PANKKISEKTORI JA RAHOITUSVAKAUS

Transkriptio

1 TALOUSPOLITIIKAN EU-OHJAUSJAKSO TIETOKOOSTE PANKKISEKTORI JA RAHOITUSVAKAUS 1. JOHDANTO Rahoitussektorilla on tärkeä tehtävä nykyaikaisessa taloudessa, sillä se varmistaa rahoituksen välityksen eli varojen ohjaamisen säästäjiltä sijoittajille. Terve ja tehokas rahoitussektori edistää säästöjen kertymistä ja mahdollistaa niiden kohdentamisen kaikkein tuottavimpiin investointeihin, mikä tukee innovointia ja talouskasvua. Pankit ovat tärkeimpiä rahoituksen välittäjiä kaikissa Euroopan maissa. Pankkiluottoja käytetään myös kotitalouksien tarpeiden rahoittamiseen, erityisesti kulutusmahdollisuuksien tasaamiseksi eri aikoina ja kiinteistöinvestointien helpottamiseksi. Asuntolainojen liiallinen kasvu voi aiheuttaa hintakuplia kiinteistömarkkinoilla. Tällaisen kuplan puhkeaminen voi horjuttaa vakavasti rahoitussektorin ja koko talouden vakautta. Luotonannon erityisesti kiinteistöalalla aiheuttaman hintakuplariskin vuoksi pankkisektorin vakauden valvonta on keskeinen osa kansallisten rahoitusjärjestelmien vakauden arviointia. Jäsenvaltiot toteuttavat erilaisia toimia mahdollisten riskien hillitsemiseksi. 2. HAASTEET 2.1. Pankkisektorin vakaus Kriisin jälkeinen pankkisektorin sopeutus jatkui edelleen EU:ssa vuonna 216. Pankkisektori kutistui 28 jäsenvaltiosta 21:ssä, mikä näkyy pankkien kokonaisvarojen vähenemisenä suhteessa BKT:hen. Tämä niin sanottu velan vähentämistrendi jatkui, vaikka talouden ja pankkien olosuhteet paranivat. Pankkisektorin maksuvalmiustilanne pysyi yleisesti ottaen suotuisana. Kaikkialla Euroopassa pankit kerryttivät pääomapuskureitaan noudattaakseen EU:n uusia sääntelyvaatimuksia, ja monet pankit edistyivät järjestämättömien lainojensa selvittämisessä. Pankkien vakautta voidaan arvioida sellaisilla indikaattoreilla kuin järjestämättömien lainojen suhde kaikkiin lainoihin (järjestämättömien lainojen suhde), vakavaraisuussuhde ja oman pääoman keskimääräinen tuotto (oman pääoman tuottoaste): Järjestämättömien lainojen suhde kuvaa järjestämättömien lainojen nimellisarvoa suhteessa kaikkiin lainoihin. EU:n määritelmän mukaan laina on järjestämätön, jos sen lyhennyksiä ei ole maksettu yli 9 päivään. Suhdeluku osoittaa, missä määrin pankkien myöntämien lainojen laatu on heikentynyt: mitä suurempi suhdeluku, sitä huonompi omaisuuserien laatu ja sitä suuremmat odotetut tappiot. Vakavaraisuussuhde osoittaa pankkien vakavaraisuuden. Se kuvaa lakisääteisen pääoman eli pankkisääntelyssä tunnustettujen pääomainstrumenttien arvoa suhteessa riskipainotettuihin omaisuuseriin. Se kertoo pankkien kyvystä kattaa tappioita. Mitä suurempi suhde on, sitä enemmän Sivu1

2 ,2 4,8 4,7 4,2 3,9 3,8 3, 3,4 3,2 2,6 2,6 2,2 1,8 1,6 1, 1,3 1,1,7 11,2 1,3 1,1 9,6 8,1 7,7 14,4 14,4 33,8 39, pankit kykenevät kattamaan tappioita vaarantamatta vakavaraisuuttaan. Oman pääoman tuottoaste kuvaa pankkien nettotulojen (ts. voitto verojen jälkeen) suhdetta kokonaispääomaan. Se kertoo pankkien kokonaiskannattavuudesta. Hyvä kannattavuus viittaa siihen, että pankeilla on hyvät mahdollisuudet kasvattaa pääomapuskuriaan lähitulevaisuudessa kertyneiden voittovarojen avulla. Yleisesti ottaen eurooppalaisten pankkien omaisuuserien laatu parani vuonna 216. Finanssikriisistä eniten kärsineet pankit jatkoivat salkkujensa korjaamista. Poikkeuksen muodostavat Kypros ja Kreikka: niissä molemmissa kaikista lainoista hieman yli kolmanneksen takaisinmaksu ei vieläkään ole säännöllistä. Vuonna 216 järjestämättömien lainojen suhdeluku heikkeni edelleen Kreikassa mutta parani Kyproksessa. Viidessä maassa järjestämättömien lainojen suhdeluku oli yli 1 prosenttia. Tähän ryhmään kuuluivat Italia, Portugali, Bulgaria, Irlanti ja Kroatia. Ne kaikki onnistuivat kuitenkin laskemaan järjestämättömien lainojen suhdelukuaan vuonna 216, samoin kuin lähes kaikki muutkin jäsenvaltiot. Slovenia, Unkari ja Romania edistyivät merkittävästi järjestämättömien lainojen käsittelyssä, ja ne kaikki pääsivät alle 1 prosentin viitearvon. Kuvio 1 Järjestämättömien lainojen osuus kaikista lainoista vuonna GR CY IT PT BG IE HR SI HU RO LV ES PL AT SK LT CZ DK FR MT BE NL DE UK EE FI SE LU Vakavaraisuussuhde parani edelleen useimmissa EU-maissa. Kaikkien maiden keskimääräinen vakavaraisuussuhde oli vähintään 12 prosenttia eli selvästi yli lakisääteisen 8 prosentin vähimmäismäärän. Puolessa jäsenvaltioista vakavaraisuusaste oli yli 19 prosenttia. Mediaani kasvoi yhdellä prosenttiyksiköllä edellisestä vuodesta. Suurin suhdeluku oli Virossa (34 ), ja seuraavina tulivat Ruotsi ja Irlanti. Liettuan vakavaraisuussuhde laski vuonna 216 eniten, mutta se pysyi edelleen korkealla tasolla. Laskun aiheutti Sivu2

3 26,3 2, 24,6 24,3 22,4 21, 2,8 2,8 2,7 2,4 2,2 19,4 19,2 19,1 18,8 18,2 18,1 18, 17,6 17, 16,9 16,9 16,7 16,3 14,7 13,9 12,3 34,4 yksi maan suurimmista pankeista, joka maksoi osinkoja vuoden alussa. Osingot maksetaan kertyneistä voittovaroista, jotka muodostavat osan pankin pääomasta. Se, että pääomitus oli kokonaisuutena riittävä, peittää eri maiden ja pankkien välisiä eroja. Joidenkin pankkien pääomitus ei vieläkään ole optimaalisella tasolla esimerkiksi Portugalissa, Italiassa ja Espanjassa, mikä haittaa uutta lainanantoa. Kuvio 2 Vakavaraisuussuhde: lakisääteinen pääoma 77 riskipainotetuista omaisuuseristä, EE SE IE FI LU NL BG UK HR DK LV MT LT RO SI BE AT DE SK FR GR PL CY CZ HU ES IT PT Pankkien kannattavuus parani useimmilla markkinoilla alhaisesta korkotasosta huolimatta. Vuonna 216 puolessa jäsenvaltioista oman pääoman tuotto oli vähintään 8 prosenttia. Oman pääoman tuoton mediaani parani yhdellä prosenttiyksiköllä edellisestä vuodesta. Keski- ja Pohjois-Euroopan maat muodostavat EU:n kannattavimmat pankkimarkkinat. Keskimääräinen kannattavuus nousi jyrkästi kolmessa maassa. Suurin nousu tapahtui Kreikassa, vaikka keskimääräinen oman pääoman tuotto Kreikassa pysyi edelleen negatiivisena. Myös Kroatian ja Unkarin pankit paransivat kannattavuuttaan paljon. Kannattavuus heikkeni eniten Italiassa ja Portugalissa. Kreikan lisäksi nämä olivat Euroopan ainoat tappiolliset pankkimarkkinat vuonna 216. Tärkein syy tähän oli varausten tekeminen järjestämättömiä lainoja varten. Sivu3

4 -, -7, -7,7 14,3 12,1 11,9 11,9 11,9 11,3 11,1 1,6 9,9 9,7 8,9 8,9 8,7 8,1 7,8 7, 7, 7,3 7,1 6, 6,3, 2,2 2,1 2,1 Kuvio 3 Oman pääoman tuotto (), LV HU LT CZ SE BG EE RO SK DK BE HR FI MT SI PL LU NL AT FR IE ES DE CY UK PT GR IT 2.2. Luotonannon kasvu Luotonannon kasvua voidaan mitata yksityiselle sektorille myönnettyjen pankkilainojen vuotuisella prosentuaalisella kasvulla. Mitä nopeammin pankkilainat lisääntyvät, sitä suurempi on varallisuuskuplan riski. Tyypillinen esimerkki tällaisesta tilanteesta on liiallinen asuntolainananto, joka nostaa asuntojen hintoja ja kiihdyttää yksityistä velkaantumista. Toisaalta negatiivinen luotonannon kasvu korreloi todennäköisesti yritysten, erityisesti pk-yritysten luotonsaantivaikeuksien kanssa. Ihannetapauksessa lainanannon yksityiselle sektorille pitäisi kasvaa sen verran, että investointeihin on tarjolla riittävästi rahoitusta, mutta ei liikaa, jotta estetään varallisuushintakuplien syntyminen. Asuntolainananto on lisääntynyt useimmissa jäsenvaltioissa. Asuntolainojen kasvuasteen mediaani, joka oli 1, prosenttia vuonna 214, kasvoi 3,8 prosenttiin elokuussa 216 ja edelleen 4,4 prosenttiin kesäkuussa 217. Seitsemässä maassa (Slovakia, Romania, Tšekki, Belgia, Liettua, Malta, Luxemburg ja Ruotsi) se ylitti komission asettaman viitearvon 1, jonka ylittyessä riskejä tarkastellaan lähemmin. Kotitalouksille myönnettävät suuret lainat, erityisesti asuntolainat, nostavat asuntojen hintoja ja yksityistä velkaantumista useissa maissa. Tämä aiheuttaa huolta erityisesti maissa, joissa yksityinen velkaantuneisuus on jo ennestään suurta, kuten Belgiassa, Ruotsissa ja Alankomaissa. 1 Vuotuinen kasvu 6, prosenttia makrotalouden epätasapainoa koskevan menettelyn tulostaulun mukaisesti. Sivu4

5 -,3 -,9-1,8-2,6-2,6-3,2 2,3 2,1 1,7 1,6,1 8,3 8,1 7,9 7,4 7,3 6,4,8,3,2 4,7 4,4 4,4 3,9 3,6 9,8 11,7 14,2 Kuvio 4 Asuntolainojen kasvu ( vuositasolla), kesäkuu kesäkuu 217 joulukuu SK RO CZ BE LT MT LU SE EE FR BG SI NL IE AT DE PL IT FI DK HU LV HR CY PT UK ES GR Luotonanto yrityksille kasvoi useimmissa jäsenvaltioissa. Luotonannon kasvuasteen mediaani, joka oli,2 prosenttia elokuussa 21, kasvoi 2,3 prosenttiin elokuussa 216 ja edelleen 3,8 prosenttiin kesäkuussa 217. Kuusi maata (Malta, Unkari, Slovenia, Romania, Bulgaria ja Kroatia) siirtyi negatiivisesta positiiviseen kasvuun. Myös ero niiden maiden, joissa luotonannon kasvu oli voimakkainta (Luxemburgissa 17 ja Slovakiassa 1 ), ja niiden maiden, joissa luottokannan supistuminen oli suurinta (-6 Alankomaissa, 3 Portugalissa), välillä väheni edelliseen vuoteen verrattuna. EU:n erilaiset luotonannon kasvusuuntaukset osoittavat, että yritysten investointimahdollisuuksissa on eroja. Maissa, joissa talouskasvu on voimakasta, liiketoiminnan laajentuminen edistää investointeja ja luottojen kysyntää (esim. Keski-Euroopan maissa, kuten Slovakiassa, Puolassa, Unkarissa ja Tšekissä). Muissa maissa, kuten Alankomaissa, Portugalissa ja Irlannissa, monille yrityksille on kertynyt velkaa, joka on usein esteenä rahoituksen saamiselle. Sivu

6 -,9 -,2 -, -1,4-1,7-2,6-3,1,,3, 4,6 4,3 4,2 4, 3,8 3,8 3,7 3, 3,1 2,7 2,6 2,4,2 8, 7,4 6,7 1,4 17,3 Kuvio Yritysluottojen kasvu ( vuositasolla), kesäkuu kesäkuu 217 joulukuu MT SK PL HU CZ FI BE LT SI DE RO EE FR AT BG SE DK LU HR LV CY ES GR UK IT IE PT NL 2.3. Maksuvalmius ja rahoitus Pankin rahoitusrakenne kertoo, miten sen liiketoiminta, lähinnä luotonanto, rahoitetaan. Yleensä pankit keräävät talletuksia myöntämiensä lainojen rahoittamiseksi. Näin ollen lainojen ja talletusten suhde on yleinen indikaattori, joka auttaa arvioimaan, onko pankkien rahoitus vakaa. Lainojen ja talletusten suhde ilmaisee pankkien myöntämien lainojen kokonaismäärän suhteessa pankkien asiakkailtaan saamiin talletuksiin. Toisin sanoen se osoittaa, kuinka suuri osuus lainakannasta katetaan talletuksilla, joiden oletetaan olevan vakaa rahoituslähde. Vaikeuksissa olevat pankit pyytävät usein apua keskuspankiltaan. Keskuspankin lainojen osuus pankin velkojen kokonaismäärästä osoittaa, missä määrin pankkien oli turvauduttava tällaiseen tukeen. Toisin sanoen se osoittaa, että yksityinen rahoitus on riittämätöntä, minkä vuoksi keskuspankkilainojen osuutta on syytä seurata. Keskuspankkilikviditeetin pitäisi muodostaa merkittävä osuus liikepankin veloista vain poikkeuksellisissa ja tilapäisissä olosuhteissa. Vuonna 216 EU:n pankkien rahoitusrakenne pysyi jokseenkin vakaana. Lainojen ja talletusten suhde oli yli 1 prosenttia vain viidessä maassa. Nämä maat olivat Tanska, jossa on ainutlaatuinen kiinnitysluottopankkimalli 2, sekä Ruotsi, Alankomaat, Ranska ja Italia. Talletukset kasvoivat hieman lainanantoa nopeammin useimmissa maissa. Lainojen ja talletusten suhteen mediaani 28 jäsenvaltiossa laski hieman vuoden 214 noin 99 prosentista 96 prosenttiin elokuussa 216 ja 89 prosenttiin kesäkuussa 217 (kuvio 6). 2 Tanskassa asuntolainoja myöntävät erikoistuneet kiinnitysluottopankit, jotka rahoittavat lainat vastaavilla kiinneobligaatioilla. Järjestelmää pidetään hyvin turvallisena rahoitusrakenteen kannalta. Sivu6

7 119,6 16,2 11,2 99, 98,7 94,3 93,3 93,2 92,6 92, 9, 89,8 88, 8,6 8,3 83,3 82,3 8,8 77,9 7,9 74, 74, 72,4 68,2 62,4 6,8 178, 211, Finanssikriisin jälkeen Keski-, Itä- ja Kaakkois-Euroopan pankkimarkkinoilla on syntynyt uusi rahoitusmalli. Ulkomaisessa omistuksessa olevat, alueella toimivat pankkien tytäryhtiöt rahoittivat aiemmin lainanantonsa suurelta osin emoyhtiöiltä saaduilla lainoilla. Emoyhtiöt sijaitsivat esimerkiksi Itävallassa, Italiassa, Ruotsissa tai Saksassa. Kriisin jälkeen pankkien tytäryhtiöt korvasivat vähitellen emopankin rahoituksen paikallisilla talletuksilla. Vuonna 216 talletukset kattoivat lainasalkut kokonaan kaikilla Keski- ja Itä-Euroopan pankkisektoreilla. Kuvio 6 Lainojen ja talletusten suhde (), DK SE NL FR IT EE AT FI PL IE DE ES SK UK BE CZ HR LU LT PT CY GR HU SI BG RO LV MT Suotuisat markkinaolosuhteet ja alhaiset korot mahdollistivat keskuspankin rahoituksen vähentämisen edelleen koko EU:ssa. Vuonna 216 useimmat kansalliset pankkisektorit lainasivat vain vähän keskuspankilta, ja keskuspankkilainojen osuus velkojen kokonaismäärästä oli alle 2 prosenttia. Kreikassa keskuspankkilainojen osuus oli suurin ja vastasi neljännestä pankkisektorin taseesta. Kreikka ja sen ohella Kypros vähensivät kuitenkin merkittävästi riippuvuuttaan keskuspankista vuonna 216. Toisaalta Italiassa ja Espanjassa keskuspankkiluottojen käyttö lisääntyi, ja suomalaisten ja belgialaisten pankkien riippuvuus kasvoi. keskuspankkirahoituksesta 3. POLITIIKKATOIMENPITEET JÄSENVALTIOISSA Jäsenvaltioiden yhteisenä poliittisena tavoitteena on rahoitusvakauden säilyttäminen ja talouskasvun tukeminen. Terve pankkisektori ja pääomamarkkinat, jotka toimivat moitteettomasti rahoituksen välittäjinä, auttavat tämän tavoitteen saavuttamisessa. Jäsenvaltioiden toimenpiteissä keskitytään seuraaviin: rahoituksen saannin parantaminen poistamalla järjestämättömiä lainoja pankkien taseista; Sivu7

8 pääomamarkkinoiden kehittämistä ja yhdentymistä haittaavien esteiden poistaminen; kansallisten valvonta- ja sääntelypuitteiden puutteiden korjaaminen ja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien parantaminen joissakin rahoituslaitoksissa; valuuttamääräisiin luottovastuisiin liittyvien erityisten riskien käsittely; sellaisten eräillä asuntomarkkinoilla esiintyvien epätasapainojen hillitseminen, joita nopeasti kasvava yksityinen velkaantuminen pahentaa Järjestämättömien lainojen muodostaman ongelman ratkaisu Luottotappioiden suuri määrä saattaa selittää luotonannon hitaan kasvun joissakin maissa. Järjestämättömät lainat rasittavat pankkien taseita ja heikentävät pankkien kannattavuutta aiheuttamalla tulonmenetyksiä. Ne myös sitovat osan pankkien pääomasta, mikä heikentää pankkien kykyä myöntää uusia lainoja 3. Uuden luotonannon vauhdittaminen edellyttää, että pankkien taseiden puhdistamisessa ja riittävien pääomapuskureiden palauttamisessa edistytään vielä lisää. Järjestämättömien lainojen määrä on edelleen suuri monissa EU-maissa, ja luvut ovat kaksinumeroisia Kreikassa, Kyproksessa, Italiassa, Portugalissa, Bulgariassa, Irlannissa ja Kroatiassa. Pankit pyrkivät lainojen kannattavaan uudelleenjärjestelyyn tai järjestämättömien omaisuuserien ulosmittaukseen. Tätä on kuitenkin tuettava velkojen perintää ja omaisuuserien ulosmittausta koskevalla toimivalla oikeudellisella kehyksellä. Monet maat pyrkivät parantamaan maksukyvyttömyysmenettelyjään ja oikeuslaitoksen toimintaa nopeuttaakseen velkojen uudelleenjärjestelyä. Esimerkiksi Kreikka on ottanut käyttöön sähköiset huutokaupat vakuuksien myymiseksi. 3 Kaikki pankin hallussa olevat lainat ja muut varat synnyttävät tietyn pääomavaatimuksen. Tällä tarkoitetaan sitä pääoman määrää, joka pankin on pidettävä puskurina odottamattomia tappioita varten. Toinen tapa edetä on tuomioistuinten ulkopuoliset uudelleenjärjestelyt, jotka perustuvat pankkien ja velallisten vapaaehtoiseen yhteistyöhön. Jos lainojen uudelleenjärjestely epäonnistuu, pankit voivat harkita hankkiutumista eroon arvoltaan alentuneista omaisuuseristä. Järjestämättömiä lainoja voitaisiin myydä erikoistuneilla jälkimarkkinoilla joko sellaisinaan tai arvopaperistettuina tuotteina. Kansalliset viranomaiset pyrkivät tukemaan tällaisia markkinoita poistamalla sääntelyesteitä, mukauttamalla verojärjestelmiä, tarjoamalla erityisiä järjestämättömien lainojen hallinnointialustoja ja antamalla valtiontakauksia arvopaperistettujen lainojen ylimpään etuoikeusluokkaan kuuluville erille (jälkimmäinen esimerkiksi Italiassa). Joissakin maissa on perustettu järjestämättömien lainojen käsittelemistä varten omaisuudenhoitoyhtiöitä (joita kutsutaan myös roskapankeiksi), jotta pankit voisivat siirtää järjestämättömien lainojen salkkunsa niille. Tästä aiheutuu kustannuksia, mutta se antaa pankeille mahdollisuuden keventää taseitaan ja myöntää uusia lainoja. NAMA 4 Irlannissa, BAMC Sloveniassa ja SAREB 6 Espanjassa ovat auttaneet vähentämään järjestämättömien lainojen osuutta merkittävästi. Myös pankkiala itse voi tukea järjestämättömien lainojen myyntiä (valtion takausten avulla, kuten Italian Atlante-järjestelmän tapauksessa). Kansallisilla valvonta- ja sääntelyviranomaisilla on keskeinen tehtävä järjestämättömien lainojen muodostaman ongelman ratkaisemisessa. Nämä viranomaiset tarkastavat säännöllisesti pankkien omaisuuserien 4 National Asset Management Agency (valtion omaisuudenhoitovirasto). Bank Assets Management Company (pankkien omaisuuseriä hoitava omaisuudenhoitoyhtiö). 6 Sociedad de Gestión de Activos procedentes de la Reestructuración Bancaria (pankkijärjestelmän uudelleenjärjestelystä lähtöisin olevien omaisuuserien hallinnointiyhtiö). Sivu8

9 laadun, valvovat maksurästien selvittämistä sekä määräävät riittävät luottotappiovaraukset ja pääomapuskurit Vaihtoehtoisten rahoituslähteiden kehittäminen yrityksille Parantaakseen rahoituksen saantia myös muiden kuin pankkien kautta jäsenvaltiot toteuttavat erilaisia toimia, joilla kehitetään pääomamarkkinoita. EU:n tasolla näitä aloitteita kannustetaan pääomamarkkinaunionin luomista koskevassa toimintasuunnitelmassa, joka hyväksyttiin syyskuussa 21 ja jota päivitettiin väliarvioinnissa kesäkuussa 217. Komission rakenneuudistusten tukipalvelu tarjoaa kohdennettua teknistä tukea kansallisille viranomaisille. Erityisesti maat, joissa pääomamarkkinoiden kehitys on jäljessä (monet niistä ovat Keski- ja Itä-Euroopan maita), toteuttavat parhaillaan laajaalaisia toimenpiteitä, joilla tuetaan osakeja joukkovelkakirjamarkkinoita, pääomasijoitus- ja riskipääomarahastoja sekä uudenaikaisia lähestymistapoja arvopaperistamiseen. Kansalliset viranomaiset toteuttavat myös erityistoimenpiteitä paikallisten pääomamarkkinoiden kehityksen tukemiseksi. Eräät jäsenvaltiot ovat laatineet kattavia kansallisia strategioita tämän ongelman ratkaisemiseksi (Bulgaria, Latvia, Liettua, Tšekki ja Puola). Tällaisilla strategioilla edistetään paikallisten erikoismarkkinoiden (esim. rahoitusteknologia, pääomasijoittaminen) kehittämistä suotuisan sääntelyn avulla ja luodaan sääntelykannustimia paikallisille institutionaalisille ja vähittäissijoittajille (esim. uudet instrumentit, suotuisa verokohtelu). Ne tarjoavat monenlaista tukea pk-yrityksille, jotka haluavat päästä pääomamarkkinoille (esim. listautumiskustannusten yhteisrahoitus). Lisäksi strategioissa otetaan käyttöön asianmukaisia rahoitusalan koulutusohjelmia. katetuille joukkovelkakirjoille ja arvopaperistamisille Baltian maissa. Toisella hankkeella pyritään helpottamaan arvopapereiden selvitystoimintaa sellaisten pörssien välillä, jotka ovat SEE Link -alustan jäseniä. Näihin maihin kuuluvat Slovenia, Kroatia ja Bulgaria sekä EU:n ulkopuoliset maat EJTM 7, Serbia, Montenegro ja Bosnia ja Hertsegovina. Lisäksi Bulgaria luo kotimaisille liikkeeseenlaskijoille ja sijoittajille mahdollisuuksia päästä muille EU:n markkinoille perustamalla paikalliseen pörssiin erityisen Bulgarian Stock Exchange International -markkinapaikan Pankkien valvonnan, sääntelyn ja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän vahvistaminen Järjestämättömien lainojen voimakas kasvu kriisin aikana toi esiin joitakin tapauksia, joissa valvonta tai sääntely oli riittämätöntä. Puutteita havaittiin myös luottoriskien arvioinnissa ja monien rahoituslaitosten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmissä. Eräät maat jatkavat rahoitusvalvontansa uudistamista. Esimerkkejä tästä ovat muun muassa seuraavat: pankkisektorin ja sen ulkopuolisen rahoitussektorin valvonnan kattavat uudistukset Bulgariassa; vakuutus- ja eläkerahastojen valvonnan yhdistäminen Kyproksessa; pankkien kansainvälisten yritysten valvonnan parantaminen Maltassa. Jotkin maat ovat myös käynnistäneet rajat ylittäviä aloitteita. Esimerkkinä voidaan mainita työ, joka koskee yhdenmukaistettua oikeudellista kehystä 7 Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia. Sivu9

10 Maat investoivat myös valvontaviranomaisten osaamisen parantamiseen, esimerkiksi teknisen tuen avulla: esimerkkinä voidaan mainita pääomamarkkinoiden valvonta Romaniassa. Eräät muut maat ovat käynnistäneet yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien uudistuksia rahoitussektorinsa tietyillä segmenteillä. Italia jatkaa suurten osuuspankkien ja pienten keskinäisten pankkien hallinnointija ohjausjärjestelmien uudistamista, mikä on tärkeää pankkijärjestelmän virtaviivaistamisen kannalta. Slovenia toteuttaa toimenpiteitä pankkisektorinsa vakauttamiseksi ja uudistamiseksi, valtion omistamien pankkien hallinnon parantamiseksi ja pankkien omaisuuseriä hoitavan omaisuudenhoitoyhtiönsä BAMC:n asianmukaisen hallinnon varmistamiseksi. Kroatiassa on parhaillaan käynnissä riippumattomien tarkastajien toteuttama Kroatian jälleenrakennus- ja kehityspankin (HBOR) omaisuuserien laadun tarkastelu. Tämä voi johtaa muutoksiin HBOR:n sääntelykehyksessä ja hallintorakenteissa Valuuttamääräisiin lainoihin liittyviin riskeihin puuttuminen Sveitsin frangin vahvistuminen toi jälleen kerran esiin riskit, jotka liittyvät valuuttamääräiseen luotonantoon ( valuuttaluotonanto ). Sveitsin frangin voimakkaan vahvistumisen aiheuttamat häiriöt olivat suurimpia Kroatiassa, Unkarissa ja Puolassa. Romaniassa, jossa suurin osa valuuttalainoista on euromääräisiä, vaikutus oli pienempi. Asianomaiset maat ovat jo toteuttaneet erilaisia toimenpiteitä valuuttalainojen ottajien auttamiseksi. Toisinaan tästä on aiheutunut pankeille huomattavia kustannuksia. Puolassa asiaa koskevia ehdotuksia viimeistellään yhä asianomaisten viranomaisten (presidentin kanslia, valtiovarainministeriö, rahoitusvalvontaviranomainen ja keskuspankki) välisissä keskusteluissa ja ne odottavat parlamentin hyväksyntää. Muilta markkinoilta saatujen kokemusten pohjalta päätöksentekijät pyrkivät löytämään tasapainon velkaantuneiden kotitalouksien auttamisen ja pankkien vakavaraisuuden ja koko maan rahoitusvakauden välillä. Myös sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät näkökohdat ovat osa keskustelua. 3.. Asuntomarkkinoihin liittyvien haavoittuvuuksien poistaminen makrovakauspolitiikan avulla Kiinteistömarkkinoihin EU:ssa liittyviä rahoitusvakausriskejä on toteutunut aiemmin, ja ne ovat edelleen potentiaalinen ongelma monissa maissa. Kiinteistöhintojen yliarvostus on yleensä yhteydessä yksityisen sektorin suureen velkaantuneisuuteen. Pankkien asuntoluottoriskit kasvavat usein samaa tahtia höllentyvien luotonantokriteerien kanssa. Alhaiset korot ja pankkien välinen jatkuva kilpailu uusista lainoista lisäävät paineita. Useat jäsenvaltiot ovat käyttäneet aktiivisesti makrovakauspolitiikkaa eli politiikkaa, jolla pyritään säilyttämään koko rahoitusjärjestelmän vakaus, kiinteistöalasta johtuvien haavoittuvuuksien poistamiseksi. Politiikan ensisijaisena tavoitteena on hillitä asuntolainojen ja asuntojen hintojen välistä myötäsyklistä dynamiikkaa. Sillä pyritään myös parantamaan pankki- ja kotitaloussektorien kykyä selviytyä rahoitusalan häiriöistä. Makrovakaustoimenpiteet voivat olla muodoltaan pankkeihin tai lainanottajiin kohdistuvia. Pankkeihin kohdistuvilla toimenpiteillä pyritään yleisesti varmistamaan asianmukaiset pääomavaatimukset. Osa puskureista kohdistuu koko talouden laajuiseen järjestelmäriskiin. Toiset puolestaan voivat liittyä suoraan kiinteistöriskeihin esimerkiksi yhdenmukaistamalla asuntolainojen riskipainot 8 pankkien taseissa riskiprofiilien kanssa. Tarkempia lisäpääoma- 8 Lakisääteiset suhdeluvut, jotka osoittavat, kuinka paljon pääomaa pankeilla on oltava kutakin salkkuunsa sisältyvää omaisuuserää kohden. Sivu1

11 vaatimuksia 9 asuntolainasalkuille on otettu käyttöön useissa jäsenvaltioissa (esim. Itävallassa, Belgiassa, Virossa, Slovakiassa ja Ruotsissa), sillä kiinteistöihin liittyvät haavoittuvuudet ovat lisääntyneet. Suomi soveltaa tammikuusta 218 alkaen alueellaan rahoituslaitoskohtaista asuntolainojen riskipainon alarajaa 1. Tanskan järjestelmäriskikomitea suositteli maaliskuussa 217, että vaihtuvakorkoisia asuntolainoja ja/tai asuntolainoja, joihin sisältyy lyhennysvapaa kausi 11, rajoitetaan Kööpenhaminan ja Århusin alueilla, jos lainanottajan kokonaisvelka on yli 4 prosenttia tuloista ennen veroja. Tähänastiset todisteet viittaavat siihen, että vaikka pankkeihin kohdistuvat toimenpiteet ovat vahvistaneet rahoitusalan häiriönsietokykyä useissa jäsenvaltioissa, lisäpääomavaatimukset eivät olleet riittäviä hillitäkseen asuntojen hintojen nousua joissakin maissa (esim. Tanskassa, Luxemburgissa ja Ruotsissa). tukevien toimien paketissa, ne ovat tehokas keino rajoittaa riskialttiita lainauskäytäntöjä useilla lainkäyttöalueilla. Sen lisäksi, että ne pienentävät kotitalouksien haavoittuvuutta kiinteistöjen hintoihin liittyville sokeille, ne voivat myös lisätä pankkien häiriönsietokykyä. Niiden rakenne on joustava ja mahdollistaa parametrien mukauttamisen, jotta voidaan vaikuttaa asunto- ja luottomarkkinoiden olosuhteisiin. Lainanottajiin kohdistuvien välineiden ja pääomaan perustuvien makrovakausvälineiden keskinäinen täydentävyys on erityisen tärkeää luottosyklien noususuhdanteen aikana. Tällaisina aikoina toimenpiteet, jotka kohdistuvat suoraan lainanantokriteereihin, voivat vähentää pankkien kannustimia harjoittaa riskialttiimpaa lainanantoa (korkea luototusaste / korkea lainan suhde tuloihin). Päiväys: Pankkeihin kohdistuvien välineiden lisäksi kansalliset viranomaiset ovat ottaneet kansallisessa lainsäädännössä käyttöön lainanottajiin kohdistuvia lainanantorajoituksia. Tällaisista lainanottajaan kohdistuvista toimenpiteistä useimmiten käytettyjä ovat rajoitukset, jotka koskevat luototusastetta, lainan ja tulojen suhdetta tai velan ja tulojen suhdetta sekä velanhoitokulujen ja tulojen suhdetta. Muita välineitä ovat lainojen erääntymisaikaa koskevat rajoitukset ja lyhentämistä koskevat vaatimukset. Lainanottajaan kohdistuvat välineet koskevat suoraan lainanantokriteerejä (ts. kriteerejä, joita sovelletaan lainanottajiin, kun he hakevat lainaa). Erityisesti silloin, kun lainanottajaan kohdistuvat välineet toteutetaan hyvin suunnitellussa toisiaan 9 Ylimääräiset pääomavaatimukset, jotka ylittävät tavanomaisen lakisääteisen vähimmäismäärän. 1 Tavanomainen vähimmäisriskipaino. Tämä voi olla suurempi kuin riskipaino, jonka pankki on laskenut vakavaraisuuslaskennan sisäisen mallinsa mukaisesti. 11 Laina, johon sisältyy ajanjakso, jolloin lainanottaja maksaa vain korkoja eikä lyhennä lainan pääomaa. Sivu11