EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO. Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

Transkriptio

1 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel, KOM(2003) 403 lopullinen 2003/0173 (COD) Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/.../EY muuttamisesta Kioton pöytäkirjan hankemekanismien osalta (komission esittämä) {SEK(2003) 785 }

2 PERUSTELUT 1. YLEISIÄ HUOMIOITA 1.1 Ehdotuksen poliittinen tausta Yhteistoteutus (JI), puhtaan kehityksen mekanismi (CDM) ja kansainvälinen päästökauppa ovat Kioton pöytäkirjaan 1 sisältyviä innovatiivisia välineitä. Nämä ns. Kioton joustomekanismit mahdollistavat sen, että osapuolet voivat toteuttaa osan Kioton pöytäkirjaan perustuvista velvoitteistaan hyödyntämällä mahdollisuuksia vähentää kasvihuonekaasuja jossakin muussa maassa edullisemmin kuin omassa maassa. Ajatuksena on, että sillä, missä päästöjä vähennetään, on maailmanlaajuisesti vähemmän merkitystä kuin sillä, että päästöjä todella vähennetään. Kioton mekanismien täytäntöönpanoa koskevista säännöistä, menettelytapavaatimuksista ja ohjeista sovittiin YK:n ilmastosopimuksen osapuolten konferenssin seitsemännessä istunnossa (COP 7, marraskuu 2001) osana ns. Marrakeshin sopimusta. Tällä ehdotuksella edistetään yhteistoteutusta ja puhtaan kehityksen mekanismia antamalla lisäkannustimia yrityksille, jotta ne saataisiin mukaan näihin mekanismeihin. Ehdotuksella edistetään siten myös teknologian siirtoa teollisuusmaihin (esimerkiksi Venäjälle) ja kehitysmaihin ja vähennetään samalla kustannuksia, joita aiheutuu direktiivillä 2003/.../EY perustetun EY:n päästökauppajärjestelmän velvoitteiden noudattamisesta. Lisäksi ehdotuksella lähetetään voimakas viesti muille Kioton pöytäkirjan osapuolille siitä, että yhteisö on voimakkaasti sitoutunut Kioton joustomekanismeihin ja etuihin, joita mekanismeista saadaan sekä yhteisölle että muille osapuolille. Samaan aikaan teollisuusmailla on velvollisuus vähentää kasvihuonekaasukaasujen päästöjä kotimaisten toimenpiteiden avulla, mikä on perustelua, koska niiden aiemmat ja nykyiset päästöt ovat henkeä kohti korkeampia kuin kehitysmaiden. Ns. täydentävyysperiaatteen mukaan teollisuusmaiden on toteutettava tehokkaita kotimaisia päästövähennystoimia ja käytettävä Kioton mekanismeja ainoastaan täydentämään niitä toimia. Mainittu periaate on vahvistettu Marrakeshin sopimuksissa ja EU on aina kannattanut sitä. EU:n on edelleen pidettävä kiinni johtavasta asemastaan ilmastonmuutosongelman torjumisessa eikä se saa laiminlyödä täydentävyysperiaatteen noudattamista. Tässä ehdotuksessa on pyritty tasapainoiseen lähestymistapaan. Sillä edistetään yhteistoteutusta ja puhtaan kehityksen mekanismia mutta tuodaan toisaalta esiin, että näiden järjestelmien käytöllä on tarkoitus täydentää kotimaisia päästövähennystoimia. Siinä otetaan myös huomioon, että tämä ehdotus ei voi yksin taata täydentävyyttä, koska sillä ei voida vaikuttaa siihen, miten jäsenvaltiot hyödyntävät Kioton joustomekanismeja eli yhteistoteutusta, puhtaan kehityksen mekanismia ja osapuolten välistä päästökauppaa. Yhteisöllä on kuitenkin erityinen vastuu omista oikeudellisista välineistään Kioton pöytäkirjan hankemekanismit yhteistoteutus (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismi (CDM) Yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi perustuvat hankkeisiin. Niiden avulla voidaan hankkia hyvityksiä, joita syntyy, kun hankkeilla saavutetaan päästövähennyksiä, joita ei olisi syntynyt ilman hanketta ("perustasoskenaario"). Hankkeilla on saavutettava todellisia, mitattavissa olevia ja pitkäaikaisia hyötyjä, jotka liittyvät ilmanmuutoksen lieventämiseen. 1 Vuonna 1997 tehdyllä Kioton pöytäkirjalla täydennetään ja vahvistetaan ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimukseen (UNFCCC) perustuvia sitoumuksia. 2

3 Samalla niiden avulla tulisi edistää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista isäntämaissa, erityisesti ympäristöä säästävän teknologian siirron avulla. Yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi eroavat toisistaan sikäli, että niiden maiden, joissa hankkeet toteutetaan, sitoumukset ovat erilaisia. Tämän vuoksi eri mekanismeissa sovelletaan erilaisia hankkeen elinkaareen liittyviä vaatimuksia Marrakeshin sopimusten perusteella. Yhteistoteutushankkeita toteutetaan teollisuusmaissa tai siirtymätalouden maissa (YK:n ilmastosopimuksen liitteen I osapuolet). Niissä on oltava mukana ainakin kaksi maata, jotka ovat sitoutuneet päästötavoitteeseen eli rajoittamaan päästöjään. Yhteistoteutushankkeista saatavia päästövähennyksiä kutsutaan päästövähennysyksiköiksi ja ne myöntää maa, jossa hanke toteutetaan (isäntämaa). Yhteistoteutushankkeiden tuloksena päästövähennysyksiköitä siirretään maasta toiseen, mutta kyseisissä maissa sallittujen päästöjen kokonaismäärä pysyy samana ("nollasummatoimi"). Isäntämaa hyötyy siitä, että se minimoi siirtämänsä osuuden sallitusta kokonaismäärästä, ja investoijamaa hyötyy siitä, että se maksimoi hankkimiensa päästöyksiköiden määrän. Molempien maiden odotetaan hyötyvän tilanteesta tasapuolisesti. Tämän tasapuolisuuden vuoksi Marrakeshin sopimuksessa on määrätty näille hankkeille kevyemmät valvontamenettelyt. Yhteistoteutuksen odotetaan olevan hyvä väline, jolla voidaan siirtää edistynyttä ympäristöä säästävää teknologiaa. Tämä koskee erityisesti Venäjää, jossa energia-ala tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia yhteistoteutusinvestoinneille. Yhteistoteutushankkeita voidaan toteuttaa myös kahden Euroopan yhteisön jäsenvaltion välillä. Näissä tapauksissa ympäristövaikutuksena kasvihuonekaasupäästöjen kannalta voi olla jopa nollasummapeli yhteisössä. Vuorovaikutus yhteisön päästökauppajärjestelmän ja kyseisten mahdollisten hankkeiden välillä on yhä tärkeämpää. Kioton pöytäkirjassa määrätään, että CDM-hankkeet toteutetaan kehitysmaissa (maissa, jotka eivät kuulu YK:n ilmastosopimuksen liitteen I osapuoliin ja joilla ei ole määrällisiä päästövähennystavoitteita). Liitteen I maat voivat käyttää CDM-hyvityksiä kumoamaan kotimaisten päästöjen kasvun vaikutuksia velvoitekaudella. Näin ollen CDM-toiminnoista saatujen vähennysten paikkansapitävyydestä ja määrästä vaaditaan enemmän varmuutta. Tämä ero näkyy Marrakeshin sopimuksissa. Puhtaan kehityksen mekanismin toteuttamista valvoo YK:n ilmastosopimuksen alainen elin, hallintoneuvosto, joka vastaa hankkeista saatavien ns. sertifioitujen päästövähennysten myöntämisestä. Puhtaan kehityksen mekanismin odotetaan olevan erinomainen tapa siirtää edistynyttä ympäristöä säästävää teknologiaa kehitysmaihin samalla kun kehitysmaita autetaan saavuttamaan niiden kestävän kehityksen tavoitteita, kuten köyhyyden vähentämistä ja sektorikohtaisia taloudellisia uudistuksia. Osapuolilla on velvollisuus noudattaa Kioton pöytäkirjaan perustuvia sitoumuksiaan, mutta yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin hankkeiden toteutuksesta vastaa pääasiassa yksityinen sektori. Tähän saakka yksityinen sektori on suhtautunut jokseenkin epäilevästi yhteistoteutukseen ja puhtaan kehityksen mekanismiin, pääasiassa Kioton pöytäkirjan voimaantuloon liittyneiden epävarmuuksien vuoksi. Kioton pöytäkirjan on ratifioinut 110 osapuolta, jotka edustavat yli kahta kolmannesta maailman väestöstä. Yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi eivät kuitenkaan toteudu käytännössä ennen pöytäkirjan voimaantuloa. Muita syitä yksityisen sektorin epäilyihin ovat olleet mahdolliset transaktiokustannukset ja riskit, jotka liittyvät yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin hankkeiden toteuttamiseen alkuvaiheessa, sekä hankkeiden valintaan ja hyväksyntään liittyvien valmiuksien ja instituutioiden puute monissa isäntämaissa. Lisäksi mikäli ei oteta huomioon julkisten hankintojen markkinoita niin kauan kuin yrityksille ei ole kotimaisella tasolla asetettu velvoitetta vähentää omia kasvihuonekaasujaan, on 3

4 todennäköistä, että yksityisen sektorin osallistuminen yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen hankkeisiin pysyy vähäisenä Yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin liittäminen yhteisössä toteutettavaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään: alhaisemmat kustannukset kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä EU:ssa sekä maailmanlaajuisen kestävän kehityksen edistäminen Neuvosto vahvisti 18. maaliskuuta 2003 yhteisen kannan 2 direktiiviksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä. Tarkoituksena on edistää kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä EU:ssa kustannustehokkaasti. Direktiivi annettaneen lopullisesti vuoden 2003 kuluessa. Järjestelmässä luodaan kasvihuonekaasupäästöille sääntelykehykset, joissa rajoitetaan päästöjen kokonaismäärää. Järjestelmässä vaaditaan vuodesta 2005 alkaen, että hiilidioksidipäästöjä paljon tuottavilla aloilla (energian ja lämmön tuotanto sekä energiaintensiivinen teollisuus) laitosten päästöt vastaavat kansallisten jakosuunnitelmien perusteella myönnettyjä päästöoikeuksia. Yhteisön järjestelmä antaa laitosten toiminnanharjoittajille mahdollisuuden joko investoida päästöjen vähentämisteknologiaan tai hankkia markkinoilta EU:n päästöoikeuksia päästöjään varten sen mukaan, kumpi tapa on edullisempi. Yhteisön järjestelmä edesauttaa sitä, että EU:ssa voidaan kustannustehokkaasti noudattaa Kioton pöytäkirjaan perustuvia sitoumuksia 3. Yhteinen kanta ei sisällä säännöksiä JI- tai CDM-hyvityksistä. Tämän ehdotuksen perimmäisenä tarkoituksena on säätää JI- ja CDM-hyvitysten tunnustamisesta siten, että toiminnanharjoittajat voivat velvoitteita noudattaakseen käyttää niitä samanarvoisina EU:n päästöoikeuksina. Luomalla tällainen kytkentä mekanismien välille lisätään yhteisön järjestelmän tarjoamia vaihtoehtoja velvoitteiden noudattamiseksi. Tämä alentaa myös laitoksille velvoitteista aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien markkinoiden likviditeetti yhteisössä paranee ja oikeuksien markkinahinta alenee. Arvioiden mukaan kustannukset, joita direktiivin soveltamisalaan kuuluville laitoksille aiheutuu vaatimusten noudattamisesta laajentuneessa EU:ssa, laskevat kaudella yli 20 prosenttia. Päästöoikeuksien hinnat alenevat noin puolella laajentuneessa EU:ssa, mikäli järjestelmien kytkeminen ehdotetulla tavalla toteutuu. Tällä ehdotuksella edistetään yhteistoteutushyvityksien kysyntää erityisesti Venäjältä, jossa on paljon potentiaalia hankkeille. Ehdotettu direktiivi lisää EU:n yritysten investointeja sekä edistyneen ympäristöä säästävän teknologian ja taitotiedon kehittämistä ja siirtämistä. Kun luodaan kysyntää CDM-hyvityksille, autetaan myös kehitysmaita, joissa mekanismin hankkeita toteutetaan, saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteita, kun niille siirretään edistynyttä ympäristöä säästävää teknologiaa ja taitotietoa. Lisäksi edistetään ilmastonmuutoksen torjuntaa panemalla täytäntöön Kioton pöytäkirja ja YK:n ilmastosopimus. 2 3 Neuvoston asiakirja 15792/02. EY ja kaikki sen jäsenvaltiot ovat YK:n ilmastosopimuksen osapuolia. EY ratifioi Kioton pöytäkirjan sen jälkeen, kun se oli hyväksytty ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti 25 päivänä huhtikuuta 2002 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2002/358/EY (EYVL , L 130, s. 1). EY ja sen jäsenvaltiot ratifioivat Kioton pöytäkirjan 31. toukokuuta 2002, ja ne ovat sitoutuneet vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään kahdeksalla prosentilla vuoden 1990 vuosina

5 Ehdotus perustuu perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohtaan, koska sen yleisenä tavoitteena on edistää toimia, joilla vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaasti, ja edistää samalla maailmanlaajuista kestävää kehitystä, ja koska sillä muutetaan EY:n päästökauppaa koskeva direktiivi, joka perustuu samaan artiklaan. Yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin kytkemisestä päästökauppaan on keskusteltu laajasti ja sitä on analysoitu sidosryhmien eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa (ECCP). Nämä keskustelut ovat tämän ehdotuksen pohjana. Erityisesti yhteistoteutusta ja puhtaan kehityksen mekanismia käsittelevä työryhmä ilmaisi vuonna 2002 selkeästi kantanaan, että yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin kytkeminen päästökauppaan on toivottavaa ja mahdollista, mikäli säilytetään päästökauppajärjestelmän tarkoituksenmukaisuus ympäristön kannalta sekä varmistetaan Kioton pöytäkirjan ja Marrakeshin sopimusten noudattaminen. Ehdotuksella luodaan myös synergiaa yhteisön TTK-puiteohjelmien kautta tehtävän eurooppalaisen tutkimuksen kanssa. Eurooppalaisella tutkimuksella tuetaan ilmastonmuutoksen torjumiseen käytettävää teknologiaa, jonka siirtämistä muihin teollisuusja kehitysmaihin yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi edistävät Ehdotuksen muoto ja rakenne Koska pääasiallisena tavoitteena on tunnustaa JI- ja CDM-hyvitykset, jotta niitä voidaan käyttää yhteisössä toteutettavassa päästöoikeuksien kaupan järjestelmässä, ehdotettavalla direktiivillä muutetaan direktiiviä 2003/ /EY, jolla yhteisön järjestelmä perustetaan. Nyt ehdotettavassa direktiivissä säädetään kytkennän edellytyksistä siten, että säilytetään samalla järjestelmän rakenne, yksinkertaisuus ja tarkoituksenmukaisuus ympäristön kannalta. Jo annetun lainsäädännön vahvistaminen on johdonmukaisin tapa saavuttaa poliittiset tavoitteet samalla kun vähennetään täytäntöönpanokustannuksia. Yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin kytkeminen yhteisön järjestelmään edellyttää, että luodaan yhteys kahden erilaisen järjestelmätyypin välille. Yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi ovat hankepohjaisia järjestelmiä. Ne perustuvat perustaso- ja hyvityslähestymistapaan sekä jo toteutuneiden päästövähennysten todentamiseen jälkikäteen. Yhteisön järjestelmä sen sijaan on ns. cap and trade -ohjelma ("kiintiö ja kauppa"), jossa päästöjen vähentäminen perustuu siihen, että direktiivin soveltamisalaan kuuluville laitoksille myönnetään päästöoikeudet etukäteen. Tässä ehdotuksessa on otettu huomioon, että nämä kaksi järjestelmätyyppiä eroavat toisistaan monin tavoin (päästöoikeuksien ja hyvitysten myöntämisestä vastaavat eri laitokset, täytäntöönpanon ajoitus on erilainen, laskentayksiköt ovat erilaiset). Lähtökohtana on, että JI- ja CDM-hyvitykset katsotaan ympäristön ja talouden kannalta samanarvoisiksi EU:n päästöoikeuksien kanssa. Sen vuoksi ehdotuksella ei muuteta hankkeen elinkaarta, jonka kautta JI- ja CDM-hyvitykset myönnetään. Tämä tarkoittaa sitä, että ehdotuksen perusteena on luottamus Kioton järjestelmään ja siitä vastaaviin elimiin, erityisesti puhtaan kehityksen mekanismin hallintoneuvostoon ja ohjauskomiteaan (6 artikla). Ehdotus sisältää joitakin varotoimia siitä, missä määrin järjestelmiä voidaan kytkeä ja miten. Tarkoituksena on toteuttaa Marrakeshin sopimukset käytännössä ja säilyttää yhteisön järjestelmän tarkoituksenmukaisuus ympäristön kannalta. Lisäksi ehdotuksella saatetaan osaksi yhteisön lainsäädäntöä joitakin kansainvälisesti sovittuja periaatteita, perusteita ja vaatimuksia sen varmistamiseksi, että niitä noudatetaan hankkeissa, joita varten yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat myöntäneet luvan. Näiden vaatimusten 5

6 saattaminen osaksi yhteisössä täytäntöönpantavaa lainsäädäntöä on tärkeää, koska niin voidaan varmistaa, että yhteisö ja sen jäsenvaltiot noudattavat sitoumuksiaan. Lisäksi JI- ja CDM-hyvitykset muodostavat todennäköisesti suurimman osan vähennyksistä, joita käytetään yhteisön järjestelmässä. 2. TUNNUSTAMISPROSESSI: YHTEISTOTEUTUKSESTA JA PUHTAAN KEHITYKSEN MEKANISMISTA SAATUJEN HYVITYSTEN MUUNTAMINEN PÄÄSTÖOIKEUKSIKSI Keskeisellä sijalla ehdotuksessa on jäsenvaltioiden suorittama yhteistoteutuksesta ja puhtaan kehityksen mekanismista saatujen hyvitysten eli päästövähennysyksiköiden ja sertifioitujen päästövähennysten muuntaminen päästöoikeuksiksi eli yhteisön järjestelmässä käytettäviksi laskentayksiköiksi. Toimivaltaiselle viranomaiselle esitetyn pyynnön perusteella toiminnanharjoittajat voivat saada päästöoikeuksia päästövähennysyksiköistä ja sertifioiduista päästövähennyksistä, jotka ne ovat joko saavuttaneet itse tai ostaneet markkinoilta. 4 Muuntaminen tapahtuu siten, että jäsenvaltio myöntää päästöoikeuksia vastineeksi päästövähennysyksiköistä tai sertifioiduista päästövähennyksistä, jotka kansallisessa rekisterissä on merkitty kyseiselle toiminnanharjoittajalle. Nämä päästöoikeudet lisätään niihin päästöoikeuksiin, joita toiminnanharjoittajille myönnetään yhteisön järjestelmässä kansallisten jakosuunnitelmien perusteella. Toiminnanharjoittajat voivat muuntaa JI- ja CDMhyvityksiä missä tahansa jäsenvaltiossa, jossa harjoitetaan kyseistä muuntamista. Päästövähennysyksiköiden ja sertifioitujen päästövähennysten muuntamisesta päästöoikeuksiksi koituu monia etuja sekä jäsenvaltioiden viranomaisille että yhteisön järjestelmään osallistuville yrityksille. Se tuo päästökauppajärjestelmään osallistuville yrityksille tiettyä varmuutta, koska ne voivat käyttää päästövähennysyksiköistä ja sertifioiduista päästövähennyksistä muunnettuja päästöoikeuksia aivan samalla tavalla kuin muita päästöoikeuksia, jotka niille on myönnetty tai jotka ne ovat hankkineet, noudattaakseen yhteisön järjestelmän mukaisia velvoitteitaan. Kun päästöoikeuksien käytölle tai tallettamiselle ei aseteta lisärajoituksia, taataan yritysten hallussa olevien yksiköiden täysi vaihdettavuus yhteisön päästöoikeuskaupassa. Näin saavutetaan myös suurempi varmuus siitä, mitkä vähennykset hyväksytään velvoitteiden noudattamiseksi. Lisäksi järjestelmän yksinkertaisuus vähentää transaktiokustannuksia. Direktiivissä 2003/ /EY tehdään selväksi (johdanto-osan 9 kappale), että vuodesta 2008 alkaen päästöoikeuksia siirrettäessä tehdään vastaavat mukautukset Kioton pöytäkirjan nojalla sallittuihin päästömääriin. Tästä säädetään myöhemmin rekisterijärjestelmää koskevassa asetuksessa, joka on tarkoitus antaa kyseisen direktiivin 19 artiklan mukaisesti. Kun päästövähennysyksiköitä ja sertifioituja päästövähennyksiä vaihdetaan päästöoikeuksiksi, jotka liittyvät Kioton pöytäkirjan nojalla sallittuihin päästömääriin, jäsenvaltioiden on helpompi panna täytäntöön Kioton pöytäkirjan rajoitukset JI- ja CDM-hyvitysten käytöstä ja siirrosta (enintään 2,5 prosenttia osapuolelle myönnetyistä määristä kaudelle ). 4 5 Jos jäsenvaltio myöntää päästövähennysyksiköitä tai sertifioituja päästövähennyksiä vaatimatta markkina-arvoa vastaavaa maksua, sitä voidaan pitää valtionapuna ja siitä olisi ilmoitettava komissiolle. Päätökset 16/CP.7 ja 17/CP.7. 6

7 3. EDELLYTYKSET YHTEISTOTEUTUKSESTA JA PUHTAAN KEHITYKSEN MEKANISMISTA SAATUJEN HYVITYSTEN TUNNUSTAMISELLE Ehdotuksen mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset voivat muuntaa päästöoikeuksiksi sellaisista hanketoiminnoista saatuja päästövähennysyksiköitä ja sertifioituja päästövähennyksiä, jotka täyttävät seuraavassa kuvatut edellytykset Määrälliset edellytykset Vaikka JI- ja CDM-hyvitysten rajattomalla käytöllä voi olla positiivisia taloudellisia vaikutuksia, se voi samaan aikaan heikentää yhteisön päästökauppajärjestelmän tarkoituksenmukaisuutta ympäristön kannalta. Järjestelmän kytkeminen yhteistoteutukseen ja puhtaan kehityksen mekanismiin voi lisätä päästöjä järjestelmään kuuluvilla aloilla ja vaikuttaa vähennyksiä käyttävien laitosten päästöennusteisiin. Kun päästövähennykset "ulkoistetaan" EU:n ulkopuolelle, menetetään kasvihuonekaasujen päästöjen lisävähennyksiin liittyvät ympäristöedut, joita ovat mm. rikin ja typpidioksidin päästöjen vähentyminen. Lisäksi tämä vähentää aloitteita päästöjen vähentämiseksi EU:ssa. Mikäli markkinahintaa pyritään alentamaan, se voi myös viivästyttää kaikkien lupaavimpien päästönvähentämisteknologioiden kehitystä EU:ssa. Nämä teknologiat ovat kuitenkin tarpeen, jotta voidaan torjua ilmastonmuutosta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Nämä näkökohdat on otettu huomioon Kioton pöytäkirjassa, jossa edellytetään, että "päästövähennysyksiköiden hankinnan tarkoitus on täydentää kansallisia toimenpiteitä velvoitteiden täyttämiseksi" 6 ja että "osapuolet voivat käyttää sellaisesta hanketoiminnasta seuranneita sertifioituja päästövähennyksiä edistääkseen... vähennysvelvoitteiden noudattamista" 7. Marrakeshin sopimuksissa todetaan myös, että mekanismien käytöllä täydennetään kotimaisia toimia 8. Kehitysmaat haluavat, että teollisuusmaat pyrkivät tarmokkaasti vähentämään omia päästöjään. Vaikka kehitysmaat ovat kiinnostuneita puhtaan kehityksen mekanismin tarjoamista investoinneista, ne eivät halua tehdä laajempia sitoumuksia ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mikäli teollisuusmaat eivät ryhdy merkittäviin toimiin vähentääkseen omia päästöjään. Vaikka yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat sopineet kansainvälisesti, että mekanismien käytöllä täydennetään kansallisia toimenpiteitä, yhteisön järjestelmällä luodaan EU:n laajuiset markkinat, joilla päästöoikeuksilla voidaan käydä kauppaa rajoituksetta. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot eivät voi tehdä yksin päätöksiä siitä, mitkä vähennykset tulisi tunnustaa yhteisön järjestelmässä. Näin ollen on tarpeen seurata tiiviisti yhteisön järjestelmää varten muunnettujen JI- ja CDM-hyvitysten määrää ja sisällyttää tähän ehdotukseen säännös tarkistuksesta, jolla varmistetaan tarvittaessa, että Marrakeshin sopimuksia noudatetaan, koska yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi tehdä tätä yhteisön järjestelmän osalta. Tämän vuoksi ehdotuksen mukaan suoritetaan automaattisesti tarkistus, mikäli järjestelmässä käytettäväksi muunnettujen päästövähennysyksiköiden tai sertifioitujen päästövähennysten määrä nousee kuuteen prosenttiin jäsenvaltioiden myöntämien päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Jos näin käy, komissio voi pohtia, olisiko kauden loppua varten otettava käyttöön enimmäismäärä esimerkiksi kahdeksan prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä jotta yhteisön järjestelmässä varmistettaisiin Kioton pöytäkirjaan perustuvan täydentävyysperiaatteen noudattaminen ja säilytettäisiin yhteisön järjestelmän yleinen tavoite eli päästöjen Kioton pöytäkirjan 6 artiklan 1 kappaleen d kohta (yhteistoteutuksesta) Kioton pöytäkirjan 12 artiklan 3 kappaleen b kohta (puhtaan kehityksen mekanismista) Päätös 15/CP.7, joka koskee Kioton pöytäkirjan 6, 12 ja 17 artiklojen mukaisten mekanismien periaatteita, luonnetta ja soveltamisalaa. 7

8 vähentäminen EU:ssa. Tällainen määrällinen ehto asetettaisiin komiteassa, joka suorittaa direktiiviin 2003/ /EY liittyviä tehtäviä, koska käytännön syistä tämä päätös on tehtävä kyseisen kaupankäyntikauden aikana. Edellä kuvatulla seurantasäännöksellä ei rajoiteta toistaiseksi muunnettujen hyvitysten määrää. Nieluhankkeista saatuja hyvityksiä ei kuitenkaan hyväksytä (katso kohta 3.2 jäljempänä). Tämän vuoksi yhteisön päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvat toiminnanharjoittajat voivat saada täyden hyödyn yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin kytkemisestä yhteisön järjestelmään. Arvioiden mukaan kytkennän seurauksena päästöoikeuksien hinta puoliintuu 26 eurosta (ilman kytkentää) 13 euroon ja yhteisön järjestelmään kuuluvien laitosten vuosittaiset kustannukset vähenevät 700 miljoonalla eurolla laajentuneessa EU:ssa. Näiden laitosten päästöt voitaisiin antaa lisääntyä nousta noin 111 hiilidioksidiekvivalenttitonnilla verrattuna perustasoon ilman kytkentää. Tällä ehdotuksella ei säännellä sitä, miten jäsenvaltiot tai yksittäiset tahot käyttävät JI- tai CDM-hyvityksiä sitoumuksien täyttämiseksi yhteisön järjestelmän ulkopuolella, ja on jäsenvaltioiden tehtävä varmistaa, että mekanismeilla täydennetään kotimaisia toimia. Tästä syystä komission tuoreessa ehdotuksessa päätökseksi yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen seurantajärjestelmästä ja Kioton pöytäkirjan täytäntöönpanosta 9 edellytetään, että jäsenvaltiot raportoivat siitä, miten yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi täydentävät niiden kotimaisia toimia. Ehdotuksella ei myöskään estetä EU:n yksityissektorin yksiköitä generoimasta, pitämästä hallussa tai siirtämästä päästövähennysyksiköitä ja sertifioituja päästövähennyksiä tiettyä määrää enemmän. Päästövähennysyksiköt ja sertifioidut päästövähennykset, joita ei ole muunnettu EU:n päästöoikeuksiksi, säilyttävät kaupallisen arvonsa välineitä, joita jäsenvaltiot ja muut osapuolet voivat käyttää Kioton velvoitteiden noudattamiseen. Mikäli muuntamista ei rajoiteta tässä ehdotuksessa esitetyllä tavalla, arvioidaan, että yhteisön järjestelmässä käytettävien JI- ja CDM-hyvitysten määrä nousee arviolta noin seitsemään prosenttiin kaudelle alustavasti myönnettyjen päästöoikeuksien määrästä. Tarkistusta edellyttävä määrä eli kuusi prosenttia kaikista myönnetyistä päästöoikeuksista on arviolta noin kaksi prosenttia perusvuoden päästöistä EU:ssa. Tämä vastaa yli neljännestä kahdeksan prosentin kokonaisvähennyksistä, jotka EU:n on toteutettava päästäkseen Kioton pöytäkirjan mukaiseen tavoitteeseensa. Kahdeksan prosentin enimmäismäärä, jonka asettamista komissio harkitsee, kun kuuden prosentin kynnys on saavutettu, vastaa arviolta 2,7 prosenttia EU:n perusvuoden päästöistä tai yhtä kolmannesta Kioton pöytäkirjaan perustuvasta yhteisön tavoitteesta. Seurannasta säädetään rekistereistä annettavassa asetuksessa siinä vaiheessa, kun päästövähennysyksiköt ja sertifioidut päästövähennykset muunnetaan päästöoikeuksiksi ja yleisön saataville toimitetaan tiedot jäsenvaltioissa muunnettujen vähennysten määrästä 10. Koska jäsenvaltiot voivat hyödyntää Kioton pöytäkirjan joustomekanismeja sen lisäksi, että ne muuntavat JI- ja CDM-hyvityksiä päästöoikeuksiksi tämän ehdotuksen mukaisesti, näitä ylärajoja pidetään tarpeellisina sen varmistamiseksi, että joustomekanismit todellakin täydentävät EU:n sisällä toteutettavia kotimaisia päästövähennystoimia KOM(2003) 51 lopullinen Katso erityisesti direktiivin 2003/ /EY 20 artiklan 3 kohta. 8

9 3.2. Laadulliset edellytykset: yhteisön päästökauppajärjestelmään kuuluvien päästöjen sekä hankemekanismeista saatavien vähennysten kaksinkertaisen laskennan välttäminen Kun luodaan tietyistä toiminnoista peräisin oleville suorille päästöille sääntelykehys, jossa päästöjen enimmäismäärää rajoitetaan, yhteisön järjestelmässä ei synny riskiä "kaksinkertaisesta laskennasta". Koska energian ja lämmön tuotantolaitoksia kohdellaan yhdenmukaisella ja johdonmukaisella tavalla, jäsenvaltiot eivät voi myöntää päästöoikeuksia laitoksille, jotka tuottavat energiaa hiilettömistä lähteistä, tai laitoksille, jotka kuluttavat energiaa, lämpöä tai höyryä (epäsuorat päästölähteet). Kaksinkertaista laskentaa voi kuitenkin tapahtua liitettäessä hankkeista saatuja vähennyksiä yhteisön päästökauppajärjestelmään, mikäli myönnetyt päästövähennysyksiköt perustuvat päästövähennyksiin yhteisössä toteutettavissa hankkeissa, jotka suoraan tai välillisesti vähentävät tai rajoittavat päästöjä yhteisön päästökauppajärjestelmään kuuluvassa laitoksessa. Kaksinkertainen laskenta on estettävä sekä ympäristönsuojelun varmistamiseksi että taloudellisista syistä. Päästövähennysyksiköiden tuottaminen samalla kun vapautetaan päästöoikeuksia johtaa kokonaiskiintiön ylittymiseen, koska päästöoikeuksiksi vaihdetut päästövähennysyksiköt oikeuttavat niiden haltijan lisäämään päästöjä yhtä paljon kuin niitä on pienennetty yhteistoteutushankkeen avulla. Taloudellisesti kaksinkertainen laskenta vääristäisi kilpailua Euroopan vapautetuilla sähkömarkkinoilla. Vaikka olemassa oleville hiilettömille lähteille ei myönnettäisi päästöoikeuksia alkuperäisessä jaossa kansallisten jakosuunnitelmien perusteella, myöskään uusille investoinneille hiilettömiin lähteisiin ei voida myöntää päästövähennysyksiköitä, jotka voitaisiin muuntaa päästöoikeuksiksi. Kaksinkertainen laskenta olisi estettävä noudattaen periaatetta, jonka mukaan yksi päästötonni lasketaan vain kerran ja sen vähentämisestä palkitaan vain kerran. Tästä syystä yhteisön päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluva laitos ei voi samaan aikaan osallistua yhteistoteutusmekanismiin. Tämä ongelma tulee todennäköisesti esiin, kun toteutetaan yhteistoteutushankkeita energian tuotannon ja käytön aloilla unioniin liittyvissä maissa. Kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi ehdotuksessa vaaditaan, että päästövähennysyksiköitä ei myönnetä vähennyksistä, jotka vaikuttavat suoraan tai välillisesti direktiivin 2003/ /EC soveltamisalaan kuuluvien laitosten päästöihin. Kioton pöytäkirjan 6 artiklan mukaan yhteistoteutushankkeet edellyttävät osapuolten hyväksyntää. Vaatimus siitä, että jäsenvaltiot eivät hyväksy hankkeita, jotka voivat johtaa päästöjen kaksinkertaiseen laskentaan, on johdonmukainen tämän Kioton pöytäkirjan artiklan kanssa. Päästöjen kaksinkertainen laskenta aiheuttaisi isäntäjäsenvaltiolle suuria vaikeuksia päästä Kioton tavoitteeseensa. On tärkeää säännellä tätä kysymystä yhteisön tasolla, jotta säilytetään tarkan laskennan takaama järjestelmän tarkoituksenmukaisuus ympäristön kannalta ja vältetään kilpailun vääristyminen (esimerkiksi vapautetuilla EU:n sähkömarkkinoilla). Ehdotuksessa kehotetaan direktiivistä 2003/.../EY johtuvista tehtävistä huolehtivaa komiteaa laatimaan ohjeet kaksinkertaisen laskennan välttämisestä. unioniin liittyvissä maissa toteutettavien yhteistoteutustoimintojen tilapäinen jättäminen järjestelmän ulkopuolelle Komissio on tietoinen siitä, että tietyt jäsenvaltiot ja ehdokasmaat ovat ponnistelleet yhteistoteutushankkeiden täytäntöönpanemiseksi varhaisessa vaiheessa. Monta uutta jäsenvaltiota liittyy Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004, ja siihen mennessä yhteisön järjestelmästä tulee osa yhteisön säännöstöä. Ehdotuksessa annetaan mahdollisuus jättää 9

10 tilapäisesti järjestelmän ulkopuolelle yhteistoteutustoiminnot, jotka normaalisti kuuluisivat päästökauppadirektiivin 2003/ /EY soveltamisalaan. Mikäli hankkeet hyväksytään ennen 31. joulukuuta 2004 tai ennen maan liittymistä Euroopan unioniin, jos se on tämän jälkeen, hankkeita voidaan jatkaa yhteistoteutushankkeina ja niistä voidaan saada päästövähennysyksiköitä 31. joulukuuta 2012 saakka. Kuitenkin jotta voidaan välttää päästöjen kaksinkertainen laskenta, ehdotuksessa vaaditaan kyseisten hanketoimintojen osalta, että kansallisessa jakosuunnitelmassa ei myönnetä päästöoikeuksia näistä hanketoiminnoista saatavia päästövähennyksiä vastaan. Pääsyynä tähän on, että käynnissä olevan yhteistoteutushankkeen "muuntaminen" laitokseksi, joka kuuluu päästökaupan piiriin, saattaa aiheuttaa oikeudellisia ja sopimusoikeudellisia vaikeuksia sekä investoijalle että isäntämaalle, jotka ovat tehneet kahdenkeskisen sopimuksen päästövähennysyksiköiden hankkimisesta ja siirtämisestä. Yhteisön järjestelmässä päästöoikeuksien myöntäminen toiminnanharjoittajalle kuuluu jäsenvaltiolle, jossa laitos sijaitsee. Näin ollen päätös siitä, tulisiko kyseinen toiminto jättää tilapäisesti kauppajärjestelmän ulkopuolelle vai ei, kuuluu maalle, jossa yhteistoteutushanketta toteutetaan. Se voi päättää myös, että näin ei tehdä, ja myöntää päästöoikeuksia yhteistoteutushankkeelle alunperin määritetyn perustason perusteella. toiminnot, joista peräisin olevia hyvityksiä ei voida muuntaa yhteisön järjestelmässä käytettäviksi päästöoikeuksiksi Tässä ehdotuksessa ei säännellä sitä, miten jäsenvaltiot tai yksittäiset henkilöt käyttävät JI- tai CDM-hyvityksiä sitoumuksien täyttämiseksi yhteisön järjestelmän ulkopuolella. Yhteisön järjestelmällä luodaan EU:n laajuiset markkinat, joilla päästöoikeuksilla voidaan käydä kauppaa rajoituksitta. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot eivät voi tehdä yksin päätöksiä siitä, mitä vähennyksiä ne hyväksyvät. Näin ollen yhteisön järjestelmässä on tarpeen soveltaa yhdenmukaista lähestymistapaa hanketoimintoihin. Ehdotuksen mukaan yhteisön järjestelmässä käytettäviksi päästöoikeuksiksi ei muunneta JIja CDM-hyvityksiä, mikäli ne on saatu hankkeista, joilla ei saavuteta kyseessä olevien lähteiden päästöjen pysyviä vähennyksiä ja jotka saattavat aiheuttaa merkittäviä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen. Marrakeshin sopimuksissa (päätökset 16/CP.7 ja 17/CP.7) on sovittu, että liitteen I osapuolet eivät käytä ydinvoimahankkeista peräisin olevia päästövähennysyksiköitä tai sertifioituja päästövähennyksiä Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 1 kohdan mukaisten velvoitteiden täyttämiseen. Direktiivin 3 artiklan 1 kohta sisältää liitteen I osapuolia oikeudellisesti sitovan velvoitteen, jolla varmistetaan, että niiden päästöt eivät ylitä päästöjen rajoituksiin ja vähennyksiin liittyviä sitoumuksia, jotka sisältyvät Kioton pöytäkirjan liitteeseen B. Se sisältää myös kaikille liitteen I osapuolille yhteisen tavoitteen, jonka mukaan päästöjen kokonaismäärää on vähennettävä ainakin viidellä prosentilla vuosien 2008 ja 2012 välisenä kautena vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tämä yhteinen tavoite sisältyi alunperin erilliseen artiklaan, mutta se lisättiin 3 artiklan 1 kohtaan neuvottelujen myöhemmässä vaiheessa. Kioton pöytäkirjassa ulotetaan selkeästi liitteen I osapuolten 3 artiklan 1 kohdassa mainitut oikeudelliset velvoitteet jatkumaan myös vuoden 2012 jälkeen. Tämä käy selvästi ilmi Kioton pöytäkirjan 3 artiklan 9 kohdasta, jonka mukaan myöhempiä velvoitekausia koskevat 3 artiklan 1 kappaleen mukaiset velvoitteet vahvistetaan pöytäkirjan liitteen B muutoksina. Tämän vuoksi voidaan katsoa, että liitteen I osapuolten sitoumus olla käyttämättä ydinvoimahankkeista peräisin olevia päästövähennysyksiköitä tai sertifioituja päästövähennyksiä on voimassa vuoteen 2012 ja se toiminee osviittana myös tuleville kausille. 10

11 Myöskään niitä JI- ja CDM-hyvityksiä, jotka perustuvat maankäyttöön, maankäytön muutoksiin ja metsätalouden toimenpiteisiin, ei hyväksytä. Näillä toiminnoilla voidaan ainoastaan tilapäisesti sitoa hiiltä, joka vapautuu jossakin vaiheessa ilmakehään. Toiminnot eivät kuulu yhteisön päästökauppajärjestelmään, jolla pyritään vähentämään lähteiden päästöjä pysyvästi. Yhteisön kauppajärjestelmä on suuressa määrin tarkoitettu kannustimeksi kehittää sellaista teknologiaa, jonka avulla voidaan pitkällä aikavälillä vähentää energia- ja teollisuuslähteiden päästöjä. Maankäyttöön ja metsätalouteen liittyvien vähennysten hyväksyminen ei olisi johdonmukaista sen lähestymistavan kanssa, jota neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat soveltaneet päästökauppaan. Lisäksi avoinna on edelleen monia kysymyksiä siitä, miten nielujen avulla saavutetut päästöjen vähennykset lasketaan ja miten niitä seurataan. Tämä koskee sekä yhteistoteutusta että puhtaan kehityksen mekanismia maa- ja hanketasoilla. Ei ole selvää, kuinka maankäyttöön ja metsätalouteen liittyvä tilapäinen ja muuttuva hiilen sitominen voidaan yhdistää yksikköihin perustuvaan päästökauppaan. Tämä edellyttäisi sitä, että myöhemmät kasvihuonekaasujen päästöt osoitettaisiin hiilen alustavasta sitomisesta hyötyneelle taholle. Tällä hetkellä käydään neuvotteluja toimintatavoista, joiden avulla metsitys- ja metsänuudistamistoimet voitaisiin sisällyttää puhtaan kehityksen mekanismiin. Niistä ei kuitenkaan sovita kansainvälisesti ainakaan ennen YK:n ilmastosopimuksen 9. osapuolten konferenssia, joka pidetään joulukuussa Näiden toimintatapojen soveltamisen perusteella komissio harkitsee, voitaisiinko maankäytön ja metsätalouden toimista saatavia vähennyksiä käyttää ja miten niitä voitaisiin käyttää yksiköihin perustuvassa päästökaupassa yhteisön järjestelmässä. Lisäksi yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen tuloksena toivotaan olevan teknologian siirto, kun esimerkiksi edistetään uutta puhtaampaa teknologiaa ja parannetaan energiatehokkuutta. Sen sijaan metsitys- ja metsänuudistamistoimien tuloksena ei ole teknologian siirtoa tai kehittämistä. Nieluhankkeiden odotetaan olevan halvempia kuin hankkeiden, joihin liittyy teknologian siirtoa. Mikäli sallittaisiin nieluhankkeista saatavien hyvitysten muuntaminen, siitä kärsisi teknologian siirto muihin teollisuus- ja kehitysmaihin. Teknologian siirto on kuitenkin avain yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin onnistumiseen ja kasvihuonekaasujen maailmanlaajuisten tasojen vakauttamiseen pitkällä aikavälillä. Sillä edellytyksellä, että otetaan huomioon JI-hankkeiden kaksinkertaiseen laskentaan liittyvät säännökset, ehdotuksen mukaan on mahdollista muuntaa vesivoimahankkeista saatavat JI- ja CDM-vähennykset. Jäsenvaltioiden ja muiden teollisuusmaiden olisi varmistettava, että hanketoiminnoissa, joihin ne osallistuvat tai joihin osallistumista varten ne myöntävät luvan oikeushenkilöille, vältetään kielteisiä ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia. Erityisesti tämä koskee suuria vesivoimahankkeita, jotka maailman patokomissio (WCD, World Commission on Dams) on yksilöinyt 11. Yhteisön päästökauppajärjestelmän tarkistuksessa vuonna 2006 olisi tarkasteltava sitä, missä määrin on toteutettu suuria vesivoimahankkeita, joilla on kielteisiä ympäristö- ja sosiaalisia vaikutuksia Aikataulu ja seuraukset JI- ja CDM-hyvityksiä voidaan käyttää yhteisön päästökauppajärjestelmässä vuodesta 2008, mikä tarkoittaa näiden kahden hankemekanismin tasapuolista kohtelua. Kioton pöytäkirjan 12 artiklan 10 kappaleen mukaan sertifioidut päästövähennykset, jotka saadaan ennen ensimmäistä velvoitekautta ( ), voidaan käyttää ensimmäisen velvoitekauden tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän vuoksi ei olisi johdonmukaista Kioton pöytäkirjan kanssa antaa EY:n lainsäädäntöä CDM-hyvityksistä, joita voitaisiin käyttää ennen vuotta 11 Katso WCD:n loppuraportti Dams and Development: A New Framework for Decision-Making, julkaistu marraskuussa

12 2008. Varmuus siitä, että vuoden 2008 jälkeen hyväksytään EY:n järjestelmän velvoitteiden täyttämiseksi myös ennen tätä aikaansaadut CDM-hyvitykset, antaa lisäkimmokkeen puhtaan kehityksen mekanismille varhaisessa vaiheessa. Tämän voidaan odottaa vähentävän transaktiokustannuksia ja alentavan riskejä, jotka liittyvät CDM-hankkeisiin tehtäviin investointeihin. JI-hyvitysten osalta Marrakeshin sopimuksissa määrätään 12, että päästövähennysyksiköitä voidaan myöntää ainoastaan kaudeksi, joka alkaa vuoden 2008 alun jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että JI-hyvitykset eivät tule voimaan ennen vuotta Tämän vuoksi ehdotuksessa ei esitetä päästövähennysyksiköiden muuntamista päästöoikeuksiksi kaudella siitä yksinkertaisesta syystä, että päästövähennysyksiköitä ei ole käytettävissä ennen vuotta YHTEYDET VOIMASSA OLEVAAN YHTEISÖN LAINSÄÄDÄNTÖÖN JA KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ KOSKEVAAN EU:N STRATEGIAAN 4.1. Yhteisön säännöstön huomioon ottaminen määritettäessä perustasoa hanketoiminnoille, joita toteutetaan EU:n kanssa liittymissopimuksen allekirjoittaneissa maissa Kioton pöytäkirjan mukaan yhteistoteutuksella ja puhtaan kehityksen mekanismilla on saavutettava ylimääräisiä vähennyksiä, jotka eivät olisi toteutuneet ilman niitä. Marrakeshin sopimusten mukaan perustasoa määritettäessä on otettava huomioon asiaan liittyvät kansalliset politiikat ja olosuhteet, kuten alakohtaiset uudistusaloitteet, paikallisten polttoaineiden saatavuus, sähköntuotannon laajentamissuunnitelmat sekä taloudellinen tilanne hankkeen alalla 13. Mikäli JI- ja CDM-hankkeita isännöivässä maassa on voimassa lainsäädäntöä, jossa asetetaan kasvihuonekaasujen päästöihin vaikuttavia tarkkoja vaatimuksia, tämä lainsäädäntö olisi kaikilta osin otettava huomioon perustason asettamisessa. Ehdokasmaat ovat sitoutuneet mukauttamaan kansalliset lakinsa, asetuksensa ja menettelynsä EY:n lainsäädäntöön liittymiseen mennessä. Poikkeuksen muodostavat jotkin siirtymätoimenpiteet, joista on sovittu liittymisneuvotteluissa ja jotka on kirjattu liittymissopimukseen. EY:n lainsäädännön vaatimuksia pidetään osana perustasoa JIhankkeille, joita toteutetaan kyseisissä maissa Hanketoimintojen ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset Marrakeshin sopimusten mukaan sen päättäminen, edistävätkö JI- ja CDM-hankkeet kestävää kehitystä, kuuluu hankkeen isäntävaltiolle. Jäsenvaltioilla on vastuu hyväksyä JI- ja CDMhankkeet, joihin ne tai niihin asettautuneet oikeushenkilöt osallistuvat. Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon niiden hanketoimintojen ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset, joihin ne osallistuvat tai joihin osallistumista varten ne antavat luvan oikeudellisille henkilöille. Tämä on yleinen vaatimus, joka koskee sekä hankkeiden valmistelua (ennen hankkeen hyväksymistä) ja hankkeiden toteuttamista (kun päästövähennyksiä seurataan ja todennetaan). Vaatimus on johdonmukainen Marrakeshin sopimusten kanssa. Niissä jäsenvaltioille jää huomattavasti harkintavaltaa sen suhteen, olisiko Päätös 16/CP.7 Ohjeet Kioton pöytäkirjan 6 artiklan täytäntöönpanosta. Päätös 16/CP.7. Ohjeet Kioton pöytäkirjan 6 artiklan täytäntöönpanosta: Perustaso ( ) on skenaario, joka kohtuullisesti edustaa ihmisten toimintaan liittyvistä lähteistä peräisin olevia päästöjä, joita syntyy, mikäli ehdotettua hanketta ei toteuteta. Perustaso kattaa kaikki Kioton pöytäkirjan liitteessä A lueteltujen kaasujen, alojen ja lähdeluokkien päästöt, jotka kuuluvat hankkeen piiriin. 12

13 CDM- ja JI-hankkeiden sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät perusteet otettava huomioon ennen hankkeiden hyväksymistä. Ottamalla huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset hankkeita hyväksyttäessä varmistetaan, että hyväksytyt JI- ja CDMhankkeet edistävät tehokkaasti kestävää kehitystä. Koska osallistuminen JI- ja CDMhankkeisiin on vapaaehtoista, ehdotuksella pyritään rohkaisemaan yksityistä sektoria parantamaan yritysten ympäristö- ja sosiaalista vastuuta sekä vastuuvelvollisuutta Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaisesti JI- ja CDM-hanketoimintoja koskevien tietojen yleinen saatavuus Tällä ehdotuksella varmistetaan ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin 2003/4/EY, Århusin yleissopimuksen ja tiedotusta (mm. kansalliset rekisterit 14 ) koskevien Marrakeshin sopimusten vaatimusten mukaisesti, että hanketoimintoja koskevat tiedot saatetaan yleisön saataville. Tätä sovelletaan yhteisön alueen ulkopuolella toteutettaviin hankkeisiin, joihin yksityiset tahot osallistuvat, koska tällainen osallistuminen tapahtuu jäsenvaltion vastuulla Yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin täytäntöönpanoa koskevien kansallisten strategioiden ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi Ehdotuksessa todetaan, että jäsenvaltioiden on arvioitava ympäristövaikutukset, joita voi aiheutua kansallisista strategioista tai ohjelmista JI- ja CDM-hankkeiden täytäntöönpanemiseksi, ja kuultava yleisöä ennen niiden hyväksymistä. Tällä säännöksellä pannaan täytäntöön sekä Århusin yleissopimus että tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 2002 annettu direktiivi 2001/42/EY (politiikkojen, suunnitelmien ja ohjelmien strateginen ympäristöarviointi) EMAS-todentajien mahdollisuus todentaa JI-hanketoiminnoista saadut päästövähennykset yhteisössä Ainoastaan nimetyt toiminnalliset yksiköt, jotka puhtaan kehityksen mekanismin hallintoneuvosto on akkreditoinut, voivat tarkastaa hankkeita ja/tai todentaa ja sertifioida päästövähennyksiä puhtaan kehityksen mekanismissa. Yhteistoteutuksen nopeutetussa menettelyssä (kun isäntäosapuoli täyttää kaikki päätöksen 16/CP.7 osan D osallistumisvaatimukset) liitteen I osapuolet voivat päättää, kuka nimetään todentamaan päästövähennykset. Tässä ehdotuksessa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus nimetä EMAS-järjestelmän ympäristötodentajia todentamaan nopeutetun menettelyn JI-hankkeista saadut päästövähennykset yhteisössä. Etuna on se, että tällöin voidaan hyödyntää olemassa olevia akkreditointielimiä ja -menettelyjä, jotka on perustettu EMAS-järjestelmästä 19. maaliskuuta 2001 annetun asetuksen 761/2001/EY 15 4 artiklan mukaisesti. EMAS-järjestelmän ympäristötodentajien on kuitenkin osoitettava, että ilmastonmuutoskysymyksiä koskevan Katso erityisesti Kioton pöytäkirjan 7 artiklan 4 kohdassa mainittuja sallittujen päästömäärien laskemismenetelmiä koskevan päästöluonnoksen /CMP.1 liitteen osa E. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 761/2001, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2001, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä), katso akkreditointivaatimukset liitteessä V. 13

14 vakaan tietämyksen lisäksi heillä on tarvittava kokemus ja ymmärrys JI-hankkeiden elinkaarta koskevia vaatimuksista. 5. KOORDINOINTI JI- JA CDM-HANKKEIDEN TÄYTÄNTÖÖNPANOA VARTEN NIMETYN KANSALLISEN VIRANOMAISEN KANSSA Täytäntöönpanon parantamiseksi ehdotuksessa suositellaan tiivistä yhteensovittamista päästökauppaa koskevaa direktiiviä 2003/... /EY 16 varten nimetyn toimivaltaisen viranomaisen sekä JI- ja CDM-hankkeiden täytäntöönpanosta Marrakeshin sopimusten mukaan vastaavien kansallisen viranomaisen välillä UUSIUTUVIIN ENERGIALÄHTEISIIN LIITTYVÄT HANKKEET Perinteisten fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla energialähteillä sähkön- ja lämmöntuotannossa on merkittävä vaihtoehto, kun pyritään vähentämään sähkön- ja lämmöntuotannosta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä. Yhteisön päästökauppajärjestelmässä ei varsinaisesti käsitellä uusiutuvia energialähteitä, koska niistä ei vapaudu hiilidioksidipäästöjä. Uusiutuvien energialähteiden etuna on se, että niihin perustuvaa sähkön ja lämmön tuotantoa varten ei tarvitse hankkia eikä luovuttaa päästöoikeuksia. Sen sijaan vaihtoehtoiskustannukset ovat päästöoikeuksien vuoksi korkeammat tuottajille, jotka käyttävät fossiilisia polttoaineita kuten hiiltä, öljyä tai luonnonkaasua. Kohonneet vaihtoehtoiskustannukset näkyvät sähkön- ja lämmöntuotannon markkinahinnoissa uusiutuvia energianlähteitä käyttävien tuottajien hyväksi. Odotuksena on, että monia uusiutuviin energialähteisiin perustuvia hankkeita ehdotetaan Kioton hanketoiminnoiksi erityisesti puhtaan kehityksen mekanismissa. Nämä hankkeet vaikuttavat suuressa määrin ilmastonmuutoksen lieventämiseen, ja ne voisivat auttaa joitakin maita mukautumaan ilmastonmuutoksen haitallisiin vaikutuksiin. Hankkeisiin liittyy huomattavia mahdollisuuksia luoda synergiaa köyhyyden vähentämiseen liittyvän tavoitteen kanssa. On huomattava, että ilmastosopimuksen osapuolet hyväksyivät hiljattain (osapuolten 8. konferenssi, Delhi, Intia) yksinkertaistetut menettelyt pieniä CDM-hankkeita varten. Niihin kuuluvat myös uusiutuvia energialähteitä käyttävät hankkeet, joiden tuotantokapasiteetti on enintään 15 megawattia. Tämä helpottaa huomattavasti uusiutuviin energialähteisiin liittyvien hankkeiden toteuttamista puhtaan kehityksen mekanismissa samalla, kun minimoidaan transaktiokustannukset. Uusiutuvia energialähteitä käyttävät laitokset, jotka voivat vaikuttaa yhteisön päästökauppajärjestelmää kuuluvien laitosten päästöihin, eivät kuitenkaan sovellu yhteistoteutukseen EU:ssa kaksinkertaista laskentaa kuuluvan säännöksen vuoksi artikla Päätökset 16/CP.7, 20(a), ja 17/CP.7,

15 2003/0173 (COD) Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/.../EY muuttamisesta Kioton pöytäkirjan hankemekanismien osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN UNIONIN PARLAMENTTI JA NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 18, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 19, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 20, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 21, sekä katsovat seuraavaa: (1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/ /EY 22 perustetaan yhteisössä toteutettava kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä, jolla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaasti ja taloudellisesti. Direktiivissä otetaan huomioon, että pitkällä aikavälillä kasvihuonekaasujen päästöjen kokonaismäärää on vähennettävä noin 70 prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna. Järjestelmällä pyritään auttamaan Euroopan yhteisöä ja jäsenvaltioita täyttämään Kioton pöytäkirjan mukaiset sitoumuksensa vähentää ihmisten toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasujen päästöjä. Kioton pöytäkirja hyväksyttiin ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta sekä sen velvoitteiden täyttämisestä yhteisesti 25 päivänä huhtikuuta 2002 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2002/358/EY 23. (2) Direktiivissä 2003/.../EY todetaan, että hankemekanismeista saatavien hyvitysten huomioon ottaminen velvoitteiden täyttämisessä vuodesta 2005 lähtien lisää kustannustehokkuutta kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärän vähentämisessä ja että hyvitysten tunnustamisesta on säädettävä säännöksillä, joilla Kioton pöytäkirjan EUVL C [...], [ ], s. [...]. EUVL C [...], [ ], s. [...]. EUVL C [...], [ ], s. [...]. EUVL C [...], [ ], s. [...]. EUVL C [...], [ ], s. [...]. EYVL L 130, , s

16 hankemekanismit, mukaan luettuina yhteistoteutus (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismi (CDM), kytketään yhteisössä toteutettavaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmään (jäljempänä 'yhteisön järjestelmä'). (3) Kioton pöytäkirjan hankemekanismien kytkeminen yhteisön järjestelmään siten, että säilytetään järjestelmän tarkoituksenmukaisuus ympäristön kannalta, mahdollistaa sen, että Kioton pöytäkirjan 6 ja 12 artiklan mukaisten hanketoimintojen avulla saatuja päästöhyvityksiä voidaan käyttää direktiivin 2003/.../EY 12 artiklan 3 kohdan mukaisten toiminnanharjoittajien velvoitteiden täyttämisessä. Näin lisätään yhteisön järjestelmässä erilaisia tapoja noudattaa velvoitteita kustannuksiltaan alhaisilla tavoilla, mikä alentaa Kioton pöytäkirjan sitoumuksista johtuvia kokonaiskustannuksia ja parantaa yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien markkinoiden likviditeettiä. Yhteistoteutuksen tuloksena saatavien hyvitysten kysynnän lisääntyminen rohkaisee yhteisössä toimivia yrityksiä investoimaan edistyneen ympäristöä säästävän teknologian ja taitotiedon kehittämiseen ja siirtämiseen. Myös puhtaan kehityksen mekanismin avulla saatujen hyvitysten kysyntä lisääntyy, ja siten puhtaan kehityksen mekanismin hankkeita isännöiviä kehitysmaita autetaan saavuttamaan kestävään kehitykseen liittyvät tavoitteensa. (4) Kioton pöytäkirjan hankemekanismeista saatavat hyvitykset tulevat voimaan vasta, kun Kioton pöytäkirja tulee voimaan. Sen lisäksi, että yhteisö ja jäsenvaltiot sekä yritykset ja yksittäiset henkilöt yhteisön järjestelmän ulkopuolella käyttävät Kioton hankemekanismeja, nämä mekanismit olisi kytkettävä yhteisön järjestelmään sellaisella tavalla, että varmistetaan johdonmukaisuus sekä Kioton pöytäkirjan ja sen perusteella tehtyjen päätösten että yhteisön järjestelmän tavoitteiden ja rakenteen ja direktiivin 2003/ /EY säännösten kanssa. (5) Kioton pöytäkirjan hankemekanismien avulla saavutetut päästöhyvitykset olisi muunnettava direktiivin 2003/.../EY mukaisiksi päästöoikeuksiksi, jotta yhteisön kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien markkinoilla käytettäisiin yhtä yhtenäistä laskentayksikköä ja siten tunnustettaisiin vastaavuus Kioton pöytäkirjaan perustuvien päästöhyvitysten ja päästöoikeuksien välillä. (6) Päästöoikeuksiksi muunnettujen Kioton pöytäkirjan hankemekanismeista saatujen päästöhyvitysten määrää olisi seurattava ja olisi varauduttava tarkistukseen, jolla voidaan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sitoumusten mukaisesti varmistaa Kioton pöytäkirjaan ja sen perusteella tehtyihin päätöksiin perustuva täydentävyys yhteisön järjestelmään nähden ja säilyttää yhteisön järjestelmän yleistavoite päästöjen vähentämiseksi. (7) Kioton pöytäkirjan ja sen perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti ydinvoimahankkeista saatavia päästövähennyksiä ei tulisi käyttää Kioton pöytäkirjaan perustuvien sitoumusten täyttämisessä. Maankäytöstä, maankäytön muutoksista ja metsätalouden toimenpiteistä saatavia päästöhyvityksiä ei tulisi muuntaa tämän direktiivin mukaisiksi päästöoikeuksiksi, koska niiden avulla ei vähennetä pysyvästi päästölähteistä peräisin olevia päästöjä. (8) Jotta voidaan välttää kaksinkertainen laskenta, päästövähennysyksikköjä ei tulisi myöntää sellaisista yhteisössä suoritetuista hanketoiminnoista saaduista vähennyksistä, joilla vähennetään tai rajoitetaan myös direktiivin 2003/.../EY soveltamisalaan kuuluvien laitosten päästöjä. 16

17 (9) Määritettäessä perustasoa unioniin liittyvissä maissa toteutettaville hanketoiminnoille olisi otettava huomioon yhteisön säännöstö liittymissopimusten mukaisesti. Käynnissä oleville yhteistoteutushankkeille, jotka on hyväksytty ennen 31 päivää joulukuuta 2004 tai valtion liittyessä Euroopan unioniin, mikäli tämä on myöhemmin, olisi kuitenkin sallittava väliaikainen poikkeus, jonka perusteella voidaan myöntää päästövähennysyksiköitä 31 päivään joulukuuta 2012 saakka edellyttäen, että kansallisessa jakosuunnitelmassa ei myönnetä päästöoikeuksia, jotka liittyvät näistä hankkeista saataviin päästövähennyksiin. (10) Kioton pöytäkirjaan perustuvien hanketoimintojen hyväksyminen ennen niiden toteuttamista kuuluu jäsenvaltioille. Harkitessaan hanketoimintojen hyväksymistä jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että näillä hanketoiminnoilla saavutetaan päästöjen lisävähennyksiä sekä todellisia, mitattavissa olevia ja pitkäaikaisia hyötyjä, jotka liittyvät ilmastonmuutoksen lieventämiseen. Samalla niiden avulla tulisi Kioton pöytäkirjan ja sen perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti päästä kestävän kehityksen tavoitteisiin isäntämaissa, erityisesti ympäristöä säästävän teknologian siirron avulla, vastata isäntämaiden erityisiin kehitystarpeisiin ja -tavoitteisiin sekä edistää köyhyyden poistamista. (11) Kestävää kehitystä koskevan Euroopan unionin strategian 24 mukaisesti tässä direktiivissä edellytetään, että yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin hankkeiden mahdolliset ympäristöön kohdistuvat ja sosiaaliset vaikutukset olisi otettava huomioon valmisteltaessa ja toteutettaessa hankkeita, jotta varmistetaan, että hankkeilla edistetään kestävää kehitystä. (12) Ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC), Kioton pöytäkirjan ja niiden täytäntöönpanemiseksi tehtyjen myöhempien päätösten mukaisesti komission ja jäsenvaltioiden olisi tuettava toimintavalmiuksien kehittämistä kehitysmaissa ja siirtymätalouden maissa, jotta ne voivat hyödyntää kaikilta osin yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin mahdollisuuksia toteuttaakseen kestävän kehityksen strategiansa. (13) Koska osallistuminen yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin hankkeisiin on vapaaehtoista, yritysten ympäristöön liittyvää ja sosiaalista vastuuta ja vastuuvelvollisuutta olisi vahvistettava kestävän kehityksen huippukokouksen toimintasuunnitelman 17 kappaleen 25 mukaisesti. Tähän liittyen yrityksiä olisi kannustettava parantamaan sosiaalisia vaikutuksia ja ympäristönsuojelun tasoa niissä yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismeissa, joihin ne osallistuvat. (14) Yleisön olisi saatava tietoja hanketoiminnoista ja yleisöä olisi kuultava laadittaessa kansallisia ohjelmia yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismien hankkeiden täytäntöönpanemiseksi ennen ohjelmien hyväksymistä. (15) Yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin täytäntöönpanoa koskevissa jäsenvaltioiden kansallisissa ohjelmissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon asiaa koskeva yhteisön politiikka, erityisesti taloudellista kehitystä ja avustusta koskeva KOM(2001) 264 lopullinen. Hyväksyttiin Johannesburgissa Etelä-Afrikassa kestävän kehityksen huippukokouksessa ). Katso 17

18 yhteistyö, ja niissä olisi noudatettava kilpailua ja julkisia hankintoja koskevia yhteisön sääntöjä. (16) Direktiivi 2003/ /EY olisi sen vuoksi muutettava edellä esitetyn mukaisesti. (17) Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 26 mukaisesti. (18) Koska yksittäisten jäsenvaltioiden toimin ei voida riittävällä tavalla saavuttaa ehdotetun toiminnan tavoitetta eli Kioton hankemekanismien kytkemistä yhteisön järjestelmään ja koska se tämän vuoksi voidaan ehdotetun toiminnan laajuuden ja vaikutusten takia saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 5 artiklassa esitetyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa esitetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi, OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: Muutetaan direktiivi 2003/ /EY seuraavasti: 1. Lisätään 3 artiklaan seuraavat kohdat: 1 artikla Direktiivin 2003/.../EY muuttaminen k) "liitteen I osapuolella" ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) liitteessä I mainittua osapuolta, joka on ratifioinut Kioton pöytäkirjan sen 1 artiklan 7 kohdassa määrätyllä tavalla; l) "hanketoiminnalla" hanketoimintaa, jonka yksi tai useampi liitteen I osapuoli on hyväksynyt Kioton pöytäkirjan 6 tai 12 artiklan ja sen perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti; m) "päästövähennysyksiköllä" yksikköä, joka myönnetään Kioton pöytäkirjan 6 artiklan ja sen perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti; n) "sertifioidulla päästövähennyksellä" yksikköä, joka myönnetään Kioton pöytäkirjan 12 artiklan ja sen perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti. 2. Lisätään 11 artiklan jälkeen seuraavat artiklat : " 26 EYVL L 198, , s

19 11 a artikla Hanketoiminnasta saatujen päästövähennysyksiköiden ja sertifioitujen päästövähennysten muuntaminen käytettäväksi yhteisön järjestelmässä 1. Kioton pöytäkirjan tultua voimaan jäsenvaltiot voivat tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti muuntaa toiminnanharjoittajan pyynnöstä hanketoiminnoista saadut päästövähennysyksiköt ja sertifioidut päästövähennykset käytettäviksi yhteisön järjestelmässä kunakin tämän direktiivin 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna kautena. Tällöin jäsenvaltio myöntää yhden päästöoikeuden yhdestä päästövähennysyksiköstä tai sertifioidusta päästövähennyksestä, joka kansallisessa rekisterissä on merkitty kyseiselle toiminnanharjoittajalle. 2. Mikäli hanketoiminnoista saatujen ja yhteisön järjestelmässä käytettäväksi muunnettujen päästövähennysyksiköiden tai sertifioitujen päästövähennysten määrä nousee kuuteen prosenttiin jäsenvaltion kyseiselle kaudelle myöntämien päästöoikeuksien kokonaismäärästä, komissio suorittaa välittömästi tarkistuksen. Komissio voi harkita tämän tarkistuksen perusteella, olisiko 23 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen otettava käyttöön enimmäisraja, joka olisi esimerkiksi kahdeksan prosenttia jäsenvaltioiden kyseiselle kaudelle myöntämien päästöoikeuksien kokonaismäärästä. 3. Yhteisön järjestelmässä käytettäväksi voidaan muuntaa kaikkia päästövähennysyksiköitä tai sertifioituja päästövähennyksiä, lukuun ottamatta niitä, jotka ovat seurausta seuraavista hanketoiminnoista: (a) (b) Kioton pöytäkirjan ja sen perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti, ydinvoimahankkeet; sekä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalouden toimenpiteet. 11 b artikla Hanketoiminnot 1. Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että perustasot Euroopan unionin kanssa liittymissopimuksen allekirjoittaneissa maissa toteutettaville hanketoiminnoille, sellaisina kuin ne on määritetty Kioton pöytäkirjan perusteella tehdyissä päätöksissä, noudattavat kaikilta osin yhteisön säännöstöä, mukaan luettuina liittymissopimukseen sisältyvät väliaikaiset poikkeukset. 2. Lukuun ottamatta 3 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia, hanketoimintoja isännöivien jäsenvaltioiden on varmistettava, että päästövähennysyksiköitä ei myönnetä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten kasvihuonekaasujen vähentämisestä tai rajoittamisesta. 3. Aina 31 päivään joulukuuta 2012 saakka päästövähennysyksiköitä voidaan myöntää päästövähennyksistä, jotka ovat seurausta sellaisista tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista hanketoiminnoista, jotka hyväksytään ennen 31 päivää joulukuuta 2004 tai valtion liittyessä Euroopan unioniin, mikäli tämä on 19

20 myöhemmin. Näistä hanketoiminnoista saatavien päästövähennysten osalta ei myönnetä päästöoikeuksia. 4. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että valmisteltaessa ja toteutettaessa hanketoimintoja, joihin ne osallistuvat tai joihin osallistumista varten ne myöntävät luvan yksityisille tai julkisille tahoille ja jotka toteutetaan yhteisön alueen ulkopuolella, otetaan huomioon kyseisten hankkeiden ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset. Niiden on myös varmistettava, että nämä hankkeet kehitetään ja toteutetaan siten, että ne edistävät kestävää kehitystä ja vastaavat isäntämaiden erityisiin kehitystarpeisiin ja -tavoitteisiin. 5. Harkitessaan hanketoimintojen hyväksymistä Kioton pöytäkirjan 6 ja 12 artiklan sekä sen perusteella tehtyjen päätösten mukaisesti jäsenvaltioiden on varmistettava, että hankkeiden tuloksena on: (a) (b) (c) ilmastonmuutoksen lieventämiseen liittyviä todellisia, mitattavissa olevia ja pitkäaikaisia hyötyjä; sellaisia päästövähennyksiä, jotka eivät toteutuisi ilman ehdotettua hanketoimintaa; sekä ympäristön kannalta turvallisen ja ympäristön huomioon ottavan teknologian ja taitotiedon siirtoa. 6. Säännökset 1 5 kohtien täytäntöönpanemiseksi hyväksytään 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti. 3. Lisätään 17 artiklaan seuraava kohta: "Toimivaltaisen viranomaisen on saatettava hallussaan olevat tiedot hanketoiminnoista, joihin jäsenvaltio osallistuu tai valtuuttaa yksityisiä tai julkisia tahoja osallistumaan, yleisön saataville, jollei direktiivin 2003/4/EY(13) 3 artiklan 3 kohdassa ja 4 artiklassa säädetyistä rajoituksista muuta johdu." 4. Lisätään 17 artiklan jälkeen seuraava artikla: " 17 a artikla "Yhteistoteutusta ja puhtaan kehityksen mekanismia koskevien kansallisten täytäntöönpanosuunnitelmien vaikutusten strateginen arviointi Jäsenvaltioiden on arvioitava ympäristövaikutukset, joita voi aiheutua niiden kansallisista strategioista tai ohjelmista hankkeiden täytäntöönpanemiseksi, ja kuultava yleisöä ennen niiden hyväksymistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/42/EY 27 ja erityisesti sen 6 artiklan mukaisesti." 27 Direktiivi 2001/42/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2002, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista. 20