MAASTON MUODOT: (101) Korkeuskäyriä.

Transkriptio

1 MAASTON MUODOT: (101) Korkeuskäyriä. Mitä etäämmällä toisistaan, sen loivempaa on maastokin, ja päinvastoin. Tiheässä olevat viivat tarkoittavat jyrkkää nousua tai askua, luonnollisesti harvassa olevat viivat ovat merkki loivasta maastonmuodosta. Vuorisilla seuduilla on jyrkissä mäissä usein jyrkänteitä, merkki tästä alempana. (106) Irtomaarinne. Voi olla korkeakin, yleensä sora- tai hiekkamontuissa reunoilla, yleensä syytä kiertää. Voi olla myös vaarallinen. (107) Maavalli. Tarkoittaa yleensä vähintään 1,5 metriä korkeaa maavallia, jonka pituus on vähintään 30 metriä, Yleensä helppo ylittää. (112) Pistekumpare. Pistekumpare halkaisijaltaan pieni ja usein käytetty rastin paikkakin. Isot kumpareet merkitään korkeuskäyrillä. (114) Iso suppa. Vähintään 10 metriä halkaisija ja maastossa selvästi erottuva. Kuvataan vähän kuin iso kumpare, mutta kaksi viivaa kuvan mukaisesti osoittavat syvennyksen maastossa. Supat ovat luonnon aikaansaannoksia. (116) Pieni kuoppa. Yleensä ei ole vaarallinen. Voi olla risujen peittämäkin. Kuoppa on usein kuiva vedestä.

2 (118) Maaston erikoiskohde. Tarkoittaa kartalla selvää muurahaispesää. Ei kannata laittaa kättään itse pesään, tai saat päällesi niin sanottua muurahaishappoa joka hieman polttaa. Joskus pesiä on vieri vieressä. MAASTON PIIRTEET, KIVET JA JYRKÄNTEET: (201) Iso jyrkänne. Lisäsin kuvaan punaiset reunat siksi, koska tämä on hengenvaarallinen josta voi pudota alas jos menee liian lähelle. Tämän tapaisilla jyrkänteillä kiipeily on myös hengenvaarallista! Kierrettävä turvallisemman reitin kautta. Toisinaan ison jyrkänteen merkkinä on paksu, musta viivanpätkä. (203) Pieni jyrkänne. Merkitään joko kammalla tai paksulla viivanpätkällä suunnistuskarttoihin. Eivät kovin vaarallisia, mutta varovainen aina on syytä olla kun tämän lähellä tulee. Kamman "väkäset" kertovat jyrkänteen leikkauksen. Korkeus noin 3 m. (204) Vaarallinen kuoppa. Kuoppa voi olla pieni, mutta syvä joka sitten kesällä peittyy kasvillisuuden joukkoon. Nämä merkataan mustalla rastilla. (206, 207) Pieni kivi ja iso kivi. Erottuvat maastossa aika selkeästi. Mainioita kiintopisteitä suunnistajalle. (208) Louhikko. Useita pieniä kolmioita rinnakkain. Muistuttaa etäisesti kiviryhmän merkkiä, mutta kiviryhmän tunnuksena on isompi kolmio. Louhikossa on useita erikokoisia ja -mallisia kiviä vieretysten. Kierrettävä sivuilta. Erottuu usein selvästi maastossa.

3 (209) Kiviryhmä. Niin paljon isoja kiviä, ettei ole kannattavaa merkata niitä kartalle erikseen. Merkin osoittamassa kohdassa on vähintään 3 isoa kiveä rinnakkain, mutta voi olla enempikin. Syytä kiertää, ettei jalka osu kivenkoloon (nyrjähtämisvaara). (210) Kivikko. Useita pieniä kiviä sekaisin niin paljon, ettei niitä voi oikein erillisiksi kiviksi merkata. Kuva nyt ei ehkä ihan vastaa karttamerkkiä, mutta antaa tietoa siitä, millainen kivikko on luonnossa. (211) Hiekkapohjainen maa. Käytetään mm. hiekkakuopissa. Hiekkakuopassa käytettäessä reunat merkataan irtomaarinteen merkillä. Nämä ovat hyviä kulkupaikkoja, mutta hiekkakuoppien reunoilla on oltava varovainen. (212) Avokallio. Eli nimensä mukaisesti maapohja kartalla, jossa kallio näkyy avoimena tai lähes avoimena. Helppo kulkea, mutta mäissä varottava mahdollisesti irtoavaa sammalikkoa. VESISTÖÖN LIITTYVÄT MERKIT, SUOT JA OJAT: (301) Vesistöalue. Tällä kuvataan kaikki järvet ja niin leveät joet tai vesiuomat, että leveys on yli 5 metriä. Läpipääsemättömyyttä kuvaa merkkiä reunustava, musta viiva. (303) Vesikuoppa. Jossa vettä. Voi olla ruohikon tai pajukon osin peittämä ja sen takia vaikea huomata ennen kuin tulee lähelle. Isolle vesikuopalle on oma merkkinsä: Sininen, soikion- tai ympyränmuotoinen alue joka kuvaa ison vesikuopan reunoja.

4 (306) Oja. Leveys yleensä noin 0,5-2,0 metriä, ojasta riippuen voi olla vettä enempi tai vähempi pohjalla. Hyviä välietappeja suunnistajalle. (307) Epäselvä oja. Joka on osaksi umpeenkasvanut, usein helppo ylittää. Vanhoilla kartoilla tällä merkattu oja voi olla kaivettu auki! (309) Ylitsepääsemätön suo. Kierrettävä ehdottomasti! Tämä suo on aina tyypiltään helposti upottavaa. Läpikulkua turha yrittää ja on jopa kiellettyä suunnistajilta. (310) Suo. Jossa kasvaa puuta, maapohja selvästi märkää ja jopa pehmeää turvemaata varsinkin, kun ollaan lähellä lammen tai järven rantaa. Suo ei ole upottava, mutta aika vetinen ja märkä. Saattaa olla ojitettu enemmän tai vähemmän. (311) Soistuva maapohja. Soistuva maapohja on alue, jossa maa on jo alkanut soistua, mutta ei ole niin kostea kuin suolla merkatut alueet, kulku voi vaikeutua. Maa voi tuntua vetiseltä. Itse karttamerkki merkitään katkoviivoin kartalle. (312) Vesikaivo. Vesikaivo tai kaivo. Hyvä kiintopiste kartalla. Tällä merkitään myös betonirenkain katettu lähde.

5 KASVILLISUUS JA MAASTONPINNAN KARTTAMERKIT: (402) Puoliavoin alue Usein tällä merkitään umpeen kasvavat pellot ja alueet, joissa kulku on suhteellisen helppoa, mutta alueella kasvaa jo pientä puuta tai alue on siemenpuualuetta. Kuva on kartallekin merkattu tuolla merkillä. Huomio! Alueella saattaa olla siemenpuuistutusta toisinaan, ei aina! Ei sitten parane sotkea hakkuuaukeaman merkkiin (404), joka on samantyylinen. (403) Avoin alue. Eli useimmiten vanha ja käytöstä poistettu pelto, jota ei enää viljellä. Alueella ei kasva isoja puita tai vastaavaa kuten puoliavoimella alueella. Kulku usein helppoa ja vaivatonta. Usein tällä merkillä merkataan alueita, joissa on ollut joskus pelto, mutta itse peltoalue on yhä aukeana säilynyt tai säilytetty. (404) Hakkuuaukeama. Näillä kulkemisen helppous vaihtelee helposta vaikeaan, koska uusimmilla hakkuuaukeilla on yhä kantoja ja irtirevittyjä juurakoita sekä kaadettua puuta mahdollisesti. Kannattaa edetä varoen uusimmilla hakkuuaukeilla. Vanhoilla hakkuuaukeilla voi olla uusia risuja. (405) Normaalikulkuinen maasto. Tämä on tässä ihan siksi, että kuka tahansa saisi tietää, mitä tällä valkoisella alueella kuvataan kartalla. No kyse on kulkukelpoisuudeltaan normaalia metsäaluetta jossa on helppo liikkua. (406) Vaikeakulkuinen metsä. Kulku vaikeata ja vaivalloista. Usein syytä kiertää, ellei välttämättä halua risua silmilleen.

6 (407) Hidastava maapohja. Kukaan ei halua kulkea ryteikössä metsässä. Niin vain käy, jos vaikka esteenä on ylipääsemätön oja tai vastaavaa. Merkki viittaa siihen, että alueella on risukkoa ja hankalasti mentävää maastoa ja/tai ryteikköä. (415) Pelto, viljelty. Eli pelto on joko viljelty tai sitten muuten käytössä yhä. Ei saa mennä! Erottuu satunnaissesti käytetystä pellosta mustalla rasteroinnilla. (418) Puuston tai pensaiston erikoiskohde. Erikoinen tai rauhoitettu puu, joka merkitään vihreällä rastilla kartalle. Tämmöinen voi olla vaikka nelirunkoinen koivu (kuvassa). KULKUREITIT, SÄHKÖLINJAT JA IHMISTEN TEKEMÄT KOHTEET: (503) Päällystetty maantie. Varo autoja ja muuta liikennettä. Syytä kulkea tien reunassa juuri autojen takia. Kannattaa myös varoa mopoja ja moottoripyöriä, jotka ajavat tien reunassa. (505) Ajopolku. Usein helppo kulkea, näitä on hyvä käyttää edukseen, sillä kulku on yleensä joutuisaa ja nopeampaa. (506) Polku. Merkki muistuttaa paljonkin ajopolun merkkiä, mutta eroaa siitä ohuempana ja tiheäm-pikatkoviivaisena. Kannattaa usein hyödyntää suunnistaessa kun haluaa oikaista tai helpottaa kulkua. (509) Kapea linja. Muistuttaa etäisesti ajopolun merkkiä, mutta kartalla on yleensä suorana linjana ja katkoviivat ovat pidempiä. Kapea linja on kyseessä yleensä silloin, kun kahden eri tontin tai metsäalueen välinen raja on selvästi aukea ja helppokulkuinen.

7 (515) Rautatie. Rautatiellä kävely ja kulku ehdottomasti kiellettyä ja jopa hengenvaarallista junaliikenteen takia. (516) Sähkölinja. Tällä merkitään ns. paikallisjakelulinjat, sekä pienjännitelinjat. Tolppaa kuvaa poikkiviiva kartalla. Huomaa, että kompassi ei toimi oikein sähkölinjojen alla! (517) Voimavirtalinja. Tyypilliset voimavirtalinjat ovat 110 kv, mutta tätäkin isompia määriä niissä kulkee virtaa, tolpat merkattu poikkiviivoin. Linjassa yleensä viisi johdinta. (519) Kiviaita. Voi olla iso tai pieni tai osaksi romahtanut. Romahtanut kiviaita merkitään katkonaisin viivoin kartalle. Ylipääsemättömälle kiviaidalleon oma merkkinsä erikseen. (522) Aita. Maastossa voi olla vaikka piikkilanka-aita, tai aita joka on helppo ylittää. Huomaa ero ylipääsemättömään aitaan; vain yksi väkänen tasaisin välein! (524) Ylipääsemätön aita. Tällä merkataan esimerkiksi ne sähkö-muuntamokeskuksien reuna-aidat ja varuskuntien reunusaidat ja teollisuusalueet. Aita itse on maastossa hyvin korkea. (526, 527) Rakennus, Pihamaa. Kartalla rakennukset merkitään mustilla neliöillä ja pihamaat (527) aina oliivinvihreällä (oikealla oleva merkkiväri). Pihamailla kävely on kiellettyä! (529) Kenttä. Tällä merkillä kuvataan kartalla autoille varatut parkkialueet, jotka voivat olla joko asfaltti tai hiekkapohjaisia.

8 (530) Raunio. Rakennuksen raunioita tai rauniot. Tätä käytetään merkitsemään kartalla joskus sijainnutta taloa tai varastoa, jos siinä on selvät perustusjäljet olemassa. Usein hyvä kiintopiste. (531) Ampumarata-alue. Näille ei saa mennä, yleensä ampumaradoilla on punainen lippu, jonka merkitykset ovat: alhaalla eli ei ampumisia radalla, puolitangossa: Lähimaastossa on ampumaharjoitukset, muttei radalla, jossa lippu on. Lippusalon päässä: Hengenvaara! Harjoitukset! (532) Hauta tai hautausmaa. Ristinmerkillä voidaan kuvata sekä hautausmaat, että yksittäiset haudat. Yleensä merkin kärki osoittaa kartalla pohjoiseen ja tätä merkkiä käytetään, kun halutaan kertoa, missä on hautausmaa. Tällöin merkin kanssa käytetään pihamaan merkkiä (oliivi pohjaväri). (536) Ampumalava. Nämä ovat suunnistajalle hyviä välietappipisteitä jo sen takia, että ne näkyvät kauas ja niiden luona on hyvä tutkia karttaa seuraavaa välietappia varten. (537) Rajapyykki tai kilometripylväs.,näitä voi olla monen mallisia ja -muotoisia. Voivat olla vaikka kivikasa, jonka keskellä on erikoinen kivi tai kuten kuvassa, yläpuolelta katsottuna kolmionmuotoisia. Kannattaa huomata, että rajapyykin merkkiä käytetään myös vanhoissa kilometritolpissa (kivisissä). (538) Rehuteline. Erottuu yleensä kauas maastossa. Hyvä välietappipiste suunnistuksessa. Tällä merkataan kaikki eläinten ruokintakatokset ja näihin rinnastettava ruokintalavat tai -rakenteet.

9 X (540) Ihmisen tekemä erikoiskohde. Tämä tarkoittaa kartalla vaikka autonromua, romukasaa tai -kuoppaa tai erikoista nuotiopaikkaa; joka on ihmisen tai ihmisten aikaansaannos. MUITA KARTTAMERKINTÖJÄ: Lähtöpiste (kolmio, 701) ja maali (tuplaympyrä, 706). Rasti (702/703) ja sen numeromerkki joita on yleensä helpolla radalla 4-7, maastoa on syytä katsella, kun tullaan rastiympyrään. Yleensä rasti merkitään vaikka: Kivi, itäsivu tai: Pieni jyrkänne, alaosa. Näitä merkkejä käytetään ratojen merkintöjä laadittaessa. Avoin suoalue, puuton suo. Nimensä mukaisesti puutonta suoaluetta. Usein, muttei aina, tämäntyylinen suo merkitään kartalle kellertävällä pohjavärillä, usein suo on tyypiltään lettosuota, ei kumminkaan aina. Syytä kiertää, koska avosuolla voi olla salakavalia suonsilmäkkeitä, joita on hyvin vaikea havaita läheltäkään. Tälle ei lienee virallista merkkiä, vaan puuttomuus ilmaistaan keltaisella pohjavärillä.