Tiedämme, miltä lapsettomuus tuntuu

Transkriptio

1 L ap set tom i en yh di st ys Si m p u kk a ry:n jäsen lehti Tiedämme, miltä lapsettomuus tuntuu Laaja keskenmenokokonaisuus Avoimuus lahjamunasoluhoidoissa lisääntynyt

2 Simpukka-yhdistys on Suomen ainoa tahattomasti lapsettomien asiantuntijaorganisaatio. Asiantuntemuksemme kumpuaa omasta kokemuksesta: me todella tiedämme, miltä tahaton lapsettomuus tuntuu. Usein sanotaankin, että lapsettomuuden kokonaisvaltaisuuden voi ymmärtää vain henkilö, joka on sen itse kokenut. Me Simpukat tiedämme, miltä lapsettomuus tuntuu Kenen yhdistys? Meitä simpukoita yhdistää kokemus tahattomasta lapsettomuudesta eli siitä, että toivottua lasta ei kuulu. Olennaista on oma kokemus ja tunne siitä, että ei voi syystä tai toisesta saada lasta tai lisää lapsia, vaikka haluaisi. Lapsettomuuskokemus voi yhä olla osa elämää, vaikka olisi saanutkin lapsen tai jopa useampia lapsia tai olisi päätynyt elämään yksin tai kaksin. Lapsettomuus voi johtua hedelmällisyyshäiriöstä tai esimerkiksi elämäntilanteesta. Osa elää kaksin tai yksin; toisaalta monen perheessä on lapsia, mutta puolisojen yhteinen lapsi tai vaikkapa se kovasti kaivattu toinen tai kolmas lapsi saattaa puuttua. Myös jokin muu pitkäaikaissairaus kuin hedelmällisyyshäiriö saattaa välillisesti aiheuttaa sen, että toivottua lasta ei voi saada. Simpukkaan liittyminen merkitsee sen tunnustamista, että olen tahattomasti lapseton. Tavoitteena hyvinvointi Simpukan tavoitteena on, että tahattomasti lapsettomat voivat yhteiskunnassa hyvin. Hyvinvointia edistämme tarjoamalla laadukasta vertaistukea, jakamalla tietoa sekä lapsettomille että suurelle yleisölle, valvomalla tahattomasti lapsettomien etuja ja vaikuttamalla lapsettomia koskeviin päätöksiin, kuten viranomaisiin ja poliittisiin päätöksiin. Ainutlaatuista tukea Olemme Suomen ainoa tahattomasti lapsettomien järjestö. Historiamme on pitkä: kahden vuoden päästä tulee jo 25 vuotta täyteen. Lapsettomuus on erityislaatuinen kokemus ja se aiheuttaa haasteita myös yhdistykselle. Simpukka ei ole yhdistys, jonka jäseniksi ilomielin liitytään. Monelle jäseneksi liittyminen merkitsee sen tunnustamista, että olen tahattomasti lapseton. Jäsenyyttä saatetaan Monenlaisia lapsettomia simpukoita kaikki hedelmällisyyshäiriöiset, hedelmöityshoidoissa käyvät kaksin elävät (totaalilapsettomat) sekundaarisesti lapsettomat lapsettomuuden jälkeen lapsen saaneet ns. lapselliset lapsettomat, lasta odottavat lahjasukusoluperheet, lasta odottavat uusperhelapsettomat (puolisoista toisella tai molemmilla voi olla lapsia, mutta toivottua yhteistä lasta ei tule) adoptioprosessissa olevat, adoptioperheet monikkoperheet, joissa on lapsettomuustausta ne, joiden lapsettomuus johtuu elämäntilanteesta (esim. on sinkku, eronnut tai puoliso ei halua lapsia), sosiaalisista syistä (esim. elämänpiiri ei sopiva lasten hankkimiseen) taloudellisista syistä (esim. työttömyys tai pätkätyö vaikuttaa niin, ettei uskalla hankkia lapsia, vaikka haluaisi) muista terveydellisistä syistä kuin varsinaisesta hedelmällisyyshäiriöstä (sairaus tai sen hoito vaikeuttaa tai estää raskauden tai adoption, esim. diabetes tai sydänsairaus). välillisesti myös lapsettomien läheiset ja lapsenlapsettomat lykätä kuukausi kuukauden jälkeen: kunpa meidän ei kuitenkaan tarvitsisi myöntää olevamme lapsettomia, jospa raskaus alkaisi ensi kuussa. Moni liittyykin yhdistykseen vasta usean vuoden hoitoputken tai lapsen saamisen jälkeen. Harva kuitenkaan katuu yhdistykseen mukaan tulemista: yhteenkuuluvuuden tunteesta saa voimaa. Simpukkana et ole yksin! Erilaisia elämäntilanteita Yhdistyksen haasteena on se, että simpukkalaisilla on hyvin monenlaisia elämäntilanteita ja toisaalta elämäntilanteet saattavat vaihtua nopeasti. Moni eroaa yhdistyksestä raskauden alkaessa tai lapsen synnyttyä, vaikka lapsettomuuskokemus ei useinkaan häviä lapsen saamiseen. Simpukka tarjoaa tukea ja toimintaa kaikille tahattomasti lapsettomille. Siksi olemme perustaneet erilaisille lapsettomille omia verkostoja. Lahjasukusoluperheiden Helminauha-verkosto on ollut toiminnassa jo pari vuotta. Tänä vuonna on tarkoitus perustaa verkosto kaksin eläville. Jatkossa verkostoja on tulossa lisää: sopivia ryhmiä voisivat olla vaikkapa lapsen saaneet lapsettomat tai jotakin tiettyä hedelmällisyyshäiriötä aiheuttavaa sairautta sairastavat. Verkostojen perustamisessa tarvitaan jäsenten aktiivisuutta ja intoa kehittää juuri omalle ryhmälleen sopivaa toimintaa! Yhteistyöllä tavoitteisiin Simpukkaan kuuluu paljon adoptio-, monikko- ja uusperheitä. Haluamme tarjota heille nimenomaan lapsettomuuskokemuksen asiantuntemusta. Teemme tiivistä yhteistyötä niiden järjestöjen, mm. Adoptioperheet ry:n kanssa, joiden piiriin kuuluu tahatonta lapsettomuutta kokeneita. Muita tärkeitä yh- Yhteenkuuluvuuden tunteesta saa voimaa. teistyökumppaneita ovat alan ammattilaiset, kuten hedelmöityshoitoalan ammattilaisten Fertiliteettiyhdistys, hedelmöityshoitoklinikat ja lääkefirmat. Kansainvälisesti teemme yhteistyötä eurooppalaisten lapsettomuusyhdistysten kattojärjestön Fertility Europen ja sitä kautta eurooppalaisten sisarjärjestöjen kanssa. Me olemme Simpukka Simpukka ei ole mikään kasvoton organisaatio. Simpukka ei ole sen työntekijät ja hallitus. Simpukka olemme me kaikki jäsenet ja vapaaehtoistoimijat. Tule, kerro, vaikuta, levitä sanaa! Teksti: Anne Lindfors Kuva: Arto Saario Historiaa 1988 Saisimmepa lapsen ry perustetaan Kuopiossa Yhdistyksen nimeksi Lapsettomien tuki ry Toimisto Helsinkiin Simpukka-projekti alkaa RAY:n tuella. Projektin toimisto ja työntekijä Jyväskylässä Simpukka-projekti päättyy Yhdistyksen nimeksi Lapsettomien yhdistys Simpukka ry. RAY myöntää yleisavustuksen. Toimisto muuttaa Tampereelle. Palkataan ensimmäinen toiminnanjohtaja RAY:n yleisavustuksen korotus. Palkataan järjestösihteeri. Simpukka toimii ja tukee jäsenlehti Simpukka: Suomen ainoa tahatonta lapsettomuutta käsittelevä lehti jäsentapaamisia, mm. viikonlopputapaamisia erilaisille lapsettomille luentotilaisuuksia, mm. Lapsettomien lauantai vertaistukiryhmiä ja tukihenkilöitä laadukas ja monipuolinen keskustelusivusto tietovihkosia ja kirjallisuutta eri elämäntilanteisiin Simpukkalaiset vuosien varrelta kokoontuivat vuoden 2008 Lapsettomien lauantaina yhdistyksen 20-vuotisjuhliin Tampereelle. Kuvassa etualalla Pauliina Pihlaja-Mikkonen (puheenjohtaja ), Pirre Saario (puheenjohtaja ) ja Kaija-Leena Kaijaluoto (Simpukka-projektin projektipäällikkö ). Taustalla keskustelevat juhlapuhujat tutkija Anna Rotkirch (Väestöntutkimuslaitos) ja erikoislääkäri Eero Varila (Graviditasklinikka). Simpukan symboliikka Tahaton lapsettomuus hiertää simpukan sisään joutuneen hiekanjyvän lailla. Helmen kehittyminen kestää kauan. Tarvitaan riittävästi aikaa, jotta simpukka voi avautua ja hohtava helmi paljastuu. Syvällä merenpohjassa on kylmää, pimeää ja yksinäistä. Siellä on onneksi myös muita simpukoita. Osa simpukoista on vielä kiinni, osa varovasti raollaan ja jotkut ovat jo paljastaneet helmensä. Kaikki simpukat ovat tunteneet raastavan hiekanjyvän sisällään, mutta toistensa tuella ne luottavat siihen, että jonain päivänä kuori avautuu ja helmi saa hohtaa säteillen. Tämä helmi on jokaisella erilainen. Se voi olla kauan kaivatun lapsen tulo perheeseen tai uuden elämänsuunnan ja ilon löytyminen. Simpukka-nimen alkuperäinen idea on hallituksessa ja toimituskunnassa toimineen Pirjo Lääperin. 2 Simpukka Simpukka

3 Simpukan jäsenmäärä vahvassa kasvussa ja talous vakaalla pohjalla PÄÄKIRJOITUS Simpukka-yhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut melko tasaisesti koko yhdistyksen 22-vuotisen historian aikana. Viime vuosina, kun toiminta on vakiintunut kokopäiväisten työntekijöiden myötä, jäsenmäärän kasvu on ollut erityisen vahvaa. Vaikka luonnollisesti osa jäsenistöstä eroaa elämäntilanteen muutosten myötä, uusia jäseniä on tullut tilalle ennätysvauhtia. Tänä vuonna odotamme, että pääsemme palkitsemaan jäsenen! Jäseniä on kauttaaltaan koko maassa, prosentuaalisesti eniten kuitenkin Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen lääneissä. Yhdistyksen rahoitus tulee suurelta osaltaan Raha-automaattiyhdistyksen toimintaavustuksesta, mutta esimerkiksi jäsenmaksutulojen osuus on lähes viidesosa koko vuoden tuloista. Myös varainhankinta on tärkeää, ja sitä tulee esimerkiksi lehden ja kotisivujen mainostuloista sekä verkkokaupan materiaalimyynnistä. Suurin menoerä on henkilöstökulut, jotka katetaan pääosin RAY:n avustuksella. Muita jäsenistöä suoraan hyödyttäviä menoja ovat mm. tiedottaminen, jonka kulut aiheutuvat suurimmaksi osaksi lehden julkaisusta, toimistokulut, jotka koostuvat suurimmaksi osaksi postikuluista ja matkakulut, jotka sisältävät esimerkiksi jäsenistöä edustavan hallituksen matkat. Teksti ja taulukot: Satu Rautakallio-Hokkanen Kuvio 1. Yhdistyksen jäsenmäärän kasvu viimeisten viiden vuoden aikana. Kuvio 3. Simpukka-yhdistyksen tulojen jakautuminen vuonna NIIN YKSINKERTAISTA Kuvio 2. Jäsenistön jakauma lääneittäin. Kuvio 4. Simpukka-yhdistyksen menojen jakautuminen vuonna Me Simpukat Lämmin kiitos kaikille tuestanne ja luottamuksestanne. On kunnia ottaa Simpukan puheenjohtajan tehtävä vastaan ja odotan ilolla, mitä kaikkea kausi tuokaan tullessaan. Haluan olla yhdessä kaikkien teidän kanssa toteuttamassa Simpukan perustehtävää tahattomasti lapsettomien yhteiskunnallisena edunvalvojana, vertaistuen tarjoajana sekä alan monipuolisena asiantuntijaorganisaationa. Edelleen on erityisen tärkeää lisätä tietoa lapsettomuudesta ja lapsettomien tarpeista yhteiskunnassa. Haluan olla kanssanne kehittämässä Simpukkaa entistä aktiivisempaan suuntaan. Jäsenmäärämme on koko ajan kasvussa, mikä antaa hyvän pohjan toiminnan kehittämiselle! Jokainen teistä jäsenistä on äärimmäisen tärkeä oikea simpukan helmi! Tämän lehden teema onkin Me simpukat, joka korostaa yhdistyksen merkitystä ja jokaisen jäsenen merkitystä yhdistykselle. Tänä vuonna teemanamme on Monenlaiset perheet. Tulemme toimimaan tiiviissä yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa. Monenlaista haastetta on myös koko ajan edunvalvonta-näkökulmasta ilmassa. Esimerkiksi kansainväliset viestit siitä, että joissakin maissa ollaan rajaamassa hedelmöityshoitojen saantia, aiheuttaa tarpeen olla asiassa erityisen valppaana ja valvoa, ettei tuollaisia suunnitelmia taas viriäisi myös Suomessa. Muutama vuosi sitten samanlaista keskustelua käytiin myös meilläkin ja Simpukka oli silloin aktiivisesti puuttumassa asiaan, jotta hoitokertojen määrää ei rajattu. Lisäksi on tullut ilmi, etteivät työnantajat ole aina hyväksyneet hedelmöityshoidosta johtuvia poissaoloja palkallisiksi sairauslomiksi. Pyrimme vaikuttamaan asian saamiseksi kohtuullisemmalle tolalle. Lisäksi lapsettomien kokonaisvaltaisessa huomioimisessa ja tukemisessa on edelleen paljon tehtävää mm. hedelmöityshoitoihin liittyen. Tietoa lapsettomuuden kokemuksista on vahvistettava alan ammattilaisten ja opiskelijoiden keskuudessa, jotta nämä tarpeet tulevat yhä paremmin huomioiduksi. Hienoja hetkiä elettiin dokumenttielokuvafestivaaleilla Helsingissä 29.1., kun lapsettomuutta käsittelevä elokuva Hiljaa toivotut sai ensi-iltansa. Elokuva kosketti koko yleisöä vahvasti, eikä salista tainnut poistua kukaan silmäkulman kostumatta. Hienon elokuvan avulla viedään eteenpäin tärkeää viestiä lapsettomuudesta ja siihen liittyvistä tunteista. Olin myös erittäin ylpeä elokuvan sympaattisista päätähti-pariskunnista, jotka molemmat upealla ja rohkealla tavalla antavat lapsettomuustarinansa elokuvan käyttöön. Puheenjohtajuuskauteni on alkanut vauhdilla Simpukan työn parissa sekä vierailulla mm. Ovumia-klinikan seminaarissa ja Ykkösen Aamu-tv:ssä. Nyt onkin hihojen käärimisen paikka. Haluan myös innostaa kaikkia mukaan toimintaan omien mahdollisuuksien mukaan. Olemme ainoa tahattomasti lapsettomien kokemusasiantuntijaorganisaatio. Työtämme todella tarvitaan niin vertaistukena, asiantuntijuutena, vaikuttajana ja kansainvälisenäkin toimijana. Yhtä kaikki läpileikkaavimpana asiana on tahattomasti lapsettomien aseman ja hyvinvoinnin parantaminen yhteiskunnassa. Ja tavoite on tarjota myös valoa ja iloa vaikeinakin hetkinä sekä näkymää elämän erilaisiin mahdollisuuksiin. Haluan tässä yhteydessä vielä lämpimästi kiittää edellistä puheenjohtajaamme Miia Mikkosta hänen erittäin tärkeästä panoksesta ja työstä Simpukan eteen. Ja onneksi emme Miiaa mihinkään menetä, vaan hän jatkaa monessa asiassa vielä aktiivisena järjestömme jäsenenä! Satu Taiveaho Simpukan helmi Miia Mikkonen Miia toimi Simpukan hallituksessa viisi vuotta, joista kolme viimeistä puheenjohtajana. Hän on ollut vahvasti mukana lähes kaikessa yhdistyksen toiminnassa: kirjallisen materiaalin tuottamisessa, vertaistuessa, tapahtumien järjestämisessä, yhdistyksen kehittämisessä ja puolen vuoden ajan myös toiminnanjohtajan sijaisena. Kiitos kaikesta, Miia! Vaikka puheenjohtajuus päättyy, jatkaa Miia tärkeää vapaaehtoistoimintaansa Simpukka-lehden parissa. Myös kaksin elävien asiat ovat hänelle erityisen tärkeitä, joten ehkä silläkin saralla kuulemme hänestä vielä. Simpukka-yhdistys myöntää Simpukan Helmen henkilölle tai taholle, joka on edistänyt lapsettomien hyvinvointia yhteiskunnassamme. 4 Simpukka Simpukka

4 1/2011 TOIMINNANJOHTAJAN TERVEISET Simpukka on Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n jäsenlehti. Se lähetetään yhdistyksen jäsenille jäsenetuna. ILMOITUSHINNAT 1/8 sivu 100 euroa, 1/4 sivu 160 euroa, 1/2 sivu 234 euroa, 1/1 sivu 390 euroa Kaikki ilmoitukset ovat värillisiä. LEHDEN HINTA MUILLE KUIN JÄSENILLE Vuosikerta 28 euroa Irtonumero 7,50 euroa (+ postituskulut) Irtonumero jäsenille 6,75 euroa (+ postituskulut) SIMPUKAN TOIMITUS Anne Lindfors, päätoimittaja Satu Rautakallio-Hokkanen, toimitussihteeri Anna-Leena Haapala, Esa Kynäslahti, Päivi Metsola, Miia Mikkonen, Hanne Mustiala, Natalia Ollus ja Laura Roininen Postiosoite Åkerlundinkatu 3, Tampere SIMPUKAN TILAUKSET, OSOITTEET JA JÄSENASIAT SIMPUKAN AIKATAULU Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Seuraava Simpukka ilmestyy huhti-toukokuussa. Aineisto lehteen tulee olla toimituksessa mennessä. Kannen kuva: Anneli Heikkinen Ulkoasu ja taitto: Reija Jokinen Painopaikka: Keuruun laatupaino KLP Oy, Keuruu 2011 Lehden kuvat toimituksen ottamia, ellei toisin mainita. ISSN LAPSETTOMIEN YHDISTYS SIMPUKKA RY Toiminnanjohtaja Anne Lindfors Toimisto Åkerlundinkatu 3, Tampere Puheenjohtaja Satu Taiveaho JÄSENMAKSUT 26 euroa/henkilö 6 euroa/perhejäsen 260 euroa/ainaisjäsen 320 euroa/ainaisjäsen, pariskunta 10 euroa/kannatusjäsenmaksu 75 euroa/kannatusyhdistysmaksu Tilinumero SISÄLLYS 1/2011 Me Simpukat Simpukka-yhdistys... 2 Pääkirjoitus... 5 Toiminnanjohtajan terveiset... 7 Suomi on yhdistysten maa... 8 Simpukan hallitus Tahaton lapsettomuus käsitteenä...12 Taideterapia lapsettomuuskriisin tukena...14 Lisääntynyt avoimuus lahjamunasoluhoidoissa...16 Keskenmenokokonaisuus...18 Hiljaa toivotut sai ensi-iltansa...22 Edunvalvontaa...23 Kirja- ja elokuva-arviot...26 Me Simpukat: Simpukan taittaja Reija...29 Vertaistukiryhmät...30 Tutkimuskatsaus...32 Kirjeitä lukijoilta...34 Yhdistys tiedottaa...38 Hyvä elämä Tämä lehti keskittyy Simpukka-yhdistykseen ja teihin Simpukoihin. Kyllähän näin mahtava porukka ansaitsee ihan oman teemalehtensä! Teema on myös ajankohtainen, sillä tänä vuonna vietetään EU:n Vapaaehtoistoiminnan teemavuotta. Ilman vapaaehtoistoimintaa ei Simpukka-yhdistystä olisi olemassa! Yhdessä selviämme Väestöliitto juhli 70-vuotista taivaltaan ystävänpäivänä. Vaikuttavimman juhlapuheen piti filosofi Pekka Himanen, aiheenaan ytimekkäästi hyvä elämä. Himasen mukaan hyvä elämä koostuu rikastavasta vuorovaikutuksesta ja arvostavasta kohtaamisesta. Olennaista on kyky havainnoida toista ihmistä, aistia, miltä hänestä tuntuu, ja ilmaista arvonantoa sanomalla tai tekemällä jotain, mitä kuvittelee toisen ihmisen haluavan tai kaipaavan. Hyvän elämän edellytyksistä puhuu myös vapaaehtoistoiminnan tutkija Anne-Birgitta Pessi, jonka mukaan ihmiset kaipaavat mehenkeä ja yhteisen tavoitteen eteen työskentelemistä: yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta. Tästä on kyse Simpukka-yhdistyksessä: meitä yhdistää kokemus lapsitoiveen toteutumattomuudesta. Jokaisella on oma kipunsa: toisaalta samanlainen, toisaalta erilainen. Yhdessä tuemme toisiamme; yhdessä olemme vahvoja. Lukuisat vapaaehtoistoimijamme puurtavat yhteisen tavoitteen lapsettomien hyvinvoinnin eteen monella saralla: vertaistukijoina, Simpukka-lehden toteutuksessa, luottamushenkilöinä yhdistyksen hallinnossa, osallistumalla haastatteluihin, järjestämällä tilaisuuksia ja niin edelleen. Tässä lehdessä on laaja keskenmenokokonaisuus (s ). Keskenmenot ovat hyvä esimerkki kokemusten erilaisuudesta ja samankaltaisuudesta. Siinä missä toinen on tavallaan onnellinen, kun sai olla hetken raskaana, toinen taas musertuu toistuvien menetysten takia. Siitä lienemme kuitenkin kaikki yhtä mieltä, että lapsettomuuden kokeneelle keskenmenon merkitys on eri mittakaavassa kuin lapsettomuutta kokemattomalla: uuden raskauden alkaminen ei ole ollenkaan itsestään selvää. Uutta materiaalia Simpukka-yhdistystä todella tarvitaan. Konkreettisesti tämä näkyy kasvavassa jäsenmäärässä (s. 2 4). Maailma Simpukan ympärillä on muuttunut. Vielä muutama vuosi sitten tuskailin, kun lapsettomuusrintamalla ei tapahtunut juuri mitään, ellemme me Simpukassa itse tehneet sitä. Nyt iloisia edistysaskeleita tulee säännöllisesti. Väestöliitto julkaisi helmikuussa tuoreen tutkimuksen Äidiksi ja isäksi hedelmöityshoidoilla. Kevään aikana ilmestyy myös sarjakuvakirja Keskenmenosaappaat. Näistä uutuuskirjoista kerromme lisää huhtikuussa ilmestyvässä Simpukassa 2/11. Keskenmenosaappaat (s. 13) voit jo tilata verkkokaupastamme. Verkkokaupasta löytyy pikapuolin myös Hiljaa toivotut -DVD (s.22). Elokuvan tammikuisessa ensi-illassa DocPoint-festivaaleilla oli neljättä sataa katsojaa! Joukossa oli niin lapsettomuuden kanssa kipuilevia, hedelmöityshoitojen ammattilaisia kuin tavallisia dokumenttifestarikävijöitäkin. Järjestimme myös oman näytöksen kansanedustajille ja kerroimme samalla edunvalvontatyömme (s.23) tavoitteista. Erityisen odotettu ja toivottu uutuus on lahjasukusoluaiheinen tietovihkonen Simpukoista Helminauhaa. Vihkon on ansiokkaasti kirjoittanut psykoterapeutti, erikoislääkäri Maija Tulppala, ja toteutuksen ja maksuttoman jakelun mahdollistaa yhteistyökumppanimme MSD. Helminauha-verkostolaiset (niin asian omakohtaisesti kokeneet kuin suunnitteluryhmän ammattilaisetkin) ovat olleet mukana ideoimassa ja kommentoimassa vihkosta. Helminauha-verkoston suunnitteluryhmään kuuluu myös erikoislääkäri Viveca Söderstöm-Anttila, joka kertoo tuoreen tutkimuksensa tuloksista sivuilla Kevät on koittanut. Se tietää Simpukka-viikon ja Lapsettomien lauantain lähestymistä. Katso nettisivuilta ja Simpukasta 2/11 Simpukkaviikon tapahtumat. Haluatko olla mukana järjestämässä tapahtumaa omalla paikkakunnallasi? Ota rohkeasti yhteyttä! Eletään yhdessä hyvää elämää! Anne anne@simpukka.info 6 Simpukka 4/2010 Simpukka

5 Suomi on yhdistysten maa Suomalaiset ovat maailman kärkijoukossa, kun verrataan rekisteröityneiden yhdistysten määrää asukaslukuun. Järjestöjä on valtavasti, mutta Simpukan kaltaisia valtakunnallisia sosiaali- ja terveysalan järjestöjä on vain noin kaksisataa. Patentti- ja rekisterihallituksen tilastojen mukaan Suomessa oli viime vuonna liki rekisteröitynyttä yhdistystä, joissa oli yhteensä noin 15 miljoonaa henkilöjäsentä. Tämä tarkoittaa, että noin kolme neljästä suomalaisesta on jossain vaiheessa elämäänsä jonkin yhdistyksen jäsen. Jopa kahdeksan prosenttia suomalaisista kuuluu useampaan kuin viiteen yhdistykseen. Yhdistyslaki säätelee toimintaa Suomen perustuslaki takaa jokaiselle suomalaiselle yhdistymisvapauden. Tällä varmistetaan sekä oikeus kuulua että olla kuulumatta yhdistyksiin. Myös yhdistyksellä itsellään on oikeus hyväksyä tai hylätä jäseniä. Patenttija rekisterihallituksen ylläpitämä yhdistysrekisteri sisältää aatteelliset yhdistykset, eli yhdistykset, joiden tavoitteena ei ole voiton tai taloudellisen edun hankkiminen osallisilleen ja jossa toiminnan painopiste on aatteellisessa työssä. Vapaaehtoistoiminta antaa yhdistyksen jäsenelle mahdollisuuden vaikuttaa hänelle tärkeisiin asioihin. Ollakseen oikeustoimikelpoinen yhdistyksen täytyy rekisteröityä. Rekisteröidyn yhdistyksen toimintaa säätelee vuonna 1990 säädetty yhdistyslaki. Siinä määritellään mm. millaisia yhdistyksiä voidaan perustaa, kuka sen voi tehdä ja kuka voi siihen liittyä. Samoin laki määrää osittain yhdistyksen sääntöjä, kokouksia ja asiakirjoja. Yhdistyslakia uudistettiin viime vuonna ja uudistukset astuivat voimaan syyskuun alussa. Lain uudistus tuli tarpeelliseksi, koska yhdistysten monimuotoisuus on lisääntynyt. Esimerkiksi etäosallistuminen kokouksiin tuli mahdolliseksi, pienten yhdistysten maallikko- tilintarkastus muuttui toiminnantarkastukseksi ja hallitusten huolenpitovelvollisuutta täsmennettiin. Isommat yhdistykset ovat nykyään ammattimaisesti johdettuja, ja Suomessa yhdistystoiminnalla on merkittävä työllistämisvaikutus. Yhdistykset työllistävät myös vajaakuntoisia. Monet, varsinkin pienet yhdistykset toimivat usein vapaaehtoisvoimin, mutta vapaaehtoiset ovat tärkeitä myös keskikokoisissa ja suurissa yhdistyksissä. Monesti yhdistysten hallituksen jäsenet ovat vapaaehtoistoimijoita. Vapaaehtoistoiminta antaa yhdistyksen jäsenelle mahdollisuuden vaikuttaa hänelle tärkeisiin asioihin. Hyvinvointia RAY:n tuella Simpukka kuuluu sosiaali- ja terveysjärjestöihin, joiden päätarkoituksena on jonkin erityisryhmän tai tietyn kohderyhmän hyvinvoinnin tukeminen ja edistäminen. Tyypillisesti tavoitteena on etenkin vaikeissa, haastavissa, erityisissä elämäntilanteissa olevien ihmisten ja heidän läheistensä hyvinvoinnin edistäminen. Näiden järjestöjen erityispiirteenä on se, että jäseninä, vapaaehtoisina sekä tuen ja palvelujen saajina on mm. pitkäaikaissairaita, vammaisia, mielenterveys- ja päihdekuntoutujia, työttömiä ja maahanmuuttajia. Sosiaali- ja terveysjärjestöjä on yli 8 500, joista suurin osa on paikallis- tai piiriyhdistyksiä. Simpukan kaltaisia valtakunnallisia järjestöjä on vain noin 200. Raha-automaattiyhdistyksen avustukset mahdollistavat monen sosiaali- ja terveysalan järjestön toiminnan. RAY:n lakisääteinen tehtävä on edistää suomalaisten terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Pelivoitoilla tuetaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaa ja projekteja. RAY:n tuella pidetään huolta kymmenistä tuhansista suomalaisista heidän erilaisissa elämäntilanteissaan. Vuonna 2011 RAY:n tuottoa käytetään yhteiskunnallisiin tarkoituksiin 367,5 miljoonaa euroa. RAY rahoitti vuosina Sim- pukka-projektia, jonka tavoitteena oli lapsettomien psykososiaalisen tuen kehittäminen. Vuodesta 2006 lähtien Simpukka on saanut RAY:n yleisavustusta. RAY:n avustuspotista yleisavustukset kattavat tänä vuonna 19 prosenttia. Yleisavustusta saavia järjestöjä on 143. Teksti: Satu Rautakallio-Hokkanen ja Anne Lindfors Tietoa, tukea sekä mahdollisuus vaikuttaa ja auttaa Simpukka-yhdistyksen jäsenenä saat: Simpukka-lehden 4 kertaa vuodessa ostaa materiaalia, mm. kirjoja, 10%:n jäsenalennuksella osallistua jäsenhintaan tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Jäsenyys on myös kannanotto: Jäsenenä olet mukana vaikuttamassa siihen, että Suomessa huomioidaan lapsettomien kokonaisvaltainen hyvinvointi ja kaikille tasavertaiset oikeudet. Mitä enemmän meitä on, sitä suurempi painoarvo viestillämme on! Maksamalla jäsenmaksun tuet työtä, jota yhdistys tekee lapsettomuustietouden lisäämiseksi sekä lapsettomien aseman parantamiseksi ja jaksamisen tukemiseksi. Jäsenenä autat saman kokeneita, vaikka oma lapsettomuus ei olisi enää niin ajankohtainen ja kipeä. Muistithan maksaa vuoden 2011 jäsenmaksusi? Jos et ole saanut jäsenmaksulaskua tai se on kadonnut, ota yhteyttä yhdistykseen: simpukka@simpukka.info tai MICKE, MERIPELASTAJA Yli miljoona suomalaista osallistuu joka vuosi vapaaehtoistoimintaan. Vaikka työstä ei makseta palkkaa, toiminta tarvitsee rahaa. RAY on vapaaehtoistoiminnan päärahoittaja Suomessa. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry saa tänä vuonna euroa tukea tärkeään työhönsä. MIKKO, VERTAISRYHMÄN JÄSEN MIHAELA, YSTÄVÄPALVELUN VAPAAEHTOINEN 8 Simpukka

6 Uusi hallitus aloitti työskentelynsä Vuoden 2011 hallitus kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa arvonsa mukaisessa paikassa, eduskunnassa. Uudistuneen hallituksen jäseniä yhdistää into ajaa lapsettomien asiaa ja monia myös mieltymys makeaan. 1. Puheenjohtaja Satu lapsettomien edunvalvoja yhteiskunnassa Olen Satu Taiveaho Tuusulan Kellokoskelta. Ennen eduskuntatyötä olen toiminut lähinnä sosiaalityöntekijänä, viimeksi sosiaalijohtajana. Perheeseeni kuuluvat aviomies Antti Kaikkonen sekä Amigo-koira, Wilma-hevonen ja Bella- ja Nella-kissat. Adoptioprosessi on myös vireillä. Haluan toimia Simpukka-yhdistyksessä, koska haluan olla vaikuttamassa ja edistämässä lapsettomien asemaa yhteiskunnassa. Tätä asiaa haluan ajaa yhdistyksen hallituksessakin. Haluan antaa lohtua ja tukea lapsettomuuden surutyöhön sekä vahvistaa lapsettomien elämäniloa. Lisäksi haluan levittää lapsettomuustietoa ja -ymmärrystä yhteiskunnassa. Lapsettomuuden myötä päädyin kansanedustajaksi jokaisessa elämäntilanteessa kun on aina myös mahdollisuutensa. Kasvoin myös ihmisenä paljon ja opin arvostamaan monia aiemmin itsestään selviltä tuntuneita asioita. Hävettää tunnustaa, mutta pidin kissalleni kissanristiäiset ja liikutuin kissalleni pitämäni puheen aikana kyyneliin. Paras ystäväni kuvailisi minua sanoilla elämänmyönteinen ja energinen. Lisäksi haluan kiittää luottamuksesta puheenjohtajaksi valinnassa ja toivon tiivistä yhteydenpitoa ja yhteistyötä lapsettomien asioissa. Otan mielelläni vastaan erilaisia ideoita ja toiveita yhdistyksen toiminnan kehittämiseksi. 2. Varapuheenjohtaja Riikka lisää lapsettomuustietoa ja ymmärrystä Olen Riikka Kangas ja asun talossa, jossa riittää aina hieman rempattavaa. Perheeseeni kuuluu aviomieheni Juha. Haluan toimia Simpukassa, koska yhteensattumien kautta päädyin tähän loistoporukkaan ja huomasin, miten arvokasta työtä yhdistyksessä tehdään. Hallituksessa haluan erityisesti lisätä tietoutta ja ymmärrystä lapsettomuudesta. Lapsettomuuden myötä olen oppinut ottamaan asiat rennommin. Vapaa-aikanani rentoudun hiihtoladulla tai juoksupolulla. Hävettää tunnustaa, mutta en kykene karkkilakkoon. Jos paras ystäväni kuvailisi minua, hän käyttäisi sanaa tunteellinen ja tehokas tapaus. 3. Esa miesten asialla Olen 36-vuotias Esa Kynäslahti Mäntsälästä. Perheeseeni kuuluvat rakkaan vaimon ja tyttären lisäksi kolme pöhköä kissaa. Simpukka-yhdistyksen hallituksessa haluan edistää lapsettomuuden kokeneiden henkistä hyvinvointia sekä antaa oman ääneni miesten puolesta. Lapsettomuuden myötä olen saanut ison haavan itseeni, joka ei parane koskaan, mutta jonka kanssa opin päivä päivältä paremmin elämään. Vapaa-aikanani olen perheen parissa. Hävettää tunnustaa, mutta armeijassa minun lempinimeni oli höpönassu. Jos paras ystäväni kuvailisi minua, hän käyttäisi sanaa rakastava. Intohimoni on musiikki. Lisäksi haluan mainita, että en ole mitään ilman muita ihmisiä. 4. Pertti toiminta laajaksi ja turvatuksi Olen Pertti Hokkanen Nokian Siurosta. Perheeseeni kuuluu vaimoni Satu. Haluan toimia Simpukassa, koska olen omakohtaisesti kokenut yhdistyksen asian tärkeäksi. Hallituksessa haluan ajaa erityisesti toiminnan laajentamista ja varmistaa toimintaedellytykset. Lapsettomuuden myötä olen saanut aikaa työlleni ja vaimolleni. Vapaa-aikanani rakennan tai ainakin suunnittelen rakentamista. Hävettää tunnustaa, mutta tuskastun, jos asiat eivät tunnu etenevän. Jos paras ystäväni kuvailisi minua, hän käyttäisi sanoja käytännön filosofi. Intohimoni on oppia uutta. Lisäksi haluan mainita, että olen hämäläistynyt savolainen. Hallitus kuvattiin eduskuntatalon yleisölehterillä. Kuvassa vasemmalta: Esa Kynäslahti, Janne Syrjä, Hanne Mustiala, Mirka Paavilainen, Miia Manninen, Satu Taiveaho, Riikka Kangas ja Pertti Hokkanen. Kuvasta puuttuu Niina Stykki. 5. Mirka erilaiset perheet ja lapsettomien jaksaminen Olen Mirka Paavilainen Tampereelta. Perheeseeni kuuluu rauhallinen mies ja ei niin rauhallinen tytär. Haluan toimia Simpukassa, koska yhdistystoiminta on oivallinen tapa edistää lapsettomien asemaa ja hyvinvointia yhteiskunnassa ja yksilötasolla. Hallituksessa minulle tärkeitä asioita ovat lapsettomien jaksaminen, tuen saaminen ja erilaisten perhemuotojen hyväksyminen. Paras ystäväni kuvailisi minua sanalla rempseä. Hävettää tunnustaa, mutta olen maailman epäjärjestelmällisin ihminen ja kammoksun Excel-taulukoita. Lapsettomuuden myötä olen tutustunut hienoihin ihmisiin uusi ja tullut paremmaksi työssäni. Intohimoni on parisuhteisiin ja perheisiin liittyvä auttamisja kehittämistyö. Lisäksi haluan mainita, että työskentelen psykologina hedelmöityshoitoklinikalla, joten yhdistyksen hallituksen jäsenenä kuuntelen mieluusti jäsenten toiveita ja kehittämisehdotuksia liittyen lapsettomuushoitoihin. 6. Hanne lapsettomien naisten arjen asialla Olen Hanne Mustiala, 30-vuotias ja tahattomasti lapseton. Asun Siuntion Pikkalassa. Perheeseeni kuuluu rakas avomieheni Markku. Haluan toimia Simpukassa, koska vapaaehtoistyö ja vertaistuki ovat minulle (lapsettomana) tärkeitä. Hallituksessa haluan ajaa erityisesti työikäisten lapsettomien naisten arkeen liittyviä asioita. Lapsettomuuden myötä olen löytänyt uusia puolia itsestäni. Vapaa-aikanani opiskelen ahkerasti. Hävettää tunnustaa, mutta rakastan suklaata. Jos paras ystäväni kuvailisi minua, hän käyttäisi sanaa ihana! Intohimoni on italialainen musiikki. Lisäksi haluan mainita, että aina kannattaa yrittää, jos on mahdollisuus onnistua. 7. Miia järjestöhallinnon ja -talouden asiantuntemusta Olen Miia Manninen Vantaalta. Perheeseeni kuuluu mies ja kaksivuotias tytär. Haluan toimia Simpukassa, koska lapsettomien vertaistukiryhmästä oli itselleni valtavasti apua ollessani hedelmöityshoitoputkessa. Omaa osaamistani on järjestöhallinto ja -taloudenhoito, ja haluan tuoda oman osaamiseni Simpukan hyödyksi ja auttaa yhdistystä kehittymään edelleen. Vapaa-aikanani keskityn perhe-elämään ja harrastan vähän järjestötoimintaa. Lapsettomuuden myötä opin huomioimaan erilaisten ihmisten erilaisia elämäntilanteita paremmin. Hävettää tunnustaa, mutta syön välillä melkoisia määriä makeisia. Jos paras ystäväni kuvailisi minua, hän käyttäisi sanaa vastuunkantaja. Intohimoni on puutarhanhoito, mutta valitettavasti en tätä pääse missään toteuttamaan. 8. Niina lapsettomille tasa-arvoa työelämään Olen Niina Stykki ja asun Masalassa Kirkkonummella. Perheeseeni kuuluu energinen mieheni Jani. Haluan toimia Simpukka-yhdistyksessä, koska olen mielelläni mukana ryhmässä, jonka jäsenillä on samankaltainen tausta. Hallituksessa haluan edistää erityisesti lapsettomien asemaa työelämässä. Vapaa-aikani kulutan Iisakin kirkon viimeistelyyn eli taloomme. Tulee välillä urheiltuakin. Lapsettomuuden myötä muutuin surullisemmaksi ja vaikeammin lähestyttäväksi. Hävettää tunnustaa, mutta olen erittäin uusi uusi itsepäinen. Silti jos paras ystäväni kuvailisi minua, hän käyttäisi sanaa periksiantamaton. Intohimoni on suklaa. Lisäksi haluan mainita, että innostun helposti uusista asioista. 9. Janne lahjasukusoluperheiden puolella Olen Janne Syrjä ja asun Valkeakoskella vanhassa omakotitalossa. Lapsettomuuden myötä huomasinkin yhtäkkiä olevani lapsellinen. Perheeseeni kuuluu vaimoni Maiju, tytär Emilia ja pikkuinen poika Rene. Haluan toimia yhdistyksessä, koska olen itse kokenut saaneeni paljon tukea lapsettomuuteen liittyvissä asioissa juuri Simpukasta. Hallituksessa haluan ajaa erityisesti lahjasukusoluperheiden asioita. Vapaa-aikanani harrastan basson soittoa sekä painia. Hävettää tunnustaa, mutta tämänkin esittelyn teko jäi viime tinkaan ja itse asiassa jopa hiukan myöhästyi annetusta takarajasta. Jos paras ystäväni kuvailisi minua, hän käyttäisi sanoja rauhallinen ja yllättävä. Intohimoni on urheilu. Lisäksi haluan mainita, että osaan ottaa myös rennosti. Teksti: Anna-Leena Haapala ja Miia Mikkonen Ota yhteyttä hallituksen jäseniin: simpukka.info Simpukka Simpukka

7 Tahaton lapsettomuus Mitä on tahaton lapsettomuus? Onko se lääketieteellinen vai sosiaalinen ongelma? Mistä se alkaa ja mihin se päättyy? Kuka on lapseton? Voiko lapsettomalla olla lapsia? Tahaton vai vapaaehtoinen lapsettomuus? Usein puhutaan pelkästään lapsettomuudesta, vaikka itse asiassa tarkoitetaan tahatonta lapsettomuutta. Kaikki eivät suinkaan halua lapsia. Tällöin kyseessä on tahallinen eli vapaaehtoinen lapsettomuus. Lapsettomuuden rinnalla voitaisiin käyttää myös käsitettä child-free, lapsivapaa. Lapsettomuuden tahallisuuden määritteleminen ei aina ole kovin yksinkertaista: siinä missä joku on jo varhain päättänyt, ettei halua koskaan lapsia ja mahdollisesti varmistanut asian sterilisaatiolla, voi joku toinen huomata hedelmällisen iän loputtua, että lapsia ei nyt sitten tullut hankittua. Tahattomasta lapsettomuudestakin voi ajan myötä tulla tavallaan tahallista: pariskunta saattaa toivoa hartaasti lasta ja ehkäpä käydä hedelmöityshoidoissa, mutta lasta ei kuulu ja he päättävät elää kaksin. Vapaaehtoinen lapsettomuus on ilmiönä varsin uusi. Tahattoman lapsettomuuden määritteleminen oli ennen hedelmöityshoitojen laajaa käyttöönottoa helppoa: jos pariskunnalla ei ollut lapsia, kyseessä oli todennäköisesti tahaton lapsettomuus. Tutkimusten mukaan vapaaehtoinen lapsettomuus on Suomessa ja Euroopassa lisääntymässä. Pelkkää lääketiedettä? Jos pariskunta yrittää raskautta vuoden verran siinä onnistumatta, määritellään heidät lääketieteessä lapsettomiksi. Aikaraja oli ennen 3 vuotta, nykyisin rajana pidetään yhtä vuotta. Maailman terveysjärjestö WHO tosin on määritellyt ajaksi kaksi vuotta. Tutkimuksiin lähtemistä suositellaan Suomessa vuoden yrittämisen jälkeen. Suomessa käytetään käsitettä lapsettomuus hedelmättömyyden synonyymina. Oikeastaan täydellisestä hedelmättömyydestä on harvoin kyse. Sen sijaan pitäisi puhua alentuneesta hedelmällisyydestä. Usein alentuneelle hedelmällisyydelle ei löydy yhtä selkeää syytä: syitä voi olla sekä naisessa että miehessä ja yleistä on myös se, että syytä ei löydy. Maailmalla käytetään käsitettä fertility, hedelmällisyys. Joskus suomen kielessäkin puhutaan fertiliteetistä. Hedelmättömyys ei kuitenkaan meillä Suomessa oikein tunnu istuvan lapsettomuuden synonyymiksi ja itse asiassa silloin kyse onkin lapsettomuutta Lapsettomuuden kipu ei tunnu niinkään fyysisesti vaan suhteessa ympäröivään maailmaan. kapeammasta asiasta. Tahaton lapsettomuus oli ennen sosiaalinen ongelma, johon oli sosiaaliset ratkaisut, kuten kasvatti- tai adoptiolapsen ottaminen tai ns. yhteiskunnallinen vanhemmuus. Nyt kyseessä on useimmiten lääketieteellinen ongelma, johon ajatellaan olevan lääketieteellinen ratkaisu. Vai onko itse asiassa näin? Maili Malin esittää väitöstutkimuksessaan, että heikentynyt hedelmällisyys on kliininen ongelma, jonka sosiaalinen vastine on tahaton lapsettomuus. Tahaton lapsettomuus on siis sosiaalinen ongelma, jota hoidetaan lääketieteen keinoin. Lapsettomuuden kipu ei tunnu niinkään fyysisesti vaan suhteessa ympäröivään maailmaan. Lapsettomat kokevat toiseutta suhteessa niihin, jotka saavat lapsia. He saattavat jäädä ystäväpiirinsä ja läheisten tuen ulkopuolelle. He kokevat myös yhteiskunnallista painetta. Malin toteaa, että tahatonta lapsettomuutta ei voi ratkaista tai parantaa hedelmöityshoidoilla, vaan niillä voidaan ainoastaan kiertää raskaaksi tulemisen lääketieteellisiä esteitä. Tällöin hedelmöityshoidot eivät paranna lapsettomuutta, vaan ainoastaan mahdollistavat vanhemmaksi tulon. Muita vanhemmaksi tulon vaihtoehtoja ovat adoptiovanhemmaksi, sijaisvanhemmaksi tai sosiaaliseksi vanhemmaksi ryhtyminen. Hedelmöityshoitoihin liittyy kysymys siitä, kuka on potilas. Maailman terveysjärjestö WHO on määritellyt tahattoman lapsettomuuden sairaudeksi, johon pitää halutessaan saada hoitoa. Jos terve pariskunta ei saa raskautta alulle, ovatko he potilaita? Entäpä klinikoilla asioivat sukusolujen lahjoittajat? Toisaalta terveestäkin ihmisestä voi hedelmöityshoitojen mahdollisten komplikaatioiden kuten hyperstimulaation takia tulla sairas ja potilas. Lapsenkaipuu eli vauvakuume Väestöliiton tutkija Anna Rotkirch on tutkinut lapsenkaipuuta, kansankielellä vauvakuumetta. Hän erottaa toisistaan lapsen toivomisen ja lapsenkaipuun. Lapsenkaipuu on hyvin voimakas tunne, jota monet vertaavat luonnonvoimiin. Lapsenkaipuu on yleisempää naisilla, mutta myös miehet kokevat sitä. Lapsenkaipuu ei toki ole edellytys lasten hankkimiselle: monet ovat saaneet lapsia tuntematta sen suurempaa lapsenkaipuuta. Lapsenkaipuu ei sinänsä ole sama asia kuin tahaton lapsettomuus. Lapsenkaipuu voi johtaa hyvinkin nopeaan lapsen saamiseen, jos lääketieteellisiä tai elämäntilanteeseen liittyviä esteitä tai hidasteita ei ole. Toisaalta lapsenkaipuu ei välttämättä johda raskauden yrittämiseen esimerkiksi elämäntilanteen johdosta, vaan saatetaan vaikka sopia puolison kanssa, että lasta yritetään vasta kahden vuoden päästä. Mistä tahaton lapsettomuus alkaa? Milloin lapsenkaipuu muuttuu tahattomaksi lapsettomuudeksi? Ehkäpä silloin, kun raskauden alkamista yritetään, mutta se ei onnistu. Toisaalta raskaus voi alkaa jo seuraavassa kuussa, Lapsettomuus ei ole siis kirjaimellisesti sitä, ettei ole lapsia, vaan sitä, että voimakkaasti kaivattua lasta ei kuulu. joten on vaikea sanoa, koska pitäisi myöntää lapsettomuusongelman olemassaolo. Joskus taas lähtökohta on se, että biologisten faktojen vuoksi on alusta asti selvää, että ilman hedelmöityshoitoja ei voi saada lasta (esimerkiksi sinkuilla tai naisparilla). Tällöin pelkkä hedelmöityshoitoihin hakeutuminen ei välttämättä saa aikaan kokemusta lapsettomuudesta, vaan tämä tulee esiin silloin, jos lasta ei hoidoista huolimatta kuulu. Toisaalta tahatonta lapsettomuutta voi kokea, vaikka ei koskaan tekisi mitään konkreettista lapsen saamiseksi (esimerkiksi sinkut, jotka eivät mene hedelmöityshoitoihin). Milloin lapsettomuus päättyy? Moni lapseton toivoo, että raskaus alkaisi ja saisi unohtaa koko lapsettomuuden, pyyhkiä tämän raskaan ajanjakson pois elämästään. Simpukka-yhdistyksessä käytämme käsitettä lapsellinen lapseton. Tämä hämmentää monia: eikö lapsettomuus lopukaan siihen, että perheeseen syntyy tai tulee lapsi? Miten voi sanoa olevansa yhä lapseton, vaikka onkin saanut lapsen tai lapsia? Tahattoman lapsettomuuden kokemus vaikuttaa useimmilla koko loppuelämään niin tunteen kuin elämänsuunnittelun tasollakin. Lapsettomuudella voi olla positiivisiakin vaikutuksia: osaa todella arvostaa pitkään toivomaansa lasta ja on saanut kokemuksia elämänkriiseistä selviämisestä. Tahaton lapsettomuus vaikuttaa yleensä aina myös tulevaisuuteen: voimmeko saada lisää lapsia niin toivoessamme? Onko varaa lähteä uusiin hedelmöityshoitoihin? Olenko valmis odottamaan toista adoptiolasta useita vuosia? Lapsellisilla lapsettomillakin voi olla monenlaisia elämäntilanteita. Uusperheessä saattaa toisella tai molemmilla olla lapsia, mutta kaivattua yhteistä lasta ei kuulu. Kyseessä voi olla myös sekundaarinen lapsettomuus: ensimmäinen lapsi on saanut alkunsa helposti, mutta lisää lapsia ei kuulu. Johtopäätös Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n strategiassa määritellään, että yhdistys on tarkoitettu kaikille, jotka toivovat saavansa lapsen tai lisää lapsia, mutta eivät syystä tai toisesta voi saada lapsia. Lapsettomuus voi johtua monista eri syistä: hedelmällisyyshäiriöstä tai vaikka elämäntilanteesta, kuten sopivan puolison puutteesta. Kyseessä on siis Rotkirchin kuvaaman voimakkaan lapsenkaipuun toteutumattomuus. Tällöin näkökulma on aina subjektiivinen. Lapsenkaipuu voi olla aktiivinen (yritetään raskautta) tai passiivinen (ei yritystä), ja se voi sijoittua menneisyyteen (eletään kaksin, mutta lapsitoiveen toteutumattomuus vaikuttaa elämään) tai tulevaisuuteen (nykyiseen elämäntilanteeseen ei sovi lasten hankinta). Itse asiassa ei ole merkitystä sillä, onko henkilöllä lapsia vai ei, vaan enemmänkin siitä, onko hänen lapsitoiveensa toteutunut. Lapsettomuus ei ole siis kirjaimellisesti sitä, ettei ole lapsia, vaan sitä, että voimakkaasti kaivattua lasta ei kuulu. Anne Lindfors Mitä lapsettomuus sinun mielestäsi on? Jatketaan pohdintaa! Otathan yhteyttä: anne@ simpukka.info. Voit myös kirjoittaa ajatuksiasi Simpukka-lehdessä julkaistavaksi. Lähteitä: Malin, Maili: Biovalta, toiseus ja naisten toimijuus hedelmöityshoidoissa. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Miettinen, Anneli ja Rotkirch, Anna: Milloin on lapsen aika? Lastenhankinnan esteet ja toiveet. Perhebarometri 2008, Väestöntutkimuslaitos. Miettinen, Anneli: Voluntary or Involuntary Childlessness? Finnish Yearbook of Population Research 2010, Väestöntutkimuslaitos. Rotkirch, Anna: All that she wants is a(nother) baby? Longing for children as a fertility incentive of growing importance. Journal of Evolutionary Psychology 5(1 4):89 104, Keskenmenosaappaat tallaa lapsettomuuden tabun päälle ja potkiskelee tieltään ennakkoluuloja lisääntymisen vaivattomuudesta. Näillä saappailla on kompuroitu läpi hoitojen ja hormonimyrskyjen, epäuskon ja eritteiden, pettymyksien ja jostain aina uudelleen kumpuavan toivon. Keskenmenosaappaat koostuu niin lyhyistä yksisivuisista kuin muutamista pidemmistäkin tarinoista. Sarjakuvat ovat monille tuttuja sarjakuvablogista Tilaa omasi Simpukan verkkokaupasta! Hinta 15 euroa, jäsenille 13,50 euroa Simpukka Simpukka

8 Kuvataideterapia antoi uusia ajatuksia ja näkökulmia Hanna-Leena Kitti-Mattilalle (vas.), Nina Kääriäiselle ja Inka Rautiaiselle. Voimaannuttava itkupiiri Kuvataideterapia lapsettomuuskriisin tukena Turun seudun lapsettomien vertaistukiryhmä kaipasi keskusteluiltojen lisäksi toimintaa. Päätimme osallistua taideterapiaan. Tuloksena oli viisi antoisaa iltaa, jotka veti ryhmäpsykoanalyytikko Ritva Antila syksyllä Meitä osallistujia oli kahdeksan. Meillä oli joka kerta aikaa puolitoista tuntia, joka ei oikein tahtonut riittää. Tehtävänannon jälkeen saimme noin 45 minuuttia aikaa työskentelyyn ja pyrimme jättämään saman verran aikaa myös töiden tarkastelulle ja keskustelulle, jota olisi riittänyt kauemminkin. Joka kerran jälkeen jatkoimmekin jutustelua vapaamuotoisilla jatkoilla viinilasillisen äärellä. Ensimmäisellä kerralla meidän piti tehdä kuva, jonka kautta kerroimme elämästämme. Saimme piirtää, maalata ja leikata lehdistä kuvia tai tekstejä. Tuloksena oli kahdeksan värikästä kollaasia, joiden avulla huomasim- Kuvataideterapiassa keskeistä eivät ole taidot vaan halu tuottaa kuvia. me, että elämässämme on paljon muutakin kuin lapsettomuus. Toisella kerralla aiheena oli naamio. Tarkoitus oli tutustua omiin, usein tiedostamattomiin varjopuoliin, joita ei välttämättä ole helppo kohdata. Kolmannen kerran materiaalina oli savi ja aiheena läheisyys. Neljännellä kerralla aihe ja tekotapa olivat vapaat, kunhan aihe liittyi lapsettomuuteen. Viimeisellä kerralla teimme kuvasarjan avulla sadun, joka johti päähenkilön vaikeuksien kautta voittoon. Kyseessä oli eräänlainen selviytymistarina. Kuva on usein sanaa vahvempi Ritva Antila määrittelee kuvataideterapian terapiamuodoksi, jossa työskentelyelementteinä ovat puheen lisäksi kuvalliset elementit. Kuvalliset ja visuaaliset elementit ovat ilmaisuja, joita ei välttämättä itsekään vielä tiedosta. Ryhmässä eri jäsenten kuvat tuovat esille käsiteltävästä aiheesta erilaisia puolia. Tällöin ryhmän jäsenet saavat ajatuksia itselleen tutuista ja tuntemattomammista puolista. Antilan mukaan kuvataideterapian hyötynä on se, että kuva puheen lisänä tuo lisäelementin pohdintoihin, sillä se tehostaa asian käsittelyä. Haitoiksi hän mainitsee sen, että joillakin saattaa olla ennakkoluuloja omasta osaamisestaan. Hän korostaa, että terapiassa keskeistä eivät ole taidot vaan halu tuottaa kuvia. Lisäksi pelkoa saattaa herättää se, että kuva saattaa nostaa pintaan asioita, joita itse ei olisi vielä valmis käsittelemään. Siksi Antila keskittyi onnistuneesti luottamuksellisen, turvallisen ja tasa-arvoisen ilmapiirin luomiseen ryhmäämme. Kuvan tehokkaan vaikutuksen huomasivat kuvataideterapiaryhmään osallistuneet Hanna-Leena Kitti- Mattila ja Nina Kääriäinen. Hanna-Leenan motiivina ryhmään osallistumiseen oli halu kokeilla jotain uutta tukimuotoa lapsettomuussurun käsittelyyn. Ninalle tärkeää oli se, että hän pääsi keskustelemaan viikoittain muiden lapsettomien kanssa. Omaa kuvataiteellista osaamistaan jännittänyt Nina huomasi terapian aikana omaavansa taitoja, joista ei tiennyt ennen. Ryhmäläisten positiiviset kommentit tuntuivat hänestä hyvältä. Kuvataideterapian herättämistä tunteista ja ajatuksista Hanna-Leenalla ja Ninalla oli paljon yhteneviä kokemuksia. Hanna-Leena toteaa, että piirustus, viiva, muoto tai lehdestä leikattu kuva sanoineen on vahvempaa ja koskettavampaa lapsettomuuden ilmaisua kuin pelkät sanat. Niinpä terapia oli kuin itkupiiri, On tärkeää tuulettaa ja jakaa tunteita ja ajatuksia. sillä itku tuli usein esiin. Ryhmätapaamisissa itkemiseen oli lupa, eikä se tuntunut pahalta. Antilan mukaan terapiassa on tärkeää tuulettaa ja jakaa tunteita ja ajatuksia. Toisaalta ryhmässä nousi esiin myös voima, elämän hyvät asiat, joiden avulla lapsettomuusprosessia jaksaa. Tämä ilmeni tapaamisissa kumpuavana huumorina ja nauruna. Käsitys itsestä laajenee Antila halusi rohkaista meitä katsomaan elämäämme laajemmin kuin pelkästään lapsettomuuden näkökulmasta, sillä lapsettomuus saattaa joskus kapeuttaa omia havaintoja. Tavoitteena oli itseen tutustuminen monelta eri kantilta, minkä koimme voimaannuttavana ja ajatuksia avartavana. Ninasta oli hyvä kuulla, kuinka samanlaisia ajatuksia meillä lapsettomilla oli. Helpottavaa hänelle oli tieto, että muutkin lapsettomat kokevat kateutta, vihaa, turhautumista ja muita negatiivisia tunteita. Antilan tavoite auttaa meitä ryhmäläisiä hyväksymään erilaiset puolemme onnistui hyvin. Sekä Hanna-Leena että Nina tykkäsivät eniten savityöskentelystä. Hanna-Leena kertoo, että savi tuntui lapsuudesta tutulta materiaalilta, samalla hauskalta ja vaativalta. Ninan mielestä savi oli kiinnostava materiaali siksi, että sen käsittelyssä pystyy purkamaan omia aggressiivisiakin tunteita. Antila antaa palautetta ryhmäläisille kiittämällä rohkeudesta ja halusta laajentaa kuvaa itsestä. Hänen mielestään lapsettomuuden työstäminen on tärkeää, jotta voi arvostaa itseään ja jotta voi elää oman näköistään elämää. Kun kysyimme, vastasiko lyhyttaideterapia odotuksia, haastateltavamme vastasivat odotustensa ylittyneen. Hanna-Leena toteaa, että toisaalta terapia repi vanhoja haavoja auki, toisaalta se antoi mahdollisuuden tutkia omia tunteita, saada ajatuksia eteenpäin ja käsitellä pään sisällä olevia möykkyjä. Nina on kiitollinen ryhmäläisiltä ja psykoterapeutilta saamastaan tuesta ja toivoo taideterapiaa lisää. Kevääksi olemmekin suunnitelleet jatkokurssia. Kuvataideterapia sopisi mainiosti lapsettomuuden käsittelyyn myös pitkäkestoisena terapiana. Suosittelemme lämpimästi tätä voimaannuttavaa työkalua kaikille lapsettomille ja etenkin vertaistukiryhmille! Anu-Mari Janhonen ja Inka Rautiainen 14 Simpukka Simpukka

9 Lisääntynyt avoimuus lahjamunasoluhoidoissa Tuore suomalaistutkimus osoittaa, että vanhempien suhtautuminen lahjamunasoluhoidoista kertomiseen on kymmenessä vuodessa muuttunut. Nykyisin suurin osa vanhemmista aikoo kertoa lapselleen hänen alkuperästään. Luovutettuja munasoluja tarvitsevat ne naiset, joiden munasarjojen toiminta on eri syistä ennenaikaisesti loppunut tai joiden munasarjat on jouduttu poistamaan sairauden vuoksi. Yli puolet lahjamunasoluhoitoa (OD-hoitoa) tarvitsevista on käynyt läpi toistuvia epäonnistuneita IVF-hoitoja. Tällöin joko munasarjojen vaste stimulaatiolääkkeille on ollut erityisen heikko tai epäillään munasoluperäistä vikaa. Edellisten syiden lisäksi OD-hoitoa voidaan harkita, jos nainen on vaikean periytyvän sairauden kantaja. Lahjasukusolujen käyttöön liittyy eettisesti monimutkaisia näkökohtia, joita parin on tärkeää pohtia etukäteen ennen hoitoa. Eniten saattaa mietityttää se, pitäisikö syntyvälle lapselle kertoa, miten hän on saanut alkunsa. Seurantatutkimuksia näistä perheistä on toistaiseksi hyvin vähän, ja niissä prosenttia vanhemmista on ilmoittanut, että he aikoivat kertoa lapselle hänen alkuperästään. Seurantatutkimus OD-lasten vanhemmille Väestöliitossa 1990-luvulla hoidetuista ensimmäisistä OD-vanhemmista kolmasosa ilmoitti aikovansa kertoa lapselle, miten hän on saanut alkunsa. Jatkona tälle tutkimukselle päätimme pari vuotta sitten tehdä uuden kyselytutkimuksen. Se suunnattiin niille vanhemmille, jotka ovat saaneet lapsen Väestöliiton lapsettomuusklinikalla luovutetuilla munasoluilla tehtyjen hoitojen avulla vuosina Halusimme tietää, kuinka moni vanhempi aikoi kertoa tai oli jo kertonut lapselle hänen alkuperästään ja kuinka moni oli kertonut muille, perheen ulkopuolisille henkilöille hoidosta. Lähetimme postitse erillisen kyselykaavakkeen yhteensä 167 äidille ja 163 isälle, joilla oli yhteensä 231 iältään 1 14-vuotiasta OD-lasta. Näistä perheistä 83 prosenttia asui Suomessa ja 17 prosenttia Ruotsissa. 67 prosenttia vastasi kyselyyn: 67,7 prosenttia äideistä ja 61,4 prosenttia isistä. Naisvastaajien keski-ikä oli 44 vuotta (25 57 vuotta) ja miesvastaajien 45 vuotta (25 61 vuotta). Pareista 83 prosenttia oli naimisissa, 13 prosenttia avoliitossa ja 4 prosenttia asui yksin. Vain 8 paria oli eronnut. 85 prosenttia pareista oli saanut munasolut anonyymilta ja 15 prosenttia tunnetulta luovuttajalta, useimmiten sisarelta. Kertoa vai ei? Äideistä 61,1 prosenttia ja isistä 60 prosenttia oli joko kertonut tai aikoi kertoa lapselle siitä, miten hän oli saanut alkunsa. Vain 15 prosenttia ei aikonut informoida lasta ja loput olivat epävarmoja kertomisen suhteen. Avoimuuteen ei vaikuttanut se, oliko luovuttaja ollut tuntematon tai tunnettu. Vastaajien joukossa oli 101 vanhempaa, joiden lapset olivat vähintään 3 vuotta. Heistä 28 oli jo kertonut lapselleen luovutettujen munasolujen käytöstä hedelmöityshoidossa (27,7 %). Yhteensä 38 iältään 3 14-vuotiasta lasta oli jo saanut tämän tiedon (26 %). Seitsemälle lapselle oli kerrottu 7 9-vuoden iässä ja muille 3 6-vuoden iässä, paitsi kahdelle, joille oli kerrottu heti alusta. Avoimuus lapsen alkuperän suhteen vaihteli vanhempien välillä lasten eri ikäryhmissä. Nuorimpien (1 3-vuotiaiden) lasten vanhemmista 83,3 prosenttia, kun vain 44,4 prosenttia vanhemmista, joilla oli vuotiaita lapsia, oli päättänyt kertoa (ks. kuva). Tavallisimmat syyt kertomiseen olivat on luonnollista olla avoin ja rehellinen lapselle tai lapsella on oikeus tietää. Argumentit salaamisen puolesta olivat turha tieto ja tieto voi olla haitallinen lapselle. Enemmistö vanhemmista oli kertonut OD-hoidosta neuvolassa ja synnytyssairaalassa. Tilastollisesti suurempi osuus äideistä (87 %) verrattuna isiin (71 %) oli informoinut muita perheen ulkopuolisia ihmisiä kuin lääketieteen ammattilaisia hoidosta (p<0,05). Huomioitavaa on, että 71 prosenttia vanhemmista, jotka olivat kertoneet asiasta ulkopuolisille, ei ollut vielä kertonut omalle lapselle asiasta. Päätös käyttää luovutettuja munasoluja hedelmöityshoidon yhteydessä oli ollut helppo 89 prosentille äideistä ja 81 prosentille isistä. Kaikilla vanhemmilla oli tunne, että lapsi on ikioma. Yli puolet vanhemmista oli tyytyväisiä hoidon yhteydessä saamaansa neuvontaan ja psykologiseen tukeen. Jotkut olisivat toivoneet yksilöllisempää neuvontaa ja apua ratkaista erimielisyyksiä, joita puolisoille syntyi lapselle kertomiseen liittyvistä asioista. Neuvonta koettiin tarpeelliseksi myös lapsen syntymän jälkeen erityisesti, kun lapselle kertominen tuli ajankohtaiseksi. Ammattilaiset kannustavat avoimuuteen Väestöliiton Helsingin klinikalla tehty ja vastikään julkaistu OD-perheiden seurantatutkimus on laajin maailmassa tähän asti. Pystyimme myös vertailemaan munasolusaajien mielipiteitä ja päätöksentekoa 13 vuotta aiempaan tilanteeseen luvulla, kun tämän aineiston lapset olivat 0,5 4-vuotiaita, vain 38 prosenttia vanhemmista aikoi informoida lasta ja 29 prosenttia oli sitä mieltä, etteivät he tule koskaan kertomaan lapselle hänen alkuperästään. Tuoreessa tutkimuksessamme 83 prosenttia pienten lasten vanhemmista aikoo informoida ja vain 4 prosenttia ei aio kertoa (ks. kuva). Tämän tutkimuksen perusteella on ilo todeta, että vuosien varrella on tapahtunut muutos kohti suurempaa avoimuutta lahjamunasoluperheissä. Syy tähän liittyy ehkä muuttuneista asenteista hedelmöityshoitoja ja lahjasukusolujen käyttöä kohtaan ylipäätään. Vielä tärkeämpää saattaa olla ammattilaisten rooli neuvonnassa: yhä aktiivisemmin on kannustettu avoimuuteen, rehellisyyteen ja lapselle kertomiseen. Viveca Söderström-Anttila Dosentti, gynekologisen endokrinologian erikoislääkäri Väestöliiton lapsettomuusklinikka, Helsinki Viveca Söderström-Anttila on aktiivisesti mukana lahjasukusoluperheiden Helminauhaverkoston toiminnassa. Hän kertoi tutkimustuloksistaan marraskuussa Tampereella pidetyssä Helminauhan keskustelutilaisuudessa. Vanhempien päätös kertoa tai olla kertomatta lapselle hänen alkuperästään lasten iän mukaan esitettynä. Uusi opas on ilmestynyt! Lahjasukusoluaiheisen oppaan on kirjoittanut Maija Tulppala, mukana yhteistyössä Helminauha-verkoston suunnitteluryhmä ja MSD Finland Oy. Opas on maksuton. Tilaukset verkkokaupasta tai sähköpostitse: simpukka@simpukka.info. 16 Simpukka Simpukka

10 KESKENMENO Menetetty raskaus Kaikista todetuista raskauksista keskeytyy prosenttia. Hedelmöityshoitoja saaneilla riski on jopa tavallista suurempi. Useimmiten keskenmenon syy on sattuma. Lohdullista on kuitenkin se, että sattuma ei altista toistuville keskenmenoille. Vain viidellä prosentilla naisista on kaksi keskenmenoa ja alle yhdellä prosentilla niitä on kolme tai enemmän. Keskenmeno on kipeä asia etenkin silloin, kun raskaus on alkanut hoitojen avulla. Tuntuu kohtuuttomalta, jos hartaasti odotettu raskaus alkaa, mutta meneekin kesken. Ikään kuin matto vedettäisiin jalkojen alta. Tärkein keskenmenoille altistava tekijä on naisen ikä. Yli 40-vuotiaiden raskauksista keskeytyy joka kolmas, yli 45-vuotiailla joka toinen. Syy on useimmiten tuntematon Yli puolessa tapauksista keskenmenoille ei löydy syytä. Tuntemattomasta syystä johtuvien keskenmenojen taustalla on todennäköises- ti satunnaisia alkion kehitykseen ja istukan muodostumiseen liittyviä poikkeavuuksia. Keskenmenon yhteydessä puhutaan usein tuulimunaraskaudesta. Silloin alkio kiinnittyy kohtuun ja sikiöpussi alkaa kehittyä. Alkion kehitys pysähtyy kuitenkin pian kiinnittymisen jälkeen ja kohdussa näkyy vain sikiöpussi, mutta ei lainkaan sikiötä. Tuulimuna on yleisin keskenmenon syy ja se johtuu melkein aina sattumasta. Varhaisista keskenmenoista noin puolet johtuu sikiön kromosomihäiriöistä. Kromosomipoikkeavuudet johtuvat yleensä sattumasta. Vain neljällä prosentilla vanhemmista löytyy keskenmenoille altistava kromosomivika. Silloinkin raskauden onnistuminen on yhä mahdollista. Puolisoiden kromosomitutkimus voidaan tehdä verinäytteestä. Miesten spermanäytteestä voidaan tutkia siittiöiden DNA:n pilkkoutumista. Jos pilkkoutuminen on tavallista runsaampaa, se voi altistaa keskenmenoille. Kromosomipoikkeavuuksia ei voida hoitaa. Joissakin tapauksissa alkioiden perimää voidaan tutkia, ennen kuin alkio siirretään kohtuun. Tavoitteena on saada koeputkihedelmöityshoidon avulla useita alkioita, joiden perimä tutkitaan. Poikkeavat alkiot, joista ei voi tulla lasta, karsitaan ja terve alkio siirretään kohtuun. Menetelmä vaatii erikoistekniikoita ja sitä käytetään silloin, kun tiedetään, että keskenmenojen syynä on tiettyyn kromosomiin tai geeniin paikallistuva periytyvä vika. Keskenmenot johtuvat harvoin hormonihäiriöistä. Huonossa tasapainossa oleva diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta Erikoislääkärit Eero Varila ja Riitta Rönkä kuvattiin Lapsettomien lauantaina 2010 Töölönlahden rannalla. He luennoivat Simpukan yleisötilaisuudessa, jonka aiheena oli Mies ja lapsettomuus. (hypotyreoosi ) lisäävät keskenmenon riskiä. Sokeriarvot ja kilpirauhasen toiminta onkin syytä tutkia keskenmenojen jälkeen. Ylipainoisilla naisilla keskenmenoja on tavallista enemmän. Laihduttaminen pienentää keskenmenon riskiä, ja lohduttavaa on se, että yllättävän pieni painon pudotus voi riittää muuttamaan aineenvaihduntaa edulliseen suuntaan. Laihduttaminen auttaa erityisen hyvin silloin, kun munasarjat ovat ylipainon takia monirakkulaiset (PCO). Myös raskauden alkaminen voi onnistua paremmin. Keskenmenoilla on harvoin taipumus toistua Joskus raskaus näyttää alkavan normaalisti ja ultraäänitutkimuksessa todetaan pieni, mutta hyvin kehittynyt sikiö. Sitten yhtäkkiä sikiön kehitys pysähtyy, se ei enää kasva ja sydän lakkaa sykkimästä. Tällaisissa tilanteissa keskenmenon syynä voi olla tukos istukan verisuonissa. Kehittyvä istukka on ikään kuin kimppu hiusverisuonia, jolloin se on herkkä tukkeumille. Tukostaipumus löytyy noin 15 prosentilla niistä, joilla on toistuvia keskenmenoja. Tukostaipumusta selvitellään verinäytteestä, josta tutkitaan ns. fosfolipidivastaaineiden määrä ja mahdolliset poikkeavuudet hyytymistekijöissä. Tutkimus ei ole tärkeä vain keskenmenojen syiden selvittämisessä. Alttius veritulpalle lisääntyy esimerkiksi matkustaessa tai leikkauksien yhteydessä. Tukostaipumus voi periytyä, jolloin lähisukulaisetkin on syytä tutkia, jos poikkeava muutos todetaan. Kohtuontelon poikkeavuudet ja kookkaat lihaskasvaimet (myoomat) voivat lisätä keskenmenon riskiä. Kohdunkaulan heikkous on harvinainen myöhäisen keskenmenon syy. Toisin kuin yleisesti luullaan, bakteerit, virukset ja parasiitit eivät merkittävästi aiheuta keskenmenoja eikä niiden systemaattisella tutkimisella näyttäisi olevan merkitystä keskenmenojen syyn selvittelyssä. Milloin tutkimuksiin, milloin hoitoa? Yleensä keskenmenon syitä aletaan tutkia tarkemmin vasta kolmen keskenmenon jälkeen. Tutkimukset on kuitenkin syytä käynnistää jo yhdenkin keskenmenon jälkeen, jos on aihetta epäillä, että syynä saattaisi olla joku muu vika kuin puhdas sattuma. Hedelmöityshoitojen jälkeen keskenmenon syitä aletaan tutkia herkemmin. On kohtuutonta, että hoitojen jälkeen pitäisi käydä läpi kolme keskenmenoa, ennen kuin tutkimuksia on lupa aloittaa. On perusteltua aloittaa tutkimukset jo ensimmäisen keskenmenon jälkeen, jos kyseessä on muu kuin tuulimunaraskaus. Tutkimukset suunnitellaan aina yksilöllisesti. Tärkeimmät tutkimukset ovat kromosomianalyysi, tukostaipumuksen selvittely ja kohdun anatomian tutkiminen. Hormoniarvot on syytä tarkistaa, jos niitä ei ole tutkittu aiemmin. On lohdullista, että keskenmenoilla on harvoin taipumus toistua. Toistuvienkin keskenmenojen jälkeen ennuste on hyvä: prosentilla seuraava raskaus onnistuu hyvin ilman hoitojakin. Elintapojen korjaaminen kannattaa aina. Periaatteessa kaikki terveelliset elintavat vaikuttavat edullisesti myös raskaaksi tulemiseen ja vähentävät keskenmenon riskiä. Ylipainoisen ei tarvitse päästä eroon kaikista liikakiloistaan, vaan jo pienikin painon pudotus auttaa. Tupakointi on syytä lopettaa ja alkoholia tulisi nauttia vain vähän. Myös kahvin määrää kannattaa rajoittaa. Foolihappolisä on suositeltavaa kaikille, jotka suunnittelevat raskautta keskenmenon jälkeen. Sen sijaan muista vitamiineista ja hivenaineista ei ole osoitettu olevan hyötyä. Jos todetaan lisääntynyt tukostaipumus, harkitaan raskauden alkaessa hoitoa, jossa käytetään hepariinipistoksia ja mini-aspiriinia. Uusi raskaus Uutta raskautta voi alkaa yrittää pian keskenmenon jälkeen. Periaatteessa yhdet kuukautiset riittävät ja sen jälkeen raskaus voi taas alkaa. Myös hedelmöityshoidot voidaan aloittaa 1 2 kuukauden kuluttua keskenmenosta. Keskenmenon jälkeen alkava uusi raskaus pelottaa monia. Meneekö sekin kesken? Voiko raskauden kulkua ennustaa? Voiko omalla käyttäytymisellään aiheuttaa keskenmenon? Pitääkö levätä, saako harrastaa liikuntaa? Uskaltaako olla yhdynnässä? Uskomuksia on paljon. Tosiasiassa omat tekemiset eivät vaikuta raskauden kulkuun. Raskauden aikana saa elää normaalia elämää. Liikunnasta on pelkästään hyötyä; raskaus ei keskeydy ravistelemalla. Yhdynnöillä ei ole mitään osuutta keskenmenoihin. Miten raskauden sujumista voidaan ennustaa? Omat tuntemukset eivät juuri kerro, mitä kohdun sisällä tapahtuu. Monet ovat huolissaan siitä, kun raskausoireet puuttuvat. Jotkut suorastaan toivovat, että olisi edes vähän pahoinvointia. Ensimmäinen tutkimus, joka antaa viitteitä raskauden onnistumisesta, on verestä mitattu istukkahormonin pitoisuus. Näyte voidaan ottaa jo kahden viikon kuluttua hedelmöittymisestä. Omat tekemiset eivät vaikuta raskauden kulkuun. Ultraäänitutkimuksen avulla raskauden ennuste voidaan määrittää jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ensimmäinen merkki onnistuneesta raskaudesta on sikiöpussi. Se voi tulla näkyviin jo 4 5 raskausviikolla. Seuraavaksi näkyviin tulee ruskuaispussi, joka on periaatteessa ensimmäinen merkki sikiön olemassaolosta. Noin raskausviikolla 6 voidaan useimmiten nähdä myös sikiö ja sydämen syke. Jos sikiön koko vastaa raskauden kestoa ja sydämen syke nähdään, raskaus jatkuu normaalisti noin 90 prosentin todennäköisyydellä. Ultraäänitutkimus on tärkein keino seurata raskauden kehittymistä. Oli tilanne hyvä tai huono, ultraäänen avulla saadaan tietoa raskauden ennusteesta. Ei tarvitse koko ajan pelätä, jatkuuko raskaus vai ei. Toistuvien keskenmenojen jälkeen ultraäänitutkimuksia saatetaan tehdä alkuraskaudessa tiheästi. On viitteitä siitä, että toistuvat kuvaukset vähentävät stressihormonien määrää ja sitä kautta jopa parantavat raskauden ennustetta. On luonnollista, että kun ultraäänessä todetaan normaalisti kehittynyt elävä sikiö, seuraavana yönä uni maistuu paremmin, kuin silloin, kun olo on epävarma. Eero Varila Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Oletko kokenut keskenmenon? Haluatko jakaa kokemuksia tai kertoa selviytymiskeinoistasi? Osallistu keskustelufoorumin Keskenmenot-keskusteluun tai kirjoita ajatuksiasi seuraavassa Simpukkalehdessä julkaistavaksi. Muista myös yhdistyksen julkaisema Odotus muuttui menetykseksi Keskenmenoopas lapsettomuuden kokeneelle Simpukka Simpukka

11 KESKENMENO Yöhön kadotin sylistäni auringon Keskenmeno aiheuttaa suruprosessin Kun pari on toivonut vuosien ajan lasta ja vihdoin raskaus on alkanut, toivo lapsesta alkaa valaista mieltä ja perheen lähitulevaisuutta kuin sisäinen aurinko. Kun sitten toivo sammuu raskauden keskeytymiseen, Nina Åströmin laulun sanat osuvat tarkasti kokemuksen ytimeen: Yöhön kadotin sylistäni auringon. Vain joidenkin kuukausien päästä lapsen piti olla sylissämme. Onnemme ja rakkautemme olisi säteillyt vauvan kasvoista meihin niin, että olisimme antaneet kohtalollemme anteeksi kaikki pitkät ja vaivalloiset vastoinkäymisten vuodet. Mutta keskenmenossa ilo kääntyy vastakohdakseen, lohduttomaksi itkuksi, menetykseksi ja tyhjyydeksi: Tuska viiltäen unelmamme vei. Äänioikeudeton suru Keskenmeno on hyvin yleinen menetys. Joka vuosi suomalaiset naiset kokevat jopa kymmenentuhatta kertaa sen, että kohtu yllättäen vuotaa arvokkaan sisältönsä tyhjiin. Vähintään neljännes kaikista naisista kokee jossain vaiheessa elämäänsä ainakin yhden keskenmenon. Silti keskenmenosuru ei ole sosiaalisesti suotavaa, vaan päinvastoin menetystä vähätellään: Raskaushan oli vasta niin alussa, Ei muuta kuin ensi kuussa uudestaan yrittämään! Voidaan puhua jopa äänioikeudettomasta surusta. Sairauslomaakin annetaan vain pari päivää fyysisten oireiden perusteella, ei sen, mitä keskenmeno parille merkitsi. Onkohan miehelle koskaan myönnetty sairauslomaa tässä tilanteessa, vaikka hän olisi surusta suunniltaan? Osa keskenmenoista sujuu fyysisesti helposti, mutta henkisesti menetys on silloinkin suuri. Useimpia raskauksia ulkopuoliset eivät ole vielä havainneet, eivätkä parit yleensä siihen mennessä ole kertoneet muutamaa läheistä suuremmalle piirille. Sosiaalinen tuki voi siksi jäädä kovin vähäiseksi. Keskenmenokriisiä voimistavat lapsettomuushoitotaustan lisäksi mm. tieto keskenmenon aiheuttaneesta sikiön tai naisen sairaudesta. Myös toistuvat keskenmenot kuormittavat yhä raskaammin, sillä ne vievät pohjan uudelleen yrittämisen mielekkyydeltä. Usein keskenmenon syytä ei tiedetä ja se tuntuu kuormittavalta. Toisaalta ei ole helppoa hyväksyä sitäkään, jos aiheuttaja löytyy, mikä varjostaa seuraavaakin raskautta. Keskenmeno voi myös olla fyysisesti niin rankka, että se uhkaa naisen terveyttä laajemmin tai on niin myöhäinen, että lapsi on synnytettävä. Eettisesti vaikein ratkaisu on edessä silloin, kun sikiö on todettu vaikeasti sairaaksi tai vammaiseksi ja vanhemmat joutuvat itse päättämään, jatketaanko raskautta. Lapsettomuustaustaisen parin menetys on kaksinkertainen: juuri meneillään olevan keskenmenon lisäksi on huoli tulevaisuuden ratkaisuista. Kuinka jaksamme vielä yrittää uutta raskautta hoidoilla, kun voimat ovat menneet eikä onnistumisesta ole mitään varmuutta? Lapsettomalla myös keskenmenon aikajana on toisenlainen kuin muilla. Siinä, missä moni luomuraskaus ei ehkä ollut toivottu tai ainakaan suunniteltu eikä siksi ollut kantajansa tiedossa kovin kauan, on lapseton suunnannut pitkään voimiaan ja aikaansa vain tullakseen raskaaksi. Tutkimukset ja hoidot ovat voineet sisältää jo monta vasta- ja myötämäkeä, ja positiivinen raskaustesti on ollut pitkän matkan tähtihetki. Puolisot ovat toistensa tärkein tuki Luonnollisesti alkaneen raskauden keskeytyessä mies ei ole välttämättä ehtinyt sisäistää, mitä lapsen odotus hänen elämälleen merkitsisi. Tällaisessa tilanteessa nainen jää hyvin yksin ja vaille puolison tukea. Sen sijaan mies, joka on jakanut kumppaninsa kanssa lapsettomuushoidot ja siihen liittyvät ratkaisut, on syvästi tietoinen keskenmenon suuresta menetyksestä. Näin nainen voi täysin jakaa lohduttomat tunteensa, kun menetyksen merkitys on molemmille tasan yhtä suuri. Toki naisen kehoon, mieleen ja sosiaalisiin suhteisiin keskenmeno vaikuttaa laajemmin kuin mieheen. Menetyksen jakaminen kuitenkin syventää parin yhteenkuuluvuutta, jos siitä osataan puhua riittävästi. Toisinaan suru saa parin voimaan niin pahoin, että pettymys kääntyy toisen syyttelyksi. Pari on voinut olla jo ennen keskenmenoa riitaisissa väleissä, koska he ovat tiedostaneet keskeytymisriskin ja positiivisen testituloksen jälkeinen onni on muuttunut hermoiluksi. Lopullisen menetyksen jälkeen turhautuminen purkautuukin sylikkäin itkemisen sijaan vihana tai puhumattomuutena, ja etääntyminen alkaa. Jos pari ei ole kertonut lähipiirilleen ankeata lapsettomuusmaratoniaan ennen keskenmenoa, voivat läheiset luulla, että riidoissa kyse on parisuhde- eikä lapsettomuuskriisistä. Pettymys voi olla hedelmättömyyshäiriön kanssa kamppailleelle parille rajumpi kuin silloin, kun raskauden alulle saaminen tarkoittaa vain ehkäisyn pois jättämistä. Kun muut eivät ole tietoisia jopa vuosia kestäneistä vastamäistä, eivät hekään osaa suhteuttaa menetystä oikeisiin mittasuhteisiin. Läheiset eivät voi myötäelää menetyksessä, ellei heillä ole taustatietoa. Miten selviytyä keskenmenokriisistä? Keskenmeno on toivotun lapsen varhainen kuolema. Sen vuoksi saat pysähtyä pidempään kuin töistä saatavat pari sairauslomapäivää. Saat ottaa suruajan, joka jatkuu niin kauan, kuin sitä tarvitset. Ei pidä myöskään kiirehtiä seuraavaan hedelmöityshoitoon, vaan saat hellittää ja antaa menetyksen vyöryä sillä tavalla, kuin se on tullakseen. Itkeminen ja puhuminen, liikkuminen ja muistojen tekeminen lienee parasta lääkettä. Vaikka ei olisi sosiaalisesti suotavaa puhua asiasta missä vain, on olennaista löytää muutama kuuntelija. Unilääkkeiden käyttö lienee harvoin tarpeen, koska on tärkeää kohdata menetys sellaisena kuin se on. Kriisin tunneaallokko vaimenee nopeammin, kun saat olla rehellinen tunteissasi heti alussa. Hiljainen suru kestää pitkään, muistona läpi elämän. Vähitellen alkavat erilaiset selviytymiskeinot viritä. Mitä useampia kanavia on käytössä, sitä vakaammin toipuminen etenee. Kaikissa menetyksissä on kuitenkin tavallista, että raskas olo palailee ajoittain. Ohittamattoman tärkeä kanava toipumiseen ovat vertaiset. Keskenmenoryhmiä on vähän, mutta lapsettomien ryhmissä voit löytää ymmärtäviä kuulijoita. Vertaisilta kuulet, miten he ovat edenneet toipumisessa ja sinulle aukeavat muut selviytymisen kanavat. Vahvatkin tunneilmaisut ovat sallittuja ryhmässä ja erilaisista taidemuodoista löydät vastakaikua uusille tunteillesi. Ryhmissä tai nettipalstoilla käsitellään paljon surevan sosiaalisia suhteita suvun, ystävien, työpaikan ja naapuruston kanssa. Saat toisilta tietoa ja uutta näkökulmaa asioihin, joita yksin ajatellessa tunnet kelaavasi samoilla urilla. Opit uudenlaista sisäistä puhetta, kun mietit etukäteen, mitä haluat sanoa näille ymmärtäville kuulijoille. Autat samalla toisia, kun tulet itse autetuksi, ja omanarvontuntosi vahvistuu. Menetys on lohkaissut siitä palan, ja siksi koet kateutta, katkeruutta, häpeää ja muita vaikeita tunteita. Nyt saat niiden rinnalle hyväksyntää ja rauhallisuutta. Jonkin matkaa vertaisten kanssa kuljettuasi haluat lähteä eteenpäin omaa yksilöllistä tietäsi. Kun haluat puhua sinulle ja puolisollesi kuuluvista intiimeimmistä asioista ja tulevista perheratkaisuista sekä psyykkisestä toipumisestasi yksilönä tai parina, hakeudu sellaiselle terapeutille, joka tuntee lapsettomuutta ja hedelmöityshoitoprosessia. Kysele keskenmenon kokeneiden ryhmää, ja jos ei sellaista ole, ehdota sitä jollekin hoitotai terapia-alalla työskentelevälle. Voit myös itse lähteä kokoamaan ryhmää vaikkapa Simpukka-yhdistyksen avulla. Itselläni on vuosikymmenen kokemus lapsensa menettäneiden ryhmistä ja toinen vuosikymmen erilaisista lapsettomien ryhmistä. Kaikissa niissä osallistumismotivaatio on korkea ja ihmiset jakavat hyvin merkityksellisiä ja arvokkaita asioita. Aina ryhmän päättyessä osallistujat toivovat, että kohtalotoverit voisivat saada vastaavan mahdollisuuden jakamiseen. Teksti: Kaija-Leena Kaijaluoto, psykologi Piirros: Riika Ruottinen, sarjakuvablogit.com/ LUOTETTAVIA JA YKSILÖLLISIÄ HEDELMÖITYS- HOITOJA Ovumia on korkeatasoinen hedelmöityshoitoklinikka, jossa sinua palvelevat mm. erikoislääkärit Tarja Ristolainen ja Johanna Aaltonen sekä psykologi, seksuaalineuvoja Mirka Paavilainen. Voit tulla luotettaviin ja yksilöllisiin hoitoihimme ilman lähetettä, jonottamatta. Ota yhteyttä! Ajanvaraus ja tiedustelut ma-pe 8-16 puh Ovumia Oy, Biokatu 12, Tampere 20 Simpukka Simpukka

12 EDUNVALVONTAA Hiljaa toivotut dokumenttielokuva tahattomasta lapsettomuudesta Hedelmöityshoidot ja palkallinen sairausloma Simpukan puheenjohtaja, kansanedustaja Satu Taiveaho teki kirjallisen kysymyksen hallitukselle hedelmöityshoitojen sairauslomien palkanmaksusta: Viime aikoina on ilmennyt, että asiassa on vaihtelevia käytäntöjä eivätkä säädökset yksiselitteisesti edellytä hedelmöityshoitoihin osallistuvan oikeutta palkalliseen sairauslomaan. On tullut useita viestejä siitä, että työnantajat eivät ole aina pitäneet näihin osallistumista palkallisen sairausloman perusteina. Tämä aiheuttaa eriarvoisuutta ja taloudellista vaikeutta muutoinkin usein kalliiden hoitojen yhteydessä. Lisäksi tämä tarkoittaa eriarvoisuutta erilaisista sairauksista kärsivien välillä. Hedelmällisyyteen liittyvät hoidot ovat aivan yhtälailla terveydenhuollollisia hoitotoimia kuin mitkä tahansa muut alan toimenpiteet. Tahaton lapsettomuus ei ole ns. itse aiheutettu sairaus, vaan johtuu monella diagnosoidusta sairaudesta. Aina kuitenkaan lapsettomuuden syytä ei saada selville. Lisäksi hedelmöityshoidoista johtuvan sairausloman palkattomuus luo entisestään epätasa-arvoa ilman hedelmöityshoitoja lapsen saavien ja tahattomasti lapsettomien välillä. Tarvitaankin yhteneväiset säännöt hedelmöityshoitoihin myönnettävien sairauslomien määrittelemisestä palkalliseksi sairauslomaksi. Onko hallitus tietoinen siitä, etteivät kaikki työnantajat ole hyväksyneet hedelmöityshoitoihin osallistumista palkallisen sairausloman perusteeksi? Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä sen eteen, että sairauslomaperusteet saataisiin yhteneväiseksi ja lapsettomien pariskuntien kannalta asiassa kohtuullisiksi maassamme? Ministerin vastaus ei ollut vielä lehden painoon mennessä saapunut. Vastaus ja kirjallinen kysymys kokonaisuudessaan löytyvät Simpukan nettisivuilta. Adoptiolainsäädännön uudistaminen Hiljaa toivotut sai ensi-iltansa DocPoint-festivaaleilla Helsingissä. Ensiillassa Lasipalatsissa oli peräti 340 katsojaa! Kuvassa Simpukan puheenjohtaja Satu Taiveaho, elokuvan ohjaaja Timo Haanpää, Simpukan toiminnanjohtaja Anne Lindfors ja elokuvassa esiintyvä erikoislääkäri Eero Varila. Tarkista elokuvan tulevat esitykset nettisivuilta ja Kansanedustaja, eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Inkeri Kerola toivoi puheenvuorossaan lapsettomien läheisiltä herkkyyttä tunnistaa lapsettomien yllä oleva varjo ja suru. Hiljaa toivotut -dvd tulee kevään aikana myyntiin Simpukan verkkokauppaan. Levyllä on elokuvan lisäksi myös ekstramateriaalia. Tilaa omasi jo nyt! Hinta 19 euroa, jäsenille 17,10. Helmikuussa järjestimme yhdessä elokuvan tuottaneen Vaski Filmin ja oululaisen POEMsäätiön kanssa erikoisnäytöksen kansanedustajille, heidän avustajilleen, medialle ja hedelmöityshoitoalan ammattilaisille. Heli Soitula ja Toni Timonen, elokuvan toinen päähenkilöpariskunta, olivat mukana näytöksessä. Kansanedustaja, eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston puheenjohtaja Tuula Väätäinen pohti, saisivatko lapsettomat enemmän tukea, jos uskaltaisivat kertoa lapsettomuuskokemuksistaan läheisille. Oikeusministeriön asettama työryhmä julkaisi mietintönsä, jossa ehdotetaan adoptiolainsäädännön kokonaisvaltaista uudistamista. Simpukka-yhdistys antoi mietinnöstä lausuntonsa oikeusministeriölle. Lausunnossa nostimme esiin seuraavia asioita: Avoin adoptio Sijaisvanhemmaksi ryhtyminen kiinnostaa yhä useampia tahattomasti lapsettomia. Monia kuitenkin mietityttää, uskaltaako kauan kaivattuun lapseen kiintyä, kun on uhkana, että pitkään jatkunut sijoitus puretaan. Epävarma tilanne ei luonnollisestikaan ole lapsen etu. On todella hienoa, jos avoimen adoption avulla perheeseen pitkäaikaisesti sijoitetun lapsen adoptoiminen tulee nykyistä helpommaksi ja nopeammaksi. Järjestely takaa lapselle turvallisen ja pysyvän perheen ja mahdollisuuden pitää yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja muuhun sukuun. Lapsettomuuden kokeneet vanhemmat voivat adoption myötä rauhassa rakentaa kiintymyssuhteen lapseen. Adoptiohakijoiden ikä Mietinnössä esitetään adoptiovanhempien ja adoptoitavan lapsen maksimi-ikäeroksi 42 vuotta ja adoptiovanhemman yläikärajaksi 50 vuotta. Mielestämme mietinnössä iän vaikutus kykyyn toimia vanhempana on nostettu liian isoksi. Toivomme, että tarkkaa yläikärajaa ei aseteta, vaan voitaisiin käyttää harkintaa ja huomioida hakijoiden elämäntilanteet, erityisvahvuudet ja esimerkiksi hakijoiden keskinäinen ikäero. Jos lapsen ja vanhemman ikäraja pitää olla, olisi perusteltua säilyttää se nykyisen käytännön mukaisena (45 vuotta) ja määrittää ikäero adoptiohakijoista nuoremman mukaan. Adoptioprosessin pituus ja hakijoiden jaksaminen Toivomme jonkinlaista takuuta sille, että adoptioneuvontaan pääsee tietyn ajan kuluessa. Nyt eri paikkakunnilla asuvat hakijat ovat keskenään eriarvoisessa asemassa. Adoptioneuvonnassa on hyvä ottaa huomioon yksilölliset elämäntilanteet, mutta prosessia ei tule perusteettomasti pitkittää. Toivomme riittävästi resursseja adoptiolautakuntaan, jotta lupamenettely ei veisi kohtuutonta aikaa. Suomeen adoptoidaan ulkomailta huomattavan vähän lapsia. Toivomme lisäresursseja uusien kohdemaiden hankintaan ja sen selvittämistä, voisiko Suomi olla muiden maiden tapaan vastaamassa maailman kriisien (kuten luonnonmullistukset) aiheuttamaan adoptiotarpeeseen. Toivomme laadukkaita ja riittävän laajoja, maksuttomia adoptiovalmennuskursseja pakollisiksi kaikille hakijoille ja riittävästi resursseja niiden järjestämiseen. Myös adoption jälkeiseen neuvontaan tarvitaan panostusta. Avioliitto yhteisadoption edellytyksenä Lopuksi esitämme adoptio-oikeuden mahdollista laajentamista avoliitossa eläviin. Mietinnössä mahdollistetaan avoliitossa elävien adoptoiminen yksinhakijoina, mutta ei yhdessä. Koko lausunto ja linkki työryhmän mietintöön löytyvät Simpukan nettisivuilta. Ota yhteyttä! 22 Simpukka Simpukka

13 LAPSETTOMUUTEEN PEREHTYNEET TERAPEUTIT: Espoo Kirsi Juutilainen Vauvaperhetyöntekijä, terveydenhoitaja, varhaislapsuuden vuorovaikutuspsykoterapia (et) Yhteystiedot: puh Soukanahde 7, Espoo Palvelut: Hoidolliset keskustelut ja vuorovaikutushoidot Hinta sopimuksen mukaan Mirja Sarkkinen Vauvaperhepsykologi, varhaislapsuuden vuorovaikutuspsykoterapia (vet) ja aikuisten yksilöpsykoterapia (yet) Yhteystiedot: ; Fallåker 10 talo 5, Espoo Palvelut: Vuorovaikutushoidot, konsultaatio, työnohjaus, kouluttaminen, asiantuntijapalvelut Hinta sopimuksen mukaan Helsinki Leena Nissinen Psykoterapeutti, työnohjaaja, kouluttaja Naisille, miehille, pariskunnille lapsettomuuteen liittyvää henkistä tukea. Kriisitukea yksilöille ja pariskunnille, määräaikaista yksilöpsykoterapiaa. Yhteystiedot: , Mannerheimintie 40 D 85a, Helsinki Riikka Toivanen Laillistettu psykologi ja psykoterapeutti Yhteystiedot: , Mannerheimintie 66 A 3, Helsinki, etunimi.sukunimi@tunnetila.net ja Palvelut: Psykologin käynnit, konsultaatiot, psykoterapia, kriisiterapia. Hinta: Yksilökäynti 70 /45 min, parikäynti 130 /90 min. Maiju Tokola Psykologi ja psykoterapeutti (TEO, Kela) Yhteystiedot: , Mannerheimintie 66 A 3, Helsinki, etunimi.sukunimi@tunnetila.net ja Palvelut: Psykologin käynnit, konsultaatiot, psykoterapia, kriisiterapia. Hinta: Yksilökäynti 70 /45 min, parikäynti 130 /90 min. Maija Tulppala Psykoterapeutti (yksilö-, pari- ja perheterapeutti) sekä synnytysten- ja naistentautien erikoislääkäri Yhteystiedot: , Felicitas-klinikka, Urho Kekkosenkatu 4 6 A, 5. krs, Helsinki Palvelut ja hinta: Lapsettomuuteen liittyvä neuvonta, yksilö- ja pariterapia. Yksilöaika 80 /1 h, pariaika 2 x 80 /1½ h. Käynneistä normaali sairausvakuutuskorvaus. Terhi Vihko Psykologi, psykoterapeutti Vastaanotto: Graviditas, Aleksanterinkatu 21 A, 5. kerros, Helsinki Yhteystiedot ja ajanvaraus: terhi.vihko@graviditas.fi, (09) Palvelut: psykologin käynnit, psykoterapia, lapsettomuuteen liittyvä neuvonta (HUOM! Myös sateenkaariperheet) Jyväskylä Kaija-Leena Kaijaluoto Psykologi, työnohjaaja Yhteystiedot: , etunimi.sukunimi@elisanet.fi, Vapaudenkatu 79 B 14, Jyväskylä, Palvelut: Yksilö- ja pariterapia, lahjoitushoitoneuvonta. Erilaisia ryhmiä kysynnän mukaan. Luennot ja työnohjaus ammattilaisille. Hinta: Yksilö 75 /1½ h, pari 85 /1½ h, lahjoitushoitoneuvonta 85 /1½ h x kaksi käyntiä, Simpukan jäsenille 5 /kerta. Kuopio Pirkko Hänninen Psykologi ja psykoterapeutti Yhteystiedot: , etunimi.sukunimi@pstt.fi Psykologian TietoTaito Oy, Sepänkatu 1 rak. 2, Kuopio Palvelut ja hinta: Psykologin vastaanottokäynnit ja psykoterapia Yksilökäynnit 75, pari- ja perhekäynnit 140. Lisäksi perheneuvolapalvelut tarpeen mukaan työryhmän toteuttamana. Lappeenranta Kaisa Forsman-Behm Auktorisoitu (NACS) erityistason seksuaaliterapeutti Parisuhde- ja lapsettomuuskriisiterapeutti Ratkaisu- ja voimavarakeskeinen psykoterapeutti, ET Yksityisvastaanotto Lääkärikeskus Pillerissä Pormestarinkatu 5 C, Lappeenranta Ajanvaraus: tai nettiajanvaraus Sähköposti: kaisa.forsman-behm@kfb.fi Oulu Kati Väisänen Ratkaisukeskeinen toimintaterapeutti Yhteystiedot: kati.vaisanen@gmail.com Palvelut ja hinta: Tukea lapsettomuuden eri vaiheissa oleville, myös pariskunnille ja ryhmille, ratkaisu- ja voimavarakeskeinen lyhytterapia, lifecoach, toiminnalliset menetelmät Harjoitteluhintaan 40 /45 min/hlö, 50 /45 min/pari, 20 /hlö/ryhmä Rovaniemi Paula Yliniemi Psykoterapeutti, pari- ja seksuaaliterapeutti Yhteystiedot: , Lapin perheklinikka, Kansankatu 9, Rovaniemi Tampere Mirka Paavilainen Laillistettu psykologi, seksuaalineuvoja Psykologin palvelut, yksilö-, pari- ja perhekäynnit, seksuaalineuvonta, lahjasukusoluneuvonta Vastaanotto: Ovumia Oy, Biokatu 12, Finn- Medi 5, Tampere. Ajanvaraus: , tiedustelut Yhteystiedot: mirka.paavilainen@ovumia.fi Ulla Sääksberg Pari- ja seksuaaliterapeutti, erikoissairaanhoitaja, kätilö, lapsettomuushoitaja Pariterapia ja parisuhdeneuvonta, seksuaaliterapia- ja neuvonta, tuki ja neuvonta lapsettomuuteen, raskauteen ja synnytykseen liittyvissä asioissa Vastaanotto: Hämeenkatu 15 A, IV krs, Tampere Tiedustelut: Palvelut: yksilöille ja pareille Hinta: yksilökäynti 60 /45 min, parikäynti 100 /1½ h Sari Tuomaala-Keskinen Laillistettu psykologi ja psykoterapeutti (Valvira, Kela) Yhteystiedot: sari.tuomaala-keskinen@ avaclinic.com Ajanvaraus: AVA-klinikka, Vastaanotto: Makasiininkatu 14 A 2, Tampere Palvelut: Psykologin palvelut, yksilö- ja pariterapia, lapsettomuuteen ja lahjasukusoluhoitoihin liittyvä neuvonta Hintatiedot AVA-klinikan sivuilta: Simpukka Simpukka

14 KIRJA- & ELOKUVA-ARVIO! saksittua Miesten on ehkä vaikea puhua pakotettuna pöydän ääressä. Kaikissa tukiryhmissäkin on yleensä vain naisia. Mutta kyllä miehetkin osaavat puhua. Täytyy vaan olla oikeassa paikassa: saunan lauteella tai Lapin mökissä. Hiljaa toivotut -elokuvan ohjaaja Timo Haanpää, Anna Amerikkalainen käyttöohje miehille Greg Wolfen kirjoittama How to Make Love to a Plastic Cup (vapaasti suomennettuna: Kuinka rakastella muovipurkkiin) pureutuu hedelmöityshoitojen arkeen miehen kannalta, tai ainakin yrittää. Odotin kirjan käsittelevän aihetta miehen tuntemuksien ja tunteiden kannalta, mutta pian huomasin lukevani amerikkalaista käyttöohjetta mikroaaltouunista: Kissaa ei saa kuivata... jne. Toki kirjassa on paljon asiaa niille, jotka opiskelevat toisella vuosikurssilla lääkiksessä, mutta meille tavallisille miehille asioista puhutaan paikoitellen jopa pelottavan yksityiskohtaisesti. Kirjaa lukiessa tulee tunne, että me miehet olemme niin yksinkertaisia, että asioista pitää käyttää enemmän kuin yksi vertauskuva ymmärtääksemme asian. Tämä mielestäni aliarvioi miehiä. Kirjaa voisi kuvata seuraavasti: ensimmäinen osa on kuin autoesite, joka käsittelee ominaisuuksia; toinen osa kuin auton käyttöohje, jossa kerrotaan eri toiminnot; ja kolmas osa tuntuu jo korjausoppaalta, jossa kerrotaan, miten kaikki toimii ja korjataan, yksityiskohtaisesti. Onhan kirjalla toki hetkensä, esimerkiksi Gregin kertoma kuvaus klinikan odotushuoneesta, jossa joukko miehiä odottaa vuoroaan rakasteluun muovikupin kanssa. Sitä tunnetta, mikä sillä hetkellä on, ei voisi kuvata osuvammin. Kuvittele viisi miestä lukemassa Me Naisia antaen ymmärtää, että olen täällä ihan muissa asioissa, hmm Kirjaa voi suositella varauksella hoitoihin hakeutuville ja esimerkiksi sukulaisille, mutta meille asian läpi käyneille kirja ei oikein anna mitään. Kirja saattaa säikäyttää ensikertalaisia ennemmin kuin antaa valmiuksia kohdata tämä jokaiselle eri tavalla vaikea asia. Mutta jokainen, joka kirjan avaa ja lukee, kokee sen eri tavalla minä koin sen näin. Vesa Vinnari Greg Wolfe: How To Make Love To A Plastic Cup A Guy s Guide to the World of Infertility. Harper Kirjaa voi ostaa Simpukan verkkokaupasta hintaan 20 euroa, jäsenille 18 euroa. Perhekliseet haastava elokuva Olen kuullut monta erilaista vitsiä miehestä, jonka oven takana eräänä kauniina päivänä seisoo hänelle tuntematon teini ja sanoo: Moi faija! Tässä elokuvassa Paul (Mark Ruffalo) tosin kuulee sen puhelimessa, eikä kyseessä ole vitsi. Elämä on kuljettanut Paulin vauhdilla yli nelikymppiseksi, ja paikoilleen asettuminen tai perheen perustaminen on jäänyt. Yllättävän puhelun myötä muistuu mieleen nuoruudessa auttamisen halun ja rahapulan takia tehty spermanluovutus. Ja nyt, lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, hän kuulee olevansa kahden lapsen biologinen isä. Laser (Josh Hutcherson) painostaa täysikäiseksi tullutta siskoaan Jonia (Mia Wasikowska) selvittämään heidän isänsä henkilöllisyyden. Viisitoistavuotias poika kadehtii kavereidensa isiä ja haluaa selvittää, millainen hänen isänsä olisi. Lapset tapaavat Paulin ensin äideiltänsä Niciltä (Annette Bening) ja Julesilta (Julianne Moore) salaa, mutta eihän äideiltä mikään salassa pysy. Tästä seuraa monta odotettavissa olevaa mutta myös monta yllättävää juonenkäännettä. Paul kokee saavansa yhtäkkiä oman perheen, jota oli ilmeisesti salaa toivonut. Nic ja Jules huomaavat saaneensa lapsilleen isän, jota eivät koskaan halunneet elämäänsä. Lapset saivat isän, jonka kuitenkin lopulta huomaavat tekevän virheitä niin kuin muutkin aikuiset. Elokuva teki minuun mielenkiintoisen vaikutuksen. Ensin katsoin sitä niin kuin mitä tahansa elokuvaa, jossa odottaa arvaavansa suurin piirtein lopputuloksen. Lahjasoluhoidot ovat minulle tuttu asia, joten sekään ei erityisemmin hätkähdyttänyt. Mutta kun pääsin syvemmälle sekä Paulin, lasten että lasten äitien ajatusmaailmaan, kysymyksiä ja ajatuksia pyöri päässäni vielä seuraavanakin päivänä. Elokuvaa katsellessani ajattelin ensin sen olevan hyvä opetuselokuva sekä luovuttajille että luovuttajien apua käyttäville. Mutta onkohan se sittenkään? Elokuva saattaa myös säikäyttää ja aiheuttaa pelkoja niin sukusolujen luovuttajille kuin lahjasukusoluhoitoja harkitseville lapsettomillekin. Elokuvan kaltaiset tapahtumat voivat olla täysin mahdollisia Suomessa jo nyt ja varsinkin noin 14 vuoden kuluttua, kun uuden lain voimaantulon jälkeen syntyneet lahjasolulapset tulevat täysi-ikäisiksi ja saattavat alkaa etsiä solujen luovuttajaa. Elokuvana kokemus oli kokonaisuudessaan kohtalaisen realistisesti tehty. Näyttelijät olivat uskottavia rooleissaan ja sivujuonen uskottavuuskin meni jotenkuten läpi. Elokuva tarttui myös moneen tärkeään aiheeseen lahjasukusolujen lisäksi, ehkä vähän liian moneen: mukaan oli ympätty niin homoseksuaalisuus ja parisuhdeongelmat kuin alkoholismi ja uskottomuuskin. Loppuratkaisu oli sekä yllätys että pettymys, mutta toisaalta ovelasti tehty. Satu Rautakallio-Hokkanen The Kids Are All Right. Ohjaus Lisa Cholodenko, käsikirjoitus Lisa Cholodenko ja Stuart Blumberg. Pääosissa Annette Bening, Julianne Moore, Mark Ruffalo, Josh Hutcherson ja Mia Wasikowska. Draamakomedia. Yhdysvallat Omaa tietä etsimässä Elizabeth Gilbert havahtuu 31-vuotiaana siihen, ettei hän halua olla naimisissa. Hän ei halua asua omistamassaan talossa, eikä hän ennen kaikkea halua lapsia. Hän tietää, että hänen pitäisi haluta lapsia, mutta ajatus on hänestä kauhistuttava. Seurauksena on avioero ja vakava elämänkriisi, jonka Elizabeth päättää käsitellä matkustamalla kolmeen maahan etsiäkseen itseään. Vuoden aikana hän oleskelee ensin Italiassa, sen jälkeen Intiassa ja lopuksi Indonesiassa. Eat, pray, love -elokuva perustuu Elizabeth Gilbertin samannimiseen omaelämäkerralliseen kirjaan. Kirja ja elokuva kertovat Elizabethin matkoista ja kokemuksista: miten hän oppii italiaa ja nauttimaan elämästä (ja ruuasta) Roomassa, miten hän rauhoittuu meditaation kautta ja oppii anteeksiantoa Intiassa, sekä miten hän uskaltaa avata sydämensä rakkaudelle Indonesiassa. Elokuva on kokonaisuutena uskollinen kirjalle, mutta kirjan syvällisyys ei täysin välity elokuvasta. Kirjassaan Elizabeth puhuu paljon jumalalle, rukoilee ja etsii omaa tapaansa löytää pyhän olemuksen. Elizabeth ei ole uskonnollinen sanan perinteisessä merkityksessä, eli hän ei seuraa mitään tiettyä uskontoa. Elizabethille tie jumalan luo kulkee meditaation ja joogan kautta. Kirjassaan hän korostaa sisäisen rauhan merkitystä ja sitä, että jokaisen pitää löytää juuri oma tapansa lähestyä pyhää ja sitä, jota voi myös kutsua jumalaksi. Pidin Elizabethin kirjasta. Suhtauduin siitä tehtyyn elokuvaan aluksi hieman varauksellisesti, mutta elokuva oli kuitenkin positiivinen yllätys. Julia Roberts on hyvä Elizabethin roolissa ja hänen suurta rakkautta esittävä Javier Bardem on elementissään. Elokuvassa Julia Robertsin Elizabeth on herkkä ja hauska. Hän kuvaa uskottavalla tavalla Elizabethin tunneskaalaa epätoivosta ja epävarmuudesta onneen ja sisäiseen rauhaan. Elokuvan Elizabeth saattaa tosin joistakin katsojista etenkin niistä, jotka eivät ole lukeneet kirjaa tuntua itsekeskeiseltä ja epävakaalta. Kirjan Elizabeth on ilman muuta myös itsekeskeinen, mutta hän on paljon moniulotteisempi ja on myös erittäin itseironinen. Elizabethin tarina joko ihastuttaa tai vihastuttaa, mutta jokin siinä vetoaa lukijoihin, sillä kirjaa on toistaiseksi myyty yli kahdeksan miljoonaa kappaletta. Mielestäni sekä kirja että elokuva luovat uskoa siihen, että jokainen voi löytää itsensä ja sisäisen rauhan, jos vain uskaltaa ja jaksaa etsiä. Ne saavat myös talven keskellä haaveilemaan matkoista kaukaisiin ja lämpimiin maihin. Natalia Ollus Elizabeth Gilbert: Eat, Pray, Love: One Woman s Search for Everything Across Italy, India and Indonesia. Penguin Suom. Omaa tietä etsimässä. Italiassa, Intiassa ja Indonesiassa. Otava Eat, Pray, Love omaa tietä etsimässä. Ohj. Ryan Murphy. Käsikirj. Ryan Murphy, Jennifer Salt. Pääos. Julia Roberts, James Franco, Richard Jenkins, Javier Bardem. Yhdysvallat, Tyytyväisyys parisuhteeseen vähenee raskausaikana, ja vuosi synnytyksen jälkeen se on selvästi alempana verrattuna lapsettomien pariskuntien tyytyväisyyteen. Ann-Mari Huhtasen artikkeli Ilonpilaaja, jossa kerrotaan, että lapsi ei tuo onnea. Ylioppilaslehti Tämä on kunniatehtävä. Minua on pyydetty mukaan moneen, mutta haluan miettiä tarkasti, mihin sitoudun. Simpukan puheenjohtajuus tuntui heti omalta, koska minulla on lapsettomuudesta kokemusta ja kipeimmät vaiheet ovat jo takana. Kansanedustaja Satu Taiveaho valinnastaan Simpukan puheenjohtajaksi, Iltalehden Ilona Lukuisat tutkimukset Euroopassa ja Yhdysvalloissa osoittavat, että lapsia hankkineet ihmiset ovat vähemmän onnellisia, tyytymättömämpiä elämäänsä ja parisuhteeseensa sekä voivat henkisesti huonommin kuin lapsettomat ikätoverinsa. Tutkija Nattavudh Powdthavee, Journal of the British Psychological Association -lehdessä. Ref. Ylioppilaslehti Elämä voi olla todella hyvää ilman isyyden tai äitiyden kokemusta. Se ottaa välillä päähän, kun joku hokee, ettet voi tietää, kuinka hieno tunne se on, kun et ole kokenut. Totta kyllä, mutta pätee jokaiseen asiaan maailmassa. Kyllä heroinistikin voi sanoa, ettette tiedä, miten hyvää se kama on. Lapsettomuuden valinnut Miikka Dal Maso (34), Ylioppilaslehti Simpukka Simpukka

15 ME SIMPUKAT Odottavan aika voi olla pitkä: Leipätyön kautta vapaaehtoiseksi Tahaton lapsettomuus on yksi aikamme ilmiöistä: tunnettu, tiedostettu, joskus myös ylipääsemättömäksi koettu. Tosiasioita kuitenkin ovat, että lapsettomuus koskettaa noin joka kuudetta pariskuntaa ja että noin 80% heistä voi saada oman lapsen osaavan, oikea-aikaisen lapsettomuushoidon avulla. AVA-klinikka on erikoistunut tahattoman lapsettomuuden hoitoon. Palvelemme yksilöllisesti ja hienotunteisesti: tutkimuksiin ja hoitoihin pääsee nopeasti ja kokeneen henkilökuntamme käytössä ovat kaikki viimeisimmät hoitomenetelmät. Tuloksemme ovat huippuhyviä. Kokemus, tieto, taito ja kyky käsitellä empaattisesti ihmisiä vaikeassa tilanteessa siinä ovat vahvuutemme ja myös avaimet onnistuneeseen lapsettomuushoitoon.... Lapsettomuushoidot ja -tutkimukset Keskustori 1 A 9, Tampere Puh. (03) ava@avaclinic.com Yliopistonkatu 15 B 16, Turku Puh. (02) ava.turku@avaclinic.com Simpukka-lehden taittaja Reija Jokinen on 40-vuotias askolalainen. Perheeseen kuuluvat mies, 7-vuotias poika, 4-vuotias tyttö sekä jackrussellinterrieri. Reippaan perheenäidin harrastuksia ovat muun muassa aikido, jalkapallo sekä asuntovaunuilu. Molemmat lapset on saatu hedelmöityshoidoilla. Esikoista yritettiin kahdeksan vuotta. Aikoinaan tulin kyllä normaalisti raskaaksi, kun lasta oli yritetty pari vuotta, mutta raskaus meni kesken aikaisessa vaiheessa. Se oli raskas kokemus. Hoidot tehtiin julkisella puolella, ja niissä kesti kauan Ensimmäisen ivf:n ensimmäinen pakastealkion siirto tuotti tulosta, ja saimme pojan. Kuopus lähti myös saman ivf:n pakastealkioista, Reija kertaa pitkää lapsettomuushistoriaansa. Reija päätyi alun perin sattumalta taittamaan silloista Haikara-lehteä aiemmassa työpaikassaan. Se tuli sopivaan rakoon elämässä. Olin juuri aivan pohjamudissa oman lapsettomuuteni kanssa, oli sellainen itseensä käpertynyt olo. Sitten työkaveritkin alkoivat udella: Eikös jo olisi aika teidänkin tehdä lapsia? Oli pakko avautua ja kertoa, ettei se itse asiassa olekaan meille ihan niin yksinkertaista, Reija muistelee. Sydämen asialla Nykyisin Reija taittaa Simpukkaa vapaaehtoispohjalta. Kaikkiaan hän on ollut mukana tekemässä lehteä jo noin 10 vuoden ajan, joten tuntumaa lehteen on pitkältä ajalta muutostenkin kautta. Lehden nimi on tietysti selkein muutos. Myös ensivaikutelma lehdestä on muuttunut aiemmasta tiedotuslehtisestä enemmän asiantuntijalehdeksi. Ammattimaisempaan suuntaan on koko ajan menty. Jutut ovat mielestäni korkeatasoisia. Tietysti lehti on kehit- tynyt myös teknisesti, kun lehti oli alkujaan simppeli mustavalkoinen julkaisu. Tämä on minun tapani antaa oma panokseni yhdistykselle ja sitä kautta kaikille lapsettomille kohtalotovereille. Simpukan ulkoasu on vapaaehtoisen taittajan Reijan käsialaa. Reija on ammatiltaan graafikko. Vaikka oma leipätyö ja Simpukan työ ovat samanlaista taittotyötä, Reija on kuitenkin jaksanut jatkaa vapaaehtoisenakin siksi, että Simpukan asia on hänelle itselleen niin läheinen ja sydämen asia. Lapsettomuus ei häviä mihinkään, vaikka saisikin lapsia. Tämä on minun tapani antaa oma panokseni yhdistykselle ja sitä kautta kaikille lapsettomille kohtalotovereille. Lisäksi on niin kiva olla mukana tekemässä tätä lehteä ihanien ihmisten kanssa yhdessä! Reija summaa. Simpukan taittoa teen iltaisin kotona vasta sen jälkeen, kun lapset on saatu nukkumaan. Kaiken kaikkiaan koko taittoon menee suunnilleen kaksi viikkoa, vaikkakin siihen käytettyjä tuntimääriä on melko vaikea laskea. Taittotyö on pitkälti tekniikkaan sidottua. Lehden taittajan painajaisessani aineisto olisi myöhässä hirveästi, taitto-ohjelma kaatuisi ja muutenkin tekniikka ja tietoliikenne pettäisivät pahasti, Reija visioi. Toisaalta taas silloin, kun jutussa on hyvin yhteensopivat kuvat ja teksti, visuaalinenkin puoli loksahtaa helposti paikalleen ja työssä voi päästä parhaimmillaan flow-tilaan! Työ on joskus myös aika tunnepitoista. Saatan jumittua lukemaan tekstejä, ja silloin voi tosiaan sanoa, että itkin ja taitoin. Joskus varsinkin lukijoiden kirjeet ovat olleet niin kovin pysäyttäviä. Molemminpuolista tukea Reija kokee saaneensa tähän asti parhaiten tukea Simpukka-yhdistyksestä juuri lehden tekemisen kautta. Hän ei ole ollut paljonkaan muussa toiminnassa mukana, lukuun ottamatta paria lapsellisten lapsettomien tapaamista. Simpukasta hän ei kuitenkaan aio lähteä kulumallakaan: Minulla ei ole aikomustakaan lopettaa tätä työtä, jos vain yhdistyskin on minun panokseeni edelleen tyytyväinen eikä halua potkia minua pois. Jos Reija olisi simpukka, hän haluaisi olla ehdottomasti helmellinen, mahdollisimman röpöliäinen simpukka. Reija suhtautuu elämään varsin reippaalla meiningillä: eteenpäin vaikka pakki päällä. Tärkeintä elämässä on varmaankin oman onnellisuuden löytäminen. Siihen pitää pyrkiä. Teksti: Päivi Metsola Kuva: Reija Jokisen kotialbumi Simpukka

16 ! saksittua VERTAISTUKIRYHMÄT KEVÄÄLLÄ 2011 Me olemme yhä lapsettomia, mutta elämä voi näinkin jatkua onnellisesti. Biologinen lapsi ei ole lapsettomuustarinan ainoa oikea onnellinen loppu. Anna-Kaisa Hakkarainen, Ihmeet tapahtuvat muille -kirjan kirjoittaja. Me- Naiset 35/2010. Olen kertonut Henrille, että me emme tunne hänen isäänsä, mutta tämä halusi auttaa äitiä lahjoittamalla siemeniä. Ilman puolisoa äidiksi luovutetuilla siittiöillä tullut Satu Leskelä. Eeva, joulukuu Näyttääköhän elämäni kauhean itsekkäältä? Kaikki on kuitenkin omien valintojeni seurausta Kun äitini meni uusiin naimisiin, olin 9-vuotias. Sen jälkeen perheeseemme syntyi viidessä vuodessa neljä lasta. Olen hoitanut varhaisteininä ja murkkuikäisenä niin paljon lapsia, ettei lapsiperheen elämään liity mitään ruusunpunaisia harhakuvitelmia. Kuljin 16-vuotiaana usein niin, että rattaissa oli kaksi pientä ja käsissä kaksi leikki-ikäistä. Yksi mummo tokaisikin, että oletpa nuorena aloittanut Äitini sanoi, ettei kaikkien tarvitse hankkia omia lapsia, ja että sie Mari oot just semmonen ihminen. Näyttelijä Mari Turunen, 40, kertoo, että lapsettomuus on hänen oma valintansa. Aamulehti, Sunnuntai-Ihmiset, Ilman Edwardsia ei olisi markkinoita, joilla myydään miljoonia munasoluja ---eikä maailmassa olisi suurta määrää pakastimia, jotka ovat täynnä alkioita. Vatikaanin bioetiikka-auktoriteetti Ignacio Carrasco de Paula arvosteli uutistoimisto Ansan haastattelussa sitä, että lääketieteen Nobel-palkinto annettiin keinohedelmöityksen (!) kehittäjälle Robert Edwardsille. Helsingin Sanomien Sanottua -palsta Se oli ärsyttävää. Vastasin, etten vielä halua lasta, vaikka oikeasti halusin. Uskoin kuitenkin koko ajan, että minullekin suodaan kokemus äitiydestä. Pitkään raskauden alkamista odottamaan joutunut Karita Tykkä kommentoi lapsenhankintauteluja. Me Naiset 42/2010. Ryhmien tapaamisajat löydät Simpukan keskustelufoorumin kohdasta Vertaistukiryhmät. Sinne päivitetään ajantasaiset tiedot tapaamisista. Ryhmistä voi kysellä sähköpostitse suoraan ryhmänvetäjiltä. Lisätietoja ryhmistä saat myös yhdistyksestä: simpukka@simpukka.info, Oletko kiinnostunut vertaistukiryhmän ohjaamisesta? Voisitko toimia tukihenkilönä? Simpukka-yhdistys järjestää tukea ja koulutusta vertaistukiryhmän ohjaajille ja tukihenkilöille. Seuraava koulutus järjestetään lauantaina Tampereella. Tule rohkeasti mukaan! Lisätietoja sivulla 38. HELSINKI 1) Lapsettomien ryhmän tapaamiset jatkuvat noin kerran kuukaudessa. Lisätietoja helsinki@simpukka.info. 2) Helsingin Helminauharyhmä on tarkoitettu lahjasoluilla lasta harkitseville tai jo lapsen saaneille. Lisätietoja kokoontumisista osoitteesta helsinki.helminauha@ simpukka.info. 3) Elämää kaksin? Ryhmä on aloittanut kokoontumiset. Lisätietoja saat osoitteesta helsinki.kaksin@simpukka.info. 4) Lapsellisten lapsettomien toiminta on ollut tauolla. Kysele mahdollisista tapaamisista: helsinki.lapselliset@simpukka.info. JOENSUU Joensuussa toimii lapsettomien ryhmä. Ryhmä on avoin kaikenlaisille lapsettomille: hoidoissa oleville, yksin/kaksin eläville, lahjasoluja harkitseville tai muuten lapsettomuuden kohdanneille. Lisätietoja vetäjiltä osoitteesta joensuu@simpukka.info. JYVÄSKYLÄ Tiedustele ryhmän tilanteesta osoitteesta jyvaskyla@simpukka.info. KOKKOLA Kokkolassa kokoontuu lapsettomien ryhmä noin kerran kahdessa kuukaudessa. Lisätietoja kokkola@simpukka.info. OULU Lapsettomien ryhmään ovat tervetulleita entiset ja uudet ryhmäläiset yksin tai puolison kanssa! Katso kokoontumispaikan tiedot Lisätietoja osoitteesta oulu@ simpukka.info. PORI Vertaistukiryhmä lapsettomille pariskunnille, yksinkin voi tulla. Lisätietoa saa sähköpostista pori@simpukka.info. SEINÄJOKI Lapsettomien ryhmä kokoontuu säännöllisesti. Saat lisätietoja ryhmän vetäjältä osoitteesta seinajoki@simpukka.info. TAMPERE 1) Lapsettomien ryhmän toiminta on käynnistynyt uuden vetäjän johdolla. Tule rohkeasti mukaan! Lisätietoja: tampere.lapsettomat@ simpukka.info 2)Tampereen seudun adoptio-odottajat kokoontuvat noin kuukauden välein. Tervetuloa kaikki adoptiota harkitsevat ja adoptiolasta odottavat! Lisätietoja: tampere.adoptio-odottajat@simpukka.info 3)Helminauharyhmä lahjasoluilla lasta harkitseville, hoidoissa oleville tai jo lapsen saaneille. Lisätietoja tapaamisista saa osoitteesta tampere.helminauha@simpukka.info. TURKU 1) Turun lapsettomien keskusteluryhmästä saat lisätietoja osoitteesta turku@simpukka. info. 2) Helminauharyhmä lahjasoluilla lasta harkitseville, hoidoissa oleville tai jo lapsen saaneille. Lisätietoja tapaamisista saa osoitteesta turku.helminauha@simpukka.info. Joka viides pariskunta kärsii lapsettomuudesta. Kenenkään ei tarvitse olla ongelman kanssa yksin. Lapsettomuuden hoitoon on ratkaisu. Lääkärikeskus -Yhtymän uusi Graviditas Lapsettomuusklinikka ikk on avattu aivan Helsingin ydinkeskustassa. Graviditas Lapsettomuusklinikalla tehdään kaikkia lapsettomuuden syihin liittyviä tutkimuksia. Tutkimuksiin voi hakeutua ilman lähetettä, eikä lääkärille pääsyä tarvitse jonottaa. Hyvä hoito aloitetaan huolellisella syiden selvittämisellä. Tutkimukset kannattaa käynnistää, jos raskauden onnistuminen huolestuttaa. Lue lisää osoitteesta www. lapsettomuudenhoito.fi Graviditas Lapsettomuusklinikka Aleksanterinkatu 21 A, 5 krs Helsinki (09) Ajanvaraus: / 24h 30 Simpukka Simpukka

17 TUTKIMUSKATSAUS koonnut Satu Rautakallio-Hokkanen Rotanpoikaset kasvoivat siirtokohdussa Kohdun siirtäminen saattaa pian tuoda avun lasta toivoville naisille, joilla ei ole kohtua tai joiden kohtu on vaurioitunut. Tutkijat Göteborgin ja Valencian yliopistosta totesivat rottakokeissa, että raskaus siirtokohdussa onnistuu. Kokeessa tehtiin ensin kohdunsiirtoja erisukuisilta rotilta toisille. Sitten rotille annettiin immunosupressiiveja estämään hylkimisreaktiota, minkä jälkeen eläimet hedelmöitettiin. Sektio muutamaa päivää ennen laskettua aikaa osoitti, että siirtokohdussa oli sikiöitä. Tutkijoiden mukaan hedelmöittymisen onnistuminen on merkittävä askel tutkittaessa ihmisen mahdollisuuksia tulla raskaaksi siirtokohdun avulla. Tutkimustulokset on julkaistu Acta Obstetricia et Gynecologica Scandinavica -lehdessä. Mediuutiset ece?s=u&wtm=medi Parantaako nauru myös hedelmällisyyttä? Israelissa tehty pieni tutkimus antaa viitteitä siitä, että nauru vaikuttaa koeputkihoidon onnistumiseen. Tutkimukseen osallistui 219 naista vuoden ajan. Puolet naisista näki heti alkion siirron jälkeen ammattiklovnin 15 minuutin esityksen. Näistä naisista 36 prosenttia tuli raskaaksi, kun vastaavasti niistä naisista, jotka eivät nähneet esitystä siirron jälkeen, 20 prosenttia tuli raskaaksi. Assaf Harofehin lääketieteellisessä keskuksessa tutkimusta johtanut lääkäri Shevach Friedler kertoo, että hän sai idean tutkia asiaa luettuaan naurun mahdollisesta luonnollisesta stressinvastaisesta vaikutuksesta. Lapsettomuushoidoissa käyvät potilaat ovat usein hyvin stressaantuneita. Ajattelin, että nauru heti alkion siirron jälkeen voisi auttaa. Stressin vaikutusta hedelmöityshoitoihin ei ole vielä pystytty lääketieteellisesti todentamaan. Friedler uskoo kuitenkin, että jos vastaavia tuloksia tulee muissa tutkimuksissa, metodia voitaisiin kokeilla laajemminkin. Loppujen lopuksi tämä on kuitenkin yksi vähiten vaarallisimmista keksinnöistä tällä alalla. idustre70b64p Britannian klinikat velvoitetaan antamaan lisää tietoa koeputkihoitojen mahdollisista ongelmista Uusi hoitomuoto kokeiluvaiheessa toistuvista keskenmenoista kärsiville Keskenmenon taustalla voi olla sikiön kromosomivika. Connecticutissa Yhdysvalloissa viisi klinikkaa tekee tällä hetkellä kokeilua, jossa pyritään seulomaan kromosomivikaiset alkiot pois jo alkuvaiheessa. Hoito tehdään koeputkihedelmöityksen tapaisesti, mutta hedelmöittämisen jälkeen alkiot viedään laboratoriotutkimuksiin. Alkiolle tehdään kromosomiseulonta, jossa löydetään normaalit alkiot. Näin vältytään siirtämästä alkioita, joissa on kromosomimuutos tai Naisille parempaa hedelmällisyystietoa Ensisynnyttäjien ikä Briteissä on noussut merkittävästi. Vuonna 1968 ensisynnyttäjän ikä oli keskimäärin 23 vuotta, kun se vuonna 2008 oli jo 29,3 vuotta. Tämän otaksutaan johtuvan suurelta osin ehkäisytapojen laajasta valikoimasta. Vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa useimmat naiset kertoivat, että uran luominen ja sopivan partnerin löytäminen olivat suurimmat syyt lapsien hankinnan lykkäämiselle. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan hedelmällisyyteen liittyvää tietoa pitäisi jakaa tehokkaammin. Katsauksessa todetaan, että tiedotusvälineiden, koulujen sekä perhesuunnittelu- ja ehkäisyneuvoloiden pitäisi jakaa tietoa sukupuolitauteihin ja ikään liittyvistä riskeistä. Kingstonin sairaalan lääkäri David Utting sanoo, että naisia pitäisi muistuttaa, että turvallisin ikä lasten hankkimiseen on edelleen vuotiaana. HFEA (Human Fertilisation and Embryology Authority) säätelee ja valvoo Britannian lapsettomuusklinikoiden toimintaa ja on nyt julkaisemassa uudet ohjeet klinikoille. Heidän mielestään lapsettomuuteen apua hakeville potilaille on jatkossa kerrottava etukäteen mahdollisista syntymään liittyvistä riskeistä. Ilman hoitoja syntyneillä lapsilla riski saada jokin synnynnäinen vika, esimerkiksi cp-vamma, on noin 2 prosenttia, kun koeputkihoidoilla alkunsa saaneilla se on noin 2,6 prosenttia. Vaikka ero on pieni, HFEA:ssa uskotaan tiedon olevan tärkeä hoitoja harkitseville potilaille. Uudet ohjeet sisältävät myös yksilöityjä varoituksia tiettyihin toimenpiteisiin, kuten mikroinjektiohoitoon (ICSI) tai alkioiden seulontaan. jotka ovat muuten epänormaaleja ja jotka siksi mahdollisesti johtaisivat keskenmenoon. Hoitomuoto tuo uutta toivoa erityisesti niille, jotka kärsivät jatkuvista keskenmenoista, sekä vanhemmalla iällä lasta toivoville, joilla kromosomimuutokset ovat yleisempiä. Tällä hetkellä tulokset näyttävät lupaavilta, sillä tutkimukseen osallistuneista naisista raskaaksi tuli 97 prosenttia. Toisaalta naisten ja lääkärien pitäisi tietoisesti ehkäistä ei-toivottuja ja suunnittelemattomia raskauksia. 25 vuoden iässä vain 5 prosentilla naisista raskaaksi tuleminen kestää yli vuoden, kun taas 35-vuotiaista naisista jo 30 prosenttia ei tule ensimmäisen vuoden aikana raskaaksi. Vanhemmalla iällä myös keskenmenojen, ennenaikaisten synnytysten, kohtukuolemien ja muiden raskauteen liittyvien komplikaatioiden riskien todennäköisyys kasvaa. Myös miesten biologisesta kellosta on herännyt keskustelua. Tutkijat arvioivat, että vaikka 40-vuotiaalla miehellä olisi alle kolmekymmentävuotias nainen, tämän raskaaksi saaminen kestää keskimäärin kaksi vuotta. Yhdessä kollegansa Susan Bewleyn kanssa Utting suosittelee, että tulevaisuudessa keskityttäisiin enemmän hedelmällisyyden hoitoon kuin siihen, että äitiyden lykkäämistä hoidetaan turvautumalla koeputkihoitoihin. nfo=8sljvetsmetyduaissjeco0r Tilastotietoa munasolujen ja alkion siirron tekniikoista IVF Worldwide julkaisi joulukuussa tilastoja munasolujen keräämisen ja alkionsiirron tekniikoista. Tilastot perustuvat 71 maassa 359 klinikalla tehtyyn IVF-hoitoon. Punktion aikana 56 prosenttia potilaista sai kevyen anestesian ja 9 prosenttia nukutettiin. 36 prosenttia potilaista sai vain rauhoittavia lääkkeitä. Potilaista 42 prosenttia sai punktion jälkeen antibiootteja, 28 prosentille niitä määrättiin ennalta tiedossa olleisiin sairauksiin ja 30 prosenttia potilaista ei saanut mitään antibiootteja. Punktion jälkeen potilaita pidettiin yleisimmin alle kaksi tuntia tarkkailussa (46 %), ja vain yksi prosentti potilaista jäi tarkkailuun vuorokaudeksi. Noin neljän tunnin tarkkailua käytettiin 32 prosentissa tapauksista. Sairaanhoitaja on yleisimmin se henkilö, joka kotiuttaa potilaan punktion jälkeen (56 % tapauksista). Alle puolessa tapauksista kotiuttajana on lääkäri (43 %). USA:ssa ja Kanadassa hoitajan kotiuttamia potilaita on jopa 81 prosenttia. Suurin osa potilaista saa nousta ylös heti alkion siirron jälkeen. Vain 2 prosenttia potilaista pidetään makuuasennossa yli kaksi tuntia toimenpiteen jälkeen. Fyysisen rasituksen rajoittamista alkion siirron jälkeen suosittelee 57 prosenttia lääkäreistä. 32 prosenttia ei halunnut rajoittaa potilaan fyysistä toimintaa mitenkään. 1FC99121F62B830B61B0BC7AC5FD2E81272A21A/show.aspx Intia kiristää sijaissynnytyslakia Joka vuosi Intiassa syntyy satoja lapsia sijaissynnytyksissä. Nyt maassa toivotaan, että uudella lailla voidaan puuttua usein ihmisten hyväksikäyttöön johtavaan kohdunvuokrausturismiin. Uusi lakialoite rajoittaa sekä sijaissynnyttäjän että hänen palveluaan käyttävien vanhempien toimintaa. Lääkäri Gautam Allahbadia Mumbaista kertoo, että vaikka uusi asetus rajoittaa alan teollisuutta, se myös helpottaa laillista sijaissynnyttäjäkäytäntöä. Jatkossa molempien osapuolien on mm. laadittava laillisesti sitova kirjallinen sopimus. Sijaissynnyttäjän on oltava vuotias Intian kansalainen, hän saa synnyttää samalle perheelle vain kolme lasta, naimisissa oleva nainen tarvitsee miehensä luvan sijaissynnytykseen ja nainen saa synnyttää korkeintaan viisi lasta, joihin lasketaan myös hänen omat lapsensa. Intia on Aasian maista ainoa maa, jossa sijaissynnytys on sallittua. Tämä on johtanut siihen, että muista Aasian maista on tullut naisia Intiaan toimimaan sijaissynnyttäjinä, minkä uusi laki jatkossa estää. Intialainen nainen ei enää saa matkustaa toiseen maahan sijaissynnyttäjäksi. Uusi laki kieltää myös sijaissynnytykset homopareille. htm?desktop! saksittua Edelleen lapsenteossa liikkeellepaneva voima on nainen. Äidiksitulon esteistä on päästävä eroon ennen lapsen saantia. Esteitä ovat keskeneräinen koulutus tai työpaikan epävarmuus. Väestöliiton tutkija Anneli Miettinen sanoo, että isäksi tullaan yhä myöhemmin ja isyyden alkamisen ajankohta riippuu naisesta. Aamulehti : Pojasta tulee isä 30-vuotiaana. Jäisi väliin vaikkapa se, että tehdään omasta vauvasta Photoshopilla joulukortti, joka sitten lähetetään lapsettomalle. Tietysti sen voi lähettää muille, mutta ei sille, jolla tietää olevan hankaluuksia asian kanssa. Hiljaa toivotut -dokumenttielokuvan ohjaaja Timo Haanpää toivoo, että elokuva auttaa ihmisiä ottamaan huomioon tahattomasti lapsettomien tunteet. Pirkanmaan Sanomat nro 45. Kavereilta tulee tekstareita, että tyttö tuli, 5 kiloa. Mä siihen takaisin, että hauki tuli, 7 kiloa. Kaveri loukkaantuneena, että älä viitsi, tää on mun elämän tärkein päivä. Mä siihen, että niin on munkin. Stand up -koomikko Mika Eirtovaara avautui lapsettoman miehen tunnoista Jyväskylän Paviljongissa Simpukka Simpukka

18 LUKIJALTA Meidän tarina matkalla lapsiperheeksi Siitä on kahdeksan vuotta, kun tapasin aviomieheni. Olimme sielunkumppaneita alusta alkaen. Haaveilimme samoista asioista: omasta talosta, vakituisesta työpaikasta, lemmikeistä ja lapsista. Ostimme talon, otimme koiran, saimme vakituiset työt, otimme kissanpennun ja toivoimme lasta. Kuukaudesta toiseen jouduimme pettymään, kuukautiset tulivat aina ajallaan. Minulla oli vatsakipuja melkein joka kuukausi. Eräänä yönä ne yltyivät niin koviksi, että menin lääkäriin. Tutkimuksissa löytyi munasarjoista kaksi isoa kasvainta. Kaiken lisäksi syöpäverikoearvoni olivat koholla. Tähystysleikkauksessa todettiin paha endometrioosi. Se oli kasvattanut endometrioomia munasarjoihin ja nostanut syöpäarvoja. Onneksi syöpää ei kuitenkaan ollut. Leikkauksen jälkeen lääkäri kyseli, onko meillä raskaustoiveita. Hän kertoi, että endometrioosi vaikeuttaa lapsen saantia, ja että minun munatorveni näyttivät toimimattomilta. Lääkäri suositteli siirtymistä heti hedelmöityshoitojonoon. Mieheni oli heti valmis siirtymään jonoon, mutta minä tarvitsin aikaa sulatella asiaa. Kapinoin ja ajattelin, että minähän näytän lääkärille, että kyllä meillä onnistuu luonnollisestikin. Sain leikkauksen jälkeen ihon alle hormonikapselin, joka aikaansai vaihdevuosioireet. Hormonin piti vaikuttaa kolme kuukautta, mutta minulla sen vaikutus kesti yli puoli vuotta. Lopulta sen vaikutus piti keskeyttää e-pillereillä, sillä oireet kävivät sietämättömiksi. Tuon puolen vuoden aikana kypsyttelin ajatusta lapsettomuushoidoista. Lopulta päätimme mennä jonoon. Jouduimme odottamaan yli kuusi kuukautta, että pääsimme edes suunnittelemaan hoitoa. Hoidon suunnittelusta kului puoli vuotta. Laskeskelin oikean kierronpäivän, jolloin sumut saisi aloittaa. Kävin ultrassa ja sain luvan aloittaa piikitykset. Munarakkulat lähtivät kasvuun. Laitoin irrotuspiikin ja mentiin punktioon. Saatiin punktioitua hienoja, kauniita munasoluja ja miehen piti antaa omat solunsa purkkiin. Tämä ei onnistunutkaan, vaan mieheltä jouduttiin ottamaan siittiöt suoraan kiveksistä. Näin saaduilla siittiöillä ei voi tehdä normaalia koeputkihedelmöitystä, vaan jouduttiin tekemään mikrohedelmöitys. Lääkäri ultrasi kauan kunnes kertoi meille, ettei kohdusta löydy alkiota. Olin aikaansaanut vain tyhjän pussin. Kamalinta oli odottaa seuraavaan päivään, että sai tietää, onko yksikään hedelmöittynyt. Meidän onneksemme kahdestatoista munasolusta neljä oli hedelmöittynyt ja lähtenyt jakautumaan. Olimme onnellisia. Nyt se on totta, kohta olemme raskaana. Siirtoon menimme jännittyneinä, vieläkö alkiot ovat elossa. Minulle siirrettiin kohtuun yksi hieno alkio. Loput kolme laitettiin pakkaseen odottamaan. Aloitin tukihoidoksi keltarauhashormonikapselit. Kapseleista tuli raskausoireita muistuttavia oireita. Tutkiskelin itseäni päivittäin: Ovatko rinnat kipeät? Onko pahoinvointia? Onko hajuaistini herkistynyt? Pissattaako minua useammin kuin normaalisti? Onko nenä tukossa aamuisin? Kymmenen pitkän päivän jälkeen alkoi vuoto. Onneksi meillä oli kolme alkiota pakasteessa odottamassa. Parin välikierron jälkeen aloin tehdä ovulaatiotestejä. Pakastealkio oli tarkoitus siirtää luonnolliseen kiertoon. Kun testi näytti positiivista, sain parin päivän päästä taas kyytiläisen matkaani. Vuoto pysyi poissa. Olin varma, että nyt on tärpännyt. Kun raskaustestipäivä tuli, jännitti todella paljon. Kädet tärisivät, ja kun muutaman minuutin jälkeen katsoin tikkuun tulos oli negatiivinen. Ja taas heti seuraavaan kiertoon suunniteltiin uutta pakastealkion siirtoa. Tukilääkitys, raskausoireet, toivo onnistumisesta, pelko epäonnistumisesta. Itsetutkiskelua, ahdistusta, jännitystä. Hoidon vaikeimmat ajat ovat nämä viimeiset kaksi viikkoa tulosta odotellessa. Reilu viikko siirrosta minulla tuli vähän veristä vuotoa. Ajattelin tämänkin yrityksen olevan tässä ja luovutin. Vuoto kuitenkin loppui. Raskaustesti olikin positiivinen. Lapsettomuushoidoilla aikaansaadut raskaudet varmistetaan ultrassa raskausviikolla kahdeksan. Mekin menimme onnellisina ensimmäiseen ultraan. Lääkäri ultrasi kauan kunnes kertoi meille, ettei kohdusta löydy alkiota. Vain raskauspussi. Tuulimuna. Olin aikaansaanut vain tyhjän pussin. Mitä pahaa me olemme tehneet, kun meille käy näin? Läheiset ympärillä saavat lapsia. Sisarukset, ystävät, serkut, kaikki muut onnistuvat heti kun vain haluavat. Joillekin käy vahinko ja lapsi saa alkunsa. Yritimme lohdutella itseämme: kyllä se meidänkin vuoro vielä tulee. Ei muuta kun uutta hoitoa suunnittelemaan, sitten varmasti onnistuu. Seuraavaan hoitoon oli taas puolen vuoden jono. Tuona aikana toivoimme, että Luoja järjestäisi asiat ja tulisimme raskaaksi ilman hoitoa. Teimme ovulaatiotestejä, harrastimme seksiä juuri tiettynä päivänä. Kävin vyöhyketerapiassa, join punaviiniä alkion kiinnittymisen parantamiseksi, söin terveellisesti. Kokeilimme jokaisen kotikonstin, minkä tiesimme. Tuloksetta. Mitä pahaa olen tehnyt? Endometrioosini oli alkanut taas kasvattaa kasvaimia munasarjoihin. Minulle tehtiin toinen tähystysleikkaus. Koitti hoidon aika. Kahden viikon kuluttua tein raskaustestin. Se näytti positiivista. Meille tulee vauva, vihdoinkin. Lainasimme kirjastosta kirjoja raskauteen liittyviä kirjoja. Voin pahoin, yökkäilin kaikkia hajuja ja olin väsynyt. Ihanaa olla raskaana. Menimme ultraan taas raskausviikolla kahdeksan. Ei jännittänyt yhtään. Olin varma, että kaikki on hyvin. Eihän kenellekään voi tulla kahta pettymystä peräkkäin. Lääkäri ultrasi hiljaa, sanoi sitten, että huonoja uutisia. Sikiötä ei löydy, vain pelkkä raskauspussi. Taas tuulimuna. Raskaus kaavittiin jälleen sairaalassa. Raskaudesta eroon pääsy oli fyysisesti helppoa, mutta henkisesti asia oli todella vaikea meille molemmille. Taas ympärillä läheiset, serkut ja ystävät tekivät lapsia. Pyysivät meitä kummeiksi. Vuolaat kyyneleet silmistä valuen seisoimme kummien paikalla ristiäisissä. Pappi puhui, miten pienokainen on Jumalan lahja ja suuri ihme ja että Luoja on päättänyt antaa tämän lapsen juuri teille, olkaa siitä kiitollisia. Hetkeä myöhemmin kastetun lapsen vanhemmat valittavat sitä, kuinka vauva on työläs, ei saa hetken rauhaa ja että olisi ollut helpompaa ilman sitä. Pakastimessa oli muutama alkio odottamassa. Pakastimesta otettaessa on vaara, etteivät alkiot selviä sulatuksesta. Näin kävi myös meille. Siirtoon ei päästykään. Uusi hoito ja sama juttu. Sumut, piikit, alkionsiirto, piinaviikot, testi. Negatiivinen. Pakasteesta alkionsiirto, piinaviikot, testi. Negatiivinen. Nyt meille oli tehty kolme hoitoa ja tuloksena kaksi tyhjää pussia. Oli aika siirtyä yksityiselle, sillä mehän onnistumme vielä. Ennen jokaista hoitoa jouduimme miettimään, mistä saisimme rahat. Lisäksi matka hoitoklinikalle oli pitkä ja piti yöpyä hotellissa. Vaikeaa oli myös se, että emme kertoneet Ahdistuin, erakoiduin, en enää pitänyt yhteyttä niihin ystäviini, joilla oli lapsia tai jotka olivat raskaana. Halusin olla yksin. Mikään ei tuottanut enää iloa. hoidoista kenellekään. Saimme rahat kokoon ja lähdimme uuteen hoitoon. Tuli hyviä alkioita, pääsimme siirtoon. Piinaviikkojen jälkeen testi taas negatiivinen. Pari pakastealkion siirtoa taas samalla tutulla kaavalla, testi negatiivinen. Miksi minä en saa lasta? Miksi toiset saavat? Mitä pahaa minä olen tehnyt? Mieheni pitäisi etsiä uusi vaimo, sellainen, joka voi antaa hänelle lapsen. Vihasin niitä, jotka saivat lapsia. Olin katkera. Joka puolella puhuttiin raskaana olemisesta, lapsen saannista. Lastenvaunuja ja isomahaisia naisia oli joka paikassa. Ahdistuin, erakoiduin, en enää pitänyt yhteyttä niihin ystäviini, joilla oli lapsia tai jotka olivat raskaana. Halusin olla yksin. Myös työnteko oli todella raskasta. Mikään ei tuottanut enää iloa. Sitten isäni kuoli yllättäen. Masennuin. Ensin lievästi, sitten keskivaikeasti, lopulta vaikeasti. Kävin terapiassa ja söin lääkkeitä. En jaksanut nousta sängystä ylös. Nukuin päivät ja valvoin yöt, miettien, syyttäen, ahdistuen. Mieheni seurasi tuskaani sivusta osaamatta auttaa. En varmaan olisi ottanut apua vastaankaan. Sitä kesti puoli vuotta. Vihdoin lääke alkoi tehota ja terapiassa käynti tuottaa tulosta. Sain jostain voimaa jatkaa. Vaihdoin työpaikkaa. Uudet haasteet ja kuviot saivat ajatukset hetkeksi pois lapsettomuuskriisistä. Vielä yksi yritys Toive omasta lapsesta on kuitenkin niin suuri, että haluaa jatkaa hoitoja niin kauan kun on vielä toivoa. Näin mentiin kohti kuudetta ICSI-hoitoa. Sumut, piikit, punktio, siirto ja piinaviikot jo kuudennen kerran tismalleen samaa tuttua kaavaa. Testipäivän tulos oli positiviinen. Voi sitä onnen päivää. Kiitin Luojaa positiivisesta tuloksesta. Vihdoinkin on meidän vuoro. Ultrassa nähdään raskauspussi, jonka sisällä sikiö, mutta ei elonmerkkejä. Sikiö on kuollut. Lääkäri kommentoi, että teillähän on jo kokemusta näistä huonoista uutisista, koettakaa kestää. Sain tyhjennyslääkkeet ja sikiö valui kotona vessanpytystä viemäriin. Aikaa kului, tyhjä syli ja vauvahaaveet tulivat taas pintaan. Kohti seitsemättä hoitoa. Tulos negatiivinen. Klinikka ilmoitti, ettei hoitoja enää kannata tehdä. Pitäisikö kokeilla vielä yhden kerran? Ajatus hiipi mieleemme kolmannen endometrioosileikkauksen jälkeen. Leikannut lääkäri kehotti kokeilemaan, mikäli halua oli. Endometrioosini kuulemma tuhoaa munasarjojani vuosi vuodelta yhä enemmän ja mahdollisuudet lapsen saantiin vähenevät koko ajan. Otimme yhteyttä toiseen klinikkaan, jolla suostuttiin tekemään vielä yksi hoito. Saimme vain kaksi munasolua, ne hedelmöittyvät ja lähtivät jakaantumaan ja siirrettiin kohtuun. Raskaustestin tulos oli negatiivinen. Jo kuudennen hoitokerran jälkeen alkoivat ajatukset lapsen saannin vaihtoehdoille lämmetä. Mietimme adoptiota, tuki- ja sijaisperhetoimintaa. Ilmoitimme kunnan sosiaalitoimistoon, että haluaisimme tukilapsen. Kuukauden odottelun jälkeen meille kerrottiin, että 2-vuotias lapsi tarvitsee tukiperheen. Ajatus meidän vastuullemme tulevasta pienestä lapsesta oli aluksi pelottava. Lapsi kävi tutustumassa meihin äitinsä kanssa. Oli ensin päivän, seuraavalla kerralla jäi jo yöksi ja sitten oli koko viikonlopun. Ostimme hänelle sängyn, vaatteita, leluja, lasten astioita. Aluksi tuntui vaikealta ostaa vaippoja kaupasta. Kaikki tutut ihmettelivät, miksi me niitä ostamme, eihän meillä ole lasta. Lapsi oli ollut meillä kaksi viikonloppua. Kolmas oli sovittu, mutta lapsen äiti ilmoitti, etteivät he tulekaan. Olimme todella huolissamme. Myöhemmin kuulimme, että lapsi on otettu huostaan ja tarvitsee sijaisperheen. Ehdotimme itse, että voisimme alkaa lapselle sijaisvanhemmiksi. Olimmehan jo ehtineet tutustua ja kiintyäkin lapseen. Seuraavana päivänä lapsi muutti meille asumaan ja meistä tuli perhe. Saimme lapsen, vihdoinkin! Matkalla perheeksi olemme kokeneet 7 vuoden lapsettomuushoidot, 8 mikrohedelmöitystä, 8 tuoresiirtoa, 7 pakastealkion siirtoa, 3 raskautta, 3 keskenmenoa, masennuksen, tukiperhetoiminnan, sijaisvanhemmuuden. Haikaranhylkäämä Kuuntele kuinka Sylini kaipaa Tuntea varpaasi potkun. Katsele kuinka Aamuisin kuivaan Tyynyltä kyynelten sotkun. Oletko jossain Tähtien takana Odottamassa parempaa aikaa? Tuletko sitten Tähdenlentona vai odotammeko aivan turhaan? Runo Kaksplus-keskustelupalstan nimimerkiltä Risupesä, ei tämän tarinan kirjoittajan tuotantoa.! saksittua Lapsettomien miesten työttömyys kasvoi selvästi, kertoo Tilastokeskuksen työvoimatutkimus. Lapsettomien miesten työttömyysaste nousi seitsemästä prosentista yhteentoista vuosina Viime vuonna alaikäisten lasten vuotiaiden isien työllisyysaste pysytteli 90 prosentin tuntumassa, kun samanikäisten lapsettomien miesten työllisyysaste putosi 73 prosenttiin. Ilmiö on havaittu aikaisemminkin. Taantuma iski erityisesti miesvaltaisiin aloihin. Ylen uutiset Riikka on kuin luotu äidiksi, ja Dana palvoo häntä. Toivottavasti perhe tästä vielä kasvaakin, sillä tykkäämme molemmat lapsista älyttömästi, Ville tunnustaa. Ville Pusan ja Riikka Pietilän haastattelu, Me Naiset 50/2010. Adoptioäitini menetti 26-vuotiaana odottamansa lapsen keisarinleikkauksessa eikä hän lääkärin hoitovirheen takia enää koskaan kyennyt samaan lapsia. Virheen tehnyt lääkäri järjesti kuolleen lapsen tilalle heti toisen lapsen niin, ettei kukaan saisi koskaan tietää. Marija Vantti sai vasta aikuisiällä tietää, että hänet oli adoptoitu. Viva 1/ Simpukka Simpukka

19 LUKIJALTA Vertaistuki yllätti Ihmiset kaipaavat usein luonnostaan ympärilleen samanhenkisiä ihmisiä. Yleensä nämä omat viiteryhmät löytyvät itsestään ilman suuria etsimisiä, eikä asiaa tule edes ajatelleeksi ryhmähakuisuutena. Lapsettomuus on ollut minulle se kohta, jolloin tunsin itseni ulkopuoliseksi monessa paikassa. Oli olo, ettei kukaan ikinä voi ymmärtää minua ja sitä, mitä juuri käymme mieheni kanssa läpi. Lapsettomuudesta puhuminen muille on haasteellista. Minulle se opetti kantapään kautta sen ikävän asian, että murheistaan puhuminen ystävälle ei välttämättä helpota oloa. Onnekseni ympärilläni oli myös ihmisiä, jotka eivät vähätelleet lapsettomuuden aiheuttamia tunteita tai juosseet karkuun vaikeaa asiaa. Oli käsittämätöntä, kuinka ennestään toisilleen tuntemattomat ihmiset pystyivät ymmärtämään toisiaan muutamasta sanasta. Olen aina pitänyt itseäni oman tien kulkijana, ihmisenä, joka pärjää kyllä, vaikka mikä olisi. Oli musertavaa huomata, ettei näin olekaan. Tarvitsen ympärilleni ihmisiä, jotka ymmärtävät, mistä puhun ja tietävät omasta kokemuksestaan, miten lapsettomuus ravisuttaa niin mieltä kuin kehoakin. Ennen kuin rohkaistuin ottamaan yhteyttä Simpukkaan, kävin useita kertoja Simpukan Internet-sivuilla katsomassa vertaistukiryhmien yhteystietoja, joskus jopa sain täytettyä lomakkeen, mutta en uskaltanut lähettää tietoja eteenpäin. Lopulta rohkaistuin ja sain yhteydenoton tehtyä. Jännitti suunnattomasti, kun ensimmäisen tapaamisen aika tuli: kaikki aiemmat vastoinkäymiset tulvivat mieleen ja pelotti, entä jos ryhmässäkään kukaan ei ymmärrä minua. Toisaalta mielessä vilisti myös ajatukset siitä, kuulunko minä nyt oikeasti tänne, olenko ihan oikeasti lapseton. Ikään kuin ryhmään meneminen olisi tehnyt lapsettomuudestamme entistä todellisempaa. Villit ja jokseenkin koomiset mielikuvat pyörivät päässäni, mieli teki kääntyä kesken matkan kotiin. Onnekseni kuitenkin menin tapaamiseen. Tapaaminen helpotti suuresti oloa. Kuinka hyvältä tuntuikin tietää, ettei olekaan yksin maailmassa. Oli jotenkin käsittämätöntä, kuinka ennestään toisilleen tuntemattomat ihmiset pystyivät ymmärtämään toisiaan muutamasta sanasta. Kuinka kaikki ne tunteet, jotka olivat aiemmin tehneet oman olon epänormaaliksi ja saaneet itsensä tuntemaan eristyneeksi, olivatkin yhtäkkiä täysin normaaleja ja muut samassa tilanteessa olevat tunsivat samoja tunteita. Tapaamisien ilmapiiri oli avoin ja kaikki saivat osallistua omien voimiensa mukaan. Ehkä juuri avoin ilmapiiri teki tapaamisista rentouttavia ja kyyneleistä huolimatta mukana oli runsaasti naurua. Ei ollut vaikeaa tehdä päätöstä, jatkaisinko tapaamisissa käymistä. Nuo vertaistukikäynnit olivat suuri henkireikä lapsettomuuden aiheuttamien erilaisten tunteiden läpikäynnin ja hiljattaisen hyväksynnän kannalta. Tieto siitä, että on muitakin ihan oikeita ihmisiä, vertaisia, tuo tietynlaisen turvan, jota anonyymit Internet-keskustelut eivät välttämättä tuo mukanaan. Lisäksi käynnit ovat avartaneet omaa näkemystäni lapsettomuuteen ja antanut paljon voimia jaksaa eteenpäin. Huomasin hetken, jolloin tajusin, että olin tietyllä tapaa itse jo käsitellyt paljon asioita ja pystyin jatkamaan elämääni tasapainoisemmin eteenpäin. Nyt tuntuu, että on tullut aika auttaa muita. On aika näyttää, että tästä kaikesta voi selvitä ja elää voi toisellakin tavalla. Toki lapsettomuuden aiheuttama kipu ei täysin häviä koskaan: se kouraisee joskus sydäntä, mutta enää se ei lamauta samalla tavalla kuin ennen. Mari Huomasin hetken, jolloin tajusin, että pystyin jatkamaan elämääni tasapainoisemmin eteenpäin. Mitä mietin Mietin mietin ja huomaan miettiväni miettimistäni. Mietin mietin ja mieletön lapsettomuus alkaa mietityttää. Mietin mietin ja alan ahdistua miettimisestäni. Mietin mietin ja miettimiseni miettii yhä samaa lapsettomuutta. Mietin mietin ja lapsettomuus alkaa miettiä miettimistäni. Mietin mietin ja mieletön alkaa miettimisestäni miettiä mielettömiä. Mietin mietin ja miellän lapsettomuuden mielettömäksi mietittäväksi. Mietin mietin ja muita lapsettomia alkaa miettiä miettimistäni. Mietin mietin ja ne muut lopettavat miettimiseni. Mietin mietin ja mietin muita ja muut alkavat tuntua mielekkäämmiltä. Mietin mietin ja nyt miellän, ettei omassa miettimisessäni ole mieltä, mieluummin mietin myös muita ja annan oman miettimiseni miettiä mielekästä. Esa Kynäslahti Tilaa Simpukan verkkokaupasta lapsettomuusaiheista materiaalia! Uutuustuotteita: Hiljaa toivotut -dvd (19 euroa) Simpukoista Helminauhaa Opasvihkonen lahjasoluperheille (maksuton) Keskenmenosaappaat -sarjakuvaalbumi (15 euroa) How to Make Love To a Plastic Cup -kirja (20 euroa) Kaikista tuotteista jäsenalennus 10%. Hintoihin lisätään postituskulut. Pohjoismaisten lapsettomuusjärjestöjen edustajat tapasivat Malmössä tammikuussa. Vain Tanskan edustaja puuttui. Kuvassa vasemmalta Ásta Sól Kristjánsdóttir ja Elín Einarsdóttir (Tilvera, Islanti), Randi Ramnefjell (Ønskebarn, Norja), Satu Rautakallio-Hokkanen (Simpukka) ja Cornelia Armano (Barnlängtan, Ruotsi). Keskustele lapsettomuudesta Simpukan laajalla keskustelufoorumilla Omat keskustelualueet eri tilanteissa oleville saksittua Olen törmännyt toisiinsa kiintyneeseen (varpus-) pariskuntaan, joka yritti pesintää useana vuonana monta kertaa yhdessä ilman, että munat koskaan kuoriutuivat. Ympäristöneuvos Pertti Rassi, Luonnonsuojelija-lehti, joulukuu Elämän tuskakohtia ja solmuja ei ole helppo avata puhumalla. Usein se on käytännössä miltei mahdotonta: paitsi että on henkisesti vereslihalla, ei voi olla varma, löytyykö kuulijalta kosketuspintaa. Sauli Pesonen, Maailma mustavalkoinen -sarjakuvakirjan arvio, Kaleva Äitiys ei tehnyt minusta naisellisempaa. Nyrkkeilijä Eva Wahlströmin haastattelun otsikko, Anna On kuin juoksisi 400 metriä ympäri rataa tietämättä, milloin pääsee maaliin vai pääseekö ollenkaan. Taakka on raskas, eikä lopputuloksesta ole varmuutta. Hiljaa toivotut -elokuvan ohjaaja Timo Haanpää hedelmöityshoidoista, Anna ADOPTIOPLUS Verkkovalmennuskurssit ja opas adoptiota harkitseville Puhelin- ja sähköpostituki Asiantuntijavälityspalvelut ja konsultoinnit Koulutus, työnohjaus ja vanhempainohjaus Tietoa ja tukea. Rinnallakulkija-tukipalvelu 36 Simpukka Simpukka

20 YHDISTYS TIEDOTTAA Tervetuloa yhdistyksen kevätkokoukseen Lauantaina klo Adoptioperheiden toimistoon (Mikonkatu 25, Helsinki). Kahvitarjoilu. Ennakkoilmoittautumiset (tarjoilun vuoksi) viimeistään Kokouksessa käsiteltävät asiat: 1. Kokouksen avaus 2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja ääntenlaskijaa 3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys 5. Käsitellään edellisen vuoden vuosikertomus 6. Esitetään tilinpäätös ja tilintarkastajan lausunto 7. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille 8. Käsitellään muut kokoukselle esitetyt asiat 9. Kokouksen päättäminen Simpukka-viikko Toimintaa ympäri Suomea Helminauhaverkoston lahjasukusoluaiheinen keskustelutilaisuus 5.5. Helsingissä Lapsettomien lauantai 7.5. Tarkempia tietoja nettisivujen tapahtumakalenterista ja Simpukassa 2/2011. Haluaisitko sinä ideoida tai järjestää tapahtuman omalla paikkakunnallasi? Ota yhteyttä, niin autamme järjestelyissä. Vertaistukijoiden koulutuspäivä Ryhmänvetäjille, tukihenkilöille ja vertaistukemisesta kiinnostuneille klo Tampereella Simpukka-yhdistyksen toimistossa (Åkerlundinkatu 3). Vertaistukijoiden työnohjaus: kokemuksia, onnistumisia ja haasteita. Psykologi Mirka Paavilainen. Keskustelua ajankohtaisista asioista ja vertaistukijoiden ohjeistuksesta ja tukemisesta. Puheenjohtaja Satu Taiveaho ja toiminnanjohtaja Anne Lindfors. Tietoa tukihenkilötoiminnasta Taiteesta apua lapsettomuuden käsittelyssä? Koulutus on ilmainen, eikä sido vertaistukijana toimimiseen. Tarjoamme lounaan ja kahvit, matkakuluja korvataan. Tervetuloa kaikki vertaistukiasioista kiinnostuneet! Ilmoittautumiset viimeistään Seuraavan lehden teemana on Monenlaisia perheitä Lehti postitetaan myös kaikille kannatusjäsenille. Millainen on sinun perheesi? Keitä siihen kuuluu? Lähetä kirjoituksesi mennessä sähköpostitse tai kotisivujen lomakkeella. Lehti ilmestyy huhti-toukokuussa. Lähettäjien kesken arvotaan kirjapalkinto, joten ilmoitathan myös yhteystietosi, vaikka lehteen laitettaisiinkin nimimerkki. Tämän lehden kirjapalkinnon saa nimimerkki Mari. Simpukka ja Tampereen SETA järjestävät yhdessä keskustelutilaisuuden, jonka aiheena seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen lapsettomuuskokemukset klo Tampereen SETA:n toimistolla, Kuninkaankatu 15 A (2. krs) Alustajana Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska. Tule rohkeasti mukaan keskustelemaan lapsettomuuskokemuksistasi! Lisätietoja: minna.minkkinen@treseta.fi, anne@simpukka.info Lapsettomuudesta Facebookissa Silent Longing (Hiljaa toivotut -dokumentti) PNG (Maailma mustavalkoinen -sarjakuva) Meinasin kaatua (sarjakuva lapsettomuudesta) Lähde kesällä Simpukan jäsenristeilylle! Varaa kalenteristasi aika Lisätietoja Simpukassa 2/11. Tarvitsemme lisää tukihenkilöitä! Ilmoittaudu mukaan nettisivujemme Haluan tukihenkilöksi -lomakkeella. Toivo elää. Lapsettomuushoidot kehittyvät koko ajan. Se, mikä vielä eilen oli mahdotonta, on tänään tuottanut hyviä tuloksia. Me teemme jatkuvasti työtä nykyisten hoitomenetelmien parantamiseksi ja uusien luomiseksi, niin että yhä useampi pariskunta saa avun ja toivottu lapsi syntyy. Klinikallemme myönnetty ISO 9001:2008 laatusertifikaatti on myös yksi osoitus pitkäjänteisestä kehitystyöstä hoitotulosten parantamiseksi. Lapsettomuustutkimusten ja -hoitojen lisäksi tarjoamme raskaudenajan seurantaa, yksityisen äitiysneuvolan, terapiapalveluita sekä gynekologin ja radiologin vastaanoton. Autamme luontoa onnistumaan. Felicitas-Klinikka Helsinki, Urho Kekkosen katu 4 6 A, Helsinki. Ajanvaraus ma-pe klo 8 16, puh. (09) Felicitas-Klinikka Lappeenranta, Toikankatu 4, Lappeenranta. Ajanvaraus ma-to klo 8 16 ja pe klo 8 14, puh. (05) Simpukka