Pohjavesialueiden pohjavedestä riippuvaiset maa- ja pintavesiekosysteemit

Transkriptio

1 Tutkimusraportti Pohjavesialueiden pohjavedestä riippuvaiset maa- ja pintavesiekosysteemit Miehikkälä Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2018

2 Sisällysluettelo 1 JOHDANTO E-luokan pohjavesialueen kriteerit ja keskeiset käsitteet Pohjavesivaikutteisten luontokohteiden luokittelu ja yleispiirteet AINEISTO JA MENETELMÄT Esikartoitus Maastokartoitus Maastokartoituksen menetelmät ja arvioinnin linjaukset Ekosysteemin keskeisten piirteiden tarkastelu Ekosysteemin riippuvuus pohjavedestä Ekosysteemin luonnontila ja suojeluperuste Ekosysteemin merkittävyys TULOKSET Miehikkälä KIRJALLISUUS LIITE 1. MAASTOSSA KARTOITETTUJEN KOHTEIDEN SIJOITTUMINEN MIEHIKKÄLÄN KUNNAN ALUEELLA LIITE 2. E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVIEN EKOSYSTEEMIEN KUVAUKSET LIITE 3. VALOKUVIA E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVILTA EKOSYSTEEMEILTÄ MIEHIKKÄLÄSTÄ LIITE 4. VALOKUVIA KOHTEILTA, JOTKA EIVÄT TÄYTTÄNEET E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVAN EKOSYSTEEMIN KRITEEREJÄ MIEHIKKÄLÄSSÄ Raportti: Pyry Mäkelä, suunnittelija (FM), Kaakkois-Suomen ELY-keskus Valokuvat: Pyry Mäkelä ja Annika Anttila, Kaakkois-Suomen ELY-keskus

3 1 1 JOHDANTO 1.1 E-luokan pohjavesialueen kriteerit ja keskeiset käsitteet Pohjavesialue, jonka pohjavedestä maa- tai pintavesiekosysteemi on suoraan riippuvainen, luokitellaan E-luokan pohjavesialueeksi 1. E-luokan perusteena olevan ekosysteemin tulee olla muun lainsäädännön nojalla suojeltu, luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen sekä merkittävä 2. E-luokan pohjavesialueella voi olla yksi tai useampi kriteerit täyttävä ekosysteemi 3. Ekosysteemin suora pohjavesiriippuvuus tarkoittaa pintavesiekosysteemin kohdalla sitä, että siihen purkautuvalla pohjavedellä on merkitystä ekosysteemin suojelulle ja säilymiselle. Maaekosysteemi taas on pohjavedestä suoraan riippuvainen silloin kun pohjavesi ylläpitää luontotyypin ominaispiirteitä ja vaikuttaa sen suojeluun ja säilymiseen 2. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevan ekosysteemin tulee olla muun lainsäädännön nojalla suojeltu 2. Tämä tarkoittaa sitä, että ekosysteemin tulee olla suojeltu vesilain (587/2011), metsälain (1093/1996) tai luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla. Ilman suojeluperustetta ekosysteemi ei voi olla E-luokan pohjavesialueen peruste, vaikka se täyttäisi kaikki muut tällaiselle kohteelle asetetut ehdot 3. Määrittäminen E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivaksi ekosysteemiksi ei itsessään lisää kohteen suojelua, joka perustuu kaikissa tapauksissa suojeluperusteena olevien lakien pykäliin ja niiden nojalla annettuihin säädöksiin 3. Tiivistäen voi todeta, että vesilain suojelemien luontotyyppien luonnontilan vaarantaminen on kielletty 4, ja metsälain tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittelyssä on säilytettävä elinympäristöjen ominaispiirteet 5. Luonnonsuojelulain nojalla perustettujen luonnonsuojelualueiden käytöstä säädetään lailla ja kunkin kohteen rauhoitusmääräyksillä 6, ja Natura verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luontoarvoja ei saa merkittävästi heikentää 7. 1 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 1299/ b 2 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 2a:8c 3 Britschgi & Rintala Vesilaki 587/2011 2:11 5 Metsälaki 1093/ , 10a, 10b 6 Luonnonsuojelulaki 1096/ ja 4 luku 7 Luonnonsuojelulaki 1096/ a

4 2 Ekosysteemin merkittävyyttä voidaan tarkastella pohjavesialueluokitusta ohjaavan valtioneuvoston asetuksen perustelumuistion mukaan muun muassa uhanalaisen lajiston esiintymisellä, lajiston edustavuudella, purkautuvan pohjaveden määrällä ja suojellun alueen laajuudella. Myös pohjavedestä riippuvaisten ekosysteemien esiintyminen alueellisesti voi vaikuttaa ekosysteemin merkittävyyteen 8. Ekosysteemi on E-luokan pohjavesialueiden yhteydessä usein toistuva käsite. Yleisesti käytetyn määritelmän mukaan ekosysteemillä tarkoitetaan ympäristöolosuhteiltaan suhteellisen yhtenäistä aluetta ja tällä alueella keskinäisessä vuorovaikutuksessa olevia kasveja, eläimiä, sieniä ja mikro-organismeja 9. Ekosysteeminä voidaan nähdä esimerkiksi yksi suo. Tällöin suon ekosysteemin muodostavat muun muassa suon pohjan turve, suolla mahdollisesti virtaava noro, suon sammalet, sienet, kuolleet ja elävät kasvit ja puut sekä kaikki suolla elävät eläimet. Toisaalta, tarkastelumittakaavasta riippuen, myös esimerkiksi suon noroa voidaan pitää yksin omana ekosysteeminään. Yleisemmin sanottuna ekosysteemi on tietyssä paikassa olevan eliöyhteisön ja elottoman ympäristön muodostama toiminnallinen kokonaisuus 10, 11. Pohjavesialueluokitusta ohjaavassa valtioneuvoston asetuksessa mainittu käsite luontotyyppi on määritelty Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvityksessä seuraavasti: "Luontotyyppi määrittelee rajattavissa olevia maa- ja vesialueita, joilla vallitsevat samankaltaiset ympäristötekijät ja eliöstö ja jotka eroavat näiden ominaisuuksien perusteella muista luontotyypeistä" 12. Pohjavedestä riippuvaisia luontotyyppejä ovat esimerkiksi lähteiköt ja lähdekorvet 13, 14, 15, Pohjavesivaikutteisten luontokohteiden luokittelu ja yleispiirteet E-luokan pohjavesialueen perusteena olevat ekosysteemit esiintyvät yleisimmin paikoissa, joissa pohjavesi on lähellä maanpintaa ja joissa pohjavesi voi paikoin myös nousta maanpinnan tason yläpuolelle. Paikkaa, jossa pohjavesi purkautuu maan sisästä, kutsutaan lähteeksi 17. Pohjaveden purkautumistavan perusteella lähteet voidaan jakaa allikkolähteiksi, purolähteiksi ja hetteikkölähteiksi. Allikkolähteessä pohjavesi purkautuu altaaseen, eli kyse on tutum- 8 Gustafsson Kotiaho & Moilanen Tirri ym Campbell ym Kontula ym HE 101/2014 vp 14 Leka ym Kaakinen ym Laine ym Kuusisto ym. 1998

5 3 min avolähteestä. Purolähteessä pohjavesi purkautuu suoraan noroon tai puroon, eikä muodosta erillistä allasta. Hetteikkölähteessä vesi tihkuu hajanaisesti maanpinnan läpi ja muodostaa joko kovia tai upottavia tihkupintoja ja hetteikköjä. On tavallista, että pohjaveden purkautumispaikalle muodostuu eri lähdetyyppejä sisältävä lähteikkö, mutta myös yhtä purkautumistyyppiä edustavat purkautumispaikat ovat mahdollisia. Lähteen purkautumistapaan perustuva luokittelu kattaa vain maanpinnalla olevat lähteet. Pohjavettä voi kuitenkin purkautua maan sisästä myös järven tai lammen pohjalla ja tällöin puhutaan lähdelammesta tai -järvestä 18, 19. Pohjaveden purkautumistavan lisäksi lähteitä luokitellaan myös biologisin perustein lähteissä esiintyvän kasvillisuuden mukaan. Eri kasvilajeilla on erilaiset elinympäristövaatimukset ja tällöin niiden esiintymisen perusteella voidaan arvioida lähteen trofia- eli ravinteisuustaso. Luokittelu oligo-mesotrofisiin-, mesotrofisiin-, meso-eutrofisiin-, eutrofisiin- ja huurresammallähteisiin ja -lähteikköihin perustuu ennen kaikkea sammallajistoon, mutta trofiatasolla on vaikutusta myös putkilokasviyhteisön lajikoostumukseen. Raja eri trofiatasoja edustavien lähteiden välillä ei ole tarkka, vaan kyse on yhtenäisestä jatkumosta 18, 19. Lähteiköt ovat yleensä pienialaisia ja niiden keskikoko on noin yksi aari. Luonnollinen vaihtelu on kuitenkin suurta: yhdestä neliömetristä useisiin hehtaareihin. Myös lähteiköiltä purkautuvan veden määrä vaihtelee paljon. Tihkupinnoilta ei välttämättä purkaudu vettä juuri yhtään, mutta toisaalta Suomessa tunnetaan lähteitä, jotka purkavat pohjavettä tuhansia kuutiometrejä vuorokaudessa 18. Pohjavesivaikutteiset alueet ovat tyypillisesti ympäristöään rehevämpiä ja niillä esiintyvä lajisto on usein vaateliasta. Tämä johtuu siitä, että purkautuva pohjavesi tuo jatkuvasti kasvien käyttöön lisää ravinteita, ennen kaikkea kalsium- ja magnesiumkarbonaattia. Pohjavesi on myös läpi vuoden tasaisen kylmää, mikä saa aikaan lähteille omaleimaisen ja vakaan pienilmaston sekä muut kasvupaikkaolosuhteet 18, 19. Joukko putkilokasvi- ja sammallajeja on erikoistunut kasvamaa nimenomaan pohjavesivaikutteisilla paikoilla 18, 19, 20, 21. Mikäli tiedetään, että jokin laji on sopeutunut juuri pohjavesivaikutteiseen elinympäristöön, lajia voidaan käyttää pohjavesivaikutuksen indikaattorilajina 22. Lähteet eroavat kasvupaikkaolosuhteiltaan ja tyypilliseltä lajistoltaan muista luontokohteista siinä määrin, että lähteet muodostavat oman luontotyyppinsä. Tätä lähdeluontotyyppiä voi 18 Leka ym Eurola ym Laine ym Hämet-Ahti ym Britschgi & Rintala 2016

6 4 edelleen tarkentaa halutun tarkkuustason mukaisesti pohjaveden purkautumistavan tai lähteen trofiatason mukaan 23. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvityksessä 24 on käytössä luontodirektiiviä 25 mukaillen kaksi lähdeluontotyyppiä: lähteiköt ja huurresammallähteiköt. Lähteiköt-luontotyyppi kattaa pohjaveden purkautumistavasta riippumatta kaikki maanpinnalla olevat lähteet, joissa ei esiinny erityisen vaateliaita huurresammalia. Tähän luontotyyppiin luetaan mukaan myös näiden lähteiden lähiympäristöjen lähdekasvillisuus. Huurresammallähteiköt-luontotyyppi taas sisältää kaikkein ravinteikkaimmat lähteet ja lähteiköt, joilla esiintyy luontotyypin nimen mukaisesti huurresammalia. Molemmat lähdeluontotyypit on arvioitu Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi 26. Lähdelammet muodostavat oman luontotyyppinsä, joka on arvioitu Etelä-Suomessa vaarantuneeksi luontotyypiksi 26. Pohjavesivaikutteiset luontotyypit eivät rajoitu vain lähteikköihin ja lähdelampiin, sillä joistakin suotyypeistä on mahdollista rajata omia, erityisesti pohjavesivaikutusta ilmentäviä luontotyyppejä. Lähdekorpi ja lähdelehtokorpi ovat selvimmät pohjavesivaikutteiset suoluontotyypit, mutta myös esimerkiksi lähdeletto-luontotyyppi on selvästi pohjavesivaikutteinen 23, 24. Lisäksi kosteat lehtokasvillisuustyypit voivat olla lähteen purkamasta pohjavedestä riippuvaisia ja ilmentää pohjavesivaikutusta. Pohjavesivaikutteisille luontotyypeille on ominaista, ettei niiden välillä ole selvää rajaa ja eri luontotyypit sekoittuvat ja esiintyvät ikään kuin päällekkäin. Raja ei-pohjavesivaikutteisiin luontotyyppeihin voi niin ikään olla liukuva, mutta myös hyvin jyrkkä ja selvä 24. Luontotyyppien tapaan maa- ja pintavesiekosysteemitkään eivät luonnossa esiinny aina selvärajaisina. Kun esimerkiksi lähdenoro kiemurtelee lähdekorvessa, niin ettei noron uoma ole aina edes havaittavissa, on raja maa- ja vesiekosysteemin välillä vähintäänkin epäselvä. Lähdelammet ja pohjavesivaikutteiset järvet ovatkin selvärajaisimpia pohjavesialueluokituksen pintavesiekosysteemejä. 23 Eurola ym Leka ym Direktiivi 92/43/ETY 26 Ilmonen ym. 2008

7 5 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Esikartoitus E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivien ekosysteemien esikartoitus toteutettiin Kaakkois-Suomen ELY-keskuksessa karttatarkasteluna useiden tietolähteiden avulla. Keskeisimpiä tietolähteitä olivat muun muassa maastotietokannan lähdetiedot sekä Metsäkeskuksen metsätietojärjestelmän tiedot mahdollisesti pohjavesivaikutteisista metsälakikohteista (Taulukko 1). Näiden lisäksi hyödynnettiin mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi kaavavalmistelujen luontoselvityksiä, pohjavesialueiden hydrogeologisia kuvauksia sekä alueen luonnontuntijoiden paikallistietämystä. Myös maastokartan (Maanmittauslaitos), laserkeilausaineistoon perustuvien korkeusmallien (Maanmittauslaitos, SYKE) sekä maaperäkartan (Geologian tutkimuskeskus) antamia tietoja hyödynnettiin esikartoituksessa. Taulukko 1. E-luokan pohjavesialueiden perusteeksi sopivien ekosysteemien paikkatietotarkastelun keskeisimmät aineistot. Aineisto Maastotietokannan lähteet Metsälain mukaiset lähde- ja pienvesikohteet Seurattavien lajien havainto- ja havaintopaikkatiedot Natura verkoston kohdetiedot Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaan (METSO-ohjelmaan) tarjottujen kohteiden inventointitiedot Yksityisten suojelualueiden kuviotiedot Luonnonsuojelualueet Luonnonsuojelualueiden perustamispäätökset Toteutettujen luonnonsuojeluohjelmien kohdetiedot Soidensuojelun täydennysohjelman kohdeja inventointitiedot Kymen läänin pienvesien tila -selvityksen arvokkaiksi todetut pienvedet Lähde Maastotietokanta, Maanmittauslaitos. Tiedot poimittu Metsäkeskus, tiedot poimittu Metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä Eliölajit-tietojärjestelmä, SYKE, Metsähallitus, ELY-keskukset. Tiedot poimittu ja Ympäristöministeriö, SYKE, Kaakkois-Suomen ELY-keskus Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Tiedot poimittu ja Metsähallitus Metsähallitus Kaakkois-Suomen ELY-keskus Kaakkois-Suomen ELY-keskus, SYKE Kaakkois-Suomen ELY-keskus Jokinen, S. ja Mäkelä, H Kymen läänin pienvesien tila. Kymen vesi- ja ympäristöpiiri. Kouvola.

8 6 Aineistoista etsittiin mahdollisia pohjavesivaikutteisia ekosysteemejä luokitelluilta sekä aikaisemmin luokituksesta poistetuilta pohjavesialueilta sekä niiden lähiympäristöstä enintään 200 metrin etäisyydeltä pohjavesialueen reunasta. Tarkastelussa käytettiin pohjavesialueina tarkasteluhetkellä voimassa olleita pohjavesialuerajauksia (SYKE, ELY-keskukset). Esikartoituksessa löydetyistä mahdollisista pohjavesivaikutteisista kohteista poimittiin maastokartoitukseen kaikki maastotietokannan lähteet sekä Metsäkeskuksen metsälain mukaiset lähde- ja pienvesikohteet. Poikkeuksen tähän muodostivat vain ne kohteet, jotka eivät karttatarkastelun perusteella olleet maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta tarkasteltavan pohjavesialueen vaikutuspiirissä. Muista aineistoista nousseiden kohteiden osalta pyrittiin ensin selvittämään käytettävissä olevien tietojen perusteella kohteen mahdollinen pohjavesivaikutteisuus ja luonnontila. Kohteet otettiin mukaan maastokartoitukseen, mikäli niistä ei ollut saatavilla riittäviä tietoja tai mikäli tiedot eivät osoittaneet kohteen olevan selvästi ei-pohjavesivaikutteinen tai luonnontilaltaan muuttunut. Mikäli tarkasteltava pohjavesimuodostuman ei esitietojen perusteella havaittu täyttävän pohjavesialueen kriteerejä, ei sen oletetun vaikutuspiirin alueella olevia kohteita sisällytetty maastokartoitukseen valittuihin kohteisiin Maastokartoitus Maastotyöskentelyvaiheessa jokainen esikartoituksen myötä maastokartoitukseen valikoitunut kohde kartoitettiin kunkin kohteen vaatimalla tarkkuudella ja tavalla. Liikkuminen kohteella oli adaptiivista ja kohteen luonteen määrittämää. Rajallisista resursseista johtuen kohteilla ei tehty systemaattista luontoinventointia. Kartoituksen kattavuutta seurattiin GPS-laitteen avulla, jonka tallentamaa jälkeä hyödynnettiin myös kohteen laajuuden arvioimisessa. Havainnot kirjattiin kohteella maastolomakkeelle ja lisäksi kohteelta otettiin valokuvia sekä havaintoja kohdentavia GPS-sijaintitietoja. Kaikkien sammallajien kohdalla luotettava tunnistaminen ei ole maasto-olosuhteissa mahdollista ja tästä syystä osalla kohteista kerättiin myös yksittäisiä kasvinäytteitä toimistossa tapahtuvaa tunnistamista varten. Maastotyöt toteutettiin pääosin touko- syyskuun välisenä aikana. Kartoituksen aikana havaittavissa oleviin seikkoihin on voinut vaikuttaa muun muassa kasvukauden vaihe tai pohjaveden pinnankorkeuden taso. Tämä on huomioitu maastotyöskentelyssä, eikä kokonaisarviota ole tehty tilanteessa, jossa ei voitu olla riittävän varmoja havaintojen luotettavuudesta. Pääsääntöisesti maastokartoitukseen valikoituneilla kohteilla käytiin yhden kerran, mutta tarvittaessa kohteelle palattiin uudestaan, mikäli ensimmäinen käyntikerran havainnot eivät riittäneet kohteen luotettavaan arvioimiseen. 27 Britschgi & Rintala 2016

9 7 Maastotyöskentelyn jälkeen kohteen tietoja tarkennettiin vielä tarvittaessa esimerkiksi lajistomääritysten tai mahdolliseen suojeluperusteeseen vaikuttavien kaavamerkintöjen osalta, sekä selvitettiin kohteeseen mahdollisesti vaikuttavan pohjavesimuodostuman uuden pohjavesialueluokituksen mukainen asema. Lopuksi arvioitiin, sisältääkö maastossa tarkastettu kohde yhden tai useamman pohjavesialueen pohjavedestä suoraan riippuvaisen ekosysteemin, joka täyttää kaikki E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivalle ekosysteemille asetetut kriteerit. Yhdeksi suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi ekosysteemiksi katsottiin maantieteellisesti yhtenäinen alue, joka pohjaveden purkautumisesta tai sen läheisyydestä seuraavien ympäristötekijöiden myötä eroaa laajemmasta ympäristöstä luontotyypin, kasvillisuuden tai muun havaittavan pohjavesivaikutusta ilmentävän seikan perusteella. Ekosysteemiä ei jaettu erikseen maa- ja pintavesiekosysteemeihin, ellei tälle ollut erityistä tarvetta kohteesta tehtävien johtopäätösten kannalta. Ekosysteemiä ei rajattu maastokartoituksen aikana. Kohteen sijaintitiedoissa (Liite 2) esitettävä pistemäinen koordinaattitieto osoittaa kohteen keskeisten elementtien likimääräisen sijainnin, eikä sen perusteella voi tehdä johtopäätöksiä kohteen laajuudesta tai maantieteellisestä sijoittumisesta. 2.3 Maastokartoituksen menetelmät ja arvioinnin linjaukset Ekosysteemin keskeisten piirteiden tarkastelu E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin tulee olla suoraan pohjavedestä riippuvainen, lainsäädännön nojalla suojeltu, luonnontilainen tai sen kaltainen sekä merkittävä 28. Näiden kriteereiden täyttymistä selvitettiin maastokartoituksen aikana eri lähestymistavoilla, joista keskeisin oli kohteen sisältämien luontotyyppien tunnistaminen sekä niiden edustavuuden arviointi. Kohteilla tehty luontotyypitys toteutettiin yleisesti käytössä olevien tyyppikuvausten pohjalta mm. 29, 30. Luontotyypin edustavuutta tarkasteltiin ennen kaikkea sen tyyppilajiston esiintymisen perusteella, mutta arvioon vaikutti myös luontotyypin huomionarvoisten, eli esimerkiksi uhanalaisten tai erityisen vaateliaiden, lajien esiintyminen. Luontotyypin lisäksi erityistä huomiota kiinnitettiin kartoitettavan alueen vesitalouteen sekä muihin kohteen ekosysteemin kannalta olennaisiin asioihin. Mahdollisen pohjavedestä riippuvaisen ekosysteemin tunnistamisen ja sen ominaispiirteiden tarkastelun lisäksi maastotyöskentelyssä kiinnitettiin huomiota myös siihen, millaiseen ympä- 28 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 2a:8c 29 Eurola ym Raunio ym. 2008a

10 8 ristöön havaittu ekosysteemi laajemmassa mittakaavassa sijoittuu. Havaittuja E-luokan pohjavesialueiden perusteeksi sopivia ekosysteemejä ei varsinaisesti rajattu maastokartoituksen aikana, vaikka niiden laajuudesta ja sijoittumisesta maastoon tehtiinkin havaintoja Ekosysteemin riippuvuus pohjavedestä Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä antaa selvän ohjeen siitä, millä perusteella ekosysteemin suoraa riippuvuutta tulee pohjavesialueiden luokituksen yhteydessä arvioida. Tiivistäen ekosysteemi on suoraan pohjavedestä riippuvainen kun pohjavesi ylläpitää luontotyypin ominaispiirteitä ja vaikuttaa kohteen säilymiseen 31. Ympäristöhallinnon luokitustyötä ohjaava opas tarkentaa määritelmää toteamalla, ettei suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi katsota kohdetta, "johon pohjavesi välillisesti jonkin uoman tai puron kautta virtaa" 32. Maastotyöskentelyssä kohteiden pohjavesiyhteyden selvittäminen perustui valtaosin näkyvän veden lämpötilan mittaamiseen lämpökameran ja vesilämpömittarin avulla. Maan sisästä purkautuva pohjavesi on tasaisen kylmää ja eroaa etenkin kesällä selvästi lämpötilaltaan puhtaasti pintavesivaikutteisten purojen ja vesikuoppien vesien lämpötilasta. Suurimmillaan havaittu lämpötilaero pinta- ja pohjavesien välillä oli yli 15 C. Lämpötilahavainnoinnin lisäksi pohjavesiyhteyttä tarkasteltiin veden värin, mahdollisten silminnähtävien pohjaveden purkautumispaikkojen sekä rautasaostuman esiintymisen perusteella. Pohjavesivaikutteisilla soilla ei aina ollut havaittavissa vettä, jonka lämpötilaa olisi ollut mahdollista luotettavasti mitata. Lisäksi tihkupinnoilla, niukasti pohjavettä purkavilla lähteillä tai pintaveden sekoittuessa lähdenoroon veden lämpötila havaittiin usein tuoreita pohjavesiä lämpimämmäksi, mutta kartoitusajankohdan tyypillisiin pintavesiin verrattuna kylmemmäksi. Näissä tilanteissa varmistusta kohteen pohjavesiyhteydestä haettiin pohjavesivaikutusta ilmentävien indikaattorilajien esiintymisen perusteella. Aina kohteen pohjavesiyhteyttä ei käytettävissä olleiden havaintojen perusteella voinut luotettavasti vahvistaa kumpaankaan suuntaan ja myös tämä hyväksyttiin arvion lopputulokseksi. Maastokartoituksessa ekosysteemien suoraa pohjavesiriippuvuutta arvioitiin tekemällä havaintoja kohteen vesitaloudesta, luontotyypeistä sekä pohjavedestä riippuvaisten tai sitä voimakkaasti suosivien kasvilajien esiintymisestä. Mikäli alue, jolla oli havaittava pohjavesiyhteys, erosi muusta ympäristöstä ja kasvillisuus ja luontotyyppi ilmensivät pohjavesivaikutusta, ekosysteemi katsottiin suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi. Vastaavasti, mikäli pohjavesi on 31 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 2a:8c 32 Britschgi & Rintala 2016

11 9 ainakin paikallisen vesitalouden perusta ja luontotyyppi vaatii kyseisen vesitalouden säilyäkseen kohteella, ekosysteemi katsottiin suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi. Mikäli taas kohteen vesitalous oli ensisijaisesti pintaveden varassa tai pohjavesivaikutteinen alue ei eronnut laajemmasta ympäristöstä, katsottiin, ettei ekosysteemi ole suoraan pohjavedestä riippuvainen. Näin toimittiin myös kohteilla, joilla pohjavesiyhteyttä ei voitu luotettavasti todentaa. Näissä tilanteissa arvion taustalla on oletus siitä, että muutos pohjaveden virtauksessa ei heikentäisi alueen ekosysteemiä merkittävästi. Näin voi olla myös tilanteessa, jossa kohteella havaittiin mahdollisesti hento pohjavesivaikutus, mutta ekosysteemi rakentuu ennen kaikkea muiden ympäristötekijöiden varaan Ekosysteemin luonnontila ja suojeluperuste Maastokartoituksessa pyrittiin huomioimaan kaikki havaittavissa olevat kohteen luonnontilaa muuttavat tekijät ja niiden vaikutus mahdolliselle pohjavesivaikutteiselle ekosysteemille. Luonnontilaa arvioitiin ekosysteemin luontotyypeille ominaisten biologisten ominaispiirteiden kautta, eikä kohteen esteettisillä ominaisuuksilla ollut tässä yhteydessä merkitystä. Arviossa huomioitiin myös, että ekosysteemin luonnontila on voinut aikaisempien muutosten jälkeen palautua luonnollisen ennallistumisen tai ihmisen tekemien ennallistamistoimien myötä. Arviossa käytettiin kolmiportaista asteikkoa: luonnontilainen luonnontilaisen kaltainen ei luonnontilainen. Kohteen luonnontilan, paikalla havaittujen luontotyyppien sekä alueen luonnonympäristön keskeisten piirteiden perusteella oli mahdollista arvioida kohteen mahdollinen metsälakiin tai vesilakiin perustuva suojelu. Arvio näihin lakeihin perustuvasta suojelusta on kaikissa tapauksissa Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen maastokartoittajan maastossa tekemiin havaintoihin pohjautuva perusteltu näkemys, joka perustuu kohteiden luonnontieteelliseen arviontiin sekä kyseisten lakien pykäliin 33, 34, metsälain nojalla säädettyyn asetukseen 35, näistä laeista annettuihin hallituksen esityksiin 36, 37, 38, lakien tulkintaa ohjaaviin oppaisiin mm. 39, 40, 41, kysymystä 33 Metsälaki 1093/ Vesilaki 587/2011 2:11 35 Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä 1234/ luku 36 HE 75/2013 vp 37 HE 277/2009 vp 38 HE 63/1996 vp 39 Ympäristöministeriö Raunio ym Yrjönen 2004

12 10 sivuaviin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin mm. 42 sekä aihetta sivuaviin muihin julkaisuihin mm. 43. Luonnonsuojelulakiin ja Natura verkostoon pohjautuvat suojeluperusteet tarkistettiin näiden alueiden perustamispäätöksistä tai kohdetiedoista Ekosysteemin merkittävyys Ekosysteemin merkittävyyttä tarkasteltiin luontotyypin mukaisen lajiston edustavuuden, uhanalaisten lajien esiintymisen ja pohjavedestä riippuvaisten luontotyyppien alueellisen uhanalaisuuden perusteella. Myös paikallista biologista monimuotoisuutta erityisellä tavalla lisäävä pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi saatettiin harkinnanvaraisesti katsoa merkittäväksi. Purkautuvan veden määrää tai suojellun alueen laajuutta ei suoraan käytetty merkittävyyden mittareina, sillä niiden osalta luonnollinen vaihtelu on suurta 44. Osaltaan nämä kuitenkin vaikuttivat arvioon merkittävyydestä esimerkiksi lajiston edustavuuden kautta 45. Käytetyt luontotyyppien uhanalaisuusarviot perustuvat Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvitykseen 46. Kasvilajien uhanalaisuustiedot on tarkastettu Suomen lajien uhanalaisuus -selvityksestä 47 sekä eri lajiryhmien selvityksistä 48, 49. Linjausten perusteella uhanalainen luontotyyppi katsottiin vähintään luonnontilaisen kaltaisena ja kasvillisuudeltaan edustavana aina merkittäväksi kohteeksi. Mikäli havaittu edustava ja vähintään luonnontilaisen kaltainen luontotyyppi ei ole uhanalainen, vaan esimerkiksi silmällä pidettävä, merkittävyyttä arvioitiin kyseisen luontotyypin alueen biologiseen monimuotoisuuteen tuoman lisäarvon kautta. Uhanalaista lajistoa sisältävä kohde katsottiin aina merkittäväksi. Huomionarvoista kuitenkin on, ettei kohteen merkittävyys yksin määritä ekosysteemin sopivuutta E-luokan pohjavesialueen perusteeksi, sillä tällaisen ekosysteemin tulee olla aina yhtä aikaa vähintään luonnontilaisen kaltainen, suoraan pohjavedestä riippuvainen, lainsäädännön nojalla suojeltu ja merkittävä. 42 KHO 2006:37 43 Päivänen Leka ym Juutinen Raunio ym. 2008b 47 Rassi ym Ryttäri ym Sammaltyöryhmä 2017

13 11 3 TULOKSET 3.1 Miehikkälä Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen koko toimialueelta maastokartoitukseen valikoitui esikartoituksessa yhteensä noin 500 kohdetta. Näistä 24 sijaitsi Miehikkälässä, jossa kohteet sijoittuivat yhdeksän eri pohjavesialueen alueelle tai lähiympäristöön (Taulukko 2). Näistä pohjavesialueista neljä kappaletta oli aikaisemmin luokituksesta poistettuja pohjavesialueita. Lukumäärällisesti eniten maastokartoitukseen valikoituneita kohteita sijaitsi pohjavesialueen Merikangas, , alueella tai sen lähiympäristössä. Taulukko 2. Esikartoituksessa maastokartoitukseen valikoituneiden kohteiden ja arvioinnin jälkeen E-luokan pohjavesialueen perusteeksi todettujen ekosysteemien lukumäärät pohjavesialueittain Miehikkälässä. Pohjavesialue Maastokartoitukseen valikoituneet kohteet Kappaletta E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivat ekosysteemit , Pellinkangas A, Muurikkala , Merikangas , Haukilamminkangas/Luotokangas B, Lähdelamminkangas 1 1 Luokituksesta aiemmin poistetut pohjavesialueet (4 kpl) 6 1 Yhteensä 24 5 Kartoitetusta 24 kohteesta yhteensä viisi täyttää E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteerit (Taulukko 2, Liite 1, Liite 2, Liite 3). Nämä ekosysteemit sijoittuvat neljän eri pohjavesialueen vaikutusalueelle. E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivat ekosysteemit ovat monipuolisia lähteikköjä ja ne kaikki katsottiin suojelluiksi vesilain ja metsälain nojalla (Liite 2). 24 kohteesta 19 ei täyttänyt E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteereitä Miehikkälässä (Liite 1, Liite 4). Näistä suurin osa, kahdeksan kohdetta, oli tuhoutunut tai merkittävästi heikentynyt maatalouden vaikutuksesta. Neljään lähteeseen oli asennettu luonnontilaa oleellisesti muuttavia kaivorakenteita ja neljä lähdettä oli jäänyt metsäojituksen alle. Joukossa oli myös pohjavettä selvästi purkava lähde, jonka katsottiin täyttävän vesi- ja

14 12 metsälain suojeluperusteet. Tämä kohde ei kuitenkaan täyttänyt merkittävyyden kriteeriä, eikä kyseinen lähde todennäköisesti ole varsinaisen pohjavesialueen vaikutuspiirissä.

15 13 KIRJALLISUUS Britschgi, R. & Rintala, J Pohjavesialueet määrittäminen, luokitus ja suojelusuunnitelmat; luonnos. Suomen ympäristökeskus. Saatavissa: Campbell, N., Reece, J., Urry, L., Clain, M., Wasserman, S., Minorsky, P. & Jackson, R Biology (8. p.). Pearson/Benjamin Cummings. Direktiivi 92/43/ETY. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. EYVL L206, Saatavissa: ropa.eu/legal-content/fi/txt/pdf/?uri=celex:01992l &qid= &from=fi Eurola, S., Huttunen, A., Kaakinen, E., Saari, V. & Salonen, V Sata suotyyppiä: Opas Suomen suokasvillisuuden tuntemiseen. Oulun yliopisto, Thule-instituutti. Gustafsson, J Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. Muistio. Ympäristöministeriö. HE 101/2014 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta. HE 75/2013 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi metsälain ja rikoslain 48 a luvun 3 :n muuttamisesta. HE 277/2009 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle vesilainsäädännön uudistamiseksi. HE 63/1996 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle metsälaiksi sekä laeiksi kestävän metsätalouden rahoituksesta ja rikoslain 48 luvun 1 :n 3 momentin muuttamisesta. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) Retkeilykasvio (4. täysin uud. p.). Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo. Ilmonen, J., Leka, J., Kokko, A., Lammi, A., Lampolahti, J., Muotka, T., Rintanen, T., Sojakka, P., Teppo, A., Toivonen, H., Urho, L., Vuori, K-M. & Vuoristo, H Sisävedet ja rannat. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Juutinen, R Lähteikköjen luonnontilan ja sammallajiston muutokset Salpausselällä Jyväskylä. Kaakinen, E., Kokko, A., Aapala, K., Kalpio, S., Eurola, S., Haapalehto, T., Heikkilä, R., Hotanen, J.-P., Kondelin, H., Nousiainen, H., Ruuhijärvi, R., Salminen, P., Tuominen, S., Vasander, H. & Virtanen, K Suot. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. KHO 2006:37. Kontula, T., Raunio, A. & Schulman Uhanalaisuusarvioinnin periaatteet. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Kotiaho, J. S. & Moilanen, A Elinympäristöjen tilan edistämisen käsitteellinen perusta, työryhmän linjaukset ja priorisoinnin kriteerit. Teoksessa: Kotiaho, J. S., Kuusela, S. Nieminen, E., & Päivinen J. (toim.) Elinympäristöjen tilan edistäminen Suomessa. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 8/2015.

16 14 Kuusisto, E., Toivonen, H., Lepistö, E. & Lappalainen, I Järvien ja jokien runsautta. Teoksessa: Lappalainen, I. (toim.) Suomen luonnon monimuotoisuus. Suomen ympäristökeskus, Edita. Laine, J., Sallantaus, T., Syrjänen, K. & Nousiainen, H Sammalten kirjo. Metsäkustannus. Laine, J., Vasander, H., Hotanen, J., Nousiainen, H., Saarinen, M. & Penttilä, T Suotyypit ja turvekankaat: Opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metsäkustannus. Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä /1299. Leka, J., Ilmonen, J., Kokko, A., Lammi, A., Lampolahti, J., Muotka, T., Rintanen, T., Sojakka, P., Teppo, A., Toivonen, H., Urho, L., Vuori, K-M. & Vuoristo, H Sisävedet ja rannat. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Luonnonsuojelulaki /1096. Metsälaki /1093. Päivänen, J Metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttäminen - metsälain tarkoittamien kohteiden tunnistaminen. Metsätieteen aikakauskirja 4/2001: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus. Raunio, A, Anttila, S., Kokko, A. & Mäkelä, K Luontotyyppisuojelun nykytilanne ja kehittämistarpeet lakisääteiset turvaamiskeinot. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 5/2013. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen R. (toim.) Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi. Sammaltyöryhmä Suomen sammalien levinneisyys metsäkasvillisuusvyöhykkeissä ja ELY-keskuksissa. Suomen ympäristökeskus. Saatavissa: FI/Luonto/Lajit/Lajiensuojelutyo/Eliotyoryhmat/Sammaltyoryhma/Suomen_sammalet Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P Biologian sanakirja (Uud. laitos, 1. p.). Otava. Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä 1234/2010. Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä /1040. Vesilaki /587. Ympäristöministeriö Uudistunut vesilaki Keskeinen sisältö ja tärkeimmät muutokset. Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön raportteja 1/2012. Yrjönen, K Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt. Kartoitus yksityismetsissä Loppuraportti. Maa- ja metsätalousministeriö. MMM:n julkaisuja 9/2004.

17 15 LIITE 1. MAASTOSSA KARTOITETTUJEN KOHTEIDEN SIJOITTUMINEN MIEHIKKÄLÄN KUNNAN ALUEELLA Kuva 1. Yleiskartta Miehikkälän kunnan pohjavesialueista sekä E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivista ekosysteemeistä ja kohteista, jotka eivät maastokartoituksen perusteella täyttäneet E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteerejä. Kohdekartan rajaus A ja B viittaavat Kuvaan 2 ja 3.

18 Kuva 2. Kohdekartta A. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevan ekosysteemin tunnus (esim. MIE_001) on yhtenevä Liitteessä 2 esitetyn kohdekuvauksen kanssa. Pohjavesialueiden tunnukset ja rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. 16

19 Kuva 3. Kohdekartta B. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevan ekosysteemin tunnus (MIE_004) on yhtenevä Liitteessä 2 esitetyn kohdekuvauksen kanssa. Pohjavesialueiden tunnukset ja rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. 17

20 18 LIITE 2. E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVIEN EKOSYSTEEMIEN KUVAUKSET MIE_001, Laajanpohjansuon lähteet Sijainti: Pellinkangas, Laajanpohjansuon itälaita : (ETRS- TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: , Pellinkangas Maastokäynti: , Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Ekosysteemin keskiössä on kaksi avolähdettä noin 30 metrin etäisyydellä toisistaan. Kummastakaan lähteestä ei lähde varsinaista purku-uomaa, vaan lähteisiin purkautuva vesi suotautuu alapuoliseen pintamaahan. Etenkin etelänpuoleisella lähteellä veden virtaus lähteen penkkaan on selvästi nähtävissä. Pohjoisenpuoleiselta lähteeltä noin 20 metriä länteen päin on pienialainen, mutta selvästi pohjavesivaikutteinen tihkupinta. Pohjoisenpuoleisen lähteen reunapalteet ovat kauttaaltaan harsosammalen (Trichocolea tomentella) peittämät ja lajia esiintyy myös alueen tihkupinnalla. Noin 40 metriä etelänpuoleiselta lähteeltä länteen päin kuljettaessa vastaan tulee lähteeltä näyttäviä altaita, joihin virtaa silminnähden vettä maan sisästä. Vesi näillä paikoilla on kuitenkin hieman tuoretta pohjavettä lämpimämpää ja näin ollen altaisiin ilmestyvän veden voi olettaa olevan peräisin yläpuolisilta lähteiltä. Maan pinnalle ilmestyvä vesi muodostaa luonnontilaisen noron, joka painuu paikoin maan sisään ja ilmestyy pian uudestaan näkyviin. Noro päättyy noin 40 metriä virrattuaan kaivettuun metsäojaan. Lähteiden ja noron ympäristö on osin soistunutta tuoretta kangasta (MT), noron lähistöllä myös pienialaisesti ruohokorpea (RhK). Lähteiden itäpuolella maasto vaihtuu kangaskorveksi (PKgK). Kohteen luonnontila Kohteen lähteet ovat luonnontilaisia, eikä niiden vesitaloudessa tai altaissa näy merkkejä ihmisvaikutuksesta. Myös tihkupinta on luonnontilainen, samoin kuin

21 19 alueen norouomasto ennen sen yhtymistä kaivettuun ojaan. Alapuolisen ojan kuivattava vaikutus on varsin paikallinen, eikä sillä ole vaikutusta lähteiden, tihkupinnan tai noron yläosan luonnontilaisuuteen. Puusto on pääosin tasaikäistä vanhaa talousmetsää, joka on varsin tasarakenteista. Lähteiden itäpuolella on nuorta kasvatusmetsää. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Alueen kahdella lähteellä ja yhdellä tihkupinnalla on veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavesiyhteys. Näillä alueilla näkyvä pohjavesivaikutus keskittyy selvärajaisesti vain lähdealtaisiin ja tihkupinnan painanteeseen. Kasvillisuus ei tällöin ole erityisen monipuolista, mutta kuitenkin luontotyypin (MeLäKö) mukaista ja selvästi pohjavesivaikutteista. Kohdetta voi näin ollen pitää merkittävänä suoraan pohjavedestä riippuvaisena ekosysteeminä. Kohteen merkittävyyttä lisää alueella runsaana tavattavan harsosammalen (VU) esiintyminen. Alueella havaituilla piilonorojen ilmestymispaikoilla tai laajemmin noroverkostossa ei lämpötilahavaintojen perusteella ole suoraa pohjavesiyhteyttä, vaan vesi valuu paikalle oletettavasti yläpuolisilta lähteiltä. Näillä paikoilla kasvillisuus on rehevää ja muusta ympäristöstä poikkeavaa, mutta ei erityisesti pohjavesivaikutusta indikoivaa. Luonnontilaisena ruohokorpena ja norona tämäkin alue on kyllä merkittävä, mutta ilman suoraa pohjavesiyhteyttä kohteen nämä osat eivät täytä E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteerejä. MIE_002, Suurenlähteensuon lähteet Sijainti: Haukilamminkangas, Suurenlähteensuon länsilaita : (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: , Haukilamminkangas/Luotokangas Maastokäynti: , Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11

22 20 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Kohteen luoteisosassa on ainakin kaksi tihkupintaa (MeLäKö), jotka erottuvat hyvin ympäristön korpimaasta (MKgK). Tihkupintoja sisältävän alueen eteläpuolella on likimain itä-länsi -suuntainen kaivettu oja, joka virtaa kohti itää. Tämän ojan eteläpuolelle on laajahko hetteikkölähde (MeLäKö) sekä pääosin avovesipintainen laaja avolähde. Hetteikkölähteestä vesi valuu pieninä juotteina alapuoliseen avolähteeseen, johon purkautuu myös suoraan pohjavettä. Avolähteen itäreuna rajautuu kaivettuun ojaan, joka tuo altaan alaosaan pintavettä sekä johtaa sen sieltä kaakon suuntaan pois. Ojan vaikutuspiirissä luonnonilme on osin luhtainen. Lähteikön eteläpuolella ympäristö on kangaskorpea (PKgK) ja koillispuolella maasto vaihtuu kangasrämeeksi (KgR). Kohteen luonnontila Kohteella on ojituksia, jotka ovat muuttaneet alueen luonnollista vesitaloutta. Tästä huolimatta kohteen tihkupinnat sekä avolähteen länsipuolelle jäävä hetteikkölähde ovat vesitaloudeltaan vähintään luonnontilaisen kaltaisia, eikä niissä näy merkkejä suorasta ihmistoiminnasta, esimerkiksi kaivamisesta. Kohteen avovesialtaan itäreunaan kaivettu oja ei ole muuttanut altaan vedenpinnan tasoa, mutta lähteen vesitalous on muuttunut siinä määrin, ettei tätä yksittäistä allasta voi pitää vesilain tarkoittamalla tavalla luonnontilaisena. Kohteen puusto on korpialueilla vanhaa talousmetsää, joka kuitenkin on monilajista ja melko erirakenteista. Alueen kangasräme on hyvin tasarakenteinen ja ei-luonnontilainen. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteen tihkupinnat eivät varsinaisesti pura vettä, vaikka ne ovatkin paikoin hyvin vetisiä. Mittausajankohdasta johtuen näillä alueilla veden lämpötila ei vahvista oletusta pohjavesiyhteydestä, mutta koska tihkupinnat eroavat selvästi muusta ympäristöstä nimenomaan pohjavesivaikutusta indikoivien sammal- ja putkilokasvilajien esiintymisen perusteella, alueen tihkupintoja voi pitää pohjavesivaikutteisina. Tihkupinnat ovat luontotyyppi huomioiden myös edustavia, ja lisäksi niillä esiintyy huomionarvoisena lajina harsosammalta (Trichocolea tomentella) (VU). Alueen hetteikkölähteelle purkautuu selvästi pohjavettä, joka on myös havaittavissa lämpötilahavaintojen perusteella. Hetteikköalue on monipuolinen ja edustava ja myös sen piirissä tavataan harsosammalta. Kohteen avolähteen yläosaan

23 21 purkautuu pohjavettä ja tällä alueella pohjavesivaikutus näkyy selvästi lähteen kasvillisuudessa ja luonnonilmeessä. Altaan alaosassa näkyvä pohjavesivaikutus heikkenee pintavesivaikutuksen lisääntyessä. Kaiken kaikkiaan alueella on useita lähteitä, jotka yhdessä muodostavat alueella olevan moni-ilmeisen selvästi suoraan pohjavedestä riippuvaisen merkittävän ekosysteemin. MIE_003, Luotokankaan lähteikkö Sijainti: Luotokangas, Hononsuon pohjoispuolella oleva kivennäismaakannas : (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: , Haukilamminkangas/Luotokangas Maastokäynti: , Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Loivahkossa kaakkoon viettävässä rinteessä on ylinnä hetteikkölähde (MeLäKö), sekä muutama pieni norolähde lähteikön lounaispuolella. Lähteikölle purkautuva vesi valuu noroina lähteikön eteläpuolella olevaan koillisesta lounaaseen virtaavaan ojaan. Lähteikön alapuolella muuten ojaksi perattu ja kaivettu uoma virtaa luonnontilaisen kaltaisena norona. Ojan länsipuolella on useita tihkupintoja ja itäpuolella kaksi avolähdettä, joissa on havaittava pohjavesiyhteys. Ylemmästä avolähteestä ei lähde varsinaista purku-uomaa, mutta alemmasta lähteestä vesi johtuu juottina lähteen lounaispuolella olevalle hyllyvälle sammalpeitteiselle alueelle, joka on lähinnä ruohokorpea (RhK). Kohteen kivennäismaa-alueet ovat tuoretta kangasta (MT). Kohteen luonnontila Alueen hetteikkölähde ja siihen liittyvät norolähteet ovat niin altailtaan kuin vesitaloudeltaan luonnontilaisia, eikä niissä näy suoria merkkejä ihmistoiminnasta. Lähteikön vedet valuvat alapuoliseen, osin kaivettuun noroon, mutta tällä ei ole havaittavaa kuivattavaa vaikutusta itse lähteikköön. Alueen kaksi avolähdettä ovat luonnontilaisia niin altailtaan kuin vesitaloudeltakin. Kokonaisuutena lähteiden ja

24 22 lähteikön ympäristö on suuresti muuttunut niitä ympäröivän melko tuoreen avohakkuun seurauksena. Itse lähteikköalueella ei ole ajettu metsäkoneilla ja alueen puusto on jätetty avohakkuun ulkopuolelle. Metsätaloustoimien jälkeen suojavyöhykkeeksi tarkoitetut puut ovat kuitenkin kaatuneet etenkin lähteikön läheisyydestä lähes täysin. Puiden kaatuminen juurineen on muuttanut paikallisesti vesitaloutta, mutta tätä muutosta voi sinänsä pitää luonnollisena. Alueen pienilmasto on joka tapauksessa muuttunut suojapuiden kaatumisen myötä, eikä lähteikön omaleimainen pienilmasto ole kokonaisuutena säilynyt. Kohde voidaan katsoa luonnontilaisen kaltaiseksi, mikäli sitä on hoidettu metsälain tarkoittamalla tavalla ja näin ollen kohteella katsotaan edelleen olevan metsälakiin perustuva suoja. Lisäksi alueen kaikki lähteet (norolähteet, hetteikkölähteet ja avolähteet) ovat altailtaan ja vesitaloudeltaan luonnontilaisia ja tällöin vesilailla suojeltuja, osin muuttuneesta ympäristöstä huolimatta. Kaatuneita puita ei ole kerätty pois, vaan ne on jätetty maapuiksi. Puustoisena säilyneellä alueella puusto on monilajista ja melko erirakenteista. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteelle purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä. Lisäksi veden virtaaminen maan sisästä on paikoin selvästi nähtävissä. Kasvillisuus ja luontotyyppi kohteen lähteiköllä ilmentävät pohjavesivaikutusta ja etenkin sammallajisto on vaatelias ja edustava. Osa putkilokasveista näyttää taantuneen pienilmaston muuttumisen myötä, mutta paikalla tavataan edelleen myös hyvinvoivia lähteillä viihtyviä putkilokasveja. Hieman vajavaisesta lähteikkölajistosta huolimatta lähteikköä voi pitää merkittävänä ilmeikkään sammallajiston ja etenkin lähteiköllä tavattavan harsosammalen (Trichocolea tomentella) (VU) esiintymisen perusteella. Kohteen avolähteet eivät erotu muusta ympäristöstä erityisellä tavalla, eikä niiden kasvillisuus ole edustavaa. Ojan länsipuolella olevien yksittäisten tihkupintojen merkittävyyden taso vaihtelee. Yhdessä edustavan lähteikön kanssa ne kuitenkin täydentävät alueen pohjavesivaikutteista ekosysteemiä, vaikka kaikkia niitä ei yksinään välttämättä merkittävinä voisi pitääkään. MIE_004, Lähdelamminkankaan lähteikkö Sijainti: Lähdelamminkangas, Lähdelammen eteläpuoli : (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: B, Lähdelamminkangas

25 23 Maastokäynti: Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Lähdelammen ympäristössä on havaittavissa useita lähteitä, jotka sijoittuvat Lähdelammen ympärille aivan lammen pohjoisosaa lukuun ottamatta. Lammen länsireunalla on ainakin kolme avolähdettä aivan lammen rantakaistaleella kivennäismaan (MT) reunassa. Nämä lähteet purkavat selvästi pohjavettä, joka valuu Lähdelampeen luonnontilaisina noroina. Näillä alueilla pohjavesivaikutus näkyy ympäristöstä hieman poikkeavana kasvillisuutena, mutta erityisen edustavista lähteistä ei ole kyse. Lähdelammen eteläpuolella kivennäismaan reunasta alkaen on laaja (20 30 a) ja edustava lähteikkö (Me-EuLäKö), joka käsittää useita pieniä avolähteitä, tihkupintaa sekä hetteikköä. Alueelta purkautuva pohjavesi kulkee alueella noroina ja suotautuu lopulta lammen soistuneelle rantakaistaleelle. Alueella kasvaa runsaasti harsosammalta (Trichocolea tomentella). Lähteikön ympäristön kivennäismaa-alueet ovat tuoretta- tai lehtomaista kangasta (MT, OMT). Pienialaisesti paikalla on tunnistettavissa myös lähdelehtokorpisia (LäLhK) ja lähdekorpisia (LäK) alueita. Lähteikön itäpuolella Lähdelammen eteläpuolella on kaivettu oja, joka laskee Lähdelampeen päin. Tämän ojan pohjoispuolella Lähdelammen itäkärjessä on toinen kaivettu oja, joka laskee Lähdelammesta pois päin. Näiden kahden ojan välissä on nevamaisella ympäristöllä oleva lähde, joka purkaa pohjavettä, mutta jonka vaikutus ympäristöön on vähäinen. Kolmannessa Lähdelampeen kaivetussa ojassa lammen itäreunalla ei ole virtaamaa. Lammen itäpuolella kivennäismaan reunassa on kaksi lähteikköä (MeLäKö), joihin molempiin liittyy myös laajahko avovesiallas. Näiden lähteiden välittömässä läheisyydessä tavataan myös harsosammalta. Lähteiden ympäristössä tuore kangas (MT) vaihettuu paikoin lähdekorveksi (LäK), mutta joka ei sellaisenaan ole erityisen edustavaa. Kohteen luonnontila Kohteen kaikki havaitut pohjaveden purkauspaikat ja niiltä lähtevät norot ovat luonnontilaisia, eikä niissä näy merkkejä ihmisvaikutuksesta. Alueen ojilla on näkyvä vaikutus alueen vesitalouteen vain aivan ojien lähiympäristössä ja esimerkiksi kohteen edustavimpaan lähteikköön lammen eteläpuolella läheisellä ojalla ei

26 24 näytä olevan mitään vaikutusta. Kohteen puustossa on nähtävissä vanha ihmisvaikutus, mutta metsä on kehittymässä luonnontilaisen kaltaiseksi. Lammen eteläpuolen lähteiköllä puusto on jo hyvin luonnontilaisen kaltaista. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Lähdelammen ympäristössä on useita pohjaveden purkauspaikkoja, joiden aikaansaama luontovaikutus vaihtelee. Ekosysteemin keskeisin osa on lammen eteläpuolella oleva laaja ja edustava lähteikkö. Tämä alue on selvästi suoraan pohjavedestä riippuvainen ja merkittävä. Lammen itäpuolella olevat kaksi lähteikköä eivät ole erityisen edustavia ja niiden kasvillisuus on yleisesti varsin vaatimatonta. Lähteillä tavataan kuitenkin harsosammalta (VU), minkä seurauksena näitäkin lähteikköjä voi pitää merkittävinä. Neljä muuta havaittua lähdettä lammen länsi- ja kaakkoispuolella eivät juuri näytä vaikuttavan ympäristöönsä, eivätkä ne näin ollen ole itsessään merkittäviä pohjavedestä riippuvaisia kohteita. Itse Lähdelampi on todennäköisesti pohjavesivaikutteinen lampi, mutta koska siihen laskee metsäoja ja sen luonnontilaa on muutenkin muutettu ojituksin, ei Lähdelampi lampena täytä E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteerejä. MIE_005, Huosiaiskorven lähteikkö Sijainti: Heinäsuonmäki, Huosiaiskorven länsilaita : (ETRS- TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: , Heinäsuonmäki (IVluokka) Maastokäynti: , Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Paikalla on laaja (yli 20 a) ja monipuolinen lähteikkö, jonka keskiössä on suuri ja hyllyvä hetteikkölähde (MeLäKö). Hetteikkölähteen luoteispuolella loivasti nousevassa rinteessä (LäK) on useita norolähteitä, joista pohjavettä purkautuu silminnähden maan pinnalle. Näiden norolähteiden ja alueen runsailla tihkupinnoilla

27 25 (Me-EuLäKö ja MeLäKö) tavataan laajasti harsosammalta (Trichocolea tomentella). Lähteinen alue rajoittuu kohteen koillispuolella olevaan ojaan, joka reunustaa lähteikkö. Ojassa virtaa vettä, mutta havaintojen mukaan se on ainakin valtaosin pintavettä. Hetteikkölähteen itäpuolella on useita eri kokoisia avolähteitä, joihin purkautuu pohjavettä. Avolähteistä vesi suotautuu alapuoliselle suoalueella tai voimakkaammin purkavien lähteiden kohdalla pienenä noron kohti lähteikön keskustaa. Hetteikkölähteen lounaispuolella on havaittavissa pohjavesivaikutteisia tihkupintoja, mutta tällä alueella pohjaveden purkautuminen on selvästi vähäisempää verrattuna lähteikön muihin osiin. Lähteiköltä vesi valuu kaakkoon hetteikkölähteen ja avolähteiden väliseltä alueelta alkavana luonnonuomaisena norona, joka kuitenkin muuttuu pian lähteikön alapuolella peratukseni ja kaivetuksi ojaksi. Alueen pohjavesivaikutteiset luontotyypit ovat mesotrofinen- ja mesoeutrofinen lähteikkö ja lähdekorpi, jotka erottuvat hyvin ympäristön tuoreesta kankaasta ja sen soistumista (MT, MKgK). Kohteen luonnontila Kohdetta ympäröi ojitus, mutta tällä näyttää olevan yllättävänkin vähän vaikutusta lähteikön vesitalouteen. Huomionarvoista tässä on myös se, ettei pohjavettä näytä purkautuvan yläpuoliseen ojaan ainakaan merkittävissä määrin, jota voinee pitää merkkinä myös siitä, ettei ojan vaikutus ole erityisen merkittävä lähteikön pohjavesiyhteyttä ajatellen. Lähteikön alapuolinen oja sen sijaan johtaa alueelle purkautuvan pohjaveden pois alueelta, mutta koska ojan yläosa on luonnontilaisen kaltainen noro, ei ojan kuivattava vaikutus näyttäydy merkittävänä. Kohteen avolähteissä, norolähteissä, tihkupinnoissa ja hetteikkölähteessä ei ole merkkejä suorasta ihmisvaikutuksesta ja niiden altaat vaikuttavat luonnontilaisilta, samoin kuin niiden vedenpinnan tasot. Kohteen lähteitä voikin pitää luonnontilaisina, poikkeuksena hyvin luonnontilaisen kaltaisena näyttäytyvä hetteikkölähde, jonka kohdalla ei kuitenkaan voida täysin sulkea pois mahdollisuutta alapuolisen ojan vähäisestä vaikutuksesta. Kohteen puusto on alueen lounaisreunaa lukuun ottamatta erirakenteista ja monilajista, ja alueella on myös maapuita. Täysin luonnontilaisesta kohteesta ei kuitenkaan tältä osin ole kyse, sillä vanhat kannat paljastavat alueen olleen ihmiskäytössä.

28 26 Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteelle purkautuu pohjavettä veden värin ja lämpötilan perusteella niin hetteikkölähteelle, sen yläpuolella olevalle lähdekorpiselle alueella useiden norolähteiden muodossa sekä alueen useisiin avolähteisiin. Useissa paikoissa pohjaveden purkautuminen maan sisästä on myös silmin nähtävissä. Myös alueen tihkupinnat ovat tunnistettavissa kasvillisuuden perusteella pohjavesivaikutteisiksi, vaikka niillä veden mitattu lämpötila ei suoraan tuokaan varmistusta pohjavesiyhteydestä. Alueen pohjavesivaikutusta indikoiva putkilokasvillisuus keskittyy alueen hetteikkölähteelle, norolähteiden lähettyville, lähdekorpeen sekä tihkupinnoille ja näillä alueilla kasvillisuus on edustavaa. Kohteen avolähteiden ympäristö ei ilmennä putkilokasvien osalta pohjavesivaikutusta, mutta usean avolähteen palteita peittävä harsosammal (VU) nostaa nämäkin ekosysteemin osat käytettyjen kriteereiden mukaan merkittäviksi. Kaiken kaikkiaan alueella on monipuolinen ja edustava pohjavedestä suoraan riippuvainen merkittävä ekosysteemi.

29 27 LIITE 3. VALOKUVIA E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVILTA EKOSYSTEEMEILTÄ MIEHIKKÄLÄSTÄ Kuva 1. Luonnontilainen mesotrofinen avolähde. Yleinen hetealvesammal (Chiloscyphus polyanthos) peittää lähteen vesipintaa. Lähde rajautuu jyrkästi tuoreeseen kankaaseen (MT), mutta lähteen reunapalteiden sammalisto on edustava ja vaatelias. Kuva otettu Laajanpohjansuon lähteiltä (MIE_001). Kuva 2.Lämpökamerakuva, joka paljastaa pohjaveden purkautumispaikan ja pohjaveden levittäytymisen maastoon. Kuva otettu Lähdelamminkankaan lähteiköltä (MIE_004).

30 28 Kuva 3. Vasen yläkulma: Luonnontilainen mesotrofinen lähteikkö. Alueen keskiosat ovat vain vaivoin kantavaa hetteikkölähdettä, takaalalla näkyy avolähde, ja lähteikön reunassa on useita pieniä norolähteitä, joiden purkama vesi valuu hetteikkölähteen alueelle. Kuva otettu Huosiaiskorven lähteiköltä (MIE_005). Oikea yläkulma: Luonnontilainen mesotrofinen tihkupinta. Veden purkautumistapaan perustuvassa luokittelussa tihkupinnat luetaan hetteikkölähteisiin, mutta luontotyypityksessä niitä on perinteisesti pidetty omana tyyppinään (mm. Eurola ym. 2015). Kuva otettu Suurenlähteensuon lähteiltä (MIE_002). Vasen alakulma: Luonnontilainen mesotrofinen norolähde. Jatkuvasti virtaavan pohjaveden ansiosta purkautumispaikan välittömässä lähteisyydessä esiintyy useita lähteikkösammalia. Kuva otettu Luotokankaan lähteiköltä (MIE_003).

31 29 Kuva 4. Lähdekorpi vaihettuu lähteikköön. Kuvasta näkyy hyvin, kuinka luontotyypit sekoittuvat, eikä selvän rajan asettaminen ole mahdollista. Usein lähdekorpi esiintyy kapeana vyöhykkeenä ja ikään kuin välivaiheena lähteikön ja ei-pohjavesivaikutteisten luontotyyppien välissä. Kuva on otettu Lähdelamminkankaan lähteiköltä (MIE_004). Kuva 5. Lähteiköille on tyypillistä mosaiikkimainen rakenne, jolla tarkoitetaan alueen jakautumista mätäs-, väli- ja rimpipintoihin. Pohjavesivaikutus näkyy yleensä parhaiten väli- ja rimpipinnoilla ja mätäspinnat voivat olla näihin verrattuna jopa karuja. Kuva on otettu Lähdelamminkankaan lähteiköltä (MIE_004).

32 30 LIITE 4. VALOKUVIA KOHTEILTA, JOTKA EIVÄT TÄYTTÄNEET E- LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVAN EKOSYSTEEMIN KRITEEREJÄ MIEHIKKÄLÄSSÄ Kuva 1. Maastotietokantaan merkitty lähdepaikka. Tarkasteluhetkellä paikalle ei purkautunut tuoretta pohjavettä. Koivonrenkaan ja sen lähiympäristön yli kulkee metsäkoneen ura. Kuva 2. Maastotietokantaan merkittyyn lähteeseen asennettu kaivonrengas. Kaivossa kasvaa joitakin yleisiä pohjavedestä hyötyviä sammalia, mutta kohdetta ei voi pitää luonnontilaisena tai merkittävänä, eikä sillä ole suojeluperustetta.

33 31 Kuva 3. Lähde metsäojan pohjalla. Kuva 4. Lähde kesantopellolla olevan sarkaojan pohjalla. Kuva 5. Kesantopellolla oleva avolähde, johon on kaivettu kiinni suora oja.