KUNTODOPING-TERVEYSNEUVONTAPALVELU. Pro gradu -tutkielma

Transkriptio

1 KUNTODOPING-TERVEYSNEUVONTAPALVELU Pro gradu -tutkielma Joni Askola Pro gradu -tutkielma Liikuntalääketiede Itä-Suomen yliopisto Lääketieteen laitos Toukokuu 2019

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Terveystieteiden tiedekunta Lääketieteen laitos Liikuntalääketiede ASKOLA, JONI: Kuntodoping-terveysneuvontapalvelu Pro gradu -tutkielma, 118 sivua, 2 liitettä (4 sivua) Ohjaajat: FT, dos. Mika Venojärvi, TtM Jukka Koskelo, TtM Ville Leskinen Toukokuu 2019 Avainsanat: kuntodoping, antidoping, terveysneuvonta Noin 1 % suomalaisista on joskus elämänsä aikana käyttänyt dopingaineita. Doping mielletään usein huippu- ja kilpaurheilun ongelmaksi, mutta suurin käyttäjäryhmä löytyy kuntoilijoista. Kuntoilijoiden dopingin käytön motiivina on usein ulkonäköön liittyvät tekijät, kuten lihaksikas rasvaton vartalo. Dopingaineiden käyttöön liittyy useita mahdollisia terveysriskejä. Koska kuntodoping on ilmiönä Suomessa melko tuore, tarvitaan aiheesta lisätutkimusta. A-klinikkasäätiön tuottaman Dopinglinkin sähköinen terveysneuvontapalvelu on ainoa Suomessa toimiva kuntoilijoille tarkoitettu dopingin käyttöön liittyvä terveyspalvelu. Tutkimuksen tarkoituksena oli luokitella yleisimmät aihepiirit sekä selvittää dopingaineiden käyttäjien taustatiedot ja käytetyt dopingaineet, Dopinglinkin terveysneuvontapalveluun vuosina saapuneiden kysymysten perusteella. Kysymykset luokiteltiin aihepiireihin käyttämällä sisällönanalyysiä ja erittelyä. Tyypillisin dopingaineiden käyttäjä oli aineiston mukaan ammattikoulutaustainen työssä käyvä vuotias mies. Käyttäjiä esiintyi kuitenkin kaikissa koulutus- ja ikäryhmissä. Lähes kaikki käyttäjät olivat miehiä. Testosteroni ja muut anabolis-androgeeniset steroidit olivat eniten käytettyjä dopingaineita. Kysymysten yleisimmät aiheet liittyivät haittavaikutuksiin, dopingaineiden kuurineuvoihin, aineen ominaisuuksiin, lisääntymisterveyteen sekä huoleen omasta tai läheisen käytöstä. Tulosten perusteella kuntoilun antidopingtyötä tulisi kohdentaa erityisesti miesvaltaisiin ammattikouluihin. Terveysneuvonnalle on selkeä tarve ja sen saatavuutta tulisi kehittää entisestään. Myös dopingin käyttäjien läheiset tulee ottaa huomioon palveluita suunniteltaessa.

3 UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Health Sciences School of Medicine Exercise Medicine ASKOLA, JONI: Health advisory service for recreational doping users Master s thesis, 118 pages, 2 appendixes (4 pages) Supervisors: Mika Venojärvi, PhD, docent, Jukka Koskelo, MSc, Ville Leskinen, MSc May 2019 Keywords: doping in recreational sports, antidoping, health advisory service Approximately 1 % of the Finnish population has used doping substances during their lifetime. Doping is usually perceived as a problem of competitive sports and professional athletes. However, the biggest group of users is found outside of competitive sports. This phenomenon is called doping in recreational sports. Motives of use in recreational doping are usually appearance oriented, for example gaining more fat free mass. There are many possible adverse effects associated with doping use. Because doping in recreational sport in Finland is a somewhat recent phenomenon, more scientific studies are needed. The Dopinglinkki service produced by the A-Clinic Foundation is providing an online health advisory service related to doping in recreational sports. The service is one of a kind in Finland and the only health service directed for recreational doping users. The purpose of the study was to group the topics and report doping users backgrounds and used doping substances of the received questions from the Dopinglinkki health advisory service from The questions were grouped by using qualitative and quantitative content analysis. The most typical recreational doping user was a working male aged whose educational background was in vocational school. However, recreational doping users were found in all age groups and educational backgrounds. Almost all the users were male. Testosterone and anabolic-androgenic steroids were the most used substances. Topics of the most frequently asked questions were adverse effects, regimens of doping use, quality of the substance, reproductive health and worry of one s own or close relative s doping substance use. Recreational antidoping work should target especially predominantly male vocational schools based on the outcomes of this study. There is a clear need for the health advisory service for recreational doping use and its availability should be developed. Close relatives of recreational doping users should also be considered when developing services.

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 1 2 KATSAUS KUNTODOPINGIIN Doping ja antidoping Kuntodoping Dopinglinkki ja terveysneuvontapalvelu Dopingaineiden käyttäjien terveyspalvelut Suomessa Dopingaineiden käyttäjien terveyspalvelut kansainvälisesti Antidoping hotline Kuntodopingin esiintyvyys Esiintyvyys Suomessa Esiintyvyys kansainvälisesti Käyttäjäryhmät ja käytön motiivit Anabolis-androgeenisia steroideja käyttävät miehet Dopingaineiden käyttöä ennustavat tekijät nuorilla Kuntodopingin käytön piirteet Dopingaineiden hankkiminen Dopinglainsäädäntö Kuntoilussa käytettyjä dopingaineita Lihaksia ja voimaa kasvattavat aineet Laihduttavat ja piristävät aineet Kognitiivista suorituskykyä parantavat aineet Kosmeettiset ulkonäköä parantavat aineet Haittavaikutuksia vähentävät aineet Terveysriskit ja lieveilmiöt Sydän- ja verenkiertoelimistö Hormonaaliset häiriöt Tuki- ja liikuntaelimistö Vaikutus aivoihin, mielialaan ja aggressiivisuuteen Sekakäyttö ja riippuvuus Pistäminen ja infektioriskit Naisten riskien erityispiirteet Nuorten riskien erityispiirteet..43

5 Muita mahdollisia terveysriskejä TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TAVOITTEET Tutkimuskysymykset AINEISTO JA MENETELMÄT Taustatiedot ja kysymyslomake Määrällistä ja laadullista Sisällönanalyysi ja erittely Mittari ja otos Kuvaus tilastoinnista ja sisällön erittelystä Tutkimuslupa ja tutkimuksen eettisyys TULOKSET Kysyjien taustatiedot Dopingaineita käyttäneiden taustatiedot Kysymykseen liittyvä tilanne Kysymyksissä esiintyneet dopingaineet ja muut aineet Käytetyt dopingaineet Kysymysten aihepiirit Lääketieteellinen neuvonta Tuki- ja palveluneuvonta Ei-lääketieteellinen neuvonta POHDINTA Kysymysten kirjoitustyyli Dopinglinkin neuvontapalvelu ja vastaavat kansainväliset palvelut Koulutustausta ja dopingaineiden käyttö Päihteiden ja dopingaineiden käyttäjien taustatietojen erot ja yhtäläisyydet Neuvontapalvelussa esiintyneet dopingaineet PCT-aineet (post cycle therapy) Haittavaikutuksista Tutkimuksen luotettavuus ja heikkoudet.87 7 JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET.90 LIITEET Liite 1. Terveysneuvontapalvelun Kirjoita kysymys osio dopinglinkki.fi sivustolla Liite 2. Dopinglinkin terveysneuvontapalvelun käyttöehdot.

6 Lyhenteitä AAS = anabolis-androgeeninen steroidi Akt = proteiinikinaasi B DHEA = dehydroepiandrosteroni DNP = 2,4-dinitrofenoli FSH = follikkelia stimuloiva hormoni hcg = istukkahormoni IGF-1= insuliinikaltainen kasvutekijä IM = intramuskulaarinen LH = luteinisoiva hormoni MSH = melanosyytteja stimuloiva hormoni mtor = rapamysiinin kohdeproteiini O = oraalinen OPIAD = opioidien aikaansaama androgeenipuutos PCT = post cycle therapy PPA = fenyylipropanoliamiini PI3K = Fosfoinositidi-3-kinaasi SERM = selektiivinen estrogeenireseptorin modulaattori SHGB = sukupuolihormoneja sitova globuliini

7 1 JOHDANTO Doping yhdistetään usein huippu- ja kilpaurheiluun. Vaikka dopingin käyttöä esiintyy huippu- ja kilpaurheilussa, esiintyy käyttöä paljon kuntoilun puolella. Tällöin ei ole kyse enää huippu-urheilun ongelmasta, vaan enemmänkin yhteiskunnallisesta sosiaalisesta ja kansanterveydellisestä ongelmasta. (Backhouse ym. 2014). Tätä ilmiötä kutsutaan kuntodopingiksi. Kuntodopingista tiedetään huomattavasti vähemmän kuin huumeiden käytöstä tai huippu- ja kilpaurheilun dopingaineiden käytöstä. Kuntodopingissa tärkeimmät käytön motiivit liittyvät fyysisiin ominaisuuksiin, kuten ulkonäköön ja suorituskykyyn sekä nopeiden tulosten saamiseen. (Salasuo ja Piispa 2012) Dopingaineiden käyttöön liittyy useita mahdollisia terveyshaittoja. Vakavimmat terveyshaitat liittyvät sydän- ja verenkiertoelimistöön, mutta tyypillisimmät oireet liittyvät usein mielenterveyteen ja oman hormonitoiminnan lamaantumiseen. Tietoa tarvitaan vielä runsaasti lisää, jotta se tavoittaisi dopingaineiden käyttäjätkin. Tällä hetkellä käyttäjät kokevat, että dopingaineiden käyttö on turvallista ja haittavaikutukset ovat kontrolloitavissa. (Pope ym. 2014; Nieschlag ja Vorona 2015a; Nieschlag ja Vorona 2015b) Kuntodoping on Suomessa melko tuore ilmiö. Ilmiö nostettiin suurempaan huomioon Valtioneuvoston (2010) huolesta 2000-luvun ensikymmenen lopulla ja tämän seurauksena A-klinikkasäätiön Dopinglinkki perustettiin. Dopinglinkin nimetön terveysneuvontapalvelu on ollut osa Dopinglinkin perustoimintaa lähes sen perustamisesta asti. Kansanterveydellisestä näkökulmasta tietoa kaivataan edelleen runsaasti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Dopinglinkin neuvontapalvelusta esiin nousevia aihepiirejä, kysyjien ja dopingaineiden käyttäjien taustatietoja sekä käytettyjä dopingaineita. Tutkimus tuo lisää tietoja vähän tutkitusta ja nuoresta kuntodopingilmiöstä Suomessa. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää suomalaisen kuntoilun antidopingtyön kehittämisessä.

8 2 2 KATSAUS KUNTODOPINGIIN 2.1 Doping ja antidoping Dopingilla on pitkä historia niin urheilussa kuin yhteiskunnassakin. (Ljungqvist 2017) Dopingia voidaan pitää yhtä vanhana ilmiönä kuin itse urheiluakin. (Kaarninen 2008) Jo Antiikin Kreikan olympialaissa käytettiin yrttejä parantamaan suorituskykyä. Myös lukuisissa muinaisissa sodissa sekä toisessa maailmansodassa on käytetty hyväksi erityisesti piristeitä, kuten efedriiniä ja amfetamiinia sekä sieniä. (Kaarninen 2008; Ljungqvist 2017) Doping termi esiintyi ensimmäisen kerran englantilaisessa sanakirjassa vuonna Tuolloin sanalla doping tarkoitettiin hevosten douppaamista oopiumpohjaisella aineella. Itse dope sanalla on juurensa Etelä-Afrikassa ja sillä on tarkoitettu uutetta, jolla on piristävä vaikutus. (Ljungqvist 2017) Kansainvälinen yleisurheiluliitto (IAAF) oli ensimmäinen urheiluliitto, joka asetti sääntöjä piristeiden käyttöön. Urheilijoita ei kuitenkaan vielä testattu. Antidoping toiminta oli hyvin pitkään pirstaleista, eikä yhdenmukaisia sääntöjä ollut. Rooman olympialaisissa vuonna 1960 suorassa tv-lähetyksessä todennäköisesti piristeiden tai lääkekoktailien takia kuollut tanskalainen pyöräilijä oli liikaa Kansainväliselle olympiakomitealle (KOK). KOK perusti toimielimen, jonka oli tarkoitus alkaa suunnitella strategiaa, jolla voitaisiin kitkeä lääkkeiden väärinkäyttö pois olympialaisista. Vuoden 1972 Münchenin olympialaiset olivat ensimmäiset kisat, joissa oli kokonaisvaltaista dopingtestausta. (Ljungqvist 2017) Suomessa varsinainen antidoping toiminta alkoi 1980-luvulla, kun ensimmäiset kansalliset dopingia koskevat säännökset laadittiin. Suomeen perustettiin vuonna 1984 Kansallinen Dopingtoimikunta KDT. (Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry 2018) Kansainvälinen antidoping toiminta otti suuren harppauksen eteenpäin 1990-luvulla, kun eri tahoja ja sääntöjä haluttiin yhdistää. Vuonna 1999 perustettiin Maailman antidopingtoimisto WADA (Ljungqvist 2017) ja samalla kehitettiin Maailman antidopingsäännöstö. Suomen antidopingsäännöstö perustuu myös WADA:n Maailman antidopingsäännöstöön. (Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry 2018) Maailman antidopingsäännöstön mukaan dopingilla tarkoitetaan yhtä tai useampaa säännöstön mukaista dopingrikkomusta. Näitä dopingrikkomuksia ovat muun muassa WADA:n kieltämien aineiden käyttö, käytön yritys, hallussapito, kielletyn menetelmän käyttö tai

9 3 yritys, dopingtestin välttely tai olinpaikkamääräysten laiminlyönti. (ADT ry 2015) Doping urheilussa on siis paljon muutakin kuin ainoastaan kielletyn aineen käyttöä. Kun moni suomalainen urheilija jäi kiinni Lahden 2001 hiihdon MM-kilpailujen jälkeen, haluttiin dopingvalvontaa kehittää. Uusi itsenäinen organisaatio, Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry, perustettiin vuonna 2001 ja se jatkoi toimintaansa samalla nimellä vuoteen 2016 saakka. Tällöin toimintaan lisättiin järjestäytyneen urheilun antidopingtyön ja dopingtestauksen lisäksi työ kilpailumanipulaatiota vastaan ja katsomoturvallisuuden parantamiseen. Organisaation uudeksi nimeksi valittiin Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry, jonka aputoiminimenä ADT edelleen toimii. (Suomen urheilun eettinen keskus SUEK ry 2018) Dopinglinkki perustettiin vuonna 2010 Helsinkiin A-klinikkasäätiön keskustoimistoon, kun huoli kuntoilijoiden dopinginkäytöstä kasvoi. Dopinglinkki ja SUEK ry tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään. (Salasuo & Piispa 2012) 2.2 Kuntodoping Kuntodopingilla tarkoitetaan kilpaurheilun ulkopuolista dopingaineiden käyttöä. Termi kuntodoping esiintyi ensimmäisen kerran Salasuon ja Piispan (2012) kirjassa Kuntodoping: Näkökulmia dopingaineiden käyttöön huippu-urheilun ulkopuolella. Kilpaurheilun dopingaineiden käytön ja kuntodopingin käytön suurimmat erot liittyvät dopingaineiden käytön motiiveihin. Kilpaurheilussa käyttöä motivoi lähes aina kilpailussa menestyminen. (Salasuo ja Piispa 2012) Myös raha ja vedonlyönti ovat kuuluneet kilpaurheilun piiriin lähes aina (Kaarninen 2008). Kuntoilun puolella motiivit liittyvät usein oman kehon muokkaamiseen, eivät niinkään voittamiseen tai rahaan. Kuntoilun puolella käytetyt dopingaineet eroavat osittain kilpaurheilussa käytetyistä aineista. Kuntodopingaineista enemmän osiossa (Salasuo ja Piispa 2012) Suomessa kilpaurheilun ulkopuolisesta dopinginkäytöstä käytetään Salasuon ja Piispan (2012) keksimää termiä kuntodoping. Englanninkielisessä kirjallisuudessa kuntodopingia vastaavia termejä ovat tyypillisesti anabolic androgenic steroids (AAS) (mm. Nieschlag ja Vorona 2015a ja 2015b; Griffiths ym. 2016), performance and image enhancing drugs (PIEDs) (mm. Van de Ven ym. 2018), image and performance

10 4 enhancing drugs (IPEDs) (mm. Bates ja McVeigh 2016) sekä performance enhancing drugs (PED) (mm. Brennan ym. 2013). 2.3 Dopinglinkki ja terveysneuvontapalvelu Dopinglinkki on A-klinikkasäätiön tuottama voittoa tavoittelematon terveyttä edistävä toimija, jonka rahoittajina toimivat Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) ja opetus -ja kulttuuriministeriö. Dopinglinkki on matalan kynnyksen palvelu, joka tarjoaa tieteellisesti tutkittua tietoa, neuvontaa ja koulutusta kuntoilun antidopingtyöstä. Palvelun tavoitteena on vähentää dopingaineiden käyttöä ja käytöstä johtuvia terveyshaittoja. Dopinglinkin toimintaan kuuluvat myös tärkeänä osana Puhtaan liikunnan puolesta- toimintamalli (PLP) sekä liikunta- ja terveysalan ammattilaisille suunnatut verkkokoulutuskokonaisuudet. PLP- toiminta on kuntokeskuksille suunnattu malli, jossa kuntokeskukset sitoutuvat edistämään dopingvapaata ja terveyttä edistävää liikunta. (Valtioneuvosto 2010; Salasuo & Piispa 2012; dopinglinkki.fi) Dopinglinkkiä alettiin kehittää vuonna 2008, kun opetusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö totesivat, että Suomesta ei löydy muiden Pohjoismaiden tapaan viranomaisten ylläpitämää, lääketieteelliseen tutkimustietoon perustuvaa tietolähdettä dopingaineista (Valtioneuvosto 2010). Koska kuntodopingilmiöön kuuluu vahvasti sekakäyttö, Dopinglinkki-palvelun ylläpitäjäksi valikoitui merkittävä päihdetyön ammatillinen toimija A-klinikkasäätiö. (Arhinmäki 2011) Dopinglinkin terveysneuvontapalvelu on perustettu vuonna 2010 ja se toimii dopinglinkki.fi sivustolla. Se on matalan kynnyksen sähköinen neuvontapalvelu, johon kuka tahansa voi lähettää nimettömästi kuntodopingiin liittyviä kysymyksiä. Palvelu on luottamuksellinen ja maksuton. Terveysneuvontapalvelun kysymyksiin on vastaamassa terveysalan ammattilaisia, muun muassa dopingiin perehtyneitä lääkäreitä ja liikunta-alan ammattilaisia. (Salasuo & Piispa 2012; dopinglinkki.fi) Liitteessä 1 on näkymä neuvontapalvelusta Dopinglinkin nettisivuilta. Liitteestä 2 löytyvät Dopinglinkin neuvontapalvelun käyttöehdot ja tarkempaa tietoa neuvontapalvelusta.

11 5 2.4 Dopinginaineiden käyttäjien terveyspalvelut Suomessa Dopinglinkki on ainoa kuntodopingaineiden käyttäjille tarkoitettu sähköinen terveysneuvontapalvelu. Käyttäjät hakeutuvat kuitenkin todennäköisesti perusterveydenhuoltoon ja terveysneuvontapisteisiin. Terveysneuvontapisteissä voi vaihtaa käytetyt ruiskut ja neulat puhtaisiin, lisäksi joissain pisteissä on myös hepatiitti C- ja hiv-testauksen mahdollisuus (A-klinikkasäätiö 2018). Terveysneuvontapisteiden työntekijät kertoivat haastatteluissa, että kaikissa neuvontapisteissä on ollut anabolisandrogeenisia steroideja pistämällä käyttäviä asiakkaita, mutta jokseenkin vähän. Käyttäjät hakivat pisteistä lähinnä pidempiä lihasneuloja. Eräät haastateltavat arvioivat myös, että lihasneulojen menekin perusteella anabolis-androgeenisten steroidien käyttäjiä olisi todellisuudessa enemmän. (Arponen ym. 2008) Eräässä ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä oli haastateltu terveysneuvonta- ja neulanvaihtopisteen asiakkaita, joista osa oli dopingaineiden käyttäjiä. Tässä pisteessä oli jaettu lihasneuloja toukokuussa 2017 yhteensä noin 140 kappaletta. (Alppisara ja Korkalainen 2017) Suurin osa apteekeista myy ja vastaanottaa neula- ja ruiskutarvikkeita ja oletettavasti varsinkin hormonien käyttäjät asioivat apteekeissa (Arponen ym. 2008). Tämä voi johtua siitä, että dopingaineiden käyttäjät eivät halua leimaantua huumeidenkäyttäjiksi (Kimergård ja McVeigh 2014) ja asioivat tämän takia mieluummin apteekeissa kuin neulojenvaihtopisteissä. Lisäksi vajaa 30 % apteekeista, jotka myyvät ruiskuja ja neuloja, antavat terveysneuvontaa. Apteekkien antama terveysneuvonta liittyy pitkälti turvalliseen pistämiseen. (Savolainen ja Partanen 2014) Taulukossa 1 on kuvailtu terveyspalveluita, joita dopingaineidenkäyttäjä voi käyttää Suomessa.

12 6 TAULUKKO 1. Dopingin käyttäjien mahdolliset viralliset terveyspalvelut Suomessa Palvelun tuottaja Päätoiminta Kohderyhmä Dopinginkäyttäjille soveltuvat palvelut Muita huomioita Dopinglinkki/ A- klinikkasäätiö (Salasuo ja Piispa 2012; dopinglinkki.fi) Tietoa, neuvontaa ja koulutusta kuntodopingiin liittyen Dopingin käyttäjät, omaiset, asiasta kiinnostuneet Sähköinen terveysneuvontapalvelu, tieteellisen tiedon saanti Nimettömiä matalan kynnyksen palveluja, ei kasvokkaista kohtaamista Terveyskeskukset, yksityiset terveysasemat, erikoissairaanhoito (Sosiaali- ja terveysministeriö 2018) Terveydenhuollon palvelut, seurataan ja edistetään väestön terveyttä Terveyskeskuksissa kuntalaiset, yksityinen terveydenhuolto täydentää kunnallisia palveluita Apua voi saada oireisiin ja lääkitys mahdollista. Muun muassa laboratorio, kuvantamis- ja leikkausmahdollisuus. Mielenterveys- ja päihdepalvelut Ei suoria palveluja eikä Käypähoito - suosituksia. Hoitopolku puuttuu Terveysneuvontapisteet (Arponen ym. 2008; Kimergård ja McVeigh 2014; A- klinikkasäätiö 2018) Apteekit (Suomen Apteekkariliitto 2005; Savolainen ja Partanen 2014) Neulojen ja ruiskujen vaihto, terveysneuvonta, hepatiitti C- ja hiv-testaus Lääke- ja terveysneuvonta Huumeita pistämällä käyttävät henkilöt Lääkkeitä tarvitsevat Neulojen ja ruiskujen vaihto, terveysneuvonta, hepatiitti C- ja hivtestaus Neulojen- ja ruiskujen vaihto, terveysneuvonta Dopingaineiden käyttäjät eivät koe kuuluvansa huumeiden käyttäjiin Toimipisteitä ympäri Suomea 2.5 Dopingaineiden käyttäjien terveyspalvelut kansainvälisesti Iso-Britanniassa neulojenvaihtopisteet ovat eräs tärkeimmistä huumeiden käyttäjien haittoja vähentävän toiminnan kulmakivistä (Dawson 2001). Samankaltaista toimintaa on myös Australiassa (Van de Ven ym. 2018). Usein varsinkin pistettäviä dopingaineita käyttävät ihmiset hakeutuvat neulanvaihtopisteisiin ja saavat sieltä samalla haittoja vähentävää palvelua. Iso-Britanniassa huumeiden käyttäjät ja kuntodopingin käyttäjät kuuluvat usein samojen palveluiden piiriin. Anabolis-androgeenisten steroidien käyttäjät kokevat kuitenkin, että henkilökunnan tieto koskien heitä ja heidän käyttämiään aineita kohtaan ei ole asiantuntevaa. (Kimergård ja McVeigh 2014) Neulojen ja ruiskujen vaihto-ohjelmat olivat alun perin tarkoitettu psykoaktiivisia huumeita käyttäville, mutta nykyään klinikoille on alkanut tulla yhä enemmän anabolis-

13 7 androgeenisten steroidien käyttäjiä (Rich ym. 1999; Iversen ym. 2012). Pohjois- Englannissa jopa suurin osa pisteiden asiakkaista on anabolis- androgeenisten steroidien käyttäjiä. Joissain pisteissä jopa 86 % pisteiden asiakkaista käyttää kuntodopingia. (Kimergård ja McVeigh 2014) Tämä ei ole kovinkaan yllättävää, koska Dawsonin (2001) artikkelissa todettiin jo lähes kaksi vuosikymmentä sitten, että anabolis-androgeeniset steroidit olisivat kolmanneksi yleisin aine, jota nuorille tarjotaan Iso-Britanniassa heti kannabiksen ja amfetamiinin jälkeen. Iso-Britanniassa on olemassa steroidiklinikoita, jotka on tarkoitettu anabolisandrogeenisten steroidien käyttäjille. Klinikoilla käyttäjät saavat muun muassa terveysneuvontaa ja heistä voidaan ottaa erilaisia kokeita, kuten maksa-arvoja. Vuonna 2011 myös Alankomaissa aloitti toimintansa Anabolipoli, klinikka anabolisandrogeenisten steroidien käyttäjille. Klinikalle pääsee lääkärin lähetteellä ja kulut kustannetaan Alankomaiden terveysvakuutuksella. (Smith ja de Ronde 2018) Kuntosaleilla on tehty myös pitkään pienimuotoista haittojen ehkäisytyötä, muun muassa puhtaiden neulojen jakamista sekä tiedon antamista (Johanisson ym. 2012; Kimergård ja McVeigh 2014) Antidoping hotline Eräs tyypillinen dopingin käyttäjille suunnattu terveys- ja neuvontapalvelu on puhelinpalvelu, josta käytetään usein nimeä hotline. Puhelinpalveluun on voinut soittaa ja kysellä asioista liittyen dopingiin ja varsinkin anabolis-androgeenisiin steroideihin sekä terveysasioihin. Palvelut ovat usein suunnattu sekä urheilijoille että kuntoilijoille. Puhelinpalvelu on ollut toiminnassa ainakin Ruotsissa (Eklöf ym. 2003; Sjöqvist ym. 2008), Tanskassa (Christiansen ja Bojsen-Møller 2012), Alankomaissa (Johanisson ym. 2012) ja Ranskassa (Bilard ym. 2010; Mohamed ym. 2013; Palmié ym. 2013). Tanskassa ja Ruotsissa palvelussa on ollut puhelinpalvelun lisäksi myös Dopinglinkin terveysneuvontapalvelun kaltainen sähköinen kysymyspalvelu (Christiansen ja Bojsen- Møller 2012; Dopingjouren 2019). Palveluita on ylläpitänyt tai rahoittanut joko maan antidopingtoimija tai jokin kansanterveydellinen taho, kuten esimerkiksi Ruotsissa terveyden- ja hyvinvoinnin laitos. (Eklöf ym. 2003; Sjöqvist ym. 2008) Taulukossa 2 on kuvattu kansainvälisiä terveyspalveluja, joita dopingaineiden käyttäjät mahdollisesti käyttävät.

14 8 TAULUKKO 2. Dopingin käyttäjien mahdolliset viralliset terveyspalvelut kansainvälisesti Palvelun tuottaja Neulojenvaihtopisteet (Kimergård ja McVeigh 2014 Päätoiminta Kohderyhmä Dopinginkäyttäjälle soveltuvat palvelut Neulojen ja ruiskujen vaihto, terveysneuvonta, hepatiitti C- ja hivtestaus Huumeiden käyttäjät Neulojen ja ruiskujen vaihto, terveysneuvonta, hepatiitti C- ja hivtestaus Muita huomioita Käyttäjät kokevat, että työntekijöillä ei ole tarpeeksi tietämystä dopingaineista. Eivät halua leimautua huumeidenkäyttäjiksi Steroidiklinikka (Smith ja de Ronde 2018 Terveysneuvonta, terveystarkastukset Anabolisten steroidien käyttäjät Terveysneuvonta, terveystarkastukset Klinikoilla hyvää dopingainetietämystä Kuntosalit (Johanisson ym. 2012; Kimergård ja McVeigh 2014) Puhelinpalvelu hotline / sähköinen terveysneuvonta (Eklöf ym. 2003; Sjöqvist ym. 2008; Christiansen ja Bojsen-Møller 2012) Liikunta Kuntoilijat Muun muassa puhtaiden neulojen ja terveystiedon jakamista Yleistä neuvontaa ja terveysneuvontaa Dopingaineiden käyttäjät, läheiset sekä urheilijat että kuntoilijat Yleistä neuvontaa ja terveysneuvontaa Tavoittaa melko hyvin kohderyhmän Anonyymeja matalan kynnyksen palveluita, hyvää dopingainetietämystä Terveys- ja neuvontapalvelua antavaa hot-line palvelua ei tule sekoittaa saman nimisiin antidoping hot-line puhelinpalveluihin, joihin voidaan soittaa ja ilmiantaa epäilty dopingin käyttäjä tai kysyä kilpaurheiluun liittyvistä asioista, kuten kielletyistä aineista ja lisäravinteista. Tämänkaltaisia palveluita on olemassa ainakin Yhdysvalloissa (USADA 2018), Venäjällä (RPC 2018), Australiassa (ASADA 2018), Iso-Britanniassa (UKAD 2018), Alankomaissa (Doping Authority 2018) sekä Tanskassa (ADD 2018). Kyseisiä puhelinpalveluita ylläpitää yleensä maan antidoping toimisto. Useilla mailla on lisäksi samankaltaisia mobiilisovelluksia tai viestipalveluita.

15 9 2.6 Kuntodopingin esiintyvyys Kuntodopingin käyttäjien tarkkaa esiintyvyyttä on hankala arvioida. Kuntodopingaineiden, varsinkin anabolis-androgeenisten steroidien, käyttöön liittyy hyvin vahvasti stigmaa, eli häpeäleimaa, eikä omasta käytöstä välttämättä uskalleta tai haluta puhua (Griffith ym. 2016). Naisten dopinginkäyttö saattaa olla vielä suurempi tabu (Salasuo ja Piispa 2012). Tämä on varmaankin yksi syy, miksi naisten dopinginkäytöstä ei ole juuri näyttöä. Dopingaineiden käyttäjät saattavat myös olla haluttomampia vastaamaan tutkimuksiin kuin muu väestö. Osa käyttäjistä voi myös olla kyselyjen ulottumattomissa, kuten vankiloissa. (Hakkarainen yms. 2011) Esiintyvyyksissä saattaa myös olla suurta eroa, jos tarkasteltavaksi valitaan tietty ryhmä. Esimerkiksi vankien ja kuntosalilla kävijöiden keskuudessa käyttäjien määrät ovat usein suurempia. (Salospohja 2008; Salasuo ja Piispa 2012; Brennan ym. 2017; Molero ym. 2017) Usein kyselytutkimuksissa kysytään vain anabolis-androgeenisten steroidien käyttöä, jolloin useat muut kuntodopingaineet jäävät kyselyjen ulkopuolelle. Nämä tekijät yhdessä saattavat vääristää kyselytutkimuksien tilastoja ja todellista esiintyvyyttä. Kuntodopingin, varsinkin anabolis-androgeenisten steroidien käytön uskotaan olevan kansainvälisesti nousussa, mutta tutkimuksin tätä ei ole pystytty osoittamaan. Asiantuntijat ovat kuitenkin lähes yksimielisiä kuntodopingin käytön yleistymisestä. Muun muassa neulanvaihtopisteissä Englannissa ja Australiassa anabolisandrogeenisten steroidien ja muiden pistettävien kuntodopingaineiden käyttäjien kävijämäärät ovat jopa moni kymmenkertaistuneet (ACDM 2010; Jacka ym. 2017) Esiintyvyys Suomessa Suomessa tehtyjen kyselytutkimusten mukaan dopingia elämänsä aikana käyttäneiden määrä on noin 1 % aikuisväestöstä. Vuoden 2010 huumekyselyn mukaan suomalaisista miehistä 1,8 % ja naisista 0,4 % on elämänsä aikana käyttänyt dopingaineita. Dopingaineiksi nimettiin tässä tutkimuksessa anabolis-androgeeniset steroidit, testosteroni, kasvuhormoni, klenbuteroli ja efedriini. (Hakkarainen ym. 2010) Vuoden 2014 kyselyn perusteella dopingaineiden elinikäisprevalenssi oli 0,8 % vuotiaiden prevalenssi oli 1,3 % (Hakkarainen ym. 2015). Vuoden 2018 kyselyn tuloksien mukaan noin 1 % väestöstä on joskus kokeillut dopingaineita (Hakkarainen ym. 2019).

16 10 Suomalaisten nuorten anabolis-androgeenisten steroidien käytön määrä näyttäisi olevan hieman pienempää kuin aikuisväestössä. Suomalaisilta nuorilta (12 18-vuotiaita) kysyttiin vuosina heidän anabolis-androgeenisten steroidien käytöstään. Tutkittavista pojista 0,5 % ja 0,2 % tytöistä oli joskus käyttänyt anabolis-androgeenisia steroideja. (Mattila ym. 2010a) Asepalveluksen käyneistä miehistä vuosina , 0,9 % vastasi käyttäneensä joskus anabolis-androgeenisia steroideja (Mattila ym. 2010b). Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012 tulosten mukaan 1,6 % miehistä ja 0,4 % naisista oli elämänsä aikana käyttänyt dopingaineita. Ammattikorkeakoulujen sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan miesopiskelijoista dopingaineita joskus käyttäneitä oli huomattavasti enemmän, 11 %. (Kunttu & Pesonen 2013) Suomalaisista miesvangeista lähes 10 % on ilmoittanut käyttäneensä joskus anabolis-androgeenisia steroideja (Korte ym. 1998) Esiintyvyys kansainvälisesti Brennan ja kumppanit (2017) toteuttivat systemaattisen kirjallisuuskatsauksen, johon hyväksyttiin 133 tutkimusta injektoitavista kuntodopingaineista (tässä tutkimuksessa IPED -image and performance enhancing drugs) ja niiden käytön yleisyydestä maailmanlaajuisesti. Katsauksessa tutkittiin anabolis-androgeenisten steroidien lisäksi kasvuhormonin, melanotanin (rusketusaine), botoxin ja syntholin (injektoitava öljy) esiintyvyyttä. Tutkimuksessa todettiin, että ilmiö ei keskity vain tiettyihin maailmanosiin, vaan voidaan puhua kansainvälisestä laajasta ilmiöstä. Katsauksessa olevien tutkimusten kuntodopingin käytön esiintyvyys vaihteli paljon tutkimuksesta toiseen. Esimerkiksi Sagoen ja kumppaneiden (2014) meta-analyysissa maailmanlaajuisesti noin 6,4 % miehistä ja 1,6 % naisista olisi joskus käyttänyt anabolis-androgeenisia steroideja. Pohjoismaiden anabolis-androgeenisten steroidien esiintyvyyttä tutkittaessa, saatiin elinaikaiseksi esiintyvyydeksi 2,1 %. Pohjoismaiden välillä oli kuitenkin suuria eroja. Ruotsissa (4,4 %) ja Norjassa (2,4 %) esiintyvyys oli suurinta, Suomessa (0,8 %) ja Tanskassa (0,5 %) esiintyvyys oli selkeästi pienempää. (Sagoe ym. 2015) Elinikäprevalenssi on huomattavasti suurempaa, jos tutkittavina ovat tietyt kohderyhmät. Esimerkiksi Lähi-idässä asuvien kehonrakentajien ja salilla kävijöiden käytön prevalenssit vaihtelevat % välillä. (Sagoe ja Pallesen 2018)

17 11 Sagoen ja Pallesenin (2018) systemaattisessa katsauksessa päädyttiin myös siihen tulokseen, että anabolis-androgeenisten steroidien käyttö on maailmanlaajuista, mutta prevalenssi oli vähäisempää Aasian ja Afrikan maissa. Eniten käyttöä havaittiin Euroopassa, Lähi-idässä, Pohjois-Amerikassa, Oseaniassa ja Etelä-Amerikassa, varsinkin Brasiliassa. Aasian ja Afrikan maiden pienempi käytön aste ei ole kuitenkaan täysin kiistatonta. Asia voi johtua miesten maskuliinisuuden eroista eri kulttuureista tai siitä, että aihetta ei ole tutkittu niin paljon Aasiassa ja Afrikassa. 2.7 Käyttäjäryhmät ja käytön motiivit Anabolis-androgeenisten steroidien käytön on arvioitu olevan yleisempää eri väestöryhmissä, kuten urheilijoiden, harrasteurheilijoiden, pistettäviä huumeita käyttävien sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen parissa. (Sagoe ja Pallesen 2018) Dopingaineiden käyttäjät voidaan luokitella satunnaisiin ja säännöllisiin käyttäjiin. Satunnaiset käyttäjät ovat usein teini-ikäisiä tai nuoria aikuisia, jotka haluavat nopeita tuloksia esimerkiksi harrastamassaan urheilulajissa tai he käyttävät dopingaineita puhtaasti ulkonäöllisistä syistä. Satunnaisille käyttäjille on tärkeää esimerkiksi hyvältä näyttäminen vastakkaiselle sukupuolelle tai juhlimaan mennessä. Säännölliset käyttäjät ovat usein ammattilaisia joko urheilun tai työn saralla ja heidän käyttönsä motiivit liittyvät urheilussa tai työssä pärjäämiseen. Esimerkkiryhmiä säännöllisistä käyttäjistä ovat muun muassa kehonrakentajat, kamppailulajien harrastajat, portsarit, rakennustyömiehet, poliisit, vartijat ja palomiehet. (Antonopoulos ja Hall 2016) Miehet käyttävät selvästi useammin anabolis-androgeenisia steroideja kuin naiset. Todennäköisimmät syyt siihen, miksi naiset käyttävät vähemmän anabolis-androgeenisia steroideja, ovat naisten herkkyys anabolis-androgeenisten steroidien aiheuttamaan maskuliinisuuteen sekä naisten ja miesten eroavaisuudet ihannevartalosta. (Sagoe ja Pallesen 2018) Naisille myös tarjotaan kokeiltavaksi tai myytäväksi huomattavasti harvemmin anabolis-androgeenisia steroideja kuin miehille (Leifman ym. 2011). Dopingaineiden käyttöä on tutkittu naisilla huomattavasti vähemmän kuin miehillä. Koska anabolis-androgeenisiin steroideihin liittyy maskuliinisuuden lisääntyminen, ovat naisten suosiossa enemmän laihduttavat aineet, kuten klenbuteroli ja efedriini. (Salasuo ja Piispa 2012)

18 12 Yksi harvoista naisten anabolis-androgeenisten steroidien käyttöä käsitelleistä tutkimuksista, on brasilialaisen tutkimusryhmän teettämä kyselytutkimus voimailua harrastaville naisille. Käytön prevalenssi oli suurta; 13,3 % raportoi joskus käyttäneensä anabolis-androgeenisia steroideja. Motiivit dopingaineiden käyttöön olivat samanlaisia kuin miehilläkin. Yleisimmät käytön motiivit olivat ulkonäön muokkaaminen ja suorituskyvyn parantaminen. (Abrahin ym. 2016) Erityispiirteenä naisten anabolisandrogeenisten steroidien käyttöön ja varsinkin sen aloittamiseen on se, että siihen liittyy usein läheinen mies, joka rohkaisee käytön aloittamiseen (Börjesson ym. 2016). Eri ammattiryhmiä, kuten turvallisuusalaa, jossa maskuliinisuus ja pelottava olemus saattavat olla hyödyksi, on pitkään pidetty yhtenä ryhmänä, jossa anabolisandrogeenisten steroidien käyttö olisi yleisempää muuhun väestöön verrattuna. Tästä ei ole kuitenkaan vahvaa epidemiologista näyttöä. (Sagoe ja Pallesen 2018) Viitteitä esimerkiksi yhdysvaltalaisten poliisien käytön yleisyydestä on saatu muun muassa anabolis-androgeenisiin steroideihin liittyvistä rikostapauksista. Vuosien välisenä aikana noin viidenneksessä tapauksista, syytettyinä oli entisiä poliiseja. (Denham 2018) Riskikäyttäytymisen, kuten päihteiden käytön, väkivaltaisuuden ja rikollisuuden, on myös huomattu olevan yhteydessä dopingaineiden käyttöön. (Lood ym. 2012; Sandvik ym. 2018) Dopingaineiden käytön kanssa vahvimmin positiivisesti korreloivat tekijät olivat Ntoumanisen ja kumppaneiden (2014) meta-analyysin mukaan laillisten lisäravinteiden käyttö, sosiaaliset normit ja positiiviset asenteet dopingia kohtaan. Vahvimmat negatiiviset yhteydet löydettiin moraalisuudesta ja minäpystyvyydestä. Paljon lisäravinteita käyttävien on todettu käyttävän todennäköisemmin dopingaineita, mutta toisaalta hyvä tietämys lisäravinteista saattaa myös vähentää riskiä dopinginaineiden käyttämiseen (Sekulic ym. 2017). Lisäravinteita paljon käyttävät saattavat käyttää dopingaineita myös tietämättään, koska lisäravinteiden sisältöä tutkittaessa on huomattu niiden mahdollisesti sisältävän kiellettyjä aineita, joita ei ole ilmoitettu tuoteselosteessa. Lisäravinteista löydettyjä aineita ovat muun muassa anabolis-androgeeniset steroidit, hormonien esiasteet ja piristeet. (Abbate ym. 2015; Martínez-Sanz ym. 2017)

19 Anabolis-androgeenisia steroideja käyttävät miehet Kuntodopingin, erityisesti anabolis-androgeenisten steroidien, käyttäjiä on ryhmitelty tiettyjen taustatekijöiden ja käytön motiivien mukaan erilaisiin käyttäjäryhmiin luvulla oli suosiossa jako kolmeen anabolis-androgeenisten steroidien käyttäjätyyppiin: atleettinen-, esteettinen- ja tappelijatyyppi. Atleettisen tyypin pääasiallinen anabolisandrogeenisten steroidien käytön tarkoitus on suorituskyvyn parantaminen. Tähän ryhmään kuuluvat eritasoiset urheilijat ja aktiiviliikkujat. Esteettisen tyypin käytön motiivit liittyvät hyvältä näyttämiseen. Tämä tyyppi on laajin ja yhteisenä tekijänä on tyytymättömyys omaan ulkonäköön. Muun muassa näyttelijät ja mallit ovat selvimmin edustettuna esteettisessä tyypissä. Kolmannen käyttäjätyypin eli tappelijan, anabolisandrogeenisten steroidien käytön tavoite on lisätä tappelutaitoja, pelottavuutta, machoilua ja aggressiivisuutta. Tähän tyyppiin on laskettu kuuluvan muun muassa rikolliset, poliisit, portsarit, sotilaat ja kilpatason kamppailu-urheilijat. (Corcoran ja Longo 1992; Lood ym. 2012) Zahnow ja kumppanit (2018) ovat tehneet tuoreen typologian miehistä, jotka käyttävät anabolis-androgeenisia steroideja. Uudesta tyypittelystä löytyy yhtäläisyyksiä vanhempaan jaotteluun, mutta ajan kuluessa myös uudenlaisia käyttäjätyyppejä on tunnistettu. Zahnow tutkimusryhmineen (2018) jaotteli käyttäjät YOLO-tyyppiin (You Only Live Once), atleettityyppiin, hyvinvointityyppiin ja asiantuntijatyyppiin. Tutkijaryhmä painottaa, että anabolis-androgeenisten steroidien käyttäjät ovat heterogeeninen ryhmä. YOLO-tyyppi muistuttaa vanhan jaottelun tappelijatyyppiä. YOLO-tyypille on tunnusomaista riskikäyttäytyminen, kuten päihteiden käyttö, tappeluihin ajautuminen ja maskuliinisuuden korostaminen. YOLO-tyypin anabolis-androgeenisten steroidien tietämys on pientä, eivätkä käytön riskit juuri kiinnosta. Terve elämäntapa ja liikunta ovat toissijaisia motiiveja. Uusi atleettityyppi on lähes samanlainen kuvaus käyttäjästä kuin 90-luvun atleettityyppikin. Atleettityyppiä motivoi kilpaileminen ja suorituskyvyn kehittäminen, hän on omistautunut urheilulliselle elämäntavalle, omaa keskitason tietämyksen anabolis-androgeenisista steroideista sekä on huolissaan mahdollisista terveyshaitoista. Atleettityyppi on kuitenkin valmis riskeeraamaan terveytensä savuttaaksensa tavoitteensa. Kolmanneksi käyttäjätyypiksi tutkimusryhmä on määritellyt hyvinvointityypin. Hyvinvointityyppi muistuttaa eniten vanhan jaottelun esteettistä

20 14 tyyppiä. Hyvinvointityypille on tärkeää nuorekkaalta näyttäminen ja turhamaisuus. Hyvinvointi ja terveys ovat tälle käyttäjäryhmälle tärkeitä, joten haittavaikutukset tiedostetaan melko hyvin. Tämän tyypin ihmiset ovat yleensä hieman iäkkäämpiä. Viimeistä käyttäjätyyppiä kutsutaan asiantuntijatyypiksi. Hän keskittyy lihaksikkuuteen, oppimiseen ja tiedon jakamiseen. Hän tarjoaa usein muille käyttäjille tietämystään anabolis-androgeenisten steroidien käytöstä ja omaa maallikon tieteellisen uteliaisuuden. Asiantuntijatyyppi käyttää maltillisia määriä anabolis-androgeenisia steroideja ja on erittäin huolestunut haittavaikutuksista. (Corcoran ja Longo 1992; Lood ym. 2012; Zahnow ym. 2018) Kuntodopingin käyttäjät eivät siis ole homogeeninen ryhmä, vaan motivaatiot ja käyttäjätyypit saattavat erota toisistaan. Yhdysvaltalaisissa (Cohen ym. 2007, n=1955) ja suomalaisissa kyselytutkimuksissa (Salospohja 2008, n=1319) on kuitenkin todettu, että suurin osa käyttäjistä on valkoihoisia, hieman alle 30-vuotiaita, koulutettuja ja työssäkäyviä miehiä. Heitä ei kiinnosta kilpaurheilu, vaan voiman ja lihasmassan kehittäminen, lähinnä ulkonäöllisistä syistä. Ulkonäön onkin todettu olevan tärkein motiivi lähes kaikissa anabolis-androgeenisia steroideja kartoittaneissa tutkimuksissa (muun muassa Kimergård ja McVeigh 2014). 2.8 Dopingaineiden käyttöä ennustavat tekijät nuorilla Systemaattisissa katsauksissa on käsitelty tekijöitä, jotka ennustavat nuorten dopingaineiden käytön aloittamista. Myös nuorten kohdalla lisäravinteiden runsas käyttö näyttäisi olevan yhteydessä tulevaan dopingaineiden käyttöön. Muita tekijöitä, joiden tutkimuksissa huomattiin olevan yhteydessä nuoren tulevaan dopingaineiden käyttöön, olivat muun muassa miessukupuoli, homoseksuaalisuus, riskikäyttäytyminen kuten päihteiden käyttö sekä urheilulajien harrastaminen, joissa voima ja kehon muoto ovat tärkeitä. Tietyt psykologiset tekijät, kuten halukkuus olla lihaksikas tai itsensä pitäminen liian laihana tai lihavana, aggressiivisuus ja epäonnistumisen pelko, olivat tutkimuksien mukaan myös ennustavia tekijöitä. Dopingiin myönteisesti suhtautuvat ympäröivät ihmiset, kuten kaverit ja valmentajat, saattavat myös altistaa nuorta dopingaineiden käyttöön. (Nicholls ym. 2017; Sagoe ja Pallesen 2018) Myös Sandvikin ja kumppaneiden (2018) mukaan nuorten riskikäyttäytyminen ja muiden päihteiden käyttö näyttäisi olevan yhteydessä tulevaan anabolis-androgeenisten steroidien käyttöön.

21 Kuntodopingin käytön piirteet Kuntodopingilmiössä on tyypillistä, että käyttäjät käyttävät useaa eri dopingainetta samaan aikaan suprafysiologisilla annoksilla. Suprafysiologisilla annoksilla tarkoitetaan lääkinnällisiin annoksiin verrattuna moninkertaisia annoskokoja. Myös muiden lääkeaineiden ja päihteiden samanaikainen käyttö ovat yleistä. (Parkinson ja Evans 2006; Kanayama ja Pope 2012; Sagoe ym. 2015) Useiden dopingaineiden yhteiskäytöllä pyritään tehostamaan vaikutuksia ja vähentämään haittavaikutuksia. Monet käyttäjistä käyttävät aineita kuitenkin kohtuullisin annoksin ja suositelluilla sykleillä. (Brennan ym. 2016) Koska dopingaineiden käyttäjät eivät ole homogeeninen ryhmä, vaihtelevat myös käytön piirteet, kuten annoskoot, ainepaletin suuruus, sekakäyttö ja riskien tiedostaminen (Zahnow ym. 2018). Hyvin harva dopingaineiden käyttäjä käyttää vain yhtä ainetta. Tämä selviää hyvin muun muassa Parkinsonin ja Evansin (2006) tutkimuksessa, jossa lähes kaikki viisisataa vastaajaa ilmoitti käyttävänsä useampaa ainetta samaan aikaan. Lisäksi samassa tutkimuksessa ilmeni, että suprafysiologiset annokset ovat erittäin yleisiä. Annoskoot vaihtelivat kymmenkertaisista annoksista satakertaisiin annoskokoihin verrattuna lääkinnällisiin annoksiin. Tyypillinen käyttäjän annos testosteronia oli 1000 mg viikossa. Käyttäjien annokset kuitenkin vaihtelivat paljon. Annosten suuruutta kuvaa hyvin esimerkiksi se, että lääkärin määräämässä testosteronikorvaushoidossa käytettävää Sustanon 250 liuosta, joka sisältää testosteronia 176 mg/ml, käytetään yleensä kolmen viikon välein (Duodecim Lääketietokanta 2018). Dopingaineita ja varsinkin anabolis-androgeenisia steroideja voidaan käyttää erilaisin tavoin. Suosituin tapa on jaksottaa käyttö (cycles). Käyttöjaksojen aikana on tyypillistä käyttää sekä oraalisia että injektoitavia anabolis-androgeenisia steroideja. Tätä kutsutaan usein termillä stacking. Anabolis-androgeenisia steroideja käytetään käyttöjakson aikana joitakin viikkoja tai kuukausia. Sitä seuraa tauko, jonka aikana anabolisandrogeenisia steroideja ei käytetä lainkaan, vaan palautellaan elimistön omaa hormonitoimintaa ja pyritään estämään toleranssin kasvua. Hormonitoiminnan palautumista koitetaan tehostaa taukojen aikana esimerkiksi antiestrogeeneillä. Käyttö voi olla kuitenkin dynaamista ja tätä käyttöä kuvataan termeillä blast and cruise, eli annoskoot vaihtelevat pienistä suuriin. Siten anabolis-androgeenisten steroidien käyttö

22 16 saattaa olla jatkuvaa, eikä palauttelevia jaksoja käytetä välttämättä ollenkaan. (Sagoe ym. 2015; Brennan ym. 2016) On olemassa jonkin verran näyttöä siitä, että anabolisten steroidien käyttösyklit olisivat hieman pidentyneet vuosien saatossa viikon käyttöjaksoja on ennen pidetty tyypillisen jakson pituutena, mutta tämänhetkiset tyypilliset syklit saattavat kestää viikkoa mg viikoittaisilla käyttömäärillä. (Brennan ym. 2016) Taulukossa 3 on kuvattu eri tyyppisten käyttäjien syklejä, aineita ja annoskokoja. TAULUKKO 3. Esimerkkejä dopingaineiden käytöstä (Mukaillen: Evans 1997) Aloitteleva käyttäjä Kokenut käyttäjä Kilpaileva käyttäjä Metandienoni (Dianabol) AAS, 25 mg/vrk, O Nandrolonidekanoaatti, AAS, (Deca-Durabolin) 100 mg/viikko, IM 4 viikon ajan Sustanoli, testosteroni, 250 mg/viikko, IM Nandrolonidekanoaatti 200 mg/viikko, IM 4 viikon ajan Testosteroni propionaatti 300 mg/viikko, IM Stanotsoli, AAS, 150 mg/viikko, IM 4 viikon ajan Tamoksifeeni, antiestrogeeni, 20 mg/vrk, koko kuurin ajan Istukkahormoni (hcg), 600 mg, kuurin lopussa 4 viikon tauko Sustanoli 500mg/viikko, IM Nandrolonidekanoaatti 200 mg/viikko, IM Metandienoni 40 mg/vrk, O 4 viikon ajan Testosteroni propionaatti 300 mg/viikko, IM Metenoloni (Primabolan) AAS, 300 mg/viikko, IM Klenbuteroli 4 tablettia (80 µg) /vrk + efedriini 75 mg/vrk 4 viikon ajan Stanotsoli 150 mg/viikko, IM Drostanoloni (Masteron) 300 mg/viikko, IM Metenoloni (Primabolan) 300 mg/viikko, IM Klenbuteroli 4 tablettia (80 µg) /vrk + efedriini 75 mg/vrk 4 viikon ajan O = oraalinen, IM = intramuskulaarinen, AAS = anabolis-androgeeninen steroidi 2.10 Dopingaineiden hankkiminen Dopingaineita hankitaan pääsääntöisesti salituttavilta kuntosaleilta, internetistä, terveydenhuollosta, turvallisuusalalta, ulkomaanmatkoilta ja organisoidulta

23 17 rikollisuudelta, kuten moottoripyöräjengeiltä. Organisoidulle rikollisuudelle dopingaineet ovat usein huumeiden myynnin ohella sivutulonlähde ja harvemmin päätoimi. (Cohen ym. 2007; Salasuo ja Piispa 2012; van de Ven ym. 2018). Salituttavien dopingaineiden myynnillä ei haeta suurta taloudellista hyötyä, vaan aineiden myyntiä motivoivat enemmänkin kulttuurilliset ja sosiaaliset ilmiöt. (van de Ven ym. 2018) Dopingaineita tuotiin aikaisemmin Suomeen tyypillisesti maamme itärajalta, mutta nykyisin Thaimaa on yksi suosituimmista hankintamaista. Internetin suosio dopingaineiden tilaamisessa on todennäköisesti koko ajan kasvusuunnassa. Internetin avulla dopingaineita voidaan tilata postipaketilla. (Salasuo ja Piispa 2012) Internet on myös mahdollistanut sen, että periaatteessa kuka tahansa voi ryhtyä dopingaineiden myyjäksi ja levittäjäksi. (Antonopoulos ja Hall 2016) Tullin tilastojen mukaan takavarikoitujen dopingaineiden määrät ovat olleet noususuunnassa 2010-luvulla. Vuosittaiset vaihtelut voivat olla kuitenkin suuria. Vuonna 2018 takavarikoitiin tablettia tai ampullia, luvun ollessa vuonna 2017 lähes viisikertaa vähemmän. (Suomen Tulli 2017; Suomen Tulli 2019) Dopingaineita tuottavat sekä lailliset lääkefirmat ja laboratoriot että laittomat kotilaboratoriot. Internetissä on lukuisia nettiapteekkeja, jotka myyvät dopingaineita. Sivustoista pyritään tekemään mahdollisimman siistejä ja asiantuntevan näköisiä. Sivustoilla saattaa olla muun muassa tieteellistä tietoa sekä reseptipalveluja, joissa lääkäriksi tekeytynyt henkilö antaa neuvoja. Usein nämä nettiapteekit väittävät saavansa dopingaineensa laillisilta lääkevalmistajilta. (Antonopoulos ja Hall 2016) 2.11 Dopinglainsäädäntö Dopingaineiden käyttöä ei ole kriminalisoitu Suomessa. Dopingaineiden laiton valmistaminen, maahantuonti, levittäminen ja suurten määrien hallussapito ovat kuitenkin aina rangaistavia tekoja. Rangaistukset vaihtelevat rikoksen vakavuuden mukaan sakoista, jopa neljän vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. (Kainulainen 2011 Urheilussa käytettäviä dopingrikkomuksia ei tule sekoittaa lainsäädäntöön. Huippuurheilussa on omat sääntönsä ja huippu-urheilussa kiellettyjen dopingaineiden lista (WADA 2019) on huomattavasti laajempi ja erilainen kuin mitä rikoslaissa on luokiteltu (Kainulainen 2011). Näin on myös lähes kaikkialla Euroopassa (van der Sloot ym. 2017).

24 18 Esimerkiksi piristeet, kuten efedriini, ei ole Suomen rikoslain mukaan laiton dopingaine. Rikoslain mukaan dopingaineiksi luetellaan synteettiset anabolis-androgeeniset steroidit ja niiden johdannaiset, testosteroni ja sen johdannaiset, kasvuhormoni sekä kemialliset aineet, jotka lisäävät anabolisten aineiden tuotantoa elimistössä. (Kainulainen 2011) Toisin kuin Suomessa, monissa muissa maissa myös dopinginaineiden käyttäminen, varsinkin anabolis-androgeenisten steroidien käyttö, on kriminalisoitu. Eräissä maissa kuntoilijat kuntosaleilla saattavat kuulua dopingtestauksen piiriin. Muun muassa Belgiassa, Tanskassa ja Ruotsissa kuntoilijoita voidaan testata ja dopingaineiden käytöstä kiinni jäämisestä seuraa yleensä kuntosalilta erottaminen. Ruotsissa poliisi hoitaa kuntosalien dopingtestaamisen. Euroopan komissio on asettanut suosituksen siitä, että laittomien dopingaineiden kauppaan suhtauduttaisiin samalla tavalla kuin huumekauppaan EU:n alueella. (Johannisson ym. 2012) 2.12 Kuntoilussa käytettyjä dopingaineita Vaikka suomen rikoslaissa dopingaineiksi luokitellaan anaboliset lihasmassaa kasvattavat aineet (Kainulainen 2011), ei kuntoilussa käytettyjä dopingaineita voida luokitella pelkästään rikoslain mukaan. Käytännössä kuntoilun puolella käytettäviä dopingaineita on huomattavasti enemmän kuin mitä rikoslaissa lukee. Salasuo ja Piispa (2012) kirjoittivatkin, että doping ei ole mikään suljettu aineryhmä, johon voidaan sisällyttää ja sulkea pois tiettyjä aineita. Tyypillisiä kuntodopingaineita ovat lihaksia ja voimaa kasvattavat aineet, kuten testosteroni, anabolis-androgeeniset steroidit, kasvuhormoni ja insuliininkaltainen kasvutekijä (IGF-1) sekä muun muassa istukkahormoni (hcg), beeta2-agonistit ja antiestrogeenit. Piristeet, kuten efedriini ja amfetamiini, ovat myös tyypillisiä aineita kuntodopingin käyttäjien keskuudessa. (Salasuo ja Piispa 2012) Dopinglinkin (2018) nettisivuilla dopingaineiksi luokitellaan lihasmassaa kasvattavien aineiden ja piristeiden lisäksi muun muassa laihduttamiseen käytettävät aineet kuten kilpirauhashormonit, diureetit, 2,4-dinitrofenoli (DNP), kognitiivisen suorituskyvyn parantamiseen modafiniili sekä ihon ruskettumista lisäävä melanosyytteja stimuloiva hormoni (MSH). Kuntoilussa käytettyjen dopingaineiden virallista luokittelua ei ole olemassa. Eräs keino on luokitella dopingaineet niiden vaikutusmekanismien ja haluttujen tavoitteiden mukaan. Tällä karkealla jaottelulla kuntoilussa käytetyt dopingaineet voidaan luokitella

25 19 lihaksia ja voimaa kasvattiin, laihduttaviin ja piristäviin, haittavaikutuksia vähentäviin, kognitiivista suorituskykyä parantaviin sekä kosmeettisiin ulkonäköä parantaviin aineisiin. Usealla dopingaineella on useita ominaisuuksia, joka vaikeuttaa luokittelua entisestään. Esimerkiksi testosteroni sekä kasvattaa lihasmassaa että polttaa rasvaa (Kadi 2008). Myös beeta2-agonisti klenbuterolia käytetään sekä rasvaa polttavan että lihaksia kasvattavan vaikutuksen takia (Milano ym. 2018). Jaottelu onkin tehty pääasiallisen halutun vaikutuksen mukaan Lihaksia ja voimaa kasvattavat aineet Lihaksia ja voimaa kasvattaviin aineisiin voidaan sisällyttää anaboliset kudoksia kasvattavat aineet. Näitä aineita ovat muun muassa testosteroni, anabolis-androgeeniset steroidit, kasvuhormoni, insuliini, IGF-1 sekä DHEA, eli dehydroepiandrosteroni. Anabolisia aineita käytetään usein yhdessä ja ne korostavat toistensa vaikutuksia. Muun muassa testosteronilla on kasvuhormonin eritystä lisäävä vaikutus. Lisäksi testosteronin ja IGF-1:n vuorovaikutus on tärkeä anabolisessa prosessissa. (Basaria ym. 2001; Sane 2010). Kasvuhormoni myös stimuloi proteiinisynteesiä eri mekanismin kautta kuin anabolis-androgeeniset steroidit. Siksi käyttäjät olettavat anabolisten vaikutusten olevan suurempia useita eri anabolisia aineita yhdistelemällä. Kasvuhormoni, insuliini, IGF- ja anabolis-androgeeniset steroidit ovat tyypillinen yhdessä käytetty ainepaketti. (Holt ja Sönksen 2008) Testosteronia, elimistön luonnollista anabolis-androgeenista steroidia, mieskunnon, miehisyyden ja nuoruuden lähdettä on tutkittu ja etsitty hyvin pitkään. Jo Rooman antiikissa nämä ominaisuudet osattiin kohdistaa kiveksiin. Historian saatossa, muun muassa kotieläinten kastraatioissa, on huomattu kivesten ja testosteronin vaikutukset eläinten käytökseen ja olemukseen. Testosteronin fysiologian ymmärtäminen, muun muassa kivesten siirtojen avulla apinoilta ihmisille, olivat osa kokeellista lääketiedettä, ennen kuin vuonna 1927 androsteroni ja testosteroni onnistuttiin eristämään. Tutkijoiden onnistui eristää 20 kg:sta härän kiveksistä 20 g ainetta, jota injektoimalla kastroitu eläin sai takaisin miehisyytensä. Vuonna 1935 syntetisoitiin voimakasta kiveshormonia, jota alettiin kutsua testosteroniksi. Tämä koe sai enemmän julkisuutta ja tutkimusryhmä sai androgeenitutkimuksistaan kemian Nobelin palkinnon. (Morales 2013)

26 20 Injektoitava valmiste kehitettiin pian testosteronin syntetisoinnin jälkeen. Tästä alkoi kasvava kiinnostus testosteronin käyttökohteista. Pian tämän jälkeen, testosteronia alettiin jo väärinkäyttää. (Morales 2013) Heti 1930-luvulla saksalaisten voimailijoiden epäiltiin käyttävän hormoneja heidän pärjätessään erinomaisesti Berliinin olympialaissa. Voimailulla ja anabolis-androgeenisilla steroideilla onkin pitkä yhteinen historia ja hormonien käyttöä pidettiin pitkään lähes pakollisena osana voimaharjoittelua ja siinä kehittymisessä. (Kaarninen 2008) ja 60-luvulla anabolis-androgeeniset steroidit ja testosteroni yleistyivät entisestään voimailulajeissa ja muissa voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa (Kaarninen 2008; Salasuo ja Piispa 2012). Anabolis-androgeenisia steroideja on saatavilla nykyään geeleinä ja rasvoina, laastareina, suun kautta käytettävinä tabletteina ja lihakseen pistettävinä injektioina (Kuhn 2002). Testosteronin vaikutus tapahtuu androgeenireseptoreiden kautta. Androgeenireseptorit sijaitsevat x-kromosomissa ja niitä esiintyy useissa elimistön kudoksissa kuten luissa, lihaksissa, eturauhasessa sekä rasvakudoksessa. (Davey ja Grossmann 2016) Testosteronin suosiota dopingaineena selittää sen voimakas vaikutus lihasvoimaan ja - massaan. Testosteroni vaikuttaa myös lipolyysiin, eli lipidien hajotukseen. Sekä lyhytettä pitkäaikainen anabolis-androgeenisten steroidien käyttö johtaa korostuneeseen solujen hypertrofiaan proteiinisynteesiin lisäyksen takia. Testosteronin aiheuttama lihassolujen hypertrofia johtuu satelliittisolujen aktivaatiosta sekä lihassolujen tumien kasvusta. (Kadi 2008) Kuvasta 1 selviää testosteronin vaikutusmekanismi luurankolihakseen.

27 21 KUVA 1. Testosteronin vaikutusmekanismi luurankolihakseen. (Mukaillen Kadi 2008) Anabolis-androgeenisten steroidien käyttäjällä saattaa olla tumia jopa kolmasosa enemmän lihassolua kohden kuin anabolis-androgeenisia steroideja käyttämättömällä (Eriksson ym. 2005). Anabolis-androgeeniset steroidit saattavat lisätä lihasmassan kasvua myös estämällä kortisolin tuotantoa, joka on katabolinen hormoni. Myös vaikutusta myostatiinin toiminnan vähentämiseen on ehdotettu erääksi lihaskasvun mekanismiksi. (Hall ja Hall 2005) Kadin ja kumppaneiden vuonna 1999 julkaistun tutkimuksessa osoitettiin, että voimaharjoittelu yhdistettynä anabolis-androgeenisten steroidien käyttöön johtaa sekä lihassolujen hypertrofiaan että uusien lihassolujen muodostukseen. Anabolis-androgeenisten steroidien käytön vaikutukset näyttävät kestävän vuosia. (Kadi ym. 1999) Suprafysiologiset annokset testosteronia, 600 mg 10

28 22 viikon ajan, lisäävät lihasmassaa ja voimaa jopa ilman harjoittelua. Suprafysiologinen käyttö yhdistettynä harjoitteluun lisää lihasmassan ja voiman kasvua entisestään. (Bhasin ym. 1996) Anabolis-androgeenisilla steroideilla on myös suora vaikutus keskushermostoon ja käyttäjät ovat kuvailleet käytön yhteydessä tapahtuvaa euforista tilaa termillä steroid rush. Tämä olotila muun muassa helpottaa harjoitustehon lisäämistä. (Hall ja Hall 2005) Kuten kaikkien steroidihormonien, myös testosteronin biosynteesi alkaa kolesterolista, erityisesti LDL-kolesterolista. Testosteroni on 19-hiilen steroidi ja sen pääsääntöisestä tuotannosta vastaavat Leydigin solut kiveksissä. Pientä tuotantoa tapahtuu myös lisämunuaiskuorella sekä naisilla munasarjoissa. Testosteronin tuotantoa säätelevät aivolisäkkeen gonadotropiinit: luteinisoiva hormoni ja follikkelia stimuloiva hormoni. Gonadotropiinien tuotantoa taas säätelee hypotalamuksen tuottama gonadotropiinien vapauttajahormoni. Eksogeenisen testosteronin tai anabolis-androgeenisten steroidien käyttö saa aikaan negatiivisen palautejärjestelmän kautta elimistön oman testosteronintuotannon vähenemisen tai loppumisen (Burger 2002; Kadi 2008; Perheentupa ja Rönkä 2009). Kiveksissä on noin 100 kertainen määrä testosteronia periferiaan verrattuna. Vapaata testosteronia on plasmassa hyvin vähän, ja suurin osa siitä on sitoutuneena proteiineihin, joista tärkeimpinä albumiini ja SHGB (sukupuolihormoneja sitova globuliini). Testosteroni ei erity tasaisesti pitkin vuorokautta, vaan erityksessä on vuorokausirytmi ja testosteronin tasot ovat aamuisin % korkeampia kuin illalla. Androgeenien vaikutukset on lueteltu taulukossa 4 (Huhtaniemi 2010). Taulukosta näkee hyvin mitä käyttäjät testosteronin ja anabolis-androgeenisten steroidien käytöllä hakevat, mutta myös osan mahdollisista haittavaikutuksista.

29 23 TAULUKKO 4. Androgeenien vaikutukset (Mukaillen: Huhtaniemi 2010) Androgeeniset Miehen sukupuolielinten erilaistuminen Sekundaariset sukupuoliominaisuudet Siittimen kasvu Eturauhasen kasvu Kivespussin kasvu Häpykarvoitus Kainalokarvoitus Parta Kaljuuntuminen Psyykkiset Libido ja potenssi Aggressio Seksuaalikäyttäytyminen Anaboliset Puberteetin pituuskasvupyrähdys Epifyysin sulkeutuminen Kurkunpään kasvu Äänihuulten paksuuntuminen Lipidimuutokset Lihasmassan kasvu Rasvakudoksen väheneminen Talirauhasten kasvu Hematopoeesi Ihon paksuuntuminen Anabolis-androgeeniset steroidit ovat testosteronin synteettisiä johdannaisia ja ne kehitettiin aikoinaan siksi, että suun kautta otettu testosteroni ei toiminut juuri ollenkaan (Kaarninen 2008). Testosteronilla on nopea puoliintumisaika ja synteettiset anabolisandrogeeniset steroidit ovat suunniteltu siten, että niillä olisi pidempi puoliintumisaika. Luonnollista testosteronia tulisi pistää useita kertoja viikossa, mutta eräitä anabolisandrogeenisia steroideja voidaan pistää vain kahden tai jopa 12 viikon välein. Anabolisandrogeeniset steroidit jaetaan usein tyypillisesti kolmeen ryhmään niiden imeytymistavan mukaan: suun kautta otettaviin, lihakseen pistettäviin ja transdermaalisiin, eli iholle laitettaviin. (Hall ja Hall 2005) Anabolis-androgeenisia steroideja on käytetty 1940-luvulta lähtien useiden erilaisten sairauksien hoitoon. Anabolis-androgeenisia steroideja on käytetty jopa masennuksen ja melankolian hoidossa. On arvioitu, että anabolis-androgeenisten steroidien lääkinnällinen käyttö on lisääntynyt 400 %:lla vuodesta Suurin syy lääkinnälliseen lisäykseen on hiv:n hoito. (Basaria ym. 2001) ja luvuilla lääkefirmat tutkivat useita potentiaalisia lääkkeitä ja valitsivat sitten näistä parhaimman anabolis-androgeenisen steroidin kaupalliseen käyttöön. Tämä tarkoittaa sitä, että on olemassa jopa tuhansia hylättyjä projekteja, joista on mahdollista saada todella helposti uusi anabolisandrogeeninen steroidi pimeille markkinoille. (Sarikaya ym. 2007)

30 24 Kaikilla anabolis-androgeenisilla steroideilla on sama kemiallinen perusrakenne. Anabolis-androgeenisten steroidien rakennetta on pyritty muuttamaan siten, että anabolista vaikutusta on tehostettu ja androgeenista vaikutusta vähennetty. Tällä on pyritty siihen, että haittavaikutukset olisivat mahdollisimman pienet. (Frati ym. 2015) Testosteronin anabolis-androgeeninen suhde on 1:1, mutta anabolis-androgeenisilla steroideilla, kuten stanotsolilla, tämä suhde voi olla jopa 30:1 (Kuhn 2002). Taulukossa 5 on eritelty eräiden yleisten valmisteiden anabolis-androgeenista suhdetta. Anabolisandrogeenisten steroidien androgeenista vaikutusta ei voi kuitenkaan koskaan täysin välttää, eikä vielä ole pystytty kehittämään ainetta, jolla olisi ainoastaan androgeeninen tai anabolinen vaikutus. (Basaria ym. 2001; Kicman 2008) TAULUKKO 5. Eräiden anabolis-androgeenisten steroidien anabolis-androgeeninen suhde (Mukaillen: Kuhn 2002) Anabolis-androgeeninen steroidi Anabolis-androgeeninen suhde testosteroni, metyylitestosteroni 1 metandienoni 2 5 oksimetoloni 9 oksandroloni 10 nandroloni 10 stanotsoli 30 Anabolis-androgeenisten steroidien käytön teho on yhteydessä siihen, kuinka paljon ja useaa ainetta käytetään. Esimerkiksi maltilliset lääkinnälliset annokset eivät ole aiheuttaneet lihaskasvua. Lihaskasvu on vaatinut aineiden sekakäyttöä sekä suprafysiologisia annoksia ollakseen tehokasta. (Hartgens ym. 2002) Kasvuhormoni, insuliini ja IGF-1 ovat anabolisia hormoneja ja ne ovat suosittuja kuntoilijoiden keskuudessa parantamaan fyysistä suorituskykyä sekä kehon estetiikkaa. Niitä käytetään usein yhdessä tehostamaan toistensa vaikutuksia. Kasvuhormoni, insuliini ja IGF-1 aktivoivat useita lihaskasvun osalta olennaisia signaalireittejä, kuten PI3K/Akt/mTOR reittiä, saaden aikaan lihaskasvua. (Anderson ym. 2017) Kasvuhormonilla on anabolisen vaikutuksen lisäksi rasvaa polttava vaikutus, koska se lisää rasvasolujen triglyseridien hajoamista ja vähentää rasvan varastoitumista (Sane 2010). Kasvuhormoni on erityisen suosittu voimailijoiden keskuudessa.

31 25 Ammattipyöräilijätkin ovat käyttäneet kasvuhormonia sen lipolyyttisen vaikutuksen takia vähentämään kehon rasvaa. (Holt ja Sönksen 2008) Aivolisäkkeen etulohko tuottaa kasvuhormonia sykäyksittäin. Suurin osa vuorokauden kasvuhormonista tuotetaan 1 2 tuntia nukahtamisen jälkeen. Kasvuhormonia tuottavien solujen osuus on noin 40 % aivolisäkkeen soluista. Kasvuhormonireseptoreita on eniten maksassa, mutta niitä on myös rustoissa sekä lihas- ja rasvasoluissa. (Sane 2010). Kasvuhormonin itsenäinen anabolinen vaikutus ei ole täysin selvä, vaan se vaatii IGF- 1:stä toimiakseen tehokkaasti. Kasvuhormonivajausta sairastaville ihmisille on tyypillistä lihasmassan ja voiman väheneminen sekä rasvakudoksen ja väsymyksen lisääntyminen. (Anderson ym. 2017) Tämä kuvastaa hyvin mihin kasvuhormonin dopingkäytöllä pyritään. Vaikka kasvuhormoni on suosittu dopingaine, ei sen suorituskykyä parantavaa vaikutusta ole kliinisesti pystytty täysin todistamaan (Anderson ym. 2017). Kasvuhormoni toimii kuitenkin todella hyvin kasvuhormonivajeesta kärsivän ihmisen kohdalla. Kasvuhormoni on myös melko kallis dopingaine. (Holt ja Sönksen 2008) Kasvuhormoni stimuloi IGF-1:n tuotantoa maksassa, mutta tuotantoa tapahtuu myös muissa kudoksissa, kuten lihaskudoksessa. IGF-1:n signaalireitit ovat yksi tärkeimmistä ja tutkituimmista lihashypertrofiaa aiheuttavista anabolisista ärsykkeistä (Egerman ja Glass 2014). Anabolisen vaikutuksen lisäksi IGF-1:n tiedetään lisäävän glykogeeni- sekä kollageenisynteesiä ja se saattaa lisätä epäsuorasti kasvuhormonin aiheuttamaa lipolyysiä. (Dunkel 2010; Anderson ym. 2017) Insuliinin anabolinen vaikutus on tiedetty siitä asti, kun sitä ensimmäisen kerran alettiin käyttää diabeteksen hoidossa. Insuliinin anabolinen vaikutus perustuu sen kykyyn lisätä glukoosin ja aminohappojen kuljetusta soluihin. Näin se lisää proteiinisynteesiä ja vähentää proteiinien hajotusta. Insuliinia väärinkäytetään varsinkin voimaharjoittelun jälkeen tehostamaan PI3K/Akt -signaalireittiä, koska insuliiniherkkyys on lisääntynyttä harjoituksen jälkeen. Sitä käytetään myös anabolis-androgeenisten steroidien ja kasvuhormonin aiheuttaman kohonneen verensokerin itsehoitoon. Insuliinilla saattaa olla myös epäsuora laihduttava vaikutus sen ruokahalua vähentävän ja energiakulutusta lisäävän vaikutuksen seurauksena. Insuliini aiheuttaa kuitenkin lipogeneesiä, joka lisää rasvamassaa ja kehon painoa. (Anderson ym. 2017) DHEA:n ja sen sulfaatin (DHEAS) tuotanto tapahtuu suurilta osin lisämunuaisissa, mutta tuotantoa tapahtuu myös aivoissa ja sukupuolirauhasissa. DHEA on ihmisessä runsaiten

32 26 esiintyvä steroidihormoni, mutta sen pitoisuudet vähenevät iän myötä ja tästä ilmiöstä puhutaankin adrenopaussina. DHEA:n pitoisuudet ovat hyvin yksilöllisiä ja esimerkiksi perimällä on suuri vaikutus pitoisuuksiin. DHEA ja DHEAS ovat testosteronin ja estradiolin esiasteita. Aikuisilla miehillä % kokonaisandrogeenimäärästä onkin DHEA(S):n johtamaa. (Baulieu ym. 2000; Legrain ja Girard 2003; Stárka ym. 2015) DHEA:n dopingkäyttö liittyy usein juuri sen testosteronia lisäävään vaikutukseen ja se luokitellaan anaboliseksi aineeksi. Testosteronia lisäävä ja suorituskykyä parantava vaikutus on kuitenkin käytännössä melko pieni. Tutkimukset DHEA:n tehosta ovat osittain ristiriitaisia eikä sen tehoa voi kokonaan kiistää, mutta suurta ergogeenistä apua DHEA:sta tuskin saavat edes keski-ikäiset urheilijat. (Collomp ym. 2015) Koska DHEA tasot laskevat ikääntyessä, on DHEA:ta sisältäviä lisäravinteita alettu kutsua markkinointimielessä muun muassa nuoruushormoniksi, nuoruuden lähteeksi ja vastalääke ikääntymiselle. DHEA:ta käytetään usein menestyksellisesti naisten vaihdevuosien hoitoon. Lisäksi epidemiologiset tutkimukset ovat yhdistäneet matalat DHEA:n arvot muun muassa iskemiseen sydäntautiin, ateroskleroosiin, osteoporoosiin ja seksuaalisiin häiriöihin. (Baulieu ym. 2000; Stárka ym. 2015) DHEA on myös neuroaktiivinen hormoni, joten yhdessä muiden hormonien ja välittäjäaineiden kanssa se vaikuttaa myös mielialaan, tunteisiin ja käytökseen. DHEA:ta on käytetty muun muassa masennuksen hoidossa ja sillä voi olla vaikutuksia myös immuniteettiin ja eteneviin aivosairauksiin. (Stárka ym. 2015) Laihduttavat ja piristävät aineet Laihduttavia ja/-tai piristäviä aineita kuntodopingin saralla ovat muun muassa klenbuteroli, 2,4-dinitrofenoli (DNP), kilpirauhashormonit, fenyylipropanoliamiini (PPA), diureetit, efedriini ja amfetamiini. Useilla tähän luokkaan kuuluvilla aineilla on sekä piristäviä, että laihduttavia vaikutuksia, tai niiden käytön oletetaan ainakin johtavan laihtumiseen ja piristykseen. (Docherty 2009; Yen ja Ewald 2012) Koska ylipainoa esiintyy erittäin laajasti ympäri maailmaa, ovat myös laihdutusvalmisteet ja varsinkin internetin kautta tilatut laihdutusvalmisteen nostaneet suosiotaan (Yen ja

33 27 Ewald 2012). Laihduttavat aineet eivät ole kuitenkaan pelkästään ylipainoisten itselääkintää, vaan ne ovat suosittuja myös kehonrakennusta harrastavien ja esteettistä lihaksikasta ja rasvatonta vartaloa tavoittelevien ihmisten suosiossa. Tyypillisesti käyttäjät suosivat lihaksia kasvattavia ja rasvaa polttavia aineita. Käyttäjät hakevat tällä yhdistelmällä kireää ja tiukkaa olemusta kehoon. (Salospohja 2008; Salasuo ja Piispa 2012; Kimergård 2015) Stimulantteja, eli piristäviä aineita, voidaan pitää yhtenä ensimmäisinä käytettyinä dopingaineina. Useissa entisajan kulttuureissa on käytetty erilaisia piristäviä aineita kohottamaan suorituskykyä ja kestävyyttä sekä lisäämään väsymyksen ja kivun sietoa. Myös ensimmäiset urheilun dopingrikkomukset koskivat usein piristeitä, kuten kokaiinia ja amfetamiinia. (Thevis ym. 2010; Salasuo ja Piispa 2012; Pereira ja Sardela 2014) Klenbuteroli on synteettinen β2-agonisti ja sen kemikaalinen rakenne muistuttaa adrenaliinia. Sitä käytetään lähinnä eläinten lääkinnässä, pääasiassa hevosten astman hoidossa (Ryall ym. 2008; Spiller ym. 2013). Klenbuterolia on käytetty laittomasti lihakarjan kasvattamisessa (Brambilla ym. 2000). Sitä käytetään joissain Euroopan ja Latinalaisen Amerikan maissa ihmisten astman hoitoon. Klenbuteroli on melko suosittu aine kehonrakentajien ja fitness-kuntoilijoiden keskuudessa sen lihaksia kasvattavan ja rasvaa polttavan vaikutuksen takia. Käyttäjät hankkivat klenbuterolia usein enemmän rasvanpolttoon, kuin lihasten kasvatukseen. Klenbuterolia käytetään melko usein yhdessä anabolis-androgeenisten steroidien ja kilpirauhashormonien kanssa ja sydäntoksisuuden riski on suuri. (Daubert ym. 2007; Spiller ym. 2013) Muihin β2-agonisteihin verrattuna klenbuterolilla on pitkä puoliintumisaika, se on voimakkaampi ja imeytyminen on parempaa ruoansulatuskanavasta. Ihmis- ja eläinkokeet ovat osoittaneet, että klenbuteroli lisää lipolyysiä, glykolyyttistä kapasiteettia ja vähentää proteiinien hajoamista. (Spiller ym. 2013) Klenbuterolista on jo pitkään povattu lääkettä sairauksiin, joissa lihasmassa vähenee, kuten sarkopenia, hiv ja syövät. Mahdolliset klenbuterolin aiheuttamat sydänperäiset haitat ovat kuitenkin olleet esteenä hoitoihin. Klenbuterolin anabolinen vaikutus välittyy sen β2-adrenoreseptorin agonistivaikutuksesta luurankolihakseen ja signaalireitteihin. Klenbuteroli lisää lihasproteiinien kerrostumista ja johtaa näin suurempiin yksittäisiin lihassoluihin. Klenbuterolin aiheuttama lipolyysi taas tapahtuu adiposyyttien β3-adrenoreseptorien kautta, lisäten rasvanpolttoa. (Daubert ym. 2007; Lynch ja Ryall 2008; Ryall ym. 2008)

34 28 Klenbuterolin tyypillisiä haittavaikutuksia ovat muun muassa päänsärky, huimaus, hermostuminen, rytmihäiriöt, rintakivut, sydänlihaksen hapenpuute, hypokalemia, lihasvapina sekä jopa hallusinaatiot ja kouristukset. (Daubert ym. 2007). 2,4-dinitrofenolin, eli DNP:n, on raportoitu aiheuttavan nopeaa painonpudotusta, mutta sen käyttöön liittyy vakavia terveysriskejä. DNP:llä ei ole myyntilupaa ja sitä myydään lähinnä internetin välityksellä erilaisin nimin laihdutustuotteena. Vuoteen 2011 mennessä DNP:n on raportoitu kirjallisuudessa olevan syypää ainakin 62 kuolemaan. (Grundlingh ym. 2011) DNP:tä on käytetty hyvin monenlaisiin tarkoituksiin luvulla sitä on käytetty muun muassa puun säilöntäaineena, räjähteissä, väriaineena ja valokuvien kehityksessä. Sitä käytetään edelleen teollisuudessa huomattiin, että DNP on tehokas painonpudottaja ja sitä markkinoitiin aluksi ilman reseptiä saatavana turvallisena aineena. DNP kiellettiin kuitenkin pian sen vaarallisuuden takia. DNP:tä ei juuri käytetty vuosikymmeniin, mutta sen suosio on kasvanut uudelleen 2000-luvulla. (Grundlingh ym. 2011; Bleasdale ym. 2018) DNP:n käyttäjät ovat usein tietoisia sen haittavaikutuksista. Tämä ei kuitenkaan ole este käyttäjille, vaan he asennoituvat mahdollisiin riskeihin hyvin tietoisesti. (Petróczi ym. 2015) DNP:n laihduttava vaikutus perustuu sen kykyyn vaikuttaa mitokondrioihin ja niiden energiantuottomekanismeihin. Vaikutuksen tuloksena hajoaa tehokkaasti sekä rasvaa että hiilihydraatteja. Tämä mahdollistaa soluhengityksestä muodostuneen energian vapautumisen lämpönä eikä varastoitumista adenosiinitrifosfaattina (ATP), joten rasvavarastot vähenevät ja kehon lämpötila nousee. DNP saattaakin aiheuttaa muun muassa elimistön liiallista lämpenemistä, rytmihäiriöitä, runsasta hikoilua ja kiihtynyttä hengitystä. (Grundlingh ym. 2011; Bleasdale ym. 2018) Suurin riski DNP:n käytössä on yksilökohtaiset vaihtelut toleranssissa sekä siedettävän määrän ja kuolemaan johtavan määrän hyvin pienessä erossa. (Grundlingh ym. 2011) Siksi turvallista annosta ei ole pystytty määrittelemään (Petróczi ym. 2015). Lisäksi netin kautta tilatun DNP:n pitoisuus voi vaihdella huomattavasti (Bleasdale ym. 2018). Amfetamiini ja efedriini ovat fenetyyliamiinien tai fenyylipropanoliamiinin johdannaisia. Amfetamiini on yksi tutkituimmista ja käytetyimmistä piristeistä. (Thevis ym. 2010) Sitä voidaan myös pitää yhtenä ensimmäisinä kuntourheilijoiden käyttämänä dopingaineena. (Salasuo ja Piispa 2012). Amfetamiinin käytöllä tavoitellaan muun muassa

35 29 aggressiivisuutta harjoitteluun (Kimergård 2015). Efedriini muistuttaa amfetamiinia ja sen käytöllä pyritään piristykseen ja ruokahalun vähentymiseen (Docherty 2008). Efedriinin kaltainen pseudoefedriini on myös yksi suosituimmista piristeistä, mutta sen suorituskykyä parantava vaikutus ei ole kiistaton (Trinh ym. 2015). Useiden keskushermostoon vaikuttavien aineiden vaikutusmekanismina on yleensä aivojen välittäjäaineiden (muun muassa dopamiini, noradrenaliini, serotoniini) lisääntynyt vapautuminen, postsynaptisten reseptoreiden suora stimulointi ja välittäjäaineiden takaisinoton estäminen. (Thevis ym. 2010) Piristeiden kliinisiä indikaatioita ovat muun muassa matalan verenpaineen hoito, sydämen iskutilavuuden lisääminen, ruokahalun vähentäminen ja laihduttaminen sekä keskittymishäiriöiden hoito. Amfetamiini ei ole kuitenkaan yleinen suositeltu lääke painonpudotuksessa. (Docherty 2008) Sitä käytetään kuitenkin laihduttamisen itselääkinnässä melko yleisesti. Esimerkiksi brasilialaisista collegeopiskelija naisista 14 % ja miehistä 5 % oli käyttänyt amfetamiinia. Naisten suurempi osuus käyttäjistä johtuu todennäköisesti juuri amfetamiinin toivotusta laihduttavasta vaikutuksesta. (Pereira ja Sardela 2014) Amfetamiini saattaa aiheuttaa voimakasta riippuvuutta. Lisäksi amfetamiinin on todettu aiheuttavan muun muassa psykooseja ja muita mielenterveydellisiä ongelmia sekä sydämen sykkeen ja kehon lämpötilan nousun aiheuttamia komplikaatioita. (Docherty 2008; Steinkellner ym. 2011) Fenyylipropanoliamiinia (PPA) on synteettinen sympatomimeettinen amiini ja se muistuttaa sekä rakenteeltaan että toiminnaltaan amfetamiinia ja efedriiniä. Fenyylipropanoliamiinin arvellaan toimivan laihduttavana sen keskushermostoa aktivoivan vaikutuksen takia. (Yen ja Ewald 2012) Kilpirauhashormonien toiminta hypotalamuksessa ja periferiassa saa aikaan lepoaineenvaihdunnan kiihtymisen. Jos ihminen sairastaa kilpirauhasen liikatoimintaa, on seurauksena usein laihtuminen kiihtyneen aineenvaihdunnan seurauksena. (Yen ja Ewald 2012) Tämä kuvastaa hyvin mihin kilpirauhashormonin dopingkäytöllä pyritään. Liiallinen pitoisuus kilpirauhashormonia elimistössä voi olla hengenvaarallinen. Muun muassa rytmihäiriöt ja korkea verenpaine voivat olla seurauksia liian korkeista pitoisuuksista. (Yen ja Ewald 2012) Diureetit ovat lääkkeitä, jotka säätelevät elimistön nestetasapainoa. Ne lisäävät virtsan eritystä ja natriumin eritystä virtsaan ja poistavat näin nestettä elimistöstä. On olemassa

36 30 useita erilaisia diureetteja ja niiden vaikutusmekanismit ja rakenteet poikkeavat toisistaan. Diureettien väärinkäyttö liittyy usein nopeaan painonpudotukseen ja muiden aineiden peittämiseen virtsasta sen volyymin kasvun takia. Myös virtsan ph:n muutokset saattavat peittää joidenkin aineiden näkymistä virtsassa. (Cadwallander ym. 2010) Kognitiivista suorituskykyä parantavat aineet Kognitiivista suorituskykyä parantavat aineet, eli nootropiinit, ovat lääkkeitä, joilla hoidetaan kognition heikentymistä muun muassa Alzheimerin tautia, skitsofreniaa, aivohalvausta ja keskittymishäiriötä sairastavilla ihmisillä sekä vanhentumismuutoksissa. Nootropiinit voidaan jakaa useisiin ryhmiin niiden vaikutusmekanismien mukaan, joita ovat muun muassa reseptoreihin, entsyymeihin, sytokiineihin, geeneihin ja hormoneihin vaikuttavat aineet. Nootropiineilla pyritään kognitiivisten kykyjen, kuten oppimisen, muistin ja keskittymisen parantamiseen. (Froestl ym. 2012) Nootropiinit, joita voidaan kutsua myös termillä aivodoping tai smart drugs, ovat erityisen suosittuja yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Opiskelijat pyrkivät käytöllä parantamaan keskittymistä, opinnoissa pärjäämistä ja valppautta. Usein tähän aivodoping- kategoriaan lasketaan kuuluvaksi myös piristeet, kuten metyylifenidaatti ja amfetamiini. (Majori ym. 2017) Suosituimpia aineita ovat amfetamiinin ja metyylifenidaatin ohella kofeiini ja modafiniili (Ragan ym. 2013). Erään italialaisen kyselytutkimuksen mukaan vuotiaista italialaisista 3,1 % olisi joskus käyttänyt niin sanottuja smart drugseja. Samassa kyselyssä anabolis-androgeenisten steroidien käytön osuus oli pienempää, 1,2 %. (Pacifici ym. 2016) Toisessa italialaisessa tutkimuksessa 11,3 % vastanneista opiskelijoista raportoi käyttäneensä ei-lääkinnälliseen tarkoitukseen reseptillä saatavia piristeitä. (Majori ym. 2017) Yhdysvalloissa käytön prevalenssi on 5 15 %: n suuruista. (Ragan ym. 2013) Kosmeettiset ulkonäköä parantavat aineet Ihmisten kehoon on laitettu täyteaineita jo 1800-luvun lopulla, jolloin esimerkiksi poistetun kiveksen tilalle saatettiin laittaa täyteainetta. Täyteaineita, kuten parafiiniöljyä tai vaseliinia, on käytetty useisiin ruumiinosiin, muun muassa penikseen, rintoihin, poskiin ja nenään. Kehonrakentajat ovat myös pitkään käyttäneet erilaisia täyteaineita

37 31 korostaakseen lihaksiaan. Täyteainetta, joka on usein jokin öljypohjainen aine, pistetään suoraan lihakseen, jolloin saadaan aikaan täysin kosmeettinen lihaksen volyymin kasvu. Lihaksen tulehdus lisää turvotusta entisestään. Synthol oli ensimmäinen täyteaine, joka suunniteltiin erityisesti lihasten kasvatukseen. Synthol sisältää 85 % öljyä ja loppu on puudutusainetta sekä alkoholia. (Figueiredo ja Silva 2014) Syntholin käytön on raportoitu aiheuttaneen useita haittavaikutuksia, kuten pistoskohdan komplikaatiota sekä hermo- ja lihasvauriota (Hall ym. 2016). Täyteaineiden suosion laajuutta ei tiedetä, mutta se on selkeästi yleisempää Brasiliassa kuin muualla maailmassa. (Figueiredo ja Silva 2014) Sen suosion on arveltu olevan noususuunnassa 2000-luvulla ja syynä voi olla aineen helppo saatavuus internetin kautta. (Hall ym. 2016). Myös ihoa ruskettavia tai valkaisevia aineita voidaan pitää kosmeettisina ulkonäköä parantavina aineina. Tyypillisimpiä pistettäviä rusketusaineita ovat Melanotan I, Melanotan II ja bremelanotidi. Melanotan I ja II ovat melanosyytteja stimuloivan hormonin synteettisiä muotoja, jotka lisäävät ihon melanosyyttien kasvua ja tyrosinaasin aktiivisuutta. Lopputuloksena on ihon tummentuminen. Melanosyytteja stimuloivan hormonin lääkinnällinen tarkoitus on vähentää ultraviolettisäteilyn aiheuttamaa DNA:n tuhoa. (Langan ym. 2010; Brennan ym. 2016) Melanotan I on hieman kalliimpi tuote, joka tuottaa luonnollisemman näköisen rusketuksen. Melanotan II on halvempi ja tuottaa tumman rusketuksen sekä vähentää ruokahalua. Bremelanotidi on hieman harvinaisempi ja sen käyttö saattaa lisätä seksuaalista halukkuutta. (Brennan ym. 2016). Ihoa valkaisevat aineet ovat suosiossa maissa, joissa asuu paljon tummaihoisia. Esimerkiksi Afrikassa valkaisuaineiden prevalenssiksi on arvioitu %. Valkaisuaineet ovat erityisesti naisten suosiossa ja niitä myydäänkin usein kauneussalongeissa. Valkaisuaineilla voidaan koittaa itselääkitä myös esimerkiksi aknea ja muita iho-ongelmia. Valkaisuaineet saattavat sisältää muun muassa elohopeaa ja kortikosteroideja. (Dlova ym. 2015) Haittavaikutuksia vähentävät aineet Dopingaineista aiheutuvia haittavaikutuksia pyritään usein vähentämään muiden aineiden käytöllä. Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat muun muassa sydän- ja verenkiertoelimistöön, oman hormonituotannon lamaantumiseen, ihoon, mielialaan sekä tuki- ja liikuntaelinsärkyihin liittyviä ongelmia (Nieschlag ja Vorona 2015a; Nieschlag ja

38 32 Vorona 2015b). Tyypillisimpiä käytettyjä aineita ovat antiestrogeenit, istukkahormoni, insuliini sekä mielialalääkkeet, erektiolääkkeet ja kipulääkkeet. (Pope ym. 2014) Insuliinia käytetään pääsääntöisesti sen anabolisen vaikutuksen ja palautumisen tehostumisen takia. (Pope ym. 2014; Anderson ym. 2017) Insuliinin toinen käyttötarkoitus liittyy verensokerin itsehoitoon, koska kasvuhormoni ja anabolisandrogeeniset steroidit voivat aiheuttaa diabetesta tai lisätä diabetesriskiä vähentämällä glukoositoleranssia ja lisäämällä insuliiniresistenssiä. (Holt ja Sönksen 2008; Geraci ym. 2011) Toinen insuliinin suosiota selittävä tekijä saattaa olla sen halpuus ja helppo saatavuus. (Pope ym. 2014) Insuliinin itselääkintään liittyy suuret riskit, koska liian suuri insuliiniannos saattaa johtaa nopeasti hypoglykemiaan ja tajuttomuuteen (Seppälä 2016). Testosteronin ja anabolis-androgeenisten steroidien käyttö johtavat elimistön oman testosteronituotannon lamaantumiseen, eli hypogonadismiin, ja tätä kautta useisiin haittavaikutuksiin, kuten seksuaalitoiminnan häiriöihin. Siksi kuntodopingin käyttäjät lääkitsevät itseään useasti istukkahormonilla, eli koriongonadotropiinilla. Istukkahormoni toimii samankaltaisesti luteinisoivan hormonin kanssa, eli se stimuloi miehillä testosteronin tuotantoa kiveksissä, jolloin sitä käytetään sekä anabolisandrogeenisten steroidien käyttökuurin aikana että sen jälkeen. Istukkahormonilla on pidempi puoliintumisaika ja sen saatavuus on parempi kuin luteinisoivan hormonin. (Stenman ym. 2008; Perheentupa ja Rönkä 2009; Seppälä 2016) Istukkahormonia käytetään usein melko lyhyinä kuureina ja pienillä annoksilla (Karavolos ym. 2015). Testosteroni ja osa anabolis-androgeenisista steroideista voivat metabolisoitua estrogeeniksi ja muiksi estrogeeniagonisteiksi. Miehillä, jotka käyttävät suuria määriä anabolis-androgeenisia steroideja, saattaa olla yhtä paljon estrogeenia verenkierrossa kuin lisääntymisikäisillä naisilla. Tästä saattaa seurata muun muassa naismaisten piirteiden, kuten rintojen kasvua miehille. Tamoksifeeni ja klomifeeni ovat tyypillisimpiä antiestrogeenilääkkeitä, joita miehet käyttävät estämään näitä muutoksia. Näitä aineita kutsutaan myös nimellä selektiivinen estrogeenireseptorin modulaattori (SERM). Klomifeenia käytetään usein anabolis-androgeenisten steroidien käyttösyklin jälkeen estämään estrogeenin negatiivista palautetta gonadotropiinien tuottoon. Tamoksifeenia, jota käytetään lääketieteessä naisten rintasyövän hoitoon, käytetään enemmänkin gynekomastian kuin hypogonadismin itsehoitoon. (Jordan 2008; Karavolos ym. 2015)

39 Terveysriskit ja lieveilmiöt Dopingaineiden käyttöön liittyy useita mahdollisia terveyshaittoja ja lieveilmiöitä. Tutkimusta tulisi kuitenkin tehdä vielä huomattavasti enemmän, jotta näyttö vahvistuisi myös käyttäjien keskuudessa. Tällä hetkellä usean käyttäjän ajatuksena on, että dopingaineiden käyttö on turvallista ja haittavaikutukset voidaan hoitaa. (Pope ym. 2014) Koska useimmat dopingaineiden käyttäjät ovat vielä alle 50-vuotiaita, on aineiden pitkäaikaisvaikutuksista alettu vasta viime aikoina saamaan lisätietoa (Kanayama ym. 2018). Lähes kaikki dopingaineita käyttävistä kokevat joitakin haittavaikutuksia, mutta suurin osa haittavaikutuksista ei välttämättä ole kovin vakavia, kuten akne, vähentynyt libido ja gynekomastia (Smith ja de Ronde 2018). Kaikki dopingaineiden käyttöön liittyvät haittavaikutukset eivät ole fyysiseen terveyteen liittyviä haittoja, sillä myös sosiaalisia haittoja ilmenee dopingaineiden käyttäjillä. Eräässä tutkimuksessa esimerkiksi 12 % koki parisuhteen ongelmia dopingaineiden käytön takia (Parkinson ja Evans 2006). Sosiaalisia haittoja on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin elimellisiä terveysongelmia. Dopingaineiden haittavaikutukset riippuvat käytetyistä aineista ja määristä. Varsinkin suprafysiologiset annokset pimeiltä markkinoilta ostettuna ja käytettynä ovat suuri riski. (Sarikaya ym. 2007) Anabolis-androgeenisten steroidien haittavaikutusten tutkimista ja tieteellisen näytön saamista, vaikeuttavat useat asiat. Ensinnäkin anabolis-androgeenisten steroidien käyttö on laitonta useissa maissa, jolloin henkilö ei todennäköisesti kerro käytöstään. Henkilö ei myöskään välttämättä tiedä kuinka paljon ja mitä aineita hän käyttää. Eettisistä syistä suprafysiologisten annosten haittavaikutuksia ei voida tutkia ihmiskokein. Lisäksi eläinlääkintään tarkoitettuja aineita väärinkäytetään, eikä näiden aineiden vaikutuksesta ihmisiin ole tutkimustietoa. Siksi tutkimustieto on laajalti spekulatiivista perustuen usein tapaustutkimuksiin ja tutkimuksiin, joissa on käytetty lääkinnällisiä annoksia. (Hall ja Hall 2005) Anabolis-androgeenisten steroidien haittavaikutuksia on tutkittu ehkä eniten. Pärssisen ja kumppaneiden (2000) tekemän tutkimuksen mukaan, anabolis-androgeenisten steroidien ja testosteronin käyttäjien riski kuolla ennenaikaisesti oli 4,6-kertainen verrokkiryhmään verrattuna. Horwitzin ja kumppaneiden (2019) tutkimuksessa anabolis-androgeenisten steroidien käyttäjien kuolleisuus oli kolminkertaista kontrolliryhmään verrattuna. Käyttäjillä oli myös huomattavasti enemmän sairaalakäyntejä.

40 34 Anabolis-androgeeniset steroidit aiheuttavat haittavaikutuksia lähes kaikkiin elimiin (Sarikaya ym. 2007). Tyypillisiä anabolis-androgeenisiin steroideihin liitettyjä terveyshaittoja ovat muun muassa sydän- ja verenkiertoelimistön sairaudet, maksatoksisuus, munuaisten vajaatoiminta, mielialahäiriöt sekä seksuaalitoimintojen häiriöt (Büttner ja Thieme 2010; Nieschlag ja Vorona 2015a; Nieschlag ja Vorona 2015b). Muita riskejä ja lieveilmiöitä, jotka liittyvät kuntodopingin käyttöön ovat muun muassa pistämiseen liittyvät infektioriskit (Friedman ym. 2016), aineiden alkuperän tuntemattomuus ja mahdolliset epäpuhtaudet (Kimergård ym. 2014; Coomber ym. 2015) sekä käyttöön liittyvä stigma, eli häpeäleima (Griffiths ym. 2016). Dopingaineisiin yhdistettyjä terveyshaittoja on lueteltu laajemmin taulukossa 6.

41 35 TAULUKKO 6. Dopingin käyttöön yhdistettyjä terveysriskejä ja lieveilmiöitä (Mukaillen: Parkinson ja Evans 2006; Sarikaya ym. 2007; Büttner ja Thieme 2010; Nieschlag ja Vorona 2015a; Nieschlag ja Vorona 2015b; Yu ym. 2015; Griffiths ym. 2016; Salerno ym. 2018) Sydän -ja verenkiertoelimistö Maksa ja munuaiset Hormonaaliset häiriöt rytmihäiriöt, lipidimuutokset, tromboosit, vasemman kammioseinämän paksuuntuminen, sydänlihaksen hypertrofia, kardiomyopatia, fibroosit, kardiotoksisuus, korkea verenpaine neoplasia, munuaiskivet, akuutti ja krooninen munuaisten vajaatoiminta, ikterus (keltaisuus) hypogonadismi, siittiöiden laadun ja lukumäärän heikentyminen, kivesten surkastuminen, klitoriksen kasvaminen, äänen madaltuminen (naisilla), rintojen pienentyminen (naisilla), gynegomastia (miehillä), libidon lasku, insuliiniresistenssi, diabetes Tuki -ja liikuntaelimistö lihas -ja jännerepeämät, krampit, luun mineraalimassan pieneneminen, ennenaikainen epifyysien sulkeutuminen (nuoret) Mielenterveys Muita terveysongelmia masennus, ahdistuneisuus, mania, psykoosit, aggressiivisuus, impulsiivisuus, riippuvuus immuunisupressio, B- ja C-hepatiitti, hiv, infektiot, akne, uniapnea ja hengitysvaikeudet, alopecia (pälvikalju), turvotus, kuume, anafylaktinen reaktio, syövät ja kasvaimet Sekakäyttö Alkoholin ja AAS:n yhteiskäyttö lisää aggressiivisuuden riskiä, AAS:t muuttavat muiden samanaikaisesti käytettyjen aineiden vaikutusprofiilia Sosiaalinen haitta Rikosoikeudellinen käytön salailu ja häpeäminen, vaikutukset parisuhteeseen, yhteiskunnan ja terveydenhuollon asenne käyttäjiä kohtaan maahantuonti, myynti ja valmistus ovat rangaistavia tekoja

42 36 Käyttäjät saavat tietoa toisilta käyttäjiltä kuntosaleilla ja internetin kautta (Kimergård ja McVeigh 2014). Käyttäjät eivät luota terveydenhuollon ammattilaisiin tiedonantajina. Syynä tähän saattaa liittyä se, että vaikka anabolis-androgeenisten steroidien käyttö suorituskykyä parantavana aineena alkoi jo 1950-luvulla voimailijoiden keskuudessa, kiistivät lääkärit ja tutkijat anabolis-androgeenisten steroidien käytännön tehon pitkään. Vasta 1980-luvun lopulla tiedeyhteisö myönsi, että anabolis-androgeeniset steroidit ovat tehokkaita lihasvoiman ja massan kasvattajia. (Dawson 2001; Kanayama ym. 2008) Toinen tärkeä syy miksi anabolis-androgeenisten steroidien ja dopingin käyttäjät saattavat välttää terveydenhuollon palveluja, on stigmatisaatio, jota käyttäjät kokevat saavansa terveydenhuollosta (Griffiths ym. 2016) Sydän- ja verenkiertoelimistö Dopingaineilla on useita haittavaikutuksia sydän- ja verenkiertoelimistöön. Yksittäisten aineiden ja muiden tekijöiden yhteisvaikutusta sydänterveyteen on kuitenkin melko vaikea tietää, koska monia dopingaineita käytetään yhtäaikaisesti isoilla annoksilla pitkiä ajanjaksoja. (Sarikaya ym. 2007) Yksi vahvimmista tutkimusnäytöistä liittyy anabolisandrogeenisten steroidien aiheuttamista riskeistä sydän- ja verenkiertoelimistöön. Anabolis-androgeeniset steroidit voivat aiheuttaa haittoja usean eri mekanismin kautta. Tyypillisimpiä yhdistettyjä haittoja ovat kolesterolimuutosten aiheuttama dyslipidemia, ateroskleroosi, tromboosit, fibroosit, rytmihäiriöt, sydämen koon kasvu ja varsinkin vasemman kammion seinämän kasvu, kardiomyopatia sekä korkea verenpaine. Anabolisandrogeeniset steroidit saattavat aiheuttaa myös kudostuhoa solutasolla, jolloin muutokset eivät ole palautuvia, vaikka usein näin ajatellaan. (Sarikaya ym. 2007; Far ym. 2012; Pope ym. 2014; Lusetti ym. 2015; Chang ym. 2018; Kahal ym. 2018) Anabolisandrogeeniset steroidit saattavatkin aiheuttaa sydänperäisen äkkikuoleman ilman kroonisia muutoksia, kuten valtimonkovettumatautia tai tukoksia. Tällöin syynä ovat todennäköisesti anabolis-androgeenisten steroidien ja kovan harjoittelun yhdessä aiheuttama sydänlihaksen solukuolema apoptoosin kautta. Tämä mekanismi saattaa selittää varsinkin nuoren käyttäjän äkkikuoleman. (Cecchi ym. 2017) Myös lukuisat muut dopingaineet, kuten klenbuteroli, kasvuhormoni, piristeet ja diureetit saattavat aiheuttaa sydänvaivoja, kuten sydämen rakenteellisia muutoksia, rytmihäiriöitä ja verenpaineen nousua. (Sarikaya ym. 2007; Holt ja Sönksen 2008)

43 Hormonaaliset häiriöt Useat dopingaineet ovat hormoneja. Terveen ihmisen hormonien käytöstä aiheutuu usein hormonaalisia häiriöitä ja sen seurauksena useita haitallisia vaikutuksia. Tyypillisimmät hormonaaliset häiriöt johtavat usein seksuaaliterveyden-, mielenterveyden-, verensokerin- sekä kilpirauhasen toiminnan häiriöihin. (Sarikaya ym. 2007) Koska testosteroni voi aromatisoitua estradioliksi, joka on estrogeenihormoni, saattaa haittavaikutuksina miehille ilmetä naismaisia piirteitä. (Kuhn 2002) Anabolisandrogeenisten steroidien estrogeeniset haittavaikutukset vaihtelevat paljon steroidikohtaisesti. Esimerkiksi oksimetolonilla on selkeitä estrogeenisiä haittavaikutuksia. (Büttner ja Thieme 2010) Sarikayan ja kumppaneiden (2007) artikkelin mukaa niin sanotulla androgeeni tankkauksella olevien miesten plasman estradiolitasot saattavat nousta seitsemän kertaa suuremmaksi kuin mitä ne normaalisti ovat naisilla ovulaation aikana. Anabolis-androgeenisten steroidien käyttö vähentää hypotalamus-aivolisäke-kives akselin toimintaa miehillä, aiheuttaen oman testosteronintuotannon lamaantumisen. Tätä tilaa kutsutaan hypogonadotrooppiseksi hypogonadismiksi. Tilaa kuvaavat seerumin pienet pitoisuudet luteinisoivaa hormonia ja follikkelia stimuloivaa hormonia, matala endogeeninen testosteronin tuotto, vähentynyt spermatogeneesi ja kivesten surkastuminen. Kivesten sisällä tulee olla korkea testosteronipitoisuus, jotta spermatogeneesi on mahdollista, eikä tätä ole mahdollista aikaansaada oraalisesti tai injektoimalla androgeeneja. (Sarikaya ym. 2007) Anabolis-androgeenisten steroidien aiheuttamaa hypogonadismia tukee myös Christoun ja kumppaneiden (2017) tekemä systemaattisen katsaus ja meta-analyysi. Kuva 2 kuvaa anabolis-androgeenisten steroidien vaikutusta hormonisäätelyyn.

44 38 KUVA 2. Anabolis-androgeenisten steroidien vaikutus hormonisäätelyyn (Mukaillen: Perheentupa ja Rönkä 2009) GnRH = gonadotropiinien vapauttajahormoni, LH = luteinisoiva hormoni, FSH = follikkelia stimuloiva hormoni Anabolis-androgeenisten steroidien käytön lopettaminen voi saada aikaan vieroitusoireiden kaltaisen tilan, koska suurten annosten käytön loputtua saattaa ilmetä seksuaalisia häiriöitä, väsymystä, masentuneisuutta ja jopa itsetuhoisuutta. Hormonitoiminnan palautuminen saattaa kestää kuukausista jopa vuosiin. Pienellä osalla henkilöistä hormonitoiminta ei välttämättä koskaan palaudu entiselleen ja he tarvitsevat testosteronikorvaushoitoa. Vieroitusoireet voivatkin ajaa käyttäjät hormonien käytön kierteeseen. (Bhasin ym. 2018) Eräs toinen yleinen kuntodopingaineiden aiheuttama hormonaalinen häiriö liittyy insuliiniin ja insuliiniresistenssiin. Diabetesriski kasvaa varsinkin kasvuhormonin käyttäjillä, mutta myös anabolis-androgeeniset steroidit saattavat lisätä insuliiniresistenssiä ja heikentää glukoosin sietoa (Sarikaya ym. 2007; Holt ja Sönksen