1(10) Oikeusministeriö NEUVOSTORAPORTTI OM

Transkriptio

1 1(10) Oikeusministeriö NEUVOSTORAPORTTI OM LAVO Arenmaa Katja, Brander Sampo(UM) Asia OSA; Oikeus- ja sisäasioiden neuvosto Luxemburgissa, OIKEUSASIAT Kokous Oikeus- ja sisäasiat -neuvosto Neuvostossa käsiteltiin kahta toisiinsa liittyvää lainsäädäntöhanketta eli unionipetosdirektiiviä (PIF) ja Euroopan syyttäjänvirastoa (EPPO). Komissio esitteli neuvostossa uuden kustannushyötyarvionsa EPPO:sta. Komissio korosti, että tavoitteena on (kustannus)tehokas virasto, ja että EPPO:sta on muitakin kuin taloudellisia hyötyjä. EPPO:a koskevat säännökset ovat muuttuneet huomattavasti alkuperäisestä ehdotuksesta ja sen lopulliset kustannukset ja hyödyt riippuvat lopulta hyväksyttävästä kokonaistekstistä. Unionipetosdirektiivin osalta jatkettiin keskustelua alv-rikosten mahdollisesta sisällyttämisestä direktiivin soveltamisalaan. Keskustelun perusteella alv-rikosten sisällyttäminen nauttii jonkin verran aiempaa laajempaa tukea jäsenvaltioiden keskuudessa. Teolle tulee kuitenkin asettaa kriteereitä: kyseessä tulee olla vakava, tietyn kynnysarvon ylittävä, rajat ylittävä tapaus. Puheenjohtajan kompromissiasiakirjan katsottiin olevan hyvä pohja jatkotyölle. Jäsenvaltioiden enemmistö katsoi, että jos alvrikokset otetaan mukaan, tulee tästä säännellä PIF-direktiivissä EPPOasetuksen sijasta. EPPO:n osalta keskusteltiin neljästä vielä avoinna olevasta artiklasta, jotka koskivat EU-tuomioistuimen roolia ja EPPO:n yhteistyöjärjestelyjä, sekä asetusehdotuksen muista jäsenvaltioille keskeisistä kysymyksistä. Keskustelussa todettiin, että monien kysymysten osalta on edetty hyvään, kompromissin mahdollistavaan suuntaan, mutta työtä on vielä jäljellä asiantuntijatasolla ennen kuin kokonaisuudesta voidaan päättää neuvostotasolla. PJ:n tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen sekä PIF-direktiivissä että EPPO-asetuksessa vielä auki olevista kysymyksistä joulukuun OSAneuvostoon mennessä.

2 2(10) PERJANTAI 14. lokakuuta 2016 (10.00) OIKEUSASIAT Lainsäädäntökäsittelyt 11. EU:n taloudellisten etujen suojaaminen: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten torjunnasta rikosoikeudellisin keinoin (ensimmäinen käsittely) KOM esitteli aluksi kustannushyötyarvionsa EPPO:sta. KOM totesi yhteisen tavoitteen kaikilla olevan, että EPPO on tehokas ja että tähän kuuluu myös kustannustehokkuus. Halusi kuitenkin korostaa, että EPPO:sta on muitakin kuin taloudellisia hyötyjä. Nyt esiteltävä arvio ole vielä lopullinen, vaan kokonaiskuva on mahdollista muodostaa sitten kun tekstistä on sovittu. Useat asiat ovat muuttuneet alkuperäisestä ehdotuksesta, mikä vaikuttaa myös EPPO:n kulurakenteeseen (esimerkiksi kollegiaalinen rakenne ja jaettu toimivalta). Myös suhteet Eurojustiin vaikuttivat siten, että jos EPPO:n pitää hoitaa suurin osa asioista itse, pitää sille antaa tähän riittävät resurssit. EPPO:n perustaminen kestää noin kaksi vuotta, jonka aikana palkataan henkilöstöä, hankitaan rakennukset ja IT-järjestelmät ym. Kun EPPO aloittaa toimintansa, täyteen vauhtiin (cruising speed) pääsemiseen menee toiset kaksi vuotta. Näin ollen ja jos tekstistä päästäisiin sopuun kuluvan vuoden lopussa, EPPO olisi toiminnassa viimeistään vuoden 2020 alussa ja täydessä vauhdissa KOM antamassa arviossa avataan tämänhetkistä näkemystä kustannuksista, tässä esitetään joitain lukuja. EPPO:n henkilöstökulujen osalta arvioidaan, että ne olisivat täyden vauhdin tilanteessa 17 miljoonaa euroa, riippuen tietysti valtuutettujen syyttäjien määrästä (arvion pohjana 40 henkeä). Operatiivisten kulujen osalta tilanne elää vielä tehtävistä ratkaisuista riippuen. Jos kuluja halutaan vähentää minimiin, OLAFin asianhallintajärjestelmä voisi esim. luoda pohjan EPPO:n asianhallintajärjestelmälle; asianhallintajärjestelmät eivät siis kuitenkaan olisi yhteisiä. Tämän osalta perustamiskulut olisivat 4 meur sekä 1,4 meur vuosittain, lisäksi muista operatiivisista kustannuksista aiheutuisi muutaman miljoonan euron kustannukset. Rakennuksia koskevien kulujen osalta oletuksena on, että isäntävaltio tarjoaa rakennukset ja korvaa niiden kulut; infran kustannusten arvioitu olevan 3 meur vuodessa. Kun arvioidaan EPPO:sta saatavia hyötyjä, lähtökohdaksi on otettu huomioon tiedot vakavista alvpetoksista. EPPO voi PIF-rikoksiin erikoistuneena virastona toimia tehokkaasti, nopeasti ja päättäväisesti ajatuksella, että sen tehokkuus alv-petosten osalta tulisi nousemaan ajan kuluessa. KOM oletus on, että EPPO pystyy selvittämään enemmän tapauksia kuin OLAF. Alv-petosten kynnysarvosta vielä neuvotellaan. KOM lähtökohtana arviossa on vuotuisten alv-vahinkojen määrä (50 mrd euroa). EPPO:n merkitys unionipetosten osalta saattaisi olla arvioitua suurempikin. Jos alv-petosten kynnysarvo on 2 miljoonaa euroa, hyödyt olisivat 2,3 miljardia euroa. Tämä hyödyttäisi ennen kaikkea jäsenvaltioiden talousarviota, mitä KOM oli halunnut korostaa esitellessään asiaa ECOFINneuvostossa KOM oletti EPPO:n hyötyjen olevan noin 2,5 miljardia euroa. Kyse oli hyvin tehokkaasta toiminnasta ja hyödyt ylittivät selvästi EPPO:n perustamisesta aiheutuvat kulut. KOM korosti kyseessä olevan usein rikokset, joihin liittyi rahanpesua ja alv-karusellipetoksia ym. joiden osalta lopullista toteutunutta hyötyä on vaikea arvioida etukäteen täsmällisesti. PJ kiitti komissiota arvion esittelystä ja siirtyi PIF-direktiivin käsittelyyn. PJ totesi, että PIFdirektiivissä oli jäljellä kysymys alv-petosten sisällyttämisestä direktiivin soveltamisalaan. Kyseessä

3 3(10) oli poliittinen päätös. PJ oli järjestänyt useita kahdenvälisiä konsultaatioita ja asiaa oli käsitelty kuluneen viikon ECOFIN-neuvostossa. Keskustelujen tulos oli ollut myönteinen, useiden alv-petosten sisällyttämistä aiemmin vastustaneiden valtiovarainministerien puhuessa nyt sen puolesta. PJ:n asiakirjassa oli kolme kysymystä, jotka oli muotoiltu ECOFIN-keskustelujen pohjalta. Ensimmäinen ja kolmas kysymys olivat neuvostotasolla ratkaistavia poliittisia kysymyksiä, toinen pikemminkin tekninen. KOM/Jourova totesi EU:ssa olevan ongelma suurten alv-petosten käsittelyn osalta, ja että EPPO voi auttaa tässä. Kyse oli suurista menetyksistä julkisille varoille, mikä murentaa paitsi kassavaroja myös kansalaisten luottamusta. ECOFINissä oli katsottu näiden rikosten olevan usein rajat ylittäviä, minkä vuoksi tarvitaan unionitason lähestymistapa. Tämän vuoksi KOM katsoi, että vakavien alv-petosten tulisi kuulua EPPO:n toimivaltaan PIF-direktiivin nojalla. Tekniset kysymykset voidaan ratkaista teknisellä tasolla. PJ:n jäsenvaltioille osoittama ensimmäinen kysymys koski sitä, tulisiko EPPO:n olla toimivaltainen vakavien rajat ylittävien alv-petosten osalta perustuen siihen, että alv-petokset sisällytettäisiin PIF-direktiiviin. Useat jäsenvaltiot suhtautuivat myönteisesti tai ainakin rakentavasti alv-petosten sisällyttämiseen PIFdirektiiviin. DE käytti vahvan puheenvuoron jossa korosti tarvetta saada neuvottelut mahdollisimman nopeasti päätökseen. Alv-petosten sisällyttäminen direktiiviin saattaisi auttaa eteenpäin, koska näin voitaisiin paremmin turvata EU:n taloudellisia etuja (samoin FR). Useat jäsenvaltiot viittasivat EU-tuomioistuimen Taricco-tuomiosta seuranneeseen tilanteeseen (DE, FR, CZ, EL, FI, LU, ES, sekä CZ joka tosin piti parlamenttivaraumansa ennallaan). RO totesi haluavansa EPPO:lle vahvan toimivallan ja kertoi uskovansa, että Taricco-tuomion vuoksi löydetään joustavia ratkaisuja lähiaikoina, tosin alv-petosten sisällyttäminen oli sille kuitenkin edelleen vaikeaa. FI/ministeri Lindström totesi, että Suomi oli tähän asti suhtautunut varauksellisesti alv-petosten mahdolliseen sisällyttämiseen. Taricco-tuomion vaikutukset oli kuitenkin otettava huomioon. Lisäksi kansallisesti oli alustavasti mietitty että EPPO:sta voisi olla saatavissa lisäarvoa vakavien rajat ylittävien alv-petosten syyttämistoiminnasta. FI oli näistä syistä valmis tutkimaan vaihtoehtoja kompromissiin pääsemiseksi alv-kysymyksen osalta ja suhtautui rakentavasti PJ:n työhön tällaisen ratkaisun löytämiseksi. SI kertoi aiemman varautuneen kantansa muuttuneen myönteiseksi sillä edellytyksellä, että kyse on vakavista rajat ylittävistä tapauksista. Vakavuuden arvioinnissa monet jäsenvaltiot viittasivat siihen, että jos alv-petokset otetaan soveltamisalaan, tulee mukaan otettavilla rikoksilla olla riittävän korkea kynnysarvo. 10 meuron rajaa kannattivat NL, PT, CZ; 3-6 meuron kynnysarvoa LV. LT suhtautui kriteeriin joustavasti, mutta totesi että kynnysarvon pitäisi olla sellainen, että EPPO kykenisi käyttämään toimivaltaansa täysimääräisesti. Vakavuuteen kriteerinä viitattiin myös ilman tietyn euromääräisen rajan asettamista (ainakin ES, EL, HR, EE, LU). IT katsoi, että vakavimmat (karuselli- ym.) alv-petokset voitaisiin ottaa huomioon. Lisäksi IT totesi tämänhetkisen tilanteen olevan monimutkainen ja että sitä pitäisi katsoa tarkemmin jotta pystytään selkeästi ilmoittamaan milloin kyse vakavasta rikoksesta. FR katsoi, että alv-petokset pitäisi ottaa direktiivissä huomioon, koska ne vaikuttivat Tariccotuomiossa todetusti EU:n taloudellisiin etuihin. FR totesi tarvitsevansa vastauksen neljään kysymykseen jotta sen kanta tähän kysymykseen voisi olla myönteinen: i) alv:n ottaminen soveltamisalaan ei puuttunut verotukseen (näin myös mm. PT), ii) on kunnioitettava jäsenvaltioiden toimivaltaa, iii) hallinnolliset ja rikosoikeudelliset seuraamukset huomioitava erikseen, iv) miten alvpetos määritellään, kun kyse EU-tason toiminnasta.

4 4(10) Alv-rikosten PIF-direktiiviin ottamiseen kriittisesti suhtautuvista jäsenvaltioista PL painotti haluavansa päästä asiassa eteenpäin, mutta suhtautui kielteisesti alv-petosten mukaan ottamiseen. Totesi, että EPPO:n osalta vieläkään ei ollut selkeää näkemystä siitä, miten se tulevaisuudessa toimii ja että tähän asti käydyt keskustelut ovat koskeneet lähinnä EPPO:n toimivaltaa, joten oli liian aikaista ryhtyä keskustelemaan EPPO:n toimivallasta alv-petosten osalta. HU katsoi, että alv-petokset vahingoittivat pääasiassa kansallisia budjetteja ja siksi myös syyttämisen tulisi tapahtua kansallisella tasolla. Myös PL korosti kansallisen tason lainsäädäntöään alv-petosten torjumiseksi ja suhtautui siksi kielteisesti EU-tason sääntelyyn (näin myös MT ja CY). IE katsoi, että verokysymyksiä tulisi käsitellä ainoastaan veroalan neuvotteluissa, ja että esim. 3 tai 10 meur raja saattaisi aiheuttaa sille ongelmia kansallisista syistä; työtä asian selvittämiseksi tulisi kuitenkin jatkaa. SE kertoi tarvitsevansa lisätietoa ennen kuin se voisi muuttaa aiempaa kantaansa, ettei alv-petoksia ei pidä sisällyttää direktiiviin (myös AT peräänkuulutti lisäkeskustelua). BE suhtautui varauksellisesti alv-petosten ottamiseen, mutta viittasi myös siihen, että jos näin tehdään niin mukaan tulisi ottaa vain vakavimmat (yli 1 meur) rajat ylittävät petokset jotka ovat tulosta järjestäytyneestä toiminnasta. PJ:n kolmas kysymys vaihtoehtoisesta ratkaisusta, jossa EPPO olisi toimivaltainen suoraan EPPOasetuksen perustella - eikä alv-petoksia siis sisällytettäisi PIF-direktiiviin -, sai kriittisen vastaanoton (FR, PT, LT, BG, BE, LV, HR, EE, IT, ES, NL, SI). NL katsoi, että ratkaisun piti olla läpinäkyvä, eikä se nähnyt mitään syytä käsitellä alv-petoksia tässä asiassa eri tavalla kuin muita PIF-rikoksia. NL lisäksi myös ES ja IT viittasivat siihen, että artikla 86 ei ole pohja säännellä rikosoikeudellisia keinoja; direktiivissä ei käsitellä verotuksellisia vaan rikosoikeudellisia kysymyksiä, joita taas EPPO-asetuksessa ei voida säännellä. SI katsoi riskinä olevan erilaisten järjestelmien syntymisen, koska kaikki jäsenvaltiot eivät ole mukana EPPO:ssa eikä EPPO:lle haluta luoda liikaa taakkaa. FI kertoi olevansa valmis pohtimaan myös tätä ratkaisua jos niin vaaditaan kompromissiin pääsemiseksi. Toisen kysymyksen osalta jäsenvaltiot olivat yhtä mieltä siitä että nyt esitetty direktiiviluonnos oli hyvä perusta jatkotyölle (nimenomaisesti näin totesivat ainakin SI, NL, MT, CZ, LT, GR, HR, EE). Samalla viitattiin kuitenkin tarvittavaan (tekniseen) jatkotyöhön tältä osin. Näin myös FI, joka totesi myös, ettei vuoden 2015 kokonaisratkaisua tulisi enää avata. DE totesi, ettei halua rajata keskustelua vain alv-petoksiin, vaan voisi palata myös muihin kohtiin, kuten rahanpesu tai korruptio. Viittasi pakettiratkaisutyyppiseen lähestymistapaan. NOP totesi keskusteluissa ilmenneen, että mukaan halutaan ottaa tietynlaisia, ts. vakavia ja rajat ylittäviä alv-petoksia. PIF-direktiivi on aineellisen rikosoikeudellista harmonisointia, joka ei harmonisoi alv:ia sinällään. EPPO-asetuksessa ei voida harmonisoida aineellista rikosoikeutta, vaan siihen kuuluivat menettelysäännöt. Nämä instrumentit saattoivat toimia vain yhdessä. Työstä tulisi aikaisempaa monimutkaisempaa, jos yritettäisiin saada alv vain EPPO-asetuksen piiriin. Kertoi ymmärtävänsä jäsenvaltioiden huolet verolainsäädännön osalta, mutta korosti, että rikosoikeus ja verooikeus olivat kaksi eri asiaa ja niillä oli erilaiset oikeusperustat. Kysymys alv-petosten ottamisesta mukaan EPPO-asetukseen jos se ei ole PIF-direktiivissä, olisi hyvin hankalaa, joskaan ei mahdotonta, jos vain tahtoa riittää. Rikosoikeudellisia harmonisointikysymyksiä ei kuitenkaan voida laittaa EPPOasetukseen. Kyseessä olisi paljon kapeampi ratkaisu kuin säätää alv:stä PIF-direktiivissä. Olisi parempi, että kumpaakin instrumenttia käsiteltäisiin samanaikaisesti (ts. että alv koskisi molempia). KOM sanoi olevansa valmis panostamaan työn etenemiseen asiantuntijatasolla. Muun muassa alvrikosten vakavuus ja rajat ylittävä luonne tulee määritellä, jos ne halutaan EPPO:n alle. Pitää myös määritellä selkeästi mikä on rikosoikeudellista ja mikä ei, jotta se on selvää myös

5 5(10) valtiovarainministereille. Suuret alv-petokset ovat vakavia varsinkin rajat ylittävinä, ja ne pitäisi saada mukaan EPPO:on. Arveli poliitikoille olevan hyvin vaikeaa selittää, miksei EPPO:a pitäisi hyödyntää näiden rikosten osalta. PJ katsoi keskustelun vahvistaneen sen, että alv-petosten sisällyttäminen direktiivin soveltamisalaan nauttii yhä vahvempaa tukea, toki tietyin edellytyksin: kyseessä pitää olla vakava eli tietyn kynnysarvon ylittävä, rajat ylittävä tapaus. Keskustelua on jatkettava teknisellä tasolla hyvinkin intensiivisesti, mutta keskustelu osoitti, että kompromissiasiakirja on hyvä pohja jatkotyölle teknisellä tasolla. Alv-petosten sisällyttäminen suoraan PIF-direktiiviin vaikutti olevan suositumpi vaihtoehto kuin sen sisällyttäminen suoraan EPPO:on, ja tältä pohjalta edetään. 12. Euroopan syyttäjänvirasto (EPPO): Ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan syyttäjänviraston perustamisesta Periaatekeskustelu/Osittainen yleisnäkemys Periaatekeskustelu/Tilannekertomus PJ sanoi haluavansa jakaa keskustelun kahteen osaan. Ensiksi käsitellään PJ:n asiakirjassa luetellut neljä avoinna olevaa kysymystä niiltä osin kuin jäsenvaltiot eivät voi niitä kannattaa. KOM kiitti PJ:tä etenemisestä. Auki olevat artiklat koskivat laillisuusvalvontaa (EU-tuomioistuimen rooli, 36 artikla), suhteita Eurojustiin (57 artikla), kolmansiin valtioihin ja kansainvälisiin järjestöihin (59 artikla) ja jäsenvaltioihin, jotka eivät osallistu EPPO:on (59a artikla). KOM sanoi EP:n jakavan sen huolet. 36 artiklaa koskeva teksti EU-tuomioistuimen toimivallasta oli useiden PJ-kausien aikana käytyjen keskustelujen tuloksena syntynyt tasapainoinen ja oikeudellisesti hyvä ratkaisu. Kiitti PJ:tä siitä, että suhteista kolmansiin valtioihin ja kansainvälisiin järjestöihin oli löydetty hyvä ratkaisu. Myös kansalliset työvälineet tarvitaan yhteistyötä varten. Merkittävä osa unionin varoista meni kehitysyhteistyöhankkeisiin, joten yhteistyöjärjestelyt kolmansien valtioiden kanssa olivat tärkeitä. Luovuttamisjärjestelyt olivat myös tärkeitä, EPPO:n pitäisi olla mukana niin kahden- kuin monenvälisissäkin sopimuksissa. KOM:lla oli huoli kaksoishattumallista, joka voitaisiin hyväksyä vain väliaikaisena. 59a artiklan osalta oli valitettavaa, ettei se luonut velvoitetta jäsenvaltioille nimetä EPPOa toimivaltaiseksi viranomaiseksi. 3 kohta tulisi palauttaa artiklaan, koska se vastaisi huoliin oikeusvarmuudesta. Oikeudellisen yhteistyön instrumenttien pitäisi olla tarjolla myös yhteistyössä niiden jäsenvaltioiden kanssa, joita asetus ei sido. Ei ollut vakuuttunut siitä, tarvitaanko uutta oikeudellista instrumenttia, joten halusi alaviitteen 11 poistettavaksi. 57 artikla suhteista Eurojustiin oli hyvin keskeinen, näiden instituutioiden oli tärkeää tehdä läheistä yhteistyötä. Jos sanamuoto may otetaan mukaan, EPPO voi saada apua Eurojustilta sen sijaan että olisi selkeä luettelo tarjottavista palveluista. KOM toivoisi, että EPPO voisi tukeutua Eurojustin teknisiin ja hallinnollisiin palveluihin, tällä tavalla saataisiin synergiaetuja. Näiden ei tule tapahtua EPPO:n riippumattomuuden kustannuksella, joten täytäntöönpanovaiheessa oli kiinnitettävä huomiota siihen, että EPPO ja Eurojust pidetään erillisinä, toisistaan riippumattomina eliminä. CZ ei haluaisi 36 artiklan 1 kohdan mukaista ratkaisua, koska se sotkisi kansallista menettelyä. Katsoi, että jäsenvaltioiden, joilla on vastaavia keinoja kansallisissa järjestelmissään, pitäisi hyötyä erityistoimista EPPO:n rakenteessa. 57 artikla oli menossa oikeaan suuntaan, mutta kustannusarviossa esitettyä Eurojustin henkilömäärän vähentämistä ei voi hyväksyä. IT kannatti ehdotettua kompromissia 36 artiklan osalta. EPPO:n ja ei-osallistuvien jäsenvaltioiden suhteet piti tietysti ottaa huomioon. Asetuksessa oli velvoitteita, joita kaikkien jäsenvaltioiden on noudatettava: kaikilla oli velvollisuus tehdä lojaalisti yhteistyötä ja auttaa EU:n taloudellisten etujen suojaamisessa. Tästä ei kuitenkaan sanota mitään. Komissio voi tietysti laatia uusia säädösehdotuksia, mutta oli myös jo olemassa olevia säädöksiä. Ei siksi kannata PJ:n ehdotusta 59a artiklasta.

6 6(10) NL toisti, ettei ole valmis hyväksymään tekstiä vielä, taustalla NL:n parlamentin hyvin kriittinen suhtautuminen EPPO:on. Viittasi 36 artiklan 2 kohdan c alakohtaan. Tuki 59a artiklan 3 kohdan poistamista; suhteet ei-osallistuviin jäsenvaltioihin tulisi järjestää erillisellä oikeudellisella instrumentilla. FI /ministeri Lindström kiitti puheenjohtajistoa ponnisteluista EPPO:a koskevissa neuvotteluissa ja komissiota kustannushyötyanalyysistä, johon halusi tutustua huolella. Analyysi oli hyvä pohja sen arvioimiseksi, kuinka paljon EPPO:sta olisi saatavissa lisäarvoa taistelussa EU-petoksia vastaan. Kansallinen kannanmuodostus oli Suomessa vielä kesken. EU-tuomioistuimen roolia koskevan 36 artiklan osalta FI totesi, että liitännäistoimivalta on Suomelle perustuslaista johtuvista syistä ongelmallinen. Siitä on aikanaan neuvoteltu herkkä kompromissi, eikä toimivaltaa tulisi ainakaan laajentaa tuossa kompromississa sovitusta. FI ei sen vuoksi voi tässä vaiheessa poistaa kohtaan 2 c liittyvää varaumaansa. Eurojustin osalta FI olisi toivonut 57 artiklan 4 kohtaan luetteloa niistä Eurojustin hallinnon tukipalveluista, joita EPPO voisi hyödyntää. Näin olisi saatu aikaan synergiaetuja ja kustannussäästöjä. FI katsoi 59a artiklan osalta, että EPPO:n ja ei-osallistuvien jäsenvaltioiden piti voida soveltaa jo olemassa olevia EU:n oikeudellisen yhteistyön instrumentteja. Tämä oli välttämätöntä, jotta EPPO voi toimia käytännössä. Tästä tarvitaan oikeusperusta artiklaan 59a, tai ainakin tämän tulee käydä selkeästi ilmi resitaaleista. Jos oikeusperustaa ei ole, sekä EPPO:lta että ei-osallistuvilta jäsenmailta puuttuvat työkalut rajat ylittävää yhteistyötä edellyttävissä tilanteissa. FI:n kansalliseen päätöksentekoon vaikuttaa oleellisesti se, että EPPO on käytännössä toimiva. AT katsoi, että 59 artiklan 4 kohtaa pitäisi täsmentää, jotta kolmansilla valtioilla olisi halua tehdä yhteistyötä. 36 artiklasta voi tehdä kirjallisen ehdotuksen. EPPO:n vahvistamista ei pidä tehdä Eurojustin kustannuksella. PL ei voi tukea PJ:n ehdotusta, koska se ei johtaisi käytännössä tehokkaaseen EPPO:on. Suhteisiin eiosallistuviin jäsenvaltioihin ja kolmansiin valtioihin pitäisi olla selkeitä oikeudellisia mekanismeja. Vastavuoroisuutta ei voinut käyttää, sellainen olisi naiivia. Piti varmistaa, että yhteistyötahot eivät kyseenalaista EPPO:n mahdollisuutta tehdä pyyntöjä. Piti voimassa varaumansa 36 artiklaan. Ei tue yleisnäkemystä eikä tätä konseptia vielä, tekstiä pitää vielä viedä asiantuntijatasolla voimakkaasti eteenpäin. Oli kuitenkin valmis rakentaviin keskusteluihin. IE sanoi päähuolenaiheensa koskevan EPPO:n ja ei-osallistuvien jäsenvaltioiden sekä EPPO:n ja Eurojustin yhteistyötä. Haluaa tehdä yhteistyötä, mutta tähän tarvitaan oikeusvarmuutta, koska kyse on rikosoikeudesta ja syyttäjien toiminnasta. Ehdotettu johdanto-osan kappale ei ollut riittävä. Katsoi lisäksi, että jäsenvaltioille asetettavat velvoitteet Eurojustia kohtaan kuuluvat Eurojust- eiväkä EPPOasetukseen. SE voi periaatteessa tukea ehdotusta muuten, mutta sillä oli vielä tarkasteluvarauma 59 artiklan osalta. BG tuki tekstiä. Yhteistyöstä Eurojustin kanssa katsoi, että säännöksen tulisi olla velvoittava ja antaa tyhjentävä luettelo palveluista. EPPO:n perustamisen ei pitäisi vahingoittaa Eurojustia, joka oli hyvin tärkeä ja toimi hyvin. NOP katsoi, että artikloihin liittyvät ongelmat olivat lähinnä teknisiä. 36 artiklan osalta oli saavutettu tasapaino kansallisen tason rikosoikeuden ja EU-tuomioistuimen toimivallan välillä. 59 artiklan osalta järjestelmä oli aika monimutkainen, mutta välttämätön. Jos EU:lla olisi jo sopimuksia kaikkien tarvittavien kolmansien valtioiden kanssa, muita järjestelyjä ei tarvittaisi, mutta tämä ei ollut tilanne. EU voitiin nimetä toimivaltaiseksi viranomaiseksi tai toimia kansallisten syyttäjien kautta. Mitä tuli

7 7(10) 59a artiklaan ja yhteistyöhön ei-osallistuvien jäsenvaltioiden kanssa, tämä ei ollut ideaali ratkaisu mutta paras mahdollinen. Tarvitaan yhteistyötä, mutta ei voida velvoittaa jäsenvaltioita, jotka eivät osallistu EPPO:on. Joko tämä velvoite luodaan muissa unionin instrumenteissa tai vaihtoehtoisesti sopimuksella [tarkoitti uutta instrumenttia?]. Kritiikin kohteena ollut alaviite oli muotoilultaan hyvin avoin. 3 kohdan palauttaminen voisi luoda turhan poliittisen esteen. KOM/Jourova halusi avata ajatteluaan Eurojustin osalta. EPPO oli tärkeä osa järjestelyssä, jossa pyritään torjumaan rikollisuutta EU:ssa. Tarkoitus ei tietenkään ollut rajoittaa Eurojustia, kummankin (=EPPO:n ja Eurojustin) tulee olla voimakkaita toimijoita. EPPO olisi tärkeässä asemassa voidessaan keskittyä taloudellisten rikosten torjumiseen ja hyödyntäessään OLAFin resursseja. EPPO:n pitää voida toimia tehokkaasti heti alusta lähtien. Siksi tarvitaan asiantuntijoita, jotka jo tuntevat aihepiirin. Pyytää siksi OLAFia ja Eurojustia identifioimaan asiantuntijansa. PJ sanoi johtopäätöksenä, että tukea oli tullut, mutta vastalauseitakin kuultu. Monet eivät olleet vastustaneet niinkään säädösehdotuksia kuin yleisiä periaatteita. Artikloja ei varmaankaan enää tarvitse jäädyttää, niiden sisällöstä oli ollut varsin laaja yhteisymmärrys. Tekstin tiimoilta tehtävä vielä jonkin verran yhteistyötä, jotta päästään hyviin tuloksiin. PJ avasi seuraavaksi keskustelun EPPO:sta yleisemmin, sekä pyysi mahdollisia kommentteja KOM esittämään kustannushyötyarvioon. KOM sanoi useimpien olevan sitä mieltä, että EPPO:n perustamisesta on hyötyä ja se voi tarjota lisäarvoa. Toki tekstiä piti vielä parantaa. KOM oli vankasti sitoutunut ehdotettuun aikatauluun päästä tekstistä sopuun vuoden loppuun mennessä. EPPO tarvitsi asianmukaiset työvälineet ja siksi sillä piti olla sopiva toimivalta. Edellisen joulukuun OSA-neuvostossa todetusti KOM oli edelleen huolestunut EPPO:n toimivaltasäännöksistä. Nykyisen 20 artiklan 3 kohdan b kohdan toimivalta ei ollut sopiva, se johtaisi hyvin monien PIF-rikosten jäämiseen EPPO:n toimivallan ulkopuolelle. Vahinkokriteeri pitäisi poistaa, koska se rajoittaisi liikaa EPPO:n toimivaltaa. Oli huolissaan myös EPPO:n toimivallasta alvpetoksissa, joiden osalta sitä tarvitaan vakavien rajat ylittävien tapausten osalta. Haluaisi myös rukata artikloja, jotka koskivat EPPO:n oikeutta päästä tietoihin. Oli työskennellyt 20 vuotta rakennerahastojen parissa ja oli kiinnostunut luomaan hyvät yhteydet ennaltaehkäisevän työn suuntaan. Näiden suhde EPPO:n säännöksiin voi olla mielenkiintoinen. Jotta EPPO voi toimia tehokkaasti, se tarvitsee tehokkaan työnjakomekanismin keskustason ja jäsenvaltioiden tason välillä. DE totesi, että tekstiä oli käsitelty jo vuosien ajan, ja että nyt oli vihdoin otettu merkittäviä askeleita. Olisi ehkä itse ratkaissut jotkut kysymykset toisin, mutta poisti kuitenkin DE varaumat tästä tekstistä, koska toivoi, että pitkään kestänyt työ voitaisiin konkretisoida joulukuun neuvostoon mennessä. Kompromisseja piti löytää, jotta EPPO saataisiin toimimaan. DE linjoja tässä tukivat FR, LU, BE, ES. Samoilla linjoilla RO, joka ilmoitti tehneensä kompromisseja ja oli poistanut varaumansa kuluja koskevan 49 artiklan osalta. Samoin myös BG, joka halusi kuitenkin 49 artiklaan selkeät kriteerit sille, miten tutkimusten kulut katetaan. ES katsoi, että oli vielä mietittävä, miten EPPO harjoittaa toimivaltaansa ja millä kriteereillä. Vahingon määrittelyssä syyttäjällä on toimivaltaa, ja 19 artiklan ilmoitusmenettelyä piti muuttaa. Useat jäsenvaltiot viittasivat KOM puheenvuoroon ja/tai siihen, ettei Eurojustin toimintaa saanut heikentää EPPO:n varjolla (mm. NL, SI, SE, DE, IE, CZ, AT, BG). Näin myös UK, joka katsoi KOM arvion osalta lisäksi, että sitä pitäisi vielä selkeyttää mm. siltä osin, millaisia oletuksia sen taustalla oli ollut, sekä EE, joka katsoi ettei KOM arvio ollut kaikilta osin aivan realistinen ja että tarvetta olisi vielä tarkemmalle vaikutusarviolle. NL ei voinut hyväksyä pakettia esitetyssä muodossa, vaan sillä oli yhä alaviitteissä mainittuja varaumia. Haluaisi EPPO:n toimivan täydentävämmin kuin tekstissä esitetään: EPPO:n ei pitäisi

8 8(10) toimia, jos kansalliset viranomaiset toimivat jo tehokkaasti. Myös LV viittasi jäsenvaltioiden kansallisiin järjestelmiin, joissa syyttäjät olivat joko osa tuomioistuinjärjestelmää tai oikeusministeriön alaisuudessa. LV:n syyttäjä oli syyttäjien tapaamisessa tuonut esiin, että oli vielä monia käytännön ongelmia, jotka pitää ratkaista. IT katsoi KOM arvion osoittavan, että kyse oli EU:n talousarviolle hyödyllisestä hankkeesta. Toisaalta kysymys oli myös muusta, kuten laillisuudesta ja laillisuusvalvonnasta (samoin LU). KOM arvion perusteella katsoi, ettei nykyinen teksti ole riittävän hyvä, jos on tarkoitus luoda tehokas EPPO. Tärkeitä kysymyksiä olivat EPPO:n toimivalta, jonka pitää olla ensisijainen kansallisiin viranomaisiin verrattuna, sekä ilmoitusvelvollisuus jäsenvaltioiden ja EPPO:n välillä. EL kiitti PJ:tä hyvästä työstä ja kannatti kompromissia, mutta halusi nostaa kynnystä 20 artiklassa eurosta euroon. Mukaan pitäisi ottaa myös uusia indikaattoreita, kuten se, miten syyttäjä on toiminut kansallisessa tuomioistuinjärjestelmässä kun kyse on ristiriitatilanteesta toimivallan suhteen. Valtuutetun syyttäjän pitäisi joissakin tilanteissa voida perehtyä myös muihin kuin rajat ylittäviin rikostapauksiin. Rikospaikan mukainen toimivalta (locus delicti) olisi paras ratkaisu. SE piti varaumansa erityisesti 65 artiklassa avoimuudesta, 54 artiklassa valtuutetuista syyttäjistä sekä 13 artiklassa. Painotti, ettei sillä ollut lopullista kantaa EPPO:on. FI/ministeri Lindström viittasi kustannushyötyanalyysin osalta siihen, mitä oli aikaisemmin sanonut Eurojustin osalta: kustannussäästöt olisivat suuremmat, jos Eurojustin hallinnon tukipalveluja hyödynnettäisiin. Suomelle tärkeinä asioina nosti esille aikaisemmin mainitsemansa liitännäistoimivallan sekä avoimuuden, jota koskeva 65 artikla oli nykyisessä muodossaan Suomelle ongelmallinen. Suomen kanta oli edelleen se, että EU:n avoimuusasetusta tulee soveltaa kaikkeen EPPO:n toimintaan. Ratkaisun sekä EPPO-asetuksessa että Eurojust-asetuksessa tulisi siis olla sama kuin Europol-asetuksessa. Vetosi puheenjohtajistoon ja muihin jäsenvaltioihin, että tekstiä tältä osin vielä muutettaisiin. SI totesi mm., että ehdotus ei sopinut yhteen tutkintatuomarin roolin kanssa sen kansallisessa järjestelmässä. EPPO-hankkeen avulla kansallisesti päästäneen tuloksiin nopeammin kuin oli odotettu. Mainitsi 31 artiklan ja 35 artiklan. Johdanto-osan 74 kappaleen, jossa mainitaan perustuslait ja ihmisoikeussopimus, tulisi koskea kaikkia tuomioistuimia, ei ainoastaan niitä, joissa kuulemiset järjestetään. MT tuki toimia EU:n taloudellisten etujen turvaamiseksi. Olisi tärkeää saada nopeasti aikaan EPPO, joka on tehokas ja riippumaton ja samalla täydentävä kansallisten oikeusjärjestelmien suhteen, jotta mahdollisimman monet jäsenvaltiot voisivat olla mukana. Vain tällä tavalla saataisiin aidosti lisäarvoa. alv-petokset pitäisi ottaa vielä mukaan. 20 artiklan 3 kohdan b alakohtaa ei saanut enää muuttaa. LT katsoi, että kompromissi oli hyvin herkkä eikä siihen pitäisi koskea. PL sanoi, että jos nyt pitäisi päättää EPPO:sta, vastaus olisi kielteinen. Toimivalta meni liian pitkälle ja oli liian laaja, ja päätösmekanismit keskustason ja jäsenvaltioiden tason välillä monimutkaisia. Eurooppalaisen syyttäjän pitää tuntea myös kansallinen järjestelmä. EPPO:n tutkintaa PIF-rikoksissa tulee tarkentaa, etteivät kaikenlaiset tulkinnat tilanteesta ole mahdollista. 17 artikla palaa varmasti vielä keskusteluihin. PL:lle oli tärkeää, että EPPO:n kautta voidaan puuttua todellisiin, haastaviin rikosmuotoihin, ja esim. pääsyyttäjällä tulee olla todellista toimintavaltaa. Alv-kysymysten osalta oli myös vakavia epäilyksiä. Tämä oli niin monimutkaista, että asioista puhumiseen tarvitaan lisää aikaa.

9 9(10) CY:llä oli yleisesti myönteinen kanta ehdotukseen konsolidoidun tekstin osalta, kuitenkin edelleen varaumat kahden artiklan osalta (alaviitteissä). 25 artiklan 1 kohdan c ja d alakohtien sekä 31 artiklan tämänhetkisen muotoilun osalta CY:llä perustuslaillisia ongelmia. PT on tukenut EPPO:n luomista alusta lähtien. Tilanne oli parantunut neuvotteluissa, muttei voinut vielä hyväksyä täysin ehdotettua tekstiä. 9 artiklaan tarvittiin ratkaisu syyttäjien riippumattomuuden suhteen. Myös tutkinnan kulujen jakamisessa EPPO:n ja kansallisten viranomaisten välillä tulisi olla tasapuolinen, tämän ei tulisi kattaa vain hallinnollisia kuluja. Tulisi myös määritellä rikokset, jotka kohdistuvat EU:n taloudellisiin etuihin ja joiden osalta kansalliset viranomaiset eivät voisi toimia esim. tiedonkeruun suhteen; tietojen käsittelyn pitää myös olla suojattua. HU sanoi analysoivansa sitä, miten sen perustuslakia pitäisi muuttaa, jos EPPO:on liitytään. Katsoi, että tekstiä pitäisi vielä muokata. Valtuutetun syyttäjän äänestämistoimivaltaa oli rajoitettu, vaikka hänellä lienee paras tieto asian käsittelystä kansallisella tasolla. Haluaisi myös laajemman mahdollisuuden päätösvallan delegoimiseen, Euroopan syyttäjät pitäisi nimittää kollegiaalisesti. 17 artiklassa haluaisi pysyvän viittauksen PIF-direktiiviin. 26 artiklassa korosti tehokkuuden osalta, että pitäisi olla mahdollisuus soveltaa jo olemassa olevia vastavuoroisen tunnustamisen instrumentteja. PJ sanoi, ettei ollut kuullut paljonkaan reaktioita riippumattomuuden ja tehokkuuden osalta, vaikka näitäkin pitää tarkentaa. Suhteissa Eurojustiin ja muihin elimiin oli otettu huomioon esitetyt kommentit. PJ:lla oli nyt teknisellä tasolla mandaatti neuvotella, jotta päästäisiin yhteisymmärrykseen joulukuun neuvostoon mennessä. 13. Muut asiat Puheenjohtajavaltion tiedotus käsiteltävinä olevista säädösehdotuksista Asiakirja kokousraportin liitteenä PJ halusi mainita käsiteltävänä olevista hankkeista erityisesti kesäkuun neuvoston kokouksessa ECRIS-järjestelmän osalta sovitun. PJ oli pyytänyt KOMia laatimaan päivitetyn säädösehdotuksen. KOM kertoi palaavansa aiheeseen joulukuun neuvostossa, jolloin esittelisi muutetun ehdotuksen, jossa pyritään ottamaan huomioon neuvoston kannat. Jäsenvaltiot olivat halunneet keskitetyn järjestelmän, joten työtä jatketaan tältä pohjalta. Keskitetyssä järjestelmässä oli otettava huomioon, että säädösmuoto oli aina asetus. Pohtii sormenjälkijärjestelmän teknisiä esteitä ja esimerkiksi sitä, käytettäisiinkö järjestelmää jo tuomittuihin henkilöihin. Muut kuin lainsäädäntöasiat 14. Muut asiat Viharikosten torjuminen Euroopan unionissa Komission tiedotusasia Esillä KOM aloitteesta viharikosten torjunta. - - Lounaalla ministerit keskustelivat Eurojustin roolista terrorismin torjunnassa.

10 Suomen edustajat Ministeri Lindström ja pysyvä edustaja Vierros-Villeneuve sekä muu virkamiesvaltuuskunta 10(10) Asiakirjat Asiakohdittain Liitteet Viite Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Euroopan syyttäjävirasto (EPPO), oikeus- ja sisäasiat, osa-neuvosto, petos, yhteisöpetos, Eurojust OM, SM, UM, VM EUE, OKM, STM, TEM, TPK, TULLI, VNK