HILTUSENPUISTON ASEMAKAAVAN SELVITYKSET

Transkriptio

1 HILTUSENPUISTON ASEMAKAAVAN SELVITYKSET Luonto- ja maisemaselvitys

2 ALKUSANAT Luonto- ja maisemaselvitys on laadittu Oulun Takalaanilassa sijaitsevan Hiltusenpuiston alueelle. Selvitysalue sijaitsee Raitotien, Ruskontien ja radan rajaamalla alueella. Selvitys on laadittu asemakaavatyön perusselvitykseksi. Asemakaavoituksen tavoitteena on laajentaa Hajottamontien työpaikka-aluetta koilliseen. Selvitystyön tavoitteena on, että maankäytön suunnittelussa voidaan huomioida luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen säilyminen sekä kasvillisuudeltaan ja eläimistöltään arvokkaat alueet. Lisäksi annetaan jatkosuunnitteluohjeita, joilla kaavoitustyössä voidaan huomioida topografialtaan tai maisemaltaan edustavimmat alueet. Luonto- ja maisemaselvitys sisältää kasvillisuusinventoinnin sekä maisematarkastelun. Linnusto on havainnoitu suurpiirteisesti kasvillisuusinventoinnin yhteydessä. Kasvillisuusinventoinnissa kartoitettiin maastossa alueen kasvilajisto sekä mahdolliset suojeltavat kasvilajit ja -alueet. Maisematarkastelussa käytiin läpi alueen maisemarakenne, maisemakuva, maisemallisesti merkittävät kasvillisuusalueet, näkymät sekä viherverkostot. Selvitystyö on tehty kesä-syyskuussa Luonto- ja maisemaselvityksen laatimisesta on vastannut Plaana Oy. Luontoselvityksen on tehnyt FM Lassi Kalleinen Natans Oy:stä. Plaana Oy:ssä maisemaselvityksen on laatineet hortonomit (AMK) Kirsi Pääkkö ja Hanna Herukka, projektipäällikkönä työssä on toiminut DI Hilkka Piippo. Työn ohjausryhmään on kuulunut maisema-arkkitehti Mirjam Larinkari sekä liikenneinsinööri Erkki Martikainen Oulun kaupungin katu- ja viherpalveluista. Ohjausryhmään kuuluvat myös Yhdyskuntaja ympäristöpalvelujen kaavoituksen sekä Oulun seudun ympäristötoimen yhteyshenkilöt.

3 SISÄLTÖ 1 TAVOITTEET JA LÄHTÖKOHDAT LUONTOSELVITYS Luontotyypit Uhanalaiset lajit Vieraslajit Linnusto MAISEMASELVITYS Maisemarakenne Maiseman kehitys ja nykytila Maiseman vahvuudet ja heikkoudet Suojelu- ja arvokohteet Viherverkostot SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE LÄHTEET LIITTEET LIITE 1 Nykyinen maisema ja käyttö, arvoja ongelmakohteet LIITE 2 Luonnon ja maiseman suositukset maankäytölle Valokuvat ellei toisin mainita: Plaana Oy, Natans Oy

4 1 TAVOITTEET JA LÄHTÖKOHDAT Hiltusenpuiston luonto- ja maisemaselvitys on yksi asemakaavatyön perusselvityksistä. Työn tavoitteena on ollut kartoittaa selvitysalueen luonto- ja maisema-arvot sekä antaa suosituksia asemakaavan muutostyölle. Selvitysalue rajautuu pohjoisessa Raitotiehen ja Ruskontiehen, idässä käytöstä poistettuun rautatiehen ja etelässä teollisuusalueeseen. Selvitysalue on pääasiassa lehtipuuvaltaista kosteaa metsää, jota on ojitettu. Raitotien ja Ruskontien vierustat ovat nurmipintaisia katuviheralueita, joissa on puuistutuksia kiertoliittymän kainalossa. Selvitysalue on pääosin asemakaavassa lähivirkistysaluetta VL. Selvitysalueen koko on yhteensä noin 7,7 ha. Selvitysalueen rajaus on esitetty kartalla 1. Luonto- ja maisemaselvitys pohjautuu alueelle tehtyihin maastokäynteihin. Maastotiedon lisäksi maisemaselvityksessä on otettu huomioon Uuden Oulun yleiskaava, Oulun viheralueverkosto ja luonnon monimuotoisuus, VILMO-suunnitelma sekä alueen asemakaava. Kartta 1. Luonto- ja maisemaselvitysalueen rajaus (punaisella viivalla) opaskartalla. Lähde: Karttatie, Oulun seudun karttapalvelu. 4

5 2 LUONTOSELVITYS Luontoselvityksen maastokäynnit on tehty ja Selvitysalue on lehtipuuvaltaista kosteaa ojitettua metsää. Alue on osa Pyykösjärven itäpuolisia luhtamaisia ja kosteita lehtimetsiä. Selvitysalueella ei havaittu korpia. Alueen puusto koostuu pääasiassa hieskoivusta (Betula pubescens) ja kiiltopajusta (Salix phyliicfolia). Joukossa on myös kuusia (Picea abies), mäntyjä (Pinus sylvestris), tuomia (Prunus padus), harmaaleppiä (Alnus incana) ja tuhkapajuja (Salix cinerea). Sähkölinjan kohdalla puusto on matalampaa pajukkoa ja suurruohostoa. Kuva 1. Kosteaa lehtipuuvaltaista ja ruohovaltaista metsää. Tyypillistä luhtakasvustoa ovat pullo- ja vesisara (Carex rostrata ja C. aquatilis), kurjenjalka (Comarum palustre) ja kastikat (Calamagrostis sp.). Suurruohosto koostuu lisäksi myös mesiangervoista (Filipendula ulmaria). Ojien lajistoon kuuluu lisäksi rentukka (Calha palustris), vesikuusi (Hippuris vulgaris), osmankäämi (Typha latifolia) sekä limaskat (Lemna sp.). 5

6 Kuva 2. Märimpien paikkojen kasvillisuutta: osmankäämi ja vesitähdet (Callitriche sp.). 2.1 LUONTOTYYPIT Alue on luontotyypeiltään melko yhtenäinen kosteiden lehtimetsien, kosteiden suurruohoniittyjen ja pensaikkojen mosaiikki. Alueella ei havaittu uhanalaisia luontotyyppejä eikä metsälain tarkoittamia arvokkaita elinympäristöjä. Alueella ei ole myöskään vesilailla suojeltuja kohteita. 2.2 UHANALAISET LAJIT Alueelta tehtiin laji.fi -tietokantaan havaintohaku neliökilometrin tarkkuudella. Haku sisälsi kasvien lisäksi havaintoja hyönteisistä ja linnuista. Haku ei kuitenkaan tarjonnut tietoja mahdollisista uhanalaisista lajeista. Maastokäynneillä tehtiin kuitenkin havaintoja yhdestä alueellisesti uhanalaisesta linnusta ja yhdestä erittäin uhanalaisesta kasvista. Äärimmäisen uhanalainen kasvi Luonnonsuojeluasetus: erityisesti suojeltava, rauhoitettu Luontodirektiivi: liitteiden II ja IV laji Uhanalaisuusluokka vuonna 2010: CR, äärimmäisen uhanalainen; Suomen vastuulaji Uhanalaisen kasvin taimia havaittiin käytöstä poistetun radan varrelta, hieman selvitysalueen ulkopuolelta. 6

7 Huopaohdake x suo-ohdake (Cirsium helenioides x palustre) Huopaohdakkeen ja suo-ohdakkeen risteymä havaittiin Ruskonniityn kiertoliittymässä. Kiertoliittymän ympäristössä kasvaa sekä suo- että huopaohdaketta (Cirsium palustre, C. helenioides). Oulusta vastaavaa risteymää ei ole ennen havaittu. Yleensä vastaavat risteymähavainnot ovat yksittäisiä kasveja, mutta tällä havaintopaikalla niitä näyttäisi olevan kasvusto. Kuva 3. Huopa- ja suo-ohdakkeen risteymä. 2.3 VIERASLAJIT Selvitysalueella ei havaittu haitallisia vieraslajeja. 2.4 LINNUSTO Alueella havaittiin talitiainen, peippo, pajulintu, varis, räkättirastas, kivitasku, punakylkirastas ja sinitiainen. Kivitasku (Oenanthe oenanthe) havaittiin rata-alueella ja se on valtakunnallisesti silmälläpidettäväksi luokiteltu laji (NT), luonnonsuojelulain ja asetuksen nojalla uhanalaiseksi määritelty laji sekä alueellisesti uhanalainen laji 3b-vyöhykkeellä. Kivitasku on avomaiden lintu, joka on sopeutunut kuiviin avoympäristöihin. Luonnontieteellisen keskusmuseon linja- ja pistelaskentaaineistojen mukaan kivitaskun kanta on taantunut noin puoleen aiemmasta vuosien 1975 ja 2010 välisenä aikana. 7

8 3 MAISEMASELVITYS 3.1 MAISEMARAKENNE Selvitysalue sijoittuu maisemarakenteessa laakson ja selänteen välialueelle. Alue on topografialtaan tasaista, korkeus pysyttelee pääosin m mpy välillä. Alueen kaakkoiskulmassa on pienimuotoinen maastonkohouma m mpy, joka erottuu maastossa havupuuvaltaisena alueena. Aluetta rajaavat tiet ja rautatie nousevat puistoaluetta 0,3-1,2 metriä ylemmäksi. 3.2 MAISEMAN KEHITYS JA NYKYTILA Selvitysalueen maisema on kehittynyt lähinnä ihmisen toiminnan kautta. Ihmisen toiminta näkyy selvimmin alueen pohjoisosassa entisenä ojitettuna peltona. Lisäksi alueelle on rakennettu viemärija sähköverkko. Viemäriverkon rakentamistöissä on todennäköisesti noussut esiin isot kivet, joita esiintyy viemärilinjalla. Selvitysalueen kaakkoispuolella oleva junaraide on näkyvissä vuoden 1980 ilmakuvassa. Tuolloin Ruskontietä ei ollut vielä rakennettu. Vuoden 1980 ilmakuvassa alueella on ollut pelto sekä metsää. Kuva 4. Vuoden 1980 ilmakuva. Alue on rajattu punaisella. Lähde: Karttatie, Oulun seudun karttapalvelu. Vuoden 1990 ilmakuvassa alue muistuttaa enemmän nykypäivän kuvaa alueesta. Peltoalueet ovat alkaneet metsittymään, mutta alueen pohjoisosa on vielä puoliavointa peltomaista aluetta

9 vuoden ilmakuvassa alue on umpeenkasvanut. Vanha peltoalue on harvapuustoisempaa kuin muu alue. Kuva 5. Vuoden 1990 ilmakuva. Alue on rajattu punaisella. Lähde: Karttatie, Oulun seudun karttapalvelu. Kuva 6. Vuoden 2012 ilmakuva. Alue on rajattu punaisella. Lähde: Karttatie, Oulun seudun karttapalvelu. 9

10 Selvitysalueen maiseman nykytila on esitetty karttaliitteessä 1. Selvitysalue on pääosin maisematilaltaan suljettua metsäistä aluetta (kuva 6). Metsät ovat pääasiassa hoitamatonta kosteaa lehtimetsää, korkeimmilla kohdilla on kuusikkoa. Alueen pohjoisosassa on umpeenkasvanut peltoalue. Raitotien ja Ruskontien reunassa on hoidettu viheralue. Teiden risteyskohdan kiertoliittymän kohdalla on havu- ja lehtipuuistutuksia. Rakennuksia selvitysalueelle ei sijoitu. Kuva 7. Kiertoliittymän vieressä oleva hoidettu viheralue. 3.3 MAISEMAN VAHVUUDET JA HEIKKOUDET Alueen maisema on monotonista hoitamatonta pusikkoista lehtimetsää. Maisemallisia arvoja alueella ei ole. Maiseman heikkouksina voidaan pitää hoitamattomuuden ja umpeenkasvun lisäksi käytöstä poistettua rataa sekä sähkölinjaa (kuvat 8-9). Kuvat 8 ja 9. Sähkölinjan aiheuttama aukko selvitysalueen maisemassa ja umpeenkasvava junarata selvitysalueen vieressä. 10

11 3.4 SUOJELU- JA ARVOKOHTEET Alueen kulttuuriarvot on tarkistettu Suomen ympäristökeskuksen Lapio-latauspalvelusta, jonka mukaan selvitysalueella ei ole kulttuurihistoriallisia suojelu- eikä arvokohteita. Tarkastelualueelta ei myöskään tunneta muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. 3.5 VIHERVERKOSTOT Selvitysalueen pohjoisosassa kulkee merkittävä viheryhteys, viherkehä. Viherkehä on Oulun kaupungin viherverkostoa, sisäkehää, joka kulkee Raitotien vartta kääntyen selvitysalueen pohjoisosan kautta kohti Pyykösjärveä. Viheryhteyden tueksi on Vilmossa esitetty suositus viheralueen leveydestä viheryhteyden kohdalle. (Oulun viheralueverkosto ja luonnon monimuotoisuus, VILMO). Tälle alueelle sijoittuu myös Ruskonoja, mikä toimii ekologisena yhteytenä. Viheralue toimii myös virkistysyhteytenä. Uuden Oulun yleiskaavassa 2030 selvitysalueen eteläosa in merkitty työpaikka-alueeksi ja pohjoisosa virkistysalueeksi (kartta 7). Selvitysalue on asemakaavassa lähivirkistysalueeksi (VL) (kartta 9). Kartta 7. Uuden Oulun yleiskaavassa selvitysalueen eteläosaan on osoitettu työpaikka-alueeksi (TP) ja pohjoisosaan virkistysalue (V). Selvitysalue on rajattu punaisella. Lähde: Uuden Oulun yleiskaava 2030, kaavakartta 2. 11

12 Kartta 8. Oulun viheralueverkosto ja luonnon monimuotoisuus VILMO. Selvitysalueen eteläpuolelle ulottuu uhanalaisvyöhyke (vaaleanpunainen alue). Vihreällä on merkitty virkistysalue. Lähde: VIL- MO-suunnitelma, Oulu Luonnon ja maiseman suositukset maankäytölle, kartta 2.5. Selvitysalue on rajattu punaisella. Kartta 9. Selvitysalueen asemakaava. Lähde: Karttatie, Oulun seudun karttapalvelu. 12

13 4 SUOSITUKSET MAANKÄYTÖLLE Luonnon ja maiseman suositukset maankäytölle on osoitettu karttaliitteessä 2. Asemakaavan muutosalueella ei ole sellaisia uhanalaisia lajeja tai luontotyyppejä, jotka rajoittaisivat rakentamista. Selvitysalueen poistetun radan varrella tavattiin valtakunnallisesti silmälläpidettävä kivitasku. Kiertoliittymän luota löydettiin harvinainen ohdakehybridikasvusto. Alueen pohjoisosassa kulkee viherkehä, joka suositellaan säilytettäväksi Vilmossa esitetyin aluevarauksin. Alueen jatkosuunnittelussa on hyvä huomioida alueella oleva kunnallistekniikka. Selvitysalue on erittäin kosteaa, ja ympäröivät kadut ja rata toimivat padottavina tekijöinä. Tämä on syytä ottaa alueen korkotasoa suunniteltaessa huomioon. Selvitysalueen ulkopuolella havaittiin äärimmäisen uhanalainen kasviesiintymä, joka sijoittuu Vilmossa uhanalaisvyöhykkeelle. VILMO:ssa määritelty yleiskaavatasoinen uhanalaisvyöhyke ulottuu osin myös selvitysalueelle, mutta Hiltusenpuiston varsinaiselta selvitysalueelta ei havaittu uhanalaista lajistoa. 13

14 LÄHTEET LAPIO -paikkatietoaineistot 2016, Hakupäivä Oulun asemakaava, opaskartta ja ilmakuvat: Karttatie, Oulun seudun karttapalvelu. Haku Oulun viheralueverkosto ja luonnon monimuotoisuus, VILMO-suunnitelma Oulu. Uuden Oulun yleiskaava, kaavakartta 2: Keskeinen kaupunkialue