Yleisohjeita harvennus- ja uudistushakkuiden toteuttamiseen

Transkriptio

1 Liite 17 Metsien ja arvokkaiden alueiden hoito- ja käsittelyohjeet Metsien hoito Johdanto Tässä yhteydessä metsillä tarkoitetaan korttelialueiden ulkopuolisia alueita, joista kaavassa käytetään virkistysalueita tarkoittavaa VLM-1-, VLL-1- ja osittain myös VLK-1-merkintää. Lempäälän puolella on käytössä lisäksi maa- ja metsätalousvaltaisen alueen M-merkintä Koipijärven pohjoispuolella sekä Oiviossa. Yleiskaava-alueen Tampereen puolen maa-ala on n. 710 hehtaaria, josta kaupunki omistaa n. 570 hehtaaria. Valtion (puolustusvoimien Vuoreksen varikko) ohella metsää omistavat yksityiset pääasiassa Särkijärven rantamilla ja Pilkkakuusenharju-Pieni-Virolaisen alueella. Lempäälän puolella kunnan omistamien maaalueiden osuus on vähemmistönä. Kunta omistaa kaistaleen maata Koukkujärven lounaispuolella sekä isohkon kokonaisuuden Höytämöjärven ja Koipijärven välillä, johon kuuluvat Hyttyskorpi, ja Kirskaanniemi. Voimaperäisen metsätalouden vuoksi Vuoreksen alueen metsät ovat pääosin nuoria ja vanhoja metsiä on jäljellä vain paikoin. Tavoitteet Vuoreksen rakentaminen asuinalueeksi muuttaa myös alueen metsien hoidon tavoitteita. Aiemmin pääasiassa talousmetsinä hoidettujen metsien käsittelyssä tulee vastaisuudessa yhä enemmän huomioida ulkoilu-, virkistys- ja luonto-näkökohdat tavoitteena moni-ilmeinen, luonnoltaan rikas ja ekologisesti toimiva virkistysalue. Metsien käsittelyssä pyritään mahdollisuuksien mukaan noudattamaan luontaista kehitystä niin, että puuston rakenne muodostuisi monilajiseksi, -ikäiseksi sekä - kerrokselliseksi. Tavoitteena on säilyttää metsät mahdollisimman ehyinä kokonaisuuksina, sillä metsien liiallinen pirstoutuminen lisää saarekkeiksi jäävien metsiköiden eliöstön ja ekosysteemin epätasapainoa ja herkkyyttä reagoida ulkoisiin häiriötekijöihin. Osayleiskaava-alueen luonteesta johtuen myös muiden maanomistajien tulisi metsänhoidossa huomioida tulevan asuinalueen virkistyskäyttötarpeet. Yleisohjeita harvennus- ja uudistushakkuiden toteuttamiseen Tavoiteltaessa moni-ilmeistä, luonnoltaan rikasta ja ekologisesti parhaalla mahdollisella tavalla toimivaa ulkoilu- ja virkistysaluetta, tulisi metsien hoidon ja käsittelyn tapahtua niiden luontaista kehitystä seuraten. Tätä periaatetta noudattaen metsien uudistamisen tulee perustua paikallisen puuston siementuotantoon sekä puulajiin, joka on sille ominaisessa ympäristössään. Jos luontainen siemennys ei onnistu, voidaan metsä istuttaa kasvupaikalle luonteenomaisella puulajilla. Metsää harvennettaessa tulisi kiinnittää huomiota luontaiseen puuston vaihettumiseen biotoopilta toiselle sekä sen rakenteen muovautumiseen sukkession eri vaiheissa. Liian voimakasta ja turhaa pensaston ja puuston harventamista tulisi välttää. M uutoinkin uudistamisessa tulisi suosia pienialaisuutta (alle ½ ha laikkuina) maisemalliset tekijät huomioon ottaen. Kaiken kaikkiaan tulisi välttää metsien yksipuo-

2 listamista säästämällä eri-ikäistä ja lajista puustoa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää myös aluetta halkovien eko-/viherkäytävien metsiköiden ja biotooppien suotuisan tason säilymiseen. Biologisesti rikkaassa, ekologisesti toimivassa ja ikäjakaumaltaan laajassa metsässä tulee olla sijaa myös vanhalle yli-ikäiselle puustolle. Kuitenkin vanhan metsän sijainti, maisema-arvo ja elinvoimaisuus vaikuttavat ratkaisuun metsän uudistamisesta. Uudistushakkuisiin ryhtyminen saattaa virkistyskäytönkin kannalta olla perusteltua silloin, kun iäkkään metsän terveystilan heikkeneminen johtaa latvuston selvään harsuuntumiseen. Jos vanhan, huonokuntoisen puuston alle on luontaisesti syntynyt kehityskelpoista taimikkoa, saattaa olla järkevää poistaa vanhaa puustoa kasvutilan antamiseksi nuoremmalle puusukupolvelle. Kuitenkin ekologisessa mielessä vanhojen metsien sekä laho- ja kolopuiden säästäminen on paikoin perusteltua, sillä vanhan ja lahopuuaineksen puute on yksi merkittävimmistä uhanalaisuustekijöistä. Myös virkistystarkoituksessa iäkkäät, järeärunkoiset ja usein samalla myös helppokulkuiset metsät tarjoavat oman erityislaatuisen elämyksen. Lahoavaa puuta tulee jättää erityisesti kosteikkoihin ja lehtoihin ja tässä mielessä nimenomaan lehtipuusta on pulaa (haapa, raita, leppä ja koivu) eikä ns. sairaiden puuyksilöiden poistaminen aina viimeiseen runkoon ole luonnon monimuotoisuuden kannalta edullista. Pystyyn kuolevilla ja keloutumaan jätetyillä puilla on oma merkityksensä myös kolopesijöille ja metsiin voisi jopa tehdä pystypökkelöitä tätä tarkoitusta palvelemaan. Teiden ja ulkoilureittien varsilla on kuitenkin järkevää avata näkymiä hieman enemmän kuin syrjäisillä metsänkohdilla mm. turvallisuussyistä. Pienimuotoinen puuston harventaminen myös maisemallisten tekijöiden ja näköalojen parantamiseksi on paikoin perusteltua. Näin on mm. mahdollisten rakennettavien ulkoilureittien varrella Särkijärven rantamilla, jossa puuston harventaminen tarjoaisi kauniita järvinäkymiä. Rantavyöhykkeiden harventaminen tulisi kuitenkin jättää mahdollisimman vähäisiksi. Virkistysaluemaisen luonteensa vuoksi myrskytuhojen jäljet tulee lähes säännönmukaisesti korjata pois. Harkittavaksi jäisi tapauskohtaisesti, että tulisiko myrskyn jälkeen jättää maahan lahoavia puita ja mihin (erityisesti s-1- alueilla tai kohteilla, joita on muutoinkin tarkoitus jättää luonnontilaisiksi kehittymään). Jättöpuina suositaan lehtipuuta. Metsänpohjaltaan herkät kohteet tulisi jättää käsittelemättä tai se on käsiteltävä erityisen varovasti ja kevyellä kalustolla. Tällaisia kohteita ovat mm. karut jäkälikkökalliot ja kosteikot. Metsien käsittely kyseisillä aroilla kohteilla ja erityisesti metsäluonnon arvokkailla elinympäristöillä sekä luonnonolosuhteiltaan arvokkailla kokonaisuuksilla (Vuoreksen osayleiskaava-alueen luontoselvitys 2000 sekä Särkijärven luoteispuolisen alueen eliöstö- ja biotoopppiselvitys 2001) olisi pyrittävä tekemään talvisaikaan ja erityisesti lintujen pesimäajan ulkopuolella ( ). Kaavan s-1-alueilla erityistä huomiota tulee kiinnittää kohteiden ominaispiirteiden säilyttämiseen sekä luonnon monimuotoisuuden ja mahdollisimman luonnontilaisen kaltaisen tilan turvaamiseen. Metsäsuunnitelmiin on merkitty metsälain 10 :n mukaiset erityisen tärkeät elinympäristöt ja muut arvokkaat elinympäristöt. M etsälakikohteiden ominaispiir-

3 teiden muuttaminen metsähoidollisissa toimissa on lain mukaan kielletty. Ellei maanomistajalla ole metsäsuunnitelmaa on em. kohteet tunnistettava hakkuusuunnitelmaa laadittaessa. Myös muut avainbiotoopit - kohteet jotka eivät aivan täytä metsälain kriteerejä mutta ovat luokiteltavissa arvokkaiksi elinympäristöiksi - tulee ottaa huomioon metsänhoidollisissa toimissa. M etsälakikohteet ja muut arvokkaat elinympäristöt on kartoitettu Vuoreksen osayleiskaava-alueen luontoselvitykseen (kuva 20 s. 41) sekä Särkijärven luoteispuolisen alueen eliöstö- ja biotooppiselvitykseen (liite 4). Selvityksiin sisältyvä arvokkaiden elinympäristöjen inventointi poikkeaa tulkintaeroista johtuen metsäsuunnitelman mukaisista tiedoista. Uudistushakkuu voi perustua myös maanomistajan omiin tavoitteisiin. Tämä erityisesti Lempäälän kunnan puolella, jossa yksityismaita on enemmän. Tällöin tulee arvioida onko hakkuu toteutettavissa heikentämättä merkittävästi kohteen ja sen lähiseudun virkistys- ja luonnonarvoja. Maanpinnan muokkaamista tulisi välttää. Uudistushakkuualueelle tulee jättää riittävä määrä säästöpuita ja luonnontaimiryhmiä pehmentämään hakkuun vaikutusta maisemaan. Mahdollisuuksien mukaan pitäisi käyttää luontaisen uudistamisen menetelmiä. Myös luonnontilaisen kaltaisena säilyneitä hyväkuntoisia vanhoja metsiä suositellaan säästettäviksi. Tampereen kaupungin metsien hoito Kaupungin metsien hoito perustuu metsikkökuviokohtaiseen metsäsuunnitelmaan. M etsät on jaettu pienimmillään 0,1 hehtaarin ja suurimmillaan muutaman hehtaarin suuruisiksi metsikkökuvioiksi, joiden metsänhoidollinen käsittelytarve on arvioitu tapauskohtaisesti erikseen. Valtaosa metsiköistä saa suunnitelman mukaan kehittyä luontaisesti, ilman metsänhoidollisia toimenpiteitä. Kullekin käsiteltäväksi ehdotetulle metsikölle on tehty yksilöllinen toimenpide-ehdotus, joka tähtää metsän kasvattamiseen monimuotoiseksi, elinvoimaiseksi ja maisemallisesti miellyttäväksi virkistysmetsäksi. Kaupungin omistamilla metsäalueilla ei tehdä maanmuokkausta eikä ojitusta. Hakkuutähteet kerätään haketettaviksi tai niiden aiheuttamaa haittaa vähennetään esim. tekemällä vahvemmat oksat ja latvukset polttopuiksi. Hakkuutähteiden siivoamisen tehokkuus riippuu metsikön sijainnista. Erityistä huomiota Vuoreksen metsäsuunnittelussa on kiinnitetty arvokkaiden luontokohteiden ja erityissuojelua vaativan lajiston inventoimiseen ja niiden elinolojen turvaamiseksi. Kaupungin metsäsuunnitelmia laadittaessa järjestetään kyselyjä ja yleisötilaisuuksia, joissa mielipiteensä saavat sanoa ulkoilijat, lähiseudun asukkaat ja muut asiasta kiinnostuneet. Muita toimenpiteitä Arkojen kohteiden kulutusta voidaan lieventää ohjaamalla kulku poluille, joiden sijoittelussa otetaan huomioon myös maaston muodot ja maisemalliset tekijät. Polustoa suunniteltaessa tulisi huomioida luontaisesti syntyneet polut. Kulutuskestävyyttä voidaan lisäksi parantaa kateaineilla ja kohteiden luontaisten lajien siemenkylvöillä. Harkinnan arvoinen asia olisi myös joidenkin soiden, korpijuottien ennallistaminen (mm. Rimminsuo). Tällöin kohteiden puusto saatetaan menettää, mutta samalla lisätään luonnon monimuotoisuutta ja harvinaisellekin lajistolle ominaisia ar-

4 vokkaita elinympäristöjä sekä tasataan vesien virtauksia. Luonnontilaiset kosteikot toimivat myös hulevesien puhdistajina. Virkistysalueelle jäävien arvokkaiden luontokohteiden hoito-ohjeita Vuoreksen luontoselvityksen ja Särkijärven luoteispuolisen alueen eliöstö- ja biotooppiselvityksen sekä Tampereen kaupungin lepakkokartoituksen mukaan alueen luonnonolosuhteiltaan arvokkaimmat kokonaisuudet ovat: Valkama-Leppänen- Arvion alue, Lahdesjärven länsipää, Mäyrämäki, Hupakankorpi, Koipijärvi ympäristöineen, Virolaisten välinen kannas, Pilkkakuusenharju, Rimminsuon alajuoksun tervaleppäkorpi ja avosuo sekä Koukkujärvi. Pienemmistä lajitason kohteista mukana ovat Väliniitty ja Vuoreslammin itäpuolen notko. Valkama-Leppänen-Arvio:n alue Tälle laajahkolle lehtomaiselle vyöhykkeelle on ominaista suuri metsälehmuksien määrä erityisesti Valkaman ja Leppäsen välisellä alueella. Metsien hoidossa voisi olla mielekästä panna painoa metsälehmuksien kasvuolosuhteiden säilymiselle; tämä olisi linjassa myös muun lehtokasvillisuuden suojelun kanssa. Lehmusrikkaimpia kohteita voisi lähteä kehittämään jopa jalopuumetsiköiksi harventamalla erityisesti kuusipuuta. M etsälehmus vaatii valoisaa, lämmintä ja ravinteista kasvuympäristöä. Myös muun lehtipuuaineksen suosiminen on suositeltavaa näillä jalopuumetsiköillä. Särkijärven rantarinteellä, Valkamasta pohjoiseen, sijaitsee lehmusmetsikkö, jonka edellytykset täyttää luonnonsuojelulain mukaisen luontotyypin kriteerit on arvioitavana Pirkanmaan ympäristökeskuksessa. Kohde tulee jättää käsittelemättä kunnes sen luonnonsuojelullinen arvo ja mahdollinen hoito selviävät. Vaikkei kohde täyttäisikään luonnonsuojelulain mukaisen jalopuumetsikön luontotyypin kriteerejä, on sitä kuitenkin käsiteltävä varovasti sen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Rantavyöhykkeen puustoa tulee muutenkin hoitaa hienovaraisesti ottaen huomioon maisemalliset ja biologiset arvot. Tarvittaessa harvinaisen ja lehtokasvillisuuden elinolosuhteita haittaavaa liiaksi varjostavaa kuusikkoa voidaan harventaa; näin mm. Arvion rinteillä. Alueen vanhojen metsien kunto tulee arvioida ja alkaa uudistaa kuusikkoa vähin erin ja pienialaisesti ottaen huomioon biologiset, maisemalliset ja virkistyskäyttöarvot sekä ulkoilureittien sijainnit. Varovaisuus uudistamisessa on tarpeen siksi, että lehtokasvillisuuden elinolosuhteet säilyisivät riittävinä lajiston alueella säilymisen kannalta. Metsien käsittelyssä tuleekin huomioida arvokkaan kasvilajiston sijainti. M uutamia kohteita voi olla mielekästä jättää kehittymään kohti luonnontilaista sukkessiokehityksen loppuvaiheen metsää. Näitä kohteita olisivat Lahdenperän vanhojen metsien keskittymä ja Leppäsen puron suisto. Kuitenkin näilläkin kohteilla ulkoilupolkujen lähettyviltä poistettaisiin suoranaisesti turvallisuusriskin aiheuttavaa puustoa. Paikoitellen muuallakin näiden kohteiden ulkopuolella voi olla syytä tehdä terveistä puista pystyyn lahoavia pökkelöitä kolopesijöille ja säästää pystyyn kuolleita puita ravintopuiksi. Erityisesti lehtoihin voi paikoin jättää myös isoa, lahoavaa lehtipuuainesta. Alueen kosteikkojen käsittely tulee suorittaa kevyellä kalustolla ja talvisaikaan vaurioiden pienentämiseksi. Havupuujäte tulee korjata pois lehtokohteilta. Hoitotoimia suunniteltaessa erityisesti s-1-osa-alueet tulee huomioida.

5 Mäyränmäki Tällä lehtomaisella harjulla kasvaa kohtalaisen runsaasti kuusivaltaista vanhaa metsää. Erityisesti ulkoilureittien varrelta saattaa olla paikallaan alkaa uudistaa huonokuntoista kuusikkoa pienialaisesti biologiset, maisemalliset ja virkistyskäyttöarvot huomioiden. Tämä siksi, että pienilmasto-olosuhteet säilyisivät suotuisina mm. lähteiden, tihkupintojen ja rehevien korpien biotoopeilla. Huomiota tulee lisäksi kiinnittää näiden kohteiden suojavyöhykkeiden laajuuteen valumaalueineen. M etsän uudistamisen yhteydessä voi erityisesti kosteikoille jättää lahopuita sekä pystyyn lahoavaa puustoa niistä ravintonsa hankkivia lintuja varten (mm. pohjantikka), joita harjulla elää. Suolijärven rantamilla uudistamista tulee suorittaa varovasti maisemalliset ja biologiset arvot huomioon ottaen. Harvinaisen ja lehtokasvillisuuden elinmahdollisuuksien turvaamiseksi tulee liiaksi varjostavaa puustoa harventaa ja havupuujäte tulee korjata pois. Hoitotoimia suunniteltaessa erityisesti s-1-osa-alueet tulee huomioida. Koipijärven ympäristö Koipijärveä ympäröivien metsien käsittelyssä tulee huomioida alueen vanhojen metsien linnusto sekä järven maisemalliset tekijät. Rantavyöhykkeet sekä jäljellä olevat vanhat metsät on suotavaa jättää käsittelemättä tai uudistaa pienialaisesti maisemalliset ja biologiset arvot huomioiden. Kolopesijöiden elinmahdollisuuksien turvaamiseksi voidaan jättää terveistä puista tehtyjä pystyyn lahoavia pökkelöitä. Kosteikoilla ja karuilla mäillä metsänhoitotoimet on hyvä ajoittaa talvisaikaan ja työ tehtävä kevyellä kalustolla. Lehtoisilta osilta havupuujäte tulee korjata pois. Virolaisten välinen kannas Kohteen metsä kaadettiin joitakin vuosia sitten. Jos alueella kasvavan uhanalaisen hirvenkellon tai muun lehtokasvillisuuden elinolosuhteet sitä vaativat, voidaan tarvittaessa liikaa varjostavaa puustoa poistaa. Tulevat harvennukset on syytä suorittaa talvisaikaan maan ollessa jäässä. Havupuujäte tulee korjata alueelta pois. Pilkkakuusenharju Harju on vanhastaan tunnettu liito-oravan elinympäristö, josta on havaintoja vuosittain. Harjun puustoa on viime vuosina harvennettu erityisesti sen luoteisessa osassa. Liito-oravan elinolosuhteiden turvaamiseksi metsän voi jättää nykyisessä tilassaan käsittelemättä. Ylitiheitä ja liian kuusivaltaisia alueita voidaan kuitenkin varovasti harventaa, mikä on eduksi myös lehtokasvillisuudelle. Liito-oravan kannalta ihanteellisessa elinympäristössä on % järeitä kuusia ja loput lehtipuuta (haapaa, koivua). Harventamisen tulee tapahtua talvisaikaan ja havupuujäte tulee korjata pois Hupakankorpi Kohteen puusto on jätettävä kehittymään luonnontilaisena. Koukkujärvi

6 Koukkujärven luoteispäässä sijaitsee rehevähkö, luhtainen tervaleppäkorpi, joka mahdollisesti täyttää luonnonsuojelulain luontotyypin kriteerit (arvioitavana Pirkanmaan Ympäristökeskuksessa). Tervaleppäkorven puusto tulee jättää käsittelemättä eikä sellaisia toimia, jotka muuttaisivat sen ja sen lähialueen vesitasapainoa tule tehdä. Koukkujärven rantavyöhykkeet tulee muutoinkin jättää metsänhoitotoimien ulkopuolelle. Lahdesjärven länsipää Alueelta tiedetään liito-oravan pesintä joitakin vuosia sitten ja biotooppi vastaakin lajille suotuisan biotoopin kuvaa. Alueella kasvaa lehtipuuston lisäksi järeää kuusta. Liito-oravan elinympäristöolosuhteiden suojelemiseksi alueen metsät olisi jätettävä käsittelemättä. Kuitenkin paikoin liian kuusivaltaisesta, järeästä kuusimetsästä voidaan tarpeen vaatiessa harventaa huonokuntoisia yksilöitä, mikä auttaa myös kohteella kasvavaa lehtolajistoa. Lisäksi on huolehdittava, että liito-oravan todennäköisillä kulkureiteillä puusto tarjoaa riittävän turvallisen liikkumisen alueilta toisille (mm. Lahdesjärven pohjoispuolen rantamilla). Rimminsuon alaiset tervaleppäkorpi ja avosuo Tervaleppäkorpi saa vettä Rimminsuolta ja laskee edelleen eteläpuolella olevalle avosuolle. Kohteiden säilymisen kannalta on olennaista niiden vesitasapainon säilyminen. Tosin avosuo säilynee avosuona Koukkujärvestä laskevan puron oikaisun jälkeen, mutta tervaleppäkorven saama vesimäärä saattaa laskea ympäröivien alueiden rakentamisen jälkeen ellei hulevesiä johdeta siihen. Tilanteen parantamiseksi ympäröiville korttelialueille tuleekin jättää mahdollisimman paljon rakentamatonta valumapintaa. Muita lajitason yksittäisiä kohteita: Väliniitty Louhikolla kasvavan hajuheinän pienilmastollisten olosuhteiden edes nykyisen tason säilyttämiseksi ja parantamiseksi on tärkeää, että kohteen puustoa ei enää harvennettaisi. Lajin säilyttämiseksi louhikolla voi olla paikallaan istuttaa lisää puita kohteen ympärille varjoisan ja kostean pienilmaston saavuttamiseksi. Lisäksi on huomioitava louhikon läpi virtaavan puron valuma-alueen ja vesimäärän säilyminen sekä riittävän suojavyöhykkeen jättäminen kohteelle. Vuoreslammen itäpuolen notko Kohteella kasvavan hajuheinän elinolosuhteiden säilyttämiseksi sen puusto on jätettävä käsittelemättä. Muuta huomioitavaa Korttelialueiden väliin jäävillä virkistysalueilla luonnontilaisissa uomissaan olevat purot tulisi säilyttääkin nykyisessä tilassaan. Niiden välittömässä lähiympäristössä kasvavaa puustoa tulisi mahdollisuuksien mukaan hoitaa luonnonmukaisesti puro-

7 luonnon ominaispiirteet säilyttävällä tavalla. Asemakaavoitusvaiheessa tulee huomioida s-1-alueet mahdollisine suoja-/ valuma-alueineen sekä mahdollisuuksien mukaan myös luo-1-merkinnällä olevien alueiden rajaukset. Lahdesjärven ja Vuoreksen alueen rakentamisen jälkeen osayleiskaava-alueelle kohdistuu entistä suurempi virkistyskäyttöpaine ulkoilureitteineen. Ulkoilureitistöä suunniteltaessa on otettava huomioon alueen ominaispiirteiden säilyminen ja luonnonoloiltaan arvokkaat alueet. Erityisesti s-1-alueiden rakentamista tulee välttää ja muuallakin luo-1-merkityillä alueella arvokkaat elinympäristöt ja lajisto tulee huomioida niin, että haitat jäisivät mahdollisimman vähäisiksi.

8