PUNAISIA JA VALKOISTA

Transkriptio

1 Ola Kolehmainen 2004 PUNAISIA JA VALKOISTA ESPOON MODERNIN TAITEEN MUSEO, 2015 KOSKETUS

2 Kansi PUNAISIA JA VALKOISTA Ola Kolehmainen, 2004 Espoon modernin taiteen museo, 2015

3 KOSKETUS

4 Johdanto IHMISYYDEN KOSKETUS Kosketus on Saastamoisen säätiön kokoelmanäyttely, joka esittelee suomalaista ja kansainvälistä ajankohtaista nykytaidetta. Näyttely muodostuu kolmesta temaattisesta osasta, jotka liittyvät ihmisyyteen. Ihminen, tila ja kohtaaminen käsittelee taiteen kokemuksellisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Ihminen, identiteetti ja keho pohtii ihmisyyden peruskysymyksiä, kuten identiteettiä ja suhdetta historiaan. Ihminen ja valta määrittää ihmistä sosiaalisena toimijana käsitellen vallankäyttöä, valtarakenteita ja -suhteita. Ihmisyys-teeman kautta pohditaan elämän peruskysymyksiä, mitä on olla ihminen ja mistä ihmisyys muodostuu. Esiin tulevat muuan muassa yksilön kokemusmaailma, moraali, identiteetti sekä suhde toisiin, ympäristöön ja aikaan. Miten toimimme ja mihin pyrimme? Tiedämmekö, mitä haluamme ja ehdimmekö pysähtyä miettimään suhdetta itseemme ja meitä ympäröivään todellisuuteen? Kerrotaan, että iän karttuessa kadutaan asioita, joita on jäänyt tekemättä. Pitäisi toteuttaa enemmän omia unelmiaan ja itseään, tavata ystäviä, tehdä vähemmän töitä ja kertoa omista tunteista. Entä miten elää pahuuden ja väärien valintojen tai tekojen kanssa? Ihmisyyden ja ihmiselämän kysymyksiin ei ole helppoja vastauksia. Taide on väline kohtaamiseen ja tilan antamiseen itselle ja toisille. Tässä julkaisussa lähestytään näyttelyn teoksia erilaisista näkökulmista. Teoksista kertovat EMMAn työntekijät, eri alojen asiantuntijat, taiteilijat ja museokävijät. Taideteoksen herättämä ajatus voi olla erilainen eri näkökulmista katsottuna. Ei ole vain yhtä tapaa katsoa ja kokea teosta. Jokaisen kokemus taideteoksesta on omanlaisensa ja arvokas. Kosketus on yhteyttä ja tunteita monissa merkityksissä. Kokoelmaintendentti Henna Paunu 6/7

5 SAASTAMOISEN SÄÄTIÖN TAIDEKOKOELMA Saastamoisen säätiön taidekokoelma sai alkunsa, kun kuopiolaisen teollisuussuvun kotiin hankittiin 1910-luvun taideteoksia muun muassa Ilmari Aallolta ja Tyko Salliselta. Kokoelman säilyttämiseksi Liisa Saastamoinen ja Osmo P. Karttunen perustivat Saastamoisen säätiön vuonna Säätiön keskeinen tehtävä on taidekokoelman kehittäminen ja esittäminen. Vuonna 1999 kokoelma talletettiin Espoon kaupungille. Taideteokset ovat Saastamoisen säätiön omistuksessa ja kokoelman sijoituspaikka on EMMA Espoon modernin taiteen museo. Taidekokoelmaan kuuluu noin 2500 teosta, jotka edustavat suomalaista ja kansainvälistä taidetta. Kokoelman perusta on 1910-luvun Marraskuun ryhmän taide. Nykyisin suomalaiseen kokoelmaan kuuluu teoksia alkaen 1950-luvun modernismin maalauksista ja veistoksista aina 2010-luvun valokuvaja videotaiteeseen. Kansainvälisen nykytaiteen keskeinen linja nousee eurooppalaisen 1960-luvun, italialaisen arte poveran ja uuden esittävän maalauksen perinteestä. Näitä suuntauksia yhdistää jokapäiväisen elinympäristön tutkiminen sekä arkiset materiaalit, joiden kautta taiteilijat ilmentävät sitä, mitä merkitsee olla ihminen nykypäivän maailmassa. Saastamoisen säätiö Päivi Karttunen 8/9

6 Näyttely 2015 KOSKETUS IHMINEN, TILA & KOHTAAMINEN Tämän päivän taiteessa tilallisuus paikantuu ihmisen, fyysisen Viime vuosikymmenien aikana ihminen, identiteetti, tilan ja teoksen väliseen dialogiin. Tulkinta teoksesta syntyy kehollisuus ja vuorovaikutus ympäröivän maailman katsojan peilatessa omaa kokemusmaailmaansa teokseen ja kanssa ovat olleet nykytaidetta paljon puhuttavia aiheita. ympäröivään maailmaan. Katsoja tulee osaksi teosta ja syntyy Näyttelyn tämän osan teokset käsittelevät eri tavoin yksi tilallinen todellisuus. kohtaamisen tilanteita; sitä, miten taide haastaa katsojansa fyysisesti, tilallisesti ja älyllisesti. Kuraattori Pilvi Kalhama Teoksissa pohditaan perinteisiä katsomistapoja, leikitellään havainnolla ja houkutellaan katsojia tarkastelemaan teoksia myös fyysisesti, tilassa liikkuen. Teosten suuri koko, materiaalisuuden tunne, pintastruktuurit ja heijastuksilla leikittely suuntaavat huomion vastaanottajan ja teoksen väliseen vuoropuheluun. Tilallisen ajattelun taustat löytyvät taiteen historiasta luvun modernistit saivat vaikutteita arkkitehtuurista. Sommittelussa he pohtivat teoksen rakennetta ja havaintoa sekä pinnan ja syvyyden välistä jännitettä. 10/11

7 Eija-Liisa Ahtila /13 VAAKASUORA-HORIZONTAL

8 Ville Andersson /15 KUNNIANOSOITUS

9 IHMINEN, TILA JA KOHTAAMINEN Viime vuosikymmenien aikana ihminen, identiteetti, kehollisuus ja vuorovaikutus ympäröivän maailman kanssa ovat olleet nykytaidetta paljon puhuttavia aiheita. Näyttelyn tämän osan teokset käsittelevät eri tavoin kohtaamisen tilanteita; sitä, miten taide haastaa katsojansa fyysisesti, tilallisesti ja älyllisesti. Teoksissa pohditaan perinteisiä katsomistapoja, leikitellään havainnolla ja houkutellaan katsojia tarkastelemaan teoksia myös fyysisesti, tilassa liikkuen. Teosten suuri koko, materiaalisuuden tunne, pintastruktuurit ja heijastuksilla leikittely suuntaavat huomion vastaanottajan ja teoksen väliseen vuoropuheluun. Tilallisen ajattelun taustat löytyvät taiteen historiasta luvun modernistit saivat vaikutteita arkkitehtuurista. Sommittelussa he pohtivat teoksen rakennetta ja havaintoa sekä pinnan ja syvyyden välistä jännitettä. Tämän päivän taiteessa tilallisuus paikantuu ihmisen, fyysisen tilan ja teoksen väliseen dialogiin. Tulkinta teoksesta syntyy katsojan peilatessa omaa kokemusmaailmaansa teokseen ja ympäröivään maailmaan. Katsoja tulee osaksi teosta ja syntyy yksi tilallinen todellisuus. Kuraattori Pilvi Kalhama 16/17

10 Näyttely /19 KOSKETUS

11 Anne-Karin Furunes /21 SARA

12 Anne-Karin Furunes 2000 SARA Kun kerron opastuksilla norjalaisen Anne-Karin Furunesin vain rei ittäneen mustaksi maalattua kangasta, tämä herättää hämmästystä iästä ja taustasta riippumatta. Kyllä, vahvistan, teoksen takana ei ole kuin valkoinen seinä. Mallina Furunesin valokuvamaiselle illuusiolle on yleensä arkistovalokuva satunnaisesta tai tiettyä ihmisryhmää edustavasta henkilöstä, jonka mukaan teos usein nimetään. Ajankohtaiset poliittiset tilanteet vaikuttavat katsojien mielleyhtymiin, tästä teoksesta on usein tullut mieleen hunnutettu nainen. Moni on verrannut tämän Sara-teoksen vaikutelmaa Mona Lisan kuuluisaan seuraavaan katseeseen. Teos on nyt kolmatta kertaa osa Saastamoisen säätiön taidekokoelman ripustusta. Aika lentää ja näkökulmat vaihtuvat. Opas Johanna Wahlbeck Asetan kameran näyttelytilaan, teoksen Sara eteen. Teos on silmää hämäävä. Ei tarvitse mennä pitkän etäisyyden päähän, kun kameran etsimen läpi katsoessa teos näyttää jo aivan valokuvalta. Naisen mystiset kasvot muodostuvat valokuvan tapaan pienistä palasista. Kokonaisuus muodostuu rei istä samaan tapaan kuin valokuva muodostuu vieri vieressä olevista pikseleistä. Kuvankäsittelyssä huomaan kuvan väreilevän ja tekevän pientä aaltoilevaa liikettä ruudullani. Teos harhauttaa silmiämme, mutta se hämää myös koneita. Jopa tietokoneeni miettii, mitä tässä kuvassa tapahtuu ja miten sen voisi näyttää. Valokuvaaja Ella Tommila 22/23

13 Pekka Jylhä 2013 LUOLA SAAREN RANNALLA 24/25

14 Pekka Jylhä 2013 LUOLA SAAREN RANNALLA Jylhän taideteos koostuu kolmesta eri osasta. Yhden kokonaisuuden muodostavat valoa heijastavat kristallit, muut ovat valkoiseksi maalattu alumiininen kukkaro ja sen sisällä oleva lamppu. Osien valmistamiseen liittyy erilaisia työvaiheita. Teoksen kukkaro on tehty taidevalimossa Lapinlahdella. Sen valmistamiseen on kuulunut useita vaiheita: muotin ottaminen taiteilijan tekemästä mallista, vahanteko, rappaus, muotin poltto ja metalliin valu sekä valetun työn siselointi eli valmiiksi tekeminen. Jylhän kanssa työskentely oli tosi sujuvaa ja helppoa kuin heinänteko. Jos saisin toivoa, niin oma kukkarokin saisi olla täydempi. Taidevalaja Jyrki Roivanen EMMAn näyttelyissä joistakin teoksista tulee yleisön rakastamia suosikkeja. Usein ne puhuttelevat ja ihastuttavat laajaa joukkoa erilaisia ja eri-ikäisiä näyttelyvieraitamme. Henkilökuntamme havainnoi päivittäin museokävijöiden reaktioita teosten äärellä. Joidenkin teosten vierellä vietetään enemmän aikaa ja osa teoksista päätyy useammin kuvina sosiaaliseen mediaan, jaettuina taidekokemuksina. Yhdeksi Kosketus-näyttelyn suosikiksi on muodostunut Pekka Jylhän teos Luola saaren rannalla. Se on puhutellut yleisöä ja inspiroinut ominaisuuksillaan monia. Teos on näyttelyn yksi kuvatuimmista ja jaetuimmista. Mikä on sinun suosikkiteoksesi Kosketus-näyttelyssä? Kuvaa se ja liitä kuvasi Instagramiin tunnisteella #suosikkiteos. Markkinointi- ja viestintäpäällikkö Esa Takala 26/27

15 Jaume Plensa 2010 CRISTINAN JÄÄTYNEET UNELMAT Pimeässä studiossa, kirkkaassa valokiilassa, seisoo puolimetrinen lasinen naisen pää. Vai onko se jäätä tai vettä, joka leijuu painottomassa tilassa muuttaen muotoaan? Mustaa taustaa vasten hahmon ääriviivat piirtyvät terävästi. Kirkkaassa valossa, valkoista taustaa vasten ääriviivat taas häipyvät lähes kokonaan. Olen valokuvaamassa taideteosta, joka vaikuttaa minuun syvästi monella tavalla. Tallennan kuvaan jotain oleellista havainnoistani. Terävä, suora, kohteen läpi tuleva valo nostaa esiin yksityiskohtia. Muodot ja aineettoman keveyden tuon esiin valaisemalla kohteen edestä suurilla tasaisilla valoilla, jotka luovat pehmeästi laskeutuvan valon. Ehkä se nyt näyttää siltä, mitä taiteilija oli halunnut. Toivottavasti hän on tyytyväinen. Valokuvaaja Ari Karttunen Jaume Plensa on ottanut nuorten tyttöjen kasvot lähtökohdaksi monille uusille teoksilleen. Veistoksen malli, Cristina, on yksi paristakymmenestä tytöstä, joiden kanssa taiteilija on työskennellyt noin kymmenen viime vuoden aikana. Plensa kuvaa nuorten tyttöjen ainutlaatuista matkaa kohti aikuisuutta. Tyttöjen suljetut silmät, mittasuhteiltaan pidennetyt, sileät kasvot kuvastavat hahmojen eheyttä, sulkeutuneisuutta ja koskemattomuutta. Ensimmäisen kerran kohtasin tällaiset arvoitukselliset tytön kasvot Plensan työtilassa Barcelonassa Seuraavan kerran sain nauttia niiden ja taiteilijan vahvasta läsnäolosta EMMAn Jaume Plensa Unelmien ympäröimänä -näyttelyssä Näyttelyn toteuttaminen emmalaisten ja taiteilijan kanssa oli intensiivinen ja mieleenpainuva kaksivuotinen projekti. Amanuenssi Tiina Penttilä 28/29

16 Aurora Reinhard 2008 JACKSON POLLOCK KYNSISSÄNI Tein vuonna 2006 teoksen, jossa oli kuusi paria erivärisiä naisten hansikkaita liimatuin tekokynsin. Täydellisen manikyyrin saattoi pukea päälle. Kynnet ja kynsitaide kiinnostivat minua edelleen ja vuonna 2007 tein teoksen Jackson Pollock kynsissäni. Ihmiset pyrkivät ilmentämään itseään tyylinsä kautta luvun loppupuolella rakennekynnet tulivat muotiin. Kynsiin saattoi valita kuvaksi lempiurheilujoukkueensa logon tai tiikerikuosin. Myös joistakin taiteilijoista oli tullut huippubrändejä, joita ihmiset fanittivat. Rinnastin kynsissä yritysten logoja sekä taiteilijoita, joiden tyylin pystyi kiteyttämään yhteen kuvaan, kuten Jackson Pollock ja Piet Mondrian. Otin mukaan myös Marcel Duchampin, joka signeerasi kuuluisan pisuaari-teoksensa nimellä R. Mutt. Kuvataiteilija Aurora Reinhard Muotisuunnittelijana kiinnitän ensimmäisenä huomiota teoksen materiaaleihin ja väreihin. Kynsilakalla maalatuissa miniatyyreissä on viitteitä muotiin ja moderniin taiteeseen. Päällimmäisissä hanskoissa huomaan Piet Mondrianin abstraktit maalaukset, joista Yves Saint-Laurent inspiroitui vuoden 1965 mallistossaan. Mietin, miksi Pollock on vasta toisena ylhäältä katsoen? Teos tuo mielleyhtymiä mm ja 2000-luvun alun lapsuuteeni. Kangasmateriaali muistuttaa lelukrääsästä ja keinokuituisista Barbie-vaatteista. Logot kertovat nappiverkkaritrendistä ja yläasteen tyttöjen pakaroista stretch-housuissa, Playboy-pupu takapuolessa tai kännykän taustakuvana. Vasta lopuksi ajattelen teosta hansikaspinona, sekin on kuin näyttelijä Glenn Closen puvustuksesta Cruella de Vil n roolissa. Muotisuunnittelija Justus K 30/31

17 Näyttely /33 KOSKETUS

18 Näyttely 2015 KOSKETUS IHMINEN, IDENTITEETTI JA KEHO 34/35

19 Näyttely /37 KOSKETUS

20 Päivi Takala /39 31

21 IHMINEN, IDENTITEETTI JA KEHO Kokoelmanäyttelyn tässä osassa tarkastellaan kuvataiteen tapoja esittää identiteettiä ja kehollisuutta sekä ihmisen suhdetta historiaan, muistoihin ja ympäristöön. Teokset kysyvät, kuka minä olen, millaisia rooleja kannan mukanani, onko yhtenäistä minuutta ja identiteettiä olemassa vai onko identiteetti alati muuttuva. Pohdinnan kohteeksi nousee se, miten kulttuurimme kasvava kuvavyöry vaikuttaa taiteen tapoihin esittää identiteettiä, kehoa ja ihmisyyttä. Kysymme, miten kuvat muovaavat identiteettejä taiteessa. Mielikuvitus on ihmisen erityisominaisuus. Taiteilijan kyky luoda toisia todellisuuksia ja leikkiä todellisuuksilla, leikkiä näkyvän ja näkymättömän rajoilla, on yksi tämän osan keskeinen teema. Taiteilijan mahdollisuus käyttää myyttisiä aiheita ja surrealistisia sävyjä voi laajentaa ja kyseenalaistaa käsitystä ihmisyydestä. Tässä osassa pohditaan, miten muistojen, historian ja ympäristön tiedostaminen vaikuttaa ihmiseen. Mitä kaikkea ihminen kantaa mukanaan, missä määrin se historiallinen tilanne ja ympäristö, johon ihminen syntyy, määrittää elämän kulun. Kosketus-näyttelyn tämän osan teoksissa ihminen, kokija ja katsoja voi halutessaan kohdata monenlaisten tunteiden kirjon. Kuraattori Päivi Karttunen 40/41

22 IC TEESEJÄ YHTEISKUNTARUUMIISTA (YHDYSKUNTA) 42/43

23 IC TEESEJÄ YHTEISKUNTARUUMIISTA (YHDYSKUNTA) Taiteilijakaksikko IC-98 käsittelee teoksessaan luonnon ja eri lajien välisen reviiritaistelun kysymyksiä. Valitsin tämän animaatioteoksen mukaan ihmisyyttä käsittelevään teemanäyttelyyn sen vuoksi, että se suuntaa ajatukset luonnon ja ihmisen suhteeseen. Se on viimeistellyssä mustavalkoisessa visuaalisuudessaan sekä meditatiivinen että dramaattinen taideteos, joka pakottaa kokemisen ohella ajattelemaan. Näyttelyn suunnittelijana halusin aloittaa kuratoimani alueen teoksilla, jotka esittävät suuria kysymyksiä ihmisestä, maailmasta, luonnosta ja historiasta. Kuraattori Päivi Karttunen Teoksen installointi perustuu siihen, että pyöreälle, seinästä hiukan irti olevalle levylle heijastetaan videokuvaa. Esillepano alkoi projisoinnin esityskoon suunnittelulla. Aluksi mitattiin, kuinka suuren ympyrän 16:9 kuvasuhteella olevasta videotiedostosta pystyy tilan puitteissa tekemään ja laskettiin tykin tarvitsema etäisyys. Seuraavaksi suunniteltiin tykin kiinnitys kattoon, asennettiin tykki ja videotoistin sekä tehtiin tarvittavat sähkötyöt. Lisäksi nikkaroitiin pyöreä projisointipinta. Haastavinta työssä oli mitata ja sovittaa kuvakoko seinälevylle. Alun perin erikoinen ajatus erillisestä, kohollaan olevasta pinnasta osoittautui erinomaiseksi, koska se tuo leijuvan vaikutelman kuvalle. Museomestari Ilmari Aho 44/45

24 Annette Messager Julian Opie / TOIVEENI VERKKOJEN ALLA HUIVIPÄINEN NAINEN SATEESSA

25 Elina Merenmies IHMISSUSI 48/49

26 Elina Merenmies IHMISSUSI Elina Merenmies piirtää ja maalaa käyttäen muun muassa mustetta, öljyä ja temperaa. Hän saattaa tehdä teoksensa valmiiksi yhdellä kertaa tai pitkän ajan kuluessa, kuten tämän maalauksen, joka on valmistunut kuuden vuoden aikana. Ihmissudeksi nimeämällään teoksella Merenmies liittyy eri taiteissa esiintyvään traditioon sudeksi muuttuvasta ihmisestä. Verrattuna moneen muuhun lajityypin edustajaan, hänen ihmissutensa on viitteellisen salaperäinen ja vaatii yhä uudestaan katsomista, jotta sen erottaa ja havaitsee maalauksen taustasta. Suden kasvot piirtyvät näynomaisesti esiin maalauksesta ja häviävät taas. Merenmiehen ihmissusi sulautuu luontoon ja laventaa identiteetin teemoja myyttisiin ulottuvuuksiin. Kuraattori Päivi Karttunen Kuvassa ihmissusi vaeltaa yksin maisemassa. Tämän ilme on raivoisa. Kun uskaltautuu lähemmäs, voi erottaa inhimillisen katseen. Kesäleiriläiset kuvailivat hahmoa sanoin Hirviö, jossa on taikasiemeniä. Opastuksilla tapaamillani lapsilla ja nuorilla tuntuu olevan selkeä mielikuva siitä, minkälaiselta oikea ihmissusi näyttää. Merenmiehen ihmissuden kissamaisuus on aiheuttanut hämmennystä. Mihin ihmissusimielikuvamme oikeastaan pohjaavat? Harry Potter -kirjoilla on epäilemättä suuri rooli tämän hetken mielikuvien rakentajana. Maalauksen äärellä tehdyt tarinat, sadutukset, ovat väkivaltaisia ja hurjia, mutta satujen maailmassa koittaa onnellinen loppu. Se oli pelätyin kissa. Kissa oli todella tuhma. Se saalisti joka yö. Sen jälkeen tuli ihana valkea kesä. (Lainaukset ovat otteita vuoden 2015 kesäleirien sadutuksista teoksen äärellä.) Opas Elsa Hessle 50/51

27 Annette Messager ELEFANTIN KANSSA 52/53

28 Annette Messager ELEFANTIN KANSSA Lapsuuden pehmoleluihin liittyvät mielikuvat käännetään Messagerin installaatiossa nurin. Auki leikatusta elefantintaljasta roikkuu alassuin ihmisnukke, jonka alla on pehmoeläinten irtojäsenistä yhteenkursittu ketju. Alttarinomaisen asetelman täydentävät vaatemytyistä kasatut toteemipaalut ja räikeillä pehmolelunaamoilla varustetut täytetyt linnut. Kokonaisuutena se ei kuitenkaan muistuta lapsuuden nostalgiasta vaan ihmisen raadollisuudesta. Messagerin tekniikalle on tunnusomaista pehmeiksi miellettyjen materiaalien lähes vimmainen työstö osiin hajottamisesta kokoon kursimiseen ja outojen hybridiolentojen luominen. Kierrätysmateriaalit ja teoksen viimeistelemätön ulkonäkö roikkuvine lankoineen on yhtä tarkoituksellista kuin työstötapojen fyysisyys ja rajuus. Taiteilijan valitsemat tekniikat ja materiaalit kantavat aina sisällön ja tulkinnan kannalta oleellisia viitteitä. Konservaattori Marianne Miettinen Comme ci comme ça vastasi taiteilija kysyessäni ripustusohjeita ja kehotti käyttämään omaa taiteellista silmää. Olin taideopiskelijana ripustamassa Annette Messagerin näyttelyä EMMAssa vuonna Asettelin virkattuihin nuttuihin puettuja lintuja vitriiniin, kirjoitin liidulla seinään samaa sanaa sata kertaa, naulasin pehmotaljoja installaatioksi sekä silitin metrikaupalla punaista silkkiä. Kokemus oli omaa nykytaidekäsitystäni mullistava. Sain tutustua hurmaavaan taiteilijaan, joka ravisti ja vahvisti taiteellaan käsityksiäni tekstiilistä useita merkityksiä kantavana materiaalina. Mihin kaikkeen pehmolelut kaikella pehmoisuudellaan viittaavatkaan, kuinka moninaisen viestin ne kertovat eri yhteydessä, eri tavoin esitettynä. Elefantin matkassa maailmani avartui. Museolehtori Maria Vähäsarja 54/55

29 Näyttely 2015 KOSKETUS 56/57

30 KALVOJEN PUHETTA Tammikuussa 2013 näen kiehtovan liikkuvan horisontaalin teoksen. Ensi kosketus Pe Langin taiteeseen johtaa Moving Objects nº teoksen hankintaan Mario Mazzolin kokeilevan taiteen tilasta. Kesällä huomaan Galerie Anhavan löytäneen Langin omalla tahollaan. Falling objects no 562 -teoksen myötä kokoelmaan tulee uusi puoli taiteilijasta. Seuraavana kesänä varaan pariisilaiselta konstruktivismia ja kineettistä taidetta esittelevältä Galerie Denise Renéltä Langin teoksen. Juoksen määräajan umpeutuessa paikalle, koska en ole saanut puhelimitse yhteyttä varmistaakseni varaukseni. Paikalla on harmistunut, maineikkaan sveitsiläismuseon johtaja, joka on odottanut, että myöhästyisin saadakseen kakkosvarauksella teoksen. Taidehankinta on joskus kahdesta minuutista kiinni. Saastamoisen säätiö Päivi Karttunen VÄRI NRO Pe Lang & Marianthi Papalexandri-Alexandri 2015 Pe Lang Pe Langin teoksissa on mielenkiintoisia oivalluksia. Teokset ovat mekaanisia ja niiden illuusiot muodostuvat fysikaalisista ilmiöistä. Pe Langin teoksista näkee, että ne ovat laadukkaasti tehtyjä ja suunniteltu toimimaan pitkään. Kun tapasin taiteilijan, hän oli tohkeissaan kohdatessaan toisen teknisen hullun. Oli kiinnostavaa keskustella hänen kanssaan teosten komponenteista ja vaihtaa tietoja niiden saatavuudesta. Teosten asennus vaatii tarkkuutta. Langin teosten esillepanoon kuuluu mm. teosten toiminnan testaus sähköjen kytkemisen jälkeen. Lisäksi teoksiin pitää tehdä liikekytkimet, jotta ne ovat päällä vain silloin, kun museokävijä katsoo teosta. Jos teokset ovat koko ajan toiminnassa, ne kuluvat turhaan. Museomestari Jouni Harju 58/59

31 Pauliina Turakka Purhonen 2011 MÖRKÖ ITSE KOLMANTENA Pauliina Turakka Purhosen taideteos tuo esiin nykytaiteen mahdollisuudet yhdistää materiaaleja ja asioita uudella tavalla. Lähtökohtana taiteilija käyttää keskiaikaista kuvatyyppiä, mutta muuntaa aiheen ajankohtaiseksi viemällä sen pois normaalista asiayhteydestään. Kirjoen ja ommellen toteutetussa taideteoksessa on mörkö, jonka sylissä istuu nainen, sylissään lapsi. Yhden tulkinnan mukaan mörkö esittää masennusta. Sillä on monta silmää, mutta se on jalaton, suuton ja kädetön eli se on läsnä, mutta ei kykene tekemään mitään. Teoksen toteutustapa tekee aiheen helposti lähestyttäväksi. Hahmoihin on helppo samaistua. Ne ovat ihmisen kokoisia ja läsnä olevia, huumoria unohtamatta. Kokoelma-amanuenssi Eeva Ilveskoski Tekstiiliveistos viittaa sommittelunsa ja nimensä puolesta katolisessa perinteessä tunnettuun hartauskuva-aiheeseen. Pyhä Anna itse kolmantena -aihe kuvaa Jeesuksen ruumiillista perimää esittämällä hänet äitinsä Neitsyt Marian ja isoäitinsä Pyhän Annan kanssa. Turakka Purhonen on koonnut veistoksensa kahdesta aiemmasta teoksestaan eli yhdistänyt mustanpuhuvan Mörkö-hahmon Äiti ja tytär -teokseen, joka jo ilmensi Neitsyt Maria ja lapsi -teemaa. Teosten yhteen liittäminen rinnastuu keskiajallakin käytettyyn tapaan muutella tarpeen mukaan maalattujen puuveistosten aiheita ja henkilöllisyyksiä. Turakka Purhosen tekstiiliveistos korostaa sukupolvien jatkumoa ja ruumiin merkitystä, aivan kuin Pyhä Anna -aiheet. Taidehistorioitsija Elina Räsänen 60/61

32 Näyttely 2015 KOSKETUS IHMINEN JA VALTA INKA NIEMINEN: Mustat lampaat, /63

33 IHMINEN JA VALTA Tämä näyttelyn osa korostaa ihmistä sosiaalisena ja hierarkkisena toimijana osana yhteisöä, yhteiskuntaa, valtarakenteita ja ekosysteemiä. Teemoina nousevat esiin valtasuhteet ja vallan mekanismit, mutta myös arvot, moraali ja uskomukset, jotka määrittävät yksilön toimintamalleja ja asemaa suhteessa toisiin ihmisiin, muihin elollisiin ja osana luontoa. Vallan merkitystä yhteiskunnassa ja yksilön elämässä tutkineen filosofin ja historioitsijan Michel Foucaultin ( ) näkemyksen mukaan vallankäyttöä ilmenee kaikissa ihmissuhteissa. Tekomme kytkeytyvät toisiin, eli vallankäyttöä on kaikkialla. Foucaultin mukaan valta on myös positiivinen ja rakentava voima. Valta tekee meistä sen mitä olemme ja valtasuhteet ovat kaksisuuntaisia sisältäen myös mahdollisuuden vastarintaan. Valta ja vapaus eivät ole toisiaan poissulkevia, vaikka ääritilanteissa vastarinnan mahdollisuus on lähes olematon. Valta nähdään usein kielteisenä ja siihen liittyvät toiminnot ovat joko ylikorostettuja tai kätkettyjä. Suhde valtaan on harvoin mutkaton, eikä aina ole selvää, kuka käyttää valtaa ja miten. Valtaa käsitellessä puhutaan usein tahtomisesta, erilaisista pyrkimyksistä ja haluista. Uhrin tai alistetun määrittely ei aina ole yksinkertaista. Valta on ihmisellä ja vallankäyttäjän vastuu. Everybody wants to rule the world (Tears for Fears, 1985) Kuraattori Henna Paunu 64/65

34 TURVALLISUUSKYSYMYS NATSIÄITI Ihminen luo ja tuhoaa maailmaa. Henkilökohtaisesti olen eniten kiinnostunut kaikesta mitä voi ajatella. Aikaa ei riitä mihinkään, jos pitää kiirettä. En tiedä miksi olen sellainen kuin olen ja miksi teen sellaisia töitä. Kuten en sitäkään, miksi olen täällä, ja miksi niin monet ovat olleet aikaisemmin. Kieltämättä kiinnostaa lukemattomat käsittämättömät asiat. Toisaalta tyydyn vähään mikä on paljon. Työ antaa lepoa ja unohdusta ikävään, mikä polttaa sisintä. Sitä haluaisi sanoa, enemmän kuin voi, mutta siitä on oltava hiljaa. Mitä enemmän mielestään tietää, sitä hiljaisemmaksi se tekee. Pidän elämästä työnä, vaikka se on usein vaikeaa näin huonosti järjestetyssä maailmassa, jossa me ihmiset olemme. Sitä haluaisi sanoa enemmän kuin voi, Taide 5/1974 Kuvataiteilija Eino Ahonen 1967 Eino Ahosen surrealistinen ja kantaaottava grafiikka sisältää viittauksia historiaan, politiikkaan, uskontoon ja seksuaalisuuteen. Ahosen groteskit hahmot, vallankäyttäjät ja uhrit, ovat kuin kulisseissa ja unenomaisissa tilanteissa. Yhteiskuntakritiikki on silmiinpistävää, mutta kuvien maailma on samalla absurdi Tekniikkana Ahonen suosi viivasyövytystä sen samalla pehmeän ja tarkan piirrosjäljen takia ja 1970-lukujen vaihteessa hänestä tuli lyhyessä ajassa yksi suomalaisen kuvataiteen kärkinimistä. Ahonen kirjoitti persoonallisia ja omakohtaisia tekstejä, joita myös julkaistiin. Eino Ahonen Ahosen teosten poliittisuus on yleisinhimillistä ja vahvaa. Teosten tulkitseminen ei ole yksiselitteistä, niistä välittyy ihmiselämän tuska ja yksinäisyys. Kuraattori Henna Paunu Eino Ahonen 66/67

35 Katsoja astuu hämyiseen huoneeseen, joka on kuin oma maailmansa irti muusta tilasta. Tunnelma on hiljaisuudessaan odottamattoman tiivis, kuin jotakin tapahtuvaksi odottava. Jokainen yksityiskohta osallistuu niin yksitellen, kuin osana kokonaisuutta tilateoksen tunnelman luomiseen. Tilan aineettomat tekijät, kuten hämäryys ja peilipinnasta kohoavat kuvat ohjaavat katsojan kokemusta. Konservoinnin tavoitteena ei ole teoksen materiaalisen kokonaisuuden säilyttäminen sellaisenaan, vaan oleellisinta on ymmärtää, mitä sen eri osatekijät merkitsevät. Teoksen säilyttämisessä ja uudelleen kokoamisessa on siksi lähtökohtana alkuperäisen tunnelman ja kokemuksellisuuden säilyttäminen. Vain siten teos voi säilyä ilmaisuvoimaisena. Konservaattori Marianne Miettinen Markus Kåhren tilallisessa taideteoksessa keskeisessä asemassa on katsoja ja hänen oma kokemuksensa. Tilassa katsoja katsoo peiliin, josta olettaa näkevänsä vain itsensä, mutta katsomalla hän näkeekin toisenlaisen todellisuuden. Taiteilijan mukaan taideteos on sukua maalaustaiteen traditioille, joissa ihmisen elämää ja historiallisia tapahtumia on kuvattu vertauskuvallisesti. Teoksessa on kyse inhimillisyydestä ja sen rajoista. Katsoja kohtaa inhimillisten katastrofien osallisia. Kohtaamistilanteessa katsojan mieli, muistot ja minuus muokkaavat kokemuksen omakohtaiseksi. Kokoelma-amanuenssi Eeva Ilveskoski Markus Kåhre 68/

36 Stiina Saaristo 2003 TYTTÖJEN VÄLISESTÄ YSTÄVYYDESTÄ II Nainen on Meri Mörökölli. Hän näyttää vähän vanhalta ja peikolta jalkojen ja isojen varpaiden perusteella. Mekosta ja hiuksista päätellen hän on ollut juhlissa. Sellaisissa surujuhlissa, kun mekossa on pitsiä. Hän on tullut mökille ja hän ottanut sinne mukaan lapsuuden leluja. Meri Mörökölli on ensin leikannut nukkejen vaatteet. Yhdelle nukelle hän on jättänyt vaatteet. Sen jälkeen hän on leikannut niiden tukat, kun sakset on tossa lattialla. Lisäksi hän on sotannut nukkejen naamoja. Hän on myös laittanut nauloja joidenkin mahaan. Meri Mörökölli sanoo kädessään olevalle barbille hyi, kun sillä on tollanen nyrpeä naama. Hän rikkoo nukkeja siksi, ettei enää tykkää leluista. 5-vuotias Roosa Stiina Saaristo käyttää teostensa mallina omaa kuvaansa. Hän tutkii peilin kautta kasvojen ilmeitä ja vartaloaan rakentaen kokonaisuutta niin, että mittasuhteet vääristyvät. Taiteilijan itseensä kohdistama ja samalla kuvasta katsojaan kohdistuva katse, on äärimmäinen ja kriittinen. Saaristo purkaa naiseuden roolimalleja ja yhdistää kuvissaan sekä lapsen että aikuisen maailmaa. Hän on pohtinut teosten taustalla feminismiä, tasa-arvoa ja sukupuolista vallankäyttöä, käsitellen myös laajemmin ihmisyyttä ja ihmisenä olemista. Teoksessa on viittauksia lapsen käyttämään valtaan ja rajojen etsimiseen. Lattialla makaavat nuket on lävistetty nauloilla kuin voodoossa. Hoivaleikki on saanut toisenlaisen käänteen. Kuraattori Henna Paunu 70/71

37 Näyttely 72/73 KOSKETUS

38 Antony Gormley /75 KAKSI KERTAA

39 Kosketus TEOSLUETTELO Eino Ahonen, Hyvästi Ihminen, 1967, viivasyövytys paperille Eino Ahonen, Ilmahälytys, 1967, viivasyövytys paperille Eino Ahonen, Natsiäiti, 1966, viivasyövytys paperille Eino Ahonen, Piispantarkastus, 1967, viivasyövytys paperille Eino Ahonen, Raiskattu muumio, 1966, viivasyövytys ja tussi paperille Eino Ahonen, Seinä, 1962, viivasyövytys paperille Eino Ahonen, Tuhatvuotismuisto, 1967, viivasyövytys paperille Eino Ahonen, Turvallisuuskysymys, 1967, viivasyövytys paperille Eino Ahonen, Valtiovierailu, 1965, viivasyövytys paperille Eija-Liisa Ahtila, Vaakasuora - Horizontal, 2011, 6-kanavainen videoinstallaatio Maija Albrecht, Hanhen lahja, 2015, puurasia, höyhen, tekosilmät Maija Albrecht, KrA, 2012, kuivaneula ja chine collée paperille Maija Albrecht, Maski, 2004, kuivaneula paperille Maija Albrecht, Syrjäsilmin, 2014, kuivaneula ja chine collée paperille Maija Albrecht, Toisen silmin, 2012, kuivaneula ja chine collée paperille Maija Albrecht, Valittu, 2004, kuivaneula ja guassi paperille Alice Anderson, Power Figure / Voimahahmo, 2011, kuparinvärinen ja kullanruskea lanka, nukke Ville Andersson, All the masks I carry on my face / Kaikki naamiot, joita kasvoillani kannan, 2012, tussi ja kynä paperille Ville Andersson, Homage / Kunnianosoitus, 2013, muste ja lyijykynä paperille Ville Andersson, Passage / Siirtyminen, 2012, digitaalinen värivedos Miroslaw Balka, 250 x 190 x 20, 40 x 46 x 1, 1997, eläimen suolet, valokuva pahville Hans-Christian Berg, Thoughtrise in Vacuum / Ajatusnousu tyhjiössä, 2001, ruostumaton teräs Hans-Christian Berg, Visual vortex - Oily colours - Ornaments VI / Visuaalinen pyörre - Öljyiset värit - Koristeet VI, 2010, laserleikattu akryylilevy, heijastava kalvo Kari Cavén, Edes mainoksia, kiitos, 2011, maalattu metallinen postilaatikko Francesco Clemente, Circle / Kehä, 1998, öljymaalaus kankaalle Ina Colliander, Paratiisi, 1954, puupiirros paperille Tony Cragg, As you wish / Kuten haluat, 2013, pronssi Tony Cragg, Sugarcrop / Sokerisato, 1987, rauta, valettu pronssi Enzo Cucchi, Corpum cristi / Kristuksen ruumis, 2004, öljymaalaus kankaalle Enzo Cucchi, Le Stelle e la Citta / Tähdet ja kaupungit, 2007, öljymaalaus kankaalle Tacita Dean, The Book End of Time / Lopun ajan kirja, 2013, mustavalkovalokuvavedos paperille Marcus Eek, Backlight Bouquet / Vastavalokimppu, 2009, sekatekniikka kankaalle Carolus Enckell, Matisselle, 2011, öljymaalaus balsapuulle ja vanerille Erno Enkenberg, Asekauppa, 2013, öljymaalaus kankaalle Petri Eskelinen, Autopilotti, 2012, videoteos Petri Eskelinen, Ketjureaktio, 2012, puu, metalli, polkupyörän ketju, sähkötekniikka Eric Freeman, Mirror #3 / Peili nro 3, 2005, öljymaalaus kankaalle Eric Freeman, Mirror 6 / Peili 6, 2015, öljymaalaus kankaalle Anne-Karin Furunes, Illuminated Moments I / Valaistut hetket I, 2012, akryylimaalaus perforoidulle kankaalle Anne-Karin Furunes, Sara, 2000, akryylimaalaus perforoidulle kankaalle Antony Gormley, Two Times / Kaksi kertaa, 1997, valurauta Susanne Gottberg, Ei ole paikkaa, joka ei sinua näe. Sinun täytyy muuttaa elämäsi. (Rilke), 2003, öljymaalaus kankaalle Radoslaw Gryta, Mummoille - monumentti lankaa pujottaville käsille, 2000, puu, maali, ääni Tommi Grönlund & Petteri Nisunen, 50 Circles / 50 ympyrää, 2007, serigrafia paperille Tommi Grönlund & Petteri Nisunen, 100 Circles / 100 ympyrää, 2007, serigrafia paperille João Maria Gusmão & Pedro Paiva, Hare and a cylinder / Jänis ja sylinteri, 2013, pronssi Kaisaleena Halinen, Lajitoverit, 2015, hius, köysi Annika von Hausswolff, Portrait Theory / Muotokuvateoria, 2013, digitaalinen tuloste Paavo Halonen, Unissasoutaja, 2010, laulujoutsenen sulat, maalattu puu Hannaleena Heiska, Glimpse II / Vilkahdus II, 2010, öljymaalaus mdf-levylle Hannaleena Heiska, Roy, 2012, öljymaalaus mdf-levylle Tiina Heiska, Sarjasta Pink Coat, 2007, öljymaalaus kankaalle Outi Heiskanen, Elefanttimies, 2005, akvarelli paperille Emma Helle, Suohomon poika, 2013, temperamaalaus punahongalle, puujakkara Emma Helle, Veenuslapsi, 2012, lasitettu keramiikka, maalattu puu Jenni Hiltunen, Next in line / Seuraavana vuorossa, 2012, akryylimaalaus kankaalle Sasha Huber, Runaway / Karkulainen, 2014, metalliniitit, vanhat hevosen länget Irmeli Hulkko, Muuttuja, 2013, akryylimaalaus kankaalle IC-98, Teesejä yhteiskuntaruumiista (Yhdyskunta), 2010, HD-animaatio Petra Innanen, Ghost Stories / Kummitusjuttuja, 2011, lyijykynä, akvarelli ja guassi paperille Chantal Joffe, Vita in the Borgese / Vita Borghesen puistossa, 2013, öljymaalaus levylle Ulla Jokisalo, Frivolous / Kevytmielinen, 2008, giclée-vedos (mustesuihkuvedos), neulat ja lanka kankaalle Ulla Jokisalo, Melankolia, 2009, leikatut pigmenttivedokset Ulla Jokisalo, Neulankantaja, 2010, lanka ja neula leikatulle pigmenttivedokselle Ulla Jokisalo, Päähänpistoja, variaatio 2, 2010, pigmenttivedos, nuppineulat Ulla Jokisalo, Sarjasta Olemus: Nimetön, 1986/2008, pigmenttivedos paperille Ulla Jokisalo, Under Supervision / Silmälläpito, 2008, giclée-vedos (mustesuihkuvedos), neulat ja lanka kankaalle Pekka Jylhä, Luola saaren rannalla, 2013, kristallit, maalattu alumiini, valo Martti Jämsä, Kaste, 2002, mustavalkovedos paperille, kiinnitetty alumiinille Kaarina Kaikkonen, Rintama, 2011, miesten puvuntakit Ismo Kajander, Valokuvasalkusta Kerrostumia, 2005, mustesuihkutulostus paperille Ismo Kajander, Valokuvasalkusta Kerrostumia, 2005, mustesuihkutulostus paperille Anish Kapoor, Untitled / Nimetön, 2009, ruostumaton teräs ja lakkamaali Ola Kolehmainen, Reds with White / Punaisia ja valkoista, 2004, kromogeeninen värivedos Jukka Korkeila, Kirkastuminen; Lähellä Jumalan silmää, 2013, öljymaalaus kankaalle Jukka Korkeila, In Dreams (I walk with you) / Unissa (Kävelen kanssasi), 2012, öljymaalaus kankaalle Anne Koskinen, Omakuva, 2001, valettu pronssi Anne Koskinen, Patricia (Löytölapsi), 2013, gneissi Anne Koskinen, Terapeutti, 2012, kivi Matti Kujasalo, Maalaus (19.4.), 2013, akryylimaalaus kankaalle Hannele Kylänpää, Yöpaita, 2009, pronssi Markus Kåhre, 2015, tilateos Pe Lang, Color no 3 / Väri nro 3, 2015, moottori, värilliset kortit, mekaaniset osat Pe Lang, Falling objects no 562 / Putoavat objektit nro 562, 2011, moottori, kupari, magneetit, mekaaniset osat Pe Lang, Moving Objects no / Liikkuvat objektit nro , 2014, moottorit, alumiini, polarisaatiosuotimet, mekaaniset osat Pe Lang & Marianthi Papalexandri-Alexandri, Speaking of Membranes / Kalvojen puhetta, 2014, moottorit, kaiuttimet, mekaaniset osat Juhani Linnovaara, Asetelma, teeri ja taulu, 1965, öljymaalaus kankaalle Sami Lukkarinen, Jasu 69, 2004, öljymaalaus kankaalle Leena Luostarinen, Luolapalatsi, 1994, öljymaalaus ja hiili kankaalle Maija Luutonen, Turn and face the strange (Wolf), , lyijykynäpiirros paperille Jason Martin, Crime / Rikos, 2012, öljymaalaus alumiinille Ryan McGinnes, Untitled / Nimetön, 2008, akryylimaalaus vanerille Ryan McGinnes, Untitled / Nimetön, 2008, akryylimaalaus vanerille Elina Merenmies, Egyptiläinen, 2013, muste paperille Elina Merenmies, Erämaan tuli, 2013, muste paperille Elina Merenmies, Massage / Hieronta, 2004, muste paperille Elina Merenmies, Path / Polku, 2009, muste paperille Elina Merenmies, Space / Avaruus, 2009, muste paperille Elina Merenmies, Werewolf / Ihmissusi, , öljy- ja temperamaalaus kankaalle Annette Messager, Avec l éléphant / Elefantin kanssa, , kangas, pehmolelut, täytetyt eläimet, köydet Annette Messager, Mes voeux sous filets (J) / Toiveeni verkkojen alla, 1997, mustavalkovalokuvat, kehystetyt kirjoitukset, köydet, verkko Tatsuo Miyajima, Changing Time with Changing Self no. 5 / Muuttuva minä muuttuvassa ajassa Nro 5, 2001, peili, led-valoja Sarah Morris, ABI (Rio), 2013, kiiltävä sisustusmaali kankaalle Jarmo Mäkilä, Poika, joka halusi siivet, 2013, öljymaalaus kankaalle Rauha Mäkilä, Hot Kiss II / Kuuma suudelma II, 2009, akryylimaalaus kankaalle David Nash, Village Husk / Kylän akanat, 1998, hiilletty vaahtera Jaakko Niemelä, Sarjasta Miesten käsityöt: Kaarlo, painoja nostava hiiri, 1994, rautalankaverkko, sähkölamppu Inka Nieminen, Mustat lampaat, 2001, puu, tekoturkis, mehiläisvaha, otsalamput Leena Nio, Knit Knot I, 2011, öljymaalaus kankaalle Leena Nio, Ruusu, 2012, öljymaalaus kankaalle Jussi Niva, Foldaway (Turn), 2014, öljymaalaus levylle Jussi Niva, Misplaced (in Dark), 2010, öljymaalaus levylle Julian Opie, Woman in the rain with headscarf / Huivipäinen nainen sateessa, 2012, tarrapintainen vinyyli vinyylille Meret Oppenheim, Das Ohr von Giacometti / Giacomettin korva, 1977, pronssi Mimmo Paladino, Caduto a ragione / Järjen tuolla puolen, , valurauta Nelli Palomäki, At 27 with my dad / 27-vuotiaana isäni kanssa, 2009, pigmenttivedos alumiinille Jaume Plensa, Cristina V, 2014, alabasteri Jaume Plensa, Cristina s frozen dreams / Cristinan jäätyneet unelmat, 2010, lasi Pauno Pohjolainen, Hovinarri, 2009, yhdistelmätekniikka puulle Aurora Reinhard, Jackson Pollock on my Nails / Jackson Pollock kynsissäni, 2008, elastaanikäsineet, tekokynnet, kynsilakka Heli Rekula, Garden 6 (Hockney Blue) / Puutarha 6 (Hockneyn sininen), 2012, kromogeeninen värivedos Anna Retulainen, Sininen, 2010, öljymaalaus kankaalle Nina Roos, Shade I (I am here) / Varjo I (Olen tässä) 2010, öljymaalaus akryylilevylle Nina Roos, Shade VIII (Moment of madness) / Varjo VIII (Hulluuden hetki), 2010, öljymaalaus akryylilevylle Janne Räisänen, Garden of Sweet Torture / Suloisen kärsimyksen puutarha, 2001, öljy-, akryyli- ja akvarellimaalaus kankaalle Janne Räisänen, Sicilian Schillaci / Sisilialainen Schillaci, , akryyli-, tussi-, alkydi- ja öljymaalaus kankaalle Matti Saanio, Sidottu lintu, 1990, mustavalkovedos paperille Hanna Saarikoski, Eyeliner / Rajauskynä, 2013, yksikanavainen videoteos Stiina Saaristo, Tyttöjen välisestä ystävyydestä II, 2003, puuvärikynäpiirros paperille Mari Sunna, Cage / Häkki, 2011, öljymaalaus kankaalle Mari Sunna, Fix / Korjaus, 2013, öljymaalaus kankaalle Mari Sunna, Midas, 2007, öljymaalaus levylle Mari Sunna, Roulette / Ruletti, 2013, öljymaalaus kankaalle Mari Sunna, Whispers / Kuiskauksia, 2001, öljymaalaus levylle Minna Suoniemi, Punahilkka ja susi, 2012, videoteos Päivi Takala, 31, 2006, öljymaalaus kankaalle Jaakko Tornberg, Green / Vihreä, 2012, mikropiirit, muovi, puu- ja muovihelmet, mutterit, sähköjohdot Katja Tukiainen, Pölysokeri, 2009, öljy- ja alkydimaalaus kankaalle Anna Tuori, Blow out your candles, Laura, 2010, akryyli- ja öljymaalaus levylle Anna Tuori, Hushabye Farewell / Hyvää yötä, hyvästi, 2008, öljymaalaus levylle Anu Tuominen, Kokonaan väärin 1, 2009, tikkataulu Pauliina Turakka Purhonen, Mörkö itse kolmantena, 2011, kirjailtu kangasveistos Pauliina Turakka Purhonen, Takapiru, 2006, kirjailtu kangasveistos Marianna Uutinen, Kosketus, 2009, akryylimaalaus kankaalle Marianna Uutinen, Pippa, 2011, akryylimaalaus kankaalle Risto Vilhunen, Eroottinen kosmos, 1972, maalaus pleksille ja levylle Henry Wuorila-Stenberg, Minä ja faija, 2012, guassi- ja värikynäpiirros paperille 76/77

40 Näyttely 2015 KOSKETUS NÄYTTELY NÄYTTELYN KURAATTORIT Pilvi Kalhama, Päivi Karttunen, Henna Paunu NÄYTTELYTYÖRYHMÄ Eeva Ilveskoski, Emilia Laine, Marianne Miettinen, Lasse Naukkarinen, Jukka Silvennoinen MUSEOTEKNINEN TYÖ Ilmari Aho, Jouni Harju, Pertti Lähteenmäki, Lasse Naukkarinen, Jari Rönkkö, Katja Sillanpää, Jukka Silvennoinen KOKOELMA-ASSISTENTIT Minna Nyqvist, Salla Rimpinen KONSERVAATTORIT Kaisa Kannus, Suvi Kervinen, Marianne Miettinen, Saara Sassi, Jenni Suoniemi MARKKINOINTI JA VIESTINTÄ Esa Takala YLEISÖTYÖ Emilia Laine, Maria Vähäsarja NÄYTTELYN ILME Kuudes Kerros KIITOKSET Marja Karttunen, Tarja Talvitie JULKAISU JULKAISUN TOIMITUS Eeva Ilveskoski, Emilia Laine, Henna Paunu, Esa Takala NÄKÖKULMAT & KIRJOITTAJAT Ilmari Aho, Eino Ahonen, Jouni Harju, Elsa Hessle, Eeva Ilveskoski, Pilvi Kalhama, Justus Kantakoski, Ari Karttunen, Päivi Karttunen, Emilia Laine, Marianne Miettinen, Henna Paunu, Tiina Penttilä, Aurora Reinhard, Jyrki Roivainen, Roosa, Elina Räsänen, Esa Takala, Ella Tommila, Maria Vähäsarja, Johanna Wahlbeck KUVATOIMITUS Ella Tommila KUVAT Ari Karttunen, Ella Tommila GRAAFINEN SUUNNITTELU Tony Eräpuro, Kuudes Kerros KIRJAPAINO Lönnberg Print & Promo 2015 ISBN ISSN X EMMA - Espoon modernin taiteen museon julkaisuja 44/2015 Espoon modernin taiteen museo, /79

41

42