kyllä kannattaa SAAteSAnAt / AuS Der redaktion

Transkriptio

1 SAAteSAnAt / AuS Der redaktion kyllä kannattaa Istuimme lokakuussa 2014 aluepäivillä Bielefeldissä. Nuori mies piipahti paikalle pikku palaveriin kanssani sattumalta juuri, kun seurakuntien 25 edustajaa pohti, mitä palveluita SKTK seurakunnilleen tuottaa. Fläppitaululle ei kertynyt monta ajatusta. Poistuessaan nuori mies lisäsi tuohtuneena kohdan, jota kukaan ei ollut tullut kirjanneeksi: rippikoulu ja isoskoulutus. Hän alleviivasi sanat. Luki ne ääneen ja lähti. Eikä hän jättänyt asiaa siihen, vaan kirjoitti johtokunnalle perustellun kannanoton siitä, miten korkeat kustannukset rasittavat koulutuksiin osallistuvien nuorten vanhempien kukkaroa. Jopa estävät osallistumisen. Johtokunta otti kopin, heitti fergusonit ja päätti tutkia mahdollisuutta rahastoida varoja isoskoulutuksen kustannusten pienentämiseksi. Välittömänä toimenpiteenä aluepäiville kustannettiin kaikilta alueilta yksi nuorten edustaja. Aluepäivien aiheena oli identiteetti. Mukana oli viiden nuorten edustajan lisäksi 12 nuorta aikuista! Joka vuosi nuorta Saksasta osallistuu Sasu-rippikouluun. Isoskoulutuksessa heitä on vuosittain mukana noin 20. Miten seurakunnissa tuemme heidän suomalaisen identiteettinsä rakentumista? Miten he vaikuttavat meidän suomalaisen kirkollisen työmme identiteettiin? Kuka kantaa vastuun siitä, että nuorten tarpeet huomioidaan? Der junge Mann kam zu einem kurzen Treffen vorbei, als die Gemeindevertreter überlegten, welche Dienstleistungen das ZfkA den Gemeinden bietet. Beim Hinausgehen betrachtete er die Eintragungen auf dem Flipchart und schrieb darauf empört einen Punkt, an den keiner gedacht hatte: Konfirmandenarbeit und Teamerschulung. Später sandte er an den Vorstand eine fundierte Stellungnahme, welche hohen Kosten den Jugendlichen für Schulungswochenenden entstehen. Der Vorstand nahm sein Anliegen auf und beschloss zu überprüfen, ob es möglich ist, eine Stiftung bzw. Rücklage zur Unterstützung der Teamerschulungen ins Leben zu rufen. Als Sofortmaßnahme wurde durch das ZfkA aus jedem Gebiet ein Jugendlicher zu den Regionaltagen eingeladen. Insgesamt waren fünf Jugendvertreter und 12 junge Erwachsene dabei! Und alles fing mit einem jungen Mann an, der mit seinen Gedanken nicht hinter dem Berg hielt. Wie geht es weiter? Wer greift den Faden auf in den Gemeinden, bei den Jugendlichen? Es tut sich nur etwas, wenn einer was tut. Oder noch besser: Wenn viele etwas tun. Tuloksekasta yhteistyön vuotta 2016! Auf ein erfolgreiches Jahr 2016 in Zusammenarbeit mit Ihnen freut sich MAuri LunnAMO toiminnanjohtaja ja päätoimittaja / Geschäftsführer und Chefredakteur

2 tässä lehdessä / in dieser Ausgabe Kuka minä olen? Suomalainen. Saksalainen. Nainen. Mies. Isä. Äiti. Puoliso. Isovanhempi. Työntekijä. Nuori. Iäkäs. Miten olen muuttunut elämäni varrella? Olenko eri ihminen eri tilanteissa? Miten kaksikielisyys ja toisessa maassa asuminen vaikuttavat identiteettiini? Mikä on identiteettini kristittynä? Lue pohdintoja viime aluepäivien aiheesta sivulta 5 lähtien Tärkeintä on lähteminen. Pohjoismaiset elokuvapäivät järjestettiin Lyypekissä viime marraskuussa 57. kertaa. Inkeri Kosunen-Bittner ja Solveig Scholz tapasivat päivillä mm. Mika Kaurismäen, jonka kanssa he keskustelivat lähtemisestä, tien päällä olemisesta ja hänen uusimmasta elokuvastaan Tyttökuningas (s ). Tunnetko Renkaan blogin? Iltakävelyllä Reeperbahnilla. Marraskuun tunnelmia Turussa. Blogia Saksan suomalaisen (ja paluumuuttajan) arjesta voi joka toinen viikko lukea nettisivuiltamme ( Uusina bloggaajina aloittavat Jonna Hämäläinen ja Maria Sabelus. He esittäytyvät sivulla 23. Was ist eine gute Kinderbibel? Um eine gute Entscheidung zu treffen, sollte man zweierlei berücksichtigen: das Kind und das Buch, schreibt Pfarrerin Päivi Lukkari. Lesen Sie Tipps für gute Deutsch- und Finnisch-sprachige Kinderbibeln und die Vorstellung der mit dem Christlichen Buchpreis ausgezeichneten Kinderbibel ab Seite 24. Suomalaisessa sisäoppilaitoksessa Anna Tapion koulu Pälkäneen Aitoossa on Suomen ainoa perusasteen sisäoppilaitos. Anna-Sophie Hach Lyypekistä kävi syyslukukauden 2015 tätä koulua ja kertoo kokemuksistaan sivuilla 31 ja 32. Koti-ikävälle ei hänen mukaansa ainakaan jäänyt aikaa kuvat/fotos: Juergen Jotzo / pixelio.de, Kirkon kuvapankki / Sanna Krook, Elina Välimäki, Veera Aaltonen, Gisela Peter /pixelio.de

3 Ajankohtaista / Aktuelles Saksan suomalaisten seurakuntien toimintaan kuuluvat oleellisesti lähetystyö ja kansainvälinen diakonia. Vuodesta 2013 alkaen suomalaiset seurakunnat ovat tukeneet Naisten Pankkia Kirkon Ulkomaanavun kautta. Naisten Pankin varoilla rahoitetaan hankkeita kehitysmaiden naisten yrittäjyyden ja omaehtoisen toimeentulon parantamiseksi kestävän kehityksen periaattein. Myös yksityishenkilöiden maksamat lahjoitukset välitetään SKTK:n kautta Naisten Pankille. Maaliskuun vuosikokouksessa valitaan Naisten Pankin rinnalle toinen tukikohde. Missionsarbeit und internationale Diakonie gehören zu den wesentlichen Aufgaben der finnischen Gemeinden in Deutschland. Seit 2013 unterstützen die finnischen Gemeinden Women s Bank (über Finn Church Aid). Die Women s Bank fördert in den Entwicklungsländern nachhaltige Projekte, die Chancen auf Beschäftigung von Frauen und ihre wirtschaftliche Teilhabe verbessern. Auch Spenden von Privatpersonen werden gern entgegengenommen. Die ordentliche Mitgliederversammlung wird im März über ein weiteres Förderprojekt entscheiden. Tiliyhteystiedot / Kontoverbindung: S. 64 Lisätietoa / weitere Informationen: Lähetystyöstä vastaava pappi / Verantwortliche Pfarrerin: Päivi Lukkari, pappi.lukkari@gmx.de Tarvitsetko jonkun, jonka kanssa pohtia vaikeaa elämäntilannetta? Haluatko kertoa iloistasi, surustasi? Me suomalaispapit olemme olemassa sinua varten. kuva/foto: Ritva Prinz, grafiikka/grafik: Marija Skara Ota yhteyttä! Löydät yhteystietomme seurakuntasivuilta. Siunausta vuoteen 2016! Rengas 3-4/2016 ilmestyy KV 9 maalis-huhtikuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle: Rengas 5-6/2016 ilmestyy KV 18 touko-kesäkuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle:

4 minä olen ihme, suuri ihme Vanhoissa uuden vuoden korteissa ja lehdissä käytettiin usein kuvituksena tiimalasia. Se symboloi ajan kulumista ja elämän katoavaisuutta. Meille kristityille uusi vuosi on kiitoksen päivä, mutta toisaalta siihen liittyy myös kuluneen vuoden arvioiminen. Uuteen vuoteen käydessä on hyvä pohtia, mitä edellisen vuoden aikana olisi voinut tehdä toisin ja missä olisi vielä varaa parantaa. Läntiseen traditioon ovat aina kuuluneet erilaiset uuden vuoden lupaukset. Moni meistäkin tekee varmasti jonkinlaisen lupauksen ja päättää haastaa itsensä tulevana vuotena. Joku ehkä päättää luopua omista pienistä paheistaan tai tehdä kokonaisen elämäntaparemontin. Tammikuu onkin sesonkiaikaa kuntosaleilla, ravintoterapeuttien vastaanotoilla ja urheiluhalleilla. Erilaiset elämän pienet haasteet ovat yleensä aina hyvästä, mutta joskus pohdin, teemmekö me näitä uuden vuoden lupauksia siksi, että haluamme muutosta elämäämme vai johtuvatko ne tarpeesta muokata sitä, kuka minä pohjimmiltani olen? Osaammeko me olla koskaan täysin tyytyväisiä siihen ihmiseen, joka peilistä katsoo kohti? Vuoden 2015 aluepäivillä teemana oli identiteetti. Päivien aikana pohdittiin sitä, kuka minä olen ja mitkä asiat vaikuttavat siihen, millaisiksi meistä itse kukin kasvaa. Meille ihmisille on usein tyypillistä, ettemme ole täysin tyytyväisiä siihen, millaisena itsemme näemme tai millaisena kuvittelemme toisten ihmisten meidät näkevän. Haluamme muokata itseämme jatkuvasti. Kristillinen ajatusmaailma ei kutsu meitä muuttamaan ulkoista minäämme, vaan se kehottaa tutkistelemaan sitä, miten kohtelemme itseämme ja kohtaamme toisia ihmisiä. Ehkä tulevana vuonna voisimme itse kukin ottaa uuden vuoden mantraksemme psalmin 139 lauseen: Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän Sinua siitä. Jos osaisimme nähdä itsemme Jumalan silmin, meillä ei olisi tarvetta muokata ulkoista minäkuvaamme, vaan voisimme iloita erilaisuudestamme ja miettiä, miten saisimme omat lahjamme parhaiten yhteisen hyvän rakentamiseen ja yhteisömme kehittämiseen. hanna SAvuKOSKi kuva/foto: Ritva Prinz

5 kuka minä olen? Wer bin ich? suomalainen saksansuomalainen nuori mies nainen ihminen mummu äiti puoliso est paljasjalkatamperelainen kuva/foto: Juergen jotzo /pixelio.de hoitava vastuunkantaja inhimillinen jugendlicher pohjoispohjanmaalainen iloinen työntekijä yksi monista KOOttu itä-keski JA POhJOiSen ALuePäivien OSAnOttAJien vastauksista

6 kuka minä olen? Kuka minä olen? Identiteetillä ei tarkoiteta mitään pysyvää, yhtenäistä kokonaisuutta. Ensinnäkin identiteettikertomukset ovat aina sidoksissa siihen tilanteeseen ja niihin ihmisiin, joille tarinaa kerrotaan. Toiseksi identiteetti rakentuu ja sitä rakennetaan koko elämän ajan. Se on prosessi, joka sysätään liikkeelle nuoruudessa, mutta joka ei koskaan tule valmiiksi. Nuoruudessa vanhempien tehtävä nuoren rinnalla on peilata haurasta identiteetin rakentumista ja tukea nuoren etsimistä ja kokeilemista. Omasta esimerkiksi uskonnollisesta tai ideologisesta taustastaan käsin vanhemmat saattavat kuitenkin voimakkaasti ohjata nuorta johonkin tiettyyn suuntaan, jolloin hänen identiteetistään ei ehkä tulekaan oma, vaan omaksuttu. Omaksuttuja arvoja ja roolimalleja on vaikea tai jopa mahdoton kyseenalaistaa. Omaksuttu identiteetti saattaa vaikuttaa hyvinkin vahvalta. Elämäntilanteiden muuttuessa tai sen ulkoisten puitteiden romuttuessa omaksuttu identiteetti on kuitenkin osoittautunut omaa, pohdinnan, kokeilujen ja identiteettikriisien kautta saavutettua identiteettiä heikommaksi. Identiteetin ulottuvuudet Persoonallinen identiteetti on oman minuuden kuvaus. Sen rakentumisessa oleellista on kokemus siitä, että minä olen sama menneisyydessä, nyt ja tulevaisuudessa, vaikka elämäntilanteet vaihtelevat ja itse muutun sekä sisäisesti että ulkoisesti. Identiteetti on kertomus toisaalta siitä, millaisten kokemusten ja kohtaamisten kautta minusta on tullut juuri tällainen; toisaalta siitä, mitkä ovat elämäntarinani, identiteettini punaisia lankoja mikä tekee siitä yhtenäisen kokonaisuuden. Sosiaalinen identiteetti koostuu ihmisen kuulumisesta erilaisiin ryhmiin, esim. sukupuolen, iän, aviosäädyn, kotipaikan, koulutustason ja ammatin mukaan. Myös uskonto, poliittinen kanta ja muut maailmankatsomukset voivat muodostaa sosiaalisia identiteettejä. Perheiden ja perinteisten yhteisöjen merkityksen heikentyessä erilaiset itse valitut ja rakennetut sosiaaliset yhteydet (esim. elämäntyyli, jokin harrastus tai makukysymykset) ovat alkaneet korostua länsimaisten ihmisten identiteettikirjossa. Toisaalta erilaisten sosiaalisten roolien kokeileminen muokkaa ihmisen identiteettiä. Äidin tai isän rooliin saattaa liittyä monenlaisia kulttuurisidonnaisia odotuksia, jotka joko omaksun osaksi omaa identiteettiäni tai joita vastaan kapinoin, etsien omaa tapaani olla isä tai äiti. Kansallinen, etninen ja kulttuurinen identiteetti on monitahoinen rakennelma. Eri tasojen merkitys saattaa olla ihmisestä ja elämäntilanteesta riippuen hyvinkin erilainen. Suomalaisuus voi merkitä suomalaisille tyypillisiä luonteenpiirteitä (sisu tai jurous), myyttejä ja kulttuuriperintöä (ruoka, musiikki, taide, kirjallisuus), tietoisuutta kansan historiallisista vaiheista, luontoa ja ihmiselämän jäsentymistä siihen juuri suomalaisille tyypillisellä tavalla. Tai se voi merkitä tietoisuutta ja ylpeyttä suomalaisen yhteiskunnan ja ihmisten saavutuksista tasa-arvoisuutta, menestyvää koululaitosta tai vaikkapa jääkiekkomaajoukkueen tai yksittäisten urheilijoiden saavutuksia maailman huippujen joukossa. Suomalaisuus ja ulkosuomalaisuus Helsingin yliopiston tekemän tutkimuksen perusteella suomalaiset määrittelevät suomalaisuutta erityisen voimakkaasti kolmella käsitteellä, joista keskeisin on itsenäisyys. Suomalaisuuden historia on itsenäistymisen ja itsenäisyyden varjelemisen historiaa. Itsenäisyys kuvailee myös

7 Kuka minä olen? suomalaisia persoonallisuuksina: itsenäisyys on sitkeyttä, peräänantamattomuutta ja jääräpäisyyttä. Toiseksi keskeiseksi termiksi tutkimuksessa nousi kotimaa ja kolmanneksi luonto. Suomalaisessa taiteessa näillä näyttääkin olevan horjumaton merkitys suomalaisuuden määrittelijöinä. Ylipäätään tutkimuksessa kävi ilmi, että suomalaisuus on positiivinen, arvostettava ja tavoiteltava asia, josta kehtaa olla ylpeä. Eurooppalaisuuden merkitys suomalaisuuden rinnalla sen sijaan on täysin toissijainen, vaikka se nuorten ihmisten kohdalla onkin selkeästi nousussa. Siirtolaisuus on tilanne, jossa etnisen identiteetin merkitys korostuu. Siirtolaiset määritellään helposti etnisen taustansa eikä henkilökohtaisten ominaisuuksiensa, persoonallisuutensa perusteella. Henkilökohtainen ja etninen identiteetti saattavat kuitenkin olla ristiriidassa keskenään. Ulkosuomalaiset kokevatkin helposti sekä ulkoista että sisäistä muukalaisuutta: ulkoista, koska heidät määritellään valtakulttuurin taholta erilaisiksi kuin muut ja sisäistä, koska he näkevät itsensä eri näkökulmasta kuin Suomessa asuessaan. Uuteen maahan ja vieraan kulttuurin keskelle muuttavalle ihmiselle oman etnisen taustan, tutun kulttuurin ja kielen merkitys kasvaa alussa usein voimakkaasti. Maassa pidempään asuva omaksuu identiteettiinsä aineksia myös uuden asuinmaan kulttuurista puhutaan akkulturaatioprosessista. Silti etniseen identiteettiin liittyy usein voimakas tunneside ja sitä saatetaan korostaa tavalla, joka tuntuu lähinnä hätävarjelun liioittelulta. Ulkosuomalainen ympäröi itsensä vanhan kotimaan palasilla ja tavoilla. Sinivalkoiset kynttilät, Marimekon paidat ja kassit, muumimukit ja erityisesti juhlapyhiin liittyvä ruokakulttuuri tai se into, joilla näihin suhtaudutaan saattavat hymyilyttää. Silti sekä niillä että suomen kielellä ja yhteyden kokemisella muiden samassa tilanteessa elävien kanssa on oleellinen merkitys kestävän ulkosuomalaisen identiteetin rakentamisessa. Päivi Lukkari kuva/foto: Kirsi Schaette Kirjallisuutta/Literatur: Jorma Anttila, Kansallinen identiteetti ja suomalaiseksi samastuminen. Sosiaalipsykologisia tutkimuksia 14, Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitos, Yhteenvetoartikkeli: Minuus, identiteetti ja yhteisö Aikalaiskeskustelun ja käsitteiden sosiaalipsykologinen ja sosiologinen tarkastelu, Heiner Keupp: Identität, in: Lexikon der Psychologie

8 kuka minä olen? Identität ist ein Prozess Die Identität eines Menschen ist keine statische Größe, die einmal erreicht immer und in jeder Situation gleich wäre. Identitätsgeschichten sind immer abhängig von dem Kontext und den Zuhörern. Identität ist ein Prozess. Man baut an ihr das Leben lang, doch fertig wird sie nie. Für die personale Identität, für das Ich, ist es wichtig, dass man sich selbst als eine Einheit erlebt, als die gleiche Person in der Vergangenheit, Gegenwart und Zukunft. Die soziale Identität setzt sich zusammen aus verschiedenen Gruppenzugehörigkeiten, wie z. B. Alter, Geschlecht, Familienstand oder Religion. Auch ein Hobby, Lebensstil oder sonstige Überzeugung (z. B. Veganerin) wird immer häufiger zu einem bestimmenden Identitätsmerkmal. Die ethnische, nationale oder kulturelle Identität ist ein vielschichtiges Gebilde. In einer Migrationssituation gewinnt diese häufig sehr an Bedeutung. Einerseits werden Migranten schnell auf Grund ihrer ethnischen statt ihrer persönlichen Eigenschaften definiert. Andererseits erleben Menschen mit Migrationshintergrund sich selbst als anders. Gegenstände (Mumin-Tassen), kulturelle Sitten (finnische Fahne und Feiertage), die Esskultur sowie die Pflege der Muttersprache werden als wichtige Brücken zu der eigenen Herkunftsidentität erlebt. Wenn man weiß, wer man war und immer noch ist, ist es leichter, mit der Zeit zunehmend Elemente der neuen Umgebung und ihrer Kultur in die eigene Identität zu integrieren und sich selbst immer noch als dasselbe ich wahrzunehmen. Päivi LuKKAri Suomineidon syleilyssä Kasvoipa kerran pikkuinen tyttö, pellavapäinen pisamaposki. Suomineidon syleilyssä, lämpimässä, suloisessa. Tyttö varttui, tyttö oppi uutta, pellavapää tummui, pisamat vaalenivat. Mutta tyttö pysyi tyttönä. Suomineidon syleilyssä. Tytön tullessa aikuisikään maailma veti puoleensa. Tyttö lähti. Ja palasi. Lähti uudelleen. Ja palasi taas. Suomineidon syleilyyn. Oli monta kokemusta rikkaampi. Ja rakkaampi. Rakastunut. Maailmaan, toiseen maahan, ja tietysti, myös siihen yhteen, mieheen. Seuraavan kerran tyttö taas lähti. Ja jäi. Mutta suomineidon syleily jätti jälkensä, veti aina takaisin puoleensa. Tyttö löysi kaltaisiansa maailmalta. Tyttö hoiti juuriaan, kasteli ja lannoitti. Vaalien taustaansa. Toinen maa, toinen kieli. Toinen kulttuuri. Sama tyttö. Suomineidon syleily, rannikon tuulet, vaihtuivat vapaana liihottavan kotkan siipien suojaan, toisiin aallokoihin. Kotka. Kotikaupunki. Meri. Suomineidon syleilyssä. Tyttö oli onnellinen. Maria Sabelus kuva/foto: Kirsi Schaette

9 Kuka minä olen? Minkälaista on olla kaksikielinen? kuva/foto: privat Teininä en tiennyt kysyjän mielestä sopivaa vastausta enkä ole varma, tiedänkö nytkään. Miten verrata kokemuksia, joista on kokenut vain toisen? Kaksikielisyys ja useamman kielen parissa toimiminen ovat minulle olleet lapsesta asti itsestäänselvyyksiä ja niin tärkeitä, että yksikielisen arjen kuvitteleminen vaatii mielikuvitusta. Vanhempani loivat kaksikielisyydelleni perustat, kun he päättivät kasvattaa minut kaksikieliseksi. He pitivät päätöksestään kiinni, vaikka tutkimus olikin silloin kielteisellä kannalla ja varoitti kaksikielisyyden mahdollisista haitoista. Kotona puhuttiin siitä huolimatta äidin kanssa suomea ja isän kanssa saksaa. Tähän kielelliseen todellisuuteeni kuului myös kaksikielinen ystäväperhe, joten minulta kesti kauan havaita, että yksikielisiäkin perheitä on olemassa. Alitajuisesti tämä tuli lastentarhassa tietoisuuteeni, mutta lopullisesti ymmärsin asian vasta koulun alaluokilla, kun kehotin saksaksi sanaa hakevaa ystävääni käyttämään toista kieltä apuna. Hänen hieman ärsyyntynyt suhtautumisensa Niin, mitä toista kieltä muka? havahdutti minut toteamaan, että kaikilla ei ole samoja kielellisiä resursseja käytettävissä kuin minulla. Suomi ja saksa itsestäänselvyytenä, arkeeni kuuluvina kielinä, vaikuttivat ehkä myös siihen, että olen vasta vuosien varrella oppinut arvostamaan kaksikielisyyttäni rikkautena ja vanhempieni minulle lahjoittamana voimavarana. Kaksikielisyys on aina ollut osa elämääni, se on ollut välillä eksoottista ja hauskaa enkä muista yhtään tilannetta, jossa siihen olisi liittynyt negatiivisia tunteita tai kokemuksia, mutta sen tuoman koko rikkauden tunnistaminen kesti opintojeni alkuun asti. Olin siihen asti noudattanut vanhempieni puolestani tekemää kielellistä valintaa toimimalla sitä mitenkään kyseenalaistamatta arjessani kummallakin kielellä. Vasta opintojeni alussa tein tietoisesti kielivalintani, kun päätin opiskella muiden kieliaineiden ohella fennougristiikkaa kehittääkseni suomen kielen taitojani, jotta pystyisin hyödyntämään suomea työssänikin joskus. En silloin arvannut, että tämä valinta veisi kokonaan suomen kielen alalle, jolla viihdyn työssäni erinomaisesti ja teen opettajana sitä, mitä aina olen halunnut tehdä. Opintojeni aikana ja varsinkin työssäni olen kokenut kaksikielisyyteni yhä enemmän rikkaudeksi, ja tästä ehkä löytyy vastauksia kysymykseen kaksikielisyydestä: se on elämää rikastuttava lahja, se on monipuolista ja minusta se on kivaa ja samalla arkea. Katri Wessel on suomen kielen lehtori Münchenin yliopistossa. Katri WeSSel

10 kuka minä olen? #äiti #suomalainen Esittelykierros tarhan vanhempainillassa on kohta ohi. Olen taas kerran kuullut liudan nimiä, ikiä ja selvityksen, missä tarharyhmässä kunkin äidin lapsi on. Se taisi olla melko turhaa. En voisi enää yhdistää yhtäkään uutta nimeä kasvoihin. Joukossa ei ollut Ronja Ryövärintytärtä tai Kevin Costneria lisänimellä Tanssii susien kanssa. Niissä nimissä olisi ollut jotain muistiinpantavaa. Voin kyllä liittää jotain muuta tietoa ympärilläni oleviin ihmisiin. Yksi heistä on verhonnut hiuksensa huivilla. Toinen valittiin vanhempainedustajaksemme. Kolmannella on tarhassa jo kolme lasta. Neljännen nimeä en olisi voinut toistaa senkään takia, että en saanut siitä selvää vahvan aksentin vuoksi. Muistaisikohan joku minut? Taisin mainita omalla kohdallani lapseni tietojen lisäksi, että olen suomalainen. Kukaan muu ei maininnut mitään kieli- tai kulttuuritaustastaan, vaikka varmasti meistä useimmilla on juuret myös jossain muualla kuin tässä maassa, jossa me lapsemme kasvatamme. Miksiköhän se lipsahti suustani? Olenko ylpeämpi kotimaastani kuin muut omistansa? Tunnenko itseni vähemmän täkäläiseksi kuin muut? Halusinko vain korostaa, etten minäkään ole täältä, koska sukunimen ja ulkonäön perusteella sitä ei välttämättä heti huomaa? Erikoisia etunimiä on muillakin. Me kaikki haluamme vaistomaisesti lajitella ihmisiä ryhmiin. Tarhassa vanhemmat ovat äitejä tai isiä. Se ei riitä tiedoksi jäsentämään sitä joukkoa. Ei tarhassa myöskään esitellä itseä työpaikan, työtehtävien tai koulutuksen mukaan, mikä työelämässä olisi oleellista. Eri tilanteissa meitä määrittelevät eri asiat. Kaupungilla kävellessämme jaamme jo pelkän ulkonäön perusteella ihmisiä eri kategorioihin. Mitä vähemmän tietoa meillä on, sitä enemmän toimimme oletusten perusteella kunnes toisin todistetaan. Olisiko siten hyvä antaa heti alussa enemmän tietoa itsestään? Eräässä toisessa päiväkodissa vanhempien piti etsiä tilaisuuden aluksi laatikosta lelu, joka jotenkin liittyi heidän lapseensa. Esittelyn yhteydessä kerroimme, miksi kukin sen valitsi. Vaikka nimet eivät tainneet silloinkaan jäädä mieleeni, tiesin ainakin paljon enemmän lasteni leikkikavereista ja yhteinen puheenaihe ryhmässä löytyi helpommin. Äidin rooli vyöryi elämääni ensimmäisen vauvan mukana, eikä paluuta ollut. Itsestään selvää oli, että elämänrytmi muuttuu lapsen syntyessä, mutta en osannut aavistaa, että minäkin muu- Suomessa olen ulkomailla asuva, Saksassa ulkomaalainen - mielelläni suomalainen. Suomalainen on minulle positiivinen määritelmä, vaikka silloin tällöin kuulenkin täkäläisten hurjia juttuja maanmiesteni oudoista tavoista. Silloin en määritelmistä välitä. Loppujen lopuksi olemme kaikki kuitenkin yksilöitä. Suomalaisuus tekee minusta erilaisen - luultavasti jopa erityisen. Ulkomaalaisuuden varjolla minulle ehkä annetaan yksi tai toinen kömmähdyskin anteeksi

11 kuka minä olen? tun. Omalle tekemiselle ei pienen vauvan kanssa jäänyt aikaa ollenkaan. Lähes kaikki muut roolit, joita ennen edustin, jäivät joksikin aikaa talviteloille. Silloin tajusin, että en olekaan enää samassa määrin kuin ennen huolellinen työntekijä, kiva joukkuekaveri, avulias naapuri tai Kokkaa kavereiden kanssa. Kaikki mitä tein liittyi jälkikasvuun. Eikä äidin roolikaan ole helppo täyttää. Tuoreilla isovanhemmilla, sisaruksilla, ystävillä, lastenlääkärillä, naapurin sedällä ja leipomon myyjälläkin on erilainen käsitys siitä, mitä ja miten äiti tekee. Kenen neuvoja kuuntelen? Mitkä asiat lapsen hoidossa ja kasvatuksessa ovat minulle tärkeitä? Minkälainen äiti olen? Uusi tasapaino oman itsensä kanssa piti löytää tilassa, jossa univelkaa tuntui riittävän eläkepäiville asti ja uutta opeteltavaa oli kuin vino pino lukemattomia kirjoja. Aimo annos maalaisjärkeä ja äidinvaistoa auttaa, ettei vajoa hyvien neuvojen vuolaaseen virtaan. Tilanne kyllä tasaantuu aikanaan, ja sitä entistä itseä määrittävät asiat palautuvat pätkittäin. Kaikkea ei haluakaan takaisin. Omat arvot saattavat muuttua ja käsitys maailman menosta voi saada ihan eri painopisteet kuin elämässä ennen lapsia. Äidin rooli on ja pysyy. Pysynkö aina suomalaisena? Mitä kauemmin olemme kotimaastamme pois, sitä helpommin saattavat vankatkin periaatteiden pylväät alkaa täristä. Asiat, jotka ennen olivat itsestäänselvyyksiä on pakko jossain vaiheessa laittaa uuteen valoon ja miettiä, pätevätkö nämä mielipiteet täälläkin. Kun pääsee toisen kulttuurin ytimeen, huomaa, että eivät tietyt tavat täällä olekaan ihan niin kummallisia kuin miltä ne alkuaikoina näyttivät. Ennen minulle oli tärkeää iloita Suomen urheilumenestyksestä. Nykyään en aina edes tiedä suomalaisten mitaleista tai mestaruuksista, joista voisin iloita. Juhlin kyllä Saksan voittoja. Saksan menestys varsinkin jalkapallossa saa minutkin mukaansa, vaikka en lajista muuten niin välitäkään. Viime lokakuun kolmantena päivänä seisoin myös tuhansien ihmisten joukossa Frankfurtissa Mainin rannalla Saksojen yhtenäistymisen päivää juhlimassa. Kuoro lauloi näyttävissä kulisseissa Saksan kansallislaulun. Minäkin hyräilin muiden mukana. Ensimmäistä kertaa tunsin minussakin olevan jotain saksalaista. Ennen se olisi tuntunut maanpetokselta. Nyt se on osa minua. Maammelaulu silti vie voiton! Äidin rooli on ja pysyy. Pysynkö aina suomalaisena? Kirsi Schaette PS. Eikö sitä sanota Oma maa mansikka, muu maa mustikka? Molemmat ovat makeita marjoja. kuvat/fotos: Kirsi Schaette, Marija Skara

12 Kuka Minä olen? Suomalaisten uskonnollinen identiteetti Uskonnollinen identiteetti on yksi sosiaalisen identiteetin kategorioista. Jokainen osaa varmasti nimetä maita, joissa uskonto on kansakuntaa vahvasti leimaava ja yhdistävä tekijä, kuten vaikka katolinen Portugali tai islamilainen Saudi-Arabia. Millaista sitten on suomalaisten uskonnollisuus? Aihetta on tutkittu laajamittaisesti viimeksi Gallup Ecclesiastica 2011 kyselyn avulla. Sen perusteella suomalaiset ovat varsin varovaisia ja ääripäitä vältteleviä uskonnollisessa itseymmärryksessään. Muutaman tusinan eri määreen joukosta suurin osa valitsi itseään kuvaavimmaksi sanat luterilainen (62% vastaajista) ja kristitty (61%). Edelliseen kyselyyn verrattuna yhä useampi mielsi itsensä etsijäksi (50%) tai henkiseksi ihmiseksi (34%). Sen sijaan uskovaiseksi tunnustautui vain 14%. Vastaavasti ateistina itseään piti vain 13%. Suomessa on siis varsin vähän sekä erittäin uskonnollisia ihmisiä että erittäin uskonnonvastaisia ihmisiä. Valtaosa suomalaisista suhtautuu uskontoon maltillisen myönteisesti ja osallistuu uskonnollisiin tilaisuuksiin harvakseltaan. Säännöllisesti kirkossa käyvien joukko on prosentuaalisesti hyvin pieni, mutta suomalaisten yhä edelleen korkea kirkkoonkuulumisprosentti merkitsee kuitenkin sitä, että lähes jokaisen tie kulkee kirkkoon ainakin sukulaisten tai ystävien konfirmaation, häiden tai hautajaisten merkeissä. Myös uskonnollinen identiteetti muuttuu ja kehittyy elämän eri vaiheissa siinä missä muutkin identiteetin osa-alueet. Lapsuudessa omaksuttu usko säilyy harvoin sellaisenaan hamaan hautaan asti. Lapsen konkreettinen jumalakuva muuttuu hiljalleen abstraktimmaksi. Aikuistuminen, itsenäistyminen ja erilaiset elämän kriisit saavat ihmisen arvioimaan uudelleen myös suhdettaan uskontoon. Minä kristitty? Vuoden 2015 aluepäivien aiheena oli identiteetti. Pohjoisen ja itä-keski alueiden yhteisillä aluepäivillä Hannoverissa pohdittiin muun muassa uskonnollista identiteettiä eri elämänvaiheissa. Alla olevat kommentit ovat aluepäivien osallistujien ryhmäkeskustelussa jakamia ajatuksia aiheesta. Yhä useampi kirkkoon kuuluva jättää lapsensa kastamatta. Mitä mieltä olette, saavatko vanhemmat valita lapsensa puolesta uskonnon? Täysin neutraalia kasvatusta ei olekaan. Myös näennäisesti uskontoneutraalissa kodissa vanhemmat välittävät lapselleen omia arvojaan ja oman kantansa uskontoon. Vanhempien täytyy antaa jokin pohja, jota vasten lapsi kasvaessaan peilaa omia ajatuksiaan. Rippikoulu on se tilaisuus, jossa lapsi voi itse ottaa kantaa. Millaiset asiat vahvistavat ja millaiset heikentävät kristillistä identiteettiäsi? Kirkon epäkohdat tai yksittäiset huonot kokemukset ja kohtaamiset kirkon työntekijöiden kanssa heikentävät kristillistä identiteettiä. Suomenkieliset jumalanpalvelukset ruokkivat kristillistä identiteettiä. Saksan kieli ei mene sisimpään. On tärkeää, että Renkaassa on myös uskonnollisia artikkeleita, sillä monilla ei ole mahdollisuutta käydä suomalaisten seurakuntien tilaisuuksissa. Mikä on seurakunnan merkitys kristilliselle identiteetille? Seurakunta vahvistaa omaa uskoa ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta

13 kuva/foto: Kirkon kuvapankki / Maria Ojanperä Siellä kuullaan Jumalan Sanaa, luetaan Raamattua ja puhutaan siitä. Ei sitä kuitenkaan kotona tulisi tehtyä. Siellä tapaa toisia kristittyjä ja voi vaihtaa ajatuksia. Täällä (saksansuomalaiseen) seurakuntaan liittyy niin paljon yhteisöllisyyttä. Siksi on tullut oltua aktiivinen aikuiselämän eri vaiheissa. Vaikea sanoa, olisiko Suomessa tullut oltua niin aktiivisesti mukana. Pienen seurakunnan erikoisuus on perhemäisyys: ei ole tuntematon eikä huku massaan, vaan jokaisesta pidetään kiinni ja huolta. Die finnische religiöse Identität Päivi VähäkanGAS Die religiöse Identität ist ein Teil der sozialen Identität. In einigen Ländern wird die Gesellschaft sehr stark von der Religion geprägt, wie etwa im katholischen Portugal oder im islamischen Saudi-Arabien. Die Religiosität der finnischen Bevölkerung wurde zuletzt im Rahmen des Gallup Ecclesiastica 2011 untersucht. Laut dieser Studie sind die Finninnen und Finnen vorsichtig in ihrem religiösen Selbstverständnis und vermeiden extreme Auffassungen. 62 % der Befragten bezeichnen sich als lutherisch und 61 % als Christ. Gering sind dagegen die Anteile der Gläubigen (14 %) und Atheisten (13 %). Der Großteil der Finninnen und Finnen hat also ein moderat positives Verhältnis zur Religion. Prozentual gesehen besuchen nur wenige Menschen regelmäßig den Gottesdienst, aber weil immer noch ein großer Teil der Bevölkerung der Kirche angehört, werden die meisten anlässlich einer Konfirmation, Trauung oder Beerdigung eine Kirche aufsuchen. Genau wie die Identität im Allgemeinen, verändert sich auch die religiöse Identität im Laufe des Lebens. Der Glaube der Kindheit bleibt selten unverändert durch das ganze Leben hindurch. Die Vorstellung von Gott ist bei einem Erwachsenen in der Regel abstrakter als bei einem Kind. Auch wirken sich Lebenserfahrung und Krisen auf das Verhältnis zur Religion aus. Deutsche Zusammenfassung: Ritva Prinz

14 Kuka Minä olen? Blickwinkel zur Identität Etelän aluepäivillä nuorten edustajat juttelivat identiteetistä vanhempien osanottajien kanssa Armi Korja-Mayer, Rhein-Neckar Was bedeutet Identität für dich? Sprache. Als ich nach Deutschland gezogen bin, habe ich meine Alltagssprache verloren. Wie hat sich deine Identität im Laufe des Lebens gewandelt? Mit zunehmendem Alter wird man sich bewusst darüber, wer man ist. Das Enkelkind relativiert alles. Hat sich deine Wahrnehmung von Identität dieses Wochenende geändert? Nein. Neben den Gesprächen über persönliche Erfahrungen wäre es noch interessant gewesen, mehr über aktuelle Forschungsergebnisse zu erfahren, z. B. wie Sprache und außersprachliche Kanäle (wie Musik oder Malerei) sich auf die Identität auswirken. Tea Jouhki, Nürnberg Mitä identiteetti merkitsee sinulle? Osasia, joista koostun. Identiteettiin on suuri merkitys vuorovaikutuksella ympäristön kanssa; miten minä näen ympäristöni ja miten se näkee minut. Miten identiteettisi on muuttunut elämän varrella? Teiniyden epävarmuutta seurasi itsensä etsimisen ja löytämisen aika. Aikuisiällä identiteetti on vahvistunut. Onko käsityksesi identiteetistä muuttunut tämän viikonlopun aikana? Ei, mutta selventynyt. Sitä tulee arjessa harvoin miettineeksi. Mia Harju, München Mitä identiteetti merkitsee sinulle? Kuka minä olen ja millaisena itseäni pidän. Miten identiteettisi on muuttunut elämän varrella? Paljon. Se on muuttunut opiskelun, työpaikan, äitiyden, vanhemmuuden, toiseen maahan muuttamisen, ystävien ja iän myötä. Onko käsityksesi identiteetistä muuttunut tämän viikonlopun aikana? Viikonlopun aikana suomalais-saksalainen identiteettini vahvistui ja oman identiteetin merkitys konkretisoitui. Mieleeni palautui, että identiteetti on paljon laajemmin ymmärrettävä kuvat/fotos: Timo Prinz, SKTK:n arkisto

15 Kuka Minä olen? Katriina Wegener, Frankfurt Was bedeutet Identität für dich? Identität ist mir sehr wichtig und hat mich viel beschäftigt, da ich in vielen Ländern und Orten gewohnt habe. Ich habe mich gefragt: Wer bin ich? Was will ich werden und mit wem? Wichtig ist auch, dass ich mit den Antworten zufrieden sein kann. Wie hat sich deine Identität im Laufe des Lebens gewandelt? Man nimmt überall etwas mit und lässt auch etwas da. Meilensteine Situationen wie Standorte - formen die Identität. Hat sich deine Wahrnehmung von Identität dieses Wochenende geändert? Neu war für mich die Identität als Gemeinschaft, ich habe die Identität immer auf mich bezogen. Haastattelu/Interview: Aatu Kunnari & TiMO Prinz Mahtavia keskusteluja yli ikärajojen Aluepäivät nuoren ja nuoren aikuisen näkökulmasta kuvat/fotos: Timo Prinz, privat Sunnuntaiaamuna kello kahdeksan, kun herätyskelloni soi, en ollut ollenkaan varma, haluaisinko nousta mennäkseni aluepäiville. Mutta kun tulin perille, Berriksestä olikin tullut pieni kaupunki, jossa sai kävellä pitkin Suomalaisuuden virtaa, vaeltaa Kaksoiskansalaisuuden kadulla ja myös katsoa Ruisleipätietä, Fazerinkatua ja Marimekon mutkaa. Kuljimme kaikki vielä monella muulla polulla ja keskustelimme muiden kulkijoiden kanssa kokemuksistamme. Oli tosi miellyttävää kuulla miten eri-ikäiset ihmiset, eri taustoilla ja eri elämänvaiheissa, kuitenkin kokevat samanlaista. Kaikilla on aina myös epävarmuuksia, ja oleminen ja eläminen kahden eri kulttuurin ja maan välillä on kaikille hyvin tunteellinen aihe. Monelle kuitenkin eurooppalaisuus ja globalisaatio rakentavat sillan, jota pitkin toivomme voivamme kulkea turvallisesti. Ja kaikille paikalla olleille suomalainen seurakunta tukee identiteetin kehittymistä kulttuurien ja muiden arkistenkin vastoinkäymisten keskellä. Siksi oli mahtavaa keskustella myös eri ryhmissä siitä, mitä me toivomme seurakunnastamme. Esimerkiksi vanhenevien ideat naapuriavusta olivat meille nuoremmille uusia, mutta tosi kivoja. Asuvathan isovanhempamme usein kaukana Suomessa ja vaikka sitä suhdetta ei voi korvata, naapuriapu on myös kaikille ihana mahdollisuus auttaa ja hoitaa omaa suomalaisuutta. Kaiken kaikkiaan aluepäivä oli oikein mukava kokemus ja kaikki päättivät lopuksi tulla taas ensi vuonna. KLAra Fischer Köln

16 toripaikka / marktplatz Vuokrataan hyviä, lämpimiä rantamökkejä. H. Laurila Lempäälä p , fax , Yöpymismahdollisuus Berliinin Suomikeskuksessa. Schleiermacherstr. 24 a, Berlin, alk. 30 /yö, booking@finnlandzentrum.de GOOD NIGHT, BETTER DAY. Runkosängyt Jenkkisängyt Petauspatjat Sängynpäädyt Helmalakanat Pussilakanat Hanauer Landstrasse Frankfurt Puh Fax info@fennobed.de Frankfurt München Düsseldorf Berlin Stuttgart Hamburg Wien Zürich Finnisch-Schwedisch-Englisch Spanisch-Deutsch u. a. Sprachen Viralliset käännökset, tulkkauspalvelu WM Dolmetsch- und Übersetzungsbüro Ökon.Mag./KTM Gunn Wasenius-Mahn staatl. geprüfte Dolmetscherin u. Übersetzerin Spittweg 3, Bad Zwischenahn Tel.: Fax: Mobiltel service@wm-uebersetzungsbuero.de Psychologische Beratung und Psychotherapie Psykologista neuvontaa ja psykoterapiaa Suomeksi, saksaksi ja englanniksi Marita Helkimo -Hauser Heilpraktikerin Psychotherapie Frankfurt am Main Mobil Tilaa suomalaisen kirkollisen työn uutiskirje: > Mikä on SKTK > Tilaa uutiskirje Löydät meidät myös Facebookista: Suomalaiset.seurakunnat.Saksassa Ilmoita Renkaassa helposti, edullisesti, tehokkaasti Täytä lomake: In Rengas inserieren Sie einfach, preiswert, effektiv

17 Palveluhakemisto / Dienstleistungen Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti Finnische Hebamme und Systemische Therapeutin traumaterapeutti Traumatherapeutin Taina Palokangas-Büsing Steinbruchstr. 15, Hannover, Hebamme.Taina@web.de, Analyyttinen lasten- ja nuorisoterapeutti Barbro Rampl Puh./Tel.: rampl.praxis@web.de Braunstrasse 40, Köln Psychotherapie auf Deutsch, Schwedisch und Finnisch Suomalainen hammaslääkäri Hannoverissa Zahnarztpraxis Marianne Lienard Hauptstr. 42, Ortsteil Wettbergen, Hannover Telefon: Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki) ELINA OLDENBOURG Tel Fax Güntherstr. 4, Frankfurt a.m. elinao@aol.com Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin RITVA JAKOILA Treisberger Str. 8, Frankfurt a.m. Tel Fax jakoila@t-online.de Psychologische Einzel- & Paarberatung auf Deutsch, Finnisch und Englisch Satu Marjatta Massaly HP Psychotherapie Köln Guldenbachstraße 1 Mobil satumassaly@online.de suomalainen yleislääketieteen erikoislääkäri Sanna Rauhala-Parrey Bahrenfelder Steindamm 37 / Ecke Thomasstraße, Hamburg Puh , Fax avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12, to 9-12 ja sekä pe 9-14 Suomalainen psykoterapeutti Dr.med. Carita Schneider Kleine Rainstraße 44, Hamburg Puh./Tel.: Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch Veroja suomeksi ja saksaksi Deutsch - Finnisches Steuerrecht Steuerberatung Trosien Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien Tel , Fax: -51, info@verotus.de Viralliset käännökset, tulkkauspalvelu SUOMI <> SAKSA, RUOTSI > SAKSA Liisa Heinze Vereidigte Übersetzerin u. Dolmetscherin, MA Leonorenweg 11, Walzbachtal Heinze@Finntext.de, +49 (0) Saunaöfen Saunen Infrarotkabinen Gesamtkatalog anfordern: Tel Vereidigte Übersetzerin und Dolmetscherin Virallinen kääntäjä ja tulkki (FM Helsinki) MAILA PILtz An den sieben Bäumen Eschborn (bei Frankfurt a.m.) Tel Mobil maila.piltz@finetra.de Ilmoita Renkaassa helposti, edullisesti, tehokkaasti Täytä lomake:

18 Die schwere Leichtigkeit Den Auftakt des Jahres 2016 am Finnland- Institut bildet die Einzelausstellung crash of air der Künstlerin Ida Koitila. Nach Kindheit und Jugend in Schweden studierte sie in Helsinki und hat seitdem ihren Hauptwohnsitz in Berlin. Diese Mobilität und Offenheit ist in ihrer Kunst spürbar. Aus alten Strukturen wachsen neue Bedeutungen. Näyttely esittelee paitsi monia täysin uusia teoksia Koitilalta myös mahdollisuuden tutustua kevyen ja raskaan yllättäviin leikkauspisteisiin veistoksissa ja installaatioissa. Koitila tutkii teoksissaan, miten immateriaalisesta ideasta voi tulla raskasta materiaa ja toisinpäin. Lähtökohdakseen taiteilija on ottanut Berliinin urbaanin lähiympäristön ja sen jatkuvan muutostilan, missä vanhojen rakenteiden päälle on tullut uutta rihmastoa. Tämä muutosprosessi näkyy teoksissa visuaalisina vihjeinä ja fragmentteina. 200 metriä piikkilanka-aitaa ja 25 kilogrammaa steariinia muuttuu Koitilan teoksessa orgaaniseksi, elävää muistuttavaksi kudokseksi. Teoksissaan Ida Koitila yhdistää usein yllättäviä materiaaleja ja tutkii samalla niiden keskinäisiä Crash of air, Ida Koitila kemiallisia reaktioita. Muutokset tekoprosessissa vaikuttavat väistämättä myös lopputulokseen. Tämän kokeilunhaluisen alkemistin käsissä raskas materiaali muuttuu ilmaviksi, ajatuksia ärsyttäviksi tulkinnoiksi meistä ja ympäröivästä todellisuudesta. Koitilan crash of air härnää käymään tuntemattomalla alueella, jossa sanat eivät yletä nähdyn tykö. Ida Koitila syntyi vuonna 1983 suomalaiseen perheeseen Boråsissa, Ruotsissa. Koulun jälkeen hän opiskeli ensin kuvataiteita Göteborgin kuvataideakatemiassa ja myöhemmin Kuvataideakatemiassa Helsingissä, mistä hän valmistui vuonna Siitä lähtien Koitila on asunut ja työskennellyt Berliinissä sekä pitänyt useita näyttelyitä niin Suomessa, Ruotsissa kuin Saksassakin. Ida Koitila on liikkunut lapsesta lähtien usean kulttuurin ja kielen alueella. Sama avoimuus ja käsitteellinen liikkuvuus on havaittavissa myös Koitilan teoksissa. Vanhasta materiasta muovautuu uusia, kriittisiä merkityksiä. essi Kalima Kulturreferentin, Finnland-Institut in Deutschland Ida Koitila, crash of air, Eröffnung: , Uhr: Ida Koitila, Nina Röhlcke (Kulturrätin der Schwedischen Botschaft Berlin) und Dr. Laura Hirvi (Leiterin des Finnland- Instituts) sprechen in englischer Sprache darüber, wie sich die Erfahrung, an verschiedenen Orten der Welt gelebt zu haben, auf die Arbeit eines Künstlers auswirkt. Mitveranstalter: Schwedische Botschaft Berlin Finnland-Institut in Deutschland Georgenstr. 24 (1. OG), Berlin Tel , geöffnet Mo Mi 11 17, Do 11 19, Fr Uhr kuva/foto: Ida Koitila

19 Boutique-näyttely yhdistää muotia ja taidetta kuva/foto: Rauha Mäkilä & Juliana Harkki Im Januar eröffnet im Felleshus der Nordischen Botschaften die finnische Ausstellung Boutique, in der Kunst auf Mode trifft. Die Fashionszene hat sich schon seit Langem von der Kunstwelt inspirieren lassen, aber umgekehrt wird Mode erst in jüngster Zeit als ernstzunehmende Kunstform betrachtet. Statt ein Gegeneinander aufzustellen, setzt sich Boutique vorurteilslos mit den Gemeinsamkeiten der Mode und Kunst auseinander. Jedes der finnischen Designer-Künstlerpaare hat gemeinsam ein einzigartiges Werk für diese Ausstellung geschaffen. Suurlähetystön kulttuurivuosi 2016 alkaa näyttelyn merkeissä, kun 21. tammikuuta, Berliinin muotiviikkojen aikaan, pohjoismaisten suurlähetystöjen yhteistalossa Felleshusissa avataan suomalainen muotia ja taidetta yhdistävä Boutique -näyttely. Tunnettujen suomalaisnimien yhteisteoksissa ajankohtaisia kysymyksiä Boutique tuo yhteen 18 suomalaista kuvataiteilijaa ja muotisuunnittelijaa. Kukin suunnittelija-taiteilijapari on tehnyt yhteistyössä ainutkertaisen teoksen näyttelyyn. Mukana on suomalaisen taide- ja muotikentän tunnettuja nimiä, kuten Minna Parikka ja Jani Leinonen sekä Katja Tukiainen ja Samu-Jussi Koski. Teoksissa pohditaan teemoja, kuten brändääminen, lapset muoti-ikoneina, vaateteollisuuteen liittyvät eettiset kysymykset, aitouden ja kopion suhde sekä muotimaailmassa tyypilliset nuoruuteen, kauneuteen ja hoikkuuteen liittyvät kehonormit. Taiteen ja muodin yhtäläisyydet esille Vastakkainasetteluiden sijaan Boutique pohtii ennakkoluulottomasti taiteen ja muodin yhtäläisyyksiä. Arjessa taide ja muoti ovat aina limittyneet toisiinsa vaikkapa pukeutumisessa, mutta taidepiireissä muodista on vasta nyt tullut taiteen veroista kulttuuria. Taidemuseoissa ja -gallerioissa nähdään yhä enemmän muotia käsitteleviä näyttelyitä. Muotiliikkeet ja taidegalleriat ovat alkaneet muistuttaa toisiaan. Sekä muodin että taiteen tekeminen edellyttää samanlaista luovuutta ja kekseliäisyyttä. Boutique on ollut ennen Berliiniä esillä Helsingissä Amos Andersonin taidemuseossa sekä New Yorkissa, Washingtonissa ja Tokiossa. Näyttelyn on kuratoinut taidehistorioitsija ja visuaalisen kulttuurin ja muodin tutkija Annamari Vänskä. Näyttelyn avajaisviikolla järjestetään myös kansainvälinen symposium, jossa tunnetut tutkijat ja asiantuntijat pohtivat muodin esittämistä ja kuratointia. Boutique Where Art Meets Fashion Näyttely esillä Felleshusissa Avajaiset Symposium Fashion Curating

20 Pohjoismaiset elokuvapäivät Lyypekin elokuvapäivien tämän vuoden ohjelmassa esitettiin 180 elokuvaa. Kuudentoista kilpailevan kokoillan elokuvan joukossa oli Klaus Härön työ Miekkailija. Tervetuliaispuheessaan taiteellinen johtaja Linde Fröhlich korosti, miten tärkeää yleisön viihtyminen elokuvien parissa on. Päivillä rikotaan yleisöennätys vuosi vuoden jälkeen ja tunnelma on tuttavallisen ystävällinen. Elokuvien aiheet liikkuivat ajan hermolla ja käsittelevät luovasti ja koskettavasti mm. niin nuorten some-kokemuksia, terrorismia, sotaa kuin pakolaisuuttakin. Voittajaelokuvat olivat tänä vuonna norjalainen Returning Home (ohj. Martin Dahlbacka), islantilaiset Virgin Mountain (ohj. Dagur Kari) ja Sture Böcke - Rams (ohj. Grimur Hakonarson), Tanskasta Democrats (ohj. Camilla Nielsson) ja Norjasta lasten elokuva Operation arctis (ohj. Grete Böe-Waal). Esa Illin hienosyisen upea Toiset tytöt ( Andere Mädchen ) palkittiin samoin kuin Saksasta Der Fährmann und seine Frau (ohj. Johanna Huth). Armi elää!, ohjaus Jörn Donner Retro-osio palasi road movie -aiheisiin ja näytti Suomesta Mika ja Aki Kaurismäen elokuvia ( Rosso, Arvottomat ja Tatjana ) ja Auli Mantilan Neitoperho -jännärin. Specials-sarjasta löytyi kaksi suosikkiani: Jörn Donnerin ohjaama mestarillinen Marimekon perustajan elämäkerta Armi elää!. Muutamat Lyypekin suomalaisnaiset kunnioittivat Armi Ratiaa sillä, että olivat päivillä pukeutuneina Marimekko-asuihin. Toinen suosikkini oli Mika Kaurismäen kuningatar Kristiinan elämästä kertova Tyttökuningas. Elokuva on suomalais-ruotsalais-saksalais-kanadalainen mittava yhteistyö. Kristiina määrättiin kuningattareksi isänsä kuoleman jälkeen. Hän oli tällöin 6-vuotias. Kustaa II Aadolfille kolmikymmenvuotinen sota oli paitsi valloitus- myös ennen kaikkea uskonsota, jonka tarkoituksena oli vakauttaa uskonpuhdistus Ruotsi-Suomessa. Kristiina oli uskonpuhdistuksen vastustaja. Hän sai vastatuulta hovissa ja kansan taholta, luopui kruunusta, muutti Italiaan ja kääntyi katolisuuteen pettäen siten isänsä uskon. Myös NDR-TV esitti elokuvapäivillä Kristiinaa käsittelevän dokudraaman, jatkona Kaurismäen elokuvalle: Christina Wasa - die wilde Königin (ohj. W. Hauke). Se jatkaa Kristiinan elämänkaarta ja kertoo mm. hänen merkittävästä elämästään Vatikaanissa. Hän on ainoa nainen, joka on haudattu Vatikaaniin. Myös Klaus Härön vaikuttava tosiasioihin perustuva ohjaus Miekkailija 2. maailmansodan päättymisvaiheesta Virossa ja Neuvostoliitossa antoi miettimisen aihetta. Suuren vaikutuksen minuun teki Esa Illin työ Toiset tytöt (Andere Mädchen). Se on nokkelasti ja huumorilla toteutettu kuvaus nuorten ihmisten kasvukaudesta mm. animaation avulla. Elokuva valottaa tyttöjen oivalluksia ja tunnemaailmoja: Mitä vähemmän tekee, sitä vähemmän voi mennä pieleen. Tai: Elämä vetää pataan! Dokumenttielokuvista mainitsen Minna Laamun työn Matka minuksi (Ich werden), kasvukertomuksen nuorten tyttöjen kohelteluista ja Joonas Berghällin Äidin toive (Mutterwünsche), jonka lähtökohtana on omakohtainen kokemus lapsen kauhusta ja elämänpelosta, kun äiti on hengenvaarassa. Berghäll kuvaa, kuinka äidit eri puolilla maailmaa ongelmallisissa elinolosuhteissakin yrittävät luoda lapselleen elämisen arvoisen tulevaisuuden. Sakari Suuronen, Lontoossa työskente

21 Tänä vuonna minulla täyttyi 10 vuotta elokuvaraportointia. Se on mielenkiintoinen harrastus, joka avartaa horisonttia ja mieltä. Ensi vuonna taas. kuva/foto: Lasse Lecklin, Avanton Productions/Taskovski, Veera Aaltonen Matka minuksi, ohjaus Minna Laamu levä ohjaaja, toi päiville dokumentin Six Men in The North, joka on suomalais-venäläis-brittiläinen yhteistyöprojekti. Kaikille, jotka rakastavat Elämää ja eritoten musiikkia, suosittelen lämpimästi virolaista säveltäjä Arvo Pärtin elämäkertaa Arvo Pärt selbst wenn ich alles verliere (Even If I Lose Everything, ohj. Dorian Supin). Mika Kaurismäki yksi kansainvälisesti huomattavimpia suomalaisia elokuvaohjaajia - kävi Lyypekin filmipäivillä esittelemässa uusimman elokuvansa Tyttökuningas, sekä retro-ohjelmassa road movie -elokuvat Arvottomat ja Rosso. Arvottomat nousi 1980-luvulla kulttielokuvaksi. Se on paitsi seikkailu- ja rikosfilmi myös kaunis, hauska, melankolinen kuvaus ystävyydestä ja rakkaudesta. Tärkeintä on lähteminen. Onko tämä tunnuslause, joka sopii sinulle? Lainaus on Juice Leskisen laulusta ja se sopii hyvin minulle, lähteminen on aina tärkeintä, päämäärä löytyy sitten joskus. Lähtemisessä voi olla vapauden haku tai joku muu, siihen liittyy tosin myös aina kaipuu kotiin. Olet monipuolinen ohjaaja, toistuvat teemat ovat esim. seikkailu, rikos ja kulkeminen, ulkopuolisuus ja yksinäisyys. Road movie -elokuvat ovat osoitus tästä. Olen tehnyt niitä eri puolilta maailmaa, mm. Italiasta, Riosta, Amazonas-joen alueelta. Katsellessani täällä filmipäivillä filmin Arvottomat nyt pitkän Ein Dankeschön an die Veranstalter und HelferInnen im Pressebüro und überall, die immer freundlich zugewandt und hilfsbereit waren. Diese Plattform für Nordisch-Deutsche Begegnungen macht immer wieder gute Laune! Inkeri KOSunen-Bittner Viele Filmbesprechungen u.a. über Armi alive! von Jörg Donner unter: > Film Weitere Informationen: Rakkaudesta elokuvaan ajan jälkeen, oli mieli kyllä nostalginen. Dialogit ja henki kuvaavat elämää Suomessa 80-luvulla. Uusimmassa filmissäsi kerrot Ruotsin kuningatar Kristiinasta, joka eli Ero aikaisempiin töihisi on suuri. Mikä on ollut inspiraatio tälle filmille? Tyttökuningas on tosin epookkifilmi, jossa myös puvuilla ja lavastuksella on suuri merkitys, mutta ne ovat taustatekijöitä; tämä on psykologinen elokuva. Tekoprosessi oli pitkä, olen vuotta kehitellyt ja ajatellut Kristiinan hahmoa. Inspiraatio tähän filmiin oli siis selvästi Kristiinan henkilöhahmo. Hän on moderni nainen, joka haluaa tasa-arvoa, rohkea esitaistelija, joka vaatii hengen vapautta. Hänen taistelunsa vapauden Tyttökuningas, ohjaus Mika Kaurismäki

22 puolesta muodostaa kuin kaaren meidän aikaamme. Myös tämän päivän nuoret etsivät vapautta ja omaa paikkaansa. Kristiina oli älykäs, monisäikeinen ja ylpeä nainen. Hän oli kiinnostunut tieteestä ja taiteesta ja kokosi hoviinsa kulttuurin ja tieteen edustajia Euroopasta. Hän halusi kehittää maataan, johon myös Suomi kuului, ja perusti mm. Suomen Akatemian. Olen erittäin tyytyväinen pääroolin esittäjään. Malin Buska on Tornionlaaksosta kotoisin oleva, myös meänkieltä puhuva ruotsalainen näyttelijä, joka sopii mainiosti Kristiinan rooliin. Mitä tämän filmin historiallinen tausta, Turun linna ja tuomiokirkko, merkitsee sinulle? Olen etsinyt sopivia linnoja ja kirkkoja Ruotsista, Saksasta ja Ranskasta, koska tarkoitus ei ollut tehdä filmiä Suomessa. Parhaat miljööt löytyivät Suomesta. Turun linna ja sen ilmapiiri, tietty askeettisuus sopivat ja siksi suurin osa filmistä tehtiin juuri Turussa. Miten syntyi kiinnostuksesi elokuviin ja päätös opiskella elokuvaohjaajaksi Saksassa? Olin jo kouluikäisenä elokuvakerhossa. Olin tehnyt useita pieniä kaitafilmejä, olin innostunut elokuvista, muuta kokemusta minulla ei ollut. Halusin lähteä Saksaan opiskelemaan ja sainkin opiskelupaikan: aioin opiskella arkkitehtuuria Münchenin teknisessä yliopistossa. Asuntoani vastapäätä oli elokuvakorkeakoulu ja kerran koputin oveen. Sain osallistua pääsykokeisiin ja pääsin sisään, vaikka sinne oli monta tuhatta hakijaa. Äidilleni kerroin vasta vuoden päästä, että en opiskelekaan arkkitehdiksi vaan elokuva-ohjaajaksi. Äiti itki ensin, Mika Kaurismäki, Gunnar Jönssön ja Inkeri Kosunen-Bittner koska pelkäsi huonoja toimeentulon mahdollisuuksia, mutta oli toki myöhemmin tyytyväinen. Minkälaiset muistot sinulla on Münchenin ajasta? Ketkä olivat esikuvia, opiskelutovereita, opettajia? 1970-luvulla olivat Münchenin korkeakoulussa opiskelleet mm. Fassbinder, Herzog ja Wenders. He kaikki vaikuttivat minuun, Wim Wendersistä tuli ystävä, joka myös oli mukana elokuvassani Helsinki-Napoli all night long. Douglas Sirk oli ollut opettajana ja häneenkin sain tutustua. Billy Wilder on ollut minulle tärkeä taiteilija. Opiskelijatovereita olivat mm. Doris Dörrie ja Roland Emmerich. Olet asunut ja työskennellyt monessa eri maassa, kotisi on Brasiliassa. Mitä merkitsevät sinulle suomalaiset juuret? Juuret pitää olla. Puu ei seiso ilman juuria, vaikka niitä ei näy, koska ne ovat maan alla. Antennit voivat olla missä vaan; kun juuret on paikallaan, pysyy kokonaisuus kasassa. Olen edelleen suomalainen, ei minusta brasilialaista saa millään, vaikka olen asunut 25 vuotta Brasiliassa. Kun elää muualla, mielessä selviää, että Suomi ei olekaan maailman napa. Tuotantosi on varsin mittava, mikä on sinulle läheisin teos? Kyllä nämä ensimmäiset filmit, joista urani alkoi, ovat minulle erikoisia, Arvottomat, joka on ensimmäinen pitkä elokuva ja Rosso. Mikä on ollut suuri muutos tai kehitys työssäsi ja elämässäsi? Olen nähnyt paljon maailmaa, elämä ei ole koskaan ollut tylsää. Muutto Brasiliaan on vaikuttanut. Vieraassa maassa asuminen avartaa ja syventää sekä omaa elämää että myös uraa. Jos olisin jäänyt Suomeen, olisin tehnyt erilaisia elokuvia. Teen jatkuvasti elokuvia. Aina kun joku elokuva on työn alla, syntyy uusi projekti mielessä ja on pian suunnitteilla. Kuitenkin haluan tähdentää, että etusijalla on elämä eikä työ. Kaikkein tärkeimpiä minun elämässäni ovat lapset, tärkeämpiä kuin elokuvat. Mutta rakkaus elokuviin on säilynyt. Haastattelu: SOLveig SchOLz kuva/foto: Solveig Scholz