PALVELEVAT PARAMENTIT

Transkriptio

1 PALVELEVAT PARAMENTIT Produktio kirkkotekstiilien valmistamisesta Sanna Jalonen ja Helena Salo Opinnäytetyö, syksy 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Länsi Pori Diakonisenhoitotyön koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK) + diakonissan virkakelpoisuus

2 OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ Sanna Jalonen & Helena Salo. Palvelevat paramentit. Produktio kirkkotekstiilien valmistuksesta. 33 sivua, 1 liite. Kieli: Suomi, Pori, syksy Diakonia ammattikorkeakoulu Diak Länsi, Pori, Diakonisen hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK) diakonissa. Opinnäytetyö on raportin ja itse valmistettujen paramenttien; alttarin reunusliinan, kirjaliinan ja kahden kalkkiliinan kokoelma. Paramentit ovat luonteeltaan kristillisiä. Tavoitteena oli vihreän paramenttisarjan avulla tuoda Länsi-Suomen Diakonialaitoksen Martintaloon kirkkotilan tuntua sekä korostaa vietettävän pyhän sanomaa liturgisen värin ja kristillisen symboliikan avulla. Kohderyhmänä on kaikki kirkkotilaa käyttävät. Opinnäytetyön kirjallisessa osiossa käsitellään tekstiilien valmistusta ja se sisältää myös kuvat valmistetuista tekstiileistä. Opinnäytetyön raportissa on esitetty opinnäytetyön keskeiset käsitteet sekä paramenttien historiaa ja käyttöä nykypäivänä. Tuula ja Henry Merisaari ovat auttaneet tekstiilien toteutuksessa. Tekstiilien valmistus oli haastava prosessi, joka vaati paljon etukäteisvalmistelua, aiheeseen perehtymistä ja eri valmistusmenetelmien tuntemista ja valintojen tekemistä siinä suhteessa, mikä palvelisi parhaiten juuri tässä tilassa ja juuri näitä käyttäjiä. Lopputulokseen olemme tyytyväisiä, sillä kristillisen käsityön tekeminen kirkkotilaan on ollut haastavaa ja opettavaa. Raportin säilytyspaikka on Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Länsi Porin toimipaikan kirjasto ja opinnäytetyönä valmistettujen tekstiilien säilytyspaikka on Länsi-Suomen Diakonialaitoksen Martintalo. Asiasanat: produktio, kirkkotekstiilit, liturgiset tekstiilit eli paramentit, kristillinen symboliikka, liturgiset värit

3 ABSTRACT Jalonen, Sanna & Salo, Helena Production of making church textiles. 33 pages, 1 appendix. Language: Finnish. Pori, Autumn Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Diaconal Nursing. The thesis consists of a written report and self-made paraments: a collection of altar edgecloth, book cloth and two palls. The paraments are considered Christian. The aim was to make with the help of a green series of paraments Martintalo, the hall of the West-Finland Diaconia Institution. The liturgical colours and Christian symbolism were meant to emphasize the tidings of the holy days people celebrate in the hall. The target group consists of everyone who uses Martintalo. The written part of the thesis deals with the making of the textiles and contains pictures of the ready-made textiles. The report introduces the essential concepts in the thesis and also the history of paraments and their current use. Tuula and Henry Merisaari helped in the making of the textiles. A lot of pre- preparations, acquaintance and knowledge of the methods were needed. Choices had to be made considering what would serve best in that very space and especially those users. The outcome is very satisfactory. Keywords: production, church textiles, liturgical textiles i.e. paraments, Christian symbolism, liturgical colours.

4 TIIVISTELMÄ 2 ABSTRACT 3 SISÄLLYS 4 1JOHDANTO 5 2 PRODUKTION TARKOITUS JA TAVOITTEET 6 3 KIRKKOTEKSTIILIEN HISTORIA 6 4 PRODUKTION KESKEISET KÄSITTEET Produktio Kirkkotekstiilit Liturgiset tekstiilit eli paramentit Kristillinen symboliikka Liturgiset värit 12 5 PRODUKTION ETENEMINEN TEKSTIILIEN VALMISTAMISEEN 14 6 TEKSTIILIEN VALMISTUS JA PROSESSIKUVAUS Alttarin reunusvaate Kirjaliina Kalkkiliinat 23 7 KÄDENTAIDOT TYÖVÄLINEINÄ TEKSTIILIEN SÄILYTYS 27 9 PRODUKTION ARVIOINTI JA POHDINTA 28 LÄHTEET 31 LIITTEET Liite 1 Produktiosuunnitelma

5 1 JOHDANTO Diakonia Ammattikorkeakoulun Porin toimipaikan opiskelijat suorittivat Kirkon alan ammatillisuus -opintokokonaisuutta syksyllä Opintokokonaisuuteen kuului messun toteuttaminen Länsi-Suomen Diakonialaitoksen Martintalossa. Jumalanpalveluksen järjestämiseen liittyvää tietoa opiskelijat saivat Ruosniemen kirkossa, jossa myös kerrottiin lyhyesti paramenttien käytöstä. Mikkelinpäivänä opiskelijat kokoontuivat järjestämään Martintalon kirkkotilaa messua varten. Tilasta ei löytynyt kyseisen pyhän liturgisen värin mukaista kirkkotekstiilisarjaa. Tällöin syntyi alustavasti ajatus siitä, että kirkkotekstiilejä voisi valmistaa opinnäytetyönä. Kirkkotekstiilien valmistaminen ja liittäminen osaksi opinnäytetyötä kiinnosti meitä molempia. Kirkkotekstiileillä on oma roolinsa jumalanpalveluksessa, sillä niiden avulla kirkkotila muuttaa yleisilmettään kirkkovuoden mukaan. Idea Palvelevat paramentit -produktioon tuli käytännön tarpeesta. Tästä syystä Länsi-Suomen Diakonialaitos lupautui osallistumaan materiaalikustannuksiin. Kirkon työntekijöillä tulisi olla riittävää tietoa jumalanpalveluksen järjestämisestä ja siihen liittyvistä asioista. Opetuksessa aihetta käsiteltiin, mutta syvällisempää tietoa aiheesta ei saatu. Kirkolliset tekstiilit kuuluvat kuitenkin oleellisena osana jumalanpalveluksen järjestämiseen. Niitä voidaan pitää itsestään selvänä, mutta jokaisella kirkollisella tekstiilillä on oma historiansa, jonka tunteminen on osa yleissivistystä, mitä työn tekeminen vaatii. Kirkkotekstiilien tehtävää ei voida nähdä julistuksesta irrallisena, vaan pikemminkin niiden roolina on korostaa näköaistin avulla jumalanpalveluksen sisältöä ja kunnioitusta. Suomen evankelisluterilaisen kirkon mukaan kirkollisten tekstiilien tehtävänä on johdattaa kirkkokansa aidon liturgian sisältöön eli rukoukseen (Suomen evankelis-luterilainen kirkko). Produktio selventää jumalanpalveluksen ja kirkkotekstiilien välistä suhdetta ja sitä, miten tekstiilien viesti välittyisi parhaiten seurakunnalle.

6 6 2 PRODUKTION TARKOITUS JA TAVOITTEET Produktion tarkoituksena oli suunnitella ja valmistaa kirjallinen raportti paramenteista. Lisäksi tavoitteena oli hankkia paramenttien valmistamiseen liittyvää tietoa ja valmistaa Porin diakonialaitoksen Martintaloon kirkkotekstiilisarja, jota voidaan käyttää järjestettäessä jumalanpalveluksia. Martintalo on Länsi-Suomen Diakonialaitoksen kirkkotila, jota arkisin käytetään Diakonia-ammattikorkeakoulun opetustilana. Produktion tavoite on pohtia tilan kirkollisen kehittämisen mahdollisuutta paramenttien avulla. Tilan kirkollisen käytön vähyys on jättänyt sen visuaalisen yleisilmeen luokkatilamaiseksi. Produktion tavoitteena on paramenttien ja kristillisten symbolien avulla ilmentää tilassa kirkkovuoden kulkua ja muokata sen yleisilmettä juhlallisemmaksi. Työn tavoitteena on myös lisätä yleistä tietoa kirkkotekstiileistä, niiden käytöstä, liturgisista väreistä ja kristillisestä symboliikasta. Kirkkotekstiilien historia on mielenkiintoinen kokonaisuus, joka nivoutuu yhteen kirkon historian vaiheisiin. Kokonaisuutena tämä työ välittää tiedon kirkollisten tekstiilien synnystä Vanhan testamentin ajalta nykypäivään. 3 KIRKKOTEKSTIILIEN HISTORIA Paramenttien synty ja muotoutuminen on pitkän kehityksen tulos. Kirkkotekstiileissä voidaan havaita niin yleisen kulttuurin muuttuminen, kirkollisen elämän kehittyminen kuin vallitsevat uskonkäsitykset. Alkukirkon syntyaikoihin kristilliseen jumalanpalveluselämään ei kuulunut vaatteita, päähineitä eikä naamioita. Kristillisen kirkon käyttämät kirkkotekstiilit ovat muotoutuneet aikojen saatossa sellaiseen muotoonsa, millaisina nykyinen kirkko ne tuntee.(sarantola1988, 8-9.)

7 7 Kirkkotekstiilien synty voidaan ajoittaa kauas menneisyyteen. Toisessa Mooseksen kirjassa luvut käsittelevät Jumalan Egyptistä paenneille israelilaisille antamia telttamajan rakennusohjeita sekä sitä, millaisia tekstiilejä sinne tuli valmistaa. Näitä ohjeita voidaan pitää ensimmäisinä kirkkotekstiilien valmistusohjeina. Ohjeet ovat yksityiskohtaisia, ja Jumala määrää niissä käytettävän materiaalin, värin, kuvioinnin ja tekstiilien koon. "Tee telttamaja kymmenestä kangaskaistasta, kudo ne kerratusta pellavalangasta sekä sinipunaisesta, purppuraisesta ja karmiininpunaisesta villasta ja kudo niihin taidokkaita kerubinkuvia. Kunkin kaistan pituus olkoon kaksikymmentäkahdeksan kyynärää ja leveys neljä kyynärää ja kaikki kankaat olkoot samanmittaisia." (2. Moos. 26:1 2.) 2. Mooseksen kirjan syntymisen ajankohtaan voidaan Raamatun tekstien perusteella sijoittaa tiettyjen kirkkotekstiilien historia. Kirkkotekstiileistä käytössä oli väliverho, joka erotti kaikkein pyhimmän vain pappien käyttöön. Papit käyttivät tuolloin erityisiä pyhiin toimituksiin sopivia vaatteita, joihin käytettiin parhaita materiaaleja. "Teetä Aaronille pyhät vaatteet, jotka ovat hänelle kunniaksi ja kaunistukseksi. Heidän on tehtävä seuraavat vaatteet: rintakilpi, viitta, kirjottu paita, turbaani ja kangasvyö. Näihin vaatteisiin heidän on käytettävä kultaa, sinipunaista, purppuraista ja karmiininpunaista villaa sekä hienointa pellavaa." (2 Moos. 28: 2, 4-5.) Paramentiikka kehittyi vastaamaan suurten temppelien tarpeita. Alkukirkon aikaan, kun kristityt alkoivat kokoontua ihmisten kodeissa, oli ymmärrettävää, että he eivät kopioineet Jerusalemin temppelissä käytettyjä pyhiä tekstiilejä omaan käyttöönsä (Sarantola 1988, 8.) Myös 200-ja 300-luvuilla vallinneet kristittyjen vainot pakottivat alkukirkon kristityt toimimaan huomaamattomasti. Tällöin kristityt tunsivat toisensa symbolisten salaviestien avulla (Yleisradio). Kun yhteiskunnallinen tilanne muuttui luvuilla ja jumalanpalveluksia alettiin järjestää erillisissä kirkkotiloissa, alkoi kristillisen paramentiikan kehittymisen aika. Tällöin kristillisissä toimituksissa alettiin käyttää antiikin arkivaatetukseen pohjautuvia liturgisia vaatteita. (Priha 1991,14.)

8 8 Suomessa varhaisimmat säilyneet kirkkotekstiilit ajoittuvat aikaan, jolloin maamme vanhimmat kivikirkot rakennettiin (Priha 1991, 14). Nämä 1300-luvulta peräisin olevat liturgiset tekstiilit oli valmistettu värikkäistä ja kuviollisista silkkikankaista. Kankaiden kuvioinnissa ei tuolloin käytetty kristillistä symboliikkaa, sillä kankaat olivat usein jo valmiiksi kuvioituja. Kirkko hankki käyttöönsä vain parhaita materiaaleja, hankkien ne samoilta valmistajilta kuin yläluokka ja hovi. Yläluokka lahjoitti kirkolle myös tarpeettomia juhlapukuja, joista kirkollisia tekstiilejä valmistettiin. Kuitenkin on voitu osoittaa, että kirkkotekstiilien historia alkaa maassamme jo 1000-luvun alkupuoliskolta. Keskiajalla kirkkotekstiilien tehtävänä katolisessa kirkossa oli välittää lukutaidottomalle kansalle kristinuskon sanomaa. (Priha 2000, ) luvulla suomen kirkkotekstiilien valmistus koki nousukauden, kun Naantalin Birgittalaisluostarin toiminta alkoi. Luostarin jäsenistöstä suuri osa oli aatelisia ja muita säätyläisiä. Luostari toimi Pyhän Birgitan ( ) luomien sääntöjen pohjalta. Säännöissä mainitaan mm. että nunnien tuli valmistaa ja kirjailla silkillä, kullalla ja helmillä ne vaatteet, jotka olivat tarpeen kirkon kaunistamiseksi. Jokaiselle alttarille tuli valmistaa kahdet tekstiilit, toiset juhlakäyttöön, toiset arjeksi. Naantalin birgittalaisluostari oli Suomen tärkein hengellinen yhteisö ja edusti maamme käsityötaidon huippua. Nunnien valmistamat kirkkotekstiilit ovat olleet tärkeässä osassa aikansa jumalanpalveluselämää. Naantalin nunnien valmistamia kirkkotekstiilejä on säilynyt, ja näistä töistä voidaan havaita jo selkeästi kristillisempi aihe ja kuviomaailma kuin varhaisimmista säilyneistä tekstiileistä. (Priha 2000, ) Vuonna 1527 Kustaa Vaasa toimeenpani uskonpuhdistuksen, joka verotti kirkkojen omaisuutta. Omaisuutta takavarikoitiin kirkolta valtiolle. Tämä omaisuuden takavarikointi kohdistui kuitenkin enemmän muuhun kirkon omaisuuteen, kuin kirkkotekstiileihin. Kirkolliset tekstiilit koettiin roomalaiskatoliseen perinteeseen kuuluviksi, eikä niihin haluttu puuttua. Keskiaikaisissa kivikirkoissa uskonpuhdistuksen kuvien vastaisuus näkyy selkeimmin, sillä näiden kirkkojen seinämaalaukset peitettiin. (Cantell, Paavilainen & Raatikainen 1993, )

9 9 Teologiset suuntaukset ovat eri vuosisatoina suhtautuneet kirkkojen kaunistamiseen eritavoin. Ankarimmillaan luterilainen oppi salli ja luvulla vain alttaritaulun ja ristiinnaulitun kuvan kirkkotilassa luvun puolivälin jälkeen kirkkoarkkitehtuuri muuttui pelkistetymmäksi. Tämä johti myös kirkkotekstiilien yksinkertaistumiseen. Pelkistetyimmillään kirkkoarkkitehtuuri jätti alttarin ja saarnatuolin ilman kirkkotekstiilejä luvulta lähtien kirkkoihin ryhdyttiin suunnittelemaan tilaustyönä tekstiilikokonaisuuksia, ja tästä muodostui myös osa kirkon arkkitehtuuria. (Priha 2005, 13.) 4 PRODUKTION KESKEISET KÄSITTEET 4.1 Produktio Produktiolla tarkoitetaan lyhytkestoista johonkin tuotokseen tähtäävää toimintaa, jonka tavoitteena on kehittää työvälineitä käytännön työhön. Produktioita voidaan toteuttaa eri tavoilla, se voi olla musiikkiesitys tai -tuotos, video, radioohjelma, näytelmä, informaatiopaketti, kirjallinen tai kuvallinen tuotos. (Kuokkanen, Kiviranta, Määttänen & Ockenström 2005, 37) 4.2 Kirkkotekstiilit Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on käytössä paljon erilaisia tekstiilejä. Tekstiilit voidaan jakaa kolmeen ryhmään niiden käyttötarkoituksen mukaan. Ensimmäinen ryhmä on jumalanpalveluksen toimittajien käyttämät tekstiilit, toiseen ryhmään kuuluvat sisustustekstiilit, joilla on kirkollisten esineiden yhteydessä julistava tehtävä. Näistä tekstiileistä voidaan käyttää paramentti sanaa.

10 10 Se rajaa kirkolliset tekstiilit koskemaan sisustusparamentteja eli liturgisia tekstiilejä sekä jumalanpalveluspukua. (Parvio 1987, 28.) Kolmas ryhmä sisältää kaikki ne kirkoissa olevat tekstiilit, jotka eivät kuulu kumpaankaan näistä ensimmäisistä ryhmistä. Tähän viimeiseen ryhmään kuuluvat mm. vihkiryijyt, kankaiset kolehtihaavit, alttarikalusteiden päälliset, messuun liittyvät liinavaatteet sekä lisäksi myös kirkkotilan matot ja verhot. (Parvio 1987, 28.) 4.3 Liturgiset tekstiilit eli paramentit Kirkon liturgisiin tekstiileihin kuuluu alttarivaate tai alttarin reunusvaate, saarnatuolin ja lukupulpetin kirjaliina sekä kalkkiliina. Näiden tekstiilien väri vaihtuu kirkkovuoden liturgisen värin mukaan. Evankelisluterilaisen kirkon keskuksena pidetään alttaria. Alttarivaatteella eli antependiumilla korostetaan alttarin pyhyyttä sekä siunattavan ehtoollisen pyhyyttä. Antependium on latinaa ja tarkoittaa edestä riippuvaa. Se on alttarin etuosan peittävä tekstiili, jonka väri vaihtuu kirkkovuoden mukaan.(suomen evankelis-luterilainen kirkko.) Kirkoissa, joissa on kevytrakenteinen, pöytämäinen alttari, voidaan alttarivaatteen tilalla käyttää alttarin reunusvaatetta, superfrigiumia. Reunusvaate vastaa alttarivaatetta, ja niitä on aiemmin käytetty yhdessä alttarin sisustusparamentteina. (Riitinki 1994, 6.) Kirjaliinaa, pulvinariumia käytetään saarnatuolissa tai lukupulpetissa. Se peittää kirjalaudan ja riippuu sen laidan ylitse. Kirjaliinat ovat uusimpia liturgisimmista tekstiileistä, sillä niitä on alettu hankkia kirkkoihin vasta 1960-luvulta lähtien.(peltovuori 1988, 10.) Ehtoollisen yhteydessä käytettävä kalkkiliina, velum on neliömäinen liina, sitä käytetään kalkin ja öylättilautasen suojana silloin, kun näitä esineitä ei käytetä ehtoollisen jakamiseen. Kalkkiliinaa, kuten muitakin sisustusparamentteja, valmistetaan kaikissa liturgisissa väreissä. Ennen nykyistä kalkkiliinaa, sen tehtä-

11 11 vää hoiti corporale, valkoinen pellavaliina, joka oli taiteltu kalkin ympärille. Corporale on liturgisista tekstiileistä vanhin. (Riitinki 1994, 7.) 4.4 Kristillinen symboliikka Sana symboli tulee kreikankielisestä sanasta, joka tarkoittaa yhdistäjää ja yhteen heittäjää. Symbolilla on oma merkityksensä, se edustaa, tulkitsee ja selittää kohdetta. Symbolin tarkoituksena on paljastaa jotain näkyvän todellisuuden takana piilossa olevaa, sellaista, johon ei saa kosketusta tai jota ei pysty kuvaamaan muulla tavoin kuin symbolin avulla. Samalla symbolilla voi eri yhteyksissä käytettynä olla monia tulkintoja. (Issakainen 2005, ) Parvion (1989, 180) mukaan kristillisen symbolin tunnusmerkkinä voidaan pitää sitä, että symbolin tulee perustua Raamatun sanomaan sekä kirkon traditioon, lisäksi symboli on luonteeltaan sellainen, että se on tarkoitettu koko kristilliselle yhteisölle. Kristillisen symbolin tehtävänä on julistaa kristillistä uskoa ja rakentaa seurakuntaa toimimalla ylistämisen, rukouksen ja palvonnan tukena. Saloniemi (1997, 3-4) kuvaa kristillistä symbolikieltä sanattomaksi tai liturgiseksi kieleksi. Tällä hän kuvaa sitä, miten kristillinen symboliikka voi avata seurakuntalaisille yhteyden sellaiseen uuteen todellisuuteen, johon sanoilla ei saa yhteyttä. Sanan ja symboliikan tarkoituksena on tukea toisiaan jumalanpalveluksessa. Uskonnollisessa merkityksessä symbolilla voidaan kuvata sitä, mitä ei voida nähdä. Tässä työssä kristillistä symboliikkaa käytetään suhteessa kirkkotekstiilien kuvitukseen. Vaikka kirkkotekstiilien värit toimivat omalla tavallaan symbolikielen tavoin, olemme asiasanoihin ottaneet sen erillisenä kappaleena, koska liturgisten värien merkitys on kirkkotekstiileissä huomattava.

12 Liturgiset värit Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa liturgiset värit näkyvät parhaiten kirkkotekstiileissä. Kirkossa käytetään kirkkovuoden jumalanpalveluksissa viittä liturgista väriä: valkoista, punaista, vihreää, violettia ja mustaa, lisäksi violetin värin tilalla voidaan käyttää sinistä väriä. Liturgisten värien rinnalla voidaan käyttää hopeaa, kultaa ja keltaista, jotka ovat vanhoja kirkollisia värejä. (Lempiäinen 2002, 33.) Liturgiset värit ilmentävät kirkkovuoden pyhien aiheita ja ilmentävät eri ajanjaksojen luonnetta. Kirkkovuosi seuraa Jeesuksen elämän vaiheita syntymästä kuolemaan ja ylösnousemukseen. Liturginen väri vaihdetaan yleensä pyhän aattona klo 18. Pyhäpäivän liturgista väriä käytetään yleensä koko seuraavan viikon ajan. On pyhäpäiviä (ns. pistepyhiä), joiden liturginen väri rajoittuu kyseiseen päivään. Näitä ovat ensimmäinen adventtisunnuntai, tapaninpäivä, apostoli Johanneksen päivä, viattomien lasten päivä, kynttilänpäivä, Marian ilmestyspäivä, apostolien päivä, juhannuspäivä, kirkastussunnuntai, Mikkelin-päivä, pyhäinpäivä, pyhän Henrikin muistopäivä ja itsenäisyyspäivä. (Suomen evankelis-luterilainen kirkko) Vihreä väri kuvaa toivoa ja iankaikkista elämää, se on myös elämän, arjen, kasvun ja arkisen kilvoituksen väri. Värinä vihreä liitetään pyhään kolminaisuuteen. (Airikka 2002, 4-5.) Liturgisena värinä vihreää käytetään kirkkovuoden jaksona, jolloin tekstit puhuvat arjen kristillisyydestä. Ajanjaksona tämä on toisesta loppiaisen jälkeisestä sunnuntaista laskiaistiistaihin sekä ensimmäisestä kolminaisuudenpäivän jälkeisestä sunnuntaista kirkkovuoden loppuun, muutamin poikkeuksin. (Lempiäinen 1998, 32.) Punainen väri on veren, tulen ja tunnustamisen väri. Punaista käytetään myös Pyhän Hengen ja Kristuksen tunnustamisen vertauskuvana. (Airikka 2002, 4-5.) Kirkollisissa toimituksissa punainen värinä sopii niin kasteeseen kuin vihkimiseen, uskon tunnustamisen ja rakkauden värinä (Lempiäinen 1998, 32).

13 13 Musta värinä symbolisoi syvää murhetta ja katoavaisuutta. Mustaa väriä käytetään ainoastaan pitkäperjantaina sekä hautauksissa. Suomessa mustaa pidetään hautaukseen liittyvänä värinä, vaikka se ei värinä ilmaise kristilliseen hautaukseen kuuluvaa ylösnousemususkoa. Pappien puvun perinteinen musta väri ei sisällä vertauskuvallisuutta, vaan väri on koettu arvokkaaksi ja sopivaksi pappien vaatetukseen. (Lempiäinen 2002, ) Raamatusta voidaan löytää sekä Vanhasta että Uudesta testamentista viittauksia mustan värin yhteydestä suruun. "Minä puen taivaan mustiin, suruvaatteeseen" (Jes. 50:3) ja "Aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate" (Ilm. 6:12). Raamatussa musta väri kuvaa myös tuhoa ja Jumalan tuomiota. (Ilm. 6:5, 12) Violetti värinä symbolisoi katumusta, parannusta ja odotusta. Violettia käytetään kirkkovuoden paastonaikana sekä katumuspäivänä. Violetin tilalla voidaan käyttää sinistä väriä. (Lempiäinen 1998, 32.) Violetti korvaa mustan värin katumusja paastonaikoina. Siinä on havaittavissa valon kajastus, kun sitä vertaa mustaan väriin. Violetti kuvaa sitä, että Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen parannuksen tekeminen ei tapahdu täydessä pimeydessä. Sinisessä värissä tämä värien kontrasti on vielä voimakkaammin havaittavissa. Sininen värinä liittyy vedenpaisumukseen että Marian viitan väriin. (Martling 1989, ) Valkoista väriä käytetään ilmentämään iloa, kiitosta ja puhtautta. Sitä käytetään Kristus-juhlina, kuten jouluaattona, joulupäivänä, pääsiäispäivänä ja Mikkelin päivänä. Valkoinen väri on varhaiskristillinen hautajaisväri, joka on ilmentänyt kristittyjen ylösnousemususkoa. Vainajan pukeminen valkoisiin vaatteisiin ei länsimaisessa kulttuurissa ilmaise surua, vaan uskoa ylösnousemukseen. (Lempiäinen 2002, 380.) Valkoista väriä käytetään monissa kulttuureissa kuvaamaan puhtautta, viattomuutta, täydellisyyttä ja synnittömyyttä. Raamattu kuvaa valkeaa väriä taivaallisen valon ja enkelien värinä. (Lempiäinen 2002, 379.)

14 14 5 PRODUKTION ETENEMINEN TEKSTIILIEN VALMISTAMISEEN Työn kirjallisen raportin tekeminen vaati aikaa, eikä siitä tahtonut muotoutua mieleistä. Raportissa käsittelimme ensin kirkkotekstiilejä laajana kokonaisuutena, mutta jouduimme rajaamaan käsiteltävää aluetta. Tässä vaiheessa päädyimme valmistamaan tekstiileitä ajatuksella, että työlle aukeaisi uudenlainen näkökulma käytännön tekemisen kautta. Olimme aikaisemmin harrastaneet kankaan kudontaa, mutta ompelutyö oli molemmille vieraampaa. Halusimme kehittää taitoja ompelutyössä, ja tässä meitä ohjasi Tuula Merisaari, Nousiaisten seurakunnasta. Kuva 1. Martintalon kirkkosali arkena. Kirkkotekstiilien valmistaminen ei ole prosessi, jonka voisi suorittaa alusta loppuun käymättä vuoropuhelua kirkkotilan ja oman itsen kanssa. Kirkkotila oli meille tuttu, sillä olemme olleet siellä monilla luennoilla sekä tehneet siellä useita tenttejä. Alttaritaulun muodostaa ikkunasta avautuva maisema, joka muuttuu

15 15 vuodenaikojen vaihtelun myötä. Tila on kaunis, siellä on käytetty luonnollisia materiaaleja - tiiltä ja puuta. Tilassa käytetyt värit ovat murrettuja värejä. Koska tiilipinta muodosti suurimman yhtenäisen pinnan, halusimme lähteä luonnollisesta materiaalivalinnasta ja murretusta värisävystä. Materiaalin ja värin tuli luoda sopusointuinen tunnelma kirkkotilaan, huomiota herättämättä. Minulle tärkeäksi muodostunut Martintalo, jossa olemme paljon opiskeluaikaamme viettäneet, kaipasi mielestäni hieman ehostusta alttarikalusteiden ja tekstiilien osalta. Käytännön ihmisenä olen koko opiskelumme ajan katsonut että, kirkollisten toimitusten välineet kaipaisivat hieman huoltoa. Hienoa oli ojentaa auttava käsi, diakonialaitoksen suuntaan ja opinnäytetyön avulla tehdä jotain pysyvää tuleville Martintalon käyttäjille. Hienoa oli uskaltaa kokeilla haastavaa ja uudenlaista tapaa toteuttaa opinnäytetyö. (Salo 2007.) Omakohtainen prosessointi liittyi tunteeseen siitä, olemmeko riittävän hyviä tekemään tällaista työtä. Osaammeko tehdä sellaisia tekstiilejä, jotka toimisivat kirkkotilassa kaunistajina että Jumalan kunniaksi. Tämä oli iso vaatimus, emmekä tienneet pystymmekö siihen vastaamaan. Päädyimme vierailemaan eri kirkoissa katsomassa tekstiilejä, tutustuimme niiden aihemaailmaan ja pohdimme niiden onnistumista kokonaisuutena. Kirkkotekstiilien valmistamisessa olennainen osa on kirkon opin tunteminen ja perehtyminen kristilliseen symboliikkaan, sillä tekstiilit eivät saa olla ristiriidassa kirkon julistaman sanan kanssa. Selvitimme miten tekstiilit on kiinnitetty alttariin, saarnatuoliin tai lukupulpettiin. Pohdimme tätä problematiikkaa, koska Martintalon alttari on luonteeltaan sellainen, että siihen piti kehittää kiinnitysjärjestelmä, jonka avulla alttarin reunusvaate saataisiin pysymään tukevasti aloillaan. Hinnerjoen ja Maarian kirkoissa alttaritekstiilit on kiinnitetty tarranauhalla. Tekstiilit olivat olleet useita vuosia käytössä ja kiinnitys toimi edelleen. Tästä saimme lähtökohdan alttaritekstiilin kiinnittämiselle. Tekstiilien valmistuksessa tuli huomioida niin historia kuin nykyisyys. Muiden kirkkojen tekstiilien tuntemus auttoi meitä siinä, ettemme toistaneet muiden tekemiä virheitä, vaan viisastuimme muiden antamilla tiedoilla ja vältimme käytännössä huonosti toimivat ideat.

16 16 Tekstiilien symbolit muodostivat seuraavan pohdinnan aiheen. Tekstiilien valmistaminen edellyttää perehtymistä kristilliseen symboliikkaan. Työstimme symbolien merkitystä ja käyttöä eri liturgisten värien yhteydessä. Olimme valmistaneet luettelon kristillisestä symboliikasta kirkkotekstiileissä, jota emme liittäneet raporttiin. Tässä työn vaiheessa oli tilaisuus palata takaisin hylättyyn materiaaliin. Produktion edetessä huomasi, miten joku edeltävä työvaihe, johon oli käyttänyt paljon aikaa, ja joka oli myöhemmin todettu turhaksi, muodostuikin tärkeäksi osaksi työn etenemistä. Produktion kannalta tutustumistyön merkitys oli suuri. Materiaaleista pohdimme, valmistaako käytettävä materiaali itse, vai ostaako kangas valmiina. Villalanka on kallista, sen arvo ei laske, ja siitä kudottu kangas säilyy hyvänä vuodesta toiseen. Toinen mahdollinen materiaalivalinta oli pellavalangasta kudottu kangas. Pohdimme kankaan kutomista alusta loppuun itse, koska se oli tuttua. Katsoimme kuitenkin Turun kangaskauppojen valikoimia. Monet liikkeet tarjosivat vaihtoehdoksi erilaisia sisustuskankaita. Niiden kohdalla pohdimme liturgisten tekstiilien kankaan vaatimuksia suhteessa tavallisiin verhojen tai huonekalujen päällystykseen käytettäviin kankaisiin. Eräässä liikkeessä oli kangasta, joka näytti käsin kudotulta ja jonka väritys sopi kirkkotilan väritykseen. Valitsimme tämän kankaan. Hankkiessani materiaalia produktion toteuttamiseen jouduin testaamaan monta kangasvaihtoehtoa. Huomioni kiinnittyi kankaan työstökäyttäytymiseen, jotta se vielä ompelutyön jälkeenkin olisi käytettävissä kirkkotilan arvokkaaseen ympäristöön. Mielestäni valittu kangas vastasi kaikkia odotuksia. Kiinnittämiseen sopivaa kultalankaa ei ollut helppo löytää, mutta Turusta löytyi tekstiiliammattilaisten käyttämä myyntipiste, josta sopivat materiaalit löytyivät. Valitsin kolmen ompelijan haastattelun avulla materiaalit, jotka sopivat yhteen, ja tunsin syvää helpotusta, kun olin vihdoin saanut huomata että on todellakin hyvä ottaa selvää eri materiaalien käyttäytymisestä, jotta kirkkotekstiilejä voi laadukkaasti valmistaa. (Salo 2007.) Tekstiilien symboliikkaa tuli toteuttaa kankaaseen sopivalla menetelmällä. Tutustuimme eri tapoihin työstää kuvioita kankaaseen, vaihtoehtoja oli kirjonnasta

17 17 applikointiin. Erilaisilla nauhoilla on mahdollista valmistaa kankaaseen kuvioita. Ihastuimme tähän menetelmään ja valitsimme sen symboliikan valmistusmenetelmäksi. Symbolin väriksi muotoutui kulta, jota voi käyttää liturgisten värien rinnalla. 6 TEKSTIILIEN VALMISTUS JA PROSESSIKUVAUS Tekstiilien valmistamisessa oleellista oli mitata alttari, lukupulpetti sekä selvittää kalkkiliinojen koko. Tekstiilien tuli olla Martintalon kirkkotilaan mittatilauksena tehtyjä, joten tuotteen oli sovittava ja näytettävä hyvältä. Kun mitat olivat valmiina, suunniteltiin paperiversio tekstiileistä. Tämän jälkeen oli aika valmistaa samat versiot oikeassa koossa kankaasta. Tekstiilit leikattiin kankaasta, niissä huomioitiin saumavarat ja muotolaskoksiin varattava menekki. Kuva 2. Symbolin valmistus kirjaliinaan.

18 18 Tekstiilien reunat huoliteltiin saumurilla ja saumat ommeltiin ompelukoneella. Ompelussa tärkeintä oli kiinnittää huomiota, että reunat ovat suoria. Mitä pidemmästä tekstiilistä on kyse, sen selvemmin mittavirheet näkyvät. Kun tekstiilit valmistuivat, valmistettiin ja kiinnitettiin symbolit. Symbolit valmistettiin kullan värisestä nauhasta. Risteistä ei ole mitään mittakaava ohjeita, joten oli etsittävä kuhunkin tekstiiliin sopiva risti. Valmistimme koeversioita paperista, sommittelimme niitä, ja viimeksi valitsimme sellaiset ristit, jotka sopivat parhaiten yhteen tekstiilin mittakaavan kanssa. Produktiosuunnitelmassa tavoitteena oli valmistaa kirkkotilaan liturgisia tekstiilejä, joko yksi kirkkotekstiilisarja tai kirjaliinat kaikissa liturgisissa väreissä. Päädyimme valmistamaan kirkkotekstiilisarjan. Työn edetessä se laajeni koskemaan myös alttarin sekä alttarikaiteen polvistumistyynyjä. Polvistumistyynyt, jotka eivät varsinaisiin kirkkoparamentteihin kuulu, kaipasivat vähän huoltoa. Toteutinkin niiden huoltotyön pehmusteiden vaihtoa myöden. Rohkeutta ja kokemusta verhoilutyöhön hain vieraillessani eri kirkoissa. Havaitsin tyynyjen olevan harmonisesti verhoiltu, kirkkotekstiileihin sopivaksi kaikkiin viiteen liturgiseen väriin. Varsinaista tyynyjen väritystä eivät mitkään säännöt määrää, joten oli hyvä käyttää samaa kangasta kuin alttarivaatteessakin. Mielestäni lopputulos on nyt harmonisen kaunis ja muihin tekstiileihin sopiva. Polvistumistyynyt ovat kirkkokansan silmien edessä osa, joka kuuluu erottamattomana näkymänä alttaritekstiileihin. (Salo 2007.) 6.1 Alttarin reunusvaate Alttarivaate eli antependium on kirkon sisustusparamenteista keskeisimmässä asemassa. Sen asema perustuu alttarin pyhyyden korostamiseen. Alttari on alun perin ollut paikka, johon on kokoonnuttu viettämään jumalanpalvelusta ja nauttimaan muistoateriaa. Yhä nykyäänkin alttari on kirkon keskeisin paikka,

19 19 koska alttarille katetaan Herran pyhä ehtoollinen. (Suomen evankelisluterilainen kirkko.) Alttari on kirkon kuorin keskeisin ja tärkein osa. Alttarilla voidaan nykykirkossa katsoa olevan kaksi aatteellista lähtökohtaa. Alttari on esikuvana pöydälle, jonka ääressä Jeesus ensikertaa opetuslastensa kanssa vietti ehtoollista. Toisaalta alttari nimitys viittaa uhrialttariin. Alttariajattelua vahvistaa Kristuksen läsnäolon merkitys seurakunnan jumalanpalveluksessa. Hän on läsnä, Hänen uhrinsa, ruumiinsa ja verensä ovat sakramentissa seurakunnan keskuudessa. (Parvio 1987, 15.) Lisäksi alttari on rukouksen paikka, jossa seurakuntalaiset antavat rukouksen muodossa oman uhrinsa Jumalalle (Lempiäinen 2002, 66). Kirkoissa on käytössä erimallisia alttareja. Lähinnä alttarit voidaan malliltaan jakaa kahteen ryhmään. On laatikkomallisia sekä pöytämallisia alttareja. Alttarin muoto asettaa alttarivaatteelle omat vaatimuksensa. (Sarantola 1988, 17.) Kuva 3. Laatikkomallinen alttari, jossa käytössä alttarinedusvaate.

20 20 Laatikkomallisissa alttareissa alttarin edusta on verhoiltu kokonaan alttarivaatteella. Koska alttarivaatteen väri vaihtuu kirkkovuoden mukaan, alttarivaatteella pyritään muodostamaan selkeä ja laaja väripinta, joka vaikuttaa kirkkotilan yleisilmeeseen ja muuttaa sitä kirkkovuoden vaihtumisen myötä. Porin Diakonialaitoksen Martintalon kirkkotilassa on käytössä pöytämäinen alttari. Tällöin on mahdollista käyttää alttarivaatteen tilalla alttarin reunusvaatetta eli superfrigiumia. Alttarin reunusvaate vastaa alttarivaatetta, ja aiemmin niitä on käytetty yhdessä alttarin sisustusparamentteina (Riitinki 1994,6). Kuva 4. Länsi-Suomen Diakonialaitoksen Martintalon alttarin reunusvaate. Alttarivaate toteutettiin siten, että alttarin muoto pysyi samana. Alttari on pöytä, eikä siitä haluttu alttarivaatteen avulla tehdä raskasrakenteista laatikkoa. Tämän mallisessa alttarissa toimii parhaiten alttarin reunusliina, joka säilyttää alttarin kevyen ilmeen. Reunusliina tuo kuitenkin selkeästi esiin kyseisen pyhän liturgisen värin. Lisäksi reunusliinaan oli mahdollista suunnitella ja toteuttaa symboliikkaa. Alttarin reunusliinan kapeus asettaa haasteen symboliikan toteuttamiselle. Symboliikan tulee olla selkeä ja näkyä kirkkokansalle.

21 21 Symboliikaksi alttarin reunusliinaan valitsimme viisi ristiä. Ristit kuvaavat ristiinnaulitun Jeesuksen viittä haavaa. Samalla ristisymboliikka kuvastaa myös Kristuksen ylösnousemusta. Risti on ylösnousemuksen merkki. Kristus ei jäänyt kuolemaan, vaan voitti kuoleman vallan ja nousi kuolleista. Alttaritekstiilin valmistamisessa vaikeinta ja haastavinta oli kyetä näkemään itsensä tärkeiden tekstiilien valmistajana. Aiemmin, olin ollut seuraamassa, miten omaan kotikirkkoon valmistettiin kirkkotekstiilejä. Muistelin sitä, miten hienoa oli olla mukana sovittamassa tekstiilejä. Päästä vaikuttamaan siihen, millaisia tekstiilejä tuli, mutta nyt kun itse tekee tekstiilejä, ja joutuu itse arvioimaan työnsä laadun, ilman ettei saa palautetta tulevilta käyttäjiltä on välillä sellainen olo että on hukassa. Kuitenkin kun näkee kätensä jäljen, niin on tämä myös palkitsevaa ja kannustavaa. Käsityön hyviin puoliin kuuluu ehdottomasti se, että näkee heti työnsä jäljen. (Jalonen 2007.) 6.2 Kirjaliina Kirjaliinaa, pulvinariumia käytetään saarnatuolissa tai lukupulpetissa. Tällöin kirjaliina peittää kirjalaudan ja riippuu sen laidan ylitse. Kirjaliina on käytettävistä sisustusparamenteista nuorin ja sillä ei ole symbolista merkitystä. (Peltovuori 1988, 10.) Voidaan todeta että kirjaliina on koriste, josta on kuitenkin vuosikymmenten saatossa muodostunut oleellinen osa kirkon paramentiikkaa. Kirjaliinaa käytetään yhtälailla saarnatuolissa kuin lukupulpeteissa. Saarnatuoli on julistuksen paikka. Kirkkojemme arkkitehtuuri määrittelee saarnatuolin ja lukupulpetin paikan itä-länsi suunnan mukaisesti. Kirkoissa voidaan havaita ilmansuuntiin perustuvaa symboliikkaa. Kirkkotilassa keskikäytävän eteläpuoli on Vanhan testamentin ja keskikäytävän pohjoispuoli on Uuden testamentin puoli. Tähän perustuen kirkon pohjoispuoli on evankeliumin puoli, ja saarnatuoli sijaitsee tällä puolella, koska saarna pidetään usein juuri evankeliumitekstistä. Kir-

22 22 koissa lukupulpetit sijaitsevat taas Vanhan testamentin puolella, koska lukupulpetista on luettu Vanhan testamentin lukukappaleet.(martling, 1989, ) Kuva 5. Kirjaliina. Kirjaliinan toteutuksessa ohjeena oli, että jos kirjaliina kuvioidaan, kuvio olisi evankelistan symboli. Selvitimme evankelistojen symboleja. Kaikkia evankelistoja olisi voinut kuvata joko kirjalla tai kirjakääröllä. Tämän lisäksi jokaisella evankelistalla, Matteuksella, Markuksella, Luukkaalla ja Johanneksella olisi käytössä oma tunnuksensa, joka on peräisin profeetta Hesekielin näystä (Hes 1:5 10, 10:14). Ne mainitaan myös Uudessa testamentissa. "Valtaistuimen edessä ja ympärillä oli neljä olentoa, jotka sekä edestä että takaa olivat täynnä välkehteleviä silmiä. Yksi muistutti leijonaa, toinen nuorta härkää, kolmannella oli kuin

23 23 ihmiskasvot ja neljäs näytti lentävältä kotkalta(ilm. 4:7). Symboliikassa Matteus kuvataan siivellisenä ihmisenä, Markus leijonana, Luukas härkänä ja Johannes kotkana (Lempiäinen 1988, ) Olisi ollut mielenkiintoista toteuttaa kirjaliinaan jonkin evankelistan tunnus, mutta tässä pohdimme kolmea asiaa: tunnetaanko evankelistojen tunnuksia, kenet evankelistoista valitsisimme ja osaisimmeko valmistaa tunnuksen siten että siitä tulisi selvä ja puhutteleva symboli. Pohdimme evankeliumikirjoitusten lähdettä, joka on Jeesus Kristus, Jumalan poika. Päädyimme samaan ristikuvioon, joka toistui alttarin reunusvaatteessa. Risti edustaa symbolina Jeesusta Kristusta, Jumalan poikaa. Tämä sopi mielestämme myös kirjaliinan symboliseksi kuvioksi. Kirjaliinalla ei ole mitään symbolista merkitystä ja sen käytölle ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla koristeena. Kirjaliinaa suunnitellessani pohdin sitä, mikä merkitys sillä on kirkossa. Kirjaliina on ollut oleellinen osa niitä paramenttisarjoja, joita omassa kotikirkossani on. Jotenkin ajattelen että ne kuuluvat kirkkoon siinä missä muutkin kirkkotekstiilit. Kirjaliinan pinta-ala on kuitenkin vielä verraten suuri, verrattuna esim. kalkkiliinaan. Näin ollen kirjaliina täydentää värityksellään sitä väri ja symbolimaailmaa jota alttariliina kirkossa edustaa. (Jalonen 2007.) 6.3 Kalkkiliinat Kalkkiliina, velum on neliömäinen liina, jota käytetään kalkin ja öylättilautasen suojana alttarilla silloin, kun näitä esineitä ei käytetä ehtoollisen jakamiseen. Kalkkiliinaa valmistetaan kaikissa liturgisissa väreissä. Mikäli kirkossa ei ole käytössä liturgisten värien mukaisia kalkkiliinoja, on suositeltavaa käyttää tällöin valkoista kalkkiliinaa. (Riitinki 1994, 7.)

24 24 Ehtoollisvälineisiin liittyy monia symbolisia merkityksiä. Kalkkiliina on symbolisesti tulkittu liinaksi, johon kuolleen Jeesuksen ruumis käärittiin. Tämä on kuitenkin monille vieras symbolinen vertaus. Ehtoollisvälineiden arvostus on nykykirkossa varsin korkea, johtuen niiden arvokkaasta tehtävästä. Kalkkiliinan tehtävänä on toimia ehtoollisvälineiden suojana alttarilla. (Martling 1989, ) Kuva 6. Kalkkiliinat. Kalkkiliinoja valmistettiin Porin Diakonialaitoksen kirkkotilaan kaksi kappaletta. Lähtökohta kahdelle liinalle oli, että mikäli ehtoollista on jakamassa useampia jakajia, kalkkiliinoja on parillinen määrä, jolloin molemmat kalkit voidaan suojata samanlaisella liinalla. Samoin myös, mikäli toinen kalkkiliinoista likaantuisi, se voitaisiin pesettää ja toinen liinoista olisi edelleen käytössä. Symboliksi valitsimme tutun ristikuvion. Risti sijaitsee liinan kulmassa siten, että liinan ollessa

25 25 kalkin päällä ristikuvio on seurakuntalaisiin päin. Kalkkiliinan symboliikasta oli olemassa tarkka ohjeistus. Siihen on yleisimmin kuvattu risti, Kristus monogrammi tai viinipuu. Tekstiilien valmistaminen oli haastavaa työtä. Kaikki tekstiilit valmistettiin suurella tarkkuudella. Kuitenkin tietystä tekstiilistä muodostui itselle muita tärkeämpi. Ehkä kaikista tekstiileistä juuri kalkkiliinan valmistamiseen liittyi suurimmat tunnesiteet. Kalkkiliina on kuitenkin niin voimakkaasti ehtoolliseen liittyvä ja siten itselle arvokas tekstiili. Kalkkiliinan tehtävänä on suojata ehtoollisaineita. Vaikka kaikki tekstiilit onnistuivat, kaikkein tyytyväisin olen itse valmistettuihin kalkkiliinoihin. Niiden ristikuviot puhuttelevat yksinkertaisuudellaan. (Jalonen 2007.) 7 KÄDENTAIDOT TYÖVÄLINEENÄ Aikaisempina vuosina seurakunnan alueella asuneet ihmiset ovat valmistaneet seurakunnille kirkkotekstiilejä. Nykyään tällainen toiminta on vähentynyt, kun seurakunnan tilaavat tarvittavat tekstiilit tekstiilitaiteilijoilta ja muilta tekstiilejä ammatikseen valmistavilta tahoilta. Käsitöillä on kuitenkin suuri merkitys, sillä niissä on nähtävillä osa historiaa ja kulttuuria siltä ajalta, jolloin ne on valmistettu. Lisäksi käsitöillä on ollut tekijöilleen monia positiivisia vaikutuksia. Edelleenkin seurakunnat voisivat miettiä, voitaisiinko joitain tekstiilejä valmistaa talkootyönä, jolloin seurakuntalaiset saisivat mielekkäällä tavalla osallistua seurakunnan toimintaan ja jatkossa nähdä oman työnsä tuotteen käytössä. Tekstiilien valmistaminen on ihmiselle suuri ja tärkeä prosessi, sillä taiteen sekä taiteen kaltaisen toiminnan, kuten käsitöiden avulla on mahdollista vaikuttaa ihmisten psyykkiseen, sosiaaliseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Ne voivat kohentaa ihmisen kokemaa terveyden tilaa sekä tukea monin eri tavoin ihmisten kuntoutusprosessia sekä ehkäistä sairastumista ja syrjäytymistä. Yksittäiselle ihmiselle kädentaitojen kehittäminen tuo sisältöä elämään. Kun ihminen tekee työtä, jossa hän saa hyödyntää omaa osaamistaan, löytää itsestään uusia vahvuuksia

26 26 ja käyttämätöntä voimavaraa, mielen hyvinvointi lisääntyy. (Suomen mielenterveysseura.) Ihmisillä, jotka työskentelevät aloilla, joissa ei voi hyödyntää luovuutta ja kädentaitoja, tulisi olla mahdollisuus vapaa-ajalla harrastaa toimintoja, jotka toisivat vastapainoa työlle. Näiden toimintojen olisi kyettävä antamaan elämälle mielekästä sisältöä ja poistamaan työperäistä stressiä. Kaikki mielekäs toiminta on vastapainoa työlle, ja käsityöt ovat tästä tekemisestä hyvä esimerkki. Käsityön tekeminen on mielekästä ja tavoitteellista toimintaa, joka työllistää sekä kädet että ajatusmaailman. Kädentaitojen hyödyntäminen edistää mielenterveyttä seuraavista syistä: 1. Se antaa mahdollisuuden itsensä ilmaisemiseen ja toteuttamiseen tarjoamalla purkautumistien omille tunteille ja ajatuksille. 2. Se on tavoitteellista, pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista toimintaa, joka kehittää keskittymiskykyä ja antaa mielekkyyttä toiminnalle. 3. Työprosessi sekä työn valmistuminen tuottavat mielihyvää ja tyydytystä.(ahola 2005.) Käsityön valmistaminen on elämää rikastava harrastus, jolla voi olla tietyille yksilöille terapeuttista vaikutusta. Käsityön harrastus- ja terapeuttista merkitystä kuvaa myös Voutilainen (2007,9) pro Gradu- tutkielmassaan, kun hän mainitsee esimerkki tapauksia, joissa ihmisen ahdistustilat ovat helpottaneet käsityön tekemisen kautta, sekä tilanteita, jossa käsityöt ovat parantaneet ihmisen elämänlaatua, tyytyväisyyttä ja viihtyisyyttä. Voidaan siis katsoa, että käsityö palvelee omalla tavallaan ihmisen mielenterveyttä ja henkistä tasapainoa.

27 27 8 TEKSTIILIEN SÄILYTYS Seurakunnissa päävastuu kirkkotekstiilien hoidosta on seurakunnan kirkkoherralla, mutta käytännössä tämä vastuu on useimmin siirretty suntiolle (Fröberg 1988, 83). Tekstiilien hoidon kannalta ei ole oleellista, kuka vastaa niiden hoidosta, vaan sillä, että tähän on nimetty henkilö, jolla on tekstiilien hoidosta tarvittavat tiedot ja taidot. Tekstiilien oikeat säilytysolosuhteet ovat tärkeät, sillä suurimmat vauriot tekstiileille aiheuttavat valo, ilman epäpuhtaudet, liiallinen kosteus tai kuivuus, sopimaton lämpötila, ahtaat ja tarkoitukseen sopimattomat vaatekaapit sekä tekstiilituholaiset. Koska kirkkotekstiilit ovat käyttötekstiilejä, ne likaantuvat käytön aikana ja niihin saattaa tulla taitteita ja venymiä. (Fröberg 1988, 83.) Auringonvalo ja keinovalo sisältävät tekstiilejä haalistuttavaa ultraviolettisäteilyä sekä infrapunasäteilyä. Tästä syystä tekstiilit tulisi säilyttää pimeässä. Säilytystilan lämpötilan tulisi olla 18 C ja ilman kosteuden %. Lämmön ja kosteuden säilyminen tasaisena edistää tekstiilien säilymistä. Liiallinen kosteus altistaa tekstiilit homesienten kasvulle ja kuivuus taas haurastuttaa tekstiilien kuituja. Tekstiilien puhtaudesta huolehtiminen on tärkeää, sillä lika syövyttää tekstiilien kuituja ja lyhentää niiden käyttöikää. (Fröberg 1988, ) Liturgisia tekstiilejä tulisi säilyttää erillisissä säilytyskaapeissa. Kaappien tulisi olla niin väljiä, että tekstiilit eivät hankaisi toisiaan vasten. Tekstiilien kirjonnat vaurioituvat hankauksessa ja rikkoutuneena altistavat muut tekstiilit vaurioille. Tekstiilien säilytykseen ihanteellinen ratkaisu olisi laatikosto, jossa kukin tekstiili on omassa laatikossaan, mahdollisimman vähän taiteltuna. Mikäli tekstiilejä joudutaan säilyttämään taiteltuina, tulisi taitoskohdissa käyttää hapotonta silkkipaperia tukemaan taitoskohdat niin loiviksi, ettei varsinaisia taitoskohtia tekstiileihin tulisi. Tekstiilit voidaan myös rullata puuvillakankaalla suojattuun pahvirullaan. Tällöin tekstiilin suojana käytetään myös hapotonta silkkipaperia. (Fröberg 1988, )

28 28 9 PRODUKTION ARVIOINTI JA POHDINTA Keväällä 2007 oletimme työn valmistuvan syksyn ensimmäiseksi esitarkastuspäiväksi, mutta valmistumisen siirtyminen marraskuulle antoi lisää aikaa tehdä työtä. Myös diakoniaharjoittelun samanaikaisuus työn tekemisen kanssa antoi varmuutta siihen, että aihe oli soveltuva diakoniatyössä. Monet surevat ihmiset kertoivat, miten surussaan olivat keskittyneet kirkossa katsomaan symboliikkaa, kun olo oli ollut ahdistava. Symbolit tavoittavat rikkinäisessä sielussa jonkin ulottuvuuden, jota on muuten vaikea tavoittaa. Kuurojen työhön tutustuessani jäin pohtimaan kuurojen tilannetta kirkoissa ja seurakunnissa. Jokaisessa seurakunnassa ei ole kuuroille omaa työntekijää, joka osaisi viittoa. Näin kuuro tai huonokuuloinen seurakuntalainen saattaa osallistua jumalanpalvelukseen kuulematta sitä. Tällöin symbolikieli on ainoa, joka tavoittaa. Ihminen pystyy kuitenkin kokemaan pyhyyden tunteen, sillä se ei vaadi sanoja. (Jalonen 2007.) Lähtiessämme toteuttamaan produktiota jouduimme pohtimaan mitä tekstiilejä työ sisältäisi. Aluksi esillä oli kaksi vaihtoehtoa: joko valmistaisimme yhden kirkkotekstiilisarjan tai sitten kirjaliinat kaikissa liturgisissa väreissä. Koska työn yhtenä tavoitteena oli se, että tekstiilien avulla kirkossa jumalanpalvelusta järjestettäessä voitaisiin käyttää kaikkia niitä kirkkotekstiilejä, joita kirkoissa yleisesti on käytössä, päädyttiin kokonaisen sarjan valmistamiseen. Tällöin työ palvelisi parhaiten kirkkotilaa ja sen käyttäjiä. Taloudelliset ja ajankäytölliset resurssit rajasivat työn käsittämään vain yhden liturgisen värisen sisustusparamenttisarjan. Tällöin valmistettavan sarjan tuli olla liturgisista väreistä sellainen, että se palvelisi parhaiten kirkkovuoden eri aikoina. Kirkkovuosi jakautuu eri jaksoihin. Pisimmän jakson muodostaa arkijakso, jonka liturgisena värinä on vihreä väri. Tämän perusteella valitsimme valmistettavan tekstiilisarjan väriksi vihreän värin.

29 29 Tekstiilien valmistamisessa oli tärkeää, että työ oli itse suunniteltu ja toteutettu. Sen symboliikka oli lähtöisin kristinuskosta, mutta symbolit oli jokaista tekstiiliä varten pohdittu ja ajateltu yksitellen. Kun ensimmäisen tekstiili valmistui ja näki työn valmiina, tuli tunne, että kaikesta epäilyksestä huolimatta onnistuimme ja saimme aikaiseksi tekstiilin, joka vastasi niitä mielikuvia joita tekstiilistä suunnitteluvaiheessa itsellä oli. Kaikesta työstressistä huolimatta itse tekstiilien valmistaminen oli rentouttavaa ja palkitsevaa. Jos jälkeenpäin pohdin omaa prosessia tekstiilien työstämisessä, voi todeta, että aika, joka kului tekstiilien suunnitteluun ja niiden tietojen hankkimiseen joita tekstiilien työstämisessä tarvittiin, oli tuntimäärältään suuri, mutta varmasti työn mielekkäin osio. Aika kului nopeasti, ja kun huomasi että on saanut hyödyllistä tietoa ja kuvamateriaalia, oli taas mukava jatkaa eteenpäin.(jalonen 2007.) Varmasti pitää paikkansa sanonta "Kyllähän niitä töitä pian tekkee, aatokset se on jokka aijjaan viä" (Ahola 2005). Käsityön tekeminen on mielenterveyttä tukevaa toimintaa, jota myös seurakunnat voisivat olla edistämässä. Turun alueella seurakunnalla on mm. Varissuolla toimitiloja, joissa käsityömahdollisuus on olemassa ja joissa on kerran viikossa koulutettu työntekijä ohjaamassa työskentelyä. Käsityön tekemisellä ei tarvitse tähdätä korkeisiin tavoitteisiin, sillä jokainen tekee työtä taidoillaan ja tekemisen ilon tulee säilyä. Seurakuntalaisten osaamista voidaan hyödyntää monilla eri tavoilla. Seurakuntalaisilla on erilaisia lahjoja, joilla he voivat palvella seurakuntaansa. Jokaisen ihmisen tulisi palvella Jumalaa niillä lahjoilla, joita hänellä on. Apostoli Paavali kirjoittaa (Ef. 2:10) että " Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Ihmisen teot ja luovuus on peräisin Jumalasta. Jumalan rakkauden vaikutuksen alaisina, ihmiset pystyvät rakastamaan sekä Jumalaa että lähimäistä. Tähän rakkauteen liittyy myös halu palvella Jumalaa erilaisilla lahjoilla. Tämä produktio on osoitus siitä, että Jumalan valtakunnan työssä ihmiset pystyvät hyödyntämään monenlaisia taitoja.

30 30 Toiveena on, että työn välityksellä kaikille niille, jotka työskentelevät seurakunnassa, heräisi kiinnostus kirkkotekstiileihin. Niiden käyttäminen tukee jumalanpalvelusta. Työn edetessä saimme tietää, että Länsi-Suomen Diakonialaitoksen kirkkotilassa oli tekstiilisarjat luterilaisen kirkon käyttämissä liturgisissa väreissä. Uudet kirkkotekstiilit, tukevat Martintalon kirkkotekstiilejä. Tällöin eri pyhien kohdalla kirkon työntekijä voi pohtia, kumpi olemassa olevista tekstiileistä symboliikallaan tukee paremmin Raamatun lukukappaleita tai pyhän aihetta. Työn aikataulun pitkittyessä meillä ei ollut mahdollisuutta kartoittaa seurakuntalaisten ajatuksia ja mielipiteitä valmistamistamme kirkkotekstiileistä. Jatkotutkimusaiheena voisi olla, miten seurakuntalaiset kokevat kirkkotekstiilit. Tapaustutkimuksena voisi selvittää seurakuntalaisten ajatuksia ja mielipiteitä kirkkotekstiileistä ja niiden symboliikasta. Produktiivisen opinnäytetyön raporttia ja käsityötaitoa voi hyödyntää myös diakonissan ammatissa. Raportti sisältää tietoa, jota voi hyödyntää erilaisissa piireissä ja opetustilanteissa. Martintalossa, jonne kirkkotekstiilit valmistettiin, alttaritaulun muodostaa näkymä kauniiseen männikköön Tämä näkymä toimi työn innoittajana ja kannustimena. Kirkkotila vaikuttaa ihmisiin eri tavoin. Voimme aistia erilaisia tunteita käydessämme kirkoissa. Visuaalinen näkymä tai koettu tapahtuma voi antaa lähtemättömän muiston. Tämän työn tekemiseen liittyvät muistot eivät unohdu. Opinnäytetyömme lopuksi haluamme kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat tukeneet ja auttaneet meitä.

31 31 LÄHTEET Ahola Aino Kurssit, kädentaidot ja mielenterveys. Viitattu Tuloste tekijän hallussa. Airikka Kirsi Aitolahden kirkkotekstiilit puhuttelevat tämän ajan ihmisiä. Tampereen kirkkosanomat 2/2002, 4-5. Cantell, Risto, Paavilainen, Maija & Raatikainen Eero Näkyvä sana. Helsinki: Kirjaneliö. Fröberg Mirja Kirkkotekstiilien säilytys ja hoito. Teoksessa Sarantola, Tauno, Lempiäinen, Pentti, Priha, Päikki& Fröberg, Mirja. Kirkkotekstiilit. Helsinki: Kirjaneliö, Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi. Issakainen Tytti 2005.Ihminen pyhän edessä. Teoksessa Issakainen Tytti (toim.) Kotikirkko tutuksi viidellä aistilla. Kirkkopedagogiikan opas. Helsinki: Lasten Keskus, Jalonen, Sanna Produktiopäiväkirja. Kuokkanen, Ritva, Kivirinta, Mervi, Määttänen, Jukka & Ockenström Leena Kohti tutkivaa ammattikäytäntöä. Opas Diakoniaammattikorkeakoulun opinnäytetöitä varten. Tampere: Juvenes Print Oy. Lempiäinen Pentti Paramenttien symboliikka. Teoksessa Teoksessa Sarantola, Tauno, Lempiäinen, Pentti, Priha, Päikki& Fröberg, Mirja. Kirkkotekstiilit. Helsinki: Kirjaneliö,

32 32 Lempiäinen Pentti Kuvien kieli. Vertauskuvat uskossa ja elämässä. Helsinki: WSOY. Martling Carl Henrik Puhuva hiljaisuus liturgisessa symboliikassa. Helsinki: Sley kirjat. Parvio Martti Pyhä vaatetus. Teoksessa Nurminen, Veli & Parvio Martti. Herran huoneen sanoma -kirkollisen taiteen kuvakieli ja tarkoitus.helsinki: Art Print Oy. Parvio Martti Kirkollinen symboliikka lännen traditiossa. Koskenvesa, Esko (toim.) Puheenvuoroja jumalanpalveluksesta. Käytännöllisen teologian julkaisuja C8/1989. Helsinki: Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian laitos, Peltovuori Sinikka Laila Karttusen kirkolliset tekstiilit. Taidehistorian pro gradu tutkielma. Helsingin yliopisto, taidehistorian laitos. Hämeenlinna: Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopiston julkaisuja 4/1988. Priha Päikki Pyhä kaunistus. Kirkkotekstiilit Suomen käsityönystävien toiminnassa Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja A11. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy. Priha Päikki Kirkkotekstiilit - katkeamaton perinne, muuttuva kuvamaailma. Teoksessa Lempa Nina (toim.) Kirkko kulttuurin kantajana. Helsinki: Kirkkohallitus, Priha Päikki Idän ja lännen kirkkotekstiiliperinne Suomessa. Ikonimaalari 1/2005, Raamattu. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vuonna 1992 käyttöön ottama suomennos. Helsinki: Kirjapaja.