VALTAKUNNALLINEN TYÖVÄENTALOMUSEO

Transkriptio

1 VALTAKUNNALLINEN TYÖVÄENTALOMUSEO Hj. Elomaankatu 2, Riihimäki Näyttelyssä kerrotaan tekstien ja kuvien avulla museon 50-vuotisesta taipaleesta, museon perustamisesta ja tärkeimmistä tapahtumista. Näyttelyssä on kuvia ja tekstejä viimevuosien kesänäyttelyistä. Näyttelyssä huomioidaan myös, että museon perustajajäsenet Suomen Sosialidemokraattinen Puolue SDP täyttää tänä vuonna 120 vuotta ja Työväen Sivistysliitto TSL 100 vuotta. 1

2 Valtakunnallinen Työväentalomuseo perustettiin vuonna 1969 tallentamaan ja esittelemään maamme työväenliikkeen aatteelliseen ja järjestölliseen toimintaperiaatteeseen liittyvää aineistoa. Museo muodostuu itse työväentalosta rakennuksena ja sinne kerätystä aineistosta, joka liittyy työväenliikkeen historiaan ja järjestötoimintaan eri rientoineen; kokouksiin, valistustilaisuuksiin, mielenosoituskulkueisiin, näyttämöharrastukseen ja muuhun harrastustoimintaan. 2

3 Museon perustamisesta Valtakunnallinen Työväentalomuseo perustettiin vuonna luvun loppupuolella virisi Etelä-Hämeessä ajatuksia työväenliikkeen toimintaa esittelevän museon perustamiseksi. Keväällä 1967 Riihimäen Työväenyhdistys ryhtyi asiassa aloitteelliseksi ja teki huhtikuussa pidetylle Etelä-Hämeen sos.dem. piirin piirikokoukselle aloitteen museon perustamiseksi. Kokouksessa aloite sai niin paljon kannatusta että asetettiin museotoimikunta valmistelemaan hanketta. Toimikunnan työ tuotti tulosta. Sosialidemokraattinen Puolue ja Työväen Sivistysliitto asettivat vuonna 1968 valtuuskunnan valmistelemaan museoasiaa. Valtuuskunnan puheenjohtajana oli Rafael Paasio ja sihteerinä Aimo Kairamo. Valtuuskuntaan kuului heidän lisäkseen Reino. H. Oittinen, Jorma Jalava, Eino Salovaara, Kalervo Peitsalo, Ilmari Lavonsalo, Untamo Utria, Sylvi Siltanen, Väinö Vilponniemi, Erkki Raatikainen, Sakari Kiuru ja Lyyli Aalto. Valtuuskunnan käytännön asioita hoiti työvaliokunta jonka puheenjohtajana oli Uuno Nurminen, sihteerinä Aimo Kairamo ja jäseninä mm. Olavi Hurri. Keväällä 1968 työvaliokunta etsi sopivaa vanhaa työväentaloa lähinnä Lounais-Hämeestä. Sopiva talo löytyi Tammelan pitäjän Teuron kylästä. Talon siirtäminen Riihimäelle museokäyttöön tuli mahdolliseksi kun Teuron työväenyhdistyksen toiminta oli sammunut väestön maalta muuton seurauksena. Museorakennuksen löytymisen jälkeen oli sijoituspaikka vielä avoin. Tarjolla oli useita paikkakuntia, siinä vaiheessa vielä Riihimäen lisäksi Hämeenlinna ja Forssa. Riihimäelle sijoittumisen ratkaisi Riihimäen kaupungin myötämielinen suhtautuminen mm. tontin muodossa. Museon sijoittumiseen Riihimäelle vaikutti myös paikkakunnan työväenyhdistysten jäsenten, mutta ennen yhdistyksen puheenjohtajan Sulo J. Ojasen aktiivinen toiminta museoasiassa. 3

4 Tehdyllä sopimuksella Riihimäen kaupunki antoi museota silloin hallinnoivalle Työväen Sivistysliitolle 5000 neliön suuruisen maa-alueen maininnalla että laadittavana olevassa asemakaavassa se merkitään Työväentalomuseon paikaksi. Talon siirtäminen ja pystyttäminen nykyiselle paikalleen tapahtui talkoilla kuten alkuperäinen rakentaminenkin. Teuron työväentalo avattiin museoksi Seuraavana kesänä tehtiin vielä pärekatto. Museorakennuksen peltiset ikkunaluukut eivät kuulu alkuperäiseen rakennukseen, ne jouduttiin tekemään ilkivallan ehkäisemiseksi. Valtakunnallinen Työväentalomuseo tuli aluksi Työväen Sivistysliiton alaisuuteen joka vastasi sen hoidosta vuoteen 1980 saakka. Käytännön hoitotyöstä vastasi hoitotoimikunta jonka puheenjohtajana oli Sulo J. Ojanen aina kuolemaansa 1977 saakka. Sihteerinä oli Aarne J. Nurmi, hän siirtyi puheenjohtajaksi Ojasen Jälkeen. Ensimmäinen museonhoitaja oli Else Lehmonen. Hänen jälkeensä museonhoitajina ovat olleet mm. Taimi Vehviläinen ja Kirsti Linnavirta, viime vuosina opiskelijat. Työväentalomuseon on näkyvällä paikalla Peltosaaren urheilupuiston kupeessa. Samanlaisella mäntyjä kasvavalla kumpareella kuin se oli aikoinaan Teurolla. 4

5 Museon esineet Museo sai heti perustamisensa jälkeen runsaasti lahjoituksia, pääasiassa Etelä-Hämeestä, niin yhdistyksiltä kuin myös yksityisiltä henkilöiltä. Lahjoituksia tulee edelleen, nyt vastaanotetaan vain työväentaloihin ja niiden toimintaan suoranaisesti liittyviä esineitä. Museossa on tällä hetkellä näytteillä noin 200 suomalaisen työväenliikkeen historiaan liittyvää esinettä. ja järjestötoimintaan eri rientoineen; kokouksiin, valistustilaisuuksiin, mielenosoituskulkueisiin, näyttämö- ja muuhun harrastustoimintaan. Yhteensä museolla on luetteloituja esineitä lähes kaksi tuhatta, joista suurin osa on varastoituna muualle näyttelytilojen puutteen ja museon puutteellisen paloturvallisuuden vuoksi. Varastoituna on edustava kokoelma vanhoja työväenyhdistysten ja muiden työväenjärjestöjen lippuja. Näiden joukossa on myös Riihimäen työväenyhdistyksen ensimmäinen lippu. Esineiden lisäksi on varastoituna toista tuhatta aatteellisen puolen tuotetta kuten pöytäkirjoja, kauppakirjoja, lupia, mainoksia, julisteita, valokuvia, näytelmäkappaleiden roolikirjoja, soittokuntien partituureja jne. Varastoituihin esineisiin kuuluu mm. historiallisesti arvokas Eetu Salinin 120 teosta käsittävä kirjasto josta nyt on osa esillä museolla ja vuoden 1905 suurlakon aikana annetun ns. punaisen julistuksen allekirjoittajiin kuuluneen Siiri Lambergin kirjasto. Kansalaissotaan liittyvä aineistoa on runsaasti, osa niistä on esillä museolla. Esillä on mm. Turun saaristomeren meriasemaa purettaessa vuonna 1981 välikatosta löytynyt lankku jossa oli teksti: Ruokamme on heikkoa, asuntomme kehnoja, vaatteet risaiset, "koirat on vihaiset, Mut uskomme se luja on ett' orjuus päättyy voittohon. Sen kirjoitti Hausjärveläinen Iivari Nikolai Linnala vuonna 1919 ollessaan punavankina. Monien esineiden taustalla on järkyttäviä tarinoita. Kokoelmissa on mm. valkoisten ampuman Frans Erland Viljasen taskusta uudelleenhautauksen yhteydessä löytynyt taskukello ns. veturikello. Viljanen oli murhattu yhdessä 11 toverinsa kanssa Kauttuan nummella olevaan hiekkakuoppaan. 5

6 Salin kalusto Sali on kalustettu vuosisadan alun työväentalojen malliin mutta se toimii myös samalla näyttelytilana. Peruskaluston lisäksi salissa on esillä työväenliikkeen historiasta ja eri harrastus- ja toimintamuodoista kertovaa esineistöä, jotka on koottu pienimuotoisiksi näyttelyiksi. Puhujapönttö on valmistettu vuonna 1898 ja on museon historiallisesti arvokkaimpia esineitä. Sitä on käytetty mm. Suomen Työväenpuolueen, sittemmin nimeltään Sosialidemokraattisen Puolueen, perustavassa kokouksessa Turussa heinäkuussa vuonna Siinä ovat puhuneet Eetu Salin, Robert af Ursin ja monet muut työväenliikkeen merkkihenkilöt. Peruskalustoon kuuluu mm. puiset penkit jotka on tehty vuonna Ne ovat peräisin Somerolta Pitkäjärven työväentalosta. Fresko, jossa on Karl Marxin kuva ja teksti "sosialismi voittoon" on entisen Sosialidemokraattien puoluesihteeri Aleksi Aaltosen vaimon, Ilona Aaltosen, maalaama. Hän myös korjasi freskon sen osittain tuhouduttua v tapahtumien yhteydessä. Karl Marxia esittävän taulun on museolle lahjoittanut Riihimäen Työväenyhdistys. Lapualaiskaudella, 1930-luvun alussa, kuva varastettiin Riihimäen työväentalosta ja lähetettiin Helsinkiin Sasu Punaselle, josta se myöhemmin palautettiin Riihimäelle. Saloissa olevista lipuista H.T.Y -lippu on Urjalan Honkolan Työväenyhdistys Voiman lippu. Yhdistys mainitaan kirjailija Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -kirjassa nimellä Pentinkulman Työväenyhdistys, joksi kyseistä yhdistystä oli kutsuttu. 6

7 Puffetti oli usein myös lukusali Puffetti on kalustettu entisajan työväentalojen malliin. Se toimi kokousten pitopaikkana ja juhlien ja tilaisuuksien yhteydessä myynti- ja tarjoilupaikkana. Usein se oli myös yhdistyksen "kirjasto" josta lainattiin kirjoja ja jossa käytiin lukemassa lehtiä. Lainakirjastoon hankittiin aluksi lähinnä yhteiskunnallista ja työväenliikettä koskevaa kirjallisuutta, mutta esim. Riihimäen Työväenyhdistyksen lainakirjastossa vuonna 1927 teoksista 189 kpl oli kaunokirjallisuutta ja 109 kpl tietopuolista kirjaa. Lukusaleihin tilattiin useita jopa kymmeniä sanoma- ja aikakauslehtiä, valtakunnallisia ja paikallisia, joita jäsenet pääsivät lukemaan. Keittiö ja puffetti talonmiehen asuntona Moneen työväentaloon rakennettiin huone ja keittiö talonmiestä ja hänen perhettään varten. Tässä Teuron Työväentalossa talonmiehen perhe on asunut keittiössä ja puffetin puolella. Keittiö on kalustettu 1920 luvun tyyliin. Kalustukseen kuulu mm. Teuron työväentalon alkuperäinen öljylamppu, lehtiteline, taulut ja seinäkello. Tyypillistä 1920-luvun kalustusta on myös Isännän ruskea kulmakaappi. Puffetissa olevan kirjahyllyn kirjat ovat pääosin Riihimäen Työväenyhdistyksen lainakirjastosta. Työväentalolla ollut kirjasto oli Riihimäen ensimmäisiä lainakirjastoja. 7

8 Työväentalojen rakentamisesta 1900-luvun alku oli maamme työväestön aatteellisen heräämisen aikaa. Suomen työväenpuolue perustettiin heinäkuussa vuonna 1899 Turussa pidetyssä kokouksessa. Vuonna 1903 pidetyssä Forssan kokouksessa nimi muuttui sosialidemokraattiseksi ja ohjelma selkeämmin sosialistiseksi. Vuosisadan alussa työväenyhdistyksiä perustettiin kaupunkien lisäksi lähes joka kylään. Suurlakon jälkeen suomalaisessa yhteiskunnassa aina syrjäkyliä myöten ilmennyt aktiivisuus purkautui mm. innokkaana kokoontumistilojen rakentamisena. Yhdistysten rakennustoiminta oli vilkasta. Omia talojaan rakensivat työväenyhdistykset, palokunnat, nuorisoseurat ja muutkin yhdistykset. Työväentaloja nousi isojen taajamien lisäksi monissa kunnissa myös syrjäkylille. Työväenyhdistyksillä oli omia taloja vuoden 1899 tilaston mukaan 14. Neljä vuotta myöhemmin, Forssan kokouksen aikaan, taloja oli 24. Vuoden 1905 suurlakon jälkeen taloja oli vuoden lopussa 47. Sen jälkeen varsinainen kasvu alkoi, kun puolueesta kasvoi maanlaajuisesti valtava joukkoliike jäsenellään. Vuoden 1906 lopulla työväentaloja oli 129, ja niiden määrä kasvoi edelleen. Vuoden 1916 puoluetilastojen mukaan työväentaloja oli jo 940 eli enemmän kuin maassa oli kirkkoja, kuten työväenlehdissä ylpeänä todettiin. Varhaisin kaikki seurantalotyypit käsittävä talotilasto on sotia edeltävältä vuodelta Silloin noin 3,5 miljoonan asukkaan Suomessa oli runsaat 2400 erilaista seurantaloa tai talo-osuutta. 8 Riihimäen työväentalo valmistui vuonna 1906.

9 Teuron työväentalon rakentamisesta Nyt museona toimivan Salomökiksi kutsutun Teuron työväentalon rakensivat kylän työväenyhdistyksen jäsenet vuosina Teuron työväenyhdistys oli perustettu vuonna Yhdistys on yksi Tammelan pitäjän vanhimmista. Yhdistyksen toiminta oli jo alkuvuosina vireää, jäseniä heti lähes 50. Heti yhdistyksen perustamisen jälkeen virisi halu omasta talosta. Talo rakennettiin vuokratontille. Varsinainen rakennustyö aloitettiin vuonna 1907 ja talo valmistui vuonna Talon suunnitteli kirvesmies Heikki Hagqvist. Hän myös hakkasi hirsirungon yhdessä apumiestensä kanssa. Kuten useimmat muutkin työväentalot, myös Teuron työväentalo rakennettiin varojen puutteessa talkoovoimin. Ainoastaan kirvesmies sai työstään palkan. Hirret saatiin lahjoituksina seudun talollisilta, mutta muut rakennustarpeet jouduttiin ostamaan lainarahoin. Lainaa saatiin pääasiassa yhdistyksen jäseniltä. Talo rakennettiin niin hyvin että vielä vuonna 1969 talon ollessa alkuperäisellä paikallaan siellä vierailleen museoneuvojan kommentti oli Tyypilliseksi vuosisadan vaihteen työväentaloksi aivan liian hyvä ja vauraantuntuinen. Mm. talon hirret on kantattu raamisahalla. Talon valmistuminen oli kaikkien kyläläisten mieleen. Olihan talo ainut kokoontumispaikka koko kylässä. Taloa vuokrattiin myös ulkopuolisille erilaisiin tilaisuuksiin. 9

10 120 vuotta Sosialidemokraattinen Puolue perustettiin 1899 nimellä Suomen Työväenpuolue. Perustava kokous, eli ensimmäinen puoluekokous pidettiin Turussa heinäkuuta Lainaus Suomen Työväenpuolueen Turussa heinäkuun p:nä v pidetyn perustavan kokouksen pöytäkirjasta: Kokous alkoi maanantaina 17 p:nä klo 8 aamulla sikäläisen työväenyhdistyksen huoneistossa, jonka iso sali oli tilaisuutta varten koristettu kasviköynnöksillä, kuusilla, lipuilla ja kilvillä. Ylinnä peräseinällä olevassa kilvessä luettiin:»työ on kaiken rikkauden lähde».»vapaus, veljeys ja tasa-arvo».»köyhälistö, liittykää yhteen». Kun edustajat olivat saaneet paikkansa erityisten pöytien ääressä, lausui Turun työväenyhdistyksen puheenjohtaja tohtori N. R. af Ursin heidät tervetulleiksi. Suomen Työväenpuolueen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin filosofian tohtori Nils Robert af Ursin, joka hoiti tehtävää vuoden 1900 tammikuuhun saakka. Puoluesihteeriksi valittiin opettaja J. K. Kari. Puolueen nykyinen nimi, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue Finlands Socialdemokratiska Parti r.p., otettiin käyttöön vuonna 1903 Forssassa pidetyn puoluekokouksen jälkeen. Sääntöjensä mukaisesti puolueen tarkoituksena on koota kansalaiset yhteiseen toimintaan sosialidemokratian aatteellisten tavoitteiden toteuttamiseksi ihanteena ja päämääränä vapauden, tasa-arvon ja solidaarisuuden yhteiskunta, yhteistyön ja rauhan maailma sekä puhdas ja turmeltumaton ympäristö. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue rakentaa sosialismin arvoille - vapaudelle, tasa-arvolle ja solidaarisuudelle - rakentuvaa hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa kaikilla kansalaisilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet inhimilliseen kasvuun ja jossa jokainen voi elää joutumatta alistetuksi tai alistamatta muita. Forssan kokouksesta lähtien SDP:n päämäärä on ollut suojella heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Rafael Paasion sanoin: Jos et muuten tiedä, mitä teet, ole aina heikomman puolella. 10

11 Työväen Sivistysliitto TSL on työväenliikkeen arvopohjaan sitoutunut järjestöjen oppilaitos, joka rohkaisee ihmisiä osallistumiseen ja vaikuttamiseen yhteiskunnassa. TSL on kaksikielinen vapaan sivistystyön järjestö, joka edistää toiminnallaan demokratiaa, yhteiskunnallista ja sivistyksellistä tasa-arvoa sekä suvaitsevaisuutta yhteistyössä jäsenjärjestöjensä ja yhteistyökumppaniensa kanssa. Työväen Sivistysliitto TSL perustettiin sisällissodan jälkeen 1. syyskuuta 1919 professori Väinö Voionmaan aloitteesta. Väinö Voionmaa toimi liiton puheenjohtajana vuoteen 1947 asti. Liiton perustava kokous pidettiin sos.-dem. puolueentoimistossa syyskuun 1 p:nä Edustettuna olivat Sos.-dem puolue, Sos.-dem Nuorisoliitto, Kulutusosuuskuntien keskusliitto ja Raittiusyhdistys Koitto jotka siis olivat TSL:n ensimmäiset jäsenjärjestöt. (Arvi Hautamäki, Työväenkalenteri 1949) Tiedonhalu kannusti työväkeä opiskelemaan opintokerhoissa, kursseilla ja työväenopistoissa. Vuonna 1921 säädetty oppivelvollisuus avasi uudenlaisia mahdollisuuksia työläislapsille ja kansakoulun jälkeen vapaa kansansivistystoiminta tarjosi kanavia itsensä kehittämiseen edelleen. Työväenopistot olivat järjestäneet kursseja jo 1900-luvun vaihteessa. Tarjonta monipuolistui 1920-luvulla, kun vuonna 1919 perustettu Työväen Sivistysliitto alkoi järjestää kursseja ja opintokerhoja. Säännöissä määritellään liiton tarkoitus ja toiminnan laatu: Liitto on työväenliikkeen arvopohjaan sitoutunut jäsentensä valtakunnallinen yhteenliittymä. Liitto edistää sivistyksellistä tasa-arvoa, yhteiskunnallista aktiivisuutta, aikuisten oppimista ja kulttuuriharrastuksia sekä kansainvälistä sivistyksellistä yhteistyötä ja monikulttuurisuutta. Työväen Sivistysliitolla on 30 jäsenjärjestöä. Liittoon kuuluu SAK:laisia ammattiliittoja, sosiaali- ja kulttuurialan järjestöjä sekä sosialidemokraatteja lähellä olevia järjestöjä. Jäsenkuntaan kuuluu palkansaajia, opiskelevia nuoria aikuisia, sosiaali- ja kulttuurialan toimijoita sekä aktiivisia ikäihmisiä. Jäsenjärjestöjen ohella TSL palvelut ovat avoinna kaikille aikuiskoulutuksesta ja vapaasta sivistystyöstä kiinnostuneille. 11

12 Näyttelyjulisteita viime vuosilta 12