Luontolausunto ja liito-oravaselvitys Espoon Sepon koulun ja Pohjois- Tapiolan koulun asemakaavanmuutosta varten vuonna 2019

Transkriptio

1 Luontolausunto ja liito-oravaselvitys Espoon Sepon koulun ja Pohjois- Tapiolan koulun asemakaavanmuutosta varten vuonna 2019 Elina Manninen Kari Nupponen

2 1 (21) Luontolausunto ja liito-oravaselvitys Espoon Sepon koulun ja Pohjois- Tapiolan koulun asemakaavanmuutosta varten vuonna 2019 Elina Manninen ja Kari Nupponen Sisällys Johdanto ja menetelmät... 1 Tulokset... 3 Selvitysalueen yleiskuvaus... 3 Liito-oravaselvitys... 7 Luontoarvojen perusselvitys... 7 Johtopäätökset ja suositukset Kirjallisuus Liite 1. Menetelmäkuvaus Liite 2. Liito-oravaselvityksen metsäkuviotiedot Johdanto ja menetelmät Faunatica Oy teki Espoon Pohjois-Tapiolassa liito-oravaselvityksen ja luontoarvojen perusselvityksen keväällä Selvitysalueella on tavoitteena korvata nykyiset koulut Pohjois- Tapiolan yhtenäiskoululla. Koulutontit ja Sepon kenttä yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Selvitysalueen pinta-ala on n. 6,5 ha, ja sen sijainti on esitetty kuvassa 1. Selvityksen tilaaja on Espoon kaupunkisuunnittelukeskus. Liito-oravaselvityksen teki FM Kari Nupponen Sen tarkoituksena oli selvittää liitooravan esiintyminen, mahdollisten pesäpuiden ja muiden kolopuiden sijainnit, lajille sovelias elinympäristö ja liikkumisyhteydet. Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeihin, ja sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä luonnonsuojelulain 49 :n nojalla. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen kartoituksessa noudatettiin Ympäristöministeriön ohjeistusta (Nieminen 2017). Menetelmistä, metsäkuvioiden soveltumisesta liito-oravan elinympäristöksi ja liito-oravan biologiaan liittyvistä käsitteistä on kerrottu tarkemmin menetelmäliitteessä.

3 2 (21) Luontoarvojen perusselvityksen tekivät FM Elina Manninen ja FM Kari Nupponen Selvityksessä arvioitiin yleisesti kohteen luontoarvoja sekä EU:n luontodirektiivin IV ja II liitteiden lajien ja muiden merkittävien lajien esiintymismahdollisuuksia kaavoitettavalla alueella. Potentiaalisten luontoarvojen arvioinnissa keskityttiin erityisesti lakisääteisesti suojeltaviin luontotyyppeihin ja lajeihin. Lisäksi arvioitiin, tarvitseeko alueella tehdä varsinainen luontoselvitys tai lajistoselvityksiä. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti.

4 3 (21) Tulokset Selvitysalueen yleiskuvaus Selvitysalueen länsi- ja lounaisosassa on tuoretta ja kosteaa lehtoa (kuvat 2 ja 3). Lehdon puusto on eri-ikäisrakenteista, varttunutta uudistusiän ylittänyttä. Puulajikoostumus on monipuolinen: vallitsevassa latvuskerroksessa (läpimitta rinnankorkeudella cm) kasvaa haapaa, kuusta, koivua ja mäntyä sekä alikasvoksessa lisäksi vaahteraa ja pihlajaa. Järeimpien ylispuiden läpimitta rinnankorkeudella on jopa 60 cm. Pensaskerroksessa kasvaa tuomea (Prunus padus). Tuoreen lehdon kenttäkerroksessa kasvaa mm. valkovuokkoa (Anemone nemorosa), oravanmarjaa (Maianthemum bifolium), käenkaalia (Oxalis acetosella), mustikkaa (Vaccinium myrtillus) sekä runsaasti kulttuurivaikutuksesta kertovaa vuohenputkea (Aegopodium podagraria). Kostean lehdon lajistoon kuuluvat mm. metsäkorte (Equisetum sylvaticum) ja hiirenporras (Athyrium filix-femina). Selvitysalueen länsiosassa ulkoilutien varrella kasvaa nuori vuorijalava (Ulmus glabra). Laji on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) ja on luonnonvaraisena rauhoitettu. Selvitysalueen eteläosassa puulajikoostumus on edelleen sama kuin edellä kuvattiin, mutta leveän ojan varrella kasvaa lisäksi tervaleppiä. Eteläosassa aluskasvillisuus on lähes kokonaan kulunut, sillä se on koululaisten käytössä välituntisin (kuva 4). Selvitysalueen pohjois- ja koillisosassa, Sepontien varrella on pieniä varttuneita koivuvaltaisia metsiköitä (kuva 5), joissa alikasvoksessa/sivupuuna on kuusta ja pihlajaa ja kenttäkerroksessa sekä lehto- että joutomaalajeja. Selvitysalueella havaittiin siellä täällä haitallisia vieraskasvilajeja, terttuseljaa (Sambucus racemosa), jättipalsamia (Impatiens glandulifera) ja pensaskanukkaa (Cornus alba). Yleiskuva selvitysalueen kasvillisuuden tärkeimmistä osa-alueista ja vuorijalavan sijainti on esitetty kuvassa 6.

5 4 (21) Kuva 2.Tuoretta lehtoa selvitysalueen länsiosassa. Kuva 3. Kosteaa lehtoa selvitysalueen lounaisosassa.

6 5 (21) Kuva 4. Selvitysalueen eteläosassa aluskasvillisuus on kokonaan kulunut. Kuva 5. Sepontien varrella on pieniä koivuvalaisia metsiköitä.

7 6 (21) Kuva 6. Yleiskuva selvitysalueen kasvillisuuden tärkeimmistä osa-alueista sekä vuorijalavan sijainti.

8 7 (21) Liito-oravaselvitys Espoon liito-oravien kokonaisselvityksen (Lammi ym. 2016) mukaan sekä alueen etelä-, koillisettä välittömästi sen pohjoispuolella on liito-oravan elinpiirit. Yhteys elinpiirien välillä kulkee selvitysalueen länsiosan poikki. Tässä selvityksessä alueella havaittiin runsaasti liito-oravan jätöksiä. Papanapuiden sijainnit on esitetty kuvissa 7 ja 8 ja tarkemmat tiedot taulukossa 1. Liito-oravaselvityksen metsäkuviotiedot on esitetty liitteessä 2. Selvitysalueen länsi- ja eteläosan metsä on liito-oravan elinpiiriä. Alueelta rajattiin lisäksi kaksi liito-oravan ydinaluetta (kuvat 9 & 10). Koska varmaa liito-oravan pesäpuuta (lisääntymis- ja levähdyspaikka eli kolo- tai risupesäpuu jonka alla runsaasti papanoita), ei löydetty, ydinalueiden tulkittiin jatkuvan selvitysalueen ulkopuolelle. Selvitysalueelta on liito-oravan kulkuyhteyksiä lounaan, etelän ja pohjoisen suuntiin. Rajaukset ja kulkuyhteydet on esitetty kuvissa 7 ja 8.

9 8 (21) Kuva 7. Liito-oravan papanahavainnot ja kolopuiden sijainnit selvitysalueella sekä liito-oravan ydinalueen rajaus ja kulkuyhteydet. Ydinalueet jatkuvat selvitysalueen ulkopuolelle, jossa pesäpuu (lisääntymis- ja levähdyspaikka) todennäköisesti sijaitsee.

10 9 (21) Kuva 8. Papanapuiden numerointi (ks. taulukko 1).

11 10 (21) Taulukko 1. Papanapuiden (ks. kuva 8) tiedot. Dbh = läpimitta rinnankorkeudella. Point_ID Tyyppi Papanoita Puulaji Dbh (cm) 1 Papanapuu Kuusi 75 2 Papanapuu Haapa 20 3 Papanapuu 1 10 Kuusi 50 4 Papanapuu Kuusi 60 5 Papanapuu Kuusi 55 6 Papanapuu Kuusi 60 7 Papanapuu 1 10 Kuusi 60 8 Papanapuu Tervaleppä 60 9 Papanapuu Kuusi 50

12 11 (21) Kuvat 9 & 10. Liito-oravan ydinaluetta Sepon koulun selvitysalueen länsiosassa, useiden järeiden kuusten alla oli runsaasti papanoita.

13 12 (21) Luontoarvojen perusselvitys Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajeista selvitysalueella tavataan todennäköisesti Suomen yleisintä lepakkolajia, pohjanlepakkoa (Eptesicus nilssonii). Myös viiksisiippa ja isoviiksisiippa (Myotis mystacinus, M. brandti) ovat Etelä-Suomessa yleisiä metsien lepakkolajeja. Ne suosivat selvitysalueen kaltaista puoliavointa metsää. Alueella ei ole vanhoja rakennuksia, joissa voisi olla lepakoiden lisääntymisyhdyskuntia. Suurten puiden kolot tai kaarnan raot voivat tosin olla lepakoiden päivälepopaikkoja. Alueella ei ole elinympäristöjä muille luontodirektiivin liitteiden II ja IV(a) lajeille. Selvitysalueella ei ole vesilain 2 luvun 11 :n tai luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia suojeltavia luontotyyppejä. Selvitysalueella on lehtokasvillisuutta. Lehdoissa voi usein olla ainakin paikallisen luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä luontoarvoja. Selvitysalueen lehtometsiköissä on monia luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita rakennepiirteitä kuten runsaslehtipuustoisuus, eri-ikäisrakenteisuus, kookkaat ylispuut ja jalon lehtipuun vaahteran esiintyminen. Lehtoluonto on Espoon luonnonsuojelutyön priorisointimenetelmässä (LUMO) arvioitu korkealle (Lähteenmäki 2010). Korkealle priorisoidut LUMO-kohteet suositellaan yleensä Espoon kaupungin teettämissä luontoselvityksissä säästettävän luontoarvoja merkittävästi heikentävältä maankäytöltä (ks. esim. Manninen ym. 2018). Suurin osa lehtoluontotyypeistä on uhanalaisia (Kontula & Raunio 2018). Selvitysalueen lehtokasvillisuus on todennäköisesti enimmäkseen kulttuurivaikutteista, mutta on kuitenkin mahdollista, että alueella esiintyy huomionarvoisia lehtokasveja. Vuorijalava on luonnonvaraisena rauhoitettu, mutta lajia on monin paikoin myös istutettu kaupunkien katu- ja puistopuiksi. Monet asutuksen lähimetsiköistä löytyvät nuoret vuorijalavat ovat istutettujen puiden jälkeläisiä. On tulkinnanvaraista, onko tällainen selvitysalueen kaltainen vuorijalavayksilö tällöin luonnonvarainen. Varmuutta jalavan alkuperästä on tuskin mahdollista saada. Johtopäätökset ja suositukset Liito-oravan ydinalueilla (kuvat 7 & 8) tulee välttää puuston harvennuksia ja vastaavia elinympäristön tilaa heikentäviä toimia. Liito-oravan pitää lisäksi pystyä liikkumaan lisääntymisja levähdyspaikkojen sekä elinalueensa muiden osien välillä (Ympäristöministeriö 2017). Liitooravien ja maankäytön yhteensovittamista Etelä-Espoossa käsittelevässä raportissa (Ramboll 2014) ohjeistetaan, että kulkuyhteyden keskimääräinen minimileveys on 30 metriä ja että ydinalueilta säilytetään vähintään kaksi yhteyttä elinympäristöverkoston muille alueille. Tällä hetkellä kulkuyhteydet selvitysalueen ydinalueilta ovat hyvät ja toimivat.

14 13 (21) Alueella on mahdollisesti merkitystä myös lepakoiden saalistusalueena. Tärkeät lepakoiden ruokailualueet tai siirtymäreitit suositellaan huomioitavan maankäytössä EUROBATSsopimuksen nojalla (Kyheröinen ym. 2006). Kyseiset alueet eivät kuitenkaan ole luonnonsuojelulain perusteella suojeltuja. Alueella on uhanalaista lehtoluontotyyppiä. Lakisääteistä velvollisuutta suojella alueen lehtokasvillisuutta ei kuitenkaan ole. Arvokkaimmat lehdon luontoarvot samoin kuin vuorijalavaesiintymä kuitenkin säilyvät, kun selvitysalueen länsiosa säästetään liito-oravan ydinalueena. Siksi tarkempi kasvillisuus- tai luontotyyppiselvitys ei ole välttämätön. Mikäli vuorijalava katsotaan luonnonvaraiseksi selvitysalueella, se on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu. Luonnonsuojelulain nojalla rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin rauhoitetun kasvin siemeniä. Rauhoitus ei estä kasvupaikan käyttämistä maa- ja metsätalouteen tai rakennustoimintaan eikä rakennuksen tai laitteen tarkoituksenmukaista käyttämistä. Tällöin on kuitenkin vältettävä vahingoittamasta tai häiritsemästä rauhoitettuja kasveja, jos se on mahdollista ilman merkittäviä lisäkustannuksia. Jättipalsamin esiintymät tulisi tarvittaessa kartoittaa alueella tarkemmin kesällä ja hävittää. Yksittäisistä terttuselja- ja kanukkapensaista ei ole suurempaa haittaa muulle luonnolle. Linnut kuitenkin levittävät kasvien siemeniä kauaskin emokasvista. Pensaskanukat voivat myös muodostaa joskus läpitunkemattomia kasvustoja. Pensaita on hyvä poistaa mahdollisten muiden luonnonhoitotoimien yhteydessä. (Vieraslajiportaali 2019) Kirjallisuus Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 704 s. Kontula, T. & Raunio, A. (toim.) 2018: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Luontotyyppien punainen kirja Osa 2 luontotyyppien kuvaukset. SUOMEN YMPÄRISTÖ , Suomen ympäristökeskus ja Ympäristöministeriö, Helsinki. Kyheröinen, E.-M., Osara, M. & Stjernberg, T. 2006: Agreement on the conservation of the populations of European bats. National implementation report of Finland. Inf. EUROBATS. MoP5.19. Ympäristöministeriö ja Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Lammi, E., Vauhkonen, M., Routasuo, P. & Hanski, I.K. 2016: Espoon liito-oravien kokonaisselvitys Espoon ympäristölautakunnan julkaisusarja 2/2016 Luonnonsuojeluasetus 1997/2005/2013: annettu luonnonsuojeluasetus (160/1997), annettu muutos (913/2005) ja alkaen voimassa oleva muutos (471/2013)

15 14 (21) [ Luonnonsuojelulaki 1996: annettu luonnonsuojelulaki (1096/1996) [ ja luonnonsuojelulain perustelut (HE 79/1996) [ Lähteenmäki, T. 2010: Espoon ympäristökeskuksen luonnon monimuotoisuuden suojelutyön perusteet ja priorisointi. Espoon ympäristökeskus Maa- ja metsätalousministeriö 2016: Liito-oravan huomioon ottaminen metsänkäytön yhteydessä. Neuvontamateriaali. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö, Helsinki. Manninen, E., Nupponen, K., Koskimies, P., Vasko, V. & Nieminen, M. 2018: Luontoselvityksen päivittäminen Söderskoginaukean asemakaavaehdotusta varten vuonna Faunatican raportteja 34/2018. Metsälaki 1996: annettu metsälaki (1093/1996) [ ja metsälain perustelut (HE 63/1996) [ sekä laki metsälain muuttamisesta (1085/2013) [ Meriluoto, M. & Soininen, T. 2002: Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Metsälehti Kustannus, Helsinki. 2. painos. Nieminen, M. 2017: Liito-orava (Pteromys volans [Linnaeus, 1758]). Teoksessa: Nieminen, M. & Ahola, A. (toim.) 2017: Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt. Suomen ympäristö 1/2017, s Ympäristöministeriö, Helsinki. Pääkkönen, P. & Alanen, A. 2000: Luonnonsuojelulain luontotyyppien inventointiohje. Suomen ympäristökeskuksen moniste s. Ramboll Finland Oy 2014: Selvitys liito-oravien ja maankäytön suunnittelun yhteensovituksesta Espoonlahden ja Matinkylän alueilla. Espoon Kaupunkisuunnittelukeskuksen julkaisuja 5/2014, Suomen Lajitietokeskus 2019: [ (haettu ) Suomen lepakkotieteellinen yhdistys 2011: Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n suositus lepakkokartoituksista luontokartoittajille, tilaajille ja viranomaisille. [ viitattu Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109, Suomen ympäristökeskus., Helsinki. Vesilaki 2011: annettu vesilaki (587/2011) [

16 15 (21) Vieraslajiportaali 2019: [ Ympäristöhallinto 2019: Hertta-tietojärjestelmä (Eliölajit-osio):Ympäristöhallinnon tiedot uhanalaisten, silmälläpidettävien, rauhoitettujen, luontodirektiivin lajien ja alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymistä. Sähköinen aineisto. [tiedot poimittu / Heidi Kaipiainen-Väre] Ympäristöministeriö 2015: Luonto- ja lintudirektiivin lajit. Internet-sivut, [ FI/Luonto/Lajit/Luonto_ja_lintudirektiivien_lajit], viitattu Ympäristöministeriö 2017: Liito-oravan huomioon ottaminen kaavoituksessa. YM1/501/

17 16 (21) Liite 1. Menetelmäkuvaus Selvityksen lähtötietoihin kuuluivat seuraavat aineistot: Maanmittauslaitoksen kartta-aineistot ja ilmakuvat Hertta-tietokannan tiedot uhanalaisista ja muista huomionarvoisista lajeista (Ympäristöhallinto 2019) Suomen Lajitietokeskuksen (2019) tietokantojen havainnot alueelta ja sen lähiympäristöstä Espoon liito-oravien kokonaisselvitys (Lammi ym. 2016) Työssä noudatettiin soveltuvin osin mm. teosten Pääkkönen & Alanen (2000), Huttunen & Pahtamaa (2002), Meriluoto & Soininen (2002) ja Söderman (2003) ohjeistuksia ja määrittelyjä huomioitavista luontoarvoista. Luontoarvojen perusselvityksen tekivät FM Elina Manninen ja FM Kari Nupponen Selvitysalue kierrettiin jalan kattavasti läpi kasvillisuutta ja elinympäristöjä havainnoiden. Maastossa käytettiin apuna tarkkuus-gps-laitetta (Trimble Geo7X). Mittauksissa päästiin korkean peittävän puuston alueella 3 6 metrin tarkkuuteen ja muilla alueilla alle kolmen metrin tarkkuuteen. Maastotyön aikana havainnoitiin kaikkien eliöryhmien huomionarvoista lajistoa ja elinympäristöjä, joista tehdyt havainnot kirjattiin, paikannettiin tarvittaessa GPS-laitteella ja merkittiin kartalle. Alue valokuvattiin. FM Kari Nupponen teki liito-oravaselvityksen Liito-oravaselvitykselle inventointiaika oli otollinen: lumi oli lähes kokonaan sulanut, mutta lehtipuut olivat vielä lehdettömiä eikä aluskasvillisuus ollut noussut. Liito-oravan jätökset ovat luotettavasti havainnoitavissa maalistoukokuun välisenä aikana (ks. Nieminen 2017). Maastossa edettiin siten, että saatiin kattava kuva puustosta sekä alueen sopivuudesta liitooravalle. Liito-oravan ulostepapanoita etsittiin mahdollisten oleskelu- ja ruokailupuiden ja puuryhmien alta: rinnankorkeushalkaisijaltaan (dbh, 130 cm maasta) kaikki yli 30 cm paksut kuuset, yli 20 cm paksut haavat ja lepät sekä yli 35 cm paksut koivut ja raidat. Näiden puiden tyveltä etsittiin noin 0,75 metrin säteellä liito-oravan ulostepapanoita. Paikannuksessa käytettiin apuna tarkkuus-gps-laitetta (Trimble Geo7X). Paikkatiedon ja karttaaineiston käsittely tehtiin ESRI ArcGis-ohjelmistolla; rajauksien tekemisessä ja tulkinnoissa

18 17 (21) apuna käytettiin tarvittaessa myös ilmakuvatarkastelua (pohjakartat ja ilmakuvat: Maanmittauslaitos). Metsän sopivuus liito-oravan elinympäristöksi arvioitiin seuraavasti: Luokka 1 (Soveltuu hyvin liito-oravalle): Metsikkö täyttää liito-oravan kannalta kaikki vaatimukset. Metsäkuviot ovat yleensä varttuneita kuusivaltaisia sekametsiä, joissa sekapuina on haapaa ja koivua. Alueella on kolopuita tai muita liito-oravalle sopivia pesäpaikkoja. Metsätaloudessa nämä metsiköt luokitellaan uudistuskypsiksi. Metsäkuvio voi kuulua luokkaan 1, vaikka merkkejä liito-oravasta ei havaittaisikaan. Luokka 2 (Soveltuu liito-oravalle): Metsä on puustoltaan pääasiassa liito-oravalle soveltuva, mutta usein iältään vielä nuori. Sopivat kolopuut puuttuvat tai mahdollisten ruokapuiden osuus on pieni. Esimerkiksi varttuneet kasvatusmetsät kuuluvat tähän luokkaan. Luokka 3 (Liikkumisympäristö): Puuston korkeus on yli 10 m. Metsän rakenne on sellainen, että se ei sovellu liito-oravan lisääntymispaikaksi. Puusto voi olla vielä liian nuorta tai puulajit ovat liito-oravalle sopimattomia. Luokkaan kuuluvat nuoret kasvatusmetsät, nuoret ja varttuneet puhtaat männiköt sekä kuusimetsät, joista ei löydy liito-oravalle sopivia kolo- tai ruokailupuita. Nuoret lehtimetsät saattavat olla liito-oravan ruokailualuetta, jos ne sijaitsevat asutun reviirin läheisyydessä. Luokka 4 (Sopimaton liito-oravalle): Puuton, liito-oravalle täysin sopimaton alue. Eläin ei pysty liikkumaan alueella. Tähän luokkaan kuuluvat avohakkuut, nuoret alle 10-metriset taimikot, vesistöt, pellot ja rakennettu maa. Espoon kaupungin liito-oravaselvityksissä käytettyjä käsitteitä: Elinpiiri on alue, jota liito-oravan elämänsä aikana käyttää liikkumiseen, ruokailuun, levähtämiseen ja lisääntymiseen. Elinympäristö Liito-oravalle soveltuvat alueet ja yhteydet. Lisääntymis- ja levähdyspaikka on suojeltu luonnonsuojelulain 49 :n nojalla. Lisääntymispaikalla liito-orava saa poikasia, ja levähdyspaikassa liito-orava viettää päivänsä. Lisääntymis- ja levähdyspaikka käsittää pesäpuut ja niiden välittömässä läheisyydessä olevat suojaa ja ravintoa tarjoavat puut. Pesäpuu Puu, jota liito-orava käyttää lisääntymiseen sekä lepäämiseen. Puussa on kolo, tavallisen oravan risupesä tai liito-oravan käyttämä lintupönttö.

19 18 (21) Ydinalue on papanahavaintojen perusteella rajattu osa liito-oravan elinympäristöstä, johon sisältyy yksi tai useampi lisääntymis- ja levähdyspaikka. Ydinalue on liito-oravan eniten käyttämä alue, jossa on useita liito-oravan suosimia puuston rakennepiirteitä (suojaa antavat kookkaat kuuset, ruokailuun soveltuvat lehtipuut ja mahdolliset kolopuut). Ydinalueita on liitooravan elinpiirillä useita. Ydinaluerajauksen tavoiteltava vähimmäispinta-ala on yksi hehtaari. Ekologinen yhteys, kulkuyhteys: Ensisijaisesti puissa liikkuva liito-orava tarvitsee puustoisia reittejä liikkuakseen elinpiirillään. Liito-oravan ekologiset yhteydet muodostuvat erilaatuisista latvusyhteyksistä. Yhteyksien kautta liito-orava liikkuu elinympäristön sisällä ydinalueelta toiselle. Koiraat liikkuvat useiden naaraiden elinympäristöissä ja tarvitsevat toimivia yhteyksiä laajemmalle alueelle. Nuoret liito-oravat muuttavat pois syntymäpaikastaan ja voivat tässä käyttää myös yhden suuntaisia yhteyksiä. Espoon käytäntönä on ollut, että jokaisesta ydinalueesta tulee olla vähintään kaksi toimivaa yhteyttä viereisille alueille ja soveltuviin metsiin. Tärkeissä solmukohdissa säilytetään kolme yhteyttä (Ramboll 2014).

20 19 (21) Liite 2. Liito-oravaselvityksen metsäkuviotiedot Kuva 2.1. Metsäkuvioiden rajaukset selvitysalueella (ks. tarkemmat tiedot taulukosta 2.1).

21 20 (21) Taulukko 2.1. Metsäkuviotiedot. Pääpuulaji SPL1 SPL2 SPL3 Kuvio laji dbh laji dbh laji dbh laji dbh Sopivuus Lisätietoja 1 Ku Ko Ha Mä Ko Ku Tle Ha Ku Ko 35 Ha 20 2 Järeä kuusikko, eteläosassa sekapuina koivua ja haapaa. Metsäkuvio jatkuu selvitysalueen ulkopuolelle sekä pohjoisessa että lännessä. Metsäkuvion pohjoisosassa on yksi kolopuu (haapa), jonka tyveltä ei kuitenkaan löytynyt papanoita. Sekapuustoinen ulkoilutien varsi, jossa puusto on melko järeää. Metsäkuvio jatkuu etelään ulkoilutietä myötäillen. Pienialainen erillinen metsälaikku koulun pihassa. Puusto osin järeää. Pääpuulaji = Vallitsevan, ylimmän yhtenäisen latvuskerroksen (ns. valtapuuston) pääpuulaji SPL = Sivupuulaji Laji = Puulaji: Ku = kuusi, Ko = Koivu, Ha= Haapa, Hle = harmaaleppä, Tle = tervaleppä dbh = Keskimääräinen rinnankorkeusläpimitta, cm (5-15 cm haarukoin, esim tai 15-25) Sopivuus: 1 Soveltuu hyvin. Hyvä metsä, jossa on kolopuita tai pönttöjä. 2 Soveltuu liito-oravalle (esim. kuusivaltainen metsä, jossa muutamia haapoja) 3 Soveltuu liikkumiseen. Puusto yli 10 m. 4 Ei sovellu liito-oravalle (avohakkuu, rakennettu kohde, tms.).