Vapaaehtoistoiminta. Hyvin organisoituna valtava voimavara. Tea Tulikallio Heikki Malinen

Transkriptio

1 1 Tea Tulikallio Heikki Malinen Vapaaehtoistoiminta Hyvin organisoituna valtava voimavara Esimerkkejä vapaaehtoistoiminnasta Helsingin kaupungin palvelukeskuksissa

2 2 3 Vapaaehtoistoiminta Hyvin organisoituna valtava voimavara Esimerkkejä vapaaehtoistoiminnasta Helsingin kaupungin palvelukeskuksissa Tea Tulikallio ja Heikki Malinen

3 4 5 Alkusanat Helsingin kaupungin palvelu- ja virkistyskeskusten kehittämisohjelmassa korostuu erilaisten järjestöjen ja vapaaehtoistoiminnan kehittäminen. Helsingin kaupunki on pyrkinyt luomaan toimintamallin, jossa ammattimainen osaaminen ja keskinäinen auttaminen ovat luonnollista ja itsestään selvää vapaaehtoistoiminnassa. Vapaaehtoisten kokemus ja näkemys pyritään saattamaan yhteen, täydentämään varsinaisia toimintoja yhteisöissä. Organisaatioiden menestymisen kannalta on nähty ratkaisevaksi ihmisissä olevan pääoman ja osaamisen hyödyntäminen. Vapaaehtoistoiminnan käsikirjan tuottanut hanke Kohtaamisia on syntynyt tiiviin yhteistyön tuloksena. Asiantuntija-, projekti- ja käsikirjatyöryhmät ovat kokoontuneet useita kertoja vuoden 2009 aikana pohtimaan vapaaehtoistoiminnan kehittämistä ja organisoimista Helsingin kaupungin palvelu- ja virkistyskeskuksissa. Seuraavat tahot ja henkilöt ovat olleet ryhmissä mukana; SPR:n seniorityön suunnittelija Kari Kotila, Helsinki Mission vapaaehtoistyön koordinaattori Teija Saarinen ja projektityöntekijä Margit Ylänen, Eläkeläiset ry:n projektityöntekijä Eva Rönkkö, Kinaporin palvelukeskuksen johtaja Linnea Haataja, projektityöntekijä Heikki Malinen, toiminnan ohjaaja Eija Mustonen, projektityöntekijä Panu Sihvola, vapaaehtoistoiminnanohjaaja Tea Tulikallio, Meilahden

4 6 7 virkistyskeskuksesta ohjaaja Heidi Pietilä, Kontulan palvelukeskuksesta sosiaaliohjaaja Marja Säikkä, Töölön palvelukeskuksesta toimistonhoitaja Anita Toivola, sosiaaliviraston kehittämispalvelusta asukasyhteistyöpäällikkö Riitta Halttunen- Sommardahl sekä vapaaehtoistyön koordinaattori Eeva Linna. Lisäksi haluamme kiittää Kustaankartanon vapaaehtoistyön koordinaattori Saara Jäämiestä ja Kampin palvelukeskuksen toiminnan ohjaaja Helena Järveä, jotka olivat mukana käsikirjan sisällön tuottamisessa. Edellä mainittujen osallistujien lisäksi haluamme kiittää lämpimästi kaikkia muita yhteistyökumppaneita osallistumisesta hankkeeseen. Tea Tulikallio ja Heikki Malinen ansaitsevat erityiskiitoksen, sillä he ovat tehneet erinomaisen työn tämän käsikirjan toimittamisessa. Kiitämme myös Helsingin kaupungin kehittämispalvelua taloudellisesta tuesta, jota ilman tämä hanke ei olisi ollut mahdollista. Toivomme, että esittämämme toimintamallit rohkaisevat käynnistämään vapaaehtoistoimintaa erilaisissa yhteisöissä. Helsingissä Linnea Haataja Sisällys Johdanto 7 Vapaaehtoistoiminnan määrittelyä 8 Vapaaehtoistoiminnan alkutaival Vapaaehtoistoiminnan rakenteet Vapaaehtoistoiminta Helsingin kaupungin palvelu- ja virkistyskeskuksissa 12 Vapaaehtoistoiminnan perusedellytykset 18 Vapaaehtoistoiminnan pelisääntöjä Vapaaehtoistoiminnan ohjaajan rooli Vapaaehtoistoiminnan periaatteet Vapaaehtoisen velvollisuudet ja oikeudet Vapaaehtoisten perehdyttäminen ja koulutus Vapaaehtoisen perehdytyskeskustelu Vapaaehtoisten huomioiminen ja tukeminen Esimerkkejä vapaaehtoistoiminnan organisoimisesta erikokoisissa palvelukeskuksisssa 32 Suuri palvelukeskus Pieni virkistyskeskus Kokemuksia ja vinkkejä vapaaehtoisten huomioimisesta 40 Hyviä kokemuksia palvelukeskuksista Uusien vapaaehtoisten rekrytointi Vapaaehtoistoiminnan ideapankki 44 Yhteistyömuotoja Helsingin kaupungin palvelu- ja virkistyskeskukset 50 Liitteet 53 Lähteet 63 Kirjallisuus- ja yhteystietoluettelo 63

5 8 79 Johdanto Käsikirjan tarkoituksena on toimia työkaluna Helsingin kaupungin palveluja virkistyskeskuksien henkilökunnalle sekä vastaavanlaisille organisaatioille ja toimintayksiköille, jotka suunnittelevat vapaaehtoistoiminnan käynnistämistä. Käsikirjan esimerkit, ohjeet ja suositukset ovat pääasiassa Helsingin kaupungin palvelu- ja virkistyskeskuksista. Käsikirjan ideoista ja toimintamuodoista voivat saada malleja toimintaansa kaikki vapaaehtoistoiminnan piirissä toimivat tahot valtakunnallisesti. Käsikirjan tavoitteena on tukea Helsingin kaupungin palvelukeskustoiminnan kehittämisohjelman vuosille asettamia painopisteitä. Näitä ovat mm. eri kieliryhmien sekä maahanmuuttajien huomioon ottaminen. nostaa vapaaehtois- ja järjestötoiminnan osuutta palvelukeskusten toiminnan tuottamisessa. tukea henkilökunnan osaamista antamalla valmiuksia asiakas- ja vapaaehtoistyöhön, yhteistyöverkostojen hallintaan ja vapaaehtoistoiminnan organisointiin.

6 Vapaaehtoistoiminnan määrittelyä Helsingin kaupungin sosiaalivirasto määrittelee vapaaehtoistoiminnan ennaltaehkäiseväksi ja kaupungin palveluja täydentäväksi toiminnaksi, joka lisää yhteisöllisyyttä ja ehkäisee syrjäytymistä. Sillä autetaan tuen tarpeessa olevia henkilöitä tai ryhmiä. Työ tarjoaa myös tekijöille mahdollisuuden osallistua, vaikuttaa ja auttaa. (Halttunen-Sommardahl & Linna, 2007, 3) Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton määritelmän mukaan vapaaehtoistoiminta on yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen hyväksi tehtyä toimintaa, josta ei saa rahallista korvausta, joka tehdään ilman pakkoa ja jota ei pidetä velvollisuutena perhettä tai sukua kohtaan. (Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, 2005) Sosiaaliviraston vapaaehtoistyön koordinaattorit edistävät vapaaehtoistoimintaa ja sen käynnistymistä kouluttamalla, ohjaamalla ja tiedottamalla sekä luomalla uusia toimintamalleja ja verkostoitumalla.

7 12 10 Määrittelyä Määrittelyä Vapaaehtoistoiminnan alkutaival Helsingin kaupungin huoltovirastossa, (vuodesta 1985 Sosiaalivirasto), alkoi vapaaehtoistoiminta erilaisina kokeiluina. Ensimmäinen alueellinen kokeilu käynnistyi vuonna 1977 huoltolautakunnan aloitteesta. Huoltoviraston kodinhoitotoimisto laati ensimmäisen suunnitelman naapuriapukokeilusta Helsingin Kannelmäessä. Kokeilua ei virallistettu, koska ei ollut resursseja organisoituun vapaaehtoisten etsintään. Seurakunta ja järjestöt järjestivät kokeilun aikana vanhuksille ystävä- ja lähimmäispalveluksi nimitettyä henkistä tukea ja apua kotona selviytymisessä. Yhteistyössä koordinoitiin alueen tarpeet. Lyhyeksi jääneen kokeilun tuloksena oli, että vapaaehtoisvälitys edellyttää siihen koulutettua henkilökuntaa sekä aikaa tehtävän hoitamiseen. Kokeilusta tehtiin väliraportti loppuvuonna Sen ehdotuksena oli, että vapaaehtoisen toiminnan ja vapaaehtoisten palvelujen käytön suunnittelun tulisi jatkua välittömästi vapaaehtoistyön alueellisen kokeilun päätyttyä ja toimintaa tulisi laajentaa koko kaupungin alueelle resurssien mukaisesti. Sosiaalihuolto-osastotyöryhmä totesi kokouksessaan , että tulisi asettaa työryhmä, joka huoltoviraston tähänastisten vapaaehtoistyön kokeilun ja kokemusten sekä jo tehtyjen suunnitelmien pohjalta tekisi toimintasuunnitelman siitä, miten vapaaehtoistyötä uudessa sosiaaliviraston organisaatiossa lukien ryhdytään järjestämään. Työryhmän ehdotukseen vapaaehtoistyöstä lukien sisältyi mm: yhteistyö viranomaisten ja vapaaehtoisjärjestöjen kanssa kaupunkilaisten jatkuva informointi vapaaehtoistyöstä innostaminen vapaaehtoisvalmiuksien hankkimiseen ja parantamiseen työryhmä katsoi, että sosiaalitoimen tehtävänä on ensisijaisesti vapaaehtoispalveluiden koordinointi, palvelukokonaisuuksien luominen sekä palvelujen saavutettavuuden lisääminen ja kehittäminen yhteistyössä vapaaehtoisten kanssa. Vapaaehtoistoiminnan rakenteet Helsingin kaupungissa toimii vapaaehtoistyön neuvottelukunta, joka on perustettu vuonna Neuvottelukuntaan, jonka toimikausi on kaksi vuotta, valitaan 16 jäsentä. Valitut henkilöt edustavat kaupungin luottamushenkilöitä sekä kaupungin virastoja että vapaaehtoisjärjestöjen edustajia. Neuvottelukunnan tehtävänä on edistää Helsingin kaupungin ja vapaaehtoisyhteisöjen välistä yhteistoimintaa sekä tukea kansalaisaktiivisuutta ja kasvattaa näin kansalaisten sosiaalista pääomaa. Se mm. tiedottaa vapaaehtoistyöstä ja kouluttaa vapaaehtoisia. Neuvottelukunta tekee kaupunginhallitukselle aloitteita ja esityksiä sekä antaa lausuntoja vapaaehtoistyötä koskevissa asioissa. Se luo yhteyksiä helsinkiläisiin järjestöihin, ja sen tärkeitä sidosryhmiä ovat kaupungin eri hallintokunnat ja luottamusmiehet. Vapaaehtoistyö alkoi Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa erilaisten kokeilujen ja neuvottelukuntien ansiosta. Sosiaalivirastossa on neljä vapaaehtoistyön koordinaattoria. Koordinaattorin resurssit on suunnattu koko kaupungin alueelle, ja heistä kaksi on nimetty vanhuspalvelujen vastuualueelle. Sosiaaliviraston vapaaehtoistyön koordinaattorit edistävät vapaaehtoistoimintaa ja sen käynnistymistä kouluttamalla, ohjaamalla ja tiedottamalla sekä luomalla uusia toimintamalleja ja verkostoitumalla. (Halttunen-Sommardahl Linna 2007.) Vapaaehtoistoiminnan kehittämistä sosiaalivirastossa tuetaan vapaaehtoistoiminnan laajennetussa tiimissä, johon kuuluvat koordinaattori ja heidän esimiehensä eri vastuualueilta, vanhusten palvelujen yksiköiden yhteyshenkilöitä; palvelutalon- ja keskuksen johtaja, vanhusten keskuksen vapaaehtoistyön koordinaattori sekä tiimin vetäjänä edustaja sosiaaliviraston kehittämispalvelusta. Vapaaehtoistyön koordinaattorit tekevät yhteistyötä alueellisesti palvelukeskuksien henkilökunnan ja vapaaehtoisten kanssa. Tällä hetkellä useissa palvelukeskuksissa, palveluasumisen yksiköissä sekä vanhusten keskuksissa on vapaaehtoistoimintaa. Sosiaaliviraston syksyllä 2008 tekemän selvityksen mukaan noin 400 vapaaehtoista toimii palvelukeskuksissa.

8 12 14 Määrittelyä 15 Vapaaehtoistoiminta Helsingin kaupungin palvelu- ja virkistyskeskuksissa Palvelukeskustoiminta on tarkoitettu helsinkiläisille eläkeläisille ja työttömille. Käsikirjan lopussa on kaikkien palvelu- ja virkistyskeskusten yhteystiedot. Toiminnan tarkoitus on tukea ja ylläpitää asiakkaiden itsenäistä toimintakykyä. Palvelukeskuksissa vapaaehtoinen tapaa aktiivisesti muita vapaaehtoisia ja samalla auttaa vertaisiaan palvelukeskuksessa kävijöitä.

9 16 Vapaaehtoistoiminta Palvelukeskuksissa on tarjolla: ateria- ja kahvilapalveluja ohjattua ja omatoimista liikuntaa kirjasto- ja atk-palveluja harrastus- ja virkistystoimintaa sosiokulttuurisia tapahtumia ohjelma- ja luentotilaisuuksia tukea, neuvontaa ja ohjausta vertaistukiryhmiä vapaaehtoistoimintaa Toimintaan ja tapahtumiin voivat osallistua kaikki, joilla on palvelukeskuskortti. Kortti on maksuton ja sen saa mistä tahansa Helsingin kaupungin palvelukeskuksesta. Toimintaa järjestävät sosiaaliviraston lisäksi vapaaehtoiset, yhdistykset, järjestöt, vertaistukiryhmät, työväenopisto, seurakunnat, liikuntavirasto ja kirjasto. Vapaaehtoistoiminnassa Kampin palvelukeskus on edelläkävijä. Kampin palvelukeskuksessa lähimmäistoiminta alkoi vuonna 1991, jolloin järjestettiin ensimmäinen vapaaehtoistyön kurssi. Vähitellen vapaaehtoistoiminta levisi myös muihin palvelukeskuksiin. Palvelukeskuksien vapaaehtoistoiminnassa korostuu myös vertaistoiminta. Palvelukeskuksissa vapaaehtoinen tapaa aktiivisesti muita vapaaehtoisia ja samalla auttaa vertaisiaan palvelukeskuksessa kävijöitä. Palvelukeskuksen vapaaehtoistoiminnan näkökulmana on se, että tarjotaan asiakkaille mielekästä tekemistä. Tavoitteena ei ole vain se, että saadaan vapaaehtoisia avustamaan asiakkaita vaan saamaan sisältöä elämään ja tukea elämänhallintaan. Vuoden 2003 lopulla sosiaalivirasto teetti selvityksen palvelu- ja virkistyskeskustoiminnan tuottamistavoista. Vaihtoehtoisiksi toteuttamistavoiksi kaavailtiin järjestöjen tai yksityisten palvelutuottajien malleja. Sosiaalilautakunta päätti vuonna 2004, että palvelukeskustoimintaa jatketaan ja kehitetään edelleen kunnallisena palveluna, ja että yhteistoimintaa palvelukeskusten käyttäjien, järjestöjen ja vapaaehtoistoimijoiden kanssa edelleen kehitetään ja vahvistetaan.

10 16 18 Vapaaehtoistoiminta 19 Palvelukeskusten vapaaehtoistoiminnan päätöksenteon ja toiminnan hallinnollinen rakenne poikkeaa jossain määrin yhdistystoiminnasta. Palvelukeskuksissa toimii asiakkaista koostuva, palvelukeskuksessa järjestettävillä vaaleilla valittava käyttäjäneuvosto, joka osallistuu toiminnan suunnitteluun yhdessä henkilökunnan kanssa. Koska palvelukeskusten vapaaehtoistoimintaan saattaa kuulua varojen keräämistä, esimerkiksi myyjäiset, arpajaiset ja vaatesäilytyksestä huolehtiminen, on vapaaehtoistoiminnan organisoinnin tueksi laadittu Helsingin kaupungin palvelukeskusten vapaaehtoistoiminnan talous- ja toimintaohje (Liite 1). Kerätyillä varoilla tuetaan asiakkaiden virkistystoimintaa esim. järjestämällä retkiä ja sosiokulttuurisia tapahtumia. Vapaaehtoistoiminta palvelukeskuksissa ei ole juridisesta näkökulmasta yhdistystoimintaa, jota säätelee yhdistyslaki. Rajanveto on tärkeä ymmärtää päätöksenteon ja vastuusuhteiden osalta vapaaehtoistoimintaa käynnistäessä. Palvelukeskuksen vapaaehtoistoimijoiksi kuuluvat henkilöt, jotka ovat kirjautuneet osallistumaan vapaaehtoistoimintaan palvelukeskuksen asiakkaiden hyväksi. Nämä vapaaehtoiset toteuttavat palvelukeskuksen asiakkaille mm. retkiä ja avustavat ryhmien ohjaamisessa. Joissakin palvelukeskuksissa kokoontuu paljon erilaisia yhdistyksiä, joilla on myös omaa vapaaehtoistoimintaa. Heidän toimintansa on pääasiassa yhdistyksen sisällä tapahtuvaa vapaaehtoistoimintaa. Heitä ei lueta kuuluvaksi palvelukeskusten vapaaehtoisiksi, elleivät he ole kirjautuneet palvelukeskuksen vapaaehtoisiksi. Tämä on tärkeää erottaa vakuutuksen ja tilastoinnin kannalta. Kaupunki tarjoaa vapaaehtoiseksi kirjautuneille ja siinä toiminnassa mukana oleville vakuutuksen (ks. Vapaaehtoisten velvollisuudet ja oikeudet).

11 Vapaaehtoistoiminnan perusedellytykset Toimiakseen hyvin vapaaehtoistoiminta tarvitsee selkeät rakenteet ja riittävät toimintaedellytykset. Pienissä yksiköissä tai sellaisissa toimipisteissä, joissa aloitetaan toimintaa, ei välttämättä tarvitse olla heti kaikkia resursseja käytössä. Vapaaehtoistoiminta voidaan käynnistää vähitellen ja kasvattaa sitä voimavarojen lisääntyessä. (Hakkarainen & Syrjänen, 2003) Palvelukeskukset toimintaympäristönä tarjoavat vapaaehtoistoiminnalle hyvät toimintaedellytykset sekä pyrkivät jatkuvasti kehittämään toimintaa.

12 20 22 Perusedellytykset Perusedellytykset Palvelukeskuksissa on erilaisia malleja ja resursseja toiminnan kehittämiseen ja siihen on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Palvelukeskuksissa on nimetty henkilö, joka vastaa vapaaehtoistoiminnasta, ja muutamissa keskuksissa toimii kokopäiväinen vapaaehtoistoiminnan ohjaaja. Kaupunki on hankkinut vapaaehtoisille ryhmätapaturmavakuutuksen. Monissa palvelukeskuksissa on myös vapaaehtoisille oma tila, ja lisäksi he voivat kokoontua maksutta palvelukeskuksen tiloissa. Vapaaehtoisille järjestetään erilaisia koulutuksia sekä virkistystilaisuuksia palvelukeskuksessa toimivien vapaaehtoisten toiveiden ja tarpeiden mukaisesti. Henkilökunta tukee ja ohjaa vapaaehtoistoimintaa sekä järjestää uusien vapaaehtoisten rekrytointitilaisuuksia. Palvelukeskukset toimintaympäristönä tarjoavat vapaaehtoistoiminnalle hyvät toimintaedellytykset sekä pyrkivät jatkuvasti kehittämään toimintaa. Kuva 1 Vapaaehtoistoiminnan perusedellytykset Riittävä rahoitus Vapaaehtoistyön ohjaaja Vapaaehtoisvälitys Kulukorvaukset Vakuutukset Tilat Yhtenäinen peruskoulutus Eriytyneet koulutukset eri tehtäviin Jatkokoulutus Toiminnan arvostus ja näkyvyys Tiedotus Vapaaehtoistoiminnan pelisääntöjä Vapaaehtoiset toimivat ilman palkkaa ja muodostavat tärkeän voimavaran palvelukeskuksen toiminnassa. Vapaaehtoiset toimivat henkilökunnan ohjauksessa ja ovat toiminnassa mukana tavallisen ihmisen tiedoin ja taidoin. He eivät tee ammattihenkilöstön työtehtäviä vaan täydentävät niitä. Vapaaehtoiset toimivat henkilökunnan rinnalla ja apuna, joten heitä on kohdeltava hyvin ja tasavertaisesti. Vapaaehtoisille voidaan soveltaa samantyyppisiä pelisääntöjä kuin henkilökunnallekin, esimerkiksi: oman ja toisen työn arvostaminen tasa-arvoisuuden kunnioittaminen erilaisuuden mieltäminen vahvuudeksi salassapito (asiakkaiden asioista ei puhuta ulkopuolisille) hyvän käytöksen ABC hyvä mieli palautteen antamisen tärkeyden ymmärtäminen (missä ja miten) luottamuksellinen kokousilmapiiri (kaikilla tulee olla mahdollisuus ja oikeus esittää mielipiteensä, puhujaa ei keskeytetä) sitoutuminen (vapaaehtoinen ilmoittaa esteestä saapua hoitamaan tehtäväänsä vapaaehtoistiimin vetäjälle tai vapaaehtoistoiminnan ohjaajalle tai hankkii sijaisen) vapaaehtoistoiminnan periaatteiden tunteminen päihteettömyys Ohjaajat ja neuvojat Lähde: Hakkarainen & Syrjänen, 2003 Säännöllinen työnohjaus Kriisiapu tarvittaessa Virkistystilaisuudet Vapaaehtoiskeskukset

13 24 Perusedellytykset Vapaaehtoistoiminnan ohjaajan rooli Vapaaehtoiset kääntyvät usein henkilökunnan puoleen. On tärkeää, että yksikön sisällä on, koordinaattori, joka pystyy koordinoimaan vapaaehtoisten asioita sekä pitämään langat käsissä. Tällainen henkilö voi olla vapaaehtoistoiminnan ohjaaja, joka toimii linkkinä yksikön henkilökunnan ja vapaaehtoistoimijoiden välillä. Henkilökunnalle voi tulla eteen tilanteita, joissa tieto vapaaehtoisen roolista ja tehtävistä on epäselvä. Näissä tilanteissa vapaaehtoistoiminnan ohjaajalla onkin työsarkaa. Hyvänä esimerkkinä on Kustaankartanon vanhustenkeskus, jossa on tehty asukkaiden, henkilökunnan, omaisten ja vapaaehtoisten avuksi opas, jossa on kerrottu yhteistyöstä ja pelisäännöistä sekä miten käytännön tilanteissa on hyvä toimia. On tärkeää, että toimintayksikön henkilökunta tietää mitä vapaaehtoistoiminta tarkoittaa, mitä vapaaehtoiset tekevät, millä tavalla heidät on otettava vastaan ja millaiset pelisäännöt toimivat henkilökunnan ja vapaaehtoisten keskinäisessä kanssakäymisessä ja työnjaossa. Vapaaehtoistoiminnan peruskurssin sisältö toimii hyvänä työvälineenä myös henkilökunnan kouluttamisessa vapaaehtoistoiminnan periaatteisiin. Uusien henkilökunnan jäsenien perehdyttämisessä vapaaehtoistoiminnan tulee olla yhtenä perehdyttämisen elementtinä. Vapaaehtoisten ja henkilökunnan yhteistyö on sujuvaa, kun muistetaan hyvät käytöstavat ja ystävällinen kohtaaminen. Yhteistyö on voimaa! Tärkeänä siltana vapaaehtoistoiminnan kehittämisessä ovat eri yksiköissä toimivien vapaaehtoistoiminnan ohjaajien yhteiset tapaamiset. Ohjaajien tapaamisessa voidaan jakaa kokemuksia, suunnitella yhteisiä koulutuksia ja käytäntöjä sekä, esimerkiksi samassa organisaatiossa toimivien tahojen välillä yhtenäistää toimintamalleja.

14 24 26 Perusedellytykset Perusedellytykset Vapaaehtoistoiminnan periaatteet Vapaaehtoistoimintaan on muotoutunut periaatteet, jotka antavat suuntaa vapaaehtoisten toimintaan ja ne on tärkeää määritellä omassa toimintayksikössä, jotta kaikille osapuolille on selkeää mistä vapaaehtoistoiminta koostuu. Alla on kuvattu yleiset periaatteet, jotka Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto on julkaissut vapaaehtoistoiminnan koulutusmateriaalissa vuonna Vapaaehtoisuus Jokainen tulee mukaan toimintaan vapaaehtoisesti, omasta halustaan. Olennaista vapaaehtoistoiminnassa on henkilön oma tahto ja halu tehdä ja olla mukana toiminnassa. Tasa-arvoisuus Vapaaehtoistoiminnassa kaikki osapuolet kohtaavat tasa-arvoisina, joskin erilaisina. Jokaista mukana olevaa arvostetaan ja heidät hyväksytään omana itsenään. Vastavuoroisuus Vapaaehtoistoiminta on ihmisten välistä vastavuoroista toimintaa. Jokainen toimintaan osallistuva tuo vuorovaikutukseen oman panoksensa. Toiminnan tavoitteena on tuottaa hyvää mieltä kaikille siihen osallistuville. Palkattomuus Vapaaehtoinen on toiminnassa mukana muun kuin rahallisen korvauksen takia, mutta hänelle voidaan korvata aiheutuneita kuluja. Vapaaehtoisen palkkio on toiminnasta saatu hyvä mieli. Ei-ammattimaisuus Toiminnassa riittävät tavallisen ihmisen tiedot ja taidot. Vapaaehtoinen ei koskaan korvaa vastaavan alan ammattityöntekijää. Vapaaehtoiselle annettu perehdytys-, ja vastaava koulutus ei tee vapaaehtoisesta ammattiauttajaa vaan antaa eväitä toimia menetyksellisesti maallikkoauttajan roolissa. Jokainen vapaaehtoinen tuo toimintaan omat taitonsa, elämänkokemuksensa ja persoonallisuutensa. Luotettavuus ja sitoutuminen toimintaan Vapaaehtoinen on luotettava. Vapaaehtoisen on arvioitava itse voimavaransa, jotta hän ei lupaa tehdä enemmän kuin ehtii ja jaksaa. Jokaisella on oikeus itse määritellä kuinka pitkäksi aikaa hän haluaa sitoutua. Luottamuksellisuus ja vaitiolovelvollisuus Vapaaehtoistoiminta on luottamuksellista toimintaa. Vapaaehtoinen on vaitiolovelvollinen eikä levittele saamiaan tietojaan asiankuulumattomalla tavalla. Ongelmatilanteissa vapaaehtoisella on oikeus ja velvollisuus keskustella tilanteesta ammattilaisten kanssa eikä hänen tarvitse itse kantaa vastuuta asian selvittämisestä. Suvaitsevaisuus Vapaaehtoinen kunnioittaa ja hyväksyy sen, että ihmisillä voi olla erilainen tausta ja erilaisia mielipiteitä. Vapaaehtoistoiminnassa suvaitaan kaikkia mukana olevia heidän kansallisuudestaan, ihonväristään, uskonnostaan tai muista tekijöistä riippumatta. Puolueettomuus Vapaaehtoistoiminnassa toimitaan tasapuolisesti kaikkien edun mukaisesti. Vapaaehtoinen ei asetu kenenkään puolelle vaan pyrkii toimimaan yhteistyössä eri osapuolten kanssa. Autettavan ehdoilla toimiminen Jokainen vastaa itse elämästään, tekemisistään, menemisistään ja tulemisistaan. Vapaaehtoinen ei voi tehdä päätöksiä toisen puolesta vaan hän toimii rinnalla kulkijana, kuuntelijana ja tukena. Yhteistyö Vapaaehtoinen toimii tuettavien, ammattityöntekijöiden, omaisten ja ystävien tukena ja kumppanina. Vapaaehtoinen ohjaa tarvittaessa ammattiavun luo ja helpottaa ammattityöntekijöiden työtaakkaa tarjoamalla luotettavaa apua ja tukea tavallisissa arkielämän tilanteissa.

15 26 28 Perusedellytykset Perusedellytykset Yhteisöllisyys Vapaaehtoinen pääsee toiminnan kautta osaksi jotain ryhmää ja ihmisten muodostamaa yhteisöä. Vapaaehtoistoiminnan kautta syntyvä yhteisöllisyys on tärkeä osa niin sanotun sosiaalisen pääoman syntymistä ja ihmisten välisen luottamuksen rakentumista. Toiminnan ilo Vapaaehtoistoiminta tuottaa iloa ja hyvää mieltä mukana oleville. Vapaaehtoistoiminta ei koskaan saisi muodostua ikäväksi pakoksi vaan sen tulisi tuottaa iloa niin vapaaehtoisille itselleen kuin muillekin toimintaan osallistuville. Oikeus tukeen ja ohjaukseen Vapaaehtoistoiminta tuottaa iloa ja hyvää mieltä mukana oleville. Vapaaehtoistoiminnasta huolehtivan organisaation on huolehdittava tuesta ja ohjauksesta. Mahdollisuus ihmisenä kasvamiseen Vapaaehtoistoiminta tarjoaa mahdollisuuden henkiseen kasvuun. Vapaaehtoinen on usein jo toimintaan lähtiessään tilanteessa, jossa hän haluaa tai on joutunut pohtimaan omia arvojaan. Uudet tehtävät voivat olla jotakin mitä on kaivannut, mutta johon ei ole ollut mahdollisuutta. (Lähde: Vapaaehtoistoiminnan koulutuskansio, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry, 2005) Vapaaehtoisten velvollisuudet ja oikeudet Vapaaehtoisten velvollisuudet vaitioloon toiminnan aikana nähdyistä, koetuista ja kuulluista asioista ilmoittaa ajoissa, jos tulee este hoitaa sovittu tehtävä kunnioittaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta toimia vapaaehtoisena, ei työntekijänä Vapaaehtoisen oikeudet toimia vapaaehtoisena, ei työntekijänä kieltäytyä tarjotusta tehtävästä perehdytykseen, tukeen ja ohjaukseen kieltäytyä antamasta yhteystietojaan asiakkaalle tai henkilökunnalle lopettaa vapaaehtoistoiminta halutessaan > ilmoitus työntekijälle riittää oikeus ryhmätapaturmavakuutukseen Helsingin kaupungin yleinen ohjeistus vapaaehtoisten ryhmätapaturmavakuutukseen: Sosiaaliviraston vapaaehtoistoiminnassa mukana olevat henkilöt on vakuutettu ryhmätapaturmavakuutuksella. Vakuutuksen piiriin kuuluvat kaikki henkilöt, jotka toimivat kaupungin vapaaehtoistoimintaa järjestävän työntekijän ohjauksessa (ei henkilöt, jotka ovat vapaaehtoistyössä oman järjestönsä kautta). Henkilö on vakuutettu vapaaehtoistoiminnan ja siihen liittyvien meno- ja paluumatkojen aikana. Tapaturman sattuessa vakuutus korvaa hoidon ensisijaisesti julkisella sektorilla. Tapaturmasta tulee viipymättä ilmoittaa vapaaehtoistoimintaa ohjaavalle työntekijälle vahinkoilmoituksen tekemistä varten.

16 30 28 Perusedellytykset Perusedellytykset Vastuuhenkilö Nimi: Vastuuhenkilön allekirjoitus: Virasto: Puhelinnumero: Vapaaehtoistoiminnan henkilökorti, joka sisältää vakuutustiedot. pääteemaa: vapaaehtoistoiminta, monikulttuurinen ryhmätoiminta ja vanhustyö. Yhtenä iltapäivänä käsiteltiin yhtä teemaa ja kouluttajiksi kutsuttiin asiantuntijoita jokaisesta teemasta. (Liitteenä 2. esimerkki monikulttuurisesta vapaaehtoistoiminnasta Kontulan palvelukeskuksessa.) Koulutus on yleensäkin resursseja vaativaa, ja yhteistyö eri vapaaehtoisorganisaatioiden kanssa on suotavaa. Esimerkiksi HelsinkiMissio, Punainen Risti ja eläkeläisjärjestöt ovat kokeneita vapaaehtois- ja teemakoulutusten järjestäjiä. Vapaaehtoistyöntekijän nimi: Vapaaehtoisten perehdytyskeskustelu Vapaaehtoisten perehdyttäminen ja koulutus Uusien vapaaehtoisten sisäänajo kannattaa suunnitella ja toteuttaa huolella. Perehdyttämisellä varmistetaan se, että vapaaehtoisella on riittävät tiedot ja taidot tehtäviinsä liittyen ja että hän ymmärtää vapaaehtoistoiminnan perusperiaatteet ja on sitoutunut niihin. Tavallisen ihmisen tiedot ja taidot riittävät, mutta koulutus voi toimia rohkaisijana vapaaehtoistoiminnan aloittamiseen ja se on myös yksi keino saada uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan. Toimintayksiköt voivat järjestää koulutuksia ja infotilaisuuksia tarpeen mukaan. Uuden vapaaehtoisen perehdyttämisessä voidaan hyödyntää kummeja eli vapaaehtoistoiminnassa jo mukana olevia. Heidän kokemuksensa ja innostuksensa siirtäminen uusille tulokkaille on hyvä lisä perehdyttämiselle. Toisinaan koulutuksilla voi olla myös erityinen teema. Esimerkiksi Kontulan palvelukeskuksessa järjestettiin keväällä 2009 monikulttuuriseen vapaaehtoistyöhön suuntautunut koulutus. Taustalla oli palvelukeskuksen tarve löytää vapaaehtoisia alkamassa olevaan iäkkäiden maahanmuuttajien ryhmätoimintaan. Koulutuksella tavoitettiin sekä maahanmuuttajia että kantaväestöä ja se järjestettiin yhteistyössä Suomen Pakolaisapu ry:n kanssa. Koulutuksessa oli kolme Vapaaehtoisen haastattelun sijaan kannattaa puhua perehdytyskeskustelusta. Uuden vapaaehtoisen kanssa on tärkeää keskustella siitä miksi hän haluaa tulla mukaan vapaaehtoistoimintaan ja kartoittaa hänen toiveitaan sekä esitellä yksikön toimintaa ja mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistoiminnan ohjaajan tai muun vapaaehtoistoiminnasta vastaavan työntekijän on luontevaa käydä keskustelua vapaaehtoisen kanssa. Keskustelun aikana työntekijä tekee myös havaintoja soveltuuko vapaaehtoinen toivomaansa tehtävään, esimerkiksi jos vapaaehtoisella on fyysisiä rajoitteita tai mielenterveysongelmia, voi työntekijä joutua pohtimaan uudelleen vapaaehtoisen tehtävän kuvaa. Perehdytyskeskustelun aikana voidaan käydä läpi vapaaehtoisen työhistoriaa, taustatietoja sekä elämäntilannetta. Keskustelun lomassa kartoitetaan vapaaehtoisen osaamista, kielitaitoja ja harrastuksia. Keskustellaan myös onko hänellä aiempaa kokemusta, sekä miksi hän haluaa tulla juuri kyseiseen toimipaikkaan. Tietysti käydään läpi mitä vapaaehtoinen on halukas tekemään ja kuinka usein suurin piirtein valmis olemaan toiminnassa mukana. Keskustelun tukena voidaan käyttää lomaketta, jossa on erilaisia kysymyksiä keskustelun eteenpäin viemiseksi sekä perustietojen keräämiseksi. (Malliesimerkki Kampin palvelukeskuksen lomakkeesta, liite 3.)

17 30 32 Perusedellytykset 33 Vapaaehtoisten huomioiminen ja tukeminen Vapaaehtoisten huomioiminen ja tukeminen on keskeistä vapaaehtoisten sitoutumisen ja jaksamisen kannalta. Vapaaehtoisen huomioimisella osoitetaan, että hänen toimintansa on tärkeää ja että hänestä ja hänen toiminnastaan ollaan kiinnostuneita. Luontevimmin se tapahtuu yksikön arkisissa kohtaamisissa. Tervehtiminen, tehtävistä jutteleminen, avusta kiittäminen ja keskustelu siitä, miten vapaaehtoistoiminta on sujunut, ovat arkipäivän välittämistä ja huomioimista. Kun vapaaehtoisesta välitetään, hän kokee olevansa tärkeä ja arvostettu. Kokemus tarpeellisuudesta ja yhteisöön kuulumisesta synnyttää osallisuutta. Vapaaehtoistoiminnan ohjaajalta vapaaehtoiset voivat tarvittaessa saada työnohjauksellista tukea. Silloin tällöin on hyvä jutella rauhassa siitä, miten vapaaehtoinen kokee omat tehtävänsä. Ovatko ne hänelle mielekkäitä ja tunteeko hän kenties tarvitsevansa jossakin asiassa apua, tukea tai neuvoja? Kehityskeskustelun käyminen vapaaehtoisen ja vapaaehtoistoiminnanohjaajan välillä kerran vuodessa on hyvä käytäntö. Tämä on erityisen tarpeellista niille vapaaehtoisille, jotka toimivat henkisesti kuormittavissa tehtävissä esimerkiksi ystävinä tai ryhmien ohjaajina. Vapaaehtoiselle on tärkeää tarjota mahdollisuutta pitää taukoa vapaaehtoistoiminnasta. Jos elämäntilanteeseen tulee muutoksia tai vapaaehtoinen kokee muuten, ettei jaksa juuri sillä hetkellä olla toiminnassa mukana, tauko voi olla paikallaan. On myös tärkeää keskustella vapaaehtoisen kanssa mahdollisuudesta kokeilla jotain muuta toimintamuotoa, jos havaitsee, että vapaaehtoinen voisi tarvita vaihtelua tai tuntee uupumusta sen hetkiseen tehtäväänsä. Nämä kaikki edellä mainitut tavat, kehityskeskustelu, tauon pitäminen ja muu vapaaehtoistoimintamuoto, ovat tärkeitä vapaaehtoisen jaksamisen tukimuotoja.

18 Esimerkkejä vapaaehtoistoiminnan organisoimisesta erikokoisissa palvelukeskuksissa Esimerkkeinä vapaaehtoistoiminnan organisoimisesta erikokoisissa palvelukeskuksissa ovat suuresta palvelukeskuksesta Palvelukeskus Kinapori ja pienestä toimintayksiköstä Meilahden virkistyskeskus. Mitä vapaaehtoistyö olisi juuri meidän toimipaikassamme? Minkälaiselle toiminnalle olisi tarvetta ja mistä olisi kysyntää?

19 34 36 Esimerkkejä Esimerkkejä Kuva 2 Vapaaehtoistoiminnan rakenne Kinaporin palvelukeskuksessa Henkilökunnan johtoryhmä (viraston ja yksikön linjaukset) Suuri palvelukeskus Suuresta palvelukeskuksesta on esimerkkinä Palvelukeskus Kinapori, jossa on noin 120 vapaaehtoista ja jossa käy useita satoja asiakkaita päivässä. Vapaaehtois- ja käyttäjäneuvoston toiminta on organisoitu alla olevan kuvion mukaisella tavalla. Kahden suuren palvelukeskuksen, Kampin ja Kinaporin, toimintamallit ovat hyvin lähellä toisiaan. Kampin palvelukeskuksen tapa kuvata vapaaehtoistoimintaansa on liitteenä (Liite 4). Yhteistoimintaryhmä Käyttäjäneuvosto (talous- ja toimintaohje) Käyttäjäneuvoston työjaosto Tiiminvetäjien ryhmä Vapaaehtoistoiminnan kokoukset Tiimit Askartelu Tiedotus Matkailu Liikunta Naulakko Ystävä Kirjasto Kahvio Ruokasali Ohjelma Asiakkaat, käyttäjät Tiimit Vapaaehtoiset toimivat erilaisissa tiimeissä ja ovat mukana tiimin nimen mukaisessa toiminnassa. Tiimit kokoontuvat suunnittelemaan toimintaansa ja tiedottamaan jäsenilleen erilaisista asioista noin kerran kuukaudessa. Tiimit ovat kooltaan erikokoisia (noin 5 20 henkilöä). Tiiminvetäjien kokoukset Palvelukeskuksen vapaaehtoistoiminnan ohjaaja pitää tiiminvetäjille kokouksia parin kuukauden välein. Kokouksissa keskitytään luomaan tiiminvetäjien välille yhteisöllisyyttä ja kehittämään tiimien toimintaa sekä tukemaan tiiminvetäjien roolia ja jaksamista. Vapaaehtoisten kokoukset Tiimit tuovat erilaisia ideoita ja tiedottamisasioita vapaaehtoisten kokouksiin/ tapaamisiin, joihin voivat osallistua kaikki palvelukeskuksessa toimivat vapaaehtoiset. Tapaamisissa on myös henkilökunnan edustajia mm. palvelukeskuksen johtaja, toiminnanjohtaja sekä vapaaehtoistoiminnan ohjaaja. Ideaseminaarit Henkilökunta järjestää vapaaehtoisille kaksi kertaa vuodessa palvelukeskuksen ulkopuolelle ideaseminaarin, jossa tarkoituksena on virkistäytyä ja keskittyä joidenkin aihealueiden kehittämiseen. Ideaseminaarien aiheina ovat olleet mm. vapaaehtoisten pelisäännöt, tiimien kehittämispalautteet ja asiakaskyselyjen läpikäynti.

20 36 38 Esimerkkejä 39 Työjaosto Käyttäjäneuvoston työjaostoon kuuluu käyttäjäneuvoston jäsenistä viisi henkilöä. Se valmistelee käyttäjäneuvostolle päätettäviksi meneviä esityksiä. Käyttäjäneuvoston kokouksia pidetään Kinaporin palvelukeskuksessa kerran kuukaudessa, koska päätettäviä asioita on runsaasti. Sen tehtäviin kuuluu mm. tuoda ehdotuksia palvelukeskustoiminnan kehittämiseksi henkilökunnan johtoryhmälle eli Studiolle. Käyttäjäneuvoston kokouksiin voi osallistua valittujen jäsenien lisäksi vapaaehtoistiimien vetäjät, mutta heillä ei ole päätösvaltaa. (Ks. lisätiedot käyttäjäneuvoston toiminnasta liitteessä 1.) Studio (henkilökunnan johtoryhmä) ja tiimit vievät viraston ja palvelukeskuksen linjauksia palvelukeskuksen käyttäjäneuvostolle tiedoksi ja vastaavasti vie käyttäjäneuvoston esittämiä ehdotuksia toiminnan kehittämiseksi henkilökunnalle ja viraston johtoryhmälle. Toiminnan edistämiseksi ja palvelukeskusten toiminnan yhdenmukaistamiseksi toimii lisäksi palvelukeskusten pääasiassa käyttäjäneuvostojen jäsenistä nimetty (kaksi edustajaa/palvelukeskus) yhteistoimintaryhmä. Pieni virkistyskeskus Pienestä toimintayksiköstä, esimerkkinä on Meilahden virkistyskeskus, jossa vapaaehtoistoimintaa organisoidaan seuraavalla tavalla: Suunniteltaessa vapaaehtoistoiminnan käynnistämistä, tulee huomioida monenlaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat toiminannan aloituksen onnistumiseen sekä mistä lähtökohdista toimintaa lähdetään toteuttamaan. Mitä vapaaehtoistyö olisi juuri meidän toimipaikassamme? Minkälaiselle toiminnalle olisi tarvetta ja mistä olisi kysyntää?