Sininauhaliitto - kristillisten päihdejärjestöjen keskusliitto. Ylitarkastaja Janne Peräkylä: usein riskiryhmä

Transkriptio

1 4/2003 Sininauhaliitto - kristillisten päihdejärjestöjen keskusliitto Ylitarkastaja Janne Peräkylä: Pelien sekakäyttäjät usein riskiryhmä g TEKSTI: MARJAANA PERTTULA, KUVAT: MARJAANA PERTTULA JA ILKKA PARTANEN Tutkimuksen mukaan suomalaista pelaa raskaasti. Tästä joukosta monet ovat pelien sekakäyttäjiä eli henkilöitä, jotka pelaavat useita rahapelejä, kertoo sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastaja Janne Peräkylä. n On vaikea arvioida, missä vaiheessa rahapeleistä muodostuu henkilölle ongelma. Riippuvuus rahapeleihin ryömii riippakiveksi vaivihkaa. Yksi prosentti suomalaisista (noin ) myöntää, että heillä on peliongelma. Neljä prosenttia katsoo joskus kärsineensä peliongelmasta. Luvut ilmenevät rahapelitutkimuksesta, jonka Taloustutkimus Oy äskettäin teki sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta. Tutkimukseen haastateltiin yli 5000 henkilöä. P e l i p r o j e k t i n e r i k o i s n u m e r o Miehet ovat naisia innokkaampia rahapelien pelaajia. Noin 80 prosenttia rahapelien tuosta tulee miehiltä. Keskimääräistä enemmän runsaasti pelaavia on pienituloisten joukossa, ja maakunnista Etelä- ja Pohjois-Savo samoin kuin Pohjois-Karjala olivat kärkipäässä. Suhteellisesti eniten raskaasti pelaavia on vuotiaiden ryhmässä. Tulos ei yllättänyt. Ei ollut mitään syytä olettaa, että meillä peliasiat olisi- KUVA: ILKKA PARTANEN. Kuvan henkilö ei liity jutun sisältöön. Seuraavalle sivulle

2 Peliongelma on inhimillinen tragedia Ennen vanhaan pelaaminen oli pelaamista. Sitä uskallettiin nimittää myös uhkapelaamiseksi suoraan ja kursailematta. Nyt alan bisnes yrittää kääriä sen kauniiseen viihteen tai aikuisviihteen kaapuun. Pelitoiminnassa liikkuu euro poikineen. Peliteollisuuden ja varsinkin yksityisen voitontavoittelun ajattelun ja toiminnan taustalla on äärettömän suuret voitot. Eurooppalaiset käyttävät vuosittain yli sata miljardia euroa laillisiin peleihin. Summa on niin suuri, että sen kokoluokkaa on vaikea edes hahmottaa. Pelibisnes on yksi maanosamme suurimmista liiketoiminnan muodoista. Suomessa on pelitoiminnan monopolijärjestelmä. Yksinoikeudella toimii aloillaan kolme rahapeliyhteisöä: Veikkaus, Raha-automaattiyhdistys ja Suomen Hippos Fintotoineen. Niiden toiminnan kasvu on ollut hurjaa: Kymmenen viime vuoden aikana rahapelien myynti on kasvanut vuoden 1992 noin 890 miljoonasta eurosta vuoden 2002 loppuun mennessä noin miljoonaan euroon. Rahapelien kautta saatiin vuonna viime vuonna yli 850 miljoonaa euroa yhteiskunnan tarpeisiin. Kun minulta on usein kysytty, miten vakavana ongelmana pidän liikapelaamista, vastaukseni on ollut ongelmapelaajia haastatelleena ja ilmiötä kollegani kanssa kartoittaneena (Murto & Niemelä 1993), että kysymyksessä ei ole vielä väestötasolla laajamittainen yhteiskunnallinen ongelma. Mutta olen lisännyt, että niiden yksilöiden ja perheiden kohdalla, joissa tämä ongelma on, se on traaginen ja vaikea ongelma. Suomessa on runsaasti pelaavaa, joilla merkittävällä osalla on jo pelaamisesta aiheutuvaa riippuvuutta tai haittoja. Viime vuosikymmenellä vuosittain hoitoa avo- tai laitoshoidosta haki toista tuhatta ihmistä. Näistä syistä ilmiö on otettava vakavasti, äärettömän vakavasti. Pelitoimintaan kohtaan on kovia paineita. Yhden uhan muodostaa internetin kautta tapahtuva rajojen avautuminen. Kansallisella lainsäädännöllä on vaikea, suorastaan mahdotonta rajoittaa pelaamista ulkomaille. Toinen uhka on yksityisen bisneksen jatkuva hyökkäys rahapelitoiminnan monopoleita vastaan. EY-tuomioistuimen taannoisen Gambelli-tapauksen on sanottu murtavan yksinoikeusjärjestelmän. Tuomioistuimen ratkaisu koskee täysin toisenlaista Italian tilannetta kuin Suomen tilanne on, mutta silti päätöstä käytetään mitä ankarammin julkisuudessa pelitoiminnan vapauttamiseksi. Monopolijärjestelmä on luotu rahapelitoimintaan osallistuvien oikeusturvan takaamiseksi, väärinkäytösten sekä rikosten estämiseksi ja pelaamisesta aiheutuvien sosiaalisten haittojen vähentämiseksi. EY-tuomioistuin hyväksyi aikoinaan nämä näkökulmat Suomen osalta. Suomessa on katsottu, että ihmisten pelihalut eivät saa olla yksityisen voitontavoittelun temmellyskenttänä. Suomi tarvitsee nyt nopeasti yhtenäistä pelipolitiikkaa, jonka muotoiluun on osallistuttava kaikkien vastuullisten tahojen. Valtiovallan puolella vastuu on sosiaali- ja terveysministeriöllä, sisäasiainministeriöllä, opetusministeriöllä ja maa- ja metsätalousministeriöllä, jotka kaikki tavalla tai toisella ovat pelitoiminnan kanssa tekemisissä. Peliyhtiöiden laidasta laitaan on tunnettava vastuunsa. Kansalaisjärjestöjen puolella on valmiutta olla mukana luomassa kansallista lautakuntaa tai neuvottelukuntaa. Niidenkin on nähtävä avoimesti pelitoiminnan haitat, vaikka sosiaali- ja terveysjärjestöjen tuloista viitisentoista prosenttia tulee raha-automaattivaroista. Urheilua ja kulttuuria tuetaan puolestaan veikkausvoittovaroista ja hevosurheilun ja talouden kehittämistä ravipelien tuotosta. Parkanossa marraskuun puolivälissä puhunut sisäasiainministeri Kari Rajamäki lupasikin asettaa rahapelifoorumin kansallisen pelitoiminnan ohjauksen välineeksi. Tämä tulee toteutuessaan olemaan yksi tärkeä edistysaskel. Muitakin toimia tarvitaan. Pelikeskustelussa olisi kuuluttava nyt myös niiden ääni, jotka itkevät perheidensä raunioituneen talouden ja sortuneiden unelmien äärellä. Ylipäätään tiedon pelitoiminnan kääntöpuolesta tulisi lisääntyä. Se auttaisi meitä kansakuntana pysymään kohtuudessa. Kaikilla tavoin. g JORMA NIEMELÄ jorma.niemela@sininauhaliitto.fi KUVA MONA MANNERHEIMO Pelien sekakäyttäjät... JATKOA ETUSIVULTA Suomessa toimivien rahapeliyhtiöiden pitäisi avoimemmin tuoda keskusteluun vastuullisuuskysymykset, sanoo ylitarkastaja Janne Peräkylä. vat jotenkin toisin kuin muualla. Nuorten pelaaminen on kuitenkin hälyttävästi noussut. Nettipelien yleistyminen tulevaisuudessa nostaa nuoret entistä selkeämmin riskiryhmään, Peräkylä sanoo. Hän muistuttaa, että Suomessa laki sallii 15-vuotiaan pelaamisen raha-automaateilla. Lottoon ja vedonlyöntiin riittää mikä ikä tahansa. Kansainvälisesti ikärajakäytäntömme on rahapelaamisen suhteen poikkeuksellisen liberaali, ylitarkastaja jatkaa. Sosiaali- ja terveysministeriön teettämä selvitys oli ensimmäinen pelaamista koskeva väestökysely, joka jatkuu tarkemmilla teematutkimuksilla. Yhteistyössä A-klinikkasäätiön kanssa ministeriö on jo aloittanut tutkimuksen peliongelmahoitoon hakeutumisesta ja hoidon saatavuudesta. Ensi vuonna on Peräkylän mukaan tarkoituksena aloittaa tutkimukset myös nuorten pelaamisesta, sähköisestä pelaamisesta, raskaasti pelaavista, peliriippuvaisten henkilöihin taloudellisista ongelmista sekä riippuvuuden läheisille aiheuttamista ongelmista. Myös rahapeliyhtiöt ja jälleenmyyntiverkosto otetaan kokonaisuutena tarkasteluun. Rahapelien sijoittelua pitää miettiä. Ei ole hyvä, jos lähellä on Alko, kunnan sosiaalitoimisto ja Kela Myös pelien nopearytmisyyttä on tarkasteltava, Peräkylä toteaa. Ylitarkastajan mielestä Suomessa toimivien rahapeliyhtiöiden pitäisi avoimemmin tuoda keskusteluun vastuullisuuskysymykset, joita he ovat tähän asti pohtineet lähinnä sisäisesti. Kysymys ongelmapelaamisesta noussee lähitulevaisuudessa myös kansanedustajien pohdittavaksi; tähän asti eduskunnassa on taitettu peistä lähinnä rahapelien tuotto-osuuksien jakamisesta. g 2

3 TEKSTI : MARJAANA PERTTULA KUVAT: LEHTIKUVA OY Kenellä vastuu rahapeleistä? Peliasioista vastaavat ministerit tentissä Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre korostaa peliyhtiöiden erityistä vastuullisuutta gallupissa, jonka esitimme niille neljälle ministerille, joiden vastuualueisiin pelaamista koskevat asiat kuuluvat. Mönkäreen lisäksi pelaamista pohtivat kulttuuriministeri Tanja Karpela, maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja sekä sisäasiainministeri Kari Rajamäki. Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 1. Suomalaisen rahapelijärjestelmän perusideana on aina ollut ja pitää jatkossakin olla, että peleihin osallistuisi mahdollisimman moni suomalainen vähäisellä panoksella. Pelaamisen keskittymistä liian pienelle joukolle täytyy ehdottomasti yrittää välttää! Jotkut kuitenkin pelaavat liikaa. Valtaosalle pelaajista pelaaminen on edelleen harmitonta viihdepelaamista. Tilanteen pysyessä näin säilyy myös pelaamisen hyväksyttävyys korkealla, jolloin suomalaiset osallistuvat mielellään rahapeleihin. Hyväksyttävyyden laskiessa pelitoiminta alkaisi mahdollisesti keskittyä nopeasti yhä pienemmälle joukolle pelaajia. Tämä vaikeuttaisi myös nykyisen suuruisen tuoton keräämistä yleishyödyllisiin tarkoituksiin. 1. Pelataanko Suomessa Teidän mielestänne liikaa? 2. Suomessa on arviolta raskaasti pelaavaa. Mitä ongelmalle pitäisi tehdä? 3. Mitä pelejä ja kuinka paljon Te itse pelaatte? 2. Tästä henkilön joukosta kaikki eivät ole peliongelmaisia, ja puhuisinkin mieluummin tutkimuksen mukaisesti runsaasti pelaavien riskiryhmästä. Kun tiedetään, että rahapelaamisen muuttuminen ongelmaksi vie useita vuosia, on rahapeliongelmiin puututtava ennaltaehkäisevässä mielessä. Erityisen aktiivisesti pelaavien joukko on tietysti tärkein seurattava, koska varsinaiset peliongelmaiset tulevat tämän joukon sisältä. Minusta peliyhtiöiden monopoliasema velvoittaa heidät erityiseen vastuullisuuteen. Heidän on huolehdittava, että rahapelitoiminta on vastuullista tuotekehittelystä aina pelien jakeluverkostoon saakka. RAY:n on erityisesti huolehdittava, että raha-automaattien pelaaminen ei keskity ja että eurooppalaisittain vapaata automaattien sijoittelupolitiikkaa myös käytännössä valvotaan yhdessä sijoituspaikkojen kanssa. Sijoituspaikat saavat korvauksen pelituotosta, joten vastuullisuuden pitää ulottua sinne asti. Veikkauksen pelien saatavuus ja pelien tempo nopeutu- nee teknologian hyödyntämisen ansiosta koko ajan, pelaamisen kontrollointi ja keskittyminen ovat haasteena sielläkin. Fintoto on selkeästi valinnut panostamisen mm. internetpalveluiden lisäämiseen, joten sen on myös tarjottava kuluttajille vastuullisuutta. Samalla kun peliyhtiöiltä vaaditaan vastuullisuutta, on myös viranomaisyhteistyön tiivistyttävä edelleen. Nopean kehittymisen ja murroksen aikana on tärkeää, että viranomainen määrittelee pelitoiminnalle maassamme viitekehyksen, joka sisältää vastuullisen pelitoiminnan periaatteet, joita peliyhtiöiden on noudatettava. Muuten voi käydä niin, että esimerkiksi teknologiasta ja tuottovaatimuksista tulee kehityksen isäntä eikä renki. 3. Pelaan hyvin vähän, nykyisin en juuri ollenkaan. Lapsena olen kerran voittanut veikkauksessa. Mieheni pelaa RAY:n pokeria ja voittaakin usein. Kulttuuriministeri Tanja Karpela 1. Erilaiset pelit ovat varmasti kuuluneet osana ihmisten elämään kautta vuosisatojen ja vuosituhansien. Mielestäni on vaikea vastata siihen, pelataanko Suomessa liikaa, sillä pelaamista on monenlaista. Rahapelien osalta suomalainen järjestelmä on mielestäni hyvin valvottu, eikä meillä järjestelmätasolla mielestäni pelata liikaa. Pidän suomalaista järjestelmää myös ehdottomasti parempana kuin sitä, että sallisimme ulkomaisten pelinjärjestäjien rajoituksetta markkinoida ja tarjota pelejään Suomessa. Vaikka rahapelijärjestelmä toimiikin Suomessa hyvin, saattaa yksittäisten henkilöiden pelaaminen olla liiallista. Se on aina vakava tilanne pelaajalle itselleen että hänen lähipiirilleen. Toivottavasti pystymme entistä paremmin löytämään keinot näiden pelaajien auttamiseksi. 2. Vuoden 2002 alusta voimaan tulleeseen arpajaislakiin lisättiin uusi pykälä, jonka mukaan arpajaisiin osallistumisesta aiheutuvia on ongelmia on seurattava ja tutkittava. Seurannasta ja tutkinnasta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö, mutta sen rahoittavat rahapeliyhteisöt eli Oy Veikkaus Ab, Raha-automaattiyhdistys ry ja Fintoto Oy. Vaikka lainsäädännössä ongelmapelaamista koskeva tutkimusvelvollisuus on uusi, on pelaamista ja ongelmapelaamista kartoitettu jo pitkään. Sininauhaliiton tutkimussarjassa esimerkiksi on vuonna 1995 julkaistu Riitta Poterin ja Jouni Tourusen tutkimus Asiakkaana ongelmapelaaja. Uusin tutkimus aiheesta on keväällä 2003 julkaistu Taloustutkimus Oy:n julkaisema rahapelitutkimus, jossa tilaajana oli sosiaalija terveysministeriö. Näyttää siltä, että suomalaiset ovat ongelmapelaamisen suhteen kansainvälistä keskiarvoa. Henkilökohtaisella tasolla tietenkin jokainen ongelmapelaaja on vakava asia. Erityisesti tulisi kiinnittää huomiota alaikäisten ongelmapelaamiseen. Mitä sitten voitaisiin tehdä? Suomessa on nyt aloitettu systemaattinen tiedonkeruu ongelmapelaamisesta, mikä on ensimmäinen asia, jotta voimme seurata ongelmaa ja miettiä tarvittavia toimenpiteitä. Niitä on varmasti useita, esimerkiksi koulutus, neuvonta ja tietenkin hoitotoimenpiteet. 3. Silloin tällöin lottoan. 3

4 Kenellä vastuu rahapeleistä? JATKOA EDELLISELTÄ SIVULTA Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja 1. Pelaamisen muodot ja tarjonta ovat laajentuneet räjähdysmäisesti. Entisaikojen lottoajien ja veikkauspelien rinnalle on syntynyt laaja kirjo erilaisia peliautomaatteja puhumattakaan netissä sijaitsevasta peliarsenaalista. Houkutuksia pelata ja lisätä pelaamista on täten yhä enemmän tarjolla. Pelaamisella on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvinä puolina on nähtävissä muun muassa veikkausrahojen ja RAY:n pelituotoista saamien rahojen suuntaaminen avustustoimintaan, jonka avulla helpotetaan tänäkin vuonna tuhansien perheiden arkea ympäri Suomea. Vitaalina tarkoituksena on edistää suomalaisten terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Pelaamiseen liittyviä riskejä, kuten peliriippuvuuteen sairastumista, ei kuitenkaan pidä aliarvioida. Kyseessä on vaikea ongelma ja aivan erityistä huomiota on kiinnitettävä nuoriin ja lapsiin, jotka ovat helposti alttiita liikapelaamiselle ja peliriippuvuuteen sairastumiselle. 2. Keskeistä on valistus ja erilaisten tukitoimintamuotojen kehittäminen. Unohtaa ei pidä myöskään liikapelaamisesta ja riippuvuudesta kärsivien henkilöiden perheitä. 3. Lauantailottoaminen muutaman kerran vuodessa perisuomalaiseen tapaan. Sisäasiainministeri Kari Rajamäki 1. Kysymykseen ei voi antaa yhtä oikeata vastausta. Pelien tarjonta on oleellisesti lisääntynyt viime vuosina ja samalla tekniikan kehitys tuo yhä uusia pelejä saataville. Rahapelien myynti onkin kasvanut selvästi ja suomalaisen käyttävät henkeä kohden keskimäärin 350 euroa vuodessa pelaamiseen. Suomalainen peli-into on samalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. Länsimaissa olemme 5. tai 6. sijalla. Pelaamisen määrää tulee arvioida keskiarvon ohella myös yksilöllisesti. Monilta ihmisiltä pelit vievät runsaasti rahaa ja peliongelmaisten tilanne heijastuu usein myös perheeseen. Ongelmapelaa- 4 misen tilannetta tulee pitää tarkoin silmällä. Sisäasiainministeriö pyrkii ohjaamaan pelitoiminnan kehitystä niin, että pelaaminen pysyy viihteenä eikä siitä synny sosiaalisia ongelmia. Pelitoiminnalla on suuri yhteiskunnallinen merkitys etenkin sosiaalisen ja kulttuurisen palvelujärjestelmän kannalta. Haluan kuitenkin muistuttaa, että tarvitaan etujen ja haittojen siedettävää suhdetta. 2. Peliongelmiin sortuneiden hoitoon on Suomessa kohtuullisen hyvä valmius. Kuntien terveydenhuolto antaa terapeuttista hoitoa, jota täydentävät A-klinikkasäätiön ja Sininauhaliiton tarjoamat hoitomahdollisuudet. Mielestäni tällä hetkellä hoidon kehittämisen haasteena on tunnistaa ongelmapelaajat entistä varhaisemmin. Peliongelmien ennaltaehkäisy on yhä tärkeämpää. Suurin vastuu on tietenkin ihmisillä itsellään ja lasten osalta vanhemmilla, mutta edellytän pelejä tarjoavilta rahapeliyhteisöiltä vastuullisuutta ja pelejä valvovilta viranomaisilta tehokasta toimintaa. Uudistettu arpajaislainsäädäntö antaa edellytykset ohjata pelitoimintaa niin, että siitä aiheutuvat ongelmat pysyvät vähäisinä. Keskeisinä ohjauskeinoina ovat sisäasiainministeriölle kuuluva rahapelien sääntöjen vahvistaminen sekä sosiaali- ja terveysministeriölle arpajaislaissa säädetty velvollisuus seurata ja tutkia arpajaisiin ja pelaamiseen osallistumisesta aiheutuvia ongelmia. Tekniikan kehitys antaa mahdollisuuden tuoda markkinoille uusia, peli-ideoiltaan ja visuaalisesti mielenkiintoisia ja aina vain nopearytmisempiä pelejä. Tekniikan ei pidä kuitenkaan antaa sokaista. Pelaamishaittojen ehkäisy edellyttää poliittista tarkkanäköisyyttä. Pelaamista koskevan keskustelun foorumina tulee entistä tehokkaammin käyttää Arpajais- ja rahankeräysasioiden neuvottelukuntaa. Myös Veikkauksen, RAY:n ja Fintoton pelitoiminnan kasvamista ja kokonaistarkastelua tarvitaan. 3. Lähinnä viikoittainen peruslotto ja RAY:n hedelmäpelejä, jotta muun muassa pelastushelikopterit pysyvät ilmassa. Onko teillä eettistä vastuuta ongelmapelaajista ja miten se ilmenee? - Raha-automaattiyhdistys on pelitoiminnan harjoittajana yritys, jolle muiden yritysten tavoin kuuluu yhteiskuntavastuu ja sitä kautta myös eettinen vastuu. Rahapelitoiminnan erityspiirteenä meiltä edellytetään lainsäädännössä, että haitat jäävät kokonaisuudessa minig TEKSTI : MARJAANA PERTTULA g KUVAT : RAYN ARKISTO Mikä on pelintekijän vastuu? Vastaajana Raha-automaattiyhdistyksen varatoimitusjohtaja Esko Romppainen. Jos huomataan, että jokin peli aiheuttaa riippuvuutta, jätetäänkö se pois? - Jälkikäteispäätöksiä ei ole koskaan tehty. Asia ei toiminnassamme kulje näin päin, vaan jo tuotetta kehitettäessä pyrimme ottamaan huomioon liikapelaamisen mahdollisuuden: pelin houkuttelevuus ja uhkapeliominaisuus ei saa muodostua liian voimakkaaksi. Pelin näitä ominaisuuksia ohjatessamme harkitsemme rajat muun muassa pelin panoksille, suurimmille voitoille ja arvonnan nopeudelle. maaliseksi verrattuna pelien viihteelliseen, sosiaaliseen tai taloudelliseen hyötyyn. Kuten jo totesin, emme maksimoi pelien houkuttelevuutta emmekä sitä kautta pyri maksimoimaan tuottojamme. - Viihdepelit voivat kuitenkin yksilötasolla aiheuttaa henkisiä ja taloudellisia ongelmia, jopa katastrofin. Ray aloitti jo 1990-luvun alussa tutkimustoiminnan pelitoiminnan ongelmatiikasta yhteiskunnallisena ilmiönä. Olemme kouluttaneet väkeämme ohjaamaan meihin yhteyttä ottavia, peliriippuvuudesta kärsiviä saamaan apua ammattiauttajilta, esimerkiksi A-klinikoilta. Meillä on tätä varten myös puhelinpalvelu. Ray myös ohjaa tuotoistaan osan järjestöille, joiden tehtäväalueeseen kuuluu riippuvuuden tutkiminen tai hoitaminen.g

5 g TEKSTI: MARJAANA PERTTULA, KUVAT RAUTAKIRJA Rautakirja tasapainoilee Sääntöjä noudatetaan Yrityksenä Rautakirja kantaa sosiaalisen vastuunsa, mutta Pelkonen muistuttaa vastuun rajallisuudesta. - Yritys noudattaa niitä ohjeita, jotka on määritelty peliyhtiöiden ja asiakkaan välillä tehdyissä asiakassopimuksissa. Rahapeliyhtiö vastaa sääntöjen lainmukaisuudesta. Ei peliyhtiöillä eikä asiamiehillä ole oikeutta valita asiakkaita tai kieltää keneltäkään pelaamista lukuun ottamatta Raha-automaattiyhdistyksen pelejä, joiden pelaamioikeuksien ja velvollisuuksien kanssa Myönnämme, että pelien valvominen on haasteellista, sanoo toimialajohtaja Markku Pelkonen. Yrityksemme noudattaa annettuja ohjeita. Toimialajohtaja Markku Pelkonen Rautakirjasta kertoo, että liikapelaaminen otetaan vakavasti myös Rautakirjassa. Henkilöstölle tulossa tietopaketti asiasta tammikuussa tehtävään koulutusaineistoon. - Tähän asti on ollut vähän epäselvää, kenen puoleen pelaajan voi pyytää kääntymään, jos hän kokee pelaamisensa ongelmaksi. Onneksi järjestöpuolelta on löytynyt vastuunottajia, joiden puoleen voi ohjata. Mahdollista on entisestään tiivistää yhteistyötä järjestöjen kanssa, sanoo Markku Pelkonen. Kioskikaupan toimialajohtajan mukaan Rautakirja aikoo seurata Raha-automaattiyhdistyksen jälkiä tekemällä liikapelaamisesta oman opasvihkosen myyjilleen, mahdollisesti esitteen myös pelaajille. Pelkonen tietää, että saman tapainen vihkonen on tekeillä myös Hippoksessa ja Veikkauksessa. nen on kielletty alle 15-vuotiailta, Pelkonen huomauttaa. Hän uskoo, että pelaajien ikärajaa valvotaan R-kioskeissa hyvin. Raha-automaattiyhdistyksen pelit on sijoitettu siten, että myyjällä on suora katseyhteys peleihin. - Pelit kuitenkin kiinnostavat nuoria, ja varmasti joku pääsee silloin tällöin sujauttamaan rahan peleihin. Myyjä ei voi takavarikoida nuoreltakaan pelaajalta rahoja. Yleensä alle 15-vuotiaat uskovat kuitenkin hyvin puhetta, Pelkonen toteaa. Hän myöntää kuitenkin, että valvominen on haasteellista. Pelkosen mielestä on myös aihetta lisätä oman väen ymmärrystä siitä, miksi on tärkeää, että alle 15-vuotiaat eivät pelaa. Tämä tulee esille koulutusaineistossa. Valvontaongelmia esiintyy etenkin suurten koulujen läheisyydessä tai paikoissa, joissa nuorisojoukot kokoontuvat. Toimialajohtaja muistuttaa kuitenkin, että tällaisissa paikoissa myyjän keinot eivät kuitenkaan puhumiseen lopu. - Jos jossakin kioskissa on ongelmia, Raha-automaattiyhdistyksestä voi tilata lisälaitteen, jolla myyjä voi kassakoneen takaa sulkea pelin yhtä nappia painamalla. Kone palauttaa samalla pelaajan laittamat rahat. g Rautakirjan myyjille on tulossa tietopaketti liikapelaamisesta. Tarkoitus on lisätä työntekijöitten ymmärrystä siitä, miksi on tärkeää, ettei alle 15-vuotias pelaa. Kuvan henkilöt eivät liity jutun sisältöön. 5

6 g TEKSTI: MARJAANA PERTTULA, KUVA: OLLI KARINIEMI A-klinikkasäätiön Teuvo Peltoniemi: Nettipelaaminen voi ryöstäytyä käsistä Nettipelaaminen voi imaista pelaajan mukaansa ja muuttua riippuvuudeksi siinä missä päihteetkin, sanoo A-klinikkasäätiön tiedotuspäällikkö, valtiotieteiden lisensiaatti Teuvo Peltoniemi. Nettiriippuvuutta voi olla monenlaista: joku alkaa roikkua pornosivuilla tai chattailupalstoilla, toinen taas uppoutuu pelimaailmaan niin että kontrolli katoaa. Nettiriippuvuudesta on kyse silloin, kun virtuaalitodellisuus vetää voimakkaasti puoleensa ja tuntuu elävää elämää kiinnostavammalta asialta. Tietokoneen viereen jäädään tuntikausiksi, ja ajan taju hämärtyy. Tietokone ei enää olekaan apuväline, vaan keskipiste, jonka ympärillä elämä pyörii. Tiedotuspäällikkö Teuvo Peltoniemi on huolestunut etenkin nettikasinoista, joissa toimitaan luottokorteilla ja joita pyöritetään ties mistä maasta toiselta puolelta maapalloa, monesti myös petosmielessä. Lisääntyneet roskapostit heittävät ruutuun kasino- ynnä muita täkyjä nettipelaajien houkutukseksi - ja usein turmioksi. Koukkuun jääminen käy helposti. - Roskapostien pommitusten uhriksi Nettiriippuvuus tarjoaa virtuaalitodellisuutta elävän elämän sijasta, sanoo tiedotuspäällikkö Teuvo Peltoniemi. joutuvat henkilöt, jotka ovat aiemmin rekisteröityneet pelaamaan jotain peliä ja ovat siten alttiita pelaamiselle, Peltoniemi huomauttaa. Hän muistuttaa, että kyse on myös kansantaloudellisesta tappiosta. Suomessa rahapelien toiminta on valvottua ja tuottoa ohjataan yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Rajattomien nettikasinoiden vyöryessä koteihin suomalaiset jäävät nuolemaan näppejään ja epämääräiset yritykset käärivät voittoja. Peltoniemi pitää välttämättömänä, että Euroopan unioni, Kiina, Japani ja Yhdysvallat saisivat aikaan yhdessä lainsäädännön nettipelaamisesta. Yksittäisen valtion keinot ovat vähäiset. - Jotain on tehtävä siksikin, että sähköpostit tukkiintuvat kohta roskaposteista, Peltoniemi huomauttaa. Päihdelinkissä riippuvuustesti A-klinikkasäätiöllä on nettisivuillaan ( testi, jolla voi mitata omaa nettiriippuvuuttaan, on se sitten miltä tahansa saralta. - Käyttäytyminen ja sosiaaliset haittavaikutukset ovat saman kaltaisia riippumatta siitä, minkä asian ympärille riippuvuus on kehittynyt, Peltoniemi toteaa. Hän uskoo, että useimmat nettiriippuvaiset tiedostavat riippuvuutensa itsekin, mutta he eivät välttämättä halua puhua asiasta muille. Päihdelinkin testi tarjoaa anonyymin tavan mitata riippuvuus. Tarjolla on myös itseaputehtäviä oman kontrollikyvyn palauttamiseksi. Anonyymisti voi myös esittää kysymyksiä, joihin joukko terapeutteja vastaa. - Hoitojärjestelmistä tärkein on omaiset! Nettiriippuvainen voi päästä riippuvuudestaan tarkastelemalla asioita läheistensä kanssa. Pahasti peliriippuvaisille A-klinikkasäätiöllä ja Sininauhaliitolla on tarjottavana myös laitoshoitoa. Paikallistasolla apua voi saada myös nuorisoasemilta ja A-klinikoilta, Teuvo Peltoniemi sanoo. g 6

7 g TEKSTI: NELLA SKOGBERG Peliongelmaa hoidetaan koko yhteisön tuella Kehitysvammaisten ongelmapelaaminen on havaittavissa mm. unihäiriöistä, rauhattomuudesta, käytöksen muuttumisesta ja rahojen häviämisestä. Peliriippuvuus tuo esiin muita ongelmia mm. perustarpeiden tyydyttämisessä. Hoitomenetelmät ovat erilaiset verrattuna muihin ongelmapelaajiin. Kehitysvammaisia ongelmapelaajia kohdataan keskustelemalla ja laatimalla yhteisiä normistoja ja sääntöjä koko osastolle. Kun koko hoitoryhmä vetää samaa linjaa, saadaan hyviä tuloksia, sairaanhoitaja Mika Lemmetyinen Vaalijalan kuntoutuskeskuksesta kertoo. Pelaaminen on niin voimakas ilmiö, että se vaatii yhteisökasvatusta ja koko yhteisön tukea, ehkä myös lääkehoitoa ja erilaisia sopimuksia. Peliongelmaan on törmätty erityisesti Suvanto-yksikössä, jossa hoidetaan miesten mielenterveys- ja käyttäytymisongelmia. Pelaaminen pitäisi ottaa osastolla työntekijöiden kesken puheeksi ja sen hoito olisi kirjattava kuntoutussuunnitelmaan. Näin kaikki kyseisen asiakkaan kanssa työskentelevät saavat tietoonsa käytössä olevat menetelmät ja voivat toimia niiden mukaan. Peliongelmaiset eivät ole helppoja kuntoutettavia ja peliriippuvuutta on verrattu jopa amfetamiiniriippuvuuteen. Kun vammainen siirtyy avohoitoon tai lomille, on tärkeää, että omaiset ovat samassa linjassa hoitohenkilökunnan kanssa, koska pelien houkutuksia on tällöin enemmän. Ryhmien sijasta yksilökeskusteluja Kehitysvammaisille ongelmapelaajille ei järjestetä erikseen ryhmiä, vaan erityisesti vahva omahoitajasuhde ja keskustelu tehoavat. Jos heille pidetään ryhmiä tai istuntoja, ei voida olla varmoja mitä keskusteluista ymmärretään. Yksilöpainotteisesta ja pitkäjänteisestä hoidosta on saatu hyviä tuloksia. Lemmetyinen kertoo, että on vaikea arvioida kuinka paljon kehitysvammaisia ongelmapelaajia on Suomessa, koska tutkimustulokset puuttuvat. Hänen mukaansa kaikki ongelmat ja kulttuuriset ilmiöt ovat nähtävissä pienellä viiveellä myös kehitysvammaisten parissa. Trendit, muotivirtaukset ja kehitykset tulevat yhtä lailla kehitysvammaisten elämään. Kaikkiin riippuvuuksiin ja ongelmiin on kuitenkin saatavissa hoitoa, mikäli ne tunnistetaan. Joskus joudutaan säätelemään kehitysvammaisen rahojen käyttöä. Jos rahojen käytöstä kysytään, ja henkilö raivostuu, voi kyseessä olla myös peliriippuvuus. Suorat kysymykset ja puuttuminen epäiltyyn peliongelmaan on tärkeää. Monet pelaajat osaavat kyllä salatakin asian huolella. Lemmetyisen mukaan vammaisten peliongelmasta ja sen hoidosta pitäisi olla enemmän tietoa kuntoutuskeskuksissa. Hän arvelee, että olisi yleisesti tarvetta tiedon lisäämiseen ja henkilökunnan koulutukseen asiasta. Jokaiseen keskukseen tarvittaisiin ainakin yksi vastuuhenkilö, jolla olisi riittävästi tietoa asiasta. Vuosi sitten valmistunut opas Viimeiseen centtiin, on ensimmäinen kehitysvammaisten peliongelmaa käsittelevä tietopaketti. Sitä on saatavissa muun muassa Sininauhaliitosta ja A-klnikkasäätiöstä. g Pennit miljooniksi Nuorten pelihaittoihin vaikea puuttua Rahapelejä liikaa pelaavat, alle 15-vuotiaat jäävät usein ilman apua ja tukea. Ongelmasta tiedetään liian vähän, se on piilossa ja siihen puuttuminen vaikeaa. Kouluhenkilöstölle julkaistiin kaksi vuotta sitten liikapelaamista käsittelevä vihkonen Pennit miljoonaksi, jossa on myös puuttumisen malleja. Kirjan kirjoittaja on yhteisökouluttaja Aila Wallin, jolla on myös pitkä työkokemus koulukuraattorina. - Koulussa ja oppilashuollossa ei tunnisteta pelaamisen olemassaoloa ja määrää, eikä riippuvuuden riskiä. Kun 14-vuotias käyttää pelaamiseen kolmesataa euroa kuukaudessa tai 17-vuotias vuositasolla tuhansia euroja, on aikuisten osattava auttaa. Huolestuttavaa on myös se, että eläkeläiset rahoittavat nuorten pelaamista. Tämä selvisi tekemissäni taustahaastatteluissa. Tieto lapsen liikapelaamisesta tulee yleensä vanhemmilta, jotka ottavat yhteyttä kouluun ja pyytävät apua. - Koulussa ongelma näkyy poissaoloina ja myöhästymisinä. Lapsi on velkaa eri puolille, rahan lainaaminen ja kiristykset kuuluvat kuvaan, Aila Wallin toteaa. Liikapelaaminen on harvoin erillinen asia. Nuorten pelaaminen näyttää useimmiten olevan ongelma silloin, kun se yhdistyy muihin sosiaalisiin ja psyykkisiin ongelmiin. Sininauhaliiton ja A-klinikkasäätiön tekemä tutkimus paljasti, että peruskouluissa on noin sellaista oppilasta, joiden rahapelien pelaaminen aiheuttaa haittoja arkielämässä. Liikaa pelaavat ovat lähes yksinomaan poikia. Tutkimuksen teki tutkija Reijo Kurkela. g PIIRROS TONI BRANTBERG 7

8 Kun peliriippuvuus a h d i s t a a g TEKSTI: RAUNO PENTTI g KUVA: ILKKA PARTANEN Ihannelähtökohta on se, että henkilö itse tajuaa olevansa avuntarpeessa. Avuntarpeen herättäjä voi olla myös läheinen ihminen; kuka tahansa, joka tunnistaa ongelman Arvioidaan, että Suomessa on tuhansia peliriippuvaisia ihmisiä. Riippuvuus voi vaikeuttaa merkittävästi normaalia arkielämää. Ongelmasta voi päästä eroon, jos sen tunnistaa ja tunnustaa. Lähes jokainen meistä pelaa silloin tällöin rahapelejä. Useimmille pelaaminen on harmitonta, lyhytaikaista huvia. Entä jos pelaamiseemme alkaa mennä yhä enemmän aikaa ja pelipanokset suurenevat; pelaamiseen tulee pakonomainen tarve. Pitääkö siitä huolestua? Se voi olla Tyynelän kuntoutuskeskuksen johtajan Jyrki Koskelan mukaan aiheellista. Todellinen peliriippuvuus on yhtä vakavasti otettava ongelma kuin päihderiippuvuus. Pelaamisesta tulee liikaa arkielämää hallitseva asia. Lyhytaikaisestakin pelaamattomuudesta voi seurata psyykkisiä ja fyysisiä vieroitusoireita. Riippuvuuden syntyyn monta tarinaa Kenestä sitten voi tulla peliriippuvainen? Kenestä tahansa. Peliriippuvuus voi syntyä Koskelan mukaan lyhyessä ajassa, tai viedä vuosia. Riippuvuus voi syntyä hyvän pelituloksen jättämän muistijäljen seurauksena, tai tarpeesta saada jännitystä ja sisältöä arkielämäänsä. Liika pelaaminen voi olla myös opittu käyttäytymismalli. Peliriippuvuuden syntyyn on monta tarinaa. Kysymys voi olla taipumuksesta, itsenäistymisen kriisiin liittyvästä vaiheesta, sosiaalista vaikeuksista, tai mistä tahansa ongelmasta tunne-elämän alueella. Riippuvaisuus on monien asioiden summa. Peliriippuvuus ilmenee esimerkiksi poissaoloina työpaikalta, tai koulusta, käyttäytymismuutoksina, keskittymisvaikeuksina, ärtyneisyytenä, ihmissuhdeongelmina, kasvavana rahantarpeena ja velkaantumisena. - Kun peliongelma on päällä, se vie mukanaan. Asia pyritään usein peittelemään ja salaamaan. Siihen liittyy syyllisyyden, ahdistuksen ja häpeän tunteita; pahimmillaan jopa itsetuhon ajatuksia, Koskela kertoo. Tunnistaminen auttaa alkuun Suomessa on kerrottu kautta aikain tarinoita isännistä, jotka pelasivat talonsa ja metsänsä. Peliriippuvuuden tutkimus ja hoito ovat kuitenkin nuoria ilmiöitä. Asian tärkeyden nosti näkyvästi esille Jorma Niemelän ja Lasse Murron peliongelmaisia koskeva perustutkimus lukujen vaihteessa. Reagoinnin tarvetta on lisännyt ilmiön tunnistamisen ohella pelitarjonnan raju kasvu. Se ei merkitse kuitenkaan, että asia tunnettaisiin riittävän hyvin. Peliriippuvuus on vieläkin liian yksityinen ongelma, jonka olemassaolo halutaan usein kieltää viimeiseen asti. Kenen tehtävä on sitten puuttua asiaan? Ihannelähtökohta on Koskelan mukaan se, että henkilö tajuaa itse olevansa avuntarpeessa. Avuntarpeen herättäjä voi olla myös läheinen ihminen: aviopuoliso, lapsen vanhemmat, opettaja, kuka tahansa, joka on tunnistanut ongelman. Tärkeintä on, että asiasta kyetään puhumaan oikealla nimellä rakentavasti, ilman syyttämistä. Se voi jo sellaisenaan olla peliriippuvuudesta kärsivälle vapauttavaa ja oloa helpottavaa, Jyrki Koskela sanoo. Peliriippuvuutensa tunnustaminen ja läheisen ihmisen tuki voivat auttaa henkilöä arvioimaan ongelmansa vaikutuksen elämäänsä. Se auttaa parhaimmassa tapauksessa irtautumisen alkuun; etenemään pelaamisen asteittaisen vähentämisen myötä riippumattomuuteen. Entä jos se ei riitä? Siinä tapauksessa peliriippuvainen voi hakea avohoitoapua ammattiauttajilta. Avohoitoa antavat A- klinikat 2, mielenterveys- ja sosiaalitoimistot, sekä diakoniatoimistot. Avo- tai laitoshoitoa Avohoito voi olla yksilö- ja perhekeskeistä. Hoitomuotoihin kuuluu esimerkiksi asiakkaan elämäntilannetta selvittäviä terapiakeskusteluja, pelipäiväkirjan pitäminen sekä pelaamisja rahankäyttösuunnittelu. Suomessa toimii myös GA-ryhmiä (gamblers anonymous = anonyymit pelaajat). Mikäli avohoitokaan ei riitä, voidaan peliriippuvainen ohjata laitoshoitoon, jota antavat muun muassa Tyynelän ja Kouvolan kuntoutuskeskukset 3. Tyynelässä peliriippuvaisia on hoidettu Koskelan mukaan vuodesta 1991 lähtien. Hoidon aloittaminen vaatii lääkärin tai sosiaalitoimiston lähetteen sekä kunnan maksusitoumuksen. Hoitojakso kestää kolme viikkoa. Laitoshoito on vapaaehtoinen vaihtoehto silloin, kun peliriippuvaisen elämä on kriisiytynyt eikä hän kykene enää normaaliin elämään. Hoito perustuu yksilö- ja ryhmäterapiakeskusteluihin. Hoito riittää parhaimmillaan pysäyttämään pelikierteen ja auttamaan uuden elämän alkuun. Riippuvuudesta kokonaan eroon pääseminen voi viedä vuosia. Jyrki Koskela arvioi vuosittain laitoshoitoa saavien määräksi henkilöä. Potentiaalisia hoitoa tarvitsevia on hänen mielestään tuhansia. Määrä kasvaa koko ajan. Kotona, tai julkisella paikalla pelaaminen lisääntyy pelitarjonnan kasvun myötä. Tilannetta pahentaa osaltaan arkielämän monimutkaistuminen ja yleistyvä irrallisuuden tunne. g 1 Murto Lasse & Niemelä Jorma, Kun on pakko pelata. Riippuvuus persoonallisuuden häiriö, kohtuuton harrastus vai eettinen konflikti? Tutkimus suomalaisen ongelmapelaajan profiilista, Helsinki A-klinikkasäätiö,

9 g TEKSTI JA KUVA: ILKKA PARTANEN Pelikoukkuun jäänyt ei halua tunnustaa omaa ongelmaansa Läheisen liikapelaaminen on tuonut Terttu Valkeisen elämään suunnattomasti tuskaa. Päätin lopetta holhoamisen, kun tunsin, ettei siitä ole mitään apua. Tunnetasolla ei kutienkaan voi olla läheistä ihmistä auttamatta. raagisinta koko tässä hommassa on se, -T että läheiseni vapautui AA:n avulla viinasta jo kolmekymmentä vuotta sitten, mutta nyt hän ei tunnusta itselleen sitä, että saman ohjelman avulla hän voisi päästä pelihimosta. Hän ei kuitenkaan myönnä ongelmansa vakavuutta, se kun ei näy ulospäin niin kuin juopon juominen. Hän istuu kotonaan, eikä uskalla näyttää naamaansa missään, koska on velkaa joka suuntaan. Ei auta vaikka poljen välillä jalkaa ja huudan suoraa huutoa, kuvailee tuntojaan Terttu Valkeinen. Peliongelma on suuri ongelma jo nyt ja pahenee kaiken aikaa. Se eroaa ratkaisevasti muista riippuvuuksista siinä, että pelaaminen on sallittua ja hyväksyttyä, eikä se jätä ulkonäköön sellaisia jälkiä kuin riippuvuudet erilaisista aineista. Ulkonäkö alkaa rapistua vasta siinä vaiheessa kun ollaan niin pitkällä, ettei ole varaa enää edes ruokaan. Tertun läheinen on itse kuvaillut himoaan niin voimakkaaksi, ettei hän kerta kaikkiaan pysty kulkemaan peliautomaattien ohitse menemättä pelaamaan. Tunne on kuulemma aivan sama kuin alkoholistilla, joka ei pysty kulkemaan kuppilan ohitse poikkeamatta paukuille. Monta kertaa on käynyt niin, että rahat, joiden olisi pitänyt riittää kuukauden tarpeisiin, ovat menneet automaattiin parissa tunnissa. Kun perusrehellisestä kaikkien luottamusta nauttivasta ihmisestä tulee sellainen, ettei kukaan enää luota hänen sanaansa, alkaa myös henkinen kestokyky murtua. Tertun läheinen pystyi vuosia pitämään pelihimonsa jollain tavalla hallinnassa, mutta kun häneen iski vaikea sairaus ja perhe hajosi, ei mikään enää pidätellyt. Elämän hallinta karkasi kokonaan käsistä. Hän myönsi ongelmansa vasta viimeisessä hädässä, kun ei enää mitään muuta keinoa tuntunut olevan ja hakeutui A-klinikalle hakemaan apua. Nyt hän on taas siinä tilanteessa, ettei uskalla näyttää missään naamaansa, kertoo Valkeinen. Lopultaan Terttu päätti lopettaa holhoamisen, koska tunsi, ettei siitä ole mitään apua. Läheinen ajautui yhä syvemmälle peli- ja velkakierteeseen. Hän ei edes muista kuinka monet yöunet on menettänyt ja todennut järjen tasolla, ettei voi auttaa. Tunnetasolla ei kuitenkaan voi läheistä ihmistä olla auttamatta. g A-klinikka Helsingin Kampin palvelukeskuksen A-klinikan johtaja Raimo Tuohimetsän mukaan peliriippuvaisuuteensa apua hakevien henkilöiden kuukausittaisen määrän voi laskea yhden käden sormilla. Hän uskoo, ettei määrä vastaa ongelman laajuutta. Hänen mielestään peliriippuvuutta ei tunneta, eikä tunnusteta vielä riittävästi sen yleisyyteen nähden. Näppituntumalla puolet apua tarvitsevista hakee sitä oma-aloitteisesti. Toinen puoli läheisen ihmisen aloitteesta. Asia tulee yleensä ajankohtaiseksi, kun homma alkaa kaatua päälle: ihmissuhteet ovat solmussa, talous kuralla, tai muuta sellaista - kun ongelman salailu ei enää onnistu. Useimmat apua hakevista ovat miespuolisia. Heidän ikänsä vaihtelee lukioikäisistä eläkeikäisiin. Monet heistä on ns. moniriippuvaisia eli heillä voi olla ongelmia esimerkiksi päihteiden käytössä. Avun hakeminen A-klinikalta edellyttää Tuohimetsän mukaan aina henkilön omaa halua motivaatiota. - Meillä on ollut niitäkin, jotka ovat hakeneet apua esimerkiksi puolisonsa painostuksesta. Sekin voi olla toimiva tie, jos henkilö käy riittävoi auttaa alkuun vän usein ja tiedostaa siten avun tarpeensa. Tuohimetsä ei usko, että A-klinikoiden maine päihderiippuvaisten hoitajana olisi peliriippuvaisten hoitoon hakeutumisen este; ainakaan niille, jotka tiedostavat ongelmansa. A-klinikan hoito perustuu ohjauskeskusteluihin, joissa kartoitetaan ensimmäiseksi lähtötilanne, ongelman syyt ja seuraukset. Sen jälkeen henkilölle laaditaan hoitosuunnitelma. Kampissa toimii myös GA-ryhmä (anonyymit pelaajat), joka on itseohjautuva AA-ryhmien tapaan. Ihmiset voivat nimettömänä kertoa ryhmässä ongelmastaan ja jakaa kokemuksiaan. Avohoitoprosessi voi kestää useita kuukausia. Se saattaa auttaa uuden elämän alkuun. Jos se ei auta, peliriippuvainen voi saada lähetteen johonkin hoitolaitokseen. Varsinkin silloin, jos hänen elämänhallintansa on kriisiytynyt.. Voi olla, että peliriippuvuusongelma vain pahenee riskien ottamista suosivassa kulttuurissamme. Miehet ovat riskin ottajina naisia alttiimpia. g Sininauhaliitto ja A-klinikkasäätiö selvittävät tarvitaanko pelipuhelinta Sininauhaliitto ja A-klinikkasäätiö selvittävät yhteistyössä, miten olisi toteutettavissa palveleva puhelin ongelmapelaajille ja heidän läheisilleen. Kysymyksessä olisi lähinnä perustiedon jakaminen ja hoitomahdollisuuksista tiedottaminen. Selvitystyön on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä. Toiminta käynnistynee vuonna Puhelinpalvelusta ja sen teknisistä yksityiskohdista selvityksen tekee konsulttityönä Tapio Jaakkola, joka on tehnyt Eurooppatason käyttöön oppaan puhelinpalveluiden luomisesta. Selvitystyön on määrä valmistua vuoden loppuun mennessä. Toiminta käynnistynee vuonna 2004, mikäli konsulttiselvityksen perusteella löydetään toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset. g 9

10 GA g TEKSTI: NELLA SKOGBERG, KUVA: SAKARI PIHLAJA auttaa ongelmapelaajia GA - nimettömät pelurit-ryhmä kokoontuu Helsingin Kampissa viikottain. Ryhmässä käy noin 15 miestä ja naista, jotka ovat iältään vuotiaita. Kaikki esiintyvät etu- tai lempinimillään, koska toiminnan yksi kulmakivi on anonyymiys. Julkisuudenkin suhteen ollaan tarkkoja - osallistujien nimiä tai kuvia ei anneta medioihin, kun puhutaan GA-toiminnasta. Jussi, 60, oli perustamassa ensimmäista GA-ryhmää Suomeen yhdessä entisen pelikaverinsa kanssa. 12 askeleen toipumisohjelma on muotoutunut Amerikassa, josta saimme materiaalit ja idean ryhmän perustamiseen. AA-ryhmissä käytetään samantyyppistä ohjelmaa. Nyt ryhmiä on myös Tampereella ja Orimattilassa Helsingin lisäksi, Jussi kertoo. Hän oli itse 15 vuotta korttipelien koukussa ennen ryhmän perustamista. Ryhmän avulla hän on päässyt kuiville jopa niin, ettei pelaaminen enää kiinnosta lainkaan. Peliriippuvuudesta ei koskaan toivu, vaan ryhmässä käymistä pitää jatkaa niin kauan, kuin haluaa olla pelaamatta. GA on elämäntapa, johon pelaaminen ei kuulu. GA-ryhmään on helppo tulla, koska kaikki siellä ovat kokeneet saman asian, eikä addiktiotaan tarvitse selitellä. Pyrimme yhdessä rehellisyyteen, ja pois itsesäälistä ja itsekkäistä vaikutteista. Jos pystyy samaistumaan muiden tarinoihin, ryhmään jääminen on helppoa. Ryhmän vetovuoro vaihtelee. Kun yksi puhuu, muut kuuntelevat hänen tarinaansa. Ryhmässä voi työstää pelaamisen aiheuttamaa tuskaa pois. Juomme kahvit ja käymme läpi jonkun 12:sta askeleesta. Ryhmässä on käynyt jo 1000 eri ihmistä aloitusvuoden jälkeen ja noin 50 selviytynyt täysin pelaamattomaan elämään, Jussi kertoo. GA-ryhmässä ei käytetä ulkopuolisia luennoitsijoita tai oteta vastaan ulkopuolisten sponsorien rahallista apua. Haluamme pitäytyä täysin omavaraisina, koska niinhän se on, että sen lauluja laulat kenen leipää syöt. Ryhmän toimii vapaaehtoisilla avustuksilla. Tämäntyyppiseen vertaisryhmään tullaan yleensä niin, että siitä on kuultu jonkun tuttavan tai hoitosuhteen kautta. Koko omaisuus meni peleissä Jussi menetti korttipeleissä hyvin tuottaneen firmansa, maatilansa, rivitalonsa ja koko muun omaisuutensa. Noin viisi vuotta pelattuani huomasin olevani koukussa, ja sitten jatkoin seuraavat 10 vuotta kiihtyvällä vauhdilla. Häviöt saattoivat olla noin markkaa yhdessä yössä. Lopussa pelaaminen oli kokopäiväistä. Vaikka järki sanoi lopeta, elin harhassa ja unelmamaailmassa, enkä pystynyt lopettamaan. Koko ajatusmaailmani oli sidottu pelaamiseen. Olin hermostunut ja rauhaton, eikä mikään muu kuin pelaaminen kiinnostanut. Mikään mahti maailmassa ei saanut minua olemaan pelaamatta. Tosin vaimo uskoi jatkuvasti, että tulee päivä jolloin lopetan kokonaan. Jussi voittikin suuria summia rahaa, mutta menetti sitä vielä enemmän. Minulla on koko ajan ollut perhe, joka voi noina vuosina erittäin huonosti. Koska vaimolla oli avioliitossamme avioehtosopimus, en pystynyt pelaamaan hänen omaisuuttaan. Näin meillä oli aina koti pelivuosinakin. Pelaaminen vaikutti perhesuhteisiin niin, etten aina edes tiennyt, millä luokalla tyttöni oli enkä ollut muutenkaan läsnä perheen arkiasioiden hoidossa. Jussi kertoo, että hänellä oli erittäin huono häviönsietokyky, ja siksi hänen olisi pitänyt aina vain voittaa peleissä. Nykymaailmassa pelitapahtumat ovat vain lisääntyneet, koska netissäkin voi pelata vaikka ympäri vuorokauden. Houkutuksia on erittäin paljon perinteisten ravi-, hedelmä-, lotto- ja osakepelien lisäksi. Peliriippuvaisen tulee välttää aina pelitilanteita ja kiusausten tullessa vaikka soittaa jollekulle ryhmän jäsenelle. Pelaamisen houkutus lähtee pois kun puhallamme yhteen hiileen. Nyt elän elämäni onnellisinta aikaa, Jussi sanoo. Helsingin GA-ryhmä kokoontuu Kampin palvelukeskuksessa, Salomonkatu 21 b, keskiviikkoisin klo *Haastateltavan nimi on muutettu Peliriippuvuudesta ei toivu koskaan, vaan ryhmässä on käytävä niin kauan, kuin haluaa olla pelaamatta, sanoo GA-ryhmää vetävä Jussi. GA on elämäntapa, johon pelaaminen ei kuulu. 10

11 g TEKSTI JA KUVA: ILKKA PARTANEN Peliongelmaa hoidetaan harvoin ihmisen ykkösongelmana - Riippuvuudessa täytyy uskaltaa kohdata tosiasiat. Nostetaan kissa pöydälle ja katsotaan sen tila, sanoo Laukaan Väentuvan toiminnanjohtaja Risto Närhi. Laukaan Väentuvan toiminnanjohtaja Risto Närhi on auttanut erilaista riippuvuuksista kärsiviä ihmisiä 80- luvulta lähtien. Tähän mennessä ei hänen eteensä ole tullut yhtään ihmistä hoitamaan peliongelmaa ensimmäisenä ja ainoana riippuvuutena. -En todella muista, että yksikään ihminen olisi valittanut päällimmäisenä ongelmanaan peliriippuvuutta. Erittäin pahasti peliongelmaisia on ollut paljonkin, mutta heidän ensisijainen ongelmansa on ollut erilaiset päihteet. Päihteiden käyttö tässä yhteydessä on yleensä yritys ratkaista kasaantuneita ongelmia. Yritetään hallita tunteita ja tilanteita, selvittää Närhi. Pelaamisella koetetaan monta kertaa saada pikaratkaisuja rahaongelmiin. Rahankäytön hallitsemattomuus kuuluu yleensä olennaisena osana eri riippuvuuksista kärsivien moninaiseen ongelmakenttään. Päihdekuntoutuksessa ei pelata Närhen kokemuksen mukaan hyvin monilla ongelmapelaajilla tuntuvat erilaiset hevospelit, kuten Toto, olevan suuressa suosiossa. Syynä tähän hän epäilee olevan se, että ne koetaan jollain tavalla paremmin hallittaviksi ja älyllä käsiteltäväksi. Esimerkkinä hän mainitsee, että työssäkäyvä ihminen voi kolmena iltana viikossa ajella eri puolilla maata raveissa ja hallita silti ainakin näennäisesti elämäänsä. Edelleen hän mainitsee erään tuntemansa Toto-pelaajan, jolla on pelkästään käteisvippejä noin , mutta elämänhallinta vielä ainakin näennäisesti omissa käsissä. Olemme myös havainneet, että Veikkauksenkin pelit saattavat lähteä hallitsemaan liikaa viikkokäyttäytymistä ja rahankäyttöä. Esimerkiksi päidekuntoutusyksikössämme Seukkalassa hoidossa olevat ihmiset ovat siellä olonsa aikana erossa näistä peleistä. Ei ole kovin paljoa mieltä sellaisessa, että ihminen on erossa päihteistä, mutta pistää siitä säästyvät rahat erilaisiin rahapeleihin, kertoo Risto Närhi. Hänen mukaansa peliongelmaisen hoidossa pätevät samat säännöt kuin muidenkin riippuvuuksien hoidossa. Täytyy kohdata tosiasiat. Nostetaan kissa pöydälle ja katsotan sen tila. Monet saattavat kyllä tiedostaa ongelmansa, mutta kieltävät riippuvuuden. Ennen kuin riippuvuus on myönnetty, ei sitä voida hoitaa. Oikeastaan voitaisiin lakata jauhamasta mihin riippuvuuteen on löydetty hoito ja mihin ei. Tärkeintä on se, että ongelmat voidaan ratkoa yhteisesti sovitulla tavalla. Sitä paitsi ilman sosiaalista verkostoa kerran jostain riippuvuudesta kärsinyt ja siitä selvinnyt ratkeaa varmasti jossain vaiheessa johonkin toiseen riippuvuuteen, kiteyttää Risto Närhi. g 11

12 Sininauhaliiton jäsenjärjestöt valtakunnallinen palveluntuottaja 1. Alajärven päiväkeskusyhdistys ry Rengastie 29, ALAJÄRVI, puh. (06) Alavuden päiväkeskusyhdistys ry Järviluomantie 16, ALAVUS, puh. (06) Alkoholisti- ja evankelioimistyö ry Kirkkokatu 10, KANKAANPÄÄ, puh. (02) Auttavaiset ry Marttilantie 9, TAAVETTI, puh. (05) , ETRA-liitto ry Toimisto & varasto: Annankatu 7 C 24, HELSINKI, puh. (09) , faksi (09) Sähköposti: etra@sdafin.org Jäsenjärjestöjen yhteystiedot vuonna 2003 Helsingin ETRA ry Eeva Partonen, puh. (09) Hopeaniemen ETRA ry Hilkka Korhonen, puh. (09) , Hyvinkään ETRA ry Tapani Saarinen, puh. (019) , Mirva Kärkkäinen, puh. (09) Hämeenlinnan ETRA ry Heikki Kannisto, puh. (03) , Iisalmen ETRA ry Kari Kauhanen, puh. (017) Isonkyrön ETRA ry Sanelma Suokko, Kellosepäntie 4, TERVAJOKI, puh. (06) Joensuu: Elämäntavat raittiiksi - Pohjois-Karjalan osasto r.y. Elsa Poikonen, puh. (013) Jyväskylän ETRA ry Maija Jokinen, puh. (014) Kuopion ETRA ry Taneli Pirskanen, puh Lahti: Elämäntavat raittiiksi - Lahden osasto r.y. Joel Häkkinen, puh. (03) Lieksan ETRA Inkeri Immonen, puh. (013) , Piikkiö: Elämäntavat raittiiksi - Toivonlinnan osasto r.y. Reijo Karhiniemi, puh. (02) , Pohjois-Suomen ETRA ry Rauno Heikkinen, puh. (08) Porin ETRA ry. Karhunkatu 13, PORI, puh. (02) Tampereen ETRA ry Vuokko Viljanen, puh. (03) Sirkka Hillberg, puh. (03) Turun ETRA ry Erkki Rouhe, puh. (02) Risto Räty, puh. (02) Varkaus: Elämäntavat raittiiksi - Varkauden osasto r.y. Ritva Eronen Kotka: Elämäntavat raittiiksi - Kymenlaakson osasto r.y. Harri Lehtonen, puh. (05) Friskt Folk r.f. Annegatan 7 C 19, HELSINGFORS, tel (09) Harriet Fagerholm, tel. (06) Evankeliointi ja vankilalähetys ry Vankilatyötä, ryhmätoimintaa Vaulokuja 2 A 36, TURKU, Puh. (02) , Ev. lut. Lähimmäislähetys ry Lehtomäen hoitokoti Lehtomäentie 211, NILSIÄ, puh. (017) lahimmaisl@lehtomaenkoti.net, 8. For life Polttolinja 19 b, JYVÄSKYLÄ, Jarmo Visuri, puh , Heikki Yli-Hietanen, puh Forssan katukirkko Katulähetystoimintaa Hämeentie 15, Forssa Haapamäen katulähetys ry Lääkärintie 2, HAAPAMÄKI, puh. (014) Haapamäen katulähetyksen kirpputori Lääkärintie 2, HAAPAMÄKI, puh. (014) Hangon katulähetys ry ja työllistämistoiminta Korsmanninkatu 40, HANKO, puh. (019) Hartolan päiväkeskusyhdistys ry ja puutyöverstas Vuorenkyläntie 35 A, HARTOLA, puh. (03) Helsingin Diakonissalaitoksen Säätiö Alppikatu 2, HELSINKI, puh. (09) Alppitupa Alppikatu 2, Helsinki, puh. (09) Alppimyyrä Myyrmäentie 4 A, Vantaa, puh. (09) Villa Nova Karistimentie 4, Helsinki puh. (09) Pikku Villa Karistimentie 4, Helsinki, puh. (09) Naisten asumisyksikkö Munkkisaarenkatu 16, Helsinki, puh. (09) Asunnottomien naisten tukipiste Salli Hylkeenpyytäjänkatu 5, Helsinki, puh. (09) Lehmustupa Alppikatu 2, Helsinki, puh. (09) Kurvin huumepoliklinikka Munkkisaarenkatu 16, Helsinki. Ympärivuorokautinen päivystysnumero: (09) Ilmainen huumeasioiden neuvontapalvelu Pellaksen huumehoitoyksikkö Pellaksenmäki 12, Espoo, puh. (09) Munkkisaaren toimintakeskus Munkkisaarenkatu 16, Helsinki, puh. (09) Perheen yhdistetyn hoidon yksikkö PYY Ingaksentie 7, Espoo, puh. (09) Lasten ja nuorten huumehoitoyksikkö Breikki Sylvesterintie 10, Helsinki, puh. (040) Lasten ja nuorten huumehoitoyksikkö Pikku-Pellas Sylvesterintie 10, Helsinki, puh. (09) Kohtaamispaikka Alppikatu 2, Helsinki Villa Familiaris Itäreimarintie 19, Helsinki, puh. (09) Herne & Nauris Munkkisaaren toimintakeskus Munkkisaarenkatu 16, Helsinki Kulttuuriyksikkö Stoori Puotinharjun ostoskeskus Helsinki, puh. (09) Cafe Nova Karistimentie 4, Helsinki 14. Helsingin Vieraskoti ry Miesten ja naisten asuntola, perheasunnot Pursimiehenkatu 10, HELSINKI, puh. (09) Hyvinkään päivätoimintakeskus ry, ensisuoja, asuntola ja tukiasunnot Koulukatu 13, HYVINKÄÄ, puh. (019) Hämeenlinnan Sininauha ry Aake Huurresalo, puh aake.huurresalo@sininauha.com, soluasunnot, avustusruuanjako, kirpputori Kauratie 2, Hämeenlinna, puh. (03) Perheasunnot, soluasunnot Korventorpantie 8, Hämeenlinna, puh. (03) Perhetukiasunto Valimopolku 3, Hämeenlinna, puh. (03) Miesten puutyöpaja Haitintie 169, Harviala, puh Naistentyöpaja, Sinitori kirpputori, kahvio, EU-ruuanjakopiste Katumantie 25, Hämeenlinna, puh Joensuun Siniristi ry Jääkärinkatu 1, JOENSUU, puh. (013) Joutsan päiväkeskus ry ja työpaja Jousitie 68, JOUTSA, puh. (014) , Kirpputori, Savontie JSK-kellari Maariankatu 10, HAMINA, puh. (05) Juvan p.o. päiväkeskus ry, kierrätyskeskus-kirpputori, ekologista diakoniaa Yhteyshenkilö Pia Atri-Väisänen, p Huttulan pappila, Huttulantie 81, JUVA puh. (015) , reijo.paunonen@juwanet.org Jyväskylän Katulähetys ry Kankitie 10, JYVÄSKYLÄ, puh. (014) , , erkki.arvaja@jyvaskylankatulahetys.fi EcoCenter Kierrätyskeskus, Kankitie 10, JYVÄSKYLÄ, puh. (014) Ensiaskel Selviämisasema ja tukiasunnot Kankitie 9, JYVÄSKYLÄ, puh. (014) / Etappi Puolimatkankoti, Vähämäentie 78, JYVÄSKYLÄ, puh. (014) Itsenäistymiskeskus Tessio Backa Kr. hoitokoti, Rimpiläntie 12, KUUSA, puh. (014) Kalliomäki Puolimatkankoti Koluntie 105, PUUPPOLA, puh Melting Pot, Kotouttamiskahvila Väinönkatu 13, JYVÄSKYLÄ, puh Myllyjärvi Puolimatkankoti Roninmäentie 2, JYVÄSKYLÄ, puh. (014) Nurmela Puolimatkankoti Nurmelankuja 92, VESANKA, puh. (014) Päättymätön Tarina Nuorisotalo Asemakatu 2, JYVÄSKYLÄ, puh. (014) Takalaiton ja tukiasunnot Kolmospesänkatu 6, JYVÄSKYLÄ, puh. (014) Karismakoti ry Hoitokoti Karskogintie 418 A, SIUNTIO, puh. (09) tai (09) Kauhavan Sininauha ry Roihankuja 5, KAUHAVA, puh. (06) Selvis- ja päiväkeskus Roihankuja 5, KAUHAVA 24. Keravan Suojakotiyhdistys ry Kisapolku 5, KERAVA, puh. (09) Työttömien Päivätupa Tuusulantie 40, KERAVA, puh. (09) Vuorelan tukikoti Kisapolku 5, KERAVA 25. Kirkkopalvelut ry/ Tyynelän kuntoutus- ja kehittämiskeskus Koulutusta ja kuntoutusta Vilhulantie 251 D, NAARAJÄRVI, puh. (015) , faksi Kodittomien tuki - Hemlösas Stöd ry Eeva-Maria koti Tinatie 5 C, HELSINKI, puh. (09) Tukiasunto kiint. Oy Lokitie 30 Tinatie 5 C, HELSINKI, puh. (09) Kohtaamispaikka Majakka ry Laivurinkatu 11, RAAHE, puh. (08) Korpikoti ry Keskustoimisto Pikonmäentie 2, KEITELE, puh. (017) , faksi (017) , matka , korpikoti@co.inet.fi, www. Hoitokoti alle 18-vuotiaille nuorille Korpikoti (I-vaihe)

13 Vesannontie 790 A, KEITELE, puh. (017) Kotipesä (II-vaihe) Kulvemäentie 101, TOSSAVANLAHTI, puh. (017) Kouvolan kristillinen jengityö ry Nuorisotoiminta ja vankilatyö Sakaristontie 1, KOUVOLA, puh. (05) Kovaosaisten ystävät ry Asuntola Kalevankatu 19 A, HELSINKI, puh. (09) , faksi (09) Tukiasunnot Kalevankatu 19 A, HELSINKI, puh. (09) , Kran rf Ruotsinkielistä päihdetyötä Krämertsvägen 2, HELSINGFORS, tel. (09) Kran rf Södermalmsgatan 12, PIETARSAARI 32. Kriisipalvelu ry Ryhmätoimintaa PL 23, VANTAA, puh. (09) Ryhmätoimitila PL 37, HELSINKI, puh. (09) , Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö ry (KAN) Keskustoimisto PL 10, KORTESJÄRVI, puh. (06) Kuopion KAN-kontaktipiste Niiralankatu 7-9, KUOPIO, puh. (017) Lahden kontaktikoti Miekantie 33, VILLÄHDE, puh. (03) Myllymäen hoitokoti Palkkikankaantie 1, MYLLYMÄKI, puh. (06) Helsingin kontaktikoti Hämeentie 122, HELSINKI, puh. (09) Kainuun kontaktikoti Syväyksenkatu 6, SUOMUSSALMI, puh. (08) Kirjaskylän hoitokoti Kivijärventie 14, KOVESJOKI, puh. (03) Kortesjärven perhekoti PELTOTUPA, puh. (06) Pellon kontaktikoti Ahjotie 4-6, PELLO, puh. (016) Pyhänsivun hoitokoti ja KAN-koti 12 Voima, MUHOS, puh. (08) / Raision kontaktikoti Kuninkojantie 149, TURKU, puh. (02) Raision tukiasunto nuorille Kuninkojantie 147, TURKU, puh. (02) Salon kontaktikoti Tupurinpuisto, SALO, puh. (02) Savonrannan hoitokoti Kurrinmäki, SAVONRANTA, puh. (015) Solhem hoitokoti (naisille) Vexglavägen 166, MUNSALA, puh. (06) Tornion kontaktikoti Toivontupa Pirkkiönkatu 3 H 15, TORNIO, puh. (016) / Tuohikotin hoitokoti Naarantie 123, TUOHIKOTTI, puh. (05) Uuden Elämän Keskus (Pahkasalon yksikkö) Kaasilansalmentie 299, TUUSNIEMI, puh. (017) Kristillinen Raittiusliitto ry Toimintakeskus Katutaso Hämeenkatu 7, LAHTI, puh. (03) Kristillinen Terveys- ja Raittiusjärjestö r.y. - KTR Ehkäisevää päihdetyötä PL 6, HELSINKI tai Aapiskuja 2, VIMPELI, puh. (06) tai Lahden Sininauha ry Svinhufvudinkatu 10, LAHTI, puh. (03) Nousurinteen Palvelukeskus Apilakatu 8, LAHTI, puh. (03) Lappeenrannan katulähetys ry Ratakatu 13, LAPPEENRANTA, puh. (05) Lapuan Sininauha ry Hissanpolku 2, LAPUA, puh. (06) Meijerin Toimintakeskus ry Juhani Ahon tie 5, LAPINLAHTI, puh. (017) Mikkelin Katutyö ry Lappeteläinen, Vuorelantie 18, MIKKELI, puh. (015) Naisten Suojakoti ry Terhokuja 5, TAMPERE, puh. (03) Naisten suojakodin tukiasunnot Terhokuja 5, TAMPERE, puh. (03) Ydintupa Naisten Suojakoti ry, Terhokuja 5, TAMPERE puh. (03) Nousevan Auringon Talon huumekuntoutus ry Näsilinnankatu 22 A 36, TAMPERE, puh. (03) Kuntoutuskoti Nousevan Auringon Talo Huumehoitoa vuotiaille Pajakantie 61, HYRYNSALMI, puh. (08) Nuorten Keskus Valtakunnallinen kristillinen nuorisojärjestö Ehkäisevää päihdetyötä Liisankatu 27 A 5, HELSINKI, puh. (09) Pöyhölän leiri- ja kurssikeskus Nuorten Keskus, PL 124, KEURUU, puh. (014) Nurmon Sininauha Sissalan toiminta, Pappilantie 1, NURMO, puh. (06) One Way Mission Perjantai-koti, PL 21, Espoo, puh. (09) (miehille) Elviira-koti, Sakkolantie 1, Espoo, puh (naisille) Elsa-koti, Masalantie 8, Espoo, puh (naisille) Hellevi-koti, Pappilantie 4, Haapamäki, puh (äideille ja lapsille) 46. Pajatien toimintakeskus ja työpajat Pajatie 2, PIELAVESI, puh. (017) Palvelukotiyhdistys Viisi Leipää Hoitokoti Piippumäentie 26, TOKRAJÄRVI, puh. (013) , sirpa.johansen@viisileipää.inet.fi 48. Pirkanmaan Sininauha, Sininauhakoti ja tukiasunnot Riipuksenkatu 9-13, TAMPERE puh. (03) , faksi (03) Lempäälän päiväkeskus Himminpolku 5, LEMPÄÄLÄ, puh Längelmäen Sininen päivä Veikkolanpolku 8, LÄNGELMÄKI, puh Mäntän päiväkeskus Miinis Miinanpellonkatu 5, MÄNTTÄ, puh. (03) Vitonen Opiskelijankatu 5, TAMPERE, puh. (03) Parkanon Sininen päivä Kirkkopolku 3, PARKANO, puh Ruoveden Sininen päivä Honkalantie 8, RUOVESI, puh Sinivainio Sinivainiontie 2, YLÖJÄRVI, (03) Ylöjärven Sininen päivä Kirkkotanhuantie 1, YLÖJÄRVI, puh Porin Sininauha ry Asuntola ja ensisuoja Vapaudenkatu 9, PORI, puh. (02) Pulsan hoitokoti ry Pulsan hoitokoti Pulsan asematie 13, PULSA, puh. (05) Pysäkki ry Keskustan Pysäkki Päiviönkatu 42, IISALMI, puh. (017) Kangaslammin pysäkki Pajukatu 5 C 33, IISALMI, puh. (017) Kiuruveden päiväkeskus Pysäkki Nivankatu 32, KIURUVESI Sonkajärven päiväkeskus Rutakontie 24, SONKAJÄRVI Sukevan toimipiste Annakatu 9, SUKEVA, Rauhalan narkomaani- ja jengityökeskus Rauhala-koti Rauhalantie 108, RISTAKALLIO, puh. (03) Rauman seudun katulähetys Toivontalon päiväkeskus ja tukiasunnot Lyseokatu 7, RAUMA, puh. (02) / , toivontalo@co.inet.fi 54. Rovaniemen päiväkeskus ry Kairatie 23, ROVANIEMI, puh. (016) Väärtilän päiväkeskus Riekontie 2 b 7, ENONTEKIÖ, puh Karesuvannon päiväkeskuspalvelu Käsivarrentie 3628, KARESUVANTO, puh Samaria ry (toimintaa myös Baltiassa) Kirkkotori 9 A 1, PORVOO, puh. (019) , faksi (019) krister.lindberg@samaria.fi, Betlehem-koti Vanha Veckjärventie 176, PORVOO, puh. (019) Ilolan puusepänliike Sanismäentie 2, ILOLA, puh. (019) Leipäkirkko Albertinkatu 28, HELSINKI, puh. (09) Loviisan päiväkeskus ja kirpputori Degerbynkatu 10, LOVIISA, puh. (019) Samaria-center, tukiasunnot Kirkkotori 9, PORVOO, puh. (019) Samaria-Helsinki, tukiasunnot, Hämeentie 62 C, HELSINKI, puh Samaria-hemmet Porintie 2625, SVARVAR, puh. (06) Samaria-koti Skarpensintie 92, PORVOO, puh. (019) SAMARIA-SHOP (2 myymälää Helsingissä) Sturenkatu 37-41, HELSINKI, puh. (09) , Castréninkatu 7, HELSINKI, puh. (09) Savo-Karjalan virkistyskeskus ry Tukiasunnot ja päiväkeskus Uukuniementie 1197, UUKUNIEMI, puh. (05) Seetri ry Päihdekuntoutusyksikkö. Tukiasuntoja ja päiväkeskus Urheilukatu 30, KOKKOLA, puh. (06) Lisäksi Avopalvelu Terra, puh , terra@seetri.inet.fi 58. Seinäjoen Katulähetys ry Taipaleentie 221, YLISTARO, puh. (06) Sininauhasäätiö Hämeentie 62 C 39, HELSINKI, puh , fax sininauhasaatio@sininauhaliitto.fi Toimintakeskus-Karvinen, puh Tukiasumisyksikkö Topi-Katti, puh Oikeus Omaan Oveen, puh Jatko-Katit, puh Lokitie, puh Puolimatkankoti Myrri ja päiväkeskus, puh Tuusulan kulkurit ja kulkurittaret, puh Sininen Pysäkki ry Amandantie 10, VIIALA, puh. (03) Seuraavalle sivulle 13

14 Sininauhaliiton jäsenjärjestöt JATKOA EDELLISELTÄ SIVULTA Sininauhaliitto Kristillisten päihdejärjestöjen keskusliitto 61. SLEY:n Katulähetys Asumisyksiköt Väinölä Koti ja Maria Koti Kuusiniemi 5, ESPOO, puh. (09) / SLEY:n Katulähetys ry Katulähetysiltoja, Annankatu 14 D, HELSINKI 62. Sosiaalilähetys ry Toivola koti Korventaustantie 32,14700 HAUHO, puh. (03) Suomen Poikien ja Tyttöjen Keskus - PTK ry Valtakunnallinen kristillinen varhaisnuorisojärjestö Partaharjun toimintakeskus Partaharjuntie 361, PARTAHARJU (015) , ptk@ptk.fi, Partaharjun Opisto Partaharjuntie 361, PARTAHARJU, (015) Syty ry Kivikonkaari 14 B 12 c/o Säynäjoki, HELSINKI, puh Takaisin Elämään ry Rasinkatu 10, VANTAA, puh. (09) , info@takaisinelamaan.fi Tampereen Katulähetyksen Tuki Tampereen evl.srk.diakoniakeskus / Katulähetys/ Outi Niemi, Diakonian päihdekeskus Kyttälänkatu 1 G, TAMPERE, puh. (03) outi.niemi@tampere-evlsrk.fi 67. Teriskotisäätiö Teriskoti Tyriseväntie 139, TOIJALA, puh. (03) Toimintayhdistys Leppälintu ry Linnuntie 1 B, LEPPÄVIRTA, puh. (017) Tornionlaakson suojapirtti ry Kuntoutumisyhteisö, päiväkeskus PL 15, TORNIO, puh. (016) Suojapirtin tukiasunnot PL 15, TORNIO, puh. (016) Turun Katulähetys ry Ruissalontie 19, TURKU, puh. (02) vaihde, (02) keittiö, (02) toimisto Nuutinkoti Ruissalontie 19, TURKU, puh. (02) Työttömien paluumuuttajalääkäreiden ja -sairaanhoitajien yhdistys ry Käenkuja 4 a 4, HELSINKI, (09) Uusi Mahdollisuus ry Leppäkorventie 33 A 6, SYSMÄ, puh , Ritva Heinonen Uudenkaupungin Katulähetys ry Puheenjohtaja Vesa Riikkilä, Koulukatu 5 as 26, Uusikaupunki puh. (02) tai gsm vesariikki@uusikaupunki.fi 74. Uudenkaupungin Diakoniasäätiö Kihukuja 2, Uusikaupunki puh. (02) klo Sinapinsiemen, päiväkeskus, matalan kynnyksen kohtauspaikka, yhteystiedot samat kuin yllä. 75. Vaajakosken Suvanto ry Vaajakoskentie 123 E 2, VAAJAKOSKI, puh. (014) Vapautuvien Tuki ry Vankilatyötä, perheleirejä Ratamestarinkatu 11B 8. krs, HELSINKI, puh. (09) toimisto, faksi (09) vaptuki2@saunalahti.fi Vastuunkantajat ry Annankatu 14 C 14, HELSINKI, puh. (09) Tarpoilan hoitokoti Tarpoilantie, Gesterby, SIPOO, (09) Vihreä Keidas ry Vilhonvuorenkatu 7-9, HELSINKI, puh. (09) tai Virtain Kristillinen Raittiustuki ry PL 74, VIRRAT, puh. (03) Väentupa Seukkalan hoitokoti Vitkalantie 125, LAUKAA, puh. (014) faksi (014) , vaentupa@co.inet.fi Kotisivut: Kievarin tukiasunnot ja päiväkeskus Rinteeläntie 8, LAUKAA, puh Rokkakankaan työpiste Rokkakankaantie 8, LAUKAA AS, puh. (014) Vänstugan i Ekenäs Kustaa Vaasan katu 8, EKENÄS, tel. (019) Ystäväkoti-keskusyhdistys ry Palokyläntie 37, TAMPERE Puh , Ystäväntupa ry Kangasmannilantie 13, KEURUU, puh. (014) Asumisen tukemisprojekti Kangasmannilantie 13, KEURUU, puh. (014) Ähtärin Toimela ry Koulutie 12, ÄHTÄRI, puh. (06) Äänekosken katulähetys ry Rautatienkatu 11, ÄÄNEKOSKI, puh Johto Jorma Niemelä, (09) , Toiminnanjohtaja Kehittämishanke - Arvioinnin kehittäminen Olavi Aarnio, Tutkija Sillakaar-lähialuehanke Juhani Haveri, Projektipäällikkö Reijo Kurkela, (019) Viestinnän palveluyksikkö Tuula Huurresalo, (09) , Tiedottaja Talouden palveluyksikkö Ismo Valkoniemi, (09) , Talouspäällikkö Krämertintie 2, HELSINKI puh. (09) , faksi (09) etu.suku@sininauhaliitto.fi, Lapsi- nuoriso- ja perhetyön kehittämisyksikkö Ari Inkinen, (09) , Kehittämispäällikkö Eevan perhe -perhetyön kehittämishanke Virpi Kujala, Kati-Pupita Mattila, asiantuntija, , kati-pupita.mattila@uta.fi - Jyväskylän osaprojekti Tarja Hiltunen, Rauman osaprojekti Helena Haavisto, Tampereen osaprojekti Riitta Puisto, Elämyskeskus osana kasvua -projekti Outi Lehikoinen, (09) , Timo Sjöblom, Nähdyksi tulemisen toivo -kehittämishanke Asta Juntunen, (09) , Projektikoordinaatori Päihdetyön kehittämisyksikkö Avoin Kehittämispäällikkö Tuomo Salovuori, (09) , Järjestösihteeri SiniDuuni-välittäjäorganisaatio Paula Heinämäki, Hankekoordinaattori Elämän kevät -luovuusprojekti Hanna-Maria Vahala, Kipinä Kuntoutusprojekti Saara Hiltunen, Ongelmapelaaja-projekti Jorma Niemelä, (09) , Vammaisten päihdepalveluiden kehittämisprojekti - koordinaatio Eija Kilgast, (09) , arviointi Olavi Aarnio, Sininauhaliiton osaprojekti Tero Hintsa, (09) , Tukiasumisen kehittäminen Sininauhasäätiö, Jorma Soini,

15 SiniDuuni välittäjäorganisaatio etsii pieniä toimijoita ja osaprojekteja toteuttamaan työllistävää toimintaa Hankkeiden tulee olla sellaisia, että ne lisäävät ja parantavat kaikkein heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevien, sosiaalisesti vahvistettavien työttömien ja vajaakuntoisten tai muuten työrajoitteisten päihdeongelmaisten osallisuuden, työnteon ja työelämään siirtymisen mahdollisuuksia. Rahoitusta voidaan myöntää ajalle Rahoitusta myönnetään enintään seitsemälle (7) rahoittajan hyväksymälle projektille, joiden ESR- rahoitettava kustannusarvio ei ylitä / vuosi. Rahoitusta myönnetään toteutuneita kustannuksia vastaan kahden kuukauden maksatusjakson perusteella. Hakemuksen tulee käsittää seuraavat dokumentit 1. Oikeustoimikelpoisen hakijaorganisaation päätösvaltaisen edustajan allekirjoittama vapaamuotoinen hakemuskirje. 2. Projektisuunnitelma Hakuohjeet, hakuteema/hakukriteerit ja muu lisäinformaatio löytyvät Sininauhaliiton wwwsivuilta /Kehittämishankkeet /SiniDuuni. Hakuaika päättyy , jolloin hakemusten viimeistään tulee olla perillä Sininauhaliitossa. Hakemukset osoitteeseen: Sininauhaliitto, Krämertintie 2, HELSINKI. Kuoreen merkintä: SiniDuuni - välittäjäorganisaatiohaku Lisätietoja: SiniDuunin hankekoordinaatttori Paula Heinämäki, paula.heinamaki@sininauhaliitto.fi 15

16 Sininen aalto -lehti Krämertintie HELSINKI Sininauhaliiton julkaisuja Tietoa ja apua peliongelmaan Aila Wallin Pennit miljooniksi Tietoa lasten ja nuorten pelaamisesta ja sen haitoista Opas pyrkii aktivoimaan kouluyhteisöä, oppilaita, opettajia ja muuta henkilöstöä sekä vanhempia keskustelemaan lasten pelaamisesta ja siihen liittyvistä riskeistä. Oppaassa on välineitä liikapelaamisen tunnistamiseen sekä väliintuloissa tarvittavia toimintamalleja erityisesti psykososiaalisten oppilaspalveluiden käyttöön. Nid. 40 s. A4 Hinta 7,- Viimeiseen centtiin Kehitysvammaisen pelaajan läheisille ja kehitysvamma-alan työntekijöille avuksi peliongelman tunnistamisessa ja tekemisessä hallittavaksi. Opastekstin on laatinut Tyynelän kuntoutuskeskuksen ja Vaalijalan kuntoutuskeskuksen työntekijöiden työryhmä. Nid. 24 s. 5 e / 5 kpl Ilmaisia oppaita peliongelmasta Kaikki peliin Irti pelaamisen pakosta. Heräte pelitottumusten arviointiin. Elämän valttikortit Opas pelaamisen vähentäjille ja lopettajille. Opas ongelmapelaajien läheisille Tietoa peliongelmasta ja välineitä avun hakemiseen. Perheiden parhaaksi Jaetun vanhemmuuden mahdollisuudet Sijoitettujen lasten vanhempien ryhmätoiminnan opas Tilaukset: Sininauhaliitto, Krämertintie 2, HELSINKI, puh. (09) , faksi (09) , keskustoimisto@sininauhaliitto.fi Jaetun vanhemmuuden mahdollisuudet Sijoitettujen lasten vanhempien ryhmätoiminnan opas Huostaanottojen määrä on Suomessa lisääntynyt viime vuosina. Kaikista alle 18-vuotiaista lapsista ja nuorista on yksi prosentti sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Sijoituskokemukset koskettavat näin ollen suurta joukkoa vanhempia, lapsia ja heidän läheisiään sekä sosiaalityöntekijöitä ja sijaishuollon henkilöstöä. Jaetun vanhemmuuden mahdollisuudet - ryhmätoiminnan opas on tarkoitettu työvälineeksi sosiaalitoimen ja sijoitettujen lasten vanhempien kanssa työskentelevien tahojen ammattihenkilöstölle. Opasta voi käyttää sovelletusti myös yksilötyöskentelyssä. Virpi Kujala Opas perustuu Jyväskylän Naisten talolla kehitettyyn toimintamalliin. Ryhmäprosessin sisällöt ovat nousseet työntekijöiden ammatillisesta osaamisesta ja erityisesti ryhmissä mukana olleiden sijoitettujen lasten vanhempien toiveista ja tarpeista. Kati-Pupita Mattila Lapsidiakonian käsikirja Lapsidiakonian käsikirja on ensimmäinen lapsidiakonian kokonaisesitys. Kirja ohjaa toimimaan lapsen turvallisuuden lisäämiseksi ja persoonan vahvistamiseksi käytännössä, arjen tilanteissa. Kirjoittajan havainnollinen esitystapa ja selkeät sovellusvinkit vastaavat sekä opiskelijan että työntekijän tarpeeseen. Sid. 28 euroa 174 s. ISBN Sininauhaliiton tiedotuslehti Toimituksen osoite: Krämertintie 2, HELSINKI, puh. (09) , faksi (09) uusi.toivo@sininauhaliitto.fi Päätoimittaja: Tuula Huurresalo, taitto: Terttu Hauhia, painopaikka: Kainuun Sanomat Oy, 2003