Välimaan perinnetorppa

Transkriptio

1 Välimaan perinnetorppa

2 Välimaan torpan historia Eurajoella, Tarvolan kylässä sijaitseva Välimaan torppa rakennettiin vuonna 1853 Lavilan kartanon metsän puista. Lavilan kartano, nykyinen Eurajoen kristillinen opisto, oli osa Vuojoen kartanoa. Ensimmäinen Välimaalle asettunut torppari tuli Raumalta. Hänen jälkeensä Välimaan torpassa on asunut poikkeuksellisen monta eri perhettä. Vuoden 1922 jälkeen torpparit saivat ostaa torppansa omakseen. Silloin isäntänä oli Jalmari Välimaa ja juuri hän sai kokeilla ensimmäisenä Välimaan talossa itsenäisen maanviljelijän elämää. Myöhemmin talo on ollut myös kesämökkinä. Nykyisin se toimii elävänä perinnekohteena, jossa lapset voivat itse kokeillen oppia torppariajan elämästä. Torppa oli suuren talon tai kartanon mailla oleva tila, johon kuului talousrakennus ja maata viljelyksiä varten. Tilan asukkaita kutsuttiin torppareiksi. He olivat kodissaan vuokralla ja maksoivat isännilleen rahalla, viljalla, luonnontuotteilla tai päivätöillä. Päivätöitä kutsuttiin taksvärkiksi. Myös Välimaan torpparit tekivät useamman päivän viikossa töitä Vuojoen kartanolle. Taksvärkkipäivät olivat pitkiä ja monissa töissä tarvittiin apuna torppareiden hevosia. Tämän lisäksi he viljelivät torppansa maita, hoitivat eläimet ja huolehtivat rakennusten kunnosta.

3 Pohjapiirros torpasta

4 Työ Välimaan lapset auttoivat jo pieninä torpan töissä. Työt vaihtelivat vuodenajan mukaan ja olivat raskaita ja väsyttäviäkin. Lasten töitä saattoivat olla vaikkapa puiden ja veden hakeminen, laskiämpärin tyhjentäminen sekä torpan eläimistä ja pikkusisaruksista huolehtiminen. He myös auttoivat aikuisten töissä. Jo hyvin nuorina tytöt esimerkiksi jauhoivat kahvia, parsivat sukkia, leikkasivat matonkuteita, karstasivat villaa, kehräsivät ja auttoivat leipomisessa. Pojat taas oppivat valjastamaan hevosen ja käsittelemään työkaluja. Keväällä kylvettiin viljat ja perunat peltoon. Syksyllä korjattiin ja säilöttiin sato, sekä valmistauduttiin talven varalle. Yhdistä kuvat viivalla Rusko- hevosta tarvitaan monissa töissä, niin myös kesällä heinäaikaan. Silloin Ruskon pitää jaksaa seistä paikallaan kuumalla pellolla ja siirtyä aina käskystä sopiva matka eteenpäin. Lopuksi se vetää painavan heinäkuorman kotiin. Kynttilöitä ja kynttilänjalka Leipävarras Peruna

5 Välimaan torpassa on pärekatto. Hyvin tehty pärekatto kestää kymmeniä vuosia. Eräänä kesänä katto päätettiin uusia ja Jalmari ja Juho- isä valmistivat ensin suuret määrät tasakokoisia päreitä. Sitten he naputtelivat katolla niitä paikoilleen monet päivät. Kesällä tehtiin monenlaisia ulkotöitä. Paimennettiin karjaa, rakennettiin uutta ja korjattiin vanhaa. Eläimet lihoivat ja voivat hyvin kun saivat tuoretta ruohoa. sopivaan vuodenaikaan. Rukki Talvella lämmitettiin torppaa ja tehtiin sisällä sellaisia puhdetöitä, joita ei muina vuodenaikoina ehtinyt tehdä. Miehet esimerkiksi vuolivat puuesineitä ja koristelivat monet arjen esineet kauniin puuleikkauksin. Naiset kutoivat kankaita, parsivat ja kehräsivät. Joulua valmisteltiin pitkään ja huolellisesti. Heinäseiväs

6 Koulunkäynti luvulla Välimaan torpan lapset kävivät koulua Eurajoen kirkonkylässä. Kouluun oli matkaa muutamia kilometrejä. Lumiseen aikaan matka taittui suksilla tai potkukelkalla, muuten kävellen. Koulussa oli vain yksi opettaja ja eri-ikäiset oppilaat olivat samassa luokassa. Tunneilla istuttiin hiljaa, kädet kuului pitää ristissä pulpetilla. Koulupäivä alkoi virren veisuulla, jonka jälkeen siirryttiin laskuoppiin ja tavaamisharjoituksiin. Oppilaat saivat tehtävän myös kesäksi; he keräsivät ja kuivattivat erilaisia kukkia kasvioihinsa. Kasviot tehtiin huolella ja kukkien nimet kirjoitettiin sekä suomeksi että latinaksi. Kirjeen kirjoittamistehtävä Harjoitelkaa vanhanmallisten mustekynien käyttöä. Kynien päät kastetaan musteeseen, ja lopuksi kirjeiden sivut kuivataan imupaperiin, jotta jälki olisi siistiä. Taidon oppiminen vaatii hieman kärsivällisyyttä. Jokainen voi kirjoittaa kirjeen haluamalleen sukulaiselle. Erityisesti isovanhemmat ilahtuvat kuullessaan lastenlapsistaan. Kirjoittakaa myös osoite musteella kirjekuoreen.

7 Tiedonkulku luvulla tiedonkulku on ollut paljon hitaanpaa kuin nykyään. Kun Välimaalaiset halusivat kuulla Raumalla asuvan Anna- tädin kuulumisia, hänelle kirjoitettiin kirje. Eurajoella ei tuolloin ollut vielä postilaatikkoja, vaan kirje vietiin kyläkaupalle, jossa oli ruokakaupan lisäksi myös postikonttori. Kirje lähti postilinja-auton kyydissä Raumalle, ja kaupungissa postinkantaja vei kirjeen Anna- tädin kotiin asti. Kirje meni yleensä perille alle viikossa. Anna- tädin vastauskirje saapui sitten aikanaan Eurajoen kaupalle. Lapset Hilma ja Jalmari lähetettiin aika ajoin kyselemään, oliko tädin vastauskirje jo saapunut. Arjen matematiikkaa Välimaan torppa on rakennettu vuonna Kuinka vanha torppa on tänä vuonna?

8 Ruoka Välimaan asukkaat saivat ruokansa omista pelloista, joissa kasvatettin muun muassa viljoja, perunaa ja pellavaa. Lehmistä saadusta maidosta kirnuttiin voita ja tehtiin juustoa. Syksyisin teurastettiin sika, jonka lihaa suolattiin myös talven varalle. Eurajoesta kalastettu kala antoi ruokavalioon oman lisänsä. Myös metsien antimet, kuten marjat ja sienet käytettiin hyödyksi. Viljojentunnistustehtävä, merkitse nimet alla oleville viivoille.

9 Marjapuuro, Maripuuro ½ l puolukkasurvosta 2 l vettä 1-2 dl sokeria 1 tl suolaa 4 dl ruisjauhoja Puolukkasurvosta keitetään vedessä niin kauan, että marjat muuttuvat vaaleiksi. Sitten puolukat siivilöidään pois, ja liemeen laitetaan suola. Ruisjauhot vispataan kiehuvaan liemeen. Puuro saa kiehua hiljalleen 1-2 tuntia. Maustetaan sokerilla. Puuro kaadetaan tarjoiluastiaan ja pinta sokeroidaan. Syödään maidon kera. Maripuuro oli Sualpualikkaiden jälkiruoka. Hilma ja Jalmari pääsivät joskus kesäisin poimimaan pieniä, punaisia ja herkullisia ahomansikoita. Mansikat kerättiin heinänkorteen, jolla ne oli helppo kuljettaa kotiin. Herkkuhetken kruunasi maito, jota äiti antoi mansikoiden kanssa. Mansikkamaito tuoreita mansikoita, puoli mukillista kylmää maitoa, joka kaadetaan mansikoiden päälle, lusikka syömistä varten Hapanleipä Hapanleipää varten valmistetaan ensin taikinajuuri. Juureen käytetään vastalypsetyn maidon lämpöistä vettä. Veteen sekoitetaan ruisjauhoja. Jauhoja laitetaan niin paljon, että juuresta tulee sakeaa. Juuri jätetään käymään pariksi vuorokaudeksi. Juurta voidaan elvyttää välillä lisäämällä jauhoja. Kun juuri on lakannut käymästä, se on sopivan hapanta taikinaksi valmistettavaksi. Taikinaan lisätään ruisjauhoja ja suolaa ja se vaivataan hyvin. Pinta tasoitetaan ja jauhotetaan. Taikina saa nousta muutaman tunnin. Taikina vaivataan taas hyvin, leivotaan mataliksi leiviksi, pistellään ja keskelle leipää painetaan reikä. Kypsennetyt leivät jäähdytetään. Leivät kuivataan ja säilytetään vartaissa. Leipomispäivänä on ollut tapana viedä lämpimäiset naapuriin. Hapanleipää leivottiin yleisesti keväällä ja syksyllä. Oikeat vastaukset viljojen tunnistustehtävään: ohra, vehnä, kaura ja ruis

10 Leikki ja vapaa- aika Koska lapset tekivät töitä pienestä pitäen, aikaa leikeille jäi vain vähän. Leluja valmistettiin itse ja ne olivat todellisia aarteita. Tyttö saattoi saada lahjaksi nuken pään, jolle tehtiin yhdessä äidin kanssa kangasvartalo ja vaatteet. Miehet ja pojat tekivät puhdetöinä monenlaisia puisia esineitä. Knapphyrrä Lapset saivat napit ja langat knapphyrrään, kun äiti leikkasi matonkuteita vanhoista vaatteista. Voit tehdä knapphyrrän itsekin. Pujota paksuun lankaan iso nappi ja laita langan pää solmuun. Pujota peukalosi lenkkeihin, pidä lanka tiukalla niin, että nappi jää keskelle ja pyöritä lanka kierteille. Kun kierteitä on tarpeeksi, liikuttele käsiä hitaasti yhteen ja erikseen. Nappi alkaa ulista ja pyöriä vauhdilla. Lumienkeli Etsi tasainen paikka ja käy selällesi makaamaan lumihankeen. Heiluttele käsiäsi ja jalkojasi maata pitkin laajoissa kaarissa. Nouse varovasti, ettet riko syntynyttä kuviota. Astu vähän kauemmaksi ja näet maassa lumienkelin.

11 Pikipata Leikkialueelle piirretään ympyrä ja ympyrän kehälle jokaiselle leikkijälle puoliympyrän muotoinen oma paikka. Ympyrän keskelle piirretään pieni ympyrä, pikipata. Leikkijät asettuvat omille paikoilleen, paitsi yksi, joka jää kiertäjäksi. Kiertäjä lähtee kiertämään ympyrää tikku kädessään pudottaen matkalla sen jonkun taakse. Se, jonka taakse hän tikun pudottaa, ottaa tikun maasta ja lähtee juoksemaan vastakkaiseen suuntaan piirin ympäri. Leikkijät kilpailevat siitä, kumpi ehtii ensin tyhjäksi jääneelle paikalle. Ilman paikkaa jäänyt jatkaa kiertäjänä. Pikipataan piirin keskelle joutuu, jollei huomaa tikkua eikä ehdi lähteä paikastaan siihen mennessä, kun kiertäjä on kiertänyt kierroksen. Pikipadasta pääsee pois, kun seuraava joutuu sinne tai ennalta sovitun ajan jälkeen. Rakastaa, ei rakasta Poimi päivänkakkara ja ajattele henkilöä johon olet ihastunut. Nypi terälehtiä yksi kerrallaan. Sano ensimmäisen lehden kohdalla: rakastaa ja toisen lehden kohdalla: ei rakasta. Jatka näin, kunnes kukan terälehdet on nypitty. Jos sanoit viimeisen lehden kohdalla rakastaa, ihastuksesi vastaa tunteisiisi. Jos viimeinen lehti toi vastauksen ei rakasta, kannattaa ottaa uusi kukka ja yrittää uudelleen. Leikin nimi on englanniksi She loves me, she loves me not, saksaksi Sie liebt mich, sie liebt mich nicht ja ranskaksi Elle m aime, elle ne m aime pas. Torpparin emännän kauneusvinkki Poskia nipistelemällä saat terveen punan kasvoille. Kesällä voit laittaa hiustesi väriin sointuvan kukan korvan taakse.

12 Kuivalahti Olkiluoto Raunelan Kalastajatila Vuojoen Kartano Irjanne Välimaan Torppa Eurajoki Lapijoki 8 Tiedustelut ja lisätiedot: EURAJOEN MATKAILUNEUVONTA VÄLIMAAN PERINNETORPPA Puh Tarvolantie 39 matkailuinfo@eurajoki.fi Eurajoki Käsikirjoitus ja aineisto: Elina Basten ja Hanna Elo Kirjalliset lähteet: Kaarlo Pere (1984): Entisen Välimaan torpan, nykyisen Keskimäen tilan, vaiheita ja Julkaisija: Historiapäivä-hanke / Wuojokiseura ry Taitto: Avaindomain / Markku Jokinen Painopaikka: Euraprint 2009 Hanketta on rahoittanut Satakunnan TE-keskus Ravakan Kolmen Ajan Rannikon kehittämisohjelmasta.