Raimo E. O. Stenberg

Transkriptio

1 Raimo E. O. Stenberg VAPAAMUURARINA NYKYPÄIVÄN SUOMESSA Raimo E. O. Stenberg, 2012 Kansikuva: muurarillisia maalauksia, Raimo E. O. Stenberg Julkaisija: Raimo E. O. Stenberg, tuotemerkki: Magna Taledo Information, ISBN Verkkojulkaisu, pdf, s

2 Vapaamuurarina nykypäivän Suomessa Vapaamuurarius josta tämä kirjanen kertoo - on yleisen käsityksen mukaan keskinäistä veljeyttä ja salaperäisiä rituaaleja harjoittavien miesten salaseura. Usein se on koettu myös demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen yli ja ohi valtaa käyttävänä yhteisönä. Kuten kirjasesta selviää, vapaamuurariuden periteisiä, uskonnollisia arvoja ja etiikkaa kantavassa aatteessa ei ole vähintäkään tilaa tällaisille epäilyille. Kirjanen ei ole pamfletti, vaikka sen sisällössä arvostelevaa ja kritisoivaa sävytystä esiintyykin. Se ei ole myöskään paljastuskirjoitus, vaan kokemusperäiseen tietoon perustuva raportti ja ajankohtaiskatsaus yhteiskunnalle tästä, ihmiskunnan henkiseen kulttuurievoluutioon perinteisesti liittyvästä kasvatus- ja kasvukehikosta sekä sen nykytilanteesta. Samalla se on suomalaisille vapaamuurareille osoitettu epistola tieto- ja opetuskirjoitus. Tällaisena se kuuluu erästä yhdistystoiminnallista kulttuuria kuvaavan arvofilosofisen tietokirjallisuuden joukkoon. Kirjanen kertoo perinteisistä arvoista sekä niiden määrittelemästä kulttuurista, jollaista kulttuuria tuo vapaamuurariudeksi nimetty kasvatus- ja kasvukehikko parhaimmillaan henkisesti ja eettis-sosiaalisesti kehittymään pyrkivien miesten suljettuna yhteisönä edustaa. Lähtökohta kirjasen viestinnässä on myös se, että siihen paketoidut näkemykset hälventäisivät sitä salaperäisyyden verhoa, joka epäluulojen sävyttämänä tätä kasvatusjärjestelmää sekä sen tehtäväluonteisia tarkoitusperiä ympäröi. Todettakoon, että tämän r a p o r t i n kirjoittamismotiivit juontuvat tuon kasvatusjärjestelmän nykyisestä aatteellisesta tilasta ja yhdistystoiminnallisesta tilanteesta. R.e.o.s 2

3 Vapaamuurarina nykypäivän Suomessa Raimo E. O. Stenberg VAPAAMUURARINA NYKYPÄIVÄN SUOMESSA <Raportti vapaamuurariudesta suomalaiselle yhteiskunnalle ja opetuskirjoitus suomalaisille vapaamuurareille kokemusperäisenä katsauksena tapahtumista sekä kohteluista, kolhuista ja kohtaloista 35-vuotistaipaleelta vapaamuurariudeksi kutsutun seurapiirin riennoissa ja riehoissa.> Tuotemerkki: Lohja

4 Vapaamuurarina nykypäivän Suomessa Omistus O mistan kirjasen kaikille niille vapaamuurariveljilleni ja kumppaneilleni, jotka yrittävät ymmärtää sitä, mitä vapaamuurarius todella on. Erityisesti tervehdän näillä 35-vuotisteksteilläni heitä, jotka tuota ymmärrystä saavutettuaan ovat vapaina, palavalla innolla ja antaumuksella ryhtyneet etsimään kauan kadoksissa olleen Mestarin Sanaansa tuntemusta sekä sisäisen, todellisen Itsensä viisautta oman henkisen alitajuntansa todellisuudesta. Kirjan tematiikkaan liittyen omistuksen kohteina olkoot varsinkin ne ortodoksiset tai uusortodoksiset vapaamuurariveljet, jotka sosieteetti- ja statusmuurariudeksi tässä materialististen pintailmiöiden kulttuurissamme muuttuneista järjestöllisistä toimintamuodoista irtautuen ovat ryhtyneet odottamaan tämän, nykyisin vapaamuurariudeksi kutsutun henkisen ja eettis-sosiaalisen kasvatusjärjestelmän uutta muodostumista sekä sen ideologisiin päämääriin, tarkoitusperiin, tehtäviin ja missioihin kohdistuvaa päivitystä. Olkoot omistuksen kohteina vielä myös kaikki yhteiskuntamme nykyisessä murros- ja muutosvaiheessa - kulttuuriaikakausien käännekohdassa ja ylimenovaiheessa - elävät lähimmäisemme varsinkin he, jotka haluavat tietää siitä, mikä ja minkälainen rooli tällä muinaisella, vapaamuurariudeksi kutsutulla ihmisen henkisen kehittymisen henkisen evoluution - kasvatus- ja kasvukehikolla, tai paremminkin sen tuotoksilla noissa kulttuuriaikakausien ylimenovaiheissa on aina ollut ja jollainen sillä ja sen tuotoksilla nyt, tämän uuden Vuosisadan Kertomuksena ilmenevän aikakauden kynnyksellä tulisi olla. R.e.o.s 4

5 Vapaamuurarina nykypäivän Suomessa Sisällysluettelo Omistus 4 Esipuheeksi lukijalle 7 Muinainen Veljeskunta 11 Vapaamuurarius - mitä se oikein on? 17 Nykymuotoisen vapaamuurariuden synty 20 Nykymuotoisen vapaamuurariuden järjestöllinen olemus 22 Vapaamuurariuden kasvatus- ja tehtäväluonteinen tarkoitusperä 23 Johdannon lopuksi 29 Vapaamuurariutta Suomessa 31 <Kokemuksia, kohteluja ja kohtaloista vapaamuurarillisissa riennoissa ja riehoissa > Alkutahdit 35- vuotta sitten 31 Lohja Loosi N:o 92:n perustaminen 34 Kirjallisesta tuotannosta 39 Aatteellisen sanoman vastaanotto, tulkinta ja ymmärtäminen 42 Vapaamuurariuden kasvatusjärjestelmä rituaalisine opetusmetodeineen 48 Suomalaisen rituaaliperinnön kohtelut ja kohtalot 51 Rituaalikeskustelu - vakava järjestöllinen syndrooma 54 Aatteen ja muodon välinen ristiriita 60 Vapaamuurarius nykypäivän maailmassa 63 Pintailmiöiden kulttuuri 63 Vapaamuurarius pintailmiöiden kulttuurissa 64 Mitä meidän pitäisi nyt tehdä? 68 Vapaamuurariuden järjestöllinen rakenne 71 Loosit ja suurloosit 71 Johdannoksi yhdistystoiminnalliseen kulttuuriin 75 5

6 Vapaamuurarina nykypäivän Suomessa Vapaamuurarius yhdistystoiminnallisena kulttuurina Suomessa 78 Vapaamuurareiden yhdistystoiminnan lähihistoriasta 80 Rekisteröidystä rekisteröimättömään 83 Yhdistystoiminnallinen ja -oikeudellinen häiriötila 86 Järjestöllinen itseisarvo 93 Järjestäytyneeseen muotoon ja rauhalliseen olotilaan 96 Muinaisen Veljeskunnan uudelleen muodostaminen 98 The Re-formation 99 Lähdekirjallisuutta 101 Liite: Freeemasonry nowadays 105 6

7 Esipuheeksi lukijalle Esipuheeksi lukijalle T odettakoon aluksi, että kirjasta ei ole tarkoitettu miksikään traktaatiksi uskonnolliseksi tai tieteelliseksi tutkimukseksi. Se ei ole pamfletti, vaikka sen sisällössä arvostelevan kertovaa ja kritisoivaa sävytystä esiintyykin. Se ei ole myöskään elämäkertateos eikä paljastuskirjoitus, sillä vapaamuurariperiaatteiden mukaisesti vapaamuurariuden perusperiaatteita julistetaan avoimesti kaikille niistä tietoa haluaville. Vapaamuurariuden ainoina "salaisuuksina" ovat eräät tunnistamisen ja symboliikkaa käyttävän opetuksen muodot, jotka tässä kirjasessa on jätetty tematiikan tekstisisällön ulkopuolelle. Sen sijaan se on raportti vapaamuurariudesta suomalaiselle yhteiskunnalle sekä opetuskirjoitus - epistola vapaamuurareille. Samalla se on tiivistetty, kokemusperäiseen tietoon perustuva ajankohtaiskatsaus ihmiskunnan henkiseen kulttuurievoluutioon perinteisesti liittyvän kasvatus- ja kasvukehikon nykytilanteesta ja -tilasta. Laskettakoon se teemoineen ja sisältöineen kuuluvan erästä yhdistystoiminnallista kulttuuria kuvaavan arvo- ja kulttuurifilosofisen tieto- ja mielipidekirjallisuuden joukkoon. Kirjasen puheenvuorot ovat perinteistä kommunikaatiota perinteisistä arvoista ja moraalista, kuin myös noiden arvojen ja tuon moraalin määrittelemästä kulttuurista, jollaista kulttuuria tämä kasvatus- ja kasvukehikko parhaimmillaan henkisesti ja eettis-sosiaalisesti kehittymään pyrkivien miesten suljettuna yhteisönä pitäisi edustaa. Pointti tässä kirjasen viestinnässä on myös se, että katsaukseen paketoidut kriittisen kirpeätkin näkemykset hälventäisivät sitä keinotekoista salaisuuden verhoa, joka epäluulojen sävyttämänä tätä kasvatusjärjestelmää sekä sen kasvatus- ja tehtäväluonteisia tarkoitusperiä ympäröi. Sanottuun liittyvän todellisuuden tulkoon jokainen 7

8 Esipuheeksi lukijalle lukija oman ajatushautomonsa, oman ymmärryksenä ja oman vapaan tahtonsa varassa oivaltamaan ilman kirjaseen sisällytettyjä apologeettisiä painotuksiakin. Vapaamuurariuden opetusten mukaan muurarius on merkkinä velvollisuudesta Jumalaa kohtaan - ja velvollisuus merkitsee velkaa. Tämä velvollisuus merkitsee velkaa lähimmäisiämme ja samalla myös ihmiskunnan henkistä kulttuurievoluutiota palvelevaa toimintaa kohtaan. Katson, että sitä velkaa, joka on syntynyt siitä, mitä itse olen vapaamuurariudelta 35-vuotistaipaleellani oppeina ja opetuksina saanut, olen omassa vaatimattomassa asemassani ja toiminnassani velvollinen aatteellisena opetustyönä - kirjasinakin purkamaan. Tämän ajankohtaiskatsauksen kirjoittamismotiivit juontuvat tästä velasta sekä samalla mainitun kasvatus- ja kasvukehikon nykyisestä aatteellisesta aatteettomasta tilasta ja yhdistystoiminnallisesta tilanteesta. Todettakoon niistä tässä esipuheessa lyhyenä esikatsauksena seuraavaa: Jumalallisesta rakkaudesta ja viisaudesta - ihmiskunnan peritystä viisaudesta - johdettu elämisen konsepti on aikakausiin, niiden sykleihin ja niiden vaihtumisiin sidottuna teemana ollut ns. Muinaisen Veljeskunnan työn keskeinen sisältö, kohde ja velvoite. Muinaisissa mysteeriuskonnoissa, kuten myös näissä kasvatus- ja kasvukehikoissa nuo sisällöt ovat tulleet näkyviin transsendentin todellisuuden maisemina, ihmisen oikean elämisen ja toimimisen lakeina ja tapoina sekä niiden sovellutuksina ja samalla ihmisen ja koko ihmiskunnan henkisen kehittymisen koodeja ja salpoja avaavina herätteinä. Kirjani Valokeila vapaamuurariuteen johdannossa toimittaja Asko Vuorjoki kirjoitti näistä herätteistä, samalla vapaamuurariuden syvintä olemusta ja luonnetta sivuten vaikuttavasti: "Vapaamuurariuden hengen juuret ovat syvässä filosofiassa, joka tajuaa hengenheimolaisuuden maailman eri osissa, eri maailmojen ja henkisten tasojen välillä. Tämä henki on nähnyt aikakausien nousevan ja aikakausien häviävän, ja tulee elämään nähdäkseen kuolemattomien sielujen työn täyttyvän." 8

9 Esipuheeksi lukijalle Monesti näiden ihmiskunnalle lanseerattujen herätteiden - konseptien - kohdalla on tapahtunut, kuten on nyt nykykulttuurissakin valistusajan konseptia koskien käynyt, että nuo peritystä viisaudesta johdetut ja luodut systeemit teemoineen ja projekteineen ovat menettäneet alkuperäisen substanssinsa ja muuttuneet aatteettomiksi, ankkurointipistettä vailla oleviksi ja tarkoitustaan toteuttamattomiksi ajopuiksi. Ne ovat kietoutuneet muodostamiinsa instituutioihin ja käpertyneet dogmatismin muotoihin, siten menettäen aatteellisen kosketuspintansa ja toiminnallisen vaikuttamisensa mahdollisuudet inhimillisessä kulttuurissa. Sitten, aikansa elettyään, nuo konseptit teemoineen ovat kohdanneet latistumisensa. Tämän ne ovat kohdanneet sisältönsä muuttumisena, tarkoitusperänsä ja vaikutuksensa hiipumisena sekä viimein toiminnallisena epäonnistumisena. Näistä syistä johtuen ihmiskuntaan on aika ajoin välitetty toimimattomiksi muuttuneita elämisen konsepteja oikaisevia, palauttavia ja uudelleen suuntaavia, perityn viisauden universaalia tietoa sisältäviä kehityssysäyksiä tieto- ja opetuspaketteja. Tällaisen paketin muodosti aikanaan myös nykyinen vapaamuurarius kasvatus- ja kasvukehikkoineen sekä kasvatuksellisine viitejärjestelmineen. Freemasonry is dying. Näin väittävät englantilaiset vapaamuurarit Christopher Knight ja Robert Lomas kirjassaan The Book of Hiram. Suomeksi tämä tarkoittaa, että vapaamuurariuden tarkoitusperät ovat kadonneet järjestön tietoisuudesta ja niihin kohdistuva toiminta on pysähdyksissä. Väitettään he perustelevat ihmisten elämismaailman nykyisellä tilanteella, jossa tilanteessa aatteet eivät ole enää muodissa ja jossa ihmiset eivät kykene sitoutumaan vapaamuurariuden kaltaisten instituutioiden toimintaan ja tarkoitusperiin. Se aate, mitä vapaamuurarius yrittää nykyihmisille "myydä", se ei käy kaupaksi. Tilanteesta johtuen on mm. Englantiin ja Amerikkaan syntynyt restauraatioliikkeitä syöksykierteessä olevaa, aatteellisesti flopannutta ja järjestöllisestikin kituvaa vapaamuurariutta elvyttämään. Maassamme tällainen liike oli Holvikiviseura ry, jonka toimintateema oli olla vapaamuura- 9

10 Esipuheeksi lukijalle riuden palveluksessa. Palvelukset kuitenkin torjuttiin erään muurariyksikön suurvirkailijan toteamuksella: Me emme ole sen kanssa missään tekemisessä, koska emme ole sitä tunnustaneet. Eräs suomalainen järjestöjohtaja lausui pitämässään puheessa, mm.: "Lähes kaikkialla näyttää siltä, että henkisten aatteiden maailma on tyhjentynyt eikä enää tunnu olevan kaikkia vapaamuurareita koskettavia aiheita. Pelkistä organisaatio- tai strategiakysymyksistä ei saada aikaan kiinnostavaa vapaamuurariutta elävöittävää keskustelua." Hän totesi myös: "Tiedämme esimerkiksi että rationalismi, ateismi, uskonnottomuus, monenlaiset ääri-idealismit ja erilaiset korvikeuskonnot valtaavat jatkuvasti alaa samalla kun kiinnostus syvähenkisyyteen ja esimerkiksi vapaamuurariuden tapaiseen ideologiaan on vähäistä." Kiinnostuksen vähäisyys on eräs syy siihen, että vapaamuurarillisessa maailmassa vallitsee mm. jäsenmäärän osalta laskusuuntaus. Nykyinen, materialististen pintailmiöiden kulttuurimme on vaikuttanut siihen, että tämä luvuilla ihmisyyskouluksi luotu kasvatus- ja kasvukehikko teemoineen ja konsepteineen näyttäytyy nykypäivänä laskusuuntauksensa lisäksi epäonnistuneena, aatteellisen päämääränsä sekä kasvatus- ja tehtäväluonteisen tarkoitusperänsä konsepteineen 1900-luvun postmoderniin henkiseen pimeyteen kadottaneena oppi- ja viitejärjestelmänä. Ennen kuin luon henkilökohtaiseen kokemukseeni perustuvan katsauksen tähän onnettomaan tilanteeseen, tarkasteltakoon ensin lyhyesti tuon kasvatus- ja kasvujärjestelmän alkuperäistä anatomiaa luonnetta, olemusta, tarkoitusperiä sekä niihin liittyviä viitekehyksiä kehittymiskonsepteineen kysymällä: Mikä ja mitä vapaamuurarius oikein on - tai on ollut? Ehkä kaikkein ensimmäiseksi on syytä luoda tähän esipuheeseen sen jatkoksi - katsaus tuohon edellä mainittuun, ehkäpä monelle lukijalle myös vapaamuurarille itselleenkin tuntemattomaan sekä outoon ja hieman arvoitukselliseen Muinaiseen Veljeskuntaan. 10

11 Esipuheeksi lukijalle Muinainen Veljeskunta <Sen alkuperä, olemus ja tehtävä> (Kirjoitus on muokattu dokumentista: Muinaisen Veljeskunnan uudelleen muodostus. Raimo E. O. Stenberg, 2011.) Kun puhutaan Muinaisesta Veljeskunnasta, puhutaan lähtökohtaisesti myös ihmiskunnan peritystä viisaudesta sekä siihen liittyen ihmiskunnan henkisestä kulttuurievoluutiosta. Veljeskunnan juuret löytyvät siis ihmiskunnan peritystä viisaudesta, Tähän viisauteen sisältyvä tieto, kuten myös siitä johdetut elämiseen, elämän taitoon, elämän hallintaan ja osaamiseen sekä ihmisen henkiseen evoluutioon - henkiseen, eettiseen ja sosiaaliseen kehittymiseen - liittyvät konseptit ovat peräisin esihistoriallisilta ajoilta. Löydämme ne jo ihmiskunnan varhaiskulttuureista neljän - viiden tuhannen vuoden takaa. Eräs Veljeskunnan jäsen kirjoitti sähköpostissaan tuon muinaisen viisauden synnystä todeten: Ajattelevan ihmisen luominen oli Luojan teko, jolloin Hän puhalsi fyysisesti melko valmiiseen ihmiseen hengen, eli assosiaatio-, oppimis-, luomis-, ym. kyvyt. Tämä on perityn viisauden ja sen luomien kulttuurien kehittymisen alku. Siitä juontaa persoonallisen temppelin rakentaminen kuin myös pyhyyden kauneuden taju ja sen ulkoistaminen, eli karisma. Tämä oli perityn viisauden ihmiskunnan kulttuurimuistin alku kaikkine elämisen ja kehittymisen henkisen evoluution - konsepteineen. Perityn viisauden lähteet avautuivat ihmiskunnalle silloin, kun ihminen vastaanotti Elävän Valon, kun häneen emanoituivat Jumalan attribuutit ns. sefirothpuun (Otz Chiim) mukaisina ominaisuuspotentiaaleina - ja kun hän sitten niitä itseensä, itseään taivaallisen ihmisen 11

12 Esipuheeksi lukijalle - Adam Kadmonin - hahmoksi kehittäen ryhtyi tietoisuudekseen tavoittelemaan ja ominaisuuksikseen sisäistämään. Sanotusta seuraa, että perityn viisauden luonteeseen sekä sitä kautta Muinaisen Veljeskunnan alkuperään ja olemukseen liittyy keskeisenä näkemys maailmaa, elämää ja ihmisenä olemista kattavasta kosmisesta järjestyksestä - elämän ja koko maailmankaikkeuden perusideasta. Tämä idea on ihanne, joka saa lähtökohtansa niistä syistä ja tarkoitusperistä, laeista sekä käskyistä ja kehotuksista, jotka Jumalan tahdonilmaisuina on ihmiskunnan edelläkävijöille perityssä viisaudessa ja eri uskonnoissa, eli elämisen konsepteissa ilmoitettu. Edellä sanottu osoittaa, että perityn viisauden sisältö on laadultaan uskonnollista perinnetietoa. Samalla se on käytännölliseen elämään ja toimintaan sovellettavaa moraalifilosofiaa - hyve-etiikkaa. Tällaisena se sisältää uskonnollis-filosofisen elämän- ja maailmankatsomuksen perusaineksia, kuten arvoja, normeja sekä kasvatuksellisia, eettis-sosiaalisia käyttäytymiskoodeja. Tässä näyttäytyy myös ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution alku - evoluution, jossa kohtaamme paitsi Veljeskunnan ominaisuuden, myös sen tehtäväluonteen tarkoitusperineen. Nykymuotoisen vapaamuurariuden ensimmäisen, vuonna 1723 julkaistun perussäännön laatija James Anderson sanoo tähän perussääntöön laaditun historiallisen osan alussa näin: Jumalan, Maailmankaikkeuden Suuren Rakennusmestarin, kuvaksi luodulla ensimmäisellä esi-isällämme Adamilla on täytynyt olla Vapaitten Tieteiden, erityisesti geometrian, tuntemus sydämeensä kirjoitettuna, sillä jo syntiinlankeemuksen jälkeen voidaan otaksua hänen jälkeläistensä omanneen sen perustiedot, jotka aikojen kuluessa ovat kehittyneet selväpiirteiseksi väittämien järjestelmäksi Kun siis puhutaan Muinaisesta Veljeskunnasta, puhutaan samalla erityisesti myös ihmiskunnan henkisestä kulttuurievoluutiosta, joka Vapaitten Tieteiden, erityisesti geometrian toteutuksena on jatkunut ensimmäisen inhimillisen ihmisen, Adamin, luomisesta alkaen. Saksalainen filosofi Hegel sanoo sen toteutumisen ja toteuttami- 12

13 Esipuheeksi lukijalle sen olevan Maailmanhengen ilmentymää ja ilmentämistä, joka toteutuu historian saatossa kulttuurimuodosteina mm. tieteinä ja taiteina. Johann Gottfried Herder puhuu tässä yhteydessä jatkuvasta kehittymisestä, jatkuvasta luomisesta kohti monipuolisempia ja täydellisempiä manifestaation emergentteja muotoja. Luonnossa tätä vielä keskeneräistä luomistyötä toteuttavat erilaiset älylliset tasot, jotka kaikki puolestaan ovat yhden substanssin - Jumalan - ilmennyksiä. Näin Jumala on jättänyt erään älyllisen tason - työtoverinsa ihmisen - harteille osan päämääriensä toteuttamisesta. Maailma ja sen elämä on näin ollen Jumalan ihmiselle antama tehtäväkenttä. Tälle tehtävälle on myös annettu nuo Herderin mainitsemat päämäärät, suunnat ja ihanteet, joita kohti ihmisen tulisi hänelle annetun luomattoman materian järjestävänä muokkaajana yhteistä elämää huolellisesti hoitaen ja tutkien sekä sitä ihmiskunnan henkisellä kulttuurievoluutiolla rikastuttaen edetä. Ihmiskunnan henkisessä kulttuurievoluutiossa mm. oikeudenmukaisen ja eettisesti jäsentyneen yhteiskunnan ja lainalaisen maailmanjärjestyksen rakentamisessa - kohdataan Jumalan tahdonilmaisuilla rajattu kenttä, missä vaikuttaa kosmisten, eettis-sosiaalisten ja fyysistenkin luonnonlakien sekä henkisillä arvoilla koodattujen valintojen, ratkaisujen ja mahdollisuuksien todellisuus... vaikuttaa siten kuin siitä on viestitetty ihmiskunnan perimässä, muinaisaikaisessa viisaudessa ja siitä johdetuissa elämisen ja kehittymisen konsepteissa. Tällaisessa todellisuudessa ihmisen perusperiaate Jumalan kanssatekijänä on hahmottumassa; siinä ovat myös hänen päämääränsä ja tehtävänsä ilmentymässä toiminnan kautta... toiminnan, jossa vallitsee kehittymiselle välttämätön jännitys olemassa olevan tilan ja toteutettavan tavoitteen välillä - dualismi - luomaton ja luotu, järjestäytymätön ja järjestäytynyt materia. Näin ihmiskunnan kehitys etenee vastakohtien vuorovaikutuksessa; se etenee toimintamme todellisuudessa, kunnes saavutetaan ja tulee se, mikä täydellistä on... Tällaisessa toiminnassa ihmiskunnan primäärinen toimintaohje, lisääntykää ja täyttäkää maa, täydentyy ja saa uusia ulottuvuuksia. Siinä kansojen opettajien Muinaisen Veljeskunnan jäsenten - sanat 13

14 Esipuheeksi lukijalle sekä henkisen, sisäisen Itsen viestit jäsentyvät ihmisen tietoisuuteen elämänlakeina ja hänen toimintaansa koodaavina sääntöinä. Näin ihminen kohtaa olemisensa tarkoituksen ja tehtäväluonteensa tärkeän, takimmaisen perusnäkemyksen: pyyteettömän, lähimmäisen rakkaudella suunnatun ja kaikkinaista kehitystä edistävän palvelun. Kosmisissa lainalaisuuksissaan tuo käsite lienee kattava! Se ei sisältäne vain eettisesti ja altruistisesti suunnattua yhteiskunnallista tai ammatillista toiminta-aspektia, vaan Jumalan tahdon mukaisen elämisen ja toimimisen - Hänen Nimensä pyhittämisen - laajemmassa, kanssatekevässä, myötäelävässä ja uhrautuvassa muodossa. Näin syntyi ihmisen tehtäväluonteiseen tarkoitusperään liittyen koko ihmiskunnan kehityksen liikkeellepaneva momentti Muinaisena Veljeskuntana - kasvattajineen, tiennäyttäjineen ja tienraivaajineen. Näin lähti henkisen evoluution jatkeena kehittymään myös ns. vaeltajakonseptina toteutettava ihmiskunnan henkinen kulttuurievoluutio kasvatus- ja kasvukehikkoineen, kulttuurimuodosteineen sekä vielä keskeneräistä luomistyötä jatkavine ja ihmiskuntaa sivistävine tieteineen ja taiteineen, kuin myös elämisen ja kehittymisen konsepteja edustavine uskontoineen. Tämän, 6012 vuotta sitten käynnistyneen ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution ensimmäistä ilmennystä edusti Adamille annettu maanviljelystehtävä. Voimme tässä yhteydessä kysyä: Keitä ja minkälaisia ihmisiä nämä keulahahmomme ovat olleet? Paavali vastaa kysymykseen roomalaiskirjeessään, kertoen olevansa Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli (lähetti, opin levittäjä), erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia (hyvää sanomaa). Professori Sven Krohn vastaa em. kysymykseen johdattelevasti kirjassaan Ihminen, luonto ja logos: "...ovatko he olleet portin avaajia, jotka ovat herättäneet ihmisolemuksessa piileviä latentteja mahdollisuuksia tajuta ja nähdä laajennetussa tietoisuudessa todellisuuden aiemmin ihmiseltä salattuja korkeampia kerrostumia?" Vaikka Veljeskunnan työn toteutus tapahtuu yleensä yhteiskunnalli- 14

15 Esipuheeksi lukijalle sina kosketuspintoina toimivien, humaniteetin saavuttaneiden yksilöiden toteuttamana, voivat henkistä kulttuurievoluutiota toteuttaa myös erilaisiksi, ajatusten ja pyrkimysten yhtenäisyyttä ja yhteisyyttä edustaviksi yhteisöiksi liittyneiden ihmisten ryhmät. Yhteisinä, aatteellista tehtävää suorittavina yhteisöinä ne antavat usein jäsentensä ajatuksille ja pyrkimyksille suuntia ja päämääriä. Luovina ja muovaavina tekijöinä tällaiset yhteisöt saattavat kohottaa jäsenensä keskuuteen jotain ylipersoonallista, henkistä ja sielullista korkeampaan, kosmopoliittiseenkin kutsumukseen johtavaa sisältöä. Todettakoon, että monet tällaisista yhteisöistä ovat alun perin toimineet ns. miesten järjestöinä. Sellaisina toimivat jopa apostoliset alkuseurakunnat. Nykymaailmassamme miehisten hyveiden ja miehisen luomisvoiman - geniuksen - kasvatus- ja kasvukehikon muodon ovat alkuaan omanneet mm. lions- ja rotaryjärjestöt - ja sellaisen omaa vieläkin vain ja ainoastaan miesten esoteerisluonteisena veljeskuntana pitäytyvä muinainen, vapaa ja hyväksytty muurarius. Em. nykymuotoisen vapaamuurariuden ensimmäisen perussäännöstön kirjoittanut Magister Artium James Anderson on liittänyt sääntöönsä historiallisen katsauksen muurariveljeskunnan itse asiassa po. Muinaisen Veljeskunnan - ihmiskunnan henkistä kulttuurievoluutiota toteuttavasta työstä. Katsauksessaan hän kuvaa Veljeskunnan sen siis vapaamuurariuteen kytkien - tarkoitusperiä, työtä, toimintaa ja saavutuksia ihmiskunnan henkiseen rakennustyöhön osallistuneena muinaisena veljeskuntana. Historiallisessa aikajärjestyksessä Anderson kuvaa Muurarien vanhojen kirjoitusten sisältämiä, ihmiskunnan varhaisia kulttuurihistoriallisia tapahtumia ja saavutuksia sivistyskansojen keskuudessa maailman alusta alkaen. Tämän muurariveljeskunnan toteuttaman henkisen kulttuurievoluution kasvatus- ja kasvukehikoista sekä niihin sisältyvistä laeista, säännöistä ja tarkoitusperistä Anderson toteaa: "Jos olisi tarkoituksenmukaista, voitaisiin osoittaa, että sotilaalliset ja myös uskonnolliset seurat ja ritarikunnat ovat aikojen kuluessa lainanneet tältä Muinaisaikaiselta Veljeskunnalta monia juhlallisia menoja; sillä mikään niistä ei ole paremmin järjestäytynyt, kunnialli- 15

16 Esipuheeksi lukijalle semmin tehtäväänsä asetettu eikä pitänyt paremmin pyhitettyinä lakejaan kuin Hyväksytyt Muurarit, jotka kaikkina aikoina ja kaikkien kansojen keskuudessa ovat säilyttäneet ja edelleen kehittäneet tarkoitusperiään tavalla, joka on heille luonteenomainen..." (Huomautettakoon, että meillä nykymuurareilla ei näytä olevan minkäänlaista havaintoa siitä, mistä Veljeskunnasta Anderson itse asiassa puhuu...) Näillä luonteenominaisilla tarkoitusperillä Anderson tarkoittanee siis muinaisaikaisia, peritystä viisaudesta johdettuja, Muinaisen Veljeskunnan säilyttämiä ja sen ihmiskunnalle kautta aikojen välittämiä elämisen - elämän osaamisen ja hallinnan -, kuin myös kehittymisen ja kehittämisen konsepteja. Nämä luonteenomaiset tarkoitusperät ovat aikakausiin, niiden sykleihin ja niiden vaihtumisiin sidottuina teemoina olleet tuon Veljeskunnan työn keskeiset sisällöt, kohteet ja velvoitteet. Nämä vapaamuurariuden syvintä aatteellista olemusta koskettelevat tarkoitusperät sisältävät sen perustan, joka oikeuttaa Muinaisen Veljeskunnan sekä sen jäsenten vaeltajakonsepteineen esiintymään ja toimimaan täysivaltaisena instituutiona myös koko ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution kasvatuskehikoissa. Mainittakoon esipuheen lopuksi luento Veljeskunnan synnystä sekä sen aikakausiin ja niiden sykleihin liittyvistä vaiheista: "Vuosisatoja sitten perustettiin järjestömme idän tasangoilla periaatteille, jotka ovat kestävämpiä kuin muinaisten kuninkaiden metallista valetut patsaat. Aikojen vieriessä myrskyt ja rajuilmat ovat singonneet jyliseviä salamoitaan järjestömme ylle; loiston aallot, aallon jälkeen, kuin myös petolliset hiekat ovat kiertyneet sen jalustan ympärille ja kasanneet vieriviä jyväsiään sen sivustoja vasten; ihmiset ovat tulleet ja menneet ohikiitävissä sukupolvissa; ajanjaksot ovat kuluneet kuin tunnit ajan vierivässä rattaassa. Mutta läpi myrskyjen ja rajuilmojen; läpi elämän aaltojen ja hiekan runtelun; läpi hyvien ja pahojen vaiheiden, järjestömme on edelleen jatkanut hyvää tekevän vaikutuksensa levittämistä kaikkialla maailmassa." 16

17 Johdannoksi: Vapaamuurarius, mitä se oikein on? VAPAAMUURARIUS - MITÄ SE OIKEIN ON? Tämän johdantotekstin lähdesuonina ovat pääsääntöisesti olleet kirjoittamani kirjat: Vapaamuurariuden astejärjestelmä sen tarkoitus ja sisältö (2006), Muinainen, vapaa ja hyväksytty Muurarius (2008) sekä kirjanen Muinaisen Veljeskunnan uudelleen muodostus (2011). Y leisen käsityksen mukaisesti vapaamuurarius on keskinäistä veljeyttä harjoittavien miesten salaseura, jonka jäsenistö koostuu pääasiassa yhteiskunta- ja talouselämän eliitistä ja joiden arvellaan harrastavan looseissaan salaisia rituaaleja, jotta toiminta vaikuttaisi entistäkin arvoituksellisemmalta ja salaperäisemmältä. Varmaan monet järjestön jäsenistäkin kokevat toimivansa tämän kaltaisen "salaperäisen muurariuden valossa. Vapaamuurarius ja vapaamuurarijärjestöt on monasti koettu myös demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen yli ja ohi valtaa käyttävinä, vaarallisia "saloja" ja "valoja" omaavina salaseuroina. Epäilyissä on sekoitettu usein muurariuden aatesisältö ja järjestöllinen toiminta toisiinsa. Vapaamuurariuden perinteisiä uskonnollisia arvoja ja etiikkaa kantavassa aatteessa ei ole kuitenkaan vähintäkään tilaa näin muodostuneille epäilyille tai ei pitäisi olla Luotakoon siis tässä luvussa noiden, vapaamuurariuden aatteelliseen substanssiin kohdistuneiden epäilyjen torjunnalle katetta - muunlaistakin kuin fraseologian ja sanahelinän sävyttämää jargoniaa muurarijärjestöjen historiasta tai hymistelyä sen perusolemukseksi sanotusta veljeydestä. Ehkäpä tällöin pitäisi kuitenkin aluksi - edellä sanotusta huolimatta - saattaa tarkasteltavaksemme vapaamuurariuden aatteellinen olemus taustoineen sekä sen synty- ja alkuhistoria ja vasta sen jälkeen 17

18 Johdannoksi: Vapaamuurarius, mitä se oikein on? sen varsinaiset tarkoitusperät. Muinaiseksi Vapaaksi ja Hyväksytyksi Muurariudeksi kutsuttu veljesjärjestö on nykymuodossaan tuon em. Muinaisen Veljeskunnan luvuilla muodostama ja päivittämä, ihmisen henkistä evoluutiota konstituoiva sekä ihmiskunnan perittyä viisautta säilyttävä, ilmentävä ja välittävä kasvatus- ja kasvukehikko. Vapaamuurarien keskuudessa sanotaankin, että ne aatteelliset lähtökohdat, joille vapaamuurarius on perustettu ja joille sen nykymuotoinen kasvatus- ja kasvujärjestelmä kasvatuskehikkoineen on rakennettu, ovat tosimuinaiset. Nuo lähtökohdat löytyvät uskontojen ikuisista totuuksista ja samalla ne ammentavat viisautta antiikin idealismin, filosofian ja tieteen maailmasta. Edellä sanotun jatkoksi on syytä huomauttaa, että kysymys oli siis muinaisen mysteeriopohjaisen, eri uskonnollisissa järjestelmissä ja kulttuureissa kautta aikojen toteutetun henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymismenetelmän ja sen viitejärjestelmän päivityksestä, eli uudelleen muodostamisesta. Tällaisia, ihmisen henkiseen aktualisoimiseen ohjaavia muutos- ja kehittymiskonsepteja ja niihin liittyviä pyhiinvaellusprosesseja kohti ihmisyyttä ja ihmisen täydellisyysihannetta, on samassa merkityksessä ja lähes samoissa muodoissa toteutettu siis kautta aikojen mm. mysteeriouskontojen opetuksissa, kuin myös muinaisten myyttien ja tarujen allegorioissa. Näitä kehittymisen teitä on kuvattu myös pyhissä kirjoissa. Monet kohdat Pyhän Raamatunkin teksteistä ovat allegorista kuvausta ihmisen henkisestä kehittymisprosessista. Tällaisia ovat sisällöltään myös evankeliumit sekä mm. israelilaisten erämaavaellus Egyptistä kohti Jerusalemia, kohti rauhan paikkaa taivaallista Zebulia. Tällaisena, mysteerioperinteen viisauteen pohjautuvana ihmisen henkisen evoluution konseptina on ymmärrettävissä myös kristinuskon sisempi, esoteerinen luonne, olemus ja opetus. Kerrotaan, että Pyhältä Augustinukselta, hänen kuunnellessaan Milanossa Ambrosiuksen opetusta vuonna 385, katosivat kaikki epäilyt Vanhaa ja Uutta 18

19 Johdannoksi: Vapaamuurarius, mitä se oikein on? testamenttia kohtaan. Ambrosiuksen selittäessä hänelle niiden tärkeimpiä kohtia hengestä käsin ja niiden mystistä verhoa kohottaen, Augustinus tajusi, että mysteerien sisältö oli ottanut havaittavan muodon evankeliumien historiallisessa traditiossa ja siinä seurakunnassa, joka tätä traditiota vaali. Hän tuli vakuuttuneeksi siitä, että se, mitä mystikot mysteerien avulla etsivät, se oli Jeesus Nasaretilaisessa ilmentynyt ulkoisessa historiallisessa maailmassa. Hän totesikin: "Se mitä nykyään nimitetään kristilliseksi uskonnoksi, oli olemassa jo vanhoina aikoina, eikä se puuttunut ihmissuvun alkuaikoina, ennen Kristuksen ilmestymistä lihassa, mistä alkaen tosiuskontoa, jo aikaisemmin olemassa ollutta, alettiin kutsua kristilliseksi." Näitä ihmisen henkisen ja eettis-sosiaalisen kehittymisen malleja ja menetelmiä ovat tietoteorioissaan luoneet myös monet filosofit. Todettakoonkin, että vapaamuurariuden astejärjestelmän kanssa lähes identtiset kasvatus- ja kasvukehikot oppilailleen loi perustamassaan koulussaan - sodaliteetissa mm. antiikin kuuluisa filosofi Pythagoras. Koulunsa opetuksessa hän noudatti ns. mysteerien menetelmää ihmisen henkisen evoluution konseptia -, jonka tarkoituksena ja tavoitteena oli oppilaiden sisäisten henkisten ja sielullisten kykyjen kehittäminen. Tämän ihmisen henkisen ja eettis-sosiaalisen kasvatus- ja kasvukehikkonsa puitteissa sekä tehtäväluonteisen tarkoitusperänsä johon palaan myöhemmin tarkemmin - syvimmän merkityksen, ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution yhteydessä vapaamuurarius tahtoo saattaa jäsenensä yhteen suurten henkisten virtausten kanssa ja samalla koko ihmiskuntaa koskevien Suurten ja perimmäisten Kysymysten äärelle. Ne ovat kysymyksiä, jotka kaikkina aikoina ovat askarruttaneet ihmismieltä. Niiden puitteissa vapaamuurarius sitoo jäsenkuntansa pyhäksi liitoksi, jonka tarkoitus on työskennellä ihmisten henkisen evoluution ja samalla koko ihmiskunnan henkisen ja eettisen kulttuurikehityksen hyväksi. Tämä vapaamuurariuden syvintä aatteellista olemusta kosketteleva tarkoitusperä sisältää sen perustan ja lähtö- 19

20 Johdannoksi: Vapaamuurarius, mitä se oikein on? kohdan, joka velvoittaa vapaamuurarin työskentelemään koko ihmiskunnan henkistä kulttuurievoluutiota toteuttavissa ja edistävissä kasvatus- ja kasvukehikoissa. Nykymuotoinen vapaamuurariuden synty <eli Muinaisen Veljeskunnan uusi, päivitetty kasvatusjärjestelmä> Ihmiskunnan uuden, ns. valistuksen ajan synnyttäneen henkisen kulttuurievoluutioaikakauden kynnyksellä 1600-luvulla - Muinainen Veljeskunta katsoi tarpeelliseksi uudelleen muodostaa ja päivittää kasvatusjärjestelmänsä henkisen kehityksen kasvatus- ja kasvukehikkoineen. Näitä uudelleen päivitettyjä kasvatus- ja kasvukehikkoja ryhdyttiin kutsumaan muinaiseksi vapaaksi ja hyväksytyksi muurariudeksi, eli vapaamuurariudeksi. Rakenteellisina pohjina tälle kasvatusjärjestelmälle olivat operatiivisten muurarien, eli rakentajayhteisöjen killat, joista muodostettiin spekulatiivisiksi muurarilooseiksi kutsuttuja filosofisia yhteisöjä. Näihin suljettuihin yhteisöihin liittyi mukaan muualta kuin rakennusammateista toimeentulonsa saaneita herrasmiehiä - hermeettisten ja esoteeristen tieteiden harjoittajia ja harrastajia, kuten rosenkreutzilaisia, kabbalisteja ja alkemisteja sekä joidenkin uskonnollisten ritarikuntien jäseniä. Tässä joukossa toimivat mm. seuraavat henkilöt: Elias Ashmole, Robert Fludd, Robert Moray, Colonel Mainwaring, Robert Boyle, Francis Bacon, John Comenius, William Backhouse ja jopa Isaac Newton. Näiden yhteisöjen muodostaman henkisen kehittymisen kasvatusjärjestelmän, aatteen ja arvotodellisuuden sisältävän substanssin alkuperä ankkuroitui ihmiskunnan perittyyn viisauteen. Sen aate- ja arvosisällön välittävä viitejärjestelmä opetusmenetelmineen ja symboleineen oli peräisin kuten edellä totesin - muinaisten uskonnollisfilosofisten yhteisöjen yhteisestä myyttisestä traditiosta - muinaisen tradition kantajilta, tiennäyttäjiltä ja -raivaajilta, jotka Muinaisena Veljeskuntana olivat aikojen kuluessa monin eri keinoin ja menetel- 20

21 Johdannoksi: Vapaamuurarius, mitä se oikein on? min välittäneet perityn viisauden sisältöä maailman- ja elämänkatsomuksellisena perusaineistona: elämän arvoina, ohjeina ja opetuksina, tarkoituksina ja tavoitteina, so. elämisen elämänhallinnan ja - osaamisen - sekä henkisen, eettisen ja sosiaalisen kehittymisen konsepteina ihmiskunnalle. Sanottu osoittaa tämän kasvatus- ja kasvukehikon universaalisuuden ja sen, että se oli ja on kautta aikojen eri muodoissaan ja eri kansojen keskuudessa vaikuttanut, uskontoihin ja muinaisiin viisaustieteisiin sekä näiden yhdistelmiin - ns. mysteereihin - perustunut esoteerinen kasvatus- ja oppijärjestelmä. Tämän luvuilla päivitetyn vapaamuurariudeksi kutsutun kasvatusjärjestelmän juuret työntyivät siis universaalin uskonnollisuuden lähteille. Tiedostettavana sen henki liikkui näin ollen uskontojen myyttisissä, esoteerisissa ja metafyysisissä virtauksissa. Ne, jotka tuolloin sen suunnittelivat ja kehittivät, olivat tietoisia muinaisten, peritystä viisaudesta johdettujen mysteereiden sisällöistä, kuin myös niihin paketoitujen elämisen ja kehittymisen konseptien luonteesta, tarkoituksesta ja tavoitteista. Rakentaessaan tämän nykymuotoisen, muinaista viisautta kantavan ja välittävän vapaamuurariuden ja luodessaan sille sen aatteellista substanssia ilmentävän viite- ja opetusjärjestelmän, nämä rakentajat omaksuivat siihen kasvatus- ja menetelmäkehikot, samoin kuin merkittävän joukon opetussymboleja israelilaisesta uskontokonseptista sekä samalla myös egyptiläisistä ja antiikin kreikkalaisista mysteerioista. On syytä todeta, että vaikka tämä kasvatusjärjestelmä nykymuodossaan syntyi ja päivitettiin valistuksen ajan kummilapsena, se ei toki syntynyt sen henkeä eikä sen elämisen konseptia seuraavana ja myötäilevänä aatesuuntana. Se syntyi paremminkin sille rinnakkaisena, ihmisen henkistä kehittymistä ja hänen eettistä individualisoitumistaan ohjaavana ja tukevana ilmiönä. Tällaisena se näyttäytyi ja näyttäytyy ihmiskunnan perittyä viisautta vaalivana ja sitä valistusajan aatteellisilta virtauksilta, järkeisuskolta ja rationalistis-empiristiseltä yltiötieteellisyydeltä suojaavana aatesuuntana. Järjestöllisesti siitä 21

22 Johdannoksi: Vapaamuurarius, mitä se oikein on? muodostui tuolloin tai oli tarkoitus muotoutua - suljettu, suppea ja valikoitu esoteerisluonteinen veljeskunta. Tuon ihmisen kehittymistä ja individualisoimista toteuttavan kasvatus- ja kasvukehikon perimmäisenä tarkoituksena oli mankeloida miehiä vaeltajiksi, eli Muinaisen Veljeskunnan jäseniksi toteuttamaan ihmiskunnan uuden, alkavan henkisen kulttuurievoluutioaikakauden muodostumista ja edistämään sen kehitystä. Nykymuotoisen vapaamuurariuden aatteellinen ja järjestöllinen olemus Veljeskunnan luvuilla muodostaman kasvatus- ja kasvukehikon eettis-sosiaalisen tason järjestöllisistä periaatteista sanotaan suurmestareiden kokouksessa Washington D.C:ssä helmikuussa 1939 muotoillussa vapaamuurariperiaatteiden julistuksessa mm.: Vapaamuurarius on lähimmäisenrakkautta ja hyväntahtoisuutta edistävä sekä kasvatuksellista ja uskonnollista toimintaa harjoittava yhteisö. Sen perusperiaatteita julistetaan avoimesti kaikille niistä tietoa haluaville; sen ainoina salaisuuksina ovat eräät tunnistamisen ja symboliikkaa käyttävän opetuksen muodot. Se on kasvatuksellinen siten, että se opettaa ohjatuilla menetelmillään moraalin ja veljeyden oppeja, jotka perustuvat Pyhään Lakiin. Se on uskonnollinen siten, että se opettaa uskoa yhteen Jumalaan; Pyhän ja Muuttumattoman Lain Kirja on avoinna sen alttareilla merkkinä siitä, että Jumala on aina läsnä sen juhlamenoissa; ja se osoittaa jäsenilleen jatkuvasti moraalisen opin merkitystä, joka ei kuitenkaan perustu lahkolaisuuteen tai jumaluusopillisiin dogmeihin. Yksittäisten miesten luonteen kehittämisellä ja valmentamisella vapaamuurarius pyrkii kehittämään koko yhteiskuntaa. Se painottaa jäsenilleen henkilökohtaisen oikeudenmukaisuuden ja vastuun periaatteita, valaisten heitä asioissa, jotka luovat inhimillistä hyvää. Julistuksessa todetaan, että vapaamuurarius opettaa ja ohjaa jäse- 22

23 Johdannoksi: Vapaamuurarius, mitä se oikein on? niään palvelemaan Jumalaa; noudattamaan totuutta ja oikeutta sekä harjoittamaan veljeyttä ja ihmisystävällisyyttä, samalla vaalien valistunutta ja järjestäytynyttä yhteiskunnallista ja henkistä vapautta. Julistuksen mukaan vapaamuurarius velvoittaa jokaista jäsentään olemaan uskollinen ja rehellinen maansa hallitukselle ja tottelemaan sen maan lakeja, missä kulloinkin asuu. Suomalaisen vapaamuurariuden äiti-, eli New Yorkin valtion suurloosin perussäännössä tämä julistus on korvattu julistuksilla Muurariuden uskosta ja opetuksesta : "On yksi Jumala, kaikkien ihmisten Isä; Pyhä Raamattu on muurariuden suuri Valo, sääntö- ja käsikirja uskoa ja sen käytäntöön soveltamista varten; ihminen on kuolematon; ihmisen luonteenlaatu määrää hänen kohtalonsa; ihmisrakkaus on, Jumalaan kohdistuvan rakkauden jälkeen, ihmisen ensimmäinen velvollisuus; rukous, ihmisen yhteys Jumalaan, on hänelle avuksi." "Muurarius opettaa ihmistä harjoittamaan lähimmäisenrakkautta ja hyväntahtoisuutta, varjelemaan siveyttä, arvostamaan ystävyys- ja perhesiteitä, omaksumaan uskon periaatteet ja syvästi kunnioittamaan sen säädöksiä, avustamaan heikkoa sekä lohduttamaan sorrettua, opastamaan tietämätöntä, suojelemaan orpoa, varjelemaan alttaria, tukemaan laillista hallitusta, edistämään moraalia ja kasvatusta, rakastamaan ihmistä, pelkäämään Jumalaa ja hartaasti rukoilemaan Hänen siunaustaan elämän onnellisuutta toivoen." Vapaamuurariuden kasvatus- ja tehtäväluonteinen tarkoitusperä Edellä kirjoitetuissa teksteissä oli jo runsaasti viitteitä siitä, minkälaista yhteisöä ja minkälaista toiminnan laatua vapaamuurarius aatteelliselta sisällöltään edustaa. Niissä sen todettiin olevan universaali uskonnollinen ja aatteellinen yhteisö ja edustavan toimintaa, jonka aatteelliseen olemukseen kuuluu mm. kasvatuksellisten tarkoitusperien harjoittaminen. 23

24 Johdannoksi: Vapaamuurarius, mitä se oikein on? Kasvatuksellisten tarkoitusperien puitteissa vapaamuurarius kohdistaa huomiomme paitsi ihmiskunnan perittyyn viisauteen, sen säilyttämiseen ja välittämiseen, myös ihmisen henkisen tietoisuuden herättämiseen, mielen valaisemiseen sekä jalouden ja rakkauden, hyvyyden, oikeuden ja totuuden virittämiseen hänen sydämessään. Tuohon muinaiseen viisauteen sisältyy tietoa ihmisen kehittymiseen sekä elämän hallintaan ja elämästä selviytymiseen liittyvistä strategioista. Siihen sisältyy tietoa näihin strategioihin sisältyvistä metafyysisistä perusoletuksista ja transsendenteistä lähtökohdista. Näissä puitteissa tuo viisaus vastaa kysymyksiin ihmisolemuksen rakenteesta, luonteesta ja laadusta. Kaiken tämän taustalta se antaa vastauksia myös transsendenttia todellisuutta, sielun kuolemattomuutta, ikuista elämää ja ihmisen kohtaloa koskeviin kysymyksiin. Henkisen todellisuuden syvintä sisältöä peilaten, peritty viisaus vastaa kysymyksiimme myös Jumalasta, Hänen tahdostaan, ilmoituksistaan sekä siitä pyhyyden Kauneudesta kosmisine järjestyksineen, joka Hänen valtaistuimensa edessä ikuisesti vallitsee. Todettakoon, että tämä vanha perinne on kaikkine arvoineen ja elämänlakeineen sekä ilmennyksineen ja vaikutuksineen, samoin kuin sen sisällön tavoittamiseen tarvittavine tietoineen ja menetelmineen sisällytetty muurariuden allegoriseen ja rituaaliseen opetusperintöön henkisen kehittymistien avaamiseksi sekä eettis-sosiaalisten arvokoodien antamiseksi vapaamuurarin elämälle ja hänen ihmiskunnan hyväksi suunnatulle toiminnalleen. Tällainen tieto oppisisältöineen on monasti verhottu ja samalla tiivistetty universaaleihin kääreisiin, so. rituaalisiin, symbolisiin ja allegorisiin muotoihin, teemoihin ja konsepteihin. Noin 1800 vuotta sitten Clemens Aleksandrialainen lausui näistä "kääreistä": "Koko pyhä totuus on kiedottu arvoituksellisiin taruihin, legendoihin ja allegorioihin." Sanotusta ilmenee, että tämän vapaamuurarillisen opetusperinteen ja samalla koko järjestelmän perusrakenne ja keskeinen ydin perustuvat em. uskonnollisiin traditioihin. Aivan erityisesti ne perustuvat Pyhän 24

25 Johdannoksi: Vapaamuurarius, mitä se oikein on? ja Muuttumattoman Lain Kirjoissa ilmaistuihin uskonnollis-filosofisiin arvoihin ja eettis-sosiaalisiin käyttäytymisnormeihin - elämän lakeihin - sekä niistä johdettuun onnellista ja tarkoitusperäistä elämää konstituoiviin elämisen ja kehittymisen konsepteihin. Nykyisen tieteenfilosofian käsittein tätä opetusperinnettä voitaisiin Hegeliä siteeraten kutsua hengen fenomenologiaksi. Professori Sven Krohn puhuu tässä yhteydessä kuvailevasta hengentieteellisestä persoonapsykologiasta, jonka hän Edvard Sprangeria siteeraten sanoo olevan eräänlaista "struktuuripsykologiaa", jossa pyritään sielullisen kokonaisuuden tavoittamiseen. Tälle kokonaisuudelle on ominaista se, että se muodostaa mielekkään, tavoitteellisuuteen pohjautuvan yhteyden, eli rakenteen, jossa kaikki osasuoritukset - vaiheet - voidaan ymmärtää siitä kokonaisuudesta käsin, missä tietyt arvot toteutuvat. Tämän ymmärtäminen on tunkeutumista tietyn henkisen suhdeyhteyden arvojärjestelmään ja sen sisältöön. Vastaavasti opetusperinnettä voitaisiin lähestyä kuvaamalla siihen liittyvää kehittymis- ja individuaatioprosessia vaiheineen ja seurausmuotoineen kabbalistisen sefirothpuun sefirothien ja hyvepolkujen emergoitumisena ja aktualisoitumisena ihmisen identiteetissä. Edellä todettiin, että vapaamuurariuden ainoina salaisuuksina ovat eräät tunnistamisen ja symboliikkaa käyttävän opetuksen muodot. Vaikka näin onkin, voidaan tuon em. hengen fenomenologian yleispiirteitä kuvata - prosessin opetusmuotojen yksityiskohtia silti paljastamatta - esimerkiksi seuraavin runon säkein: Mestaruuteen Taivahalle katsees käännät, anomalla aloitat. Haparoiden, tunnustellen, etsimällä tavoitat. Oppaana on tieto varma, ikuinen sen sanoma. Hiljentyen, mietiskellen, pyrkimises aloita! 25

26 Johdannoksi: Vapaamuurarius, mitä se oikein on? Esikuvat irralliset, ne tietä näyttää, opastaa. Syttyy valot, tiedot, taidot; aamurusko kajastaa. Herkkinä ne saapuu luokses, sisäiset nuo sanomat. Ymmärryksen, kyvyt uudet, ilmennykseks' halajat. Viel' luopuminen opittava uskon lujan tuella. Tahto, teko askeleena, täyttyy toivees voimalla. Rakkaus, tuo voima suuri jo tekos, toimes sinetöi. Se ikuisena, pysyvänä, alttarillas viheriöi. Siis pysyvyys on tavoitteena, perustana järjestys. Kauneuden kun syntyy muoto, uhraamalla itseys! Näin polkus johtaa mestaruuteen, eloon hengen hallinnan; Valon sisäisen kun kohtaat, voittajana kuoleman! Tällainen oppijärjestelmä ilmentää sellaista aate- ja arvosisältöä, joka tuottaa nykyisen tieteellis-materialistisen realismimme "uskontunnustusten" pohjalta luoduille maailmankatsomuksille laajemmat, ns. muodostumisen ja jopa korkeamman luomisen henkisen maailmankin sisältöihin yltävät ulottuvuudet. Näin se perityn traditionsa puitteissa ja uskonnollis-filosofisen aate- ja arvomaailmansa syvimmän myyttisen sisällön - Mestarin Sanansa - kautta kytkee ihmisen henkispsyykkiset ali- ja piilotajunnat hänen fyysiseen arkitietoiseen elämismaailmaansa. Näin se suuntaa hänen tietoisuuttaan avoimempiin 26

27 Johdannoksi: Vapaamuurarius, mitä se oikein on? järjestelmiin - ilmenneen, psykofyysisen maailman takana oleviin luomisen henkisen maailman transsendenttisiin todellisuustasoihin. Nykymuotoisen vapaamuurariuden ensimmäisen, vuoden 1723 perussäännön laatija James Anderson kirjoittaa kuten jo edellä kerrottiin - perussääntönsä historiallisessa osassa mainitusta suuntaamisesta, todeten niiden olleen käytössä kaikkina aikoina ja kaikkien kansojen keskuudessa. Kirjailija Leo Tolstoi kirjoittaa kirjassaan Sota ja rauha (WSOY, 1971, suom. J. A. Hollo) näistä vapaamuurariuden tarkoitusperistä: "Ensimmäinen ja suurin tarkoitusperä ja samalla veljeskuntamme perustus, jolle se on rakennettu ja jota ei mikään ihmisvoima kykene hävittämään, on polvesta polveen perintönä säilynyt tieto eräästä tärkeästä salaisuudesta... joka on kaikkein vanhimmista ajoista, jopa ensimmäisestä ihmisestä asti siirtynyt meille ja josta kenties riippuu ihmissuvun kohtalo. Toisesta tarkoitusperästä hän sanoo: Mutta koska tämä salaisuus on sen laatuinen, ettei kukaan voi sitä tietää eikä hyväkseen käyttää, ellei hän ole pitkällisen ja uutteran itsensä puhdistamisen avulla siihen valmistautunut, kaikki eivät voi toivoa sitä pian saavuttavansa. Sen vuoksi on toisena tehtävänämme valmistaa jäseniämme mahdollisuuksien mukaan ojentamaan sydäntänsä, puhdistamaan ja valistamaan järkeänsä niillä keinoilla, jotka meille ovat perimätietona jättäneet tämän salaisuuden etsimisessä uurastaneet miehet, ja tehdä heidät siten kykeneviksi tajuamaan tuota suurta salaisuutta. Kolmas tarkoitusperistä on Tolstoin mukaan se, että puhdistuessamme ja ojentaessamme omia jäseniämme me kolmanneksi pyrimme ojentamaan koko ihmissukua esittämällä sille veljeskuntamme jäsenet hurskauden ja hyvyyden esikuvina, ja niin me koetamme kaikin voimin vastustaa maailmassa vallitsevaa pahuutta." Tarkoitusperistä toinen - ja niistä myös ensimmäinen kehittymistavoitteena - viittaa muurariuden kasvatusluonteiseen - ihmisen henkiseen evoluutioon tähtäävään - tarkoitusperään. Kirjailija ja vapaamuurari Gotthold Ephraim Lessing on tiivistä- 27

28 Johdannoksi: Vapaamuurarius, mitä se oikein on? nyt tuon vapaamuurariuden kasvatuksellisen ja kehityksellisen tarkoitusperän yleväksi lausumaksi: "Vapaamuurari on jokainen, joka rakentaa oman elämänsä niin, että hän voi myötävaikuttaa sen taideteoksen täydellistämiseen, jonka muodostaa koko inhimillinen elämä. Ihmiskunnan parhaaksi ei kukaan voi tehdä työtä ellei hän pyri tekemään itsestään sitä, mitä hänestä voi ja pitää tulla." Henkisen evoluution tematiikkaan liittyvänä tämä tarkoittaa myös paitsi em. muodostumisen maailman, myös luomisen henkisen maailman aikuiskypsäksi kansalaiseksi kasvamista. Vapaamuurariuden tarkoitusperään liittyen tässä kansalaiseksi aktualisoitumisessa - henkisen evoluution finaalissa - näyttäytyy todelliseksi vapaamuurariksi kehittyneen miehen identiteetti - se, millainen mies vapaamuurari on - ja koska on? Tällaisen identiteetin ytimen tunnettu muurarikirjailija Joseph Fort Newton ilmaisi kirjassaan The Builders todeten, että "tällainen mies on löytänyt ainoan todellisen muurarisalaisuuden - sen, jota pyritään julkistamaan koko maailmalle." Tämä salaisuus on melko tuntematon monille nykypäivän vapaamuurareillekin. Sallittakoon tästä pieni episodi. Eräässä tvhaastattelussa kysyttiin haastateltavalta järjestöjohtajalta: Koska tuo vapaamuurariuden salaisuus paljastetaan? Haastateltava vastasi painokkaasti, päätään pudistellen ja ääni värähdellen: Ei koskaan! (Todettakoon, että olen kirjoittanut tästä Salaisuudesta kirjan: Arvoituksellinen Seuralainen Hän Sinä Minä.) Em. muurariuden syvintä aatteellista olemusta kosketteleva kehittymisen tarkoitus viittaa Tolstoin mainitsemaan kolmanteen, vapaamuurareita sitovaan tehtäväluonteiseen tarkoitusperään. Se sisältää ne toiminnalliset teemat, jotka oikeuttavat - itse asiassa velvoittavat - miehen työskentelemään ihmiskunnassa kutsumusasemastaan ja - tehtävistään tietoisena toimijana. Kutsumustehtävässään vapaamuurari toimii henkisesti aktualisoituneena ns. luomisen henkisen maailman kansalaisena - sen sisältöä tiedostavana ja sitä muodostumisen moraalisen maailman esikuvina 28

29 Johdannoksi: Vapaamuurarius, mitä se oikein on? ja moraalisisältöinä fyysisen, aktiivin toiminnan maailmassa ilmentävänä "vaeltajana" - cultor Dei, civis mundi. Tällaisessa työssä ja toiminnassa ilmenee ihmisen henkisen evoluution finaalin finaali ja samalla ihmisyyden - humaniteetin - korkein ihanne, so. ihanne kosmopoliittisesta, ihmiskunnan parhaaksi toimivasta, merkittäviin tehtäviin kutsutusta rakentajasta. Tällaisessa "rakentajassa" ja rakentamisessa on kysymys 6012 vuotta sitten ihmisen henkisen evoluution rinnalla käynnistyneestä ihmiskunnan henkisestä kulttuurievoluutiosta, jota Hegel kutsui kuten edellä mainitsin - historian saatossa tapahtuvaksi Maailman Hengen ilmennykseksi kulttuurimuodosteina, mm. tieteenä ja taiteena. Vapaamuurareiden rituaalinen luentoteksti mainitsee tällaisesta toimimisesta - siinä vapaamuurariuden syvempään tehtäväluonteiseen tarkoitusperään viitaten: "Jumalan jalo työ, ihminen, luotiin yhteiskunnallista ja aktiivista elämää varten ja häntä, joka niin alentaisi itsensä, ettei pyrkisi lisäämään yhteisen tiedon ja ymmärryksen määrää, voidaan pitää hyödyttömänä jäsenenä yhteiskunnassa ja arvottomana muurarien keskuudessa." Eräässä muuraririitissä uudelle muurariveljelle todetaan hänelle osoitettuna velvoituksena: "Muodostukoon vapaamuurarius sinulle eläväksi elämäksi, äläkä salli sen jäädä tyhjien kaavojen kokoelmaksi. Silloin tulet arvokkaaksi ottamaan osaa mystisen Temppelin rakentamiseen ja muutut siksi, mikä jokaisen muurarin tulisi olla, nimittäin tietämättömien oppaaksi ja auttajaksi." Edellä sanottu osoittaa, että tarkoitusperäluoteisissa tehtävissään toimivat, humaniteetin saavuttaneet miehet nähdään ihmiskuntaa palvelevina työmiehinä, joilta edellytetään - kuten sanotusta huomataan ja kuten se velvoitteina heille ilmaistaan - näiden jalojen ja ylevien aatteidensa ulottamista omaa järjestöään laajemmallekin. Heitä velvoitetaan painamaan mieliinsä ja juurruttamaan sydämiinsä se ihmisyyden periaate, että jokaisella inhimillisellä olennolla on täysi oikeus heidän ystävälliseen apuunsa. Tässä tarkoituksessa heidät velvoitetaan täyttämään elämäntöittensä velvollisuudet uutte- 29