Asia: ehdotetaan sotaorvoille ilmaisia uintikertoja Helsingin kaupungin uimaloissa

Transkriptio

1 KUNTALAISALOITE Aloitteentekijä: Maria-Lisa Rodhin Pohjolankatu 47 F Helsinki puh mi.roanirkayaman.com HELSINGIN KAUPUNGIN KIRJAAMO HELSINGFORS STADS REGISTRATORSKONTOR Saapunut/lnkommit , 2Q15./... / -... Dhro/Dnl- ' ±^s^--l=^---^.- ^' 'Y nhtiiiräluökka UpigiteldäM HELSINGIN KAUPUNGIN VALTUUSTO Asia: ehdotetaan sotaorvoille ilmaisia uintikertoja Helsingin kaupungin uimaloissa Helsingin kaupungin valtuutettu Yrjö Hakanen on useana vuotena tehnyt laskelmaltisia aloitteita "ilmaisia uintikertoja" ikäihmisihe eri nimikkeillä kuten alennusliput, aktiivipassi sekä valtuutettu Juho Hakota on esittänyt vuonna 2015 kaupungin valtuustolle ilmaisia uintikertoja yli vuotiaille kaikissa Helsingin uimaloissa. Hakola teki myös asiasta tarkat laskelmat, paljon ilmaiset uintikerrat tulisivat kaupungille maksamaan. Molempien valtuutettujen esitykset kaatuivat, vaikka käytäntö toimii Espoossa ja Vantaalla. Asian tiimoilta olen ollut nettiyhteydessä kaupunginsihteeri Maria Nyforsiin ja hänen välityksellään apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljaseen. Minulle vastattiin netissä, että ikäihmisten maksutonta sisäänpääsyä uimahalleihin tai muihin kaupungin liikuntapaikkoihin on ehdotettu useasti. Kaupungin ylimpänä päättäjänä Helsingin kaupungin valtuusto on viimeksi keskustellut 70 vuotta täyttäneiden kuntalaisten ilmaiskorteista. Sen jälkeen seuraa Nyforsin pitkä selostus miten Helsingin kaupunki ylläpitää jo nykyisellään lukuisia liikuntapaikkoja ja seniorien eli ikäihmisten liikuntatoimintaa.

2 Nyforsin kattavalla selostuksella ei ote mitään tekemistä ehdotukseni kanssa. Itse olen 74- vuotias nainen ja suoritan päivittäin aamu-uintia Mäkelänrinteen uimahallissa sekä harrastan reipasta tunnin kävelyä. Lisäksi haluan kertoa, että en tarvitse ikäisten! kimppaseuraa liikunnassa enkä myöskään pidä sovituista ajoista. Menen uimaan silloin, kun se minulle parhaiten sopii. Suomen valtion sotaorvot Sotaorpouden perusteella valtion sotaorvot eivät ole saaneet yhteiskunnalta taloudellisia etuisuuksia, samoin kuin kaikki muut ryhmät, jotka osallistuivat sotatoimiin. Mielestäni ainakin ilmaiset uintikerrat kuuluvat sotaorvoille. Ilmaiset uintikerrat pitää aloittaa kuntatasolla, koska valtio ei ote myöntänyt sotaorvoille etuisuuksia. Itse olen sotaorpo 1941 ja orpo äidistäni 1954, joten ehdotan sotaorvoille ilmaisia uintikertoja kaikissa Helsingin uimaloissa samoin kuin on annettu ilmaiset uinnit sotaveteraaneille. Myös sotaveteraanien vaimoille on erilaisia ilmaisia kuntotuksia, ja jos vaimo ei jaksa tai on kuollut, niin lapsi voi viedä isänsä ilmaiseen kylpylään ja kuntoutukseen. Lottasvärdin toimesta entiset lotat ja pikkutotat pääsevät myös kuntoutumaan kylpylöihin ilmaiseksi. Meillä tiedetään sotalapset, keitä he ovat. Sen sijaan sotaorvoista ei tiedetä juuri mitään. Toivoisin, että kaupungin valtuutetut perehtyisivät tai ainakin kertaisivat alla kirjoittamiani asioita. Rintamamiehet Kotirintaman sotilaasta tuli jälkikäteen rintamamies ja näille ryhmille haluttiin antaa taloudellisia ja muita yhteiskunnan tarjoamia etuisuuksia. Käytännössä kyse oli rintamasotilastunnuksesta, joka myönnettiin sotiin osallistuneille miehille, jotka oli sijoitettu jossain vaiheessa rintamavastuuseen. Vastaavissa paikoissa toimineille naisille annettiin rintamapalvelutunnus. Näillä tunnuksen saaneilla on oikeus kantaa myös tammenlehvätunnusta toiminnasta sodan aikana. Rahallisesti kyse on myös rintamalisästä, ylimääräisestä rintamalisästä sekä esimerkiksi merkittävistä etuisuuksista hammashuollossa ja asunnon muuttostöihin saatavien korvausten osalta. Jokaisessa kunnassa on lisäksi erilaisia muita etuisuuksia, joita on mahdollisuus saada, kunhan vain omistaa tammentehvän Luvun lopulla tehtiin lisäyksiä, jolloin selusta-alueetla toimineita linnoitusrakennusjoukkoja otettiin tunnuksen piiriin. Kansanedustaja Saara Karhu teki kirjallisen kysymyksen niille nuorten sotilaiden ryhmille, jotka eivät ehtineet varsinaisiin sotatoimiin, mutta olivat olleet koulutuskeskuksissa koulutettavina. Rintamamiehiksi määriteltiin runsaasti myös kotirintaman joukoissa palvelleita, joita ei sodan aikaisen ymmärryksen valossa pidetty rintamasotilaina. Näitä olivat esimerkiksi ympäri maata sijoitetut ilmatorjuntayksiköt. Myös miinan raivaajilla on oikeus rintamalisän suuruiseen lisään, mutta ei ylimääräiseen rintamalisään. Rintamalisä maksetaan myös ulkomailta asuville veteraaneille, jos hänellä on joku mainituista tunnuksista. Sotaveteraaneja on elossa vielä ja sotainvalideja alle 5000 henkilöä. Huom! Nykyinen kansanedustaja, ex-sosiaali-ja terveysministeri Paula Risikon toimesta vuonna 2014 sotaorvot saivat vihdoinkin sotaorpotunnuksen. Kaatuneiden päivää vietetään toukokuun puolessa välissä. Tasavallan presidentti tulee

3 Hietaniemen hautausmaalle pitämään juhlapuhetta kaatuneille ja kaatuneiden omaisille. Tietojen! mukaan sotavetaraanit pitävät kaatuneiden päivää omana juhlanaan. Juhlatilaisuuden aikana Pääkaupunkiseudun Sotaorvot eivät saa laskea Hietaniemen hautasmaalle omaa seppelettään, vaikka haudoissa makaa sotaorpojen isät. Kaatuneet sotilaat antoivat isänmaalle veriuhrin, oman henkensä. Kaikki se etuus, jota on jaettu sotaveteraaneille ym. ryhmille, kuuluisi myös kaatuneille ja nyt heidän lapsilleen, valtion sotaorvoilte. Valtion sotaorvot ovat rintaperillisiä siinä missä sotaveteraanien lapset, ja vielä suuremmalla syyllä. Suomen valtion sotaorvot antoivat uhrina isänsä, kasvoivat ilman isää, toiset myös ilman äitiä. Esimerkiksi sotaveteraanien perikunnat myyvät kovalla hinnalla Helsingin Maunulassa rintamamiestaloja. Kelan johtaja ja ex-sosiaali-ja terveysministeri Liisa Hyssälä luettelee miten sotaorvot saivat sotaorporahaa, anoa kaikenlaisia avutuksia sekä opiskella ilmaiseksi. Hyssälä mainitsee Kyösti Kallion rahaston Luvulla tiedotusvälineitä ei ollut, - oli vain radio ja paikallinen sanomalehti, jota kaikilla ei ollut varaa tilata, myös puhelin oli harvinaisuus. Orvon äidin piti kuulua vähintään johonkin sotaorpojärjestöön, että hän tiesi anoa opintoraa lapsilleen. Todellisuudessa sotaorporahan sai sotaorvon holhooja, ei sotaorpo itse. Vuodesta 1941 sotilastapaturmalain nojalta sotaorvon holhoojalle maksettiin sotaorporahaa (elinkoron korotusta) 16-vuotiaaksi. Suurin osa sotaon/oista joutui työhön 14-vuotiaana ilman koulutusta tai ammattia. Luulisi, että harvemmin sotaveteraanien lapset ovat joutuneet kokemaan sotaorpojen kovaa kohtaloa. 40-Luvulla kaikissa taloissa ei ollut edes sähkövaloja. Lapset lukivat koululäksyjä kynttilän valossa, että tukka kärähti. Myös koulumatkoja hiihdettiin monta kilometriä pimeästä pimeään. Maalaistalot ottivat sotaorpoja työvoimaksi, koska talot saivat kuukausittain orvosta orporahaa. Vieraat ihmiset eivät huolehtineet orvon koulutuksesta tai siitä saiko sotaorpo itselleen ammattia. Lisäksi pitää alleviivata, että kysymys on Suomen valtion sotaorvoista. Orpojen isät makasivat silloin ja nyt haudoissaan, eivätkä kaatuneet voineet pitää lastensa puolia samoin kuin sotaveteraanit. Lapsi on isänsä biologinen jatke, ei vaimo. Lapsi on myös isänsä lähin sukulainen, ei vaimo. Vaimosta pääsee eroon, ei lapsesta. Kaatuneiden Omaisten Liitosta ja Kaatuneiden Muistosäätiöstä ei ollut sotaorpojen auttajaksi. Kaatuneiden Muistosäätiö Suomen aseveljien liitto perusti vuonna 1944 Sankarivainajien Muistosäätiön, nykyiseltä nimeltään Kaatuneiden Muistosäätiön, jonka yhtenä tehtävänä oli aineellisen ja henkisen tuen jakaminen vähävaraisille kaatuneen omaisille. Vuonna 1967 säätiön toiminta muuttui perustajien tarkoituksesta poikkeavaksi. Tuoloin säätiön sääntöjä muutettin niin, että säätiön eduista pääsivät osalliseksi kaatuneiden omaisten ohella myös sotaveteraanit ja heidän omaisensa. Yksi esimerkki toiminnan muutoksesta oli säätiön myöntämät stipendit. 50-Luvun alussa säätiö muutti stipendien myöntämiskriteerejä siten, että niitä annettiin vain korkeakouluopiskelijoille. Harvoilla sotaorvolla oli mahdolisuuksia korkeakouluopintoihin, joten stipendit annettiin lähinnä sotaveteraanien lapsille. Toinen esimerkki on tätäkin räikeämpi: säätiö ryhtyi 1972 järjestämään kuntoutusmatkoja sotavetaraaneille ja ryhmien johtajille. 70-Luvun alussa suurin osa sotaorvoista ohitti koulu-ja opiskeluiän, josta päätettiin, jotta heille ei uusia tukimuotoja tarvitse keksiä. Niinpä sotaorvot saatettiin hyvällä omallaunnolla unohtaa. Säätiön alkuperäistä romuttamista ei kukaan näytä kyseenalaistaneen. Vaikka muutokset tehtiin juridistisesti oikein, säätiön alkuperäistä tarkoitusta ajatellen ne olivat moraalisesti arveluttavia. Säätiön

4 toimintakertomusten perusteella kaatuneiden omaisten etuja ei haluttukaan ajaa. Säätiön hallitus on tulkinnut sääntöjä siten, että käytännössä edunsaajia tänä päivänä ovat lähes pelkästään veteraanit ja heidän omaisensa.toisin kuin sotaorvot, sotaveteraanit ovat olleet erityisessä valtion suojeluksessa. Heillä on omat veteraanijärjestönsä, eläkkeet ja rahalliset keräykset. Sankarivainjien Muistosäätiön säännöissä lukee "jos säätiö lopettaa toimintansa, niin säätiön varat on jaettava kaatuneiden omaisille". Säätiön hallitus koostuu sotaveteraaneista ja veteraanit ovat muuttaneet Sankarivainajien Muistosäätiön sääntöjä niin, että jos säätiö lopettaa toimintansa, säätiön varat lahjoitetaan Suomen Punaiselle Ristille. On selvää, jos kysymyksessä olisi sotaveteraanien oma säätiö, tällaista päätöstä ei oltaisi tehty. Suomi maksaa rahaa ja kuntoutuksia myös heimopataljoonassa taistelleille. Heimopataljoonassa taistelleiden kaatuneen lapsille tai omaisille Suomi ei ole maksanut mitään. Talvi- ja jatkosodasta jäi yli sotaorpoa. Elossa arvioidaan olevan vielä valtion sotaorpoa. Kysyn monta näistä sotaorvoista on vielä jäljellä? Tuleeko näille valtion sotaorvoille isänsä kohtalo, pinoon ja hautaan? Sotaorvot ovat olleet myös suomettumisen kohteita. Oli aika, jolloin isänmaatlisuudella ei saanut elämöidä. Kaatuneiden Omaisten Liitto Kaatuneiden Omaisten Liitto omisti upean rantatilan Marielundin Uudestakaupungista, johon kuului kolme eri tilaa: Marielund m2, Marielundl 6520 m2 sekä Marjalehto m2. Pinta-alaa on yhteensä m2 eli lähes 21 hehtaaaria. Matkaa Turun kauppatorille on tasan 13 kilometriä ja kaupungin linja-autot kulkevat tilan ohitse. Alue kuuluu kaupungin arvostetuimpiin osiin. Marielund on toiminut muun toimintansa ohella sotaleskien ja sotaveteraanien kuntoutuslaitoksena. Sotaorvoilla ei ole ollut asiaa Marietundiin. Sotaorpojen ainoa oikeus oli parkeerata auto ilmaiseksi Marielundin pihalle. Muutama vuosi sitten upea Marielund myytiin tappiohinnalla liikemies Toivo Sukarille. Kaupan hinta oli 1,6 miljoonaa euroa tuntuu alhaiselta. Kaatuneiden Muistosäätiö ja Kaatuneiden Omaisten Liitto eivät ote pitäneet esillä valtion sotaorpojen asiaa. Kustannusosakeyhtiö Otava julkaisi vuonna 2005 Juha Kuisman ja Kirsti Mannisen kirjoittaman "Suomen lasten historian". Uusintapainos ilmestyi vuonna Kirjassa mainitaan maamme viime sodat, mainitaan sotalapset, mainitaan evakkolapset ja saksalaisten sotilaiden jälkeensä jättämät lapet. Sen sijaan sotaorvoista ei ole minkäänlaista mainintaa, ei sanaakaan. llta-sanomat kirjoittaa otsikolla "Totuus veteraanien miljoonista julki". Veteraanit tekivät avoimen selvityksen varallisuudestaan. Selvityksestä paljastuu, että esimerkiksi Suomen Sotaveteraaniliitolta oli viime vuoden lopussa yhteensä ,21 euroa omaa pääomaa. Samaan aikaan Rintamaveteraaniliitolla oli euroa varallisuutta. Kaatuneitten Omaisten Liitolla oli puolestaan noin euroa omaa pääomaa. Veteraanijärjestöistä varakkain oli Sotainvalidien Veljesliitto, jolla oli vuoden lopussa noin 7,28 miljoonaa pääomaa. Liiton tuen piiriin kuuluvat vain Suomen sodissa invalidisoituneet ja heidän puolisonsa. Ja olisi outoa, että sankarivainajien lapsille, sotaorvoille ei myönnettäisi edes ilmaista uintia Helsingin uimaloissa, samalla kun Helsingin sosiaalivirasto maksaa esimerkiksi Suomen romaneille romaninaisten sametti hameesta 410 euroa vuodessa. Sosiaalivirasto on maksanut samettihameita romaninaisille ainakin 80-luvulta lähtien. Romaninaisille samettihameita ei maksa mikään muu valtio Euroopassa, ei edes Ruotsi. Suomessa lain laatija on päättänyt, että romaninaisen samettihame kuuluu korvattaviin hankintoihin. Jos

5 kunta kieltää rahallisen tuen romaninaisen samettihameeseen, niin romaninaiset tekevät valituksen, ja päätös menee automaattisesti nurin hallinto-oikeudessa. Helsingin kaupunginvaltuusto Koska Suomen valtion sotaorvot eivät ole saaneet yhteiskunnalta taloudellisia etuisuuksia samoin kuin kaikki muut edellä mainitut ryhmät, niin kertomaani viitaten sekä "sotaorpotunnukseen 2014" vedoten, pyydän Helsingin kaupungin valtuustoa myöntämään sotaorvoille ilmaisia uintikertoja kaikissa Helsingin uimahalleissa. Ilmaiset uintikerrat ovat vähintä mitä yhteiskunta voi sotaorvoilte tänä päivänä antaa. Helsingissa ^^-A-^-^ ^-^U-J^," Maria-Lisa Rodhin valtiotieteiden maisteri sotaorpo 1941