Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti Irtonumero 4 01/12

Transkriptio

1 Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenlehti Irtonumero 4 01/12 Minun elämäni Herra ja Valtias! Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki! Anna minulle, Sinun palvelijallesi sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki! Oi Kuningas ja Herra! Anna minun nähdä rikokseni ja olla veljeäni tuomitsematta sillä siunattu olet Sinä iankaikkisesti! Amen

2 Sisällys 3 Toimittajalta 4 Kirkkoherralta 5 Ajankohtaista 8 SEURAKUNTA SOI 14 СТРАНИЦЫ НА РУССКОМ ЯЗЫКЕ 16 OM BIKTEN f. Mikael Sundkvist 17 kirjat siperian sylissä 18 nunnaluostari kotona 22 WIENIN ORTODOKSINEN KIRKKO 24 ESIPAIMENELTA Pyhitetyn ajan turvassa 25 LAPSET JA NUORET 27 MUNKKI SErAFIMIN MIETTEITÄ sovintosunnuntai, nopeasti 28 paasto on mielen vartioimista 29 KALENTERI 34 MINNE MENNÄ 36 diakonia tiedottaa 37 KOLUMNI Rakkauden arvoiset 38 PERHEUUTISIA 39 meikäläisiä Nina Budiansky Seurakunnan osoitteet ja puhelinnumerot sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@ort.fi asiakaspalvelu Liisankatu 29, Helsinki Avoinna ma pe 9 14 puh , faksi asiakaspalvelu.helsinki@ort.fi Kirkkoherra Markku Salminen, puh Kirkkoherran sihteeri Anne Lehto, puh Päivystävä pappi puh. (09) , arkisin 9 14 paivystaja.helsinki@ort.fi hallintopäällikkö Marjatta Viirto, puh Kiinteistöpäällikkö Jorma Rouhiainen puh Isännöitsijä Eero Röynä, puh Tiedottaja Vlada Wahlstén, puh kasvatustoimen päällikön sijainen puh Taloustoimisto puh , , faksi kasvatustoimi Unioninkatu 39 A 1, Helsinki puh , faksi kasvatustoimi.helsinki@ort.fi Leirikeskus Kaunisniemi Kaunisniementie 18, Läyliäinen puh Diakoniatyö Unioninkatu 39 (sisäpiha) puh. 09) diakonia.helsinki@ort.fi Auttava puhelin Puhelinpäivystys ti, pe, la klo puh. (09) Seurakuntakirjasto Liisankatu 29 A, 2. krs, puh Avoinna ti klo 10 15, ke klo ja to klo Seurakuntasali Unioninkatu 39 (sisäpiha), puh Hautausmaa Lapinlahdentie 2, Helsinki vahtimestari puh kansainvälinen yhteisö St. Isaac of Nineveh, Unioninkatu 39 A, 10. krs puh Ortodoksiviesti Liisankatu 29 A 2, Helsinki puh ortodoksiviesti@ort.fi

3 TOIMITTAJALTA Ortodoksi 01/12 viesti { } Uppoudumme asioiden ytimeen - kuten paastoaikaan sopii. Uudenmaan ortodoksilehti Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa. Perustettu: 1950 Julkaisija: Helsingin ortodoksinen seurakunta Vastaava toimittaja: Tiina Makkonen Toimitus: Liisankatu 29 A 2, Helsinki puh Sähköposti: ortodoksiviesti@ort.fi Lehden ulkoasu: Leena Toivola Lehden taitto: Tiina Makkonen Viestintätoimikunta: Valitaan helmikuussa. Tilaushinta: 32 e / vuosi. Lehti on seurakunnan jäsenille ilmainen. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: (seurakuntalaisten ei tarvitse ilmoittaa osoitteenmuutoksia): p Painopaikka: Kirjapaino PunaMusta Tampere Tilaamatta lähetettyjä kuvia ja kirjoituksia ei säilytetä eikä palauteta. Seuraava lehti ilmestyy 30.3.Lehteen tulevan aineiston on oltava toimituksessa viimeistään ISSN Kannen kuva: EEVA MEHTO Laulaen kohti paastoa Ortodoksiviestin uusi vuosi käynnistyy paastoon valmistautuen. Tämän vuoden ensimmäinen numero ilmestyy, kun talven pimein aika on jo takanapäin ja edessä on hyväätekevä suuren paaston aika. Venäjänkielisillä sivulla vasta papiksi vihitty Mikael Nummela kertoo ajatuksiaan paastosta. Hän muistuttaa meitä rukouksen tärkeydestä. Pyhät isät neuvovat rukoilemaan usein mutta lyhyesti. Tähän saamme apua Jeesuksen rukouksesta. Se on aina ja kaikkialla kanssamme ja sen voi sanoa ääneen tai vain omassa mielessä itselleen. Rukoilemiseen on hyvä käyttää aikaa silloin, kun esimerkiksi ulkoilutamme koiraa tai odotamme bussia. Tärkeintä on, että muistamme rukoilla ja pysähtyä siihen hetkeksi. Se on paastopäiviemme paras tuki ja turva. Isä Mikaelilla on mielenkiintoinen henkilöhistoria. Hän halusi jo lapsena munkiksi, mutta päätyi töihin kovaan pankkimaailmaan. Yleisten mittapuiden mukaan työ oli hienoa ja arvostettua, mutta olo tuntui tyhjältä. Mikael Nummela pääsi Sofian kulttuurikeskukseen töihin, ja siitä alkoi matka kohti pappeutta. Vuosi sitten isä Mikael vihittiin diakoniksi, joulukuussa hänestä tuli pappi. Varsinkin kriisien keskellä tuntuu hyvältä tietää, että vääriä suuntia tulee elämässä otettua, mutta suuntaa voi aina korjata ja vääristä suunnista oppia ja jatkaa toiseen suuntaan. Olen ymmärtänyt, että tarvitsemme paastoamista muun muassa tällaisiin suunnantarkennuksiin. Toisilla työtä on enemmän, tosilla vähemmän, mutta säännöllisiä suunnantarkistuksia tarvitsee varmasti jokainen. Ortodoksiviesti tipahtaa tänä vuonna postilaatikosta kahdeksan kertaa. Kertoja on yksi vähemmän kuin viime vuonna, mutta kokonaissivumäärä pysyy ennallaan. Tämä ensimmäinen numero keskittyy maailman alkuperäisimpään soittimeen, ihmisääneen. Uppoudumme asioiden ytimeen - kuten paastoaikaan sopii. Rauhallista paastonaikaa kaikille! Kiitän kaikkia niitä, jotka kulkevat vierellä tänäkin vuonna Ortodoksiviestiä tehden tai työtä tukien ja muutenkin luottaen ja totuudessa pysyen. Tiina Makkonen 3

4 kirkkoherralta Paasto on avuksi Vuosi 2012 on alkanut ja seurakunnan elämä rytmittyy aivan kuten ennenkin kirkollisen kalenterin ympärille. Samoin hallinto toimii edelleen säädösten antamien aikataulujen ja tehtävienmääritysten mukaisesti. Toivotan omasta puolestani siunausta nyt alkaneelle nelivuotiskaudelle valituille luottamushenkilöille. Toivon vilpittömästi kaikille voimia rakentaa yhteistyössä ja keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä seurakunnan yhteistä hyvää. Luottamuselimissä toimimme kokonaisuuden ja sen eri osien hyväksi, emme yksilöinä taistelemassa oman totuutemme puolesta. Lehden ilmestyessä maallemme on myös valittu uusi presidentti. Muutostilanteet koko Euroopan taloudessa ja henkilömuutokset niin korkeimmissa viroissa kuin meitä lähempänäkin olevissa tehtävissä voivat aiheuttaa epävarmuuden tunteita. Meidän ortodoksien ei kuitenkaan tarvitse tällaisessakaan tilanteessa hakea suurta johtajaa muualta kuin kirkosta, ja vastauksena on tällöin Kristus. Asettaessamme toivomme Kristukseen sekä ojentuessamme Hänen mukaansa voimme rakentaa keskinäisen vuorovaikutuksen Kristuksen rauhan sävyttämälle vakaalle pohjalle. Alkava suuri paasto antaa meille jälleen suurenmoisen mahdollisuuden kääntyä tarkastelemaan elämäämme ja suhdettamme Jumalaan sekä Hänen kirkkoonsa. Paastoa ei ole annettu meille taakaksi, vaan apukeinoksi irrottautua tavanomaisista kuvioista ja tavoitella kaikin puolin terveellistä elämää. Tässä meillä apuna ovat puhuttelevat jumalanpalvelukset. Niiden tekstit - ja pitkälti muotokin - ovat kestäneet vuosisataiset paineet eri kulttuureissa ja kansallisissa ympäristöissä. Niiden voima perustuu nimenomaan julistukseen ortodoksisesta opista eikä vain tietyn ajan ideologiaan. Ammentakaamme mekin tästä aarteesta, minkä Kirkko meille tarjoaa. Uskollisuus Kirkolle on uskollisuutta Kristukselle tässä ajassa. Kirkon jäseninä me muodostamme yhdessä sen yhteisön, jonka tunnusmerkkinä Raamatun mukaan on keskinäinen rakkaus. Auttakoon tämän vuoden suuri paasto meitä kasvamaan keskinäisessä rakkaudessa ja toinen toistemme kunnioittamisessa. Markku Salminen ОТ НАСТОЯТЕЛЯ Пост нам в помощь И в наступившем новом 2012 г. жизнь прихода, как и прежде, подчиняется ритму православного календаря. Также работает управление, неизменны расписания и цели, заданные постановлениями. Я желаю, со своей стороны, благословения совету уполномоченных, избранному только что на четырёхгодичный период. Моё искреннее пожелание - всем иметь силы строить, в духе сотрудничества и взаимоуважения, общее благо для прихода. Мы, доверенные лица, и боремся не за «свою правду», а действуем в интересах целого и его составляющих. Когда выйдет журнал, у нашей страны уже будет новоизбранный президент. Перемены в экономике во всей Европе и перемены действующих лиц, как в верхних должностях, так и в тех, что к нам близко, могут вызвать чувство неуверенности. Нам же, православным, в таких случаях нигде, кроме церкви, не надо искать большего лидера, чем Тот, Кто есть: это Христос. Мы полагаем наши надежды на Христа, и с Ним мы можем построить наше общение на крепком фундаменте, освящённом Перевод Влада Валстен миром Христовым. Начинающийся Великий пост вновь даёт нам великолепную возможность проанализировать свою жизнь и наше отношение с Богом и Его церковью. Пост дан не в тягость нам, а чтобы оторваться от обыденного и стремиться к полностью здоровой жизни. В этом нам помогают духовно богатые богослужения. Их тексты, и даже их форма, выдержали испытания в течение многих сотен лет в различных культурах и национальных кругах. Сила их - в проповеди православного учения, а не в идеологии того или иного времени. Да будем и мы черпать из этого сокровища, которое нам предлагает Церковь. Верность Церкви - это верность Христу в наше время. Как члены церкви, мы составляем ту общину, знамя которой, по слову Библии, совместная любовь. Да поможет Великий пост сего года нам возрасти в любви и уважении друг друга. Маркку Салминен 4

5 ajankohtaista Jonas Bergenstad Itä- ja Keski-Uudenmaan papin sijaiseksi Helsingin metropoliitta Ambrosius on nimittänyt Itä- ja Keski-Uudenmaan toiminta-alueen papin sijaiseksi Jonas Bergenstadin. Isä Jonas toimii alueen osa-aikaisena pappina saakka. Päätoimisesti hän jatkaa Helsingin hiippakunnassa teologisena sihteerinä. Pääsiäisen suurella ja kirkkaalla viikolla isä Jonas on päätoimisesti seurakunnan palveluksessa. 185-vuotias seurakunta Helsingin ortodoksinen seurakunta juhlii tänä vuonna 185-vuotista taivaltaan. Seurakunnan toiminnan katsotaan alkaneen vuonna 1827, jolloin Pyhän Kolminaisuuden kirkko Helsingin Kruununhaassa vihittiin virallisesti käyttöön. Juhlavuosi näkyy ainakin kirkkojen praasniekkajuhlissa. Varsinaista pääjuhlaa vietetään Pyhän Kominaisuuden kirkon 185-vuotistemppelijuhlan yhteydessä sunnuntaina 27. päivä toukokuuta. Lisätietoa juhlavuoden tapahtumista saat Ortodoksiviestin kevään numeroista ja seurakunnan nettisivuilta. Uusi valtuusto aloitti kautensa Ovatko kriparin tiedot päässeet unohtumaan? Jäikö katekumeenikurssilla jotain epäselväksi? Onko sinua pyydetty kummiksi? Seurakunnan kasvatustoimi järjestää helmi - maaliskuussa AIKUISTEN KRIPARIN Kriparin aikana tutustutaan perusasioihin omasta uskosta ja kirkosta. Työskentelytapoina ovat alustukset, keskustelut sekä osallistuminen erityisesti jumalanpalveluksiin. Kokoontumisillat ovat 15.2., ja 7.3. Helsingissä sekä leiriosio Kaunisniemessä Kriparin hinta 50 euroa. Lisätietoja ja ilmoittautumiset kasvatustoimeen: ilmoittautuminen.helsinki@ort.fi. Kriparille mahtuu 40 ensimmäistä ilmoittautujaa. KIRJALLISUUSPIIRI TIEDOTTAA Helmikuussa kirjallisuuspiiri kokoontuu seurakunnan kirjaston tiloissa la klo kuuntelemaan ja keskustelemaan uudesta tuoreesta kirjasta Evakkomunkit Heinävedellä: Uuden Valamon arkea Aiheesta esitelmöi kirjan tekijä Elsi Takala. TERVETULOA! Uusi valtuusto toimikaudelle Keskellä (vas.) Urpo Uotila (2.vpj.), Elena Gorschkow- Salonranta (1. vpj) ja Maria Lampinen (pj). Seurakunnan uusi valtuusto kokoontui ensimmäiseen kerran tammikuun lopussa. Kokouksessa valittiin mm. valtuuston puheenjohtajisto sekä seurakunnanneuvoston kokoonpano. Valtuuston puheenjohtajaksi valittiin Maria Lampinen. Varapuheenjohtajina aloittavat Elena Gorschkow-Salonranta ja Urpo Uotila. Seurakunnanneuvoston jäseniksi vuosille valittiin Okko Balagurin, Tuula Hakamies, Riitta Hanhimäki, Silja Ingman, Jyrki Ivars, Seppo Ketola, Anja Lindström, Joonas Lyytinen, Liisa Ratschinsky ja Jukka Salminen. Itseoikeutettuja neuvoston jäseniä ovat kirkkoherra Markku Salminen ja kokouksessa valittu uusi pääkirkon isännöitsijä Lasse Saarinen Kiinteistölautakunnan jäseniä uudella kaudella ovat Riitta Hanhimäki, Seppo Ketola, Tapio Maljonen, Juha-Pekka Olli ja Aune Svennevig. Vaalilautakunnan jäseniksi valittiin Markku Salminen, Okko Balagurin, Timo Mertanen ja Tuula Montonen. Hiippakuntaneuvostossa seurakuntaa edustaa Tito Gronow. 5

6 ajankohtaista Ikoni kunnioitettavana Tarton Pyhän Uspenskin katedraalissa. Kozelshtshanin ikoni vieraili Virossa Aristarkos Sirviö Kozelshtshanin ihmeitätekevän Jumalanäidin vierailu Virossa keräsi tammikuussa kirkot täyteen kirkkokansaa, ja ikonin luokse oli jatkuva rukoilijoiden jono. Pärnussa Kristuksen kirkastumisen katedraalissa ikonia kävi kunnioittamassa 1200 ihmistä. Katedraaliseurakunnan kirkkoherra isä Ardalion Kerkküla kertoi, että viimeksi katedraalissa on nähty samanlainen kirkkokansanpaljous 1990-luvun alussa pääsiäisen palveluksissa. Arviolta kolme ja puolituhatta ihmistä kävi Viron-vierailun aikana kunnioittamassa ikonia. Ikonin vierailu huomioitiin laajasti virolaisissa viestimissä. Vierailu oli esillä Viron TV:n pääuutislähetyksessä ja kaikissa valtakunnallisissa päivälehdissä. Ikoni vastaanotettiin Tallinnassa perjantaina Kristuksen kirkastumisen katedraalissa, jossa toimitettiin pyhän pappismarttyyri Platon Tallinnalaisen muistoliturgia metropoliitta Stefanoksen johdolla. Hänen kanssapalvelijoinaan olivat KS Tarton piispa Eelia, KS Pärnun ja Saaren piispa Aleksander, Viron ortodoksisen kirkon papisto ja ikonia saattaneet Helsingin seurakunnan kirkkoherra Markku Salminen, pastori Teo Merras ja ylidiakoni isä Juha Lampinen. Jumalanpalvelukseen osallistuivat rukoilijoina Kreikan ja Suomen suurlähettiläät sekä Viron ortodoksisen kirkon ystävyysseuran (VYS) edustajat. Ikonin varsinainen vierailu alkoi lauantaina aamulla Tartossa Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen (Uspenski) katedraalissa. Ikoni saattajineen vieraili Viron kirkon kolmen hiippakunnan pääkatedraaleissa, joissa toimitettiin piispallinen jumalanpalvelus. Tarton jälkeen ikoni oli kunnioitettavana Pärnussa ja Tallinnasta ikoni saattajineen lähti kotimatkalle sunnuntaina Maaliskuussa ikoni vierailee Tukholmassa. Samassa yhteydessä järjestetään Ortodoksiviestin lukijamatka. Ks lehden takakansi. Vihreän patriarkan puheita Kirkkomme korkein hengellinen johtaja, Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka Bartolomeos on tehnyt viime vuosina vakuuttavasti töitä ympäristönsuojelun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hyväksi. Hänen aktiivisuuttaan kuvastaa hyvin se, että vuonna 2008 Time Magazine nimesi hänet sadan maailman vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon ansionaan ympäristöajattelun puolustaminen hengellisenä vastuullisuuskysymyksenä. Patriarkka Bartolomeos on muistuttanut lukuisissa yhteyksissä, että ympäristötietoisuus on osa ortodoksista ajattelua. Askeettisen elämän päämääränä on kohtuullisuus, johon kuuluu muun muassa tarpeittemme uudelleenarviointi. Yksinkertainen elämä, vähäinen kuluttaminen ja luonnon suojeleminen eivät kuulu vain erakoille ja luostarissa asuville, vaan sitä odotetaan kaikilta ortodoksikristityiltä. Ympäristön haaste kirkolle? esittelee vihreän patriarkkamme kirjoituksia ekologisesta vastuusta. Tekstit pohjautuvat kirkkoisien opetuksiin, askeettiseen traditioon ja ortodoksiseen ihmiskuvaan. Kirjoittamisen pontimena on ollut muun muassa Meksikonlahden öljykriisi ja Fukushiman ydinvoimalaturma. Tekstit pakottavat pohtimaan ihmisen halujen ja ympäristön tarpeiden välistä yhteyttä. Mihin tarvitsemme enemmän, jos meillä on jo nytkin liikaa? Toimittanut: Mikko Leistola: Ympäristön haaste kirkolle? Patriarkka Bartolomeoksen kirjoituksia ekologisesta vastuusta Suomen ortodoksisen kulttuurikeskuksen säätiön julkaisuja 5 Maria-aiheinen kulttuurifoorumi Tarkempia tietoja kulttuurifoorumin ohjelmasta saat osoitteesta Ekumeeninen Focus-kulttuurijärjestö järjestää maaliskuussa kulttuurifoorumin, jonka aiheena on Marian monet kasvot. Kolme viikkoa kestävä tapahtuma pitää sisällään muun muassa erilaisia Maria-aiheisia keskustelutilaisuuksia, seminaarin naisista ja pyhyydestä Lähi-Idässä sekä luentoillan Mariasta suomalaisessa kansanperinteessä. Esiintyjäkaartissa ortodoksinen näkökulma on hyvin edustettuna. Kulttuurifoorumin tilaisuudet järjestetään Helsingin tuomiokirkon kryptassa Siellä on esillä myös ortodoksitaiteilija Riikka Juvosen Marian monia kasvoja tutkiva taidenäyttely. 6

7 ajankohtaista Tule valmistamaan tunnustelutaulu! Tule mukaan tekemään SUOMEN SUURINTA TEATTERIESITYSTÄ! Via Crucis -pääsiäistapahtuma järjestetään jälleen pitkänäperjantaina 6. huhtikuuta 2012 Helsingin ydinkeskustassa. Meillä on ilo kutsua sinut tekemään kanssamme Suomen suurinta teatteriesitystä. Tervetulleita ovat niin naiset kuin miehet sekä nuoret että vanhat! Aikaisempaa näyttelijän kokemusta ei vaadita, kunhat olet hyvä persoona ja tulet hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Etsimme erityisesti avustajia mukaan Via Crucis -näytelmän yksinkertaisiin roolitöihin. Lisäksi tarvitsemme vapaaehtoisia tapahtuman tuotantoon, kuten avuksi puvustukseen, rakennukseen, roudaukseen, yleisiin tuotantotehtäviin täysin omien kiinnostuksen ja taitojen mukaan. Ilmoittautumiset ja tiedustelut ensisijaisesti sähköpostitse Leena Erähalme: tai Tervetuloa mukaan! Nuorten pyhää arkea VALKOKANKAALLA Kuinka nuori kristitty elää uskoaan ja arkeaan? Neljä nuorta, ortodoksi, katolinen, helluntailainen ja luterilainen kertovat, kuinka he uskovat, käyvät kirkossa ja mitä he odottavat tulevaisuudeltaan. Vuoden 2011 aikana tehty nuorille suunnattu ja nuorten uskosta kertova ekumeeninen dokumenttielokuva Pyhää arkea on ainoa laatuaan Suomessa. Elokuvaa tullaan käyttämään koulujen uskontotunneilla ja kirkkojen toiminnassa. Elokuva ilmestyy DVD:lle kevään aikana, ja sen voi tilata Suomen ekumeenisen nuorisojaoston välityksellä (nuortenekumenia.fi). Elokuvan on ohjannut Heikki Repo Myrskykallio-Filmistä ja tuottanut Suomen Ekumeenisen Neuvoston nuorisojaosto. Helsingin ortodoksinen seurakunta on ollut mukana elokuvan rahoituksessa. Tunnustelutaulu on kolmiulotteinen kangaspohjalle eri materiaaleista koottu kuva, jota voi tutkia paitsi silmin, myös käsin ja vaikkapa haistelemalla. Värikkäästä ja kaikkia aisteja herättelevästä tunnustelutaulusta pitävät pienet lapset, mutta taulu voi olla hyödyksi myös kehitysvammaisten kuntoutuksessa, erityisopetuksen välineenä tai näkövammaisten lasten virikkeenä. Myös dementoituneet vanhukset voivat saada iloa tunnustelutaulusta. Olisiko sinun tunnustelutaulusi Nooan arkki liikuteltavine eläimineen vai nostalginen muistelutaulu vanhukselle? Et tarvitse kummempia ompelutaitoja ennakkoon. Taulut ommellaan käsin (omaa ompelukonetta voi halutessaan käyttää) ja niissä voi hyödyntää erituntuisia jämäkankaita, ääntä tuottavia materiaaleja ja pikkuesineitä. Kurssi kokoontuu Helsingissä seurakuntasalilla (Unioninkatu 39, sisäpiha) ke 15.2, ja 7.3. klo sekä Kaunisniemen leirikeskuksessa Lopen Läyliäisissä Ota ensimmäiselle kokoontumiskerralle mukaan muistiinpanovälineet. Kurssin opettajana on toimintaterapeutti AMK Katja Meriluoto (kuvassa hänen valmistamansa koskettelutaulu Pääsiäismatka). Kurssin kokonaishinta 100 euroa sisältää iltakerroilla opetuksen ja välipalan, viikonloppuleirillä majoituksen, opetuksen ja täyshoidon. Pikaiset ilmoittautumiset klo 16 mennessä: Lisätietoja: kasvatustoimen päällikön sijainen Maria Franken, puh

8 TEKSTI JA KUVAT MARKKU SUNIMENTO USKOA elämään Ville Matvejeff ja Mikko Sidoroff esittävät ja varsinkin säveltävät sellaista musiikkia, jota itsekin haluaisivat kuulla. He ovat uudistaneet myös ortodoksista musiikkia sen perinteitä kunnioittaen. Ville Matvejeff ja Mkko Sidoroff ovat suunnilleen samanikäisiä, monipuolisia muusikoita. Kummankin ensimmäinen instrumentti oli piano. Molemmat ovat ortodokseja. Hauska yhteensattuma on, että myös heidän sukunimensä päättyvät samoihin kirjaimiin ff. Musiikkiterminä ne merkitsevät fortissimo eli erittäin voimakkaasti, mikä kuvaa osuvasti kaksikon musiikillista ja ammatillista kehitystä. Yhteistä on paljon, entä eroja? - Ville on parempi pianisti kuin minä, Mikko tunnustaa epäröimättä. - Mikko on minua parempi kuoronjohtaja, Ville vastaa. Yhteistä tuntuu olevan myös huumorintaju ja positiivinen elämänasenne. Pianosta siis alkoi molempien matka musiikin polulla, mutta siitä ei sen enempää, Mikko toteaa.ihmisääni ja säveltäminen syrjäyttivät instrumentin. Ville lisäsi pianon rinnalle vähitellen uusia elementtejä, laulun yksin ja kuorossa sekä säveltämisen. Viime vuosina mukaan on tullut orkesterinjohto. Kumpikin on löytänyt oman alueensa, jolla on päässyt pitkälle. Toisensa ff-kaksikko on tuntenut vuodesta 2004 lähtien. Ensi tapaaminen on jäänyt Mikon mieleen. - Olimme laulamassa panihidaa Kolminaisuuden kirkossa, lauloimme molemmat bassoa. Ihmettelin vieressä kuuluvaa matalaa ääntä. Vasta myöhemmin tajusin, kenelle se kuului, hän kertoo. PERINNETTÄ UUSIN SILMIN Tutustuttuaan he ovat tehneet paljon työtä yhdessä. Lienee parasta antaa kummankin esitellä toinen toisensa. - Mikko on maamme johtavia kuoronjohtajia. Hän kuuluu ihmisiin, jotka ovat luoneet omat instrumenttinsa. Alusta alkaen Mikolla on ollut vahva näkemys siitä, millaista musiikkia ja minkälaisella instrumentilla haluaa toteuttaa. Hänen Kamarikuoro Krysostomoksen kanssa tekemänsä työ on ihailtavaa ja kunnioitettavaa. Mikko on yhdistänyt oman persoonansa kuoron johtamiseen, mutta myös sävellystyöhön ja opetukseen. Nuoresta iästään huolimatta hän on jo kouluttanut seuraavia kuoronjohtajia, Ville sanoo. - Ville on äärettömän lahjakas, osaava ja ammattitaitoinen. Hän on saavuttanut jo nyt todella paljon pianistina, säveltäjänä, kuoronjohtajana ja kapellimestarina. Monipuolisuus on Villen juttu, hän pystyy tekemään monentyyppistä musiikkia monilla eri foorumeilla, myös kansainvälisillä. Hän on tehnyt tilausteoksia isoille ja myös pienemmille kokoonpanoille, esi- 8

9 sisältöä MUSIIKKIIN Minua häiritsee suomalaisessa ortodoksisessa kirkkomusiikissa repertuaarin ohjelmiston vähäisyys. En halua tehdä sellaista musiikkia, jota on tehty jo tuhat kertaa. merkiksi kamarikuoro Krysostomokselle. On ollut tosi hienoa seurata Villen nousukiitoa, Mikko kuvailee ystävänsä työtä. Tähän ei ole paljon lisättävää. Sen voi vielä todeta, että kumpikin on saanut näkyvää arvostusta ja kiitosta. Villen sävellystä Ad Astra johtavan päivälehden kriitikko kutsui tämän vuosituhannen Suomi-hitiksi ja julisti Matvejeffin tuoneen Sibeliuksen 2000-luvulle. Mikon 20-vuotiaana säveltämä Panihida valittiin vuoden 2007 kuorolevyksi. Hänen teoksen esitystä varten perustamansa Kamarikuoro Krysostomos on vakiintunut yhdeksi Suomen tasokkaimmista ortodoksisista kuoroista. Krysostomoksen toinen levy, Rauhaisa Valkeus, julkistettiin marraskuussa Levyllä on Johann von Gardnerin, Virpi Leppäsen sekä Mikon ja Villen säveltämää ortodoksista kirkkomusiikkia. Vaik- ka musiikki on tuoretta, siinä on vahva tradition pohjavire. Mikon Valamo-sarja perustuu valamolaisiin sävelmiin. Villen teoksessa Vaeltajan laulu, jota säveltäjä kuvaa huokauksenomaiseksi rukouselegiaksi, yhdistyy monia elementtejä, mm. pappismunkki (myöhemmin arkkipiispa) Paavalin sävellys Taas hopealle välkkyy vedet aavat. Energia tulee ylhäältä Multimuusikko Villen ajasta 40 prosenttia menee säveltämiseen, 40 johtamiseen, 20 pianistina esiintymiseen. - Jos sadasta prosentista jää aikaa, laulelen silloin, kun pystyn. Tulollaan on myös kiinnostavia mahdollisuuksia kapellimestarina orkestereiden ja oopperoiden kanssa. Kiinnostavia sävellystöitä on tiedossa vuosiksi eteenpäin. Moni on ihmetellyt molempien ff-työtahtia ja loputtomalta tuntuvaa energiaa. - Yritän käyttää aikaani mahdollisimman kurinalaisesti, mutta suoraan sanoen en tiedä, mistä energia tulee. Jostain tuolta yläkerrasta, Ville sanoo ja viittaa kädellään ylöspäin. Musiikin ohella ortodoksisuus on kummallekin tärkeää. Mikko siteeraa veljeään Markusta. - Ortodoksisuus on ilma jota hengitän. Se on ollut niin pitkään osa elämää, että sitä ei enää osaa erottaa mistään. Joskus ehdin käydä kirkossa enemmän, joskus vähemmän, mutta ortodoksisesta uskosta en koskaan luovu. - Minulle ortodoksisuus ja usko ovat lapsesta lähtien antaneet energiaa ja voimaa. Haen siunausta ja pyhitystä kaikelle tekemiselleni. Olen kokenut sen erittäin tärkeänä omassa yksityiselämässänikin, Ville toteaa. 9

10 Ortodoksisen musiikin nousu Ville toivoisi, että meidän ajastamme luotaisiin myös uutta musiikkia traditionaalisen jatkoksi. Erilaisten juhlien ja kirkkopyhien ympärille tehtäisiin ja tilattaisiin uusia sävelteoksia olemassa olevan kulttuurin elävöittämiseksi ja rikastamiseksi. Mikko etsii raikasta sointia ortodoksiseen kirkkomusiikkiin. Minua häiritsee suomalaisessa ortodoksisessa kirkkomusiikissa repertuaarin ohjelmiston vähäisyys. En halua tehdä sellaista musiikkia, jota on tehty jo tuhat kertaa. Sävellykseni ovat silti hyvin traditionaalisia, tonaalista ja soivaa. Niissä on ehkä hienoista modernia suuntausta. Se on sellaista, mistä itse nautin. Sellaista musiikkia tuleekin tehdä, mitä itse haluaa kuunnella, niin kuin Ville on sanonut. Kuhmon kamarimusiikin perustaja, nykyinen Kauniaisten musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Seppo Kimanen on tuonut esiin ajatuksen ortodoksisen musiikin festivaalista. Hän uskoo, että sille olisi sosiaalinen tilaus. Läntinen kirkkomusiikki on jo vakiinnuttanut asemansa suuren yleisön joukossa. Olemme itsekin keskustelleet siitä, että sellaiselle tapahtumalle olisi tilausta. Ortodoksinen musiikki on vielä hyödyntämätön voimavara ja mahdollisuus suomalaisen musiikkikulttuurin kentässä, Mikko ja Ville sanovat. Ortodoksiseen musiikkiin sisältyy tavattomasti eri tyylejä ja sen perinne ulottuu Bysanttiin asti. Se on sataprosenttisesti vokaalimusiikkia. - Ihmisäänen käyttö on vähiten hyödynnetty musiikin osa-alue, mikä on vähän koomista, koska se oli ensimmäinen instrumentti. Ensimmäiset sävellykset on tehty ihmisäänelle. Renessanssin aikana ei paljon muuta tehtykään kuin teoksia ihmisäänelle. Siitä huolimatta instrumenttimusiikki on evoluutiossaan paljon pidemmällä, Mikko sanoo. - Kaikille suunnattu festivaali voisi hyvin täydentää kirkon omia tapahtumia. Minullakin on monia ystäviä, jotka nauttivat ortodoksisesta musiikista, vaikka eivät ole ortodokseja. Tällaisen tapahtuman avulla ortodoksisuutta voisi lähestyä musiikin kautta ja madaltaa kynnystä kirkkoonkin, Ville arvelee. Työntäyteinen tulevaisuus Molempien lähiaika on täynnä työtä ja musiikkia. Ville suunnittelee ensi kesäksi Heinävedelle musiikkifestivaalia ja toimii sen taiteellisena johtajana. Hän on jo aloittanut myös uuden yhteistyön Karita Mattilan kanssa tavanomaisten esiintymisten lisäksi. Uusia sävellyksiäkin on häneltä jo tilattu. Myös Mikolla on työn alla omia ja tilaussävellyksiä. Hän on vanhojen kuorojensa, Krysostomuksen ja Turun Yliopiston ylioppilaskuoron kanssa aloittanut työn Wiipurilaisen osakunnan kuoron johtajana. - Turun ylioppilaskuoron kanssa on valmistumassa juhlakonsertti tänä vuonna. Panihidan esitämme Krysostomoksen kanssa Uspenskissa 5.3. klo 19 Kirkko soikoon-festivaalin yhteydessä. - Ensi syksynä alamme työstää uutta ohjelmistoa ja alamme harjoitella ensi vuoden 10-vuotisjuhlakonserttia. Jatkan myös viime kesänä Valamon kansanopistossa aloittamaani kuoronjohdon opetusta. Olen perustamassa Valamoon myös kesäkuoron yhdessä kuoronjohtaja Dani Jurisin kanssa. Olemme jo puhuneet Villen kanssa yhteistyöstä Heinävesi-festivaalissa. Kaikki aistit mukana - Vuonna 2020 sävellän kolmatta oopperaani ja johdan omaa musiikkiteatteria jossain päin maailmaa, Ville kuvailee pitemmän tähtäimen tavoitteitaan. - Musiikkiteatteri on kiehtonut minua pitkän aikaa. Päädyin sattumalta työskentelemään oopperan parissa, mutta siitä tulikin main stream, joka imaisi täysin mukaansa. Minua kiehtoo visuaalisuuden ja musiikin yhdistäminen näyttämötaiteessa. Siinä ovat kaikki aistit käytössä kuten ortodoksisessa kirkossa. En tiedä vaikuttavampaa taidemuotoa. Mikko kertoo olevansa aika tyytyväinen nykyiseen elämäänsä ja sen rakenteisiin. - Toivon ja uskon, että minulla on töitä tarpeeksi elämiseen, on kuoro ja sävellystöitä, kaikkea mielenkiintoista. Aikaa riittää myös lomailuun ja rentoutumiseen. Tietysti käyn vierailemassa Villen musiikkitalossa. - Ei voi koskaan tietää tulevaa. Monet suunnitelmat ovat muuttuneet matkan varrella. Täytyy olla kiitollinen kaikesta, mitä vastaan tulee, Ville sanoo. - Yleensä kaikki menee lopulta niin kuin sen on pitänytkin mennä, Mikko toteaa. Johdatusta? Molemmat nyökkäävät myöntävästi. 10

11 LEVYLLINEN ORTODOKSISTA KIRKKOMUSIIKKIA Uspenskin Katedraalikuoro juhlavuonna Helsingin ortodoksisella seurakunnalla on edessään 185-juhlavuosi. Uspenskin Katedraalikuoron yhtenä tavoitteena on laulaa Peter Mirolybovin vuonna 1956 valmistunut liturgiasävellys kokonaisuudessaan syyskuussa Uspenskin katedraalissa. Uspenskin katedraalissa toimineen, kuoronjohtaja Mirolybovin säveltämää liturgiasävellystä ei ole koskaan aiemmin esitetty kokonaisuudessaan. Uspenskin Katedraalikuoro viettää seurakuntamme juhlavuonna myös omaa 145 -vuotisjuhlaansa. Kuorolta ilmestyy lähiviikkojen aikana uusi juhlavuoden äänite. Uusi musiikkijulkaisu on musiikillinen matka, tapahtumasarja, jossa kuljetaan katumuksen, kärsimyksen ja ylösnousemuksen riemun tietä. Laulut jakautuvat tekstien ja aiheiden mukaan kolmeen eri osioon: suuri paasto (katumus,) suuri viikko (kärsimysviikko), ja pääsiäinen (ylösnousemus) Jokainen osio sisältää myös uuden sävelletyn kanonin (moniosainen liturginen laulettava ja luettava Kanonirunoelma) joka muodostuu yhdeksästä oodista. Uudella ilmestyvällä äänitteellä toimii pääsolistina Esa Ruuttunen, baritoni. Äänitteen musiikillinen sisältö on tamperelaisen säveltäjän, Leonid Bashmakovin käsialaa ja hänen viimeisimpiä kirkkosävellyksiä, joita ei ole aikaisemmin vielä esitetty. Uspenskin Katedraalikuoro ja kamarikuoro Gallerie esittävät yhdessä keväällä ja elokuussa uuden USPENIEvokaalidraaman. USPENIE- vokaalidraama on musiikkikuvaelma, joka kertoo Neitsyt Marian elämän viimeisistä vaiheista kirkon liturgisten tekstien, apokryfisten tekstien ja perimätiedon mukaisesti. Visuaalisesti hillitty musiikkikuvaelma pyrkii tekstin, musiikin ja osittain lavastuksen myötä kuvaamaan kyseistä kuuden kuvan tapahtumaa kirkon tilaa hyväksi käyttäen. Lauluosuudet on sävelletty kuorolle, solisteille ja erilaisille laulukuorokokoonpanoille. Musiikki on sävelletty kuuteen tuokiokuvaan ja teos on rajattu Ohridin Perivleptos -kirkon Neitsyt Marian kuolon uneen nukkumisen seinämaalauksiin. Kestoltaan noin 1 tunnin mittaisen Uspenie-vokaalidraaman libreton on laatinut kuoronjohtaja Jarmo Lehto, joka vastaa myös teoksen ohjauksesta sekä toimii teoksen yhtenä solistina. Teoksen on säveltänyt tamperelainen säveltäjä, Leonid Bashmakov. Musiikkiteoksen johtaa diplomikuoronjohtaja Viktoria Meerson. Jorma Lehto, kuoronjohtaja cd_2.indd :26:50 Tammikuussa 2011 lensin innostuneena ja hiukan jännittyneenä Kiovaan mukanani nuottikansio, kilokaupalla johtoja ja mikrofonitelineitä. Parin vuorokauden päästä alkaisi uuden kuorolevyn äänitykset, eikä meillä ollut vielä kirkkoa, jossa äänittäisimme. Äänittäjä Matti Heinonen saapuisi suoraan lentokentältä äänitykseen. Tarvitsisin ihmeen, jotta saisin kaiken organisoitua lyhyessä ajassa vieraassa maassa. Levytystä edeltävänä syksynä Suomessa vieraili Kiovalaisia nuoria laulajia. Meitä yhdisti heti ortodoksisuus, kirkkomusiikki sekä ukrainalainen mentaliteetti. Ystävystyimme ja saimme idean tehdä yhdessä korkeatasoisen ja kansainvälisen kuorolevyn Itäkeskukseen rakennettavan kirkon hyväksi. Parin kuukauden päästä olin jo Kiovassa harjoittamassa kuoroa. Kiovan kaupunki on täynnä akustisesti upeita ortodoksikirkkoja, mutta miljoonakaupunkina meluhaittaa ei päässyt karkuun edes yöaikaan. Ukrainalaiset ovat tunnettuja vieraanvaraisuudesta ja sen saimme mekin kokea. Hänen Autuutensa, Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitta Vladimir otti meidät lahjoin vastaan ja antoi meille mahdollisuuden valita Kiovan luolaluostarin alueen kirkoista käyttöömme sen, mikä vastasi tarpeitamme. Ja niin äänitimme seuraavat neljä yötä luolaluostarin 1600-luvulla rakennetussa trapeznaja -kirkossa. Kuorolevyyn on valittu ortodoksisen kirkkomusiikin helmiä eri säveltäjiltä, etupäässä Chesnokovilta sekä Rahmaninovilta. Ohjelmistossa on tuttuja ja yksinkertaisen kauniita veisuja sekä Suomessa julkaisemattomia ja solistisia teoksia. Ihmeelliset ovat tekosi Herra levy on tehty lahjaksi, mutta samalla se on antanut meille, levyn tekijöille, lahjan. Saimme ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta sekä unohtumattoman kokemuksen. Irina Tchervinskij-Matsi, kuoronjohtaja, puh Ihmeelliset ovat tekosi Herra levyä voi ostaa Tuohuksesta sekä tilata kuoronjohtajalta 11

12 Lokakuussa Bulgariassa Rilan luostarissa vietettiin temppelijuhlaa. Jaakko Olkinuora lauloin muiden kuorolaisten mukana. kuva Antonij Lazeski JUMALANPALVELUSTEN HISTORIAA JA NYKYPÄIVÄN SOVELLUTUKSIA Enkelit esikuvina Suomen jumalanpalveluselämässä on totuttu vaatimattomiin olosuhteisiin, harvoin toimitettuihin ja lyhennettyihin jumalanpalveluksiin, ja meillä käytössä oleva kirkkomusiikki edustaa suurimmaksi osaksi pientä siivua venäläisestä laulutraditiosta, joka sekin itsessään on vain pieni osa koko rikkaasta ortodoksisen jumalanpalvelusmusiikin maailmasta. Nykyään kirkko elää monella tapaa muutoksen aikaa, joten myös jumalanpalveluselämä kaipaa uudelleenarviointia nykyisten resurssien valossa. Olen viime aikoina tutkimustyöni kautta pohtinut kirkkomusiikin ja jumalanpalvelusjärjestyksen merkitystä ortodoksiselle kirkolle sekä sen käyttömahdollisuuksia nykypäivän Suomessa. Ortodoksisen kirkon jumalanpalvelus kehittyi pääpiirteiltään nykyisen kaltaiseksi Bysantin valtakunnassa. Aluksi seurakunnissa toimitettiin luostarin jumalanpalveluksista poikkeavia toimituksia, jotka rakentuivat enemmän seurakunnan yhteislaululle. Luostareissa jumalanpalvelukset olivat monotonisempia ja pidempiä. Latinalaismiehityksen jälkeen 1200-luvulla Studionin ja pyhän Sabbaan luostarien tapoja yhdistelevä luostaripalvelus oli kuitenkin kehittynyt niin musiikillisesti kuin liturgisestikin seurakuntapalvelusta rikkaammaksi, joten se vakiintui vähitellen koko ortodoksisen maailman yhteiseksi jumalanpalvelustraditioksi, joka on siis välittynyt myös meille Suomen ortodoksiseen kirkkoon. ###### Jumalanpalvelusohjeita on kerätty typikoneiksi kutsuttuihin kirjoihin. Suomeksi ei ole toistaiseksi julkaistu yhtäkään täydellistä typikonia, vaikkakin ensimmäinen suomennos Sabbaan luostarin typikonista on valmisteilla. Tälle typikonille, jolle myös venäläiset jumalanpalvelukset pohjautuvat, on ominaista kolmen elementin psalmien, hymnien ja kirkkoisien kirjoitusten tasapaino. Erityisen rikasta ortodoksisissa jumalanpalveluksissa on hymnografian eli veisurunouden käyttö. Alun perin suurin osa hymnografiasta oli kreikankielistä, mutta myöhemmin myös monilla muilla kielillä on kirjoitettu tekstejä paikallisten pyhien kunniaksi. Typikoneissa määrätään, mitä veisuja kussakin palve- 12

13 luksessa tulee laulaa: ortodoksisessa jumalanpalveluksessa ei siis periaatteessa ole olemassa vapaavalintaisen musiikin hetkiä. Hymnografit eli laulettavien tekstien kirjoittajat laativat uudet tekstinsä aina yhdessä uuden sävellyksen kanssa tai jo johonkin olemassa olevaan melodiaan. Tässä yhdistetyssä kirjoitus- ja sävellysprosessissa hymnografiaa rajoitti ja tuki ortodoksisen kirkkomusiikin tärkein perusperiaate, kahdeksansävelmistöjärjestelmä eli Oktoekhos. Se tarkoittaa oikeastaan alkuperäisessä merkityksessään kahdeksaa erilaista musiikkijärjestelmää, joilla kullakin on ominainen luonteenpiirteensä. Tämän takia myös kirjoittaja valitsi tietoisesti hymnin sisältöön sopivan sävelmän, jolla teksti oli laulettava. Kukin ekhos koostuu bysanttilaisessa musiikissa jota hymnografit luonnollisestikin Bysantissa käyttivät esimerkiksi erilaisesta asteikosta ja tietynlaisista tyypillisistä melodiakuvioista. Melodioita kehittyi myös eri käyttötarkoituksiin arkipäivien palveluksista suuriin praasniekkoihin asti. Näiden eri musiikillisten piirteiden kautta ei haluttu ilmaista ainoastaan musiikillista lahjakkuutta tai maallista kauneutta. Kirkkoisät pitivät maanpäällisen jumalanpalveluksen esikuvana taivaallista, enkelten toimittamaa jumalanpalvelusta. Samoin enkelten kirkkolaulu toimii myös maanpäällisen kirkkomusiikin esikuvana. Tämä yhteys on kuitenkin enemmän kuin pelkkä symboli: kirkkokansan mukana todellisesti palvelevat enkelit, ja ihmisistäkin tulee enkelien ikoneita, kuten liturgiassa laulettava kerubiveisu kertoo: Nyt me salaisesti kuvaamme kerubeja... Lisäksi kirkkoisät näkivät kirkkomusiikin arvon sanan välittäjänä: melodia edesauttaa tekstin ymmärrettävyyttä sekä tuo sen esille mielenkiintoisella tavalla. Samoin alkuperäisissä, kreikankielisissä laulettavissa teksteissä korostetaan tekstin sisältöä erilaisin tekstuaalisdramaattisin keinoin, esimerkiksi runomittaa käyttämällä. Käännösteksteissä nämä piirteet eivät valitettavasti yleensä tule esille. Näiden kaikkien faktojen perusteella voidaan ymmärtää, että niin jumalanpalveluksilla kuin kirkkomusiikillakin on kirkon elämässä paljon suurempi merkitys kuin vain seurakuntalaisten opettaminen. Niiden tehtävä on ylläpitää aktiivista elämää ja toimia osaltaan Jumalan armon välikappaleena tässä maailmassa. ###### Varsinainen liturginen herääminen Suomessa alkoi arkkipiispa Paavalin ( ) toiminnan myötä. Hän herätti mielenkiinnon tietoista jumalanpalvelukseen osallistumista kohtaan niin kirjoittamalla jumalanpalvelusten selitysteoksia kuin kääntämällä jumalanpalvelustekstejä ja sovittamalla kirkkomusiikkiakin. Sodanjälkeistä kirkkoa vaivasi kuumeisesti niin kirja kuin tekstipulakin. Vain pieni osa koko ortodoksisen kirkon rikkaasta hymnitraditiosta oli suomennettu. Tämän päivän Suomen ortodoksinen kirkko elää hyvin erilaisessa tilanteessa. Nykyään meillä on käytössä omalla kielellämme koko vuoden kullekin päivälle tarkoitetut Minean ja Oktoekhoksen veisut, kuten myös suuren paaston aikana käytettävä Triodion ja pääsiäiskauden kirja Pentekostarion. Tämä ei kuitenkaan näy suuremmin jumalanpalveluksissa. Suurimmassa osassa seurakuntia käytetään Mineaa vain juhlapäivinä, Oktoekhosta taas vain sunnuntaisin. Helsingin seurakunnassa ehtoopalveluksia toimitetaan Kotikirkossa neljänä päivänä viikossa, ja tällöin kukin edellä mainitsemistani kirjoista on onneksi ahkerasti käytössä. Aamupalveluksien osalta näiden kirjojen rikas hymniaarteisto kuitenkin jää valitettavasti edelleen myös Helsingissä kirkkokansalta kuulematta. Nimenomaan hymnografia on se osa jumalanpalvelusta, joka opettaa kirkossakävijöille kunkin päivän muistoon liittyviä teemoja. Kirkkovuoden rikas kierto juhlineen ja paastoineen näkyy niin arki- kuin juhlapäivienkin hymneissä. Siksi olisi suotavaa, että seurakunnissa toimitettaisiin myös arkipäivien palveluksia mahdollisimman paljon. Resurssiongelmakaan tämä ei ole, koska niin aamu- kuin ehtoopalveluksetkin voidaan toimittaa maallikkopalveluksina papiston ollessa estynyttä saapumasta paikalle. Erityisen tärkeitä palveluksia hymnografian esilletulon kannalta ovat vigiliapalvelukset, joita seurakunnissa on tapana toimittaa lauantai-iltaisin ja juhlapäivien aattoina. Tämän yhdistetyn ehtoo- ja aamupalveluksen nimitys tulee latinankielisestä valvomista tarkoittavasta sanasta, ja alkuperäisessä laajuudessaan toimitettuna vigilia on ollut läpi yön kestävä palvelus. Suomen lyhennetty versio tästä yhdistelmästä kestää jopa alle tunnin, vaikka yleensä vakiintunut kesto on noin puolitoista tuntia. Tämän mittainen vigilia on kuitenkin vain torso siitä, mitä se voisi olla. Esimerkiksi lauantaiillan vigilioissa Herra, minä huudan sinua veisun jälkeen typikon määrää laulettavaksi kymmenen stikiiraa, kun taas Suomessa lähes kaikkialla lauletaan vain yksi siis vain kymmenesosa stikiiroiden sisältämistä kirkkoisien opetuksista, raamatunselityksistä ja pyhien elämänvaiheista selvittää tiensä kirkkokansan kuultavaksi! Nyt, kun meillä on käytössämme suomeksi kaikki tärkeimmät liturgiset kirjat, toivoisi myös jumalanpalvelusten uudistuvan näitä kirjoja hyödyntäviksi. Tämä vaatii kaikilta panostusta ja uhrauksiakin jumalanpalvelusten keston pidentyessä hieman. Mutta eikö nimenomaan jumalanpalvelusten toimittaminen ole seurakunnan perustyötä? Eikö apostoli Paavalin peräänkuuluttama lakkaamaton rukous toteudukin mitä parhaimmalla tavalla näissä yhdessä toimittamissamme palveluksissa? Nähkäämme siis vaivaa jumalanpalvelusten huolellisen toimittamisen eteen olimme sitten pappeja, laulajia tai kirkkokansaa, niin voimme entistä vahvemmin kulkea seurakuntayhteisönä rukouksessa kohti taivaallista isänmaatamme. JAAKKO OLKINUORA kirkkomuusikko, teologi, tutkija 13

14 Страницы на русском языке О ВЕЛИКОМ ПОСТЕ Великий пост начинается с Прощёного воскресенья, 19 февраля, и длится до Пасхи. Сестра и подруга поста - молитва. Внешние посты не всегда необходимы, а внутренний пост необходим во всякое время Цветник духовный «Всегда радуюсь, когда начинается пост, потому что я очень люблю богослужения этого времени, простые и спокойные, особенно во время Великого поста, говорит отец Михаил Нуммела на чистом русском языке. Пост это великая помощь. И чтобы найти радость в посте, очень важно посещать службы и молиться. Этим мы выказываем послушание Богу, учимся соблюдать Его волю, которая постепенно становится нашим желанием и нашей волей. А по окончании поста желательно, чтобы мы не падали, не возвращались на тот уровень, на котором были до начало поста, и чтобы в последующем мы подвинулись ещё ближе к Богу. Почему постимся Пост время углублённой молитвы, чтения благоговейной литературы. 14

15 Отец Михаил Нуммела с детства хотел стать монахом. А начал со службы в банке. Но эта столь значимая, на первый взгляд, работа, по его словам, казалась ему пустой. И едва представилась возможность потрудиться в культурном центре София, он решил стать священником и поступил в семинарию. Год назад Михаил был рукоположен в дьяконы, а в декабре принял монашеский постриг и над ним совершена хиротония во священника. Желание о. Михаила - когда-нибудь уединиться в монастыре, но прежде много и хорошо послужить Богу в церквах нашего прихода. Великим постом мы готовимся к празднику воскресения Христова. В это время можем изучать себя, исправлять свой курс. Слово пост связано с едой, с отказом от определённой пищи, когда вообще едим меньше и реже. Если мы вспомним историю Адама, тот согрешил, поев плода с запретного дерева. Грехопадение, таким образом, связано с едой. Поэтому мы и постимся. Человеку здоровому важно поститься, это способствует духовному росту. Однако не все знают, как вреден пост без молитвы: можно начать заглядывать, что там у других на тарелке, и вольноневольно осуждать своих ближних. И тем впасть в грех. Еще очень важно во время поста ограничить просмотр телепередач, исключить возбуждающую музыку, иными словами, создать у себя дома спокойную атмосферу. Регулярная молитва Со своими слабостями мы боремся через пост и молитву. Полезно иметь свою систему, и прежде всего, определить время для молитвы. Можем решить, что каждое утро, едва умылись, читаем Иисусову молитву и другие. И также вечером, перед сном. Если мы хотя бы одну треть читаем не машинально, а сосредоточенно, с чувством, -- значит, молитва не была всуе. Особенно важно молиться, когда у нас является побуждение к молитве. Святые отцы советуют молиться кратко, но часто. В этом нам помогает Иисусова молитва, потому что она всегда и везде с нами можем читать вслух или про себя. Хорошо использовать для молитвы время, когда мы, например, гуляем с собакой или ждём автобуса. Главное, помнить о молитве и не расставаться с нею надолго: она лучшая опора и поддержка во все дни поста. Масленица и семинар Фото: Эльмира Федотова В часовне Софии Премудрости Божией, где служит о. Михаил, богослужения в будние дни: утреня в 8.30, вечерня в По вторникам служба Иисусовой молитвы в По четвергам акафист в Литургия обычно по четвергам в 7 ч., и раз, иногда два раза в месяц - в субботу, в интервью у отца Михаила взяла Влада Валстен Фото Валентин Казерский После Литургии в Свято-Троицком храме, , праздничный обед в приходском зале (Unioninkatu 39, вход со двора). Для детей в программе выступление детского хора «Настенька», из С.- Петербурга. Для взрослых - семинар: «Как и чем я могу помогать приходу?» В чаепитие. В 18 ч. - вечерня (начало Великого поста). Добро пожаловать!. 15

16 Foto Pasi Peiponen Bikten ångerns sakrament Biktens praxis varierar bland de olika ortodoxa lokalkyrkorna. Ett gemensamt drag är ändå att biktens ses i eukaristins, dvs. liturgins sammanhang. I många lokalkyrkor är bikten obligatorisk inför deltagande i nattvarden under liturgin. Så var fallet också i Finlands ortodoxa kyrka fram till 1970-talet, då biskopsmötet beslöt att man kan gå till nattvard utan att varje gång bikta sig, bara man har sin biktfaders välsignelse till detta. Beslutet förutsätter alltså att den som går till nattvard också går till bikt. Också prästen förutsätts bikta sig för sin egen biktfader. Bikten förbereder oss för eukaristin, kyrkans centrala sakrament, försmaken av det kommande Gudsriket som redan nu står färdigt tack vare Kristi död och uppståndelse. Varje kristen har trätt in i detta rike genom dopet. Men varje kristen brottas också med sina svagheter, försummelser, synder. Bikten fungerar då som en förnyelse av dopets nåd, som en garant för att vi inte skall slarva bort det väsentligaste av allt: tillgången till det nya livet i Kristus. Till bikten hör ofta att prästen och biktbarnet också för ett samtal om de frågor och problem som biktbarnet brottas med. Det är hälsosamt att i förtroende, och inför Gud, försöka ge ord åt det som tynger. Därför har samtalet en positiv effekt på själslivet, även i de fall prästen inte själv är någon framstående andlig vägledare. Den ortodoxa kyrkan har en tradition av startsy, andliga vägledare. Dessa är inte alltid präster, men oftast munkar eller nunnor. Ibland riskerar den egentliga bikten, ångerns sakrament förrättad av en präst, och den andliga vägledningen som en erfaren medkristen kan ge, att blandas ihop. Det finns en poäng i att hålla de två isär. Faran att åsamka andlig skada är överhängande om en prästvigd biktfar antar rollen som andlig vägledare utan att själv ha luttrats i andlig kamp och av sina medkristna getts rollen som starets. Den egentliga bikten, å sin sida, skall inte förstås som enbart ett samtal om personliga problem. Bikten är framför allt en bekännelse av de synder man har begått. Prästen hör bikten, men den tas emot av Kristus. Prästen har en dubbel roll: han är det instrument som möjliggör Kristi läkande närvaro, men han är också en medbroder, som inför Herren tillsammans med den biktande ber och söker vägledning. Biktens huvudperson är Kristus själv, han som tog emot Petrus och synderskans tårar. Denna medvetenhet om att stå inför Herren understryks av biktens konkreta inramning. Både prästen och den biktande står vända mot en ikon framför vilken ett kors och evangelieboken är uppställda på en lutande pulpet; tillsammans står de inför Kristus, för att genom den ofta smärtfyllda bekännelsen söka läkedom mot syndens skadegörelse i själen. Bikten kan bli en djup andlig upplevelse av hur ångerns mysterium leder ut i frihet. Se, mitt barn, Kristus står här osynlig och tar emot din bekännelse. Var därför inte skamsen eller rädd, och dölj ingenting för mig, utan säg mig utan tvekan allt du har gjort, så skall du få förlåtelse av vår Herre, Jesus Kristus. Se, Hans heliga bild är här framför oss; själv är jag endast ett vittne, som inför Honom bär vittnesbörd om allt det du säger mig. Men om du döljer något för mig, skall din synd bli större. Se därför till att du, sedan du kommit till Läkaren, inte går härifrån utan att ha blivit botad. Ur den ryska ordningen för bikt F. Mikael Sundkvist 16

17 Kirjat Suomalaisten sukulaiskansoja tapaamassa Jäätynyt Objoki tarjoaa radan poromiesten kilpa-ajolle, joka on arktisen miehen taitolaji. Marianna Flinckenberg-Gluschkoff: Siperian sylissä Maahenki 2011 Talvipäivien katselukirjaksi voisi sopia mainiosti tuhti matkakirja suomensukuisten kansojen pariin Siperiaan. Marianna Flinckenberg-Gluschkoff on entinen Helsingin yliopiston venäjän lehtori ja tehnyt useita matkoja Uralin itärinteille, Objoelle ja Jamalin niemimaalle. Kirjan tekijä on siis käynyt niin hantien, mansien kuin nenetsienkin asuinseuduilla ja koonnut laajan teoksen näiden kansojen nykypäivästä. Kirjan näkökulma on pääasiassa kansa tieteellinen, mikä näyttäytyy monina perinnekäsitöitä esittelevinä valokuvina ja selostuksina arkipäivän askareista. Käsitöihin liittyvät koristeaiheet näyttävät maallikosta tutun tuntuisilta ehkäpä koristeaiheiden muotoilu ristipistoineen on nykysuomalaisenkin visuaalisessa muistissa jossain dna-ketjun syövereissä? Ainakin suomen ja samojedikielten historia on yhteinen ja ulottuu uralilaiseen kantakieleen saakka. Tätä nk. kantauralia on pyritty rekonstruoimaan kielitieteen menetelmin, ja tiedossa on parisataa sanaa, joita käytettiin kuutisentuhatta vuotta sitten puhutussa kantakielessä. Yhteisiä kantasanoja ovat esimerkiksi pronominit minä, sinä ja te sekä jotkin metsästykseen ja kalastukseen liittyvät käsitteet. Lisäksi on yhteistä kielioppiainesta. Monet suomalais-ugrilaiset kielet, kuten unkari, suomi ja viro, ovat hyvin elinvoimaisia, koska ne ovat itsenäisten valtioiden pääkieliä. Kaikki muut sukulaiskielemme, joiden puhujia on yhteensä pari miljoonaa eri puolilla Venäjää, ovat kuitenkin vaaravyöhykkeessä. Näihin Flinckenberg-Gluschkoffin kirjassaan esittelemiin siperialaisiin sukulaiskansoihin kuuluvien ihmisten määrä lasketaan enää kymmenissätuhansissa. Vaarana on, että niin kieli kuin alkuperäiskulttuuri tuhoutuvat lopullisesti, kun äidinkielisten puhujien määrä yhä vähenee. Erityisen ongelmallista on sellaisten lasten vähäinen lukumäärä, joiden äidinkieli on jokin suomalais-ugrilainen vähemmistökieli. Tästä johtuu myös Suomen lähialueilla puhuttavien sukulaiskielien uhanalaisuus. Esimerkiksi karjalan kielen eri kielimuotojen puhujia on enää noin , vepsänkielisiä kuutisentuhatta ja inkeroisia vain muutamia satoja. Kirjan matkakuvaukset ovat elämyksellisiä, mutta niiden rinnalle lukija olisi kaivannut esimerkiksi karttoja matkojen etenemistä ja kuvauspaikkojen sijaintia havainnollistamaan. Samoin olisi toivonut, että näiden kansojen kieliä olisi selostettu painokkaammin. Teos yhdistää matkakertomuksia ja kattavan määrän valokuvia, ja lisänä on suomennoksia paikallisesta kansanrunoudesta. Kirjailijan tyyli on toisinaan melko runollista, kun hän kuvaa kokemaansa, mutta se sopii mielestäni hyvin, sillä kuvattavana on alkuperäiskansojen eksoottisen näköinen elämänpiiri. Tällä tavoin lukijankin on mahdollista yrittää eläytyä lukemaansa. Ilmeistä on, että Siperian luonto ja siellä asuvien ihmisten elämänmuoto on tehnyt kirjailijaan syvän vaikutuksen. Arto Vaahtokari 17

18 TIINA MAKKONEN (Washingtonissa otetut kuvat Eija Pehun arkistosta) Kulttuurifoorumi järjestää keskiviikkona klo 18 Helsingin tuomiokirkon kryptassa keskustelutilaisuuden Marian kiitosvirsi ja oikeudenmukaisempi maailma. Keskustelijoina ovat Nunna Kristoduli, Eija Pehu ja luostarinjohtaja Abbes Aemiliane Washingtonista. Eija Pehu käy Suomessa muutaman kerran vuodessa. Kuva Tiina Makkonen 18

19 Kun nunnat tulivat taloon Joulukuun alussa Eijan kotona vietettiin luostarin temppelijuhlaa, jonka arvovaltaisin vieras oli metropoliitta Hilarion. Palvelukset kestivät 3,5 tuntia. Sen jälkeen tarjottiin kaikille munkit paikallisen tavan mukaan. Lopuksi järjestettiin kunnon pidot. Eija Pehu on aina rakastanut työtään. Viimeiset kymmenen vuotta hän on ollut Maailmanpankin maataloustutkimuksen neuvonantajana Washingtonissa. Hänen työtään on parantaa maataloustuotannon kannattavuutta ja kestävyyttä kehittyvissä maissa. Joskus työ on ollut Eijalle kaikki kaikessa. Nytkin se on tärkeä asia, mutta ortodoksisen uskon vahvistumisen myötä arvot ovat menneet uuteen järjestykseen. Ja kun omaan kotiin on syntynyt nunnaluostari, on elämä mennyt lopullisesti uusille raiteille. Sisar Gavrielia valmistaa Eijan olohuonetta jumalanpalvelusta varten. Pari kymmentä vuotta sitten Eija Pehu oli kasvinviljelytieteen professorina Helsingin yliopistossa. Takana oli tohtorin väitös USA:ssa 80-luvun puolivälissä, projektityökausi Sudanissa ja tutkijan töitä Lontoossa. Hän oli luterilainen, mutta jotain puuttui. - Kun työelämä vetää kiihkeästi puoleensa, tulee työstä helposti liian iso osa elämää. Tuohon aikaa kaikki pyöri työstä saatujen ajatusten ja palkintojen ympärillä, Eija Pehu muistelee. - Kaiken sen keskellä tunsin, että jotain puuttuu, ja minulla oli voimakas hengellisyyden kaipuu, mutta en oikein tiennyt, miten palvella. Kävin hengellisissä tilaisuuksissa, mutta ne eivät tuoneet lopullista vastausta tarpeisiini. Kerran ortodoksiystäväni sai minut houkutelluksi Uspenskin katedraaliin jumalanpalvelukseen. Kaikki näytti oudol- ta, mutta samalla heräsi tunne siitä, että olen tullut kotiin. Menin katekumeenikoulutukseen ja seuraavana vuonna liityin ortodoksikirkon jäseneksi. LUOSTARIRUTIINIa Lopullinen pysähdys tapahtui kolme vuotta sitten. Sairastuin vakavasti, mikä pyöräytti elämässäni kaikki asiat uusiksi, uuteen perspektiiviin. Toivuttuani olen usein ajatellut, että tuo henkinen kriisi oli hyvin tervetullut. Eija Pehu oli asunut tuolloin jo melkein kymmenen vuotta USA:ssa Washingtonissa. Hän oli käynyt koko tuon ajan paikallisessa Pyhän Nikolauksen kirkossa. Sanoin kirkon papille isä Konstantinille, että I want to make my spiritual journey deeper (suom. haluan syventää hengellistä matkaani), Eija kertoo kahdella kielellä. Kun vieras kieli on vuodes- 19

20 { } Eijalla on omassa yksityisessä käytössään makuuhuone yläkerrassa. Nunnat ovat vallanneet muun talon. Lisätietoja nunnaluostarista Aina kun Eija Pehu matkustaa vieraisiin maihin, hän pyrkii käymään paikallisissa jumalanpalveluksissa. Tämä kuva on Ugandan pääkaupungista Kampalasta. Eijan vieressä seisoo isä Stelios poikansa Nikon kanssa. ta toiseen pääasiallinen käyttökieli, löytyvät ilmaisut sen kautta välillä helpommin kuin äidinkielellä. Hengellinen elämä syveni yllättävällä tavalla. Viime vuonna oli kirkkoon kutsuttu Kreikasta ryhmä nunnia, joiden tarkoitus oli tuoda luostarielämä osaksi Pyhä Nikolauksen kirkon yhteisön toimintaa Washingtonissa. Luostaritoiminnan perustaminen kohtasi hallinnollisia vaikeuksia. Yllättäen nunnilla ei ollut paikkaa, minne mennä. - Olin lähdössä kesälomalle Suomeen. Sanoin, että nunnat voivat tulla asumaan minun talooni. Kun tulin elokuussa Suomesta takaisin Washingtoniin, nunnat olivat vielä siellä ja ovat yhä edelleen. - Aluksi oli vähän uteliaisuuden ja pelon sekainen tunne, mutta kun aloin tottua rutiineihin, on kokemus ollut aivan ihana, Eija vakuuttaa. NAISTEN VÄLINEN YHTEYS Nunnat elävät Eijan luona tiukkaa luostarielämää. Herätys on kuudelta. Päiväjärjestys on tarkka. Rukousten ja palvelusten välissä sisaret käyvät katsomassa sairaita ja vanhuksia. Työpäivän jälkeen myös Eija osallistuu nunnien rutiineihin. Alkuillasta on vespers (iltahartaus), sitten Eija syö yhdessä nunnien kanssa. Illalla on vielä yksi rukoushetki. Eijalla on omassa yksityisessä käytössään makuuhuone yläkerrassa. Nunnat ovat vallanneet muun talon. - Kun olen matkoilla, olen usein skype-yhteydessä abbessin (nunnayhteisöä johtava igumenia) kanssa. Nunnista on tullut hyviä ystäviäni. Luostarielämässä on syvää viisautta. Se on vaikuttanut siihen, että nyt oma work-life tasapainoni on löytynyt. Väliaikaisen luostarin emäntä on kiitollinen teologisesta naisyhteydestä. Naisen elämässä koettujen haavojen kanssa on helpointa mennä toisen naisen luo. Hän pitää suuressa arvossa kirkkoisien opetuksia, mutta näkee, että samoin myös naisella on, Marian esirukousten ja esimerkillisen rohkeuden, rakkauden ja johtajuuden kautta keskeinen asema. - Tämä on sister Diodora. Hän on 22-vuotias. Hänet vihittiin vastikään luonani nunnaksi. Esimerkiksi häneltä olen oppinut todella paljon hengellisestä selkeydestä, rohkeudesta ja kuuliaisuudesta. Se on ihan käsittämätöntä, kun ajattelee, miten nuori hän vielä on, Eija hämmästelee kiitollisena esitellessään kuvia uudesta elämästään. - Tällainen naisten teologinen yhteisöllisyys tuntuu todella hyvältä. Olen oppinut kokonaan uusia asioita esimerkiksi johtajuudesta. On hyvä, että naisten elämänkokemus myös luostariyhteisöllisyyden kautta elää ja välittyy teologiaan. Naiset tuovat siihen oman syvän ymmärryksensä ja näkemyksensä. näkyvä uskonnollisuus Joulukuun alussa Eijan talossa vietettiin temppelijuhlaa Jumalanäidin temppeliintuomisen kunniaksi. Paikalla oli Itä-Amerikan ja New Yorkin metropoliitta Hilarion, joka on Moskovan patriarkaatin korkein hengellinen johtaja Venäjän ulkopuolella. Hän vihki juhlallisuuksien yhteydessä yhden nunnan ja kaksi pappia. Nunnaksivihkiminen teki Eijaan vaikutuksen, jonka selittämiseen 20