Tietoa pintaan! Uutta meriarkeologiaa Itämerellä

Transkriptio

1 Tietoa pintaan! Uutta meriarkeologiaa Itämerellä Perjantaina on mahdollisuus kuulla ajankohtaisia uutisia sekä suomalaisesta meriarkeologisesta tutkimuksesta että Itämeren alueen herkullisimmista vedenalaisista löydöistä. Tilaisuuden järjestää Helsingin yliopiston merihistorian opintokokonaisuus. Seminaarin avaa hallituksen puheenjohtaja (Cargotec Oyj ja Baltic Sea Action Group BSAG / Elävä Itämeri -säätiö), filosofian tohtori Ilkka Herlin. Päivä on myös osa Itämeren maiden meriarkeologian jatko-opiskelijoiden MARIS-tutkimusverkostoa, joka pitää seminaarinsa samana viikonloppuna Helsingissä. Tietoa esityksistä ja puhujista: Vrouw Maria veden alla Miten voimme saada tietoa 1700-luvun maailmasta aikakauden hylyn avulla nostamatta sitä? Miten esitellä 40 metrin syvyydessä olevaa hylkyä suurelle yleisölle? Millainen on maisema hylyn ympärillä? Entä millaisia ääniä hylyllä kuuluu? Nostetaanko hylkyjä tulevaisuudessa? Vrouw Maria veden alla -hanke pyrkii vastaamaan mm. näihin ajankohtaisiin haasteellisiin kysymyksiin. Ne liittyvät kaikki tavalla tai toisella siihen mitä teemme Itämeren erittäin hyvin säilyneille hylyille, millaisia vaihtoehtoja meillä on tarjolla niiden tutkimiseen, säilyttämiseen ja esittelyyn. Miten voimme kertoa niiden kiehtovat tarinat. Ne liittyvät myös siihen kysymykseen, pitäisikö hylyt nostaa vai säilyttää löytöpaikallaan. FM Sallamaria Tikkanen on työskennellyt Museovirastossa vedenalaisen kulttuuriperinnön parissa 1990-luvulta lähtien. Viime vuodet hän on vastannut Vrouw Maria -hylyn tutkimuksista projektipäällikkönä. FM Riikka Alvik on meriarkeologi, joka vastaa Vrouw Marian arkeologisista tutkimuksista. BA Rami Kokko osallistuu Vrouw Maria -hylyn arkeologisten tutkimussukellusten ja näytteenottojen suunnitteluun ja toteuttamiseen tutkijana ja konservaattorina.

2 Meriarkeologia tänään Itämeren pohjoisosassa orgaanisesta materiaalista tehdyt rakenteet, kuten puurunkoisten alusten hylyt, säilyvät maailman mittakaavassa poikkeuksellisen hyvin. Museoviraston tiedossa on tällä hetkellä noin 1600 vedenalaislöytöä, joista noin 700 on arvioitu yli 100 vuotta vanhoiksi ja siten rauhoitetuiksi muinaisjäännöksiksi. Millaisia nämä kohteet ovat? Miten niitä voidaan suojella ja tutkia? Millaisia toimijoita alan parissa on? Tietoa pintaan! -seminaarissa kuullaan, miltä meriarkeologia näyttää Suomessa tänään kulttuuriperinnön suojelusta vastaavan Museoviraston näkökulmasta. FM Maija Matikka on intendentti Museovirastossa Kulttuuriympäristön suojelu - osastossa. Hän on hoitanut vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelua Museovirastossa 1990-luvulta lähtien. Hänen päätehtävinään ovat lausunnot vesirakennus- ja kaavoitushankkeista niiden vedenalaiselle kulttuuriperinnölle aiheuttamien haitallisten vaikutusten vähentämiseksi sekä muinaisjäännösrekisterin täydentäminen vedenalaislöytöjen osalta. Hossan järviarkeologinen inventointi Suomussalmen Hossan retkeilyalueen vedenalaisen kulttuuriperinnön kartoittamiseksi tehtiin kolmevuotinen hanke, jossa neljän hengen tiimi tutki alueen järviä ja lampia sukeltamalla ja viistokaikuluotaamalla. Inventoinnissa löydettiin 33 puista kalapatoa tai johdeaitaa sekä 10 puista venettä ja yksi reki. Inventoitu alue maalla ja vedessä on yhteensä noin 25 hehtaaria. Neljästä kalapadosta otettiin puunäytteitä dendrokronologista ajoittamista varten. Niiden perusteella vanhimman padon puut on kaadettu vuonna Kalapaikka on ilmeisesti ollut tuottoisa, ja todennäköisesti hyvät kalapaikat ovat periytyneet isältä pojalle. Ihminen on saapunut Suomussalmelle heti jääkauden päättymisen jälkeen ja asutushistorian on arvioitu jatkuvan katkeamattomana nykypäiviin asti. Suomussalmelta on yksi Suomen vanhimmista asuinpaikka-ajoituksista, joka sijoittuu aikaan ennen ajanlaskun alkua. Hossan inventointi on yksi laajimmista Suomessa makeissa vesissä tehdyistä arkeologisista inventoinneista. Tutkimuksen tulokset ylittivät kaikki odotukset! Tietoa alueen vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä, tai erityisiä oletuksia tai odotuksia mahdollisista löydöistä, ei ole ollut ennen tätä hanketta. FM Eveliina Salo on valmistunut arkeologiksi Oulun yliopistosta vuonna 2007 ja tutkimussukeltajaksi 2008 Länsi-Uudenmaan aikuiskoulutuskeskuksesta. Viime vuosina hän on työskennellyt arkeologina sekä vedenalaisissa että maanpäällisissä arkeologisissa hankkeissa Museovirastolla ja Metsähallituksella. Hylky kuivalla maalla: Porin Kallonlahden hylky Kallonlahden hylky sijaitsi Mäntyluodossa, Porin satamassa ja joutui sataman laajentamisen alle, jonka vuoksi Museovirasto suoritti paikalla kaivaukset Sataman laajentaminen kuitenkin voitiin aloittaa ennen kaivauksia koska niiden aikana hylky jätettiin omaan altaaseensa, joka pumpattiin tyhjäksi merivedestä.

3 Näin hylky kaivettiin ja dokumentoitiin kuivalla maalla. Hylystä tehtiin myös laserkeilaus Muuritutkimus KY:n toimesta, ja se on ensimmäinen Suomessa hylystä tehty 3D-mallinnus. Hylyn alkuperää oli mahdollista tutkia historiallisten lähteiden perusteella ja sen tunnistettiin olevan todennäköisesti ruotsalainen priki Carl, joka upposi Mäntyluotoon myrskyssä vuonna Priki Carl edusti 1800-luvun lopun suuria purjelaivoja, jotka kuljettivat lähestulkoon kaiken maiden ja kaupunkien vienti- ja tuontitavarasta. Suuret purjelaivat olivat oman aikansa kansainvälisiä toimijoita, joille ei ollut olemassa rajoja. Hylyn tutkimukset ovat osoitus siitä, että pienestäkin arkeologisesta jäänteestä on mahdollista saada esiin monipuolisesti tietoa yhdistämällä eri tieteenalojen tutkimusta. Suomen vanhoissa kauppasatamissa on edelleen hylkyjä ja niiden jäänteitä, joita tutkimalla voidaan saada elävä kuva suurten purjelaivojen aikakaudesta sekä myös valottaa Suomen ja muiden maiden välillä käytyä kauppaa aivan eri lähtökohdista kuin pelkkien historiallisten lähteiden perusteella. FM Riikka Tevali on meriarkeologi ja työskennellyt projektitutkijana ja apulaistutkijana Museovirastolla Meriarkeologian yksikössä sekä nykyään Arkeologisissa kenttäpalveluissa kaikenikäisillä kohteilla, mm. Egelskärin keskiaikainen hylky ja Suomenlinnan vedenalaiset muinaisjäännökset. Vedenalainen Suomenlinna, inventoinnista näyttelyksi Helsingin edustalla sijaitseva Suomenlinna on useimmille suomalaisille tuttu paikka. Maa-alue käsittää 80 hehtaaria ja siihen on helppo tutustua. Vastaavan kokoinen alue veden alla kuuluu yhtälailla linnoituksen piiriin, mutta se on ollut käytännössä tuntematon jopa itse saarelaisille. Suomenlinnasta onkin paljastunut veden alta rakennettu ympäristö, joka kertoo eri aikojen kunnianhimoista hankkeista. Pinnan alta löytyy niin historiallisia hylkyjä kuin puisia väyläesteitä, ja tietenkin meidän ihmisten sinne upottamaa tavaraa autonrenkaista potkukelkkoihin. Tästä vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä kertoo Suomenlinna-museon näyttely Näkin kengissä, joka herättelee pohtimaan vierailijan omaa suhdetta materiaaliseen kulttuuriperintöön. Onko se roskaa vai rikkautta? Näyttely on meriarkeologien ensimmäinen puheenvuoro Itämeren hyvinvoinnin puolesta! Koska Suomenlinna on aikanaan perustettu Ruotsin saaristolaivaston tukikohdaksi ja telakaksi, liittyvät useat löydöt juuri tähän aikakauteen. Vedenalaisessa maisemassa lepää mm. Hilma-hylky, joka on juuri ajoitettu dendrokronologisin keinoin 1780-luvun jälkeiseen aikaan. "Hilma" voi saada vielä oikean nimensä takaisin, kun se saadaan indentifioitua arkistotutkimusten avulla ja eri alojen tutkijoiden yhteistyöllä. FM Minna Leino on Helsingin yliopiston tuntiopettaja ja Museoviraston meriarkeologi, Suomen ensimmäisiä arkeologisia tutkimussukeltajia. Tällä hetkellä hän on virkavapaalla ja valmistelee väitöskirjaansa laivojen kierrätyksestä, joka on ollut yleistä juuri Suomenlinnassa.

4 Wrecks on film- international interest on Baltic Sea wrecks - Itämeren salaisuudet kansainvälistä kiinnostusta Itämeren hylkyihin Badewanne Oy on vapaaehtoisten meri- ja merisotahistoriasta kiinnostuneiden henkilöiden muodostama yhtiö, jonka tavoitteena on julkaista omiin löydöksiinsä ja tutkimuksiinsa perustuvia laadukkaita, suurelle yleisölle suunnattuja dokumentteja. Ryhmä on toiminut yhdessä ja yhteistyössä viranomaisten kanssa yli 15 vuotta. Nyt Badewanne Oy on tehnyt yhteistyössä amerikkalaisen vedenalaisiin dokumentteihin erikoistuneen tuotantoyhtiö KPI:n kanssa dokumentin Secrets of the Baltic Sea, joka tullaan esittämään National Geographic Channel lla alkuvuodesta Dokumentissa nähdään vedenalaista filmiä useista toisen maailmansodan sukellusveneistä sekä seurataan dramaattista kaksintaistelua miinalaiva Louhen ja saksalaisen sukellusveneen välillä. FT Juha Flinkman työskentelee SYKE Merikeskuksessa, jossa vastaa tutkimusalusten Aranda ja Muikku toiminnasta ja kehittämisestä, tutkimussukelluksesta sekä hylkyrekisteristä. Hänen koulutustaustansa on meribiologia, mutta hän on myös tutkimussukeltaja ja -kouluttaja. Overview to Nord Stream`s seabed studies along the Baltic Sea Pipeline route - Katsaus Nord Streamin merenpohjan tutkimuksiin Itämeren kaasuputken reitillä Nord Stream AG on viiden merkittävän yhtiön omistama kansainvälinen yhteisyritys, joka perustettiin vuonna 2005 suunnittelemaan, rakentamaan ja operoimaan kahta lähes vierekkäistä kilometrin pituista Itämeren halki kulkevaa maakaasuputkea. Suomen talousvyöhykkeellä putkea on 375 kilometrin verran. Osana suunnitteluprosessia yhtiö teetti ympäristövaikutusten arvioinnin, johon kuului myös vedenalaisen kulttuuriperinnön kartoitus. Suomessa arviointi suoritettiin Museoviraston valvonnassa. Nord Stream AG:n tutkimuspäällikkö, Suomen työryhmän vetäjä, Simon Bonnell esittelee Nord Stream -hankkeen ja luo katsauksen merenpohjan tutkimuksiin, joita suoritettiin Itämeren kaasuputken suunnittelua ja toteutusta varten. Hän kertoo tutkimuksissa käytetyistä tutkimusmenetelmistä, putkilinjan reitin varrelta löytyneistä kulttuuriperintökohteista sekä siitä, miten niitä on suojeltu rakennustoimenpiteiden aikana. Simon Bonnell vastaa Itämeren kaasuputkihanketta varten tehdyistä merenpohjan tutkimuksista sekä ammusten raivauksesta. Hänellä on yli 25 vuoden kokemus merenpohjan tutkimuksista työskenneltyään ympäri maailmaa toteutetuissa merenalaisissa kaasuputkihankkeissa. Nord Streamin Suomen työryhmän vetäjänä hän vastaa hankkeen lupavaiheeseen sekä ympäristöön liittyvistä arvioinneista Suomen talousvyöhykkeellä.

5 Nord Stream - Protecting Underwater Cultural Heritage during the planning and construction of a natural gas pipeline - Nord Stream - vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelu Itämeren kaasuputken suunnittelun ja rakentamisen aikana Museoviraston erikoistutkija FM Stefan Wessman esittelee seminaarissa Nord Stream - kaasuputkihankkeessa tehtyjä vedenalaista kulttuuriperintöä kartoittavia tutkimuksia. Vuosien aikana hankkeessa suoritettiin laaja-alaiset geofyysiset tutkimukset. Koko putkilinjan reitiltä merenpohjaa kartoitettiin noin hehtaaria turvallisuus- ja suojelutoimenpiteiden varalta. Näistä oli Suomen talousvyöhykkeellä hehtaaria. Kartoituksen seurauksena koko reitiltä löytyi noin kohdetta, joista Suomen talousvyöhykkeellä sijaitsee kohdetta. Koko reitin varrelta tutkittiin lähemmin ROViin (Remotedly Operated Vehicle) sijoitetun vedenalaisen kameran avulla yli kohdetta, Suomen vesillä kohdetta. Nämä kohteet käytiin myös läpi vedenalaisen kulttuuriperinnön suojelun näkökulmasta. Hankkeen aikana Suomen talousvyöhykkeeltä löytyi lähes 50 aiemmin tuntematonta hylkykohdetta. FM Stefan Wessman työskentelee erikoistutkijana Museovirastossa. Hän on johtanut mm. Vrouw Maria -hylyn ja Egelskärin haaksirikkopaikan kenttätöitä, ja vastaa tällä hetkellä arkeologisten kenttätöiden laatustandardien kehittämisestä. Hän on myös työskennellyt meriarkeologina kaapuputkihanke Nord Streamin vedenalaisten muinaisjäännösten kartoituksessa. The horrible night in 1566 and the loss of the Danish-Lübeck fleet. - Maritime archaeological investigations of an almost vanished fleet. - Hirveä yö vuonna 1566 ja tanskalais-lyypekkiläisen laivueen menetys - lähes kadonneen laivaston meriarkeologiset tutkimukset Vuonna 1566 Ruotsin ja Tanska-Lyypekin välinen taistelu Itämeren kaupan hallinnasta oli jatkunut jo kolme vuotta. Pohjoismaisena seitsenvuotisena sotana sittemmin tunnetun historiallisen jakson merkittävimpiä taisteluita käytiin Öölannin pohjoispuolella heinäkuussa Molemmat laivastot kärsivät suuria tappioita, mutta varsinaista voittajaa ei taistelulle saatu. Taistelun laannuttua Ruotsin laivasto väistyi mantereen suojiin, kun taas taskalais-lyypekkiläiset alukset vetäytyivät Gotlannin rannikon tuntumaan. Saari kuului tuolloin vielä Tanskalle. Varoituksista huolimatta laivaston amiraali määräsi laivat ankkuroitumaan Visbyn edustalle, joka oli tunnettu matalista ja karikkoisista vesistään. Seuraava päivä rauhoitettiin taisteluissa kuolleen komentajan mereen hautaamiseen, mutta hautajaisten jälkeisenä yönä nousi yllättäen myrsky. 15 laivaa upposi myrskyn seurauksena tai ajautui kallioiseen rantaan. Kolmasosan laivastostaan ja yli 5000 miehen menetys oli merkittävä tappio tanskalais-lyypekkiläiselle laivastolle. Haaksirikkopaikkaa on tutkittu meriarkeologisin inventoinnein useaan otteeseen luvulta lähtien. Koska hylyistä useat ovat hajonneet laajalle alueelle meren pohjaan, on aluksista pystytty paikallistamaan ainoastaan neljä. Vuonna 2007 perustettu

6 meriarkeologinen projekti HUMA on keskittynyt tutkimaan näitä Gotlannin vesillä uponneen tanskalais-lyypekkiläisen laivaston jäänteitä. Viimeisimpänä löytönä on tehty vuonna 1564 uponneen, legendaarisen lumivalkoisen Ruotsin laivaston lippulaivan Mars'in (tunnetaan myös nimellä Makalös) hylky. Aiheesta kertoo ruotsalainen meriarkeologi Göran Ankarlilja, joka on erikoistunut Gotlannin meriarkeologiaan. Hän johtaa AquaArkeologen Sverige -yritystä, joka vastaa HUMA-projektin vedenalaisista tutkimuksista. Ghostship, an intact 17th century Dutch merchantman found in the Baltic Sea. Non intrusive archaelogy at 130 m waterdepth - Aavelaiva, Itämereltä löytynyt koskematon 1600-luvun hollantilainen kauppalaiva. Kajoamatonta arkeologiaa 130 metrin syvyydessä Keskellä Itämerta, hieman Gotska Sandön itäpuolella, lepää lähes täysin ehjänä säilynyt 1600-luvun laivan hylky. Aavelaivaksi kutsutun aluksen löysi Marin Mätteknik -niminen merentutkimusyritys vuonna 2004 etsiessään kadonnutta DC 3-konetta. Alus on vielä toistaiseksi identifioimatta, mutta sen rakennustapa viittaa hollantilaiseen kauppaalukseen. Hylky lepää 125 metrin syvyydessä, mikä onkin pelastanut sen monelta tuholta. Puinen hylky säilyy parhaiten juuri syvissä vesissä, jossa on kylmä sekä vähän valoa ja happea. Lisäksi Itämeren olosuhteet vähäsuolaisena vesialueena suojelevat hylkyjä puuta syövältä Teredo Navalis -nilviäiseltä. Aavelaivaa (Ghostship, Spökskeppet) tutkitaan Södertörnin korkeakoulun johtamassa meriarkeologisessa MARIS tutkimuskeskuksessa Tukholmassa. Seminaarissa aavelaivan vaativista vedenalaisista tutkimuksista on kertomassa hylyn löytäneen Marin Mätteknik -yrityksen toimitusjohtaja, meribiologi Ola Oskarsson. Hän on tehnyt yli 30 vuoden ajan töitä vedenalaisten mittausten, paikannusten ja ohjelmistojen kehittämisessä. Hän on tullut kuuluisaksi mm. ruotsalaisen 1952 kadonneet DC 3 -lentokoneen löytäjänä. Paikalla on myös MARIS-tutkimuslaitoksen johtaja, professori PhD Johan Rönnby. Hän on Tukholmassa toimivan Södertörnin korkeakoulun meriarkeologian professori ja meriarkeologisen tutkimusinstituutti MARISin johtaja. Hän on myös Helsingin yliopiston meriarkeologian dosentti. Hänen tutkimuksensa ovat keskittyneet Itämeren alueen hylkyihin, mutta myös mm. viikinkiaikaisiin paaluasumuksiin, satamiin vedenalaisiin kulttuurimaisemiin. Seminaarin puheenjohtajina toimivat Helsingin yliopiston arkeologian professori Mika Lavento ja meriarkeologian dosentti Johan Rönnby. Lisätietoja merihistorian amanuenssi Anne Ala-Pölläseltä anne.ala-pollanen(at)helsinki.fi, p