Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2018) 229 final 2018/0109 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Välimeren miekkakalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta sekä asetusten (EY) N:o 1967/2006 ja (EU) 2017/2107 muuttamisesta FI FI

2 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet PERUSTELUT Yhteisen kalastuspolitiikan, jäljempänä YKP, tavoitteena on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 1, jäljempänä perusasetus, mukaisesti turvata meren elollisten luonnonvarojen hyödyntäminen niin, että edistetään ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä pitkällä aikavälillä. Unioni hyväksyi neuvoston päätöksellä 98/392/EY 2 Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen, joka sisältää muun muassa meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevia periaatteita ja sääntöjä. Unioni osallistuu kansainvälisillä vesillä ponnisteluihin kalakantojen säilyttämiseksi osana laajempia kansainvälisiä velvoitteitaan. Neuvoston päätöksen 86/238/ETY 3 nojalla unioni on ollut 14. päivästä marraskuuta 1997 Atlantin tonnikalojen suojelua koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jäljempänä ICCAT-yleissopimus, sopimuspuoli. ICCAT-yleissopimuksessa määrätään tonnikalan ja sen lähilajien säilyttämisen ja hoidon alueellisen yhteistyön puitteista Atlantin valtamerellä ja viereisillä merillä perustamalla Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (ICCAT). ICCAT:lla on valtuudet hyväksyä pakollisia, sopimuspuolia sitovia päätöksiä (suosituksia) vastuualueeseensa kuuluvien kalastusten säilyttämisen ja hoidon osalta. Suositukset on osoitettu ennen kaikkea ICCAT-yleissopimuksen sopimuspuolille, mutta ne sisältävät myös yksityisiä toimijoita (esimerkiksi alusten päälliköitä) koskevia velvoitteita. ICCAT:n suositukset tulevat voimaan kuuden kuukauden kuluttua niiden hyväksymisestä, ja unionin ollessa kyseessä ne on pantava täytäntöön unionin oikeudessa mahdollisimman pian. Portugalin Vilamourassa pidetyssä ICCAT:n vuosikokouksessa 2016 ICCAT-osapuolet 4 ottivat ratkaisevan askelen Välimeren miekkakalan (Xiphias gladius) hälyttävän tilanteen korjaamiseksi hyväksymällä 15-vuotisen elvytyssuunnitelman ICCAT:n suosituksessa Suosituksessa annetaan säännöt Välimeren miekkakalakannan säilyttämistä, hoitoa ja valvontaa varten kestävää enimmäistuottoa vastaavan biomassatason saavuttamiseksi viimeistään vuonna 2031 vähintään 60 prosentin todennäköisyydellä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, , s. 22). Neuvoston päätös 98/392/EY, tehty 23 päivänä maaliskuuta 1998, 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen ja sen XI osan soveltamiseen liittyvän 28 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 179, , s. 1). Neuvoston päätös 86/238/ETY, tehty 9 päivänä kesäkuuta 1986, yhteisön liittymisestä kansainväliseen yleissopimukseen Atlantin tonnikalojen suojelusta, sellaisena kuin se on muutettuna yleissopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden täysivaltaisten edustajien konferenssin päätösasiakirjaan liitetyllä, Pariisissa 10 päivänä heinäkuuta 1984 allekirjoitetulla pöytäkirjalla (EYVL L 162, , s. 33). ICCAT-yleissopimuksen sopimuspuolet, yhteistyötä tekevät muut kuin sopimuspuolet, yhteisöt tai kalastusyhteisöt. FI 1 FI

3 Euroopan unioni vahvisti ICCAT:n sihteeristölle joulukuussa 2016 osoitetussa kirjeessä, että ICCAT:n suositus pannaan täytäntöön 1. tammikuuta Tämän ehdotuksen tarkoituksena on saattaa ICCAT:n suositus osaksi EU:n lainsäädäntöä, jotta unionin olisi mahdollista täyttää kansainväliset velvoitteensa ja taata toimijoille oikeusvarmuus sääntöjen ja velvoitteiden suhteen. Välimeren miekkakalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta annetussa ICCAT:n suosituksessa edellytetään miekkakalan poisheittämistä ja takaisin mereen päästämistä tietyissä olosuhteissa. Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/191 5 säädetään perusasetuksen 15 artiklassa säädettyä tonnikalan purkamisvelvoitetta koskevista poikkeuksista unionin kansainvälisten velvoitteiden noudattamiseksi ICCAT:n puitteissa. Sen vuoksi tässä Välimeren miekkakalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta annetussa asetuksessa ei ole tarpeen käsitellä kyseisiä poisheittämistä ja mereen takaisin päästämistä koskevia velvoitteita eikä sillä rajoiteta delegoidun asetuksen (EU) 2018/191 vastaavien säännösten soveltamista. Perusasetuksen 15 artiklan 2 kohdassa todetaan, että purkamisvelvoite olisi pantava täytäntöön rajoittamatta unionin kansainvälisten velvoitteiden noudattamista. Komissiolle siirretään valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla tällaiset kansainväliset velvoitteet pannaan täytäntöön unionin oikeudessa, mukaan lukien erityisesti poikkeukset purkamisvelvoitteesta. ICCAT:n suosituksessa velvoitetaan heittämään pois, myös urheilu- ja virkistyskalastuksen yhteydessä, aluksella oleva miekkakala, jonka määrä ylittää alukselle myönnetyn kiintiön ja/tai sivusaaliiden sallitun enimmäismäärän. Myös pyydetty aluksilla oleva säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempi Välimeren miekkakala on heitettävä pois, jos sen määrä ylittää jäsenvaltioiden vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan sivusaaliille vahvistamat rajat. Neuvoston asetuksessa (EU) 2017/127 6 vahvistetaan unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavat tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuudet vuodeksi Kyseisiä kalastusmahdollisuuksia muutetaan niiden voimassaoloaikana yleensä useita kertoja. ICCAT:n suosituksen hyväksymisellä vahvistettiin Välimeren miekkakalan suurimmaksi sallituksi saaliiksi (TAC) tonnia. ICCAT ei kuitenkaan jakanut TACia ICCAT-osapuolille, ja sen vuoksi unionin osuus oli määräämättä neuvoston asetuksen (EU) 2017/127 julkaisuajankohtana. ICCAT:n oli määrä kutsua koolle työryhmä määrittelemään järjestelmä Välimeren miekkakalan TACin oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa varten ja vahvistamaan osapuolten kiintiöt vuodeksi Komission delegoitu asetus (EU) 2018/191, annettu 30 päivänä marraskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanosta Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen nojalla annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/98 muuttamisesta Välimeren miekkakalakannan osalta (EUVL L 36, , s.13). Neuvoston asetus (EU) 2017/127, annettu 20 päivänä tammikuuta 2017, unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2017 (EUVL L 24, , s. 1). FI 2 FI

4 Madridissa helmikuuta 2017 pidetyssä työryhmän kokouksessa päästiin osapuolten kesken sopimukseen kiintiön jakamisesta vuonna 2017 ja löydettiin sopuratkaisu kiintiön käytön hallinnoimiseen vuoden 2017 osalta. Oli siis aiheellista muuttaa asetusta (EU) 2017/127 oikeusvarmuuden takaamiseksi toimijoille yhtäältä niiden miekkakalamäärien osalta, jotka toimijoiden oli sallittua pyytää vuonna 2017, ja toisaalta saalisrajoitusten alaisten alueiden vahvistamisen osalta. Tämä tehtiin neuvoston asetuksella (EU) 2017/ Yhdenmukaisuus muiden alaa koskevien politiikkojen säännösten kanssa Välimeren miekkakalaa säänneltiin ainoastaan teknisillä toimenpiteillä kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä 21. joulukuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 1967/ artiklan nojalla ja sittemmin Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EY) N:o 1984/2003 ja (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta 15. marraskuuta 2017 annetun asetuksen (EU) 2017/ artiklalla. EU:n kanta oli koko neuvottelujen ajan perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan, 28 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 29 ja 33 artiklan tavoitteiden mukainen. ICCAT:n suosituksella hyväksytyt toimenpiteet, jotka saatetaan tällä asetuksella osaksi unionin lainsäädäntöä, ovat rajoittavampia tai täsmällisempiä kuin nyt voimassaolevat toimenpiteet, jotta kannan elpyminen olisi mahdollista. Tärkeimmät erot voidaan tiivistää seuraavasti: a) Säilyttämisen vähimmäisviitekoko: Tämän asetuksen 11 artiklassa säilyttämisen vähimmäisviitekooksi määritellään pituutena 100 cm alaleuan kärjestä pyrstön loveen tai painona 11,4 kg (elopaino) tai 10,2 kg (kidukset poistettu ja suolistettu). Artikla on näin ollen rajoittavampi kuin asetuksen (EU) 2017/ artikla, jonka mukaan säilyttämisen vähimmäisviitekoko on pituutena 90 cm alaleuan kärjestä pyrstön loveen tai painona 10 kg (elopaino), 9 kg (kidukset poistettu ja suolistettu) tai 7,5 kg (kidukset poistettu, suolistettu, evät poistettu, osa päästä poistettu). b) Koukkujen enimmäismäärä: Tämän asetuksen 14 artiklan mukaan enimmäismääräksi koukkuja, jotka Välimeren miekkakalaa pyytävät kalastusalukset saavat laskea tai pitää aluksella, vahvistetaan koukkua. Se on näin ollen rajoittavampi kuin asetuksen (EU) 2017/ artikla, jonka mukaan poiketen siitä, mitä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/ artiklassa säädetään, Välimeren miekkakalaa kohdennetusti kalastavalta alukselta voidaan laskea tai tällaisella aluksella säilyttää enintään koukkua. c) Kalastuskieltokausi: Kalastuskieltokausi, joka alkaa kunakin vuonna 1. tammikuuta ja päättyy 31. maaliskuuta, on jo hyväksytty asetuksen (EU) 2017/127 muuttamisesta tiettyjen kalastusmahdollisuuksien osalta 25. heinäkuuta 2017 hyväksytyllä neuvoston asetuksella (EU) 2017/ ja unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla Neuvoston asetus (EU) 2017/1398, annettu 25 päivänä heinäkuuta 2017, asetuksen (EU) 2017/127 muuttamisesta tiettyjen kalastusmahdollisuuksien osalta (EUVL L 199, , s. 2). EUVL L 409, , s.11, viimeksi muutettu 28. lokakuuta 2015 annetulla asetuksella (EU) 2015/2102 (EUVL L 308, , s.1). EUVL L 315, , s. 1. EUVL L 199, , s. 2. FI 3 FI

5 vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi tammikuuta 2018 hyväksytyllä neuvoston asetuksella (EU) 2018/ Sen vuoksi asetuksen (EU) 2017/ artiklassa määritellyt kalastuskieltokaudet eivät ole enää voimassa. d) TACin määrittely ja kiintiöiden jako on jo saatettu osaksi unionin lainsäädäntöä vuonna 2017, ja ne sisältyvät nyt unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi tammikuuta 2018 annettuun neuvoston asetukseen (EU) 2018/120. Sen vuoksi kalastusmahdollisuuksien saattaminen osaksi lainsäädäntöä ei ole tarpeen tässä yhteydessä. Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen kanssa ICCAT:n suosituksen 16 05, jota tämä saattaminen osaksi unionin lainsäädäntöä koskee, 1 kohdassa todetaan selvästi, että sopimuspuolten, joiden alukset ovat kalastaneet aktiivisesti miekkakalaa Välimerellä, on pantava vuosina täytäntöön 15-vuotinen elvytyssuunnitelma kestävää enimmäistuottoa vastaavaa biomassatasoa (B msy ) koskevan tavoitteen saavuttamiseksi vähintään 60 prosentin todennäköisyydellä. Suunnitelman tavoite ja enimmäiskesto (vuoteen 2031 asti) näyttävät olevan ristiriidassa yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteen kanssa, sillä viimeksi mainitun tavoitteen mukaan kestävän enimmäistuoton hyödyntämistaso (F msy ) on saavutettava viimeistään vuonna Jotkin seikat olisi kuitenkin perusasetuksen 28 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 29 ja 33 artiklan mukaisesti otettava huomioon, kun perustellaan poikkeusta perusasetuksen 2 artiklasta: a) Kantaa ei hyödynnä pelkästään Euroopan unioni vaan sitä hyödyntävät kaikki Välimeren rantavaltiot, joista osa pyytää sitä kohdennetusti (Marokko, Algeria, Tunisia ja Turkki) ja osa saa sitä tahattomina saaliina. b) Kantaa hoitaa Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (ICCAT), jossa Euroopan unionin on yksi 51 sopimuspuolesta. c) Marraskuussa 2016 suositettiin elvytyssuunnitelmaa pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean (SCRS, ICCAT:n tieteellinen elin) esittämän kalakanta-arvion perusteella. d) Kyseisen lajin populaatiodynamiikka ja hyödyntämismalli eivät mahdollista biomassan elpymistä vuoteen 2020 mennessä, ja ne tukevat pidempää soveltamisaikaa, joka tieteellisessä lausunnossa on vahvistettu 15 vuodeksi. e) Vaikka EU:n laivastoon sovellettaisiin kaikkein ankarimpia toimenpiteitä (eli kalastus kiellettäisiin kokonaan), kestävän enimmäistuoton mahdollistavia biomassatasoja ei voitaisi saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. f) ICCAT on jo aikaisemmin hyväksynyt elvytyssuunnitelman, joka on saatettu osaksi EU:n lainsäädäntöä. Kyseessä on ICCAT:n suosituksella vuonna 2006 vahvistettu tonnikalan monivuotinen elvytyssuunnitelma Itä-Atlantilla ja Välimerellä. Sen kesto on myös 15 vuotta (vuoteen 2022). Unioni on pannut kyseisen elvytyssuunnitelman täytäntöön asetuksella (EU) 11 Neuvoston asetus (EU) 2018/120, annettu 23 päivänä tammikuuta 2018, unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2018 sekä asetuksen (EU) 2017/127 muuttamisesta (EUVL L 27, , s. 1). FI 4 FI

6 2016/ Jo vuonna 2017 sovittiin SCRS:n viimeisimmät tieteelliset lausunnot huomioon ottaen, etteivät elvytyssuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet olleet enää tarpeen (viisi vuotta ennen biomassaa koskevan tavoitteen saavuttamiselle asetettua määräaikaa). 2. OIKEUSPERUSTA, TOISSIJAISUUSPERIAATE JA SUHTEELLISUUSPERIAATE Oikeusperusta Ehdotus perustuu SEUT-sopimuksen 43 artiklan 2 kohtaan, sillä siinä säädetään yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden toteuttamisessa tarvittavista säännöksistä. Toissijaisuusperiaate (jaetun toimivallan osalta) Ehdotus kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan (SEUT-sopimuksen 3 artiklan 1 kohdan d alakohta). Sen vuoksi toissijaisuusperiaatetta ei sovelleta. Suhteellisuusperiaate Ehdotuksella varmistetaan, että unionin oikeus Välimeren miekkakalan kalastuksenhoidon osalta ja erityisesti kaikki ICCAT:n hyväksymän elvytyssuunnitelman säännöt ja velvoitteet ovat unionin kansainvälisten velvoitteiden mukaisia ja että unioni noudattaa kyseisen alueellisen kalastuksenhoitojärjestön, jonka sopimuspuoli unioni on, tekemiä päätöksiä. Tämä tehdään ylittämättä sitä, mikä on tarpeen halutun tavoitteen saavuttamiseksi. Sääntelytavan valinta Sääntelytavaksi on valittu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus. 3. JÄLKIARVIOINTIEN, SIDOSRYHMIEN KUULEMISTEN JA VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET Jälkiarvioinnit/toimivuustarkastukset Ei sovelleta. Sidosryhmien kuuleminen Jäsenvaltioiden viranomaisille ilmoitettiin tästä ehdotuksesta kalastus- ja vesiviljelyalan komitean kokouksessa 8. syyskuuta Välimeren neuvoa-antavalle toimikunnalle (MEDAC) on ilmoitettu tästä ehdotuksesta 10. lokakuuta 2017 pidetyssä kokouksessa. Asiantuntijatiedon keruu ja käyttö Kyseessä on yhden alueellisen kalastuksenhoitojärjestön (ICCAT) tasolla ja ICCAT:n pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean antaman tieteellisen lausunnon mukaisesti hyväksytyn suosituksen saattaminen osaksi unionin lainsäädäntöä. Vaikutustenarviointi Ei sovelleta. Kyseessä on jäsenvaltioissa sellaisenaan sovellettavan suosituksen saattaminen osaksi unionin lainsäädäntöä. 12 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1627, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta (EUVL L 252, , s. 1). FI 5 FI

7 Sääntelyn toimivuus ja yksinkertaistaminen Tämä ehdotus ei liity REFIT-ohjelmaan. Perusoikeudet Ehdotuksella ei ole vaikutuksia kansalaisten perusoikeuksien suojeluun. 4. TALOUSARVIOVAIKUTUKSET Ehdotuksella ei ole vaikutuksia talousarvioon. 5. LISÄTIEDOT Toteuttamissuunnitelmat, seuranta, arviointi ja raportointijärjestelyt Unioni kirjoitti ICCAT:n sihteeristölle ja ilmoitti unionin soveltavan suositusta 16 05, joka nyt saatetaan osaksi unionin lainsäädäntöä 1. tammikuuta 2017 alkaen. Selittävät asiakirjat (direktiivien osalta) Ei sovelleta Ehdotukseen sisältyvien säännösten yksityiskohtaiset selitykset a) Poikkeus purkamisvelvoitteesta Perusasetuksen 15 artiklan 2 kohdassa todetaan, että purkamisvelvoite olisi pantava täytäntöön rajoittamatta unionin kansainvälisten velvoitteiden noudattamista. Komissiolle siirretään valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla tällaiset kansainväliset velvoitteet pannaan täytäntöön unionin oikeudessa, mukaan lukien erityisesti poikkeukset purkamisvelvoitteesta. ICCAT:n suosituksessa velvoitetaan heittämään pois, myös urheilu- ja virkistyskalastuksen yhteydessä, aluksella oleva miekkakala, jonka määrä ylittää alukselle myönnetyn kiintiön ja/tai sivusaaliiden sallitun enimmäismäärän. Myös pyydetty aluksilla oleva säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempi Välimeren miekkakala on heitettävä pois, jos sen määrä ylittää jäsenvaltioiden vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan sivusaaliille vahvistamat rajat. Perusasetuksen 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanosta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/98 muuttamisesta annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) 2018/191 sallitaan Välimeren miekkakalan poisheittäminen ICCAT:n suosituksessa mainituissa tapauksissa. b) Kalastusmahdollisuuksien siirtäminen vuosille 2017 ja 2018 Neuvoston asetuksessa (EU) 2017/ vahvistetaan unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavat tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuudet vuodeksi Kyseisiä kalastusmahdollisuuksia muutetaan niiden voimassaoloaikana yleensä useita kertoja. 13 Neuvoston asetus (EU) 2017/127, annettu 20 päivänä tammikuuta 2017, unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2017 (EUVL L 24, , s. 1). FI 6 FI

8 ICCAT:n suosituksen hyväksymisellä vahvistettiin Välimeren miekkakalan suurimmaksi sallituksi saaliiksi (TAC) tonnia. ICCAT ei kuitenkaan jakanut TACia ICCAT-osapuolille, ja sen vuoksi unionin osuus oli määräämättä neuvoston asetuksen (EU) 2017/127 julkaisuajankohtana. ICCAT:n oli määrä kutsua koolle työryhmä määrittelemään järjestelmä Välimeren miekkakalan TACin oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa varten ja vahvistamaan osapuolten kiintiöt vuodeksi Madridissa helmikuuta 2017 pidetyssä työryhmän kokouksessa päästiin osapuolten kesken sopimukseen kiintiön jakamisesta vuonna 2017 ja löydettiin sopuratkaisu kiintiön käytön hallinnoimiseen vuoden 2017 osalta. Oli siis aiheellista muuttaa asetusta (EU) 2017/127 oikeusvarmuuden takaamiseksi toimijoille yhtäältä niiden miekkakalamäärien osalta, jotka toimijoiden oli sallittua pyytää vuonna 2017, ja toisaalta saalisrajoitusten alaisten alueiden vahvistamisen osalta. Tämä tehtiin neuvoston asetuksella (EU) 2017/ Neuvoston asetuksella (EU) 2018/ vahvistetaan unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavat tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuudet vuodeksi 2018 sekä muutetaan asetusta (EU) 2017/127. ICCAT:n suosituksen kohdan mukaisesti TACia vähennettiin 3 prosenttia vuonna 2017 hyväksytystä TACista. c) Säädösvallan siirtäminen Tämän asetuksen 34 artiklassa vahvistetaan tyhjentävä luettelo tapauksista, joissa toimivallan siirto on tarpeen ICCAT:n antamiin suosituksiin usein tehtävien muutosten käsittelemiseksi. Tärkeimmät selittävät tekijät kyseisissä luetteloon sisältyvissä tapauksissa, joissa toimivallan siirto on tarpeen, voidaan esittää tiivistäen seuraavasti: a) Suunnitelman vahvistaminen 15 vuodeksi ei tarkoita, etteivätkö sopimuspuolet pyrkisi palauttamaan biomassatasoa ennalleen kannan saamiseksi turvallisten biologisten rajojen sisälle, jotta suunnitelman biologiset tavoitteet saavutettaisiin mahdollisimman pian. Tältä osin kokemus osoittaa, että toteutettuja toimenpiteitä, erityisesti teknisiä ja valvontatoimenpiteitä, on tehostettava muutaman vuoden kuluttua, etenkin silloin, kun kehityssuuntaukset eivät kerro edistymisestä kohti elpymistavoitteita eikä kanta ole elpymässä niin nopeasti kuin ennakoitiin. Sen vuoksi saattaa olla tarpeen toteuttaa lyhyellä aikavälillä erityisiä ja yleisiä muutoksia, joita varten olisi hyväksyttävä nopeutettu menettely. b) ICCAT:n puitteissa ja muualla elvytyssuunnitelmista kertynyt kokemus osoittaa, että tekstiä muutetaan melko usein, ja säännöt olisi sen jälkeen saatettava kaikilta osin voimaan ripeästi. Esimerkiksi tonnikalan elvytyssuunnitelmaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä on muutettu kuusi kertaa (vuosina 2006, 2008, 2010, 2012, 2014 ja 2017) sen jälkeen, kun ICCAT suositti sitä vuonna Neuvoston asetus (EU) 2017/1398, annettu 25 päivänä heinäkuuta 2017, asetuksen (EU) 2017/127 muuttamisesta tiettyjen kalastusmahdollisuuksien osalta (EUVL L 199, , s. 2). Neuvoston asetus (EU) 2018/120, annettu 23 päivänä tammikuuta 2018, unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2018 sekä asetuksen (EU) 2017/127 muuttamisesta (EUVL L 27, , s. 1). FI 7 FI

9 2018/0109 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Välimeren miekkakalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta sekä asetusten (EY) N:o 1967/2006 ja (EU) 2017/2107 muuttamisesta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan, ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/ mukaisesti turvata meren elollisten luonnonvarojen hyödyntäminen talouden, ympäristön ja sosiaalisten edellytysten osalta kestävästi. (2) Unioni on Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) sopimuspuoli. (3) Portugalin Vilamourassa pidetyssä ICCAT:n vuosikokouksessa 2016 ICCATyleissopimuksen sopimuspuolet ja yhteistyötä tekevät muut kuin sopimuspuolet, yhteisöt ja kalastusyhteisöt, jäljempänä osapuolet, tunnustivat, että on tarpeen puuttua Välimeren miekkakalan (Xiphias gladius) hälyttävään tilanteeseen. Tätä varten ICCAT hyväksyi elvytyssuunnitelman vuosiksi , koska se katsoi, että nykytilanteessa Välimeren miekkakalakannan biologian, rakenteen ja populaatiodynamiikan vuoksi kestävän enimmäistuoton mukaisten biomassatasojen saavuttaminen lyhyellä aikavälillä ei ole mahdollista, vaikka toteutettaisiin kiireellisesti äärimmäisiäkin toimenpiteitä (kalastuksen täyskielto). Elvytyssuunnitelmaa koskeva ICCAT:n suositus hyväksyttiin ICCAT:n 20. erityiskokouksessa pysyvän tutkimus- ja tilastokomitean antaman tieteellisen lausunnon analysoinnin jälkeen. Suositus tuli voimaan 12 päivänä kesäkuuta 2017, ja se on unionia sitova. (4) Unioni ilmoitti kirjeellä ICCAT:n sihteeristölle joulukuussa 2016, että tiettyjen suositukseen sisältyvien toimenpiteiden, erityisesti 1 päivän tammikuuta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, , s. 22). ICCAT:n suositus 16 05, hyväksytty ICCAT:n vuosikokouksessa 2016, suosituksen [13 04] korvaamisesta ja Välimeren miekkakalaa koskevasta monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta. FI 8 FI

10 päivän maaliskuuta väliseksi ajaksi vahvistettua kalastuskieltokautta sekä kiintiöiden jakamista Välimeren miekkakalan kalastuksille koskevien toimenpiteiden, oli määrä tulla voimaan tammikuussa Kaikki muut suosituksen toimenpiteet olisi sisällytettävä unionin elvytyssuunnitelmaan. (5) Asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan 2 kohdan mukaisesti alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä esitettävän unionin kannan olisi perustuttava parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin, jotta voidaan varmistaa kalavarojen hoito yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti, erityisesti kalakantojen palauttamista asteittain kestävän enimmäistuoton takaavaa biomassatasoa suuremmaksi ja kantojen pitämistä tällaisella tasolla koskevan tavoitteen mukaisesti, vaikka vahvistettu määräaika onkin vasta vuosi 2031, sekä edellytysten luomista taloudellisesti kannattavalle ja kilpailukykyiselle kalastusalan pyynti- ja jalostusteollisuudelle sekä maissa toteutettavalle kalastukseen liittyvälle toiminnalle koskevan tavoitteen mukaisesti, edistäen samalla unionin toimijoiden tasapuolisia toimintaedellytyksiä asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan 1 ja 2 kohdan ja 29 ja 31 artiklan mukaisesti. (6) Elvytyssuunnitelmassa otetaan huomioon erityyppisten pyydysten ja kalastusmenetelmien erityisominaisuudet. Elvytyssuunnitelman täytäntöönpanossa unionin ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edistämään rannikkokalastusta ja valikoivien ja nykyistä vähemmän ympäristövaikutuksia aiheuttavien pyydysten ja kalastusmenetelmien käyttöä, mukaan lukien perinteisessä ja pienimuotoisessa kalastuksessa käytettävät pyydykset ja menetelmät, paikallistalouksien kohtuullisen elintason tukemiseksi. (7) Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetaan säilyttämisen vähimmäisviitekoon käsite. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi ICCAT:n vähimmäiskoon käsite olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä säilyttämisen vähimmäisviitekokona. (8) Pyydetty säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempi Välimeren miekkakala on ICCAT:n suosituksen kohdan nojalla heitettävä pois, jollei se mahdu jäsenvaltioiden vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan sivusaaliille vahvistamiin rajoihin. Unionille ICCAT:n puitteissa kuuluvien kansainvälisten velvoitteiden noudattamiseksi delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/191 säädetään, asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan 2 kohdan mukaisesti, purkamisvelvoitetta koskevista poikkeuksista Välimeren miekkakalan osalta. Delegoidulla asetuksella (EU) 2018/191 pannaan täytäntöön tietyt ICCAT:n suosituksen määräykset, joissa vahvistetaan velvoite heittää pois aluksella oleva miekkakala siltä osin kuin sen määrä ylittää alukselle myönnetyn kiintiön ja/tai sivusaaliiden sallitun enimmäismäärän. Kyseisen delegoidun asetuksen soveltamisalaan kuuluvat myös virkistyskalastusta harjoittavat alukset. (9) Koska elvytyssuunnitelmalla pannaan täytäntöön ICCAT:n suositus 16 05, asetukseen (EU) 2017/2107 sisältyvät Välimeren miekkakalaa koskevat säännökset olisi kumottava. (10) Aiemmin ajoverkoilla tapahtuvan kalastuksen lisääntyessä pyyntiponnistus kasvoi ja valikoivuus heikkeni nopeasti. Kyseisen toiminnan valvomaton yleistyminen merkitsi vakavaa riskiä kohdelajeille, ja ajoverkkokalastus kiellettiin laajasti vaeltavien kalojen FI 9 FI

11 pyynnissä, mukaan lukien miekkakalan kalastus, neuvoston asetuksella (EY) N:o 1239/ (11) Yhteisen kalastuspolitiikan noudattamisen varmistamiseksi on hyväksytty unionin lainsäädäntöä valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmän perustamiseksi, mukaan lukien laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän (LIS) kalastuksen torjunta. Erityisesti neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1224/ vahvistetaan unionin valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanojärjestelmä, jossa sovelletaan kokonaisvaltaista ja yhdennettyä toimintamallia yhteisen kalastuspolitiikan kaikkien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi. Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 404/ säädetään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1005/ vahvistetaan yhteisön järjestelmä LIS-kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. Mainitut asetukset sisältävät jo joukon ICCAT:n suosituksessa vahvistettuja toimenpiteitä. Sen vuoksi ei ole tarpeen sisällyttää kyseisiä määräyksiä tähän asetukseen. (12) Rahtausjärjestelyissä omistajan, rahtaajan ja lippuvaltion suhteet ovat usein epäselviä, ja jotkin LIS-kalastajat kiertävät tarkastuksia käyttämällä väärin kalastusalusten rahtausjärjestelyjä. Rahtaus kielletään tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä annetussa asetuksessa (EU) 2016/ Sen vuoksi on elpymässä olevan kannan suojelemiseksi ja johdonmukaisuuden säilyttämiseksi unionin oikeuteen nähden tarkoituksenmukaista hyväksyä ehkäisevänä toimenpiteenä vastaava kielto Välimeren miekkakalaa koskevassa monivuotisessa elvytyssuunnitelmassa. (13) ICCAT:n suositukset olisi pantava täytäntöön unionin lainsäädännössä tasapuolisten toimintaedellytysten tarjoamiseksi unionin ja kolmansien maiden kalastajille ja sen varmistamiseksi, että kaikki voivat hyväksyä säännöt. (14) Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti tämän asetuksen liitteiden ja 34 artiklan 1 kohdassa lueteltujen säännösten Tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 894/97 muuttamisesta 8 päivänä kesäkuuta 1998 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1239/98 (EYVL L 171, , s. 1). Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009 annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, , s. 1). Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011, annettu 8 päivänä huhtikuuta 2011, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 112, , s. 1). Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, , s. 1). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1627, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta (EUVL L 252, , s. 1). FI 10 FI

12 tarkistamisen osalta ICCAT:n suositusten tulevien muutosten panemiseksi täytäntöön nopeasti unionin oikeudessa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa 8 vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. (15) Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevan jäsenvaltioiden toimittaman vuosiraportin osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/ mukaisesti. (16) Tässä asetuksessa tarkoitetut delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset eivät vaikuta ICCAT:n tulevien suositusten täytäntöönpanoon unionin oikeudessa tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen. (17) Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/ liitteen II mukaan miekkakalaa kohdennetusti kalastavalta alukselta voidaan laskea tai aluksella voidaan säilyttää enintään koukkua, kun taas ICCAT:n suosituksen mukaan enimmäismäärä on koukkua. Suosituksen panemiseksi täytäntöön asianmukaisesti unionin oikeudessa on tarpeen muuttaa neuvoston asetusta (EY) N:o 1967/2006 vastaavasti. (18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/ III luvun 2 jaksossa vahvistetaan tietyt Välimeren miekkakalaa koskevat tekniset toimenpiteet ja valvontatoimenpiteet. ICCAT:n suosituksella hyväksytyt toimenpiteet, jotka saatetaan tällä asetuksella osaksi unionin lainsäädäntöä, ovat niitä rajoittavampia tai täsmällisempiä, jotta kannan elpyminen olisi mahdollista. Sen vuoksi asetuksen (EU) 2017/2107 III luvun 2 jakso olisi kumottava ja korvattava tässä asetuksessa säädetyillä toimenpiteillä, päivänä huhtikuuta 2016 tehty toimielinten välinen sopimus (EUVL L 123, , s. 1). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, , s. 13). Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta (EUVL L 409, , s. 11). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2107, annettu 15 päivänä marraskuuta 2017, Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EY) N:o 1984/2003 ja (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta (EUVL L 315, , s. 1). FI 11 FI

13 OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN: I OSASTO YLEISET SÄÄNNÖKSET 1 artikla Kohde Tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) suosittaman, vuodet kattavan Välimeren miekkakalaa (Xiphias gladius) koskevan monivuotisen elvytyssuunnitelman, jäljempänä elvytyssuunnitelma, panemiseksi täytäntöön unionin toimesta. Tätä asetusta sovelletaan 2 artikla Soveltamisala a) unionin kalastusaluksiin sekä virkistyskalastusta harjoittaviin unionin aluksiin, jotka i) toimivat ICCAT-yleissopimusalueella kalastaen miekkakalaa Välimerellä, tai ii) jälleenlaivaavat, myös ICCAT-yleissopimusalueen ulkopuolella, Välimerellä pyydettyä miekkakalaa; b) kolmansien maiden kalastusaluksiin ja virkistyskalastusta harjoittaviin kolmansien maiden aluksiin, jotka toimivat unionin vesillä kalastaen miekkakalaa Välimerellä; c) kolmansien maiden aluksiin, jotka tarkastetaan jäsenvaltioiden satamissa ja joilla kuljetetaan Välimerellä pyydettyä miekkakalaa tai Välimerellä pyydetystä miekkakalasta peräisin olevia kalastustuotteita, joita ei ole aiemmin purettu aluksesta tai jälleenlaivattu satamissa. 3 artikla Tavoite Asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan 2 kohdasta poiketen tämän asetuksen tavoitteena on saavuttaa Välimerellä miekkakalan kestävää enimmäistuottoa vastaava biomassataso viimeistään vuonna 2031 vähintään 60 prosentin todennäköisyydellä. 4 artikla Suhde unionin muuhun oikeuteen Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan seuraavissa asetuksissa annettujen säännösten lisäksi tai, jos kyseisissä asetuksissa niin säädetään, niistä poiketen: 1) neuvoston asetus (EY) N:o 1224/ yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen; 12 Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009 annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) FI 12 FI

14 2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/ ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista; 3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/ Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä. Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 5 artikla Määritelmät 1) kalastusaluksella alusta, joka on varustettu meren elollisten luonnonvarojen kaupallista hyödyntämistä varten; 2) unionin kalastusaluksella jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa ja unionissa rekisteröityä kalastusalusta; 3) ICCAT-yleissopimusalueella Atlantin valtameren ja sen lähimerien kaikkia vesiä; 4) Välimerellä 5 36 läntisestä pituuspiiristä itään sijaitsevia Välimeren merivesiä; 5) osapuolilla ICCAT-yleissopimuksen sopimuspuolia ja yhteistyötä tekeviä muita kuin sopimuspuolia, yhteisöjä tai kalastusyhteisöjä; 6) kalastusluvalla unionin kalastusalukselle myönnettyä lupaa, jonka nojalla se voi harjoittaa määrätyin edellytyksin tiettyä kalastustoimintaa määrättynä aikana, tietyllä alueella tai tietyn kalastuksen osalta; 7) erityiskalastusluvalla unionin kalastusalukselle myönnettyä lupaa, jonka nojalla se voi harjoittaa määrätyin edellytyksin tiettyä kalastustoimintaa tietyillä pyydyksillä määrättynä aikana, tietyllä alueella ja tietyn kalastuksen osalta; 8) kalastusmahdollisuudella määrällistä lainmukaista kalastusoikeutta, joka ilmaistaan saaliina ja/tai pyyntiponnistuksena; 9) kannalla tietyllä kalastuksenhoitoalueella esiintyvää meren elollista luonnonvaraa; 10) kalastustuotteilla mistä tahansa kalastustoiminnasta peräisin olevia vesieliöitä tai niistä saatuja tuotteita; 11) poisheitetyillä saaliilla takaisin mereen päästettyjä saaliita; 12) virkistyskalastuksella ei-kaupallista kalastustoimintaa, jossa meren elollisia luonnonvaroja hyödynnetään virkistys-, matkailu- tai urheilutarkoituksiin; 13) satelliittiseurantajärjestelmän tiedoilla kalastusaluksille asennettujen satelliittiseurantalaitteiden välityksellä lippuvaltion kalastuksenseurantakeskukselle N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, , s. 1). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, , s. 81). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2107, annettu 15 päivänä marraskuuta 2017, Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) yleissopimusalueella sovellettavista hoito-, säilyttämis- ja valvontatoimenpiteistä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1936/2001, (EY) N:o 1984/2003 ja (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta (EUVL L 315, , s. 1). FI 13 FI

15 toimitettavia tietoja kalastusalusten tunnisteista, maantieteellisestä sijainnista, päivämääristä, kellonajoista, kurssista ja nopeudesta; 14) purkamisella minkä tahansa kalastustuotemäärän tyhjentämistä kalastusalukselta maihin; 15) jälleenlaivauksella kaikkien tai joidenkin aluksella olevien kalastustuotteiden purkamista toiseen alukseen; 16) rahtauksella järjestelyä, jossa jäsenvaltion lipun alla purjehtivasta kalastusaluksesta tehdään määrätyksi ajaksi vuokrasopimus joko toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan toimijan kanssa ilman aluksen lipun vaihtoa; 17) suurella pelagisella pitkäsiima-aluksella suurimmalta pituudeltaan yli 24 metrin pituista pelagista pitkäsiima-alusta; 18) pitkälläsiimalla pyydystä, jossa on vaihtelevan pituinen selkäsiima ja lukuisia koukkuja, jotka on kiinnitetty selkäsiimaan tapseilla (perukkeilla), joiden välit vaihtelevat kohdelajin mukaan; 19) koukulla taivutettua, teroitettua teräslangan palaa; 20) vavalla ja siimalla kalastajan käyttämää, vapaan sijoitettua kalastussiimaa, joka kierretään siiman kelaamiseen käytettävän pyörivän laitteen (kelan) ympärille. II OSASTO KALASTUKSENHOITO, TEKNISET SÄILYTTÄMISTOIMENPITEET JA VALVONTA 1 LUKU Hoitotoimenpiteet 6 artikla Pyyntiponnistus 1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sen lipun alla purjehtivien kalastusalusten pyyntiponnistus on oikeassa suhteessa kyseisen jäsenvaltion käytettävissä oleviin Välimeren miekkakalaa koskeviin kalastusmahdollisuuksiin. 2. Kiintiöstä käyttämättä olevan osan siirtäminen kielletään. 7 artikla Kalastusmahdollisuuksien jakaminen 1. Asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on käytettävissään olevia kalastusmahdollisuuksia jakaessaan käytettävä avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset perusteet, ja myös pyrittävä jakamaan kansalliset kiintiöt oikeudenmukaisesti eri laivastonosien kesken ottaen huomioon perinteinen ja pienimuotoinen kalastus ja tarjoamaan kannustimia valikoivia pyydyksiä käyttäville unionin kalastusaluksille sellaisten kalastusmenetelmien käytöstä, joilla on vähemmän ympäristövaikutuksia. FI 14 FI

16 2. Kunkin jäsenvaltion on annettava säännös miekkakalakiintiönsä puitteissa sivusaaliina saadusta miekkakalasta ja ilmoitettava siitä komissiolle samalla, kun se toimittaa 9 artiklan mukaisen kalastussuunnitelmansa. Säännöksellä on varmistettava, että kaikki kuolleet kalat vähennetään kiintiöstä. 8 artikla Kapasiteetin rajoitukset 1. Elvytyssuunnitelman täytäntöönpanon aikana kalastusaluksiin on sovellettava kapasiteetin rajoitusta pyydystyypeittäin. Jäsenvaltioiden on rajoitettava lippunsa alla purjehtivien ja Välimeren miekkakalan kalastukseen luvan saaneiden kalastusalusten lukumäärää pyydystyypeittäin jommallakummalla seuraavista toimenpiteistä sen mukaan, kummalla saadaan tulokseksi pienempi määrä: a) niiden jäsenvaltion alusten keskimääräinen lukumäärä vuodessa, jotka ovat kalastaneet, pitäneet aluksella, jälleenlaivanneet, kuljettaneet tai purkaneet aluksesta Välimeren miekkakalaa vuosien aikana; tai b) niiden jäsenvaltion alusten lukumäärä, jotka ovat kalastaneet, pitäneet aluksella, jälleenlaivanneet, kuljettaneet tai purkaneet aluksesta Välimeren miekkakalaa vuonna Jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 kohdassa tarkoitettuun kapasiteetin rajaan 5 prosentin poikkeamaa vuosina 2018 ja Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle toimenpiteistä, joita ne ovat toteuttaneet rajoittaakseen lippunsa alla purjehtivien ja luvan Välimeren miekkakalan kalastukseen saaneiden kalastusalusten lukumäärää, viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä helmikuuta. 9 artikla Vuotuiset kalastussuunnitelmat 1. Jäsenvaltioiden on toimitettava kalastussuunnitelmansa komissiolle viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä maaliskuuta. Suunnitelmien on oltava ICCAT:n laatimien tietojen toimittamista koskevien ohjeiden mukaisia, ja niissä on esitettävä yksityiskohtaiset tiedot pyydystyypeittäin myönnetyistä Välimeren miekkakalan kiintiöistä mukaan lukien tapauksen mukaan virkistyskalastus ja sivusaaliit. 2. Komissio kokoaa yhteen 1 kohdassa tarkoitetut suunnitelmat ja sisällyttää ne unionin kalastussuunnitelmaan. Komissio toimittaa unionin kalastussuunnitelman ICCAT:n sihteeristölle viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä maaliskuuta. FI 15 FI

17 2 LUKU Tekniset säilyttämistoimenpiteet 1 JAKSO KALASTUSKAUDET 10 artikla Kalastuskieltokaudet 1. Välimeren miekkakalaa ei saa ottaa saaliiksi kohdelajina eikä sivusaaliina, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta kunkin vuoden 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän maaliskuuta välisenä aikana. 2. Välimeren miekkakalan suojelemiseksi kalastuskieltoa on sovellettava Välimeren valkotonnikalaa (Thunnus alalunga) kohdennetusti kalastaviin pitkäsiima-aluksiin kunkin vuoden 1 päivän lokakuuta ja 30 päivän marraskuuta välisenä aikana. 3. Jäsenvaltioiden on seurattava 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kalastuskieltojen vaikuttavuutta ja toimitettava komissiolle viimeistään kaksi kuukautta ja 15 päivää ennen kunkin vuoden ICCAT:n vuosikokousta kaikki olennaiset tiedot asianmukaisista tarkastuksista, jotka edellisenä vuonna on tehty, jotta kyseisten kohtien noudattamisesta on voitu varmistua. Komissio toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristöön kunakin vuonna viimeistään kaksi kuukautta ennen ICCAT:n vuosikokousta. 2 JAKSO SÄILYTTÄMISEN VÄHIMMÄISVIITEKOKO, TAHATON SAALIS JA SIVUSAALIS 11 artikla Välimeren miekkakalan säilyttämisen vähimmäisviitekoko 1. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan 1 kohdassa säädetään, on kiellettyä kalastaa kohdennetusti, pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, myydä, pitää esillä tai saattaa myyntiin miekkakalan saaliita ja sivusaaliita, myös virkistyskalastuksessa saatuja, jos a) pituus alaleuan kärjestä pyrstön loveen on alle 100 senttimetriä; tai b) elopaino on alle 11,4 kilogrammaa tai paino kidukset poistettuina ja suolistettuna on alle 10,2 kilogrammaa. 2. Ainoastaan kokonaisia miekkakaloja, joista ei ole poistettu mitään ulkoisia osia, sekä ilman kiduksia olevia ja suolistettuja yksilöitä saa pitää aluksella, purkaa aluksesta, jälleenlaivata tai kuljettaa ensimmäisen kerran purkamisen jälkeen. 12 artikla Säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän miekkakalan tahattomat sivusaaliit Sen estämättä, mitä 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, miekkakalaa aktiivisesti kalastavat pyyntialukset voivat pitää aluksella, jälleenlaivata, siirtää, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, myydä, pitää esillä tai saattaa myyntiin säilyttämisen vähimmäisviitekokoa FI 16 FI

18 pienemmän miekkakalan tahattomia saaliita edellyttäen, ettei niiden osuus kyseisten alusten koko miekkakalasaaliista ole yli 5 prosenttia painon tai kappalemäärän mukaan laskettuna. 13 artikla Sivusaaliit 1. Miekkakalan sivusaaliit eivät saa missään vaiheessa kalastustoimen jälkeen olla suurempia kuin aluksella olevan saaliin kokonaismäärä pitkäsiimakalastuksessa pyydettyjen yksilöjen painon tai kappalemäärän mukaan laskettuna. 2. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan 1 kohdassa säädetään, pyyntialukset, jotka eivät kalasta miekkakalaa aktiivisesti, eivät saa pitää aluksella miekkakalaa määrää, joka ylittää jäsenvaltioiden vuotuisissa kalastussuunnitelmissaan aluksella pidettävälle kokonaissaaliille painon tai kappalemäärän mukaan vahvistaman sivusaalisrajan. 3. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan 1 kohdassa säädetään, virkistyskalastuksessa on kiellettyä pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa aluksesta enempää kuin yksi miekkakalayksilö alusta kohden päivässä. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen virkistyskalastuksessa elävänä pyydetyn miekkakalan päästäminen takaisin mereen ja helpottaakseen tätä. 4. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/ artiklan 1 kohdassa säädetään, elävänä pyydetty miekkakala on aina päästettävä takaisin mereen, jos lippujäsenvaltiolle jaettu kiintiö on käytetty. 5. Jos lippujäsenvaltiolle jaettu kiintiö on käytetty, kuolleet miekkakalat on purettava aluksesta kokonaisina ja jalostamattomina, ne on takavarikoitava ja on toteutettava asianomaiset jatkotoimet. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tällaisten kuolleiden miekkakalojen määrä vuosittain komissiolle, joka ilmoittaa sen edelleen ICCAT:n sihteeristölle 21 artiklan mukaisesti. 3 JAKSO PYYDYKSEN TEKNISET OMINAISUUDET 14 artikla Pyydyksen tekniset ominaisuudet 1. Enimmäismääräksi koukkuja, jotka Välimeren miekkakalaa kohdennetusti pyytävät kalastusalukset saavat laskea tai pitää aluksella, vahvistetaan kappaletta. 2. Kalastusaluksilla on 1 kohdasta poiketen sallittua pitää lisäksi varakoukkua yli kaksi päivää kestävillä matkoilla. 3. Koukun koko ei saa olla alle 7 senttimetriä. 4. Pelagisten pitkäsiimojen pituus saa olla enintään 30 meripeninkulmaa (55,56 kilometriä). FI 17 FI

19 3 LUKU Valvontatoimenpiteet 1 JAKSO ALUSREKISTERI 15 artikla Kalastusluvat 1. Jäsenvaltioiden on myönnettävä kalastuslupia Välimeren miekkakalan pyyntiä varten asetuksen (EU) 2017/2403 säännösten mukaisesti seuraaville lippunsa alla purjehtiville aluksille: a) Välimeren miekkakalaa kohdennetusti kalastavat kalastusalukset; b) Välimeren miekkakalaa sivusaaliiksi saavat kalastusalukset; sekä c) virkistyskalastusta harjoittavat alukset. 2. Jäsenvaltioiden on myönnettävä erityiskalastuslupa unionin kalastusaluksille, jotka kalastavat Välimeren miekkakalaa harppuunoita tai pelagista pitkääsiimaa käyttäen. 3. Ainoastaan unionin aluksille, jotka on merkitty 16 ja 17 artiklassa vahvistetun menettelyn mukaisesti ICCAT:n alusrekisteriin, voidaan myöntää lupa kalastaa kohdennetusti, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, jalostaa tai purkaa aluksesta Välimeren miekkakalaa. 4. Jäsenvaltioilta luvan saaneet suuret kalastusalukset on merkittävä ICCAT:n rekisteriin, johon merkitään suurimmalta pituudeltaan yli 20 metrin kalastusalukset odottamaan, että ICCAT myöntää niille luvan kalastaa kohdennetusti, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa tonnikalaa ja sen lähilajeja. 16 artikla Tiedot aluksista, joille on myönnetty lupa pyytää miekkakalaa ja valkotonnikalaa kuluvan vuoden aikana 1. Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain komissiolle sähköisessä muodossa ja ICCAT:n laatimissa tietojen toimittamista koskevissa ohjeissa esitetyn mallin mukaisesti seuraavat tiedot: a) viimeistään 1 päivänä tammikuuta tiedot lippunsa alla purjehtivista pyyntialuksista, joille on myönnetty lupa pyytää Välimeren miekkakalaa, mukaan lukien sivusaaliina ja virkistyskalastuksen puitteissa saaliiksi saatu miekkakala. Komissio lähettää tiedot ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä tammikuuta; b) viimeistään 1 päivänä maaliskuuta tiedot lippunsa alla purjehtivista pyyntialuksista, joille on myönnetty lupa pyytää kohdennetusti Välimeren valkotonnikalaa. Komissio lähettää tiedot ICCAT:n sihteeristöön viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä maaliskuuta. 2. Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa pyyntialuksia koskevissa tiedoissa on ilmoitettava aluksen nimi sekä unionin kalastuslaivastorekisterin numero (CFR) FI 18 FI