilmettä yhtä paljon. Todennäköistä on, että vauvat tässä tukimuksessa erottivat iloisen ja pelästyneen ilmeen toisistaan, mutta kumpikaan ilmeistä ei erityisesti kiinnittänyt vauvojen tarkkaavaisuutta, ja näin ollen käytetyt menetelmät eivät erotelleet eri ilmeiden aiheuttamia reaktioita. Pelästyneen ilmeen vähäistä vaikutusta viiden kuukauden ikäisten vauvojen tarkkaavaisuuteen voi selittää esimerkiksi vauvojen vähäinen kokemus ilmeestä. Pelästynyt ilme on viiden kuukauden ikäiselle vielä varsin vieras, sillä vauva alkaa todennäköisesti nähdä pelästyneitä ilmeitä aikuisten 14
18 kasvoilla vasta oppiessaan ryömimään noin seitsemän kuukauden iässä ja päätyessään vaarallisiin paikkoihin. Toisaalta viiden kuukauden ikäinen vauva ei myöskään pysty reagoimaan pelästyneesen ilmeeseen adaptiivisesti, sillä vauva ei ole vielä motorisesti niin kehittynyt, että voisi vetäytyä tai suojautua ilmeen nähdessään. Sen sijaan vastavuoroinen hymyily ehkä vahvistaa äidin ja vauvan suhdetta, josta vauva on täysin riippuvainen. LaBarbera ym. (1976) pohtivatkin, että vauva saattaisi kiinnittää tarkkaavaisuutensa niihin ilmeisiin, joihin vauva pystyy reagoimaan tarkoituksenmukaisesti oman kehitystasonsa puitteissa. Motorisen kehityksen keskeneräisyyden lisäksi on mahdollista, että myöskään kasvonilmeen havaitsemiselle ja tarkkaavaisuuden kiinnittymiselle välttämättömät hermostolliset mekanismit eivät vielä ole viiden kuukauden iässä riittävästi kehittyneet. Pelästynyt ja iloinen ilme näyttävät kaiken kaikkiaan kilpailevan viiden kuukauden ikäisten vauvojen tarkkaavaisuudesta tasaväkisesti. Seitsemän kuukauden ikäiset vauvat katsoivat pelästynyttä ilmettä enemmän kuin iloista ilmettä ja pelästynyt ilme herätti vauvoilla suuremman Nc-vasteen, kuten on todettu jo useissa aiemmissa tutkimuksissa (de Haan ym., 2004; de Haan & Nelson, 1998; Leppänen ym., 2007; Nelson & de Haan, 1996; Nelson & Dolgin, 1985; Nelson ym., 1979). Tarkkaavaisuuden kiinnittymisen pelästyneeseen ilmeeseen on arveltu johtuvan ilmeen vieraudesta, ilmeen silmäänpistävistä piirteistä tai ihmiselle lajityypillisestä taipumuksesta kiinnittää tarkkaavaisuus pelästyneeseen ilmeeseen (Nelson & Dolgin, 1985). Peltolan ym. (2008) tutkimuksen mukaan pelkkä ilmeen vieraus ei riitä selittämään seitsemän kuukauden ikäisten tarkkaavaisuuden kiinnittymistä pelästyneeseen ilmeeseen. Myös tämän tutkimuksen valossa tuntuu epätodennäköiseltä, että pelästynyt ilme kiinnittäisi seitsemän kuukauden ikäisen vauvan tarkkaavaisuuden ainoastaan vierautensa vuoksi. Ilme on varmastikin vähintään yhtä vieras myös viiden kuukauden ikäisille vauvoille, mutta heidän tarkkaavaisuuttaan ilme ei kiinnittänyt. Lasten näkökyky kehittyy vielä viiden seitsemän kuukauden iässä (Allen, Tyler & Norcia, 1996). Voisivatko lisääntynyt näön tarkkuus ja pelokkaan ilmeen silmäänpistävät piirteet selittää sen, että ilme kiinnittää seitsemän kuukauden ikäisten tarkkaavaisuuden, mutta ei viiden kuukauden ikäisten tarkkaavaisuutta? Aikuisilla pelokkaassa ilmeessä tarkkaavaisuutta ohjaa matalataajuinen, karkea näköinformaatio (Holmes ym., 2005), joka ei vaadi suurta näöntarkkuutta. Tämän perusteella tuntuu epätodennäköiseltä, että seitsemän kuukauden ikäisten suurempi näöntarkkuus selittäisi käsillä olevan tutkimuksen tuloksia. Todennäköisempää on, että pelokkaan ilmeen tarkkaavaisuutta kiinnittävä vaikutus edellyttää myös muunlaista hermostollista kehittymistä kuin vain näöntarkkuuden lisääntymistä. Aikuisilla kasvonilmeiden tunnistamiseen osallistuu useita aivoalueita, jotka prosessoivat erityyppistä informaatiota. Kasvonilmeiden pienet yksityiskohdat, kuten silmäkulmien rypyt, ovat 15
19 korkeataajuista informaatiota, joka kulkee kortikaalista reittiä näköaivokuorelta ohimolohkojen takaosiin (Livingstone & Hubel, 1987). Ohimolohkoilla erityisesti ylempi temporaaliuurre ja fusiforminen poimu ovat erikoistuneet kasvojen ja ilmeiden prosessointiin (Haxby, Hoffman & Gobbini, 2000). Matalataajuinen, karkea informaatio sisältää taas tietoa kasvon osien suhteista ja kokonaisuuksista, kuten auenneesta suusta tai laajentuneista silmistä. Tämä informaatio kulkee subkortikaalista reittiä talamuksesta amygdalaan ja osittain myös magnosellulaarista reittiä näköaivokuorelta amygdalaan ja orbitofrontaaliselle aivokuorelle (Leppänen & Nelson, 2009; Vuilleumier, 2005). Sekä orbitofrontaalinen aivokuori että amygdala osallistuvat kasvonilmeiden tunnistukseen ja tehostavat havainnon käsittelyä ylemmällä temporaaliuurteella ja fusiformisella poimulla (Bar ym., 2006; Leppänen & Nelson, 2009; Vuilleumier, Richardson, Armony, Driver & Dolan, 2004) Kasvonilmeiden havaitsemiseen osallistuu siis laaja toiminnallinen kokonaisuus, jonka kehittymisen ajoittuminen ja mekanismit yksilönkehityksen aikana ovat vielä osin tuntemattomia (Leppänen ja Nelson, 2009). Leppänen ja Nelson (2009) esittävät, että eri aivoalueiden väliset yhteydet ovat olemassa jo syntymästä alkaen, mutta että järjestelmä tulee toiminnalliseksi vasta 5 7 kuukauden iässä. Tällöin alkaa kasvonilmeiden tunnistamisen herkkyyskausi, jolloin vauvan aivot ovat ikään kuin valmistautuneet odottamaan tietyn tyyppisiä ärsykkeitä ja aivot ovat silloin erityisen alttiit oppimaan tunnistamaan näitä ärsykkeitä ja reagoimaan niihin. Herkkyyskauden alku ajoittuu aikaan, joilloin vauva alkaa pian liikkua ja voi joutua vaarallisiin paikkoihin, alkaa nähdä entistä enemmän pelästyneitä ja vihaisia ilmeitä aikuisten kasvoilla, ja alkaa myös erotella ja luokitella kasvonilmeitä. Tämä tutkimus antaa tukea Leppäsen ja Nelsonin (2009) hypoteesille herkkyyskauden alun ajoittumisesta ja vahvistaa, että 5 7 kuukauden iässä tapahtuu nopeaa ilmeiden havaitsemisen kehittymistä. Käsillä olevassa tutkimuksessa ristiriitaiselta voi tuntua, että kontrolliärsyke, joka ei esittänyt kasvoja tai kasvonilmettä lainkaan, herätti kaikkein voimakkaimman Nc-vasteen sekä viiden että seitsemän kuukauden ikäisillä vauvoilla. Tulokseen on voinut vaikuttaa se, että vauvojen näkemässä kuvien sarjassa kasvokuvat muodostivat kaksi kolmasosaa kuvista ja kontrollikuvia oli kolmasosa. Tällöin kontrolliärsykkeen harvempi esiintyminen on voinut vaikuttaa siihen, että ne ovat herättäneet suuremman Nc-vasteen (Courchesne ym., 1981). Lisäksi vauvalle on voinut olla vaikeaa muodostaa kontrolliärsykkeestä selvää representaatiota, jolloin aivot ehkä prosessoivat sitä enemmän. Onkin todettu, että odottamattomat, tunnistamattomat (unrecognizable) ärsykkeet herättävät voimakkaamman Nc-vasteen kuin odottamattomat, tunnistettavat ärsykkeet (Courchesne 1978, viittaus lähteestä Courchesne ym., 1981). 16
20 Tässä tutkimuksessa rajoituttiin tarkastelemaan vauvojen reaktioita staattisiin ilmekuviin. Lasten reaktioita ilmeisiin on tutkittu myös esimerkiksi tutkimalla vauvan reaktioita dynaamisesti esitettyihin ilmeisiin ja ääniin videotallenteelta (Flom & Bahrick, 2007) tai elävässä tilanteessa (Haviland & Lelwica, 1987; Montague & Walker-Andrews, 2001). Näissä tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että jo alle viiden kuukauden ikäiset vauvat reagoivat jossain määrin ilmeiden emotionaaliseen signaaliarvoon, kun ilmeen tukena on emotionaalinen ääni tai kun ilme on osana vuorovaikutusta. Jännitevastetutkimuksissa on vauvan Nc-vasteen pelästyneeseen ilmeeseen todettu voimistuvan, kun staattinen ilme on esitetty merkityksellisessä, luontevassa ja konkreettisessa yhteydessä (Hoehl, Palumbo, Heinisch & Striano, 2008; Hoehl, Wiese & Striano, 2008; katso myös Hoehl & Striano, 2008). Jopa kolmen kuukauden ikäisillä vauvoilla syntyy voimakkaampi Nc-vaste sellaiseen ärsykkeeseen, joka on yhdistynyt pelästyneeseen ilmeeseen, kuin ärsykkeeseen, joka on yhdistynyt neutraaliin ilmeeseen (Hoehl, Wiese & Striano, 2008). Jatkotutkimuksessa voisikin tarkastella vauvojen tarkkaavaisuuden kiinnittymistä sellaisiin emootion ilmauksiin, joita vauvat oppivat erottelemaan nuorempina kuin staattisia, kontekstista irrallisia ilmekuvia. Tämä voisi edistää sen selvittämistä, kiinnittääkö vauvan tarkkaavaisuuden pelästyneessä ilmeessä juuri uhan ilmaus, vai jotkin pelästyneen ilmeen piirteet, jotka ehkä vain sattumalta ovat edustettuina ilmeessä. Esimerkiksi vauvat näyttävät nuorempana erottelevan emotionaalisia äänensävyjä kuin ilmekuvia (Flom & Bahrick, 2007), ja vihainen äänensävy aiheuttaa seitsemän kuukauden ikäisillä negatiivisemman jännitevasteen otsalohkon keskiosista mitattuna noin 450 ms ärsykkeen esittämisen jälkeen kuin neutraali tai iloinen äänensävy (Grossmann, Striano & Friederici, 2005). Tutkijat tulkitsivat voimakkaamman negatiivisuuden osoitukseksi tarkkaavaisuuden kiinnittymisestä pelästyneeseen ääneen. Mielenkiintoista olisikin kokeen toistaminen esimerkiksi viiden ja seitsemän kuukauden ikäisillä vauvoilla vertaamalla iloisen ja pelästyneen äänensävyn vaikutusta jännitevasteeseen ja mahdollisesti muihin fysiologisiin vasteisiin, kuten sydämen sykkeeseen (Lewis, Kagan, Campbell & Kalafat, 1966). Iloisen ja pelästyneen ilmeen vaikutusta vauvan tarkkaavaisuuteen voisi tutkia myös silloin, kun ilme on vauvan äidin esittämä, sillä vauvojen on todettu erottelevan emootioiden ilmauksia paremmin oman äitinsä kuin vieraan mallin esittämänä (Kahana-Kalman & Walker-Andrews, 2001). Tämän tutkimuksen tärkein anti on sen toteaminen, että pelokkaan ilmeen tarkkaavaisuutta kiinnittävä vaikutus ei vielä ilmene viiden kuukauden ikäisillä vauvoilla, mutta samoilla mittausmenetelmillä vaikutus tulee esiin seitsemän kuukauden iässä. Käytetyt mittarit katseluaika ja aivojen elektrofysiologinen jännitevaste antavat varsin yhdenmukaiset tulokset. Tulokset antavat tukea sille käsitykselle, että 5 7 kuukauden ikä on ilmeiden havaitsemisen ja niihin reagoimisen nopean kehittymisen aikaa. 17
21 LÄHTEET Allen, D., Tyler, C. W., & Norcia, A. M. (1996). Development of grating acuity and contrast sensitivity in the central and peripheral visual field of the human infant. Vision Research, 36, Balaban, M. T. (1995). Affective influences on startle in five-month-old infants: Reactions to facial expressions of emotions. Child Development, 66, Bar, M., Kassam, K. S., Ghuman, A. S., Boshyan, J., Schmid, A. M., Dale, A. M., Hämäläinen, M. S., Marinkovic, K., Schacter, D. L., Rosen, B. R., & Halgren E. (2006). Top-down facilitation of visual recognition. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 103, Baron, M. J., Wheatley, J., Symons, L., Hains, C. R., Lee, K., & Muir, D. (2001). The Queen s video coder ( Department of Psychology, Queen s University, Canada; Barrera, M. E., & Mauer, D. (1981). The perception of facial expressions by the three-month-old. Child Development, 52, Batty, M., & Taylor, M. J. (2003). Early processing of the six basic facial emotional expressions. Cognitive Brain Research, 17, Bornstein, M. H., & Arterberry, M. E. (2003). Recognition, discrimination and categorization of smiling by 5-month-old infants. Developmental Science, 6, Calvo, M. G., & Marrero, H. (painossa). Visual search of emotional faces: The role of affective content and feature distinctiveness. Cognition & Emotion, doi: / Caron, R. F., Caron, A. J., & Myers, R. S. (1985). Do infants see emotional expressions in static faces? Child Development, 56, Chong, S. C. F., Werker, J. F., Russell, J. A., & Carroll, J. M. (2003). Three facial expressions mothers direct to their infants. Infant and Child Development, 12, Courchesne, E., Courchesne, R. Y., & Hillyard, S. A. (1978). The effect of stimulus deviation on P3 waves to easily recognized stimuli. Neuropsychologia, 16, Courchesne, E., Ganz, L., & Norcia, A., M. (1981). Event-related brain potentials to human faces in infants. Child Development, 52, de Gelder, B., Teunisse, J.-P., & Benson, P. J. (1997). Categorical perception of facial expressions: Categories and their internal structure. Cognition and Emotion, 11, de Haan, M., Belsky, J., Reid, V., Volein, A., & Johnson, M. H. (2004). Maternal personality and infants neural and visual responsivity to facial expressions of emotion. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 45,
22 de Haan, M., Johnson, M. H., & Halit, H. (2003). Development of face-sensitive event-related potentials during infancy: A review. International Journal of Psychophysiology, 51, de Haan, M., & Nelson, C. A. (1997). Recognition of the mother s face by six month-old infants: A neurobehavioral study. Child Development, 68, de Haan, M., & Nelson, C. A. (1998). Discrimination and categorisation of facial expression of emotions during infancy. Teoksessa A. M. Slater (toim.), Perceptual development: visual, auditory, and language perception in infancy (ss ). London: University College London Press. de Haan, M., & Nelson, C. A. (1999). Brain activity differentiates face and object processing in 6- month-old infants. Developmental Psychology, 35, Eimer, M., & Kiss, M. (2007). Attentional capture by task irrelevant fearful faces is revealed by the N2pc component. Biological Psychology, 74, Fabiani, M., Gratton, G., & Coles, M. G. H. (2000). Event-related brain potentials. Teoksessa J. T. Cacioppo, L. G. Tassinary, & G. G. Berntson (toim.), Handbook of Psychophysiology, 2. painos (ss ). New York: Cambridge University Press. Farroni, T., Menon, E., Rigato, S., & Johnson, M. (2007). The perception of facial expressions in newborns. European Journal of Developmental Psychology, 4, Flom, R., & Bahrick, L. E. (2007). The development of infant discrimination of affect in multimodal and unimodal stimulation: The role of intersensory redundancy. Developmental Psychology, 47, Grossmann, T., Striano, T., & Friederici, A. D. (2005). Infants electric brain responses to emotional prosody. Neuroreport, 16, Grossmann, T., Striano, T., & Friederici, A. D. (2007). Developmental changes in infants processing of happy and angry facial expressions: A neurobehavioral study. Brain and Cognition, 64, Halit, H., Csibra, G., Volein, Á., & Johnson, M. H. (2004). Face-sensitive cortical prosessing in early infancy. Journal of Child Psychology and Psychiatry, 45, Haviland, J. M., & Lelwica, M. (1987). The induced affect response: 10-week-old infants responses to three emotion expressions. Developmental Psychology, 23, Haxby, J.V., Hoffman, E. A., Gobbini, M. I. (2000). The distributed human neural system for face perception. Trends in Cognitive Sciences, 4, Hoehl, S., Palumbo, L., Heinisch, C., & Striano, T. (2008). Infant s attention is biased by emotional expressions and eye gaze direction. Neuroreport, 19, Hoehl, S., & Striano, T. (2008). Neural processing of eye gaze and threat-related emotional facial expressions in infancy. Child Development, 79,
KATSEEN SUUNNAN HAVAITSEMISEN VAIKUTUS ETUOTSALOHKOJEN TOIMINNALLISEEN ASYMMETRIAAN 7 KUUKAUDEN IKÄISILLÄ VAUVOILLA
KATSEEN SUUNNAN HAVAITSEMISEN VAIKUTUS ETUOTSALOHKOJEN TOIMINNALLISEEN ASYMMETRIAAN 7 KUUKAUDEN IKÄISILLÄ VAUVOILLA Sari Hakkarainen Pro gradu -tutkielma Psykologian laitos Tampereen yliopisto Maaliskuu
LisätiedotTunteiden ilmaisu ja havaitseminen varhaislapsuudessa: syyt ja seuraukset
Tunteiden ilmaisu ja havaitseminen varhaislapsuudessa: syyt ja seuraukset Mikko Peltola Tutkijakollegium Institute for Advanced Social Research (IASR) Tampereen yliopisto mikko.peltola@uta.fi Sisältö Normatiivinen
LisätiedotKasvoilla ilmaistujen emootioiden vaikutus visuaaliseen tarkkaavaisuuteen seitsemän kuukauden ikäisillä lapsilla
Kasvoilla ilmaistujen emootioiden vaikutus visuaaliseen tarkkaavaisuuteen seitsemän kuukauden ikäisillä lapsilla Tampereen yliopisto Psykologian laitos Pro gradu -tutkielma Tiina Palokangas Marraskuu 2006
LisätiedotKASVONILMEET JA TARKKAAVAISUUS ENSIMMÄISEN IKÄVUODEN AIKANA
KASVONILMEET JA TARKKAAVAISUUS ENSIMMÄISEN IKÄVUODEN AIKANA Nella-Riina Korhonen Psykologian pro gradu -tutkielma Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Tampereen yliopisto Toukokuu 2012 TAMPEREEN
LisätiedotKATSEEN SUUNNAN MUUTOKSEN HAVAITSEMINEN: AIVOJEN HERÄTEVASTETUTKIMUS KATSEKONTAKTIN MERKITYKSESTÄ MUUTOSSOKEUSTILANTEESSA
KATSEEN SUUNNAN MUUTOKSEN HAVAITSEMINEN 1 KATSEEN SUUNNAN MUUTOKSEN HAVAITSEMINEN: AIVOJEN HERÄTEVASTETUTKIMUS KATSEKONTAKTIN MERKITYKSESTÄ MUUTOSSOKEUSTILANTEESSA Milla Maaria Ojala Pro Gradu -tutkielma
LisätiedotKoiraihmiset ja ihmisten koirat eroja ja yhtäläisyyksiä
Eläinten hyvinvoinnin tutkimuskeskus Eläinten hyvinvointifoorumi 8.12.2015, Helsinki Koiraihmiset ja ihmisten koirat eroja ja yhtäläisyyksiä FT Miiamaaria Kujala miiamaaria.kujala@helsinki.fi Neurotieteen
LisätiedotS-114.3812 Laskennallinen Neurotiede
S-114.381 Laskennallinen Neurotiede Projektityö 30.1.007 Heikki Hyyti 60451P Tehtävä 1: Virityskäyrästön laskeminen Luokitellaan neuroni ensin sen mukaan, miten se vastaa sinimuotoisiin syötteisiin. Syöte
LisätiedotAivotutkimus kielenoppimisen edistäjänä
Aivotutkimus kielenoppimisen edistäjänä 15.3.2018 Kaisa Lohvansuu, FT JYU. Since 1863. 1 -Kieli ja aivot -Aivotutkimus: Mitä tutkitaan ja miksi? -Mitä hyötyä aivotutkimuksesta on? JYU. Since 1863. 2 Aivotutkimuksen
LisätiedotToiminnallisen näönkäytön tutkiminen lastenneurologisella osastolla ja poliklinikalla
Toiminnallisen näönkäytön tutkiminen lastenneurologisella osastolla ja poliklinikalla NÄÄKKÖ NÄÄ 2011 Sh Sarianne Karulinna, Lh Anne Nastolin HYKS Lastenneurologinen Kuntoutusyksikkö CP-hankkeen tavoite
Lisätiedotparasta aikaa päiväkodissa
parasta aikaa päiväkodissa Lastentarhanopettajaliitto 2006 varhaiskasvatuksen laadun ydin on vuorovaikutuksessa lapsen kehitystä ja oppimista edistävät lapsen kiinnostus, uteliaisuus ja virittäytyneisyys
LisätiedotTekijä(t) Vuosi Nro. Arviointikriteeri K E? NA
JBI: Arviointikriteerit kvasikokeelliselle tutkimukselle 29.11.2018 Tätä tarkistuslistaa käytetään kvasikokeellisen tutkimuksen metodologisen laadun arviointiin ja tutkimuksen tuloksiin vaikuttavan harhan
LisätiedotFLAMCOVENT- ILMANEROTTIMEN EROTTELUKYKY
FLAMCOVENT- ILMANEROTTIMEN EROTTELUKYKY Ote teoksesta: KESKUSLÄMMITYSJÄRJESTELMIEN ILMANPOISTIMIEN SUORITUSKYKYANALYYSI Tutkimusraportti, joka pohjautuu E.D. Vis van Heemstin MSc-tutkimukseen (TU Delft,
LisätiedotAistit. Kaisa Tiippana Havaintopsykologian yliopistonlehtori. Luento Aistit ja kommunikaatio-kurssilla 12.9.
Aistit Kaisa Tiippana Havaintopsykologian yliopistonlehtori kaisa.tiippana@helsinki.fi Luento Aistit ja kommunikaatio-kurssilla 12.9.2017 Aivokuoren alueita /eke/? /epe/? /ete/? Havainto Havainto on subjektiivinen
LisätiedotKuulohavainnon perusteet
Kuulohavainnon ärsyke on ääni - mitä ääni on? Kuulohavainnon perusteet - Ääni on ilmanpaineen nopeaa vaihtelua: Tai veden tms. Markku Kilpeläinen Käyttäytymistieteiden laitos, Helsingin yliopisto Värähtelevä
LisätiedotTIIVISTELMÄ. Työstä eläkkeelle tulokehitys ja korvaussuhteet. Eläketurvakeskuksen raportteja 2010:3. Juha Rantala ja Ilpo Suoniemi
R RAPORTTEJA Eläketurvakeskuksen raportteja 2010:3 TIIVISTELMÄ Juha Rantala ja Ilpo Suoniemi Työstä eläkkeelle tulokehitys ja korvaussuhteet Tutkimuksessa arvioitiin, mitä muutoksia henkilön tuloissa ja
LisätiedotSanajärjestyksen ja intensiteetin vaikutus suomen intonaation havaitsemisessa ja tuotossa
Sanajärjestyksen ja intensiteetin vaikutus suomen intonaation havaitsemisessa ja tuotossa Martti Vainio, Juhani Järvikivi & Stefan Werner Helsinki/Turku/Joensuu Fonetiikan päivät 2004, Oulu 27.-28.8.2004
LisätiedotKASVONILMEEN JA KATSESUUNNAN VAIKUTUS SEITSEMÄN KUUKAUDEN IKÄISTEN LASTEN TARKKAAVAISUUTEEN
KASVONILMEEN JA KATSESUUNNAN VAIKUTUS SEITSEMÄN KUUKAUDEN IKÄISTEN LASTEN TARKKAAVAISUUTEEN Jaana Liikanen Pro gradu -tutkielma Psykologian laitos Tampereen yliopisto Elokuu 2010 TAMPEREEN YLIOPISTO Psykologian
LisätiedotGEENEISTÄ SOSIAALISEEN KÄYTTÄYTYMISEEN. Markus Jokela, Psykologian laitos, HY
GEENEISTÄ SOSIAALISEEN KÄYTTÄYTYMISEEN Markus Jokela, Psykologian laitos, HY Akateeminen tausta EPIDEMIOLOGIA - PhD (tekeillä...) UNIVERSITY COLLEGE LONDON PSYKOLOGIA -Fil. maisteri -Fil. tohtori KÄYTTÄYTYMISTIETEELLINE
LisätiedotLapsen kielen kehitys I. Alle vuoden ikäisen vanhemmille. www.eksote.fi
Lapsen kielen kehitys I Alle vuoden ikäisen vanhemmille www.eksote.fi Lapsi- ja nuorisovastaanotto Puheterapia 2010 LAPSEN KIELEN KEHITYS Lapsen kieli kehittyy rinnan hänen muun kehityksensä kanssa. Puhetta
LisätiedotLiikkuvat lapset tarkkaavaisempia
Liikkuvat lapset tarkkaavaisempia Heidi J. Syväoja 1, 2, Tuija H. Tammelin 1, Timo Ahonen 2, Anna Kankaanpää 1, Marko T. Kantomaa 1,3. The Associations of Objectively Measured Physical Activity and Sedentary
LisätiedotSinusta tulee isä! - Isäksi kasvamista tukemassa
Sinusta tulee isä! - Isäksi kasvamista tukemassa Tieto isäksi tulemisesta voi olla iloinen, hämmentävä, odotettu tai pelottava. Ajatus itsestä isänä konkretisoituu miehelle hitaasti mutta varmasti, kun
LisätiedotNIMENI ON: Kerro, millaisista asioista pidät? Minusta on mukavaa, kun: Jos olisin väri, olisin: Tulen iloiseksi siitä, kun:
Lapsen oma KIRJA Lapsen oma kirja Työkirja on tarkoitettu lapsen ja työntekijän yhteiseksi työvälineeksi. Lapselle kerrotaan, että hän saa piirtää ja kirjoittaa kirjaan asioita, joita hän haluaa jakaa
LisätiedotTuotteen oppiminen. Käytettävyyden psykologia syksy 2004. T-121.200 syksy 2004
Tuotteen oppiminen Käytettävyyden psykologia syksy 2004 Oppiminen Havainto Kognitiiviset muutokset yksilössä Oppiminen on uuden tiedon omaksumista, joka perustuu havaintoon Ärsyke Behavioristinen malli
Lisätiedotr = 0.221 n = 121 Tilastollista testausta varten määritetään aluksi hypoteesit.
A. r = 0. n = Tilastollista testausta varten määritetään aluksi hypoteesit. H 0 : Korrelaatiokerroin on nolla. H : Korrelaatiokerroin on nollasta poikkeava. Tarkastetaan oletukset: - Kirjoittavat väittävät
LisätiedotTutkimustuloksia puumateriaalien kokemisesta
Artikkeli ilmestyy Puumies-lehdessä 28.8.2014 Mikä puussa viehättää - Tutkimustuloksia puumateriaalien kokemisesta Marjut Wallenius (Ingressi) Kymenlaakson ammattikorkeakoulun Wood Academyn tutkimuksessa
LisätiedotSISÄLTÖ. Sano näin itsellesi Ohjaa lasta Jos lapsi on jatkuvasti vihainen Kun aikuista suututtaa Ole etuviisas Kun aikuisen tunteet kiehuvat
Tunteet SISÄLTÖ Värikylläinen tunne-elämä Tunne on aina viesti Olet malli tunteiden ilmaisemisessa Auta lasta tunnistamaan Auta lasta nimeämään Kiukku lapsen haasteena Kun lapsi kiukustuu Sano näin itsellesi
LisätiedotLeikki interventiona. Aikuisen kannustava puuttuminen vuorovaikutustaitojen harjaannuttamisessa. Eira Suhonen 6.6.06
Leikki interventiona Aikuisen kannustava puuttuminen vuorovaikutustaitojen harjaannuttamisessa Eira Suhonen 6.6.06 Erityispedagogiikka Käyttäytymistieteellinen tiedekunta Interventio laaja-alainen systemaattinen
LisätiedotFYSP105/2 VAIHTOVIRTAKOMPONENTIT. 1 Johdanto
FYSP105/2 VAIHTOVIRTAKOMPONENTIT Työn tavoitteet o Havainnollistaa vaihtovirtapiirien toimintaa o Syventää ymmärtämystä aiheeseen liittyvästä fysiikasta 1 Johdanto Tasavirta oli 1900 luvun alussa kilpaileva
LisätiedotASUINKERROSTALON ÄÄNITEKNISEN LAADUN ARVIOINTI. Mikko Kylliäinen
ASUINKERROSTALON ÄÄNITEKNISEN LAADUN ARVIOINTI Mikko Kylliäinen Insinööritoimisto Heikki Helimäki Oy Dagmarinkatu 8 B 18, 00100 Helsinki kylliainen@kotiposti.net 1 JOHDANTO Suomen rakentamismääräyskokoelman
LisätiedotAffektiivisuuden eli tunteisiin liittyvien käsitteiden ja käyttäytymisen laskennallinen mallintaminen
Affektiivisuuden eli tunteisiin liittyvien käsitteiden ja käyttäytymisen laskennallinen mallintaminen Mika Turkia Helsingin yliopisto 24.5.2007 Peruskäsitteitä Maailma, toimijat ja ympäristöt Elolliset
LisätiedotLapsi ja trauma Kriisikeskus Osviitan koulutusilta Kirsi Peltonen, PsT., Dos Tampereen yliopisto
Lapsi ja trauma Kriisikeskus Osviitan koulutusilta 2.2.2017 Kirsi Peltonen, PsT., Dos Tampereen yliopisto Trauman SYNTY Potentiaaliseti traumatisoiva(t) tapahtuma(t) -> Traumaattinen kokemus -> Selviytymisyritykset
LisätiedotHarjoitus 7: NCSS - Tilastollinen analyysi
Harjoitus 7: NCSS - Tilastollinen analyysi Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt Syksy 2006 Mat-2.2107 Sovelletun matematiikan tietokonetyöt 1 Harjoituksen aiheita Tilastollinen testaus Testaukseen
Lisätiedot10. Kytkentäohje huonetermostaateille
. Kytkentäohje huonetermostaateille TERMOSTAATTIE JA TOIMILAITTEIDE KYTKETÄ JA KYT KE TÄ KO TE LOI HI 2 1 2 2 1 WehoFloor-termostaatti 3222 soveltuvaa kaapelia 3 1, mm 2. joh timet keskusyk sikköön käsikirjassa
LisätiedotKATSESUUNNAN VAIKUTUS KASVOJEN HERÄTTÄMIIN TAPAHTUMASIDONNAISIIN JÄNNITEVASTEISIIN: VERTAILU KASVOKUVAN JA TODELLISTEN KASVOJEN NÄKEMISEN VÄLILLÄ
KATSESUUNNAN VAIKUTUS KASVOJEN HERÄTTÄMIIN TAPAHTUMASIDONNAISIIN JÄNNITEVASTEISIIN: VERTAILU KASVOKUVAN JA TODELLISTEN KASVOJEN NÄKEMISEN VÄLILLÄ Annemari Alhoniemi Pro gradu tutkielma Psykologian laitos
LisätiedotFYSP105/2 VAIHTOVIRTAKOMPONENTIT. 1 Johdanto. 2 Teoreettista taustaa
FYSP105/2 VAIHTOVIRTAKOMPONENTIT Työn tavoitteita o Havainnollistaa vaihtovirtapiirien toimintaa o Syventää ymmärtämystä aiheeseen liittyvästä fysiikasta 1 Johdanto Tasavirta oli 1900 luvun alussa kilpaileva
LisätiedotS-114.2720 Havaitseminen ja toiminta
S-114.2720 Havaitseminen ja toiminta Heikki Hyyti 60451P Harjoitustyö 2 visuaalinen prosessointi Treismanin FIT Kuva 1. Kuvassa on Treismanin kokeen ensimmäinen osio, jossa piti etsiä vihreätä T kirjainta.
LisätiedotOtoskoko 107 kpl. a) 27 b) 2654
1. Tietyllä koneella valmistettavien tiivisterenkaiden halkaisijan keskihajonnan tiedetään olevan 0.04 tuumaa. Kyseisellä koneella valmistettujen 100 renkaan halkaisijoiden keskiarvo oli 0.60 tuumaa. Määrää
Lisätiedotpitkittäisaineistoissa
Puuttuvan tiedon käsittelystä p. 1/18 Puuttuvan tiedon käsittelystä pitkittäisaineistoissa Tapio Nummi tan@uta.fi Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos Tampereen yliopisto Puuttuvan tiedon
LisätiedotBIOSÄHKÖISET MITTAUKSET
TEKSTIN NIMI sivu 1 / 1 BIOSÄHKÖISET MITTAUKSET ELEKTROENKEFALOGRAFIA EEG Elektroenkegfalografialla tarkoitetaan aivojen sähköisen toiminnan rekisteröintiä. Mittaus tapahtuu tavallisesti ihon pinnalta,
LisätiedotPsyykkisten rakenteiden kehitys
Psyykkisten rakenteiden kehitys Bio-psykososiaalinen näkemys: Ihmisen psyykkinen kasvu ja kehitys riippuu bioloogisista, psykoloogisista ja sosiaalisista tekijöistä Lapsen psyykkisen kehityksen kannalta
LisätiedotSosiaalisten verkostojen data
Sosiaalisten verkostojen data Hypermedian jatko-opintoseminaari 2008-09 2. luento - 17.10.2008 Antti Kortemaa, TTY/Hlab Wasserman, S. & Faust, K.: Social Network Analysis. Methods and Applications. 1 Mitä
LisätiedotLuku 6. Dynaaminen ohjelmointi. 6.1 Funktion muisti
Luku 6 Dynaaminen ohjelmointi Dynaamisessa ohjelmoinnissa on ideana jakaa ongelman ratkaisu pienempiin osaongelmiin, jotka voidaan ratkaista toisistaan riippumattomasti. Jokaisen osaongelman ratkaisu tallennetaan
LisätiedotKohtaamiset nuoren vahvuuksiksi ja voimavaroiksi
Kohtaamiset nuoren vahvuuksiksi ja voimavaroiksi Valtakunnalliset lastensuojelupäivät 30.9.2014 Hämeenlinna Pixabay Minna Rytkönen TtT, TH, tutkija, Itä-Suomen yliopisto, hoitotieteen laitos minna.rytkonen@uef.fi
Lisätiedotpitkittäisaineistoissa
Puuttuvan tiedon ongelma p. 1/18 Puuttuvan tiedon ongelma pitkittäisaineistoissa Tapio Nummi tan@uta.fi Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos Tampereen yliopisto mtl.uta.fi/tilasto/sekamallit/puupitkit.pdf
LisätiedotTiedelimsa. KOHDERYHMÄ: Työ voidaan tehdä kaikenikäisien kanssa. Teorian laajuus riippuu ryhmän tasosta/iästä.
KOHDERYHMÄ: Työ voidaan tehdä kaikenikäisien kanssa. Teorian laajuus riippuu ryhmän tasosta/iästä. KESTO: 15min 1h riippuen työn laajuudesta ja ryhmän koosta. MOTIVAATIO: Arkipäivän kemian ilmiöiden tarkastelu
LisätiedotPositiivisen ilmapiirin merkitys oppimiselle ja osallistumiselle
Positiivisen ilmapiirin merkitys oppimiselle ja osallistumiselle Pikkuparlamentti 25,10.2013/Arvostava vuorovaikutus, yliopistonopettaja KTK/erityispedagogiikka erja.kautto-knape@jyu.fi 2 Positiivisen
LisätiedotASPIRIININ MÄÄRÄN MITTAUS VALOKUVAAMALLA
ASPIRIININ MÄÄRÄN MITTAUS VALOKUVAAMALLA Jaakko Lohenoja 2009 Johdanto Asetyylisalisyylihapon määrä voidaan mitata spektrofotometrisesti hydrolysoimalla asetyylisalisyylihappo salisyylihapoksi ja muodostamalla
LisätiedotSIVISTYSLAUTAKUNTAAN NÄHDEN SITOVAT TAVOITTEET 2015
Sivistyslautakunta 27.8.2015 Osavuosikatsaus II SIVISTYSLAUTAKUNTAAN NÄHDEN SITOVAT TAVOITTEET 2015 Hallinto- ja talouspalvelut PÄÄLINJAUS/ TOT. LINJAUS TOIMENPIDE SITOVA TAVOITE MITTARI/ MITTA- RIN TAVOITE
Lisätiedot7. Luento 9.3. Hyvä ja paha tunne
7. Luento 9.3. Hyvä ja paha tunne Hyvä ja paha 19.1.-30.3.2011 Helsingin suomenkielinen työväenopisto FM Jussi Tuovinen Luentoaineisto: http://opi.opisto.hel.fi/yleisluennot/ Hyvä ja paha tunne Pitäisikö
LisätiedotHyvinvointia vuorovaikutuksesta - näkökulmia positiivisesta psykologiasta
Hyvinvointia vuorovaikutuksesta - näkökulmia positiivisesta psykologiasta Markus Talvio FT, LO, tutkija, työnohjaaja Helsingin yliopisto www.markustalvio.com Hyvinvointiin vaikuttavat Deci, E. L. & Ryan,
LisätiedotLÄHI- JA VERKKO- OPETUKSEEN OSALLISTUNEIDEN KOKEMUKSIA OPETUKSESTA
LÄHI- JA VERKKO- OPETUKSEEN OSALLISTUNEIDEN KOKEMUKSIA OPETUKSESTA Tarja Tuononen, KM, tohtorikoulutettava Yliopistopedagogiikan keskus Jenni Krapu, Yliopisto-opettaja, Avoin yliopisto Risto Uro, Yliopistonlehtori,
LisätiedotAineistoista. Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin
Aineistoista 11.2.09 IK Laadulliset menetelmät: miksi tarpeen? Haastattelut, fokusryhmät, havainnointi, historiantutkimus, miksei videointikin Muotoilussa kehittyneet menetelmät, lähinnä luotaimet Havainnointi:
LisätiedotAdhd lasten kohtaama päivähoito
Adhd lasten kohtaama päivähoito ORIENTAATIO KONFERENSSI 23.5.2012 JÄRVENPÄÄ ALISA ALIJOKI HELSINGIN YLIOPISTO ADHD (Attention Deficit Hyperactive Disorder) Neurobiologinen aivojen toiminnan häiriö Neurobiologisesta
LisätiedotALKON MYYMÄLÄN VAIKUTUS YMPÄRISTÖNSÄ PÄIVITTÄISTAVARAMYYNTIIN
ALKON MYYMÄLÄN VAIKUTUS YMPÄRISTÖNSÄ PÄIVITTÄISTAVARAMYYNTIIN 1. Tutkimuksen tavoite: Tutkimuksen tavoitteena on selvittää Alkon myymälöiden vaikutus niiden välittömässä läheisyydessä tai vaikutuspiirissä
LisätiedotT Luonnollisen kielen tilastollinen käsittely Vastaukset 3, ti , 8:30-10:00 Kollokaatiot, Versio 1.1
T-61.281 Luonnollisen kielen tilastollinen käsittely Vastaukset 3, ti 10.2.2004, 8:30-10:00 Kollokaatiot, Versio 1.1 1. Lasketaan ensin tulokset sanaparille valkoinen, talo käsin: Frekvenssimenetelmä:
LisätiedotVASTASYNTYNEIDEN LÄÄKKEETTÖMÄT KIVUNHOIDON MENETELMÄT
VASTASYNTYNEIDEN LÄÄKKEETTÖMÄT KIVUNHOIDON MENETELMÄT 11.4.2016 OPAS VANHEMMILLE EFJKVF Joskus pienimmät asiat ottavat suurimman paikan sydämessäsi. A. A. Milne, Nalle Puh Emmi Ristanen, Laura Kolari &
LisätiedotDepressioon liittyvät emotionaaliset muutokset ja niiden hermostollinen perusta
Katsaus Jukka M. Leppänen Depressioon liittyvät emotionaaliset muutokset ja niiden hermostollinen perusta Emootiot sekä niiden hermostollinen perusta ja adaptiivinen merkitys ihmisen käyttäytymisessä ovat
LisätiedotTyö 31A VAIHTOVIRTAPIIRI. Pari 1. Jonas Alam Antti Tenhiälä
Työ 3A VAIHTOVIRTAPIIRI Pari Jonas Alam Antti Tenhiälä Selostuksen laati: Jonas Alam Mittaukset tehty: 0.3.000 Selostus jätetty: 7.3.000 . Johdanto Tasavirtapiirissä sähkövirta ja jännite käyttäytyvät
LisätiedotErityislapset partiossa
Erityislapset partiossa Neuropsykiatristen häiriöiden teoriaa ja käytännön vinkkejä Inkeri Äärinen Psykologi Teoriaa Neuropsykiatrinen häiriö on aivojen kehityksellinen häiriö, joka vaikuttaa usein laaja-alaisesti
LisätiedotKASVONILMEISIIN SUUNNATTU TARKKAAVAISUUS 7 KUUKAUDEN IÄSSÄ: YHTEYDET SOSIOEMOTIONAALISEEN KEHITYKSEEN 2 VUODEN IÄSSÄ
KASVONILMEISIIN SUUNNATTU TARKKAAVAISUUS 7 KUUKAUDEN IÄSSÄ: YHTEYDET SOSIOEMOTIONAALISEEN KEHITYKSEEN 2 VUODEN IÄSSÄ Emma Haikonen Psykologian pro gradu -tutkielma Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö
LisätiedotKalkkikivitutkimukset Oulun läänin Muhoksen ja Oulujoen pitäjissä.
M 17 / Mh, Oj -51 / 1 / 84 Muhos ja Oulunjoki E. Aurola 14.6.51. Kalkkikivitutkimukset Oulun läänin Muhoksen ja Oulujoen pitäjissä. Oulu OY:n puolesta tiedusteli maisteri K. Kiviharju kevättalvella 1951
LisätiedotLaboratorioanalyysit, vertailunäytteet ja tilastolliset menetelmät
Jarmo Koskiniemi Maataloustieteiden laitos Helsingin yliopisto 0504151624 jarmo.koskiniemi@helsinki.fi 03.12.2015 Kolkunjoen taimenten geneettinen analyysi Näytteet Mika Oraluoma (Vesi-Visio osk) toimitti
LisätiedotTyöntekijöiden ja vanhempien näkemyksiä Toimiva lapsi & perhe työmenetelmistä Lapin sairaanhoitopiirin alueella
Työntekijöiden ja vanhempien näkemyksiä Toimiva lapsi & perhe työmenetelmistä Lapin sairaanhoitopiirin alueella Tutkija Heli Niemi Lasten ja nuorten psykososiaalisten erityispalveluiden seudullinen kehittäminen
LisätiedotTutkimusyksikön johtajan/tutkinto-ohjelman vastuunhenkilön hyväksyntä
Oulun yliopisto Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö PRO GRADU-TUTKIELMAN ARVIOINTILOMAKE Tutkielman tekijä(t): Tutkielman nimi: Pääaine: Tutkielman ohjaaja(t): Tutkielman arviointi Tutkielman
LisätiedotSeinäjoen opetustoimi. Koulu työyhteisönä 28.4 9.5.2008 Vastausprosentti 66,3% (222 vastaajaa)
Seinäjoen opetustoimi Koulu työyhteisönä 28.4 9.5.2008 Vastausprosentti 66,3% (222 vastaajaa) Yhteistulos, koulu työyhteisönä Koulu työyhteisönä 5 4 3 2 1 Ka 1 Miten yhteistyö koulussanne toimii opetushenkilöstön
Lisätiedot1/6 TEKNIIKKA JA LIIKENNE FYSIIKAN LABORATORIO V1.31 9.2011
1/6 333. SÄDEOPTIIKKA JA FOTOMETRIA A. INSSIN POTTOVÄIN JA TAITTOKYVYN MÄÄRITTÄMINEN 1. Työn tavoite. Teoriaa 3. Työn suoritus Työssä perehdytään valon kulkuun väliaineissa ja niiden rajapinnoissa sädeoptiikan
LisätiedotETNIMU-projektin, aivoterveyttä edistävän kurssin 5.osa. Aistit.
ETNIMU-projektin, aivoterveyttä edistävän kurssin 5.osa Aistit. Aistien maailma Ympäristön havainnointi tapahtuu aistien välityksellä. Tarkkailemme aistien avulla jatkuvasti enemmän tai vähemmän tietoisesti
LisätiedotOKSITOSIINIRESEPTORIGEENIN ALLEELIMUODON YHTEYS KASVOILLA ESIINTYVIEN TUNNEILMAISUJEN PROSESSOINTIIN ÄIDEILLÄ JA SYNNYTTÄMÄTTÖMILLÄ NAISILLA
OKSITOSIINIRESEPTORIGEENIN ALLEELIMUODON YHTEYS KASVOILLA ESIINTYVIEN TUNNEILMAISUJEN PROSESSOINTIIN ÄIDEILLÄ JA SYNNYTTÄMÄTTÖMILLÄ NAISILLA Samuli Broman Psykologian pro gradu -tutkielma Yhteiskunta-
LisätiedotAikuiskoulutustutkimus 2006
Koulutus 2008 Aikuiskoulutustutkimus 2006 Kielitaito, tietotekniikan käyttö, ammattikirjallisuus ja koulutusmahdollisuudet Suomalaiset osaavat vieraita kieliä, käyttävät tietokonetta ja seuraavat ammattikirjallisuutta
Lisätiedot320075 Mitä nyt (4) What now?
320075 Mitä nyt (4) What now? Lapset joutuvat usein tilanteisiin, joissa on hyvä miettiä omia reaktioitaan ennen toimimista. Tässä korttisarjassa esitetään erilaisia hankalia tilanteita, joihin jokainen
LisätiedotNäsijärven siikatutkimus 2000-10 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen
212 Näsijärven siikatutkimus 2-1 ja siian luontaisen lisääntymisen selvittäminen Markku Nieminen iktyonomi 25.2.212 2 Sisällysluettelo 1. Johdanto... 3 2. Saalisnäytteet... 3 3. Siikaistutukset ja siikarodut...
LisätiedotTARKKAAVAISUUDEN IRROTTAMINEN LAPSEN VARHAISENA EMOOTIOIDEN SÄÄTELYJÄRJESTELMÄNÄ
TARKKAAVAISUUDEN IRROTTAMINEN LAPSEN VARHAISENA EMOOTIOIDEN SÄÄTELYJÄRJESTELMÄNÄ Mari Fadjukoff Psykologian pro gradu -tutkielma Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö Tampereen yliopisto Maaliskuu
LisätiedotMaanantai 13.6.2016 klo 9.00 13.00 (F2066 ja F2063) Tehtävä 1 - Audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelma
AUDIOVISUAALISEN MEDIAKULTTUURIN KOULUTUSOHJELMA 2016 Maanantai 13.6.2016 klo 9.00 13.00 (F2066 ja F2063) Tehtävä 1 - Audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelma Tehtävän materiaalit Lyhytelokuva
LisätiedotOpetussuunnitelmasta oppimisprosessiin
Opetussuunnitelmasta oppimisprosessiin Johdanto Opetussuunnitelman avaamiseen antavat hyviä, perusteltuja ja selkeitä ohjeita Pasi Silander ja Hanne Koli teoksessaan Verkko-opetuksen työkalupakki oppimisaihioista
LisätiedotSomeBody -mittari lapsen/nuoren läheisille (vanhemmat) ja lapsen/nuoren kanssa toimiville ammattilaisille
SomeBody -mittari lapsen/nuoren läheisille (vanhemmat) ja lapsen/nuoren kanssa toimiville ammattilaisille SomeBody -toiminta on alkamassa. Ennen toiminnan alkua pyydämme sinua lapsen/nuoren kanssa toimivana
LisätiedotSideaineen talteenoton, haihdutuksen ja tunkeuma-arvon tutkiminen vanhasta päällysteestä. SFS-EN 12697-3
Sideaineen talteenoton, haihdutuksen ja tunkeuma-arvon tutkiminen vanhasta päällysteestä. SFS-EN 12697-3 1 Johdanto Tutkimus käsittelee testausmenetelmästandardin SFS-EN 12697-3 Bitumin talteenotto, haihdutusmenetelmää.
LisätiedotLiian pieni lapsi Keskosperheen tukeminen ja vanhemmuuden haasteet. Vauvaperhetyöntekijä/sh Outi Manninen 13.03.2015
Liian pieni lapsi Keskosperheen tukeminen ja vanhemmuuden haasteet Vauvaperhetyöntekijä/sh Outi Manninen 13.03.2015 Kasvu äidiksi Nainen siirtyy vauvan myötä äitiystilaan (Stern) Pystynkö pitämään pienen
LisätiedotAnni sydäntutkimuksissa
Anni sydäntutkimuksissa Tietopaketti vanhemmalle Lapsenne on saanut kutsun lasten sydäntautien poliklinikalle. Käynnille tullessanne lapsella olisi hyvä olla yllään helposti riisuttavat vaatteet niin,
LisätiedotHAVAITUT JA ODOTETUT FREKVENSSIT
HAVAITUT JA ODOTETUT FREKVENSSIT F: E: Usein Harvoin Ei tupakoi Yhteensä (1) (2) (3) Mies (1) 59 28 4 91 Nainen (2) 5 14 174 193 Yhteensä 64 42 178 284 Usein Harvoin Ei tupakoi Yhteensä (1) (2) (3) Mies
LisätiedotVARHAINEN VUOROVAIKUTUS. KYMPPI-hanke 2007-2011 Turun ammattikorkeakoulu Terveys-AIKO Kätilöopiskelijat Kati Korhonen & Jenni Rouhiainen
VARHAINEN VUOROVAIKUTUS KYMPPI-hanke 2007-2011 Turun ammattikorkeakoulu Terveys-AIKO Kätilöopiskelijat Kati Korhonen & Jenni Rouhiainen Varhainen vuorovaikutus on jatkumo, joka alkaa jo raskausaikana ja
LisätiedotPelihimon neurobiologiaa. Petri Hyytiä, FT, dosentti Biolääketieteen laitos, farmakologia Helsingin yliopisto
Pelihimon neurobiologiaa Petri Hyytiä, FT, dosentti Biolääketieteen laitos, farmakologia Helsingin yliopisto Pelihimo aivoperäinen häiriö? Riippuvuussyndrooma Toistuva ja voimakas tarve pelata normaalien
LisätiedotÄäntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä
Ääntelyn ja motoriikan kehityksen seurantamenetelmä Paula Lyytinen,Timo Ahonen, Kenneth Eklund,Heikki Lyytinen Jyväskylän yliopiston Lapsitutkimuskeskus Niilo Mäki Instituutti Mihin tarvitaan? kehityksen
LisätiedotLiite I. Luettelo lääkevalmisteen nimistä, lääkemuodosta, vahvuuksista, antoreitistä, myyntiluvan haltijoista jäsenvaltioissa
Liite I Luettelo lääkevalmisteen nimistä, lääkemuodosta, vahvuuksista, antoreitistä, myyntiluvan haltijoista jäsenvaltioissa 1 Jäsenvaltio EU/ETA Myyntiluvan haltija Nimi Vahvuus Lääkemuoto Antoreitti
Lisätiedot1 Raja-arvo. 1.1 Raja-arvon määritelmä. Raja-arvo 1
Raja-arvo Raja-arvo Raja-arvo kuvaa funktion f arvon f() kättätmistä, kun vaihtelee. Joillakin funktioilla f() muuttuu vain vähän, kun muuttuu vähän. Toisilla funktioilla taas f() hppää tai vaihtelee arvaamattomasti,
LisätiedotKotipuu. Anita Novitsky, Monikulttuurisuuden asiantuntija
, Monikulttuurisuuden asiantuntija SUOMESSA ON Monikulttuurisuus koulussa Noin 50 000 maahanmuuttajataustaista perhettä (4%) Yli 30 000 maahanmuuttajataustaista nuorta PERHEET Maahanmuuttajia Maahanmuuttotaustaisia
LisätiedotMittalaitetekniikka. NYMTES13 Vaihtosähköpiirit Jussi Hurri syksy 2014
Mittalaitetekniikka NYMTES13 Vaihtosähköpiirit Jussi Hurri syksy 2014 1 1. VAIHTOSÄHKÖ, PERUSKÄSITTEITÄ AC = Alternating current Jatkossa puhutaan vaihtojännitteestä. Yhtä hyvin voitaisiin tarkastella
LisätiedotYMPÄRISTÖMELUN MITTAUSRAPORTTI
Ympäristömelu Raportti PR3231 Y01 Sivu 1 (11) Plaana Oy Jorma Hämäläinen Turku 16.8.2014 YMPÄRISTÖMELUN MITTAUSRAPORTTI Mittaus 14.6.2014 Raportin vakuudeksi Jani Kankare Toimitusjohtaja, FM HELSINKI Porvoonkatu
LisätiedotKojemeteorologia. Sami Haapanala syksy 2013. Fysiikan laitos, Ilmakehätieteiden osasto
Kojemeteorologia Sami Haapanala syksy 2013 Fysiikan laitos, Ilmakehätieteiden osasto Mittalaitteiden staattiset ominaisuudet Mittalaitteita kuvaavat tunnusluvut voidaan jakaa kahteen luokkaan Staattisiin
LisätiedotAjatuksia ikääntyvien palomiesten peloista Tuula Mattila/ Uudet Tuumat
Ajatuksia ikääntyvien palomiesten peloista Tuula Mattila/ Uudet Tuumat Tuula Mattila/ Uudet Tuumat 6.5.2014 1 Kyselyn tarkoituksena oli selvittää ikääntyvien palomiesten pelkoja ja pelkojen vaikutusta
LisätiedotLefkoe Uskomus Prosessin askeleet
Lefkoe Uskomus Prosessin askeleet 1. Kysy Asiakkaalta: Tunnista elämästäsi jokin toistuva malli, jota et ole onnistunut muuttamaan tai jokin ei-haluttu käyttäytymismalli tai tunne, tai joku epämiellyttävä
LisätiedotOili Aumo, kätilö 25.9.2015 Vantaa
Oili Aumo, kätilö 25.9.2015 Vantaa SIKIÖSEULONNAT SUOMESSA Seulonta-asetus annettiin v 2007 (1339/2006 päivitys 339/2011), jolloin annettiin kolmen vuoden siirtymäaika. Seulonta Seulonta on osa ehkäisevää
LisätiedotKognitiivisen psykoterapian lähestymistapa elämyspedagogiikassa. Kaisa Pietilä 28.1.2016
K Kognitiivisen psykoterapian lähestymistapa elämyspedagogiikassa Kaisa Pietilä 28.1.2016 Työpajan lähtökohdat Jokaisella on mahdollisuus lisätä työhönsä terapeuttisia elementtejä kysyä ja kyseenalaistaa
LisätiedotHelsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava
Helsingissä Kustannusosakeyhtiö Otava JAKSON❶TAVOITTEET 1. Tutustu jaksoon 1. Kotona, koulussa ja kaupungissa. Mikä aiheista kiinnostaa sinua eniten? 2. Merkitse rastilla tärkein tavoitteesi tässä jaksossa.
LisätiedotTekijänoikeus Tekijänoikeusbarometri_ttu&ple
Tekijänoikeus Suomalaiset pitävät tekijänoikeuksia tärkeänä asiana Vastaajia pyydettiin kertomaan, mitä mieltä he ovat tekijänoikeuksista. Haastatelluille esitettiin kolme kuvailevaa sanaparia: tärkeä
LisätiedotLuentokalvoja tilastollisesta päättelystä. Kalvot laatinut Aki Taanila Päivitetty 30.11.2012
Luentokalvoja tilastollisesta päättelystä Kalvot laatinut Aki Taanila Päivitetty 30.11.2012 Otanta Otantamenetelmiä Näyte Tilastollinen päättely Otantavirhe Otanta Tavoitteena edustava otos = perusjoukko
LisätiedotAutomatisoituminen, resurssit ja monitehtäväsuoritus
Automatisoituminen, resurssit ja monitehtäväsuoritus Mitä automatisoitumisella tarkoitetaan? Hyvin pitkälti automatisoitunut tehtävä... voidaan suorittaa ilman tarkkaavaisuutta ei välttämättä tuota minkäänlaista
LisätiedotIlkka Mellin Tilastolliset menetelmät. Osa 3: Tilastolliset testit. Tilastollinen testaus. TKK (c) Ilkka Mellin (2007) 1
Ilkka Mellin Tilastolliset menetelmät Osa 3: Tilastolliset testit Tilastollinen testaus TKK (c) Ilkka Mellin (2007) 1 Tilastolliset testit >> Tilastollinen testaus Tilastolliset hypoteesit Tilastolliset
LisätiedotEpävakaa persoonallisuus näkyvä, mutta näkymätön Seminaari Espoossa 16.10.2013 Psykologi Hanna Böhme
Epävakaa persoonallisuus näkyvä, mutta näkymätön Seminaari Espoossa 16.10.2013 Psykologi Hanna Böhme pitää sinua välillä joko erittäin hyvänä tai erittäin pahana 0n sinulle ajoittain syyttä vihainen tai
LisätiedotAjalliset muunnokset eksploratiivisen paikkatietoanalyysin työkaluna. Salla Multimäki ProGIS Ry Paikkatietomarkkinat
Ajalliset muunnokset eksploratiivisen paikkatietoanalyysin työkaluna Salla Multimäki ProGIS Ry Paikkatietomarkkinat 7.11.2017 Informaatiokuorma kognitiivinen kuorma - ylikuormitus Information load muodostuu
Lisätiedot